Täysistunnon pöytäkirja 169/2014 vp

PTK 169/2014 vp

169. TIISTAINA 10. MAALISKUUTA 2015 kello 10.09

Tarkastettu versio 2.0

10) Kansalaisaloite: Rattijuoppouden rangaistuksia on tiukennettava (KAA 3/2014 vp)

 

Anne Holmlund /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Lakivaliokunta on vielä näin eduskuntatyön loppumetreillä saanut käsitellyksi valiokuntaan valmisteltavaksi lähetetyn kansalaisaloitteen, joka koskee rattijuopumuksen rangaistusten tiukentamista. Pidän tärkeänä sitä, että valiokunta haasteellisesta työtilanteesta huolimatta on halunnut käsitellä asian mahdollisimman perusteellisesti ja pyrkinyt löytämään sekä käytännön toimia että myös jatkoselvitystoimeksiantoja, joilla rattijuopumukseen voitaisiin nykyistä tehokkaammin puuttua. Totuuden nimissä on myös todettava, että jos asiaan olisi helppoja ja yksinkertaisia ratkaisuja, ne olisi varmasti jo toteutettu. Tämä ei kuitenkaan saa olla esteenä sille, että luopuisimme pyrkimyksestä asiantilan parantamiseen.

Valiokunnan mietintö on pitkä, ja se sisältää myös paljon lukuja ja tilastotietoja. Näiden kautta on pyritty hahmottamaan niitä asioita, jotka ovat merkityksellisiä rattijuopumuksen torjunnassa ja rangaistavuudessa. Lukuja tulkittaessa on aina syytä muistaa, että kylmien numeroiden taakse mahtuu suuri määrä inhimillistä kärsimystä, joka olisi voitu välttää, jos ennaltaehkäisy toimisi aukottomasti ja ihmiset toimisivat vastuullisesti. Tässä työssä riittää edelleen haastetta, ja asian tärkeys nousi vahvasti esille myös valiokuntakäsittelyn aikana.

Arvoisa puhemies! Lakivaliokunta ehdottaa mietinnössään, että eduskunta hyväksyy kuusi kansalaisaloitteeseen "Rattijuoppouden rangaistuksia on tiukennettava" liittyvää lausumaa toimenpiteistä rattijuopumusten ehkäisemiseksi. Muodollisesti ehdotukset lainvalmisteluun ryhtymisestä ehdotetaan hylättäväksi.

Lakivaliokunta pitää tärkeänä tieliikenteen turvallisuuden parantamista ja rattijuopumusrikosten ennaltaehkäisyä. Kansalaisaloitteella on puututtu vakavaan yhteiskunnalliseen ongelmaan, ja tavoite torjua rattijuopumuksia on erittäin kannatettava. Rattijuopumus on myös merkittävä liikenneturvallisuusongelma, ja sen torjumiseen tulee panostaa riittävästi. Valiokunnan näkemyksen mukaan rattijuopumusta ei tule hyväksyä missään muodossa.

Valiokunnan mielestä rattijuopumus on olennaisesti alkoholi- ja terveyspoliittinen ongelma. Siihen syyllistyvät ovat tutkimusten mukaan useimmiten alkoholin suurkuluttajia ja päihderiippuvaisia. Rikosoikeus on viimesijainen keino ratkaista tämänkaltaisia yhteiskunnallisia ongelmia. Siitä huolimatta myös rikosoikeudellisia keinoja kiistatta tarvitaan.

Suomalaisen kriminaalipolitiikan keskeisenä perusteena on pitkään ollut se, että ollakseen legitiimi rikosoikeudellisen järjestelmän tulee heijastaa kansalaisten oikeustajua. Toisaalta lainsäädännön on samalla täytettävä tietyt oikeudelliset reunaehdot, jotka seuraavat perustuslaista, lainsäädännön perusperiaatteista sekä oikeudenalakohtaisesta sääntelytraditiosta. Tasapaino on haettava näiden joskus toisistaan kaukanakin olevien seikkojen väliltä.

Valiokunnan näkemyksen mukaan kansalaisaloitteella on nostettu tärkeitä kysymyksiä keskustelun kohteeksi. Julkinen keskustelu ja kampanjointi viestivät, ettei alkoholi liikenteessä ole hyväksyttävää. Uskon, että tämän kansalaisaloitteen yhteydessä käyty keskustelu on omiaan vaikuttamaan rattijuopumuksen vastaiseen asenneilmapiiriin ja edistämään siten myös liikenneturvallisuustyötä.

Tärkeintä rattijuopumuksen torjunnassa ovat ennalta ehkäisevät toimenpiteet, joilla on myös todellista vaikutusta. Valiokunnan käsityksen mukaan rattijuopumuksia voidaan ehkäistä ennen kaikkea edistämällä alkolukon käyttöä ja panostamalla liikenteen valvontaan. Myös päihdepolitiikka ja erityisesti päihdeongelmien hoito ja ehkäisy samoin kuin alkoholin kokonaiskulutus ovat yhteydessä rattijuopumukseen. Erityisen tärkeää on nuorten hoitoonohjaus.

Arvoisa puhemies! Keskityn seuraavaksi valiokunnan lausumaehdotuksiin.

Alkolukko. Suomi on ollut Euroopassa edelläkävijä alkolukon käytössä. Suomessa alkolukon käyttö aloitettiin vuonna 2005, jolloin käynnistettiin rattijuopumukseen syyllistyneille kuljettajille tarkoitettu kokeilu alkolukolla valvotusta ajo-oikeudesta. Valvottu ajo-oikeus vakinaistettiin vuonna 2008, minkä jälkeen alkolukon käyttö on vähitellen yleistynyt. Alkolukolla valvottuun ajo-oikeuteen määrättyjen osuus kaikista rattijuopumuksesta tuomituista on kuitenkin edelleen varsin alhainen. Vuonna 2012 käräjäoikeuksissa tuomittiin rattijuopumusrikoksista yhteensä 16 080 henkilöä ja valvottuja ajo-oikeuksia myönnettiin 511. Alkolukolla valvotun ajo-oikeuden asemaa on tämän vuoksi tarpeen vahvistaa.

Joulukuussa 2012 tieliikenteen turvallisuuden parantamisesta annetun valtioneuvoston periaatepäätöksen mukaan valvotun ajo-oikeuden asemaa tulisi vahvistaa niin, että tuomioistuin määrää valvotun ajo-oikeuden rattijuopumukseen syyllistyneen annettua siihen suostumuksensa. Nykyisin rattijuopumuksesta epäilty joutuu erikseen pyytämään valvottua ajo-oikeutta, minkä vuoksi valvottuja ajo-oikeuksia jää määräämättä, vaikka edellytykset muuten täyttyisivät. Lakivaliokunta pitää voimassa olevan lain muuttamista perusteltuna.

Edellä todetun perusteella valiokunta ehdottaa, että eduskunta hyväksyy lausuman siitä, että hallituksen on ryhdyttävä kiireellisesti toimiin alkolukon käytön lisäämiseksi.

Vähäinenkin määrä alkoholia tai muuta päihdettä saattaa heikentää henkilön kykyä toimia ajoneuvon kuljettajana. Päihteettömään liikenteeseen pyrkivä liikennepolitiikka edellyttää, että päihteiden käyttöön liikenteessä voidaan tarvittaessa puuttua myös turvaamistoimin. Tämän vuoksi valiokunta ehdottaa, että eduskunta hyväksyy lausuman, jonka mukaan hallituksen tulee valmistella lainsäädäntöehdotukset siitä, että valvontaviranomaiselle annetaan toimivalta keskeyttää alkoholin tai muun päihdyttävän aineen vaikutuksen alaisena ajoneuvoa kuljettavan henkilön ajo, vaikka teko ei sellaisenaan täyttäisi rattijuopumusrikoksen tunnusmerkistöä.

Kolmantena kysymyksenä selvitys promillerajojen tarkoituksenmukaisuudesta. Lakivaliokunta ei tässä yhteydessä pidä perusteltuna käynnistää lainvalmistelua promillerajojen laskemiseksi. Sen sijaan valiokunta ehdottaa, että eduskunta hyväksyy lausuman, että hallitus laatii selvityksen, jossa sekä perustunnusmerkistön mukaisen rattijuopumuksen että törkeän rattijuopumuksen promillerajan tarkoituksenmukaisuutta arvioidaan kokonaisvaltaisesti eri näkökohdat huomioon ottaen. Tällöin mahdollisista muutoksista aiheutuvat hyödyt, haitat ja ennen kaikkea vaikuttavuus voitaisiin arvioida kokonaisuutena.

Seuraavana selvitys rangaistuskäytännöstä ja -asteikoista. Rattijuopumuksesta voidaan tuomita enintään 6 kuukautta vankeutta ja törkeästä rattijuopumuksesta 2 vuotta vankeutta. Kuolemantapauksissa rikoslaki mahdollistaa jo nykyään huomattavan ankarien rangaistusten tuomitsemisen. Esimerkiksi törkeästä rattijuopumuksesta, törkeästä kuolemantuottamuksesta ja törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta tuomittava enimmäisrangaistus on 9 vuotta vankeutta. Lakivaliokunta toteaa, että rikosten rangaistusasteikot on määriteltävä tekojen haitallisuuden ja paheksuttavuuden eli niiden rangaistusarvon mukaan. Nykyisiä rangaistusasteikkoja on pidetty tässä valossa perusteltuina. Valiokunta kuitenkin ehdottaa, että eduskunta hyväksyy lausuman, että hallituksen tulee laatia selvitys rattijuopumuksen rangaistuskäytännöistä. Selvityksessä tulee erityisesti kiinnittää huomiota kuolemantapauksiin päättyneiden rattijuopumusten rangaistuskäytäntöön ja vähimmäis- ja enimmäisrangaistuksiin.

Viidentenä toimenpiteenä lakivaliokunta nostaa esille nuorten rattijuopumuksesta epäiltyjen päihdetilanteen kartoituksen. Valiokunta ehdottaa, että eduskunta hyväksyy lausuman siitä, että hallituksen on tehostettava nuorten rattijuopumuksesta epäiltyjen päihdetilanteen kartoitusta ja siihen liittyviä jatkotoimia.

Kuudentena: kokonaisvaltainen toimenpideohjelma rattijuoppouden ehkäisemiseksi. Suomessa on tehty pitkään suunnitelmallista ja tavoitteellista liikenneturvallisuustyötä. Valtioneuvosto on hyväksynyt 5.12.2012 periaatepäätöksen tieliikenteen turvallisuuden parantamiseksi. Toimenpideohjelman perustelujen mukaan ohjelma sisältää vuosina 2012—2014 valmisteltavia toimenpiteitä. Lakivaliokunta katsoo, että tätä työtä on tarpeen jatkaa, ja ehdottaa, että eduskunta hyväksyy lausuman, että hallitus valmistelee uuden kokonaisvaltaisen periaatepäätöksen liikenneturvallisuuden parantamiseksi.

Arvoisa puhemies! Valiokunnan mietintö on yksimielinen. Tässä yhteydessä haluan myös kiittää lakivaliokuntaa tämän asian tasapuolisesta ja kiihkottomasta käsittelystä. Uskon, että parhaan tuloksen voimme saavuttaa löytämällä sellaisia toimia, joilla on mahdollisimman paljon vaikuttavuutta sen kannalta, että kukaan ei tulevaisuudessa vammautuisi tai menettäisi henkeään rattijuopon vastuuttoman ja rikollisen toiminnan takia. Kuten lakivaliokunta on mietinnössään todennut, yksikin rattijuopumusonnettomuudessa kuollut tai vammautunut uhri on liikaa.

Arvoisa herra puhemies! Haluan tässä yhteydessä myös käyttää tilaisuutta hyväkseni. Tämä lienee minun viimeinen esittelypuheenvuoroni lakivaliokunnan puheenjohtajana kuten myös kansanedustajana, ja haluan kiittää kaikkia kollegoja 13 vuoden hyvästä yhteistyöstä. Ehkä tähän loppuun haluan myös todeta vielä sen, että toivon lämpimästi, että eduskunta pitää kaikissa tilanteissa kiinni hyvästä ja huolellisesta lainsäädäntötyöstä. Mielestäni olemme sen velkaa kansalaisille.

Arvoisa puhemies! Kiitos.

Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:

Kiitoksia, edustaja Holmlund. — Halutaanko käyttää pieni minidebattikierros, joka heijastuu sitten tietenkin varsinaisten puheenvuorojen määrään, otaksuisin? Joo, järjestetään pieni minidebatti. Painakaa sitä vastauspuheenvuoro-painiketta, ja jos ministeri ottaa ylös näitä kysymyksiä, niin tämän debatin jälkeen olisi heti mahdollisuus sitten vastailla.

Sirkka-Liisa Anttila /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin kiitos valiokunnan puheenjohtaja Holmlundille asian erittäin hyvästä ja perusteellisesta esittelystä. Siinä on paljon sellaista, mihin on erittäin helppo yhtyä.

Tuli tässä vain mieleeni yksi kysymys, kun alkolukkoa mainostettiin tai siitä kerrottiin yhtenä keinona. Eikö nyt sitten pitäisi toimia niin, että jokaisessa autossa on se alkolukko varusteena, ettei se puutu enää kenenkään autosta? Silloin tavallaan siitä syntyy se este sille, että lähdetään humalassa ajamaan autoa. Tämä lienee yksi erittäin hyvä ja tärkeä mahdollisuus. Nyt pitää vain toimia niin, että autojen suunnittelijoille, autojen rakentajille kerrotaan, että tämän pitää olla välttämättömyysvarusteena siellä autossa.

Mutta kaiken kaikkiaan näistä rangaistuksista. Usein kun lukee lehdistä — vaikka oikeuslaitosta ei pitäisi kansanedustajien arvostella, mutta en arvostelekaan, vaan arvioin — tilanteesta, jossa liikenteessä rattijuoppo ajaa yli ihmisen niin, että tämä kuolee, niin ovathan ne tuomiot siitä suhteessa siihen, mitä siitä on seurannut, minusta lieviä.

Mika Niikko /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiitos lakivaliokunnan puheenjohtaja Holmlundille ja onnea uusiin koitoksiin eduskuntakauden päättymisen jälkeen.

Arvoisa puhemies! Tässä lakivaliokunnan mietinnössä korostetaan sitä, että rikosoikeudellisen järjestelmän tulee heijastaa kansalaisten oikeustajua, ja täällä korostetaan sitä, että lain pitää olla ihmistä suojeleva ja sen pitää olla siinä mielessä oikein mitoitettu, jotta siitä tulee tunne, että minun oikeuksiani on kohdeltu oikein.

Arvoisa puhemies! Kun me tiedämme, kuinka lieviä rangaistuksia saadaan törkeän rattijuopumuksen ja törkeän kuolemantuottamuksen kohdalla, keskimäärin niissä tuomiot ovat alle 2,5 vuotta vankeutta, ja kun tiedetään, että ensikertalainen istuu siitä alle puolet, niin eihän tämä mitenkään voi olla linjassa. Nyt lakivaliokunnan mietinnön sisältö antaa vain toivomuksia seuraavalle hallituskaudelle ja ministeriölle valmistella sitä, että alarajoja rangaistuksissa ruvetaan nostamaan. Tosin lakivaliokunta olisi ihan hyvin voinut itse määritellä lainsäädäntöä siten, että alarajaa oltaisiin nostettu jo nytten.

Anu Urpalainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiitokset lakivaliokunnalle hyvin tehdystä työstä tämän kansalaisaloitteen osalta.

Edustaja Niikko kysyi, miksi lakivaliokunta ei tehnyt ja määritellyt näitä rajoja saman tien. Mielestäni valiokunnan puheenjohtaja totesi tuossa loppupuheenvuorossaan, kun hän päättää tämän kauden ja täällä eduskunnassa olon, juuri sen, että hyvä lainvalmistelu vaatii perusteelliset selvitykset ja hyvän valmistelun. Siihen mielestäni nämä ponnet, lausumaehdotukset hyvin ohjaavatkin. Odotan todella sitä hyvää valmistelua tämän asian osalta.

Mutta olisin kysynyt kuitenkin, kun tiedän, että varmaan oikeusministeriössä on näihin asioihin perehdytty hyvin: kun Euroopassa erityisesti ajokieltojen osalta on paljon pidemmät ajat kuin meillä Suomessa, oletteko tämän kansalaisaloitteen rinnalla jo pohtinut sitä, että kun Suomi on oikeastaan kärkimaana siinä, että meillä on todella lyhyet ajokiellot, niin millä tavalla tätä asiaa vahvemmin nyt tässä selvityksessä voitaisiin viedä eteenpäin, niin että mekin olisimme ennalta ehkäiseviä ja puuttuisimme ongelmiin napakasti niin, että se viesti kansalaisille on hyvin selvä?

Tapani  Tölli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yhdyn niihin kiitoksiin, että lakivaliokunta on tehnyt perusteellista työtä, mutta olisin odottanut vielä vähän konkreettisempia ehdotuksia. Lausumaehdotukset ovat sinänsä hyviä, mutta on tärkeää, että ne eivät jää vain lausumiksi vaan muuttuvat konkreettiseksi toiminnaksi. Jokunen asia siitä.

Yksi on promilleraja. Kun sitä promillerajaa ei alenneta, niin viestihän on se, että pikkusen päissään voi ajaakin, ja se viesti ei ole oikea. Kyllä se on sillä lailla, että jos otat, niin et aja. Minä en ymmärrä sitä, että oikeusministeriö on vastustanut promillerajan alentamista.

Toinen asia, johon kiinnitän huomiota, on ajoneuvon takavarikoiminen valtiolle. Sehän on nytkin mahdollista. Valiokunta olisi voinut rohkaista sitä, että varsinkin uusintatapauksissa tätä toteutetaan. Siitä on saatu hyviä tuloksia.

Kolmas asia on sitten nämä seuraamusvaikutukset, muun muassa ajokielto ja varsinaiset rangaistukset. Kyllä niitä pitäisi voida koventaa.

Pirkko  Ruohonen-Lerner /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olemme varmasti kaikki sitä mieltä, että jokainen rattijuopon aiheuttama kuolema tai tapaturmainen onnettomuus on täysin tuomittava ja pitäisi kaikin keinoin ehkäistä. Olen usein pohtinut sitä, että meillä on kohtalaisen lievät rangaistukset rattijuoppoudesta ja meidän päihdehuoltopalvelumme ovat hyvin heikossa tilanteessa tällä hetkellä, kun ei ole resursseja tehdä näitä maksusitoumuksia. Kysyisinkin ministeriltä tässä yhteydessä, mikä hänen käsityksensä on tästä alkoholiongelmaisten hoitotilanteesta.

Amerikassa rattijuoppojen kuvat laitetaan lehteen. Mielestäni sitä asiaa pitäisi pohtia myös Suomessa, koska kuvan laittaminen lehteen olisi julkinen häpeärangaistus. Naapurit saisivat tietää, ja sitä kautta uskoisin, että sillä olisi tehokas ennalta ehkäisevä vaikutus siten, (Puhemies koputtaa) että ihmiset miettisivät kaksi kertaa ennen kuin lähtevät juovuksissa autoa ajamaan.

Pia Kauma /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta on erittäin hyvä, että kansalaiset ovat olleet hereillä tässä asiassa ja tuoneet tällaisen kansalaisaloitteen eduskunnan käsiteltäväksi. Odotan todella seuraavalta eduskunnalta, että tähän asiaan puututaan.

Erityisesti olen ihmetellyt, ministeri, teidän sanomaanne siitä, että rangaistuksia ei pidä koventaa, koska sillä ei voida ennalta ehkäistä niitä uusia rattijuopumustapauksia. Minusta se on aika hämmentävää, koska kuitenkin pitää ottaa huomioon myöskin se uhri, uhrin omaiset ja ympäröivä yhteiskunta, jonka myöskin täytyy kokea, että rangaistukset ovat oikeudenmukaisia. Tällä hetkellä esimerkiksi törkeästä varkaudesta saa isomman tuomion kuin rattijuopumuksen aiheuttamista vahingoista. Edustaja Urpalainen otti tässä äsken esiin, että myöskin nämä ajokiellot voisivat olla pidempiä. Otan tässä esimerkiksi Ranskan, jossa kuljettaja saa varsinaisen rattijuopumustuomion lisäksi kymmenen vuoden ajokiellon ja sitten viiden vuoden pituisen lisätuomion, jos uhrin haitta kestää yli kolme kuukautta. Mitä mieltä olette tästä, arvoisa ministeri?

Vesa-Matti Saarakkala /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Mietintö sinänsä on asiallinen ja hyvä, mutta — aivan niin kuin moni muu edustaja — olisin toivonut ehkä tiettyä konkreettisuutta tähän, selkeyttä lisää tähän jatkoon.

Tämän promillerajan alentamisen osalta olisin ollut sitä mieltä, että se olisi pitänyt laskea 0,2:een, jolloinka se viesti olisi ollut selkeä, että ei pidä ajaa, mikäli ottaa, ja nyt tämä viesti, pelkään, muodostuu ikään kuin hieman vääräksi, vaikka sitä ei tässä haluttaisikaan.

Rangaistusten osalta olisin toivonut sitä, mitä tässä kansalaisaloitteessa esitettiin, että ensimmäisestä kiinnijäämisestä pitäisi seurata ajokielto ja hoitoonohjaus ja seuraavien kiinnijäämisten seurauksena olisi tilanteen mukainen pakkohoito ja rangaistuksena ehdoton vankeus. Että tämäntyyppisiä pitäisi harkita. Ja aivan niin kuin edustaja Ruohonen-Lerner tuossa toi esille ja muutkin, muualla on myös paljon tiukempaa suhtautumista tällaisiin rattijuopumuksiin, ja tietynlainen häpeään saattaminen on mielestäni ihan asiallista, kun kyse on kuitenkin ihmishengistä ja henkeen ja terveyteen kohdistuvista rikoksista.

Ari Torniainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vaikka lakivaliokunta esittää, että tähän tärkeään kansalaisaloitteeseen sisältyvät ehdotukset lain valmisteluun ryhtymisestä hylätään, niin lakivaliokunnan kuusi lausumaehdotusta ovat kuitenkin hyvin lähellä kansalaisaloitteen tarkoitusta. Minusta nuo lausumaehdotukset velvoittavat hallitusta pikaisiin toimiin kansalaisaloitteen päämäärien eteenpäinviemiseksi.

Kansalaisaloitteen tekijät ovat nostaneet esille erittäin tärkeän asian. Lähtökohtana tulee olla, että päihteet, alkoholi ja tieliikenne eivät sovi yhteen. Meidän kaikkien tulee tehdä kaikkemme rattijuoppouden ja rattijuopumusonnettomuuksien ehkäisemiseksi.

Arja  Juvonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Myös omasta puolestani haluan kiittää lakivaliokunnan puheenjohtajaa Anne Holmlundia niin kuluneesta kaudesta kuin myös tämän aloitteen käsittelyssä mukana olemisesta, ja toivotan kaikkea hyvää sitten sinne tulevaisuuteen. Kaikkea hyvää toivon toki myös kaikille niille ihmisille, jotka ovat joutuneet kohtaamaan rattijuopon tuolla liikenteessä ja loukkaantuneet tai menettäneet läheisensä. Näin ei saisi olla.

Lakivaliokunta on tähän mietintöön esittänyt kuutta erilaista lausumaa, ja toki me olemme valiokunnassa toivoneet, että näillä lausumilla olisi kestävyyttä ja kantavuutta ja ne toisivat jotakin uutta sitten tähän politiikkaan. Kysynkin teiltä, hyvä ministeri: kun itse ajattelen, että lausumalla on merkitystä, niin eikö näin ole, että nämä tavallaan myös etenevät ja näihin selvitystöihin, mitä valiokunta edellyttää, ryhdytään? Totta kai voimme miettiä, ovatko minimirangaistukset kohdallaan törkeissä rattijuopumustuomioissa. Olisi voinut vaikka ajatella, että tulisiko sen ollakin 4 kuukautta — 4 vuotta. Ehkäpä tällaista selvitystyötä nyt sitten on tulossa, kun lausuma 4 (Puhemies koputtaa) edellyttää, että tehdään selvitys ja kiinnitetään huomiota kuolemantapauksiin päätyneiden rattijuopumusten rangaistuskäytäntöön (Puhemies koputtaa) ja vähimmäis- ja enimmäisrangaistuksiin. Toki on, että me emme voi arvostella...

Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:

(koputtaa)

Edustaja Juvonen, minuutti on suhteellisen lyhyt aika.

Puhuja:

Anteeksi, puheenjohtaja. Aivan, juuri näin. Minä katsoin koko ajan, että 2 minuuttia. Anteeksi, pahoittelen.

Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:

Ei mitään, kestämme tämän.

Puhuja:

Kiitos.

Katri Komi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Tuohon edustaja Töllin puheenvuoroon voi yhtyä ja samoin niihin puheenvuoroihin, jotka rangaistuskäytäntöjä ovat täällä kommentoineet. Samoin koskien päihdepalveluita, joihin täällä on viitattu, minun mielestäni on selvää, että Suomessa pitäisi pyrkiä entistä vaikuttavampiin päihdepalveluihin. Yksi syy, miksi kunnista ei tehdä enää maksusitoumuksia niin helposti, on se, jos nähdään, että tulosta ei tule. Tutkimustenkin mukaan Suomessa ohjataan aivan liian myöhään päihdeongelmainen hoitoon.

Itse tähän rattijuoppoteeman vielä. Rattijuopoista yleistäen noin kolmasosa on nuoria ensikertalaisia, joihin yleensä voidaan vaikuttaa promillerajan laskemisella, puhuttamisella ja valistuksella. Kolmasosa on näitä alkoholin suurkuluttajia ja pitkän aikavälin uusijoita, joihin voidaan vaikuttaa alkolukolla useimmiten parhaiten. Ja kolmasosa on alkoholiongelmaisia ja kortittomia kuskeja, ja käytännössä ajoneuvon takavarikointi on ainut tapa, joka heihin voi tepsiä.

Lopputulemana: Suomessa meillä on edelleen erittäin suuri asenneongelma alkoholin suhteen. Turhan moni aikuinen, lapsi ja vanhus joutuu kärsimään tästä, puhumattakaan kansantalouden kustannuksista.

Reijo  Hongisto /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Anttila otti esille alkolukon tarpeellisuuden näissä autoissa. Olen hänen kanssaan samaa mieltä, että alkolukko on erinomaisen hyvä lisävaruste ja -väline, mutta totean samalla, että on syytä pohtia useamman kerran, kannattaako alkolukkoa määrätä pakolliseksi kaikkiin ajoneuvoihin. Minä lähden siitä, että alkolukko määrättäisiin tällaisen henkilön autoon, joka tuomitaan rattijuopumuksesta, kerran tai useamman kerran. Mutta meillä tuolla teiden päällä ajaa kymmeniätuhansia autoilijoita, jotka eivät koskaan ole nauttineet alkoholia eivätkä alkoholia nauti, ja jos alkolukko määrätään pakolliseksi tähän ajoneuvoon, se nostaa ajoneuvon hintaa, ja tuntuisi perin harmilliselta, jos henkilö, joka ei sitä lisävarustetta koskaan elämänsä aikana tarvitse, joutuisi siitä maksamaan. Siitä olen samaa mieltä todellakin, että jos rattijuopumukseen syyllistyy, niin alkolukon käyttöä voidaan lisätä, mutta sitä ei saisi mielestäni yleistää.

Satu Haapanen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Rattijuopumus rikoksena on mielestäni erityisen tuomittavaa, koska se kohdistuu aina viattomiin ihmisiin ja kumpuaa vielä ihmisen välinpitämättömyydestä lähimmäisiä kohtaan.

Mielestäni promillerajaa tulisi tiukentaa vaikka siihen 0,2:een, tai ihan nollaankin promilleen. Sitten auton takavarikointia kyllä tulee harkita tilanteen mukaan, ja jos ei nyt ensimmäisestä kerrasta, niin ainakin sitten toisesta ajoneuvo pitäisi takavarikoida, myöskin ajokielto saattaa voimaan. Peräisin myöskin yhteisön ja muiden ihmisten vastuuta asiassa, niin että he pysäyttävät tämmöisen henkilön, joka aikoo päihtyneenä lähteä ajamaan. Rattijuopumuksen aiheuttamat vammat maksavat meille kaikille ihmisille Suomen valtiossa. Sitten vielä yksi pointti: autokouluissa täytyy tietysti asiaan kiinnittää erityistä huomiota.

Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:

Edustaja Anttila vielä, ja sitten ministeri.

Sirkka-Liisa Anttila /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen valmis harkitsemaan sitä, onko se pakollinen kaikille, mutta tällä hetkellä esimerkiksi taksit, kun lähtevät liikkeelle, puhaltavat, ja se toimii erittäin hyvin. Se täytyy sitten katsoa, missä se tarvitaan, mutta ei sitä kovin paljon voi sen takia rajoittaa, että me emme kykene sitten puuttumaan niihin tapauksiin, jotka kuitenkin ajavat humalassa, vaikka eivät joudu siitä kiinni, koska niitäkin on ilmeisesti tavattoman paljon. Joten se kannattaa tarkkaan harkita.

Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:

Ja sitten ministeri Henriksson, 5 minuuttia tuosta puhujakorokkeelta, olkaa hyvä.

Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson

Arvoisa puhemies, värderade talman! Tämähän on erittäin tärkeä kansalaisaloite. Meillä rattijuopumus on huomattava yhteiskunnallinen ongelma, ja se johtaa vuosittain lukuisiin kuolemiin ja loukkaantumisiin sekä aineellisiin menetyksiin. Tässä on esitetty hyviä kysymyksiä, ja yritän vastata niihin parhaani mukaan.

Ensinnäkin valiokuntahan on nostanut lausumaehdotuksiin eräitä tärkeitä toimenpiteitä. Rattijuopumuksia voidaan ehkäistä ennen kaikkea edistämällä alkolukon käyttöä. Tässä minä olen ihan samaa mieltä myös edustaja Anttilan kanssa, että tulevaisuudessa meillä pitäisi olla sellaiset autot, että niissä olisi automaattisesti alkolukko. Nyt tässä pitää muistaa, että liikenneministeri vastaa autoilusta. Hän vastaa myös ajokielloista, ja näin ollen en tarkasti tietenkään pysty hänen puolestaan nyt täällä puhumaan, mutta itse olen sitä mieltä, että tulevaisuuden autoissa pitäisi olla alkolukko. Ihan niin kuin edustaja Anttila nosti esille, taksikuskithan käyttävät niitä jo tänään ja se toimii ihan hyvin.

Valiokunta nostaa myös esille mahdollisuuden keskeyttää niin sanotun maistelleen henkilön ajon. Tämäkin on tärkeä hanke, ja tämä taas menee sisäministerin putiikin puolelle. Itse kannatan myös tätä, että jos poliisi huomaa, että liikenteessä on henkilö, jolla on esimerkiksi 0,3 promillea veressä, ja jos poliisi jotenkin on sitä mieltä, että hän omalla ajollaan nyt vaarantaa liikennettä, niin totta kai hänet pitää saada pysäyttää, ja tähän meidän pitää myös mennä.

Sitten tärkeätä on nuorten hoitoonohjaus, ja silloin ollaan sosiaali- ja terveysministerin tontilla. Niin kuin, arvoisat edustajat, huomaatte, rattijuopumus on sellainen asia, joka koskettaa monta ministeriötä, monta hallinnonalaa. Sen takia tässä tarvitaan myös tiivistä yhteistyötä.

Sitten tässä on nostettu esille rangaistuskäytäntöasioita, rangaistusten koventamista ja promillerajan nostamista. Näistä asioistahan on keskusteltu koko tämän eduskuntakauden. Edelleen on todettava, että mahdollisuudet vaikuttaa rattijuopumuksiin rangaistuksia koventamalla tai promillerajoja alentamalla ovat valitettavasti melko rajalliset. Tämä näin, koska tutkimustieto ei tue väitettä, että rangaistusten kiristäminen vaikuttaisi rattijuopumusten määrään. Meillä on jonkun verran kokemustakin tästä vuodelta 94, kun törkeän rattijuopumuksen promillerajaa laskettiin. Se merkitsi sinänsä huomattavaa rangaistusten ankaroitumista ja oli varmasti paikallaan, mutta ei se vähentänyt rattijuoppoja liikennevirrassa, ja tämä asia pitää ymmärtää.

Se on sitten eri asia, että jos me muusta syystä haluamme koventaa rangaistuksia, niin sitten tehdään niin, mutta siitä, että sillä olisi ennalta ehkäisevä suora vaikutus rattijuopumusten määrään, ei tutkimusnäyttöä valitettavasti ole, ei ole muistakaan maista. Tässä on tärkeätä, että meidän Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos myös pystyy tätä asiaa seuraamaan ja antamaan meille sitä tietopohjaa, mitä tarvitaan, kun tällaisia keskusteluja käydään ja päätöksiä sitten tehdään.

Hyvä piirre tällä hetkellä on se, että rattijuopumusonnettomuudet ovat vähentyneet ja alkoholia nauttineiden osuus liikennevirrassa on laskenut, ja sehän on erittäin hyvä mutta ei vielä riittävästi. Sen takia meidän on tehtävä paljon työtä sen eteen, että saadaan parempi ajokulttuuri tähän maahan. Sen pitäisi olla itsestäänselvä, että jos on ottanut vähänkään, niin ei lähde ajamaan.

Sitten tilannehan on se, että käytännössä ne, jotka aiheuttavat suurimmat vahingot liikenteessä, ovat ne, jotka syyllistyvät törkeään rattijuopumukseen. Valitettavasti juuri näihin tapauksiinhan liittyvät myös nämä kuolemantapaukset. Suuressa osassa näitä onnettomuuksia myös kuljettaja itse kuolee. Näin ollen silläkään, että laskettaisiin promillerajaa, ei ole suoranaista vaikutusta siihen, että näitten rattijuopumusten määrä laskisi.

Se on eri asia, jos me muuten haluamme, että promillerajaa lasketaan, mutta silloin meidän pitää myös miettiä sitä, millä tavalla poliisia resursoidaan, koska liikennevalvonta on tässä äärimmäisen keskeisessä roolissa. Turvaamalla riittävä liikennevalvonta minä ainakin uskon, että me voimme jo ennalta ehkäistä enemmän. Mutta se pitää myös muistaa, että jos promillerajaa lasketaan esimerkiksi 0,2:een ja poliisilla on samat resurssit kuin tänä päivänä, niin kun poliisi pysäyttää yhden, jolla on 0,3 promillea, voi toinen, jolla on 1,0, ajaa siitä ehkä ohitse, niin että poliisien resursseista on myös samalla sitten keskusteltava.

No, sitten haluaisin vielä huomauttaa, että vankiloissa istuu päivittäin tänään ja huomenna ja ylihuomenna noin 250—400 rattijuopumusrikoksesta tuomittua. Kuolemantapauksissa rikoslakihan mahdollistaa huomattavan ankarat rangaistukset. Esimerkiksi törkeästä rattijuopumuksesta, törkeästä kuolemantuottamuksesta ja törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta tuomittava enimmäisrangaistus on 9 vuotta vankeutta, ja sivullisten kuolemista tuomitaan useiden vuosien vankeusrangaistuksia myös käytännössä.

Meillähän on, niin kuin olen useasti tämän hallituskauden aikana sanonut, riippumaton tuomioistuinlaitos, joka yksittäiseen tapaukseen soveltaa sitä lakia, joka eduskunnassa on tuomioistuimelle annettu. Meidän asiamme on arvioida se, onko rangaistusasteikko paikallaan. Se on erittäin hyvä, että lakivaliokunta nyt ehdottaa, että tehdään näitä selvityksiä, ja seuraavalla hallituskaudella toki niitä on tehtävä, mutta ei pidä uskoa siihen, että me tavallaan ankaroittamalla rangaistuksia pääsemme siihen lopputulokseen, että rattijuopumusten määrä kovasti vähenisi. Valitettavasti tutkimusnäyttöä ei siitä tähän mennessä ainakaan ole, mutta se on eri asia, jos me muuten haluamme ankaroittaa rangaistusasteikkoa. — Kiitos, puheenjohtaja.

Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:

Sitten mennään puhujalistaan.

Pia Kauma /kok:

Arvoisa puhemies! Totesin jo viime kesäkuussa kansalaisaloitteen lähetekeskustelun yhteydessä, että rattijuoppoustuomiot ovat Suomessa liian lepsuja. Ne eivät nykyisellään vastaa kansan oikeustajua. Kuten lakivaliokunnan puheenjohtaja, edustaja Holmlund totesi äsken, tällä hetkellä rattijuopumukseen syyllistynyt kuljettaja voidaan tuomita sakkoon tai enintään 6 kuukaudeksi vankilaan. Törkeissäkin tapauksissa rangaistus on enintään 2 vuotta vankeutta. Mahdolliset vamman- tai kuolemantuottamukset voivat lisätä rangaistuksen kokonaismäärää, mutta todellisissa tuomioissa jäädään yleensä kauas maksimirangaistuksista.

Rattijuopumustuomioita voidaankin pitää lievinä myös kansainväliseen tasoon verrattuna. Esimerkiksi Ranskassa kuljettaja saa varsinaisen rattijuopumustuomion lisäksi 10 vuoden ajokiellon ja 5 vuoden pituisen lisätuomion, jos uhrin haitta kestää yli 3 kuukautta. Ainakin omasta mielestäni tämä ranskalainen malli kuulostaa huomattavasti oikeudenmukaisemmalta kuin meidän mallimme.

Arvoisa puhemies! Kansalaisaloitteen taustalla oleva rattijuopumusonnettomuus Lapinlahdella kuvastaa valitettavan hyvin nykytilannetta. Hovioikeuden alennettua alkuperäistä tuomiota 5 kuukaudella sai tekijä ainoastaan 2 vuoden ja 2 kuukauden ehdottoman vankeustuomion. Tuomioistuimet eivät ylipäätään tunnu kokevan tarpeelliseksi langettaa lähellä maksimitasoa olevia tuomioita. Tästä syystä tuntuu selvältä, että rangaistusten minimitasoa on syytä selkeästi nostaa, jotta tuomioille voitaisiin taata riittävä ankaruus.

Rattijuopumuksesta tuomituista huomattava osa on ensikertalaisia, mikä on myös osaltaan pienentänyt tuomioita. Mutta tekeekö ensikertalaisuus asiasta yhtään hyväksyttävämpää ainakaan uhrille? Mielestäni ei, ja varsinkin uhreille vakavaa haittaa aiheuttaneissa tapauksissa tekijöitä ei tule koskaan päästää liian kevyellä tuomiolla.

Arvoisa puhemies! Ministeri Henriksson on sanonut vastustavansa kansalaisaloitetta sillä perusteella, että rattijuopumuksiin voidaan puuttua tehokkaammin alkolukkojen ja tehokkaamman liikenteenvalvonnan kautta ja että korkeammat rangaistukset eivät sinällään ennalta ehkäise rattijuopumusta. Olen asiassa tavallaan samaa mieltä mutta toisaalta en. Myös lakivaliokuntahan näkee mietinnössään rattijuopumukset pääasiassa alkoholi- ja terveyspoliittisina ongelmina. Nämä kannat ovat sinänsä perusteltuja mutta viittaavat moraalisessa mielessä eri asiaan. Rikokseen syyllistymisen tulee johtaa tuomioihin, jotka ovat kansan oikeustajun mukaan riittäviä suhteessa rikoksen laatuun. Rattijuopumusten kohdalla näin ei ole. Emme siis keskustele ainoastaan tietyn rikoksen seuraamuksista tai ennaltaehkäisystä vaan laajemmin koko oikeusjärjestelmämme uskottavuudesta ja siitä, miten oikeudenmukaisiksi uhrin ympäröivä maailma nämä rangaistukset kokee.

Rangaistuksen riittävän ankaruuden lisäksi meidän on myös varmistuttava siitä, että rattijuoppojen uhrien omaiset saavat kaiken tarvitsemansa tuen. He eivät koskaan saa jäädä yksin. Äskettäin eduskunnassa käsittelyssä ollut rikosuhrimaksu on mielestäni hyvä askel tähän suuntaan.

Arvoisa puhemies! Totean samaa kuin viime kesäkuussa lähetekeskustelun yhteydessä: tämä kansalaisaloite rattijuopumustuomioiden tiukentamiseksi on erittäin hyvin perusteltu ja tarpeellinen.

Arja Juvonen /ps:

Arvoisa herra puhemies! Voi vain vedota kaikkiin kansalaisiin, että jos otat, et aja. Tämä on se viesti, jota meidän, myös vanhempien, tulee jo opettaa nuoremmalle sukupolvelle: jos otat, et aja. Täytyy myös seurata sitä kaveria siinä vierellä ja muistuttaa, jos tällaisia tilanteita tulee, että me saisimme sellaisen omantunnon mieleemme, että joka kerta, kun tien päälle lähtee, täytyy olla ajokykyinen ja ajokuntoinen, ja pidetään siitä kaveristakin huolta. Se on sitä ennaltaehkäisyä, ja se valistustyö ei todellakaan lopu, vaan sitä pitää tehdä vuodesta toiseen.

Nämä kuusi lausumaa, jotka lakivaliokunta on tähän mietintöön asettanut, ovat mielestäni sellaisia signaaleita, että ne kertovat valiokunnan kannan. Valiokunta toivoo, että asioita selvitetään ja sitten näihin lausumiin myös palataan ja ne vievät asioita eteenpäin. Yksikin uhri liikenteessä on liikaa. Voi vain kuvitella sitä tuskaa, millainen se on, kun omalle kohdalle sattuu, että siellä liikenteensä läheisensä ja rakkaimpansa menettää. Siitä syystä meillä on myös tämä kansalaisaloite täällä käsiteltävänä. Perhe, joka menetti läheisensä, on tämän aloitteen takana.

Todellakin toivon, että nämä lausumat etenevät. Toki voimme miettiä sitä, olisiko se avain tilanteen paranemiseen, jos minimirangaistuksia törkeissä rattijuopumustuomioissa todellakin korotettaisiin ja tätä myöten myös ne rangaistukset oikeasti korottuisivat, koska kyllähän niin on, että meillä on sitä marginaalia myös myöntää niitä korkeampia rangaistuksia. Mutta se on sitten oikeuslaitoksen asia, ja he käyttävät sitä valtaa antaessaan näitä tuomioita.

Olemme käyneet valiokunnassa pitkän rupeaman tämän aloitteen kanssa ja tehneet sen, minkä olemme nyt nähneet parhaaksi mahdolliseksi tavaksi toimia.

Mika Niikko /ps:

Arvoisa puhemies! "Rangaistukset eivät vähentäneet rattijuopumusten määrää liikennevirrassa." Arvoisa ministeri, näin te mainitsitte äsken ja toistitte sitä samaa viestiä, jonka aloititte jo viime kesänä, että rangaistuksen kiristäminen ei välttämättä johda siihen, mitä me tässä haemme.

Eri asia tosin on, mitä me haemme: haemmeko me sitä, että tekijät istuvat kauan vankilassa, vai haemmeko me oikeutta uhreille ja heidän omaisilleen? Tämän jälkimmäisen mielestäni pitäisi olla keskustelun ydin, koska kuten lakivaliokunta mietinnössään sanoo, rikosoikeudellisen järjestelmän tulee heijastaa kansalaisten oikeudentajua. Ei ole hyväksi, että ihmiset kokevat normiston jollekin muulle sopivaksi mutta eivät omakseen. On tärkeää, että ihmiset kunnioittavat ja arvostavat lainsäädännön sisältöä ja pitävät sitä seuraamisen arvoisena.

Arvoisa puhemies! Uskallan väittää, että rattijuopumuksen uusivat henkilöt eivät kunnioita tätä lakia, mikä meillä tällä hetkellä on. Onhan se sanomattakin selvää, jos törkeässä rattijuopumusrikoksessa, jossa on myös törkeä kuolemantuottamus ja lisäksi törkeä liikenteen turvallisuuden vaarantaminen, minimirangaistus on 4 kuukautta vankeutta ja tätä maksimia, 9 vuoden vankeusrangaistusta, ei käytetä juuri koskaan. Keskiarvo muistaakseni vuonna 2013 rangaistuskäytännössä — noin kahdeksassa tapauksessako se oli, vai yhdeksässä — oli 2 vuotta 4 kuukautta vankeutta. Tämän päälle kun saadaan vielä armahdusta niin sanotusti ensikertalaisuuspykälään vedoten, niin vankeusaika kestää lyhimmillään vain yhden kolmasosan, jos on kysymyksessä alle 21-vuotias rikoksentekijä.

Arvoisa puhemies! Tämä jos mikä halventaa kansalaisten oikeudentuntoa. Tämä ei ole hyvää suomalaista lainsäädäntöä, ja sen johdosta kannatankin itse myös sitä, että me ottaisimme mallia ranskalaisesta lainsäädännöstä. Ranskassahan tämä kansalaisten oikeusturva paranee huomattavasti rattijuopon aiheuttamien vahinkojen osalta. Jos pelkästään yli 3 kuukauden vamman aiheuttama rattijuopumusrikos tuo jopa 5 vuotta lisätuomiota, niin se jos mikä laittaa miettimään humalassa ajamista.

Arvoisa puhemies! Tämä lakivaliokunnan mietintö on tällainen kompromissitulos siitä, että ei uskallettu suoraan antaa kansalaisaloitteen tekijöille märkää rättiä kasvoille. Annettiin lupauksia siitä, että ryhdytään toimenpiteisiin. Totta kai uskon siihen, että tämä johtaa myös jollakin tavalla lainsäädäntötoimenpiteiden uudelleen tarkasteluun, mutta emmehän me voi sanoa oikeuslaitokselle, että lukekaa sieltä yläpäästä sitä lakia älkääkä alapäästä. Emmehän me voi tämmöistä ohjeistusta suoraan sinne antaa. Tokihan he tulkitsevat tämän jälkeen, toivon mukaan, myös tätä lakivaliokunnan tarkoittamaa linjaa, mutta ihmettelen, miksi me emme tätä alarajaa voineet nostaa. Vieläkään en saanut vastausta siihen. Itsekin lakivaliokunnassa olin jossain keskustelussa mukana ja ymmärsin, että se on niin vaikeata ja se on niin monimutkaista muuttaa lakia tältä osin, koska me voimme polkea joidenkin toisten rikoksentekijöiden oikeutta.

Mielestäni meidät on valittu — tai ei oikeastaan mielestäni vaan meidäthän on valittu — kansan valitsemina kansanedustajiksi tänne säätämään lakeja. Meidän tehtävämme on muuttaa huonot lait sellaisiksi, että se olisi kansan enemmistön kannalta hyväksyttävää. (Anne Holmlund: Sen pitää myös perustua tietoon!) Uskallan väittää, että kansa haluaisi näiden lakien tiukentamista. Tämän me kaikki varmasti tunnustamme.

Nyt kun peräänkuulutetaan sitten tätä arviointia ennen lainsäädännön tekemistä, niin ei täällä kukaan mitään arviointia halunnut tehdä esimerkiksi avioliittolain muutoksen yhteydessä. Kiire oli säätää lakia. Täällä tehdään jatkuvasti lakeja, joissa arvioinneille annetaan piut paut ja laki vahvistetaan kiireessä. Siinä mielessä en oikein niele tätä selitystä, että nytten arvioidaan tilannetta ja käydään jonkunnäköinen keskustelu siitä, mihin tämä johtaa. Mielestäni tämä on hyvin yksinkertaista: meidän tulee korottaa näitä alapään rangaistusrajoja huomattavasti ylöspäin.

Anne Louhelainen /ps:

Arvoisa puhemies! Kansalaisten ääni kuuluu jälleen tänään täällä täysistunnossa. Käsittelyssämme on jo viides tämän vaalikauden kansalaisaloite. Tämän aloitteen allekirjoittaneet kansalaiset vaativat tiukempia rangaistuksia rattijuoppoudelle. Ihmisten oikeustaju loukkaantuu rattijuoppojen liian lievistä rangaistuksista. Siksi tämä aloite on tehty. Jopa kuolemantapauksia aiheuttaneiden rattijuoppojen rangaistukset jäävät usein pienemmiksi kuin esimerkiksi talousrikollisten. Näin rattijuoppojen aiheuttamia valtavia inhimillisiä kärsimyksiä ikään kuin vähätellään. Ymmärrän kansalaisten ajatusmaailman erittäin hyvin. Ihmisten oikeustajuun ei mahdu se, että rangaistukset jäävät laimeiksi. Tuntuukin, että nousee esille kysymys, miksi yhteiskuntamme hyysää alkoholisteja ja lakaisee maton alle heidän aiheuttamansa tuhon ja kärsimykset liikenteessä.

Arvoisa puhemies! Perussuomalaiset ovat ryhmänä olleet jo pitkään sillä linjalla, että rattijuoppojen rangaistuksia pitää tiukentaa. Perussuomalaiset tekivät kattavaa työtä lakivaliokunnassa, ja mietintöön kirjattiinkin muun muassa lausuma, että hallitus laatii selvityksen rattijuopumuksen rangaistuskäytännöstä. Erityiskiitos edustaja Arja Juvoselle erittäin hyvästä työskentelystä lakivaliokunnassa. Tässä selvityksessä tulee erityisesti kiinnittää huomiota kuolemantapauksiin päätyneiden rattijuopumusten rangaistuskäytäntöön ja vähimmäis- ja enimmäisrangaistuksiin.

Lakivaliokunta päätyi hylkäämään kansalaisaloitteen, mutta mietintöön kirjattiin edellä mainitun lisäksi vielä viisi muuta lausumaa, joissa hallitukselta edellytetään toimenpiteitä asian jatkotyöstämiseksi. Eduskunta edellyttää, että hallitus ryhtyy kiireellisesti toimiin alkolukon käytön lisäämiseksi, tehostaa nuorten rattijuopumuksesta epäiltyjen päihdetilanteen kartoitusta ja siihen liittyviä jatkotoimia sekä valmistelee uuden kokonaisvaltaisen periaatepäätöksen liikenneturvallisuuden parantamiseksi. Lisäksi edellytetään, että hallitus valmistelee lainsäädäntöehdotukset siitä, että valvontaviranomaiselle annetaan toimivalta keskeyttää alkoholin tai muun päihdyttävän aineen vaikutuksen alaisena ajoneuvoa kuljettavan henkilön ajo, vaikka teko ei sellaisenaan täyttäisi rattijuopumusrikoksen tunnusmerkistöä, ja että hallitus laatii selvityksen, jossa sekä perustunnusmerkistön mukaisen rattijuopumuksen että törkeän rattijuopumuksen promillerajan tarkoituksenmukaisuutta arvioidaan kokonaisvaltaisesti eri näkökohdat huomioon ottaen.

Arvoisa puhemies! Vaikka lakivaliokunta päätyi hylkäämään kansalaisaloitteen, sen eteen tehty suuri työ ei todellakaan mennyt hukkaan. Valiokunnan edellyttämät toimenpiteet on vietävä seuraavalla vaalikaudella täytäntöön. Näin otamme kansalaisaloitteen allekirjoittajien sekä lakivaliokunnan tekemän kattavan työn tosissaan. Näissä asioissa on parannettavaa, ja on hyvä, että asia tämän kansalaisaloitteen myötä nousi keskusteluun ja johtaa myös jatkotoimenpiteisiin.

Aloite ja sen ympärillä käyty julkinen keskustelu itsessään on jo ollut hyödyllinen asenneilmaston muuttumiseksi Suomessa. Alkoholi liikenteessä ei ole hyväksyttävää. Valiokunta toteaa mietinnössään rattijuoppouden liittyvän vahvasti alkoholismiin yhteiskunnallisena ongelmana yleisesti. Mietinnössä todetaan, että päihdepolitiikka ja erityisesti päihdeongelmien hoito ja ehkäisy samoin kuin alkoholin kokonaiskulutus ovat yhteydessä rattijuopumukseen. Näihin asioihin onkin alkoholipolitiikan yhteydessä kiinnitettävä edelleen huomiota. Meidän on saatava suomalainen alkoholikulttuuri ja siihen suhtautuminen muuttumaan. En ole kuitenkaan vakuuttunut siitä, että nykyhallituksen kiristykset ja rajoitukset mainontaan, ravintoloihin ja alkoholin myyntiin liittyen olisivat oikea keino.

Arvoisa puhemies! Kuten oikeusministeri Henrikssonkin totesi, on riittävään liikennevalvontaan kiinnitettävä huomiota, ja se tarkoittaa myös poliisin resurssien määrän lisäämistä. Ihmisten oikeustajun toteutumiseen meillä on mahdollisuus vaikuttaa myös rangaistuksia kiristämällä. Me kaikki haluamme, että Suomi on hyvä ja oikeudenmukainen maa ja että myös kansalaiset voivat kokea oikeusjärjestelmän toimivan oikeudenmukaisesti.

Arvoisa puhemies! Yhtään rattijuopuneen vammauttamaa tai kuoliaaksi ajanutta rakasta ihmistä emme henkiin voi herättää, mutta meidän tulee tehdä parhaamme, että lainsäädännöllisin keinoin pyrimme estämään rattijuoppojen aiheuttamat vammautumiset tai kuolemantapaukset jatkossa. Minäkin kiitän osaltani lakivaliokunnan puheenjohtajaa hyvästä työstä näiden neljän vuoden aikana. Toivotan hyvää jatkoa. — Kiitos.

Ari Torniainen /kesk:

Arvoisa puhemies! Kansalaisaloitteen tekijät ovat nostaneet esille erittäin tärkeän asian. Rattijuopot aiheuttavat ja rattijuoppojen aiheuttamista onnettomuuksista aiheutuu valtavia inhimillisiä kärsimyksiä onnettomuuksien uhreille ja heidän omaisilleen. Myös yhteiskunnalle aiheutuvat kustannukset ovat merkittävät.

Lakivaliokunnan mietinnön kuusi lausumaehdotusta ovat hyvin lähellä kansalaisaloitteen tarkoitusta. Mielestäni lausumaehdotukset velvoittavatkin hallitusta toimiin kansalaisaloitteen päämäärien eteenpäin viemiseksi.

On tärkeää, että hallitus ryhtyy kiireesti toimiin alkolukon käytön lisäämiseksi. Itse toivon, että se on tulevaisuudessa auton vakiovarusteena. Samoin tulee pikaisesti tehdä selvitys, jossa kiinnitetään erityisesti huomiota kuolemantapauksiin päätyneiden rattijuopumusten rangaistuskäytäntöön sekä vähimmäis- ja enimmäisrangaistuksiin ja etenkin rangaistusten tiukentamiseen.

Mielestäni etenkin törkeän rattijuopumuksen promillerajan tarkoituksenmukaisuutta on arvioitava perusteellisesti, sillä lähes kaikissa kuolemaan johtaneissa onnettomuuksissa tuo 1,2 promillen raja ylittyy. Pikaisesti tuleekin kokonaisvaltaisesti selvittää törkeän rattijuopumuksen rajan laskemista yhteen tai 0,8 promilleen.

Poliisilla on jo nyt oikeudet välittömästi takavarikoida rattijuopon auto, ja tuomioistuin voi määrätä auton menetettäväksi, jos se on tarpeen uusien rikosten ehkäisemiseksi. Mikäli näitä menettelyjä ei nykyisin käytetä lain sallimissa laajuuksissa, tulee siihen kiinnittää huomiota.

Arvoisa puhemies! Toivon todellakin, että kansalaisaloitteen tavoitteita viedään nyt myös käytännön toteutukseen.

Reijo Hongisto /ps:

Arvoisa herra puhemies! Käsitykseni mukaan rangaistuksella tavoitellaan sitä, että rangaistava ottaa opikseen saamastaan rangaistuksesta ja lopettaa oikeuden vastaisen toimintansa. Erityisesti vankeusrangaistus vaikuttaa erityisestävyyden kautta, jolloin rangaistuksen saanut eristetään muusta yhteiskunnasta rangaistuslaitokseen ja hän ei voi jatkaa rikollista toimintaansa. Kun oikeudenvastaisesta teosta langetetaan ehdoton vankeusrangaistus, toimii rangaistus ikään kuin pelotteena muille, ja tätä sanotaan yleisestävyydeksi. Näin käy, kun rikkoo lakia. Rattijuopumuksista ja tärkeistä rattijuopumuksista langetetut rangaistukset ovat usein rangaistusasteikon alapäästä, jolloin rangaistava ei välttämättä miellä saamaansa rangaistusta edes rangaistukseksi.

Saamani tiedon mukaan erään oikeustalon ulkopuolella juuri istunnosta tulleet nuorukaiset olivat ylpeilleet saamallaan ehdollisella vankeusrangaistuksella ja todenneet, että eihän tämä tunnu missään. Kun kynnys langettaa ehdottomia vankeusrangaistuksia nousee korkealle, langetetaan rangaistukseksi ehdollisia vankeusrangaistuksia taikka sakkoa. Jos rangaistuksen saanut ei koe saamaansa tuomiota edes rangaistukseksi, vaan pikemminkin ylpeilee sillä, on ainakin minun mielestäni rangaistus menettänyt merkityksensä. Kun rangaistus menettää merkityksensä, tunnusmerkistön täyttävästä teosta tulee kansan mielestä laillinen, vaikka voimassa olevassa laissa teko pysyykin rangaistavana. Alkoholin vaikutuksena ajaminen moottorikäyttöisellä ajoneuvolla näyttää jo nyt olevan pikemminkin jonkinlainen kansanhuvi kuin Suomessa voimassa olevan lain rikkomista.

Arvoisa herra puhemies! Arvoisa oikeusministeri, tätä en voi millään tavalla hyväksyä.

Tapani Tölli /kesk:

Arvoisa puhemies! On syytä antaa tunnustus kansalaisaloitteen tekijöille. Tämä on juuri sellainen asia, joka on hyvä aihe kansalaisaloitteen tekemiseen.

Niin kuin totesin debattipuheenvuorossa, lakivaliokunta on perusteellisesti asiaa käsitellyt, mutta olisin toivonut konkreettisempia toimenpide-ehdotuksia.

Jos tarkastellaan seuraamuksia, jotka rattijuoppoudesta aiheutuvat, ja verrataan niitä vaikka sakkoihin, joita tulee ylinopeudesta ja muista liikennerikkomuksista, niin kyllä ylinopeuksista seuraamukset ovat aika reippaita, enkä tarkoita, että niitä pitäisi pienentää, mutta sakko napsahtaa aika hyvin ja ajokielto tulee välittömästi, ja se on hyvin perusteltua. Kun me vertaamme ylinopeutta sitten rattijuoppouteen, josta aiheutuu hyvin usein monia vakavia seurausvaikutuksia — niin aiheutuu kyllä holtittomasta ajosta selvinpäinkin — niin kyllä tässä ei vain kansalaismielipide vaan oikeus ja kohtuus olisi, että siinä myöskin seuraamusvaikutuksia kiristettäisiin.

Sitten on tämä promilleraja. Siitä keskustellaan usein, ja niin kuin kuulimme oikeusministerin kertovan, oikeusministeriö on kerta toisensa jälkeen vastustanut promillerajan alentamista. Sen sijaan esimerkiksi liikenneministeriö on useinkin ollut toista mieltä. (Anne Holmlund: Ja sisäministeriö!) — Ja sisäministeriö. — Tämä ihmetyttää. Kyllähän tästä tulee se viesti, että ei haittaa, vaikka pienessä humalassa ajaakin. Kyllä sen viestin täytyy olla ehdottomasti se, että jos otat, et aja. Tämä on hyvin tärkeä asennoitumiskysymys. Sitten on muut toimenpiteet. On erittäin hyvä tämä alkolukkoasia, ja jos sitä saadaan eteenpäin, niin hyvä. Se estää rattijuoppoutta.

Mutta tähän, arvoisa puhemies, haluan liittää myös sen, miten me yleisesti suhtaudumme alkoholiongelmaan ja alkoholin käyttöön. Meillä on taipumus vähätellä monella tavalla alkoholin haittavaikutuksia, vaikka niiden yhteiskunnalliset haittakustannukset ovat todella merkittävät. On yleinen tapa naureskella ja hymähdellä ja esittää ymmärtämystä, että no, sehän tapahtui humalassa. Tämä asia on sellainen, jota ei voi vähätellä, vaan siihen on aina suhtauduttava vakavasti. Toivottavasti tämä lakivaliokunnan käsittely, nämä lausumat, johtaisivat toimenpiteisiin. Niiden on oltava riittävän velvoittavia tulevalle hallitukselle.

Yksi asia vielä, joka tässä kansalaisaloitteessa oli, johon viittasin, oli tämä ajoneuvon takavarikoiminen valtiolle. Niin kuin tässä mietinnössä todetaan, se on nykyisin jo mahdollista, ja sitä on jonkin verran käytetty. Olen ymmärtänyt, että sitä on käytetty lähinnä uusintatapauksissa, ja olen ymmärtänyt, että sen vaikutus on ollut varsin tehokas. Se havahduttaa rattijuopon, että tässä on tosi kysymyksessä. Tämä viesti saisi näkyä aina näissä tilanteissa.

Arvoisa puhemies! Toivon, että rattijuoppouteen suhtaudutaan sillä vakavuudella, millä siihen pitää suhtautua.

Anne Holmlund /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ensinnäkin, kiitoksia kaikista niistä huomioista, joita valiokunnan mietintöön ja tähän tärkeään asiaan, kansalaisaloitteeseen, on liittynyt.

Haluan todeta muutamia kysymyksiä. Tässä on ehkä muutoin hieman väärinkäsityksiäkin ja varmasti myös tarkennuksen paikkoja.

Ensinnäkin ehkä sen verran siitä, miksi valiokunta on lausumaesityksenään esittänyt varsin monia jatkoselvityshankkeita: On varsin selvää, että kuitenkin vaalikauden lopulla valiokunnalla on rajallinen mahdollisuus tehdä laajamittaista selvitystyötä. Tämä tietysti olisi toivottavaa, ja mielestäni tämä tärkeä asia olisi vaatinut vieläkin enemmän perehtymistä, mutta kuten oikeusministeri omassa puheenvuorossaan totesi, tämä liittyy myös aika moneen eri hallinnonalaan, ja sen takia vaaditaan poikkihallinnollista suhtautumista tähän ongelmaan. Tämän vuoksi on myös tärkeää, että valiokunnan viimeinen lausumaehdotus, joka tavallaan pitää sisällään sen, että laaditaan kokonaisvaltainen ohjelma, jossa edelleenkin painotetaan rattijuopumuksien torjuntaa ja liikenneturvallisuutta, on tärkeä. Muuten me emme saa aikaan kokonaisvaltaista lähestymistapaa tähän asiaan.

Ehkä tähän haluan sanoa myös oman kantani, jonka olen kyllä todennut jo viime kaudella ja useampaan otteeseen. Itse suhtaudun ankarammin promillerajoihin kuin ehkä välttämättä tänä päivänä lainsäädännössä on. Tosiasia kuitenkin on niin, että ennen kuin henkilö puhaltaa sen 0,5, hän on lukuisia, lukuisia kertoja ajanut — en löytänyt valitettavasti paperia, jossa oli merkittynä, kuinka paljon saa ajaa pienessä hönössä ennen kuin jää ensimmäisen kerran kiinni. Ongelmaksi saattaa kuitenkin muodostua se, että nämä rattijuopot eivät välttämättä aiheuta vaaraa liikenteessä. Toki he voivat aiheuttaa, ja tämän vuoksi on myös tärkeää, että viranomaisille annetaan mahdollisuus ja oikeus keskeyttää ajo myös silloin, jos veressä on vähemmän kuin 0,5 promillea. Sehän on yksi lakivaliokunnan lausumaehdotuksista, kuten aikaisemmin jo totesinkin.

Lähtökohta on myös se, että itse uskon porttiteoriaan, eli kun pienessä hönössä ajaa, niin seuraavaksi vähän lisää, ja ennen pitkää huomaakin olevansa jo rattijuoppo. Ja siinä vaiheessa kun ollaan törkeän rattiksen rajoilla, niin ollaan jo todella suureksi vaaraksi liikenteessä.

Puhumme kuitenkin kahdesta eri asiasta. Puhumme rangaistusasteikosta ja puhumme promillerajoista samaan aikaan. Mikäli nähtäisiin tämä asia sellaisena, että haluttaisiin yhtä aikaa sekä laskea perustekomuodon promillerajaa että törkeän tekomuodon promillerajaa ja samaan aikaan korottaa rangaistusasteikkoa, me päätyisimme aika outoon lainsäädäntöön. Siksi on erittäin perusteltua lakivaliokunnan näkemyksen mukaan, että näistä kummastakin tehdään laaja selvitys.

Minä uskon vakaasti siihen, että kaikki haluamme sellaista lainsäädäntöä, jolla on vaikuttavuutta. Täällä on nostettu esille se, että halutaan rangaistusten nostoa. Voi olla niinkin, mutta itse toivon, että nimenomaan me aina mietimme myös todellista vaikuttavuutta, kun säädetään. Toivon, että näiden hallituksen teettämien ja tekemien perusteellisten selvitysten jälkeen myös seuraava eduskunta, seuraava lakivaliokunta ja myös seuraava hallitus voivat sitten arvioida tarkemmin, mistä se vaikuttavuus parhaiten saadaan aikaan ja millaisiin toimiin kannattaa ryhtyä.

Toisaalta, jos lähdemme alentamaan rattijuopumuksen alarajaa, niin silloin pidän välttämättömänä sitä, että pystymme ottamaan käyttöön kevennettyjä menettelyjä. Eli en näe välttämättä mitään järkeä siinä, että jos henkilö puhaltaa 0,3, hän joutuu oikeuteen vastaamaan teostaan, vaan esimerkiksi rangaistusmääräysmenettelyn käyttöönoton pitäisi olla mahdollista sellaisissa tapauksissa. Tätä on usein perusteltu sillä, että rangaistusmääräysmenettelyä ei voi ottaa käyttöön lievissä tapauksissa. Ensinnäkin on nähty tämä sellaisena asiana, että ikään kuin annettaisiin viesti siitä, että rattijuopumus olisikin vähemmän tuomittavaa. Itse en tällaista vaaraa kylläkään näe, vaan aluksi voitaisiin puuttua hieman napakammin, kuitenkin heti, asiaan ja hieman keveämmin menetelmin, ja jos ei henkilö siitä usko ja tokene, niin seuraavaksi on sitten tuomioistuin edessä. Eli kevennetty menettely olisi yksi sellainen, jota mielestäni tarvittaisiin näissä tapauksissa.

On usein myös puhuttu siitä, että rangaistusmääräysmenettely tavallaan ei luo mahdollisuutta siihen, että henkilö voidaan määrätä ajokieltoon. Toisaalta käsitykseni mukaan tieliikennelaki tälläkin hetkellä mahdollistaa kuitenkin ajokiellon esimerkiksi toistuvista ylinopeuksista, joten tämän ei mielestäni pitäisi olla este. Toivon kuitenkin, että nämä kaikki käydään läpi mahdollisimman perusteellisesti.

Kun tässä on puhuttu rattijuoppojen saamista tuomioista, niin tietysti aina yksittäiset tapaukset, jotka nousevat esille mediassa, eivät kerro koko totuutta. Silloin tietysti täytyy suhtautua hieman varovaisesti siihen, miten me näitä tilanteita tulkitsemme. Valiokunta on kuitenkin pitänyt tärkeänä, että selkeästi myös katsomme, miten rangaistuksia tällä hetkellä käytetään. Ei ole tarkoituksenmukaista aina välttämättä nostaa rangaistusasteikkoa, jos on mahdollisuuksia liikkua myös sen sisällä. On tietysti selvää, että emme suoraan voi antaa ohjeita ja määräyksiä tuomioistuimille. Meillä on riippumaton tuomioistuinlaitos, niin kuin jokaisessa oikeusvaltiossa (Puhemies koputtaa) pitää olla, mutta ehkä tämä aiheuttaa myös jonkun verran itsetutkiskelua ja pohdintaa siitä, pitäisikö myös rangaistusten määrittämistä tarkentaa.

Alkolukosta. Edustaja Anttila ainakin nosti esille alkolukon ja moni muukin. Ensinnäkin tietysti olisi tärkeää, että alkolukko saataisiin vakiovarusteeksi kaikkiin autoihin. Tämä on tietysti tällainen tulevaisuuden toive, ja välttämättä se ei kovin nopeasti toteudu. Silloin meidän ei tarvitsisi enää keskustella valvonnan määrästä tai muustakaan, vaan auto huolehtisi siitä, että kun on riittävästi alkoholia veressä, niin silloin ei kerta kaikkiaan pääse ajamaan. (Puhemies koputtaa)

Sitä ennen tietysti voitaisiin pohtia, miten vapaaehtoisesti voitaisiin lisätä alkolukon käyttöä. Ensinnäkin, mainitsin tuossa jo aikaisemmassa puheenvuorossani vuoden, jona rattijuopumustuomion sai 16 080 henkeä ja vain 511 käytännössä määrättiin valvottuun ajo-oikeuteen eli alkolukon käyttöön. Eli tämä suhde on todellakin pieni, niin kuin aikaisemmin totesin. (Puhemies koputtaa)

Vapaaehtoisuuden lisäämisessä voitaisiin myös kiinnittää huomiota siihen, että kenties voitaisiin myöntää vaikka verovähennys niille, jotka vapaaehtoisesti haluavat autoonsa alkolukon asentaa. Sillä voitaisiin mielestäni hyvin edistää alkolukon hyötyjä. Tämä on kuitenkin minun yksityisajatteluani, eli tämä ei suoraan liity valiokunnan mietintöön.

Arvoisa herra puhemies! Huomaan, että kello tuossa vilkkuu punaisella, ja käytän vaikka vielä myöhemmin sitten yhden puheenvuoron, mutta nyt annan estradin muille. — Kiitos.

Ari Jalonen /ps:

Arvoisa puhemies! Asia on monitahoinen ja oikeastaan aika hankala. Tähän ei ole yksiselitteistä vastausta.

Otan esimerkiksi vain yhden tähän liittyvän asian eli tämän promillerajan, 0,5:n ja 0,2:n, mikä on esitetty. En minä tiedä yhtään semmoista rattijuoppoa, joka olisi noudattanut tätä 0,5:n rajaa, joten miten hän tulevaisuudessa noudattaisi tätä kiristynyttä 0,2:n rajaa? Jos taas ajatellaan, mistä tämä raja ylittyy, 0,2 ylittyy jo vaikkapa siitä, kun sydänvaivoihin otetaan suihkenitro. Se nostaa promillet hetkellisesti huomattavan korkealle. Promillemittari värähtää myös tupakasta, erinäköisistä lääkkeistä, joten jos tätä promillerajaa muutettaisiin, niin jouduttaisiin varmasti nykyisinkin pienien poliisiresurssien kanssa hyvin ongelmallisiin tilanteisiin. Ihan jo pyhäaamuna kirkosta lähtevien, ehtoollisviiniä nauttineiden kohdalla olisi ongelmia. Eli tämä ei ole aivan yksiselitteinen juttu.

Kuitenkin yhteenvetona: Rattijuoppous ei ole hyväksyttävää, ja asennemuutos on se iso asia, mikä pitäisi muuttaa. Semmoiset henkilöt, jotka eivät noudata nykyisiäkään rajoja, eivät tule noudattamaan niitä myöhemminkään, joten heidän kohdallaan rangaistuksia on tiukennettava, ja nykyiset rajat mahdollistavat sen.

Peter Östman /kd:

Arvoisa puhemies, värderade talman! Lakivaliokunnan lausumat ovat mielestäni hyviä ja perusteltuja edellyttäen, aivan niin kuin edustaja Töllikin totesi omassa puheenvuorossaan, että ne todella johtavat jatkotoimiin. Minun henkilökohtainen mielipiteeni on, että lausumat olisivat voineet olla jopa tiukempia, mutta asia on toisaalta niin kuin edustaja Niikko totesi, että nämä lausumat ovat kompromisseja. Sinänsä kompromissi on parempi kuin ei mitään.

Mutta alle 0,5 promillen humalatilassa ajamisen ei minun mielestäni pitäisi olla sallittua, eli promillerajaa voisi hyvinkin alentaa 0,2:een, niin kuin on muutamassa muussakin EU-maassa. Miksi näin? Siitä huolimatta, että viitataan poliisiresurssien vähäisyyteen, tämä voitaisiin säätää rangaistavaksi esimerkiksi tieliikennelain 63 §:n yhteydessä, jossa jo nyt säädetään, että sairaana tai väsyneenä ajaminen ei ole sallittua. Teko tulisi voida todeta poliisin alkometrillä ja asia hoitaa rangaistusmääräysmenettelyssä.

Ministeri perusteli omassa puheenvuorossaan sitä, että hän ei näe syytä muuttaa promillerajaa, muun muassa sillä argumentilla, että riski on, että joku, joka ajaa isommalla promillemäärällä, pääsee ajamaan ratsian läpi ilman kiinnijäämisriskiä. Arvoisa puhemies, kysyn ministeriltä: miksi tämä 63 § sitten ylipäätään on säädetty? Ministerin perustelua käyttäen voi sitten todeta, että poliisien ei kannata pysäyttää väsyneitä ajajia, koska riskinä on, että joku rattijuoppo ajaa ratsian läpi ilman kiinnijäämisriskiä. Otan toisen esimerkin: jos joku ajaa muutaman kilometrin ylinopeutta, kirjoitetaan sakkoa, siis muutaman kilometrin, mutta jos joku ajaa 0,4 promillea veressään, niin siitä ei seuraa välttämättä rangaistusta.

Arvoisa puhemies! Ajon voisi keskeyttää joksikin aikaa, jos joku ajaa esimerkiksi 0,4 promillen alkoholipitoisuudella. Vaikka suurimmat riskit ovat selvästi päihtyneissä, niin pienemmätkin pitoisuudet aiheuttavat riskin lisääntymistä. Ratsiatutkimusten mukaan alle 0,5 promillen humalassa moottorikäyttöistä ajoneuvoa kuljettavia on kuitenkin noin joka 160. kuljettaja.

Aila Paloniemi /kesk:

Arvoisa puhemies! Kansalaisaloitteet vaativat mielestäni aina perusteellisen käsittelyn, ja huomaan, että tässä erittäin tärkeässä aloitteessa käsittely on ollut erittäin perusteellista. Se on käynyt esille ja ilmi näistä hyvistä puheenvuoroistakin, joita täällä on paljon käytetty.

Valiokunnan käsityksen mukaan rattijuopumuksia voidaan ehkäistä ennen kaikkea edistämällä alkolukon käyttöä ja panostamalla liikenteen valvontaan. Siitä on täällä myös puhuttu tänään useissa puheenvuoroissa. Mutta päihdepolitiikka ja erityisesti päihdeongelmien hoito ja ehkäisy samoin kuin alkoholin kokonaiskulutus ovat yhteydessä rattijuopumukseen, ja tietenkin nuorten hoitoonohjaus on äärettömän tärkeätä.

Olin ensin vähän pettynyt tähän, että näitä promillerajoja ei laskettu, mutta kun luen sitten huolellisesti nämä valiokunnan lausumaehdotukset, joita on kuusi kappaletta, niin huomaan, että yhdessä näistä eduskunta edellyttää, että hallitus laatii selvityksen rattijuopumuksen rangaistuskäytännöstä. Selvityksessä tulee erityisesti kiinnittää huomioita kuolemantapauksiin päätyneiden rattijuopumusten rangaistuskäytäntöön ja vähimmäis- ja enimmäisrangaistuksiin. Kun nämä lausumat otetaan huomioon ja luetaan huolellisesti koko tämä lakivaliokunnan mietintö, niin minusta tämä kyllä vastaa tämän kansalaisaloitteen vaatimuksia ja sen esityksiä ja se on itse asiassa kyllä tuon aloitteen hengen mukainen.

Minä tietenkin toivon, että nyt sitten nämä lausumat myös otetaan vakavasti ja ihan oikeasti lähdetään parantamaan tässä mielessä tätä meidän alkoholipolitiikkaamme ja otetaan tosiaan se iso kuva koko ajan huomioon, että hoitoonohjaus ja ennaltaehkäisy, varhaiset toimet alkoholin käytön vähentämisessä, ovat myös erittäin tärkeitä.

Johanna Karimäki /vihr:

Arvoisa puhemies! Alkoholin suurkulutuksen haitat yhteiskunnalle ovat miljardiluokkaa. Päihdeongelmat aiheuttavat työkyvyttömyyttä ja korottavat terveydenhoitokustannuksia. Karmeimmalla tavalla päihdeongelmat näkyvät rattijuoppoutena. Erityisesti toistuva rattijuoppous on erittäin vaikea hyväksyä ja ymmärtää. Rattijuoppojen uhrien ja heidän läheistensä inhimilliset kärsimykset ovat mittaamattomat.

Kiitän kansalaisaloitteen tekijöitä rohkeudesta tuoda tärkeä asia käsittelyyn. Kansalaisaloitteessa esitetyt asiat ovat erittäin kannatettavia. Kannatan tätä promillerajan, rattijuopumuksen alarajan, laskua 0,2 promilleen ja myös tiukempia rangaistuksia. Ne toimivat omalta osaltaan myös ennalta ehkäisevästi ja lähettävät sen viestin, että yhteiskunta ei hyväksy rattijuopumusta.

Valiokunta on tällä aikataululla tehnyt hyvää työtä, ja nämä ponnet ovat kannatettavia, kuten se, että alkolukon käyttöä lisätään ja että selvitetään promillerajojen tarkoituksenmukaisuutta kuten myös rangaistuskäytäntöjä. Toki olisin toivonut, että jo nyt olisi voitu tehdä rohkeampia ratkaisuja, mutta keskustelu on osoittanut, että tahtotilaa hoitaa asia kuntoon kyllä löytyy.

Arja Juvonen /ps:

Arvoisa herra puhemies! Tämä asia on hyvin tärkeä, ja lakivaliokunta yksimielisesti on mietinnön tehnyt. Toki se herättää paljon ajatuksia, teimmekö me riittävästi ja teimmekö me tarpeeksi. Kyllä me teimme mielestäni ja paneuduimme tähän asiaan hyvin syvästi, ja nämä lausumat vielä ovat painokkaasti viemässä tätä asiaa eteenpäin.

Perussuomalaiset jättävät vielä näin viime metreillä toimenpidealoitteen, jossa me toivomme, että todellakin nämä lausumat viedään viipymättä ja välittömästi eteenpäin, kun tämä asia on täällä isossa salissa käsitelty. Tietysti kaikki aloitteet ymmärtääkseni raukeavat näin kauden loputtua, mutta kuitenkin haluamme vielä sillä osoittaa sen, että oikeasti tarkoitus on, että lausumia arvostetaan ja kunnioitetaan ja niiden edellyttämiin toimiin ryhdytään myös sitten tulevaisuudessa.

Jokainen uhri on liikaa, ja sen me olemme täällä jo kaikki yhteen ääneen todenneet. Nyt voimme sitten seurata, onko se, mitä lakivaliokunta on tehnyt, sitten riittävää. Mutta lausumat pitää viedä eteenpäin.

Mika Niikko /ps:

Arvoisa puhemies! Tällaisissa kansalaisaloitteissa keskustelu äkkiä siirtyy sellaisiin niin sanottuihin lillukanvarsiin — joita itse pidän lillukanvarsina — kun kokonaisuus on kuitenkin se, että kansalaiset tuovat jonkun tärkeäksi havaitsemansa asian ja haluavat siihen isoon kuvaan muutosta. Keskustelu alkolukon tarpeellisuudesta jokaiseen autoon on mielestäni juuri yksi esimerkki siitä. Eihän sillä kuitenkaan tavoiteta esimerkiksi sekakäyttäjiä tai huumeiden käyttäjiä, jotka liikenteessä myös ajavat päihtyneinä.

Toinen asia on sitten tämä ajon keskeyttäminen sen perusteella, että on alle 0,5 promillea alkoholia veressä puhallettaessa. Se mielestäni voi johtaa nimenomaan semmoiseen tulkinnalliseen ongelmaan, että poliisi ei enää itse asiassa ole varma, mitä hänen pitäisi tehdä, ja varmuuden vuoksi ei anna kenenkään ajaa, jos vähänkin mittari tärähtää. Ei tällaista epäselvää lainsäädäntöä mielestäni pitäisi tehdä lainkaan.

Kolmantena esimerkkinä tämä promillerajan laskeminen, sen vaatimus: Siihen en itsekään usko, että se tuo niitä toivottuja tuloksia. Aivan kuten edustaja Jalonen sanoi, niihin, jotka haluavat päihtyneinä ajaa, ei tämä laki vaikuta. Tällä vastaavasti sitten puututtaisiin niiden rankaisemiseen, jotka epähuomiossa — esimerkiksi vaikka nytten Jalosen mainitseman ehtoollisviinilasillisen jälkeen — joutuisivat rangaistavaksi. (Välihuutoja)

Arvoisa puhemies! Olisin vielä tästä halunnut sanoa, kun puhutaan, että nämä rangaistukset eivät vähene. Edelleen haluan puuttua siihen, kun tämän takia ei haluta välttämättä — jotkut liberaalit kansanedustajat meillä eivät halua — lakia kiristää, että eiväthän ne rikokset vähene esimerkiksi vaikka törkeissä rikoksissakaan sen johdosta, että tuomioita annetaan, ja siitä huolimatta tuomioita annetaan vaikkapa seksuaalirikoksien osalta. Samalla logiikalla meidän tulisi lieventää rikoksen asteikkoa jokaisella muullakin alueella, koska eiväthän ne rikokset siitä määrällisesti välttämättä mihinkään vähene. Mutta se oikeudentunnon vahvistaminen ja varmistaminen on äärimmäisen tärkeätä lainsäädännössä. Sen tähden on syytä miettiä, onko tämä lainsäädäntö tällä hetkellä riittävän hyvä.

Kauko Tuupainen /ps:

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Jalonen totesi täällä, että rattijuoppous ei ole hyväksyttävää. Minä olen jo vuosikymmenet ollut tiukasti samaa mieltä. Neljä vuotta sitten kotikylässäni Jyväskylässä — sen jälkeen, kun minut oli tänne valittu — ihmiset ottivat puheeksi rattijuoppouden ja siihen liittyvät rangaistukset. Eräs rangaistuskeino, jonka olen täällä aikoinaan kertonut, on kansalaisten mielestä kotikylässäni edullinen, halpa mutta vaikuttava, ja se olisi se, että päästäisiin siihen, että jos henkilö on syyllistynyt rattijuoppouteen, välittömästi tuomion jälkeen hänen nimensä ja kuvansa laitettaisiin paikkakunnalla ilmestyvään lehteen. Se ei varmastikaan kovin kalliiksi tulisi, ja jos vaikka maksaakin vähän, niin kyllä siihen rahat pitää löytyä. Häpeärangaistus näitten ihmisten mielestä on se, joka puree paljon paremmin kuin muutaman kuukauden tuomiot, jotka näistä rattijuopumustapauksista saa.

Eli, arvoisa ministeri, jätän pohdintaanne tulevalle eduskuntakaudelle, olisiko tässä kansalaisten esille nostamassa asiassa mitään järkeä. Minusta siinä on, ja sen vuoksi, arvoisa puheenjohtaja, tässä sitä esitän: rattijuopon kuva nimen kera paikkakunnalla ilmestyvään maakuntalehteen tai pienempään paikallislehteen.

Reijo Hongisto /ps:

Arvoisa herra puhemies! Täällä salissa on useissakin puheenvuoroissa viitattu siihen, että rattijuopon käyttämä ajoneuvo konfiskoitaisiin valtiolle. Minä olen sitä mieltä, että tämä ajoneuvon konfiskoimisen uhka olisi riittävä pelote vähentää alkoholin vaikutuksen alaisena ajamista nimenomaan siitä syystä, että juuri tuo tekovälineen menettämisen pelko olisi yksi tärkeimmistä esteistä lähteä ajamaan alkoholin vaikutuksen alaisena. Kun muut tuomioistuimien langettamat rangaistukset eivät tunnu juuri menoa haittaavan, ainakaan monien uusijoiden kohdalla, tulisi nykyistä nopeammin puuttua juuri oikeudenvastaisessa teossa käytettyyn tekovälineeseen, tässä tapauksessa autoon, moottoripyörään, mopoon, mopoautoon, moottorikelkkaan, mönkijään, mihin tahansa.

Totta on, että tekoväline eli moottorikäyttöinen ajoneuvo voi olla tekoon syyllistyneen oma taikka muuten vain tekijän hallinnassa, lainattu, vuokrattu tai muuten. Oma tekoväline olisi yksinkertaisinta tuomita valtiolle menetetyksi, ja lainassa taikka muuten laillisesti hallinnassa olevasta tekovälineestä tulisi tuomita sen käyvä arvo. Tullin tilastoissa on melko kattavat hinnat kaikille ajoneuvoille, joten hinnan määritteleminen tuskin olisi iso este tällaisen seuraamuksen yleisemmälle käytölle.

Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:

No niin, tässä vaiheessa keskustelua totean ensinnäkin, että vastauspuheenvuoroja ei myönnetä, mennään tuon puhujalistan mukaan. Ja kun ministerillä on kiire seuraavaan työtehtävään, niin annetaan hänelle tässä vaiheessa puheenvuoro, jossa hän voi vastata keskustelussa esille nousseisiin kysymyksiin. — 5 minuuttia, ministeri Henriksson.

Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson

Arvoisa puhemies! Kiitoksia tästä mahdollisuudesta vastata näihin väitteisiin ja kysymyksiin vielä kerran.

Aloitetaan siitä, että jos tähän olisi löydettävissä helppoja keinoja, millä tavalla me voimme yhä edelleen vähentää rattijuopumusten määrää, me olisimme varmasti löytäneet niitä jo. Mutta on äärimmäisen tärkeätä, että me ymmärrämme kaikki, kuinka tärkeää se ennalta ehkäisevä toiminta on. Sen takia mielestäni lakivaliokunta on tässä omassa mietinnössään tuonut ansiokkaasti esille sen, että alkolukon käyttöä pitää lisätä, niin kuin tässä totesin, ja toivon, että tulevaisuudessa meillä on sellainen lainsäädäntö, että jokaisessa autossa on alkolukko, jokainen kuljettaja joutuu puhaltamaan. Se on tärkeä, ennaltaehkäisevä toimenpide.

Sitten meidän pitää miettiä, millä tavalla me ylipäänsä voimme vaikuttaa siihen, että ihmisten asenteet muuttuvat niin, että ymmärretään, että jos on ottanut, ei lähde ajamaan. Tässä meillä on valtava työ edessämme vielä, kun on kyse meidän nuoristamme, koska juuri nuoret näyttävät nyt sitä piittaamattomuutta liikenteessä. Aivan liian moni nuori lähtee ajamaan, kun on juonut, ja aivan liian moni tapaus on juuri sellainen, että henkilö itse aiheuttaa liikenneonnettomuuden, jossa hän ehkä itse menehtyy matkalla tai ainakin joku hänen kavereistaan. Näitä tapauksia on aivan liian paljon. Tähän meidän pitää puuttua. Tiedän, että sosiaali- ja terveysministeriön puolella ollaan myös tehty projekteja tämän asian eteen, ja niin kuin tässä on tullut esille, meidän on poikkihallinnollisesti, yhdessä, tehtävä tätä ennaltaehkäisevää työtä vieläkin paremmin.

Sitten vielä, puhemies, tästä promillerajasta. Ei minulla ole mitään henkilökohtaisesti sitä vastaan, että promilleraja laskettaisiin 0,2:een, mutta haluaisin, että niillä toimenpiteillä, joilla lähdetään liikkeelle, on vaikuttavuutta ja että niihin löytyy rahoitus. Olen halunnut nostaa esille sen problematiikan, että eduskunnan täytyy olla tietoinen siitä, että jos promillerajaa halutaan alentaa, niin silloin se tietää myös sitä, että poliisille pitäisi antaa entistä enemmän resursseja liikennevalvontaan, koska, edustaja Östman, siinä vaiheessa kun tämä henkilö, jolla on 0,4, jää poliisin ratsiaan, niin se, jolla on 0,8 tai 1,0 voi ajaa ohi. Se todennäköisyys, että henkilö, jolla on korkeampi promillemäärä, ajaa ohitse, kun toista pysähdytetään, on korkeampi. Tästä löytyy myös laskelmia ja niin edelleen. Ei tämä ole asia, minkä minä olen tässä nyt tänään keksinyt. Joten viesti on se, että jos halutaan ja jos uskotaan, että promillerajan alentamisella on toki vaikuttavuutta, niin siihen pitää löytyä myös resurssit.

No, jokaisen kansanedustajan pitäisi tänä päivänä olla tietoinen siitä, että meillä on taloudellisia ongelmia tässä maassa, ja silloin meidän pitää miettiä, millä tavalla niillä resursseilla, mitä meillä on, saadaan sitä parasta vaikuttavuutta. Nyt ongelmahan ei ole ne ihmiset, jotka ovat vähän maistelleet. Se ei ole se liikenneturvallisuuden pahin ongelma. Ongelma on ne, jotka ajavat törkeässä humalassa. He eivät välitä näistä promillerajoista yhtään.

Sitten puhutaan näistä rangaistuksista vielä edelleen. Totta kai meillä pitää olla luotettava rangaistusjärjestelmä ja totta kai tilanteen pitää olla se, että jos henkilö syyllistyy rikokseen, niin hän tietää, että siitä seuraa rangaistus. Meillä on rangaistusjärjestelmä, jossa meillä on ennaltaehkäisevä tai yleisestävä vaikutus ja erityisestävä vaikutus. Se yleisestävä vaikutus tulee juuri siitä, että jokainen kadulla tietää, että jos syyllistyy rikokseen, joutuu siitä rangaistukseen. Äärimmäisen tärkeä viesti. Ja erityisestävä vaikutus tulee siitä, että henkilö miettii, että juuri minun kohdallani näin voi tapahtua.

Problematiikka tulee siitä, että on tehty tutkimuksia paljon, ei ainoastaan Suomessa vaan muualla myöskin, jotka näyttävät, että ainoastaan sillä, että korotetaan rangaistuksia, ei ole suoranaista vaikutusta siihen tekijäjoukkoon. Se on vähän sama asia kuin että ei se, joka ajaa törkeässä humalassa, piittaa siitä, onko se promilleraja 0,8 vai 1,2 vai 1,5 — hän ajaa kuitenkin. Mutta toki meidän on mietittävä tätä asiaa, ja sen takia on hyvä, että valiokunta on nyt päätynyt siihen, että näitä asioita halutaan selvitettäviksi. Se työ, jossa kaikki nämä näkökohdat tulevat esille, on tehtävä kunnolla.

Sitten mielestäni olisi myös syytä ehkä korostaa sitä, että meillähän on aika uusi rangaistusmuoto, valvontarangaistus, jota valitettavasti tuomioistuimet käyttävät aika harvoin vielä tänä päivänä. Tavallisissa rattijuopumustapauksissa olisi myös mahdollista antaa valvontarangaistus, elikkä se pantarangaistus, ja siihenhän kytkeytyy myös se, että pitää olla päihteetön ja on ohjelma, mitä pitää seurata. Tiedän — esimerkiksi Ruotsissa minun kollegani sanoo — että monet ihmiset, jotka ovat syyllistyneet rikoksiin, ovat sitä mieltä, että on tavallaan kovempikin rangaistus olla kotona sen pannan kanssa kuin olla vankilassa, koska on pidettävä siitä kurista kiinni. Tässä mielestäni meillä on myös kehittämisen varaa.

Sitten tässä on puhuttu tästä ajoneuvon takavarikoinnista. Sehän on mahdollista jo tämän päivän lainsäädännön mukaan. Sitä myös tuomioistuimet käyttävät, ja se on hyvä asia, että käyttävät. Elikkä meidän lainsäädäntömme mahdollistaa sen jo tänä päivänä, ja se on hyvä asia, koska nimenomaan myös pitää olla sellainen viesti yhteiskunnalta, että jos käyttää sitä autoa sillä tavalla väärin koko ajan, että ajaa sen kanssa humalassa, niin se auto otetaan sinulta pois ja sinä joudut sitten viime kädessä myös vankilaan. Se on se signaali, mikä annetaan.

Totta kai rattijuopumuksiin on suhtauduttava erittäin vakavasti, ja näinhän me teemme. Minä luulen, että me olemme kaikki sitä mieltä, että se on äärimmäisen vakava rikos, ja että me haluamme, että meidän toimenpiteemme ovat sellaisia, että ne ovat myös vaikuttavia ja että uhri myös kokee, että tekijä joutuu vastuuseen teoistaan. Senkin takia olen iloinen siitä, että esittämäni ehdotus rikosuhrimaksuksi nyt on mennyt myös lakivaliokunnassa läpi. Sitä me myös tarvitsemme.

Elikkä: parempi ennaltaehkäisy, alkolukko, nuorten ohjaaminen heti hoitoon ja asennemuutosta — niitä me tarvitsemme nyt ensi kädessä.

Arvoisa puhemies! Kiitoksia.

Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:

Kiitoksia, ministeri Henriksson. Sitten jatkamme puhujalistasta.

Raimo Piirainen /sd:

Arvoisa puhemies! Niin kuin ministeri totesi, niin tällä promillerajan alentamisella ei todennäköisesti olisi mitään vaikutusta näihin kuolemantapauksiin. Valiokunnan lausuman mukaan kuolemaan johtaneissa rattijuopumusonnettomuuksissa rattijuopot ovat pääosin yli 1,5 promillen humalatilassa, ja näitä on kaikkiaan 82 prosenttia vuosina 2009—2013. Jo tämä osoittaa sen.

Muistaakseni tällä kaudella myös liikenne- ja viestintävaliokunnassa on keskusteltu tästä rattijuopumushommasta. Niin kuin on täälläkin on todettu, niin kaikkien eri ministeriöiden alojen osalta ennalta ehkäisevä toiminta olisi tervetullutta. Niin kuin on todettu, niin varmasti asennekasvatusta ja kaikkea tämän tyyppistä, alkolukkoa ja muuta, on syytä harkita.

Auton haltuun ottaminen valtiolle on todellakin tällä hetkellä mahdollista, mutta yhtään tällaista tapausta ei ole käsittääkseni ollut, että olisi otettu. Sillähän voisi testata sitä, kuinka tämä on, mutta niin kuin täälläkin on todettu, jos sinä joltakin vuokraamolta vuokraat auton tai kaverilta auton ja satut pikkuhönössä pyyhkäisemään sillä, niin siinä meni kaverin auto, ja jos ei ole varaa, millä korvata, niin siinä sitä ollaan puhtaan kaulan kanssa.

Ainakin mitä lehdistä olen nytkin viime aikoina lukenut, niin hyvin usein rattijuopumukseen syyllistyy ajoluvaton, ei ole katsastettu auto, ei ole vakuutuksessa eikä missään, harvaan asutulla seudulla, on loppunut maistelueväät ja niitä lähdetään hakemaan ja sitten kärähdetään tai joku käräyttää. Elikkä ilmiantohan tässä tietenkin on se yksi merkittävä keino, mitenkä näitä saadaan kiinni. 1:227 on suhde, että poliisi saa ratsiassa kiinni. Se on aika pieni todellakin. Mutta ei voi hyväksyä sitä, että alkoholin alaisena ajetaan moottoriajoneuvolla. Ollaanpa sitten tiellä tai metsässä tai missä tahansa, niin aina on siinä olemassa oma vaaransa.

Anne Holmlund /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kun tässä on pohdittu sitä, olisiko pitänyt lakivaliokunnalla olla enemmän tiukempia linjauksia tähän kysymykseen, niin ehkä tämä keskustelukin osoittaa sen, että tässäkään salissa kaikki eivät ole suinkaan samaa mieltä siitä, mitkä keinot oikeasti ovat vaikuttavia. Mielestäni tämäkin keskustelu puoltaa entistä voimakkaammin sitä, että olemme antaneet toimeksiantoja hallitukselle, jotka toivon, että myös sitten eduskunnan täysistunto siunaa eli yhtyy valiokunnan näkemyksiin näiden toimeksiantojen osalta.

Ihan vielä muutama näkökulma.

Tässä taisi edustaja Piirainen nostaa esille sen, että rattijuopumuksen promillerajan alarajan laskeminen ei välttämättä pelastaisi ihmishenkiä tai sen vaikuttavuus olisi pieni. En minäkään siihen usko, että ihmishenkiä sillä pelastettaisiin, mutta sen sijaan siihen kyllä aika vakaasti uskon, että jos aikaisemmin voitaisiin ihan aidosti puuttua eikä vain toivottaa hyvää matkaa, niin kuin tähän saakka on tehty, niin silloin voisimme ehkä estää potentiaalisen törkeän rattijuopon toimet varhaisessa vaiheessa. Minulla ei ole tässä tutkimusnäyttöä, mutta toivon, että joku siitä joskus löytää. Tällainen tunne minulla on kuitenkin ollut, ja aikaisemmin olen sisäministerinä aika paljon näitä asioita joutunut myös pohtimaan.

Suuren ongelman muodostavat ne henkilöt, jotka ajavat jatkuvasti, ehkä saman päivän aikana sama henkilö on saattanut jäädä kiinni rattijuopumuksesta kolme, neljä kertaa. Joka kerta eri autolla, ehkä se on lainattu, varastettu, katsastamaton, joku romu vain, ei ole korttia muutenkaan — täysin välinpitämätöntä toimintaa. Nämähän ovat ne kaikkien hankalimmat tapaukset, joihin puuttuminen on todella vaikeaa, ikään kuin saada heidät enää ruotuun siinä vaiheessa. Sen takia varhainen puuttuminen on todella tärkeä kysymys.

Mutta ehkä yhteen asiaan, joka tuossa jäi vielä kommentoimatta — moni on toki täällä jo tästä puhunutkin — eli liittyen ajoneuvon haltuunottoon ja konfiskaatioon eli menettämisseuraamukseen. Valiokuntahan on tähän asiaan myös kiinnittänyt huomiota. Valiokunnan näkemyksen mukaan voimassa oleva lainsäädäntö täyttää kansalaisaloitteen vaatimukset tältä osin, eli tälläkin hetkellä toistuvasti rattijuopumuksiin syyllistyneet voidaan tuomita menettämään ajoneuvonsa valtiolle. Olemme kuitenkin kiinnittäneet huomiota valiokunnassa siihen, että tätäkin asiaa pitäisi hieman tarkemmin selvittää eli sitä, kuinka usein käytännössä rattijuopon ajoneuvo tuomitaan oikeuskäytännössä valtiolle menetetyksi. Ja mikäli ilmenee, ettei menettämisseuraamusta käytetä lain sallimassa laajuudessa, tulee asiaan puuttua. Silloin tietysti ehkä ensisijainen tapa on koulutus ja sitä kautta ikään kuin sen korostaminen, että tämäkin on toiminnallinen keino, jota kannattaa ihan aidosti hyödyntää, ja mahdollisesti muutkin tähän liittyvät asiat voivat sitten nousta esille. Mutta tähän on kiinnitetty huomiota. Tästä asiasta ei ole jätetty lausumaa, koska olemme katsoneet, että se ei välttämättä ihan rinnastu näihin kuuteen muuhun lausumaan, mutta tämäkin mietinnöstä joka tapauksessa löytyy.

Arvoisa puhemies! Tässä muutama huomio tähän keskusteluun.

Ari Jalonen /ps:

Arvoisa puhemies! Jatkan edellisestä. — Rattijuoppous ei ole missään vaiheessa hyväksyttävää, ja tosiaan nykyisin käytössä olevat rajat, tuomioasteikot, ovat riittäviä siihen, että tuomioita pystytään tiukentamaan, niin kuin kansalaisaloitteessa on tahdottu tehdä, ja jos tämän salin ilmapiiriä voi aistia, niin se on myös eduskunnan tahto. Näin ollen täältä pitäisi lähteä oikeuslaitokseen sellainen viesti, että ruvetaan muuttamaan käytäntöjä ja otetaan se asteikko käyttöön kokonaisuudessaan, myös ne asteikon yläpään tuomiot.

Tässä salissa tuli esille yksi ongelma eli se, että pelätään oikeastaan pistää vankilaan johtavia tuomioita käytäntöön, koska vankilat ovat jo nyt täynnä ja siitä tulee omat ongelmansa, joten, sinänsä mielenkiintoista, tähän rattijuoppouteen voitaisiin sitten puuttua myös sillä, että meidän vankilakäytäntöjä ruvetaan muuttamaan. Kun tiedetään, että siellä on hyvin paljon ulkomaalaisia, virolaisia ja venäläisiä, kärsimässä tuomiotaan, niin pitäisi lähteä siitä käytännöstä, että he kärsivät tuomionsa omassa maassaan. Kyllä kansainvälisen yhteistyön pitää olla sen verran joustavaa.

Tämä alleviivaa edelleen sitä, että tämä on hyvin monitahoinen ongelma eikä mitenkään helposti ratkaistavissa. Mutta nyt on jätetty hyvät lausumat, ja nämä lausumat edellyttävät sitä, että tämän kansalaisaloitteen tahto täyttyy ja asialle tehdään jotain.

Jari Myllykoski /vas:

Arvoisa herra puhemies! Ihan varmasti, mitä ministeri on tuonut esille ja ajaa aiemmissa käyttämissään puheenvuoroissa... Hän sanoo, että promillerajan laskeminen 0,2:een aiheuttaisi tilanteen, missä poliisi puhalluttaisi juuri 0,2 promillerajan ylittävän autoilijan ja näin ollen vaikkapa 1,5 promillea nauttinut autoilija pääsisikin sitten tästä ratsiasta ohitse. No, voidaan luoda mielikuvia siitä, mitkä ovat poliisin resurssit ja minkälaiset ovat välineistöt ja näin. Kyllä näen itse, että jos se on 0,2, niin siihen aivan yhtä hyvin pystytään puuttumaan kuin 0,5:kin, että se sinällään ei tule aiheuttamaan ongelmia.

Edustaja Jalonen halusi koko skaalan käyttöön. Mutta ei pelkkä viesti täältä oikeuslaitokselle riitä, vaan ehkä sitten pitää lakia muuttaa niin, että sinne tulee selkeämpipiirteinen ja määritelty ohjeisto, millä tavoin lakia sitten oikeuslaitoksessa tulkitaan, jos se nyt näyttää kansanedustajan mielestä liian pehmeäkätiseltä.

Mutta jos se olisi 0,2, niin en voi olla kyllä sanomatta, edustaja Niikko, että vahingossako joisi pikku lasillisen ehtoollisviiniä ja lähtisi sitten ajelulle. Ehkä sitä ei epähuomiossa kuitenkaan kukaan tee. Jokainen tietoinen hengenharjoittajakin varmasti ymmärtää, että lasillinenkin ehtoollisviiniä saattaa heikentää ajo-ominaisuuksia niin, että ei pystytä kunnolla liikenteessä toimimaan.

Tärkeätä on huomata uusijoiden osalta, että meidän julkinen liikenne erityisesti haja-asutusalueilla on heikommassa asemassa kuin vaikkapa 20 vuotta sitten. Pitää osata nähdä, että on myös tekijöitä, jotka ovat aiheuttaneet sitä, että meillä on näitä uusijoita, varsinkin niillä alueilla, missä ei ole julkisen liikenteen mahdollisuuksia.

Mika Niikko /ps:

Arvoisa puhemies! Oleellista varmaan tässä kansalaisaloitteessa on kuitenkin nyt tarkastella sitä, ovatko nämä tuomiot riittävän oikeudenmukaisia vai eivät. Vielä en ole muilta — perussuomalaisia lukuun ottamatta — kuullut vastausta siihen, onko tämä hyvää lainsäädäntöä, jos törkeässä rattijuopumusrikoksessa ja törkeässä kuolemantuottamuksessa, jossa on myös tämä törkeä liikenneturvallisuuden vaarantaminen, minimirangaistus on 4 kuukautta vankeutta. Eihän millään tavalla luulisi olevan kenenkään mielestä kohtuutonta vaatia, että näitä rangaistusasteikkoja nostetaan ylöspäin.

Harmi, että ministeri kerkesi lähteä paikalta. Olisin halunnut häneltä kysyä vielä sitä, millä tavalla nyt nämä lakivaliokunnan lausumaehdotukset velvoittavat eduskuntaa — eduskuntahan nytten vaihtuu tässä hyvin pian vaalien jälkeen — ja johtavatko käytännössä minkälaisiin toimenpiteisiin nyt nämä kuusi lausumaehdotusta. Siinä mielessä, jos tämä ei johda tiukempaan tulkintaan tai tiukempaan lainsäädäntöön tai esitykseen esimerkiksi ministeriön tai jonkun muun kautta, mitä tässä on kansalaisilla seuraavaksi tehtävissä? Täytyykö heidän uudelle eduskunnalle tuoda uudelleen samanlainen kansalaisaloite, jossa vaaditaan vaikkapa nytten alarajan nostamista ylemmäksi, jotta se voidaan sitten vaikka uudelleen käsitellä?

Pia Kauma /kok:

Arvoisa puhemies! Mielestäni tämä on ollut erittäin hyvää keskustelua. Kiinnitin huomiota siihen, minkä tuossa edustaja Holmlund nosti esiin, että sama henkilö voi jäädä kiinni kolme neljäkin kertaa päivän aikana rattijuopumuksesta. Minusta se kyllä kertoo siitä, että meidän järjestelmämme ei toimi tällä hetkellä — aivan korutonta kertomaa sen suhteen. Yksi asia, mikä tähän vaikuttaa, on todellakin asenteet. Täällä on sanottu, että nuoret olisivat yhä enemmän rattijuopumukseen taipuvaisia, mutta on myös paljon nuoria, jotka eivät ole, ja se lähtee hyvin paljon sieltä kodeista, millä tavalla tähän asenteeseen kasvatetaan.

Kommentoin lisäksi hiukan muiden edustajien kannanottoja siihen, miten näitä voidaan ehkäistä. Esimerkiksi edustaja Tuupainen totesi, että meidän pitäisi ikään kuin tällainen häpeäpaalu ottaa käyttöön. Ymmärrän sen, että se on aika houkutteleva vaihtoehto, mutta me elämme kuitenkin oikeusvaltiossa ja näkisin, että kyllä se oikeuden tuomio on pääasiassa se, mikä tästä pitää langettaa, ei mikään totalitaarisen valtion häpeäpaalu. Edustaja Hongisto nosti esiin konfiskoinnin uhkan, ja minä uskon, että se on hyvin merkittävä tekijä. Jos todella vaarana on, että menettää ajoneuvon valtiolle, niin se saattaa ehkäistä näitä.

Samoin alkolukkoihin uskon ja siihen, mitä ministeri Henriksson toi esiin, että todellakin nämä pitäisi asentaa kaikkiin autoihin, ja samoin myöskin tähän pantarangaistukseen. Monelle se, että joutuu jäämään kotiin eikä pysty lähtemään mihinkään vaan on valvottavana, on hyvä rangaistus.

Kyllä meillä vaihtoehtoja on. Kysymys on vain siitä, haluammeko me ottaa näitä käyttöön.

Reijo Hongisto /ps:

Arvoisa herra puhemies! Palaan vielä tähän tekovälineen elikkä ajoneuvon konfiskointiin. Totta on, että se on jo nyt mahdollista, mutta sitä tehdään erittäin vähän. Kun se on mahdollista ja sitä ei juurikaan tehdä, niin on syytä kysyä, minkä takia siinä ikään kuin jarrutellaan taikka arastellaan. Tarkennan sitten vielä sitä, että en tarkoita suoranaisesti aina sen ajoneuvon konkreettista ottoa. Jos tekijä ei itse omista ajoneuvoa, niin en tarkoita sitä, että ajoneuvo konfiskoidaan valtiolle, vaan ajoneuvon käyvä arvo. Jos on laina-autolla liikenteessä, niin se auto palautuu tietenkin sen ajoneuvon omistajalle, mutta rikoksen tehnyt joutuu korvaamaan valtiolle sen käyvän arvon.

Tietysti sitten voidaan miettiä sitä, että kun ajoneuvoja on monenarvoisia, onko oikein, että joku ajaa 100 000 euron autolla ja sen arvo joudutaan korvaamaan tai se ajoneuvo menetetään valtiolle. Otan esimerkin, vaikka jonkun oikeudenvastaisen teon tekemisen ampuma-asetta käyttäen. Myös aseita voi olla monenhintaisia, jopa useiden kymmenientuhansien arvoisia, ja käsitykseni mukaan tuomioistuin tuomitsee tekovälineen valtiolle riippumatta sen rahallisesta arvosta. Onkin perin outoa, että esimerkiksi 30 000 euron arvoinen ampuma-ase tuomitaan valtiolle henkirikoksen yhteydessä mutta ei samanhintaista moottoriajoneuvoa kuolemantuottamuksen yhteydessä. Tällaisiakin aseita on.

On myös syytä muistaa näistä ampuma-aseista, että ne perutaan henkilöltä, joka on syyllistynyt törkeään rattijuopumukseen. Jos teko tapahtuu vaikka Rovaniemellä ja aseet ovat tekijän luvallisessa asekaapissa Helsingissä, menettää henkilö aseiden hallussapitoluvat ja sitä kautta joutuu myymään aseensa. Jos kukaan ei asetta osta, myy poliisi ne huutokaupalla ja hinta voi olla todella paljon aseiden käyvää arvoa alhaisempi. Törkeän rattijuopumuksen takia ei menetä autoa vaan menettää ampuma-aseensa valtiolle, ja mielestäni on syytä kyllä kysyä, onko tämä oikein ja tasapuolista.

Maria Tolppanen /ps:

Arvoisa puhemies! Kun me puhumme rattijuopumuksesta, on muistettava, että jokainen on selvä ennen kuin ensimmäisen paukun ottaa. Selvästä päästä lähdetään ryyppäämään, selvästä päästä tiedetään se, missä auto on, tiedetään, lähdetäänkö autolla ravintolaan ja tullaanko sieltä mahdollisesti sitten ravintolasta autolla pois, koska se on siinä saatavilla. Samoin tiedetään se, että jos juodaan pikkutunneille asti, niin aamulla ei vain kahdeksaan mennä töihin omalla autolla, koska niitä promilleja on silloin vielä olemassa veressä. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että meillä voisi olla vallan mainiosti nollatoleranssi tässä asiassa, niin kuin aika monessa muussakin maassa on. Se ei olisi ainakaan keneltäkään pois.

Mitä taas tulee keskusteluun siitä, että auton voisi menettää valtiolle, jos ajaa humalassa, niin se on asia, jota pitää hieman pohtia. Meillä on todellakin autoja, jotka maksavat 100 euroa tai 200 euroa, ja meillä on autoja, jotka maksavat 200 000. Tämä on asia, mitä pitää pohtia, missä menee sen oikeuden ja kohtuuden raja. Meillä sanotaan, että mikä ei ole oikeus ja kohtuus, älköön olko lakikaan.

Varsin ongelmalliseksi ajoneuvon menettäminen valtiolle tulee silloin, jos tämä rattijuoppouteen syyllistynyt on ammattikuski. Silloin saattaa käydä niin hassusti, että menee paitsi työväline, menee työntekomahdollisuus jossakin muualla, ja silloin koko elämä kaatuu siihen.

Toinen asia on sitten taas se, jos viinapäissään ajetaan toinen kumoon niin, että toinen kuolee tai vammautuu loppuiäkseen, niin mitkä rahat sen voivat korvata. Ei ole rahoja, jotka tuovat hengen takaisin. Ei ole rahoja, jotka tuovat raajat takaisin. Ei ole rahoja, jotka vievät kivun, joka jää loppuiäksi. Koko tässä kysymyksessä meidän pitäisi nostaa esille myös uhrin asema, koska uhri on silloin aina se kaikkein suurin kärsijä. Ne, jotka ovat joutuneet rattijuopon uhreiksi, tietävät karvaasti sen, miten ilman omaa syytään ovat menettäneet terveytensä, tai ne, jotka ovat menettäneet oman rakkaansa rattijuopon uhrina taas tuonelan herralle, tietävät, kuinka kipeästi se käy.

Jos puhutaan rangaistuksista, sanktioista, mitä tästä voi saada, niin henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että ehdollinen rangaistus ei ole rangaistus, kuten on todettu esimerkiksi lasten hyväksikäyttötapauksissa korkea-arvoisten tuomareidenkin suulla ja oikeusoppineiden suulla, että ehdollinen rangaistus ei ole rangaistus. Se on merkintä yhdessä paperinpalassa, joka sieltä sitten aikoinaan pyyhkiytyy pois. Se ei säily siellä lopun ikää.

Mutta kun tätä asiaa viedään eteenpäin, toivottavasti tähän asiaan palataan vielä seuraavallakin kaudella, ja toivoisin, että tässä asiassa otettaisiin keskiöön uhri, uhri ja se, mitä rattijuoppo on uhrille tehnyt. Ei se varmasti hänestä itsestäänkään mukavalta tunnu, mutta senpä asian takia olisikin hyvä, että me saisimme nollatoleranssin tässä asiassa aikaiseksi. Jos on pakko ottaa olutta ruoan kanssa, niin jättäköön sen auton kotiin tai tyytyköön sitten alkoholittomaan olueen. Meillä saa viiniä ja oluita alkoholittomina, Koskenkorvaa ei saa, mutta samanväristä saa, se on vettä nimeltään. Jos ei sitä yhtä ruokaa pysty ilman viinaa tai minkäänlaista alkoholia syömään, niin silloin on syytä katsoa peiliin. Sellaista henkilöä kutsutaan addiktoituneeksi henkilöksi, henkilöksi, jolla on jonkinasteinen riippuvuus tähän nautinta-aineeseen, ja silloin siihen on syytä puuttua.

Meillä on vastuu siitä, että yksikään lapsi, yksikään äiti, yksikään isä, yksikään isoisä tai isoäiti ei enää kuole rattijuopon aiheuttamiin vammoihin.

Anne Holmlund /kok:

Arvoisa herra puhemies! Täällä on jo puhuttu pitkään, mutta ihan muutama pieni huomio vielä.

Edustaja Hongisto nosti esille aseluvat, ja mielestäni kuitenkin rattijuopumus on aina merkki siitä, että henkilön alkoholinkäyttö ei ole hänen hallinnassaan. Jos ei pysty arvioimaan sitä, meneekö juovuksissa ajamaan autoa, saattaa olla aika suuri riski, ettei pysty arvioimaan sitä, mitä muuta tekee juovuspäissään. Meillähän aselupa edellyttää tietyntyyppistä käyttäytymistä, ja valtaosa aseluvan haltijoista käyttäytyy täysin moitteettomasti. Mielestäni on kuitenkin hyvä, että tästä pidetään kiinni silloin, jos esimerkiksi toistuvasti jää rattijuopumuksesta kiinni.

Oikeastaan tässä muutama näkökulma — konfiskaatioon ehkä vielä sen verran, että itse näen kaikkein ongelmallisimpina konfiskaation osalta sellaiset tilanteet, että kyseessä on perheen ainoa auto ja esimerkiksi puoliso tarvitsee työssäkäyntiä varten autoa. Silloin tavallaan joutuu väärä taho kärsimään, mutta on tietysti aivan selvää, että kun takavarikkoon ja sitä kautta konfiskaatioon lähdetään, niin silloin tietysti aina joku joutuu kärsimään. Onkin tärkeätä, että kuitenkin lain sallima mahdollisuus käytetään mahdollisimman hyvin hyödyksi ja myös konfiskaatio on käytössä silloin, kun se katsotaan tarpeelliseksi. Tätä todellakin lakivaliokunta on myös esittänyt tarkemmin arvioitavaksi, mitä pidän ihan hyvänä asiana. — Kiitos.

Reijo Hongisto /ps:

Arvoisa herra puhemies! Yhdyn pitkälti edustaja Holmlundin näkemykseen tästä ampuma-aseitten takavarikoinnista niiltä osin, jos teko on useamman kerran toistuva, mutta pidän perin erikoisena, että jos kerran tekee, niin siitä huolimatta lähtee. Muuten olen edustaja Holmlundin kanssa samoilla linjoilla.

Totean tässä, että ministeri Henriksson erinomaisen hyvin toi esille, että kysymys on myöskin kiinnijäämisriskin lisäämisestä. Mielestäni tämä oli ministeri Henrikssonilta todella hyvä lausunto. Kiinnijäämisriski kasvaa pysäytysten ja puhallutusten lisääntyessä. Meillä on viime aikoina panostettu automaattiseen nopeusvalvontaan. Tämä on myös hyvä asia, se poistaa ylinopeutta ajavia liikennevirrasta, mutta ei poista yhtään ainoaa rattijuoppoa taikka huumaantuneena ajajaa.

Rattijuoppojen kiinni saaminen riippuu suoraan puhallustestien määrästä, ja puhallustestien määrähän tietenkin riippuu valvontaa suorittavien poliisien määrästä ja tähän valvontaan kohdennettavasta ajasta. Jos ollaan hälytystehtävillä ja muilla, niin ei ole aikaa suorittaa liikennevalvontaa eikä näin ollen poistaa myöskään tien päältä rattijuoppoja.

Tämän takia mielestäni meidän on, ministeri Henrikssonia lainaten, kohdistettava riittävät resurssit poliisille, jotta poliisi ylipäätään kykenee selviytymään vaativasta valvontatehtävästä. Seuraavalla hallituskaudella toivon todellakin, että poliisin määrärahoja ei enää leikata vaan pikemminkin lisätään, jotta voidaan poliisille turvata riittävät resurssit myöskin suorittaa tätä arvokasta rattijuoppovalvontaa.

Anne Holmlund /kok:

Arvoisa herra puhemies! Vielä aivan tähän lopuksi: Taitaa olla tällainen kiitosten päivä, mutta haluan vielä kiittää niitä kahta isää, jotka olivat alullepanijoina tässä kansalaisaloitteessa ja jotka kumpikin ovat menettäneet oman lapsensa rattijuopon yliajamana. Ensinnäkin mielestäni he ovat rohkeasti antaneet kasvot sille tuskalle, mitä rattijuoppo pahimmillaan voi aiheuttaa. Samalla, tekemällä tämän kansalaisaloitteen, he ovat mahdollistaneet tämän keskustelun täällä salissa, jonka toivon myös johtavan tuleviin toimenpiteisiin. Ehkä välttämättä tällä hallituskaudella ei enää kovin paljon ehditä, mutta tämä on toimeksianto, jonka toivottavasti eduskunta antaa, ja silloin sitä seurataan ja käsitellään aina hallituksen toimenpidekertomusten yhteydessä. Toivon, että myös seuraavat eduskunnat pitävät kiinni tiukasti siitä, että rattijuopumuksen torjuntaan ja ehkäisyyn kiinnitetään erityisesti huomiota.

Mika Niikko /ps:

Arvoisa puheenjohtaja! On syytä yhtyä tähän edustaja Holmlundin esitykseen siitä, että tätä lakimuutostarvetta tulee seurata myös ensi hallituskauden aikana ja uudelleen nostaa se esille, mikäli asiat eivät paremmaksi muutu.

Yksi näkökulma, mikä jäi vielä tässä mainitsematta, mistä ei vielä keskusteltu, on rattijuopon ilmianto. Tämähän on toiseksi yleisin tapa saada rattijuoppo kiinni. Ratsia on se paras tapa ottaa kiinni, tai sillä eniten tavoitetaan rattijuoppoja, tehdäänhän maassa lähes 2 miljoonaa puhallusta vuosittain. Tätä ilmiantamatta jättämistä ei kuulemani mukaan voitu esimerkiksi kriminalisoida — oltaisiin velvoitettu ilmiantamaan, jos joku lähtee ajamaan päihtyneenä — sen tähden, että siinä ei luovuteta kenellekään mitään. Vastaavasti silloin, jos luovutat ajoneuvon päihtyneelle ja hän lähtee sillä ajamaan, osallistut siihen rikokseen, mutta ilmiantamatta jättäminen ei ole rangaistavaa. Siinä mielessä tulisi jollakin tavalla pohtia tätäkin asiaa, että millä tavalla tätä ilmiantokynnystä voitaisiin lisää myös nostaa, jos sitä lainsäädännöllisin keinoin ei haluta tehdä.

Arvoisa puhemies! Rattijuopumusmääräthän ovat kuitenkin vähentyneet 40 prosenttia vuodesta 1990 vuoteen 2013. Vuonna 2013 oli 18 000 rattijuopumustapausta, kun vuonna 90 oli 30 000. Siinä mielessä kehitys on hyvä suuntauksena, koska 25 vuoden aikana myös puhallutettavien määrä on kolminkertaistunut. Elikkä kyllähän tämä kehitys on ollut oikeansuuntainen, että tämä rattijuopumusten määrä vähenee. Siinä mielessä myös valistustyötä tulee tehdä ja tukea ihmisiä pois päihteiden käytöstä, ja myös siltä osin täytyisi muistaa resursseja varata kunnille tulevissa talousarvioissa. — Kiitos, puheenjohtaja.

Anne Holmlund /kok:

Arvoisa puhemies! Vieläkin yksi puheenvuoro. Käsitykseni mukaan kansalaisten mielipide on sen suuntainen, että erittäin herkästi halutaan ilmiantaa rattijuoppo. Eli uskon, että tässä ihmisten asenteet ovat kohdallaan. Sen sijaan, jos säätäisimme kriminalisoinnin sillä, että rattijuoppo jätettäisiin ilmoittamatta, tämä olisi erittäin ongelmallista meidän oikeusjärjestelmän kannalta, mutta toisaalta voisimme sen jälkeen kuvitella, miten moni ihminen soittaisi turhaan hätäkeskukseen huolissaan ja ikään kuin velvoitettuna siinä, että kun henkilö näyttäisi olevan alkoholin vaikutuksen alaisena, tehtäisiin ilmianto. Eli tällä voisi olla myös aika monenlaisia seuraamuksia.

Pidän kuitenkin tärkeänä sitä, että kansalaiset ovat valveutuneita ja puuttuvat tilanteiseen ja ilmiantavat tai mahdollisuuksien mukaan myös estävät ajon. Toki se on aivan hieman hankalaa lähteä itse siihen väliin mukaan, mutta asenteiden pitää olla kohdallaan, ja uskon, että tässä ne hyvin pitkälti myös ovat.

Keskustelu päättyi.

​​​​