Täysistunnon pöytäkirja 169/2014 vp

PTK 169/2014 vp

169. TIISTAINA 10. MAALISKUUTA 2015 kello 10.09

Tarkastettu versio 2.0

9) Valtioneuvoston selvitys turvallisuuspoliittista yhteistyötä koskevasta katsauksesta

 

Ulkoasiainministeri Erkki  Tuomioja

Herra puhemies! Tämä katsaus on laadittu tasavallan presidentin ja hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan heinäkuussa tekemän linjauksen mukaisesti ulkoasiainministeriössä. Katsauksessa kuvataan hallitusohjelman ja eduskunnan hyväksymän turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon mukaisten linjausten pohjalta Suomen nykyisten turvallisuuspoliittisten yhteistyöpuitteiden ja kumppanuuksien sisältöä ja kehittymistä samoin kuin niiden merkitystä Suomen turvallisuuspoliittiselle asemalle ja puolustuskyvyn vahvistamiselle. Lisäksi arvioidaan, minkälaisia etenemismahdollisuuksia eri yhteistyömuodoissa on tarjolla. Yhteistyövaraisen turvallisuuden edistäminen kasvavan keskinäisen riippuvuuden maailmassa edellyttää aktiivista globaalia toimintaa, jonka lähtökohtana on laaja-alainen käsitys turvallisuudesta. Laajan turvallisuuden ja kokonaisturvallisuuden eri ulottuvuuksien käsittely ei kuulu tämän katsauksen toimeksiantoon. Yhteistyöpuitteita arvioidaan ensisijaisesti yleisestä turvallisuuspoliittisesta näkökulmasta ja puolustuksen kehittämisen kannalta.

Katsauksessa ei ole uutta kansainvälisen turvallisuusympäristön analyysia. Sellaisen paikka on seuraavassa turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa ensi kaudella. Katsauksessa on kuitenkin nostettu esiin muutamia keskeisiä ympäristössämme viime vuosina tapahtuneita muutoksia. Ne kertovat esimerkinomaisestikin siitä, ettei turvallisuuspoliittinen ympäristömme ole staattinen vaan merkittävienkin muutosten mahdollisuus on aina olemassa.

Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa luonnehtivat jatkuvuus, avoimuus ja vahva sitoutuminen eurooppalaiseen ja kansainväliseen yhteistyöhön. Tämä näkyy aktiivisena osallistumisenamme kehittyvään EU:n yhteiseen turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan, Nato-kumppanuuteen, pohjoismaiseen yhteistyöhön sekä kansainväliseen kriisinhallintaan. Katsauksessa tarkastellaankin syvällisemmin juuri Euroopan unionia, Nato-kumppanuutta ja pohjoismaista yhteistyötä sekä kahdenvälistä yhteistyötä, jossa Ruotsin osuus on erityisen merkittävä. Katsauksessa arvioidaan myös monenkeskisen järjestelmän tilaa ja sitä, miten erityisesti YK luo normatiivista pohjaa myös suppeammalle yhteistyölle.

Turvallisuuspolitiikan keskeiset yhteistyöpuitteet tuovat kukin Suomelle eri tavoin lisäarvoa niin yleisestä turvallisuuspoliittisesta näkökulmasta kuin myös puolustuksen kannalta. Ne täydentävät toisiaan, eikä niiden välillä ole ristiriitaa. Samalla on selvää, että näiden Suomelle tuoma hyöty on parhaassakin tapauksessa vain täydentävää, eivätkä ne tietenkään korvaa Suomen omaa puolustusta tai ratkaise sen materiaalihaasteita.

Herra puhemies! Suomelle EU on perustavanlaatuinen arvovalinta, jolla on vahva turvallisuuspoliittinen ulottuvuus. Tuemme EU:n yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan sekä puolustusyhteistyön kehittämistä. EU:n yhteisen puolustuksen kehittämismahdollisuus sisältyy EU:n perussopimuksiin, ja komission puheenjohtaja Juncker on juuri käyttänyt tästä mielenkiintoisen puheenvuoron. Nämä ovat sellaisia tulevaisuudenkuvia, joita me haluamme olla myöskin aktiivisesti kehittämässä, mutta on toki todettava, että näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa jäsenmaiden enemmistö katsoo edelleen Naton tarjoavan puitteet yhteisen puolustuksen järjestämiselle. Mutta EU:n puitteissa tehtävä sotilaallisten suorituskykyjen kehittäminen kehittää myöskin omien puolustusvoimiemme kykyjä. Pidämme tärkeänä, että EU:n muotoutumassa oleva puolustusyhteistyö mahdollistaa unionin eri instrumenttien nykyistä tehokkaamman käytön.

Nato-kumppanuudessa, jonka kehittämisessä olemme olleet Ruotsin kanssa aloitteellisia, on kyse omaa puolustustamme ja turvallisuuttamme palvelevasta tiedonsaannista sekä kouluttautumis- ja harjoitusmahdollisuuksista kumppanimaille avoimissa toiminnoissa. Se signaloi myöskin valmiuttamme jatkossakin osallistua Naton kanssa sellaisiin kriisinhallintatehtäviin, jotka arvioimme perustelluiksi ja joihin meillä on annettavaa. Käytämme täysimääräisesti Nato-kumppanuuden tarjoamia mahdollisuuksia oman puolustuskykymme kehittämiseen. Kumppanuusyhteistyö ei johda Nato-jäsenyyteen. Nato-jäseneksi voi tulla vain jäsenyyden hakemisen ja liittymisneuvottelujen kautta. Kumppanuus ei pidä sisällään myöskään turvatakuita eikä liittokunnan puolustamiseen liittyviä velvoitteita.

Herra puhemies! Suomen ja Ruotsin puolustusyhteistyö on osa Pohjoismaiden puolustusyhteistyötä. Olemme tyytyväisiä, että pohjoismainen yhteistyö tälläkin alalla on voinut mennä eteenpäin erilaisista puolustusratkaisuista huolimatta, mutta on selvää, että erityisesti juuri Suomen ja Ruotsin yhteistyötä voidaan kehittää ja syventää kahdenvälisesti huomattavasti pidemmälle. Maiden puolustushallintojen tuore selvitys näistä kehittämismahdollisuuksista viitoittaa seuraavia askeleita puolustusyhteistyön jatkokehitykselle. Tätä yhteistyötä voidaan kehittää asteittain ja siinä edetään pidemmälle molempien maiden puolustuksen kustannustehokkuutta ja puolustuksen uskottavuutta lisäävällä tavalla täysin siitä riippumatta, voisiko se tulevaisuudessa johtaa myös puolustusliittoon — tämä ei siis ole tämän yhteistyön lähtökohtana.

Suomen turvallisuuden kulmakiviä ovat oman puolustuksen toimintakyvyn ohella katsauksessa kuvatut kehittyvät yhteistyörakenteet yhtä lailla kuin sellainen ulko- ja turvallisuuspolitiikka, joka tähtää yhteistyövaraisen kansainvälisen turvallisuuden vahvistamiseen ja pitää huolen siitä, ettei Suomi kenenkään silmissä näyttäydy maana, jonka aluetta voitaisiin käyttää ketään vastaan suunnattujen sotilaallisten uhkien lähteenä. — Kiitos.

Timo Soini /ps:

Arvoisa herra puhemies! Ulkoasiainvaliokunta pyysi tämän katsauksen lähettämistä täysistuntoon, jotta näin ennen eduskuntavaaleja voitaisiin käydä laajempi keskustelu Suomen turvallisuuspolitiikasta. Turvallisuustilanne huolestuttaa myös kansalaisia, ja meidän poliitikkojen on tarpeen keskustella siitä avoimesti, perustella valintoja ja ottaa kantaa. Katsauksen tarkoituksena on kuvata Suomen nykyisten turvallisuuspoliittisten yhteistyöpuitteiden ja kumppanuuksien sisältöä ja kehittymistä sekä niiden merkitystä Suomen turvallisuuspoliittiselle asemalle ja puolustuskyvyn vahvistamiselle.

Tähän alkuun on hyvä todeta, että kysymyksessä on todellakin katsaus, katsaus vallitseviin yhteistyöjärjestelyihin, mutta ei niinkään vallitseviin oloihin. On kuitenkin tärkeä korostaa, että Venäjän, kuten myös Isilin, toiminnan johdosta turvallisuuspoliittinen tilanne on muuttunut dramaattisesti. Katsauksessa luetellaan uhkakuvien muutoksia, mutta kansainvälisen keinovalikoiman kuvaus on ennallaan. Tilannekuva ja keinot eivät kohtaa toisiaan. Katsauksen luettuaan ei voi välttää päätelmää, että olemassa olevat keinot eivät ole riittävät uusien uhkien torjumiseen. Katsauksessa olisi ollut tarpeen pohtia näitä kysymyksiä, kun niihin joudutaan joka tapauksessa etsimään ratkaisuja heti vaalikauden alussa. Kansainvälinen järjestelmä ei ole kyennyt tehokkaasti vastaamaan Venäjän eikä Isilin eikä muiden terroristijärjestöjen toimintaan. Tilanne on huolestuttava, eikä se ole ohimenevä. Mielestäni aika olisi ollut hyvinkin kypsä tilanteen analysoimiseen ja vaihtoehtojen kartoittamiseen myös Suomen turvallisuuden vahvistamiseksi jo tässä katsauksessa.

Arvoisa puhemies! Katsauksen mukaan kansainvälinen yhteistyö on Suomen turvallisuuspoliittiselle asemalle ja turvallisuudelle keskeisen tärkeää. Ulkoasiainvaliokunta korosti pari vuotta sitten, että Suomen tulee pyrkiä aktiivisesti vahvistamaan verkottumista niin, että voimme turvata niin rauhan aikana kuin kriisitilanteessa kokonaisturvallisuuden ja puolustuksen tarvitsemat voimavarat tarvittaessa kansainvälisen yhteistoiminnan kautta.

Samassa yhteydessä valiokunta myös totesi sen tosiasian, että sotilaallisen liittoutumattomuuden aukoton toteuttaminen keskinäisriippuvuuksien maailmassa ei ole käytännössä enää täysin mahdollista. Tämän tosiasian auki kirjaaminen aiheutti silloin pienen myrskyn vesilasissa. No, nyt ollaan jo paljon viisaampia ja keskustelun sävy on muuttunut monella tapaa.

EU-yhteistyöstä katsauksessa todetaan, että Suomelle EU on perustavanlaatuinen arvovalinta, jolla on vahva turvallisuuspoliittinen ulottuvuus. Katsauksen mukaan eurooppalaisilta odotetaan enemmän vastuunkantoa omasta turvallisuudestaan. EU:n yhteinen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka ja puolustusyhteistyö tarjoavat mahdollisuuden rakentaa eurooppalaisen puolustuskyvyn pohjaa pidemmällä tähtäimellä. Katsauksen mukaan EU:n yhteisen puolustuksen edellyttämiä rakenteita ja voimavaroja ei kuitenkaan olla luomassa.

Nyt kuitenkin komission puheenjohtaja Juncker on viikonloppuna tuonut jälleen esiin EU:n armeijan luomisen. Oli mielenkiintoista kuulla ministeri Tuomiojan arvio, kuinka vakavasti otettavasta aloitteesta tässä on kyse. Meillähän Euroopan unionissa näitä erilaisia instituutioita jo onkin, kuten korkea edustaja ja taistelujoukot, mutta poliittinen tahto niiden käyttämiseen puuttuu ja geopolitiikan vahvistuminen korostaa entisestään isojen maiden roolia. Henkilökohtaisesti en usko EU-armeijan syntymiseen.

Arvoisa puhemies! Muutama sana kumppanuusyhteistyöstä Naton kanssa. Ulkoasiainvaliokunta on viime viikolla antanut tukensa Nato-kumppanuuden edelleen kehittämiselle. Naton osalta meidänkin on tiedostettava, että Ukrainan kriisin myötä kollektiivinen puolustus on noussut Naton toiminnan keskiöön. Tämä merkitsee, että kumppanuusyhteistyö on arvioiden mukaan jäämässä Naton päätehtävän varjoon.

Naton kumppanuusyhteistyö on jo 20 vuoden ajan antanut Suomelle mahdollisuuden osallistua Euroopan turvallisuuden vahvistamiseen. Suomen kannalta kumppanuusyhteistyön jatkuminen Naton kanssa on vastaisuudessakin tärkeää. Ulkoasiainvaliokunta pitää tärkeänä, että Suomi osallistuu aktiivisesti ja aloitteellisesti kumppanuus- ja yhteistyöohjelmien kehittämiseen. Ulkoasiainvaliokunnan saaman selvityksen mukaan nimenomaan Naton kriisinhallintaoperaatiot ovat olleet Suomen puolustuskyvyn kehittämisen kannalta tärkeimpiä. Valiokunta pitää tärkeänä, että Suomi on Nato-yhteistyössä aktiivinen, mukaan lukien harjoitustoiminta, jotta yhteensopivuutta voidaan ylläpitää. Suomen ja Naton välinen yhteistyö on laajaa ja ulottuu sotilaallisesta kriisinhallinnasta aina elintarvikehuoltoon. Valiokunta katsoo, että hybridi- ja informaatiosodan aikakaudella on tärkeää vahvistaa yhteistyötä ja erityisesti strategisen viestinnän ja kyberpuolustuksen alueella. Ulkoasiainvaliokunta on korostanut tarvetta säännölliselle poliittiselle dialogille Naton kanssa myös Afganistanin ISAF-operaation päättymisen jälkeen.

Arvoisa puhemies! Alueellisten turvallisuusintressien korostuminen sekä alueellisten järjestelyjen tuloksellisuus lisää pohjoismaisen yhteistyön merkitystä. Pohjoismaat voivat yhdessä toimiessaan saavuttaa suhteellisesti suuremman vaikuttavuuden niin poliittisesti kuin puolustuksen vahvistamisessa. Ulkoasiainvaliokunta on muistuttanut, että pohjoismaisen yhteistyön todellinen syventäminen edellyttäisi Pohjoismaiden välisen luottamuksen huomattavaa vahvistamista ja merkittäviä poliittisia päätöksiä kansallisesti esimerkiksi työnjaon ja erikoistumisen mahdollistamiseksi.

Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi: tiivistyvä yhteistyö Ruotsin ja muiden Pohjoismaiden sekä Baltian maiden kanssa on kuitenkin jo nyt tärkeää, kun etsitään ratkaisuja Itämeren ja Pohjois-Euroopan turvallisuuden ja vakauden vahvistamiseen.

Puhemies Eero Heinäluoma:

Aloitamme 2 minuutin puheenvuorojen kierroksella, ja sen jälkeen kuuntelemme vielä valtioneuvoston puolesta puheenvuoron, ja sitten menemme minuutin mittaisiin vastauspuheenvuoroihin, jolloin saamme mahdollisimman suuren osan puhujista mahtumaan tähän iltapäivän hetkeen. — 2 minuutin puheenvuoro, edustaja Salolainen, olkaa hyvä. Lyhyemminkin saa puhua.

Pertti  Salolainen /kok:

Herra puhemies! Tämä komission puheenjohtaja Junckerin ehdotus on käynnistänyt keskustelua myöskin Suomessa siitä, millä tavalla tähän pitäisi suhtautua. Tasavallan presidentti on ottanut myönteisen kannan, ja se ei ole mikään yllätys, koska aikaisemminkin hän on puhunut tästä Euroopan puolustuksen tehostamisen tarpeesta. Minusta on erittäin hyvä, että voidaan tukea presidentti Niinistöä tässä hänen ajatuksessaan ottaen kuitenkin huomioon sen, että ennen kuin tällaiseen yhteiseen puolustukseen voitaisiin mennä, tarvitaan monenlaisia uudenlaisia tulkintoja. Muun muassa Lissabonin sopimukseen pitäisi tehdä silloin aivan selkeä määräys siitä, että yhteistyö kattaisi myöskin toiminnot silloin, kun tapahtuu hyökkäys jotain EU-maata kohtaan.

Mutta avainkysymyshän tässä on tietenkin se, että pitää pystyä löytämään jonkunlainen ratkaisu Naton ja EU:n turvallisuuspoliittisiin järjestelyihin, ja tällä hetkellä se ei näytä helpolta sen vuoksi, että eräät jäsenmaat, kuten Britannia, katsovat, että missään tapauksessa ei pidä lähteä tällaiseen voimien hajottamiseen tuplaamalla resursseja ja voimavaroja.

Tässä on vielä sitten otettava huomioon se, että tämä pohjoismainen yhteistyö on todellakin hyvä asia ja myöskin yhteistyö Naton kanssa, koska ne lisäävät Suomen interoperabilityä eli yhteistyökykyä sotilaallisesti, ja se on todellakin tässä aivan avainkysymys. Ruotsin osalta on hyvä mennä eteenpäin pitäen kuitenkin mielessä se historiallinen tosiasia, että niin kuin nykyisinkin jokaisessa kappaleessa meidän yhteistyötä sanotaan, (Puhemies koputtaa) että "endast under fredstiden".

Johannes Koskinen /sd:

Arvoisa puhemies! Tämä turvallisuuspoliittinen katsaus luo hyvän pohjan Suomen tilanteesta ja turvallisuuspolitiikasta keskustelemiselle myöskin näin vaalien alla. Siinä havaitaan, kun se on nyt tiivistetysti koottu yhteen, että nopeasti tapahtuu muutoksia, että siellä olisi nyt jo useampia kohtia, jotka vaikkapa tämän komission puheenjohtaja Junckerin puheenvuoron jälkeen olisi syytä hiukan toisin formuloida.

Minusta, toisin kuin edustaja Soini tai edustaja Salolainen puheenvuoroissaan viittasivat, kysymys ei ole Euroopan yhteisen armeijan luomisesta. Se on varmasti semmoinen kaukokysymys, jota ei kannata kauheasti pohtia. Se ei ole realistinen. Sen sijaan paljon realistisempaa on lähteä toisesta näkökulmasta. Me tarvitsemme yhteisten puolustuskykyjen, ehkä laajemmassa mielessä turvallisuuskykyjen rakentamista, ja silloin kun me katsomme laajemmin kokonaisturvallisuutta ja sitä, mitä siinä tarvitaan vaikkapa uusien hybridisodan kaltaisten uhkien varalta, tullaankin jo vahvasti semmoiselle maaperälle, jossa Euroopan unionilla on laveammin toimivaltaa ja resursseja kuin Natolla tai näillä muilla turvallisuusjärjestelmillä.

Otetaan esimerkkinä juuri vaikkapa yhteiskunnan kokonaisturvallisuuteen liittyvät energiaverkkojen, tietoverkkojen suojaamiset. Niissä se toimivalta on täällä unionin puolella, ja olisi järkevää, että Euroopan yhteistä puolustuskykyä lähdetään rakentamaan tämmöisellä laajan turvallisuuden työlistalla ja siinä otettaisiin määrätietoisempi ote. Sitä kautta tultaisiin samanaikaisesti tätä yhteistä puolustusta kehitettäessä myöskin konkreettisiin askeliin eikä vain puhuttaisi joistain kaukotavoitteista ja kovin federalistisen tuntuisista (Puhemies koputtaa) yhteisen armeijan kokoamisista.

Jussi Niinistö /ps:

Arvoisa puhemies! EU, Nato, Pohjoismaat — siinä tärkeimmät ja jo perinteisimmät yhteistyökumppanimme. Katsaus on hyvä yhteenveto nykytilanteesta. Sen johtopäätöksen siitä voi ainakin vetää, että kansainvälistä yhteistyötä on hyvä tehdä siinä laajuudessa kuin siitä saadaan lisäarvoa irti. Jokainen maa ajattelee omaa kansallista etuaan. Näin on Suomenkin tehtävä. Viime kädessä puolustusyhteistyön hyöty mitataan vain sitä vasten, mitä konkreettista hyötyä yhteistyöstä on kunkin maan puolustusvoimille.

Jos nyt jotain uutta ehdottaisin yhteistyökumppaneiden saralla, niin Suomelle voisi olla luontevaa hakea tiiviimpää sotilaallista yhteistyötä Itämeren alueella Saksan ja Puolan kanssa. Esimerkiksi Puola-yhteistyö on rajoittunut viime aikoina vain AMV-kauppoihin. Potentiaalia olisi kaiketi tiiviimpäänkin kanssakäymiseen. Puola on kuitenkin Viron ohella ainoa uudemmista Nato-maista, joka ei ole laiminlyönyt omaa puolustustaan. Puolan puolustusbudjetti oli 10,4 miljardia dollaria vuonna 2014.

Juha Sipilä /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämä katsaus on hyvä yhteenveto tilanteesta. Suomelle on erityisen tärkeää vakauden säilyttäminen Pohjolassa ja Itämeren alueella. Kaikissa olosuhteissa vastuu maamme turvallisuudesta kuuluu meille itsellemme. Suomen tulee jatkaa aktiivista ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, jonka kulmakivinä on vahva, kansallinen puolustus, syventyvä yhteistyö Ruotsin kanssa, Nato-kumppanuus ja Euroopan unionin turvallisuus- ja puolustuspolitiikka. Laajat ja kehittyvät verkostot ja hyvät suhteet naapureihin lisäävät turvallisuuttamme.

Kansainvälinen yhteistyö ja verkostoituminen ovat tällä hetkellä hyvin dynaamisessa vaiheessa. Kehitys palvelee Suomen kansallista etua. Keskustelu Suomen ja Ruotsin puolustusyhteistyöstä, Euroopan unionin turvallisuusstrategiasta ja Nato-kumppanuuden sisällöstä palvelee oman turvallisuutemme kehittämistä. Kaikkia näitä yhteistyömuotoja on edistettävä päättäväisesti ja johdonmukaisesti. Tässä keskustelussa Suomen on oltava aktiivisesti mukana. Tämänkin katsauksen mukaan erityisesti Ruotsi-yhteistyössä on syventämisen mahdollisuuksia.

Viikonloppuna komission puheenjohtaja Juncker esitti ajatuksen yhteisen EU-armeijan kehittämisestä. Euroopan unionin jäsenyys on ollut Suomelle myös turvallisuuspoliittinen valinta. Unioni on luonteeltaan turvallisuusyhteisö, joskaan ei puolustusyhteisö, ja näköpiirissä ei ole alueelliseen puolustukseen tähtäävää EU:n puolustusliiton luomista. Seuraava tärkeä etappi EU:n turvallisuusyhteistyössä on turvallisuusstrategian päivittäminen ensi kesäkuun huippukokouksessa.

Annika Lapintie /vas:

Arvoisa herra puhemies! Tämä puheenjohtaja Junckerin esille nostama ajatus EU:n yhteisestä armeijasta synnytti heti täällä päivän viiveellä keskustelun, kun myös presidentti Niinistö ilmoitti kannattavansa tällaista EU:n yhteistä armeijaa. Itse pidän tätä ajatusta kyllä kuolleena syntyneenä. EU:n vahvuus ei ole siinä, että se on sotilaallinen liitto, vaan siinä, että meillä on maailmassa myös toimijoita, joiden kaikkia tekoja ja sanoja ei tarvitse alleviivata sotilaallisella voimalla.

Mielestäni EU ja Nato täytyy pitää kirkkaasti erillään ja EU:n sisällä täytyy olla tilaa myös puolueettomille toimijoille sillä tavoin, että Nato-maat, jotka EU:n sisällä toimivat, totta kai tukeutuvat tähän järjestelmään, mutta niillä puolueettomilla mailla, joihin Suomikin kuuluu, liittoutumattomilla mailla, tulee myös olla mahdollisuus toimia. Ja juuri sen takia mielestäni tämä ulkoasiainministeriön tekemä turvallisuuspoliittista yhteistyötä koskeva katsaus on tasapainoinen ja hyvä. Siinä on otettu näitä eri toimijoita huomioon, ja esimerkiksi uudet aloitteet tiiviimmästä yhteistyöstä Ruotsin kanssa sopivat todella hyvin Suomelle. Kaksi liittoutumatonta maata, niiden tiivistyvä yhteistyö, voisi olla vaihtoehto sotilasmenojen kasvattamiselle, se on vaihtoehto Nato-lähentymiselle, ja juuri siksi on hyvä, että sitä käsitellään. Suomen ja Ruotsin tiiviimpi puolustusyhteistyö vaikkapa ihan sodan ajan joukkojenkin ajattelussa ei ole sillä tavalla turvallisuutta uhkaava tekijä Itämerelle kuin on esimerkiksi Naton lähentyminen, jota valitettavan usein kuullaan täällä erityisesti puheenjohtaja Stubbin ja puheenjohtaja Haglundin ajamana. Nato-yhteistyö vaarantaa (Puhemies koputtaa) Itämeren turvallisuutta, yhteistyö Ruotsin kanssa ei vaaranna.

Pekka Haavisto /vihr:

Arvoisa puhemies! Neljä asiaa. Ensinnäkin YK-yhteistyö. Siitä on kovin vähän puhuttu tässä, mutta jos ajattelee globaalisessa mittakaavassa, niin on tärkeää, että Suomi on mukana vielä entistä aktiivisemmin sekä rauhanrakennuspuolella että kriisinhallintapuolella YK:ssa.

Toinen on Etyjin tilanne. Etyj on noussut tässä Ukrainan Krimin kriisin hallinnassa hyvin keskeiseen asemaan. Etyjissä on perustettu Ischingerin paneeli, jonka pitäisi muistaakseni vuoden loppuun mennessä esittää Euroopan turvallisuusarkkitehtuurista uusia ajatuksia. Suomesta Teija Tiilikainen on siinä työssä mukana. Olisi tärkeää, että miettisimme myös, mitä uutta tässä prosessissa voi syntyä.

Kolmas asia on tämä tässäkin puhuttu EU:n puolustuspoliittinen yhteistyö, Junckerin esittämä ajatus yhteisestä armeijasta. Itsekin kannatan ajatusta, mutta ajattelen myös, että voi olla epärealistista kovin nopeasti edetä siihen suuntaan. Kiinnostava kysymys tässä EU-yhteistyössä on se, että niin monet EU:n jäsenmaat ovat Naton jäseniä, artikla 5:n suojaamia. Jos joku maa joutuisi kriisiin EU:n alueella, miten toimii solidaarisuusyhteisvastuulauseke? Jos me annamme apua liittoutumattomana maana, avunantaja on myöskin aina uhan alla. Mitä sitten tapahtuu? Minkälaisen suojan avunantaja tällaisessa tilanteessa saa, kun ei ole tämän artikla 5:n ja Nato-yhteistyön puitteissa? Tämä on minusta keskustelu, jota pitäisi käydä juuri EU:n ja Naton suhteesta.

Arvoisa puhemies! Viimeisenä asiana pohjoismainen yhteistyö. Vihreät kannattavat erittäin lämpimästi tätä pohjoismaisen yhteistyön, turvallisuus- ja puolustuspoliittisen yhteistyön, syventämistä. Siitä pitää antaa kiitos hallitukselle sekä Suomessa että Ruotsissa, että sitä on viety nyt aktiivisesti eteenpäin. Siinä on paljon hyviä elementtejä.

Ja sitten aivan viimeisenä muistipaikkana voisi ehkä sanoa tämän huoltovarmuuskeskustelun, jota Suomessa ei ole kovin paljon käyty, mutta kun tiedämme, miten riippuvaisia olemme energiapuolella ja muualla, (Puhemies koputtaa) huoltovarmuuteen pitäisi kiinnittää entistä enemmän huomiota.

Puhemies Eero Heinäluoma:

Tämän jälkeen pääministeri Stubb, 5 minuuttia puhuja-aitiosta, olkaa hyvä.

Pääministeri Alexander Stubb

Arvoisa herra puhemies! Oman puheenvuoroni haluaisin jakaa kahteen osaan, ensiksi tarkastella muutamalla sanalla toimintaympäristön muutosta, johonka tämäkin keskustelu pohjautuu, ja toiseksi sitten Suomen ulko-, turvallisuus- ja puolustuspoliittista valintaa.

Ensimmäinen huomio liittyy toimintaympäristön muutokseen. Niin kuin hyvin ulkoasiainministeriön raportissa ja katsauksessa on todettu, niin me elämme muuttuneessa maailmassa, tavallaan voidaan sanoa, että erään aikakauden loppua eli kylmän sodan päättymisen aikakauden loppua, sen ensimmäistä 25:tä vuotta. Georgian sodassa vuonna 2008 etupiiriajattelu, valtapolitiikka ja voimankäyttö tekivät paluun valitettavasti Euroopan rajoille, ja siitä olemme saaneet jatkoa Ukrainan konfliktissa. Samalla Lähi-itä ja Pohjois-Afrikka, myös Euroopan lähialueet, ovat myllerryksessä.

Olemme siirtymässä kohti sellaista aikakautta, jolloinka näemme pitkäaikaisia konflikteja, joko jäätyneitä tai tavalla tai toisella sulaneita konflikteja, tästä esimerkkinä ne kuusi, jotka ovat tällä hetkellä meidän lähiympäristössämme.

Varmasti heti kylmän sodan jälkeen moni meistä uskoi, että suurin osa maailman maista siirtyy liberaaliin demokratiaan ja sosiaaliseen markkinatalouteen ja rupeaa noudattamaan kansainvälisen politiikan sääntöjä. Valitettavasti toisin kävi eli toimintaympäristömme on muuttunut. Kuten minun mielestäni ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Timo Soini hyvin havaitsi, monen suomalaisen turvallisuudentunnetta on viime aikoina koeteltu. Mielestäni turvallisuuspoliittisesta näkökulmasta Suomella ei ole syytä hätään eikä myöskään Itämeren alueen jännite ole liiemmin kasvanut. Mutta meidän on toki pysyttävä tässä jatkuvasti ja koko ajan valppaina.

Toinen huomio liittyy sitten Suomen asemaan ylipäätään ja Suomen valintaan. Mielestäni Suomi on tehnyt oikeita ulko- ja turvallisuuspoliittisia ratkaisuja 1970-luvulta eteenpäin. Me olemme järjestään integroituneet sellaisten instituutioiden ja maiden kanssa, joiden kanssa me jaamme arvomaailman, eli läntisen maailman, läntisten demokratioiden kanssa, tästä esimerkkinä EEC-vapaakauppasopimus, Finefta-ratkaisu, tästä myös esimerkkinä Eta- ja loppupelissä EU-jäsenyys.

Ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikka ei ole joko—tai-kysymys vaan sekä—että-. Meillä se perustuu kahteen kulmakiveen, joista ensimmäinen ja tärkein on uskottava itsenäinen puolustus ja sen ylläpitäminen ja toinen on kansainvälinen yhteistyö. Kansainvälisessä yhteistyössä meidän kannattaa olla niin lähellä läntisiä demokratioita ja instituutioita kuin vain suinkin mahdollista. Me emme voi olla sillä harmaalla vyöhykkeellä, jolla joskus aikoinaan olimme. Tähän perustuu koko Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittinen ajattelu. Yhteistyö Ruotsin kanssa ja Pohjoismaiden kanssa, yhteistyö Euroopan unionin kanssa ja myös Nato-kumppanuus on se kokonaisuus, johonka meidän ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikkamme perustuu.

Viime päivien aikana on käyty ehkä osittain poleemistakin keskustelua EU:n puolustuksesta tai yhteisestä armeijasta. Ehkä tutkijan ominaisuudessa pieni muistutus menneestä: 1951 muistaakseni Ranska ehdotti Euroopalle puolustusyhteisöä, joka sitten loppupelissä itse asiassa kaatui Ranskan parlamenttiin vuonna 1953. Uudelleen yritettiin vuonna 1961 Fouchet’n suunnitelman kautta. Sekin kaatui. Varsinainen Euroopan ulko-, turvallisuus- ja puolustuspoliittinen lähtölaukaus nähtiin vasta 1970 Euroopan puolustusyhteistyön ja poliittisen yhteistyön kautta. Sen jälkeen sitä on rakennettu mielestäni systemaattisesti: Maastrichtin sopimuksessa ulko- ja turvallisuuspolitiikka, Amsterdamin sopimuksessa kriisinhallinta ja korkea edustaja ja sitten loppupelissä erittäin tärkeä askel Lissabonin sopimuksessa, josta me löydämme kuitenkin solidaarisuus- ja avunantovelvoitteet.

Mielestäni Euroopan puolustusyhteistyö on tälle looginen jatke. Olen siinä mielessä eri mieltä edustaja Lapintien kanssa ja täysin samaa mieltä tasavallan presidentin kanssa, että Suomen ei todellakaan kannata vähätellä Euroopan unionin puolustusulottuvuuden kehittämistä. Me tulemme myös sitä vahvasti tukemaan siinä voimavarakeskustelussa, johonka edustaja Sipilä viittasi, joka käydään Eurooppa-neuvostossa kesäkuussa. Onko tämä realismia vai ei? (Puhemies koputtaa) Realismia on se, että puolustuksen ydin on edelleen Natossa. Mutta sellaisen maan, joka ei ole Natossa, kannattaa tukea EU:n puolustusyhteistyön kehittämistä.

Puhemies Eero Heinäluoma:

Tämän jälkeen siirrymme minuutin mittaisiin puheenvuoroihin, ja myös vastauspuheenvuorojen käyttö on mahdollista.

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Pääministeri Stubb tuossa voimakkaasti haluaa EU:stakin tehdä tällaista sotilasliittoa. Onhan se nyt tunnettu tosiasia, että valtaosa EU:n maista kuuluu Natoon ja nojaa puolustuksensa siihen. Haluatteko te todellakin tehdä EU:sta sotilasliiton, jossa Nato on se johtava voima ja EU-maat ainoastaan toimittavat sinne omat armeijansa? Eihän se nyt näin voi mennä.

Meillähän on hyvä kokemus, tai huono kokemus, siitä, miten EU toimii tällaisena puolustuksellisena elimenä. Kriisinhallintajoukkoja varten on kehitetty EU:n taistelujoukot, joita ei ole käytetty kertaakaan, sen vuoksi, että Nato-maat eivät niitä halua käyttää. Kun meillä on jo esimerkki siitä, että EU:n vahvuus on siviilikriisinhallinnassa, taloudellisessa yhteistyössä, rauhanrakentajana, mitä lisäarvoa siitä tulee EU:lle, että siitä tehdään myöskin sotilaallinen liittouma? Seurauksena olisi ainoastaan Nato-maiden johtovastuun korostaminen. EU:ta tarvitaan nimenomaan liittoutumattomien maiden (Puhemies koputtaa) toiminnan vuoksi.

Timo  Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On tärkeää, että EU-maat tekevät voimavarayhteistyötä, hankinnoissa yhteistyötä, huoltovarmuudessa yhteistyötä. EU-maiden sisällä ja myös EU-maiden ulkopuolella esimerkiksi NB8 — Norja ei kuulu EU:hun, mutta kuuluu Natoon — on äärimmäisen hyödyllistä yhteistyötä.

Viime viikolla Latviassa kokoontuivat kaikkien EU-maiden ulkoasianvaliokuntien puheenjohtajat, ja tämä EU-armeija ei ollut sanallakaan esissä. Tapasin eilen Ojars Kalninin, joka on Latvian ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja, ja kysyin häneltä, mitä tästä Baltiassa ajatellaan. Ajatus voi olla kaunis, mutta heidän puolustusratkaisunsa on Nato ja tulee olemaan. Hieman minä epäilen, että tästä mitään isompaa tulisi, koska samalla lailla Baltian maiden kanssa ajattelevat muun muassa Tanska ja Iso-Britannia.

Ilkka Kanerva /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minuutti vai kaksi?

Puhemies Eero Heinäluoma:

Minuutissa mennään tästä eteenpäin kaikki puheenvuorot.

Puhuja:

Tämä toivottavasti ei ole pois siitä, arvoisa puhemies! (Naurua) Jotenkin näen tämän Junckerin näkemyksen aika loogisena sillä tavoin, että EU on hyvin luonteva yhteisö vastaamaan niihin haasteisiin, joihin laaja turvallisuuskäsitys antaa asetelmat, ja puolestaan Nato on se järjestö, jonka kautta vastataan niihin puolustuksen ydinkysymyksiin, joilla alueellinen puolustusjärjestelmä muun muassa toteutetaan niin Suomen tapauksessa kuin jokaisen muunkin joko sotilasliittoon kuuluvan tai kuulumattoman maan kyseessä ollen, yhteistyöllä. Suomen filosofiana ei voi olla oikein mikään muu kuin se, että meidän on aina huolehdittava itse omista ratkaisuistamme, mutta ei koskaan yksin.

Riitta Myller /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minunkin on aika vaikea uskoa, että tällainen EU:n yhteinen armeija olisi kovin lähitulevaisuutta. Toki, niin kuin täällä on sanottu, voimavarayhteistyö ja yhteishankinnat ovat erittäin tärkeitä hoitaa yhdessä. Sillä saadaan myöskin sitten tehokkuutta. Sen sijaan kannatan niitä ajatuksia, että Euroopan unioni on todellakin yhteisö, jossa voi olla mukana sekä liittoutumattomia että liittoutuneita, ja Euroopan unionin tehtävä on nimenomaan toimia tämän laajan turvallisuuskäsitteen puolesta ajatellen siviilikriisinhallintaa mutta myöskin sitten tällaisia luonnonkatastrofeja ja toimia niissä ja myöskin sitten laajalla omalla poliittisella toiminnallaan toimia maailmalla niin, että ennalta ehkäistään mahdollisia katastrofeja.

Seppo  Kääriäinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Olen pääministerin kanssa yhtä mieltä siitä, että olemme tehneet oikeita valintoja ulkopolitiikassamme 70-luvulta alkaen, mutta eri mieltä siitä, etteikö niin tehty sitä ennen — ette kyllä viitanneet siihen, toisen maailmansodan jälkeiseen aikaan. Silloinkin tehtiin oikeita valintoja. Haluan tämän sanoa selvästi, ettei tule tämmöistä kummallista jaottelua.

Kaksi näkökohtaa.

Ensinnäkin Euroopan unioni on Suomen kannalta turvallisuusyhteisö, ja iso virta vie siihen, että Euroopan on otettava entistä enemmän vastuuta omista asioistaan. Tämä on realiteetti, joka on silmiemme edessä, ja tätä taustaa vasten Euroopan unionin pitää myös tehdä omia päätöksiä, että se pystyy vastaamaan jäsenvaltioiden ja kansalaistensa turvallisuustoiveisiin ja vaatimuksiin. Alkukesästä kokoontuvat jälleen Euroopan huiput tutkimaan turvallisuusstrategiaa, ja toivotaan, että siinä päästäisiin askeleita eteenpäin.

Sitten toinen pointti lyhyesti. Tämä on hyvä katsaus keskustelun pohjaksi ja tulevaisuuslinjojen vetämiseksi. Yhtä asiaa kysyn: minkä vuoksi tämä sana "vakaus" tuntuu niin vaikealta sijoittaa tähän katsaukseen, kun Suomen ja Ruotsin politiikka on nimenomaan vakautta luovaa politiikkaa Pohjolassa ja Itämeren alueella? Miksi tätä sanaa ei uskalleta eikä haluta käyttää?

Johanna Sumuvuori /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Itse kyllä näen puolustusyhteistyön syventämisessä myös paljon mahdollisuuksia taloudellisuuden kannalta, koska voimavarojen yhteiskäyttö ja yhdistäminen on järkevää.

Ja mitä tulee tähän ajatukseen tästä euroarmeijasta, niin itse ajattelen kyllä niin, että on virkistävää, että Euroopan tasolla myös esitetään isoja visioita nykyään, ja uskon, että Euroopan unioniakaan ei olisi perustettu, jos... Varmasti on ollut joku, joka on sanonut, että sekään ei ole realismia, ja siksi mielestäni pitää suhtautua ihan harkinnalla ja vakavasti tähän ehdotukseen Euroopan puolustusyhteistyön tiivistämisestä ja ehkä mahdollisesti jollain pitkällä tähtäimellä jopa mennä kohti sitä yhteistä puolustusta. Olisin kysynytkin: Millä tavalla ministerit aikovat Suomen linjaa edistää siinä, että Euroopan unionin puolustusyhteistyö syvenee? Millaisilla askelilla siinä voidaan mennä eteenpäin?

Sitten haluaisin vielä korostaa kuitenkin, että myös kehitysyhteistyö ja konfliktien ennaltaehkäisy ja siihen liittyvä siviilikriisinhallinta ja tällaiset ei-sotilaalliset toimet ovat merkittäviä turvallisuuspolitiikan välineitä ja niiden voimavarat ovat suorastaan ensisijaisia. Ja se, mitä Suomi on viime aikoina tehnyt, eli leikannut esimerkiksi kehitysyhteistyön määrärahoja, (Puhemies koputtaa) ei edistä turvallisuutta globaalisti eikä myöskään Suomessa.

Markus Mustajärvi /vr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jos kuulin oikein, niin ministeri Tuomioja sanoi esittelypuheenvuorossaan jotenkin niin, että ulko- ja turvallisuuspolitiikasta käytävälle keskustelulle on tyypillistä avoimuus. Pitää kyllä kysyä sen ministeri Tuomiojan lupauksen perään, jonka te annoitte täällä joku aika sitten: missä viipyy eduskuntakäsittely Nato-isäntämaasopimuksen osalta? Te annoitte aivan selvän lupauksen siitä, että kansanedustajat pääsevät eduskuntakäsittelyn kautta mukaan ruotimaan tätä asiaa, mutta vielä tuota lupausta ei ole täytetty.

Toisenlainen esimerkki avoimuudesta tuli sitten tästä, kun tapahtui tämä tietovuoto ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan kokouksesta liittyen Ämarin ilmaharjoitukseen. Siinähän oli lopputulos se, että tasavallan presidentti laitettiin äärimmäisen kiusalliseen tilanteeseen. Se ilmeisesti olikin vuodon tarkoituksena.

Puhemies Eero Heinäluoma:

Ministeri Tuomioja, 2 minuuttia paikalta.

Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja

Herra puhemies! Tämä komission puheenjohtajan Jean-Claude Junckerin puheenvuoro on tietysti sellainen, joka edustaa hänen pitkän aikavälin visioitaan, koska mitään yhteistä valmistelua sen puheenvuoron taustana ei ollut. Mutta on hyvä, että me olemme Suomessa pitäneet sitä sillä tavoin tervetulleena, että se fokusoi keskustelua siihen, millä lailla meidän intressissämme oleva EU:n ulottuvuus turvallisuusyhteisönä saa uutta kantavuutta. Tämä on meidän intressimme. Ja ne seuraavat askeleet, joissa tätä käsitellään, ovat tietysti EU:n turvallisuusstrategian päivittäminen, tänä vuonna edelleen taas huippukokoukseen tuleva puolustusyhteistyön kehittäminen.

On tietystikin todella niin, että yhteisen armeijan osalta — mitä sillä muuten tarkoitetaankaan — on epäselvää, onko sillä yhtenäinen komento, ja silloin täytyisi olla liittovaltio ennen kuin tällaista voi olla olemassa. Mutta jos kysytään sitä, millä lailla yhteistyössä voidaan käyttää voimavaroja tehokkaammin erilaisissa tilanteissa, kuten meillä on nämä taisteluosastot, niin tähän täytyy hakea tietysti nykyistä toimivampia ratkaisuja. Tämä ei ole huomisen eikä ylihuomisen asia, mutta se on asia, jota on syytä ja nimenomaan Suomen pitää esillä, koska meille tämä solidaarisuuden vahvistaminen EU:n puitteissa ja turvallisuusyhteistyöulottuvuus on tärkeä asia. Ja huomattakoon, että ehkä ne vahvuudet ovat myöskin tällaisissa niin sanotuissa hybridiuhissa ja kybersodankäynnissä, tällaisissa, joissa EU-yhteistyötä jo olemassa olevien EU-mandaattienkin puitteissa pitää syventää ja vahvistaa.

Mitä tulee tähän Naton kanssa tehtyyn yhteistoiminta-asiakirjaan, se on toimitettu käännöksenä ulkoasiainvaliokunnalle tämän Nato-harjoittelukatsauksen yhteydessä. Ja eduskunnassa se on tietysti eduskunnan oma asia, millä lailla se sitten halutaan täällä tuottaa käsittelyyn. Sitä ei voi hallitus tehdä, vaan se on eduskunnan asia, mutta kaikki asiakirjat ja myöskin käännös suomeksi on teillä kaikilla olemassa.

Puhemies Eero Heinäluoma:

Pääministeri Stubb, 2 minuuttia.

Pääministeri Alexander Stubb

Arvoisa puhemies! Tuossa kysyttiin, miten Suomen valtiojohto tulee edistämään EU:n ulko-, turvallisuus- ja puolustuspoliittista kehitystä. Oikeastaan samalla tavalla kuin aikaisemmin jo ulkoministeri tuossa totesi, että siinä strategisessa ohjelmassa, jota tällä hetkellä EU:n piirissä laaditaan, tullaan olemaan aktiivisesti mukana, ja sitten tämä laajempi voimavarakeskustelu, johon edustaja Soini tuossa aikaisemmin viittasi, käydään Eurooppa-neuvostossa kesäkuun puolella.

Kuten monessa puheenvuorossa on todettu, niin suunta Euroopan ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehittämiselle on oikea. Se, käytetäänkö termiä Euroopan armeija tai vastaavaa, on oikeastaan loppupelissä aika toissijainen kysymys. Suomen kaltaisen maan, joka ei ole Natossa, kannattaa olla mukana aktiivisesti tässä keskustelussa. Sitä ei myöskään kannata vähätellä, ja sen takia ulko- ja turvallisuuspoliittisen valiokunnan yksi puheenjohtaja, presidentti Niinistö, ja allekirjoittanut ovat tukeneet tätä keskustelua. Se on pitkäaikainen keskustelu ilman muuta.

Toinen huomio liittyy ehkä edustaja Lapintien hokemaan siitä, että Suomi on liittoutumaton maa. Haluaisin nyt kerta kaikkiaan tehdä selväksi, että Suomi ei ole liittoutumaton maa. (Markus Mustajärvien välihuuto) Suomi on sotilasliittoon kuulumaton maa. Me liittouduimme Euroopan unioniin poliittisesti ja muutoin 1.1.1995. Jokainen puhe, joka ikään kuin ajaa meitä puolueettomaan tai liittoutumattomaan suuntaan, antaisi vihiä siitä, että emme ole valmiita puolustamaan eurooppalaisia tai länsimaisia arvoja ja että emme ole osa länsimaisia instituutioita, ja se ei kerta kaikkiaan pidä paikkaansa. (Pentti Kettusen välihuuto) Suomi on länsimainen demokratia, joka on Euroopan unionin jäsen, eikä missään muodossa enää tänä päivänä liittoutumaton.

Timo   Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Hyvä, että edustaja Mustajärvi otti tämän isäntämaatukisopimuksen esiin. Haluan sitä kommentoida. Eli meidän valiokuntamme korosti, että yhteisymmärryspöytäkirja muodostaa puitteet, joiden pohjalta Suomen antamasta isäntämaatuesta sovitaan kussakin tapauksessa erikseen. Kuten kertomuksessa todetaan, Suomi päättää kaikissa oloissa itse ja oman lainsäädäntönsä mukaisesti, ryhtyykö se toimintaan, jossa isäntämaatuesta tarvitsee sopia. Pöytäkirja ei kumpaakaan osapuolta sellaiseen toimintaan velvoita. Suomi ei esimerkiksi sitoudu yhteisymmärryspöytäkirjalla vastaanottamaan Suomeen vieraita joukkoja tai sallimaan niiden kauttakulkua. Tämä on tämän asian ydin. Se on yhteisesti sovittavissa. Tätä tämä tarkoittaa, ei joukkojen salakuljettamista Suomeen.

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kyllä minä olen aikaisemminkin ihmetellyt tätä pääministeri Stubbin halua väännellä ja kierrellä sanoja. Eikö asioiden sisältö ole kuitenkin se olennainen asia?

Jos puhutaan puolustuksesta ja sanotaan, että Suomi on liittoutumaton, niin kyllä se minun järkeni mukaan ja toivottavasti kaikkien muidenkin järjen mukaan tarkoittaa sitä, että Suomi ei kuulu sotilasliittoon, ja jos se minusta on kiinni, niin ei tulekaan kuulumaan sotilasliittoon. Ymmärrän, että pääministeri haluaisi, että Suomi kuuluisi sotilasliittoon, mutta näiden sanojen vääntely ei muuta asiaa miksikään. Suomi on Euroopan unionin jäsen. Suomi on pohjoismainen hyvinvointivaltio, toivottavasti jatkossakin, vaikka pääministeri Stubbin säästölistat sitäkin uhkaavat. Suomi, totta kai, on itsenäinen valtio, ei sitä kukaan ole kiistänyt, mutta kyllä minusta on reilua sanoa, että Suomi on liittoutumaton maa, koska se ei kuulu sotilasliitto Natoon.

Markus Mustajärvi /vr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vielä tästä Nato-isäntämaasopimuksesta ja sen merkityksestä. Minusta on aika mielenkiintoinen ja paljastavakin asetelma se, että kun perussuomalaiset puheenjohtajansa edustaja Soinin suulla kertovat aina, kuinka meidät viedään salaa yhä syvemmälle ja syvemmälle Euroopan unionissa taloudelliseen integraatioon — niin kuin tehdäänkin, se on kiistaton tosiasia — nyt aivan sama prosessi on tapahtumassa Suomen ja Naton suhteissa. Pala palalta sopeutetaan kansallista lainsäädäntöä siihen, että Nato tulee yhä lähemmäs ja lähemmäs, ja tämä kehityslinja on aivan yhtä selvä ja noudattaa samaa mekanismia kuin miten tapahtuu taloudellinen integraatio Euroopan unionissa. Aivan sama rinnakkainen prosessi.

James Hirvisaari /m11(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nyt on todella tärkeätä se, ettei Suomea viedä äkkipäätä, ainakaan sammutetuin lyhdyin, suljettujen ovien takana Natoon tehdyillä kabinettipäätöksillä, vaan mahdollisesta Nato-jäsenyydestä on järjestettävä kansanäänestys, jossa kansalaisilla on aidosti mahdollisuus ilmaista kantansa ja vaikuttaa asiaan.

Pohjoismainen puolustusyhteistyö on suotavaa, mutta sekään ei saa johtaa yhteiseen armeijaan, puhumattakaan EU:n yhteisestä puolustuksesta ja armeijasta.

Arvoisa puhemies! Merkittäväksi turvallisuusuhkaksi on noussut myös islamilainen terrorismi, joka myös katsauksessa on otettu huomioon. Sen torjunta vaatii tehokasta yhteistyötä koko Euroopan alueella. Pelkkä odottaminen ei riitä, vaan nyt tarvitaan ennalta ehkäisevää aktiivisuutta ja tositoimia.

Timo  Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Mustajärvi, te olette nyt sellaisen puolueen ehdokkaana eduskuntavaaleissa, joka todella on vienyt Suomea kohti syvempää taloudellista integraatiota.

Mutta mitä tällä isäntämaasopimuksella tarkoitetaan? Sillä tarkoitetaan toimenpiteitä, jotka isäntävaltio toteuttaa ulkopuolisen avun tai toiminnan mahdollistamiseksi normaalioloissa tai erilaisten katastrofien, häiriötilanteiden tai turvallisuusuhkien hallintaan liittyvissä tilanteissa. Isäntämaatuen järjestelyt ovat vakiintunut osa monikansallista harjoitustoimintaa. Isäntämaatukea koskeva yhteisymmärryspöytäkirja ja -konsepti kehittävät osaltaan valmiutta avun vastaanottamiseen.

Valtioneuvoston turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa on vuodesta 2001 — vuodesta 2001 — alkaen linjattu puolustuksen kehittämisen yhdeksi osa-alueeksi ulkopuolisen avun vastaanottokyvyn varmistaminen. Myös viimeisimmän, vuoden 2012 selonteon mukaan Puolustusvoimien kehittämisessä on otettava huomioon kyky ulkomaalaisen avun vastaanottoon. Näin tässä asiassa faktat ovat.

Markus Mustajärvi /vr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihan käytännön esimerkki siitä, kuinka Suomea on viety lähemmäs ja lähemmäs Nato-yhteistyötä, yhä syvemmälle siihen integraatioon: silloin kun Suomi ensimmäisen kerran lähti Nato-maan ilmatilan valvontaoperaatioon, Islannin ilmatilan valvontaoperaatioon, niin me varoitimme, edustaja Yrttiaho ja minä, siitä, että seuraavaksi meitä pyydetään mukaan Baltian ilmatilan valvontaoperaatioon, ilmaharjoituksiin, niin kuin tapahtui sitten. Kyllähän se on iso ratkaisu, että ensin Islanti, sitten Baltia.

Ja aivan samalla tapaa tätä Nato-integraatiota on viety eteenpäin esimerkiksi ohjushankinnoilla, muilla ylimitoitetuilla kalustohankinnoilla, joilla niilläkin kytketään Suomi yhä lähemmäs sotilaallista yhteistyötä Naton kanssa, ja tavoitteena on, että se kynnys sitten lopullisen jäsenyyshakemuksen yhteydessä, kun ja jos se tulee eteen, on mahdollisimman matala.

Puhemies Eero Heinäluoma:

Ulkoministeri Tuomioja, 2 minuuttia paikalta.

Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja

Herra puhemies! On vain syytä korostaa, että Suomi ei ole missään ilmavalvontatehtävissä ollut sen enempää Islannissa kuin Baltiassa tai muissakaan maissa. (Jyrki Yrttiahon välihuuto) Me olemme osallistuneet ja osallistumme jatkossakin pohjoismaisen yhteistyön puitteissa ilmavoimien harjoitteluun. Valvontatehtävät ovat Nato-maiden omia tehtäviä, joihinka ei Suomen ja Ruotsin kaltaisia liittoutumattomia maita edes hyväksytä.

Muuten voimme sitten olla mitä mieltä tahansa näistä apokalyptisistä visioista, joita edustaja Mustajärvi esittää, mutta haluan kuitenkin, että faktat pysyvät oikeina. (Markus Mustajärven välihuuto)

Sofia Vikman /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomi on kannattanut koko EU-jäsenyytensä ajan EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikan vahvistamista. Ukrainan kriisi korostaa sen tarvetta. On selvää, että Nato on Euroopan puolustuksen kova ydin jatkossakin. Tämä on myönnetty myös Lissabonin sopimuksessa. EU ei tule rakentamaan Naton kanssa päällekkäistä järjestelmää. Sen sijaan olisi hyvä vahvistaa EU-maiden välistä yhteistyötä, niin kuin olemme Ruotsin kanssa jo tekemässäkin. Mikään ei korvaa omaa uskottavaa puolustustamme ja sen kehittämisen tärkeyttä. Lisäksi: yksin ei ole hyvä olla.

Kysyisinkin ulkoministeriltä: onko Suomen etu pysytellä Naton ulkopuolella, eikö jäsenyys vahvistaisi turvallisuuttamme?

Tytti Tuppurainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! EU ei ole sotilasliitto, eikä siitä tule sellaista. Se johtuu yksinkertaisesti siitä, että EU toimii niin monella muullakin alalla. Vaikka EU kehittäisi yhteistä puolustusulottuvuutta, niin EU olisi siitä huolimatta yhä edelleen kauppapoliittinen liitto, kehitysyhteistyöliitto, monella muullakin saralla toimiva yhteisö eikä siitä tulisi yksinomaisesti pelkkä sotilasliitto. Siitä huolimatta on hienoa, kuten ulkoministeri ja pääministeri ovat täällä todenneet, että EU:ssa on nyt virinnyt halukkuus kehittää tätä puolustusulottuvuutta. Suomen on syytä siihen suhtautua avoimesti ja tukea tätä kehitystä, joskaan mitään tuulentupaa sen varaan ei voi rakentaa, koska kuten täällä myös on sanottu ääneen, niin tämä ei ole mikään huomisen eikä mikään ylihuomisenkaan asia vielä. Suomen omat turvallisuusratkaisut täytyy rakentaa itse monenkeskiseen turvallisuusyhteistyöhön perustuen.

Mutta kysyisin, kun täällä on sananselitystä harjoitettu, kun Ruotsin uusi ulkoministeri on linjannut Ruotsin ulkopolitiikaksi feministisen ja riippumattoman ulkopolitiikan: (Puhemies koputtaa) mitä tämä riippumattomuus Suomen näkökulmasta tarkoittaa?

Pertti Salolainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Tuohon äskeiseen vain se, että EU ei tietenkään ole mikään kauppapoliittinen liitto vaan se on arvoyhteisö, jolla on yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka ja myöskin tietenkin yhteinen kauppapolitiikka.

Mutta täällä kävi viime viikolla Naton pääsihteeri Stoltenberg, jonka kanssa saatoimme käydä lyhyen keskustelun, ja hän totesi siinä, että sen jälkeen, kun tämä Isaf-poliittinen dialogi on päättynyt, nyt pitäisi sitten kehittää tätä uutta poliittista dialogia EU:n ja Naton ja myöskin Suomen ja Ruotsin ja Naton välille, ja hän sanoi vain, että siihen täytyy sitten joka kerta löytää riittävästi substanssia, jotta voidaan tämä poliittinen dialogi perustella ja käynnistää. Kysyisin: onko ministereillä sellainen käsitys, että tämä Junckerin esitys nyt nousisi jollain tavalla esille myöskin tässä Isafin jälkeisessä poliittisessa dialogissa, jota ryhdyttäisiin sitten käymään?

Osoituksena siitä, että ei ole missään tapauksessa (Puhemies koputtaa) mahdollista sovittaa näitä asioita yhteen ilman Naton ja EU:n yhteistyötä, on tietenkin se, että esimerkiksi Ukrainassa on pakko toimia yhteistyössä Naton ja EU:n välillä.

Jörn  Donner /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Puhun tässä entisenä aseistakieltäytyjänä ja siviilipalvelusmiehenä. Tällä haluaisin vain kommentoida tätä debattia sillä tavalla, että on mielenkiintoista, että on puhuttu Euroopan puolustuksesta, pohjoismaisesta yhteistyöstä, Natosta, mutta joku kollega tässä tuli maininneeksi sen, että Suomen historiassa on tullut todistettua, että itsenäinen, oma puolustus kuitenkin on kaiken perusta. Ja minä haluaisin vain korostaa tätä, että jos me unohdamme sen ja puhumme vain kansainvälisistä yhteyksistä, me emme puolusta itseämme.

Mikko Savola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Donnerin kanssa olen aivan samaa mieltä. Meidän kaiken ulko- ja turvallisuuspolitiikan ydin on se, että meillä on oma puolustus kunnossa. Sen pitää perustua yleiseen asevelvollisuuteen, reserviin, joka on tarpeeksi hyvin kertausharjoitettu, ja tietysti kaiken kaikkiaan meidän joukkoihin, niin operatiivisiin, alueellisiin kuin paikallisiin joukkoihin, jotka osaavat tehtävänsä, ja sitä kautta koko Suomen puolustamiseen.

Mitä tulee muuten tähän keskusteluun, niin minä ainakin uskon, että tässä Suomi—Ruotsi-yhteistyössä on varmasti tulevaisuutta ja sitä meidän pitää kehittää niin materiaalihankintojen kuin harjoittelun suhteen, ja meillä on varmasti lainsäädäntötyötä, ketkä ikinä meistä täällä istuvatkaan tulevalla vaalikaudella.

Sen sijaan tähän EU:n puolustusyhteistyöhön suhtaudun kyllä kriittisesti, ja sen ovat nyt jo osoittaneet nämä EU:n nopean toiminnan joukot, jotka ovat jo ajat sitten perustetut mutta joita ei ole koskaan vielä mihinkään käytetty. Epäilenpä vain, löytyisikö se yhteistyö maiden välillä myöskään tämän EU:n puolustuksen kehittämisessä.

Katri  Komi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! EU:hun liittyen katsauksessa todetaan melko ylimalkaisesti, että Suomi kannattaa EU:n laajentumispolitiikan jatkamista. Tässä yhteydessä haluaisin vain korostaa ulkoasiainvaliokunnan kantaa, että laajentumisen tulee perustua tiukkaan mutta oikeudenmukaiseen ehdollisuuteen ja sovittujen kriteerien täyttämiseen. Erityisesti tuon oikeusvaltioperiaatteen täyttäminen on ollut vaikeaa. Parhaat kannustimet kuitenkin uudistuksille ovat ennen, ei vasta liittymisen jälkeen.

Arvoisa herra puhemies! Katsauksessa todetaan myös, että Puolustusvoimien materiaalihankkeissa tulisi osata ennakoida sellaiset sopimushankkeet, joilla on vaikutusta saatavilla oleviin asejärjestelmiin ja siten kansalliseen puolustussuunnitteluun. Lähimenneisyydessä voisi viitata vaikka jalkaväkimiinat ja rypäleaseet kieltäviin sopimuksiin. Ja kun tämä ennakoitavuus on tärkeää, niin kysyisinkin: onko esimerkiksi kansalaisjärjestökentällä nyt jotain sellaista liikehdintää tai muuten hiljaisia signaaleja, että lähiaikoina voisi tulla joitakin edellisiin rinnastettavia kieltoja, joilla on tietysti vaikutusta myös sitten meidän puolustussuunnitteluumme?

Tuula Väätäinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun Suomi liittyi aikoinaan EU:hun, niin turvallisuus oli yksi keskeisiä periaatteita. Lähtökohtahan on tietysti se, että EU-mailla on oma hyvä puolustus oman maansa näkökulmasta, mutta Euroopan maat ovat hyvin erilaisia, ja nyt kun on puhuttu siitä, että tarvittaisiin nykyistä laajempaa voimavarayhteistyötä ja mahdollisia yhteisiä hankintoja ja ehkä yhteistä toimintaa, niin ovatko Euroopan maat niin yksimielisiä, että meillä todella olisi mahdollisuutta mennä kovin paljon pitemmälle yhteistyössä kuin missä tällä hetkellä jo ollaan?

Mika Kari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ulkoministeri puheenvuorossaan totesi, että puolustusyhteistyö Euroopan unionin kanssa vahvistaa omaa puolustuskykyämme. Näin varmasti on. Mutta miten on EU:n yhteisen ulkopolitiikan kanssa? Siinä olemme kokomme takia varsin pieni tekijä. Näin on esimerkiksi pääministerimme useasti todennut käynnissäkin olevan eurokriisin aikana. Kuitenkin samaan aikaan meitä oltaisiin viemässä Natoon. Arvoisa pääministeri: miten meillä olisi mitään sananvaltaa Natossa, koska olisimme siellä vielä pienempi tekijä kuin Euroopan unionissa?

Mika Niikko /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomen ulkoturvallisuuskeskustelua käydään milloin Naton, milloin Pohjoismaiden, milloin EU:n yhteisen puolustuksen vaihtoehdoista. Jos Suomi olisi Nato-jäsen, Nato-maan ja Venäjän välisen konfliktin sattuessa meidän ei tarvitsisi tehdä yhtään mitään ollaksemme osallisia samaan kriisiin. Tosiasiassa Nato-jäsenyys ei ole muuta kuin mustetta paperilla, lupauksia yhteisestä puolustuksesta. Sotansa jokainen maa joutuisi kuitenkin tosipaikan tullen käymään omin joukoin, jos vastassa olisi suurvalta. Näin minä uskon, arvoisa pääministeri.

Arvoisa puhemies! Nato-selvitys on puolueemmekin tavoite, ja tällöin tulee aidosti arvioida sitä, mitkä ovat Nato-jäsenyyden riskit ja tosipaikan tullen siitä saatavat hyödyt.

Pentti Kettunen /ps(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! On helppo yhtyä ministeri Tuomiojan tulkintaan siitä, että yhteinen Euroopan unionin jäsenmaiden laajuinen EU-armeija olisi samalla myöskin ratkaisu siihen, että se olisi liittovaltio. Minä olen aivan samaa mieltä, että näin tilanne olisi. Vain liittovaltiona voitaisiin olla siinä tilanteessa, että olisi yhteinen armeija.

Kun kuulin presidentti Niinistön kannanoton tähän Junckerin lausuntoon, niin minulle tuli hieman ristiriitaisia ajatuksia. Suomen on lähdettävä siitä, että meillä on oma, itsenäinen, riittävän uskottava puolustus, ja jokaisen suomalaisen nuoren velvollisuus on suorittaa varusmiespalvelus. Pitäkäämme yllä riittävää omaa puolustusta, älkäämme turvautuko vieraisiin joukkoihin.

Lea Mäkipää /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jatkan edustaja Kettusen puhetta ja totean ensinnä, että EU-jäsenenä Suomi ei ole enää puolueeton. Mutta jatkan myös sitä, että komission puheenjohtaja Juncker on maininnut tästä yhteisestä armeijasta, joka voisi sitten vastata uhkiin myös EU:n alueen ulkopuolella. Ei ole ihan merkityksetöntä, kun meidän päämiehemme Niinistö on myös tällä kannalla. Jos perustetaan armeija, siitä ei olisi kovin pitkä askel yhteiseen puolustus- ja turvallisuuspolitiikkaan. Siinä tietysti puhuttaisiin, että olisi hyvä tehdä yhteisesti (Puhemies koputtaa) ja että kun EU-maissa rahat on vähissä, niin kaikki rahat voitaisiin koota yhteen, hankinnat ynnä muut. Tämähän on johtamassa siihen liittovaltioon, ja olisi mielestäni hyvä nyt käydä keskustelua siitä, viedäänkö meitä hiljaa vikisten kuin pässiä narusta kohti liittovaltiota vai mikä meidän tämä politiikkamme tällä hetkellä Suomessa on. Että sitä käydään vähän niin kuin sammutetuin lyhdyin.

Eero Suutari /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Suomi, kuten muutkaan Euroopan maat, ei pärjää yksin. Kaikki tarvitsevat kumppaneita, yhteistyötä sekä liittoutumia. Sitä varten turvatakuuyhteisömme on EU laajan turvallisuuskäsitteen näkökulmasta ja Pohjoismaat syventävine yhteishankintoineen ja -harjoituksineen. Nato on rauhankumppanimme sekä optio turvatakuistamme ja huoltovarmuudestamme. Tämän lisäksi meidän on säilytettävä itsenäinen puolustustahtomme sekä asevelvollisuuteen pohjautuva puolustusjärjestelmämme ja meidän on saatava turvatakuut ja varmuus huollosta.

Pauli Kiuru /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ajatus yhteisestä EU-armeijasta on noussut keskusteluun. Minulle on pikkaisen jäänyt epäselväksi, minkälaista lisäarvoa siitä saadaan, koska tällä hetkellä 22 EU-maata kuuluu jo Natoon. Käsittääkseni monessa EU-maassa ajatus yhteisestä EU-armeijasta ei ole kovin myötämielinen.

Suomen kannalta liittyminen Natoon on osittain ongelmallista, hieman epäselvää. Yhtenäinen EU-armeija on kaukainen visio. Mutta sen sijaan haluaisin kuulla ministereitten näkemyksen siitä ajatuksesta, olisiko mahdollista viedä keskustelua siihen suuntaan, että EU kokonaisuudessaan liittyisi Natoon. Suomen kannalta se olisi ongelmaton siinä mielessä, että silloin emme olisi tekemässä päätöstä yksin. Olisimme osa sitä isompaa arvoyhteisöä, ja silloin päästäisiin myös eroon siitä ajatuksesta, että olisi kaksi päällekkäistä organisaatiota, kaksi päällekkäistä armeijaa, jossa nähdäkseni ei ole hirveästi lisäarvoa.

Kari Uotila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Arvoisa pääministeri, kun kovasti arvostelitte edustaja Lapintien puheenvuoroja, halusitte tässä yhteydessä korostaa sitä, että Suomi on liittoutunut ja Suomi on puolueellinen, Suomi ei ole puolueeton eikä Suomi ole liittoutumaton. Täytyy kuitenkin muistaa se, että meillä on tällainen liikkumavara ollut kansainvälisesti. Me olemme olleet sotilaallisesti liittoutumaton. Meillä on tällainen puolueettoman maan status. Se on ollut meille voimavaratekijä. Se on ollut se mahdollisuus niin kriisinhallinnassa, rauhanturvaamisessa kuin kansainvälisessä politiikassa muutoinkin. Eikö se ole tärkeä arvo säilyttää, eikä tulisi korostaa sitä, että me emme ole tässä tällaisessa tilanteessa, joka antaa liikkumavaraa ja arvostusta, jota myös tasavallan presidentti on hyödyntänyt aika rohkealla esiintymisellään Ukrainan kriisiinkin liittyen?

Olen täysin samaa mieltä edustaja Koskisen kanssa siitä, että kun turvallisuusstrategiaa nyt kehitetään, niin Suomen panoksen täytyy olla laaja-alaisen turvallisuuskäsitteen edistämisessä ja yhteistyön tiivistämisessä siinä eikä vain tällaisessa asevarusteisen turvallisuuden hakemisessa, koska sillä ei pitemmän päälle pärjätä.

Mika Niikko /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Suutari mainitsi sen, että Nato on rauhankumppani, ja edustaja Kiuru mainitsi sen, että koko EU:n pitäisi liittyä Natoon ja niin keskustelusta päästäisiin eroon.

Mielestäni on kuitenkin tärkeää ymmärtää se meidän historiallinen tosiasiamme, että tämä liittoutumattomuus on meille kuitenkin eduksi, sillä ei meidän tarvitse katsoa kuin karttaa, missä me sijaitsemme. Kyllä meidän täytyy ymmärtää se, että ei suin päin pidä lähdetä semmoisiin joukkoihin mukaan, joissa kriisejä aiheutuu harva se päivä.

Jos me olisimme Naton jäsenvaltiona mukana niissä yhteisissä hankkeissa, niin me kaikki tiedämme, että ne kriisit käytäisiin hyvin lähellä Venäjän rajaa. Meillä kun sitä rajaa on 1 340 kilometriä tässä välissä, minä pelkään pahoin, että me joutuisimme tahtomattamme semmoisiin tilanteisiin, mihin Suomi ei mistään hinnasta haluaisi lähteä. Mutta jos on jonkun jäsen, niin silloin mentäisiin eikä kyseltäisi mitään. Tämä keskustelu tulisi käydä mielestäni ensin.

Puhemies Eero Heinäluoma:

Tähän keskusteluun edustaja Kanerva, olkaa hyvä.

Ilkka Kanerva /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ihan sen verran olematta millään muotoa oppimestari, että toivottavasti ymmärrän väärin edustaja Niikon, että hän haluaa näin sanoessaan, että Suomi jäisi harmaalle vyöhykkeelle ikään kuin puskuriksi tällaisissa tilanteissa. Se olisi Suomen historianopetusten valossa kaikkein kohtalokkain, kaikkein huonoin vaihtoehto Suomen kannalta.

Käsitys siitä, että Suomi ujuttautumalla menisi Natoon, on mielestäni uskomaton, koska kaikki tiedämme, että siinä on hyvin vahva palomuuri rauhankumppanuuden ja artikla 5:n tuomien takuiden välissä.

Puhemies Eero Heinäluoma:

Oliko edustaja Haavistolla tähän keskusteluun? Olkaa hyvä.

Pekka Haavisto /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Myöskin tähän harmaan vyöhykkeen käsitteeseen olisin lisännyt sen, ettemme kyllä EU-jäsenyyden myötä ole harmaassa vyöhykkeessä.

Kun edustaja Lapintie täällä aikaisemmin sanoi, että EU:n taistelujoukot ovat epäonnistuneet, niin eihän se sotilaallinen koulutus siellä ole epäonnistunut. Ei se sotilaallinen yhteistyö ole epäonnistunut vaan itse asiassa EU:n kyky tehdä sitten poliittisia päätöksiä, missä näitä voitaisiin käyttää. Poliittisella puolella on myöskin mentävä eteenpäin tässä yhteistyössä, jotta näitä yhteisiä joukkoja voidaan sitten tarvittaessa käyttää.

Mielestäni koko se kysymys. mitä armeija nykypäivänä on, on erittäin kiinnostava kysymys, kun ollaan hybridisodassa, on informaatiosodankäyntiä ja muuta. On varmasti sellaisia elementtejä, joita EU voi tänä päivänä tehdä paljon paremmin yhdessä kuin aikaisemmin. Siinä mielessä, ennen kuin jostain perinteisestä euroarmeijasta puhutaan, pitäisi miettiä näitä yhteistyösektoreita, missä EU:na voimme toimia tätä päivää nykyistä paljon tehokkaammin. Mielestäni taistelujoukkojen tilanne ei ole optimi vaan meidän pitää päästä siitä eteenpäin.

Puhemies Eero Heinäluoma:

Seuraavaksi puheenvuorot edustajille Niikko ja Kaikkonen ja sitten pääministeri Stubb, ja sen jälkeen jatkamme vielä kierroksen.

Mika Niikko /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Kanerva, jos Nato-jäsenyys on se värikäs vaihtoehto ja värikäs vyöhyke, niin valitsen mieluummin sen harmaan vyöhykkeen. Kyllä tämmöinen sotilaallinen liittoutumattomuus Naton kanssa tässä tilanteessa, mitä historiaa nyt eletään, olisi kaikkein järkevintä. Toki ymmärrän sen, että onhan meillä yhteisiä sitoumuksia EU:n kanssa ja sen kanssa tehtävästä puolustusyhteistyöstä, mutta minä pelkään pahoin, että Nato vielä jonain päivänä saa, tai ne suurvallat, jotka siinä ovat jäseninä, saavat aikaan Baltian alueella semmoisen tapahtuman eskaloitumisen, mihin me joutuisimme osallistumaan tahtomattamme. Tämä asia kuitenkin täytyisi punnita tarkkaan. Minä hyväksyn sen, että näistä tehdään kunnon arviot, mietitään ne Nato-jäsenyyden hyödyt ja haitat eikä lähdetä suoraan pelottelemaan kansaa sillä, että nytten kiireellä Natoon, koska muuten karhu tulee.

Ilkka Kanerva /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Nato on toiminut Euroopan turvallisuusrakenteessa nyt 65 vuotta. Edustaja Niikko, en tiedä ensimmäistäkään tapausta, että Nato olisi toiminut aggressiivisesti tai hyökkäävästi Euroopan mantereella, en ensimmäistäkään. Pyydän teitä mainitsemaan yhden esimerkin siitä, milloin näin olisi käytännössä tapahtunut. Sen vuoksi vaikutelma siitä, että Nato toimisi hyökkäävänä ja että siitä aiheutuisi jokin kriisi Euroopassa, on minulle ainakin historian tietojen valossa täysin ennen kokematon maailma. (Pentti Kettunen: Ei Euroopan alueella, mutta muualla on!)

Antti Kaikkonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On ymmärrettävää, että tämä Junckerin avaus herättää lennokasta keskustelua Suomessa, koska turvallisuuteen liittyvät kysymykset ovat meille hyvin tärkeitä asioita. Suomen on syytä osallistua tähän keskusteluun. En nyt kuitenkaan näe, että meidän olisi syytä ryhtyä kovimmaksi intoilijaksi tässä asiassa, mutta ei kyllä toisaalta myöskään kovimmaksi jarrumieheksi, vaan on maltillisella viisaudella syytä seurata, mihin tämä johtaa.

EU:n kyllä sinänsä oletetaan ottavan isompaa vastuuta omasta puolustuksestaan, ja Lissabonin sopimus vuodelta 2009 luo sille jo puitteet, elikkä raami tälle on sinänsä olemassa. Itse kuitenkin näkisin, että EU suuntaisi mieluummin voimansa diplomatiaan, hyvään ulkopolitiikkaan kuin siihen, että lähtisimme joksikin aseellisen kilpavarustelun osapuoleksi Euroopassa.

Annan myös kaiken tukeni Suomen ja Ruotsin yhteistyön tiivistämiselle ja muulle pohjoismaiselle yhteistyölle. Näen kyllä siinä Suomelle merkittäviä mahdollisuuksia ja uskon, että se olisi hyväksi Pohjois-Euroopan turvallisuudelle.

Puhemies Eero Heinäluoma:

Pääministeri Stubb 2 minuuttia, ja sen jälkeen ministeri Tuomioja 2 minuuttia, ja sitten otamme vielä lisäkierroksen.

Pääministeri Alexander Stubb

Arvoisa herra puhemies! Ehkä ensin pari sanaa rauhanvälityksestä ja vaikutuskanavista, jotka tuossa äsken mainittiin.

Meillä on ollut lähialueilla kaksi konfliktia viime vuosien aikana. Ensimmäinen oli Georgian sota 2008, ja silloin rauhanvälittäjänä oli Etyj-maa Suomi, ei puolueeton maa Suomi, ja silloin toisena rauhanvälittäjänä oli EU-puheenjohtajamaa, Nato-maa Ranska. Ja nyt meillä on toinen kriisi. Ovatko sitä välittämässä puolueettomat maat? Ei, vaan rauhanvälityksestä käytännössä vastaa niin sanottu Normandia-kokoonpano, jossa ovat mukana Saksa ja Ranska, sitten totta kai Ukraina ja Venäjä, mutta lähtökohtaisesti kaksi Nato-maata.

Toinen huomio liittyy arvoyhteisöön ja siihen keskusteluun, joka täällä äsken käytiin. Olen ehkä osittain tästä pikkasen hämmentynyt. Miettikääpäs sitä tilannetta, jos tällä hetkellä Venäjän ulko- ja turvallisuuspolitiikka olisi sen tyylistä, että se haluaisi aiheuttaa epävakautta lähialueilleen, vaikkapa Ukrainaan, ja miettikää sitä tilannetta, jos Keski- ja Itä-Euroopan maat eivät olisi saaneet EU-jäsenyyttä tai Nato-jäsenyyttä 1990-luvun loppupuolella tai vuonna 2004. Millainen olo heillä tällä hetkellä olisi? Me olemme Euroopan unionissa puolustamassa arvoja, ja ne arvot ovat liberaali demokratia, ne ovat kansainvälinen oikeus, perusoikeudet ja ihmisoikeudet. Me pyrimme luomaan vakautta Euroopan alueelle. Miettikää sitä tilannetta, jos tällä hetkellä emme olisi tehneet EU-laajentumista tai Nato-laajentumista.

Minun mielestäni EU:n laajentuminen on itse asiassa ehkä sen historian parasta ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa: siis laajentuminen 6:stä 9:ään, 9:stä 10:een, 10:stä 12:een, 12:sta 15:een, 15:sta 25:een, 25:stä 27:ään ja nyt 28:aan. Me Euroopan unionissa olemme demokraattisia, länsimaisia valtioita, jotka puolustamme vapautta. Sama pätee Natoon, toisin kuin moneen kansainväliseen järjestöön. Onneksi me olemme EU:n jäsen, ja onneksi Keski- ja Itä-Eurooppa on sekä EU:n että Naton jäsen tällä hetkellä.

Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja

Herra puhemies! Haluaisin palauttaa tämän keskustelun kuitenkin lähtökohtaan, joka on tämä katsaus siihen yhteistyöhön, jota Suomi nykyisten ulko- ja turvallisuuspoliittisten linjausten pohjalta harjoittaa tässä katsauksessa läpikäytyjen yhteistyökumppaneiden kanssa. Se on siinä mielessä hyvin maanläheinen, realistinen katsaus siitä, mitä on meneillään ja mitä voimme arvioida ihan lähitulevaisuudessa tapahtuvan, ja markkeeraa meidän intressejämme. Sen jälkeen on tietenkin mahdollista, että käydään laajempaa keskustelua siitä, ovatko ne perusvalinnat, joihinka tämä nojautuu, kestäviä, halutaanko niihin muutoksia vai ei.

Mutta kun sieltä esitetään kysymyksiä tänne, niin me toimimme täällä hallituksessa vain nykyisen hallitusohjelman ja lähtökohtien pohjalta. Jos istun toisaalla, niin minulla on kyllä vastauksia moniinkin näihin kysymyksiin, joita täällä on esitetty, mutta haluan kuitenkin paaluttaa tämän nyt siihen, mistä tässä katsauksessa on kysymys. Ja siitä olen tyytyväinen — valiokunnan mietinnöstä alkaen — että tässä näistä perusasioista sinänsä vallitsee edelleenkin hyvä yhteisymmärrys ja yksimielisyys. Sama koskee sitten myöskin historian tarkastelua. Historioitsijana ja sosialidemokraattina ja monissa muissa ominaisuuksissa voisin esittää mielenkiintoisia ajatuksia siitä, miten on toimittu ja onko kaikki aina johtanut parhaaseen mahdolliseen tulokseen, mutta senkään paikka ei ole täältä käsin sitä keskustelua käydä. Ne spekulatiiviset elementit kuuluvat tähän keskusteluun avoimuuden merkeissä, mutta se, mitä hallitus tekee, pohjautuu hyvin konkreettisesti siihen, mitä linjauksia olemme tehneet ja miten me näemme, mitkä seuraavat askeleet niiden puitteissa voivat olla.

Johannes Koskinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Juuri tästä, mihin ministeri Tuomioja viittasi, että olisi syytä viitoittaa tarkemmin, mitä hallituksen ja Suomen kannattaisi tässä tilanteessa tehdä, historia osoittaa, että meidän pitää olla aktiivisia, käyttää ne tilaisuudet hyväksi, joissa voidaan vahvistaa oman ympäristömme ja koko Euroopan turvallisuutta.

Täällä katsauksessa on hiukan tämmöinen passiivinen ote. Esimerkiksi unionin avunantovelvoitteesta todetaan, että sillä on vahva poliittinen ja periaatteellinen merkitys. Sen käytännön toimeenpanoa varten ei kuitenkaan ole olemassa EU-tason järjestelyjä, eikä ole näköpiirissä, että sellaisia ryhdyttäisiin luomaan. Ja vastaavasti tästä yhteisen puolustuksen kehittämisestä on tämmöinen vähän flegmaattinen tai vetäytynyt näkemys. Nyt kannattaisi varmaankin laittaa ihan selväksi politiikkaohjelmaksi, operatiiviseksi ohjelmaksi, se, mitä meidän kannattaa tehdä juuri sotilaallisesti liittoutumattomana EU-maana. Elikkä varmasti tämän yhteisen puolustuksen etenemisen hahmottaminen, sitten tämän solidaarisuus- ja yhteisvastuulausekkeen konkretisoiminen mutta myöskin sitten tämän Euroopan puolustuskykyjen rakentamisen juuri tämän laajan turvallisuuden suuntaan siten, että ei olla päällekkäin Naton kanssa — ne ovat semmoisia kehittämislinjoja, jotka juuri Suomen ja ei-Nato-EU-jäsenmaiden etuja palvelevat.

Christina Gestrin /r(vastauspuheenvuoro):

Värderade talman! Det fördjupade säkerhetssamarbetet med Sverige är positivt, och också det att riksdagen så starkt stöder det, och hoppas att det fortsätter på samma sätt. Finland bör verka för en enhetlig och stark utrikes- och säkerhetspolitik i EU, men det är svårt att se ett långtgående försvarssamarbete inom EU, inom ramen för EU, då ändå största delen av alla EU-länder också är fulla medlemmar i Nato.

Och Ukrainakrisen, den har lett till att spänningen i Östersjöregionen har ökat. Statsministern konstaterade att vi här i Finland inte behöver känna oss oroade, men många länder, särskilt alltså de baltiska länderna, de känner sig i dag hotade. Och det här trots att de hör till både EU och Nato.

Puhemies! Kysyisin ministeri Tuomiojalta, millä tavalla Pohjoismaat ja EU ja tietenkin Suomi mukaan lukien voisivat myötävaikuttaa siihen, että kaikki Itämerialueen EU-maat, erityisesti Baltian maat, tuntisivat turvallisuustilanteensa turvalliseksi.

Ilkka  Kantola /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valtioneuvoston katsauksessa todetaan, että lännen ja Venäjän väliset suhteet ovat huonontuneet ja niitä leimaa epäluottamus. Lisäksi todetaan, että sotilaallinen jännitys on kasvanut. Nämä vaikuttavat koko Euroopan tilanteeseen ja myös Suomen välittömään turvallisuusympäristöön. Kysyn, onko komission puheenjohtajan aloite EU:n yhteisestä armeijasta nyt omiaan lieventämään vai lisäämään jännitystä.

Tavoite EU:n yhtenäisemmästä ja uskottavammasta ulko- ja turvallisuuspolitiikasta on sinänsä oikea. EU:lla on paljon tekemistä tässä. Esimerkiksi nykytilanteessa, kun Venäjä etsii itselleen vertaistansa keskustelukumppania, se ottaa yhteyttä Saksan Angela Merkeliin, ei EU:n ulkopoliittiseen johtoon. EU ei yhteisönä eikä johtonsa kautta vielä näyttäydy selkeänä poliittisena toimijana ulkopuolelle. En oikein usko, että yhteisen armeijan luominen olisi järkevä tapa vahvistaa EU:n ulkopoliittista painoarvoa tärkeimpien naapuriensa silmissä, ja järjestys on väärä, jos edetään armeija kärkenä.

Timo  Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tässä katsauksessa korostetaan kansainvälisen yhteistyön tärkeyttä Suomen turvallisuuspoliittiselle asemalle ja kokonaisturvallisuudelle. Se on tämän katsauksen ydin ja sen pitää olla myös Suomen ulkopolitiikan ydin. Me teemme yhteistyötä omista lähtökohdistamme, mutta otamme myös vastuuta erilaisten operaatioiden kautta, kuten ISAF, UNIFIL, Keski-Afrikka, nyt jatkossa myös kurdien koulutusoperaatio.

Pahassa maailmassa on varauduttava myös ikäviin asioihin, ei siitä mihinkään pääse, ja kukaan ei voi toimia strutsina, joka pistää päänsä hiekkaan piiloon ja ajattelee, että ei tämä meitä koske. Pitäisin erityisen tärkeänä, että Suomi saisi myös ISAF-operaation jälkeenkin tietoa ihan ytimistä. Jäsen me emme ole, mutta jonkin operaation kautta meillä aukeaa tie näihin pöytiin.

Jyrki  Yrttiaho /vr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Palaan vielä tähän Nato-isäntämaatukisopimukseen. Täällä on toistettu, että sillä ei ole käytännön vaikutuksia kuin joskus sitten tarvittaessa. Kuitenkin meillä on itse asiassa lainsäädäntömuutokset valmisteilla, siis kansallisen lainsäädännön laaja sopeuttaminen. Kartoitus tehtiin työryhmässä, joka antoi mietintönsä marraskuun alussa, ja lakeja valmistellaan. Kysymys on siis Lissabonin sopimuksen ja isäntämaatukisopimuksen paineissa syntyneistä lainsäädännön muutostarpeista. Kysymys on kansallisen lainsäädännön Nato-sopeuttamisesta yksinkertaisesti.

Sitten vielä siitä, onko tämä valtiosopimus ja olisiko se pitänyt tuoda tänne eduskuntaan. Oikeusoppineet ovat siitä varsin laajasti yksimielisiä, muun muassa Söderman ja viimeksi professori Martin Scheinin ovat todenneet, että kyseessä on valtiosopimus sekä kansainvälisen oikeuden kannalta että Suomen perustuslain kannalta, ja siitä syystä se olisi pitänyt tuoda eduskunnan käsittelyyn kuten valtiosopimus. Tässä on rikottu perustuslakia.

Seppo  Kääriäinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Tämä katsaus on todellakin hyvä katsaus, ja siinähän korostuvat suhteessa Suomeen nämä kolme ulottuvuutta, Euroopan unioni, Suomen ja Ruotsin yhteistyö ja Nato-kumppanuus, meille paljon turvaa ja suorituskykyä antavina yhteistyöulottuvuuksina. Edustaja Donner käytti mielestäni tarpeellisen jytäkän puheenvuoron siitä, että kuitenkin kaiken lähtökohta on se, että meillä on oma puolustuskyky kunnossa ja että kotipesä ylipäätään on kunnossa. Tämän perusasian korostaminen joka ikisessä paikassa näissä keskusteluissa on kuitenkin ensiarvoinen.

Jatkan tästä lyhyesti: minkälaisen arvon nyt herra ulkoministeri näkee meidän lähialueittemme ja naapurisuhteittemme vakaudella ja sillä, mitä Suomi voi omalta osaltaan tehdä, että lähialueellamme joka ilmansuuntaan päin katsottuna, joka naapuriin päin katsottuna, olisi vakaat ja ennustettavat olosuhteet?

Puhemies Eero Heinäluoma:

Myönnän vielä puheenvuorot edustajille Kiuru, Niikko, Uotila, Salolainen, Mustajärvi, Komi ja Soini, ja sen jälkeen ministerin puheenvuoro. — Edustaja Kiuru on ehtinyt poistua, sitten edustaja Niikko. Onko paikalla? On. Olkaa hyvä.

Mika Niikko /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Kanerva, olen samaa mieltä siitä, ettei Nato ole hyökkäävä osapuoli ensisijaisesti, kuten mainitsitte, mutta Nato-naruja taustalla kuitenkin vetää voimakkaasti Yhdysvallat. Jostain syystä Yhdysvalloilla on päivä toisensa perään sotia ja eturistiriitoja ajettavana ympäri maailmaa jatkuvasti. Siinä mielessä herää kysymys siitä, mikä mahtoikaan olla esimerkiksi Ukrainan kriisin tausta myös näissä asioissa, mitä siellä taustalla tapahtui.

Mutta, arvoisa puhemies, minulla ei olisi mitään sitä vastaan, että me liittyisimme Naton jäseneksi, mikäli pystyttäisiin takaamaan se, että me emme ole osallisia toisten holtittomiin kriiseihin, ja siitä minua ei ole saatu vakuutettua. Esimerkkinä vain, että jos Baltiassa tulisi jonkinnäköinen kriisitilanne Venäjän kanssa, niin tarkoittaisiko se silloin sitä, että Suomi olisi täysimittaisesti pian sodassa tämän kriisin kautta, koska eihän se rajoitu pelkästään aseapuun, vaan tulee jopa sodanjulistus jossain vaiheessa, jos kriisit menevät tarpeeksi pitkälle? Ei mikään suurvalta katso sivusta, jos jotkut osallistuvat heidän kriiseihinsä.

Kari Uotila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tästä pääministeri poistui, mutta hän korosti ja antoi ymmärtää selkeästi niin, että vaikka Suomella on pitkä perinne sotilaallisesti liittoutumattomana, puolueettomana maana, sillä ei ole enää tänä päivänä arvoa. Ja sen takia, kun hän on poistunut, kysyn ulkoministeriltä, jonka pitkää kokemusta ulkopolitiikassa arvostan kovasti, näkeekö hänkin niin, että se ei ole voimavara, tämä pitkä perinne, se rooli, mikä Suomella on ollut sotilaallisesti liittoutumattomana, puolueettomana, monessa maailmankolkassa rauhanrakentajana, sovittelijana, välittäjänä. Onko se kokonaan kadotettu tässä uusien tuulien puhaltaessa? Vai onko se olemassa, ja onko se sellainen voimavara, josta kannattaa pitää kiinni, joka antaa meille puhevaltaa kansainvälisillä foorumeilla, antaa meille vaikutusmahdollisuuksia laaja-alaisen turvallisuuden edistämiseen niin lähialueilla, Euroopassa kuin laajemminkin? Vai mikä on ulkoministerin käsitys?

Pertti Salolainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Tämä keskustelu EU-armeijasta hieman harhauttaa. Ei Eurooppaan tulisi missään olosuhteissa kahta armeijaa, Naton joukot ja sitten taas EU-joukot. Samat joukot olisivat käytettävissä. Kysymys on vain siitä, että silloin EU:ssa tehtäviin päätöksiin käytettäisiin näitä samoja joukkoja. Ei tänne tule mitään tupla-armeijaa missään olosuhteissa. Siihen ei ole taloudellisiakaan mahdollisuuksia. Tämä on erittäin tärkeä täsmennys tähän keskusteluun. Tässä on ollut harhautunutta käsitystä tästä asiasta.

Sitten vielä lopuksi: Meillä täytyy Suomessa myöskin aloittaa pohdinta siitä, mikä on meidän vastauksemme nyt sitten tähän Junckerin ajatukseen, miten me ideoimme tätä, kenties muiden kanssa, muiden liittoutumattomien kanssa, Ruotsin ja niin poispäin, mikä on meidän vastauksemme siihen. Ja tämä EU:n ratkaisu ei voi toteutua ilman, että se yhteensovitetaan tavalla tai toisella Naton kanssa tapahtuviin järjestelyihin. Se ei ole muuten mahdollista, koska ovat kysymyksessä samat joukot. (Jyrki Yrttiaho: Näin on!)

Markus Mustajärvi /vr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Politiikka on nimenomaan käsitteillä pelaamista, ja tämä harmaa vyöhyke -käsite on aika lailla mielenkiintoinen. Ja pitää kysyä, kuka sen luonut, kuka sen on lanseerannut käyttöön, löytyvätkö jäljet sieltä suomalaisesta kevennetystä trollitehtaasta. Eikä tarvitse edes sanoa, mikä Ulkopoliittisen instituutin rooli tämäntyyppisessä keskustelussa on.

Muistutan vielä tästä Nato-lähentymisestä. Sanon nyt sen suoraan, että ulkoministerin puheenvuorot ovat vähintäänkin ylimielisiä. Yksi hyvä käytännön esimerkki siitä, miten konkreettisella tavalla Suomea on viety lähemmäksi Natoa, on tämä tykistöohjushankinta. Yhdysvaltojen DFA:n perustelumuistiossa todettiin yksiselitteisesti, että se hankinta lähentää liittolaisuutta Naton, Yhdysvaltojen ja Suomen välillä — siis liittolaisuutta. Minusta se on hyvin konkreettinen esimerkki siitä, mistä on kyse myöskin näissä hankintapäätöksissä.

Katri Komi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! EU-komission asema turvallisuus- ja puolustuspoliittisen yhteistyön edistäjänä on vahvistunut, ja komissio on avannut entistä suuremmassa määrin omia rahoitus- ja tuki-instrumenttejään puolustusyhteistyön tarpeisiin. Katsauksen mukaan tämä mahdollistaa sen, että komissio voi ohjata yhteistyötä suuntaan, joka tukee yhteisesti tunnistettujen eurooppalaisten suorituskykypuutteitten korjaamista. Näettekö, että tämä Junckerin lausunto liittyy tähän keskusteluun, ja mihin suuntaan te haluaisitte tätä yhteistyötä suunnata, jos komissio alkaa käyttää tätä ohjausmahdollisuutta vahvemmin?

Arvoisa puhemies! Suomella on osaltaan tärkeä tehtävä Pohjolan ja Itämeren vakautta edistävänä maana. Ja kyllä, Suomi ylläpitää vakautta myös sotilaallisen liittoutumattomuuden mutta myös rauhanrakentamiseen aktiivisesti tähtäävän ulkopolitiikan kautta. Suomen ja Ruotsin yhteistyötä turvallisuuspolitiikassa ja sen laajentamisen pohdintaa pidän tärkeänä, mutta se ei tarkoita kuitenkaan minkään uuden unionin syntyä.

Timo  Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tämä keskustelu on ollut hyvin hyödyllinen, ja on syytä painottaa sitä, miten tämä ulkopoliittinen päätöksenteko Suomessa menee: eduskunnan puolesta siinä on ulkoasiainvaliokunnalla keskeinen rooli, sitten on hallitus ja tasavallan presidentti. Kyllä Suomen kansa odottaa, että näissä elintärkeissä isänmaan puolustusta, hyvinvointia ja sisäistä ja ulkoista turvallisuutta koskevissa asioissa on hyvä yhteistyö riippumatta kulloisistakin poliittisista hallituskoalitioista. Se on isänmaan etu. Ja ihmisiä askarruttavat nämä asiat aivan toisella tavalla julkisissa keskusteluissa kuin aikaisemmin. Siihen on pystyttävä vastaamaan, ja levottomuutta kaikista parhaiten liennyttää se, että meillä on yhteinen näkemys näistä asioista. (Markus Mustajärven välihuuto) — Edustaja Mustajärvi, te vastustatte asehankintoja, ymmärrän sen. Teidän puolue, jonka listoille te olette nyt menossa, on ainoa, joka ei ole sitoutunut Suomen puolustuskyvyn turvaamiseen siltä yhteiseltä pohjalta, me muut olemme sen tehneet. Ei tätä maata puupyssyillä puolusteta.

Markus Mustajärvi /vr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä olen aikoinaan omalta kohdaltani tehnyt sen ratkaisun, kun mietin — ja kävin ihan perusteellisen mietinnän — alanko opettelemaan ihmisen tappamista, ja se ei välttämättä ole helppo ratkaisu. Tein sen omakohtaisen valinnan, että tämä maailma on niin raadollinen, että voi joutua puolustamaan ase kädessä omia arvoja ja yhteisiä, sen maan yhteisiä, arvoja, ja minun ajattelussani on keskeistä tämä vanha SKDL:läinen linja: koko maan puolustaminen, yleinen asevelvollisuus ja sotilaallinen liittoutumattomuus. Se tarkoittaa nimenomaan sitä, että meillä on hyvin uskottava kansallinen puolustus ja myöskin työkalut sitä varten, että puolustuksella on uskottavuutta.

Mutta se, mitä vastustan, ovat nämä ylimitoitetut Nato-yhteensopivat korkean teknologian hankinnat, jotka vievät valtavan osan muulta maanpuolustukselta, ja se on työkalu viedä meitä lähemmäs ja lähemmäs Natoa. Se on se ongelma, edustaja Soini. (Timo Soini: Entäs jalkaväkimiinat?)

Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja

Herra puhemies! Aloitan vielä lukemalla viimeisen kappaleen alkupuheenvuorostani. Totesin näin: "Suomen turvallisuuden kulmakiviä ovat oman puolustuksen toimintakyvyn ohella katsauksessa kuvatut kehittyvät yhteistyörakenteet yhtä lailla kuin sellainen ulko- ja turvallisuuspolitiikka, joka tähtää yhteistyövaraisen kansainvälisen turvallisuuden vahvistamiseen ja pitää huolen siitä, ettei Suomi kenenkään silmissä näyttäydy maana, jonka aluetta voitaisiin käyttää ketään vastaan suunnattujen sotilaallisten uhkien lähteenä." Uskon, että tämä sisältää myös sen nimenomaisen vakauspoliittisen ajatuksen, jota edustaja Kääriäinen peräänkuulutti.

Haluaisin myöskin todeta, että tähän sisältyy se, että me itse määrittelemme oman politiikkamme emmekä vilkuile sitä, mitenkä eri yhteyksissä toiset valtiot läheltä tai kaukaa sitä haluavat käsitellä. Siitähän meillä on ihan ajankohtaisia esimerkkejä. Tämä siis edustaja Mustajärvelle, että vaikka jossain muistiossa voisi esiintyä näkemyksiä, ne eivät ole Suomen näkemyksiä, yhtä vähän kuin tuolla voi olla naapurimaassa tiedotusvälineissä tulkintoja ja näkemyksiä, jotka eivät ole Suomen näkemyksiä. (Markus Mustajärven välihuuto) Meillä täytyy olla sen verran selkeä linja ja sen verran omaa itseluottamusta, että me tiedämme, mitä me olemme kulloinkin tekemässä ja mitä me emme ole tekemässä.

Tähän vakauspolitiikkaan toki kuuluu hyvin vahvasti se, että haluamme tukea sekä omin toimin että Euroopan unionin jäsenenä kaikkea sellaista, mikä vahvistaa eri valtioiden kykyä sisäisesti vastustaa mitä tahansa ulkoisia paineita ja uhkia. Ja tässä suhteessa se, että Suomi on arvioitu toistuvasti maailman vähiten epäonnistuneeksi valtioksi, vaikka meilläkin voi epäonnistumisia olla, kertoo jotain siitä, että tämäntyyppinen demokratiaan, oikeusvaltioon, tasa-arvoiseen yhteiskuntamalliin perustuva pohja on se, jota me haluamme myöskin muissa maissa vahvistaa, koska tämäkin vahvistaa nimenomaan heidän omaa sekä sisäistä että ulkoista turvallisuuttaan. Meidän panoksemme ei ole sotilaallinen toiminta tai sotilaallinen tuki. Kun kysyttiin Baltian maiden osalta, niin tämä niin sanottu reassurance-politiikka on Naton politiikkaa, se ei ole Suomen politiikkaa. Muulla tavoin osallistumme ja haluamme tukea näiden maiden mahdollisuuksia ja kykyjä oman turvallisuutensa vahvistamiseen.

Mutta ehkä kannattaa panna merkille sekin, että ne maat, jotka eniten ovat huolissaan turvallisuudestaan, ovat juuri näitä uusia Nato-maita tänä päivänä. Suomi, jolla on oma historiansa, toisenlainen historia, ei koe samanlaista tilannetta, mutta totta kai meidän pitää olla mukana kansainvälisessä yhteistyössä EU:n ja muissa puitteissa näiden turvallisuusrakenteiden vahvistamiseksi, vastakohtien purkamiseksi.

Kun edustaja Uotila kysyi, mikä on se pohja tai tällainen historia, emme me tietenkään tätä Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan pitkään historiaa ole hylkäämässä, vaan totta kai me rakennamme sille pohjalle. Esimerkiksi eilen minulla oli tilaisuus olla Genevessä puhumassa ihmisoikeusneuvostossa, aseriisuntakonferenssissa ja yhdessä South Centren kanssa järjestetyssä kehityspoliittisessa tilaisuudessa, ja uskon, että kaikissa näissä myöskin korostui se ja kuuntelijat ymmärtävät sen pitkän linjan, johonka nämä Suomen näkemykset tänä päivänä Euroopan unionin jäsenenä perustuvat, ja se antaa meille lisää vaikutusmahdollisuuksia toimia niiden asioiden puolesta, joita olemme aina pitäneet tällaisen vakauspolitiikan keskeisinä tekijöinä. Tämä on se pohja, jolle me haluamme tulevaisuudessakin Suomen turvallisuutta ja meidän panostamme turvallisuuden, kansainvälisen turvallisuuden, vahvistamiseksi rakentaa. — Kiitos.

Keskustelu päättyi.

​​​​