Lauri Oinonen /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Lakialoitteellani 181/2006 valtiopäivillä olen halunnut kiinnittää huomiota Suomen puuta jalostavan teollisuuden, niin sahojen kuin muunkin puuta jalostavan teollisuuden, puun saantiin.

Meillehän nyt tuodaan hyvin merkittävästi puuta naapurimaastamme Venäjältä. Tietyllä tavalla on ennakoitu, että tämä saattaa ehtyä, tiettyjä merkkejä tästä on ollut. Vieläpä jotkut asiantuntijat näkevät, että puun tuonti Venäjältä saattaisi mahdollisesti koivua lukuun ottamatta tulevaisuudessa tyrehtyäkin. Tämä merkitsisi suurta haastetta puuta jalostavalle teollisuudelle. Vaarana saattaisi olla helposti se, että teollisuus joutuisi lakkautuksiin, sulkemaan tuotantolaitoksia, tulisi työttömyyttä, tulisi myös vientimarkkinoitten menetyksiä, hyvin kielteisiä asioita kansantaloudelle. Siksi tulisi löytää tekijöitä, joilla voitaisiin edistää puun saantia tuotantolaitoksille. Eräs tällainen tulppa, joka tällä hetkellä on estämässä puun myyntiä, on kaksinkertainen verotus, joka kohdistuu nimenomaan tukkipuuhun, päätehakkuuikäiseen metsään aivan selkeästi, mutta hyvin vahvasti myöskin paperipuuhun, selluloosan raaka-aineeseen, molempiin.

Metsästähän on maksettu hyvin pitkälti pinta-alaveropohjainen tulovero, jonka rinnalle tuli sitten 1990-luvun alkupuolella nykyisin ainoana käytössä olevana mallina pääomatuloveroprosentin mukainen myyntivero. Kun metsän kasvu on siemenestä päätehakkuuseen 70 vuodesta eteenpäin 120 vuoteenkin osissa maata ja maastosta ja puulajista riippuen, on ymmärrettävää, että kun vuosikymmeniä on maksettu täysi tulovero ja nyt jos myy puutavaraa ja siitä tulee jälleen täysi pääomatuloveroprosentin mukainen tulovero, tässä on sellainen vahva kynnys, joka vie puunmyyntihaluja, ja sitä kautta muodostuu ongelma puun saatavuudesta.

Olisikin hyvin toivottavaa, että vakava tilanne voitaisiin tajuta ja tulevan hallituskauden ja tulevan eduskunnan aikana tähän saataisiin korjaus. Suomen metsät tutkimusten mukaan kestävät huomattavasti voimakkaammatkin hakkuut kuin tällä hetkellä niihin kohdistuu. Näin ollen sinällään ei tule ongelmaa, jos ulkomainen puuntuonti loppuu. Suomen metsistä puutavaraa löytyy, mutta ne tulppatekijät, mitkä ovat estämässä metsän myyntiä, tulisi poistaa. Tähän olen tähdännyt aloitteella, jossa olen kehittänyt tietynlaisen verosubventio-, verohuojennusmallin, jossa pinta-alaveron maksuaika otettaisiin huomioon puuta myytäessä, mikäli mahdollista myös eriytettynä siten, että metsillä, jotka ovat olleet myyntiveron parissa 13 vuoden siirtymäkauden, olisi toisenlainen subventio, verohuojennus, kuin niillä metsillä, jotka ovat olleet pinta-alaverokäytännössä.

Suomessa on noin 900 000 metsänomistajaa, myös eri ammatteihin kuuluvia, maalla ja kaupungeissa, ja silloin jos tämä verotuksellinen epäkohta voitaisiin korjata, niin minä uskon, että tämä riittäisi siihen, että Suomen teollisuus voisi saada kotimaista puuta. Kaikkiaanhan metsäklusteri työllistää noin 200 000 ihmistä, jotenka on edelleen kyse kansantaloutemme kannalta selkeästä perusasiasta. Sen takia väitän, että aloitteeni on todella hyvin keskeiseen asiaan osuva, paljon keskeisempään kuin halutaan tajuta tai pystytään näkemään, ja minä toivon, että siihen todella jatkossa voitaisiin kiinnittää huomiota.

Sitten olen kiinnittänyt huomiota lakialoitteella 182 energiapuuhun, siihen puuhun, joka on niin sanotun risupaketin ainesta — se toki osaltaan on kasvanut lyhyempänä aikana kuin päätehakkuuseen tai harvennushakkuissa paperin tai sellun valmistukseen menevä puu — ja näkisin kuitenkin kotimaisen bioenergian edistämisen kannalta hyödylliseksi, että tämä niin sanottu risupaketti- tai energiapuu voitaisiin vapauttaa kokonaan myyntiverosta. Sitähän tulee myöskin muista raivauksista kuin metsänhoitotoimista. Näkisin, että bioenergian edistämisen kannalta tämä olisi aivan järkevää. Samalla tämänkin kautta saataisiin myös työpaikkoja. Kyse tässä on sinänsä paljon vähämerkityksellisemmästä asiasta verotuksellisesti kuin aiemmassa aloitteessani, joka koskee päätehakkuu- ja selkeästi ainespuutavara-ainesta, mutta kuitenkin tälläkin olisi myös aivan oma merkityksensä. Näin ollen toivon, että asiaan voitaisiin kiinnittää asianmukaista huomiota tulevaisuudessa, tulevan hallituksen ja eduskunnan työskentelyssä.

Näissä muissa tuloveroasioihin liittyvissä muutosesityksissä sitten esitän, että kotitalousvähennyksen osalta voitaisiin harkita laajentamista myös remonttitöihin enemmän. Ja kun nyt nimenomaan nuoret ovat entistä enemmän niin sanotuissa pätkätöissä, lyhytkestoisissa työsuhteissa, joutuvat muuttamaan työn vuoksi asuntoja, niin myös nämä muuttokustannukset voisivat tulla kyseisen vähennyksen pariin.