Täysistunnon pöytäkirja 118/2014 vp

PTK 118/2014 vp

118. TIISTAINA 25. MARRASKUUTA 2014 kello 14.07

Tarkistettu versio 2.0

5) Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi valtion rahoituksesta evankelis-luterilaiselle kirkolle eräisiin yhteiskunnallisiin tehtäviin

 

Sisäministeri Päivi Räsänen

Arvoisa herra puhemies! Tämän lakihankkeen taustalla on hallitusohjelmaan kirjattu tavoite, jonka mukaan seurakuntien yhteiskunnallisten tehtävien aiheuttamien velvoitteiden korvaamiseksi tulee löytää ratkaisu. Nyt käsiteltävä esitys puolestaan pohjautuu tämän hallitusohjelman kirjauksen toteutumiseksi perustetun valtiovarainministeriön johtaman työryhmän muistioon, joka valmistui lokakuussa 2013.

Evankelisluterilaiset seurakunnat saavat hoitamistaan yhteiskunnallisista tehtävistä korvausta nykyisin yhteisövero-osuuden muodossa. Tässä esityksessä ehdotetaan kirkon yhteiskunnallisten tehtävien tukemiseen uutta rahoitusmuotoa, joka tulisi yhteisövero-osuuden tilalle vuodesta 2016 alkaen. Rahoituksen perusteena olisivat kirkolle lakisääteisesti kuuluvat yhteiskunnalliset tehtävät, joita ovat yleisten hautausmaiden ylläpitäminen, eräät väestökirjanpitoon liittyvät tehtävät sekä kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden kirkollisten rakennusten ja irtaimiston ylläpito. Kirkolla on toki monia muitakin yhteiskunnallisesti merkittäviä toimintamuotoja, kuten lapsi- ja nuorisotyö sekä diakonia- ja palvelutyö, mutta esitetyn rahoituksen perusteena ovat vain nämä ensin mainitsemani lakisääteiset tehtävät.

Rahoituksen lähtötasoksi säädettäisiin laissa 114 miljoonaa euroa vuonna 2016. Taso määriteltiin hallituksen talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa. Rahoituksen määrä sidottaisiin kuluttajahintaindeksiin. Lisäksi kirkolta perittäviä verotuskustannuksia vähennettäisiin noin 6 miljoonalla eurolla seurakuntien yhteisövero-osuuden jäädessä pois. Rahoituksen määrä vastaisi suuruusluokaltaan seurakuntien yhteisöverotulojen määrää, joten uudistus on valtiontaloudellisilta vaikutuksiltaan neutraali. Rahoituksen arvioidaan kattavan noin 80 prosenttia sen perusteena olevien lakisääteisten tehtävien kustannuksista.

Uudistuksen yhteydessä on tarkoitus ottaa huomioon myös muiden uskonnollisten yhdyskuntien asema lisäämällä uskonnollisten yhdyskuntien valtionavustusmäärärahaa miljoonalla eurolla. Tästä 87 000 euroa kohdistettaisiin ortodoksiselle kirkolle kompensaationa sen menettämästä yhteisöverotulosta.

Uudistukseen liittyvistä verolakien muutoksista on tulossa eduskuntaan erillinen esitys. Kirkkolain ja kirkkojärjestyksen muutokset, jotka koskevat rahoituksen jakamista kirkon keskusrahastosta seurakunnille, on äskettäin hy- väksytty kirkolliskokouksessa. Tämä kirkkolain muutosesitys on tulossa eduskuntaan seuraavan vaalikauden alussa.

Uudistus on hyvin tarpeellinen nykyisen sekavan lainsäädännöllisen tilanteen korjaamiseksi ja kirkolle tulevan korvauksen määrän vakauttamiseksi. Valtion kirkolle myöntämä rahoitus sidottaisiin näin selkeästi lakisääteisten yhteiskunnallisten tehtävien hoitamiseen. Voimassa olevassa lainsäädännössä yhteisöveroa ei ole säädösperusteisesti kytketty kirkon yhteiskunnallisiin tehtäviin, ja koska yhteisöveroa maksavat kaikki yritykset riippumatta omistajan kirkkokuntataustasta, tämänhetkinen lainsäädännöllinen tilanne on altis kritiikille. Kun yhteisöverotuoton osuus korvattaisiin lakisääteisellä valtionavustuksella, lainsäädäntö olisi läpinäkyvä ja perusteiltaan kestävämpi.

Yhteisöveron muodossa tapahtuva korvaus on ongelmallinen kirkon kannalta myös sen vuoksi, että sen määrä vaihtelee voimakkaasti vuosittain. Uusi malli tekisi yhteiskunnallisten tehtä-vien rahoituksesta vakaan ja ennustettavan.

Puhetta oli ryhtynyt johtamaan toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti.

Suna Kymäläinen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Katselen tuota lähetekeskustelun puheenvuorolistaa ja huomaan, että tämä ei selkeästikään aiheuta yhtä paljon intohimoja kuin äskeisessä keskustelussa esimerkiksi tuulivoimatariffit aiheuttivat.

Tämä esitys on hyvä. Evankelisluterilainen kirkko tarjoaa monia palveluita, joilla on merkitystä meille useimmille riippumatta siitä, kuulummeko kyseessä olevaan seurakuntaan vai emme. Tällä esityksellä turvataan rahoitus palveluille, joita evankelisluterilainen kirkko eittämättä yhteiskunnassamme hoitaa ja joita se tekee katsomatta, onko teon kohde seurakunnan jäsen vai ei. Tämä osaltaan mahdollistaa myös näiden palveluiden kohtuuhintaisuuden esimerkiksi hautaustoimessa siten, että ne ovat kaikkien saatavilla ja ulottuvilla. On hyvä, että kyseessä oleva esitys selkeyttää nyt sekavaa rahoitustilannetta.

Ilkka Kantola /sd:

Arvoisa puhemies! Kirkon ja valtion suhteet kytkeytyivät toisiinsa aikaisempaa vahvemmin vastoin sitä edeltävää kehitystä, kun eduskunnan säätämä hautaustoimilaki tuli voimaan vuonna 2003. Hautaustoimilain taustalla oli samaan aikaan toteutettu uskonnonvapauslain uudistaminen. Uskonnonvapauslaissa korostuu velvollisuus kansalaisten yhdenvertaiseen kohteluun julkisen vallan taholta, siis uskonnosta riippumatta. Hautaustoimessa tämä yhdenvertaisuuden vaatimus merkitsi sitä, että hautaamisesta koituvien maksujen perusteiden tulee olla samanlaiset riippumatta siitä, oliko vainaja seurakunnan jäsen vai ei.

Lain valmistelussa selvitettiin avoimesti, periaatteellisesti eri mahdollisuuksia hautaamisen yhdenvertaiseksi järjestämiseksi. Periaatteessa olisi ollut mahdollista sellainenkin muutos, että hautaustoimi olisi annettu kuntien tehtäväksi yhtenä julkisena palveluna. Hallituksen esityksestä muuten, kun sitä tarkkaan lukee, huomaa, että Ruotsissa, esimerkiksi Tukholmassa, kaupunki hoitaa hautaustointa. No, Suomessa kunnilla, kun sitä tiedusteltiin, ei kuitenkaan ollut halukkuutta ottaa vastuulleen hautaustoimen hoitoa. Valmistelussa päädyttiin siihen, että hautaustoimen kokemus ja osaaminen ovat evankelisluterilaisen kirkon seurakunnilla kautta maan, jotka käytännössä ovat lähes poikkeuksetta hoitaneet suomalaisten hautaamisen. Hautaustoimilaissa tuo tehtävä osoitettiin seurakunnille lain tasolla. Ensimmäistä kertaa siis laissa säädettiin, että luterilaiset seurakunnat hoitavat hautaamisen Suomessa pääsääntöisesti.

Yhdenvertaisuusvaatimusten johdosta seurakuntien oli tarkistettava käytäntöjään. Paikoin seurakunnissa sovelletusta käytännöstä, jossa seurakunnat hinnoittelivat kirkkoon kuulumattoman vainajan hautapaikan kalliimmaksi kuin seurakunnan jäsenen, oli nyt luovuttava, hinnoittelun perusteiden kun tuli jatkossa olla samat kaikille paikkakuntalaisille. Eri paikkakuntien välillä hinnat saattavat vaihdella, mutta samalla paikkakunnalla paikkakuntalaisen hautaamisen hinnoittelun perusteiden pitää olla yhtäläiset.

Lisäksi hautaustoimilaki edellyttää, että seurakunnat varaavat siunaamattoman tai tunnustuksettoman hautausmaa-alueen niitä paikkakuntalaisia varten, jotka eivät halua tulla haudatuksi kirkolliseen hautausmaahan. Käytännössä näitä tunnustuksettomia alueita ovat seurakunnat yhdessä perustaneet. Aivan kaikissa pienissä seurakunnissa ei oman hautausmaan yhteydessä tällaista aluetta ole, mutta paikkakuntalaisille järjestyy kyllä, jos halutaan. Kysymys on tässäkin uskonnonvapauden periaatteen tarkasta toteuttamisesta.

Arvoisa puhemies! Kun seurakunnat hoitavat valtion antamaa tehtävää hautaustoimessaan, siis sen hautaustoimen ikään kuin maallisen osuuden osalta — kaikki virrenveisuu, kappelin käyttäminen, kirkolliset toimitukset ovat sitten sitä hengellistä osuutta — niin laissa on tähän liittyvä viittaus siihen, että valtio osallistuu hautaustoimen kustannusten korvaamiseen. Mutta juuri niin kuin ministeri äsken sanoi, ei ole mitään tarkkaa määritelmää, millä tavalla. No, seurakunnan jäsenten kannalta ei tietenkään olisi oikein se, että he joutuisivat kirkollisveroillaan maksamaan kirkkoon kuulumattomien hautaamisen kuluja tai että he joutuisivat maksamaan kirkollisveroillaan ja sitten sen lisäksi yhteiskunnallisilla veroillaan. Jotta näin ei tapahtuisi, valtio korvaa näitä kustannuksia. Osan kustannuksista maksavat vainajan perilliset hautausmaksuina sen mukaan, mitä seurakunnat ovat tasosta päättäneet, mutta kuitenkin yhdenvertaisesti. Seurakuntien saama yhteisövero-osuus on vakiintuneesti tulkittu tällaiseksi korvaukseksi.

Nyt käsittelyssä oleva hallituksen esitys valtion rahoitukseksi ev.lut. kirkolle tähtää siihen, että yhteisövero-osuusjärjestelmästä luovutaan ja sen tilalle tulee tietynsuuruinen indeksiin sidottu valtionavustus kirkolle. Uusi malli poistaa yhteisöveroon liittyviä epävarmuustekijöitä ja puutteita seurakuntien yhdenvertaisuudessa. Ihmisten kuolleisuus paikkakunnalla kehittyy eri tavoin kuin yhteisöverokertymä, eli hautaustoimen kustannukset kehittyvät ihan eri tavalla kuin valtiolta tuleva korvaus nykyjärjestelmässä. Siirtyminen valtion budjetista myönnettävään avustukseen tuo ennustettavuutta ja vakautta hautaustoimen kustannusten korvaamiseen.

Tärkeää on myös se, että suora kytkös yritysten verotukseen nyt katkeaa. Yritysten ja muiden yhteisöjen kirkollisverovelvollisuudesta luovuttiin jo vuonna 1993. Kun jatkossa rahoitus ei myöskään yhteisöveron kautta kytkeydy yrityksiin, voidaan yritysten puolelta lopettaa ihmettely ja kritiikki siitä, miksi ne joutuvat rahoittamaan kirkon toimintaa silloinkin, kun omistajat eivät kuulu kirkkoon.

Hautaustoimen kuluihin osallistumisen ohella tulevalla valtionavustuksella on tarkoitus tukea seurakuntia niiden huolehtiessa kulttuurihisto- riallisten rakennusten kunnossapidosta, joista keskiaikaiset kirkkomme muodostavat arvokkaimman osan. Lisäksi valtio osallistuu kuluihin, joita syntyy eräistä kirkon väestökirjanpidon tehtävistä, kuten vanhoista kirkonkirjoista ja niistä luovutettavista tiedoista.

Arvoisa puhemies! Lakiesitys on syntynyt hyvässä yhteisymmärryksessä ev.lut. kirkon kanssa. Niin kuin ministeri äsken totesi, kirkolliskokous on omalta puoleltaan jo käsitellyt tähän liittyvät kirkkolain muutosesitykset. Toivon, että hallintovaliokunta vie uudistuksen eteenpäin sujuvasti.

Eeva-Maria Maijala /kesk:

Arvoisa puhemies! Hallitus esittää kirkon yhteisöverojärjestelmästä luopumista ja siirtymistä erillislain nojalla suoritettavaan rahoitukseen, jonka määrää korotetaan vuosittain kuluttajahintaindeksin mukaista yleisen hintatason muutosta vastaavasti. Sekä kansanedustajana että pienen Pelkosenniemen seurakunnan kirkkovaltuutettuna kannatan esitystä.

Nykyinen yhteisöverojärjestelmä on lainsäädännölliseltä pohjaltaan sekava, ja siitä on levinnyt erilaisia vääriä käsityksiä. Yhteisöveroa on käytetty jopa lyömäaseena kirkkoa vastaan ja annettu ymmärtää, että Suomessa yhteisöt pakotettaisiin maksamaan veroa uskonnollisen toiminnan tukemiseen.

Usein julkisessa keskustelussa esitetään vaatimuksia valtion ja kirkon erottamisesta. Suomessa evankelisluterilainen kirkko ei kuitenkaan ole valtionkirkko, joskin sillä on tiettyjä erityistehtäviä yhteiskuntaan nähden. Kirkon perustehtävä on tietenkin Jeesuksen lähetyskäskyn täyttäminen, mutta kirkko tekee myös enemmän tai vähemmän niin sanottuja maallisia tehtäviä, maallisiksi tehtäviksi lueteltavia toimia, joilla paikataan maallisen yhteiskunnan palveluverkkoa. Ne ovat tarjolla ihmisille uskontokunnasta riippumatta. On ollut kohtuutonta, että kirkkoa on vaadittu kustantamaan näitä yhteiskunnallisia tehtäviä omilla varoillaan tai jättämään ne jatkuvasti vaihtelevan ja epätasaisesti seurakuntien kesken jakautuvan yhteisöverotulon varaan.

Arvoisa puhemies! Ensisijaisesti kyse on hautaustoimen aiheuttamista kustannuksista, kuten tässä on jo aiemmin tullut esille. Kun kirkko on näitä töitä samoin kuin eräitä muita yhteiskunnallisia tehtäviä hoitanut ja sillä on näiden tehtävien vaatima osaaminen, niin riittäviä perusteluita tämän kirkon ja yhteiskunnan välisen yhteistyösuhteen päättämiselle ei ole. Sen sijaan rahoitusjärjestelmä oli syytä päivittää tämän päivän tarpeita paremmin vastaavaksi.

Huomattavaa on, että kyse ei ole mistään avustuksesta kirkolle. Kyse on oikeudenmukaisesta korvauksesta tehdystä työstä. Tulevaisuudessa on aina syytä tarkastella, onko korvaussumma riittävällä tasolla, jos kuolleiden määrä esimerkiksi jatkossa tulisi huomattavilta osin seurakunnassa tai alueella kasvamaan. On syytä tässä yhteydessä myös muistaa, että kirkon monet hyvinvointiyhteiskunnan aukkoja paikkaavat tehtävät, kuten esimerkiksi diakoniatyö ja perheneuvonta, ovat ja pysyvät edelleen kirkon itsensä kustannettavina.

Pirkko Mattila /ps:

Arvoisa herra puhemies! Kiitoksia ministerille esittelystä. Tässä juuri hienosti luetellaan tehtävät, joiden hoitamista halutaan parantaa, että seurakunnilla olisi tulevaisuudessa paremmat mahdollisuudet kehittää toimintaansa hautaustoimen, väestökirjanpitotehtävien ja kulttuurihistoriallisesti merkittävien rakennusten ja irtaimiston ylläpidon osalta.

Kotikuntani Muhoksen kirkko täytti kesällä 380 vuotta, on vanhin käytössä oleva puukirkko Suomessa, ja silloin kuulimme todella mielenkiintoisen esitelmän muun muassa Kirkkohallituksen arkkitehdin taholta näistä harvoista suomalaisista tukipilarikirkoista, joita maassamme vielä on ja jollainen Muhoksen kirkko myöskin on.

Mutta nyt, kun ministeri on paikalla, haluaisin kysyä kaksi kysymystä, ensinnäkin liittyen kirkonkirjojen digitointiin ja sukututkimukseen ja siihen, että aina välillä kuuluu huhuja siitä, että EU-lainsäädännöstä olisi tulossa jotain uutta estettä tai rajoitetta sille, miten näitä tietoja voidaan sukututkimuksessa käyttää. Nythän ilmeisesti näin on, että sata vuotta vanhempia tietoja voidaan aika vapaasti kuitenkin hyödyntää.

Toinen kysymys sitten liittyy eriäviin mielipiteisiin tiettyjen uskonnollisten tahojen osalta, jotka olivat vaatimassa, että yhteiskunnan tulisi tukea enemmän näiden yhteiskunnallisten tehtä-vien toimittamista. Liittyykö tämä jotenkin siihen, että meillä olisi erityisen köyhiä seurakuntia tai erityisen köyhiä uskonnollisia yhteisöjä, jos näin voi sanoa?

Sisäministeri Päivi Räsänen

Arvoisa herra puhemies! Tähän ensimmäiseen edustaja Mattilan kysymykseen en kyllä osaa vastata, en tiedä. Minun tiedossani ei ole tällaista EU-lainsäädäntöä, joka olisi tähän vaikuttamassa, mutta voin yrittää asiaa selvittää ja palata asiaan.

Toinen kysymys liittyy muiden uskonnollisten yhdyskuntien saamaan rahoitukseen, jota tässä ehdotetaan, että nykyiseltään... Siis nämä muut uskonnolliset yhdyskunnathan saavat val-tionavustusta jäsenmäärään suhteutettuna, mutta tämä avustuksen määrä on kyllä hyvin pieni. Nyt on arvioitu työryhmässä — tämä perustuu valtiovarainministeriön kokoamaan työryhmään — että noin miljoonalla eurolla pystyttäisiin kompensoimaan muiden uskonnollisten yhdyskuntien vastaavaa yhteiskunnallista työtä. Nythän täytyy muistaa se, että tästä on jätetty kokonaan esimerkiksi diakoniatyö, perheneuvontatyö, lapsi- ja nuorisotyö, joita tekevät niin evankelisluterilainen kirkko kuin muutkin uskonnolliset yhdyskunnat, ja näitä ei ole näillä valtionavustuksilla tarkoitus kompensoida. Nyt on todellakin kysymys pelkästään hautausmaiden ylläpitämisestä ja väestökirjanpitoon liittyvistä tehtävistä sekä kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden rakennusten ja irtaimiston ylläpidosta. Jos ajatellaan sitten näitä muita uskonnollisia yhdyskuntia, niin niitä koskee lähinnä vain joidenkin kulttuurihistoriallisten arvorakennusten ja irtaimiston ylläpito, koska niillä ei ole taas näitä hautaustoimeen ja väestökirjanpitoon liittyviä velvoitteita niin kuin evankelisluterilaisella kirkolla. Tästäkin täytyy todeta, että tämäkin nyt esitetty rahoitus kattaa näistä tehtävistä arvion mukaan vain noin 80 prosenttia kokonaiskustannuksista.

Merja Kuusisto /sd:

Arvoisa puhemies! Kiitos ministerille hyvästä esittelystä. Tämä on äärettömän tärkeä uudistus, jotta turvataan seurakuntien toimintaan riittävät varat.

Tästä on noin vuosi aikaa, kun olimme kansanedustaja Karimäen kanssa Espoossa, Leppävaaran kirkossa. Siellä oli mukava yleinen tilaisuus, minä puhuin vanhustenhoidosta ynnä muuta. Tunnelma oli äärettömän hyvä, ja pappi piti hyvän puheen. Sitten siinä pöytäkeskustelussa nousi esiin tämä taloudellinen huoli, että miten he pystyvät selviämään ylipäätään henkilökunnan palkkauksista ja sitten myös eläkkeellä olevien henkilöiden eläkemenoista. Tämä on suuri apu nyt tähän ongelmaan. Varmasti monet ovat äärettömän tyytyväisiä.

Keskustelu päättyi.

​​​​