Täysistunnon pöytäkirja 154/2006 vp

PTK 154/2006 vp

154. KESKIVIIKKONA 7. HELMIKUUTA 2007 kello 15 (15.08)

Tarkistettu versio 2.0

4) Hallituksen esitys laiksi yhteistoiminnasta yrityksissä ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi

 

Jukka Gustafsson /sd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tutkimuksissa on todettu, että työn tuottavuus ja työntekijöiden jaksaminen paranevat merkittävästi, jos työntekijät saavat tietoa ja voivat vaikuttaa omaan työhönsä ja töiden järjestelyihin. Yritys menestyy kiristyvässä kilpailussa paremmin, jos se käyttää täysimääräisesti yhteistyöstä saatavat hyödyt. (Hälinää)

Puhemies:

(koputtaa)

Pyydän edustajia rauhoittumaan ja siirtämään palaverit salin ulkopuolelle!

Puhuja:

Talouden perusedellytykset ja koko kansallinen kilpailukyky syntyvät arkisessa työssä työpaikoilla, työorganisaatioissa ja yrityksissä. Yritysten menestys ja työllisyyden kehitys riippuvat siitä, miten työpaikoilla omaksutaan luova työote ja miten siellä löydetään asiakkaiden tarpeet entistä paremmin täyttäviä ratkaisuja. Tuottavuutta parantavat muutokset saavat usein alkunsa oivalluksista, jotka tulevat käytännön tuotanto- tai asiakastyössä. Siksi kaikkia työntekijöitä pitäisi kuulla ja antaa heille mahdollisuudet vaikuttaa. Uudella lailla pyritään muuttamaan niin työntekijöiden kuin työnantajienkin asenteita. Kyse on luottamuspääoman rakentamisesta. Lisätään aitoa vuorovaikutusta, parannetaan tiedotusta ja varaudutaan muutoksiin suunnittelulla ja koulutuksella.

Arvoisa puhemies! Yhteistoimintalain soveltamisala laajenee. Uutta lakia sovelletaan yritykseen, jossa työskentelee säännöllisesti vähintään 20 työntekijää. Nyt työntekijämäärä on 30. Myös yhdistykset ja säätiöt tulevat nykyistä laajemmin lain piiriin. Hallituksen esityksen valmisteluvaiheessa ja käsittelyn kuluessa on paljon keskusteltu lain soveltamisalan laajentamisesta. Myös osa valiokunnan kuulemista asiantuntijoista katsoi, että alle 30 työntekijän yrityksille aiheutuu lain soveltamisesta ongelmia. Lisäbyrokratian pelon on arvioitu voivan johtaa siihen, että halukkuus työllistää 20 vakituista työntekijää vähenee ja työvoiman tarve pyritään hoitamaan esimerkiksi vuokratyönä.

Valiokunta pitää kuitenkin lain soveltumisalan ulottamista vähintään 20 työntekijän yrityksiin perusteltuna. Uusi yhteistoimintalaki on aikaisempaa selkeämpi. Laissa on säädetty pienemmille yrityksille kevennetty neuvottelumenettely ja hallinnollisesti vaativimpia velvoitteita sovelletaan vasta, kun yritys työllistää 30 työntekijää. Hyvitystä koskeva säännös on kirjoitettu niin, että pienille yrityksille määrättävä hyvitys voi olla alhaisempi kuin vastaavassa tilanteessa määrätään suuremmalle yritykselle. Tämän lisäksi valiokunta mietinnössään korosti, että työnantajan olot tulee ottaa huomioon hyvitystä määritettäessä eikä hyvitys saa vaarantaa yrityksen toimintaa.

Nykyisen lain voimassaolon aikana ei ole voitu todeta mitään työllistämiskynnystä lain soveltamisalan alkamisen eli 30 työntekijän kohdalla. Valiokunta pitääkin hyvin epätodennäköisenä, että sellaista syntyisi uudenkaan lain johdosta. Valiokunta kuitenkin ehdottaa hyväksyttäväksi lausuntoa, jossa edellytetään seurattavan mahdollisen työllistämiskynnyksen muodostumista ja vuokratyövoiman käytön kehitystä.

Arvoisa puhemies! Lain valiokuntakäsittelyn yhteydessä päädyimme voimakkaasti korostamaan koulutustoiminnan merkitystä. Yhteistoiminnassa laadittavat henkilöstösuunnitelmat ja niihin liittyvät koulutustavoitteet ovat ensiarvoisen tärkeitä. Työssä olevan väestön osaamisen ylläpitäminen ja kehittäminen ovat keskeisiä huolehdittaessa Suomen kilpailukyvystä. Yritysten henkilöstösuunnittelu ja työpaikkakoulutus ovat tässä avainasemassa. Korostan vielä sitä, että luonnollisin tapa tehdä yhteistyötä työpaikalla, yrityksessä, on se yhteinen etu, joka syntyy osaavasta työvoimasta. Henkilöstösuunnitelma on väline, jolla yritys voi vaikuttaa omaan menestykseensä ja työntekijöidensä hyvinvointiin. Henkilöstösuunnitelmassa ennakoidaan muutoksia ja niihin liittyviä henkilöstövaikutuksia. Siinä käydään läpi kaikkien työntekijöiden osaamisen taso ja osaamisessa olevat kehittämistarpeet. Olemme yhteisen lausuman laittaneet tästä, miten tämä koulutussuunnitelma, kouluttaminen, otetaan erityisen tarkkaan syyniin.

Arvoisa puhemies! Valiokunta pitää ongelmallisena epätyypillisten työsuhteiden kasvavaa määrää ja epävarmuuden lisääntymistä työelämässä. Epävakaat työsuhteet kasautuvat erityisesti perheen perustamisiässä oleville naisille. Tämä siirtää helposti lasten hankintaa ja vähentää syntyvyyttä. Pätkätyöt lisäävät lapsiperheiden köyhyyttä ja voivat johtaa naisten syrjäytymiseen työelämästä. Epävakaissa työsuhteissa olevat saavat työpaikoilla vähemmän koulutusta ja terveydenhoitopalveluja kuin vakaissa työsuhteissa olevat. Heidän mahdollisuutensa ajaa parannuksia työolosuhteisiin ja sitoutua yhteistoimintaan työpaikalla ovat muita huonommat.

Valiokunta pitää erittäin merkittävinä uuden yt-lain säännöksiä, jotka edellyttävät ulkopuolisen työvoiman sekä määräaikaisten ja osa-aikaisten työsuhteiden käyttöä koskevien periaatteiden käsittelemistä yhteistyössä henkilöstön kanssa. Tavoitteena tulee olla vakinaisten työsuhteiden käyttö.

Valiokuntamme esittää lakien hyväksymistä vähäisin, lähinnä lakiteknisin, muutoksin. Eduskunnan hyväksyttäväksi ehdotetaan kahta lausumaa: Hallituksen tulee seurata lainsäädännön toimivuutta ja vaikutuksia ja antaa selvitys valiokunnalle vuoden 2010 keväällä. Lisäksi hallituksen tulee selvittää mahdollisuudet luoda henkilöstösuunnitelmia ja koulutusta koskeva kattava, nykyistä selkeämpi ja parempi tilasto- ja seurantajärjestelmä. Pää-yt-lakiin sisältyy kolme vastalausetta, kokoomuksen ja kristillisdemokraattien vastalause, vasemmistoliiton ja vihreiden vastalause.

Arvoisa puhemies! Tässä yhteydessä keskustellaan myös kuntien yhteistoimintalaista. On tärkeää, että myös kuntapuolelle saadaan nyt yhteistoimintaa koskeva laki. Tavoitteena on lisätä henkilöstön mahdollisuuksia osallistua kunnan toiminnan kehittämiseen ja vaikuttaa omaa työtään ja työyhteisöä koskevien päätösten valmisteluun. Samalla pyritään edistämään myös kunnallisen palvelutuotannon tuloksellisuutta ja työelämän laatua.

Valiokunta pitää näitä tavoitteita erittäin tärkeinä. Kunnan työntekijät ovat pääasiallisesti hyvin koulutettuja ja tehtäviinsä motivoituneita. Kunnissa onkin hyvät mahdollisuudet tehostaa palvelutuotantoa ja parantaa työntekijöiden hyvinvointia sillä, että lisätään työntekijöitten mahdollisuuksia vaikuttaa töiden suunnitteluun ja järjestämiseen.

Valiokunnan kanta kunta-yt:stä on yksimielinen. Lakiehdotukset ehdotetaan hyväksyttäviksi eräin muutoksin ja korjauksin. Mietintöön sisältyy lausumaehdotukset lainsäädännön seurannasta ja henkilöstösuunnittelun kehittämisestä.

Arvoisa puhemies! Kun yhteistoiminnan osapuolena henkilöstön puolella on useimmissa tapauksissa luottamusmies, on tärkeää, että kaikilla työelämän aloilla ja kaikissa yrityksissä ymmärretään luottamusmiesjärjestelmän tärkeys. Tehtäväänsä perehtyneen, osaavan luottamusmiehen kanssa yhteistoimintamenettelyt sujuvat mutkattomasti.

Valiokunta kiinnittääkin huomiota siihen, että joillakin työpaikoilla on viime vuosina ollut vaikeuksia saada henkilöitä asettumaan ehdolle luottamusmiehen tehtävään. Työmarkkinajärjestöjen haasteena on motivoida jäsenistöään kouluttautumaan työpaikkojen edunvalvontatehtäviin. Hyvin toimiva luottamusmiesjärjestelmä on edellytys myös paikallisen sopimustoiminnan kehittämiselle.

Valiokunnan mietinnössä siis voimakkaasti korostetaan luottamusmiesten ja -naisten keskeistä merkitystä paikallisen yhteistoiminnan kehittäjinä. Työelämävaliokunnan puheenjohtajana ja nyt erityisesti sos.dem. eduskuntaryhmän varapuheenjohtajana minulla on kuitenkin suoranainen yhteiskunnallinen velvollisuus tässä yhteydessä jyrkästi tuomita Suomen Yrittäjien puheenjohtajan Eero Lehden puheenvuoro, jossa hän esitti luottamusmiesten muita työntekijöitä paremman työsuhdeturvan poistamista. Ehdotus on selkeässä ristiriidassa yhteistoimintalakien hengen ja sisällön kanssa. Se on mielestäni ennätyksellisen röyhkeä. Se loukkaa syvästi tärkeää työtään monesti hyvinkin vaikeissa olosuhteissa tekeviä luottamusmiehiä niin Akavan, STTK:n kuin SAK:nkin jäsenkentällä. Puheenjohtaja Eero Lehti on merkittävässä asemassa oleva kokoomuslainen työmarkkinajohtaja, joten hänen kannanottojaan ei voi sivuuttaa kevyesti, etenkään kun hän on tärkeä vaikuttaja sillä yrityskentällä, johon yt-laki nyt laajenee.

Puheenjohtaja Lehden ehdotus tarkoittaa käytännössä irtautumista Ilon suosituksista työntekijöiden edustajien suojelun tehostamiseksi. (Puhemies: 10 minuuttia!) Ehdotus vie pohjaa paikallisen sopimustoiminnan lisäämiseltä ja olisi viemässä sopimustoimintaa tammikuun kihlausta edeltävälle ajalle. Neuvottelutilanteessa on välttämätöntä, että luottamusmies voi luottaa siihen, ettei työntekijöiden näkemysten edustaminen johda hänen oman työsuhteensa lopettamiseen tai hänen siirtymiseensä huonompipalkkaiseen työhön. (Puhemies koputtaa) Puheenjohtaja Lehden puheenvuoro osoittaa, miten tärkeää on tehdä työtä luottamushenkilöiden aseman vahvistamiseksi myös lainsäädännöllisin keinoin.

Arvoisa puhemies! Kiitän lopuksi valiokuntaa hyvästä ja rakentavasta työstä. Ilmapiiri säilyi hyvänä erimielisyyksistä huolimatta, jotka ovat ymmärrettäviä työelämää koskevissa kysymyksissä. Haluamme uskoa, että yt-lait vievät osaltaan suomalaista työelämää kohti parempaa hyvinvointia ja tuottavuutta.

Esko-Juhani Tennilä /vas:

Herra puhemies! Yt-lain nimeksi sopisi hyvin "Yleisiä tiedotuksia työntekijöille". Eihän siinä sen kummemmasta loppujen lopuksi ole kysymys. Siksi kokoomuksen pelottelu onkin vain vaalien alle tähdättyä taktista puhetta, ja niin kyllä on tuo sosialidemokraattien ylistyslaulukin tälle uudelle yt-lakiesitykselle. Kun väkeä on informoitu, niin työntekijä saa vain kuulla sitten, mikä on työnantajan päätös. Tämähän on se käytäntö jatkossakin. Oleellisin muutos on se, että luku 30 työntekijää muuttuu 20:ksi. Tietenkin pitää pitää myönteisenä sitä, että myös pienemmissä yrityksissä työntekijöille jaetaan informaatiota sovitulla tavalla ja systemaattisesti. Tämä on tärkeätä sinänsä, ei siinä sen kummempaa arvostelemista ole siltä osin, mutta tämä laki kokonaisuudessaan ei valitettavasti auta siihen työelämän todelliseen uhkatilanteeseen, joka on se, että turvattomuus työpaikoilla kasvaa.

Työelämän pahimmat kysymykset liittyvät ensinnäkin siihen, että irtisanominen Suomessa on helppoa ja halpaa, kuten viime viikkojen tapahtumatkin osoittavat ja aivan viime päivienkin. Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä lähteekin siitä, että on lähdettävä ratkomaan myös tätä irtisanomissuojan heikkoutta, pitää parantaa irtisanomissuojaa. Meidän eduskuntaryhmämme yhteisessä lakialoitteessa, joka on Mikko Kuopan nimellä, ehdotetaankin, että otetaan käyttöön irtisanomisraha. Se olisi tämän meidän esityksemme mukaan 3 vuoden jälkeen 2 kuukauden palkka työntekijälle ja 25 vuoden jälkeen vuoden palkka. Tämän tyyppiset ratkaisut varmasti panisivat harkitsemaan tarkemmin irtisanomisia tai kokonaisten tuotantolaitosten siirtämistä johonkin toiseen maahan.

Lisää epävarmuutta työelämään tuovat myöskin määräaikaisten työsopimusten lisääntyminen ja vuokratyön kasvu, aivan niin kuin työelämä- ja tasa-arvovaliokunta toteaakin. Pätkätöiden tahallinen ketjuttaminen on se suuri kysymys, johon myös on alettava hakea todellisia ratkaisuja. Tässä sormi sojottaa myöskin valtion ja kuntien suuntaan, jotka ovat olleet jopa kaikkein hanakimpia näitä ketjuttamisia suorittamaan. Me olemme päätyneet siihen, että tältä osin pitää tarkistaa myös työsopimuslakia jatkossa siten, että tästä tahallisesta määräaikaisuuksien teettämisestä tulee sanktioita niiden teettäjälle. Tähän työsopimuslaki nykyisellään ei ole johtamassa. Ei niitä hyväksytäkään, näitä pätkittämisiä, siinä laissa, mutta ei siinä tule mitään seuraamuksiakaan, kun joku näitä määräaikaisuuksia pyörittää kerta toisensa jälkeen.

Kasvussa on myöskin vuokratyön teettäminen, joka sekin tuo epävarmuutta koko työelämään ja on erityisesti tietysti näille vuokratyöntekijöille hankala tilanne, kun ei koskaan tiedä, millaiseksi esimerkiksi palkka, joka on se olennainen tekijä, muodostuu. Me olemme sillä kannalla, että pitää ottaa käyttöön Ruotsin mallin mukainen vuokratyön takuupalkka. Tätähän myöskin valiokunnan vasemmistolaisten jäsenten Mustajärven, Kauppilan ja Lahtelan vastalauseessa esitetään. Minusta se on tärkeä esitys. Sitä pitää vasemmistopuolueiden lähteä yhdessä ajamaan. Se on tosi hutera, se vuokratyöntekijän tilanne.

Mihin suuntaan sitten jatkossa kuljetaan, riippuu myös vaalituloksesta. Olen aika tarkkaan käynyt läpi globalisaatioraportin, joka on pääministerin johtaman talousneuvoston tuote. Allekirjoittajahan on Vesa Vihriälä, tämän talousneuvoston pääsihteeri. Siellä koko matkan työelämän osalta kaikuu vaan yksi laulu: joustavuutta lisää, irtisanominen helpommaksi. Minä uskon, että ei vaan keskustan taholla näin mietiskellä, vaan varmasti nuo porvarit tuolla oikealla ovat samalla kannalla. Eli kyllä hankalaa tulee olemaan, jos sille taholle vaalivoitto osuu, tämä työelämän parantaminen, sen laadun korjaaminen. Siellä on kuitenkin tarpeita, sillä tämä epävarmuus on laajaa ja siinä on kyseessä jopa miljoonien suomalaisten kohtalo, kun työssä käyvien perheet lasketaan mukaan. Yt-laki ei ratkaise perusongelmia. Se on pieni askel eteenpäin, ja isojen askelten aika on jatkossa, mutta niin kuin sanottu, jos tässä vaalitulos antaa näille työreformin avoimille ja peitetyille kannattajille tukea, niin sitten on hankalaa.

Anne Holmlund /kok:

Arvoisa herra puhemies! Valiokunnan puheenjohtaja Jukka Gustafsson esitteli ansiokkaasti valiokunnan mietinnön, mutta en täysin ymmärtänyt tätä vertausta Eero Lehden kommentteihin. Haluankin sanoa, että Eero Lehden kommentit eivät ole kokoomuksen kanta ja en voi niitä itsekään yrittäjätaustaisena kansanedustajana hyväksyä. Eero Lehti ei myöskään ole ollut missään vaiheessa kuultavana valiokunnassa. Haluan tämän antaa koko salille tiedoksi, eikä tämä liity myöskään tähän asiaan millään muotoa.

Arvoisa puhemies! Varsinaiseen asiaan. Alun perin 1970-luvulla säädetyn yhteistoimintalain uudistus, tai pitäisikö sanoa päivitysversio, on tuotu vaiherikkaan alun jälkeen eduskunnan käsittelyyn. Vanha laki ei kaikilta osin ole ollut ajan tasalla, ja on perin selvää, että siihen on kohdistunut uudistuspaineita. Globalisaatio ja muuttuneet työmarkkinat ovat asettaneet meidät suurten haasteiden eteen, ja useat suuryritykset ovat joutuneet mukauttamaan toimintojaan. Viimeisimpiä uutisia ovat tänään Elcoteqin 500 henkeä koskevat yt-neuvottelut ja metsäyhtiö M-realin 600 hengen sopeuttamistarve. Samanaikaisesti työpaikkoja onneksi syntyy pieniin ja keskisuuriin yrityksiin. Henkilöstön kuuleminen ja asioista tiedottaminen on välttämätöntä näissä muutostilanteissa, ja uudessa yt-laissa on onnistuttu uudistamaan ja selkeyttämään nykyistä menettelyä. Yt-lain kokonaisuudistus on tarpeellinen ja sinänsä tervetullut. Kokoomus ei vastusta yhteistoimintalakia vaan kannattaa sen järkevää uudistamista.

Yhteistoimintalain keskeisin muutos vanhaan lakiin verrattuna sisältyy lain soveltamisalaan. Lakia sovellettaisiin eräin rajoituksin vähintään 20 työntekijän yrityksiin. Voimassa olevaa lakia puolestaan sovelletaan pääsääntöisesti yritykseen, jossa työskentelee säännöllisesti vähintään 30 työntekijää. Laajennus toisi lain piiriin noin 2 800 uutta yritystä, joille nykyisenkin yt-lain pykäläviidakko on täysin tuntematon. Vaikka lain uudistaminen on tarpeellista, on sen soveltamisalan laajentaminen täysin tarpeetonta ja siihen ei löydy selkeitä perusteluja, (Ed. Tennilä: Tulihan se sieltä!) ei yt-lakikomiteassa, ei hallituksen esityksen perusteluissa eikä edes asiantuntijakuulemisessa. — Ed. Tennilä, tämä on totuus. (Ed. Tennilä: Pienissä saa tehdä mitä haluaa, ei tarvitse kertoa edes!) — Minä puhun vaan totuuksia.

On hämmästyttävää, miksi hallitus on tähän suostunut. Hallitusrintamassa esiintynyt muodollinen kapinahenki on kutistunut olemattomiin ja yrittäjien huoli ja asiantuntevat näkemykset yritetty valitettavasti kaikin tavoin painaa villaisella. Pidän erittäin huolestuttavana sitä, että nimenomaan pienyritykset on huutokaupattu tässä yhteydessä kolmikannan yhteistoimintamarkkinoilla. Hallituksen esityksen perusteluissa todetaan, että työntekijöiden käsitykset vaikutusmahdollisuuksistaan ovat myönteisempiä pienemmillä kuin suuremmilla työpaikoilla. Perusteluissa ei sen sijaan ole esitetty syitä lain soveltamisalan laajentamiseen nykyistä pienempiin yrityksiin. Jos on olemassa jokin perusteltu tarve, eikö olisi rehellistä myös sanoa se ääneen?

Yt-lain tarkoituksena on edistää yrityksen ja sen henkilöstön välistä vuorovaikutusta. Tavoite on hyvä ja kannatettava. Pääsääntöisesti pienissä yrityksissä vuorovaikutus on jo nyt avointa ja toimivaa ilman pakottavaa lainsäädäntöä. Sellaisessa työyhteisössä, jossa työntekijä kokee aidosti voivansa vaikuttaa omaan työhönsä ja häntä arvostetaan, on paras työmotivaatio ja hyvä luottamuksen ilmapiiri. Tämä on laajalti tiedossa.

Työministeriön omien tutkimusten mukaan henkilöstö kokee työolonsa ja vaikutusmahdollisuutensa paremmiksi juuri pienemmissä yrityksissä. Selvityksestä käy myös ilmi, että työntekijät kokevat pienemmissä yrityksissä harvemmin ristiriitoja esimiesten ja alaisten välillä ja työntekijöiden ja johdon väliset suhteet koetaan useammin avoimiksi ja luottamuksellisiksi kuin suuremmissa yrityksissä — tämä siis työministeriön omien tutkimusten mukaan. Tilanne on siis yleisesti ottaen huonompi juuri niissä yrityksissä, joissa yhteistoimintalakia jo nyt sovelletaan.

Työelämää sääntelevän lainsäädännön lähtökohtana tulee olla se, että korjataan olemassa olevia epäkohtia. Nyt hallitus on lähtenyt etsimään ja korjaamaan epäkohtia sieltä, missä niitä ei lähtökohtaisesti edes ole. On hämmästyttävää, miksi pienyritysten ja niiden työntekijöiden omista lähtökohdista toteutettavat menettelyt eivät kelpaa. Onko tässä taustalla tarve kyykyttää niitä yrityksiä, jotka ovat olleet luomassa maahamme uusia työpaikkoja globalisaation myötä muualle siirtyneen työn tilalle? On vaikea ymmärtää, miksi hallituksen linjan mukaisesti yhteistyötä pitää tehdä määrämuotoisesti, vaikka hampaat irvessä ja sanktioiden uhalla.

Asiantuntijakuulemisessa nousi selkeästi esille se, että valtaosalle yt-laki on pelkkä pakkopullamuodollisuus ja todellinen, aito vuorovaikutteinen yhteistoiminta yrityksessä syntyy täysin muista lähtökohdista. Tästä parhaita esimerkkejä löytyy muun muassa Tykes-ohjelmista. Yt-laki on menettelylaki, jossa pääpaino on muotoseikoilla. Lain muotomääräysten noudattaminen johtaa helposti pienten yritysten yhteistoiminnan jäykistymiseen ja jäykistämiseen. Vaikka pienyritysten velvoitteita on yritetty joiltakin osin keventää, esitetyt tiedottamis- ja suunnittelu- ja menettelyvelvoitteet tuovat merkittäviä hallinnollisia rasitteita 20—29 työntekijän kokoluokassa toimiville yrityksille ja tulevat valitettavasti toimimaan sekä kasvun esteenä että työllistämisen kynnyksenä. Kun verrataan keskenään 30 hengen yrityksiä ja 20 hengen yrityksiä, on ero melkoisen suuri, käytännössä huomattavasti suurempi kuin 10 työntekijää.

Työllisyys kasvaa pienissä ja keskisuurissa yrityksissä. Yrittäjyyspolitiikan keskeiset haasteet liittyvät nimenomaan kasvuun kannustamiseen (Puhemies: 5 minuuttia!) sekä työllistämisen esteiden poistamiseen. Kun suomalaisen yrityskentän suurin huoli on pikemminkin ollut kasvuhaluttomuus ja kasvuhakuisten yritysten puute, meidän pitäisi olla kaikin tavoin edistämässä kasvuhalukkuutta. Esitys, jossa ilman perusteltua syytä lisätään hallinnollisia velvoitteita näille kasvaville ja työllistäville yrityksille, toimii näitä tavoitteita vastaan.

Arvoisa herra puhemies! Aivan lopuksi: Kokoomuksen ja kristillisdemokraattien yhteisessä vastalauseessa esitetään yhteistoimintalakia korjattavaksi siten, että alkuperäinen soveltamisala vähintään 30 hengen yrityksiin säilyisi laissa. Tulemme esittämään vastalauseen mukaiset tarpeelliset pykälämuutokset jo lain yksityiskohtaisessa käsittelyssä. Lisäksi ehdotamme eduskunnan hyväksyttäväksi lausumaa, jossa korostetaan pienyrityskentän roolia ja tärkeyttä työelämää koskevan lainsäädännön kolmikantavalmistelussa. Tällä hetkellä Suomen Yrittäjillä on usein muodollinen edustus, mutta käytännön vaikutusmahdollisuudet hallitus on jättänyt huomioimatta.

Puhemies:

Pyydän puhujia noudattamaan puheaikaa.

Jyri   Häkämies  /kok:

Arvoisa puhemies! Olemme viime päivinä saaneet kuulla jälleen uusia murheellisia ilmoituksia työpaikkojen menetyksistä, varsin isoistakin työpaikkojen menetyksistä niin Elcoteqin kuin M-realin osalta. Ne herättävät tietysti kysymyksen siitä, mistä uutta työtä Suomeen, ja vastaus on tietenkin se, että meidän pitää tukea suomalaista perheyrittäjyyttä, suomalaista pk-yrittäjyyttä, rohkaista sitä kasvamaan ja työllistämään. (Ed. Kangas: Tarvitaan myös isoja!) — Totta kai tarvitaan myös isoja, mutta me tiedämme, että perustrendi on tämä. — Siinä suhteessa tässä laissa on kohtia, jotka eivät tue tätä tavoitetta. Palaan niihin myöhemmin.

Yleisesti ottaen yhteistoimintalaki on osoittautunut tarpeelliseksi. Isoissa irtisanomistilanteissa sillä on keskeinen sijansa. Tutkimustieto kertoo, että vaikka enemmistö työntekijöistä kokee, että päätökset on aika pitkälle jo siinä vaiheessa valmisteltu ja tehty, kuitenkin merkittävällä tavalla on pystytty vähentämään esimerkiksi irtisanottavien määrää, noin neljänneksellä. Eli tämä on tietysti positiivinen asia, mutta siis kokonaisuutena kokoomus kannattaa yhteistoimintalakia ja sen uudistamista.

Toiseksi, tehtäköön se nyt sitten kerta kaikkiaan selväksi, että kokoomus kannattaa luottamusmiesjärjestelmää. Se on vakiintunut osa suomalaista työelämää ja yhteistoimintaa yrityksissä. Kannatamme sen vahvistamista. Emme miltään osin yhdy julkisuudessa esillä olleisiin vaatimuksiin. Edelleen pidämme erittäin myönteisenä SAK:n puheenjohtaja Ihalaisen avausta paikallisen sopimisen lisäämisestä. Tuossa avauksessahan puheenjohtaja Ihalainen sitoi tuon paikallisen sopimisen lisäämisen nimenomaisesti luottamusmiesjärjestelmään. Tämä on aivan luontevaa. Me tarvitsemme paikallista sopimista, koska siellä yrityksissä parhaiten tiedetään markkinatilanteet, reagoimiset nopeisiinkin muutoksiin. Yhteistoiminnassa yrityksen johdon ja työntekijöitten kanssa löydetään parhaiten nämä ratkaisut. Itse tiedän, olen ollut näitä tekemässä, ja sitä kautta siinä pk-yrityksessä säilytettiin työpaikat, kun syntyi paikallinen sopimus, varsin laaja ja monivuotinen.

Kolmanneksi tämä valmistelu. Tämän yhteistoimintalain valmistelua kutsutaan kolmikantaiseksi, eli tätä edelsi ensinnäkin tämä komiteavalmistelu useamman vuoden ajan, jossa olivat varsin laajasti eri osapuolet mukana. Mutta on nyt hyvä muistuttaa siitä, että Suomen Yrittäjät jätti jo tuon komitean johtopäätöksiin, esityksiin, eriävän mielipiteen. (Ed. Gustafsson: Mutta olivat kuitenkin valmistelussa!) — On aivan päivänselvää, että jos vastaava olisi tapahtunut SAK:n toimesta, ei kukaan täällä sanoisi, että SAK oli mukana siinä valmistelussa. — Suomen Yrittäjiä kuultiin, mutta ei kuunneltu tämän lain valmistelussa siltä osin kuin puhutaan lain velvoitteitten ulottamisesta entistä pienempiin yrityksiin. Eli tämä valmistelu oli eräällä tavalla kakskantaa tai kakspuolkantaa. Siis työnantajat ja työntekijät, löysi ratkaisun, isoja työnantajia edustava EK ja SAK löysivät ratkaisun, että ulotetaan näitä vaatimuksia entistä pienempiin yrityksiin, mutta hallituksesta, kolmikannan kolmannesta osapuolesta, tehtiin ikään kuin äänetön yhtiömies.

Tähän epäkohtaan hallituskumppani keskusta aivan oikein puuttui. Eli keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Timo Kalli totesi, että yt-laista ei syntynyt sellaista konsensusta, jota aito sopiminen kolmikannassa edellyttää. Edelleen puheenjohtaja Kalli totesi, että sopimisen ulkopuolelle ei voi jäädä loputtomiin yksi merkittävä joukko yhteiskunnasta eli pienyrittäjät, pienet yritykset. Kalli patistaakin tuossa Kaleva-lehden julkistamassa haastattelussa uudistamaan neuvottelujärjestelmää, jotta yt-lain tapaiseen konfliktiin ei päädyttäisi. Edelleen Kalli rehellisenä miehenä tunnustaa, että keskusta koki yt-kiistassa tappion: "Me lähdimme - - yrittämään korjausta - -. Me emme siinä onnistuneet, joten pulinat pois." Valitettavasti kävi näin, että keskusta jälleen kerran hallitusyhteistyössä oli voimaton puolustamaan yritysten näkökulmaa. Se julisti sodan, mutta antautui ehdoitta, olen todennut.

Tästä syystä kokoomus tulee esittämään lausumaesitystä, jossa edellytetään, että jatkossa työelämän lainsäädännön valmistelussa — en puhu nyt palkkaneuvotteluista — otetaan monipuolisesti osapuolet huomioon. Tällä tarkoitan myös Suomen Yrittäjiä.

Eli kaiken kaikkiaan me hyväksymme yt-lain uudistuksen muilta osin paitsi siinä, että velvoitteet tuodaan entistä pienempiin yrityksiin, siis tulee muutos 30:stä 20:een. Meistä se ehkäisee kasvua, se ehkäisee työllistämistä. Se lisää ylitöitä, lisää vuokratyövoimaa. Sitä me tuskin haluamme kukaan tässä salissa. Tulemme tekemään yksityiskohtaiset esitykset sitten myöhemmin.

Mikko Kuoppa /vas:

Herra puhemies! Täällä erityisesti työnantajapiirejä lähellä olevat ryhmät vaativat jatkuvasti joustoja työntekijöiltä. Suomalaiset työntekijät ovat joustaneet todella paljon. He ovat joutuneet joustamaan niin paljon, että he ovat menettäneet satojatuhansia työttöminä ihmisinä. Se on ollut sitä joustoa. He ovat joustaneet myöskin työajoissa. Pätkätöitä tehdään entistä enemmän, tehdään osa-aikatyötä, vuokratyötä. Tämä on kaikki sitä joustoa, mitä on vaadittu. Siis Suomessa työmarkkinat ovat joustavat monen mielestä, myöskin minun mielestäni, liiankin joustavat. Ne joustavat vain yhteen suuntaan: työntekijöitten vahingoksi.

Tämä käsittelyssä oleva yhteistoimintalain muutos ei tuo olennaista parannusta siihen kaikkein kipeimpään kysymykseen elikkä työntekijöitten irtisanomissuojaan. Edelleenkin työnantaja yksipuolisesti päättää siitä, kuka hänen firmassaan työssä on ja minkä verran, päättää yksipuolisesti siitä. On ihan sama, kuinka pitkään neuvotellaan tai mitä määräyksiä tässä on, työnantaja sen päättää. (Ed. Kuosmanen: Kenen se pitäisi päättää?) Tässä on todella suuri ongelma, koska ei Suomessa tarvitse työnantajien miettiä uusia tuotantotapoja, tuotantolinjoja. He katsovat, että irtisanominen on halpaa, mennään niihin maihin, missä työnteko on halvempaa, ei Suomessa tarvitse tämmöisiä miettiä. Näin ollen tässä tapauksessa, kun katsotaan näitä esimerkkejä — M-real 600 henkeä, Elcoteq 500 henkeä, Perlos 1 200 ihmistä — tämä osoittaa vain sen, että Suomessa työntekijöillä ei ole sananvaltaa työelämässä. Aika ihmeellinen oli vielä tämä yrittäjäjärjestön puheenjohtajan Eero Lehden vaatimus, että pitää luottamusmiesten joutua ensimmäisenä lähtemään, jos irtisanomisia tapahtuu. Kysymys on vaan siitä, kenen kanssa työnantajat sitten neuvottelisivat sen jälkeen — ilmeisesti eivät kenenkään kanssa tai sitten kotona vaimonsa kanssa. Elikkä ei tällä tavalla ainakaan työelämää millään tavalla voida kehittää. Työntekijöitten epävarmuutta lisätään entisestään.

Kaikissa maissa on vaihtelevan suuruiselta irtisanomisajalta maksettava palkka. Erot syntyvät sen sijaan irtisanomisrahasta, joka on käytössä useissa maissa. Se on joissakin maissa säädetty laissa. Esimerkiksi Ranskassa on lain mukaan maksettava irtisanomisrahaa, joka työsuhteen keston mukaan vaihtelee puolen kuukauden palkasta 2,7 kuukauden palkkaan. Isossa-Britanniassa irtisanomisraha vastaa lain mukaan työsuhteen pituuden perusteella 1,2—5,7 kuukauden palkkaa. Italiassa maksetaan kaikille työsuhteen päättämisraha, joka on kuukauden palkka kultakin palvelusvuodelta.

Suomessa ei ole olemassa irtisanomisrahaa. Meillä on irtisanomisajat, mutta ne edellyttävät, että työntekijä on työssä, tekee työtä ja siitä maksetaan palkka; irtisanomisrahaahan meillä ei ole olemassa. Tämä tekee sen, että Suomessa irtisanominen on kilpailijamaihin nähden selvästi halvempaa ja se on edullisempaa. Riittää, kun käy yt-lain mukaiset neuvottelut, sen jälkeen on vapaat kädet toimia. Tästä on aivan riittävästi esimerkkejä. Tätä ei tarvitse kyllä varmaan todistella, kuinka näissä käy. Tämä mielestäni antaa juuri sen huonon mahdollisuuden, että Suomessa ei tarvitse miettiä ajoissa yrityksen kehittämistä niin, että se pystyisi tarjoamaan olemassa oleville työntekijöille työtä pitkällä ajanjaksolla, voidaan toimia lyhytjännitteisesti. Ja kun Suomessa tapahtuu virheitä, yritysjohto tekee virheitä, niistä ei maksa se yritysjohto, vaan niistä maksavat aina työntekijät työttömyydellään. Useimmiten vielä nämä yritysjohtajat palkitaan sitten runsailla optioilla tai muilla. (Ed. Zyskowicz: Ai näissä 20 hengen yrityksissä?) — Minä en puhu nyt 20 hengen yrityksistä, ed. Zyskowicz, minä puhun nyt vähän isommista yrityksistä. Mitä tulee näihin pieniin yrityksiin, niin ei se kaikki niin aurinkoista ole niissä pienissäkään yrityksissä. Erityisesti Palvelualojen ammattiliitto PAMilla on hyvinkin paljon kerrottavaa niistä yrityksistä, jotka ovat pieniä yrityksiä, missä rikotaan toistuvasti jopa lain vähimmäismääräyksiä.

Elikkä Suomessa työntekijöitten asema kaipaa kunnollista irtisanomissuojaa ja kunnollista parantamista.

Työministeri  Tarja  Filatov

Arvoisa puhemies! Muutama kommentti tähän käytyyn keskusteluun.

Tätä lakia on valmisteltu, niin kuin valtaosaa Suomen isoista työelämän laeista, varsin laajapohjaisesti. Silloin kun tuo komiteanmietintö keväällä tuli, siihen ei kyllä kovin paljon kritiikkiä osunut, mutta sen jälkeen syksyn viime hetkinä, silloin kun hallituksen oma esitys täysin tuon komitean pohjalta valmistui, tämä kriittinen keskustelu lain laajentamisesta on lähtenyt vellomaan niin julkisuudessa kuin eduskunnassakin. Se, mitä meidän pitää kehittää tällaisten lakien valmistelussa, on itsestäänselvästi se, että kun komiteat tekevät oman työnsä, niin sen parannustarpeen ja poliittisen muutoksentarpeen pitäisi tulla keskusteluun heti noiden komiteatöiden valmistumisen jälkeen, jolloin meillä on huomattavasti paljon enemmän resursseja valmistella sitä jatkotyöskentelyä. Tässä ehkä yksi syy, miksi tämä on ollut niin hektinen prosessi, on ollut se aikataulu, kun me tiedämme, että me olemme menossa vaaleihin, ja tämän syksyn aikana ei ole ollut kovin pitkää valmisteluaikaa, koska on lähdetty siitä, että tämä laki on tarpeen — kaikki tässä salissakin ovat olleet sitä mieltä — ja sen vuoksi on hyvä saada se voimaan tämän eduskuntakauden aikana.

Jos sitten katsomme Suomen Yrittäjien osallistumista suomalaiseen työelämälainsäädäntöön, niin sehän on ollut hyvin kiinteätä viime vuosina. Kaikki isot lakikokonaisuudet, niin työsopimuslaki kuin vuosilomalaki ja monet, monet muut, on valmisteltu sillä tavalla, että Suomen Yrittäjät on ollut siellä tasavertaisena jäsenenä valmistelutyössä mukana, mutta lähes jokaiseen lakiin se on jättänyt oman eriävän mielipiteensä. Se logiikka on toiminut siten, että kun tiettyjä uudistuksia saadaan lain sisään, niin se ei riitäkään, vaan sen jälkeen sitten haetaan vielä lisää, kun muut osapuolet ovat ehkä olleet sitten valmiimpia sopimaan yhteisistä linjauksista.

Tässä keskustelussa on mielenkiintoista se, että kokoomuslaiset ovat jo kahdessa puheenvuorossa irtisanoutuneet Suomen Yrittäjien puheenjohtajan työelämälinjauksista ja samaan aikaan kuitenkin he vaativat, että Suomen Yrittäjät pitäisi ottaa ikään kuin yksimielisen lainvalmistelun piiriin. Se ei mielestäni voi olla samaan aikaan mahdollista. Mutta sitä en kiistä, etteikö meillä ole tarve valmistella lakeja siten, että niissä ollaan hyvin kiinteästi mukana, ja tässä on tehty hallitusohjelmaneuvottelujen ja -linjausten pohjalta sitä työtä, mitä on sovittu tehtäväksi.

Sitten tässä nousi esiin se, että työhyvinvointi ja työelämän pelisäännöt toimivat hyvin pienissä yrityksissä. Kyllä näin on, ja tutkimus koskee nimenomaan alle 10 hengen yrityksiä. Niissä vuorovaikutussuhteet toimivat kohtuullisen automaattisesti kahvipöydän ja muun ympärillä. Jos ajattelemme, miksi tässä laissa raja yt-menettelyjen suhteen on viety 20 hengen yritykseen, niin siinä tietenkin tausta on se, että meillä on EU:n joukkoirtisanomisdirektiivi, joka asettaa rajan 20 henkilön kohdalle. Jos meillä olisi — esimerkiksi työsuojelupuolelta tulee lainsäädäntöä, joka koskee alle 10 hengen yrityksiä ja 10—20 hengenkin — joka laissa aina 10 hengen välein erilaiset velvoitteet työnantajalla, niin uskonpa, että meidän työelämälainsäädäntömme olisi huomattavasti sekavampaa ja siitä muodostuisi paljon suurempi kasvun este kuin siitä, että meillä on tietyt portaat, joiden mukaan lait etenevät.

Vielä mitä tulee pienten yritysten mukana olemiseen tässä valmistelussa, niin itse asiassa Elinkeinoelämän keskusliiton sisällä on tämän lain laajennuksen piirissä olevia yrityksiä enemmän kuin Suomen Yrittäjien jäsenistössä, ja siellä kuitenkin nähtiin, että tämä on hyvä henkilöstöpolitiikan väline ja vie suomalaista työelämälainsäädäntöä eteenpäin.

Tässä on kritisoitu tätä sillä, että on oikein, että yt-menettelyt ovat tiukkoja isoissa yrityksissä, mutta pienissä eivät saisi olla. Minun mielestäni jokaisen ihmisen irtisanominen työelämässä on aina yhtä suuri tragedia ja silloin on reilua, että heillä on samanlaiset pelisäännöt myös pienemmissä yrityksissä, jotta on olemassa jonkinlainen proseduuri, jolla neuvottelu käydään, jotta ihminen voi ymmärtää paremmin, mistä tilanne johtuu, varsinkin, jos on kyse tuotannollisista ja taloudellisista syistä eikä henkilökohtaisista syistä. Uskon, että tuo prosessi on tarpeeksi kivulias muutoinkin, joten jos siellä on taustalla ymmärrys siitä, miksi todellakin irtisanomisiin joudutaan, niin se voi hiukan helpottaa sitä tuskaa verrattuna siihen, että ajatellaan, että tässä ikään kuin vaan silkkaa ilkeyttä ihmisiä irtisanotaan.

Mitä tulee työnantajan velvoitteiden lisäämiseen irtisanomistilanteessa, niin uskon, että muutosturva on yksi niistä joustavista välineistä, joka voi kulkea siihen suuntaan, että yrityksellä, joka on hyvin toimeentuleva ja joistakin muista kuin taloudellisista syistä irtisanoo henkilöstöänsä, pitää olla isommat velvoitteet osallistua myös jälkihoitoon. Mutta sen säätäminen lailla tiukasti, minkälaiset nuo velvoitteet ovat, voi herkästi olla hyvin jäykistävä ja työllisyyden edistämistä estävä tekijä. Muutosturvaanhan sisältyy se ajatus, että työnantajat ovat mukana maksamassa esimerkiksi työntekijän uudelleenkoulutusta ja niitä palveluita, joilla työntekijää voidaan uudelleensijoittaa työmarkkinoille. Tässä meidän pitää kehittää menetelmiä, että kaikki yritykset voimavarojensa mukaan olisivat prosessissa paremmin mukana. Tällä hetkellä voisi sanoa, että ne yritykset, jotka jatkavat toimintaansa Suomessa, ovat olleet kohtuullisen halukkaita neuvottelemaan ja etsimään hyviä ratkaisuja. Sen sijaan ne yritykset, jotka lopettavat toimintansa kokonaan, ovat olleet huomattavasti kylmempiä yhteistyöprosessille. Uskon, että jatkossa voidaan nimenomaan muutosturvalainsäädännöllä kehittää paremmin yrityksen jälkihoitovelvoitteita.

Jyri Häkämies /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mitä tulee tämän asian valmisteluun tuossa komiteassa, niin on vielä kerrattava se, että todellakin, kun komiteanmietintö valmistui, Suomen Yrittäjät jätti siihen eriävän mielipiteen juuri tästä näkökulmasta, koskien tätä henkilörajausta, että velvoitteet ulotetaan jo 20 hengen yrityksiin. Kyllähän minusta tämä keskustan käyttäytyminen hallituksessa tässä loppuvaiheessa kertoo juuri siitä, että se valmistelu ei ollut tasapuolista ja kaiken kattavaa, minusta se on paras esimerkki siitä.

Kun täällä, taisi olla reilu vuosi sitten, käsiteltiin osakeyhtiölain uudistusta, nostettiin esille se, pitäisikö miettiä, että pienyrityksiin sovellettaisiin kevennettyä menettelyä osakeyhtiölaissa. Tässä tuodaan entistä enemmän hallintoa ja byrokratiaa pieniin yrityksiin, kun pikemminkin pitäisi päinvastoin rohkaista yrityksiä kasvamaan ja työllistämään ja keventää hallintoa. Kyllähän palaute pienissä yrityksissä on hyvin murhaava tätä uudistusta kohtaan, ja se tunne, jos koetaan, että tulee keinotekoinen kasvun este, on suomalaiselle työllisyydelle ja suomalaisen hyvinvointivaltion rahoitukselle vaarallinen esimerkki.

Mitä tulee sitten tähän muutosturvaan, niin olen samaa mieltä kuin ministeri, että sitä tulee kehittää näissä epävarmuustilanteissa ja se on varmaan se reitti, josta löytyy yhteisymmärrystä.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Niin kuin sanottu, yt-lain nimeksi sopisi hyvin "Yleisiä tiedotuksia työntekijöille". Kun ne tiedotukset on säädyllisesti annettu, niin sitten työnantaja tekee niin kuin tekee. Eli kyllä kokoomuksen pelottelu on nyt ihan tahallista pienten yrittäjien pelottelua näin vaalien alla. Ei tämä laki tuo mitään muutosta nykytilaan tosiasiassa, valitettavasti. Siinä mielessä sosialidemokraattien kiittelykin tästä laista on liioittelua.

Todellisia muutoksia tarvitaan, ja ne löytyvät sieltä irtisanomissuojan parantamisesta nykyisestään. Siellä on suuret heikkoudet, niin kuin siinäkin, että määräaikaisuuksia voi pyörittää vaikka kuinka kauan, ilman että siitä tulee mitään sanktioita.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Siihen, mitä arvoisa ministeri äsken juuri totesi, saatiin erään järjestöpäällikön äskettäisestä lausunnosta aikamoinen vahvistus. Hän kiinnitti huomiota tapaukseen, jossa firmassa on 15 vakinaisesti rekrytoitua henkilöä, sitten on kolme tai neljä määräaikaista, neljä osa-aikaista ja joku tilapäinen. Sitten sanottiin, että tämä kaikki johti siihen, että nyt joudutaan tämän 20 työntekijän kurimuksen piiriin, ja pidettiin sitä kauhistuksena. Toisin sanoen olen ymmärtänyt tämän lainsäädännön sellaiseksi, että halutaankin nimenomaan parantaa yrityskulttuuria ja rekrytointikulttuuria. Eli toisin sanoen todistettiin juuri henkeen ja vereen saakka, että tämä on paikallaan olevaa lainsäädäntöä.

Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomen Yrittäjien pääongelmat ovat tähän asti olleet työvoiman saatavuudessa, työvoiman osaamisessa, kysynnässä ja hyvässä liikeideassa. En hetkeäkään jaksa uskoa, että tämä yt-lain laajennus koskemaan 20:tä työntekijää olisi mikään todellinen ongelma, mikään todellinen yrityksen kasvun este. Sitä ei myöskään miltään osin tutkimuksellisesti tai muuten ole osoitettu, pikemminkin päinvastoin.

Nyt on ehkä harmi tämän keskustelun kannalta, että tämä Yrittäjien puheenjohtajan Eero Lehden puheenvuoro on asettanut kokoomuksen tosi noloon asemaan, ja herää kysymys, onko todella Suomen Yrittäjien puheenjohtajalla laajempikin kannatus tämän tyyppisille ajatuksille ja näkemyksille. Minä ymmärrän, ja voi olla näin, että varmaan puheenjohtaja Häkämies on ihan vilpittömästi sitä mieltä, että esitys on ennätyksellisen pöljä, mutta eihän tietysti vaalien alla voi mitään muuta sanoakaan. Aivan niin kuin SAK:n puheenjohtaja Ihalainen totesi, pikemminkin tässä tilanteessa, kun kehityksen suunta on varmaan mennä jossain määrin kohti paikallisia sopimuksia, on vahvennettava luottamusmiehen asemaa eikä niin, että yrityksen edustaja ekassa neuvottelussa (Puhemies koputtaa) ilmoittaa, että jollei homma kelpaa, niin lähdet kassan kautta kotiin.

Markku Koski /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Filatov oli ihan oikeassa siinä, että komiteanmietinnön jälkeen olisi pitänyt käynnistää keskustelu, jossa olisi myös käyty läpi Suomen Yrittäjien esittämää muutostarvetta, joka komiteanmietinnössä oli. Onneksi hallitus pystyi sisällään asiaa käsittelemään ja hiukan korjaamaan ongelmaa.

Mutta tulevaisuudessa on erittäin tärkeää se, että me emme kärjistä tätä ongelmaa, koska meillä on ennen kaikkea pienissä yrityksissä ongelmia siinä, että rahat eivät aina riitä kokopäiväiseen työhön, ja silloin tarvitaan sitä vuokratyötä, tarvitaan myöskin pätkätyötä. Tämä liittyy matkailuun, tämä liittyy tuotantoon, joka on kansainvälisten markkinoitten alaista, ja suhdannevaihteluihin. Meidän pitää huolehtia siitä, että muutosturva on sitten toimenpide, joka turvaa sen, että ihmiset eivät putoa loukkuun, vaan heillä on toimeentuloedellytykset myöskin niiden lyhyiden työsuhteiden välillä olemassa. Toivon, että tämän asian osalta ei todella liikaa törmätä ja luoda järjestelmää, jossa vaikeutetaan tätä pienten yritysten tärkeää työllistämismahdollisuutta myöskin lyhyiden työsuhteitten osalta. Täytyy korostaa myös, että pienissä yrityksissä (Puhemies: Aika!) työvoimakustannukset voivat nousta jopa 70 prosenttiin liikevaihdosta, kun ne suurteollisuudessa ovat alle 10 prosenttia.

Pekka Kuosmanen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kun olen ollut yrittäjänä 35 vuotta ja muistelen sitä aikaa, kun aloitin 1. tammikuuta 1970, mikä oli SAK:n suhtautuminen työnantajiin, niin se oli erittäin ystävällistä, samaa perhettä kaikki oltiin, mutta SAK:n kuristusote on viimeisen 35 vuoden aikana niin paljon tiivistynyt, että työttömiä Suomessa on tällä hetkellä yli 350 000, (Välihuutoja) ja se ei ole työnantajien vika. Työnantaja työllistää silloin, kun sillä on töitä, ja työntekijä ottaa työpaikan, jos katsoo, että palkkaus on semmoinen, että kannattaa ottaa.

Mitä tulee Eero Lehden sanomisiin, niin minä suorastaan hämmästelen Suomen Yrittäjien puheenjohtajaa, jos hän puhuu näin, että ensimmäiseksi työnantajan pitää erottaa pääluottamusmies. Onhan tämä ihan kauheata. Jokainen meistä vanhoista yrittäjistä tietää, että pääluottamusmies on työntekijöitten psykologinen johtaja ja toimitusjohtajan vasemmanpuoleinen apumies. Siinä yhdessä päätetään kaikki asiat, ja sillä tavalla taataan, että yritys tekee laadukasta työtä, työntekijällä koneet pelaavat, laitteet pelaavat ja työtä on kaikille. (Puhemies koputtaa) Eli me olemme yhteisessä veneessä, hyvät ystävät, tässä asiassa.

Sari Essayah /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Työministeriön oma työolobarometri kertoo, että työolot ja henkilöstön vaikutusmahdollisuudet ovat pienemmissä yrityksissä paremmalla tasolla kuin suuremmissa, käytännössä siis niissä yrityksissä, jotka tällä hetkellä kuuluvat yhteistoimintalain piiriin. Hallituksen esityksen perusteluissa, asiantuntijakuulemisissa ja myöskään EU-direktiivissä ei tule soveltamisalan laajentaminen kuuloonkaan, ja kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä ihmettelee suuresti, miksi tähän on päädytty. Emme katso, että pienissä yrityksissä on sellaisia ongelmia, joita yhteistoimintalailla voitaisiin lähteä ratkomaan.

Eräs asia, arvoisa puhemies, jonka haluaisin tässä yhteydessä nostaa esille, ja joka ei ole tullut vielä missään puheenvuorossa esille, on se, että nyt yhteistoimintalain toiminta-ala laajenee myöskin yhdistyksiin ja erilaisiin säätiöihin. Jos pienissä yrityksissä on vaikeutta ottaa nämä erilaiset uudet velvoitteet käyttöön, niin mitä tämä aiheuttaakaan yhdistyskentälle? Yhdistykset todellakin joutuvat suuriin ongelmiin, koska siellä ei ole tällaista henkilöstöjohtamisen osaamista, mitä tämän yhteistoimintalain soveltaminen tulee vaatimaan. Kaikkiin yhdistyksiin joudutaan todennäköisesti palkkaamaan erilaisia neuvonantajia ja vuokraamaan erilaisia asianajajia, (Puhemies koputtaa) jotta voidaan selvitä näitten uusien velvollisuuksien tuomista työtaakoista.

Anne Holmlund /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Filatov nosti esille, että alle 10 hengen yrityksissä on yhteistoiminta kaikkein avoiminta ja ilmapiiri kaikkein paras. Olin hyvin hämmästynyt, kun luin työministeriön selvityksiä, koska siellä on niputettu 10—49 työntekijän yritykset samaan kastiin. Osa noudattaa nykyistä yt-lakia, osa ei. Mielestäni nämä eivät ole verrannollisia ollenkaan. Ja kun vertaa jopa näitäkin tuloksia, niin selkeästi alle 50 hengen yrityksissä ilmapiiri ja vaikuttamismahdollisuudet koettiin työntekijöiden osalta huomattavasti paremmiksi kuin suuremmissa yrityksissä. Mielestäni tämä soveltamisalan laajennus on erittäin merkittävä, ja varmasti ministeri Filatovkin tietää, miten kuuma aihe tämä on yrittäjäkentässä. Siksi olisi ollut erittäin perusteltua, että ennen kuin tällaista laajennusta tehdään, työministeriö olisi tehnyt perusteellisen selvityksen siitä, mikä on todellinen tilanne alle 30 hengen ja yli 30 hengen yrityksissä. Minusta se on hyvää lainvalmistelua, ja sitä tässä ei ole tehty.

Matti Kangas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä vaaditaan paikallista sopimista ja luottamusmiehen asemasta keskustellaan. Kyllä yt-laki nimenomaan antaa selkänojaa luottamusmiehelle silloin, kun hän paikallisesti sopii. Mutta jos näillä valtuuksilla mennään paikalliseen sopimiseen, niin kyllä sitä voidaan sanoa, että työnantajalle annetaan vähän niin kuin ketun vapaudet kanatarhassa. Olin 12 vuotta erään keskeisen ammattiliiton hallituksessa, ja siltä ajalta kaikista eniten tuli valituksia pienistä yrityksistä, että tulkaa tänne, että he eivät mahda mitään. Pienissä yrityksissä ainoat henkilöt, keitä sinne toivotaan, ovat työsuojelupiirin tarkastaja ja ammattiliiton toimitsija, kun he eivät itse uskalla ottaa asioita esille. Se on lopputili, jos siellä rupeaa liikaa vaatimaan. Varsinkin pienillä paikkakunnilla pienissä yrityksissä tällainen on tilanne. On hyviä yrityksiä, ja tämä on laki, joka hyville yrityksille ei tee mitään.

Ja se on niin kuin ed. Kuosmanen täällä totesi (Puhemies koputtaa) pitkään yrittäjänä olleena. Toivottavasti Pekka pääsee eduskuntaan ja Lehti ei. Näin se on. (Naurua)

Riikka Moilanen-Savolainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä ed. Häkämies puhui yt-lain merkityksestä irtisanomistilanteissa ja samassa puheenvuorossa myöskin vaati, että muutosturvaa tulee kehittää. Minä en nyt tästä logiikasta pääse kärryille, koska tässä lain uudistuksessahan nimenomaan yt-lakia muutetaan sen henkiseksi, että ongelmiin puututaan ajoissa, ennen kuin niitä syntyy, kun taas muutosturvan yhteydessä ei tämän kaltaista pelottelukampanjaa ollut käynnissä ja siinä kuitenkin lainsäädännön yhteydessä annettiin selkeitä velvoitteita työnantajalle, kun irtisanomisia on tapahtumassa, tiedottamisvelvoitteita, selvitysvelvollisuuksia, niin henkilöstölle kuin työvoimatoimistoille. Minä en nyt todellakaan ymmärrä, mihin tämä kokoomuksen näkemys perustuu, mutta siitä olen ilahtunut, että teillä on myönteinen suhtautumistapa nyt tähän yt-lain henkeen.

Reijo Laitinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Minä en alkuunkaan ymmärrä sitä mellakkaa, mikä yhteistoimintalain muutoksesta on syntynyt. Tässä on vähän saman kaltainen tilanne kuin silloin, kun uudistettiin yritysverotusta. Silloin nostettiin hirvittäviä mielipiteitä ennen kaikkea Suomen Yrittäjien taholta, että nyt jos tämä laki säädetään, yritykset eivät investoi, eivät palkkaa uutta työväkeä. Miten on käynyt? Laki on toiminut hyvin, yritykset ovat investoineet, ovat palkanneet lisää työvoimaa, enemmän kuin vuosiin. Tässä on sama tilanne. Tässä luodaan sellaisia pelkotiloja, käsittämättömiä pelkotiloja, sinne yrityksiin. Jos on kerta niin, että yrityksissä, niin kuin kokoomus ennen kaikkea on todistellut, pienissä yrityksissä, asiat ovat hyvin, niin kuin minunkin kokemukseni mukaan voittopuolisesti ovat, niin mitä esteitä tämä yhteistoimintalaki tuo sitten sinne? Jos kaikki asiat ovat hyvin, ei tarvitse pelätä mitään yhteistoimintalakia. Toisaalta tullaan siihen, että kun te vaaditte, että pitää sopimusoikeutta siirtää enemmän työpaikoille, (Puhemies koputtaa) se edellyttää, että siellä on toinen osapuoli neuvottelemassa niistä asioista, ja yhteistoimintalaki vahvistaa tätä neuvotteluosapuolta.

Anne Huotari /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yt-laista kokoomus sai loistavan vaalien esitaisteluvälineen keskustaa vastaan, alkoi siis taistelu yrittäjien äänistä, siitähän tässä on kysymys. Valitettavasti tähän on liittynyt pelottelua ja uhkailua, josta yrittäjät itsekin ovat, osa yrittäjistä on, aivan hämillään, mistä heidän pitäisi olla vihaisia. Voi siis kysyä, ketä tai mitä tämä taistelu oikein sitten loppujen lopuksi palveli — politiikan uskottavuuttako, niinkö? Tuskin vain. Minä luulen, että tämä enemmänkin vei politiikan uskottavuutta.

Monet yrittäjät ovat tyytyväisiä siihen, että on olemassa pelisäännöt, pienetkin yrittäjät. Heille on etu siitä, että he tietävät, miten pitää toimia muutostilanteissa, kun työntekijällä on siellä ammattiliiton lakimies turvanaan ja yrittäjällä välttämättä ei. On paljon selkeämpää, kun tietää, mistä on kysymys. Erityisesti ongelmatilanteissa, ed. Markku Koski, silloin juuri, tarvitaan näitä pelisääntöjä. (Puhemies koputtaa)

Ed. Kuosmanen halusi täällä asettua asiantuntijan rooliin eikä kokoomuksen esitaistelijaksi.

Martin Saarikangas /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Uskon, että meitä on aika monta asiantuntijaa tässä salissa, kun puhutaan yt-laista. Minulla on kohtuullinen kokemus, ja voisin sanoa, että hämmästelen näitä puheita täällä, kun väitetään, että työnantajan tavoitteena on ensinnäkin irtisanoa ja vähentää työtä. Työnantajan tavoitteena on toimia yhteistoiminnassa työntekijöiden kanssa siten, että yritys toimii, että se tuottaa voittoa, että voidaan jatkossakin toimia. Siinä yt-laki on erinomaisen hyvä työväline. Ed. Uotilan kanssa olemme tehneet tässä paljon työtä, ja uskon, että olemme hyvä esimerkki siitä.

Mutta on raja sille, missä tämä byrokratia pidetään. Pienissä yrityksissä raja on aikaisemmin ollut 30 ja tässä laissa se on 20, ja se tuo turhaa byrokratiaa. Tiedän, että pienissä yrityksissä tämä toimii ilman byrokratiaa. Sen takia me vastustamme sitä.

Mitä tulee Eero Lehden (Puhemies koputtaa) kommentteihin, niin olen kyllä ehdottomasti sitä mieltä, (Puhemies: Aika!) että se ei edusta hänen, ei minun, ei kenenkään työnantajan eikä elinkeinoelämän näkemystä.

Rosa Meriläinen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomen Yrittäjät edustaa 40:tä prosenttia yrityksistä, jotka tulevat uusina tämän lain piiriin, ja sen takia tietenkin heidän puheenvuorojaan on syytä kuunnella vakavasti, mutta kyllä nämä Lehden änkyrämäiset puheenvuorot pistävät miettimään, haluavatko he oikeasti neuvotella mistään vai ainoastaan lähtökohtaisesti vastustaa kaikkia esityksiä, jotka pyrkivät työntekijöiden aseman parantamiseen.

Kyllä kokoomuksen retoriikka yrittäjien kyykyttämisestä tuntuu enemmän vaalikiimalta. Olen aivan samaa mieltä kaikkien niiden kanssa, jotka sanovat, että soveltamisalan laajennuksen vaikutuksia on aivan ylidramatisoitu. Niissä yrityksissä, joissa työpaikkademokratia toimii ja tieto kulkee, ei tämä saa aikaan suuria muutoksia, ja siellä, missä asiat eivät ole kunnossa, työntekijöiden asema paranee tämän lain seurauksena. Eikö se ole hieno asia?

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Matti Vanhasen hallitus on sitä mieltä, että hallinnollisia velvoitteita ja turhaa byrokratiaa pienyrittäjille on lisättävä. Siitähän tässä asiassa on kyse. (Välihuutoja) Kyllä olen pettynyt, että kepukin on nyt lyömässä suomalaista yrittäjää lekalla päähän, ja minä kun vielä menin esittämään, että tulevaisuudessa nämä puolueet voisivat toimia saman katon alla. (Naurua) Kyllä kepu katuu tätä SAK:n ja SDP:n edessä nöyristelyä viimeistään silloin, kun keskustan kansanedustajat täältä iltaistunnon jälkeen menevät Bottan takana olevalle nakkikioskille nälkäisinä ja siinä on sitten luukun edessä lappu, että "nakkikioski suljettu yt-neuvottelujen ajaksi". (Naurua)

Leena Rauhala /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Työpaikkademokratia on tärkeä asia ja yhteistyö työntekijöitten ja työnantajan kanssa työpaikoilla. Sitä ei varmasti kukaan tässä salissa vastusta, ei vastalauseen tekijät, ei oikeisto eikä vasemmisto, siinä ollaan ihan yhdessä rintamassa. Mutta tärkeä kysymyshän tässä on se, että tämän lain piiriin tulee nyt paitsi pienet yritykset myös yhteisöt, tämmöiset järjestöt, jotka tekevät aatteellista työtä, joissa on paljon vapaaehtoistyöntekijöitä, ja heidän toimintansa on hyvin toisenlaista kuin voittoa tuottavan yrityksen. Sen vuoksi koulutustarpeet tietysti nousevat esille, ja kun moni tämmöinen ostopalvelua tuottava yhteisö on kilpailulainsäädännön alainen, niin voi olla, että kahden kolmen vuoden välein joudutaan työntekijät irtisanomaan tästä syystä, kun ostosopimukset lakkaavat, ja tämä tuottaa joka tapauksessa sellaista toimintaa, joka on poissa siitä varsinaisesta tehtävästä, esimerkiksi hoitotyöstä. Sen vuoksi olen samaa mieltä tästä byrokratiasta ja toiminnan luonteen muuttumisesta, että sitä ei olisi tullut tehdä.

Kari Uotila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Saarikankaan kanssa olen monesta asiasta samaa mieltä ja olen tehnyt yhteistyötä, mutta tässä kyllä näkökannat eroavat toisistaan. Kokoomus väittää, että se kannattaa yhteistoimintalakia mutta ei kannata sen soveltamisalan laajentamista. Tällä kokoomus todistaa sen, että se ei kannata yhteistoimintalakia siltä osin kuin sen soveltamisala laajenee, elikkä kokoomus vastustaa yt-lakia tältä osin. Näin se on. (Ed. Zyskowicz: Nyt, ed. Uotila, logiikan peruskurssille!)

Ja toiseksi tähän ed. Zyskowiczin nakkikioskivertaukseen. Sen nakin ostajan kannalta on ihan sama, lukeeko siinä lapussa "kioski suljettu yt-neuvottelujen takia" vai "kioski suljettu työntekijän potkujen takia". Mutta sen työntekijän kannalta on parempi, että siinä lukee, että "yt-neuvottelujen takia".

Kimmo Tiilikainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yrittäjät ja työntekijät ovat samassa veneessä, ja molemmat tarvitsevat toisiaan, ja hyvä työilmapiiri on avain yritysten menestykseen kovenevassa kilpailussa. Vanhasen hallitus on noudattanut tätä linjaa. Se on tehnyt paljon uudistuksia, joilla on parannettu yritysten kilpailuedellytyksiä, ja toisaalta on pidetty huolta työntekijöitten turvasta muutosturvalainsäädännöllä jälkijättöisesti ja nyt yt-lailla etupainoisesti. Täytyy katsoa tätä kokonaisuutta eikä ampua tällä tavalla pelottelutaktiikalla yksityiskohtien kimppuun tässä hallituksen onnistuneessa ja tuloksia tuoneessa politiikassa.

Esitätte sitä, että keskusta jotenkin on epäonnistunut tässä. Haluan nyt palauttaa mieliin, kun teidän johtava pääministeriehdokkaanne Niinistö vuonna 2000 riitautti työehtosopimuslain uudistuksen, mitä jäi käteen kirjausperusteluihin. Keskusta muutti tässä monia pykäliä pienyritysten kannalta myönteisempään muotoon, (Puhemies koputtaa) siirtymäajan, jonka aikana on mahdollista opetella uudet säännöt. Lopetetaan pelottelu (Puhemies: Aika!) ja aletaan elää tämän lain mukaan yhteistyössä.

Saara Karhu /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Työpaikkademokratia ei ole pieni asia, ja esimerkiksi työviihtyvyys, uskallan sanoa, on ennen muuta työnantajan etu, se lisää tuottavuutta. Myös yhdistyksissä on hyvin tärkeää, että on demokratia. Sieltäkin on tullut palautetta, että asiat eivät toimi niin kuin pitäisi.

Puhemies! Kokoomuksen puheenvuorossa vaadittiin Suomen Yrittäjien painoarvon lisäystä, ja sen jälkeen sitten tämän puheenvuoron käyttäjä ed. Holmlund, ed. Häkämies ja monet muut ovat sanoutuneet irti Suomen Yrittäjien puheenjohtajan Eero Lehden julkisuudessa olleista erittäin kovista puheenvuoroista, joissa paljastui todella raaka arvomaailma työntekijää kohtaan. Miten nämä kaksi asiaa sopivat yhteen: Suomen Yrittäjien painoarvon lisääminen ja sitten Suomen Yrittäjien puheenjohtajan linjaukset, joita ette voi hyväksyä? Onko hän puhunut yksityishenkilönä, ja voiko Suomen Yrittäjien puheenjohtaja ottaa omalta sektoriltaan tällä tavalla kantaa yksityishenkilönä?

Reijo Paajanen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ainoana Suomen Yrittäjien hallitukseen kuuluvana tästä salista sanoudun myös irti Eero Lehden sanomisista. Hän on yksityishenkilönä todennut näin, ja itse kukin välillä omia sammakoitaan päästelee. Suomen Yrittäjiin kuuluu 96 000 yritystä, ja tämä lain muutos koskettaa, niin kuin ed. Meriläinen totesi, noin 40:tä prosenttia Suomen Yrittäjien yrityksistä tässä 20—30 hengen joukkueessa. Yrittäjät vastasivat kyselyyn välittömästi, kun tämä lakiesitys tuli julki, ja kun 3 000 yritykseltä kysyttiin, niin 98 prosenttia vastanneista ilmoitti, että vastusti henkeen ja vereen tätä lakia. (Ed. Karhu: Kun kokoomus pelotteli!) — Tätä ei ole pelotellut kokoomus eikä Suomen Yrittäjät. — Minä totean vielä ed. Ben Zyskowiczin retoriikkaan liittyen entisenä SaiPan puheenjohtajana, että ilmeisesti kolmas erä joudutaan perumaan, kun yt-neuvottelut joudutaan käymään myös jääkiekkojoukkueessa tämän jälkeen.

Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä ihmettelin täällä valiokunnan puheenjohtajan Gustafssonin lausumaa siitä, että työllistämiskynnys ei olisi todellinen. Valiokunta kuuli useita yrittäjiä, joilla on 20—30 työntekijää, ja kaikki sanoivat, että on itsestäänselvää, että he harkitsevat, menevätkö yli 20:n, ja tulevat lisäämään vuokratyövoiman käyttöä. Tämä kysymys on aivan todellinen, ja mistä se johtuu? Se johtuu siitä, että ei näissä yrityksissä ole mitään henkilöstöpäälliköitä, vaan yrittäjän oma päivä pitenee. Se on omasta selkänahasta pois, kun pitää kaikki tämmöinen ylimääräinen byrokratia hoitaa. Se on syy siihen, että yrittäjät eivät yksinkertaisesti jaksa sitä tehdä ja eivät ole siihen valmiita. Tämä viesti on aivan selvä.

Mauri Salo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen yrittäjyysohjelma sisältää byrokratian purkamisen, ja tämä vastakohtaisesti lisää kyllä nyt yrityksille byrokratiaa. Haluan korostaa sitä kustannusvaikutusta, joka tässä 20 ja 30 työntekijän välissä nyt tulee. Elikkä nyt yritysten ja yrittäjien pitää taas kerran löytää yhden henkilötyövuoden verran tehokkuutta kyetäkseen vastaamaan siihen haasteeseen, jonka tämä uusi määräys tuo. Onhan se yrittäjän aikakin arvokasta rahallista aikaa. Sitten luottamusmiehen kanssa neuvotellaan ja katsotaan, pidetään palaveria, ostetaanko sorvi vai eikö osteta. Elikkä kyllä tässä sillä tavalla nyt mennään vähän överiksi. Tämä on tavattoman epäkiitollinen laki tuoda nyt näin vähän kuin ulkoparlamentaarisin voimin tähän eduskuntaan hyväksyttäväksi.

Esa Lahtela /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kävikö tässä sillä tavalla, että Eero Lehti juoksutti kokoomuksen heikoille jäille? (Eduskunnasta: Ei, ei!) Siinä kepukin meinasi vahingossa mennä sinne, mutta kepulaiset huomasivat sen jo vähän aikaisemmin. Mutta nyt kun tuli tämä esille, jotta ollaan menossa avantoon, niin nyt kokoomus kokonaan käy vetämään pois ajatuksia, (Ed. Kuosmanen: No, no, no!) koska luottamusmiehen aseman murentaminen ja luottamusmiessuojan kokonaan poistaminen olisi ollut tosi kova paikka ja nyt kokoomus huomasi, että ollaan menossa sulaan veteen. Se on hyvä, jotta olette heränneet siinä hommassa, koska jo tänä päivänä luottamusmiehiä sanotaan irti, maksetaan kovia sanktioita, mikä kuvastaa sitä tilannetta. Jos ei tätä olisi olemassa, niin sehän tarkoittaisi, että meillä ei olisi edusmiehiä ollenkaan siellä, ei olisi mitään, vaan oltaisiin kokonaan isäntävallan armoilla.

Kun on puhuttu , jotta työvoima on kuitenkin yrityksen tärkein voimavara, niin kyllähän tämä osoittaa semmoista ylemmyydentunnetta, että se on roskasakkia — noin kokoomuksen suunnalta — (Välihuutoja) koska ei haluta nostaa mihinkään asemaan sitä. Sen takia minusta tämä yt-laki kuitenkin antaa joitakin oikeuksia, vaikka tämä, niin kuin ed. Tennilä totesi ihan hyvästi, on potkulaki sinällään. Määrämuotoisesti tehdään joitakin asioita, mutta antaa se vähän neuvotteluvaltuuksia kuitenkin.

Olli Nepponen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kävin viime maanantaina Kangasniemellä Reifer Oy:ssä, jossa on 25 työntekijää — hyvin hoidettu, mallikelpoisesti, kaikki pelaa siellä, ovat lähellä johtajat ja työntekijät, ei ole mitään eroja. Kyllä siellä pidettiin tätä muutosta byrokratiaa lisäävänä, työtä lisäävänä. Suurin huoli on tällä hetkellä, mistä saa työntekijöitä, mistä saa lisää tilaa. Mikä on lääke? Automatisoidaan lisää. Se on myöskin tämän lain tuloksia. Siellä nähtiin, että yt-lain hengessä pitää toimia, mutta ne kaikki toimenpiteet, jotka tässä laissa ulotetaan alle 30 ja yli 20 hengen yrityksiin, ovat kohtuuton rasite siellä. Kyllä siellä se tehdään, mutta jostakin se on otettava, vaikka automatisoinnin kautta sitten ne menot, jotka tähän menevät.

Rauno Kettunen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Päivän pahimman uhkakuvan esitti kyllä ed. Zyskowicz: Jaskan grilli kiinni yt-lain takia!

Täällä kuitenkin kokoomus ryhmäpuheenjohtajansa johdolla on tukenut yt-lain uudistamista kokonaisuutena. Samoin kokoomuksen puheenjohtaja Katainen kirjoitti tästä, minulla on tässä suora lehtileike Savon Sanomista 8.12. Katainen kirjoittaa suoraan näin: "Uusi lakiesitys on tarpeellinen ja valtaosin erittäin hyvä. Työmarkkinajärjestöt ovat tehneet hyvää työtä lakia valmisteltaessa. Kokoomus on harvinaisen tyytyväinen annettuun lakiesitykseen, ja 98-prosenttisesti olemme sen takana." Mutta nyt kyllä haluan kysyä, milloin täällä on täydellistä lainsäädäntöä tehty. Harvoin edes 98-prosenttisesti hyvää, niin kuin tämä esitys kokoomuksen mukaan on.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Kettuselle vastaan, että ne muutokset, joita esitetään yhteistoimintalakiin tässä yhteydessä, jotka koskevat yhteistoimintalain sisältöä, ovat meidän mielestämme perusteltuja. Ne parantavat yhteistoimintalain toimivuutta, ja me kannatamme niitä muutoksia.

Mutta se puoli tässä asiassa, jota emme kannata, on se, että yhteistoimintalaki ulotetaan yhä pienempiin yrityksiin, ja sitä yritin tällä nakkikioskirinnastuksella kuvastaa. Siis emme hyväksy sitä, että yhä pienemmät yritykset — tässä vaiheessa 20—30 henkeä, seuraavassa vaiheessa ehkä 5—20 henkeä — saatetaan yhteistoimintalain muotomääräysten ja lisääntyvän byrokratian piiriin.

Matti Kauppila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Uudessa yt-lakiesityksessä yritysten koko otetaan monessa kohdassa huomioon. Henkilöstön määrä säätelee esimerkiksi sitä, missä laajuudessa eri asioita on käytävä lävitse. Nyt kysyisinkin ministeriltä ja kokoomuslaisilta, mitkä ovat nyt ne pykälät, jotka sen luvun 20 lisäksi pitäisi laissa muuttaa. Tämä lakihan antaa melkoiset joustot edelliseen lakiin nähden, muun muassa semmoinen asia kuin irtisanomistilanteisiin liittyvät sanktiot pienenevät euromääräisesti. Kysyisin, missä kohtaa nyt mättää muualla kuin sen 20:n kohdalla (Ed. Zyskowicz: Juuri vastasin, ed. Kauppila!)

Johannes Koskinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa oudoksuttaa sekä kokoomuksen että yrittäjäjärjestön puolelta tämä suhteellisuudentajun totaalinen puuttuminen. Tällä kaudella on Vanhasen hallituksen yrittäjyyden politiikkaohjelmalla laajemmin ja kattavammin kuin koskaan Suomessa perattu yrittäjyyden esteitä ja niitä poistettu. On parannettu yrittäjien eläketurvaa, sosiaaliturvaa, työttömyysturvaa. On poistettu tätä hallinnollista taakkaa, vähennetty byrokraattisia koukeroita yrityksen perustamisessa, on helpotettu rahoitusta, poistettu myös velkaongelmia ja helpotettu niiden voittamista silloin, kun yrityksessä on mennyt heikosti. Tähän kaikkeen suhteutettuna tämä yhteistoimintalain mukanaan tuoma pieni lisätyö 20—30 työntekijän yrityksissä on kuin laittaisi vaakakupissa hyttysen ja hirven vastakkain, ja kokoomuksen vaa’alla se hyttynen painaa paljon enemmän. Tästä keskustelusta päätellen vielä sitä hyttystä koetetaan hirvikiväärillä ampua. Tämä on niin outoa, outoa keskustelutapaa, että luulisi vaalien hiukan herättävän tunteita myös niitä työntekijöitä ja toimihenkilöitä kohtaan, jotka tällä lailla pääsevät lain velvoittamana mukaan neuvottelemaan yrityksen keskeisistä asioista erityisesti henkilöstön kannalta, ja jos se tuo (Puhemies koputtaa) jonkun verran lisätyötä yrittäjälle, niin sen vaakakupissa toisella puolella painavat nämä isot verouudistukset ja muut mainitsemani asiat.

Jyri Häkämies /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Niin kuin aiemmin totesin, keskustan ryhmäjohtaja Kalli tunnustaa, että keskusta nukkui tämän lain valmistelun aikana, se heräsi viime hetkillä, yritti muutosta ja epäonnistui. Mutta perjantaina teillä on mahdollisuus liittyä kokoomuksen joukkoon ja estää se, että tämä ulotetaan näihin entistä pienempiin yrityksiin. Aivan kuten ed. Zyskowicz totesi, valtaosaltaan me hyväksymme tämän lakimuutoksen ja kannatamme sitä, mutta emme sitä, että se lisää byrokratiaa.

Vielä lyhyesti: Tämän lain taustallahan olivat suurten yritysten suuret irtisanomiset. Mutta kun tuli lopputuloksen paikka, maksumieheksi laitettiin pienet yritykset. Pienten yritysten housuilla mentiin tuleen. Täällä on kysytty, miksi me tätä kritisoimme. Eihän terveitä pidä parantaa. Täällä on todettu, että nämä asiat sujuvat, tieto kulkee pienissä yrityksissä. Komitean työskentelyssä ei osoitettu perusteita, miksi tämä ulotetaan entistä pienempiin yrityksiin. Tämän vuoksi tätä kohtaa me emme hyväksy ja edellytämme, että jatkossa myös pienten yritysten ääni paremmin otetaan huomioon lain valmistelussa.

Työministeri Tarja Filatov

Arvoisa puhemies! Koskeeko tämä pienten yritysten ääni myös niitä Suomen Yrittäjien puheenjohtajan esittämiä näkemyksiä, joita olemme tässä viime aikoina kuulleet ja joita kokoomus työelämään haluaa? (Välihuutoja kokoomuksesta) — Näin tässä saattaa käydä. Voi olla, että se kenttä kävelee itse kunkin yli jossakin vaiheessa.

Mutta vielä muistutukseksi: Tämän lain taustalla eivät olleet pelkästään isojen yritysten irtisanomiset vaan se, että laki on selvästi vanhentunut. Meillä on tullut EU-direktiivejä, meillä on tullut muutosturvaa, meillä on tullut monia lainsäädäntöjä, jotka on tehty irrallisena. Oli selkeästi tarve kerätä näitä lakeja yhteen yhteiseen pakettiin, jotta se olisi sen yrittäjän, ison tai pienen, näkökulmasta helpommin luettavissa ja helpommin tulkittavissa. Kukaan ei ole vielä kiistänyt sitä, etteikö tämä laki selkiyttäisi myös pienen yrittäjän asemaa siinä mielessä, että tämä on huomattavasti helppolukuisempi kuin ne lukuisat silppulait, mitä meillä tähän mennessä on ollut. (Ed. Zyskowicz: Miksi kaikkein pienimmät yritykset jätetään tämmöisen erinomaisen uudistuksen ulkopuolelle?)

Kun itse olen ollut mukana tässä prosessissa ja kuullut myös niitä vaatimuksia, joita Suomen Yrittäjät on tähän lakiin esittänyt, niin ikävä kyllä sieltä on tullut sellaisiakin pykäläpoistoja, jotka poistaisivat rankasti meidän nykyistä lainsäädäntöämme, romuttaisivat muutosturvan, yhteistyömenettelyt ja muut, ja tämä prosessi ei kuvaa näiden tahojen ilkeyttä vaan sitä, että ei ole huomattu, että tässä on yhdistetty useita lakeja. Monet näistä käytännöistä ovat olleet jo meidän työelämässämme totta, mutta nyt lasketaan vain pykälien määrää, ja kun ne yhteistoimintalaissa ovat uusia pykäliä, niin on kuviteltu, että ne ovat yritysten velvoitteina uusia. Uskon, että hallituksen sisällä tässä prosessissa, kun on käyty läpi, mistä mikäkin kohta lakiin on tullut, on huomattu, että ei ole niin isoa tarvetta muuttaa pykäliä kuin mikä alun perin on ollut mielikuva, siltä pohjalta, että pykälämäärä kyllä kasvaa, mutta pykälät tulevat eri laeista.

Kun täällä ed. Häkämies muun muassa vaati kevennettyä menettelyä pienille yrityksille, niin tämä laki on rakennettu juuri niin. Sellaiset yt-menettelyyn liittyvät toimenpiteet, jotka vaativat paljon henkilötyövuosia tai henkilötyömäärää, kuten erilaisten suunnitelmien tekemiset, joissa tarvitaan sitä kirjoitustyötä, on jätetty tänne isompaan yrityskenttään, niitä ei ole ulotettu tänne pienempään yrityskenttään.

Mutta jos lähdetään siitä ajatuksesta, että työntekijöiden pitäisi olla suunnilleen tasavertaisessa asemassa, ovat he sitten isoissa yrityksissä tai pienissä yrityksissä, (Ed. Zyskowicz: Ovatko Nokia ja nakkikioski samanlaisessa asemassa?) niin minä en voi ymmärtää sitä, että on jotenkin byrokraattista se, että työntekijälle pitää kertoa etukäteen, että hänet irtisanotaan tai että työntekijälle pitää perustella se, miksi hänet irtisanotaan. Nämä ovat ilmeisesti niitä byrokratialisäyksiä, joista tässä keskustelua käydään, koska minä ainakaan en ole kuullut vielä yhtään konkreettista esimerkkiä siitä, millä tavalla tuo byrokratia kasvaa. Sen lisäksi esimerkiksi määräaikaisista työsuhteista pitää kertoa silloin, kun työntekijäpuoli sitä kysyy. 20 hengen yrityksessä työnantaja yleensä tietää sen siltä istumalta; sen sijaan isoissa yrityksissä, joissa on monia toimipisteitä, voi olla huomattavasti vaikeampi selvittää esimerkiksi tämän tyyppisiä asioita, montako määräaikaista missäkin yksikössä on.

Se, miksi tämä laki on tuossa valmistelussa saanut varsin laajan tuen, lähtee siitä, että se pyrkii linjaamaan niitä asioita, jotka ovat hyvää henkilöstöpolitiikkaa, jotka ovat hyvää johtamista, jotka turvaavat niin työnantajan kuin työntekijänkin pelisääntöjä, joiden kautta voidaan luoda työelämään kilpailukykyä ja työlle lisää tuottavuutta, mutta myös huolehtia siitä, että pienissä yrityksissä saadaan työvoimaa, koska useimmiten pienissä yrityksissä työvoiman saatavuuden ongelmat ovat siellä sisällä sen vuoksi, että sinne kyllä tullaan, mutta ei välttämättä pysytä näissä yrityksissä, vaan lähdetään sitten isomman yrityksen piiriin, jossa koetaan se työsuhde turvallisemmaksi ja ylipäätään työelämä houkuttelevammaksi.

Kun viitattiin Suomen Yrittäjien tekemään kyselyyn, jossa 98 prosenttia vastusti tätä lakia, niin haluaisinpa tietää, moniko noista yrittäjistä tiesi, mitä tässä laissa on esitetty, kun ainakaan lähetekeskustelussa valtaosa kansanedustajistakaan ei tiennyt, mitä laissa on, (Ed. Kuosmanen: No, sen ymmärtää kyllä!) koska esitettiin kritiikkiä sellaisia asioita kohtaan, joita tässä laissa ei ole missään vaiheessa esitetty.

Sitten esitettiin kysymys, miksi tutkimuksia ei ole tehty jonkun tietyn haarukan mukaan työministeriössä. Tutkimukset tehdään yleensä riippumattomasti, niitä tekevät tutkimukseen erikoistuneet laitokset, ja silloin katsotaan, mitkä ovat sopivat haarukat arvioida joitakin tilanteita. Silloin kun tätä komiteassa on valmisteltu, tätä on johtanut työoikeuden johtava professori yliopistomaailmasta, siellä on kuultu monia yliopistomaailman asiantuntijoita, joten uskallanpa väittää, että siellä työelämän asiantuntemus on ollut mahdollisimman laajalla skaalalla edustettuna.

Sitten tässä nousi esiin vielä se, miksi tämä tulee yhdistyksiin. Erityisesti yhdistyksissä on ongelmia työnantajaosaamisen kanssa. Mutta kun siellä yhdistyksissäkin ihmiset ovat työssä ja palkkasuhteessa, varsinkin jos yhdistys on hieman suurempi, niin on yksinkertaisesti kohtuullista, että vaaditaan myös suuremmilta yhdistyksiltä työnantajaosaamista, koska jos sitä työnantajaosaamista ei ole, niin ei voi olettaa, että olisi työnjohtamisosaamista tai hyvän henkilöstöpolitiikan osaamista. Kuitenkin kaikki tutkimukset osoittavat, että hyvä henkilöstöpolitiikka, paitsi että se vaikuttaa työhyvinvointiin, vaikuttaa myös tuottavuuteen ja sitä kautta sen yhdistyksen toiminnan mahdollisuuksiin ja siihen tulokseen, mitä yhdistys lähtökohtaisesti haluaa tehdä. Tässä on varmasti syytä miettiä, millä kolmannen sektorin toimijoiden projekteilla tai muilla voitaisiin lisätä työnantajaosaamista yhdistyksissä. Niissä yhdistyksissä, joissa esimerkiksi on työllistetty pitkäaikaistyöttömiä, heille on ollut joissakin tilanteissa tarjolla tällaista koulutusta, mutta varmastikin liian vähän, ja se on yksi sellainen sektori, johon pitää tulevaisuudessa kiinnittää lisää huomiota.

Pekka Kuosmanen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tämä yt-lain sisältö on mielestäni erittäin hyvä ja ajankohtaisesti laadittu. Mutta todella vastustan jyrkästi sitä, että sitä laajennetaan 30 työntekijän ryhmästä 20:een, koska yrittäjien korvien välissä on sen verran vikaa, että kuitenkin he ajattelevat, että minun ei kannata laajentaa yritystä yli 19 työntekijän, koska silloin se yt-menettely tulee.

Arvoisa puhemies! Ed. Laitiselle vastaan — ennen kuin hän poistuu täältä salista — kun hän sanoi, että yrittäjien verotuksella pelottelu ei ole aiheuttanut mitään investointien vähenemistä, että tosiasia on, että 3,7 miljardia Suomeen investoitiin viime vuonna ja ulkomaille 3,6 miljardia. Kotimaahan ulkolaiset investoivat vain 800 000 euroa. Eli kysyn ed. Laitiselta, mitä meidän kansanedustajien pitäisi tehdä, että kotimaan investoinnit kasvaisivat sille tasolle, millä ne olivat viisi vuotta sitten, eli 10 miljardia lisää pitäisi saada kotimaisiin investointeihin rahaa, ja pystyttäisiin estämään nämä investoinnit ulkomaille.

Sinikka Hurskainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tuntui oudolta, kun kuuntelin täällä näitä puheenvuoroja, että uudistettu laki olisi riski työllistämiselle. Se ei mitenkään voi pitää paikkansa. Uskallan väittää, että työelämää kehittävä lainsäädäntö auttaa aina tuottavuutta ja työllisyyttä ja se luo myös turvallisuutta työpaikoille ja tätä kautta lisää tietysti työviihtyvyyttä, jolloin varmasti myös työntekointo nousee. Tämän lain myötä vahvistuu työntekijöiden ja myös yrittäjien asema, eli tässä on molempien etu kyseessä. Siksi ihmettelen tätä valtavaa huutoa, mikä nyt oikeiston puolelta tästä on syntynyt.

Arto  Satonen  /kok:

Arvoisa puhemies! Aluksi haluaisin todeta vielä pari kommenttia edellisen keskustelun johdosta, ensinnäkin sen, että ei ainakaan työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan kuulemisessa käynyt ilmi, että EU jotenkin määräisi, että soveltamisalaa pitää laajentaa 30:sta 20:een. Se ei kyllä sieltä tule. Kyllä se on ihan kotimaista keksintöä siltä osalta kuin yt-lain soveltamisesta puhutaan. Toisaalta, kun tässä maassa kuitenkin on vielä voimassa sellainen laki, että jokainen yrittäjä saa itse päättää, työllistääkö hän jonkun henkilön, niin kyllä aika merkittävä vaikutus on sillä subjektiivisella näkemyksellä, kuinka yrittäjät tämän kokevat. Siinä suhteessa ei pidä vähätellä sitä Suomen Yrittäjien tekemää tutkimusta.

Arvoisa puhemies! Koska kokoomus pitää tämän yt-lain hyväksymistä valtaosaltaan järkevänä, kuten tässä on kuultu, haluaisin korostaa myöskin niitä asioita, jotka valiokunnassa varsin yksimielisesti pystyimme käsittelemään. Tärkeä asia on se, että valiokunta tukee mietinnöllään voimakkaasti kaikkien työntekijöiden koulutus-mahdollisuuksien lisäämistä. Osaamisen tasoa parantava koulutus on tärkeää sekä työntekijöiden että yritysten näkökulmasta. Täsmäkoulutuksella voidaan tehokkaasti vahvistaa sekä työntekijän ammattitaitoa että yrityksen kilpailukykyä. Työntekijän ja yrityksen etu on siten yhteinen, sillä vain menestyvä yritys voi työllistää ja yritys voi menestyä vain osaavan työvoiman avulla.

Mitä sitten tulee tähän soveltamisalan laajennukseen, niin jotta tulee myöskin niille tiedoksi, jotka eivät valiokuntaan kuulu, haluaisin ottaa täällä pari lainausta Anne Katajamäen, Seinäjoen ammattikorkeakoulun yksikönjohtajan, asiantuntijalausunnoista. Ensimmäinen lainaus: "Luottamukseen perustuvan toimintamallin murentaminen siten, että luottamuksen sijaan tuodaan erityinen lain tasoinen säännöstö, saattaa olla kriittinen tekijä, joka heikentää eikä suinkaan paranna vuorovaikutusta yrittäjän ja työntekijöiden välillä."

Otan vielä toisen lainauksen: "Myös hallituksen esitykseen sisältyvä 30 000 euron suuruinen hyvitysseuraamus on kohtuuton erityisesti pienille ja keskisuurille yrityksille. Ei liene kenenkään etu, että pieni yritys ajautuu maksuvaikeuksiin tai selvitystilaan syystä, ettei tunne täsmällisesti lakien sisältöä." Näin sanoi Yrittäjyyden yksikön johtaja Seinäjoen ammattikorkeakoulusta, jota valiokunta kuunteli.

Täällä on jo puhuttu moneen otteeseen siitä, että tieto kulkee parhaiten pienissä yrityksissä, koska sitä tietoa voidaan levittää niin kahvipöydässä kuin ruokailun yhteydessä. Ja kun siellä on se yrittäjä, joka pitkää päivää tekee omassa yrityksessään, tämä yrittäjä on myös sitoutunut omaan kotiseutuunsa ja Suomeen. Se ei elä kvartaalitaloudessa, vaan se tekee siellä työuran pituista periodia, joten siellä oleva työpaikka on sikäli paljon suuremmassa turvassa kuin jossain isommassa yrityksessä oleva. Ongelma onkin juuri se, että tämä yrittäjä, joka itse joutuu kantamaan vastuun siitä, että näitä kaikkia lain säännöksiä noudatetaan, joutuu käyttämään siihen omaa työaikaansa lisää, ja kun se työpäivä on jo muutenkin pitkä, niin se saattaa olla se viimeinen pisara, joka katkaisee kamelin selän, kuten olemme saaneet kuulla.

Pahasti pelkään, että tämä johtaa siihen, että pieniin yrityksiin, jotka tällä hetkellä ovat tärkein työllistäjämme, tulee jatkossa vähemmän uusia työpaikkoja ja enemmän epätyypillisiä työsuhteita. Onko tämä se, mitä hallituspuolueet todella haluavat? Me kokoomuksessa haluamme aivan päinvastaista kehitystä: lisää suoria työsuhteita, enemmän työpaikkoja ja vähemmän yrittäjää rasittavaa byrokratiaa.

Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi haluan sanoa, että pääministeri Vanhanen totesi keskustan vaaliavauksessa Tampereella keskustan antaneen tällä vaalikaudella näyttönsä yrittäjäpolitiikassa. Sanoja ei olisi voinut asettaa paremmin. Valiokuntakuulemisen ja sadoilta yrittäjiltä tulleen palautteen pohjalta voin vakuuttaa, että yrittäjäkentässä monet yhtyvät siihen, että keskusta on tosiaan näyttönsä antanut. Sen sijaan kukaan ei kaipaa niitä näyttöjä lisää.

Reijo Paajanen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen esitys yhteistoimintalaista on herättänyt monella taholla voimakasta keskustelua ja tunteitakin kuumentaneita näkemyksiä, eikä tästä salikeskustelusta niitä ole puuttunut. Päätöksiä pitää tietysti pystyä tekemään milloin tahansa, mutta ehkä näin vaalikauden kalkkiviivoilla ei välttämättä tämän kaltaista asiaa olisi pitänyt tuoda päätettäväksi.

Kummastelen keskustan edustajien lepsuutta ja heikkoutta tässä asiassa ja sen valmistelussa. On todella mielenkiintoista nähdä, minkälaisen selityksen kerrotte teitä äänestäneille yrittäjille tulevilla vaalikentillä. Suomen Yrittäjien hallituksen jäsenenä ihmettelen niin Eero Lehden lausuntoa kuin myös suuresti Elinkeinoelämän keskusliiton toimintaa tämän lain valmistelun osalta. Liitto yhdessä ammattiliittojen kanssa vaati viime syksynä kansanedustuslaitosta pitämään näppinsä erossa tästä asiasta. Heidän aikaansaamaansa kompromissiin ei tule puuttua, lausuttiin yhteen ääneen. Eduskunnan roolia ei lain säätävänä elimenä pidä missään tilanteessa kuitenkaan kyseenalaistaa tai rajata, vaan eduskunnan on voitava toimia vapaasti ja päätösten pitää olla riippumattomia ulkopuolisista paineista.

Arvoisa puhemies! Pitkäaikaisena yrittäjänä tunnen sen todellisuuden, jossa nämä vähintään 20 henkeä työllistävät yritykset toimivat. Tämän lain ulottaminen sinne tulee tarkoittamaan monessa yrityksessä kasvun rajaamista 19. työntekijään. Ei ole kenenkään etu, että työllisyyden ja yritysten kasvun esteeksi syntyy tällaisia keinotekoisia säädöksiä. Mistä siis on kyse? Tämän lain tavoitteena on tuoda yhteistoimintaa koskevaa byrokratiaa näihin vähintään 20 henkeä työllistäviin yrityksiin. Yrittäjä joutuu teettämään useita yrityksen tilaa koskevia selvityksiä vuoden aikana ja käymään virallisia neuvotteluja työntekijöiden kanssa lähes kaikesta yrityksen toimintaan liittyvästä. Kuitenkin työntekijöiltä kysyttäessä heidän tyytyväisyydestään vaikutusmahdollisuuksiinsa näissä pienemmissä yrityksissä on palaute ollut erittäin positiivista jo nykyisen lainsäädännön mukaan. Aiemmin sisäiset keskustelut, joita on voitu tähän asti käydä kahvipöydän ääressä, joudutaan nyt muuttamaan kokouksiksi, joissa yrittäjän ja työntekijöiden välinen roolijako vain entisestään korostuu. Siinä on kyse keinotekoisesta asetelmasta, jota ei halua yrittäjä eikä työntekijä itsekään.

Pienyrittäjien ajasta menee tänä päivänä aivan liian paljon aikaa erilaisten lakisääteisten selvitysten ja raporttien hoitamiseen, ja kaikki tuo aika on poissa yrityksen menestyksen rakentamisesta. Meidän pitäisi päinvastoin pyrkiä karsimaan tuota byrokratiaa eikä sitä entisestään vain lisäämään. Yrittäjyys on Suomessa aivan liian hankalaa ja yrittäjäriski on monesti kohtuuton. Meillä on 140 000 yhden hengen yritystä, joissa jo ensimmäisen työntekijän palkkaaminen on todella vaikeata. Tämän lain laajentaminen parikymmentä henkeä työllistäviin yrityksiin tulee käytännössä vain entisestään korottamaan sitä kynnystä, joka meillä jo entuudestaan on uuden työntekijän palkkaamiseen.

Arvoisa puhemies! On harmillista, että yrittäjien ääni kaikui hallituksen kuuroille korville. Maksajiksi uudistuksessa jäävät lopulta yrittäjät, työntekijät ja viimeksi Suomen kansa.

Työministeri Tarja Filatov

Arvoisa puhemies! Tämä on mielenkiintoista, että isoissa yrityksissä yt-laki on hyvä ja toimii ja on hyvää henkilöstöpolitiikkaa ja sitten pienissä yrityksissä se onkin yhtäkkiä byrokratiaa ja kaiken kauhistus.

Mutta kun ed. Satonen sanoi, että ei ole mitään sellaista direktiiviä, joka ulottuisi 20 henkeen, niin sen haluan korjata. Joukkoirtisanomisdirektiivi tulee EU:sta ja koskee nimenomaan yli 20 hengen yrityksiä, elikkä sieltä tulee määrätty lainsäädäntö tähän 20 hengen yrityksen kohtaan. Sen lisäksi mielikuva siitä, että pienet yritykset joutuisivat maksamaan 30 000 euron uhkasakon, jos ne tekevät pienen menettelytapavirheen, on silkkaa pelottelua. Tuo uhkasakko koskee törkeätä irtisanomistilanteessa tapahtunutta menettelyvirhettä, joka on tahallinen jne., ja se on suhteutettu yrityksen kokoon; se ei koskaan pienessä yrityksessä ole 30 000:ta euroa, vaikka tuo teko olisi kuinka törkeä ja tahallinen, vaan se on suhteutettu yrityksen kokoon.

Sen lisäksi vielä haluaisin sanoa, että tässä on paljon kevennettyjä menettelyjä, joissa suullinen ilmoitus erilaisista asioista riittää. Kaikista asioista ei tarvitse tehdä raportteja ja pöytäkirjoja, vaan ne voidaan hoitaa kahvipöydän ääressä.

Mutta pyysin puheenvuoron sen vuoksi, että haluan pyytää anteeksi eduskuntasalilta, että joudun poistumaan, kun minulla oli Ruotsin ministerin kanssa sovittu tapaaminen, jota ei onnistuttu siirtämään myöhemmäksi, ja joudun menemään siihen.

Matti  Kauppila  /vas:

Arvoisa puhemies! Yhteistoimintalaki — onko se susi jo syntyessään vaiko uusi työelämän perustuslaki? Yhteistoimintalain syntymisen vastaukset tuntuvat olevan johdettuja suoraan taustayhteisöistä ja puolueista. Porvaripuolueet rökittävät toisiaan kilpaillessaan yrittäjien äänistä Suomen Yrittäjät taustayhteisönä. Me vasemmalla hämmästelemme, mitä oikein tapahtuu. Nyt kannattaa pitää korvat kuulolla. Kannattaa pohtia asiallisesti, mitä uusi laki antaa todellisuudessa tulevaisuuden henkilömäärältään pieneneville työpaikoille. On suorastaan välttämätöntä laatia pelisäännöt työelämälle sen kovassa muutosvauhdissa.

Yhteistoimintalain piirissä olevien yritysten määrä laajenee. Uutta lakia sovelletaan yritykseen, jossa työskentelee säännöllisesti vähintään 20 työntekijää. Myös yhdistykset ja säätiöt tulevat nykyistä laajemmin yhteistoimintalain piiriin. On todettava, että laki selkenee ja sen piiriin tulevat muun muassa ulkopuolisen työvoiman ja erilaisten työsuhdetyyppien käyttöä koskevat asiat. Lisäksi on muistettava, että paikallinen sopiminen lisääntyy merkittävällä tavalla. Tämä hämmästyttää, että yrittäjäpiirit ja erityisesti kokoomus nyt eivät niin kuin ymmärrä tätä kohtaa.

Tutkimusten mukaan työntekijöiden mahdollisuuksilla saada tietoa ja vaikuttaa työhönsä ja töiden järjestelyihin on merkittäviä myönteisiä vaikutuksia niin työntekijöiden jaksamiseen kuin tuottavuuteenkin. Tuottavuutta parantavat muutokset syntyvät usein käytännön tuotanto- ja asiakastyössä saaduista oivalluksista.

Koulutustoiminnan merkitystä on korostettava. Yhteistoimintalaissa laadittavat henkilöstösuunnitelmat ja niihin liittyvät koulutustavoitteet ovat ensiarvoisen tärkeitä. Henkilöstösuunnitelma on väline, jolla yritys voi vaikuttaa omaan menestykseensä ja työntekijöidensä hyvinvointiin. Henkilöstösuunnitelmassa ennakoidaan muutoksia ja niihin liittyviä henkilöstövaikutuksia sekä käydään läpi kaikkien työntekijöiden osaamisen taso ja siinä olevat kehittämistarpeet.

Totuus on, että asenteet ratkaisevat, laki tuo vain puitteet ja ilmaisee lainsäätäjän tahdon. Laki pyrkii muuttamaan niin työntekijöiden kuin työnantajienkin asenteita yhteistoimintaa kohtaan. Työpaikan ilmapiiriä ei muuteta avoimeksi ja luovuutta kannustavaksi lailla. Tuleva laki tuo kuitenkin puitteet paremmalle yhteistoiminnalle työpaikoilla.

Vaikka laissa ja valiokunnan mietinnössä onkin arvioitu lain vaikutuksia tasapuolisesti, muutamia kohtia on tarkasteltava yksityiskohtaisemmin.

Yhteistoimintalakiin kirjattuihin työnantajan velvollisuuksiin kuuluu tiedottaa liikkeenluovutuksesta niille työntekijöille, joita luovutus koskee. Laissa on erikseen mainittu, minkä seikkojen tulee käydä ilmi asiasta tiedotettaessa. Työnantajan on lain mukaan annettava tiedot työntekijöidensä edustajille hyvissä ajoin ennen luovutuksen toteuttamista. Ongelmaksi lain tulkinnassa on muodostunut aikamääre, joustava oikeusnormi "hyvissä ajoin". Kyseisestä asiasta ei ole vielä korkeimman oikeuden tai työtuomioistuimen ennakkotapausta, jossa olisi otettu kantaa lainkohdan tulkintaan. Lakiin tulisikin pikaisesti sisällyttää muotoilun "hyvissä ajoin" tilalle tarkempi määre, jottei ajallisia kohtuuttomuuksia pääse tapahtumaan. Liikkeenluovutuksen kohteeksi joutuvien työntekijöiden kannalta on perusteltua, että liikkeenluovuttaja ilmoittaisi laissa mainitut tiedot luovutuksen kohteena olevien työntekijöiden edustajille 30 vuorokautta ennen luovutuksen toteuttamista. Ennakkoilmoituksella liikkeenluovutuksesta on oma merkityksensä myös siinä, mitkä mahdollisuudet yksittäisillä työntekijöillä on reagoida tilanteeseen. Luovutuksen saajan velvollisuudet on laissa määritelty paljon tarkemmin kuin luovuttajan.

Vuokratyöntekijöiden määrä ja prosenttiosuus kaikista työntekijöistä kasvaa Suomessa nopeammin kuin monissa muissa Euroopan unionin maissa. Vuokratyövoimasta haetaan työmarkkinoille pysyvää puskuria, jonka avulla työvoimasta päästään helposti eroon. Varsinkin suuret yritykset käyttävät vuokratyövoimaa. Aina ei vuokratyön käyttö tule halvemmaksi, vaan työsuhteen päättämisen helppous on tärkeämpi syy. Usein vuokratyövoimalle jätetään maksamatta erinäisiä palkan osia.

Arvoisa puhemies! Esitän tässä uudistettuna vastalauseen 2 esitykset 2. lakiehdotuksen 41 §:ään mainitusta 30 vuorokauden aikasäännöksestä.

Puhetta on ryhtynyt johtamaan toinen varapuhemies Ilkka Kanerva.

Toinen varapuhemies:

Edelliselle puhujalle haluan varmuuden vuoksi kertoa, että juuri tässä keskustelussa ei ole tarkoitus tehdä asianomaisia ehdotuksia.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa puhemies! Haluaisin kysyä valiokunnan puheenjohtajalta Gustafssonilta ponsista.

Minkä takia tämä seurantaponsi 1 on tehty? Tarkoittaako se sitä, että valiokunnan kaikki jäsenet eivät ole uskoneet, että tämä laki tulee toimimaan, jolloin jos seuranta osoittaa, että se on huono, se voitaisiin muuttaa?

Myöskin ponsi 2 on hieman erikoinen, kun ei selitetä, olisiko tämä kattava tilastointijärjestelmä valtakunnallinen ja kuka sitä seuraisi. Jos se on yrityskohtainen henkilöstö- ja koulutussuunnitelma, niin uskoisin, että semmoinen on jo olemassa. Ei kai ihmisiä voi palkata, jos ei heitä seurata? Kyllä meillä kuntapuolella oli ainakin ihan klinikkakohtaiset suunnitelmat, miten henkilöstöä koulutetaan ja keitä siellä on töissä.

Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Lyhyesti: Kysymys koski kahta valiokunnan yksimielistä lausumaa. Tämä on selkeämpi, kun me edellytämme, että hallitus selvittää mahdollisuudet tehdä tällainen kattava tilastointi- ja seurantajärjestelmä siitä, miten työpaikoilla tätä tärkeää henkilöstökoulutusta, osaamisen nostamista ja kehittämistä toteutetaan. Meillä on nyt vähän kärjistäen sanottuna hyvin satunnaista tietoa siitä, mitä työelämässä tältä osin tapahtuu. Me olemme kovin korostaneet sitä, että se pitää tehdä pienellä byrokratialla juuri työpaikkakohtaisesti jne. Pannaan vähän niin kuin painetta siihen, että tätä tärkeää työpaikalla tapahtuvaa koulutusta oikeasti tapahtuisi.

Sitten tämä toinen kysymys koski laajemmin tätä lausumaa, joka perää sitä, että me saamme työelämä- ja tasa-arvovaliokuntaan selvityksen vuonna 2010 kevätistuntokauden loppuun mennessä siitä, miten tämä laki yleisesti ottaen muutoksineen on lähtenyt liikkeelle. Nähtiin, että on hyvä sitä seurata, ja on kevyt menettely taas, (Puhemies koputtaa) selvitys, nimenomaan valiokunnalle.

Esko Kurvinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Pääministeri Matti Vanhasen hallitus aloitti kautensa panemalla yrittäjät ja muutkin osakkeenomistajat osittaisen kaksinkertaisen osinkoveron piiriin. Vanhasen hallituksen viimeisiä lakiesityksiä on lisätä yhä pienempiin yrityksiin byrokratiaa, joka on revittävä yrittäjän pitempinä päivinä. Tällä hallituksella onkin ollut selvänä tavoitteena toisaalta erottaa yrittäjät ja yritykset toisistaan ja toisaalta saattaa kaikki yritykset Nokiasta yhden työntekijän yritykseen samanlaisen byrokratian hampaisiin. Vanhasen hallituksella ei ole ollut halua tunnustaa sitä tosiasiaa, että ei ole yritystä ilman yrittäjää, eikä sitä, että jokaisen suuryrityksenkin on aloitettava pienestä. Mitä pienempi yritys on, sitä enemmän se on yrittäjän näköinen.

Kuluneen neljän vuoden aikana on ennätysmäärä suomalaisia ihmiskasvoisia, menestyviä yrityksiä myyty osaksi ylikansallisia firmoja. Kuluneen neljän vuoden aikana on ennätysmäärä suomalaista teollisuutta lopetettu Suomesta ja siirretty ulkomaille. Eilen M-real ilmoitti 600 työpaikan lopettamisesta, tänään Elcoteq 500 työntekijän vähentämisestä ja mahdollisesta kokonaisen tehtaan lopettamisesta.

Olisikohan näillä kahdella ilmiöllä syy- ja seuraussuhde? Ainakin helpompaa on lähettää vaikka singaporelaisesta pääkonttorista faksi Suomeen ja ilmoittaa suomalaisen sivupisteen sulkemisesta. Jos seuraava hallitus ei nosta suomalaista omistajuutta ja suomalaista yrittäjää uuteen arvoon, niin firmoja myydään ulos edelleen kiihtyvällä vauhdilla ja tehtaita lopetetaan Suomesta. Vanhasen hallitus on ylpeänä esittänyt, mitä kaikkea hyvää yritykset ovat saaneet, mutta se lista, jossa kerrotaan, mitä yrittäjille on annettu, on kovin lyhyt. Suomalaisesta omistamisesta ja yrittäjyydestä on palkittava ja sitä on kannustettava ennemmin kuin sitä, että firmat ja innovaatiot laitetaan myyntikuntoon.

Arvoisa puhemies! Muistaako enää kukaan, mistä tämä nyt käsittelyssä oleva yt-lain uudistaminen lähti liikkeelle? Se lähti pääsääntöisesti suuryritysten joukkoirtisanomisista ja niin sanotusta Kiina-ilmiöstä. Yt-lain uudistus kirjattiin hallitusohjelmaan siksi, että suuryrityksiin saataisiin todellista yhteistoimintamenettelyä, jolla voitaisiin ennalta ehkäistä suuria joukkoirtisanomisia. Näin hallituspuolueet ainakin markkinoivat hallitusohjelman kirjausta.

Neljä vuotta sitten kukaan ei puhunut yt-lain laajentamisesta pienyrityksiin, eikä sitä ole kirjattu hallitusohjelmaan. Silloin tiesimme ja nyt kaikki tiedämme, ettei yhteistoiminnassa ole puutteita pienyrityksissä. Sen osoittavat lukuisat tutkimukset ja myös tämän lain valmistelutyöryhmä. Tämän vuoksi on varsin kummallista, että meille tuotiin eduskuntaan lakiesitys, joka lisää velvoitteita sinne, missä niitä ei olisi tarvittu, ja keventää niiden velvoitteita, joita varten lakia lähdettiin uudistamaan. Kukaan Suomessa ei voi kiistää, että Perloksen tai Voikkaan kaltaiset massairtisanomiset ovat aiheuttaneet traagisia seurauksia. Onkin tärkeää, että nämä hoidetaan kunnolla loppuun. Mutta puurot ja vellit menivät sekaisin kyllä pahan kerran silloin, kun pk-yrityksiä alettiin rangaista suuryrityksen synneistä.

Käsittelyssämme olevassa lakiesityksessä yt-toiminta laajennetaan koskemaan 2 800 uutta pienyritystä. Tämä vaikeuttaa ja jäykistää pienten yritysten toimintaa ja luo uusia esteitä pk-yritysten kasvu- ja työllistämishalukkuudelle. Yt-lain laajentamiselle ei ole mitään perusteita. Se ei paranna yhteistoimintaa pienyrityksissä, vaan byrokratisoi joustavia menettelyjä. Ihmiskasvoisessa pienyrityksessä asiat keskustellaan joka päivä kahvipöydässä, ilman muodollisuuksia, kasvokkain. Tietojenvaihto kahvipöytäkeskusteluissa muuttuu nyt kokouksiksi, joista on laadittava pöytäkirjoja, kirjallisia suunnitelmia ja joiden osalta on noudatettava erilaisia määräaikoja. Tämän lain perusteella pitää pyörittää kaikkea muototarkasti papereitten kautta. Tämä laki tuo pienyrittäjille lähes 30 uutta menettelytapavelvoitetta. Jos ei toimi muototarkasti lain ja byrokratian mukaan, niin niskassa on uhka suurista sopimussakoista.

Toinen varapuhemies:

Seuraava, maksimissaan 5 minuutin pituiseksi tarkoitettu puheenvuoro, ed. Essayah.

Sari Essayah /kd:

Kiitoksia puhemies! Ehkä puhemies on oppinut tuntemaan minut pitkäpuheisena henkilönä.

Yhteistoimintalain muutoksella pyritään korostamaan aikaisempaa enemmän yhteistoiminnan henkeä ja yksimielisyyteen pyrkimistä, ja nämä tavoitteet ovat ehdottomasti kunnioitettavia, mutta ehdotetut muutokset eivät kaikilta osin ohjaa kyllä yritystoimintaa tähän toivottuun ja haluttuun suuntaan. Lisätessään merkittävästi 20—29 työntekijän yrittäjätyönantajan velvoitteita laki itse asiassa voi vaikuttaa yritystoimintahenkeen jopa negatiivisesti, eikä ehdotus näin ollen kannusta pieniä, alle 20 työntekijän yrityksiä työllistämään lisää henkilökuntaa.

Soveltamisalan laajentamista ei perustella ehdotuksessa työntekijöiden aseman parantamisella tai muullakaan sellaisella syyllä, vaikka kysymys on koko lakiuudistuksen merkittävimmästä muutoksesta verrattuna nykytilaan. Päinvastoin ehdotuksen perusteluissa sivulla 30 todetaan nykytilan arvioinnissa, että yleisesti ottaen työntekijöiden käsitykset vaikutusmahdollisuuksistaan ovat myönteisempiä pienemmillä kuin suuremmilla työpaikoilla eli niillä työpaikoilla, jotka eivät ennen tätä lakiuudistusta ole lain soveltamisalan piirissä, ovat myönteisempiä kuin niillä, missä tätä lakia on sovellettu. Johtopäätöksenä voidaan näin ollen sanoa, että perusteena yt-lain soveltamisalan laajentamiselle ei ole hallituksen esityksenkään mukaan tarve parantaa yrityksen työntekijöiden vaikutusmahdollisuuksia pienillä työpaikoilla. Siinä mielessä tuntuu merkilliseltä, miksi lakia ylipäätänsä on lähdetty muuttamaan ja soveltamisalaa laajentamaan.

Lain velvoitteitten ulottaminen näihin alle 30 henkilön yrityksiin perustuu siis käytännössä EK:n ja SAK:n kahdenväliseen sopimukseen tästä asiasta, ja tätä sopimusta on julkisuudessa perusteltu sillä, että se on tasapainoinen kokonaisuus. Se varmasti monelta osin on selkeämpää luettavaa kuin edellinen laki, ja näille kyseisille järjestöille tämä lopputulos on varmastikin tasapainoinen kokonaisuus, mutta kun ajatellaan näiden alle 30 henkilön yritysten kannalta, niin tässä ei ole mitään sellaista tasapainoisuutta, mikä toisi niille joiltakin osin helpotusta esimerkiksi nykytilanteeseen, vaan päinvastoin kaikki nämä velvoitteet, mitkä tulevat niille, lisäävät näitten yritysten työtaakkaa.

Uusi laki tuo pieniin yrityksiin erilaisia velvoitteita, niin kuin täällä edellä on kuultu, ja sen lisäksi sakon, uhkasakon ja hyvitysmaksun, voisiko sanoa, uhat. Käytännössä yritykset joutuisivat hankkimaan tai ostamaan tai palkkaamaan tarvitsemansa asiantuntijaosaamisen käyttöönsä, jotta he kykenevät selviytymään näitten velvoitteitten täyttämisestä. Tämä on juuri ero näitten suurten ja pienten työnantajien kohdalla. Suurissa yrityksissä meillä on erikseen hr-osastot, henkilöstöresurssiosastot, jotka hoitavat näitä asioita päätyökseen, kun — niin kuin täällä on kuultu — pienissä yrityksissä monta kertaa yrittäjä itse joutuu tekemään näitä asioita ja sen tähden sitä osaamista ja ehkä ennen kaikkea aikaa näihin asioihin käyttämiseen ei sillä tavoin ole.

Täällä on joissakin puheenvuoroissa peräänkuulutettu, muistaakseni ministerikin peräänkuulutti, niitä selkeitä, konkreettisia, asioita, mitkä tulevat lisänä yrittäjälle, ja ihan voidaan katsoa vaikka sitä 10 §:ää, jossa kerrotaan, että kaksi kertaa tilikauden aikana on tehtävä yhtenäinen selvitys yrityksen taloudellisesta tilasta, josta käyvät ilmi ainakin yrityksen tuotantoon, palveluun ja muuhun toimintaan, työllisyyteen, kannattavuuteen ja kustannusrakenteeseen liittyvät kehitysnäkymät. Moni pieni yrittäjä tekee kerran vuodessa tilinpäätöksen, josta esimerkiksi tällaiset kustannuslaskentaan liittyvät luvut voidaan ottaa esille. Yleensä aika lailla näppituntumalla tilauskirjaa katsomalla seurataan sitä, miten yrityksessä sillä hetkellä menee. Jos todellakin vaaditaan, ja tullaan varmasti vaatimaan, tämän tyyppiset laajat selvitykset, niin on aivan selvää, että nämä joudutaan erikseen hankkimaan tilitoimistoista. Ei niitä ole yrittäjällä käytössään, eikä hän tarvitse niitä siinä tavallisessa työssänsä.

Arvoisa puhemies! Vielä viimeisenä kiinnittäisin huomiota tähän, minkä debatissakin jo otin esille, näitten yhdistysten ja säätiöitten osuuteen. Aivan niin kuin täällä kävi ilmi jossain puheenvuorossa, monissa tapauksissahan näitten yhdistysten toiminta on aika lailla riippuvaista yhteiskunnan tuesta. Nythän tämä laki laajenee soveltamisalaltaan myös niihin yhdistyksiin ja säätiöihin, jotka eivät ole taloudellista voittoa tuottavia. Siellä ollaan aatteen palosta, siellä on monia ihmisiä, jotka ovat lähteneet mukaan nimenomaan jonkin tietyn tarkoituksen takia, kuten esimerkiksi potilasjärjestöjen yhdistyksissä, ja nyt tämä laki tulee näihinkin sovellettavaksi. Kun tukipäätökset yhteiskunnan taholta voivat viipyä tai saattavat heitellä vuodesta toiseen, niin joudutaan hyvinkin nopeasti sopeuttamaan henkilökuntaa. Kenties tulee tilanteita, joissa esimerkiksi hävitään joku ostopalvelukilpailutus, ja silloin ollaan tilanteessa, että aivan johdosta riippumattomista syistä joudutaan tekemään tällaisia nopeita henkilöstön supistamisia. Sen tähden erityisesti koen tämän huolestuttavana näitten yhdistysten ja säätiöitten kohdalta. — 7 sekuntia yli.

Tero Rönni /sd:

Arvoisa puhemies! Niin, ed. Essayah, aatteen palolla eivät pysty ne työntekijät ostamaan leipää eivätkä ruokaa sieltä kaupasta eivätkä pysty elämäänsä järjestämään, kyllä heidänkin täytyy tietää jotain tulevaisuudesta.

Kuten ministeri Filatov aikaisemmin sanoi, erittäin suuria ongelmia on näissä yhteisöissä, nimenomaan niistä on tullut palautetta myöskin minulle. Siellä on kaikki asiat solmussa ja kaikki sekaisin, kun työnantajaosaamista ei ole.

Kyllä muutenkin tuntuu "ihan hirveältä", että yrittäjät joutuvat kertomaan vuosittain suunnitelmistaan, mitä he aikovat tuotannon ja koulutuksen ja työvoiman käytön suhteen tehdä seuraavana vuonna. Minä ihmettelen tosiaan, miten tämä laki tulee vaikeuttamaan näitten yritysten toimintaa, siis miten se tulee vaikuttamaan, jos tämän lain toteuttamiseen normaaleissa yrityksissä, joista, sanotaan, Suomessa varmaan yli 90 prosenttia suunnilleen tasatahtia etenee vuodesta toiseen, käyttää yrittäjä vuodessa vähemmän kuin työpäivän, ei työpäivää tarvitse käyttää tämän lain toteuttamiseen, ja minä en pidä 20 työntekijää työllistävää yritystä minään pikku narikkana enkä pikku yrityksenä, minun mielestäni se on ihan kohtuullisen kokoinen. Jos sitä yritystä vetää semmoinen ihminen, joka ei ymmärrä, mitä siinä tekstissä lukee, niin ihmettelen kyllä, millä pohjalla Suomen yrittäjyys tällä hetkellä on. Kun Suomen Yrittäjien Rauno Vanhanen sanoi meillä valiokunnassa, että tämä on huomattavasti selkeämpi kuin vanha lakiesitys, huomattavasti selkeämpi, ja sitä on helppo ymmärtää, niin minä ihmettelen, mihinkä niitä juristeja tarvitaan.

Ei kyllä ole paljon teillä tietoa työelämästä, kuten ei sillä muullakaan porukalla, joka tässä erityisesti oikealta laidalta on tähän mennessä puhunut, voi sanoa, että kellään ei taida olla työntekijän asemasta tietoa työelämässä. Minulla on ollut lähes kymmenkunta työpaikkaa ennen tänne tuloani, ja kaikki ovat olleet pieniä työpaikkoja, yksi on semmoinen, missä yli 50 oli. Tiedän suomalaisesta työelämästä kohtalaisen paljon, olen tuhansilla työpaikoilla vieraillut, olen 20 vuotta ollut ammattiosaston puheenjohtaja ja olen edelleen, 10 vuotta Mäntän seudun paikallisjärjestön puheenjohtajana. Tiedän eri alueilta huomattavan paljon, ja tiedän, minkälaiset ongelmat suomalaisilla työpaikoilla on. Ja erityisesti pienillä työpaikoilla isäntävaltaa käytetään edelleen todella törkeästi.

Tästä me saimme oikein kunnon koulutuksen, kun Pirkanmaan kansanedustajien kanssa saimme kyydityksen Tampereelta Toijalaan. Nyt tulee olemaan vaalien alla iso mustaraaminen kuva kaikista meistä, jotka äänestämme tämän lain hyväksymisen puolesta, en tiedä kyllä, missä lehdessä, mutta me pääsemme mustaraamiseen kuvaan, koska me tuhoamme kuulemma tämän yrittäjän toiminnan. Tämä yrittäjä päästeli tulemaan sellaista tekstiä, että en luullut kuulevani sitä enää Suomessa. Se oli jostain 20—30-luvulta mielestäni, jolloin työntekijöitä arvostettiin lähinnä sen takia, että on pakko pitää joitain töissä. Hän haukkui muutosturvat ynnä kaikki muut, että ne kuuluvat veronmaksajien kontolle, niitä ei yrittäjien eikä muitten pidä rahoittaa missään tapauksessa, ja kaikkea muuta siihen viittaavaa, ja jos työntekijä ei saa tarpeeksi tulosta aikaiseksi, niin välittömästi pitää pistää kävelemään. Ja yrittäjä ihmetteli, minkä takia työntekijän pitäisi tietää jonkun toisen palkat siellä yrityksessä ja tietää jotain siitä yrityksen toiminnasta, eihän se työntekijä ole sijoittanut mitään siihen yritykseen. Onhan nyt toki saattanut jokunen olla jopa kymmenen vuotta siellä töissä ja sen työpanoksensa sinne laittanut, mutta sillä ei tämän yrittäjän mukaan ole minkäänlaista arvoa.

Samanlaista paatosta ja mellastamista ja pelottelua kuultiin valiokunnassakin asiantuntijoitten kohdalta. Ja sanoisin tästä Seinäjoen ammattiopiston yrittäjyyskoulutusrehtorista taikka professorista, mikä hän lienee ollutkin, että kyseessä oli myöskin pahimman laatuinen provokaatio ja provosointi. Jos tällä tavalla koulussa tehdään, niin en yhtään ihmettele, että heikommat yrittäjät ovat tähän pelotteluun lähteneet mukaan ja alkavat siihen uskomaan, jos sitä joka tuutista syötetään ja omasta koulutuslaitoksestakin. Voin vaan ajatella, millä tolalla tässä Suomenmaassa tämä yrittäjyys on, jos tällä tavalla mennään mukaan siihen pelkoon ja uskotteluun. No, ovat siihen valitettavasti menneet muutamat kansanedustajatkin.

Puhemies! Tässä tämmöinen paatoksellinen puhe myöskin tältä puolelta.

Kimmo  Tiilikainen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Yritän puhua viileää harkintaa käyttäen.

Puhemies! Nyt käsitteillä oleva yt-laki koskien yksityisiä yrityksiä sekä sitten julkisyhteisöjä, kuntia ja kuntayhtymiä, on nähtävä osana sitä Vanhasen hallituksen politiikkaa, jota tässä on koko vaalikausi harjoitettu. Siinä keskeisenä haasteena on ollut yrittäjyyden ja työllisyyden edistäminen. Siinä on onnistuttu. Maailmantalouden haasteisiin on pyritty vastaamaan kahdella tavalla, toisaalta yritysten kilpailukykyä parantavasti ja sitten toisaalta työntekijöitten sopeutumisturvaa kohentaen — kaksi tasapainoista linjaa.

Yritysten kilpailukykyä on parannettu yritysverouudistuksella, sukupolvenvaihdosten veronhuojennuksella, varallisuusveron poistolla, matalapalkkatuella, alvin liukuvuudella, monilla sosiaaliturvaa koskevilla uudistuksilla — varsin mittava paketti.

Toisaalta työntekijöitten sopeutumisturvaa on kohennettu erityisesti muutosturvalainsäädännöllä, ja tämä muutosturvalainsäädäntö on hyvä esimerkki siitä, että se on vaikuttanut itse asiassa yritysten asenteisiin enemmän kuin mitä laki vaati. Eli monissa irtisanomisiin joutuneissa yrityksissä on tehty enemmänkin työntekijöitten jatkosijoittumismahdollisuuksien ja koulutuksen eteen kuin mitä tämä laki edellyttää.

No, nyt yt-laki puolestaan tuo semmoista ennakoivaa sopeutumista. Jos tällä yt-lailla on joku päämäärä ja viesti enemmän kuin pykäliin on kirjattu, niin se viesti on se, että liikutaan irtisanomislaista kohti aitoa, kehittyvää yhteistyötä. Viesti on se, että yrittäjät ja työntekijät ovat samassa veneessä kovenevan kansainvälisen kilpailun edessä ja molemmat osapuolet tarvitsevat toisiaan ja se hyvä työilmapiiri on avain yrityksen menestykseen. Tämä ilmapiirin merkitys koskee niin suuria kuin pieniä yrityksiä. Täällä on tehty vähän turhaa jakoa siitä, että suuret yritykset tarvitsisivat jopa tiukempaa lainsäädäntöä ja pienissä kaikki hyvin. On aivan totta, että valtaosassa pieniä yrityksiä asiat ovat mallikkaasti, ja niin kuuluukin olla. Näissä yrityksissä ei sitten suuria muutoksia onneksi tämän lainsäädännön takia käytäntöihin tule, vain jonkun verran byrokratiaa kirjaamisvelvollisuuksien suhteen.

Hyvää yhteistoimintaa ja ilmapiiriä leimaa tietyllä tavalla avoimuus, luottamus ja tieto yrityksen tilasta. Näitä seikkoja on myös tähän lakiin kirjattu. Mutta valiokuntakäsittelyssä ja mietinnössä valiokunta halusi erityisesti nostaa esille koulutusmahdollisuudet, koko henkilöstön osaamisen noston, kun varaudutaan ammatilliseen liikkuvuuteen, mahdollisuuden osallistua yrityksen kehittämiseen ja oman työn sisällön kehittämiseen. Nämä ovat kaikki niitä tekijöitä, joilla se hyvä työilmapiiri syntyy. Se on myös yritysten etu, kun jatkossa joudutaan kilpailemaan pahenevan työvoimapulan kanssa. Se yritys, jolla on imua, jossa työntekijät viihtyvät, pärjää työvoimakilpailussa, ja se tulee todennäköisesti tekemään myös parasta tulosta.

Arvoisa puhemies! Sisällöstä käytiin pitkä kolmikantainen valmistelu, joka on aina kompromissi. Tässäkin keskustelussa suurin kysymys on ollut soveltamisalan laajennus. Emme keskustassa nähneet sitä välttämättömänä, koska tämän kyseisen kokoluokan yrityksissä keskimäärin ottaen työilmapiiri on hyvä ja yhteistyö toimii. Mutta tyydyimme tähän kompromissiin, koska vaadimme ja saimme pieniä yrityksiä koskevia lievennyksiä ja sopeutumisaikaa antavan siirtymäajan, jolloin yritykset voivat perehtyä siihen, mistä on nyt sitten kyse.

Tässä yrittäjyyden vahvistamisessa ja kansainvälisessä kilpailussa pärjätäksemme tarvitaan laajaa yhteistyötä sekä työnantaja- että työntekijäpuolen kesken, mutta erityisesti sitä tarvitaan myös työnantajia ja yrityksiä edustavien järjestöjen kesken. Toivon, että EK ja SY jatkossa keskittyvät asiallisen tiedon jakamiseen omalle jäsenkunnalleen, miten tämän lain kanssa pärjätään, ja etsivät niitä positiivisia piirteitä tästä keskinäisen syyttelyn sijaan.

Valiokunta kirjasi ponnen, jossa edellytetään seurantaa myös siltä osin, mitkä olivat näiden pienempien yritysten erityisesti esille nostamat huolet lainsäädännön sisällön osalta: työllistämiskynnys, byrokratia ja vuokratyön lisääntyminen.

Sinikka   Hurskainen  /sd:

Arvoisa puhemies! Yt-lain uudistus on todella tarpeen, koska nyt haluttiin aikaansaada työelämän kehittämislaki entisen irtisanomislain sijaan. Työntekijöiden epävarmuutta työpaikoistaan ovat entisestään lisänneet Voikkaan tehtaan ja Perloksen toiminnan lopetukset sekä eilen saatu tieto M-realin tulevista irtisanomisista, jotka ikävä kyllä kohdistuvat myös meidän alueellemme eli Joutsenoon. Samanlaisia irtisanomisia tapahtuu eri puolilla maata pienemmässä mittakaavassa. Kuitenkin on hyvä muistaa, että jokaisen irtisanotun takana on henkilö, yksittäinen ihminen.

On väitetty, että uudistettu yt-laki olisi riski työllisyyden nostamiselle. Se ei pidä paikkaansa. Päinvastoin työelämän kehittämistä tukeva uusi lakiesitys auttaa yhteistyön, tuottavuuden ja myös työllisyyden parantamisessa. En voi ymmärtää, että tietyt tahot halusivat käsittelyn alkuvaiheessa rikkoa monen vuoden valmistelutyön, joka oli eri osapuolien kompromissi, ei minkään yksittäisen tahon sanelua.

Yt-lailla parannetaan irtisanomisten neuvotteluaikoja. Silti aikarajat ovat vielä lyhyitä, mutta laissa esitetyistä ajoista löytyy kuitenkin yksimielisyys. Työpaikoilla edellytetään henkilöstösuunnitelman tekoa, joskaan pienemmissä yrityksissä tätä ei edellytetä tehtävän samassa laajuudessa kuin suurissa. Henkilöstösuunnitelma luo jatkuvuutta ja samalla antaa myös työntekijöille mahdollisuuden ennakoida jonkin verran tulevaisuutta.

Vuokratyövoiman käyttö tuntui jokin aika sitten riistäytyvän käsistä erityisesti rakennustyömailla, ja tämä päti muihinkin aloihin. Työntekijöiden vuokrayrityksiä syntyi kuin sieniä sateella, ja yhtä usein niitä myös lakkautettiin, eivätkä lainsäädäntömme ja valvonta pysyneet enää perässä. Erityisenä ongelmana nousi esille ulkomailta tullut työvoima, jonka palkat olivat vain pieni osa alalla sovituista palkoista. Käsittelyssä oleva laki tuo parannusta tähänkin ongelmaan. Tiedottamisvelvollisuuden lisäksi yritysten on annettava selvitys ulkopuolisen työvoiman käytöstä siltä osin kuin työtä tehdään työnantajan tiloissa ja kohteissa. 20 työntekijän yrityksistä lähtien on yt-menettelyssä käytävä läpi vuokratyövoiman käyttö myös yksittäistapauksissa.

Arvoisa puhemies! Avoimuus ja läpinäkyvyys kuuluvat tähän aikaan, myös henkilöstöpolitiikassa. On tärkeää, että nyt yt-lailla nämä periaatteet ulotetaan myös 20 työntekijää työllistäviin yrityksiin. Olisi epäreilua, että alle 30 hengen yritykset — eli suuri osa palkansaajista — jäisivät ilman tätä oikeudenmukaista ja tasapuolista kohtelua. Laissa olevat muutokset selkeyttävät 20—29 työntekijää työllistävien yritysten menettelytapoja, ja lailla luodaan puitteet sille, että kaikissa yrityksissä on samat pelisäännöt.

Rosa Meriläinen /vihr:

Arvoisa puhemies! Tuossa viime vuoden lopulla keräilin tietoja siitä, mitä itse kukin on yt-laista siihen mennessä sanonut, kun yritin orientoitua tähän keskusteluun, ja törmäsin tällaiseen hauskaan Kari Hokkasen sitaattiin, jonka haluan teille kertoa: "Kapitalistin ja yrittäjän edut eivät läheskään aina ole yhdensuuntaisia. Suurpääoman omistajat ja heidän isännöitsijänsä haluavat sopia kahden kesken SAK:n kanssa. Yrittäjän osaksi jää valittaa ja totella lakia ja sopimusta, jonka synnyssä hänellä ei ole ollut osaa eikä arpaa."

On selvää, että kun tällaisia lausuntoja alkuun tulee, niin hieman yliampuvia lausuntoja sitten täällä täysistuntosalissakin kuullaan. Täällä ed. Kurvinen esimerkiksi aikaisemmin sanoi, että on jotenkin niin kuin osoitettu, että pienyrityksissä ei ole mitään ongelmia työpaikkademokratiassa ja yhteistoimintamenettelyissä ja että sen takia tämä laki on tarpeeton, ja se ei tietenkään pidä paikkaansa. Tutkimukset osoittavat, että pienissä yrityksissä tieto kulkee paremmin kuin suurissa yrityksissä, mutta ei tämä nyt tarkoita sitä, että kaikkialla asiat olisivat niin mallillaan, ettei lainsäädännöllä pitäisi tällaista tärkeää asiaa edistää.

Ymmärrän kyllä sen, että näissä 20—29 hengen yrityksissä ei ole erikseen henkilöstöpäällikköä ja uusiin velvoitteisiin tutustuminen ottaa aina oman aikansa. Valiokunta omaan mietintöönsä kirjoittikin toiveen sellaisesta varsin ymmärtäväisestä laintulkinnasta ja tiedottamisen tarpeesta, ja painotettiin sitä, että esimerkiksi hyvityksen tai sitten sanktion määrittelyssä yrityksen koko otetaan huomioon. Nämä tämmöiset pelot, että jonkun pienen muotovirheen takia tulisi suuret sanktiot, ovat aivan aiheettomia. Eikä itse asiassa henkilöstöpäällikköä välttämättä ole säännönmukaisesti kuin vasta 50 henkeä työllistävissä yrityksissä, eli jo nyt näitä yhteistoiminta-asioita on hoidettu oman toimen ohella, eikä siksikään soveltamisalueen laajentamisen dramaattisuutta pidä liioitella.

Täällä on puhuttu Lehden puheenvuoroista, ja välillä miettii, onko yrittäjäkentällä ideana pelata hyvää poliisia ja pahaa poliisia. EK sitoutuu neuvotteluihin, ja Suomen Yrittäjät esittää tällaista radikaalin kansalaisjärjestön roolia.

Vihreät tukevat kokoomuksen lausumaesitystä Suomen Yrittäjien aseman vahvistamisesta valmistelussa, mutta joskus herää epäilys, haluaako Suomen Yrittäjät todella sitoutua niihin kompromisseihin, joita neuvottelupöydissä joutuu tekemään. Lienee selvää, ettei kukaan voi saada kaikkia tavoitteitaan sellaisinaan läpi, vaikka kuinka olisi omasta mielestään herra ja hidalgo. Mutta kuitenkin tämmöinen kattava edustus valmistelussa on sinänsä mielestämme hyvä periaate ja siksi tätä lausumaa tuemme.

Jos katsoo itse lakia rauhallisesti, niin lain tarkoituksena on, että työpaikkademokratia vahvistuu, että työnantaja päätöksiä tehdessään tietää henkilöstön näkökulmat ja henkilöstöllä on oikeus saada tietoa päätöksistä. Loppupeleissä työnantajat voivat toimia siten kuin tahtovat.

Mutta ihan pelkkiä kumileimasimia nämä yt-neuvottelut irtisanomistapauksissakaan eivät ole olleet, vaan todella lopullinen irtisanottujen määrä on ollut keskimäärin noin 25 prosenttia pienempi kuin työnantajan neuvottelujen alussa esittämä arvio. Myös yrityksistä 71 prosenttia katsoo, että nykyinen yt-menettely edistää henkilöstön vaikutusmahdollisuuksia yrityksessä ja että sillä on ollut todellista merkitystä asioiden hoidossa.

Vihreille työpaikkademokratia on perinteisesti tärkeää, ja siksi työntekijöiden tiedonsaantioikeus ja osallistuminen omaa työtään koskevaan päätöksentekoon on meistä hieno asia. Turhaa byrokratiaa on toki vältettävä, mutta ei se nyt ole mitään turhaa byrokratiaa, että työpaikalla suunnitellaan koulutusta ja sitä, mitä henkilöstölle tehdään, ja taloutta suunnitellaan ja siitä sitten kerrotaan. Ei se ole sen kummempaa.

Olen yrittänyt aidosti lain valmistelussa perehtyä siihen, miten laki voitaisiin tehdä byrokratialtaan pienyrittäjälle mieluisammaksi, mutta tähän on ollut vaikea saada apua, kun lakia on vastustettu niin kiihkomielisesti, ettei ole osattu kertoa, mitä konkreettisia helpotuksia yrittäjät toivoisivat, että laki olisi heille mieluisampi.

Vihreiden vastalauseessa on tämmöisenä kädenojennuksena pienyrittäjille esitetty muutoksia yhteistoimintalain neuvotteluaikoja koskeviin kohtiin. Meidän mielestämme neuvotteluajan vähimmäisajan säilyttäminen nykyisellään, siis ihan nykyisen yhteistoimintalain mukaisena näissä pienemmissä yrityksissä ja niissä tapauksissa, kun irtisanotaan alle kymmenen henkeä, ei mitenkään olennaisesti vahingoittaisi lain tärkeimpiä tavoitteita ja mahdollisesti voisi sitten lieventää lain mahdollisia negatiivisia vaikutuksia, jotka voisivat johtua siitä, että yritystoiminta on myös psykologiaa. Jos tulee nyt semmoinen henki, että tämä on kasvun este, niin silloinhan siitä voi jotain seuratakin.

Arvoisa puhemies! Ihan lopuksi nopeasti haluan kommentoida kristillisdemokraattien puheenvuoroa täällä näistä yhdistyksistä. Haluan kyllä todeta sen, että ne ovat työpaikkoja siinä kuin muutkin. Jos ajatellaan, että toiminnan ylevä tarkoitus tai tavoite oikeuttaa huonoon työpaikkademokratiaan, niin sillä perusteella voisi sanoa, että kutsumusammateissa ei tarvitse maksaa palkkaa. Se, että järjestöillä on rahoitus epävarmaa, ei ole sen kummempaa kuin että yrittäjälläkin on yritystoiminnassaan riski. Ei yrittäjäkään voi tietää etukäteen, onko välttämättä kolmen vuoden päästä asiakkaita, ja silti pitää voida tehdä suunnitelmallista henkilöstöpolitiikkaa. Pidän hieman kummallisena tätä kristillisdemokraattien linjaa yhdistysten osalta.

Jukka Gustafsson /sd:

Arvoisa puhemies! Tuohon vihreitten vastalauseeseen heti tällainen kommentti. Ed. Meriläinen — teitä kovin arvostan, ja te olette hyvin kiinnostunut näistä työelämäasioista — te totesitte, että tämä on kädenojennus pienyrittäjille, että tätä neuvotteluaikaa pidennetään. Siinä on kyllä nyt, jos sen sanon nätisti, vähintäänkin lievä asiantuntemuksen puute. Tämä pidentäminenhän 7 päivästä 14 päivään perustuu siihen, että tällöin on aidosti mahdollista saada taustoiltaan paremmin valmisteltuja ja useampia neuvotteluja. Niitä ei viikossa yleensä ehditä tekemään. Asiaa pitää käsitellä harkitusti ja perusteellisesti, kun on kysymys työpaikan tai työpaikkojen menettämisestä. Tässä on myöskin kysymys siis siitä, että työpaikat ovat hirveän erilaisia: työpisteiden lukumäärä vaihtelee, ne voivat olla hujan hajan, matkojen pituus vaihtelee, työntekijöillä on erilaiset työajat, voi sattua joillekin kaksi kolme vapaapäivää tai niin edelleen. Tässä on siis ihan tämmöisestä aika rationaalisesta ratkaisusta kysymys, ja on näin, että työnantaja on voinut valmistautua neuvotteluihin ihan hyvin, mutta työntekijäpuoli saa tietoa asiasta usein vasta neuvottelujen alkaessa, ja tällöin vaan ihan oikeasti tarvitaan aikaa perehtyä näihin asioihin. Eli — miten nyt nätisti sanoisin — tämä vihreitten esitys nyt ei ole kyllä ihan loppuun asti harkittu. Ehkä ed. Meriläinen vielä harkitsee, kannattaako sitä viedä isossa salissa äänestykseen.

Sitten käydyssä debatissa nousi sana "byrokratia" kaikkein suosituimmaksi. Muistan, miten joskus, kun me poliitikot olemme keskustelleet asioista, on noussut sana "moraali" tällaiseksi suosikiksi, että joku toiminta tai teko ei ole ollut moraalinen ja näin. Nyt tämmöinen suosikkisana on "byrokratia". Aivan niin kuin täällä on todettu, se asia on hyvin heiveröisesti avattu. Kun kuuntelimme valiokunnassa tietysti kymmeniä asiantuntijoita ja me ihan tarkoituksella myöskin halusimme kuunnella erilaisia Suomen yrittäjäkentän toimitusjohtajia ja näin, niin Suomen Yrittäjien toimitusjohtajan Rauno Vanhasenkin suulla todettiin, että heidän tutkimustensa mukaan tämä yt-lain laajennus merkitsee ehkä viikossa semmoista 15 minuutin lisätyötä, joko enemmän tai vähemmän, aina ei sitäkään, kun suurin osa asioista hoidetaan kahvitunnilla luottamushenkilöitten tai työntekijöitten kanssa. Se on poikkeustilanne, että joudutaan tekemään neuvottelumuistio lomautuksista, se voi olla yksi aanelonen. Siinä tämä paljon puhuttu byrokratia.

Tästä tuli mieleen semmoinen asia, kun siitä moraalista on puhuttu, että kun voidaan sanoa, että voidaan aseesta nostaa varmistin, niin nyt kun täällä nimenomaan porvaripuolella puhutaan käsitteestä "byrokratia", se on vähän sama asia. Se on tosi löysää puhetta. Sen takia olisin toivonut tämmöistä analyyttisempaa lähestymistapaa tähän yt-lain laajennukseen koskemaan 20:tä työntekijää. Aivan niin kuin keskustelussa on todettu, työpaikka, jossa on 25 työntekijää, on jo kohtuullisen kokoinen.

Kun kokoomuksen vastalauseessa on tehty esitys, jossa tähdätään siihen, että Suomen Yrittäjät pitää saada mukaan paremmin tähän kolmikantaan, niin voi olla näin, että tämä Yrittäjien puheenjohtajan Lehden esitys siirsi Suomen Yrittäjien tilannetta merkittävästi huonommaksi. Sehän käytännössä tarkoitti henkisesti semmoista ajattelumallia, joka oli viime vuosisadan alussa, että luottamusmiehiä ja -naisia voidaan kohdella ihan miten tahansa. Se oli, niin kuin totesin esittelypuheenvuorossa, äärimmäisen loukkaava.

Totean vielä sen, kun aika loppuu, että Suomen Yrittäjät oli edustettuna yhteistoimintalakia valmistelleessa komiteassa samanlaisena jäsenenä kuin kaikki muutkin, muun muassa työmarkkinoiden keskusjärjestöt, mutta loppuvaiheessa he eivät saaneet kaikkia esityksiä lävitse, niin kuin eivät muutkaan saaneet. Nyt kun lukee näitä puheenjohtaja Lehden lausuntoja, tuntuu, että heiltä puuttuukin aito halu pyrkiä konsensukseen ja aitoon sopimiseen ja neuvottelutulokseen. Kyllä nämä asennepuolet ovat aika tavalla hukassa, mutta toivon, etteivät Lehden ajatukset edusta — enkä usko, että edustavat — koko yrittäjien jäsenkenttää, kyllä ne niin muusta maailmasta olivat.

Rosa Meriläinen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Gustafssonille toteaisin, että kun kyselytutkimuksia on tehty siitä, mikä mättää yt-neuvotteluissa, niin ei niissä ole kyllä noussut esiin neuvotteluaika, vaan pikemminkin se, että joskus työntekijät kokevat, että työnantaja ei lähdekään niin kuin neuvottelukylki edellä tilanteeseen lainkaan, jos tämmöistä puhemiehelle ominaista retoriikkaa käyttäisi. Eli se neuvottelujen henki on ollut se oleellinen ongelma, mutta siihen varmasti aika auttaa.

Mutta siinä kohtaa puheenjohtaja käytti erittäin hyvän puheenvuoron, että todellakin näiden yrittäjien kohdalla, kun he puhuvat byrokratiasta, kun vastustavat tätä lakia, on myös tullut asiantuntijakuulemisissa esiin aito periaatteen vastustaminen, he eivät halua kertoa henkilöstölle esimerkiksi taloudellisista asioista. On vedottu kateuteen ja vaikka mihin.

Jere Lahti /kok:

Arvoisa herra puhemies! Minun tekee mieli nyt kyllä vetää tämä tarkastelu ja keskustelu sellaiselle laajalle pinnalle, jolla voitaisiin positioida tietyllä tavalla suomalaiset yritykset ja se uhka, joka meidän yritystemme toimintaedellytyksiä vaanii jatkuvasti tämän globalisaation, kansainvälistymisen, takaa. Tässä ei voida pelata enää pienen Suomen omaa peliä suljetuilla markkinoilla, vaan on pakko katsoa avarammin asioita.

Meidän maamme suurimmat yritykset ovat siirtäneet tuotantoa ja sen myötä myöskin työpaikkoja jatkuvasti suurempien markkinoiden ja erityisesti edullisempien työvoimakustannusten maihin. Tämän poistuman paikkaaminen ja uusien työpaikkojen luominen onkin jo vuosia ollut pienten ja keskisuurten yritysten harteilla. Iso osa näistä pienistä ja keskisuurista yrityksistä toimii alihankkijoina tai prototyyppituotannossa, jolla kilpailu on kovaa ja muutokset ovat hyvin nopeita. Näistä haasteista yritykset selviävät vain nokkeluudella ja joustavalla toiminnalla. On valitettavaa, että entistä haasteellisemmassa tilanteessa hallitus ei suinkaan tue pieniä ja keskisuuria yrityksiä, vaan nyt tässä esimerkissä se tekee päinvastoin. Valitettava esimerkki on juuri tuo, mihin keskustelu näyttää fokusoituvan, 20—29 hengen yrityksiin tämän yt-lain vaikutuksien laajentaminen.

Suomessa kolmikanta on sanellut uudistuksen, johon Suomen Yrittäjillä ei ole ollut vaikutusvaltaa, ainakaan heidän jäsenkuntansa ei ole sitä asiaa sillä tavalla kokenut, vaikka laki tulee juuri näitä jäseniä ja yrityksiä koskemaan. Hallituksessakaan ei ole ollut pontta lähteä kolmikannassa sovittua ratkaisua muuttamaan, vaikka uudistus on moneen kertaan todettu työllistymistä estäväksi.

Arvoisa puhemies! Kolmikannassa päätettävät menettelytavat ja ehdot ovat suljetun talouden jäänne, joka lisää joustamattomuutta ja sääntelyä, josta toivoisi jo pikkuhiljaa päästävän eroon. (Ed. Gustafsson: Siitäkö Suomen menestys kertoo kaikilla maailman mittareilla?) Avoimilla markkinoilla toimivien yritysten on saatava sopia työehdoistaan kilpailukykynsä mukaisesti. Pienissä yrityksissä muutenkin läheiset henkilösuhteet ja yhteinen halu selviytyä kilpailun haasteista eivät kaipaa jäykistäviä rakenteita. Nyt edelleen lujitetaan otetta erilaisilla toimialoilla, erilaisissa kilpailutilanteissa olevista yrityksistä, jotka joutuvat kilpailemaan avoimilla markkinoilla suljetun talouden jäänteiden ehdoilla.

Toteutuessaan laki tarkoittaa noin 30 uuden menettelytapavelvoitteen lisäämistä yrittäjän ja hänen työntekijöidensä välisiin suhteisiin. Lain piiriin kuuluvien yritysten määrä nousee noin 2 800:lla. Pienillä yrityksillä ei ole mahdollisuuksia palkata juristeja pelkän byrokratian hoitamiseen. Kun yrittäjä itse tai joku muu avainhenkilö näihin asioihin joutuu sekaantumaan, tekee hän yrityksen menestymisen kannalta toisarvoista työtä.

Arvoisa puhemies! En näe, miksi laki täytyisi ulottaa pienempiin yrityksiin. Yt-menettelyn laajentaminen ei perustu todelliseen tarpeeseen, eikä tällä kyllä työpaikan ilmapiiriä paranneta, vaan kuormitetaan yrittäjää entisestään ja asetetaan pelote lisätä yrityksen työntekijöitä 19 hengen rajan yli. Jos tämä on pelkkä vaalitemppu, halutaan mielistellä niitä työntekijöitä, jotka eivät ymmärrä tässä asiassa heidän omaa etuaan loukatun, niin hallitus tekee kyllä melkoisen tahran takkiinsa muuten niin hyväksi tähän asti osoittautuneissa työmarkkinoitten parantamisessa työntekijöitten työpaikkojen lisäämisessä.

Hämmästyttävintä tässä on se — ainakin näin on väitetty, vaikka täällä kuulee nyt toisenlaisia väitteitä — että neuvoteltaessa Suomen Yrittäjien mielipidettä ei ole otettu huomioon, ei varsinkaan yrittäjiä kuultu eikä ymmärretty, mistä tässä ihan käytännön konkreettisin esimerkein on kysymys. (Ed. Gustafsson: Kaikki joutuivat antamaan periksi, arvoisa edustaja, kaikki!)

Toteutuessaan yt-laki muodostaa varmuudella rajan kasvulle ja työllistämiselle. Lainmuutos lisää kiistatta pienten ja keskisuurten yritysten kustannuksia. Tämäkö sitä periksi antamista on? Heikennetään omaa kilpailukykyä, yritysten toimintaedellytyksiä. Tämäkö sitä on? Tehdäänkö tämä myöskin työntekijäpuolella tai heidän edusmiestensä ehdoilla? Lainmuutos lisää kiistatta pienten ja keskisuurten yritysten kustannuksia, vaikeuttaa niiden kilpailukykyä, nostaa vääjäämättä työllistämisen kynnystä. Siksi tätä lakia ei tule toteuttaa. Hallitus on itse asettanut toivonsa pieniin ja keskisuuriin yrityksiin. Nyt on sen toivon lunastamisen aika, sen tuen antamisen aika, jolla Suomi pääsee kasvattamaan näitä pieniä ja keskisuuria yrityksiä kansainvälisiksi tekijöiksi.

Seppo Lahtela /kok:

Arvoisa herra puhemies! Työ- ja tasa-arvoasiainvaliokunnan mietintö hallituksen esityksestä yt-laiksi, laiksi yhteistoiminnasta yrityksissä ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi, on lyhyt, tiivis ja, voisi sanoa, selkeästi tavoitteeseen pyrkivä. Mutta ihmettelen tapaa, jolla valiokunta on tämän rakentanut ja runnonut tämän sisällön sellaiseksi, että ikään kuin hallituksen esitys olisi ainut ja oikea.

Kun mietinnössä todetaan tuottavuuden nostamisesta yhteistoimintaa parantamalla, että "työntekijöiden mahdollisuuksilla saada tietoa ja vaikuttaa omaan työhönsä ja töiden järjestelyihin on todettu olevan merkittäviä myönteisiä vaikutuksia niin työntekijöiden jaksamiseen kuin työn tuottavuuteenkin" — tämmöinen lyhyt lainaus — niin väitän, että juuri näin on. (Ed. Gustafsson: No niin, hyvä!) Silloin kun yhteistoimintaa tehdään työn tuottavuuden nostamiseksi, kohottamiseksi, missä on työnantajan sekä työntekijöitten edusta kysymys, ei tarvita tämmöistä lakia eikä tämmöistä sisältöä, koska tämä on itsestäänselvä asia.

Samoin myöskin valiokunta toteaa: "Tällä vuosikymmenellä on työelämässä voitu havaita selvä laadullinen muutos, joka ilmenee muun muassa epävarmuuden lisääntymisenä, luottamuksen puutteena ja epäilynä työn mielekkyydestä." Tämä ei taas sitten ole tästä päivästä eikä tästä maailmasta. Ihmettelen, mistä valiokunta on tämmöiset tutkimustulokset ja tiedot saanut ja mihin se on uskonut, kun se näin on kirjoittanut, koska suomalainen työelämä kuitenkin on selkeästi kilpailukykyistä ja mielekästä. Tämä ei ole tätä päivää eikä tätä maailmaa. Siinä voi olla parantamista, mutta se ei ainakaan ole huonompaa kuin se on tätä ennen ollut olemassa.

Täällä mietinnössä todetaan myöskin: "Valiokunta on tietoinen siitä, että hyvälläkään lailla ei pystytä luomaan työpaikoille avointa ja luovaa työilmapiiriä, jossa työntekijät kokevat olonsa turvalliseksi, jossa heidän hyvinvointiaan ja osaamisensa kehittämistä pidetään tärkeänä, heitä arvostetaan ja he pääsevät vaikuttamaan työhönsä ja työolosuhteisiinsa." Tässä on minusta aivan selkeä käsitys, että laki ei voi luoda näitä olosuhteita, vaan ne luo työnjohto, omistaja, työntekijät ja se ilmapiiri, joka siellä työpaikalla on olemassa. Näin katsottuna valiokunnan mietintö on aika erikoinen ja kaksinapainen. En tiedä, onko sitten ollut niin, että siellä pikkasen on yritetty lievittää sitä sun tätä, mutta sen osalta pitäisin tätä aika onnettomana, kun täältä putsaa näitä tämmöisiä kohtia ja lukee vähän niin kuin sielun vihollinen lukee sitä Raamattuakin, tulkitsee mieleisekseen. Itse koetan katsoa vähän sinne sun tänne.

Täällä on otettu selkeästi varaus ja tavallaan varautuma siihen epätyypillisten työsuhteiden ja vuokratyön käyttöön, koska tämähän tulee johtamaan — yhteiskunnan kova kehitys ja kilpailu — siihen, että vuokratyön käyttö tulee merkittävästi lisääntymään ja painoarvo sille tulee kasvamaan. Se vaan, johtuen siitä tiukasta toiminnasta, mitä tämän tyyppisten lakien ja esitysten kautta syntyy ja tulee, on ainut tapa, jolla työnantaja voi hoitaa tämän työntekijän niin, ettei synny semmoista kohtuutonta riippuvuussuhdetta.

Se, mikä vastalauseessa 1 selkeästi todetaan, on, että oli erittäin suuri virhe, se, että vaadittiin ja sovellettiin tätä lain sisällön ulottamista 20 työntekijän yrityksiin entisen 30:n sijasta. Näyttääkin siltä — kun salia katsoo, näen, että arvovaltainen kuulijajoukko on täällä läsnä, mutta kaikki keskustalaiset puuttuvat — että keskusta, miten sanoisinkaan, (Ed. Gustafsson: Entinen keskustalainen puhuu kumminkin!) siinä pohjassa myi yrittäjäperiaatteiden tukemisensa sillä SAK:n alttarilla, jolla sosialidemokraatit nuijivat ja väänsivät hallituksessa tämmöisen tahdon läpi ja ajoivat erityisesti ammattiyhdistysliikkeen jäsenkentän kasvattamismarkkinoilla tämmöiset tavoitteet, joilla saatiin aina entistä pienemmät joukot matkaan. Näin katsottuna on nähtävissä, että tämä on aivan virheellinen ja väärä suunta. Tästä pitäisi viimeistään ottaa oikeat eväät ja lähteä sillä pohjalla liikkeelle, että tämmöiset vallankaappaukset, vallanvieritykset, pitää jyrkästi torjua.

Kun tätä maailmaa katsotaan, niin kyllä se työntekijän asemakaan ei tule tippaakaan siinä paranemaan, ei pienemmässäkään määrässä paranemaan. Silloin kun aloitetaan yt-neuvottelut, tulevat ammattiyhdistysjuristit paikalle, se on aina työntekijällä menoa. Silloin kun käydään neuvotteluja työnantajan ja työntekijän välillä yhdessä suoraan, niin niissä neuvotteluissa myöskin joku mahdollisuus on onnistua, niin että kaikille ei tule lähtö.

Ed. Gustafsson, kun te olette tässä asiassa asiantuntija, te olette monessa muussakin asiassa asiantuntija, tuleepa mieleen, että kun hiljan esiteltiin Suomen Leipuriliiton jäsenille lähetetty suuri tukitarjous ja avustustarjous, oliko lie pyyntökin samalla, jossa merkittävänä tekijänä oli valiokunnan puheenjohtaja Gustafsson, omissa nimissään tietysti, niin teillä on, ed. Gustafsson, pikkasen kahdet eväät näissä asioissa, milloin te olette milläkin rintamalla. Nyt te olette kuitenkin tätä työnantajapuolta, yrittäjäpuolta, selvästi vastaan.

Lyly Rajala /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tämä käsittelyssä oleva laki on selkeä huononnus, kuten olemme tuolta kokoomuksen suunnasta sanoneet. Meistä yksikään henkilö ei vastusta tätä lakia sinällään vaan sitä, mitä hallitusohjelmaan ei ollut kirjattu, eli että tätä lakia tulisi laajentaa myöskin pienempiin yrityksiin. Siinä mielessä se virkamies, joka tämän lain on kirjoittanut — en tiedä, kuka hän mahtaa olla — on tämän sopivasti aloittanut: tämä on 140 sivua, niin kuin tiedämme, tämä lakiteksti, ja kuinka ollakaan, ensimmäisellä sivulla oikeassa alalaidassa tuli heti silmiin tämä uhkasakko, 30 000 euroa. Eli se on sopivasti aloitettu — tässä on tulevaisuutta yrittäjille — kun ensimmäisellä sivulla on uhkasakot.

Kyseisen valiokunnan puheenjohtaja Gustafsson sanoi, että ... (Ed. Gustafsson: Pelottelua!) — Ed. Gustafsson, minä puhun. — Puheenjohtaja Gustafsson, sanoitte alkupuheessanne, että työntekijät viihtyvät paremmin, jos he saavat tietoa työpaikkansa asioista. Totta kai. Minä olen ollut kymmenissä työpaikoissa, ja aina on saatu tietoa ilman minkään näköisiä yt-lakeja. Kaikissa pienissä yrityksissä näitä tietoja saadaan jo nyt, niin kuin täällä on moni sanonut, kahvipöytäkeskusteluissa. Te paimensitte myöskin runsaasti vakituisia työsuhteita. Kertokaa minulle se keino, millä saatte vakituisen työpaikan jäätelökioskin myyjälle. Minä en sitä ole keksinyt. (Ed. Gustafsson: Se on kausityöntekijä silloin!)

Tämä laki tulee ihan todellakin puheenjohtaja Gustafssonin puheiden vastaisesti lisäämään vuokratyövoiman käyttöä, ihan vuorenvarmasti. Otan muutamia siteerauksia täällä siitä, mitä te olette valiokunnassa kuulleet. Osa valiokunnan kuulemista asiantuntijoista on katsonut, että alle 30 työntekijän yrityksille aiheutuu lain soveltamisesta ongelmia, koska niillä ei ole erityistä henkilöstöhallintoon perehtynyttä henkilöstöä, ei ole siis juristeja eikä henkilöstöpäälliköitä, eikä niitä myöskään ole varaa palkata 20 henkilöä työllistäviin yrityksiin.

Olen joskus sanonut, että täällä salissa ei liene ketään, joka olisi tavannut ihan silmästä silmään Valittujen Palojen arpajaisten voittajan, mutta ehkä vasemmalla on joku, joka on nähnyt sellaisen henkilön, joka on saanut työvoimatoimiston kautta töitä. Minä en ole tavannut semmoistakaan henkilöä. Aikaisemmin minulla oli tapana myöskin sanoa, että julkinen sektori, kunnat ja valtio, jota varmasti teidän osastonne puolustaa henkeen ja vereen, ei tule ikäpäivänä työllistämään meidän työttömiämme. Aikaisemmin sanoin, että sen tulevat tekemään yritykset. Nykyään sen voisi sanoa jo kenties jopa näin, että sen tulevat tekemään pk-yritykset pelkästään, viime päivien ikävien, surullisten uutisten perusteella, pienet ja keskisuuret yritykset.

Eli tässä demarit ovat menossa suoraan ikään kuin porakaivoon ja hankkineet sinne kaveriksi vielä kepulaiset, niin kuin täällä ed. Tiilikainen henkeen ja vereen puhui pääministeri Vanhasen hallituksesta. Tässä asiassa ei voi kyllä puhua Vanhasen hallituksesta, vaan voidaan puhua Heinäluoman hallituksesta. Niin komeasti kyllä Heinäluoma SAK kaverinaan sai kepun kääntämään kelkkansa. Täällä oli yksi keskustalainen kansanedustaja, Mauri Salo, joka uskalsi sanoa rehellisen mielipiteensä, mitä mieltä koko keskusta oli ennen kuin Heinäluoma ja SAK kimpassa tämän jyräsivät myöskin keskustassa samaan porakaivoon ja syvälle.

Tämä tulee vaikeuttamaan selkeästi työllistämistä. Myöskin demareitten pitäisi ymmärtää se, että työllistäminen on tällä hetkellä mitä tärkeintä, kun kuullaan huonoja uutisia. Esimerkiksi työtön henkilö ensin pystyisi työllistämään itsensä ja sen lisäksi muita henkilöitä. Se on ihan selkeä tutkimus, joka on tehty, että yritykset, jotka ikään kuin uhkaavat laajentua ja lisääntyä 20 henkilöä työllistäviksi, eivät aio sitä tehdä, mikäli tämä laki tulee tällaisenaan voimaan. Eli tässä sos.dem. puolue ja SAK ajavat suomalaisen yrittäjyyden ja työnteon nilkkaan.

Kerron loppuun vaan, minkälaisen poliittisen koulutuksen minä pienenä sain. Mummoni, pientilallisen leski, sanoi minulle kerran, kun olin syöttämässä pikkulintuja talvella pullanmuruilla ja siihen tuli varpusparvi ja ajoi ne pikkulinnut pois: "Nuo on demareita." Minä kysyin: "Mitä ne on?" Mummo siihen: "Ne syö toisten pöydistä."

Arto Seppälä /sd:

Arvoisa puhemies! Lämmintä tuntuu olevan täällä sisätiloissa, ulkona on vähän viileämpi.

Arvoisa puhemies! Selkein muutos annetussa yt-lakiesityksessä on se, että sen mukaan laki laajenee koskemaan myös 20 työntekijän yrityksiä, kun nykyisenä rajana on 30 työntekijää. Tämän muutoksen myötä uusia yrityksiä tulee lain piiriin noin 2 800 ja työntekijöitä noin 66 000. Lakiuudistuksen tavoitteena onkin synnyttää aito vuorovaikutuslaki, joka parantaa työelämää kehittämällä henkilöstöpolitiikkaa ja tuomalla yhteistoimintamenettelyt osaksi työpaikkojen normaalia arkipäivää.

Lakia valmistelleen komitean esitys lain soveltamisalan laajentamisesta herätti vastustusta julkisuudessa. Lakiehdotuksen ympärillä velloivat paikoin epärealistisen suureksi kasvaneet pelot lain vaikutuksista. Soraääniä tuli niin hallituskumppaneilta kuin kokoomukseltakin. Myös Suomen Yrittäjät on nähnyt lakiesityksessä olemattomia mörköjä. Yhteisymmärryksen saavuttamiseksi hallituksen sisällä jouduttiin komitean ehdotukseen tekemään muutoksia. Hallituksen neuvottelu päätyi siihen, ettei yt-lakia sovelleta, vastoin komitean esitystä, 20—29 työntekijän yrityksissä silloin, kun käsitellään työsääntöjä, aloitetoiminnan sääntöjä tai työsuhdeasunnon jakamisessa noudatettavia periaatteita.

Tänään keskustelussa täällä salissa ed. Zyskowicz puheenvuorossaan otti esille, että Bottan läheisyydessä olevan Jaskan grillin luukut pannaan kiinni, kun yt-neuvottelut alkavat. Se ei kyllä valitettavasti kuulu yt-lain piiriin, se grilli, ei millään muotoa. Jos tältä pohjalta kokoomus tulkitsee lakiesitystä, niin kysyn vaan, miten tätä hommaa käydään läpi.

Yhteistoimintalain uudistaminen on sosialidemokraattien näkökulmasta erittäin onnistunut. Julkisuudessa on sekä ennen hallituksen päätöstä että sen jälkeen esitetty näkemyksiä esityksestä irtisanomislakina ja yrittäjyyteen kannustamattomana. Monesti on kuitenkin jätetty mainitsematta ääneen lain tavoitteet yhteistoiminnan kehittämisestä ja yksimielisyyteen pyrkimisestä. Uuden yt-lain tavoitteena on saattaa sekä johto että henkilöstö saman pöydän ääreen keskustelemaan henkilöstöasioista, mikäli niissä on kehittämisen varaa. Tämä helpottaa myös yrittäjien toimintaa. Uudistuvan järjestelmän myötä heillä on mahdollisuus neuvotella suoraan luottamushenkilön kanssa keskitetysti eikä 29 työntekijän kanssa erikseen. Myös tuottavuus nousee yrityksissä yhteistoiminnalla, ei sanelulla ja yt-paniikin luomisella, jotka Suomen Yrittäjät on tähän mennessä ottanut tehtäväkseen.

Työntekijöille uudistuksen myötä saavutetut edut ovat merkittävät. Lakiesityksen hyväksymisen myötä esimerkiksi tiedotusta yrityksen muutostarpeesta lisättäisiin, suunnittelua tehostettaisiin irtisanomistapauksissa, vuotuista henkilöstösuunnitelmaa ja koulutustavoitteita alettaisiin laatia sekä työntekijöiden sananvaltaa lisättäisiin, mikäli lain tavoitteet eivät työpaikalla toteutuisi.

Nyt voimassa oleva, 27 vuotta vanha yhteistoimintalaki on eittämättä vanhentunut eikä vastaa työelämän tarpeita. Työelämän rakennemuutos on aikaa sitten ajanut nykylain ohitse. Myös yritysten keskimääräinen koko on Suomessa viime aikoina pienentynyt ja muun muassa vuokratyövoiman käyttö lisääntynyt.

Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan mietintö on hyvä ja avaa lain sisällön hyvin. Tästä on hyvä jatkaa työelämän kehittämistä työyhteisössä yhdessä.

Ed. Lahti otti myöskin esille sen, että joudutaan palkkaamaan lakimiehiä yrityksiin. Tämä ei todellakaan tarkoita sitä. Jos sinne joudutaan palkkaamaan lakimiehiä, niin silloin täytyy todeta, että siinä yrityksessä asiat eivät ole kyllä kunnossa.

Keskustelun nopeatahtinen osuus päättyy.

Harry Wallin /sd:

Arvoisa puhemies! Olisin tämän puheenvuoron käyttänyt debatissa, mutta ainoana sosialidemokraattina minut siitä diskattiin, joten jouduin sitten tulemaan tänne pönttöön. (Ed. Gustafsson: No, se on ilo meille kuulijoille! — Ed. Holmlund: Yt-neuvotteluja kaivataan!) — Joo, siitä käydään parhaillaan kirjeenvaihtoa puhemiehen kanssa, mutta se on eri asia.

Olin 25 vuotta työelämässä, joista 7 vuotta olin 200 miehen pääluottamusmiehenä, ja tämän seuraavan olisin halunnut kertoa, koska esimerkiksi ed. Zyskowiczin puheenvuoro työelämästä tuntui niin vieraalta, että epäilin, että hän ei ole ollut kovin pitkään työelämässä itse, vaan on ollut varmaan ilmeisesti pääsääntöisesti täällä eduskunnassa. Oma kokemukseni tästä pääluottamusmiesajasta on hyvin myönteinen koskien yhteistoimintalakia ja yhteistoimintakokouksia. Oli hyvin tavallista, että aina määräajoin, noin kolmen kuukauden välein, työnantaja kutsui pääluottamusmies Wallinin audienssiin, jossa oli myöskin muut työntekijäjärjestöjen edustajat, ja työnantajapiirit olivat laajasti mukana, eri yksiköiden päälliköt ja johtajat, ja siellä käytiin hyvin seikkaperäisesti läpi yhtiön tämänhetkinen tilanne ja tulevaisuudennäkymät, ja sitten minä menin ja kerroin omalle 200 miehen porukalleni, että joko hyvältä näyttää tai vähän huonommalta näyttää. Mutta tämä oli tämän lain sisältö: halutaan luoda yhteistoimintaa työpaikoille, niin että tieto kulkee, ei juosta huhujen perässä, ei aiheuteta turhaa levottomuutta eikä pelätä sen työpaikan puolesta silloin, kun siihen ei ole tarvetta.

Tuntuu ihan käsittämättömältä tämä keskustelu, mitä nimenomaan kokoomuksen osalta täällä on käyty, että tässä tapahtuisi joku suuri muutos, yrittäjät joutuisivat ahdinkoon. Otin netistä Suomen Yrittäjien tilastot, ja kokojakauma Suomen Yrittäjien jäsenistä kertoo, että yksinyrittäjiä jäsenistöstä on 48,3 prosenttia eli lähes puolet; 2—3 työntekijän yrityksiä 25,8 prosenttia; 4—5 työntekijän 9,9 prosenttia; 6—7 työntekijän 4,9 prosenttia; 8—9:n on 2,8 prosenttia; 10—19:n on 5 prosenttia. Sitten on tämä maaginen raja 20—49. Näitä yrityksiä on Suomen Yrittäjien jäsenistä 2,5 prosenttia. Kun tämä raja on 20—49, voisi, arvoisa puhemies, olettaa, että näitä 20—30 työntekijän yrityksiä on koko jäsenmäärästä noin 1,5 prosenttia, joita nyt tämän lain velvoite tulee koskemaan, ja täällä tuntuu siltä, että oikealla puolella maailma loppuu, kun tämä laki tulee voimaan.

Etelä-Pohjanmaan Yrittäjät on ainakin julkisuudessa irtisanoutunut Suomen Yrittäjien linjasta ja näkee tämän rauhallisemmin — niin kuin meillä Etelä-Pohjanmaalla yleensäkin asiat käsitellään hieman rauhallisemmin — ei näe tässä mitään maailmanlopun enteitä. (Ed. Gustafsson: Hyvä, hienoa porukkaa siellä!) — Joo, siellä ei ole ollut mitään torikokouksia eikä tehdä mustia listoja eikä tule olemaan raameissa kuvia eikä nimiä, ketkä tulevat äänestämään, vaan siellä todetaan, että yhteistoiminta työpaikoilla kuuluu normaaliin työelämään, ja näin tämä pitäisi ottaa.

Silloin kun asiat menevät hyvin, niin silloinhan ei tarvita mitään erityistoimenpiteitä, mutta on hyvä, että työntekijät edustajiensa kautta saavat tietää, paljonko yrityksessä on vierasta työvoimaa, onko vuokratyövoimaa, mikä on määräaikaisten määrä, mitkä ovat tilinpäätöstiedot ja mitkä ovat tulevan budjetin tavoitteet, koska silloinhan he asettautuvat myöskin, niin kuin ed. Kuosmanen totesi, sen firman puolelle. Minä ainakin henkilökohtaisesti, kun 25 vuotta olin töissä ja työpaikka siellä odottaa, jos vaaleissa en tule valituksi, olen kyllä täysin sitoutunut sen yrityksen tavoitteisiin. Silloin kun pääluottamusmiehenä kävin keskusteluja oman porukan kanssa, pidin myöskin siitä huolen, että sopimuksia noudatetaan, mitä on työnantajan kanssa tehty, niistä ei lipsuta, ja näin saadaan se tavoite, mikä on aikanaan sovittu.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa herra puhemies! Suomen tulevaisuus riippuu kovasta työnteosta, yrittämisestä ja osaamisesta. Mitä enemmän Suomessa on yrityksiä, sitä enemmän on työpaikkoja. Mitä enemmän on työpaikkoja, sitä enemmän tulee valtiolle ja kunnille verotuloja. Suuri osa yrityksistä on pieniä eli sellaisia, joissa on alle kymmenen työntekijää. Lisäksi Suomessa on 128 000 yksinyrittäjää.

Yhteiskunnan tulee pitää huolta yrittäjyydestä. On erittäin tärkeää, että yrityksiä kannustetaan kasvuun, koska se merkitsee lisätyöpaikkoja. On myös erittäin tärkeää, että yritykset kansainvälistyvät EU:n sisämarkkinoille, koska sekin lisää Suomessa työpaikkoja. Toisaalta, mitä enemmän yhteiskunta asettaa yritysten liiketoiminnan harjoittamiselle esteitä, sitä suurempi on kynnys ryhtyä yrittäjäksi ja vielä suurempi on kynnys palkata työntekijöitä. Juuri tästä syystä meillä on valtavan paljon yksinyrittäjiä, koska yhteiskunta ei tule heitä vastaan lainsäädännössä eikä taloudellisesti, ja monet yrittäjät tyytyvät harjoittamaan pientä yritystoimintaa, koska kasvamiseen liittyvät lainsäädännölliset ja taloudelliset riskit ovat niin suuret.

Olen viime syksyn ja alkuvuoden aikana tavannut lukuisia pienten, keskisuurten ja suurten yritysten edustajia. Missään yhteydessä ei ole tullut esille sitä, että nykyisessä yhteistoimintalaissa olisi ongelmia. Yhteistoimintalaki on osaltaan niitä lakeja, joissa vedetään rajaa sen suhteen, kuinka pitkälle yritysten liiketoimintaan saa puuttua.

Yhteistoimintavelvoitteen laajentaminen yli 20 hengen yrityksiin ei merkittävästi lisää lain piirissä olevia yrityksiä mutta on selkeä viesti yhteiskunnan pyrkimyksistä rajoittaa yritystoimintaa, ja yrittäjät reagoivat näihin viesteihin. Nyt viesti on se, että jos yritykset haluavat helpotuksia liiketoiminnalleen, lisääntyy yritysten valvonta. Nyt vaaditaan luottamusmiesten aseman vahvistamista yrityksissä, jos paikallista sopimista työehdoista halutaan edistää.

Arvoisa herra puhemies! Pienille, vähintään 20 työntekijän yrityksille uusia velvoitteita ovat lisääntyvät tiedonantovelvoitteet: henkilöstölle tulee antaa tiedot yrityksen taloudesta, kannattavuudesta, palkkatilastosta, määrä- ja osa-aikaisten työntekijöiden käytöstä, ulkopuolisen työvoiman käyttötilanteista seuraavan vuoden aikana. Yhteistoimintaneuvottelujen pohjalta on laadittava henkilöstösuunnitelma ja henkilöstön koulutustavoitteet. Lisäksi yhteistoimintamenettelyssä neuvotellaan kone- ja laitehankintojen ja ulkopuolisen työvoiman käytön henkilöstövaikutuksista sekä yhdenkin henkilön irtisanomistilanteissa.

Tosiasiassa 20 hengen yrityksissä ei ole suunnitelmia määrä- ja osa-aikaisten työntekijöiden tai ulkopuolisen työvoiman käytöstä yksinkertaisesti siitä syystä, että pienille yrityksille pitää olla mahdollista reagoida nopeasti muuttuvaan tilauskantaan ja sen mukaisiin työvoimatarpeisiin. Niinpä yhteistoimintamenettelyssä edellytetyt tiedot määrä- ja osa-aikaisten työntekijöiden ja ulkopuolisen työvoiman käyttöä koskevista suunnitelmista ovat lähinnä arvauksia. Arvauksia ovat myös henkilöstösuunnitelmat, koska niiden toteuttaminen riippuu käytettävissä olevista voimavaroista. Kone- ja laitehankintojen tilanne on sama, koska yritysten tilauskanta vaihtelee, samoin kone- ja laitehankinnat. Pienissä yrityksissä ei siis yhteistoimintamenettelyn kautta ole saatavissa tarkkaa tietoa suunnitelmista ja hankinnoista, koska yritysten tilanne riippuu taloussuhdanteista ja menestymisestä jatkuvasti muuttuvilla markkinoilla. Tätä taustaa vasten yhteistoimintalain edellyttämät menettelyt ovat irti yritysten elävästä elämästä ja kovin jäykkiä suhteessa yritysten jatkuvasti muuttuvaan toimintaympäristöön.

Arvoisa herra puhemies! Yhteistoimintalain velvoitteet eivät paranna yhteishenkeä yrityksissä. Yrityksiin kohdistuvat muotovaatimukset ja pakotteet pikemminkin heikentävät pienissä yrityksissä vallitsevaa hyvää ilmapiiriä. Pienissä yrityksissä yrittäjän ja työntekijöiden yhteistyö on jokapäiväistä ja saumatonta. Työntekijät keskustelevat työn järjestelyihin ja työsuhteisiin liittyvistä asioista suoraan yrittäjän kanssa. Tätä henkilökohtaista suhdetta hämärretään yhteistoimintalailla, joka tuo keinotekoisen vastakkainasettelun yrittäjän ja työntekijöiden välille.

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa puhemies! Yhteistoimintalain velvoitteiden ulottaminen pienempiin yrityksiin ei perustu mihinkään pakottavaan tarpeeseen. Meillähän on käsillä tällä hetkellä maailmanlaajuinen murros työmarkkinoilla. Tämän totesivat muun muassa Lahdessa SAK:n, EK:n ja Suomen Yrittäjien edustajat. Voi sanoa, että suomalaisesta työstä kilpailee 4 miljardia uutta työntekijää, kun globalisaatiosta on kysymys.

Pienissä yrityksissä muun muassa työntekijöiden ja työnantajien väliset suhteet, tiedonkulku ja kohtelun tasapuolisuus ovat työntekijöiden omien käsitysten mukaan keskimäärin paremmalla tasolla kuin suuremmissa yrityksissä. Valtaosa uusista työpaikoista syntyy pk-yrityksiin. Nyt uhkakuvana on, että uusien velvoitteiden myötä yritysten kasvuhalu heikkenee ja työllistämisen kynnys kasvaa.

Kokoomus pitää uuden yhteistoimintalain laajentamista 20—29 henkilön yrityksiin huonona ratkaisuna. Laajennus lisää tarpeetonta byrokratiaa ja vaikeuttaa työllistämistä. Kokoomuksen mielestä uusi yt-laki mitätöi hallituksen tällä kaudella tekemät toimet yrittäjyyden edistämiseksi, tuohan se yrittäjille noin 30 uutta velvoitetta lisää sekä lisää yrityksen kustannuksia.

Uusi laki koskisi noin 2 800:aa yritystä ja arviolta noin 70 000:ta työntekijää. Työntekijöiden asianmukaisista työolosuhteista on tinkimättömästi pidettävä kiinni. Kuitenkin on muistettava, että meidän kaikkien on joustettava, jotta suomalaiset pystyvät vastaamaan maapalloistumisen, siis globalisaation, tuomiin haasteisiin. Väitetään, että elämme tällä hetkellä suurempaa muutosta kuin oli toisen maailmansodan jälkeinen jälleenrakennus.

Riikka Moilanen-Savolainen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Matti Vanhasen hallituksen ohjelma sisältää lukuisia toteutuneita tavoitteita, jotka koskettavat nimenomaan työelämää. Jatkuvasti muuttuvan työelämän haasteellisuus on siis otettu huomioon monilla lainsäädäntöuudistuksilla. 100 000 uuden työpaikan syntymistä pidettiin vaalikauden alussa poikkeuksellisen epärealistisena. Nyt voidaan todeta, että juuri näillä toimenpiteillä on löydetty tehokeinoja pitkäaikaistyöttömyyteen, nykyisten työpaikkojen säilymiseen ja uusien syntymiseen.

Vanhasen hallitus asetti vaalikauden alussa muutaman keskeisen työelämän sisällöllisen tavoitteen. Yksi merkittävimmistä eduskunnan hyväksymistä laeista on muutosturvalaki, jonka mukaan työntekijä muun muassa saa irtisanomisaikana vapaata täydellä palkalla työpaikan etsimistä varten. Työnantajalle tuli myös tiedottamis- ja selvitysvelvollisuuksia koskien sekä henkilöstöä että työvoimatoimistoa. Laki eteni tuolloin syvässä yksimielisyydessä ilman suuria pelotteluja. Laki turvaakin nyt entistä paremmin taloudellisilla ja tuotannollisilla perusteilla irtisanottujen aseman. Viimeaikaiset uutiset vahvistavat lain tarpeellisuuden.

Arvoisa puhemies! Työterveyslaitoksen julkaisussa "Innovatiiviseksi työyhteisöksi voi kehittyä" todetaan, että muutoksen hallinta on aktiivista osallistumista, vaikuttamista oman työn antaman asiantuntemuksen pohjalta.

Olen ollut mukana perheyrityksen usean vuoden kestäneessä muutosprosessissa. Yrityksen sisäinen toiminta muutettiin avoimeksi ja vuorovaikutteiseksi. Aiemmin lähinnä toimitusjohtajan mutu-tuntumaan perustunut johtamistapa selkiytettiin. Omaan tehtävänkuvaani kuului esimerkiksi laatia kirjalliset ohjeet yritystoiminnan keskeisistä periaatteista ja tavoitteista. Henkilöstöä ryhdyttiin informoimaan aiempaa avoimemmin yrityksen taloudellisesta kehityksestä. Jokaiselle työntekijälle laadittiin selkeät työtehtäväkuvaukset ja koulutussuunnitelmat. Lisäksi laadittiin yrityksen asiakkaille ja henkilöstölle palautejärjestelmä.

Joku olisi voinut väittää tuota muutosprosessia byrokraattiseksi. Muutokseen kulutetusta työajasta hyötyi kuitenkin koko työyhteisö, koska henkilöstön motivaatiossa ja työhön sitoutumisessa tapahtui oleellisia muutoksia ja ennen kaikkea yrityksen kannattavuus parani. Jälkeenpäin ajateltuna muutostyö noudatti nyt käsittelyssä olevaa yhteistoimintalain linjaa. Tästä syystä toivon, että yrityksissä muutos nähdään mahdollisuutena.

Arvoisa puhemies! Yhteistoimintalaki on ollut voimassa 27 vuotta ja on auttamattomasti vanhentunut. Nyt uudistuksella pyritään pääsemään eroon irtisanomislain hengestä ja painottamaan lain kirjauksia ennakoivaan suuntaan, puututaan siis ennen ongelmia. Pienten yrityksien byrokratian pelko on inhimillistä ja ymmärrettävää. Käytännössä kuitenkin yt-laki antaa toimintaraamit ja yksityiskohtaisista toteuttamistavoista voi sopia yritykselle sopivimmalla tavalla.

Olen kuitenkin iloinen, että monipuolisen ja laajan valiokuntakäsittelyn yhteydessä mietintöön lisättiin lausuma, jonka mukaan uudistetun lain vaikutuksia seurataan erityisesti pienten yritysten kohdalla. Lainvalmistelun monivivahteiset vaiheet muistuttivat jälleen kerran siitä, että suomalainen yrityskenttä on laaja ja monipuolinen. Tästä syystä sanoma tuleekin välittää moniäänisenä.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Monesti puhutaan, jotta meidän pitäisi työpaikoille saada tämmöinen me-henki, ja joissakin paikoissa se me-henki on olemassakin sillä tavalla, että kun tapaa ihmisiä, niin he toteavat, jotta meidän firmassa hoidetaan asiat näin ja näin, ja kehuvat, jotta meillä hoidetaan asiat ja tehdään tällä tavalla. Sehän tarkoittaa, että ihmiset kokevat, vaikka eivät omistakaan sitä firmaa, että se on ikään kuin heidän firmansa.

Tässä yt-lain käsittelyn yhteydessä ihmetyttää kyllä kokoomuksen asenne ja osin joissakin kohdissa kepunkin. Kun tätä lakia valmisteltiin, yritettiin sitä kokoomuksen ja joidenkin muidenkin taholta jarruttaa ja saada se jopa perustuslakivaliokuntaan haudatuksi. Homma olisi mahdollisesti jäänyt näiltä valtiopäiviltä kokonaan hoitamatta, ja tarkoitus oli saada se kokonaan vesitettyä, mikä kuvastaa sellaista asennetta, jotta ikään kuin ei suomalaisia ihmisiä arvostettaisi enää siinä hommassa. Nimittäin me-henkeä ei synny, jos ei tiedetä, mitä firmassa tapahtuu, mikä on taloudellinen tilanne, mikä on pelin henki, miten asioita hoidetaan tai mitkä ovat tulevaisuuden näkymät. Se syntyy vain, jos tiedetään, että okei, tämä on hyvä juttu ja me hoidamme tämän hyvästi, työnantaja luottaa meihin, antaa kaikki mahdolliset tiedot. Nimittäin ihmistä ei voi pettää kuin yhdesti, ja sen jälkeen se luotto on mennyt siinä hommassa.

Sen takia minä tässä peräänkuuluttaisin sitä, jotta tässä on pieni askel siihen suuntaan, että tällä lailla voitaisiin tätä me-henkeä näillä työpaikoilla parantaa. Sen takia toivoisi, että tämä revittely, joutava pelottelu, mikä täällä on olemassa, unohdettaisiin. Sen minä ymmärrän, että vähän katkeruutta kokoomuksessa tunnetaan siitä, että Eero Lehti viritteli hyvän vipusen siinä ja juoksutti ja juoksutti, ja niin kuin tuolla vastauspuheenvuorossa totesin, nyt vasta kokoomuksessa on huomattu, että nyt ollaan avannon laidalla. Se vei huonolle jäälle teidät, ja nyt huomasitte, että hyvänen aika, nyt ollaan jopa heittämässä kokonaan luottamusmiesten asema syrjään ja tekemässä tämmöinen isäntävalta työpaikoille.

Nyt minä ymmärrän, minkä takia nyt onneksi alkaa siellä pikkuisen syttyä lamppu. Tämähän sotii kaikkia yhteiskuntamme pelisääntöjä vastaan, ja silloin olisi aika kova juttu, jos kokoomus ilmoittaisi, että luottamusmiesorganisaatiot pitää purkaa ja koko tämä järjestelmä, joka on luotu. Silloin aikanaan tammikuun kihlauksen yhteydessä vuonna 40, talvisodan aikaan kun ei muuta vaihtoehtoa ollut ja kansakunnan piti löytää yhtenäisyys, rakennettiin tämä malli, joka on ollut hyvä ja josta on tehty sen jälkeen paljon, paljon myöhemmin tämä sopimusyhteiskuntamalli, missä sitten käytiin katsomaan asioita kolmikantaisesti, ja joka on ollut hyvä malli.

Tämän kaiken Eero Lehti haluaa romuttaa, ja sen takia ymmärrän kyllä nyt hädän kokoomuksessa, kun nähtiinkin, että kelkka meneekin liian pitkälle, jotta sanouduttiin irti siitä, ja toivon mukaan sanouduttiin ihan aidosti irti tämän tyyppisestä ajattelusta. (Ed. Holmlundin välihuuto) — Okei, minä nyt luotan, mutta se nähdään sitten taas vaalien jälkeen. Aina pitäisi muistaa, että vaalit on tulossa, että vaalien alla vähän luvataan, mutta sitten taas, kun päästään niistä eroon, alkaa tiukka rökitys.

Meillä on hyvä esimerkki Perloksen työntekijät. Kun ilmoitettiin, että 1 200 työpaikkaa lakkautetaan ja tuotanto siirretään mahdollisesti ulkomaille kokonaan, johonkin tuonne Intiaan ja Kiinaan, enimmäkseen Intiaan, niin ei siinä paljon yt-laki auta, vaikka olisi minkälaiset määrämuotoiset säännökset. Ilmoitetaan, että nyt on tarkoitus siirtää tuotanto, ja käydään muodollisesti kuusi viikkoa neuvotteluja ja sanotaan, että tämä on bänks nyt, ei siinä yhtään työpaikkaa säily sen enempää.

Täällä on puhuttu siitä, jotta yt-laki voisi toimia sillä tavalla, että yt-neuvotteluissa on päästy hyvään lopputulokseen, jos ensin työnantaja on ilmoittanut, jotta irtisanoo määrätyn määrän, mutta neuvotteluissa on päästy siihen, että heitetään ulos muutama kymmenen vähemmän. Onhan tämä taitavaa psykologiaa. Totta kai silloin luottamusmiehet ja koko se jengi ja henkilöstö ovat hyvillään, jotta saatiin yksi torjuntavoitto lisää tässä, kun työnantaja rumautti, että 1 000 heitetään ulos, mutta ei heitetä kuin 800. Ollaan hyvillään, että sentään kuitenkin 200 jäi, vaikka todellisuudessa se tavoite oli jo tiedossa etukäteen. Sen takia tässä osin vielä on tätä makua, mutta kyllähän tässä jo joissakin tilanteissa kuitenkin nyt tiedonsaantia parannetaan, vaikka välttämättä näissä poisheittotilanteissa ei tehdä mitään muuta kuin käytetään sitä nippelitekniikkaa, että oikeassa järjestyksessä nämä tehdään ja neuvotellaan. Mutta muutenhan tämä ei muuta tilannetta siitä.

Tämä ulottaa nyt vähän pienempiinkin yrityksiin tiedonsaantimahdollisuuden ja velvoittaa työnantajat näin tekemään, ja minusta tämä on hyvä asia. Se korostaa sitä, jotta luotetaan ihmisiin. Nimittäin suomalainen työvoima on kuitenkin keskimäärin, kun katsotaan koko maailmaa, koulutetumpaa: perusopiltaan, koulutukseltaan, se hallitsee paljon enemmän kuin työvoima monissa muissa maissa. Sen takia minä odottaisin, että myös suomalaiset työnantajat ja myös tämä poliittinen oikeisto ja osin keskustakin, jotka joissakin kohdin tätä aliarvioivat, ymmärtäisivät ihmisten arvon ja sen, jotta eivät ne ihmiset siellä tyhmiä ole, vaikka he eivät olisi kouluja niin pitkälle käyneetkään. Vaikka heillä ei ole akateemista loppututkintoa, he kyllä ymmärtävät, miten heitä yritetään jujuttaa ja pitää huonompina. Kyllä he ottavat vastuun, sen tiedän.

Itse nimittäin olin pääluottamusmiehenä lähes 20 vuotta ja sitä ennen osaston luottamusmiehenä, ja milloinkaan, niin pitkään kuin yt-laki on ollut voimassa, minä en kokenut millään muotoa, että siitä olisi tehty mitään numeroa, se oli jokapäiväistä elämää siinä hommassa. Ei siinä katsottu jostakin ihmeen kirjasta, onko tämä 30 §, josta ed. Holmlund sanoi, että 30 tehtävää tulee. Se nyt on ihan pöljästi sanottu. Yhteistoiminnan pitää olla jokapäiväistä toimintaa, sitä, jotta kun joku muutos tulee, tullaan kertomaan, että hei, tämmöinen on tapahtumassa. Ei siinä mitään tämmöisiä ihmejuttuja tarvita. Se onkin olemassa, mutta eiväthän kaikki tee näin. Niin kuin todettu, monissa pienissä firmoissa se on tämmöistä jokapäiväistä yhteistoimintaa. Ei siitä tehdä numeroa eikä tulla tekemään nytkään. Kun tämä laki menee läpi ja vuosi mennään eteenpäin, kukaan ei muistakaan, että tämmöistä jahkaamista on täällä käyty, vaan se on ihan kuin normaalitoimintaa. Ymmärrän sen tietysti, jotta vaalien alla pitää Lehdenkin nostaa vähän omaa häntäänsä ja yrittää vielä toisiakin tässä höynäyttää sitten tämmöiseen operaatioon, niin kuin tässä nyt tällä hetkellä tapahtui.

Sitten tästä paikallisen sopimisen laajentamisesta ja luottamusmiesten asemasta. Nythän tämä ennen kaikkea helpottaa tilannetta niissä pikkufirmoissa, joissa ei ole luottamusmiehiä. Nimittäin hyvin paljon näissä pienissä firmoissa on semmoisia, että niissä ei ole luottamusmiestä ollenkaan. Tämän nykyisen lainsäädännönkään aikana ei ole uskallusta lähteä luottamusmieheksi, kun pelätään työnantajan painostusta ja sitä, jotta joutuu uhrautumaan toisten eteen. Tämähän nyt edesauttaisi sitä — kun nämä vähintään 20 henkilön yritysten työnantajat sen tajuavat — että on paljon helpompi neuvotella yhden ihmisen kanssa ja tiedottaa hänelle kuin koko porukalle, koska yhden ihmisen kautta jakautuu mahdollisesti se tieto kokonaan, ja se määrämuotoisuus on täytetty.

Kun kuunteli valiokunnassa työnantajien mielipiteitä, heitä oli provosoitu Suomen Yrittäjien taholta sillä tavalla, jotta eivät he olleet lukeneet sitä tekstiä, mikä siellä oli olemassa, vaan vetivät hatusta semmoisia juttuja, että näki selvästi, että siellä oli joku ihme kiertokirje tai sähköposti jaettu ja sitä samaa väärää tietoa oli levitetty ja sitten tullaan meille asiantuntijoina valiokunnassa kertomaan, että tämä on tällä tavalla. Heille itsellekin selvisi, että ahaa, eikös se asia olekaan niin. Tämä vaan kuvasti sitä manipulaatiota, mutta vapaassa yhteiskunnassa voi näin olla. Ihmiset tietysti kasvavat, ei pienyrittäjiä monta kertaa höynäytetä tämmöiseen juttuun, kun he huomaavat, että nämä johto- ja nokkamiehet taitavatkin syöttää pajunköyttä heillekin.

Tässä ei muuta sen kummempaa. Minä olen hyvilläni, että tässä vaiheessa ollaan, ja pidän erittäin hyvänä, kun kristillisdemokraatit vielä paljastivat oman karvansa tässä, minkä värisiä he ovat, eli lähtivät tuonne oikeiston, porvareiden, kelkkaan ihmisten tiedonsaantia pimittämään ja heittäytyivät näiden ihmisten vastaiseen toimintaan. Tässähän on parannuksesta kyse ja paremmasta yhteistoiminnasta, ei siis huonommasta. Ei tässä ole tarkoitus tehdä huonompaa tuotetta, huonompaa tulosta, vaan parempaa tulosta, että ihmiset kestäisivät ja jaksaisivat paremmin.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esityksessä ehdotetaan, että yhteistoimintalain soveltamisala ulotettaisiin 30 työntekijän yrityksistä myös 20 työntekijän yrityksiin. Kannatan esitystä.

Esitystä vastaan ovat muun muassa kokoomuksen edustajat. Täällä luodaan kauhukuvia siitä, kuinka pienten yritysten yhteistoiminta tulee jäykistymään ja byrokratia lisääntyy. Voin kertoa 12 vuoden luottamusmieskokemuksella, että näin ei tule tapahtumaan. Niissä yrityksissä, joissa yt-asiat ovat kunnossa, ei edes huomata lainmuutosta, mutta jos työnantajan ja työntekijän suhteet ovat huonot, laki astuu kuvaan. Eniten ongelmia yt-suhteessa on juuri pienillä yrityksillä, joten lainmuutos on siinä mielessä perusteltu.

Olen yllättynyt, että myös kristillisdemokraatit ovat tätä lakimuutosta vastaan. Tässä kuitenkin ollaan yksittäisten työntekijöitten asialla, ja on hyvin erikoista, että kristillisdemokraatit asettuvat tälle kannalle. Yt-lain ulottaminen pieniin yrityksiin ei estä yritysten kasvua tai työllistymistä, vaan se selkeyttää pelisääntöjä. Kuten on sanottu, niissä yrityksissä, joissa on hyvä henki työntekijöitten ja työnantajan välillä, tiedotus pelaa eikä edes huomata lakimuutosta.

Suomessa on tilanne sellainen tänä päivänä, että yrityksen menestymisestä, siitä, että yritys ja työpaikat säilyisivät Suomessa, pitää eniten huolta yrityksen henkilöstö. Työnantajat enemmänkin, taikka omistajat, katsovat, minne yhtiö voidaan siirtää ulkomaille, että tulee vielä suurempia voittoja, vaikka olisi voitollinen yritys täällä Suomessakin.

Täällä aiemmin ed. Tiilikainen kertoi, että tämä hallitus on tehnyt parannuksia työntekijöitten asemaan. Näin ei voida kyllä sanoa. Tämä on tietenkin oikean suuntainen toimenpide, että yt-laki laajenee 20 hengen yrityksiin, mutta yt-laista pitäisi tehdä uusi yt-laki. Se on edelleenkin irtisanomislaki. Se on vaan niin, että työnantaja vie ilmoitustaululle lapun, että nyt se työ loppuu, ja se on siinä. Ei siinä muuta tarvita. Neuvottelut voidaan käydä, mutta sen jälkeen tällainen toimenpide voidaan tehdä. Eli ei tämä nyt ainakaan lisää irtisanomiskynnystä. Mielestäni irtisanomiskynnystä tulisi nostaa muun muassa irtisanomisrahalla, mikä nyt on valtaosin käytössä Euroopan unionin maissa, ainakin näissä vanhemmissa maissa, perinteisissä maissa.

Täällä ed. Zyskowicz kehui kovasti tätä yt-lain muutosta, mutta kumminkin kertoi, ettei halua sitä laajentaa 20 hengen yrityksiin. Ihmettelen, että jos hyvä laki on, miksi eivät kaikki työntekijät voisi olla saman arvoisia lain edessä.

Muistuttaisin myös siitä, että kolme neljäsosaa pienyrityksistä palvelee suuria yrityksiä eli ne ovat naimisissa suurten yritysten kanssa. Minun mielestäni henkilöstö ei ole uhka yrityksille tänä päivänä eikä edes yt-laki ole uhka yrityksille. Suurin uhka tänä päivänä pienille yrittäjille ovat suuret yritykset. Suuret yritykset kilpailuttavat pieniä verisesti, ja voi sanoa näin, että pienissä yrityksissä isännät ja rengit ovat yhdessä samanlaisessa liemessä. Tiedän muun muassa metsäteollisuudessa koneyrittäjiä, jotka tekevät metsässä töitä, ja monia muita alihankintayrityksiä. Ne ovat autoyrittäjiä, jotka kilpailutetaan vähintään kerran vuodessa, ja halvin voittaa. Eli eivät nämä ole yrittämisen esteitä. Sitä on enemmänkin raaka kilpailu, ja se on pienyrittäjille täystuho. Tämäkin pitäisi huomioida.

Arvoisa puhemies! Yhteistoimintalakiin kirjattuihin työnantajan tiedotusvelvollisuuksiin kuuluu tiedottaa liikkeenluovutuksesta niille työntekijöille, joita luovutus koskee. Tällä hetkellä laissa lukee, että työntekijöille on ilmoitettava luovutuksesta hyvissä ajoin. Tässä aloitteessa, minkä olen tehnyt, ehdotetaan, että yhteistoimintalakia muutetaan niin, että työnantajalla olisi ilmoitusvelvollisuus 30 vuorokautta ennen luovutusta. Ajanmääre "hyvissä ajoin", niin kuin vanhassa laissa on, on todella hankala tulkittava. Käytännössä työnantajan ei tarvitse nykyisen lain mukaan ilmoittaa liikkeenluovutuksesta työntekijälle kuin ihan viime hetkellä. Tuore esimerkkitapaus on Jyväskylästä viime vuoden helmikuulta, kun yritys luovutti automaatioverstaansa toiselle yritykselle ja ilmoitti asiasta luottamusmiehelle vasta yhtä päivää ennen luovuttamista. Asia vietiin käräjäoikeuteen, ja siellä todettiin tiedottamisen tapahtuneen lain mukaisesti hyvissä ajoin. Yhteistoimintalakiin pitää kiireesti sisällyttää ilmauksen "hyvissä ajoin" tilalle tarkempi ajanmääre. Aloitteessa ehdotetaan, että liikkeenluovuttaja tiedottaisi luovutuksesta 30 vuorokautta ennen luovuttamisen toteuttamista. Tarkoitus on, että työntekijät ehtisivät reagoida tilanteeseen. Tällä hetkellä reagointiaikaa ei ole.

Seppo   Särkiniemi  /kesk:

Arvoisa puhemies! (Ed. Vielma: Nyt kuulemme keskustan virallisen kannan!) — Ei taida tulla virallista, vaan pikkuisen epävirallinen.

Ed. Lahtela sanoi täällä, että kukaan ei vuoden päästä muistakaan, mitä täällä on keskusteltu ja päätetty. Voi pitää paikkansa, mutta meidän murheemme onkin se, onko paikkaa, jossa muistella, vai meneekö ihan kotihommiksi. Nimittäin saattaa olla, että yritystä, jossa tätä muistelua on tehty, ei sitten enää ole. Kyllä minä olen valitettavasti joutunut tämän keskustelun alla nipistelemään itseäni muutaman kerran ja kysymään, olenko minä hereillä. Nimittäin se kuva todellisuudesta tai elämästä tai maailmasta, jossa sen tiedon varassa, minkä tiedotusvälineet tänä päivänä välittävät, elän, on kyllä ihan toisenlainen kuin mistä nyt puhutaan. Ei tämä tietenkään mitään maailmanloppua merkitse, se on totta. Kyllä varmasti tähän myöskin sopeudutaan. Mutta nyt pitäisi kysyä, onko tämä laki perusteltu, onko se hyvä, tarvitsevatko sitä yrittäjät, tarvitaanko sitä ylipäänsä Suomessa. Tekisi mieli kysyä vähän niin kuin ed. Jere Lahti erinomaisessa puheenvuorossaan, onko se analyysi yrittämisen ja elinkeinoelämän toimintaympäristöstä, mitä tässä nyt eteemme asetetaan, kohdallaan. Minun mielestäni ei ole.

Haluaisin lyhyesti todeta erinomaiselle edustajalle Jukka Gustafssonille, että tässä ei tarvitse hakea konsensusta nyt yrittäjien ja työntekijöitten välille, vaan suomalaisten yritysten ja muissa maissa sijaitsevien yritysten välille. Maailma nyt vain on muuttunut tällaiseksi. Ja argumentti ei voi olla myöskään sellainen, että tämä koskee vain noin 2,5:tä prosenttia yrittäjistä tai yrityksistä. Pitää silti kysyä, onko laki hyvä.

Minusta nyt tuntuu, että harvoin olen tässä salissa kuullut, miten paljon tuhrataan ruutia variksiin, kun pitäisi selittää, että ei pitäisi säätää sitä, mitä nyt säädetään. Minä otan siitä yhden esimerkin: Tässä valiokunnan kannanotossa on sivulla 3 viittaus vuoden 2006 työolobarometriin, ja sen mukaan työntekijät kokevat omaa työtä koskevien vaikutusmahdollisuuksiensa heikentyneen ja pomotuksen lisääntyneen. Tämä on huono piirre. Mutta samassa kappaleessa sanotaan, että myös esimiehillä on jaksamisen ongelmia ja he kokevat olevansa vaikeassa tilanteessa yhtäältä omien esimiestensä ja toisaalta alaistensa taholta tulevien paineiden keskellä. Eikö tämän pitäisi nyt jo kertoa siitä, että ristiriidan osoittaminen ei kuulu nyt sinne, mitä tässä yritetään, vaan ihan muualle? Se on siellä, selviämmekö vai emme, ei tässä.

Minusta voisi vähän satiirisesti kysyä — ei kukaan näin tarkoita, mutta voisi kysyä — tämän tekstin perusteella näin, onko Perloksen lopettamisen taikka Elcoteqin vähentämisen taikka metsäteollisuuden vaikeuksien syynä henkilöstösuunnitelma tai sen puute? Minusta ei ole. Tämä mietintö kuitenkin antaa ymmärtää, että henkilöstösuunnitelma on oleellinen osa tätä yrityksen menestystä. Totta kai me ymmärrämme kaikki, että se on osa menestystä ja hyvää ympäristöä työpaikalla, mutta kyllä tässä nyt laajennetaan sen merkitys tavalla, joka minun mielestäni — jos nyt haluaisin olla oikein ilkeä, niin sanoisin näin — tulee ihan lähelle ivaa, sellaista, missä vakavassa kysymyksessä käytetään poliittisia puheenvuoroja, joissa ei oikein nyt pysähdytä miettimään, mistä on kysymys.

Tälle laille on kyllä motiivi, ja se paljastuu täältä mietinnöstä. Täällä sanotaan näin: "Kun yhteistoiminnan osapuolena henkilöstön puolella on useimmissa tapauksissa luottamusmies tai -henkilö, on tärkeää, että kaikilla työelämän aloilla ja kaikissa yrityksissä ymmärretään luottamusmies- ja -valtuutettujärjestelmien tärkeys." Tässä on motiivi tälle laille.

Kyllä minä nyt joudun kysymään väkisinkin, ihan oikeastiko me elämme sellaisessa maailmassa, jossa tätä tarvitaan, kun minusta tuntuu, että kasvu-uralla olevien yritysten on nyt palkattava sellaisia työntekijöitä itselleen, jotka joutuvat joka tapauksessa sitä tilastointimassaa, josta tässä luodaan lainsäädäntöä, hoitamaan, ja minun asiantunteva avustajani antoi ymmärtää, että kyllä se tarkoittaa tuommoisessa yli 20 hengen yrityksessä helposti yhden työntekijän palkkaa. Tämä siis merkitsee alihankintojen lisääntymistä, vuokratyövoiman lisääntyvää käyttöä, tämä ulkoistaa toimintoja, hajottaa resursseja, pilkkoo yrityksiä pienempiin kokoihin, ja edelleen minä kysyn, tätäkö me nyt haluamme. Minä en näe tässä esityksessä eväitä siihen, että jokin muu kehityslinja olisi edessä. Minusta tämä tuntuu kurjalta.

Petri Salo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Huomenna monessa pienyrityksessä varmasti katsotaan tätä keskustelua ja sisältökeskustelua. Sen voin sanoa, että sieltä erottuu yksi poikkeuksellisen hyvä ja rehellinen puheenvuoro, ja se on tämä äskeinen, ed. Särkiniemen käyttämä puheenvuoro, jossa hän kuitenkin päähallituspuolueen, keskustan, edustajana kertoi juuri ne asiat läpi, mitä kokoomus on myöskin koko tämän viime syksyn aikana korostanut.

Minun oma lähtökohtani tähän lakiesitykseen on se, että kotona on ollut 15 vuotta noin 10—15 työntekijää ja tällä hetkellä toimin erään yrityksen hallituksen jäsenenä, jossa on 19 työntekijää. Kysyin tältä serkkupojaltani, joka tätä yritystä johtaa, mitä teemme jatkossa. Toimitusjohtaja kertoi, että 19:ssä pysytään, mutta sitä 20. työntekijää ei tule. Kysyin, minkä takia. Hän sanoi, että tässä on tosissakin tekemistä, kun uutta byrokratiaa jatkuvasti luodaan.

Arvoisa puhemies! Näillä muutoksilla siis jatkuvasti lisätään työnantajiemme velvoitteita. Kuitenkin yrittäjyys on kaikissa juhlapuheissa yhteiskunnan liikkeelle paneva voima ja korostetaan, kuinka yrittäjien työn tuloksena yhteiskuntaan syntyy hyvinvointia, työpaikkoja ja verotuloja. Myöskin korostetaan, kuinka työllisyysaste olisi saatava nykyistä merkittävästi korkeammaksi. Kuitenkin työlainsäädännön kehitys on viimeisten vuosikymmenten kuluessa jatkuvasti sisältänyt pääasiassa työllistämistä vaikeuttavia muutoksia.

Viimeisimpänä muutoksena meillä on nyt käsittelyssä tämä hallituksen esitys yt-lain velvoitteiden ulottamisesta entistä pienempiin yrityksiin, myös niihin yrityksiin, jotka ovat pitäneet yllä yhteiskunnassa hyvää työllisyyskehitystä. Velvoitteiden kasvattaminen johtaa entistä enemmän siihen, että yritykset tulevat entistä varovaisemmiksi eikä työmarkkinoilla olevaa työvoimareserviä uskalleta täysimääräisesti käyttää. Vaihtoehtona turvaudutaan enenevässä määrin vuokratyövoiman käyttöön, kuten ed. Särkiniemikin äsken hyvin totesi.

Mitä pienemmästä yrityksestä on kysymys, sitä suurempi on tämän yrityksen ottama riski, kun se palkkaa esimerkiksi uuden työntekijän. Yhden työntekijän epäonnistuneen rekrytoinnin johdosta taloudelliset seuraukset ovat suuriin yrityksiin verrattuna moninkertaiset, kun nämä kustannukset suhteutetaan esimerkiksi yrityksen kokonaispalkkasummaan tai muutoin sen taloudelliseen kantokykyyn.

Arvoisa puhemies! Arvostan kovasti täällä muun muassa keskustapuolueen ed. Särkiniemen ja myöskin ed. Mauri Salon puheenvuoroja, jotka olivat hyvin samansuuntaisia. Täällä on korostettu kuitenkin moneen otteeseen sitä, miten tähän suhtautuvat esimerkiksi eteläpohjalaiset yrittäjät, koska yrittäjyys on meillä kunniassa ja sitä arvostetaan. En ole pahoillani siitä, ettei siellä ole joukkomielenosoituksia järjestetty eikä mitään lakkoja. Se ei meidän toimintatapaamme kuulu, mutta jotakin kuvaa sanomalehti Ilkan pääkirjoitus, joka ei taatusti ole kokoomuksen virallista puhetta, vaan tämä lehti on hyvin vahvasti keskustalainen. Arvoisa puhemies! Lainaan täältä ihan muutaman kappaleen.

"On kieltämättä hieman erikoista, että tärkeimmäksi kiistaksi on noussut kysymys, kuinka pieniin yrityksiin laki ulottuu. Lain on sanottu olevan vastaus globalisaation haasteisiin. Palkansaajapuolen mukaan viime vaiheessa tarve lain uudistamiseen lähti suuryritysten irtisanomisista. Jos näin on, miksi kovin signaali lähtee lopulta pienyrityskenttään? Uudistus toisi yhteistoimintalain piiriin 2 800 uutta yritystä ja 66 000 työntekijää."

Ilkka-lehti jatkaa:

"Vaikka uudenkaan yt-lain vaikutuksia ei pidä liioitella, on kuitenkin aiheellista kysyä, miten normittaminen ja lisäbyrokratia auttavat yrittäjyyden lisäämistä. On syytä huomata, että valtaosa pienistä ja keskisuurista yrityksistä toimii nimenomaan suurten globaalien yritysten alihankkijana. Niiden rooli tuotantoketjussa on vaikea. Lain sisältöäkin huomionarvoisempaa on tapa, jolla työmarkkinakorporaatiot ovat uudistusta paimentaneet. Erityisen hanakasti ovat asialla olleet palkansaajajärjestöjen johtajat, mutta ukaaseja on esitetty myös työnantajapuolelta. Viesti kuuluu: Kolmikannassa valmisteltuun esitykseen ei saa koskea hallituksessa eikä eduskunnassa. Korporaatioilta on unohtunut demokratia ja Suomen perustuslaki. Lakiesityksiä eduskunnalle ei anna mikään kolmikanta, vaan maan hallitus, jonka on nautittava kansan valitseman eduskunnan enemmistön luottamusta. Palkansaajajärjestöjen johtajat ovat uhkailleet, että yt-lain näpelöinti romuttaa kolmikannan, pilaa Suomen mahdollisuudet vastata globalisaation haasteisiin, vie kilpailukyvyn, kariuttaa seuraavan tuloratkaisun. Ja monia muita kauheita asioita ay-liikkeen mielestä tapahtuu, jos yt-lain soveltamisalan työntekijäraja ei ole 20, vaan 25 tai 30."

Arvoisa puhemies! Ilkka päättää:

"Uhkailijoilta on jäänyt huomaamatta myös se, että hallituksessa on edustettuna kolme puoluetta, jotka ovat vastuussa äänestäjille. Kolmikannassa ei ole puolueiden edustajia. Hallituspuolueista ainakin keskusta ja Rkp ovat voineet perehtyä yt-lakiesitykseen vasta hallituksessa." Näin siis eteläpohjalainen sanomalehti Ilkka. Siksi en yhtään enää ihmettele, miksi täällä ei ole keskustalaisia kansanedustajia puolustamassa tätä mietintöä.

Ahti Vielma /kok:

Arvoisa puhemies! Haluan tässä aluksi lämpimästi kiittää ed. Särkiniemeä hänen todella loistavasta puheenvuorostaan. Se oli esimerkki hallituspuolueen kansanedustajan puheenvuorosta, kansanedustajan, joka on todella henkisesti sisäistänyt perustuslain sanoman: kansanedustaja on velvoitettu noudattamaan vain oikeutta ja totuutta, ja häntä eivät sido mitkään muut määräykset, eivät edes hallituspuolueen määräykset. Kun hänen puheensa oli loogisesti niin perusteltu kuin se oli, siihen ei voi mitään muuta sanoa tältä paikalta kuin lämpimät kiitokset jokaisen sanan osalta. (Ed. P. Salo: Äänestykset ovat perjantaina!) — Äänestykset ovat perjantaina, ja minä kyllä uskon täysin ja luotan siihen, että tällaisten puheiden jälkeen myöskin näemme, että hallituspuolueiden kenttä rakoilee.

Arvoisa puhemies! Maassamme on edelleenkin yli 300 000 työtöntä, minkä luulisi olevan tässä salissa jokaiselle kansanedustajalle hyvinvointimme kannalta tärkein asia. Kun olen kuunnellut puheita tänäkin päivänä, aivan kuten aikaisemmin tällä punamultakaudella, on pakko todeta, että vasemmistopuolella oleville kansanedustajille on tärkeintä se, että ay-liikkeellä menee hyvin, eikä se, meneekö ihmisillä hyvin. Tärkeää asiaa ei eroteta vähemmän tärkeästä eikä suurta pienestä. Päivänä, jolloin saamme tietoja muun muassa M-realin ja Elcoteqin suurista työpaikkojen vähentämisistä, tuhlaamme voimia asiaan, jolla ei luoda ainoatakaan uutta työpaikkaa, vaan sen seurauksena tulemme menettämään jo luotuja työpaikkoja.

Ay-liike ja sen puolestapuhujat tässä salissa eivät yksinkertaisesti tiedosta sitä, mikä tälle maalle on eduksi ja mikä haitaksi. Kun taannoin Paperiliitto ja sen puheenjohtaja eivät tiedostaneet tilanteen vakavuutta, he joutuivat valitettavasti uskomaan puhetta vasta kantapään kautta. Sanon jälleen kerran tältä paikalta, että ay-liike, SAK keulalla, on luutunut vanhoihin uomiinsa ja sen johtajat eivät tiedosta tai valtapoliittisista syistä halua tiedostaa tosiasioita tämän päivän Suomessa.

Me kaikki tiedämme sen, että keskeiset työllistäjämme ovat valtio, kunnat ja elinkeinoelämä. Valtio ja kunnat eivät lisää väkeään, päinvastoin vaikeassa taloustilanteessa ovat jopa vähentäneet väkeä tämän hallituskauden aikana, kun hallitus on pakkolainan merkeissä käyttänyt kuntia pankkinaan. Maamme nostamisen tuosta 300 000 työttömän ahdingosta voi siten tehdä vain elinkeinoelämä. Elinkeinoelämän piirissä tuo vastuu jää pienten yritysten harteille. Tässä tilanteessa punamultahallitus luo vain lisää rasitteita noille pienille yrityksille ja estää niitä siten lisäämästä työpaikkoja. Todella uskomatonta työllisyyspolitiikkaa! Tämän toiminnan nimeksi sopii paremminkin työttömyyspolitiikka. (Ed. Gustafssonin välihuuto) — Sitä tämä on, ed. Gustafsson.

Arvoisa puhemies! Ed. Gustafsson, tällaisten asioiden valmistelu ja keskustelujen keskittäminen niihin on mitä suurinta henkisen pääoman ja luomisvoiman tuhlaamista. Ed. Gustafsson, mikäli 200 kansanedustajaa olisi päässyt yhtä suurella innolla, te mukaan lukien, keskustelemaan hyvin valmistellusta aiheesta, miten luomme maahamme uusia yrityksiä ja työpaikkoja, olisimme tehneet tälle maalle suuren palveluksen tänä päivänä. Kun maakunnissa pyritään kaikin käytettävissä olevin keinoin luomaan uusia työpaikkoja, me yksinkertaisesti vedämme eduskunnassa maton heidän jalkojensa alta tällaisella toiminnalla. Hallitukseen on saatava elinkeinoministeri, joka ymmärtää yrittäjien parasta. Nykyisen sosialidemokraattisen järjestelmän olemme yksinkertaisesti todenneet mahoksi, se ei toimi. Se on 12 vuoden aikana nähty, ja työministerin salkkua tuona 12 vuoden aikana on kantanut sosialidemokraattinen ministeri, ed. Gustafsson. (Ed. Gustafsson: Lähes 400 000 uutta työpaikkaa, EU-maiden kärjessä!)

Arvoisa puhemies! Ja aivan lopuksi: Ed. Gustafsson, en ole oikein korviani uskonut, kun olen kuunnellut teidän ja monien muiden vasemmistolaisten ja vihreiden puheita työnantajista. Nuo puheet ovat tulleet kaikuina sosialismin kumpujen yöstä, ajalta, jonka olisi jo luullut kommunismin kaatumisen jälkeen myöskin haudatun. Ne puheet ovat kuitenkin kertoneet syyt tämän päivän asenteisiin. (Ed. Gustafsson: Taitaa olla vaalipuhetta!) Ei se sosialismin aate ole minnekään kadonnut, vaan se otetaan esille aina silloin, kun on ay-liikkeen oma etu kysymyksessä. Ay-liikkeen lippulaiva SAK on näyttänyt tältä osin mielestäni pahinta esimerkkiä. Sehän on keskittynyt vaalien rahoittamiseen, presidentinvaalien, nyt eduskuntavaalien, työntekijöidensä rahoilla, eikä noiden työntekijöiden työpaikkojen säilyttämisen ja hyvinvoinnin puolesta.

Anne Holmlund /kok:

Arvoisa herra puhemies! Olen tässä kuunnellut debattia ja puheenvuoroja, ja tässä on herännyt aika monenmoisiakin ajatuksia. Puutun vähän yksittäisiin kysymyksiin ja ehkä hieman laajempiinkin asioihin.

Ministeri Filatov, silloin kun hän oli vielä paikalla — valitettavasti hän ei enää ole tässä salissa — lausui yt-laista siihen suuntaan, että isoissa yrityksissä yt-laki on toiminut hyvin. Olen hänen kanssaan eri mieltä. Se ei ole isoissakaan yrityksissä toiminut hyvin, vaan tilastojen mukaan niissä ja sen kokoluokan yrityksissä, joissa yt-lakia on noudatettu, ovat vaikutusmahdollisuudet työntekijöiden mielestä olleet heikommat. Tämä käy varsin selvästi esille noista tilastoista ja tutkimuksista, kun niitä katselee.

Ed. Arto Seppälä viittasi omassa puheenvuorossaan ed. Ben Zyskowiczin kommenttiin siitä, että Jaskan grilli voidaan sulkea yt-neuvottelujen takia. Ehkä tämä oli hieman kaukaa haettu vertauskuva, mutta ei välttämättä täysin aiheeton. Kun valiokunnassa kuulimme asiantuntijoita, kysyin suoraan SAK:n asiantuntijalta, mikä on SAK:n tavoite soveltamisalan laajentamisen suhteen. Mielestäni vastaus oli varsin selvä: SAK:n tavoite on laajentaa entistä pienempiin ja pienempiin yrityksiin yt-laki. 20 hengen rajapyykki oli ainoastaan välitavoite. Tämä tuli varsin hyvin selville, ja mielestäni siinä ei ole mitään epäselvää. Voidaan kysyä, kuinka pieniin yrityksiin sitten käytännössä yt-laki halutaan ulottaa. Tällä hetkellä muun muassa 20 hengen yritys on melko pieni soveltamaan yt-lakia, ja varsin monet asiantuntijat toivat tämän mielestäni aika selkeästi esille.

Ed. Arto Seppälä totesi myös olevan epärealistista, että olisi tarvetta juristeille, siihen oli joku aikaisempi puhuja vedonnut. Kaivoin esille asiantuntijakuulemisten materiaalia tuossa paikallani, ja käteeni osui Taloushallintoliiton asiantuntijalausunto tämän asian tiimoilta. Siinä todetaan muun muassa, että Taloushallintoliiton ja sen jäsenkunnan käytännön asiantuntijakokemus on se, että pienten yritysten ja yrittäjien osaamistaso on tällä saralla keskimäärin heikko. Tämä ei tarkoita, että se olisi kaikissa yrityksissä heikko, mutta keskimäärin kuitenkin tietämys ja tuntemus tällä saralla on melko ohutta. Lausunnossa todetaan myös: "Näkemyksemme mukaan yt-laki lisää yrittäjien byrokratiaa, ja tämä byrokratian hoito on ostettava talon ulkopuolelta. Monissa tilitoimistoissakaan ei ole riittävää osaamista auttaa yrittäjiä. Tämä johtaa puolestaan asianajotoimistojen palveluiden piiriin ja lisää yritysten kustannuksia merkittävästi." Tämä on siis suora lainaus Taloushallintoliiton asiantuntijalausunnosta. En vähättelisi tämän tyyppisiä lausuntoja ollenkaan, siellä on takana erittäin syvä asiantuntemus pienyritysten toiminnasta ja siitä, minkälaisin resurssein siellä ollaan liikenteessä ja liikkeellä.

Ed. Moilanen-Savolainen kertoi omassa puheenvuorossaan oman esimerkkinsä perheyrityksen kehittämistoimista, joissa hän oli itsekin ollut mukana. Mielestäni esimerkki oli hyvä osoitus siitä, että kun lähdetään yritystoimintaa ja yhteistoimintaa yrityksessä kehittämään yrityksen sisältä, yrityksen tarpeista, henkilöstön tarpeista, olemme mielestäni oikeilla jäljillä. Ulkoa pakotettu sanktioitu toimintamalli ei suinkaan paranna tämän tyyppistä toimintaa, vaan byrokratisoi, muodollistaa sitä.

Ministeri Filatov myös omassa puheessaan viittasi EU-lainsäädäntöön ja joukkoirtisanomisdirektiivin velvoittavuuteen. Kuitenkin asiantuntijakuulemisessa tuli varsin selvästi esille se, että soveltamisalan laajentamista ei voida perustella EU-lainsäädännön vaatimuksilla. Suomihan on jo aikaisemmin saattanut voimaan niin sanotun yhteistoimintamenettelydirektiivin, joukkovähentämisdirektiivin ja muut yhteistoimintaan vaikuttavat direktiivit, ja komissiolla ei ole ollut huomautettavaa näiden implementointiin. Eli nykyisen lain soveltamisalarajaus siis täyttää EU-lainsäädännön vaatimukset. Tältä osin väite siitä, että EU meiltä vaatisi tämän tyyppistä soveltamisalan laajennusta, on mielestäni täysin perusteeton.

Sitten vielä viittaus irtisanomisiin, siitäkin on ollut muutamia puheenvuoroja. On tärkeää ja oleellista, että aina irtisanomistilanteessa selvitetään työntekijöille ne perusteet, joilla irtisanomiseen on päädytty. Tämä asia on lainsäädännöllä hoidettu ja koskee kaikenkokoisia yrityksiä. Työsopimuslain 9 luvussa säädetään työsopimuksen päättämismenettelystä, ja työnantaja on velvollinen tuotannollisiin ja taloudellisiin syihin perustuvien irtisanomisten yhteydessä selvittämään työntekijälle irtisanomisen perusteet ja vaihtoehdot sekä työvoimatoimistolta saatavat työvoimapalvelut niin hyvissä ajoin kuin mahdollista. Henkilökohtaisin perustein tapahtuviin irtisanomisiin liittyy saman kaltainen prosessi, jossa työnantajan on varattava työntekijälle tilaisuus tulla kuulluksi työsopimuksen päättämisen syistä. Mielestäni tämä on varsin hyvin sanottu, ja tämä on myös erittäin hyvä asia. Tämähän liittyy muun muassa muutosturvakysymyksiin, mitä olemme täällä aikaisemmin pohtineet.

Ed. Kangas kaipaili omassa puheenvuorossaan irtisanomisrahaa suomalaiseen oikeuskäytäntöön. Mielestäni on aika käsittämätöntä ajatella niin, että taloudellisiin vaikeuksiin ajautuneen yrityksen pitäisi lisäksi suorittaa vielä irtisanomisrahaa. Silloinhan vedämme ikään kuin mattoa sellaisessa tilanteessa yrittäjän ja yrityksen jalkojen alta, jolloin muutenkin ajaudutaan todella vaikeaan tilanteeseen. Toivonkin, että tämä oli pikemminkin yksityisajattelua ja yksittäistä ajattelua hänen kohdaltaan.

Mielestäni on perin selvää, että työnantajavelvoitteiden lisäämisellä on kielteinen vaikutus yritysten työllistämishalukkuuteen. Pienemmät yritykset ovat kyenneet työllistämään suhteellisen hyvin ihmisiä, myös niitä, jotka ovat jääneet vaille työtä suurempien yritysten ollessa pakotettuja vähentämään työvoimaansa globalisaatiokehityksen seurauksena. Pienten yritysten voidaan sanoa kantaneen hyvin yhteiskuntavastuutaan. Yhteistoimintalain työnantajavelvoitteiden ulottaminen 20—29 työntekijän yrityksiin ei tule entisestään parantamaan niiden työllistämishalukkuutta, tämä lienee aivan päivänselvää. Lain uudistus toisi näiden yritysten noudatettavaksi kerralla tuntuvan määrän uusia lakisääteisiä velvoitteita, joiden noudattaminen on sanktioitu joko sakolla, uhkasakolla tai hyvitysmaksuilla. Vastaisuudessa ei siis riittäisi, että tiedonkulku ja henkilöstön osallistuminen hoidetaan hyvin, vaan yhteistoiminta on toteutettava noudattaen laista ilmeneviä muotomääräyksiä.

Tähän asti joustavasti toteutuneen yhteistoiminnan pakottaminen lain määrämuotoihin ei ole yrittäjiltä tulleen palautteenkaan perusteella omiaan kohentamaan yhteistyön henkeä yrityksissä, vaan pikemminkin vaikutus tulee olemaan päinvastainen. Mielestäni tämä kysymys tuli varsin hyvin esille niissä asiantuntijakuulemisissa, joita työelämä- ja tasa-arvovaliokunta yt-lain osalta suoritti. Velvoitteiden asianmukainen noudattaminen vaatii tämän kokoluokan yrityksiltä ulkopuolisen osaamisen hankkimista käyttöön, koska useimmissa alle 30 henkilön yrityksissä ei ole henkilöstöasioita varten erillistä asiantuntijaosaamista.

Lisäksi en malta olla puuttumatta vielä yhteen kysymykseen. Tässä salissa on pohdittu oikeastaan aika laajaltikin sitä, mitä pääministeri Matti Vanhasen hallitus on yrittäjyyden eteen tehnyt ja millaisista toimista on ollut kyse. Kun lukee Anne Katajamäen asiantuntijalausuntoa — hän toimii siis yksikön johtajana Seinäjoen ammattikorkeakoulussa yrittäjyyden yksikössä, ja voidaan sanoa, että hän on varsin hyvä asiantuntija tältä saralta... (Ed. P. Salo: Nykyään EPY:n toimitusjohtaja!) — Aha, hyvä lisäys, kiitos, ed. Salo. — Hänen asiantuntijalausuntonsa mukaan hallituksen esitys on keskeisiltä osin selvästi ristiriidassa hallituksen oman yrittäjyyden politiikkaohjelman kanssa. Mielestäni tämä on aika painava väite, ja voiko sitä kukaan salissa olija edes selkeästi kiistää? (Ed. Gustafsson: Kyllä voi!) — No, ed. Gustafsson varmasti voi, sen uskon.

Hallituksen talouspolitiikan tavoitteeksi on ilmoitettu sellaisten toimintapuitteiden luominen, jotka edesauttavat yritysten perustamista, kasvua ja kansainvälistymistä. Tähän tavoitteeseen halutaan pyrkiä muun muassa yrittäjyyttä edistämällä ja yritystoiminnan esteitä poistamalla ja vähentämällä. Käytännössä nyt annettu hallituksen esitys yhteistoiminnasta yrityksissä luo uusia henkisiä esteitä yritystoimintaa suunnittelevalle sekä konkreettisia, erilaisin sanktioin tehostettuja velvoitteita yrityksensä laajentamista pohtivalle pienyrittäjälle.

Arvoisa puhemies! Hyvät kollegat! Itse ottaisin hyvin vakavasti tämän lain ulottamisen pienempiin yrityksiin. Tämä on myös erittäin periaatteellinen kysymys, ja niin kuin aikaisemmin viittasin tuohon SAK:n kantaan, jonain päivänä tulemme huomioimaan sen, että yhden hengen yritys joutuu pitämään yhteistoimintaneuvottelut pienemmissäkin kysymyksissä.

Puhetta on ryhtynyt johtamaan ensimmäinen varapuhemies Sirkka-Liisa Anttila.

Martin Saarikangas /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Tästä yt-laista on täällä tänään lausuttu paljon, ja useasta lausunnosta ainakin minä vedän sen johtopäätöksen, että lausuja ei ole koskaan toiminut yt-lain asioissa kentällä, puhumattakaan että tietäisi, miten nämä hommat siellä hoidetaan, vaan ainoastaan kuullut muilta täällä eduskunnan kuulemisissa. (Ed. Gustafsson: Ainakin ed. Zyskowicziin sopii hyvin!) — Ja ed. Gustafsson täällä omilla kommenteillaan täydentää sen kuvan. (Ed. Gustafsson: Ed. Saarikangas tietää hyvin työelämän asiat!) — Minä tiedän sen, kun olen joutunut 60-luvun alusta lähtien olemaan yt-laista vastaava, tai silloin ei ollut vielä yt-lakia, olin mukana silloin, kun sitä valmisteltiin ja sitä lähdettiin tekemään. — Totean tässä, ihan niin kuin kokoomuksen taholta on todettu, että tämä yt-lakiehdotus tuo paljon uutta ja paljon hyviä muutoksia, koska tämä vanha on todella vanhentunut ja ei enää vastaa tämän päivän vaatimuksia.

Tämän yt-lain soveltaminen ja toteuttaminen: Ensi alkuun, kun se tuli aikoinaan työmaailmaan, se koettiin molemmin puolin hirveänä peikkona ja pakotteena. Kyllä minä muistan, että siinä paljon oppimista oli ja jouduttiin palkkaamaan väkeä. Suuressa yrityksessähän tämä ei ole mikään ongelma, koska siellä yleensä on henkilöt, jotka hoitavat henkilöstöhallintoa, työhönottoa, on ollut luottamusmiesjärjestelmä jo vuosikymmenet ennen yt-lain tuloa. Olen myös vakuuttunut siitä, että hyvä ja menestyvä yritys syntyy muun muassa sen kautta, että yhteistoiminta henkilöstön ja johdon välillä toimii. Siinä ed. Uotila varmaan voisi paikalla ollessaan todistaa, että yhteistyömme oli edellytys sille, että Masa-Yards aikoinaan syntyi, että saimme lakot kuriin, saimme yhteisymmärryksen toimimaan ja saimme yrityksen toimimaan sillä tavalla, että jokainen sen henkilöstöstä oli motivoitunut. Yhteistoimintalain eräs tärkeä seikka on, että jos kaikki toimii työnantajan ja työntekijän välillä, niin silloin henkilöstö on motivoitunut ja siellä on hyvä tehdä töitä.

Tässä yhteydessä toteaisin, että yt-laki ei ole tuonut Suomeen yhtään työpaikkaa eikä varmaan vie niitä. Työpaikkoja tuodaan ainoastaan sillä, että yritetään ja saadaan yritys kannattamaan, tuottamaan voittoa, ja siinä yt-laki voi olla työvälineenä, mutta sen kautta ei saavuteta yhtään mitään.

Tämä byrokratia, joka siitä syntyy, ei ole suuri kustannus suuressa yrityksessä, mutta silloin kun mennään yrityskoossa alaspäin, siitä tulee todellinen ongelma. Monta kertaa, kun olemme pienessä yrityksessä, niin kuin täällä on monessa puheenvuorossa kuultu, tämä yhteistoiminta sujuu sillä, että kutsutaan porukka koolle ja kerrotaan, mutta rajaongelmat tulevat silloin, kun tämä byrokratia astuu kenttään, ja ne ovat todella merkittävät pienessä yrityksessä, koska silloin joudutaan ihan selkeästi organisaatiota muuttamaan ja jotkut henkilöt sitten alistamaan tähän, ja se tuo kustannuksia pienelle yritykselle.

Sen takia minä, jos olisin ollut ehdottamassa, olisin ehdottanut tämän rajan muuttamista, mutta en 30:stä 20:een vaan 30:stä 50:een, jolloin yritys on vielä sellainen, että siellä hommat säilyvät johdon käsissä ja voidaan suoraan henkilöstön kanssa hanskata. Tämä esitys on ehdottomasti virhe. Tämä tulee vaikuttamaan siihen, että moni yrittäjä harkitsee, onko kannattavaa siirtyä 19 työntekijästä 20:een, koska se tuo niitä kustannuksia. Jos ed. Gustafsson olisi kertaakaan ollut kentällä tekemässä työtä niin, että olisi nähnyt, miten yt-lakia hoidetaan, niin te ette ravistaisi päätä noin vaan toiseen suuntaan.

Kimmo Tiilikainen /kesk:

Arvoisa puhemies! Joitain huomioita käydystä keskustelusta.

Ed. Esa Lahtela ihmetteli sitä, että valiokunnassa nostettiin esille pohdinta siitä, onko lakiesitys kaikkien pykälien osalta perustuslaillisesti kohdallaan. Haluan todeta, että tuo perustuslaillisuuden pohdinta sen pykälän osalta, jossa säädetään, miten tästä laista voidaan sopimalla poiketa, oli mielestäni erittäin perusteltu, nimenomaan tästä järjestäytymisvapauden ja negatiivisen järjestäytymisvapauden näkökulmasta. On turha väittää, että perustuslaillisuuden tarkastelu pitää sisällään taktisia elementtejä. Olin itse sitä perustuslaillisuuden tarkastelua vaatimassa, koska mielestäni eduskunnan tehtävä lainsäätäjänä on tarkistaa lakien perustuslainmukaisuus, olkoon ne sitten kolmikantaisesti tai miten hyvänsä valmisteltuja. Halusin omalta osaltani selkänojan sille, että tiedetään, mitä lakia ollaan säätämässä.

Valiokunta kuuli tästä kysymyksestä perustuslain tuntijoita kysymyksenasettelulla, onko tarpeen pyytää perustuslakivaliokunnalta lausuntoa. Asiantuntijoitten viesti oli yksiselitteisesti, että ei ole tarpeen, ja siltä osin voimme hyvin mielin sitten edetä tässä lainsäädännössä.

Jatkossa kolmikantaisessa valmistelussa olisi syytä jo valmisteluvaiheessa tuo valtiosäännönmukaisuus varmistaa. Korostan tätä siltäkin kantilta, että joitain kuukausia sitten käsiteltiin tätä vanhempainvapaakustannusten tasaamista, jolloin sitten todettiin eduskunnassa, että esityksessä, joka oli kolmikantaisesti valmisteltu, oli perustuslaillinen ongelma. Niinpä esitänkin, että jatkossa pitäisi olla automaatio, että kolmikantaisesti valmisteltavien lakiesitysten perustuslainmukaisuus selvitettäisiin ennakolta.

Kolmikantaista valmistelua on syytä kehittää muutenkin. Täällä on tuotu esille tuo Suomen Yrittäjien painoarvo. Ehkä sitä olisi syytä vahvistaa, ja ennen kaikkea tulevien hallitusten on syytä kehittää kolmikantaista valmistelua sillä tavalla, että kaikki hallitusosapuolet ovat riittävän hyvissä ajoin informoituja ja pystyvät halutessaan sitten vaikuttamaan tuohon sisältöön.

No, kokoomus on tässä nyt sitten ottanut kohteekseen tämän soveltamisalan laajennuksen 30:stä 20 henkilön yrityksiin ja syyttänyt keskustaa siitä, että se meni tämän hyväksymään. Hyvät kokoomusveljet, te tiedätte, että tämmöisessä kolmikantaisessa lakivalmistelussa ei synny ratkaisua eikä sopua, elleivät sekä työnantaja- että työntekijäpuoli ole sitä kompromissia hyväksyneet. Oletteko esittäneet tämän kritiikin EK:lle? Onko ed. Saarikangas keskustellut EK:n kanssa esimerkiksi tästä supistamisesta 50:een? (Ed. Saarikangas: Olisi voitu nostaa 50:een!) — Olisikohan se ollut läpi menevä asia?

Te tiedätte aivan hyvin tämän asian, että edellytetään työntekijä- ja työnantajapuolen sopua, ja se kompromissi löytyi nyt sitten tuommoisesta kohdasta sisällön kehittämisen ja laajentamisen suhteen. Kuten monet keskustalaiset ovat todenneet, tämä laajentaminen 30:stä 20:een ei ollut meidän mielestämme välttämätöntä, mutta niitten sisällöllisten lievennysten takia sen kompromissin olimme vastuullisena hallituspuolueena valmiit hyväksymään.

Ymmärrän hyvin, että jos vaihtaisimme paikkoja, jos te olisitte täällä ja me siellä, niin todennäköisesti käytäisiin hyvin saman suuntaista keskustelua. Minusta tämä voitaisiin rehdisti tunnustaa. (Kokoomuksen ryhmästä: Ei pidä alkuunkaan paikkaansa!) — Se nyt sattuu pitämään. Tuossa debatissa jo muistuttelin joistain edellisistä kolmikantaisesti valmisteltujen lainsäädäntöjen riitauttamisista, joten täytynee vielä muistuttaa uudelleen.

Eli kun eduskunta käsitteli vuonna 2000 työehtosopimuslakia ja sen uudistusta, silloinen valtiovarainministeri Sauli Niinistö riitautti näyttävästi tämän lain. Muutama viikko seurasi hämmennystä, ja mikä oli lopputulos: pykäläkään ei muuttunut — sinne perustelutekstiin tehtiin pienoinen lisäys, josta on sittemmin käytännössä todettu, että ei sillä kyllä ollut mitään merkitystä. Minusta tämmöiset asiat voitaisiin reilusti myöntää eikä meidän pitäisi hyökkäillä toistemme kimppuun. Tämä ei ole kunniaksi meille kummallekaan. (Ed. Saarikangas: Meillä on nyt kalenterissa 2007!) — Aivan, ja niin on meilläkin. Senpä takia, kun keskusta tämän valmistelun omalta osaltaan elokuun lopulla alkusyksystä riitautti, siihen saatiin läpi pieniä yrityksiä koskevia parannuksia, saatiin siirtymäaika, joka helpottaa yritysten sopeutumista tähän asiaan. Kokonaisuus ratkaisee. — Mutta keskustelu jatkukoon.

Seppo Lahtela /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Kyllä täytyy kuunnella ihmeellä, ovatko korvani kunnossa ja onko henki sellainen kuin sen kuuli olevan, kun oman vaalipiirin edustaja Tiilikainen puhui keskustan vastuullisuudesta hallituspuolueena ja puolusteli tätä yt-lain muuttamista, sortamista, muutosta 30:stä 20:een. Ed. Tiilikaisen osittain pelastaa se, että hän on samasta vaalipiiristä, enkä nyt kehtaa, kun ei ole mitään erityistä syytä, häntä oikein totuudenmukaisesti tässä käsitellä. (Ed. Gustafsson: Tiilikainen on erittäin ryhdikäs edustaja!) — Ed. Gustafsson, se on minusta ryhdikkyyttä, kun kertoo, että keskusta vastuullisena hallituspuolueena oli esittämässä tätä 20:tä henkilöä. Näin minä tämän täällä tulkitsen. — Kun näin sanotaan ja näin täällä pöytäkirjaan kirjoitetaan, niin minusta on silloin turha yksinomaan minunkin moittia, että sosialidemokraatit ajoivat tämän asian näin ja tähän malliin, vaan hallituspuolueet yhdessä, keskusta ja sosialidemokraatit, ovat tehneet tämän esityksen, missä suomalaista yrityselämää on käännetty alaspäin, enempi, enempi juristien ja SAK:n kävelytettäväksi. (Ed. Gustafsson: Aivan uskomatonta puhetta!) Näin katsottuna katson, että on kyllä tapahtunut ainutlaatuinen, ainutlaatuinen yrittäjän asemaa horjuttanut, miten sanoisinkaan, vallankaappaus.

Kun muistelen tätä asiaa kesällä lukeneeni lehdistä, olleeni paikalla kuulemassa, nähneeni televisiosta, kuultuani radiosta, niin kyllä se, ed. Tiilikainen, oli niin, että keskustan selvät linjat olivat olemassa sen tyyppiset, että tätä ei tulla näin hyväksymään eikä sitä rajaa tulla pudottamaan siitä 30:stä 20:een. (Ed. Gustafsson: Eikä sitä niin hyväksyttykään, kuten Tiilikainen sanoi!) — Tässä, ed. Gustafsson, teillä on joko ymmärtämisvaikeuksia tai sitten te jotenkin vaan maalailette tätä maailmaa sen näköisesti eteenpäin, ettei se, että pudotetaan tämä raja 30:stä 20:een tässä soveltamisalassa, tarkoittaisikaan sitä. On aivan turha luulla, että ainakaan minä yrittäjänä ja yrittäjien edustajana täällä eduskunnassa tämmöistä asiaa uskoisin ja olisin tätä sanomaa viemässä eteenpäin tuonne kentälle. Tämä on aivan ihmeellinen maailmankuva, millä te yritätte tätä nyt selittää ja maalailla, etteivät ne, kun siinä lukee 30 ja sitten siinä lukee 20, tarkoittaisikaan samaa.

Toistan edelleenkin sen, minkä aikaisemmassa puheenvuorossanikin esille toin, että työntekijöitten pitää olla vastuullisia, työntekijöitten pitää kantaa huoli yrityksestä, työntekijöille yrityksen menestys on yhtä tärkeätä kuin yrittäjälle ja yrittäjälle se, että työntekijät ovat vastuuntuntoisia ja sitoutuvat yritykseen, on kaiken a ja o, että yritys menestyy. Näin tätä maailmaa katsottuna tämä koko lain sisältö, sovellutus ja valmistelu on täysin epäonnistunut järjestelmä. Tässä voisi sanoa, että vaikka perustellaan, että tämä on kolmikantainen sopimus, se on kolmikantaisesti valmisteltu, niin siinä valmistelussa ovat olleet semmoiset valmistelijat, että vain toinen osapuoli on ollut läsnä, kun tätä lopullista sisältöä on rakennettu ja kirjoitettu.

Näin tätä maailmaa katsottuna täällä on vähän liian pienelle osalle jäänyt se työntekijäjärjestöjen ja EK:n välinen kanssakäyminen ja tässä saatu kaupankäynti, millä tämä tulos ostettiin ja sopu rakennettiin. Kysymyshän oli lakkosakkojen määrästä, siis summien pudottamisesta aivan toisen näköiseen luokkaan, erityisesti niiltä osin, mitkä sitovat työnantajia. Se oli kaupankäynnin hinta, ja jos tätä maailmaa katsotaan siitä näkökulmasta, mitä siinä voitettiin, siinä ei voitettu tipan tippaa. Tämän osalta työntekijäjärjestöt kuitenkin hävisivät merkittäviltä osiltaan. Silloin kun juristit tulevat pöytään, niin kuin sanoin aikaisemminkin, aina työntekijä lähtee sen alkuperäisen suunnitelman mukaan. Mitään muutosta siihen asiaan ei tule.

Ed. Gustafsson, jos te tunnette työelämää, te varmaan tunnette myöskin sen, että koko yt-menettely, mihin tämä liittyy, on yhden lajin teatteria. Se antaa aikaa muutaman viikon valmistautua, jolloin irtisanominen voidaan tehdä suoraviivaisemmin ja selvemmin, mutta se tapahtuu pomminvarmasti silloin, kun tämä yt-menettely alkaa. Mutta siinä pienessä yrityksessä, missä ennen oli 30 työntekijää taikka vähemmän, yrittäjä ja työntekijät keskustelivat, onko mitään ratkaisua olemassa, löytyykö jotakin soveltamistapaa, ja sen mukaan mentiin eteenpäin, ja silloin moni työpaikka myöskin pystyi jatkamaan. Jos siinä nyt käytettiin ilmausta "paikallinen sopiminen", mikä teille sosialidemokraateille tuntuu olevan oikein, miten sanoisin, kuolinsanoman tuominen taikka jotain vastaavaa tähän asiaan, se on se, mikä pelastaisi tämän maailman ja eteenpäin voisi turvata sen yrityksen työntekijöitten aseman ja jatkamisen. Mutta ette te voi ymmärtää ettekä käsittää tätä asiaa, se ei vaan teille mahdu. Silloin kun nämä työmarkkinajuristit tulevat pöytään, paikallisesti ei sovita yhtään mitään muuta, pöytäkirjat vain allekirjoitetaan, ja se on meno selvää ja yksinkertaista.

Rouva puhemies! Jos tätä maailmaa katsotaan, suomalaisen yhteiskunnan, suomalaisen elinkeinoelämän kilpailukykyä ja tulevaisuutta, se tulevaisuus rakentuu nimenomaan näiden pienten, joustavien, toimivien, sitkeiden yritysten varaan, missä nämä työntekijät ovat ikään kuin siinä yrityksen hengessä mukana. Siinä on suomalaisen kilpailukyvyn tulevaisuus ja mahdollisuus. Sillä kilpailukyvyllä ja sillä tuloksella rakennetaan myöskin se hyvinvointi-Suomi, ylläpidetään se hyvinvointi-Suomi, mikä nykyisellään on aikaansaatu. Sitä pitää kehittää ja jatkaa, mutta ei pidä lainsäädäntöteitse yrittää vaikeuttaa tätä ja luoda semmoista asetelmaa, että ikään kuin se työnantaja olisi aina ryöstävässä osassa ja tarvitaan tämmöistä lainsäädäntöä, millä voidaan jyrkästi tämä asia selittää niin, että tämä tarkoittaa hyvää, ja sitten se ei tarkoitakaan samaa. Tässä on vaan ihan puhtaasti SAK:n jäsenhankintakampanjasta kysymys. Onnea yrityksellenne! Te olette voittaneet ensimmäisen erän.

Jukka Gustafsson /sd:

Arvoisa puhemies! Ed. Seppo Lahtelaa on mielenkiintoista kuunnella, esimerkiksi sen takia, että kun hän aloittaa lauseen, niin hän tuskin itsekään aina tietää, mihin se päättyy. (Ed. Seppo Lahtelan välihuuto) — Joo. Teidät tunnetaan tämän kaltaisena puhujana. Silti te olette retorisesti sellainen — en nyt sano lahjakas — että ette ehkä muuten täällä kansanedustajana olisikaan, ja ehkä noilla löysäpuheilla voi joku lisä-ääni vielä tulla.

Minä tartun ihan yhteen asiaan. Minä olen sillä tavalla nyt vähän hämilläni, koska tämän keskustelun alkuvaiheessa, kun kuuntelin muun muassa kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtajaa Häkämiestä, sieltä tuli ihan vastuullista puhetta. Nyt huomaan, kun keskustelu on mennyt eteenpäin, että täällä nousevatkin kumpujen yöstä sen kaltaiset äänenpainot kokoomuksessa, joita edustivat ed. Vielma ja myöskin ed. Seppo Lahtela, että ei ole kovin kaukana se ajatus, että kun Suomen Yrittäjien puheenjohtaja Eero Lehti todella esitti maanantaina, että pääluottamusmiehen irtisanomissuoja pitää poistaa, etteikö hän saisikin loppujen lopuksi tukea ainakin osalta kokoomuksen eduskuntaryhmää. Kun teitä kuuntelee, te olette täysin valmiita laittamaan ammattiyhdistysliikkeet niin polvilleen kuin mihin teillä ikinä vain olisi valta ja mahdollisuus. Tällainen on se kokoomus, jota te osaltaan täällä edustatte. Esimerkiksi ed. Vielman hyökkäys SAK:laista ammattiyhdistysliikettä kohtaan oli todella loukkaava.

Teille, ed. Seppo Lahtela: Olen Metallityöväen Liiton jäsen, maksanut koko ajan jäsenmaksuni, kun olen ollut kansanedustaja. Metalliliitto ja Teknologiateollisuus, siis työnantajaliitto, ovat tehneet satoja paikallisia sopimuksia. Metallityöväen Liitto on sosialidemokraattisjohtoinen. Se on saanut erittäin paljon tunnustusta, huomiota siitä, että kykenee myöskin paikallisesti tekemään sopimuksia, mutta se perustuu siihen, että työpaikoilla on osaavia luottamushenkilöitä, jotka osaavat ottaa myöskin vastuun asioista ja tarvittaessa saavat myöskin työntekijät ja toimihenkilöt sopimusten taakse. Aivan niin kuin ed. Saarikangas puheenvuoronsa alussa totesi, yhteistoimintalaissa, silloin kun se toimii hyvin, on myöskin aito mahdollisuus saada aikaan tuloksia.

Toiseen asiaan. Ed. Seppo Särkiniemi, olen teitä tottunut arvostamaan ja arvostan vielä tämänkin jälkeen, mutta teidän tietolähteenne vaan olivat kertakaikkisen väärät. Te olitte jo toinen keskustan kansanedustaja, joka totesi täällä ääneen, että yt-lain laajennus 20 työntekijään merkitsee jotain yhden miestyövuoden lisäämistä henkilöstökustannuksissa. Se on siis täydellistä puppua. Suomen Yrittäjien toimitusjohtaja Rauno Vanhanen totesi valiokunnan kuulemisessa, että heidän tutkimustensa ja selvitystensä mukaan aika, joka ehkä viikossa keskimäärin voi yt-asioihin mennä, on 15 minuutista puoleen tuntiin eikä aina sitäkään, koska pääosa asioista on tapahtunut nytkin normaalisti näin kahvituntien aikana ja sillä tavalla. Jokainen, joka tuntee työelämää, tietää sen, miten tämä tapahtuu.

Olen ollut itse Metalliliiton koulutuskeskuksen rehtorina. Minut valittiin siihen tehtävään 28-vuotiaana, kun olin ollut sitä ennen 6—7 vuotta laivateollisuuden telakalla töissä, nuoruuteni duunaritaustan takia. Olin käynnistämässä Metalliliiton koulutuskeskuksessa vanhan yt-lain pohjalta koulutusta ja väitän tuntevani tämän asian ja olen käynyt hyvin paljon työpaikoilla. Minua syvästi nyt loukkaa tavallaan tämmöinen uusoikeistolainen hyökkäys, jota kokoomuksen ei-asiantuntijatahot nyt tämän yt-lain keskustelussa nostattavat. Pääosinhan se johtuu lähestyvistä vaaleista, pitää kosiskella yrittäjäpiirejä keinolla millä hyvänsä.

Arvoisa puhemies! Minulla on kädessäni asiantuntijalausunto, joka myönteisellä tavalla yllätti monet meistä työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan jäsenistä. Tämän asiantuntijalausunnon antoi Kristillisen palvelukotiyhdistyksen johtaja Sirkka Silvennoinen. Minä ymmärsin jopa näin, että hän tuli kristillisdemokraattien kansanedustajan Leena Rauhalan ehdotuksesta, mutta siinä vaiheessa halusimme kuunnella kaikkia asiantuntijoita, joita suunnilleen perustellusti esitettiin. Hän tässä kirjallisessa lausunnossaan toteaa muun muassa: "Velvoitteita antaa tiedoksi yrityksen tilinpäätös ja henkilöstöryhmittäin palkkatiedot, informoida henkilöstöä yrityksen taloudellisesta tilasta kaksi kertaa vuodessa ja pyyntöä antaa selvitys määrä- ja osa-aikaisten työntekijöiden määrästä ja alihankkijoiden käytöstä en pidä ylivoimaisena tehtävänä yli 20 työntekijän yrityksen johdolle. Näkemykseni on, että ne vaativat ennen kaikkea yhteisiä sopimuksia asioiden aikatauluttamisesta ja pitkäjänteistä toiminnan organisointia eikä niihin kulu aikaa merkittävästi enempää kuin tähänkään asti. Yhdyn nimittäin siihen näkemykseen, että pienillä työpaikoilla on jo tähänkin asti toteutettu erilaisia menettelyjä työntekijöille tiedottamisessa ja heidän kuulemisessaan." Sitten hän viittaa tässä näihin kevennettyihin neuvottelumenettelyihin.

Arvoisa puhemies! Hyvät kansanedustajakollegat, mielestäni yhteistoimintalaissa on kysymys mitä merkittävimmästä asiasta. Kaikki se hyvinvointi, arvo, joka suomalaisessa yhteiskunnassa syntyy, luodaan työpaikoilla työntekijöitten, omistajien ja yrittäjien yhteistyöllä. Ja se, mikä on tämän yhteistoimintalain ja neuvottelun ydin, minusta palautuu ihmiskäsitykseen, ihmisarvoon, siihen, minkä arvon me annamme niille työntekijöille, toimihenkilöille, jotka siellä työtään tekevät ja ovat luomassa sitä yhteistä lisäarvoa, myöskin sitä, että voi kohtuullinen voitto syntyä, jotta voidaan investoida, ja ne, jotka ovat sijoittaneet, voivat saada myöskin kohtuullisen tuoton sijoituksilleen. Mutta kyllä sitä työntekijää saa ja pitää voida kohdella kunniallisesti ja inhimillisesti. Mistään muusta tässä yhteistoimintalain laajennuksessa ei ole kysymys.

Ainoa näkemyksellinen ero on ehkä nyt sitten siinä, että osa oikeistosta näkee niin, että se menettely tulee sitten mukamas liian pieneen yritykseen, 20—30 työntekijän yritykseen, mutta tämä on ihan tämmöinen näkökulmakysymys. Jos on 28 tai 25 työntekijää, se ei todellakaan ole pieni yritys, mutta viime kädessä on kysymys siinäkin vaan siitä työntekijästä, yksilöstä, ihmisestä, siitä, miten hänen ihmisarvoaan, tiedonjanoaan ja muuta kohdellaan.

Minä olen tosi pahoillani siitä, että kokoomuksen äärilaidan edustajat tekevät edelleen armotonta pelottelupolitiikkaa tällä yhteistoimintalailla ja vielä sitten osa täällä syyllistyy kerta kaikkiaan väärän tiedon jakamiseen. Viittaan siihen, että todetaan, että yt-laki vaatii firmoihin yhden miestyövuoden henkilön palkkaamisen lisää. Toivoisin, että valistuneet edustajat harkitsisivat nyt, mitä me täällä ihan oikeasti puhumme.

Esko Ahonen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Suomalaisen työllisyyden turvaaminen perustuu nyt ja tulevaisuudessa moniin asioihin, mutta tässä keskustelussa tulee kuitenkin muistaa, että yritykset työllistävät silloin ja vain silloin, kun niiden toiminnalle on kysyntää. Yritys, jolla ei ole kannattavaa liiketoimintaa, ei voi työllistää. Pienet yritykset ovat pääsääntöisesti yksittäisten yrittäjien johtamia. Näillä yrityksillä on kasvot. Suurimpien yritysten kvartaaliajattelua ei näissä yrityksissä tunneta. Yrityksen tärkein voimavara on osaava ja sitoutunut henkilöstö. Jokainen menestyvä pienyritys haluaa pitää henkilöstöstään hyvää huolta. Se on ainut tae sille, että yrityksellä on tulevaisuus.

Arvoisa rouva puhemies! Yhteistoimintaa syntyy parhaimmillaan työnantajan ja työntekijän välisestä aidosta luottamuksesta.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Ahonen oikeastaan kiteytti tämän lain ydinajatukset viimeisessä virkkeessään, ja haluan kyllä niihin yhtyä.

Asia, jota nyt käsittelemme, on hallituksen esityksen ja mietinnön kautta itse asiassa ratkaistu, mutta olisin kyllä toivonut, että tässä asiassa olisi voitu kuulla enemmän valmisteluvaiheessa nimenomaan niitä näkemyksiä, joita yrittäjilläkin on ollut asian suhteen, sillä henkilökohtaisesti en pysty sanomaan, miksi voimassa oleva laki kaipaa korjausta, vaan minä ymmärtäisin, että tälläkin lailla on tultu toimeen. En ainakaan epäkohtia pysty siitä havaitsemaan. Mutta pohjimmiltaan kysymys on luottamuksesta, yhteistyöstä, yhteistyön tahdosta ja halusta, ja minä uskon, että sillä on tähänkin asti tultu toimeen.

Näkisin välttämättömäksi, että byrokratiaa ei kasvatettaisi. Itse olen toiminut julkisoikeudellisessa yhteisössä myös luottamusmiehenä. Olen käynyt erilaisia työpaikkademokratiakursseja, -seminaareja, -palavereja. Osaltaan ne vievät aikaa tehokkaalta työajalta, mutta käytännössä kyllä kaikki asiat ovat hyvin sujuneet. Juuri asioitten sujuminen on kaikkein olennaisin asia, ja uskon, että silloin jos tässä asiassa halutaan työpaikoilla toimia siten, että asiat sujuvat, edellytykset ovat hyvät, olkoonpa laki nykyinen tai nyt tuleva. Mutta tärkeintä on, että meillä ei tulisi tarpeetonta byrokratiaa, mitä tässä nyt pelkään, ja että ei tulisi myöskään esteitä työllistämiselle, mitä tässä nyt pelkään. Toivon, että tämä asia käytännössä voisi kuitenkin soveltuvasti mennä eteenpäin niin, että pelkoni eivät toteutuisi.

Mutta kuten sanottu, nykyiselläkin lailla on tultu toimeen, enkä ainakaan ennen tämän asian esilletuloa ole mitään ongelmia havainnut. Epäilen, että jos ongelmia jossakin on, niin ne eivät valitettavasti tämän nyt käsiteltävänä olevan lain myötäkään poistu.

Anne Holmlund /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Oikeastaan en ajatellut enää kovin pitkään puhua. Täällä on käytetty paljon ja monia hyvin ansiokkaita puheenvuoroja, osittain hyvin provokatiivisia puheenvuoroja. Ehkä se liittyy tähän lainsäädännön henkeen, että täällä on ollut tarvis käydä hieman laidasta toiseen keskustelua.

Oli erityisen ilo kuunnella ed. Saarikankaan asiantuntevaa puheenvuoroa. Näin puhuu edustaja, jolla on käytännön kokemusta yt-laista ja sen soveltamisesta koko sen historian ajalta. Mielestäni tällaiset puheenvuorot ovat erittäin suuri, arvokas lisä tähän eduskuntakeskusteluun.

Ed. Tiilikainen puhui yt-lain perustuslaillisuuden tutkimisesta tai siitä prosessista, mitä käytiin valiokunnassa, kun nousi esille ajatuksia siitä, että kaikilta osin yt-laki ei välttämättä olisi perustuslain mukainen. Ed. Tiilikainen mainitsi siihen suuntaan, että perustuslakiasiantuntijat olivat yksimielisiä siitä, ettei ole tarpeen pyytää lausuntoa perustuslakivaliokunnalta. Itse tulkitsin tämän asian ehkä hieman eri tavalla. Sanoisin niin, että ainakin osa asiantuntijoista oli sitä mieltä, että ei ole välttämätöntä pyytää. Tietenkin se on kiinni siitä, miten tämä sitten ajatellaan, onko tämä sitten sanojen pyöritystä vai mitä se on.

Toisaalta itse lähden siitä, että perustuslakivaliokunta on tässä talossa se valiokunta, joka tulkitsee perustuslainmukaisuuden. Substanssivaliokunta ei oikeastaan ole oikea valiokunta tässä asiassa. Toki on ymmärrettävää, että tämän asian osalta asian lähettäminen perustuslakivaliokunnan tutkittavaksi olisi ehkä ollut poliittisesti liian vaikea kysymys. Toivon kuitenkin, että tulevaisuudessa, jos tämän tyyppisiä kysymyksiä ilmenee, perustuslakivaliokunta voi olla se valiokunta, joka käytännössä ottaa asiaan kantaa.

Siitä olen ed. Tiilikaisen kanssa aivan samaa mieltä, että kolmikantaisesti valmisteltua lainsäädäntöä pitäisi myös katsoa samanlaisen linssin läpi kuin muutakin lainsäädäntöä. Jos löytyy esimerkkejä siitä, että perustuslainmukaisuus saattaa olla tulkinnanvaraista, on selvää, että nämä pitää selvittää ja pohtia, onko tässä jotakin käytännön ongelmaa. Siksi mielestäni oli erittäin hyvä, että valiokunta myös kuuli perustuslakiasiantuntijoita.

Sen sijaan ed. Tiilikainen, jota erittäin suuresti arvostan, heitti vastuuta EK:n kannasta kokoomukselle. Tätä pidän lievästi sanottuna erikoisena, ehkä ymmärrettävänäkin, mutta oppositiopuolueen vastuuttaminen työmarkkinaosapuolen kannasta ei mielestäni ole kyllä asiallista eikä ole paikallaankaan. Tässä ed. Tiilikainen mielestäni haukkui kyllä täysin väärää puuta. Täällähän kokoomusta on haukuttu vuoroin EK:n kannasta ja vuoroin Suomen Yrittäjien puheenjohtajan kannasta. Saa nähdä, mikä on seuraava tulkinta siitä, mihin kokoomus on syypää. Toivon kuitenkin, että tässä kaikki pitävät realismin mielessään eivätkä aivan poskettomia ala sentään täältä puhujakorokkeeltakaan kokoomukselle vastuuttamaan. Me vastaamme omasta politiikastamme ja pyrimme noudattamaan siinä johdonmukaisuutta ja kuuntelemaan tarkalla korvalla kentän ääntä. Tällaisia perusteettomia vastuita emme ota kantaaksemme emmekä syytä niistä.

On kuitenkin huomattava, että kolmikannassa hallitus on yksi keskeinen osapuoli. Jos se ei ole, silloin olemme kaksikannassa. Itse uskon sellaiseen kolmikantaan, jossa hallituksen kuuluu olla kokoava, koordinoiva kokonaisvastuunkantaja. Mielestäni tämän lain osalta olisi tullut päätyä toisenlaiseen lopputulokseen.

Ed. Gustafsson, valiokunnan puheenjohtaja, käytti sen tyyppisen puheenvuoron, missä oli hyvin paljon tällaista, miten sanoisin, vahvaa henkeä, (Naurua) jos sanon kauniisti tämän asian. Kun kuitenkin ajattelemme, että on kyse siitä, laajennetaanko yt-lain soveltamisalaa koskemaan 20—29 hengen työpaikkoja vai eikö laajenneta, niin toisaalta peilaten tätä vahvahenkistä puheenvuoroa en ihan ehkä pysynyt asiassa kärryillä. Tietenkin varmaan puolin ja toisin on käyty provokatiivista keskustelua, mutta olen hyvin varma siitä, aika paljon itsekin pienyrityskenttää tuntevana, että pienemmissä yrityksissä erityisesti arvostetaan työntekijöitä, erityisesti ymmärretään se, että yhteistyöllä on erittäin suuri merkitys. Pienyritykset yleensä lähtökohtaisesti hyvin tarkan harkinnan jälkeen vasta lähtevät irtisanomisiin, koska asiantunteva, asiansa osaava työntekijä on ehdottomasti tärkeä voimavara yritykselle. Hän on sitä myös suuremmille yrityksille, mutta hän on ensiarvoisen tärkeä nimenomaan pienemmissä yrityksissä. Kyllä tämä on varsin hyvin tiedostettu koko yrityskentässä.

Ehkä vielä muutamalla sanalla muistelen valiokunnan kuulemisia yt-lain osalta. Kun lukee valiokunnan mietintöä, joka on tai jonka ainakin pitäisi olla edes osittain asiantuntijakuulemisten pohjalta kasattu, täytyy sanoa, että 80 prosenttia asiantuntijakuulemisista on oikeastaan jäänyt täysin vaille huomiota tässä mietinnössä. Edustaja, valiokunnan puheenjohtaja Gustafsson nosti esille yhden yhdistyksen kannan, joka puolsi yt-lain soveltamisen laajentamista pienempiin yrityksiin. Muistan itse, että näitä tähän viittaavia asiantuntijalausuntoja on ollut korkeintaan viisi. Voittopuolisesti lähes kaikki asiantuntijat ovat olleet täysin eri mieltä.

Kun tämän illan keskusteluja on kuunnellut, olen pitänyt hyvin hämmästyttävänä sitä, miksi nyt ei ole lähdetty siihen, että uudistetaan yt-laki, tehdään välttämättömät uudistukset, tarpeelliset uudistukset, päivitetään muutosturvaan liittyvä lainsäädäntö yt-lakiin, päivitetään siihen direktiivien vaatimukset mutta tässä vaiheessa jätetään soveltamisalan laajentaminen kokonaan lain ulkopuolelle, tehdään selvitykset, katsotaan, mitkä olisivat ne konkreettiset toimet, miten aivan aidosti voitaisiin parantaa yhteistoimintaa pienemmillä työpaikoilla. En ole lainkaan varma siitä, että tämä laki on oikea tapa. Pelkäänkin sitä, että lopputulos on täysin toisenlainen kuin mihin ehkä hallituskin on pyrkinyt.

Erkki Virtanen /vas:

Rouva puhemies! Itse asiassa ensimmäisellä kerralla innostuin pyytämään puheenvuoroa kuunneltuani debatin yhteydessä ed. Essayahin puheenvuoroa, jossa hän kriittisesti arvioi tämän yhteistoimintalain ulottamista pieniin yrityksiin, mikä on näyttänyt muodostuvan koko tämän keskustelun keskeiseksi kysymykseksi. Ajattelin sanoa, että kun ed. Essayah entisessä elämässään — hän on siis aiemmalta ammatiltaan tilintarkastaja — tarkasti minun entisessä elämässäni johtamaani yritystä, jossa oli ja on tietysti edelleenkin noin 150 työntekijää, emme muistaakseni keskustelleet niistä mahdollisista ongelmista, joita yt-laki johtamalleni yritykselle aiheutti. Mutta keskustelu olisi tietenkin ollut turhaa siinä mielessä, että oman kymmenvuotisen yt-lain soveltamiskokemukseni perusteella olisin joutunut sanomaan ja joudun tietysti edelleenkin sanomaan, että se ei ole aiheuttanut minkäänlaisia ongelmia. Sen sijaan se on tuonut välineen, jolla voidaan entisestään kehittää yrityksen johdon ja työntekijöitten yhteistoimintaa, joka minun mielestäni on minkä tahansa yritystoiminnan keskeisimpiä onnistumisen edellytyksiä. (Ed. Gustafsson: Oikein!)

Minusta on kummallista väittää, että on olemassa joku raja, joku henkilöstömäärä, jonka jälkeen lain vaikutukset kääntyvät päinvastaisiksi. Kun minusta on näyttänyt siltä, että tässä salissa vallitsee kuitenkin yksimielisyys siitä, että yt-laki, sen sisältö, on positiivinen, kun sitä sovelletaan niihin yrityksiin, joihin sitä on jo sovellettu, yli 30 työntekijää työllistäviin yrityksiin, niin missä vaiheessa ja minkä vuoksi sen soveltaminen pienempiin yrityksiin muuttaa nämä positiiviset vaikutukset negatiivisiksi? Miten tämä logiikka oikein toimii?

Kun itse neuvottelin, keskimäärin käytin siihen ehkä viikon vuodessa, ed. Särkiniemi. Sen verran siihen menee 150 työntekijän yrityksessä. Sen verran itseltäni ja alaisiltani kului siihen noin 150 työntekijän yrityksessä. Arvioin kuitenkin, että se määrä on jollakin tavalla verrannollinen työntekijöitten määrään eli pienemmissä yrityksissä aikaa menee vieläkin vähemmän, ja väitän, että niissäkin yrityksissä positiiviset vaikutukset ylittävät mahdollisesti syntyvät lisäkustannukset. Tietenkin on niin, että ne positiiviset vaikutukset, kuten täällä on moneen kertaan todistettu ja sitä on käytetty perusteluna, ovat olemassa niissä yrityksissä, ja siinä katsannossa voidaan ajatella, että tämä ei tuo mitään hyvää niihin yrityksiin. Mutta väitän, että on myöskin yrityksiä, joissa tietoisesti jätetään käyttämättä hyödyksi se, tai jätetään noudattamatta sitä, mitä tämä laki nyt jatkossa edellyttää. Silloin tietysti tulee kysymys siitä, kenen kannalta tätä pitää tarkastella.

On murheellista, jos joudutaan sellaiseen tarkasteluun, onko tämä hyödyllinen työntekijöille vai työnantajalle. Kukaan ei varmasti väittänyt sitä — tai en tiedä, kun en ole nyt kaikkia puheenvuoroja kuullut, onko täällä joku väittänyt sitä — että tämä olisi kenties työntekijöillekin haitallinen. Mutta kun täällä on väitetty, että tämä on työnantajille haitallinen, niin voiko todella olla niin, että niille työnantajille, jotka eivät halua tehdä yhteistoimintaa omien työntekijöittensä kanssa, jos heidät ikään kuin pakotetaan tämän lain voimalla siihen, se on haitta? Minulla on sellainen epäilys ja ajatus, että tämä, lainausmerkeissä, väkivalta, jota tässä nyt sitten noudatettaisiin tällaisessa tilanteessa työnantajaa kohtaan, pikemminkin on eduksi myöskin kyseiselle työnantajalle, koska kyllä se niin on, että jos yhteistoimintaa ei kerta kaikkiaan suostuta harrastamaan yrityksessä, niin on yritykselle itselleen eduksi, että se tehdään sitten vaikkapa lailla puolipakolla. Ja joka tapauksessa kysymys on siitä, että työntekijöillä pitää olla oikeus saada tietoja oman elämänsä kannalta keskeisistä asioista, joita aivan varmasti oman työsuhteen ehdot ja siihen liittyvät asiat ovat.

Tässä katsannossa yhdyn siihen näkemykseen, joka täällä nyt kuulemissani puheenvuoroissa on pariinkin kertaan nostettu esiin: kysymys on luottamuksesta, kysymys on siitä, että työnantaja ja työntekijät voivat luottaa toisiinsa. Kun se luottamus on olemassa, selvitään ilman byrokratiaa, selvitään niin, että päästään varmasti parempiin tuloksiin kuin epäluottamuksen vallitessa, ja kaikki toimenpiteet, jotka edesauttavat tähän pyrkimykseen pääsemistä, ovat hyväksi. Yksi niistä tekijöistä, jotka tähän suuntaan vaikuttavat, on nyt käsittelyssä oleva laki yhteistoiminnasta, eikä se myönteinen vaikutus heikkene siitä, että sitä sovelletaan myöskin alle 30 mutta yli 20 työntekijää työllistäviin yrityksiin.

Tämä on vain henkilökohtainen kokemukseni, mutta mielelläni kuulisin päinvastaisia kokemuksia sellaisista tapauksista, joissa yt-lain soveltaminen on ollut jollekin osapuolelle epäedullista, koska ainoastaan sillä tavallahan voidaan osoittaa, että siinä laissa on sellaisia heikkouksia, että sen soveltaminen laajemmalle alalle on vaarallista. Jos näin ei ole, niin haluan sitten lopuksi kuulla sen, mikä asiaperusteisesti on sen laajentamisen vaara, en sitä, että se lisää byrokratiaa, koska erilaisia toimenpiteitä joittenkin asioitten tekemiseksi, byrokraattisiakin toimia, tarvitaan. Mutta minun on vaikea kuvitella, että jos työnantaja ja työntekijä harrastavat yhteistoimintaa, siihen ylipäätään voisi liittyä jotain erityisen byrokraattista.

Ahti Vielma /kok:

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti. Ed. Gustafsson provosoitui pahasti muutaman kansanedustajan puheista, esimerkiksi minun puheeni johdosta, enkä aio provosoitua taas ed. Gustafssonin puheen vuoksi, mutta haluaisin muistuttaa eräästä asiasta. Kun hän ensinnäkin sanoi, että minä haluan puheillani pistää ay-liikkeen polvilleen, niin, ed. Gustafsson, kun minä olen kannonpäästä lähtenyt kaveri Lapista, niin minä pienuuteni tunnen, ei ole se tarkoitus.

Mutta minä haluan muistuttaa vaan ay-liikkeen tehtävistä myöskin tämän yt-lain osalla. Ei voi olla oikein, että SAK rahoittaa ja valitsee Suomeen presidenttiä. Ei voi olla oikein, että SAK rahoittaa ja valitsee Suomeen kansanedustajia. (Ed. Gustafsson: Eihän siitä ole kysymys! Te jatkatte samalla linjalla!) Ei voi olla oikein, että SAK vaikuttaa kaikkeen tällaiseen, mistä tänäkin päivänä on keskusteltu. Ja jos se tuntuu pahalta, kun se sanotaan eduskunnan puhujakorokkeelta, niin sille minä en mitään voi. Se on minun mielipiteeni, ja se ei muuksi puhumalla enää muutu, ed. Gustafsson.

Minä kertaan vielä, mitä sanoin aikaisemmin ay-liikkeen osalta. Sanoin seuraavasti: Ei se sosialismin aate ole minnekään kadonnut, vaan se otetaan esille aina silloin, kun ay-liikkeen oma etu on kysymyksessä. Ay-liikkeen lippulaiva SAK on näyttänyt tässä mielessä pahinta esimerkkiä. Sehän on keskittynyt vaalien rahoittamiseen työntekijöiden rahoilla eikä noiden työntekijöiden työpaikkojen säilyttämiseen ja hyvinvointiin. Näin olen sanonut, ja tämän yt-lain osalta myöskin on todettava, että ei olla työntekijöiden puolella, vaan pienten yritysten kyseessä ollessa ollaan heitä vastaan.

Sitten kun täällä on puhuttu siitä, mikä on Suomen Yrittäjien kanta ja siellä puheenjohtaja Lehden kanta, ja haluttu väittää, että se on sama kuin kokoomuksen kanta, niin täällä on monella suulla se jo todettu, että tämä ei pidä paikkaansa. Mutta minä haluan lukea Suomen Yrittäjien lausunnon loppuosan eli pääministeri Matti Vanhasen veljen, johtaja Rauno Vanhasen, kannanoton loppuosan yhteenvetona siitä, mitä hän lausunnossaan sanoo: "Yhteenvetona Suomen Yrittäjät toteaa, että yhteistoimintalain velvoitteiden ulottaminen nykyistä pienempiin yrityksiin olisi vakava virhe, jota lainsäätäjän ei nyt pidä tehdä. Suomen Yrittäjät, Rauno Vanhanen, johtaja."

Kun ed. Särkiniemelle annoin tunnustusta ja kiitosta omalta pieneltä, vähäiseltä osaltani, halusin vain tämän kertoa, että eivät ne keskustapuolueen jäsenten puheet miksikään muutu, jotka vielä viime vuoden puolella tässä talossa olivat sen suuntaisia, että tätä lakia ei tule missään tapauksessa hyväksyä. Heitä täällä on monta, tässä talossa, mutta he eivät ole tänä päivänä olleet paikalla kertomassa asiasta omaa kantaansa. Se kanta tulee ilmi sitten, kun me tätä lakia olemme käsittelemässä äänestämällä tästä asiasta.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Täällä on käyty keskustelua, ja puheenvuoroista voi sanoa, että niissä hyvin vahvasti on vastakkainasettelua. Toivoisi, että silloin kun vastakkainasettelua on, se olisi ainakin analyyttistä eikä ainakaan pelkästään tunnetta, vaan nimenomaan analyyttistä, niin että kukin perustelee asiallisin ja mahdollisesti tutkimustiedoin ja ainakin faktatiedoin, todellisuuteen pohjautuvin tiedoin, niitä kantojansa. Kuuntelin työhuoneessani ed. Särkiniemen puheenvuoroa, ja todella kiitokset siitä analyyttisestä puheenvuorosta tämän yhteistoimintalain kiperistä kohdista! Se nimenomaan sai minut vielä tulemaan tähän, ja toinen oli edustaja, valiokunnan puheenjohtaja Gustafssonin maininta näistä yleishyödyllisistä yhdistyksistä.

Todella valiokunnassa kävimme hyvin laajan asiantuntijakuulemisen ja pidimme tärkeänä, että tämän lain yhteydessä otetaan myös mukaan nämä yleishyödylliset yhdistykset, joita tämä laki koskee, koska heidän toimintakulttuurinsa ja lähtökohtansa ja toimintansa monessa mielessä, voi sanoa, eroaa voittoa tuottavasta yrityksestä, oli se yritys sitten pieni tai suuri. Yleishyödylliset yhdistykset, säätiöt, toimivat aatteelliselta pohjalta, ja työntekijätkin tähän yhdistyksen toimintaan — usein on kysymys palvelutuotannosta — ovat tulleet hyvin arvoperusteisista lähtökohdista ja pitävät sitä työn varsinaista tarkoitusta, mistä on kysymys, hyvin keskeisenä. Esimerkiksi tässä palvelukodissa, mistä ed. Gustafsson mainitsi, Elämän puu -palvelutalossa, kristillisessä palvelukodissa, on kysymys vanhusten palvelusta. Siellä on hoitotyöntekijöitä, hoitajia, joidenka hoidon ydin on se, että vanhukset saavat hyvää, turvallista hoitoa ja voivat luottaa palveluun kokonaisuudessaan, mutta myös siihen, että työntekijät pysyvät siinä palvelukodissa.

Olen ymmärtänyt, että ei pelkästään tässä kodissa, vaan monessa yleishyödyllisessä yhdistyksessä, niin kuin uskon myös, että yrityksissäkin, oikeastaan lähtökohta on se, että työntekijät pysyvät. Kun monissa pienissä yrityksissä erityisosaamista tarvitaan ja kun työntekijät ovat oppineet sen työn, niin totta kai on tärkeää, että he sitä osaamistansa käyttävät yrityksen tai yhteisön hyväksi. Tästä näkökulmasta en ole pienissä yrityksissä enkä yleishyödyllisissä yrityksissä noin yleisesti ottaen nähnyt ongelmana sitä, että siellä on päivittäinen uhka se, että irtisanotaan tai erotetaan, tai no, erottaminen on eri asia, mutta ainakaan, että irtisanotaan. Sitten täytyy olla jo muista asioista kysymys. Tietenkin esimerkiksi näissä pienissä yleishyödyllisissä yhdistyksissähän, jos työntekijöitä irtisanotaan, siihen on aivan muut syyt, kuin että sen palvelukodin tai sen työyhteisön työnantaja vakituisista työntekijöistään haluaisi luopua. Erityisesti meillä on näissä kysymys siitä, että tämän päivän palveluita koskeva kilpailuttaminen tulee siis näihin yleishyödyllisiin yhdistyksiin. Saattaa olla, että kahden kolmen vuoden välein yhdistyksen työnantaja joutuu tilanteeseen, että kilpailuttamisen myötä hänen on irtisanottava työntekijänsä, niin kuin tässäkin palvelukodissa on tällä hetkellä tilanne. Lähtökohdiltaan se on siis aivan eri tilanne kuin se, että työnantaja haluaisi irtisanoa.

Ja esimerkiksi tässä kodissa, ja uskon, että monessa muussakin tällaisessa aatteellisessa, arvopohjalta toimivassa yhteisössä, halutaan eettiseltä pohjalta tehdä sitä työtä, palkataan työntekijät sellaisiin työsuhteisiin, että ne nimenomaan eivät ole määräaikaisia eivätkä osa-aikaisia, jos vaan mahdollista on, vaan ne ovat vakinaisia, niin kuin tässä palvelukodissa, että ne ovat sataprosenttisesti vakinaisia, mikä ei useinkaan toteudu suurissa työpaikoissa eikä niissä, joissa tänä päivänä yt-lainsäädäntöä on.

Näen, että meillä on monessa tällaisessa yhteisössä ja yrityksessä monet asiat todella hyvin. Varmasti esimerkkejä on myös muusta, mikä tarkoittaa sitä, että työntekijä voi kokea turvattomuutta, ja sitähän ei saa olla. Näen, että totta kai sellaista lainsäädäntöä tai sellaisia toimenpiteitä meidän pitää aikaansaada myös tämän eduskunnan taholta, että työntekijä kokee, että hän on arvokas työntekijä, ja nähdään myös, että hänen toimintansa on sen työnantajan ja omistajan yksi keskeinen voimavara, millä sitä voittoakin aikaansaadaan. Se on tärkeää myös työnantajan ilmaista.

Täällä mainittiin, että me kristillisdemokraatit olemme todella huolissamme edelleenkin siitä, että tämä laajenee näihin alle 30 työntekijän yrityksiin, pienempiin yrityksiin ja yhteisöihin, ja näemme sen ongelmana. Jos ajatellaan meillä tehtyjä tutkimuksia — uskon tutkimuksiin, vaikka varmasti lähtökohdat tutkimuksille voivat olla erilaisia — mitä meillä on esimerkiksi työministeriön työolobarometrin pohjalta tehtyjä selvityksiä, niin eivät ne nyt nosta ensimmäisenä esille, että pienemmissä yrityksissä tai yhteisöissä olisi niitä ongelmia, mihinkä tällä lailla halutaan muutosta aikaansaada, vaan päinvastoin on muusta kysymys. Selvityksen mukaan työntekijöiden ja johdon väliset suhteet koetaan pienemmissä yrityksissä useammin avoimiksi ja luottamuksellisiksi kuin suuremmissa yrityksissä, ja kyllä minä uskon tähän, että tämä on ihan faktaa. Näen, että tätäkin näkökulmaa, tätä tutkimusselvitystä, pitää kunnioittaa, eikä vaan nähdä niin, että kaikki me, jotka olemme tässä vastalauseen muodossa tekemässä toisenlaista esitystä, ikään kuin olisimme väärässä. Näistä joistakin puheenvuoroista olen ymmärtänyt, että ikään kuin se todellisuus, mistä käsin me näitä asioita esille nostamme, olisi semmoinen harhatodellisuus ... (Ed. Gustafssonin välihuuto) — Yhteistoiminnan ytimessä olemme sillä lailla, että yhteistoimintaa tapahtuu tänä päivänä ilman sitä luottamusjärjestelmää. Sitä minä haluan tässä sanoa, että yhteistoiminta on tärkeää ja vuorovaikutusta, sellaista, jolla mahdollisimman hyvään yhteiseen päätökseen kaikissa asioissa päästään, täytyy olla olemassa.

Se, minkä vielä haluan tuoda tässä yleishyödyllisten yhdistysten myötä, on se, että niistä monissakin on johtajina sellaisia, joilla on henkilöstöjohtamiseen koulutusta. Niin kuin täällä ed. Gustafsson mainitsi tämän myönteisen puolen — ja se on aivan totta — meillä on henkilöstöstrategiat ja tällaiset, millä tavalla työntekijöistä huolehditaan, mutta ongelma enemmän on se, että ei löydy niitä, jotka haluaisivat lähteä luottamushenkilöiksi, koska monet kokevat sen varsinaisen työn tärkeäksi ja se on niin rytmiltänsä sellaista, että he haluavat panna sen kaiken voimavaransa ja osaamisensa siihen vanhustenhuoltoon tai lastenhoitoon ja muuhun. Eli tämä on se kysymys, mikä saattaa olla ongelma.

Näen, että nimenomaan sitä toiminnan luonnetta, mikä on yleishyödyllisen yhteisön ajatuksena verrattuna voittoa tavoitteleviin yrityksiin, tämä ei saa muuttaa. Sitä näissä viesteissä on myös tullut esille, että tämänlainen lainsäädäntö ei saa muuttaa sitä toiminnan luonnetta, mikä on todettu, että eettisesti ja moraalisesti kannetaan vastuuta niistä vanhuksista ja hoidettavista.

Seppo Särkiniemi /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Minä tunnen ed. Gustafssonia kovin huonosti, mutta sen verran tunnen häntä, että voin antaa kaksi tämmöistä yleistä arviota. Minä luulen, että ed. Gustafsson on ollut erinomainen työntekijä ja jos hän on ollut esimiesasemassa tai on, niin hän on myöskin siinä tehtävässä erinomaisen hyvä esimies. Hän on siinäkin oikeassa, että Suomen varallisuus on aina perustunut siihen työhön, jota täällä on tehty. Kun hän puhuu ihmiskäsityksestä tämän kaiken pohjalla, niin siitäkin olen samaa mieltä hänen kanssaan, se on totta, näin on.

Mutta minä ajattelen niin, että nyt tällä lailla, mitä tässä säädetään, ei kyllä nyt tähän asiaan oikein tartuta. Taustalla on minun käsitykseni siitä, miten maa tänään ja maailma makaa. Nimittäin globalisaatio on käynnissä, ja me emme päätä siitä tässä salissa. Vaikka me olisimme ed. Gustafssonin kanssa siitä ehkä samaa mieltä ja minun tekisi mieli muutamiin sen piirteisiin tarttua, me emme tässä salissa siitä päätä. Tilanne on niin hankala, että kun tämä keskustelu kuitenkin pitää sisällään koko ajan semmoisen piirteen, että ei tämä laki ole niin huono kuin annetaan ymmärtää, kyllä sen kanssa selvitään, niin minä kuulen siitä sellaisen piikin, että okei, mutta käsijarru vedetään kuitenkin yhtä pykälää kireämmälle, ja minun mielestäni sitä kiristämistoimenpidettä ei tarvittaisi nyt ollenkaan, nyt tarvittaisiin aivan toisen suuntainen toimenpide.

Nimittäin, kun ed. Virtanen täällä pohti, onko kyse työntekijälle haitallisesta vai työnantajalle haitallisesta vai molemmille edullisesta laista, niin juuri tämä on se asia. Minusta tätä erottelua Suomessa ei voi enää tehdä. Se kuuluu menneeseen maailmaan. Nyt meidän ongelmamme on se, miten me pärjäämme niiden kanssa, joilla on paremmat kilpailuedellytykset kuin meillä. Ellemme tähän löydä sitä yhteistyötä, ed. Gustafsson — minä tiedän, että olette vaikutusvaltainen mies — pyytäkää se ammattiyhdistysliike tähän yhteistyöhön nyt mukaan kehittämään tätä niin hyvin kuin voidaan.

Seppo Lahtela /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Kun tätä keskustelun sävyä kuuntelee, niin tuleepa vähän ihmeellinen mieleen, että ollaankohan tässä nyt oikeilla asioilla ensinkään ja onko sekin käsitys, mistä itse katselen tätä elämää, väärä, kun ed. Gustafsson hallitusrintaman vahvana edustajana todistelee, että ei tässä nyt oikeastaan ole mistään kysymys eikä tämä vaikuta mihinkään eikä tässä mikään asia kiristy eikä mitään sovelleta kireämmin ja työnantajan asema ikään kuin vielä vahvistuukin?

Minusta ed. Särkiniemi hyvin kuvaili sen muuttuvan globalisoituvan maailman, sen kilpailutilanteen, missä me olemme. Sitä ei ratkaista Suomen eduskunnassa eikä kolmikantajärjestelmässä, vaan sillä ahkeruudella, yritteliäisyydellä ja menestyksellä, millä suomalainen yritys ja työntekijät voivat maailmanmarkkinoilla menestyä. (Ed. Puisto: Jonka ahneus voi pilata!) — Tämän osalta, ed. Puisto, minä ymmärrän, että te olette aina valmiina tuomaan sellaisen näkemyksen, että ahneus pilaa. Jos te voisitte perustella sen kansanomaisesti, mitä se ahneuden pilaama yritysilmapiiri on olemassa, niin olisipa mielenkiintoista se kuulla ja nähdä. (Ed. Gustafsson: Soittakaa Fortumin työntekijöille!) Jos tätä asiaa voisi katsoa ja ymmärtää sen, kuinka tämä ahneus nyt sitten tuhoaa tämän maailman ja mitä sillä ahneudella on tekemistä sen kanssa, kun tulee muutos 30 työntekijästä 20 työntekijään, niin tämä olisikin vaan semmoinen, mitä olisi hauska seurata ja tutkia.

Kun tätä maailmaa arvostettu järjestö Suomen Yrittäjät on koko taustoiltaan nähnyt ja ymmärtänyt, että tässä on erinomaisen suuri kulttuurimuutos ja kulttuuri siihen suuntaan, missä yrityselämän pienten yritysten etujärjestön asemaa ei ole kuultu eikä haluttu kuulla — ja käydyn keskustelun perusteella näyttää myöskin semmoiselta, ettei haluta kuulla edelleenkään — niin eihän tämä voi olla tätä maailmaa eikä tätä tulevaisuutta, ei sitten niin mitenkään. Tämän osalta toivoisin, että kun täällä todistetaan kolmikannan merkitystä, hallituksen vastuullisuutta, hallituspuolueitten avaruutta ja edistysmielisyyttä, niin myöskin tässä joukossa olisi voitu vähän enemmän kuulla Suomen Yrittäjiä, sellaista etujärjestöä, mikä tuntee tämän asian. (Ed. Gustafsson: He olivat mukana loppusuoralle asti!) — Näin tätä maailmaa on nähty, ed. Gustafsson, oli mukana loppusuoralle asti siellä työryhmässä, mutta sen jälkeen suljettiin ulos eikä haluttu kuulla, ei sitten niin tipan tippaa.

Tämän maailman haluan tässä nyt erityisesti sanoa, että kun te, ed. Gustafsson, sanoitte, että tämä luottamusmiesjärjestelmä ei vie työaikaa eikä se lisää työnantajan palkkakustannuksia ja viikossa siihen asiaan kuluu vain 10—15 minuuttia, tämän minä suurella tyytyväisyydellä ja tyydytyksellä panin muistiin. (Ed. Gustafsson: Se oli Rauno Vanhasen lausunto!) Tämän asian puitteissa, kun te todistelitte, että näin on, mielelläni olen sitä tietoa jakamassa myöskin yrityksiin, kun tiedän, että teidän edustamanne taustayhteisö tekee, laatii ja vaatii ja kertoo, paljonko luottamusmiehellä on aikaa viikossa käyttää näitten asioitten hoitamiseen, tekemiseen, paljonko kuuluu, paljonko on oikeus, mikä on minimi ja mihin pitäisi pyrkiä. Ed. Gustafsson, teidän pitää kyllä, jos teillä sydäntä vähänkin on olemassa, panna käsi sydämelle ja miettiä, kun illalla nukkumaan käytte, oletteko te antanut tietoisesti väärän todistuksen vai oletteko te tämän asian kokonaisuudessaan halunnut todella ymmärtää väärin.

Simo Rundgren /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Menestyvällä yrityksellä on monta perustekijää, mutta kun puhumme pienyritysmaailmasta, keskeinen on yrittäjä itse, hänen visionsa, ideansa, osaamisensa. Kun hän sijoittaa yleensä oman pääomansa suurella riskillä, sitoutuu yleensä koko perhe kaikella olemuksellaan tähän yritykseen.

Kun yritys lähtee kasvuun, on keskeisessä osassa osaava henkilöstö. Tuotannon kasvun sanelemassa määrässä henkilöstöä tulee lisää. Sen osaaminen, sitoutuminen yritykseen on myös keskeinen osa menestyvää yritystä. Olipa yt-lain sisältämiä ohjausmekanismeja tai ei, menestyvä yritys ja yrittäjä kyllä käsittää henkilöstön arvon ja pitää kiinni siitä, että hän arvostaa henkilöstönsä osaamista ja sen viihtyvyyttä ja sitoutumista yritystoimintaan, juuri siitä syystä, että hän useimmiten on sitonut koko elämänsä yritykseen.

Keskeinen ongelma nykypäivän pienyrityskentässä on yrittäjien jaksaminen. Tästä nousee se aika voimakaskin asenteellinen vastustus kaikkea sellaista lainsäädäntöä kohtaan, joka tuo uusia lain tuomia velvoitteita näille yrittäjille. He eivät kerta kaikkiaan enää tahdo jaksaa yhtään lisää velvoitteita, kantaa lisää velvoitteita.

Elinkeinoelämän ja työntekijäjärjestöjen keskusliitot ovat rakentaneet yt-järjestelmät, lähteneet isoimmista yrityksistä ja yhdessä sovitellen luoneet tietyt pelisäännöt. Tämän yt-lain, jota nyt käsittelemme, eniten arvosteltu kohta on yrityskoon laskeminen, siis sen yrityskoon laskeminen, jota se koskee, entistä pienemmäksi, aina 20 työntekijään saakka. Siihen, mitä aluksi sanoin yrittäjien jaksamisesta, liittyy myöskin keskeisesti se pelko, mitä tämä laki on aiheuttanut pienissä yrittäjissä. Kerta kaikkiaan he kokevat, että tämä on väärä viesti nykyajan yritystoiminnan kehittämiselle tässä ajassa, jossa nyt elämme. (Ed. Puisto: Kuka on pelotellut?) — Näin he vain ovat kokeneet, ja tämä viesti on kyllä tullut kaikkien, varmasti kansanedustajienkin, tietoon.

Taustalla on tietysti myös järjestöjen kilpailu. Suomen Yrittäjät on kokenut, että se ei ole saanut sitä asemaa työehtosopimusneuvotteluissa, joka sille nimenomaan pienen ja keskisuuren yrityskunnan edustajana kuuluu. Tiedämme, että pk-sektori on merkittävä suomalainen työllistäjä, ja nimenomaan tässä tilanteessa, jossa suuryritykset usein saneeraavat ja vievät toimipisteitään ulkomaille, tulee entistä suurempi vastuu suomalaisen työntekijän työpaikkojen luojana tälle pk-sektorille, palvelusektorille jne.

Oma kantani on kyllä ollut selkeä siitä, että oli tarpeetonta laskea tätä yt-lain soveltamisaluetta tuonne 20 työntekijän yrityksiin saakka. Suomen Yrittäjien kantaa olisi tässä pitänyt kuunnella enemmän. Kohtuutonta on mielestäni myöskin kyllä kohdistaa arvostelu Suomen keskustaan tässä asiassa. (Ed. Saarikangas: Miksi?) — Siitä syystä, että keskeiset toimijat ovat olleet Elinkeinoelämän keskusliitto ja sitten työntekijäjärjestöt, jotka ovat määrätietoisesti jättäneet tässä asiassa huomioimatta Suomen Yrittäjien kannan, jota myöskin Suomen keskusta lähtökohtaisesti on edustanut, ja monet meistä juuri ajattelevat Suomen Yrittäjien tapaan tässä tilanteessa. — Se on surullista, että esimerkiksi Suomen Yrittäjien kokoomuslainen puheenjohtaja on kohdistanut hyökkäyksen Suomen keskustaa kohtaan. Olisi pitänyt enemmän käydä keskustelua siitä, mikä oli Elinkeinoelämän keskusliiton rooli silloin, kun tämän lain sisältö luotiin. Samoin myöskin kokoomuksen hyökkäys ja arvostelu keskustaa kohtaan tässä suhteessa on mielestäni ollut kyllä kohtuutonta, sillä keskusta on pyrkinyt juuri tässä yt-lain osalta etsimään ratkaisuja, joilla järjestöjen neuvottelutulosta olisi voitu saada pienyrityskenttää, sen tarpeita ja tahtoa, paremmin tyydyttävälle tasolle.

Lopuksi haluan tästä yhden perustuslaillisen näkökulman ottaa esille. Olisin itse perustuslakivaliokunnan jäsenenä kyllä nähnyt, että tämä merkittävä laki olisi pitänyt ilman muuta meidän lähettää perustuslakivaliokunnan tutkittavaksi. Nythän, kun on käynyt ilmi, että tässä voi olla perustuslaillisia ongelmia, jotka koskevat juuri 61 §:ää, on tehty kuuleminen työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa, (Ed. Gustafssonin välihuuto) työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa on tehty tätä kuulemista, mutta meidän järjestelmämme on sellainen tässä talossa, ed. Gustafsson, että perustuslakivaliokunnalle kuuluu näitten asioitten tutkiminen, ja tämä toteutetaan muittenkin lakien osalta. Sen vuoksi mielestäni siitä menettelytavasta ei pidä myöskään näitten tämän tyyppisten lakien osalta luopua.

Se kohta, jota tässä on kyseenalaistettu perustuslain valossa, liittyy juuri siihen, että voi olla näin, että sellaiset yritykset, jotka eivät ole työnantajaliitossa, joutuvat huonompaan asemaan tätä lakia sovellettaessa, koska laista poikkeavalla sopimuksella voidaan ohittaa useimmat yhteistoimintalain velvoitteet. Tässä suhteessa tietysti olisi ollut syytä selvittää vielä tarkemmin perustuslaillinen näkökulma tämän lain kohdalla.

Hyvät ystävät, tämän perustuslaillisen kysymyksen jätän tässä päällimmäiseksi ja totean vain niin kuin menettelytapana tässä talossa, että puhemiesneuvoston ja tämän suuren salin on syytä olla tarkkana siinä, että myöskin nämä näkökulmat tämmöisten merkittävien lakien osalta käytetään perustuslakivaliokunnassa ja selvitetään. Silloin kaikki voivat sitten lopputulokseen myös sen arvioinnin osalta olla tyytyväisiä.

Anne Holmlund /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Virtanen tuossa aikaisemmin kysyi, missä mielessä yhteistoimintalaki on haitallinen työntekijöille. Ed. Virtanen, mielestäni se on haitallinen silloin, jos se lisää työllistämiskynnystä, jos se lisää ylitöitä, jos se lisää vuokratyötä ja jos se ehkäisee yritysten kasvua. Nämä kaikki ovat sellaisia tekijöitä, joiden vuoksi yt-laki, kun sitä laajennetaan pienempiin yrityksiin, saattaa olla haitallinen myös työntekijöille. Tässä asiassa työnantajat ja työntekijät ovat mielestäni aivan yhtä lailla samassa veneessä. Eivätkö nämä ole riittävän painavia perusteita? Mielestäni ne kyllä ovat.

Edelleen, ed. Virtanen, kysyitte sitä, mitä haittaa voisi olla siitä, jos laajennetaan pienempiin yrityksiin. Itse kysyisin niin, mitä hyötyä siitä käytännössä on. Edelleenkään ei yt-lakikomitean mietinnössä, ei hallituksen esityksen perusteluissa eikä myöskään asiantuntijakuulemisessa ole tullut esille selkeää perustelua sille, miksi yt-laki tulisi ulottaa soveltamisalaltaan koskemaan entistä pienempiä yrityksiä. Myöskään täällä salissa tällaista kommenttia ei ole tullut tai selkeää perustelua sille.

Virpa Puisto /sd:

Arvoisa puhemies! Olen oikeastaan odottamassa täällä iltamyöhällä lastensuojelulain alkamista, mutta en voi olla ottamatta kantaa siihen, että kyllä täällä pelotellaan. Pastoraalisesti käytetään — juuri äsken esimerkiksi ed. Holmlund — puheenvuoroja, joissa vakaasti kerrotaan, että kaikki työllisyyskynnykset nousevat. Missä ovat työntekijän oikeudet? (Ed. Holmlundin välihuuto) — Olen jo kuunnellut teidän kannanottonne. Te olette kuin ministeri ottanut kaikkien puheenvuoroihin kannan.

Mutta ihmettelen sitä tässä, kun kerrottiin, että esimerkiksi aatteellisessa vanhainkodissa vaurioittaa henkeä ja työskentelyolosuhteita luottamusmies. Voin sanoa, että olen viisitoista vuotta ollut lastensuojelujärjestön ylläpitämän kodin — 50—70 työntekijää — johtajana. Olen itsestäänselvänä pitänyt sitä, olen sitten ollut työssä tai luottamushenkilönä, että henkilökunta on järjestäytynyt, on luottamusmiehet, noudatetaan kaikkia mahdollisia lakeja, jotka turvaavat työntekijän aseman. Silloin myös työyhteisön henki pysyy hyvänä.

Martin Saarikangas /kok:

Arvoisa rouva puheenjohtaja! — Anteeksi, siis arvoisa rouva puhemies! Ihan tässä iltamyöhään alkaa vanha sekoilla.

Ed. Rundgren täällä heitteli bumerangia siitä, kuka on vastuussa, onko se keskusta vai elinkeinoelämä yhdessä SAK:n kanssa. Minun mielestäni tässä täytyy lähteä siitä, että EK ja SAK yhdessä neuvottelivat mielestäni hyvän paperin lukuun ottamatta yhtä kohtaa. Heillekin sattui siinä virhe, yrittäjäkenttä jäi huomaamatta. Mutta lakiesityksenhän meille toi hallitus. Näin ollen se on hallituksen vastuulla, että lopullisessa ehdotuksessa yrittäjäkenttä on jäänyt huomioimatta. Tätä me kokoomuslaiset haluamme tuoda esille, että yt-lakihan koskee kaikkia yrityksiä riippumatta koosta, on pieni yritys tai suuri yritys, mutta tämä raja tuo esille sen byrokratian ja tällä rajalla tuodaan esille tiettyä byrokratiaa, joka maksaa rahaa, se maksaa aikaa, ja se edellyttää, että jokainen yritys sitä kautta saa lisää resursseja tähän. Me vastustamme sitä juuri sen takia. Tämä tuo sitten uuden esteen, uuden kynnyksen, sille että uusia yrityksiä perustettaisiin, ja se tulee aiheuttamaan sen, että kun yritys saavuttaa 20 hengen koon, sen jälkeen perustetaan tytäryhtiö, joka on sitten toinen. Näin ollen se yrityksen tervehtyminen, yritysten kasvu, joka on tarpeen, jotta työpaikkoja saadaan lisää, unohtuu tässä. Sen takia me vastustamme tätä.

Reino Ojala /sd:

Arvoisa puhemies! Pari huomiota vielä.

Tähän edelliseen haluaisin kyllä todeta, että tämän lain takia kukaan ei lähde tytäryhtiötä perustamaan. Jos on todellista tarvetta lisätä työvoimaa ja tuottavuutta, tämä laki ei ole sille este.

Oikeastaan puheenvuoroni aihe ja syy oli se, että kyllä vähän pahoittelen niitten suomalaisten hyvien yrittäjien puolesta, joiden kyky johtaa yritystään ja viedä sitä eteenpäin tämän lain vuoksi asetetaan täällä monissa, monissa puheenvuoroissa kyseenalaiseksi. Minusta siihen kyllä kannattaa keskittyä vähän paremmin. Siinä on selvä ristiriita, jos kehutaan yrittäjiä ja samalla pistetään kyseenalaiseksi heidän taitonsa hoitaa yritystä tämän lain vuoksi. Siinä on suuri ristiriita.

Ed. Wallin täällä alkuillasta kertoi tilastoista, että tämä koskee yrittäjäjäsenistä 1,5:tä prosenttia. Kun verrataan sitä siihen keskusteluun, aikaan ja sisältöön, mitä täällä on käyty, niin on tämä saanut kyllä kohtuuttomat mittasuhteet. On välillä tuntunut, että vallankumous on tulossa. Mutta jos se tehdään, niin ei tämän lain avulla. Kyllä tämä on siinä erinomaisen huono lisä.

Arvoisa puhemies! Tämäkin puheenvuoroni tietysti on turha, niin kuin tässä on tänään monta muutakin ollut, enkä jatkakaan pitempään, mutta totean vaan, että suomalainen yrityselämä kestää tämän lain erinomaisen hyvin. On mielenkiintoista nähdä, minkälaisia vastaanottoja Suomen Yrittäjien puheenjohtajan kommentit tulevat saamaan Yrittäjien seuraavissa kokouksissa.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Siinä yrityksessä, jota minä johdin kymmenen vuotta, jona aikana yt-lakia sovelsin niihin 150 työntekijään, tämä laki, toisin kuin ed. Holmlund väitti, pikemminkin edisti työntekijöitten palkkaamista. Se edisti yrityksen paljon parempaa toimintaa, koska se edisti ja vahvisti sitä luottamusta, jota yhdessä työntekijöitteni kanssa saatoimme keskenämme tuntea. En voi kuvitella, että olisin jollakin tavalla niin paljon parempi työnantaja kuin ne työnantajat, jotka toimivat alle 30 työntekijän yrityksissä, että tässä tapahtuisi joku muutos asenneilmapiirissä, käytännön toiminnassa ja kaiken kaikkiaan sen perusteella, mikä tässä laissa lisääntyy. Ei se voi olla siitä henkilöstömäärästä kiinni.

Anne Holmlund /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Puisto, se että kuuntelee, ei välttämättä tarkoita, että ymmärtäisi, mitä toinen sanoo. Olen pahoillani, jos sanoin niin epäselvästi, että ed. Puistolle on jäänyt epäselväksi, mitä olen tarkoittanut näissä asioissa. (Ed. Puisto: Kuuntelin pari kertaa!) — Niin, näinhän se saattaa joskus olla; minun täytynee tarkentaa omia sanomisiani.

Sen verran haluan vielä kommentoida, että minun ei ole todellakaan tarvinnut pelotella yhtään ainutta yrittäjää, ei täällä eikä missään muuallakaan. Olen tavannut hyvin monta nimenomaan tähän kokoluokkaan kuuluvan yrityksen yrittäjää ja myös suurempien yritysten yrittäjiä, ja lähtökohtaisesti tämä viesti kaikilla on täysin sama: kaikki pitävät tätä uudistusta siltä osin, kun laajennetaan soveltamisalaa, erittäin negatiivisena.

Ed. Virtanen, vaikka te olettekin toiminut työnantajana, en katso, että olette toiminut yrittäjänä. Nämä ovat kaksi täysin eri asiaa. Vaikka teillä on ollut alaisia, on täysin eri asia toimia omistajayrittäjänä ja lähteä siltä pohjalta viemään yt-neuvotteluja eteenpäin. Suurempana työnantajana pystyy aina selkeästi hyödyntämään myös sitä osaamista ja asiantuntemusta, mitä pienemmissä yrityksissä ei ole.

Tero Rönni /sd:

Arvoisa puhemies! Ed. Saarikankaalle sen verran, että sanoitte, että tämän sopimuksen neuvottelivat EK ja SAK. Kyllähän tässä Suomen Yrittäjät mukana oli, ja komiteanmietintöä tehdessä otettiin monia niitä asioita huomioon, mitä Yrittäjät esitti. Eihän tämä nyt mitenkään poikkeuksellista suomalaisessa yrittämisen neuvottelumekanismissa ole, että komiteanmietinnöt päätyvät erimieliseen tulokseen. Niitten kanssa sitten vaan opitaan elämään ja kenties sitten seuraavissa neuvotteluissa jatkovalmisteluissa otetaan huomioon ne eriävät mielipiteet. Niin on ollut aina ja varmaan tulee tulevaisuudessakin olemaan.

En minä ymmärrä myöskään sitä kohua, että tällä estettäisiin työllistymistä tai muuta. Kyllä tämä on saanut suhteettoman suuren arvon. Se täytyy sanoa, että kyllä nyt selvästi huomaa, kuka on työläisen ystävä. Täällä ei ole kyllä työntekijöitten puolesta puhunut juuri kukaan mitään, vaan kaikki ovat olleet näitten pienten työnantajien puolesta, joittenka masinoiminen ja härnääminen ja pelottelu on ollut kyllä erittäin tehokasta. Se on tuotu selvästi julkisuuteen monelta eri kantilta ja on saatu yrittäjät nousemaan barrikadeille semmoisten asioitten puolesta, jotka eivät oikeastaan muuta maailman mihinkään, eivät tätä päivää eivätkä menneitä aikoja, enkä usko, että tämä tulee tulevaisuudessakaan muuttumaan miksikään. Fiksut yrittäjät ovat nämä asiat osanneet hoitaa. Oli sitten 1 taikka 5 työntekijää tai 20 tai 30, niin nämä samat asiat on pystytty hoitamaan jo tähänkin mennessä vaikka kuinka monta kertaa.

Martin Saarikangas /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Rönnille totean, että te ette ole täällä illan aikana ollut kuuntelemassa näitä puheita, (Ed. Rönni: Kyllä olen kuunnellut melkein kaikki puheet!) ja sen takia ette ole kuullut tarkkaan, miten täällä on tuotu esille minunkin suullani se, miten tämä vaikuttaa hyvin yrityksen ja työntekijöiden väleihin. Kannattaisi, jos lausuu tuollaisia, ensin tarkistaa, onko kuullut, ja suosittelen tätä kokoomuksen korva-teemaa: korva on hyvä, kuuleminen on hyvä taito.

Sitten mitä tulee ed. Ojalan kommenttiin täällä, niin mehän emme kyseenalaista yrittäjien, emme pienten emmekä suurten, taitoa ja kykyä hoitaa tätä — se tietenkin vaatii erityiskoulutusta. Me arvostelemme tässä kohtaa sitä, että tämä rajan muuttaminen 30:stä 20:een tuo edelleen lisää töitä, lisää velvoitteita, näille yrityksen johdossa toimiville, todennäköisesti yrityksessä yhdelle henkilölle, jonka työtaakka on jo tähän mennessä ollut erittäin korkea. Hän joutuu sitä varten palkkaamaan lisäresursseja, jotka voivat hoitaa tämän, jotta tämä tulee asianmukaisesti hoidettua. Tässä on yrittäjille lisäkustannus. Hehän hoitavat nämä yt-menettelyt ilman byrokratiaa jo tänä päivänä, niinhän te olette kaikki sanoneet. Nyt kun siihen tuodaan byrokratia, se maksaa, se vie rahaa. Sitä me vastustamme.

Virpa Puisto /sd:

Arvoisa puhemies! Haluan sanoa täällä sen, että kun täällä tuntuu olevan tätä opettamista ja aatteellisuutta joillakin edustajilla, niin ei tämä yrittäjyyden asiantuntemus kulje tässä salissa oikealta tai vasemmalta jotenkin painottuen erityisesti. Kyllä minä otan täällä kantaa ja hämmästelen näitä outoja kannanottoja ja sävyjä Suomen Yrittäjien maksullisena jäsenenä.

Yleiskeskustelu päättyy.