3) Valtineuvoston selonteko eduskunnalle Afganistanin tilanteesta,
Suomen kokonaistuesta Afganistanille ja Suomen osallistumisesta
sotilaalliseen kriisinhallintaoperaatioon "Resolute Support"
Timo Soini /ps(esittelypuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ulkoasiainvaliokunta on yksimielinen, että Afganistanin
tukeminen on välttämätöntä.
Mikäli kansainvälinen tuki lopetettaisiin lähivuosina,
on ilmeisen selvää, että maa ajautuisi
syvälle sekasortoon ja konfliktiin. Tämä merkitsisi,
että me olemme epäonnistuneet tavoitteessamme,
maan vakauttamisessa.
Toiseksi, asettaisimme saavutetut edistysaskeleet ja monet ihmishenget
tietoisesti vaaraan. On selvää ja valitettavaa,
että Afganistanin yhteiskunnan lujittamiseen vaadittaviin
näkökohtiin ei operaation alussa kiinnitetty riittävästi huomiota
sotilaallisen operaation viedessä päähuomion.
Afganistan onkin edelleen hyvin apuriippuvainen valtio. Maa on saatava
jaloilleen, ja ulkopuolisen avun tarvetta on jatkossa voitava vähentää tehokkaasti
mutta hallitusti. Tähän tavoitteeseen päästään
vain, jos kehitysyhteistyö, humanitaarinen apu sekä siviili-
ja sotilaallinen kriisinhallinta nivotaan yhteen paljon nykyistä paremmin.
Heikko turvallisuustilanne ja myös pitkittynyt ulkomaisten
joukkojen läsnäolo on estänyt kestävien
talousrakenteiden perustamista. Talouden perusrakenteiden vahvistamisen, mukaan
lukien budjetin perustan turvaamisen, tulee valiokunnan mielestä olla
keskeisessä asemassa maan kehittämisessä.
Yrittäjyyttä Afganistanissa kyllä on,
se on vain voitava suunnata lailliselle sektorille.
Valiokunta pitää hyvänä Suomen
kehitysyhteistyön painopisteitä. Ne tukevat demokratiaa
ja hyvää hallintoa, ihmisoikeuksia ja tasa-arvoa sekä maaseudun
ja elinkeinojen kehittämistä. Ihmisoikeustilanteessa
ja naisten asemassa on tapahtunut paljon myönteistä kehitystä,
jonka tukeminen on jatkossakin tärkeää.
Myös tiedotusvälineiden toiminnan turvaaminen
on tärkeää väestön
lukutaidon ollessa maailman alhaisimpia. Esimerkiksi radion käyttöä tulisi
valiokunnan mielestä hyödyntää laajasti
myös Suomen kehitysyhteistyössä, esimerkiksi
kansalaisten perusoikeuksista tiedottamiseen. Valiokunta katsoo, että ihmisoikeuksien
toimeenpanoaikataulun suhteen on oltava realistisia, mutta itse
tavoitteista ei tule tinkiä. Lyhyellä tähtäimellä naisten
ja tyttöjen aseman turvaaminen ja parantaminen tulisi pyrkiä saamaan
osaksi kehityksen edistymistä seuraavia mittareita.
Arvoisa puhemies! Kansainvälisen tuen tuloksellisuus
ja onnistuminen edellyttää, että paikallinen
yhteiskunta on sitoutunut tukemaan vakauttamista. Afganistanin vuosikymmeniä jatkuneen
sodan
luomien jakolinjojen ja maan etnisten ja uskonnollisten ryhmien
välisten ristiriitojen liennyttäminen on pitkä prosessi,
joka on vasta alkamassa. Afganistanin yhteiskunnan monisäikeisyyden
vuoksi eri väestöryhmien kyky toimia yhteistyössä on
maan kehityksen kannalta välttämätöntä.
Nyt, uuden presidentin johdolla, on avautunut uusi mahdollisuus
maan eheyttämiseen. Epävirallisten valtarakenteiden
ja eri heimojohtajien saaminen mukaan päätöksentekoon on
tärkeää. Saksan ulkoministeriön
arvion mukaan oli virhe jättää Taleban
poliittisen prosessin ulkopuolelle silloin, kun se oli heikko. Myös
ulkoasiainvaliokunta on kiinnittänyt tähän
aiemmin huomiota. Nyt Taleban on voimistunut, mutta sovintoprosessi
on edelleen välttämätön. Valiokunta
pitää yhteiskunnan eheyden ja naisten aseman vuoksi
tärkeänä, että myös
naiset ovat mukana sovintoprosessissa.
Arvoisa puhemies! Tehtävä Afganistanissa ei ole
helppo eikä halpa. On kuitenkin muistettava, että Suomella,
kuten muillakin mailla, on kansallinen intressi Afganistanin tukemiseen.
Kyseessä on Afganistanin tulevaisuuden lisäksi
niin alueen kuin kansainvälinen turvallisuus liittyen erityisesti
terrorismin ja huumeiden vastaiseen yhteistyöhön.
Ulkoasiainvaliokunta katsoo, että Suomen ja muiden avunantajien
tulee olla valmiita jatkamaan Afganistanin tukemista edellyttäen,
että Afganistan sitoutuu toteuttamaan suunnitellut uudistukset.
Yhtä tärkeää on, että alueen mailta,
kuten Pakistanilta, Intialta ja Iranilta, edellytetään
aktiivista tukea Afganistanin rauhanomaiselle kehitykselle. Tämä merkitsee muun
muassa ulkomaisen tuen lopettamista terroristijärjestöille.
Arvoisa puhemies! Valiokunta pitää selonteon
tilannearviota kokonaisuudessaan varsin optimistisena maan todellisen
tilanteen huomioon ottaen — erityisesti, kun tulevaisuuden
suhteen selonteossakin korostetaan kautta linjan monia epävarmuustekijöitä ja
riskejä. Vastuu maan turvallisuudesta siirtyy kokonaisuudessaan
Afganistanin turvallisuusjoukoille ensi vuonna. Afganistanin turvallisuusjoukkojen
kykyyn, rahoitukseen ja lojaliteettiin liittyy kuitenkin useita
avoimia kysymyksiä ja epävarmuustekijöitä,
joita sekä puolustus- että ulkoasiainvaliokunta
ovat käsitelleet. Arvioiden mukaan kapinalliset eivät muodosta
varsinaista sotilaallista uhkaa Afganistanin hallitukselle mutta
ne tulevat testaamaan turvajoukkojen kykyä yhä voimakkaammin
iskuin. Irakin ja Isisin tapaus osoittaa, että ääriliikkeiden
yhteistoiminta sekä hyvin suunniteltu operaatio voivat
olla todellinen ongelma myös Afganistanin turvallisuusviranomaisille.
Eräiden arvioiden mukaan tulevaisuuden skenaarioista ei
voida sulkea pois pahimpiakaan uhkakuvia.
Arvoisa puhemies! Valiokunta tukee Suomen osallistumista uuteen
kriisinhallintaoperaatioon Afganistanissa osana maan kokonaisvaltaista
tukemista. Afganistanin turvallisuusviranomaiset tarvitsevat edelleen
koulutus- ja muuta tukitoimintaa toimintakykynsä vahvistamiseksi.
On huomattava, että Afganistan on sotilasasiantuntijoiden
mukaan edelleen taisteluympäristö. Se, että Resolute
Support -operaatio on luonteeltaan tukioperaatio ja rajoittuu
vain Kabuliin ja neljään maakuntakeskukseen, tekee
tilanteesta haastavan.
Arvoisa puhemies! Resolute Support eli "päättäväinen
tuki" -operaation suunniteltu kokonaisvahvuus on 12 000
sotilasta. Valiokunta on huolissaan, että joukkojen muodostuksessa
on ilmennyt nyt viime hetkellä ongelmia, joita paikataan
väliaikaisesti Yhdysvaltojen vahvistetulla osallistumisella.
Valiokunta pitää tärkeänä,
että lisäsitoumuksia muiltakin mailta saadaan
nopeasti. Saadun selvityksen mukaan operaation kattavuutta jouduttaisiin
harkitsemaan ja ehkä jopa supistamaan, mikäli
12 000 sotilaan tasoa ei saavutettaisi. Tämä voi
arviomme mukaan heijastua kansainvälisen tuen uskottavuuteen
ja vaikuttavuuteen laajemminkin ja heikentää afgaanien
uskoa tulevaisuuteen.
Suomen Resolute Support -osallistuminen noin 80 sotilaalla,
yhteensä noin 18 miljoonaa euroa, keskittyy alkuvaiheessa
Afganistanin armeijan koulutukseen, neuvontaan ja muihin tukitoimiin
Pohjois-Afganistanissa. Lisäksi suomalaisia palvelee esikuntatehtävissä Kabulissa.
Totean tässä yhteydessä, että valiokunta
tukee operaatioon liittyvää Suomen ja Naton välistä sopimusta
joukkojen asemasta. Tarkoitus on, että Suomen osallistuminen
pienenisi merkittävästi ja keskittyisi Kabuliin
vuodesta 2016 alkaen sillä ehdolla, että olosuhteet
tämän mahdollistavat. Suomen operaation lopettamisen
ajankohta on siten jätetty avoimeksi. Valiokunta edellyttääkin, että se
saa säännönmukaista tietoa Afganistanista
ja maan turvallisuustilanteen kehittymisestä sekä selvityksen
ennen vuoden 2015 loppua Suomen osallistumisen mahdollisesta pienentämisestä.
Selonteossa ei arvioida kriisinhallintaosallistumisemme pidemmän
ajan vaikutuksia. Valiokunta pitää hyödyllisenä esimerkiksi
Saksan ulkoministeriön tekemiä väliarvioita
ISAF-operaatiosta ja katsoo puolustusvaliokunnan tavoin, että Suomen
sotilaallisesta läsnäolosta Afganistanissa tulisi
tehdä arvio.
Arvoisa puhemies! Totean tähän lopuksi vielä sen,
että pidimme selontekoa hyvänä ja kattavana
esityksenä Suomen toiminnasta Afganistanissa, mutta näimme
siinä myös joitakin merkittäviä puutteita.
Erityisesti kaipasimme syvällisempää arviota
kansainvälisen avun tuloksellisuudesta suhteessa
kehitysyhteistyötoimintaan muissa hauraissa valtioissa.
Terrorismin, korruption ja huumeiden vastaisen toiminnan epäonnistumisen
syistä olisi valiokunnan mielestä ollut välttämätöntä sisällyttää selontekoon
tarkempi analyysi tulevaisuuden toiminnan kehittämistä silmällä pitäen.
Arvoisa puhemies! Lopuksi kiitän valiokuntamme jäseniä hyvästä ja
rakentavasta yhteistyöstä.
Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja
Herra puhemies! Kiitän ulkoasiainvaliokuntaa jälleen
hyvin perusteellisesta ja huolellisesta työstä.
Valiokunta on lausunnossaan kiinnittänyt huomiota,
kuten myöskin itse selonteossa on tehty, niihin moniin
riskeihin, joita Afganistanin tilanteeseen liittyy, ja niiden hallintaan.
Tärkeintä on nyt säilyttää kehityksen
oikea suunta ja estää maan vaipuminen uudelleen
sekasortoon, ja tähän näkemykseen myös
ulkoasiainvaliokunta yhtyy, kuten myös puolustusvaliokunta,
joka peräänkuuluttaa strategista kärsivällisyyttä.
ISAF-operaatio päättyy, kun kokonaisvastuu turvallisuudesta
siirtyy vuoden vaihteessa Afganistanille. Uutta koulutus-, tuki-
ja neuvonanto-operaatiota kuitenkin tarvitaan, samoin kuin kehitysyhteistyötä ja
siviilikriisinhallintaa, joissa YK:lla ja EU:lla on keskeinen rooli.
Onkin myönteistä, että lausunto ja mietintö tukevat Suomen
osallistumista tähän Resolute Support -operaatioon
osana maan kokonaisvaltaista tukemista.
Ulkoasiainvaliokunta tarkastelee mietinnössään
myös muita riskejä, kuten korruptiota ja huumetaloutta.
Myös kapinallisten toiminnan jatkuminen nostetaan esiin,
ja molemmat valiokunnat korostavat sovintoprosessin ja neuvottelutien
tärkeyttä. Näihin riskeihin puuttuminen
oli myös Suomen keskeinen viesti viime viikolla Brysselissä Naton
Resolute Support -operaatioon osallistuvien maiden ulkoministerikokouksessa,
johon myös Afganistanin uusi johto osallistui. Suomi korosti
tukevansa presidentti Ghanin ajamia reformeja hyvän hallinnon
ja talouden kehityksen edistämiseksi. Kannustimme myös
jatkamaan sovintoprosessia ja alueellisen yhteistyön rakentamista.
Alueella esimerkiksi Pakistan on avainasemassa kapinallistoiminnan tukemisen
estämisessä.
Molemmat valiokunnat korostavat työtä naisten
ihmisoikeuksien puolesta, ja Suomi on pitänyt vahvasti
esillä naisten asemaa, viimeksi Brysselin RS-ministerikokouksessa
ja samalla viikolla Lontoon Afganistan-kokouksessa. Molempien loppuasiakirjoissa
naisten oikeudet huomioidaan.
Ulkoasiainvaliokunta korostaa perustellusti myös avun
koordinointia, jonka osalta valiokunta pitää Tokion
puiteasiakirjaa vuodelta 2012 onnistuneena. Lontoossa esiteltiin
Ghanin ja Abdullahin hallituksen uusi reformiasiakirja, joka yhdistetään
tähän Tokion puiteasiakirjaprosessiin.
Uusi operaatio alkaa 1. 1. 2015. Afganistan on ratifioinut joukkojen
asemaa koskevan niin sanotun SOFA-sopimuksen juuri ennen RS-ulkoministerikokousta,
joka vahvisti operaation käynnistysohjeen 2. joulukuuta.
Eduskuntaa kuultuaan Suomi voi nyt tehdä päätöksen
osallistumisesta sotilaalliseen kriisinhallintaan Afganistanissa
noin 80 sotilaalla. Operaation kestosta päätetään
tilanteen mukaan. Operaation maantieteellistä kattavuutta
voidaan joutua supistamaan kaavailtua aiemmin joukkopuutteiden vuoksi. Tämän
ei kuitenkaan arvioida vaikuttavan suomalaisjoukon toimintaan Pohjois-Afganistanissa.
Operaation oikeusperusta on kunnossa, kun niin sanottu SOFA-sopimus
sisältää Afganistanin hallituksen kutsun,
minkä myös YK:n yleiskokouksen marraskuun lopulla
hyväksymä päätöslauselma
toteaa riittäväksi oikeusperustaksi. Mutta sen
lisäksi YK:n turvaneuvosto parhaillaan käsittelee
päätöslauselmaa, jolla se osoittaisi
kansainvälisen yhteisön vastuuta Afganistanin tulevaisuudesta,
kuten ulkoasiainvaliokuntakin toteaa, ja mahdollisesti tämä tällainen
lauselma tulee myös tällä viikolla hyväksytyksi.
Molemmat valiokunnat peräänkuuluttavat ISAF-operaation
ja siitä saatujen opetusten, niin sanottujen lessons learned,
arviointia. Selonteossa mainittu tutkimus sotilas—siviili-yhteistyön kehittymisestä
on
yksi esimerkki operaation vaikuttavuuden arvioinnista, ja on syytä kannustaa tutkijayhteisöä
jatkamaan
tämänkaltaista arviointityötä,
ja puolustusministeriö luonnollisesti omalta osaltaan käy
tätä lävitse. Kokonaisvaltaisetkin arviot
ovat tervetulleita. Afganistanissa on opittu kokonaisvaltaisen kriisinhallinnan
toteuttamisesta, ja nämä kokemukset ovat myös hyödyntäneet
Suomen puolustuskyvyn kehittämistä.
Ulkoasiainvaliokunta näkee, aivan oikeutetusti, Suomen
kansallisen edun liittyvän myös terrorismin ja
huumeiden torjuntaan, joka on yksi osa tästä kansainvälisestä vastuunkannosta
Afganistanissa. — Kiitos.
Puhemies Eero Heinäluoma:
Pyydän niitä edustajia, jotka tästä aiheesta
haluavat osallistua debattiin, ilmoittautumaan nousemalla seisomaan
ja painamalla V-painiketta.
Pertti Salolainen /kok(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Kiitos molemmille edellisille puhujille. On
nyt selvästi nähtävissä, että Taliban
on hieman niin kuin uinunut siellä pinnan alla ja viime
aikoinakin pystynyt aikamoisiin terroritekoihin itse Kabulissa.
Onko ministerillä sellainen arvio ja käsitys,
että tämä on laajempaakin uinumista ollut
tähän asti, ja nyt kun sitten joukot poistuvat,
alkaa varsinainen aktiviteetti? Sitten vielä tähän
lisäkysymyksenä: jos nyt sitten niin käy,
että asiat alkavat mennä todella hullusti, niin
onko esimerkiksi riittävää evakuointikapasiteettia
olemassa myöskin siellä Mazar-i-Sharifin alueella?
Tytti Tuppurainen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Alkuperäisestä Afganistanin
operaatiosta on jo kaksitoista vuotta, mutta monessa mielessä Suomen
osallistumisen perustelut ovat edelleen voimassa. Toki monissa humanitaarisissa
kysymyksissä ollaan edistytty, ja se on erittäin
hyvä se. Mutta sitten tässä on tämä globaalin
turvallisuuden näkökulma. On erittäin tärkeätä,
että Afganistania ei saa päästää luisumaan
eräänlaiseksi terrorismin hallitsemattomaksi tukikohdaksi
ja pesäksi, ja on erittäin tärkeätä,
että myös oopiumin tuotantoa ja jakelua sieltä laittomasti
maailmanmarkkinoille hallitaan jollain keinoin.
On oleellista ymmärtää, että Suomen
turvallisuutta edistetään pitämällä huolta
kansainvälisestä turvallisuudesta. Kaikesta huolimatta
nämä 18 miljoonaa euroa Afganistan-operaatioon
ovat perusteltuja.
Mikko Savola /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Afganistan on yksi maailman köyhimmistä maista,
ja siellä asuu paljon ihmisiä, 36 prosenttia,
köyhyysrajan alapuolella. Se vakava ongelma, mikä siellä tietysti
heidän oman toimeentulonsa hankkimisessa on ja mikä meille
näkyy, aivan kuten edustaja Tytti Tuppurainen viittasi,
on tämä oopiumin tuotanto.
Kysyisinkin ulkoministerin näkemystä siitä, kun
näissä asiantuntijalausunnoissakin tämä ongelma
nousee kerta toisensa jälkeen esiin, mikä on nyt
se keino, millä tämä huumetuotanto siellä kuriin
voidaan saada, etteivät ne ongelmat sieltä heijastuisi
sitten ympäri maailmaa. Maataloustuotannon kehittäminen
siellä, tietysti koulutus ja sivistys ja sitä kautta
se osaamisen lisääminen — näettekö te,
että Suomella olisi keskeinen rooli siinä, että tätä kestävää maataloustuotantoa
voitaisiin pystyä lisäämään
Afganistanissa ja päästäisiin näin
ollen oopiumin viljelystä eroon?
Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Vasemmistoliitto on jo vuosia vaatinut, että tämä Afganistanin
operaatio muutetaan sellaiseksi, että siellä panostetaan
erityisesti kriisinhallintaan, erityisesti kehitysyhteistyöhön
ja nimenomaan siviilikriisinhallintaan. Nyt tässä ollaan
tekemässä sen sisältöistä ratkaisua.
Kehitysyhteistyöhön kulutetaan Afganistanissa
30 miljoonaa euroa, ja se on välttämätöntä näin
köyhän ja vaikeassa tilanteessa olevan maan auttamiseksi.
Nyt tämän Resolute Support -operaation
hinnaksi on arvioitu 18 miljoonaa, ja tämän lisäksi
käytämme myös rahaa siviilikriisinhallintaan.
Se mikä tästä vielä puuttuu,
olisi se YK:n turvallisuusneuvoston selkeä poliittinen tuki,
ja toivon, että siihen saataisiin yksimielinen ratkaisu
mahdollisimman pian. Mutta yhtenä osana tätä Afganistanin
tukemista myös tämä operaatio on tarpeen.
Satu Haapanen /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kun ISAF-operaatio nyt loppuu, niin turvallisuusvastuu
siirtyy Afganistanin poliisille ja armeijalle. Nyt kun operaatio
muuttaa luonnettaan enemmän kehityspainotteiseksi, on tärkeää,
että tässä ollaan mukana ja kansainvälinen
yhteisö keskittyy nyt kaikin voimin tähän
kehityksen tukemiseen.
Kehityksen ytimessä täytyy olla naisten ja
tyttöjen aseman parantaminen ja ihmisoikeudet. Tämä tarkoittaa,
että turvakoteja perustetaan ja niiden toiminta ja niiden
toiminnan edellytykset turvataan, koulutukseen satsataan, naisia
tuetaan kaikissa osallistumisissa yhteiskunnan toimintoihin, lehdistöä,
lehtinaisia tuetaan. Afganistanin kehityksen pitäisi ulottua
myös Kabulin ulkopuolelle.
Jos voisin suositella jouluksi lukemista, niin suosittelisin
Khaled Hosseinin kirjoja, jotka kuvaavat lähihistoriaa
tavallisten ihmisten näkökulmasta Afganistanissa.
Itse olen saanut täällä eduskunnassa
tutustua afganistanilaisiin poliitikkoihin ja naisiin, ja tämä on
kyllä inspiroinut myös seuraamaan tätä tilannetta
vastaisuudessakin.
Elisabeth Nauclér /r(vastauspuheenvuoro):
Ärade herr talman! Det är bra för
soldater att delta i militära insatser. Det ger övning
och det leder till kompatibilitet. Samtidigt är det viktigt
att hålla i sär den civila och den militära
krishanteringen. De civila insatserna kräver militär
säkerhet, men för den internationella närvaron
hotas tilltron om civila insatser utförs av militär
personal. Det talas mycket om kvinnors rätttigheter, mänskliga
rättigheter, samhällsbyggande, bekämpandet
av korruption, utbildning etc. Samtidigt skickar vi en militär
kontingent på 70 soldater till Afghanistan inom ramen för
Natos militära operation, och kostnaden för hela
den militära krishanteringen uppgår till 17,86
miljoner. Jag skulle vilja fråga utrikesministern: Är
ministern övertygad om att det finns garantier för
att inte de civila uppgifterna sammanblandas med de militära
insatserna, och är ministern övertygad om att våra
budgetmedel används för insatser för
kvinnors rättigheter och mänskliga rättigheter
bäst med den här insatsen?
Jyrki Yrttiaho /vr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Äsken päättyneellä kyselytunnilla
tiedustelin ministeriltä: Mikä tämä operaatio
oikeastaan todellisuudessa on?
Meille näissä asiakirjoissa, sekä selonteossa että myöhemmin
tänä iltana käsiteltävässä sopimuksessa
ja voimaantulosäännöksessä,
todetaan selkeästi, että tämä ei
ole taisteluoperaatio, mutta presidentti Obama on antanut salaiset
määräykset siitä, että sotilaat
voivat osallistua Afganistanissa taisteluihin itsenäisesti
ja myös afgaaniarmeijan rinnalla. Minusta tämä on
erittäin olennainen asia — se, että eduskunta
tietää, mistä se päättää.
Tähän kiinnitti puolustusvaliokunnassa eräs
asiantuntija huomiota ja totesi, että tämän operaation
luonne vaikuttaa suoraan myöskin suomalaisten sotilaiden
turvallisuusasemaan ja toimintaan Afganistanissa.
Timo Heinonen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvostettu puhemies! Afganistanissa on tehty paljon hyvää työtä.
Tuloksia on myös saatu aikaan — tyttöjen
koulunkäynti on parantunut, lukutaito, terveydenhoito — mutta
naisten asemassa on kyllä edelleen tehtävää,
niin kuin näillä muillakin sektoreilla. Afganistanissa
pitää myös varautua pahimpaan, myös
askeliin taaksepäin. On mahdollista, että Taliban
tulee uudelleen nousemaan, tai tällainen maaperä voi
olla myös Isilin tyyppiselle järjestölle
hedelmällistä maaperää, ja näihin
pitää varautua. Jatkokin on tässä operaatiossa
varmasti vaarallista.
Haluan antaa kiitosta maamme hallitukselle puolustusvaliokunnassa
saamastamme tiedosta, että kriisinhallintaveteraaniohjelmassa
on edetty määrätietoisin askelin, ensimmäiset
toimenpiteet on saatu jo arkeen ja seuraavissa panostetaan myös
näiden arvokasta työtä tekevien naisten
ja miesten perheidenkin aseman vahvistamiseen. Haluan antaa tälle
työlle vahvan tuen ja toivon, että siinä edetään
määrätietoisin askelin.
Mika Kari /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Suomi on ollut jo pitkään
mukana Afganistanissa rauhaa turvaamassa, vuodesta 2002 alkaen.
Enimmillään ISAF-operaatiossa on palvellut 195
suomalaista sotilasta. Nyt ISAF-joukkojen jälkeen siirrytään
Afganistanissa vaiheeseen, jossa pyritään tukemaan
alueen omia turvallisuusorganisaatioita ja vahvistamaan oraalla
olevaa demokratiaa. Nyt on tärkeintä estää maan
vaipumista takaisin konfliktiin ja sekasortoon, niin kuin myös
tässä ulkoasiainvaliokunnan mietinnössä todetaan.
Afganistan on kuitenkin heimojen ja klaanien maa, ja puolustusvaliokunnan
kuulemisen yhteydessä tähän yksityiskohtaan
myös asiantuntijoiden puolesta kiinnitettiin huomiota,
joten kysyn ulkoministeriltä: millaisen haasteen tämä tulee tuomaan
rauhan kehitykselle?
Puhemies Eero Heinäluoma:
Vielä edustaja Savolan vastauspuheenvuoro, ja sen
jälkeen ministeri Tuomioja.
Mikko Savola /kesk(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Tällä hetkellähän
Afganistanissa on noin 140 suomalaista sotilasta sekä siviilikriisinhallinnan
tehtävissä ja kehitysyhteistyössä olevia
ihmisiä. Tässä niin ulkoasiainvaliokunta
kuin tietysti puolustusvaliokunta kiinnitti aika paljon huomiota
siihen. Ainakin me puolustusvaliokunnassa kävimme keskustelua
näistä vaikutusten arvioinneista, siitä,
mitkä ovat ne konkreettiset asiat, mitä on saatu
siellä paikan päällä Afganistanissa
aikaan, mutta haluttiin myös korostaa vahvasti sitä,
mitkä ovat ne hyödyt meidän kansalliselle
puolustuksellemme siitä, että näihin
kansainvälisiin operaatioihin osallistutaan. Joukkokokoonpanojen
kehittäminen, tietysti johtamis- ja viestintäjärjestelmät
ja tietysti tämä monikansallinen yhteistyö,
mitä muun muassa Yhdysvaltojen, Pohjoismaiden ja Saksan kanssa
yhdessä käydään, ovat niitä keskeisimpiä asioita.
Haluaisin kuulla myös ulkoministerin arvion: kuinka
näette nämä kansalliset hyödyt
nimenomaan myös näihin operaatioihin osallistumisessa,
myös tämän jatkon kannalta, nyt, kun
siellä ollaan näissä kouluttamis- ja
tukitehtävissä?
Puhemies Eero Heinäluoma:
Seuraavaksi ministeri Tuomioja, 5 minuuttia puhuja-aitiosta.
Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja
Herra puhemies! Monet kysymykset koskevat juuri sitä,
mitä seuraavaksi tapahtuu Afganistanissa, ja sitähän
me emme tietysti tiedä, mitkä ovat Talebanin suunnitelmat,
me joudumme vain arvioimaan niitä, ja myöskin
arvioimme Afganistanin hallituksen kykyä toteuttaa tavoitteitaan.
Afganistanin hallituksen tavoitteet sellaisina kuin niitä on
esitelty meille ovat kaikin puolin tuettavia, siitä ei
ole epäilystäkään, ja Afganistan
on suvereeni valtio, ja nyt jo tämän vuoden aikana
merkittäviltä osin, käytännössä voi
sanoa jo tällä hetkellä kokonaan, turvallisuusvastuu
on siirtynyt afgaanien armeijalle ja muille turvallisuusviranomaisille,
ja kun tämän vuodenvaihteen jälkeen siirrytään
RS-operaatioon, kokonaisvastuu on kaikilta osin afgaaneiden hallussa.
Tosin sitten Yhdysvalloilla on RS-operaatiosta riippumatta myöskin
jotain omaa sotilaallista operaatiota siellä, mutta se
on erillään RS:stä.
Mutta tietenkin ihan siitä riippumatta, onko Yhdysvalloilla
tällaista vai mikä on RS:n asema, totta kai me
tiedämme, että Talebanin silmissä kaikki
ulkolaiset, eivät vain sotilaat vaan yhtä lailla
ulkolaiset siviiliavustustyöntekijät — niin kuin
olemme traagisesti voineet nähdä — ovat yhtä lailla
hyökkäysten ja terrori-iskujen kohteena. Näyttää ylipäätään
siltä, että tuo Talebanin toiminta on enemmänkin
nyt siirtynyt tällaisten näyttävien ja
tuhoisien terrori-iskujen tekoon eikä varsinaiseen sotilaalliseen
toimintaan, mikä kertoo siitä, että hekään
eivät arvioi, että heillä olisi mahdollisuuksia
minkäänlaiseen sotilaalliseen voittoon. Mutta
tällä terroritoiminnalla voidaan tietysti pitää maa
epävakaana ja hauraana ja aiheuttaa suunnattomia menetyksiä.
Viimeksi juuri tuli uutinen siitä, että Ranskan
kulttuurikeskuksessa Kabulissa on ollut pommi-isku, jossa ei kuitenkaan
ollut raportoitu menetyksiä.
Uskon, että tässäkin jatko-operaatiossa
nimenomaan evakuointikapasiteetti on kunnossa. Tämä on
tietysti perusedellytys myöskin sille — medevac-operaatioiden
osalta ja vastaavasti — että kriisinhallintahenkilöstön
asema tälläkin lailla on turvattu.
Afganistanin ongelmat ovat todella mittavia, ja tuo oopiumin
tuotanto ei ehkä ole niinkään Afganistanin
kuin koko maailman ongelma, joka ulottuu sitten Helsingin ja Suomen
kaduille saakka. Siinä on kaksi tekijää:
Siinä on korruptio, ja valitettavasti hyvinkin korkealla
afgaaniyhteiskunnassa, jopa hallinnossa, on henkilöitä,
jotka ovat tässä mukana. Mutta toisaalta sen pohjana on
se, että se on elinkeino. Se on elinkeino köyhille
viljelijöille maassa, ja sen vuoksi on tärkeätä,
että heille olisi tarjolla vähintään
yhtä tuottoisia elintapoja ja muita viljelymahdollisuuksia. Nämä molemmat,
korruption vastustaminen ja kitkeminen ja tämän
vaihtoehtoisen maataloustuotannon tukeminen, ovat keskeisiä.
En osaa ihan sanoa, olisiko Suomella erityisosaamista juuri tässä maatalouden
osalta, mutta tässä korruptionvastaisessa työssä kyllä olemme
mukana.
Siviili- ja sotilaallisen toiminnan erottaminen toisistaan on
tietenkin esimerkiksi Punaisen Ristin kaltaisille avustusjärjestöille
aivan ehdoton edellytys, ja monet muutkin avustusjärjestöt
haluavat korostaa tätä eroa. Toisaalta nämä avustustyöntekijät
myöskin tarvitsevat sitä turvaa voidakseen tehdä työtä,
jota sotilaallinen kriisinhallinta antaa. Suomen osaltahan meidän
erityisvahvuutemme on tämä siviili-sotilas-yhteistyö, niin
sanottu CIMIC-toiminta, mutta emme halua niinkään
olla mukana sellaisessa kriisinhallinnassa, joka militarisoisi näitä siviilitoimintoja,
vaan
paremminkin päinvastoin: se tapa, jolla me toimimme, on,
että se tuo näitä siviilielementtejä ja
luottamuksen rakentamisen elementtejä juuri tähän
sotilaittenkin toimintaan.
Joten haasteita kyllä riittää ja
tulemme eduskunnankin edellyttämällä tavalla
jatkossa koko ajan tämän operaation kehittymisestä ja
Afganistanin tilanteesta pitämään eduskunnan
informoituna. Ja kiitän vielä kerran valiokunnan
mietintöä, jossa oli myös identifioitu
ihan oikein niitä asioita, joista toivotaan vielä jatkossa
tarkempia arvioita. — Kiitos.
Puhemies Eero Heinäluoma:
Tämän jälkeen puhujalistaan.
Jyrki Yrttiaho /vr:
Arvoisa herra puhemies! Tässä ministeri Tuomiojan
vastauksessa kävikin kyllä sitten ilmi, että huolimatta
siitä, että Yhdysvallat on osa Nato-johtoista
RS-operaatiota, Yhdysvallat varaa itselleen oikeuden käydä erillissotaa
Afganistanissa. Siinä joukossa Suomi heiluttaa siniristilippuaan
ja osoittaa tällä tavalla uskollisen liittolaisuutensa.
Suomen osallistumista Afganistanin vakauttamiseen ja jälleenrakennukseen
sekä sotilaalliseen kriisinhallintaan käsiteltiin
ensimmäisen kerran vuonna 2002. Nyt eduskunta on käsittelemässä Resolute
Support -operaatiota koskevaa selontekoa. Se on monelta osin Afganistanin
turvallisuustilannetta ja ISAF-operaation tuloksia kaunisteleva.
Afganistanin vakauttamisessa ja jälleenrakentamisessa on
auttamatta epäonnistuttu. ISAF-operaatio on maksanut satoja
miljardeja, Suomen panostus kohoaa yli 500 miljoonaan euroon. Humanitaarinen
panostuksemme on jäänyt selvästi lapsipuolen
asemaan, 220 miljoonaan. Kaiken kaikkiaan, myös EU:n kautta
kulkenut panostuksemme mukaan lukien, Suomen osallistumisen hintalappu
on yli miljardin.
Kansainväliset, Yhdysvaltojen ja Naton johdolla toimivat
joukot eivät ole kyenneet muuttamaan maan kurssia. Kuolonuhrien
määrä 13 vuoden aikana on mittava. YK:n
tilastoinnin mukaan siviilejä on kuollut yli 50 000,
ja kuolonuhrien määrä on tietysti kokonaisuutenaan
paljon suurempi, koska sissitaistelijoiden menetyksiä ei ole
missään tilastoitu. ISAF-sotilaita on kaatunut 3 476.
Edelleenkin afgaanisotilaita ja poliiseja saa surmansa keskimäärin
500 kuukaudessa. Jopa joka kolmas sotilas ja poliisikoulutukseen osallistuva
afgaani karkaa aseistettuna koulutuksen aikana. Osallistumme siis
koulutuksen rahoittamiseen molemmin puolin rintamaa.
Maassa on arviolta 700 000 pakolaista, ja OCHAn mukaan
9 miljoonaa tarvitsee kipeästi humanitaarista apua. Maan
turvallisuustilanteesta kertoo korutonta kieltään
siviiliuhrien määrän kasvu. Viime vuodesta
uhrien määrä on noussut 24 prosenttia.
YK:n Afganistan-avustusoperaa-tion Unaman mukaan yksinomaan tämän
vuoden ensimmäisellä puoliskolla dokumentoitiin 1 564:n
siviiliuhrin kuolema.
Valmisteltu jatko-operaatio Resolute Support on sekin sotilasoperaatio.
Siitä on muodostumassa eräänlainen Afganistanin
keskushallinnon henkivakuutus ja Yhdysvaltojen miehitysvallan ja
läsnäolon jatkamista, kuitenkin niin, että vastuuta
siirretään yhtä selvemmin myös
ISAF-liittolaisille.
Vaikka selonteossa korostetaan, että RS-operaatio ei
ole taisteluoperaatio, on selonteon valmistumisen jälkeen
tullut presidentti Obaman uusi valtuutus käyttää amerikkalaisia
joukkoja suunniteltua laajemmin taistelutoiminnassa. Puolustusvaliokunnassa
kuultujen asiantuntijoiden mukaan jää nähtäväksi,
mikä vaikutus tällä on suomalaisten sotilaiden
turvallisuusasemaan ja toimintaan.
Ehdotan eduskunnalle hyväksyttäväksi
ja käsiteltäväksi seuraavaa kannanottoa:
Eduskunta edellyttää, että Suomi päättää viipymättä joukkojensa
kotiuttamisesta Afganistanista. Eduskunta ei myöskään
pidä perusteltuna selonteon kannanottoa Nato-johtoisen
sotilaallisen läsnäolon jatkamisesta vuoden 2014
jälkeen. Suomen osallistuminen sotilaalliseen Resolute
Support -operaatioon Afganistanissa on muutettava YK:n johtamaksi
siviilioperaatioksi, joka tukee maan jälleenrakentamista
sekä edesauttaa poliittisen dialogin ja rauhanprosessin
aikaansaamista. Näiden tavoitteiden toteuttamista voi parhaiten
edistää maa, joka ei itse osallistu sotatoimiin
tai niiden tukemiseen. Tämä linja on ollut pitkään
vasemmistoliiton linja. Vasemmistoliitto muutti linjansa kuuden
puolueen hallituksen aikana, mutta me vasenryhmässä pidämme
edelleen tästä oikeasta linjasta kiinni.
Tytti Tuppurainen /sd:
Arvoisa puhemies! Kun Suomi 12 vuotta sitten vastasi kansainvälisen
yhteisön kutsuun lähteä vakauttamaan
Afganistanin tilannetta kriisinhallintatoimilla, maailma oli toisenlainen.
Suomen turvallisuuspolitiikassa painotettiin globaalia turvallisuutta,
varautumista kansainvälisen rikollisuuden torjuntaan ja
tietysti tuolloin ajankohtaiseen terrorismin uhkaan. Tähän
turvallisuusnäkökohtaan oli vaivatonta sovittaa
humanitaarisia perusteluita. Olimme menossa auttamaan hätää kärsiviä ihmisiä kaukaisessa
maassa.
Arvoisa puhemies! Nyt on varmasti tarpeen päivittää tilannearviota
ja asioiden tärkeysjärjestystä. Uudessakin
tilanteessa monet viime vuosikymmenen perustelut ovat vielä ajankohtaisia. Humanitaarisia
tavoitteita ja kehitystavoitteita on saavutettu. Afganistanilaisten
elinajanodote on noussut 44 vuodesta 60 vuoteen, mikä on
liki ennätysmäinen harppaus. Lapsikuolleisuus
on pudonnut, synnytysten turvallisuus parantunut. Tytöt
pääsevät kouluun, naisten osuus hallinnossa
ja politiikassa on kohentunut.
Jokainen, joka sanoo, että suomalaiset ISAF-joukkojen
miehet ja naiset ovat tehneet turhaa työtä, on
väärässä. Suomen uhraukset,
taloudelliset ja henkilökohtaiset, ovat tuottaneet tulosta. Myös
globaalin turvallisuuden tavoitteet ovat yhä ajankohtaisia.
Afganistania ei saa päästää turvasatamaksi
terroristeille. Oopiumin tuotantoa osana kansainvälistä huumebisnestä on
torjuttava. Keskinäisen riippuvuuden maailmassa Suomen
turvallisuudesta huolehditaan kaikkialla, myös Afganistanissa.
Arvoisa puhemies! Moni asia Suomen Afganistan-operaatiossa on
perusteltavissa niillä poliittisilla näkökohdilla,
jotka painoivat päätöksenteossa vuonna
2002. Nykytilanteessa on kuitenkin paikallaan korostaa myös
operaation merkitystä Suomen oman puolustuskyvyn kohentamisessa.
Selonteon mukaan kriisinhallintaoperaatio on parantanut Suomen puolustukselle tärkeitä
sotilaallisia
suorituskykyjä. Tiedustelutoimintamme on parantunut, kenttälääkintää on harjoitettu
vaativissa oloissa, maavoimien ytimessä olevan jääkärikomppanian
suorituskykyä on tehostettu. Viime aikoina esillä olleen
erikoisjoukkojen toiminnan taso on noussut. Kaikki edellä mainitut
on tehty kansainvälisessä yhteistyössä.
Suomen puolustuksen kehittäminen on edelleen ajankohtainen
asia. Aseellinen toiminta on tullut Eurooppaan. Sotatoimialueet
eivät ole enää keskellä Aasiaa,
vaan parin tunnin lentomatkan päässä.
Jännitys on lisääntynyt myös
lähialueillamme. Afganistan-operaatioissa parannettu puolustuskyky
on tarpeen oman maamme turvaksi. Suomea ei saa yllättää millään
vanhan tai uuden sodankäynnin muodoilla. Resolute Support -operaatiossa
käytettävät 18 miljoonaa eivät siis
mene hukkaan.
Pirkko Mattila /ps:
Arvoisa puhemies! Tällä laajalla ja pitkäkestoisella
operaatiolla on varmasti ollut positiivista vaikutusta Afganistanin sisäisen
tilanteen kehittymiseen, mutta koska maassa tilanne on hyvin vaikea
monesta syystä, kuten selonteossa on kerrottu, ulkoasiainvaliokunnan
varovaisen kriittinen mietintö on ymmärrettävä.
Afganistanissa sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden vastuu
siirtyy ja kehittyy näköjään vain
pienin askelin.
Suomen painopisteinä ovat olleet ihmisoikeuskysymykset,
naisten aseman parantaminen ja kokonaisvaltainen kriisinhallinta,
ja samassa Maanpuolustuskorkeakoulu on todennut myös Suomen
päässeen kehittämään
omaa puolustustaan. Tietysti voidaan kysyä, kuinka kalliiksi tämä on
sitten tullut Suomen kannalta, kun miettii Puolustusvoimien leikkauksia,
mutta nämä painopisteet sinänsä ovat
varmasti kannatettavia. Jatkossakin suomalaisten alueella työskentelevien
turvallisuuteen täytyy painokkaasti kiinnittää huomiota,
ja toki näin myös selonteossa kerrottiin, että ulkoasiainministeriö tätä tilannetta
pitää tärkeänä. Mutta
tilanne on haasteellinen, demokratia on ohutta ja maa on konfliktiherkkä. Naisten
ja tyttöjen aseman parantuminen on aivan varmasti hyvä asia.
Minulla oli myös ilo tavata Afganistanin delegaatio
hallintovaliokunnan puolesta. Mukana olleet naiset kysyivät
minulta niinkin konkreettista asiaa kuin sitä, kuinka Suomessa
naiset pääsevät ehdolle vaaleissa. Tunsin
suurta ylpeyttä maastamme ja ihmisoikeuksistamme. On kunnia,
jos siinä olen voinut yhtään rohkaista
näitä vieraitani tai parantaa heidän
asemaansa maassansa. Mietintö kyllä toteaa, että naisten
osallistuminen parlamentaariseen työhön on ollut
vaihtelevaa, ja toivon, että tässäkään
asiassa ei suuria taka-askeleita oteta, kun operaatio on väistymässä.
Koulutussektorin tilanteen parantuminen on mielestäni
vahva askel kohti demokraattisempaa yhteiskuntaa. Sitä tulee
tukea, ja toivon tähän voimakasta kansainvälistä otetta.
Suomella olisi koulutusviennissä, ei pelkästään
Afganistaniin mutta myös moneen muuhun maahan, paljon mahdollisuuksia,
ja näinhän raportti myös kertoo, että Suomen
painopistettä on lisätty koulutuksen hankkeissa.
Hyvä niin.
Lapsissa on tulevaisuus toki, ei pelkästään koulutuksen
kautta, mutta voidaan ilolla todeta, että naisten aseman
parantaminen terveydenhuollon kautta on näkynyt muun muassa
lapsikuolleisuuden vähenemisenä.
Hyvän hallinnon periaatteita tulee ehdottomasti edistää.
Korruptio rehottaa maassa mitä todennäköisimmin
pahasti. Toivon, että kehitysaputyö kohteineen
sidotaan hyvän hallinnon periaatteitten toteuttamiseen.
Olen iloinen siitä, että järjestöjen
on selonteon valossa mahdollista olla mukana avustustyössä.
Nämä auttamisjärjestöt ovat
niitä todellisia auttamisen ammattilaisia: Punaisella Ristillä ja
Puolikuulla on todella vankka kokemus monien kriisien keskellä toimimisesta,
myös aseellisten konfliktien, kuten luonnonkatastrofienkin.
En ole edelleenkään tyytyväinen siihen,
ettei Afganistanin huumeviljelmiä saada kuriin. Maa on
mitä ilmeisimmin melkoinen solmukohta huumeitten kasvatuksessa
ja kuljetuksessa, nimittäin jos jokaisen perheen arvioidaan
olevan jollain lailla huumetaloudessa mukana, niin on se aika kova
luku. Maatalous ei varmaankaan pääse kehittymään,
sillä huumeviljelmistä saanee tuloja, kehittymättömästä maataloudesta
ei. Maa on karu, mutta elintarvikehuollosta varmasti on syytä pitää kiinni.
Ehkä Suomella myös maatalouden kehitysapuhankkeissa
voisi olla annettavaa. Ilman taloutta tuskin demokratiakaan pääsee
kehittymään, mutta siinäkin korruption
kitkennän tulee olla aina tiiviisti mukana.
Timo Heinonen /kok:
Arvostettu puhemies! Afganistanissa on tehty paljon hyvää työtä,
ja tuloksia on saatu aikaan, niin kuin täällä keskustelussa
on käynyt ilmi ja myös ulkoasiainvaliokunnassa
saamistamme asiantuntijalausunnoista on esille käynyt.
Myös Afganistanin tilannetta on seurattu ja on tutkittu,
mitä siellä tosiasiallisesti on näiden
vuosien aikana tapahtunut, ja tänä vuonna julkaistun
tutkimuksen mukaan Afganistan on viimeisten kuuden vuoden aikana
edistynyt monessa asiassa.
Yhä useampi saa juodakseen puhdasta vettä. Neljässä vuodessa
puhtaan veden saanti on noussut 27 prosentista lähes 50
prosenttiin. Lukutaitoisten määrä jatkaa
kasvuaan. Tytöt ovat päässeet kouluun,
ja terveydenhoito on parantunut, lukutaito vahvistunut ja niin poispäin.
Mutta edelleen tilanne on kuitenkin Afganistanissa se, että 1,2
miljoonaa tyttöä ja yli 900 000 poikaa
ei ole koskaan käynyt koulua tai ei ole käynyt
kouluaan loppuun.
Myös huolestuttavaa on se, että Afganistan
on edelleen yksi maailman köyhimmistä valtioista. Meidän
pitää varautua myös siihen, että Afganistanissa
otetaan tässä uudessa tilanteessa myös
askelia taaksepäin, ehkä pahimpaankin. Taliban, Isil,
huumeet, huumeviljelmät ovat sellaisia asioita, joita ei
voi missään tapauksessa jättää mainitsematta
puhuttaessa Afganistanista. Vaikka Isil ei tällä hetkellä olekaan
ulottautunut Afganistaniin, se on sentyyppistä maaperää,
että se on varsin hedelmällistä huumeiden
lisäksi tämäntyyppiselle terroristitoiminnalle.
Maan historia ei lupaile hyvää, vakaata demokratiaa,
ainakaan siinä merkityksessä, missä me
sen ymmärrämme.
Arvoisa puhemies! Jatkossakin tämä operaatio
on vaarallinen. Afganistan on vaarallinen maa varmasti myös
ulkomaalaisille toimijoille tässä vaiheessa. Vaikka
siirrytäänkin hieman erityyppiseen operaatioon,
koulutuspainotteiseen operaatioon, niin meidän pitää varautua
siihen, että myös saattaa olla iskuja, jotka kohdistuvat
näitäkin joukkoja kohtaan.
Arvoisa puhemies! Pidän myönteisenä sitä, että kriisinhallintaveteraaniohjelmassa
on tällä vaalikaudella puolustusministeri Carl
Haglundin johdolla edetty. Meitä on puolustusvaliokunnassa
pidetty koko ajan ajan tasalla tästä asiasta,
ja pari viikkoa sitten saimme ajantasaiskatsauksen. Se on nyt osaltamme
julkinen, ja siksi sitä täällä hieman
myös käsittelen.
Kriisinhallintaveteraaniohjelma on tehty nyt palasina kuntoon.
Pääesikunnan henkilöstöosastolla
on aloittanut helmikuussa työn erikoissuunnittelija, jonka
tehtäviin kuuluu kriisinhallinnan veteraaniohjelman koordinaatio.
Lisäksi tämä erikoissuunnittelija on
tehnyt jo nyt myös työtä loukkaantuneita
auttaen ja osallistuu myös Nordefcon veteraanityöryhmään,
jossa kehitetään veteraaniohjelmaa yhteistyössä muiden
Pohjoismaiden ja Baltian maiden kanssa.
Osana tätä työtä keväällä 2014
uudistettiin myös kriisinhallintahenkilöstön
ryhmätapaturmavakuutus. Se astui voimaan 5.5.2014, ja tämä kohdentuu
nyt erityisesti psyykkisen tuen saantiin ja hoitoon. Uutena korvauksen
piiriin kuuluvana haittana ovat tällaisen tuen ja hoidon
kustannukset sekä näihin liittyvät matkakustannukset.
Lisäksi sotilaallisessa kriisinhallintatehtävässä tapahtuneesta
vammautumisesta aiheutuneen pysyvän haitan tai kuolemantapauksen
johdosta maksettavia korvauksia on tarkistettu.
Kriisinhallintaveteraanit voivat hakea tukea ja hoitoa hakeutuen
itse hoitoon HYKSin psykiatriselle konsultaatiopoliklinikalle, missä tehdään ratkaisu
hoidosta ja hoitopaikasta. Hoidolla tarvitsee kuitenkin olla syy-yhteys
palvelustapahtumiin, ja tähän riittää saamamme
selvityksen mukaan yksin esimerkiksi Afganistanissa kriisinhallintatehtävissä toimiminen.
Vakuutettu ei siis tarvitse erillistä Valtiokonttorin maksusitoumusta psykiatrian
poliklinikalle eikä sen mahdollisesti osoittamaan hoitopaikkaan.
Hoitopaikka laskuttaa automaattisesti hoidosta suoraan Valtiokonttoria.
Arvoisa puhemies! Uusi ohjelmakausi alkaa 2016 ja kestää vuoteen
2019 veteraaniohjelman parissa. Tässä tulevat
erityiseen huomioon vielä perheet ja lapset, mutta varsinaista
omaa veteraaniohjelmakirjasta ei ainakaan toistaiseksi ole vielä tehty.
Toivonkin, että tämä vielä otetaan
pohdintaan. Tällä hetkellä tämä veteraaniohjelma toimii
sillä tavalla, että jokaisessa operaatiossa on
oma tällainen kirjanen, mikä pitää sisällään muutakin
materiaalia tähän tehtävään
lähdettäessä näille naisille
ja miehille. Yhtenä osana siellä on sitten tämä niin
sanottu kriisinhallintaveteraaniosuus. Toivoisin niin, että saisimme
myös tällaisen ehkä perusrungon kriisinhallintaveteraaniohjelmasta,
jota sitten voitaisiin tässä kirjasessa täydentää aina
operaatiokohtaisesti.
Arvoisa puhemies! Toivon, että Afganistanissa hyvä kehitys
jatkuu eikä näitä meidänkin
pelkäämiämme askelia takapakkiin otettaisi.
Jörn Donner /r:
Arvoisa puhemies! Ja arvoisa uskollinen kansanjoukko! Edustaja
Yrttiahon ehdotus siitä, että me lopettaisimme
yhteistyön Afganistanissa on minusta vähän
liian aikainen. Ehkä ensi vuoden jälkeen, jolloin
voidaan katsoa tilannetta paremmin, voidaan sen eduskunnan puitteissa
keskustella siitä. Silloin minä en ole mukana,
varmaan edustaja Yrttiaho on.
Tämä sanonta "kansainvälinen yhteisö",
josta puhutaan hyvin paljon, on minusta yleisessä käytössä oleva
sanahirviö, jota myöskin käytetään Afganistanin
suhteen. Tämä niin kutsuttu yhteisö on
vuosien mittaan yrittänyt pelastaa Afganistanin valtion
perikadosta. Tässä hauraassa ja vaikeakulkuisessa
sekä vaikeaselkoisessa maassa asuu useita heimoja ja suuri
määrä erilaisia terrorismin kannattajia,
etunenässä Taleban. Oopiumia viljellään
suuria määriä.
Tämä kansainvälinen yhteisö Yhdysvaltojen johdolla
on kuvitellut, että Afganistanista saadaan edes näennäisesti
demokraattinen ja tasa-arvoinen maa. Joidenkin tutkijoiden mielestä maa vajoaa
sekavaan sekasotkuun heti, kun viimeiset kansainväliset
joukot ovat lähteneet maasta. Itse olen vähän
sillä kannalla, että tämä tapahtuu.
Afganistan olisi siis aivan toivoton tapaus.
Tämä käsikirjoitus on mahdollinen,
mutta muiden muassa Suomen virallinen politiikka ylläpitää tätä virallista
optimismia, minkä merkeissä osallistumme tällä pienellä panoksella operaatioon,
jonka nimeksi saatiin tämä Reso- lute Support.
Tästä on siis nyt kysymys: 80 miestä ja
naista. Virallinen konsensus Suomessa tukee tätä politiikkaa,
samoin eduskunnan UaV. Toivottavasti oma kauhuskenaarioni ei toteudu
ja Afganistanista tulee demokraattinen mallivaltio. Kuulostaa kyllä omituiselta.
Olen yrittänyt kiinnittää huomion
siihen tosiasiaan, että jokainen afgaani, joka on tekemisissä tämän
kuuluisan kansainvälisen yhteisön kanssa, on uhanalainen.
Ruotsi ja Saksa ovat päättäneet, että sellaisille
henkilöille ja heidän lähimmilleen myönnetään
turvapaikka. Suomi vaikenee tässä asiassa, kuten
monessa muussakin. Se on tässä asiassa häpeäksi
meille.
Muuten toivotan kaikkea parasta niille suomalaisille, jotka
jo ovat Afganistanissa tai lähtevät sinne. Arvoisa
puhemies, heidän tilansa ei ole kadehdittava, kuten ei
kenenkään muun ulkomaalaisen, kun liikkuminen
helikopterilla on paras keino pysyä hengissä.
Puhetta oli ryhtynyt johtamaan toinen
varapuhemies Anssi Joutsenlahti.
Annika Lapintie /vas:
Arvoisa puhemies! Suomi on yhdessä muiden ISAF-maiden
kanssa nyt asteittain muuttanut osallistumistaan Afganistanissa
pois sotatoimista ja panostanut enemmän siviilikriisinhallintaan,
kehitysyhteistyöhön ja koulutukseen. Kehitysapuun
ja siviilikriisinhallintaan laitetaan nyt myös enemmän
rahaa kuin sotilaalliseen kriisinhallintaan. Painopiste on nyt oikea.
Tätä vasemmistoliitto on johdonmukaisesti vaatinut
jo vuosia. Nyt sotilasjoukot vedetään vähitellen
hallitusti pois.
Vuoden 2015 alusta aloittava Reso-lute Support -operaatio
ei ole taisteluoperaatio. Kyse on asteittaisesta vetäytymisestä,
jossa pyritään pitämään
huoli onnistuneesta vastuun siirrosta ulkomaisilta joukoilta afganistanilaisille
itselleen. Suomalaisia operaatioon osallistuu aluksi 80, mutta pääosa
joukoista vedettäisiin pois vuoden 2015 loppuun mennessä.
Aikataulu on järkevä ja perusteltu. Tätä nopeampi
vetäytyminen voisi aiheuttaa enemmän haittaa ja
vaaratilanteita tavallisten afganistanilaisten ihmisten turvallisuudelle.
Arvoisa puhemies! Inhimillinen velvollisuutemme on edistää rauhaa
ja estää sotia. Parasta on puuttua ennalta konfliktien
syihin nimenomaan kehitysavun ja siviilikriisinhallinnan keinoin. Tässäkin
täysistuntosalissa on kuultu vaatimuksia kehitysavun vähentämisestä,
ja kun vaikkapa katsotaan tätä Afganistanin tilannetta,
niin tällaiset puheet ovat mielestäni vastuuttomia.
Afganistanissa tulisi tehdä vielä paljon enemmän
erityisesti työllisyyden ja elinkeinojen eteen. Etenkin
nuorille miehille on tarjottava muita tulevaisuudennäkymiä kuin
sota, väkivalta ja huumekauppa.
Suomen kansainvälinen velvollisuus on jatkaa Afganistanin
tukemista kehitysyhteistyön ja siviilikriisinhallinnan
keinoin. Tulevaisuus näyttää, millaiset
mahdollisuudet tähän on, ja ennen kaikkea, millaiseksi
muodostuu Afganistanin turvallisuustilanne. Tässä suhteessa
avainasemaan voivat nousta Suomessa asuvat afganistanilaiset, joilla
on kontakteja ja tuntemusta maan tavoista. Monet afganistanilaista
yhteiskuntaa syvällisesti tuntevat kansalaisjärjestöt,
kuten esimerkiksi Ruotsin Afganistan-komitea, ovat onnistuneet toimimaan
maassa keskeytyksettä vuosikymmeniä.
Afganistanin operaatiosta on tärkeää tehdä arvio,
miten viimeisten 12 vuoden ajan ISAF-operaatio on sujunut ja miten
erityisesti Suomen osallistuminen siellä on onnistunut.
Tätä arviota on syytä tehdä erityisesti
ottaen huomioon ne lukuisat siviiliuhrit, joita operaatio on aiheuttanut, ja
on tehtävä selvitys siitä, millä tavalla
olemme tehneet näitä virheitä, jotta
tällaisia virheitä ei koskaan enää jouduttaisi
näkemään uudelleen.
Jari Myllykoski /vas:
Arvoisa herra puhemies! Tässä selontekolausumassa
tuodaan kyllä esille niitä hyviä asioita,
joita on pystytty edistämään Afganistanissa.
Ainoa, että lainsäädäntöpuolella
on kyllä naisen asemassa otettu takapakkia sinä aikana
kun ollaan tässä operaatiossa oltu mukana, ja
on tärkeätä nähdä,
että Suomen olisi syytä vetäytyä heti
pois Afganistanin operaatiosta. YK on se taho, jonka kautta Suomen
tulisi näitä asioita hoitaa, ja siksi kannatankin
edustaja Yrttiahon tekemää kannanottoehdotusta.
Lea Mäkipää /ps:
Arvoisa puhemies! Aluksi muutamia lehtitietoihin perustuvia
asioita:
Kaikkien mukana olevien tahojen motiivit eivät rajoitu
pelkästään kansan ja valtion auttamiseen
rauhan tiellä. Lehtitiedon mukaan presidentti Barack Obama
on kaikessa hiljaisuudessa laajentanut Yhdysvaltojen joukkojen tehtäviä Afganistanissa.
Aiempien suunnitelmien mukaan joukkojen oli ensi vuonna määrä keskittyä terroristiverkosto
al-Qaidan vastaisiin operaatioihin. Tammikuun alussa alkava Yhdysvaltojen jatko-operaatio
aikoo keskittyä Taliban-kapinallisia vastaan taistelevien
Afganistanin turvallisuusjoukkojen tukemiseen ja terrorismin vastaisiin
toimiin. Operaatiossa on 9 800 yhdysvaltalaista sotilasta
ja noin 3 000 sotilasta Saksasta, Italiasta ja muista Naton
jäsenmaista.
Obaman kerrotaan myös allekirjoittaneen määräyksen,
joka sallii yhdysvaltalaisjoukkojen suorittavan operaatioita sellaisia
aseellisia ryhmiä vastaan, jotka uhkaavat yhdysvaltalaisia
sotilaita tai Afganistanin hallinnon joukkoja. Uusi määräys
sallii myös ilmatuen afgaanijoukoille Yhdysvaltojen hävittäjistä ja
pommikoneista, yhdysvaltalaisviranomaiset kertovat. Lehden mukaan
presidentin siviilineuvonantajat vastustivat operaation laajentamista.
Heidän mukaansa se vaarantaa yhdysvaltalaisten hengen,
ja he suosittelivat vähäisempiä, al-Qaidaan
keskittyviä terrorismin vastaisia toimia.
Kysynkin tässä itsekseni: Tähänkö Suomi
on sitoutumassa? Ollaanko suomalaisten henkiä vaarantamassa?
Jos ollaan, tämä ei ole hyvä asia.
Kertaan vielä vähän Afganistanin
operaation peiteltyjä intressejä:
Yhdysvaltojen on arvioitu osallistuvan Afganistanin miehitykseen
geopoliittisista syistä. Tätä tulkintaa
tukee se, että Osama bin Ladenin teloituksella ei ollut
lainkaan merkitystä operaation tulevaisuudelle. Samaan
aikaan Yhdysvaltojen kansainvälisen terrorismin vastaiset
operaatiot ovat siirtyneet pois Afganistanista ja Keski-Aasiasta.
Afganistanin miehityksen geopoliittiset syyt tulevat maan tärkeästä sijainnista
lähellä Keski-Aasian öljynkuljetusreittejä.
Samalla Kiinan naapurimaana maalla on tulevaisuudessa entistä suurempi
sotilaallinen arvo joukkojen asemamaana, kun Kiinan maailmanpoliittinen
rooli kasvaa.
Geopolitiikan lisäksi kyseessä on konflikti kansainvälisen
turvallisuuden puolesta. Länsimaisten johtajien mukaan
Afganistanin sota on osa kamppailua kansainvälistä terrorismia
vastaan. Myös monien länsimaisten johtajien ja asiantuntijoiden
mukaan länsimaiden osallistuminen Afganistanin tulevaisuuden
muokkaamiseen sotavoimin on naisten, lasten ja yleisten ihmisoikeuksien
turvaamisen vuoksi välttämätöntä.
Päätös Afganistanin auttamisesta on YK:ssa tehty.
Tällä puolustetaan ulkomaiden osallistumista Afganistanin
konfliktiin. Näin kyseessä ei ole sota vaan rauhanturvaoperaatio.
Myös Suomen osallistumista kriisinhallintaoperaatioon perustellaan
tällä syyllä.
Arvoisa puhemies! Nyt varsinaisesti tähän, mitä tuolta
valiokunnan mietinnöstä olen poiminut:
Suomi on tukenut tähän saakka noin 220 miljoonalla
eurolla. Suomi on osallistunut jälleenrakennustyöhön
sekä naisten ja lasten aseman parantamiseen, jossa on myönteisiä tuloksia.
Silti köyhyydessä tai köyhyysrajan alapuolella
elää 36 prosenttia Afganistanin kansasta. Myönteistä on
se, että nuorempi sukupolvi, joka ei ole kokenut suoraan
sotaa, tuo oman panoksensa yhteiskunnan rakentamiseen. Koululaisten
määrä on noussut, ja mikä hyvää:
tytöt ovat opiskelleet 40-prosenttisesti.
Mutta kuten täällä valiokunnan puheenjohtajakin
sanoi, tarkempi arvio avun tuloksellisuudesta on puutteellista.
Suomen ja Afganistanin välisen kumppanuussopimuksen mukaan
Suomi sitoutuu tukemaan Afganistanin kehitystä vuoteen
2024 asti. Nähdäänkö ikänä sitä,
että täällä Afganistaninmaassa
on rauha ja jonkinlainen demokratia? Minä olen hyvin pessimistinen
tässä, vaikka en voi sanoa, että pitäisi
joukkojen kohta lähteä, mutta sieltä ovat
lähteneet venäläiset aikoinansa, ja uskon,
että me suomalaisetkin voisimme tässä ajan
myötä peräytyä koko Afganistanin
toimista.
Kalle Jokinen /kok:
Arvoisa herra puhemies! Keskustelemme Afganistanin kriisinhallintaoperaatiosta
ja Suomen roolista tuossa operaatiossa.
Tällä hetkellä eletään
talvisodan 75-vuotismuistoaikoja, eli on kulunut 75 vuotta siitä,
kun Suomessa käytiin talvisotaa. Suomessa tiedetään,
mitä on sota, ja sen vuoksi osaamme arvostaa rauhaa yli
kaiken.
Pari viikkoa sitten saattelin omaa poikaani matkalle rauhanturvaoperaatioon
ja jäin siinä tilanteessa miettimään,
mistä tässä rauhanturvaamisessa ja kriisinhallinnassa
on pohjimmiltaan kysymys. Mitä siellä tehdään,
mitä siellä turvataan?
Kysymyshän on siitä, että tälläkin
hetkellä sadat suomalaiset rauhanturvaajat tekevät
työtään tuolla maailmalla erilaisissa
olosuhteissa, eri kriisipisteissä, jotta lapset voisivat
käydä koulua. Niin kuin täälläkin
on kuultu, on saatu tuloksia siitä, että Afganistanissa
tytöt ovat päässeet koulunkäynnin
alkuun. Turvataan sitä, että lapset voivat käydä koulua
ja ihmiset, miehet ja naiset voivat tehdä työtä tai
arkisia askareitaan niin hyvin kuin se niissä kriisiolosuhteissa
vain suinkin on mahdollista. Eli kysymys on siitä, että ihmisille
annetaan mahdollisuus elää tavallista arkea, niin
tavallista kuin niissä olosuhteissa on mahdollista, kaikkine
iloineen ja harmeineen, jotka siihen kuuluvat, ja tämä tekee
rauhanturvaoperaatioista ja kriisinhallintaoperaatioista erityisen
arvokkaita.
Edustaja Yrttiahon tekemän ja edustaja Myllykosken
kannattaman esityksen mukainen Suomen välitön
vetäytyminen Afganistanin operaatiosta olisi mielestäni
tällä hetkellä erittäin suuri virhe.
Pitää miettiä, minkä takia siellä ollaan:
sen takia, että nämä ihmiset saavuttaisivat
sen arjen ja voisivat elää sitä niin
hyvin kuin mahdollista niissä olosuhteissa on. On tärkeää,
että sitä aloitettua työtä ei
jätetä kesken vaan tuetaan sitä Afganistanin
demokratiakehitystä, tuetaan toivoa tulevaisuudesta. Silläkin
valtiolla ja niilläkin ihmisillä on oikeus toivoon
paremmasta tulevaisuudesta, tuetaan sitä. Sitten kun ruvetaan
harkitsemaan sitä vetäytymistä Suomen
osalta sieltä operaatioista, siinä vaiheessa se
on tehtävä suunnitellusti.
Toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti:
Edustaja Heinonen — ei kun Yrttiaho ensinnä,
ja sitten vasta Heinonen. Pidetään oikea järjestys.
Jyrki Yrttiaho /vr:
Tuo aakkosten viimeinen sieltä pakkaa painamaan. — Arvoisa
herra puhemies! Tämä argumentti, että sotilaat,
niin Nato-sotilaat kuin Suomenkin sotilaat, ovat välttämättömiä Afganistanissa
turvaamassa siviilien asemaa ja humanitäärisiä operaatioita,
on kyllä erittäin kyseenalainen. Tapasin syyskuussa
tanskalais-suomalaisen lääkäripariskunnan,
joka oli pitkään työskennellyt Afganistanissa.
He totesivat hyvin alleviivaten, että he eivät
missään tapauksessa halua, että heidän
humanitaariseen työhönsä millään
tavalla kytkeytyy ulkomaisten joukkojen niin sanottu suojelurooli.
Toinen asia: Täällä on argumentoitu
naisten asemalla ja pidetty tärkeänä,
että operaatiot toisensa jälkeen jatkuvat juuri
naisten suojelun takia ja naisten aseman takia. Tämäkin
argumentti on kyllä aika löysällä pohjalla,
sillä koko tämän ISAF-operaation keston
aikana Afganistanin hallitus ja presidentti Karzai ovat vahvistaneet
lakeja, jotka ovat heikentäneet naisten asemaa. Muun muassa
avioliittolaissa, josta paljon kiisteltiin ja jota naisjärjestöt,
jotka muuten toimivat Afganistanissa maan alla, vastustivat ja pyrkivät
osoittamaan mieltä ja mielenosoitukset tukahdutettiin, keskeinen
kiistanaihe oli se, että itse asiassa laissa laillistetaan
raiskaus avioliitossa ja asetetaan naiset aviomiehen käskyvallan
alaiseksi.
On selvää, että heikko turvallisuustilanne
ja viranomaisten haluttomuus tai kyvyttömyys suojella naisia
onkin keskeinen ongelma naisille ylipäätään.
YK:n tietojen mukaan vuosittain tapahtuu jopa 5 000 niin
sanottua kunniarikosta eli naisiin kohdistuvia murhia ja väkivallantekoja, joiden
taustalla on niin sanotusti perheen kunnia.
Afganistanissa on jatkuvasti lisääntynyt naisvankien
määrä. Viisivuotisjaksoja kun katsomme,
niin aina viidessä vuodessa tuo naisvankien määrä on
kaksinkertaistunut, ja noin puolet naisvangeista istuukin vankilassa
näiden kunniarikosten tai moraalittomuuden, niin kuin siellä sanotaan,
muun muassa avioliitosta karkaamisen, esiaviollisen seksin tai raiskatuksi
joutumisen takia. No, näihin operaatioihin, joissa Suomikin
ja Pohjoismaat ovat olleet mukana, on tietysti kuulunut myöskin
lukuisien naisvankiloiden rakentaminen, niin että ainakin
naisvankien asema on jossain määrin kohentunut.
Tietenkään en tällä halua
kiistää sitä, että koulutusmahdollisuudet
naisten osalta ovat kohentuneet siitä vaiheesta, johon
ne romahtivat Taliban-hallinnon aikana, mutta kun menemme hiukan taaksepäin,
Najibullahin aikana — se oli siis aikaa, jolloin Neuvostoliitto
tuki Afganistanin hallintoa ja johtoa — Kabulin yliopistossa
opiskelijoista yli 50 prosenttia oli naisia.
Ylipäätään tässä pitäisi
tarkastella hyvin kriittisesti sitä, mikä on naisten
asema, ja olisi muistettava se, että tämä aika,
ISAFin aika ja Afganistanin sisäisiin asioihin sekaantumisen
aika, ei suinkaan ole ollut pelkkää edistystä,
vaan pikemminkin monilta osin naisten kohdalla myöskin taantumista,
ja se on tapahtunut myös paitsi käytännössä,
myös lainsäädännössä,
mikä on tietysti aika raskauttavaa näiden tätä hallintoa
tukevien ulkomaalaisten joukkojen ja liittokunnan kannalta.
Timo Heinonen /kok:
Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa on
paljon käytetty puheenvuoroja siitä, mitä Afganistanissa
on saatu aikaan. On varmasti totta ja rehellistä myöntää,
että tilanne ei ole helppo eikä se sitä tule
olemaan varmasti lähivuosinakaan. Historiaa kun tuntee, tietää sen,
että maa on ollut erilaisten myllerrysten varjossa hyvin
pitkään.
Itse asiassa kuitenkin 1900-luvun alusta aina 1970-luvulle asti
maan kehitys oli kohtuullisen hyvää, kunnes sisäiset
konfliktit ajoivat maan sekasortoiseen tilaan. Neuvostoliitto miehitti maan,
ja tätä sekasortoa jatkui aina sinne Talibanin
valtaannousuun asti. Talibanin aikana — jos listaa sitä,
minkälainen maa Afganistan oli — maassa oli tiukin šaria-laki
käytössä, jopa sellainen, mikä ei
nojautunut edes Koraaniin. Elokuvat, tv, musiikki ja tanssi kiellettiin,
1 800 vuotta vanhat Buddha-patsaat tuhottiin, urheilu kiellettiin,
naisten työnteko kiellettiin, tyttöjen koulunkäynti
kiellettiin, kasvojen paljastaminen tiesi ruoskatuomiota, talojen
ikkunat oli kaikki peitettävä ja miehiinkin kohdistettiin
erilaisia määräyksiä, jotka
eivät nojautuneet edes Koraaniin tai šaria-lakiin.
Taliban salli myös oopiumin, heroiinin tuotannon, sillä tuo
vientivero oli Taliban-hallinnon tärkein tulonlähde.
Ja sitten vielä Taliban salli sen, että maa oli
terroristien paikka: he suojelivat terroristeja omassa maassaan.
Ei tällaista maata valitettavasti voi katsoa mikään
vastuullinen maa sivusta. Olen huolestunut siitä, jos Suomessakin
on sellaista käsitystä vallalla, että voisimme
jättää Afganistanin tässä herkässä tilanteessa
ilman kansainvälistä apua ja tukea ja vetäytyä sieltä pois.
Minun mielestäni nyt tuo työ, joka alkoi 2011
Naton ISAF-operaation myötä ja joka jatkuu nyt
koulutustyönä, nimenomaan niin, että pystymme
siirtämään vastuuta entistä enempi
afgaaneille itselleen, on oikea tie.
Mitä maassa sitten tulevaisuudessa tapahtuu, sen aika
tulee näyttämään. En usko, että siitä tällaista
demokratiaa tulee kuin Suomi tai moni muu maa, mutta toivotaan,
että sinne löytyisi sellaista vakautta, jota siellä edes
joskus on hieman ollut.
Keskustelu päättyi.