Täysistunnon pöytäkirja 118/2014 vp

PTK 118/2014 vp

118. TIISTAINA 25. MARRASKUUTA 2014 kello 14.07

Tarkistettu versio 2.0

11) Hallituksen esitys eduskunnalle perhehoitolaiksi

 

Peruspalveluministeri  Susanna  Huovinen

Arvoisa herra puhemies! Nyt käsittelyssä oleva perhehoitolain valmistelu ja sen tausta on hallitusohjelmassa, jonka mukaisesti perhehoitolainsäädäntöä kehitetään ja pyritään ottamaan huomioon myös väestön ikääntymisestä syntyviä tarpeita. Tämän lain valmistelu on toteutettu ministeriössä virkatyönä. Valmistelun taustalla on kuitenkin ministeriön perustaman perhehoitolainsäädännön uudistamisen tarvetta pohtineen työryhmän muistio vuodelta 2010. Valmistelun edetessä olemme järjestäneet myös tästä esityksestä kuulemistilaisuuden sekä normaalin lausuntokierroksen.

Kyseessä on tärkeää asiaa koskeva uudistus. Ymmärrettävistä syistä laille ja sen sisällölle onkin esitetty varsin suuria odotuksia ja toiveita. Lainvalmistelua on kuitenkin rajannut se tosiasia, että lain uudistamista varten ei ole varattuna kuntien valtionosuuksia ja siten lain uudistus tulee toteuttaa kustannusneutraalisti.

Lainvalmistelun tavoitteena on koota yhteen lakiin perhehoitoa koskevat sosiaalihuoltolain ja perhehoitajalain säännökset, tarkentaa niitä ja erityisesti parantaa vanhusten ja vammaisten perhehoidon asemaa. Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi perhehoitokäsitteen lisäksi ammatillisesta perhehoidosta ja perhekodista. Sisällöllisesti ne on määritelty nykyisessä sosiaalihuoltolaissa. Ne ovat yleisesti käytössä olevia nimityksiä kyseiselle hoitomuodolle.

Lakiesityksessä on lähdetty perhehoidossa hoidettavien määrän osalta samasta mitoituksesta kuin nykyisessäkin lainsäädännössä. Perhehoitaja voi hoitaa neljää henkilöä, alle kouluikäiset lapset ja muut erityistä hoitoa tai huolenpitoa vaativat henkilöt mukaan luettuina. Ammatillisessa perhehoidossa voidaan hoitaa enintään seitsemää henkilöä, kun perhekodissa on vähintään kaksi perhehoitajaa, koulutusvaatimukset täyttyvät ja perhekodille on haettu lupa aluehallintovirastolta. Poikkeamisperusteen mukaan täysi-ikäisiä ja aikuisia kehitysvammaisia voitaisiin hoitaa erityisestä syystä toimeksiantosopimuksella myös enempää kuin neljää henkilöä kerrallaan.

Kunta järjestää perhehoidon joko tuottamalla sen itse tai hankkimalla sen yksityiseltä palveluntuottajalta. Toimeksiantosopimuksen solmimisen osalta on pysytty nykyisessä lain muotoilussa eli toimeksiantosopimus solmitaan kunnan tai kuntayhtymän ja perhehoitajan välillä. Kunnan hankkiessa perhehoidon yksityiseltä palveluntuottajalta tulee tehdä sopimus perhehoidon järjestämisestä.

Koti ja perhe antavat parhaat lähtökohdat turvallisuuden kokemiselle, läheisille ihmissuhteille ja arvokkaalle elämälle. Perhehoitolain esitys pyrkiikin vahvistamaan tätä mahdollistamalla perhehoidon antamisen perhehoitajan kodin lisäksi hoidettavan kotona.

Lisäksi tällä esityksellä tullaan selkiyttämään valvontaa. Tähän liittyy esityksessä oleva uudistus siitä, miten perhehoidossa tapahtuneista muutoksista ilmoitetaan, jotta kunnat voisivat olla tietoisia perhekotiin sijoitettujen asemasta.

Arvoisa puhemies! Perhehoitolain lisäksi perhehoidon tukea ja laatua on mahdollista kehittää luomalla perhehoidosta omat laatusuositukset, vähän siihen tapaan kuin olemme esimerkiksi tehneet tällä kaudella laatutyötä lastensuojelun osalta. Suosituksilla voidaan havainnollistaa sitä, mistä hyvä perhehoito koostuu. Meillä on paljon osaamista tässä asiassa niin järjestökentällä kuin muuallakin yhteiskunnassa. Perhehoitoa on kehitetty monilla hankkeilla, ja hyvien käytäntöjen jakaminen voi nähdäkseni vahvistaa perhehoidon asemaa suomalaisessa yhteiskunnassa. Näitä laatusuosituksia tulen osaltani viemään eteenpäin mahdollisimman pian ja toivon saavani tähän laatutyöhön mukaan myös kaikki ne järjestöt ja tahot, jotka ovat perhehoitoa vuosien ja vuosikymmenten saatossa Suomessa olleet kehittämässä.

Arvoisa puhemies! Totean vielä loppuun, että valitettavasti en pysty kovin pitkään jäämään tähän keskusteluun mukaan, mutta olen käytettävissä edustajien kysymyksiä varten myös tämän istunnon jälkeen.

Aila Paloniemi /kesk:

Arvoisa puhemies! Sijaishuollon rakennemuutos ei ole Suomessa vielä käynnistynyt. Me olemme odottaneet uutta perhehoitolakia ja valtakunnallista perhehoidon järjestämistä ja sen käytäntöjä yhtenäistävää valtakunnallista toimintaohjelmaa. Ennen kaikkea perhehoitajien ja sijaisperheiden tuen järjestämisessä on kuntien kesken aivan liian suuria eroja.

Perhehoitajan vastuutyöntekijällä onkin haasteellinen tehtävä riittävän tuen järjestämisessä erityisesti perhehoitajan vapaan ja sijaishoitajan osalta. Niin kutsutun kiertävän perhehoitajan tehtävään kannattaisi kunnissa satsata myös työllistämisen näkökulmasta.

Perhehoitolakiesityksen perusteluissa todetaan yksiselitteisesti, että perhehoidon määrää halutaan ja sitä pitää lisätä eikä ainoastaan lasten ja nuorten perhehoidossa vaan myös aikuisten hoitomuotona.

Vielä pitkään jatkuva talouden taantuma ei kestä laitoshoidon nykyisiäkään kustannuksia esimerkiksi vanhustenhoidossa, mutta perhehoidon määrän lisääminen ei voi tapahtua sormia napsauttamalla. Välttämätön edellytys on se, että perhehoitajan tukea lisätään ja sosiaaliturvaa, muun muassa työterveyshuoltoa, parannetaan. Lisäksi sijaisvanhempaa lapsen asiantuntijana tulee kuulla entistä paremmin ja parantaa sijaisperheen mahdollisuuksia elää tavallista perhe-elämää riittävän ja kohtaavan tuen turvin.

Sijaisperheet ja toimeksiantosuhteinen perhehoito eli tavallinen perhe-elämä ovat erittäin suuri resurssi yhteiskunnalle, ja siksi niitä kannattaisi tukea. Se on inhimillisin, luontaisin ja kustannustehokkain hoitomuoto lastensuojelun sijaishuollossa.

Perhehoitajat tekevät äärettömän arvokasta työtä, vaikka se on sitovaa, ja esimerkiksi työterveyshuolto olisi erittäin tärkeä ja vielä kaiken lisäksi halpa tuki heille. Valitettavasti perhehoitolakiesitys ei nyt paranna tilannetta, ei sosiaaliturvan, ei työterveyshuollon eikä minkään muunkaan tällaisen parannuksen osalta.

Meillä Suomessa on tavoiteltu jo pitkään sitä, että painopiste lastensuojelun sijaishuollossa siirrettäisiin laitoshoidosta perhehoitoon. Tätä tehdään sekä kustannussyistä että liian laitosvaltaisuuden takia. Maamme on edelleen aivan liian laitosvaltainen sijaishuollossa ja saanut tästä myös moitteita. Vasta noin puolet huostaan otetuista lapsista ja nuorista saa itselleen sijaiskodin. Norjassa ei yhtään alle 6-vuotiasta lasta ole laitoshoidossa ja ammatillinen perhehoito on valtion toimintaa.

Sijaishuollon rakenneuudistus ei ole siis käynnistynyt edelleenkään, ja perhehoidon lainsäädännön uudistus käynnistyi 2010. Todella hyvä raportti siitä valmistui 2012, ja se antoi suuret lupaukset tälle toisen vaiheen kehittämistyölle. Mutta sosiaalihuoltolakiuudistuksen takia myös perhehoidon lainsäädäntöä joudutaan nyt uudistamaan ja mielestämme liian kiireellä, liian hutaisten.

Perhehoitolakiesitys on tehty nykyisen perhehoitajalain pohjalle. Tehtävä on toki erittäin haasteellinen, koska perhehoitolain tulee sisältää kaikki perhehoidon muodot, niin lastensuojelun perhehoito kuin myös aikuisten, vammaisten, ikäihmisten ja mielenterveyskuntoutujien perhehoito, jotka poikkeavat taustalainsäädäntönsä ja osin sisällönkin osalta toisistaan.

Yhteiskunta odottaa tänä päivänä sijaisperheiltä, myös ikäihmisten perhehoitajilta, todella paljon. Yhteiskunnan tulisi siksi tukea toimeksiantosuhteista perhehoitoa ja parantaa kaikin tavoin sen toimintaedellytyksiä. Tuen lisääminen ja sosiaaliturvan parantaminen oli perhehoidon lainsäädännön ensimmäisessä vaiheessa vahvasti esillä ja tavoitteena, mutta nyt tässä toisessa vaiheessa näitä asioita siis ei olla parantamassa.

Perhehoitolakiesitys ei annetussa muodossa mahdollista toimeksiantosuhteista kahden vanhemman sijaisperhehoitoa, ellei esitystä muuteta. Miksi? Siksi, että toimeksiantosuhteisessa perhehoidossa hoidettavien enimmäismäärä laskee neljään, olipa perhehoitajia yksi tai kaksi perheen omat alle kouluikäiset sekä erityistä hoitoa vaativat henkilöt mukaan lukien. Enimmäismäärä voidaan ylittää vain erityisistä syistä. Tällaisia syitä ovat sisarusten, saman perheen jäsenten tai vain täysi-ikäisten sijoittaminen.

Sijaisvanhempia tarvittaisiin nykyisin todella paljon lisää, mutta tällä mitoituksella se ei tule toteutumaan. Sijaisperheiden sijaan kunnat joutuvat jatkossa käyttämään huomattavasti kalliimpaa ammatillista yksityistä perhehoitoa tai jopa laitoshoitoa, jolloin esityksestä ei enää kuntien näkökulmasta voida puhua kustannusneutraaliuden näkökulmasta, se ei ole enää kustannusneutraali.

Perhehoitolakiesitys lisää ammatillista perhehoitoa, mikä tällä hetkellä toteutuu yritystoiminnan kautta, ja kustannukset ovat noin kolminkertaiset verrattuna toimeksiantosuhteiseen perhehoitoon, mutta pakko varmaan sitten kuntien on käyttää, jos näitä toimeksiantosuhteisia sijaisperheitä ei jatkossa enää saa, vaikka lapsi tai nuori ei edes tarvitsisi ammatillista hoitopaikkaa.

Tämä esitys ei ole valmis. Tämä esitys pitäisi valmistella uudestaan.

Lea Mäkipää /ps:

Arvoisa puhemies! Olen lukenut tämän esityksen hyvin hatarasti, mutta kiinnitän ihan johonkin asiaan huomiota.

Varsinaisen lastensuojelun osalta voitaisiin siirtää sijaishuollon painopistettä laitoshuollosta perhehoitoon, tämä on yksi sellainen hyvin tärkeä asia. Perhehoitoa voisi olla perhehoitajan kodin lisäksi myös hoidettavan kotona. Perhekodissa, niin kuin ministerikin mainitsi, nämä enimmäismäärät ovat neljä henkilöä ja ammatillisessa perhehoidossa seitsemän, ja sitten on nämä erityisen painavat syyt, että voisi olla enempi näitä potilaita tai asiakkaita. Hoitopalkkio olisi 680 euroa kuukaudessa ja kulukorvaus noin 400 euroa henkilöä kohti kuukaudessa sekä tämä kertaluontoinen käynnistämiskulu noin 2 800, ja tietysti sitten perhehoitajilla on mahdollisuus saada korvausta alle 21-vuotiaan opiskelukustannuksista ja sitten näistä, mitä tulee terveydenhuollon kustannuksiin.

Perhehoito saattaa laskea kustannuksia, mutta niin kuin monta kertaa olen ministerillekin todennut, kun nämä lastensuojeluasiat ovat hyvin lähellä sydäntäni, että on hyvin tärkeätä, kun lapsia ajatellaan, että mahdollisimman monelle löytyisi paikka kodinomaisessa perhehoidossa laitoshoidon sijaan. Täytyy todeta valitettavasti, että tänäkin jouluna liian moni lapsi viettää joulunsa laitoshoidossa, niin että toivottavasti niitä sijaisperheitä löytyy ja sitten saadaan tätä laitoshoitoa juuri tältä lastensuojelun osalta purettua. — Kiitos.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Ensinnäkin haluan kiittää ministeriä tästä lakiesityksestä. Kuten täällä myös edustaja Paloniemi totesi, perhehoidolla on erittäin tärkeä merkitys meidän yhteiskunnassamme, ja tämä on yksi osa sitä kehitystyötä, jota on vietävä tulevaisuuteen ja eteenpäin. Haluan tässä yhteydessä kiittää. Tässä mennään taas kyllä askel eteenpäin, ja siltä osin se on hyvä asia.

Hallituksen esitys uudeksi perhehoitolaiksi on tärkeä. Perhehoito on hoitomuotona aivan omanlaisensa. Se tarjoaa mahdollisuuden pysyviin, läheisiin ihmissuhteisiin ja perheenomaiseen elämään. Se vahvistaa hoidettavan perusturvallisuutta ja sosiaalista kehitystä. Perhehoito on yksi vaihtoehto hoidon ja huolenpidon järjestämiseksi esimerkiksi ympärivuorokautisen asumispalvelun vaihtoehtona. Se on myös tärkeä vaihtoehto omaishoitoperheelle omaishoitajan vapaan järjestämiseksi. Perhehoito on tärkeä hoitomuoto, palvelumuoto vammaisten lasten ja heidän perheittensä palvelujen järjestämisessä. Ikääntyneiden perhehoito on toistaiseksi rajallisesti hyödynnetty palvelumuotona, mutta sitä on vahvistettava huomattavasti jo pelkästään meidän laitospaikkojen purkamisen myötä. Perhehoidon kehittäminen vähentää osaltaan painetta lisätä vanhusten laitoshoitoa ja tehostettua palveluasumista.

Perhehoidon laatua ja perhehoitajien asemaa on viime vuosina parannettu aikanaan istuneen perhehoitolakityöryhmän esitysten pohjalta, mutta perhehoitoa koskevia säännöksiä ei ole yhdistetty ja esimerkiksi ammatillista perhehoitoa ei ole säännelty selkeästi. Tällä hetkellä perhehoitoa koskeva lainsäädäntö on vaikeasti tulkittavaa ja hajallaan eri laeissa. Koska lainsäädäntö on pirstaleista, eri asiakasryhmien kohtelu ei toteudu yhdenvertaisesti kaikkialla. Nyt hallituksen esityksellä kootaan yhteen lakiin perhehoitoa koskevat sosiaalihuoltolain ja perhehoitolain säännökset ja parannetaan erityisesti vanhusten ja vammaisten perhehoidon asemaa.

Arvoisa herra puhemies! Uusi laki antaa lisää mahdollisuuksia vastata hoidettavan palvelutarpeisiin hänen etunsa mukaisesti. Perhehoitolaki on edellyttänyt tähän saakka, että hoito toteutuu hoitajan omassa kodissa. Se on rajoittanut hoidon järjestämistä. Nyt uuden lain myötä mahdollistuu hoidettavan omassa kodissa järjestettävä perhehoito, mikä voi olla erittäin tärkeää, jos kotiin on vaikkapa asennettu erityisiä apuvälineitä. Muutenkin se, ettei omasta kodista tarvitse lähteä pois, on monelle hoidettavalle jo sinänsä tärkeä asia.

Perhehoidon järjestämisvastuu on kunnalla. Kunta voi tuottaa perhehoidon itse tai hankkia sen yksityiseltä palveluntuottajalta. Kunnalla säilyisi vastuu valvoa ja oikeus tehdä ennalta ilmoittamattomia tarkastuskäyntejä perhekodissa. Palvelu voidaan järjestää toimeksiantosopimuksella, jos sopimus tehdään kunnan ja perhehoitajan välillä. Jos perhehoidon palvelu hankitaan yksityiseltä palveluntuottajalta, laaditaan sopimus perhehoidon järjestämisestä.

Viittaan tässä nyt edustaja Paloniemen puheenvuoroon, jonka hän äsken käytti. Lakiesityksessä on säädetty samasta mitoituksesta kuin nykyisessä lainsäädännössä niin, että perhehoitaja voi hoitaa neljää henkilöä alle kouluikäiset lapset ja muut erityistä hoitoa tai huolenpitoa vaativat henkilöt mukaan luettuina. Ammatillisessa perhehoidossa voidaan hoitaa enintään seitsemää henkilöä silloin, kun ammatillisessa perhehoidossa koulutusvaatimukset täyttyvät ja perhekodissa on vähintään kaksi hoitajaa. Poikkeaminen hoidettavien enimmäismäärästä olisi jatkossakin mahdollista, jos kyseessä on hoidon antaminen sisaruksille tai saman perheen jäsenille. Erityisestä syystä olisi myös mahdollista poiketa samanaikaisesti hoidettavien enimmäismäärästä. Erityisenä syynä pidettäisiin nykyisen mukaisesti esimerkiksi sitä, että perhehoidossa samanaikaisesti hoidetaan vain täysi-ikäisiä henkilöitä, joiden keskinäinen kanssakäyminen ja perhehoitosijoituksen laatu yhdessä toimintakyvyn ja hoidon tarpeen kanssa tekevät tämän mahdolliseksi.

Arvoisa herra puhemies! Kuten täällä on todettu, perhehoito on hoitomuoto, jota tulee kehittää edelleen. Se on inhimillinen ja monella tapaa ehdottomasti paras hoitomuoto ja ennen kaikkea paras kasvatusmuoto lapsille. Se on kansantaloudellisesti myös edullista. Perhehoitoa tulee nivoa paremmin osaksi muita hoito- ja palvelumuotoja. Perhehoito on varmasti yksi tulevaisuuden hoitomuoto, jonka merkitys tulee kasvamaan nykyisestään.

Mainitsen tässä vielä hyviä kokemuksia perhehoidon hyödyntämisestä ennen kaikkea lapsiperheitten osalta. Esimerkiksi Kaakkois-Suomessa, muun muassa Haminassa, on tehty selkeitä strategisia päätöksiä, että lastensuojelussa perhehoito on se pääsääntö ja käytännöllisesti kat-soen ainut hoitomuoto, kun puhutaan alle 13-vuotiaitten lasten huostaanotoista tai sijoituksista. Tätä on kehitetty vastaavalla lailla myös eri puolilla Suomea, mutta se edellyttää sitä, että meidän perhehoidon ammatillista osaamista vahvistetaan ja kehitetään ja sitä nivotaan vahvasti osaksi meidän muuta lastensuojelua ja perhetyötä ja muita vastaavia toimintamalleja. Mutta se antaa kuvan siitä, että tämä on erittäin hyvä hoitomuoto, jota tulee kehittää jatkossa.

Toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti:

Loppukaudesta on sovittu, että korkeintaan 5 minuutin puheenvuoroja pidetään, mutta ministeri saa käyttää nyt 2 minuuttia paikalta.

Peruspalveluministeri Susanna Huovinen

Arvoisa puhemies! Ennen kuin joudun lähtemään, haluan lyhyesti kommentoida erityisesti edustaja Paloniemen täällä käyttämää puheenvuoroa. On tietenkin hyvin valitettavaa, että edustaja kokee niin, että tämä tulisi laittaa uudelleen valmisteluun, kun olen ymmärtänyt, että myös järjestöjen kesken olemme olleet varsin yksimielisiä siitä, että perhehoito vaatii omaa lainsäädäntöä, sen selkeyttämistä, ja myöskin tämän valvonnan osalta meidän pitää saada uusia linjauksia lainsäädännön tasolle.

Ehkä muutama kommentti näihin esitettyihin huomioihin.

Siis täysi-ikäisiä voitaisiin edelleenkin hoitaa toimeksiantosopimussuhteisesti perhehoidossa erityisestä syystä neljästä ja seitsemästä poiketen. Myös, jos on kyse hoidon antamisesta sisaruksille tai saman perheen jäsenille, voi perhekodissa tai ammatillisessa perhekodissa olla samanaikaisesti hoidettavana useampi henkilö.

Esityksessä ammatillinen perhehoito on määritelty niin, että siinä voitaisiin hoitaa myös seitsemää lasta ja nuorta, ja jatkossa kaksi koulutusvaatimukset täyttävää perhehoitajaa ei kuitenkaan voi suoraan hoitaa seitsemää lasta ilman, että he hakevat toiminnalleen aluehallintoviraston luvan. Tässä on kysymys nyt myöskin siitä valvonnasta, johon äsken viittasin.

Mitä sitten tulee näihin muihin huomioihin, niin voi sanoa, että tavallinen tilanne lasten osalta erityisesti on se, että lastensuojelun kautta sijoitetaan alle neljä lasta yhteen toimeksiantosuhteiseen perhekotiin. Vaikeimmin oireilevat sijoitetaan nykyisinkin laitoshoitoon, koska heidän tuen tarpeeseensa perhehoito ei usein ole riittävä vastaus. Ammatillinen perhekoti sijoittuu sitten tähän välimaastoon, ja hoidettavien hoitoisuuden ja heitä hoitavien määrän ja kustannusten suhteen näin on myös.

Lastensuojelussa ammatillinen perhekoti on ehkä se tutumpi ja käytetympi palvelumuoto kuin muissa asiakasryhmissä, mutta perhehoitolain muutoksen myötä nämä perusperiaatteet eivät siis ole mihinkään tästä muuttumassa. Edelleenkin lapsia sijoitetaan lastensuojelulain mukaisesti ja perhehoito on ensisijainen sijaishuollon muoto.

Korostan sitä, että tässä esityksessä on lähdetty siitä, että lapsen etu on se keskeisin. Me kaikki varmaan haluamme, että näiden lasten, jotka ovat jo varsin monenlaisissa tilanteissa joutuneet elämänsä aikana olemaan, hoidon jatkuvuus on turvattu, ja sitä ei voida vaarantaa esimerkiksi sillä, että perhehoidossa on esimerkiksi liian vaativaa hoitoa vaativia lapsia. Voi sanoa, että neljäkin eri perheestä tulevaa asiakasta on perhehoitajalle varsin vaativa urakka, ja tässä mielessä nämä säännökset kaipaavat vielä näitä täsmennyksiä, joita tässä esitetään.

Mitä tulee sosiaaliturvan ja työterveyshuollon ynnä muun kehittämiseen, niin valitettavasti, kuten totesin, uudistus on tehtävä kustannusneutraalisti, ja sen vuoksi tässä ei ole ollut mahdollisuutta tehdä niitä laajennuksia, joita täällä äsken toivottiin.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! En ole aivan varma, haluanko aivan aluksi kiittää ministeri Huovista, ja jos haluan kiittää, en ole aivan varma, kuinka paljon haluan kiittää, mikä johtuu eräästä ministerinkin hyvin tietämästä syystä, jonka vuoksi en ole oikein perusteellisesti pystynyt tähän perehtymään.

Mutta kuunneltuani kahden edellisen edustajan puheenvuorot — he, jos nyt oikein muistan, molemmat ovat toimineet tai toimivat Perhehoitoliiton puheenjohtajana — en ole edes siitäkään varma, olivatko he eri mieltä vai olivatko samaa mieltä vai olivatko he päinvastoin, mutta hieman kuulosti siltä ikään kuin olisi ollut erilaisia näkemyksiä. Ja kun kuuntelin edustaja Paloniemen puheenvuoroa, niin en päässyt ihan tarkkaan selvyyteen siitäkään, onko se ongelma nyt siinä, että tässä ei ole rahaa tarpeeksi vai että pykälät ovat väärät, vai siinä, että esittelevän ministerin tai hallituksen, joka tämän esityksen antaa, puolueet ovat vääriä. Oli nyt miten tahansa, niin varmaan tuossa valiokuntavaiheessa sitten selviää, mikä tässä on olennaista, mutta tässä vaiheessa varmuuden vuoksi totean vain, että olennaisinta on se, mihin ministerikin tuossa puheensa lopuksi viittasi, että toivon mukaan tällä lakiesityksellä pystyttäisiin nimenomaan sen lapsen etua edistämään, ja jos ei pystytä — tai jos valiokunta päätyy siihen, että ei pystytä — niin sitten tätä lakiesitystä pitää muuttaa, tai kuten edustaja Paloniemi ehdotti, sitä pitää valmistella uudelleen.

Aila Paloniemi /kesk:

Arvoisa puhemies! Minä ihmettelen, miksi ministeri puhuu tässä yhteydessä kustannusneutraalista laista, nimittäin nämä mitoitusasiat tässä nyt on suurin ongelma. Mitoitukset tulevat aiheuttamaan nimenomaan lastensuojelun sijaishuollossa, lasten ja nuorten perhehoidossa sen, että jos esimerkiksi pariskunta on ihan päätoimisesti tekemässä tätä perhehoitotyötä, niin kuin nykyisin on usein, ja kun neljä lasta saa olla perheessä, jossa omia lapsia voi olla kaksi ja kolmekin, ja sinne saa ottaa yhden lapsen sijaislapseksi, niin miten pariskunta, joka on jäänyt pois työelämästä ja tekee tätä päätoimisesti, pystyy hankkimaan elantonsa tällä työllä? Tästä aiheutuu juuri se, että kuntien kustannukset nousevat, koska pitää sijoittaa sitten laitoksiin ja ostaa sitä vähintään kolme kertaa kalliimpaa ammatillista perhehoitoa. Tämä ei ole järkevää, ja minä olen ollut kymmenen vuotta Perhehoitoliiton puheenjohtajana, niin että minä hiukan nyt tunnen tätä asiaa kyllä sisältäpäin.

Anneli  Kiljunen  /sd:

Arvoisa puhemies! Minä taas puolestani olen sosiaalityöntekijänä sijoittanut perheisiin lapsia ja ollut sitä kautta tekemisissä perhehoidon kanssa. Tähän, mihin viittasin, perhehoidon sisällön kehittämiseen, itse henkilökohtaisesti uskon erittäin vahvasti. Uskon myös siihen, vastoin ministerin antamaa näkemystä, että perhehoitoon voidaan sijoittaa myös erittäin vaativaakin hoitoa tarvitsevia lapsia, jos perhehoidossa on ammatillisesti pätevät henkilöt ja hoitajat hoitamassa. Mutta näissä tilanteissa tarvitaan vahva sidos ja yhteistyö ja yhdessä tekeminen perhehoidon ympärillä oleviin sosiaali- ja terveyspalveluihin ja alan ammattilaisiin, jotka tukevat perhehoitoa ja ennen kaikkea näitten lasten hyvinvointia. Sitä kautta kuitenkin voidaan pitkäjänteisesti ja suunnitelmallisesti antaa lapsille kokonaisvaltaista tukea kehitykseen. Sen takia minun mielestäni olisi erittäin tärkeätä, että tätä perhehoitoa viedään eteenpäin ja sitä viedään ennen kaikkea ammatillisen osaamisen ja erittäin tiiviin yhteistyön puitteissa näitten muitten sosiaali- ja terveyspalveluiden kanssa.

Aila Paloniemi /kesk:

Arvoisa puhemies! Nimenomaan tukea tarvitaan, ja se on tänä päivänä se suuri ongelma, että kunnat ovat täysin eriarvoisessa asemassa antamaan tukea nimenomaan tähän perhehoitoon. Sitähän tässä nyt pitäisi kyllä kehittää. Minä ihmettelen kyllä sitä, miten muualla Pohjoismaissa, Norjassa, Ruotsissa, yli 80 prosenttia lapsista ja nuorista sijoitetaan nimenomaan perheisiin. Siksi, että siellä ei jahkata sitä, onko tämä oikea vai väärä hoitomuoto, vaan siellä tehdään kaikki valtion toimesta myös, jotta perhehoito onnistuisi mahdollisimman hyvin. Meillä jäädään nyt jänkkäämään siitä, tarvitaanko ammatillista siellä lisää vai ei.

Ihan tavallinen perhe ja ihan tavalliset valmennetut perhehoitajat pystyvät kyllä selviämään tehtävistä, jos he saavat sosiaalitoimelta sen laissakin olevan tuen, mikä heille kuuluu, ja vapaat ja niin edelleen. Nyt jätettiin kaikki nämä sosiaaliturvan parantamiset tässä lakiesityksessä pois, joten ei tällä systeemillä ainakaan voi kuvitella, että tavallisia perheitä tulisi lisää kovin paljon, jos ei mitään tukea tule. Se on tänä päivänä, edustaja Kiljunen, se suurin ongelma.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa puhemies! Vain yhteen asiaan pieni kommentti vielä.

Puhutaan, että ihan tavallinen perhe pystyy hoitamaan hyvin monenlaisiakin lapsia ja nuoria. Mutta on tilanteita, joissa vaaditaan kuitenkin myös perhehoidossa olevilta vanhemmilta ammatillista osaamista. Sen takia näen, että meillä pitää olla erilaisia perhehoitoyksiköitä ja paikkoja, joihinka voidaan sijoittaa lapsia, joilla on erilaisia tarpeita, ja sitä kautta tarjota lapsille se paras mahdollinen hoito — ja ennen kaikkea pitkäjänteinen hoito, ettei lasta siirretä paikasta toiseen sen mukaisesti, mitä hoitoa hän sisällöllisesti tarvitsee, vaan että hänellä on pysyvät aikuiset ihmissuhteet, minkä varaan hän voi rakentaa omaa elämäänsä, ja sen tueksi hän saa sitten tarvittavat palvelut.

En usko, että me olemme edustaja Paloniemen kanssa asioista oikeastaan eri mieltä, mutta me vain painotamme näitä asioita eri lailla.

Aila Paloniemi /kesk:

Arvoisa puhemies! Meillä on erilaisia perhehoitoyksiköitä. Mutta minä puhun nyt toimeksiantosuhteisen perhehoidon puolesta, joka on se inhimillinen ja myös yhteiskunnalle erittäin edullinen, vahvoin tukimuodoinkin se on edullinen hoitomuoto.

Miksi lapsia pompotellaan suomalaisessa lastensuojelussa ja sijaishuollossa? Se johtuu kyllä siitä, että perhehoitajilla ei valitettavasti laissa ole minkäänlaisia juridisia oikeuksia olla se henkilö, joka ihan oikeasti tuntee lapsen elämän monissa tapauksissa parhaiten, jos lapsi on ollut sijoitettuna vauvasta lähtien. Nythän on paljon tapauksia, joissa yhtäkkiä vain aletaan sitä kotouttamista järjestää ja tehdä ilman, että sijaisperhettä kuullaan. Erittäin monta valitusta on näistä asioista muun muassa Euroopan ihmisoikeustuo-mioistuimessa, kun sijaisperhettä ei kuitenkaan katsota lapsen elämän kannalta olennaisiksi henkilöiksi, joita pitäisi kuulla näissä kotouttamisasioissa. Tässä on erittäin paljon tekemistä, ja minun mielestäni tämä on häpeällistä.

Keskustelu päättyi.

​​​​