Lauri Oinonen /kesk(esittelypuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Lakialoitteellani 181/2006
valtiopäivillä olen halunnut kiinnittää huomiota
Suomen puuta jalostavan teollisuuden, niin sahojen kuin muunkin
puuta jalostavan teollisuuden, puun saantiin.
Meillehän nyt tuodaan hyvin merkittävästi puuta
naapurimaastamme Venäjältä. Tietyllä tavalla
on ennakoitu, että tämä saattaa ehtyä,
tiettyjä merkkejä tästä on ollut.
Vieläpä jotkut asiantuntijat näkevät,
että puun tuonti Venäjältä saattaisi
mahdollisesti koivua lukuun ottamatta tulevaisuudessa tyrehtyäkin.
Tämä merkitsisi suurta haastetta puuta jalostavalle
teollisuudelle. Vaarana saattaisi olla helposti se, että teollisuus
joutuisi lakkautuksiin, sulkemaan tuotantolaitoksia, tulisi työttömyyttä,
tulisi myös vientimarkkinoitten menetyksiä, hyvin
kielteisiä asioita kansantaloudelle. Siksi tulisi löytää tekijöitä,
joilla voitaisiin edistää puun saantia tuotantolaitoksille.
Eräs tällainen tulppa, joka tällä hetkellä on
estämässä puun myyntiä, on kaksinkertainen
verotus, joka kohdistuu nimenomaan tukkipuuhun, päätehakkuuikäiseen
metsään aivan selkeästi, mutta hyvin
vahvasti myöskin paperipuuhun, selluloosan raaka-aineeseen,
molempiin.
Metsästähän on maksettu hyvin pitkälti
pinta-alaveropohjainen tulovero, jonka rinnalle tuli sitten
1990-luvun alkupuolella nykyisin ainoana käytössä olevana
mallina pääomatuloveroprosentin mukainen myyntivero.
Kun metsän kasvu on siemenestä päätehakkuuseen
70 vuodesta eteenpäin 120 vuoteenkin osissa maata ja maastosta
ja puulajista riippuen, on ymmärrettävää, että kun
vuosikymmeniä on maksettu täysi tulovero ja nyt
jos myy puutavaraa ja siitä tulee jälleen täysi
pääomatuloveroprosentin mukainen tulovero, tässä on
sellainen vahva kynnys, joka vie puunmyyntihaluja, ja sitä kautta
muodostuu ongelma puun saatavuudesta.
Olisikin hyvin toivottavaa, että vakava tilanne voitaisiin
tajuta ja tulevan hallituskauden ja tulevan eduskunnan aikana tähän
saataisiin korjaus. Suomen metsät tutkimusten mukaan kestävät huomattavasti
voimakkaammatkin hakkuut kuin tällä hetkellä niihin
kohdistuu. Näin ollen sinällään
ei tule ongelmaa, jos ulkomainen puuntuonti loppuu. Suomen metsistä puutavaraa
löytyy, mutta ne tulppatekijät, mitkä ovat
estämässä metsän myyntiä,
tulisi poistaa. Tähän olen tähdännyt aloitteella,
jossa olen kehittänyt tietynlaisen verosubventio-, verohuojennusmallin,
jossa pinta-alaveron maksuaika otettaisiin huomioon puuta myytäessä,
mikäli mahdollista myös eriytettynä siten,
että metsillä, jotka ovat olleet myyntiveron parissa
13 vuoden siirtymäkauden, olisi toisenlainen subventio,
verohuojennus, kuin niillä metsillä, jotka ovat
olleet pinta-alaverokäytännössä.
Suomessa on noin 900 000 metsänomistajaa, myös
eri ammatteihin kuuluvia, maalla ja kaupungeissa, ja silloin jos
tämä verotuksellinen epäkohta voitaisiin
korjata, niin minä uskon, että tämä riittäisi
siihen, että Suomen teollisuus voisi saada kotimaista puuta.
Kaikkiaanhan metsäklusteri työllistää noin
200 000 ihmistä, jotenka on edelleen kyse kansantaloutemme
kannalta selkeästä perusasiasta. Sen takia väitän,
että aloitteeni on todella hyvin keskeiseen asiaan osuva,
paljon keskeisempään kuin halutaan tajuta tai pystytään
näkemään, ja minä toivon, että siihen todella
jatkossa voitaisiin kiinnittää huomiota.
Sitten olen kiinnittänyt huomiota lakialoitteella 182
energiapuuhun, siihen puuhun, joka on niin sanotun risupaketin ainesta — se
toki osaltaan on kasvanut lyhyempänä aikana kuin
päätehakkuuseen tai harvennushakkuissa paperin
tai sellun valmistukseen menevä puu — ja näkisin kuitenkin
kotimaisen bioenergian edistämisen kannalta hyödylliseksi,
että tämä niin sanottu risupaketti-
tai energiapuu voitaisiin vapauttaa kokonaan myyntiverosta. Sitähän
tulee myöskin muista raivauksista kuin metsänhoitotoimista. Näkisin,
että bioenergian edistämisen kannalta tämä olisi
aivan järkevää. Samalla tämänkin kautta
saataisiin myös työpaikkoja. Kyse tässä on sinänsä paljon
vähämerkityksellisemmästä asiasta
verotuksellisesti kuin aiemmassa aloitteessani, joka koskee päätehakkuu-
ja selkeästi ainespuutavara-ainesta, mutta kuitenkin tälläkin
olisi myös aivan oma merkityksensä. Näin
ollen toivon, että asiaan voitaisiin kiinnittää asianmukaista
huomiota tulevaisuudessa, tulevan hallituksen ja eduskunnan työskentelyssä.
Näissä muissa tuloveroasioihin liittyvissä muutosesityksissä sitten
esitän, että kotitalousvähennyksen osalta
voitaisiin harkita laajentamista myös remonttitöihin
enemmän. Ja kun nyt nimenomaan nuoret ovat entistä enemmän
niin sanotuissa pätkätöissä,
lyhytkestoisissa työsuhteissa, joutuvat muuttamaan työn
vuoksi asuntoja, niin myös nämä muuttokustannukset
voisivat tulla kyseisen vähennyksen pariin.
Keskustelu päättyy.