Täysistunnon pöytäkirja 153/2001 vp

PTK 153/2001 vp

153. TORSTAINA 13. JOULUKUUTA 2001 kello 10

Tarkistettu versio 2.0

Kauppa- ja teollisuusministeriön hallinnonala 32

 

Markku Laukkanen  /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kauppa- ja teollisuusjaosto priorisoi omassa mietinnössään selvästi tutkimus- ja kehitysrahoitusta, teknologiapolitiikkaa ja kantaa erityistä huolta siitä, että Suomi on nyt menettämässä johtavaa asemaansa innovaatiojärjestelmien tehokkuudessa. Voidaankin sanoa, että hyvin pitkään jatkunut suotuisa kehitys julkisen teknologian rahoituksen kasvun osalta on nyt pysähtynyt. Se ei ole enää kasvanut vuoden 2000 jälkeen, ja tutkimuksen painopiste onkin siirtynyt, voidaan sanoa, yhä enemmän teollisuuden harteille, yksityisen sektorin harteille.

Asiantuntijakuulemisessa kävi ilmi, että julkisen tuen laskennallinen jälkeenjääneisyys on tänä päivänä noin 100 miljoonaa euroa, 100 miljoonaa euroa. Se on huomattava määrä, ja totta kai tämä on se tavattoman suuri haaste, millä tämä kurotaan kiinni, jotta Suomi säilyttää vanhan asemansa. Kiinnitettiin huomiota myöskin siihen, että teknologiapolitiikalla ja teknologiarahoituksella on myöskin merkittävä rooli, kun puhutaan alueellisen elinkeinopolitiikan luomisesta ja sen kehittämisestä. Näistä rahoista ohjautuu lähes puolet Pääkaupunkiseudulle, loput pääasiassa kasvukeskuksiin. Osaaminen keskittyy, ja totta kai se on omalta osaltaan myös vaikuttamassa muuttovirran suuntaan. Tässäkin halutaan kiinnittää jaoston näkökulmasta katsoen huomiota siihen, että osaamisen kaupallistaminen eri teknologia-alueilla on Suomelle myöskin tavattoman suuri mahdollisuus.

Alueelliselle elinkeinopolitiikalle haluttiin antaa mietinnössä hyvin vahva ja voimakas sisältö. Lähdettiin siitä, että nimenomaan te-keskuksia tulee tältä pohjalta kehittää myös niin, että te-keskusten täytyy kyetä antamaan myöskin kansainvälistysmisapua yrityksille. Täytyy lähteä myös siitä, että alueellisen elinkeinopolitiikan kannalta myöskin teknologiahankkeita voidaan toteuttaa eri puolilla Suomea.

Yrityspolitiikan kannalta varmasti suurin haaste on yrittäjien eläköityminen ja tuhansien yritysten sukupolvenvaihdosten toteuttaminen. Tässä kiinnitetään toki huomiota kauppa- ja teollisuusministeriön käynnistämään 66 kohdan, jos, ministeri, oikein muistan, Yrittäjyys-hankeohjelmaan. Toisaalta kiinnitettiin huomiota myös siihen, että hyvin paljon on vielä tehtävää, koska yritysten määrän lasku on tänä päivänä Suomessa niin dramaattista.

Alueellisen kuljetustuen osalta, joka on tietysti meillä vakioaihe joka kerta, kun budjettikäsittelyä keskustellaan ja käydään läpi, toki oltiin tyytyväisiä siitä, että tällä kertaa se on mukana, päin vastoin kuin välillä näytti. Haluttiin korostaa myöskin sitä, että tietynlaista jatkuvuutta kuljetustuella pitkässä juoksussa tulisi olla, niin että kilpailuhaitta on ilman muuta korostuneena Suomen ja Ruotsin välillä saha-alan kuljetustuessa. Sitten toivotaan, että kuljetustuen määräytymisperuste määritellään jatkossa siten, että se voisi kattaa kokonaisuudessaan Suomessa EU:n tavoite 1 -alueen. Nythän käydään keskustelua siitä, onko se pelkästään maa- tai vesialuetta. Me lähdemme siitä, että se lasketaan maapinta-alan perusteella, ja siltä pohjalta esimerkiksi Pohjois-Savon tulisi kuulua kuljetustuen piiriin, jos tälle asialle halutaan antaa avoin tulkinta.

Herra puhemies! Vielä yritysten investointitukikysymyksestä. Tässä on myöskin jaoston ja valiokunnan yksimielinen ponsi, jossa edellytetään, että toteuttamiskelpoisten yritysten investointi- ja kehittämishankkeiden rahoituksen riittävyyttä tulee seurata ja arvioida alue-, suhdanne- ja työllisyyspoliittisin perustein. Tämä perustuu siihen tietoon, mikä laajalti kaikista te-keskuksista saatiin, jonka mukaan meillä on hyvin paljon toteuttamiskelpoisia hankkeita. Kuten arvataan, tässä suhdannetilanteessa niiden toteuttaminen olisi hyvin tervetullutta.

Jaosto katsoi myöskin, että esillä ollut kyläkauppojen investointituki voitaisiin alkuun avata niin, että jo nykyisiä investointitukia voitaisiin käyttää myöskin kyläkauppojen tarvittaviin investointeihin ja sen kautta avata tavallaan kyläkauppojen tarpeiden toteuttaminen erityisesti kylmälaitteiden ja polttoainekenttien uusimisen osalta.

Kuluttaja- ja kilpailupolitiikan osalta ehdotetaan lisättäväksi 500 000 euroa erityisesti velkaneuvonnan tehostamiseen. Nyt on katsottu, että velkaneuvonnan odottamisajat ovat aika pitkiä, voidaan sanoa jopa kohtuuttomia, kun puhutaan 4—5 kuukaudesta, varsinkin kun tiedetään, että valtion varoja säästyy ehkä tuhannen euron verran tapausta kohden tuomioistuinmenettelyyn verrattuna. Sen takia velkaneuvontamenettelyä tulee vahvasti myöskin henkilöresurssien kehittämisen osalta viedä eteenpäin.

On hyvä, että ministeriö on asettanut velka- ja kuluttajaneuvonnan seurantaryhmän. Niiltä osin jaosto toivoo, että myöskin kahden kuluttajajärjestön välisiä suhteita valtion tuen osalta voidaan arvioida uudelleen ja katsoa tasapainoa myöskin valtionavuissa suhteessa näiden jäsenmääriin.

Herra puhemies! Haluan vielä nostaa esiin kansainvälistymishankkeena Puu-Eurooppa-hankkeen, joka on mittava puurakentamisen teknologiahanke, jonka tavoitteena on se, että koko Eurooppa saataisiin samalle puunkäytön tasolle kuin Suomi. Se on tietysti koko suomalaisen puutuoteteollisuuden kannalta tavattoman mittava ja merkittävä vienninedistämishanke, ja siksi jaosto edellyttää, että sen täysimittainen rahoitus tulee turvata yhteisesti hyväksytyn toimintasuunnitelman pohjalta. Samalla olemme hieman hämmästelleet sitä nihkeyttä, jolla varsinkin ministeriön virkamiehet tätä asiaa ja hanketta ovat tähän mennessä vieneet eteenpäin.

Herra puhemies! Vielä muutama sana energiapolitiikasta. Olemme erityisesti lähteneet siitä, että kansallisen ilmastotavoitteen saavuttaminen edellyttää myöskin energiatuen julkisen rahoituksen lisäämistä. Meillä Suomessa on erittäin hyvät lähtökohdat kehittää uutta tehokasta teknologiaa näiden energiapoliittisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Energiateknologia ja ympäristöteknologia ovat tavallaan uusia teknologia-alueita, joissa Suomi voisi profiloitua hyvin korkealla tasolla ja tavalla ja tehdä myöskin niistä merkittäviä vientituotteita. Siksi olisikin tärkeää, että etusija annettaisiin nyt teknologian kaupallistamista edistäville hankkeille, joilla kehitetään kustannustehokkaasti päästöjen vähentämiseen tarkoitettua energiateknologiaa.

Tässä yhteydessä on pakko taas kerran korostaa sitä, että Suomi tarvitsee todellakin sen demonstraatiohankkeen, joka voisi perustua biopolttoaineiden kaasutustekniikkaan ja paineistettuun polttotekniikkaan; silloinhan sähkön osuutta hyötyenergiasta on mahdollista nostaa ja savukaasupäästöjä entisestään vähentää.

Herra puhemies! Lopuksi totean, että tämä sama tavoitehan on ollut myöskin uusiutuvien energialähteiden edistämisohjelmassa, että vuoteen 2010 mennessä toteutetaan Suomessa vähintään yksi tai kaksi biopolttoaineiden paineistetun kaasutuksen demolaitosta suuressa mittakaavassa. Lähdemme edelleenkin siitä, että näiden teknologioiden tutkimuksessa ja kehityksessä Suomen tulee olla jatkossa myöskin maailman kärjessä.

Tulen toisessa puheenvuorossa esittelemään tämän hallinnonhaaran ja momentin näkökohdat, jotka liittyvät keskustan vastalauseisiin.

Toinen varapuhemies:

Muistutan edustajia siitä, että ennen pääluokkaa koskevan yleiskeskustelun alkua pyydetyt puheenvuorot pidetään nopeatahtisena keskusteluna ja nämä puheenvuorot saavat kestää enintään 7 minuuttia.

Mauri Salo /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Työllisyys nojaa yrittäjyyteen, ja meillä on sillä tavalla huolestuttava tilanne, että yrittäjien määrä on laskussa. Tämä kulminoituu tietenkin myös sitten siihen, että työttömyys ei ole enää laskussa ja tätä kautta yhteiskunnan kustannukset lisääntyvät.

Meillä on suuri huoli siitä, kuinka 70 000 sukupolvenvaihdosta saadaan tehtyä niin, että työpaikat eivät vaarannu. Tämä on KTM:n osaltakin erittäin haastava tilanne. Me tarvitsemme yritystukia, tarvitsemme koulutusta yrittäjiksi aikoville ja myös yrittäjille. Koulutuksen aikuisiässä ja siinä vaiheessa, kun tekee valintaa, että lähtee yrittäjäksi, on oltava ammattimaista, hyvin huolellisesti suunniteltua, niin että se todella auttaa yrittäjäksi ryhtyvää selviytymään yrityksen ensiaskelista.

Me olemme yhteiskunnassa kokeneet hyvin vahvan it-kauden nousun. Nyt näyttää siltä, että it-huuma taittuu. Tänään juuri oli teksti-tv:n sivuilla uutinen, että eräs hyvin merkittävä it-alan yritys oli hakeutunut yrityssaneeraukseen ja on jo ennen tätä vähentänyt paljon väkeä. Nyt uutisen mukaan 400 työntekijästä edelleen vähennetään noin puolet. Eli meillä on nyt tarvetta jatkossa elinkeinorakenteen monipuolistamiseen. It-ala on ollut tähän asti hyvin muodikas, ja sinne on hakeuduttu jo kesken koulunkäynnin. Monen opinnot ovat jääneet kesken, kun on ollut tarjolla mielekästä tekemistä. Heille varmaan tekemistä löytyy jatkossakin, mutta meidän täytyy löytää myös uusia alueita, joita kehitämme.

Puuosaaminen Suomessa on ollut vuosikymmenet erittäin korkeatasoista, mutta 80-luvun loppu ja koko 90-luku on ollut sellaista, että puuosaaminen on jäänyt taka-alalle. Ed. Laukkanen totesi puheenvuorossaan puurakentamisesta. Puurakentamisessa on paljon mahdollisuuksia ja huonekaluteollisuudessa on paljon mahdollisuuksia ja yleensä kalusteteollisuudessa. Siellä tarvitaan vahvaa yhteiskunnallista ohjausta, että saamme mittavia hankkeita liikkeelle niin, että se myös näkyy kansantaloudessa paremman työllisyyden ja paremman vaihtotaseen kohdalla.

Kotimainen energiatuotanto on tulevaisuudessakin entistä tärkeämpää, koska nyt ollaan vaiheessa, jossa Kioton sopimusta ollaan hyväksymässä ja hiukkaspäästöt on saatava kuriin. Kotimainen puulla tuotettu energia on tässä hyvä vaihtoehto. On luotava mahdollisuus myös sellaisten pienten laitosten yhdistelmätuotantoon, että tuotetaan sähköä ja lämpöä. Lainsäädäntökin on otettava mukaan siihen, että nämä pienet sähköä tuottavat yksiköt saavat ylijäämäsähkönsä valtakunnan verkkoon niin, että se heillekin jotain kannattaa.

Arvoisa puhemies! On erittäin mieluisaa, että ministeri puolen yön jälkeen vielä kirjaa ylös puheenvuoroista jotain, ja sitten varmaan, kun seuraavan vuoden budjettia lähdetään valmistelemaan, jos asiat eivät tässä budjetissa toteudu, ne seuraavassa toteutuisivat. Kauppa- ja teollisuusministeriön hallinnonalalla Yrittäjyys-lista on pitkä, ja paljon siinä on edelleen tekemistä. Tässäkään budjetissa ei kovin hirveästi ole eteenpäin menty, mutta haluan nostaa vielä yhden huolenaiheen itse asiassa esille, vaikka it-huuma onkin nyt taittumassa. Meidän ei pidä kuitenkaan kehittämismäärärahoja vähentää, vaan päinvastoin tässä yhteydessä niistä on pidettävä erityinen huoli, jotta voimme edelleen kehittää korkeampilaatuisia korkeamman teknologian tuotteita, joita edelläkävijämaan on aina markkinoille saatettava.

Vielä lopuksi kyläkauppojen investointituesta. Ed. Laukkasen aloitteesta on tehty lakialoite, jossa on yli sata nimeä, ja toivottavasti kauppa- ja teollisuusministeriössä hyvin nopeasti valmistellaan laki ja annetaan jo muutosmääräyksiä niin, että kyläkauppojen investointitukia jossain määrin voitaisiin ottaa käyttöön, koska se on kylien elämisen ehto ja asuttuna pysymisen ehto, että siellä on kauppa ja joitakin palveluita ja nimenomaan kyläkauppa, jossa on polttoainejakelu. Se on maaseudun ja sivukylien asuttuna pitämistä.

Kyösti  Karjula  /kesk:

Arvoisa puhemies! Kauppa- ja teollisuusministeriön hallinnonalaa koskevassa keskustelussa haluan tarttua muutamaan asiaan.

Ensimmäisenä te-keskusten rooli ja kehittäminen. Erityisesti, kun ministeri Mönkäre kunnioittaa tätä keskustelua läsnäolollaan, haluan puuttua siihen Valtiontalouden tarkastusviraston raporttiin, jossa todetaan se, että te-keskusten toteuttamisessa asetetut tavoitteet eivät ole toteutuneet ja ennen kaikkea on se ongelma, että eri ministeriöiden toiminnot ovat edelleen liian erillisiä. Pitäisi löytää paremmin yhteisiä tavoitteita, yhteistä näköalaa näiden toimintojen sisäiseen kehittämiseen, ja sen vuoksi haluan kannustaa kauppa- ja teollisuusministeriötä tämän yhteistyön nykyistä vahvempaan koordinointivastuuseen.

Tähän liittyy keskeisesti yrittäjyys, yrittäjyyden vauhdittaminen. Me olemme tilanteessa, jossa tuore Gem-raportti osoitti suomalaisen yrittäjyysaktiivisuuden jäävän 19 maan vertailussa 15. tilalle. Tavallaan tämä raportti tuo esiin myös sen, että paljon puhuttu yrittäjämyönteisyys vallitsee Suomessa mutta huutava pula on varsinaisista yrittäjistä, riskin ottajista, itsensä peliin pistäjistä. (Ed. Kekkonen: Entä ideoista?) — En niinkään ajattelisi, ed. Kekkonen, että on kysymys ideoista, vaan on kysymys ihmisistä, jotka ovat valmiita sitoutumaan yrittäjävastuuseen ja yrittäjäriskiin. Sen vuoksi minusta tämän hallinnonalan budjetti ei tuo mitään merkittävää ratkaisua tälle alueelle.

Siihen, millä tavalla luomme riittäviä kannusteita, että ihmiset ovat valmiit valitsemaan vaihtoehtona myös yrittäjäammatin, mielestäni meneillään olevan Yrittäjyys-hankkeen tulee paneutua syvällisemmin. On erittäin valitettavaa, että meillä viime vuoden aikana on käynyt enemmänkin virta yrittäjäammatista toisen palvelukseen. Kun ajatellaan tulevaa kehitystä, painopisteen pitäisi olla siinä, miten peruskokemuksen hankkineet, osaavat työntekijät ovat valmiita työllistämään itsensä ja aloittamaan uutta yritystoimintaa.

Tähän liittyy hyvin kiinteästi myös se näköala, millä tavalla maaseutu-Suomi on riippuvainen pienyrittäjien lisääntymisestä ja pienyrittäjien aktiivisuudesta. Teinkin maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalaa koskevan talousarvioaloitteen, joka on kiinteästi yhteydessä siihen te-keskusten koordinoimaan yhteistyöhön yrittäjyyden edistämiseksi, jonka ennen kaikkea pitäisi vahvistua myös maaseutu-Suomessa.

Tähän liittyvät myös sukupolvenvaihdokset. Tätä asiaa on lähestytty hallinnonalan budjetissa, mutta jos ajattelemme sitä, että ehkä kuutisenkymmentätuhatta sukupolvenvaihdosta on ajoittumassa seuraavien kymmenen vuoden aikajänteelle, on perusteltua kysyä, onko riittäviä välineitä näiden sukupolvenvaihdosten toteuttamiseksi.

Arvoisa puhemies! Tämän jälkeen haluan antaa tunnustusta kauppa- ja teollisuusministeriön toiminnalle toimialakohtaisen kehittämistyön vauhdittamiseksi. Minusta on erittäin merkityksellistä nähdä tässä kansainvälisessä toimintaympäristössä, että meillä pienenä kansallisvaltiona tulee teollinen toiminta keskittymään muutamaan globaaliin toimialaan, muutamaan sellaiseen toimialaan, jolla me voimme menestyä eurooppalaisessa mittakaavassa, muutamaan toimialaan, jolla me voimme saavuttaa pohjoismaisittain menestystä, ja sitten on toki lukuisempia mahdollisuuksia, joita voidaan toteuttaa kansallisesti.

Tässä mielessä on arvostettavaa, että puutoimiala, nimenomaan mekaaninen puutoimiala, on saanut nyt tällaista pitkäjänteistä huomiota. Olin henkilökohtaisesti vuonna 92 käynnistämässä Puu-Suomi-hanketta siinä pienessä yhteistyöryhmässä, jonka toimesta hanke käynnistettiin. Sain vasta käsiini tilastotietoa, että ei Suomessa ole ollut kysymys vain sähkö- ja elektroniikkateollisuuden kehittymisestä kymmenen viime vuoden aikana vaan mekaanisen puun toimialalla vuonna 92 oltiin kokonaisliikevaihtotasossa noin 18 miljardia. Tänä vuonna rikkoutuu 40 miljardin jalostusarvon raja. Se, että tämä toimiala on volyymiltaan kaksinkertaistunut, on määrätietoisen toimialan kehittämistyön tulosta.

Nyt tässä budjetissa on varattu tietty panostus Puu-Eurooppa-ohjelmalle, joka jatkaa kansainvälistymistä ja tämän toimialan määrätietoista kehittämistyötä. Minusta on tärkeää, että huomioidaan se valtiovarainvaliokunnan kannanotto, joka tarttuu tämän rahoituksen hajanaisuuteen. Minusta nyt on liian monia hyviä kehittämishankkeita. Kun meillä on EU-perusteista rahaa alueella, meillä on erilaisia rahoituslähteitä, liian monta kertaa ne hankkeet, joissa luodaan perustaa, tehdään todellista kehittämistyötä tälläkin toimialalla, ovat ikään kuin siinä välimaastossa. Näiden rahoituskokonaisuuksien, sanoisin arkisesti, kokoon (Puhemies koputtaa) juoksemiseen menee liian paljon aikaa.

Viimeisenä asiana haluan lyhyesti (Puhemies koputtaa) puhua energiasta. Minä toivon, että kotimaisen energian käytön turvaamiseen todella panostetaan myös tulevaisuudessa riittävästi.

Leena-Kaisa Harkimo /kok:

Arvoisa puhemies! Yrittäjyyden edistäminen on oikeaa työllisyyden lisäämispolitiikkaa. Uusien työpaikkojen luonti juuri yrittäjyyttä edistämällä on ehdottoman tärkeä tavoite. Hallituksen Yrittäjyys-hanke onkin ollut käynnissä jo yli puolitoista vuotta, mutta tulokset ovat laihanlaisia, tosin lupaavia.

Kesällä julkaistu Tilastokeskuksen tutkimus kertoi, että yrittäjien määrä on laskussa. Uusimman Gem-tutkimuksen mukaan Suomen yrittäjyysaktiivisuus on hienoisessa nousussa mutta silti maailmanlaajuisessa vertailussa Suomen yrittäjyysaktiivisuus on yhä vain keskitasoa. On hälyttävää, että yrittäjyysasenteiden korkea taso on selkeässä ristiriidassa alhaisen yrittäjyysmotivaation kanssa. Ristiriidan uskotaan johtuvan puutteellisesta yrittäjyyskasvatuksesta ja puutteellisten kannustimien yhdistelmästä. Taustalla vaikuttavat myös kulttuuriset tekijät.

Suomalainen valitsee mieluummin turvallisen palkkatyön. Vaikka suuri osa yrittäjyyshaluttomuudesta johtuu asenteista, on suurena esteenä yrittäjyyden kannattamattomuus normaaliin palkkatyöhön verrattuna. Varsinkin siinä vaiheessa, kun yrittäjä haluaisi laajentaa ja palkata itselleen lisäapua, muodostuvat työn sivukulut helposti kynnyskysymykseksi. Niitä konkreettisia toimenpiteitä, joilla yrittäjyyttä edistetään, ovat nimenomaan työn verotuksen keventäminen ja harmaan talouden kitkeminen. Tuntuu kuitenkin, ettei tästä talosta löydy tarpeeksi poliittista rohkeutta ja tahtoa päätöksiin, joilla yrittäjyyttä edistettäisiin todella merkittävästi. Näitä olisivat muun muassa verokiilan roima kaventaminen ja yritysverotuksen kehittäminen.

Kauppa- ja teollisuusministeriö koordinoi laajaa Yrittäjyys-hanketta. Tämä on oivallinen sateenvarjohanke kaikille yrittäjyyden edistämistä koskeville toimenpiteille ja aloitteille. Tästä syystä haluan tämän pääluokan kohdassa korostaa niitä kaikkia monipuolisia toimenpiteitä, joita yrittäjyyden edistämiseksi tulee tehdä.

Kuten valtiovarainvaliokunta toteaa, lähivuosien suuri haaste on erityisesti sukupolvenvaihdosten helpottaminen. Näiden vaihdosten edistäminen niin verotuksellisin kuin lainsäädännöllisinkin keinoin on yksi tärkeimmistä hankkeista, sillä lähivuosien aikana kymmenientuhansien nuorten olisi jatkettava perheyritystä. Tarkoitan tässä yhteydessä perintökaaren muutosta, joka parhaillaan on lakivaliokunnassa, tosin hautautuneena muiden asioiden alle. Valitettavasti näyttää siltä, että asian todellista vakavuutta sukupolvenvaihdoksiin liittyvissä toimenpiteissä ei ole ymmärretty. Ilman konkreettisia toimenpiteitä yritysten määrä voi laskea olennaisesti, kun jatkajaa perheyritykselle ei löydy.

Kuntien tuottamien hyvinvointipalveluiden on tuettava hyvinvointiyhteiskunnan perustehtävää eli kansalaisten hyvinvoinnin sekä tasavertaisuuden edistämistä ja ylläpitämistä. Tähän on perinteisesti liitetty kunnan yksipuolinen vastuu palveluiden rahoittamisesta ja tuottamisesta. Julkisen sektorin palveluiden kilpailuttaminen on maassamme valitettavasti vielä lapsenkengissä. Tärkeintähän on palvelun laatu, sen saatavuus ja edullisuus. Sillä ei ole niinkään merkitystä, kuka palvelun tuottaa. Kuntien olisi ennakkoluulottomasti avattava omaa palvelutuotantoaan myös yksityisille yrityksille. Kunta voi ostaa palveluja paikkaamaan niitä peruspalveluita, joita sen ei kannata itse tuottaa. Varsinkin hoiva-alalla olisi potentiaalia, mutta yhtä hyvin siivous- tai kunnossapitotoimessa.

Valtiovarainvaliokunta kiinnittää huomiota yritysten investointi- ja kehittämishankkeisiin. On erittäin tärkeää, että varsinkin yritysten lukumäärän vähetessä yrittäjyyttä edistetään erilaisin käytännön toimin. Valiokunnan lausumaehdotus n:o 12 on kannatettava, sillä siinä edellytetään, että "toteuttamiskelpoisten yritysten investointi- ja kehittämishankkeiden rahoituksen riittävyyttä tulee seurata ja arvioida alue-, suhdanne- ja työllisyyspoliittisin perustein". Finnveran tuet ovat useille yrittäjille elintärkeitä.

Lopuksi, arvoisa puhemies, yhtenä käytännönläheisenä esimerkkinä haluan yrittäjyyden edistämisessä tuoda esille seuraavaa.

Kauppa- ja teollisuusministeriö rahoittaa muun muassa Naisyrittäjäkeskuksen toimintaa. Keskus antaa maksutonta neuvontaa ja järjestää koulutusta sekä mentortoimintaa. Mentoroinnissa on tärkeää se, että kokemusta hyödynnetään monipuolisesti ja että kokeneen yrittäjän ja vasta-alkajan vuorovaikutus toimii kannustavasti. Tämän tyyppinen arkinen yhteistyö on erittäin kannatettavaa.

Pia Viitanen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Tässä vaiheessa kaksi asiaa lyhyen kaavan mukaan.

Ympäristövaliokunnassa otimme omaan lausumakokonaisuuteemme maininnan uusiutuvista energialähteistä ja niihin liittyvän teknologian käytön edistämisestä, koska se on ollut meille hyvin perusteellisesti käsitelty asia ilmastostrategiankin yhteydessä ja sitä on pidetty hyvin merkittävänä, niin kuin täälläkin jo käytetyistä puheenvuoroista on moneen kertaan ilmennyt.

Tietenkin tässä täytyy pistää ihan myönteisenä merkille, että energiatuen myöntämisvaltuus on nyt nousussa. Se on nousussa 150 miljoonaa, mutta toki on todettava, että siihen nähden, mitä kansallisessa ilmastostrategiassa ehkä tavoiteltiin, kyllä tämä nousu olisi voinut olla vieläkin tuntuvampi. Toivon, että näillä eväillä ja keskusteluilla, mitä täälläkin käydään, myös ministeri saa lisää kannustusta ja toivoa siihen, että saisimme näitä rahoja vielä jatkossakin lisättyä kasvavaan suuntaan.

Toinen asia, mihin tähän liittyen on kiinnitetty niin ympäristövaliokunnassa kuin valtiovarainvaliokunnan mietinnössäkin huomiota, on tietenkin demonstraatiotuki. Olen kyllä täsmälleen samaa mieltä kuin täällä on kirjattuna, että tätä demonstraatiohanketta on ihan ehdottomasti valmisteltava ja pian pistettävä se täytäntöön ja katsottava, mitä sieltä kautta sitten saadaan.

Ihan hyvin todetaan valtiovarainvaliokunnan mietinnössä, että energiateknologioihin ja uusiutuviin energioihin pistettävien satsauksien on oltava tasapainossa niille asetettujen tavoitteiden kanssa, ja tavoitteethan ovat varsin korkeat, kun ajatellaan, että todellakin tästä meidän omasta velvoitteestamme puolet tullaan saavuttamaan energiansäästöllä ja uusiutuvilla energioilla. Toivoisin oikeastaan tässäkin tapauksessa ennakkoluulotonta näkemiskykyä meiltä päättäjiltä, että mahdollisuuksien mukaan jopa vielä enemmän kuin puolet voisimme pyrkiä saamaan tästä osuudesta.

Itse olin ainakin kovin innostunut siksi, että kun valiokunnassa kuulimme asiantuntijoita energia-asioissa, siellä jopa markkinavoimat eli sijoitusyhtiön edustaja kertoi maailmanlaajuisesta odotettavissa olevasta kasvusta, joka tulee liittymään uusiutuvien energioiden teknologioihin ja tekniikkoihin ja siihen liittyvään osaamiseen, ja Suomessahan olisi siinä valtavia potentiaaleja. Markkinavoimat eli sijoitusyhtiö sanoi, että viisas valtio satsaa juuri nyt tähän osaamiseen, koska se on tulevaisuudessa mahtavan kova kilpailuvaltti. Maailmanmarkkinoilla kehitys- ja kasvunäkymien ennustetaan olevan jopa suuremmat kuin aikanaan tietotekniikan vallankumouksessa, eli seuraavien kymmenien vuosien aikana tulemme näkemään isoja mullistuksia näillä aloilla. Tämä osaaminen on valttia, ja Suomi on tässä nyt jo hyvä, ja panostamalla siihen lisää voimme olla vielä tuhat kertaa parempia.

Arvoisa herra puhemies! Ihan toinen asia, mihin haluan puuttua. Taisteluni ei ole loppunut vieläkään. Se on nyt kesken, ja sen takia haluan tässäkin yhteydessä kiinnittää huomiota sellaiseen seikkaan, josta olen puhunut vuodesta 97 lähtien. Silloin puhuttiin naisyrittäjälainasta, joka siitä asti on ollut olemassa ja joka on myös hyvin toiminut, ja arvostan kovasti sitä järjestelmää. Keksin silloin sellaisen idean, että miksipä ei samalla tavalla voitaisi innostaa nuoria lähtemään yrittämään tarjoamalla heille oma nuorisoyrittäjälaina.

Jälleen kerran tein tästä talousarvioaloitteen, joka jälleen kerran on hylätty ja ehkä samoin perustein kuin olen kuullut aikaisemminkin eli niillä perusteilla, että nythän on jo naisyrittäjälainoja, on pienyrittäjälainoja, jotka käyvät myös nuorille. Mutta mielestäni tässä perustelussa ei tule esiin se pointti, jota toivoisin todellakin vielä harkittavan valmistelussa. Pointti olisi nimenomaan myönteinen signaali, myönteinen kannustaminen: Tämä on juttu teille, teitä varten, teille räätälöity, nuorille oma laina, lähtekää yrittämään, tietenkin vastuuntuntoisesti. Ei saa ketään vailla edellytyksiä kannustaa yrittämään, mutta silloin kun se on tarkoituksenmukaista, näkisin sen kovin järkevänä. Esimerkiksi naisyrittäjälainat ovat aina toimineet hyvin, ja monet ovat sanoneet, että naisyrittäjyydessä on tulevaisuutta myös työmarkkinoilla, pienimuotoisessa yrittämisessä. Miksi laina ei voisi samalla tavalla toimia kannustimena? Tarkoitan tällä puheella psykologistakin vaikutusta, mikä tällä tukimuodolla olisi.

Näitä terveisiä jälleen kerran haluan lähettää ja vedota siihen, että tämä ei olisi sama asia kuin se, että ota, nuori, laina, vaikka pienlainojen tai naisyrittäjälainojen kautta, vaan olisi oma myönteinen signaali. Tässä vaiheessa iltaa, arvoisa puhemies, ei enempää.

Toinen varapuhemies:

Nopeatahtisen keskustelun viimeinen puheenvuoro ed. Juurola.

Ulla Juurola /sd:

Arvoisa herra puhemies! Nopeatahtisesti puutun neljään yksityiskohtaan.

Kauppa- ja teollisuusministeriön pääluokkaan kuuluu tällä hetkellä talous- ja velkaneuvonta. Talous- ja velkaneuvonta on nyt lakisääteistä palvelua, ja sitä pääasiassa hoitavat kunnat valtion avustuksella. Lakisääteistämisen yhteydessä toiminta siirrettiin Kuluttajaviraston yhteyteen. Kuluttajavirasto on laskenut, että velkaneuvojaa kohden väestöpohjan tulisi olla noin 60 000 kansalaista.

Asiantuntijalausunnoissa tuli ilmi, että tämä väestöpohja velkaneuvojaa kohden on aivan liian suuri. Kunnat resursoivat velkaneuvontaa hyvin eri tavoin, eri prosenttiosuuksilla. Odotusajat velkaneuvontaan vaihtelevat suuresti: puolestatoista kuukaudesta puoleen vuoteen. Lisäksi useissa kaupungeissa tätä saatavuutta oli selvästi rajoitettu. Velkaneuvojien itsensä mukaan kriittinen odotusaika on 1,5 kuukautta. Velkaneuvonnalla pystytään auttamaan vaikeuksiin joutuneita ihmisiä, suunnitelmallisella velkaneuvonnalla.

Mutta erityisesti kiinnostuin tästä asiasta asiantuntijakuulemisessa sen vuoksi, että olen istunut Omaisuudenhoitoyhtiö Arsenalin tarkastusvaliokunnassa koko sen toiminnan ajan ja velkaneuvojien kertomukset muistuttivat hyvin vahvasti pankkikriisin aikaisista kertomuksista. Pankkikriisin ajalta kertomukset olivat nimenomaan sen tyyppisiä, että pankit hyvin nopeasti saattoivat velallisen omaisuuden pakkohuutokauppaan, oli sitten kyse yrityksestä tai yksityisestä ihmisestä. Omaisuus myytiin pilkkahintaan, ja sopivat ostajat jotenkin vain löytyivät. Vahvasti silloin puhuttiin hyvä veli -järjestelmästä.

Nyt velkaneuvojat puhuivat aivan samoilla sanoilla. Siksi pidänkin erittäin tärkeänä, että velkaneuvontaan nyt kiinnitetään huomiota. On nimittäin selvää, että jos velka-ahdinkoon joutunut joutuu odottamaan velkaneuvontaan tai ei osaa sitä hakea, velkaneuvoja ei yksinkertaisesti ehdi siihen väliin esimerkiksi siten, että pakkohuutokaupalta vältyttäisiin. Vaikka omaisuus jouduttaisiin myymään, velkaneuvoja voi pystyä myymään sen huomattavasti parempaan hintaan kuin pakkohuutokaupassa on mahdollista.

Sen takia jaosto esitti ja valiokunta hyväksyi tässä vaiheessa jo lisämäärärahan 500 000 euroa. Se ei ole suuri raha, mutta on se vahvempi ilmaisu kuin lausuma. Toivottavasti ensi vuoden talousarviossa määrärahaa selvityksen pohjalta nostetaan enemmän.

Seuraavaksi haluan kiinnittää huomion myöskin jo esiin tulleeseen PuuEurooppa-hankkeeseen ja sen rahoitukseen. Entisenä talousjohtajana minun on ollut aika vaikea ymmärtää, miten budjettitekniset syyt ovat niin totaalisesti voineet estää määrärahojen käytön kuluvana vuonna tähän hankkeeseen. Tämä koskee nimenomaan KTM:n sektoria. Kolmen m:n osalta tämä rahoitus on sujunut erittäin hyvin. Tässä on ollut momenttiongelma. On sanottu, että momentti 40:ltä ei tämän tyyppisiä laajoja kehittämishankkeita voida rahoittaa. Siksipä valiokunta on nyt esittänyt, että tätä momenttia, myöskin 41:tä, voitaisiin käyttää tähän tarkoitukseen ja että tässä rahoituksessa on edettävä sen toimintasuunnitelman mukaan, mikä hankkeelle on hyväksytty.

Minäkin haluan, kuten ed. Viitanen, vielä puuttua energiapolitiikkaan siltä osin, että ilmastostrategian mukaisesti tavoitteenahan on energian säästöohjelmalla sekä uusiutuvien energian edistämisohjelmalla saavuttaa yhteensä puolet Suomen kasvihuonepäästöjen vähimmäistavoitteesta vuoteen 2010 mennessä. Tavoite edellyttää julkisen rahoituksen lisäämistä. Määrärahaa kuitenkin nyt on vähennetty. Toki myöntämisvaltuutta on kuitenkin nyt lisätty, mutta kuitenkin rahan riittävyyteen vuoden 2003 talousarviossa on kiinnitettävä vakavaa huomiota. Suomessa on korkeatasoista teknologiaa ja energiaa säästävää ja uusiutuvaa energiaa käyttävää energian tuotantoa. Energiatukimäärärahat ovat siis mitä suurimmassa määrin korkean teknologian kehittämishankkeita.

Pidän hyvin tärkeänä, että nimenomaan demonstraatiohankkeet, demonstraatiolaitokset, voisivat toteutua. Kauppa- ja teollisuusjaosto piti tärkeänä erityisesti näitä biopolttoaineeseen liittyviä kaasutusdemonstraatiolaitoksia. Ympäristövaliokunta on omassa lausunnossaan kiirehtinyt tukea vuoden 2003 budjettiin tuulivoiman offshore-hankkeeseen. Tätä pidän myöskin tärkeänä.

Neljänneksi haluan lyhyesti kiinnittää huomion siihen, että täälläkin keskustelussa tuli esille te-keskuksen rooli. Kovasti monessa jaostossa on te-keskusten asemaa moitittu tai sanottu, että toimintaa ei ole voitu hyvin hoitaa ja että tämä putkihallinto on ollut hyvin hankalaa. Kauppa- ja teollisuusjaosto painotti sitä, että pitää olla ministeriön yhteistä ohjausta te-keskuksiin.

Henkilökohtaisesti haluan kuitenkin todeta, että kaikessa, missä olen Etelä-Hämeen te-keskuksen kanssa toiminut ja kuunnellut heitä myöskin lausuntojen antamisen jälkeen, eivät he ole siellä ollenkaan näin pessimistisiä. He toteavat, että hommat hoituvat, jos henki on hyvä ja porukka pystyy yhteistyöhön. Toki on aina lainsäädännöllisiäkin vaikeuksia.

Keskustelun nopeatahtinen osuus päättyy.

Kauppa- ja teollisuusministeri Sinikka Mönkäre

Arvoisa herra puhemies! Ihan ensiksi kiitokset jaostolle erinomaisesta mietinnöstä. Se on juuri sellaista tekstiä, jota ministeriökin haluaa viedä eteenpäin. Minusta se kertoo siitä tiiviistä yhteistyöstä, joka meillä on jaoston ja ministeriön välillä ollut. Me olemme useita kertoja vuodessa keskustelleet, ja samalla on muotoutunut yhteneväinen käsitys siitä, miten asioita pitää eteenpäin viedä.

Muutamaan yksityiskohtaan jo nyt käytettyjenkin puheenvuorojen pohjalta muutama sana:

Ensinnäkin yrittäjyydestä ja Yrittäjyys-hankkeesta. Tiedämme, että emme saavuta täystyöllisyyttä Suomessa, jos emme yrittäjyyttä pysty edistämään. Positiivisia merkkejä on ilmassa. Gem-raportti, johon täällä jo viitattiin, kertoo, että Suomi on nyt Pohjoismaiden yritteliäin maa, eli olemme todella saaneet positiivista kehitystä aikaan yritysten määrässä ja yrittäjyysasenteissa. Samassa yhteydessä Gem-raportissa todettiin, että jos tämän suuntainen kehitys jatkuu, silloin voidaan hyvin sanoa, että Suomen hallituksen Yrittäjyys-hankkeen kaltainen hanke todella vaikuttaa. Ulkopuoliset arvioitsijat näkevät jo, että Yrittäjyys-hankkeella on ollut ehkä vaikutusta positiiviseen yrittäjyysilmapiiriin.

Yrittäjyydessä meillä on hyvin paljon haasteita ja ongelmia. Monet niistä on tuotu esille. Ne lähtevät asenteiden opettamisesta ja jatkuvat hallintobyrokratian purkuun, yrityksen vaikeisiin kasvuvuosiin ja haasteelliseen sukupolvenvaihdokseen. Rahoitus tällä hetkellä maassamme on kuitenkin aika hyvässä mallissa. Matala, vakaa korkotaso on varmasti yrittäjille parasta turvaa. Rahoitusinstrumentteja meillä on enemmän kuin koskaan aikaisemmin käytössä. On myöskin naisyrittäjälainat mutta kaikkea muutakin, on Tesin ja Finnveran muut välineet, sen lisäksi myös Sitran rahoitusta alueella. Tietysti kaikkein parasta on se, että pankkirahoitus on matalakorkoista.

Naisyrittäjäkeskuksen toimintatapa on saanut paljon myönteistä huomiota osakseen ja tuloksiakin syntyy. Tänään kuulin sattumalta vielä eräästä hyvästä tavasta toimia. Naisyrittäjyyskeskuksessa opetetaan naisille yrittäjyyttä ja innostetaan. Kun tähän liitetään yhteys bisnesnaisiin eli niihin naisiin, jotka ovat liike-elämässä jo menestyneet ja ovat esimerkiksi keskisuurten ja suurten yritysten johtajia, saadaan taas verkostoitumisen ja vuorovaikutuksen kautta parempia tuloksia aikaan. Näitä kaikkia konsteja naiset varmasti osaavat käyttää yhä enemmän.

Energiatukiasiat ovat aina yhtä mielenkiintoisia. Kansallisen ilmasto-ohjelman mukaan meidän pitäisi käyttää parisataa miljoonaa markkaa uusiutuvan energian tukeen. Ensi vuodelle se on 150 miljoonaa markkaa. Olemme arvioineet, että se riittää ensi vuoden hankkeisiin, mutta jos saamme positiivista pyörää pyörimään, kyllä sinne pitää koko ajan saada lisääntyvä määrä.

Kaiken kaikkiaan kansallisen ilmasto-ohjelman edellyttämiin toimenpiteisiin valtion rahoitushan nousee nyt 1 000 miljoonaan markkaan vuositasolla. Uusiutuvan energian investointituki on vain pieni osa kokonaisuutta, ja esimerkiksi energiateknologiassa Tekesin määrärahat ovat satoja miljoonia markkoja vuositasolla. Pitää tietysti myös muistaa arvostaa sitä, että tätä välinettä voidaan käyttää.

Olen ihan samaa mieltä, että demonstraatiolaitos pitää saada. Varmasti biopolttoaineiden paineistettu kaasutus on, niin kuin eduskunta on sen löytänyt aiheeksi, juuri keskeinen alue. Toteatte vielä, että näin tapahtuu vuoteen 2010 mennessä, ja tällainen aikaväli pitääkin olla, koska nämähän ovat todella haasteellisia, isoja asioita. Energiateknologian vienti on koko ajan Suomessa kasvanut, ja se on meillä hyvin vahva alue. Sillä alueella meillä on mahdollisuuksia yhä enemmän vientiä lisätä.

Tuulivoimapuistoista pitää sen verran todeta, että ongelma ei nyt ole investointituen puolella. Ongelma on sijoituspaikka-asioiden kohdalla. Tällaisen tuulivoimapuiston rakentamisprosessissa arvellaan olevan kymmenen erilaista kohtaa, joista voidaan valittaa. Lupa-asiat ovat ympäristöministeriössä, ja se on juuri perustanut työryhmän tämän asian eteenpäin viemiseksi, jotta saisimme kaava-asioita nopeasti eteenpäin. Siihen liittyy hyvin paljon haasteita.

Uusiutuvassa energiassa Suomi on maailman kärkeä nimenomaan biopolttoaineiden käytössä, koska käytämme niin paljon puuta. Meidän ei tarvitse hävetä asemaamme esimerkiksi Tanskaan verrattuna, joka usein tuodaan esille. Meidän tavoitteemme uusiutuvalla energialla tuotetussa sähkössä on Euroopassa aivan huippua, vuoteen 2010 mennessä 32,5 prosenttia, johon olemme tavallaan sitoutuneet. Se on enemmän kuin esimerkiksi Tanska voi sillä alueella osoittaa. Ei pidä antaa periksi. Tulemme tässä pysymään varmasti ihan kärjessä.

Ihan lyhyesti tutkimus- ja tuotekehityspanostuksesta, josta kannamme yhteistä huolta. Valtion tiede- ja teknologianeuvosto on toistuvasti ollut huolissaan julkisen rahoituksen osuuden jälkeenjäämisestä. Neuvosto on tuonut esille 100 miljoonan euron määrän, joka myös on tullut esille. Näin ministeriö on myös toistuvasti tuonut budjettineuvotteluissa tämän asian esille.

Osaaminen ja innovaatiot ovat Suomen menestyksen takana. Ilmaiseksi ei ole tullut se, että olemme maailman kilpailukykyarvioissa kärjessä. Myös se on tärkeää, että meillä on erinomaiset talouskasvun edellytykset, ja mikä tärkeintä, olemme kestävässä kehityksessä myös kärjessä eli olemme terveellä tavalla saaneet asioita eteenpäin. Mutta emme pysy tässä mukana, jos emme koko ajan investoi tutkimukseen ja tuotekehitykseen, koska toiset tekevät myöskin sitä työtä koko ajan ja meidän pitää pysyä mukana vauhdissa.

Vielä lopuksi te-keskuksista. VTT:n raportti oli paljonpuhuva hallinnon tilan selvitys. Olemme tehneet asiakastyytyväisyysselvityksen, jossa on todettu, että asiakkaat ovat yhä tyytyväisempiä te-keskusten palveluihin, ja se on hyvä asia. Pistetään se hallinnon tyytyväisyys myös kuntoon, niin eiköhän se siitä lähde menemään eteenpäin.

Jari Leppä /kesk:

Herra puhemies! Yrittäjyydestä kansanliike! Suomi yrittämisen mallimaaksi! Yrittäjyyden puolesta! Tällaisia banderolleja toivoisin joskus näkeväni tämän maan katukuvassa. Suomen talous nojautuu ratkaisevalla tavalla pienyritystoimintaan, ja pienyritystoiminnan sisälläkin yli 40 prosenttia yrityksistä toimii yksin yrittäjinä.

Ministeri Mönkäre edellä puhui niistä kehityskuvista, joita tällä hetkellä on havaittavissa yritysinnokkuudesta Suomessa. Näiden toivoisin toki voimistuvan ja jatkuvan, mutta kylmä totuus tällä hetkellä kuitenkin on, että yrittäjien määrä on kääntynyt valitettavasti laskuun. Samalla maailmanlaajuisesti mitattuna yrittäjäinnokkuus ei ole Suomessa parhaimmalla mahdollisella tasolla. Sen vuoksi toivon hartaasti, että tapahtuu, niin kuin ministeri Mönkäre kuvasi. Mutta se ei tapahdu itsestään, ja sen vuoksi olisin toivonut, että niin tässä mietinnössä kuin myöskin ministeriön toiminnassa olisi jonkin verran voimakkaampia toimenpiteitä näiden äsken kuvaamieni ongelmien hoitamiseksi.

Yrittäjyyskoulutus ja asenteiden muokkaaminen ovat tietenkin ratkaisevia keinoja, joilla näitä voidaan ratkoa. Yrittäjyyskoulutus on mielestäni huonommassa tilassa tällä hetkellä kuin annetaan ymmärtää. Kun keskustelee oppilaitoksissa opettajien kanssa, kaikki ovat sitä mieltä, että tämä on meillä kyllä hoidossa, mutta kun hiukankin syventää keskustelua, se integrointi elinkeinoelämän kanssa, joka koulutuksella ja opetuksella pitäisi olla, on jäänyt aivan puolitiehen ja joissain tapauksissa sitä ei ole laisinkaan. Yrityselämä menee tällä hetkellä niin nopeaa tahtia eteenpäin, että jollei tätä yhteyttä aidosti elinkeinoelämän puolelle ole, niin siellä myöskään opettajat, kouluttajat eivät pysy siinä tahdissa mukana kuin muutoksia tulee.

Herra puhemies! Yksi tärkeimmistä ja keskeisimmistä asioista koulutuksen lisäksi on vauhdittaa sukupolvenvaihdoksia ja löytää jatkajat niille lukuisille yrityksille, 60 000 yritykselle, jotka lähivuosina jatkajan tarvitsevat. Se on jopa vielä oleellisempi asia kuin uusien yrityksien aloittaminen, että toimivat yritykset saadaan jatkumaan ja kehittymään.

Yrittämiseen liittyy olennaisena osana riskin kantaminen. Yrittäjäriskiä ei tulekaan siirtää yhteiskunnan kannettavaksi. On kuitenkin oikeutettua, että nämä riskin kantajat saavat itse osakseen asianmukaiset toimintaolosuhteet sekä perusturvan. Tässä viittaan verotukseen ja nimenomaan sukupolvenvaihdostilanteeseen, jossa vihdoin viimein täytyisi toteuttaa niin pienyritysten, perheyritysten kuin myöskin maatalouden osalta yritysomaisuuden arvostussääntöihin se muutos, että perintö- ja lahjaverotuksessa sovellettaisiin samoja huojennusperiaatteita kuin varallisuusverotuksessakin eli 30 prosentin sääntöä yritysomaisuuden arvosta. Tämä on hyvin nopeasti, helposti ja vaivattomasti tehtävä lainmuutos, enkä jaksa ymmärtää, miksi sitä ei ole toteutettu.

Tämä ei ole tietysti ministeri Mönkäreen alaa varsinaisesti, mutta mielestäni tähän Yrittäjyys-hankkeeseen, jota hallitus on kovasti mainostanut, vaikka omasta mielestäni tulokset sieltä eivät mitenkään kovin kovia ole olleet, tämä kuitenkin liittyy. Mutta ennen kaikkea tässä kohdassa täytyy katseet suunnata valtiovarainministeriöön. Tämän yksinkertaisen muutoksen toivoisin toteutuvan mahdollisimman nopeasti.

Plussapuolia kauppa- ja teollisuusministeriön hallinnonalan mietinnössä ja samalla ministeriön toiminnassa liittyy energiapolitiikkaan ja ennen kaikkea biopolttoaineella tuotetun energian tukiin, niihin edellytyksiin ja mahdollisuuksiin, joita siellä on aivan erityisesti yhdistelmälaitosten osalta, joissa lämmön ja sähkön tuotantoa harjoitetaan. Omassa maakunnassani muun muassa tällainen hanke on juuri vireillä Savonlinnassa. Sen toivon totisesti nopeasti toteutuvan. Rahoituspäätöksiä siitä on tehty, mutta viime tietojen mukaan rahoituspäätökset vaikuttavat aika tavalla matalilta sen vuoksi, että muun muassa kattilakustannukset ovat nousseet huomattavasti siitä, mitä ne ovat olleet siinä vaiheessa, kun avustuksia on haettu. Toivoisin myöskin ministerin vastauksen, miten näihin kohonneisiin kustannuksiin voidaan myöskin KTM:n tuilla vastata.

Toinen varapuhemies:

Yhden minuutin vastauspuheenvuoro, ministeri Mönkäre.

Kauppa- ja teollisuusministeri Sinikka Mönkäre

Arvoisa puhemies! Savonlinnan hanke sai 8,5 prosentin tuen, joka on keskimääräistä korkeampi tämän kaltaisissa hankkeissa, joten minusta siihen voisi olla aika tyytyväinen. Se oli rahamääränä hyvin iso, meillä harvoin on niin isoja rahamääriä myönnetty.

Hallituksen Yrittäjyys-hankkeen tuloksista voidaan tietysti olla monta mieltä. Itse olenkin ollut sitä mieltä, että parhaat tulokset näkyvät seuraavalla hallituskaudella ja seuraava kauppa- ja teollisuusministeri voi kääriä siitä kiitokset itselleen. Mutta nythän tehdään hyvin laajaa työtä monella sektorilla, jotta yrittäjyysaktiivisuus nousisi. Eduskunnassa on ollut jo yksi perintö- ja lahjaverolain huojennuspäätös, jonka eduskunta on tällä kaudella hyväksynyt, ja suosiolahjasäännös on nyt eduskunnassa, joten kyllä siinäkin suhteessa jotakin on tehty, mutta varmaan voitaisiin tehdä enemmänkin.

Puhetta on ryhtynyt johtamaan ensimmäinen varapuhemies Anttila.

Kari Kantalainen /kok:

Arvoisa rouva puhemies! On todella ilo nähdä, että meidän kauppa- ja teollisuusministerimme on edelleenkin paikalla, kun tätä keskustelua käydään.

Omalta osaltani muutamia havaintoja KTM:n budjettiesityksen osalta tähän keskusteluun, jota täällä on tänään käyty. Ehkä on syytä todeta muutamia kysymyksiä. Täällä on usein nostettu esiin Gem-tutkimuksen näkökulma yrittäjäaktiivisuuden kannalta ja sen kehityksen lievästi myönteinen suuntaus. Se on tietysti tärkeä asia, mutta tärkeintä on seuraava haaste eli se, että yrittäjäaktiivisuus ja yrittämisen arvostus muuttuvat käytännöksi ja konkretiaksi. Sitähän tässä nyt tarvitaan, kun tiedetään, että yritysten lukumäärän kasvu on selkeästi taittunut.

Gem-tutkimuksessa on mielestäni erinomaisen hyvä asia, että voidaan todeta, että teknologiayrittäjyyden osalta me olemme saavuttaneet varsin hyviä tuloksia eli se linja, jonka hallitus ohjelmassaan on valinnut eli se, että panostetaan tutkimukseen ja kehitykseen, muistaakseni tavoite on 3,5 prosenttia bkt:sta tällä vaalikaudella, on tuottanut selvästi tuloksia. Suomalainen innovaatioympäristö on monissa kansainvälisissä vertailuissa todettu yhdeksi maailman parhaimpiin kuuluvista. Tässä suhteessa uskon, että tämä antaa hyvää perustaa tulevaisuutta ajatellen.

Tähän liittyy toki toinen ulottuvuus, jota myös ed. Laukkanen omalta osaltaan puheenvuorossaan sivusi: innovaatiomenestys sinällänsä ei pelkästään synny huipputuotteista ja -prosesseista, vaan ideat ja keksinnöt muuttuvat innovaatioiksi vasta siinä vaiheessa, kun ne on kaupallistettu. Tässä suhteessa muun muassa Tekesin linjaukset ja toimintapolitiikka, jossa on noussut liiketoimintaosaaminen selvästi määräävämpään rooliin, ovat tärkeä avaus, mutta toki vähän saman tyyppistä panostusta kuin t&k-panostukseen myös kansainvälistymiseen ja markkinointiosaamiseen voisi hakea. Jatkossa saattaa olla, että uudet tulevaisuuden innovaatiot eivät ole pelkästään teknologisia, vaan tulee myös palveluinnovaatioita jne. Tämä on varmasti se kysymys, joka askarruttaa, samoin kuin se, että pk-yritysten ja korkeakoulujen välisessä yhteistyössä on tällä sektorilla tavattoman paljon tehtävää työtä.

Arvoisa puhemies! Otan esiin vielä Yrittäjyys-hankkeen, jonka osalta voin todeta, että se on mittava määrä toimenpiteitä. Toivon mukaan ne toteutuvat myöskin konkretiaksi. Yrittäjyyden edistämisessä meidän pitää miettiä, millä tavalla ja minkälaisilla linjauksilla tässä on nyt edistytty. Paljon puhuttu yrittäjyysaste meillä on edelleen kansainvälisesti matala, ja sen osalta on yksi erityisalue, johon toivoisin, että voitaisiin kiinnittää huomiota, ja se on akateeminen yrittäjyys. Tutkimusten mukaan koulutuksen avulla on mahdollisuuksia saada rahaa ja koulutus myöskin parantaa yrittäjyydessä selviytymistä ja yrittämisessä menestymistä.

Nykyisin kuitenkin korkeakoulujen koulutus valmentaa ennen muuta julkisen sektorin ja suurten yritysten palvelukseen. Valitettavasti vieläkin on näin. Tässä mielessä onkin huolestuttavaa, etteivät suomalaisten kansainvälisestikin hyvä osaamisperusta ja osaamisen kasvu koulutustason noustessa kanavoidu osaamiseen pohjaavaksi yrittäjyydeksi, kuten monissa meidän kilpailijamaissamme. Tässä mielessä toivon, että poikkihallinnollinen Yrittäjyys-hanke, jossa ovat mukana KTM, opetusministeriö ja TM, voisi löytää ratkaisuja tähän kysymykseen.

Yrittäjyyteen liittyvää kysymystä voidaan lähestyä myös tarkastelemalla sen vaikutuksia työttömyyteen, mikä täällä keskustelussa on ollut esillä. Työllisethän määritellään joko palkansaajiksi tai yrittäjiksi. Työllisyys meillä on viime syksystä tähän syksyyn parantunut. Palkansaajien lukumäärä on kasvanut, mutta yrittäjien lukumäärä on vähentynyt ja työttömien kokonaismäärä näin ollen ei ole vähentynyt, kun yrittäjät siirtyvät palkkatyöhön. Mielestäni yrittäjyyden edistäminen on nähtävä myös huomattavana työttömyyttä vähentävänä tekijänä, aivan kuten ministeri puheenvuorossaan totesi, ja tätä asiaa meillä ei ehkä ole riittävästi osattu tästä näkökulmasta tarkastella.

Kun käsittelimme tässä salissa lähetekeskustelussa tilintarkastajien kertomusta, viittasin puheenvuorossani pariin asiaan, jotka liittyivät te-keskuksen toimintaan, ja siihen tässä on nytkin hyvä mahdollisuus viitata, kun ministeri on paikalla. Voidaan todeta, että kun te-keskukset tarvitsevat toimialueidensa yritysten osoitteita, ne ostavat niitä Tilastokeskukselta ja maksavat niistä tietyn summan rahaa, on se sitten 10 000 tai 15 000. Usein osoitteet saattavat olla jo vanhoja, jolloin perillemeno ei onnistu.

Valtiontilintarkastajat ovat juuri valmistuneessa kertomuksessaan käsitelleet valtion maksullista toimintaa. Koko valtion maksuperustelain mukaisista tuotoista, 5,4 miljardista markasta, noin 1,6 miljardia markkaa tulee siitä, kun viranomaiset laskuttavat toisiaan. Käsitykseni on se, että vähempikin keskinäinen maksujen lähettäminen voisi riittää ja pääsäännön kaiketi pitäisi olla, että valtion viranomaisten tietojen vaihto voisi tapahtua sillä tavalla, että autetaan toisia ja parannetaan maksu- tai palvelukykyä, mutta sitä ei sen sijaan hoideta näin mittavalla laskutuksella.

Toinen kysymys, joka hyvin konkreettisesti tulee nimenomaan KTM:n hallinnonalalla esiin, on asia, joka liittyy siihen, että on monta toimijaa. On te-keskukset, Tekes, Finnvera, jotka kukin tekevät omia analyysejään, yritystutkimuksiaan, asiakkaistaan ja saattavat usein tehdä niitä toisistaan tietämättä. Näin siitä huolimatta, että te-keskuksilla ja Finnveralla on usein sama asiakaskunta, joskus niissä on myöskin Tekes mukana. Jotenkin tuntuu siltä, että tässä pitäisi löytyä sellainen mahdollisuus, kun saman hallinnonalan sisällä liikutaan, että tältä osin tietojen vaihto saataisiin paremmin toimivaksi. En tiedä, onko se sitten rasti ruutuun ja asiakkaan sitoutuminen siihen, että tietoja saa käyttää, vai onko se tietosuoja, joka estää tämän toimenpiteen toteuttamisen. Tuntuu aika tavalla ongelmalliselta, että tehdään monessa paikassa samaa työtä, kun samat asiakirjat voisivat tietoyhteiskunnassa myöskin liikkua vaikka sähköisesti eri viranomaiselta toiselle.

Näillä huomioilla, arvoisa puhemies, halusin tähän keskusteluun osallistua.

Kauppa- ja teollisuusministeri Sinikka Mönkäre

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti muistutan mieliin kansainvälistymisasiasta, että ministeri Taxellin toimikunta on jättänyt hyvin käytännönläheisen ja ansiokkaan toimenpide-ehdotuskokoelman, jossa lähdetään nimenomaan siitä, että myös paikallistasolla kerätään yhteen kaikki se kansainvälistymisosaaminen, jota meillä eri viranomaisilla on. Siltä voi mielestäni odottaa kyllä niissä asioissa hyviä tuloksia. Siellä ei puhuta mistään lisärahoista, vaan puhutaan toimintatavoista ja call center eli yhden luukun -periaatteesta.

Yrittäjäkoulutuksesta sen verran haluaisin sanoa, että hyvin tärkeä on, että läpäisyperiaatteella kaikilla tasoilla opetustoimessa yrittäjyyttä viedään eteenpäin. Sattumalta tietysti tiedän oman kotipaikkakuntani erään projektin. Imatra 2000 -projektissa parin vuoden ajan kokeiltiin tätä. Kuulin sen tuloksia ja ne ovat olleet lupaavia. Eli ei kannata odottaa semmoista yrittäjyysoppiainetta, että se ratkaisisi, vaan että pystyttäisiin kaikessa viemään yrittäjyyttä eteenpäin.

Pekka Nousiainen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Ministeri Mönkäre juuri keskustelun kuluessa totesi, että Savonlinnan voimalaitos on saanut 8,5 prosentin investointituen ja että se on maksimaalinen. Yrittäjien toivomus oli hiukan suuremmasta tuesta. Tuo päätös tarkoittaa noin 15:tä miljoonaa ja yrittäjien toivomus oli noin 20 miljoonaa johtuen siitä, että he ovat arvioineet kannattavuuden rajan tuon kaltaiseksi. Siitä, onko tähän asiaan mahdollisuus palata vai ei, voidaan tietysti vielä keskustella, mutta minä toivon, että hanke käynnistyy ja tuon laitoksen rakentamisen kautta voidaan kotimaisen energian käyttöä lisätä ja saada se toimimaan.

Arvoisa puhemies! Aihe puheenvuorooni oli itse asiassa se, että kauppa- ja teollisuusjaosto oli ilmaissut huolensa siitä, että meillä yrittäjien eläkkeelle jäämisessä on ongelma. Noin 70 000—80 000 yrittäjää on seuraavan kymmenen vuoden aikana jäämässä eläkkeelle, ja toisaalta tällä hetkellä juuri yrittäjien lukumäärä on kääntynyt laskuun. Suomalaista yhteiskuntaa itse asiassa on aika vaikea kuvitella ilman yrittäjyyttä ja sitä, että yrittäjyys kuitenkin meille tuottaa sitä hyvinvointia, jota me jokapäiväisessä elämässä voimme nauttia.

Suomessa toimi vuonna 1999 noin 220 000 yritystä, ja muiden Euroopan maiden tapaan Suomen yritykset ovat valtaosaltaan pieniä. Suuria, kaikkialla näkyviä yrityksiä on vain kaksi tuhannesta. Se on itse asiassa varsin vähän. Viime vuosikymmenen laman aikana yritysten määrä väheni noin 33 000:lla ja yrittäjien määrä noin 28 000:lla. Välittömästi laman jälkeen yritysten määrä lähti ripeään kasvuun ja nousi vuoteen 1998 mennessä lamaa edeltäneelle tasolle, mutta viimeisen vuoden aikana yritysten määrä on alentunut noin 15 000:lla.

Mikäli näin jatkuu, yrittäjyyden uusin kehityksen suunta on huolestuttava. Siksi meidän on syytä kysyä: Miksi yrittäjyys ei Suomessa kiinnosta? Onko syy se, että yrittäjien taloudellista ja sosiaalista asemaa varjostaa kuitenkin jatkuva epävarmuus? Kokevatko nuoret niin, että yrittäjyys sitoo, yrittäjä on omistaja, hän on johtaja ja hän tekee työtä? Onko tämä elämänmalli liian suuri haaste nuorille ja estää yrittäjäksi ryhtymisen?

Kuitenkin suomalainen yhteiskunta on sidoksissa yrittäjyyteen ja yrittäjyys on kannattavaa ja välttämätöntä tämän yhteiskunnan kannalta. Tilastot kertovat, että pienet yritykset ovat viimeisen viiden vuoden aikana työllistäneet noin 165 000 uutta työntekijää ja että pk-yritysten osuus yksityisen sektorin työllisistä on noin 60 prosenttia eli lähes 800 000 henkeä. Lisäksi arviot osoittavat, että pk-yrittäjät voivat työllistää seuraavan kolmen vuoden aikana 30 000, jopa 50 000 uutta ihmistä, jos maan talous kääntyy ensi vuoden aikana pitkän aikavälin kasvu-uralle. Yrittäjien määrä voisi lisääntyä tänä aikana noin 10 000:lla.

Arvoisa puhemies! Yhteiskuntamme kehitys on siten sidoksissa hyvin vahvasti yrittäjyyden kehittymiseen ja menestymiseen. Siksi tarvitaankin valtiovallan toimesta erityisiä toimia yrittäjyyden edistämiseksi ja vahvistamiseksi, sillä valitettavasti vain noin 10 prosenttia kansalaisista ilmoittaa voivansa harkita yrittäjäksi ryhtymistä.

Mitkä ovat sitten ne keinot, joilla me voimme edistää yrittäjyyttä? Ensinnäkin asenneilmasto maassamme tulisi saada muuttumaan entistä enemmän yrittäjämyönteiseksi. Se vaatii panostusta koulutukseen ja tiedottamiseen yrittäjyydestä. Yrittäjyyskasvatus ei ole mielestäni mennyt läpi, vaikka siitä on jo vuosia puhuttu eri kouluasteilla. Tässä tilaisuudessa, kun veljet ja sisaret ovat olleet vahvasti puhumassa terveystiedon puolesta koulutuksessa, kysyn, voisiko yrittäjyystieto varsinaisena oppiaineena olla se asia, joka saattaisi nuoret kiinnostumaan yrittäjyydestä. Sen myötä nuoret voisivat paneutua yrittämisen kysymykseen jo opiskelunsa varhaisessa vaiheessa ja saisivat kuvan yrittämisestä jo koulutuksensa aikana.

Lisäksi yritysbyrokratiaa tulisi näin tietoteknisenä aikana purkaa voimakkaasti ja päästä asioimaan muun muassa verotuksessa, työnantajamaksuissa, ennakonpidätyksissä ja erilaisissa ilmoituksissa viranomaisiin nähden sähköisesti yhden luukun periaatetta noudattaen, ja muun muassa työnantajamaksut tulisi voida maksaa yrittäjäkortilla kertasuorituksena.

Mielestäni myöskin yrittämisen edellytysten tulisi koko maassa olla tasavertaiset. Nykyinen EU:n aluepolitiikkaan pohjautuva ohjelmapolitiikka ei ole pystynyt katkaisemaan sitä eriarvoistavaa kehitystä, joka on ollut vallalla maakuntien, kuntien ja yksilöiden välillä viime aikoina. Mielestäni aluepolitiikkaa tulisi terävöittää siten, että kansallinen aluepolitiikka nostetaan vahvemmin esille. Tällä kyetään tukemaan voimakkaammin yrittäjyyttä ja nostamaan muun muassa yritystukimäärärahoja tämänhetkisestä tasosta huomattavasti. Viime vuosien aikana nuo yritystukirahat ovat pienentyneet noin kolmannekseen siitä, mitä ne olivat lamaa edeltäneellä tasolla.

Lisäksi tulevissa veroratkaisuissa, jotka ovat nyt valmistelussa, tulisi pääomaverotuksen kannustavuus säilyttää vähintäänkin nykyisellä tasolla. Nykyinen pääomaverojärjestelmä on tukenut yritysten kehittymistä ja kasvua, ja siksi pääomaverotuksen muuttaminen kireämmäksi ja mahdollinen osinkojen kaksinkertaisen verotuksen palauttaminen, kuten julkisuudessa on esitetty, olisi vakava isku suomalaisille perheyrityksille. Lisäksi kunnissa kiinteistöverot tulisi pitää mahdollisimman kohtuullisina, jotta niillä ei rasitettaisi yritysten kannattavuutta.

Pienten yritysten kannalta arvonlisäverotusta tulisi uudistaa siten, että nykyinen arvonlisäverollisen toiminnan kiinteä alaraja tehdään liukuvaksi korvaamalla alaraja asteittain alenevalla perusvähennyksellä. Samoin sukupolvenvaihdoksia ajatellen perintö- ja lahjaverotus kaipaavat muutoksia sekä luovuttajan että luovutuksen saajan osalta siten, että yritysten toimintaedellytykset eivät vaarannu eivätkä kohtuuttomat veroseuraamukset vaikuta sukupolvenvaihdoksiin.

Työn verotusta tulisi edelleen alentaa. Sitähän on myöskin nyt tulevan budjetin myötä alennettu kelamaksua alentamalla, mutta edelleenkin kelamaksu on tavallaan ylimääräinen työn vero, jota ei käytetä ansioon suhteutettuna etuuksien rahoittamisena, vaan se on ikään kuin ylimääräinen työn vero, ja siitä voitaisiin edelleen tinkiä. Samoin toivon, että yrittäjien sosiaaliturva paranee yhtä lailla sairastumisen sattuessa kuin myöskin työttömyysturvan osalta.

Arvoisa puhemies! Koulutus ja tutkimus ovat niitä instrumentteja, jotka kytkettynä yrittäjyyden kehittämiseen ovat tänä päivänä hyvin keskeinen kysymys, ja näen, että näitä tekijöitä on kyettävä myönteisesti käyttämään siten, että me kehitämme uuteen teknologiaan pohjautuvaa yritystoimintaa siten, että kykenemme säilyttämään työllisyyden ja kehittämään myöskin yritystoimintaa vahvemmin kuin tänä päivänä on tapahtunut.

Kauppa- ja teollisuusministeri Sinikka Mönkäre

Arvoisa puhemies! Tästä yrittäjyystilastokeskustelusta voisi esittää muunkinlaisia mielipiteitä. Esimerkiksi eurooppalaisessa vertailussa varmastikaan ne perusteet, joilla yrittäjyyttä tilastoidaan, eivät ole samanlaiset. Joissakin Välimeren maissa puhutaan elämäntapayrittäjyydestä, kun meillä todella ne tilastoidut yritykset ovat aitoja yrityksiä.

Yritysten nettomäärä on tällä hetkellä vielä korkeampi kuin se oli 1990-luvun alussa voimakkaitten kasvuvuosien jälkeen. Aina laman aikana yritysten määrä alkaa pikkuhiljaa Suomessa nousta ja nopean kasvun aikana yritysten määrä laskee, koska työttömät ihmiset pyrkivät yrittämisellä saamaan itselleen työtä.

Yritysten tukemisesta sanoisin näin, että eurooppalainen tavoite on tällä hetkellä se, että vähemmän, mutta parempia tukia. Varsinaisesta suorasta tuesta pyritään koko ajan palautuvaan tukeen eli oman pääoman ehtoiseen rahoitukseen, riskirahoitukseen, joka sitten palautuu, kun yritys menestyy. Se on varmasti terveempi tapa tukea.

Juhani  Sjöblom  /kok:

Arvoisa puhemies! Yrittäjyys on kunniassaan KTM:ssä ja varmasti muissakin ministeriöissä. Yrittäjyys-ohjelma ei ole vielä tehnyt läpimurtoa saavutuksillaan. Yrittäjyyspolitiikka pyrkii muokkaamaan yritysten toimintaedellytykset sellaisiksi, että yritysten perustamis-, kasvu- ja elinmahdollisuudet ovat hyvät muihin maihin verrattuna. Sitten tulee pitkä luettelo toimenpiteitä. Uskon itse, että ennen kuin tämä vaalikausi loppuu, Yrittäjyys-ohjelmassa on runsaasti saavutuksia ja loput hedelmät tulevat ensi vaalikaudella.

Eduskunta on omalta osaltaan myös jarruttanut Yrittäjyys-ohjelmaa. Esimerkiksi käy hyvin perintökaaren muutosesitys, joka annettiin jo puolitoista vuotta sitten eduskunnalle. Lakivaliokunta ei ole saanut käsiteltyä sitä vielä, vaan lähetti sen takaisin ministeriöön lausunnolle. Jos me käsittelemme tällä tavalla ja vauhdilla hallituksen yrittäjyyteen liittyvät esitykset, tulos tällä vaalikaudella jää todella vaatimattomaksi. Toivon, että oikeusministeriö tuo lausuntonsa kyseessä olevasta lakiesityksestä heti ensi helmikuun alusta takaisin eduskuntaan. Meidän tulee käsitellä se välittömästi. Myös muut Yrittäjyys-ohjelman esitykset tulee käsitellä eduskunnassa nopeasti, jos me haluamme tuloksia.

Markku  Markkula  /kok:

Arvoisa puhemies! Ajankohdan huomioon ottaen otan esille vain muutaman kysymyksen sinänsä erittäin keskeisestä ja mielenkiintoisesta hallinnonalasta ja sen kehitysnäkymistä.

On tärkeää huomata, että Suomen hyvät sijoittumiset kansainvälisessä vertailussa avaavat aivan uusia ovia suomalaisten toiminnalle maailmalla ja tietenkin erityisesti myös vientiteollisuudelle. Tunnettuuttamme on noteerattu nyt niin merkittävästi, että tämä näkyy yhä enemmän kaikkialla. Monien eurooppalaisten maiden sekä hallintoon että päätöksentekoon liittyvät edustajat samoin kuin yritystoiminnan edustajat ovat merkittävästi lisänneet paneutumistaan suomalaisen teknologiapolitiikan ja suomalaisen innovaatiopolitiikan rakenteisiin. Suomesta on yhä enemmän todella tulossa kansainvälisen mielenkiinnon kohde.

Suomen kehityksessä on käytännössä nyt alkanut uusi vaihe. Kilpailukyvyn säilyttäminen vaatii yhteiskunnalta uusia rakenteellisia ratkaisuja. Tähän saakka olemme kyenneet edistymään sijoituksilla teknologiapolitiikkaan ja parantamalla koulutusta, lisäämällä merkittävästi määrällisesti erityisesti suomalaista insinöörikoulutusta. Nyt huipulla ollessaan Suomi ei enää voi ottaa mallia muista. Nyt tarvitaan uudenlaista analyyttistä otetta läpi koko innovaatioprosessin.

Sitran tuoreessa innovaatiojärjestelmän arvioinnin loppuraportissa korostetaan, että jatkossa huomiota on kiinnitettävä innovaatioiden laaja-alaiseen tunnistamiseen. Todella on kyse siitä, että teknologiaosaamisen lisäksi on huolehdittava niistä edellytyksistä, joita erityisesti koulujärjestelmän kautta syntyy koko innovaatiotoimintakenttään, siis aivan erityisesti sosiaalisiin, hallinnollisiin ja kulttuurisiin innovaatioihin, joissa usein teknologialla on merkittävä rooli mutta joissa tulokset syntyvät muiden tieteenalojen ja muiden työelämän alojen kokemusten myötä. Myös työelämän muutokset ovat lähivuosina edelleen merkittävän suuret.

Tuotteen kehitys voidaan turvata hyvin suurelta osin jo ennen kuin ensimmäistäkään sitä markkinoivaa yritystä on olemassa. Yliopistojen ja korkeakoulujen tutkimuksen kaupallisia mahdollisuuksia on viime aikoina erityisesti kartoitettu Tekesin niin sanotussa Tuli-projektissa eli Tutkimuksesta liiketoimintaan -projektissa. Tämän lisäksi Tekes ja Sitra yhteisesti ovat luoneet uusia instrumentteja, erityisesti Liksa-ohjelman, joka auttaa tekemään liiketoimintasuunnitelman. Edelleen Sitran instrumenttien puolella merkittävä uutuus on Intro, joka hakee markkinoilta rahoittajia innovaatioiden kaupallistamiseen ja globaaleille markkinoille viemiseen. Näiden avulla rakennetaan samalla siltaa teknologiarahoituksen ja pääomasijoituksen välille.

Täällä ovat niin ministeri Mönkäre kuin useat kansanedustajat viitanneet yrittäjyyden Gem-raporttiin. Todella sanon niille kansanedustajille, jotka eivät ole siihen vielä paneutuneet, että kannattaa paneutua. Otan sieltä esille vielä kaksi mielestäni hyvin merkittävää asiaa, jotka vaativat ajan myötä aika syvällistä pohdiskelu kautta meidän hallintomme.

Ensinnäkin pääomasijoitusten taso Suomessa oli viime vuonna vain 0,19 prosenttia bruttokansantuotteesta. Tämä on Euroopan keskiarvoa selvästi alhaisempi luku ja huomattavasti vähemmän kuin Yhdysvaltojen 0,7 prosenttia bruttokansantuotteesta. Tähän todella on paneuduttava, mitä tämän nostamiseksi voidaan tehdä. Toimenpiteitä Suomen pääomasijoitustoimialan kehittämiseksi on edelleen jatkettava.

Toinen osa-alue on akateeminen yrittäjyys ja aivan erityisesti sillä alalla kannustimien kehittäminen siten, että löytyy uusia ratkaisuja, jotka innostavat akateemisia opiskelijoita jo opiskeluaikana todella merkittävästi suuremmassa määrin kuin tällä hetkellä paneutumaan yrittäjyyteen ja luomaan sille alalle oman uransa.

Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi viittaan vielä teknologian ennakoinnin merkitykseen. Tästäkin on uunituore, tänä vuonna syntynyt Sitran raportti eri maiden kansallisista teknologiaennakoinneista. Tällä alalla tehdään merkittävästi toimenpiteitä, luodaan uutta strategista linjausta koko EU:n tasolla. Suomessakin KTM on kiitettävästi tässä edennyt perustamalla teknologiaennakoinnin verkoston. Mutta aivan erityisesti haluaisin korostaa sitä, että teknologiaennakointi on myös päätöksentekijöille merkittävä perusta ja tiedonlähde niille ratkaisuille, joita me joudumme täällä tekemään. Siinä mielessä myös KTM:n tämän kentän toimenpiteiden ja eduskunnan, kansanedustajien, välille kannattaa todella luoda sellaisia toimintamekanismeja, jotka positiivisin toimenpitein suorastaan pakottavat kansanedustajat paneutumaan tähän Suomen tulevaisuuden kannalta elintärkeään toimintakenttään.

Timo  Ihamäki  /kok:

Arvoisa puhemies! Kansantalous on nähtävä kokonaisuutena pitkällä tähtäimellä. Valtionvelkaa on lyhennettävä, se on tosiasia, mutta se ei ole ainoa sijoituskohde. Esimerkiksi jokin infrastruktuurihanke tai selvä investointi on monesti valtiovarainministeriölle pelkkä menoerä, vaikka siitä saattaa koitua ennen pitkää kansantaloudelle merkittävää etua. Mutta tämä tulee aluksi vain kansantaloudelle, kun taas valtiovarainministeriön momentille ei välittömästi tule mitään. Hyvä hanke tai investointi kierrättää kuitenkin rahaa kansantaloudessa ja kasvattaa ennen pitkää myös valtion verotuloja, kun yleinen toimeliaisuus lisääntyy. Yleisen toimeliaisuuden lisääntyminen kiihdyttää taas kansantulon kasvua.

Suomi on elänyt sähkö- ja elektroniikan varassa. Alan teollisuuden osuus bruttokansantuotteen kasvusta on ollut Etlan mukaan viiden viime vuoden aikana 1,5—2 prosenttiyksikköä eli keskimäärin puolet koko bruttokansantuotteen kasvusta. Jos alan teollisuus ei olisi kasvanut vaan olisi pysynyt vuoden 1994 tasolla, Suomi ei olisi selvinnyt lamasta, koska maan bruttokansantuotteen kasvu olisi jäänyt keskimäärin 2 prosenttiin.

Sähkö- ja elektroniikkateollisuuden tuotanto on kasvanut 20 miljardista markasta vuonna 1992 120 miljardiin markkaan vuonna 2000. Alan vienti kasvoi viime vuonna 40 prosenttia eli 26 miljardilla markalla. Se oli 31 prosenttia Suomen koko viennistä. Alan teollisuuden henkilökuntamäärä on kaksinkertaistunut seitsemässä vuodessa. Vuonna 1993 henkilökuntaa oli 35 000 ja vuonna 2000 jo 70 000 henkilöä. Välillisesti työpaikkoja on syntynyt moninkertainen määrä.

Koulutetuista ja hyvin korkeasti koulutetuista ihmisistä on elektroniikka-, tietoliikenne- ja tietotekniikka-alalla suuri pula. Teknilliset korkeakoulut ja Oulun yliopiston teknillinen tiedekunta ovat lisänneet alan uusien opiskelijoiden määrää kaksinkertaiseksi, ja alan tohtorikoulutusta on lisätty suhteellisesti vielä enemmän. Mutta opetusresurssit ja opetusvarat eivät ole juuri lisääntyneet. Opetus- ja tutkimuslaboratoriota ei ole voitu varustaa varojen puutteessa tarvittavalla henkilökunnalla eikä laitteilla. Opiskele siinä sitten alan huippuekspertiksi.

Teknologia-, sähkö- ja elektroniikkateollisuuden ala kehittyy jatkuvasti hyvinkin nopeasti, esimerkiksi lasertekniikka, millimetriaaltotekniikka, uudet materiaalit, nanotekniikka, valmistustekniikka. Jos uusia teknologioita ei hallita Suomessa, on seurauksena kilpailukyvyn menetys ja tuotannon putoaminen nykyisen kasvun sijaan. Se on tuhoisaa kansantaloudelle ja valtion velanmaksukyvylle.

Tähän asti teknologiassa on pärjätty perustutkimuksen ja soveltuvan tutkimuksen aikaisemmilla tuloksilla. Nyt on välttämätöntä laatia elektroniikka-, tekniikka-, tietoliikenne- ja tietotekniikka-alan tukiohjelma, jossa määritellään vuotuinen rahoitus. Siihen tulee liittää biotekniikan ohjelma, koska se on alkava tulevaisuuden kasvuala, jossa Suomella on myös hyvät edellytykset. Tarvittavat vuotuiset investoinnit ovat kenties satoja miljoonia markkoja, mutta hyöty pelkästään valtion osalta verotuloina monta miljardia markkaa joka vuosi, kun Suomi pysyy huipputekniikassa kasvu-uralla.

Timo Seppälä /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Vaikka yhteiskuntamme selviytyminen viime vuosien aikana katsotaan yleensä Nokian ja sen alihankkijoiden ja seurannaisteollisuuden ansioksi, tulee meidän muistaa myös valtion kauaskantoiset toimenpiteet, joilla on ollut merkittävä osuus tässä selviytymistaistelussa.

Pienen ja keskisuuren teollisuuden rooli työllistäjänä ja kansantuotteen aikaansaajana on ratkaisevan tärkeä ja tulee sellaisena säilymään. Sen rooli tulee todennäköisesti jopa kasvamaan johtuen suuryritysten entistä enemmän alihankkijoita käyttävästä politiikasta.

Käsitykseni mukaan työvoima- ja elinkeinokeskukset ovat melko hyvin onnistuneet toteuttamaan alueellista elinkeinopolitiikkaa ja te-keskusten linjaamat keskeiset tavoitteet vuodelle 2002 jatkavat samalla linjalla. Tavoitteena on kehittää ennen kaikkea kilpailukykyisiä toimintaympäristöjä, yrittäjyyttä ja kansainvälistymistä sekä lisätä teknologiapainotusta alueiden kehittämisessä. Tätä kautta kehittämällä yrittäjyyttä ja yrityksiä turvataan myös työpaikkoja.

Te-keskuksia voidaan pitää pk-teollisuuden tukipilareina, mutta niiden tulee myös itse toimia yhtä tehokkaasti ja innovatiivisesti, kuin mitä ne odottavat omilta asiakkailtaan. Yrittäjä ei ymmärrä papereiden pitkiä seisotusaikoja, vaan päätökset ja ohjeet tulee saada, ainakin jossain muodossa, mieluummin paluupostissa, olivat ne sitten myönteisiä tai kielteisiä.

Toinen pk-sektorin ystävä on, tai ainakin pitäisi olla, Finnvera Oyj. Kokemukseni Finnverasta onkin asiantuntemuksen ja nopeuden osalta myönteinen, sen sijaan rahan hinta ei enää ole kilpailukykyinen. Yrittäjä ymmärtää hyvin kenttäorganisaation kustannukset ja on valmis niitä kohtuullisesti rahoittamaan. Sen sijaan korkeat pääkonttorikustannukset ihmetyttävät meitä maalaisia. Emme ymmärrä, miksi valtiollinen rahoitus- ja palvelulaitos vaatii yksityissektoria runsaamman esikunnan ja elimiä keräämään kaikenlaista tietoa, jota todennäköisesti ei kukaan tarvitse mutta joka kasvattaa yrittäjien kustannustaakkaa. Finnveran organisaatiota ja sen kokoa on syytä tutkiskella ennakkoluulottomasti, muuten se hinnoittelee itsensä markkinoilta ulos.

Työllistäessään ja tuottaessaan hyödykkeitä yritystoiminta tarvitsee myös energiaa. Ja jotta pärjäisimme kovassa kansainvälisessä kilpailussa, tulee energian olla kohtuuhintaista. Kun valtioneuvosto maaliskuussa hyväksyi kansallisen ilmastostrategian, otimme tavoitteeksi täyttää Suomelle asetetut kasvihuonekaasujen vähentämistavoitteet.

Ilman energian säästämistä ja kasvihuonekaasujen vähentämisen lisätoimenpiteitä kasvaisivat Suomen kasvihuonepäästöt selvästi yli Kioton sopimuksessa sovitun tavoitteen. En tiedä mitään muuta ratkaisua tarvittavan kohtuuhintaisen energian saamiseen puhtaasti kuin ydinvoima.

Arvoisa rouva puhemies! Tiedän, että viidennen ydinvoimalan rakentamispäätös jakaa eduskunnan kahtia, mutta asiassa tulee edetä mahdollisimman pian konkreettisiin päätöksiin, sillä vuosi 2010 lähenee uhkaavaa vauhtia.

Antero Kekkonen /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Täällä on kansakunnan mitassa puhuttu nyt niin paljon, että otan vain yhden osa-alueen. Kun ministeri ja yksi kansanedustaja lisäkseni edustavat samaa seutua, en malta olla huomioimatta seuraavaa tilastotietoa eli työllisyyden kasvua yrityksissä vuosina 1996—2000. Kaikista Suomen maakunnista löytyy kaksi, joiden merkki on miinus. Ne ovat Kymenlaakso ja Etelä-Karjala, ei tosin iso miinus, mutta miinusta kuitenkin. Olisiko jotain, joka korvaisi? Ei ole. Kauppa ja liikenne ovat nekin alle Suomen keskitasoa, vaikka työllistäjinä plussan puolella, samoin yksityiset palvelut, kuten myös rakentaminen, mutta kaikki ovat korkeintaan keskitasoa, mieluummin sen alapuolella, ja teollisuus miinusta. Tämä tietysti kertoo myöskin kyseisten seutujen historiasta. Me maksamme hintaa siitä teollistumisesta, joka on tuonut niin paljon hyvää, joka on tuonut vaurautta näille seuduille.

Heti perään on pakko etsiä toinen tilastotieto. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 99 Suomen 220 000 yrityksestä vientiä harjoitti 7 500 yritystä. Tämä ei vielä hätkähdytä. Mutta tämä jo hätkähdyttää: näistä 7 500 yrityksestä 23 yritystä kattoi puolet koko viennin arvosta. Tämä avaa kyllä näköalan siihen, että viennin edistämiseksi on tehtävä ainakin enemmän kuin tähän asti ja luultavasti vähän analyyttisemmin ja tarkemmin kuin on tähän asti tehty.

Rouva puhemies katsoo sen näköisenä, että pitäisi mennä puhujakorokkeelle tai lopettaa. Jatkan siitä, mihin ed. T. Seppälä äsken jäi mainitessaan te-keskuksista. Esitän ajatuksen, että te-keskuksille pitäisi voida sälyttää suurempi rooli viennin edistämisessä.

Kauppa- ja teollisuusministeri Sinikka Mönkäre

Arvoisa puhemies! Ministeri Taxellin kansainvälistymistoimikunnan toimenpiteissä on nimenomaan paikallistason toimijoiden työn parantaminen viennin edistämisessä, joka koskee myös te-keskuksia. Uskomme, että sieltä tulee jotain tulosta.

Etelä-Karjalan ja Kymenlaakson yritysten työllisyyden ongelmista voi todeta sen, että näin se on. Narulla ei ole pystytty työntämään. Eli kun ei ole sitä perinnettä eikä ole syntynyt riittävästi alihankintaideoita eikä ole myöskään korkean teknologian osaamista, näin on käynyt. Mutta vastapuoli voi olla se, että kun kasvun aikana ei ole syntynyt tällaisia yrityksiä, jotka työllistäisivät, taantuman aikana ei ehkä synny myöskään niin nopeasti työttömyyttä. Sehän meillä nähdään suhdanteissa aina. Mutta kyllä me haluamme sitä yrittäjyyttä myös sinne meidän kotiseuduillemme.

Markku Laukkanen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Kekkonen nyt oikeastaan rakensi minunkin puheeni agendan tässä. On juuri näin. Tilastot pitävät paikkansa. Mehän olemme Kymenlaaksossa ja Etelä-Karjalassa voineet ylpeillä pitkien piippujen kunniakkaalla, hienolla historialla. Kaikki taas tiedämme, mikä sen työllistävä vaikutus tänä päivänä on, ja toisaalta myöskin sen, miten verrattain vähän se on kuitenkin säteillyt alihankintaympäristöön. Alue on ollut vahvaa maatalousaluetta, toisaalta vahvaa hallintoseutua, mutta alueella on erittäin vähäinen yrityskanta, joka on muutenkin yhteinen nimittäjä kaikille muuttotappion vaivaamille maakunnille tällä hetkellä. Siinä mielessä tavallaan yrittäjäkeskustelu, mitä tänä iltana on käyty, on ollut paikallaan.

Tilasto, joka osoittaa, että Suomessa on alle puolet keskimääräisestä EU:n yrityskannasta, tietysti on tavattoman vakavasti otettava hälytys meille. Jotain pitää tehdä, jotta yrittäjäilmasto saadaan paremmaksi ja yrittämisen esteitä purettua. Koskaan aikaisemminhan vahvan korkeasuhdanteen aikana yritysten määrä ei ole Suomessa vähentynyt, niin kuin tällä hetkellä käy.

Ed. Kekkonen otti esiin tilastoja. Erään tilaston mukaan vain 10 prosenttia Suomen kansalaisista voisi harkita yrittäjäksi ryhtymistä. Se on tavattoman pieni määrä. Tämä tarkoittaa sitä, että on vähennettävä yrittämiseen liittyvää byrokratiaa. Voitaisiin todellakin, mihin ministeri on aikaisemmin viitannut, perustaa ja kehittää yhden luukun käytäntöä, jolla helpotetaan yrittäjien asiointia viranomaisten kanssa. Tietotekniikka on niin kehittynyttä, että paperien pyörittämisestä voidaan päästä yksinkertaisempiin malleihin. Esimerkiksi te-keskusten yritystukien käsittelyaikoja voidaan pitää tällä hetkellä aivan kohtuuttoman pitkinä. Viranomaispalveluissa tulisi todellakin päästä enemmän asiakaslähtöisyyteen ja neuvovaan kumppanuuteen. Te-keskusten kautta haettavien yritysten investointimäärärahojen niukkuus on toisaalta myös tässä ajankohtaisessa suhdannetilanteessa hyvin selvä uusien työpaikkojen syntymisen este.

On hyvä ottaa vielä esiin tässäkin puheenvuorossani esillä olleet sukupolvenvaihdoskysymykset. Niitä täytyy edistää tehotoimin. Suurten ikäluokkien eläkeiän lähestyessä jopa 70 000 yritystä on sukupolvenvaihdoksen edessä. Se on tavattoman suuri määrä, ja on suuri riski, että yritysten lopettamisen myötä kymmenien tuhansien työpaikkojen olemassaolo vaarantuu ja suuri määrä hyvin arvokasta tietotaitoa myös sen kautta menetetään. Tätä voitaisiin varmasti helpottaa keventämällä lahja- ja perintöverotusta. Myös yhtiöverotuksen hyvitysjärjestelmä on pidettävä voimassa.

Nykyisen hidastuvan talouskasvun oloissa on hyvin tärkeää, että myös kaikki veroratkaisut ovat työllisyyttä edistäviä. Työnantajamaksujen kevennysvara tulisi käyttää kokonaan pienipalkkaisen työn maksurasituksen keventämiseen, ja näin varmaan edistetään myös uutta yrittäjyyttä ja uusien työpaikkojen syntymistä ja luodaan nykyistä enemmän mahdollisuuksia myöskin työn tarjoamiselle.

Muistan, kun suhdannesyistä aikanaan pienyritysten kansaneläkemaksua nostettiin. Nyt voidaan hyvin ajatella, että kansaneläkemaksun ja työttömyysturvamaksun alentaminen olisi yhtä lailla perusteltua suhdannesyistä. Arvonlisäveron määräytymisen alarajaa voitaisiin taas nostaa 50 000 markasta merkittävästikin ylöspäin tavalla, joka voisi edistää myös palvelualojen yritysten määrää.

On vielä hyvä mainita yrittäjän työttömyys- ja sosiaaliturvan parantamisen välttämättömyys, jotta yrittäjäksi ryhtyvän turva palkkatyöhön nähden olisi edes kohtuullisella tasolla. Joka kymmenennen yrittäjän yrittäjätulo on tällä hetkellä keskimääräisen eläketulon tasolla samalla, kun koko omaisuus on kiinnitetty käytännössä yrityksen luottojen vakuudeksi. Yritystoiminnassa täytyisi sallia myöskin epäonnistuminen onnistumisen lisäksi. Suomessa päinvastoin kuin monessa muussa maassa konkurssi vie yleensä yrittäjältä uudelleen yrittämisen mahdollisuuden. Tietysti on selvää, että sekään ei juuri ketään kannusta yrittäjäksi ryhtymiseen. No, tietysti voidaan sanoa näinä päivinä, että tuskin tämä poliitikon urakaan kovin paljon nuoria innostuttaa.

Kun yhteiskunta kouluttaa laajalla rintamalla työttömiä, tulisi kouluttaa myöskin niitä, joilla on mahdollisuus tarjota työtä työttömille. Lisäksi tarvitaan yhä laajemmin yrittäjätietouden opetusta peruskouluissa, keskiasteen kouluissa ja opettajankoulutuksessa. Yrittäjyyden elvyttämisessä kyse ei ole juuri rahasta vaan yrittäjyyden edellytyksiä parantavan lainsäädännön luomisesta. Tässä olisi tavattoman paljon sellaisia esimerkkejä, joita myös hallituksen Yrittäjyys-hankkeeseen tulisi sisällyttää. En väitä, rouva ministeri, etteivät monet näistä siellä jo ole, mutta on hyvä vielä kerrata ne haasteet, joiden äärellä yhdessä ollaan.

Sitten vielä, rouva puhemies, muutama kommentti käytyyn keskusteluun. Todellakin te-keskukset, koko järjestelmä on viime vuosina kehittynyt oikeaan suuntaan. Voidaan sanoa, että koko alueellisen elinkeinopolitiikan kannalta te-keskukset ovat avanneet aivan oikeaan suuntaan ikkunoita. Varmaan on vielä tässä hallintomallissa kehittämisenkin varaa, mutta samaan aikaan, kun aluehallinto on hyvin keskittynyt ja hyvin toimiva, täytyy vielä vähän ihmetellä ääneen tässäkin puheenvuorossa sitä, että Helsingin päässä keskushallinto on niin hajanainen.

Arvoisa ministeri, tunnette ajatteluni ja ajatukseni siitä, että kannatan elinkeinoministeriön perustamista, mitä pikemmin sen parempi. Toivottavasti ainakin seuraavan hallitusohjelman neuvotteluissa tämä kysymys voisi tulla esiin. En aio avata millään tavoin omistajapolitiikkaa sen enempää kuin vain todeta, että tällainen elinkeinoministeriöratkaisumalli helpottaisi ilman muuta myöskin hyvää valtion omistajapolitiikan hoitamista keskitetysti. Samalla voidaan purkaa regulaatio- ja muita omistajapolitiikan ristiriitaisuuksia, joita tänä päivänä joissakin yritystilanteissa on ollut esillä.

Innovaatioproblematiikkaan ja tutkimus- ja kehitysmäärärahojen vähäisyysongelmatiikkaan liittyy totta kai myöskin koulutusmäärärahojen niukkuus, jonka haluan tässä yhteydessä todeta, koska se liittyy olennaisella tavalla meidän ict-sektorimme kehittymiseen. Tänään juuri kuulin, että Teknilliseltä korkeakoululta on lähtenyt kolme keskeistä tämän alan professoria. Toisen vuosikurssin opiskelijat toimivat assistentteina, assistentit taas toimivat professoreina. Samanlaisia tilanteita on eri puolilla Suomea. Suomeen olisi tulossa valtavasti ict-sektorin opiskelijoita, jos korkeakouluillamme olisi mahdollista tarjota maksullisia opetuspalveluja. Tässä on myöskin yksi suuri haaste koko koulutusjärjestelmällemme mutta samalla välitön ja suora yhteys teknologiapolitiikkamme tulevaisuuteen ja koko ict-klusterin menestykseen tulevaisuudessa.

Lopuksi, rouva puhemies, esittelen lyhyesti keskustan tämän pääluokan vastalauseen ehdotukset, joista pääosa lausumaehdotuksia.

Ehdotamme lausuttavaksi, että eduskunta edellyttäisi, että julkisen teknologiarahoituksen jälkeenjääneisyys kurotaan umpeen. Toisaalta ehdotetaan myöskin, että teknologiamäärärahasta suunnataan myös keskusten ulkopuolisten alueiden teknologiaosaamisen perustan vahvistamiseen enemmän määrärahoja ja vielä niin, että haluaisimme lisätä — tämä on toinen määrärahaesitys — investointitukea, pk-yritysten kehittämistukimäärärahoja nimenomaan suhdanne-, työllisyys- ja aluepoliittisista syistä. Vielä ehdotetaan lausumaksi, että kauppa- ja teollisuusministeriö laatii selvityksen kuluttajajärjestöjen todellisen toiminnan laajuudesta ja jäsenmäärästä sekä ottaa nämä paremmin huomioon jakaessaan niille valtionavustuksia. Tämähän koskee Suomen Kuluttajaliiton ja Kuluttajat-Konsumenterna-järjestön välistä rahasuhdetta. Jäsenmäärä on Kuluttajaliiton hyväksi ehkä tuplaten, runsaat kaksinkertainen, mutta määräraha on taas kaksinkymmenkertainen. Ehdotamme myöskin energiatukeen lisättäväksi 2:ta miljoonaa euroa. Sehän ei ole paljon, mutta joka tapauksessa se olisi signaali siitä, että ilmastopäästösopimuksen mukainen tavoite myöskin 200 miljoonan suhteen saavutetaan, ollaan sillä tiellä ja avataan myöskin mahdollisuuksia aiemmin esille ottamieni ja monien muiden esille ottamien demolaitteiden toteuttamiseksi.

Kauppa- ja teollisuusministeri Sinikka Mönkäre

Arvoisa puhemies! Minua on ilahduttanut tämän yöllisen keskustelun taso. Harvoin eduskunnassa käydään näin korkeatasoista keskustelua. Olen todella mielenkiinnolla kuunnellut kansanedustajien puheenvuoroja näistä asioista, ja edustajat Markkula, T. Seppälä ja Laukkanen ovat saaneet minut miettimään paljon näitä asioita. Myös keskustan lausumat ovat ihan oikean suuntaisia, niitä kauppa- ja teollisuusministeriökin haluaisi toteuttaa, jos vain olisi resursseja.

Yhden asian haluan tähän lopuksi omalta puoleltani sanoa. Kun yritysten määrästä koko ajan keskustellaan, edelleen olen sitä mieltä, että määrä tässä asiassa ei ole niin tärkeä kuin laatu. Konkurssien määrä on viime vuoden kuluessa pudonnut 10 prosenttia, eli yritykset meillä ovat entistä terveempiä. Siihenhän me pyrimme, että ne olisivat kasvuyrityksiä, ja jos ei tule uusia yrittäjiä, ainakin olemassa olevat yritykset työllistäisivät ihmisiä enemmän.

Iivo Polvi /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Kun kello lähestyy kahta, huolimatta pääluokan laajuudesta sivuan lyhyesti muutamaa asiaa.

Aikaisemmassa puheenvuorossa ed. Kantalainen kertoi valtiontilintarkastajien havaintoja te-keskusten toiminnasta. Myös ed. Laukkanen puheenvuorossaan äsken sivusi nimenomaan te-keskusten toimintaa. Kun te-keskukset toimivat usean ministeriön ohjauksessa, on selvää, että toiminnat eivät ole riittävästi kiinteytyneet. Tämä on oma havaintoni sen vuosi sitten päättyneen parin vuoden työskentelyn aikana, jolloin minulla oli tilaisuus käydä kahdeksassa eri te-keskuksessa ja työskennellä niiden hoitamien asioiden parissa.

Ongelma on se, että eri osastoja ohjaa eri ministeriö. Se ei voi olla yhtenäistä ja kiinteää. Se näkyy erillisenä, toisistaan poikkeavana ohjeistuksena. Se näkyy myös EU-hankkeissa, EU-rahoitteisissa hankkeissa, joissa ohjeistus kullakin poikkeaa aika tavalla toisistaan.

Mietintöön on kirjattu yhtenä mainintana kyläkauppojen tukea koskeva järjestelmä. Toivottavasti siinä päästään eteenpäin. Joka tapauksessa uudet kyläkauppaa koskevat velvoitteet johtavat siihen, että monet, jotka tällä hetkellä vielä kitkuttelevat kannattavuuden rajoilla, joutuvat lopettamaan ja sen seurauksena paineet erityisesti vanhenevan väestön osalta muuttamiseen lisääntyvät, mikä aiheuttaa yhteiskunnalle kaiken kaikkiaan lisääntyviä kustannuksia. Toivottavasti tätä rahoitusjärjestelmää voidaan niin joustavasti soveltaa, että tukijärjestelmää voidaan hyödyntää meidän investointiemme rahoittamiseen.

Mietintöön on sisällytetty kuljetustukea koskeva kappale. Myönteisenä on todettava se, että kuljetustukilain voimassaoloa jatkettiin parilla vuodella, mutta edelleen siinä on mietinnössä todettuja ongelmia. Kuljetustuki lasketaan maapinta-alan perusteella. Siinä ei siis oteta huomioon vesialueita. Todetaan, että se merkitsee erityisesti Itä-Suomen pk-yrityksille selvää kilpailuhaittaa jne.

Mietinnössä todetaan edelleen, että kilpailuhaitta on korostunein Suomen ja Ruotsin välillä saha-alan kuljetuksissa. Sehän tietenkin pitää paikkansa. Suomen kuljetustukijärjestelmä on verrattain vaatimaton.

Viimeisessä kuljetustukea käsittelevässä kappaleessa sanotaan: "Valiokunta kiinnittää huomiota kuljetustuen määräytymisperusteen tulkinnasta aiheutuvaan vakavaan kilpailuhaittaan ja edellyttää todellisen yhteysverkon käyttöä arviointiperusteena (kokonaispinta-alaperuste)." Tuolla toteamuksella on merkitystä erityisesti Pohjois-Savon maakunnan kannalta. Pohjois-Savon maakunnan asukasluku ensi vuoden aikana alittaa sen 12,5 asukkaan neliökilometritiheyden, mikä tuen saannin ehdoksi komission 20.12.94 valtion tukea koskevassa hyväksymispäätöksessä on asetettu.

Komission päätöksessä minusta on yksiselitteisesti raja asetettu pelkästään pinta-alan perusteella eikä sitä ole sidottu maapinta-alaan. Oma käsitykseni on, että maapinta-alakäsite on pelkästään omaa kotimaista tekoa. Kun puhutaan pinta-alasta, ymmärrän niin, että pinta-ala on rajoiltaan määritellyn alueen rajojen sisälle jäävä alue eikä siitä lueta mitään pois. Sen vuoksi toivon, että valiokunnan toteamus kokonaispinta-alaperusteesta otetaan käyttöön, kun aluejakoja ja tukeen oikeuttavia alueita vahvistetaan.

Pohjois-Savon osalta se on erityisesti merkittävää sen takia, että tällä hetkellä tukialueet ovat niin etelä-, itä- kuin länsipuolella samaten kuin pohjoispuolella eli Pohjois-Savon alue jää niiden alueiden keskelle niin, että sen joka puolella kuljetustukea maksetaan. Kuljetustuen määrä sinänsä on markkamääränä niin pieni, että sillä ei ole olennaista merkitystä, taloudellista vaikutusta, mutta se on tietty symbolinen ele Pohjois-Savoa ajatellen, jos sitä kohdellaan samalla tavalla kuin ympäröiviä alueita. Vetoan vielä siihen, että sovelletaan kokonaispinta-alaperustetta, minkä käsitykseni mukaan komissiokin on lähtökohdakseen asettanut.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Puolenyön jälkeiset kulkijat Helsingin kaduilla näkevät Eduskuntatalon valojen palavan. Täällä ahkeroidaan vielä tulevan vuoden budjetin tärkeiden asioiden merkeissä.

Jos on yrityksiä ja yrittäjyyttä, silloin on myös työtä, ja aina kun jotakin tehdään, silloin aina myös jotakin saadaan. Yhä edelleen Suomessa on työttömyyttä, yhä edelleen tarvitaan työnantajia. Pyörät on pidettävä pyörimässä.

Ed. T. Seppälä ansiokkaasti toi esille energiapoliittisia kysymyksiä. Energia on välttämätöntä. Sen on oltava edullista, ja sitä on oltava riittävästi. Euroopasta katsoen Suomi on saari. Meidän on pidettävä huolta kaikkien tuotteittemme kansainvälisestä kilpailukyvystä. Kansallisen turvallisuuden kannalta on olennaista, että me olemme energiassa omavaraisia, että meillä on myös hajautettua, monimuotoista energiantuotantoa. Tuonnin asemesta on parempi, että me olisimme energian viejiä.

Kotikylääni Haapamäkeä on vajaan vuoden verran kutsuttu "Pellettikyläksi". Kylällä on haluttu kehittää erästä energian tuotantomuotoa nimenomaan lämpöenergiassa. Pelletin jokainen tuntee varmasti tässä salissa, millainen se on. Paikkakunnalla on pelletin tuotantoa; edelleen on pellettipolttolaitteitten tuotekehittelyä, valmistusta, myyntiä; edelleen on pelletin kuljettamista, se voidaan kuljettaa samalla tavalla käyttäjilleen kuten kevyt polttoöljy; edelleen on neuvontaa pelletin poltossa; ja ennen kaikkea saadaan jatkuvasti palautetta tuotekehityksen ja -kehittelyn suhteen.

Tässä on eräs energiamuoto nimenomaan lämpöenergian tuottamiseksi, jolla voidaan korvata ulkomaista öljyä, ja tämä nimenomaan on luonnollista, vihreää kotimaista lämpöenergiaa, jota eräänä energian tuotantomuotona tulisi voimakkaasti edesauttaa ja kehittää. Onneksi Keski-Suomessa Haapamäellä haluamme olla kehityksen kärjessä, ja onneksi on myös monia muita paikkakuntia, joilla on haluttu juuri tätäkin lämpöenergian tuotantomuotoa kehittää. Toki hake on yksi lämpöenergian aina edullinen ja käyttökelpoinen muoto, mutta jos nimenomaan halutaan päästä puuenergiassa siihen käyttömukavuuteen tai lähes samaan käyttömukavuuteen, joka on kevyellä polttoöljyllä, silloin energian tuotannossa ja käytössä pelletti on eräs hyvin varteenotettava vaihtoehto.

Tämä osaltaan edesauttaa puuraaka-aineen käyttöä. Sillä on osaltaan metsänhoidollisesti myönteisiä vaikutuksia; edelleen työllisyyden kannalta myönteisiä vaikutuksia; Kioton ilmastosopimuksen kannalta myönteisiä vaikutteita. Toivon, että näitä innovatiivisia ideoita jatkossakin voitaisiin kehitellä. Olen ylpeä, että voin kertoa olevani paikkakunnalta, jolla kotimaista lämpöenergiaa tällä tavalla kehitetään ja tuotetaan. Toivon, että maaseudun ja maakuntien energiahuollon kannalta voitaisiin näitä askeleita ottaa laajemmaltikin.

Matti  Väistö  /kesk:

Arvoisa puhemies! Yrittäjyysasiasta on tämän ilta- tai yöhetken aikana puhuttu mielestäni oikeaan osuvasti. Siitä on tarpeen puhuakin. Meillä Suomessa yrittäjyyden osalta olisi paljon tehtävää. Taannoin ministeri totesi, että ei niinkään yrittäjien määrä vaan se, miten paljon yritykset työllistävät, on olennaista.

Kuitenkin me, arvoisa puhemies, kaikki tiedämme, että monet hyvinvoivat, suuremmat, menestyvät yrityksemme ovat lähteneet liikkeelle pienestä. Tämän vuoksi on välttämätöntä, että meillä erityisesti pienen ja keskisuuren yritystoiminnan suuntaan panostetaan. Saadaan yrittäjyyttä vahvistettua, ennen muuta myös nuorten koulutettujen henkilöiden osalta yrittäjyys kannustavaksi ja sellaiseksi, että se koetaan haasteena.

Tässä mielessä arvoisa puhemies, on ollut huolestuttavaa se, että meillä on varsin paljon niitä, jotka eivät pidä yrittäjänä toimimista houkuttelevana. Valitettavaa on ennen muuta se, että niiden määrä Suomen Gallupin tekemän mielipidemittauksen mukaan, jotka toteavat, että ei lainkaan houkuttelevaa heidän mielestään yrittäjänä toiminen ole, on lisääntynyt tämän vuoden aikana viime vuodesta. Peräti 30 prosenttia haastatelluista toteaa, että ei lainkaan houkuttele. Vuonna 2000 määrä on ollut 25 prosenttia. Yrittäjäksi ryhtymistä ei koskaan ole harkinnut miltei kolmannes haastatelluista eli 30 prosenttia. Kuitenkin suuri osa uskoisi menestyvänsä kohtuullisesti, ja niiden määrä, jotka toteavat, että uskoisivat menestyvänsä erittäin huonosti, oli vain 7 prosenttia.

Arvoisa puhemies! Mielenkiintoista on se, mitä haastatellut toteavat syiksi, jotka houkuttaisivat yrittäjäksi ryhtymiseen. Tässä valtaosa korostaa tekijää, joka meille on tuttu myös maatalouden ja maaseutuyrittäjyyden piiristä, eli voi olla oman itsensä pomo. Voi siis itse määritellä työtehtävät. Sitten monet kokevat työtehtävät mielenkiintoisiksi ja vaihteleviksi. Todetaan myös, että ansiot tulevat työn tuloksesta.

Mitkä seikat sitten taas puhuvat yrittäjäksi ryhtymistä vastaan? Tässä, arvoisa puhemies, mielestäni on pohdittavaa. Merkittävimpänä ryhmänä syiden joukossa on se, että toimeentulo koetaan epävarmaksi. Pelätään myös velkaantumista, omaisuuden menettämistä. Sitten todetaan, että yrittäjyys sitoo liikaa. Kilpailua pidetään kovana ja vapaa-ajan menetys myös nähdään kielteisenä tekijänä. Tähän liittyy myös kysymys turvaverkon olemattomuudesta ja siitä, että nämä henkilöt kokevat, että yrittäjä on liiaksi rahoittajan armoilla.

Arvoisa puhemies! Joka tapauksessa paljon on siis tehtävää sen puolesta, että saisimme uusia yrittäjiä ja ennen muuta nuoria yritystoiminnan piiriin. Verotukselliset kysymykset ovat tässä suhteessa tärkeitä ja yrittäjäbyrokratian purkaminen, joka Yrittäjyys-hankkeeseen liittyy tärkeänä osana ja joka on meillä maatalousbyrokratiasta erittäin tuttua erityisesti EU:n tulon myötä. Näissä on paljon tehtävää. Mutta sitten yritysrahoituksen osalta meillä on ehkä nyt tapahtunut liian voimakkaasti muutos siihen suuntaan, että satsataan enemmän teknologiarahoitukseen kuin yritystoiminnan investointi- ja kehittämishankkeisiin eritoten pk-sektorin osalta.

Pohjois-Karjalassa, jossa pitkään on puhuttu, samoin kuin koko Itä-Suomen alueella, siitä, että pitäisi saada uusia yrittäjiä, uusia toteutuskelpoisia yrityshankkeita, on nyt törmätty tilanteeseen, että investointirahoitus on käynyt olemattoman vähiin. Tästä syystä on katsottu, että tällä nyt menossa olevalla rakennerahastokaudella tulisi erityisesti kansallista rahoitusta suunnata mittavasti enemmän investointiavustuksiin ja yritystoiminnan kehittämishankkeisiin ja tätä kautta vahvistaa sitä yrittäjyyspohjaa, joka toisi parannusta myös sitten vaikeaan työllisyystilanteeseen ja antaisi työtä ammattiin valmistuville nuorille kotiseudulta.

Esille on nostettu myös se, että käynnistystuki erityisesti tässä heikkenevän työllisyyden tilanteessa olisi yksi erittäin vahvasti harkittava tukimuoto. Sehän meillä aiemmin oli. Se koettiin hyvänä erityisesti työvaltaisilla aloilla ja aloittavissa yrityksissä. Nyt se pitäisi ottaa käyttöön. Mitkään säännökset eivät sitä estä, se on meidän oman politiikkamme tulosta, että siitä on luovuttu.

Kuljetustuen alasajo on koettu myös huolestuttavana tekijänä. Onneksi tässä asiassa nyt eduskunta on saanut torjuttua täydellisen alasajon, mutta merkittävää alenemistahan koko ajan on tapahtunut ja epävarmuutta on tälläkin puolella.

Keskustelussa on nostettu esiin sukupolvenvaihdosten rohkaisu ja rahoitustoimet, myös verotukselliset tekijät, joita tässä tarvitaan. Sosiaaliturvan puolella, sitähän äskeiset yrittäjien gallupissa toteamat epävarmuustekijät myös kertoivat, tarvitaan parannusta sillä tavoin, että yrittämisen, etenkin aloittavan yrittäjän, riskejä voitaisiin kohtuullistaa.

Myös koulutus- ja kehittämistoimeen pitää panostaa. Tässä meillä on varsin kattava yliopisto-, korkeakoulu- ja ammattikorkeakoulu- sekä ammatillisen koulutuksen verkosto, joka kyllä tätä puolta pystyy hoitamaan, kun toiminta yhdessä te-keskusten ja yrittäjäjärjestöjen kanssa organisoidaan.

Arvoisa puhemies! Näen vielä niin, että kun meillä on menestystä saavutettu näissä naisyrittäjälainoissa, niin pitäisi nyt panostaa entistä enemmän nuorisoyrittäjälainoihin tai millä tavoin niitä nyt kutsuttaisiinkin. Joka tapauksessa nuoria yrittäjyyteen kannustavia, nuorille räätälöityjä rahoitusjärjestelyjä ja rahoitustukimuotoja olisi tarpeen kehittää.

Arvoisa puhemies! Energia-asioista olen jo puhunut ja metsäsektorin eli mekaanisen metsäpuolen asioista aiemmissa budjettikohdissa, joten jätän ne tällä kertaa vähemmälle.

Timo  Seppälä  /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Täällä puheena ollut hallituksen Yrittäjyys-hanke on edennyt ministeri Mönkäreen aikakaudella jopa yllättävän ripeästi eteenpäin, ja pyysinkin tämän puheenvuoron vielä viestittääkseni hänelle huoleni tästä jatkosta.

Hallituskauden alkukauden jahkailu kulutti Yrittäjyys-hankkeen osalta aikaa hukkaan, ja minua pelottaa, saammeko tällä hallituskaudellakaan mitään konkreettista aikaan. Kun hallituksen Yrittäjyys-hanke on nyt todella myönteisessä vaiheessa ja kun Mirjami Laitisen esittämä yhden luukun järjestelmäkin on valmiiksi ideoitu, toivon todella, että näitä otetaan jo ainakin kokeilukäyttöön vuoden 2002 aikana.

Arvoisa puhemies! Ellei näin tehdä, vaihtuu taas eduskunta ja koko hanke joudutaan mahdollisesti aloittamaan alusta ja menetetään paljon hyvää, valmiiksi tehtyä työtä.

Yleiskeskustelu päättyy.

​​​​