KIRJALLINEN KYSYMYS 657/1999 vp

Julkisuudessa olleen tiedon mukaan Joensuun käräjäoikeus ja Itä-Suomen hovioikeus eivät pitäneet rikoksena sitä, että aikuinen mies oli tarjonnut alkoholia 12- ja 14-vuotiaille lapsille, joista nuorempi joutui alkoholin vaikutusten takia vuorokaudeksi sairaalahoitoon. Rikoslain mukaan pahoinpitelyä on kivun aiheuttaminen ja henkilön saattaminen tiedottomaan tilaan, vaikka ilman väkivaltaa ja uhrin suostumuksella.

Oikeuden päätöksen mukaan lapset olivat henkisesti tarpeeksi kypsiä antamaan suostumuksensa alkoholin nauttimiseen ja olivat itse pyytäneet alkoholia. Oikeus vetoaa perusteluissaan hallituksen esitykseen, jonka mukaan pahoinpitelyrikoksen ulkopuolelle jäävät tilanteet, joissa pahoinpitelyn kohde on sallinut teon.

Lapsi ei voi antaa suostumusta itsensä vahingoittamiseen. Jokaisen aikuisen täytyy mieltää, että alkoholi vahingoittaa lapsen elimistöä. Aikuista on rangaistu myös silloin, kun hän on antanut lapselle räjähteitä tai ampuma-aseita, joilla lapsi on vahingoittanut itseään tai muita lapsia. Sama koskee huumeita. Aikuisen vastuuta ei sulje pois se, että lapsi pyytää pillereitä tai huumeita.

Jos rikoslakia kuitenkin voidaan tulkita niin, että aikuisella ei ole vastuuta lapsen vahingoittamisesta silloin, kun lapsi pyytää vahingoittamaan itseään, on lakia kiireesti muutettava.

Edellä olevan perusteella ja valtiopäiväjärjestyksen 37 §:n 1 momenttiin viitaten esitän kunnioittavasti valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Onko hallitus tietoinen siitä, että rikoslakia voidaan tulkita niin, että se sallii lapsen pahoinpitelyn silloin, kun lapsi on antanut siihen suostumuksen ja

mitä hallitus aikoo tehdä antaakseen eduskunnalle kyseistä lakia tältä osin koskevan muutosesityksen?

Helsingissä 21 päivänä lokakuuta 1999

Valtiopäiväjärjestyksen 37 §:n 1 momentissa mainitussa tarkoituksessa Te, Rouva puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Annika Lapintien /vas näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 657/1999 vp:

Onko hallitus tietoinen siitä, että rikoslakia voidaan tulkita niin, että se sallii lapsen pahoinpitelyn silloin, kun lapsi on antanut siihen suostumuksen ja

mitä hallitus aikoo tehdä antaakseen eduskunnalle kyseistä lakia tältä osin koskevan muutosesityksen?

Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa:

Henkeen ja terveyteen kohdistuvat rikoslain säännökset uudistettiin vuonna 1994. Tuolloin pahoinpitelyn käsitettä laajennettiin niin, että pahoinpitelyä on myös toisen terveyden vahingoittaminen ilman väkivaltaa tai toisen henkilön saattaminen tiedottomaan tai vastaavaan tilaan.

Pahoinpitelyä voi siten olla muun muassa tahallinen ilman väkivaltaa tapahtuva alkoholin juottaminen toiselle henkilölle, jos teko vahingoittaa toisen terveyttä tai saattaa tämän tiedottomaan tai vastaavaan tilaan. Aktiiviseen tekoon rinnastetaan laiminlyönti. Pahoinpitelyä voisi siten olla myös alaikäisestä huolehtimisen tahallinen laiminlyönti, jos henkilöllä olisi erityinen velvollisuus estää terveyttä vaarantavan seurauksen syntyminen hänelle. Tekijän erityinen velvollisuus huolenpitoon voi perustua muun muassa tekijän asemaan tai edeltäviin tapahtumiin.

Loukatun suostumuksesta ei laissa ole säännöksiä. Pahoinpitelyrikoksia koskevassa hallituksen esityksessä HE 94/1993 vp on kuitenkin todettu, että loukatun suostumus poistaa pahoinpitelyn rangaistavuuden. Oikeuskirjallisuudessa kehitettyjen suostumusoppien mukaan vain lievemmänlaatuinen terveyden vahingoittaminen voi suostumuksen vuoksi jäädä rangaistuksetta. Suostumusta ei voida antaa vakavasti terveyttä vaarantavaan tai vahingoittavaan pahoinpitelyyn. Suostumuksen edellytyksenä on, että uhri ikänsä ja kypsyystasonsa puolesta ymmärtää kysymyksessä olevan teon merkityksen.

Lapsen kypsyysaste tulee suostumuksen merkitystä harkittaessa arvioida kussakin yksittäistapauksessa erikseen. Lapset kehittyvät yksilöllisesti hyvin eri tahtiin. Ei ole mahdollista vetää yksiselitteistä rajaa siihen, minkä ikäisenä lapsi ymmärtää eri tekojen seuraukset. Näistä syistä ei olisi mahdollista asettaa laissa alaikäisen suostumuksen huomioon ottamiselle täsmällisiä ikärajoja tai kieltää ottamasta lainkaan huomioon alaikäisen suostumusta hengen ja terveyden suojaa koskevissa rikoksissa.

Pahoinpitelynä harkittavaksi voi myös tulla hyvin eri tyyppisiä tekoja, joiden yhteydessä suostumuksen vaikutusta joudutaan arvioimaan eri tavoilla. Se, että aikuinen vahingoittaa alaikäisen terveyttä tarjoamalla tälle alkoholia tai laiminlyömällä valvoa alaikäisen alkoholinkäyttöä, on hyvin epätyypillinen pahoinpitelyrikos. Kysymyksen perusteluissa mainitusta tapauksesta ei siten voida vetää yleisiä johtopäätöksiä siitä, miten oikeuskäytännössä tulkittaisiin alaikäisen suostumuksen vaikutusta muissa, tyypillisissä pahoinpitelyrikoksissa.

Jutun virallinen syyttäjä on ilmoittanut lähettävänsä jutun asiakirjat valitusluvan pyytämiseksi korkeimmalta oikeudelta valtakunnansyyttäjänvirastolle, jonka tehtävänä on edustaa syyttäjiä korkeimmassa oikeudessa. Asian oikeuskäsittely on siten vielä kesken.

Helsingissä 5 päivänä marraskuuta 1999

I det syfte 37 § 1 mom. riksdagsordningen anger har Ni, Fru talman, till vederbörande medlem av statsrådet översänt följande av riksdagsman Annika Lapintie /vänst undertecknade skriftliga spörsmål SS 657/1999 rd:

Är regeringen medveten om att strafflagen kan tolkas så att den tillåter misshandel av barn i sådana fall när barnet har gett sitt samtycke till det, och

vad ämnar regeringen göra för att förelägga riksdagen en proposition med förslag till ändring av lagen till dessa delar?

Som svar på detta spörsmål får jag vördsamt anföra följande:

Bestämmelserna om brott mot liv och hälsa i strafflagen reviderades 1994. Begreppet misshandel utvidgades då på så sätt att rekvisitet för misshandel uppfylls också om man utan att begå våld skadar någons hälsa eller försätter personen i medvetslöshet eller något annat motsvarande tillstånd.

Rekvisitet för misshandel kan uppfyllas bl.a. om man utan att bruka våld uppsåtligen har någon att dricka alkohol, om gärningen skadar personens hälsa eller försätter honom eller henne i medvetslöshet eller något annat motsvarande tillstånd. Försummelse jämställs med en aktiv gärning. Också det att en person uppsåtligen försummar att ta hand om en minderårig kan således utgöra misshandel, om personen har särskild skyldighet att förhindra att den minderåriga drabbas av följder som äventyrar hans eller hennes hälsa. Gärningsmannens särskilda skyldighet i detta avseende kan bl.a. grunda sig på personens ställning eller på tidigare händelser.

I lagen finns inga bestämmelser om den kränktes     samtycke. I regeringens proposition RP 94/1993 rd, som gäller misshandelsbrotten, konstateras dock att den kränktes samtycke eliminerar straffbarheten i fråga om misshandeln. Enligt vad som i rättslitteraturen sägs om samtycke kan man endast i lindrigare fall av skadande av hälsan avstå från att döma ut straff på grund av att samtycke har getts. Ett samtycke till misshandel som allvarligt äventyrar eller skadar hälsan kan inte ges. För att samtycket kan ges förutsätter det att offret beträffande ålder och mognad är kapabelt att förstå innebörden av gärningen.

Vid prövningen av den betydelse ett barns samtycke skall tillmätas skall barnets mognad bedömas från fall till fall. Barn utvecklas individuellt i mycket olika takt. Det är inte möjligt att sätta någon entydig gräns för i vilken ålder ett barn förstår följderna av olika gärningar. Därför är det inte möjligt att i lagen uppställa några exakta åldersgränser för när en minderårigs samtycke skall beaktas, eller att helt och hållet förbjuda att minderårigas samtycke i brott som gäller skyddet för liv och hälsa beaktas.

De gärningar som kan bli föremål för prövning som misshandel kan också vara av mycket olika typ, och i samband med dem kan man bli tvungen att bedöma verkningarna av ett samtycke på olika sätt. Att en vuxen skadar en minderårigs hälsa genom att ge den minderåriga alkohol eller genom att försumma att övervaka hans eller hennes alkoholbruk är ett mycket otypiskt misshandelsbrott. Av det fall som nämns i motiveringen till spörsmålet kan man således inte dra några allmänna slutsatser om hur verkningarna av en minderårigs samtycke i rättspraxis tolkas i fråga om andra, typiska misshandelsbrott.

Den allmänna åklagaren i målet har meddelat att han i syfte att anhålla om besvärstillstånd hos högsta domstolen kommer att sända handlingarna i målet till riksåklagarämbetet, vars uppgift det är att företräda åklagarna i högsta domstolen. Behandlingen av målet pågår således fortfarande i rätten.

Helsingfors den 5 november 1999