Täysistunnon pöytäkirja 24/2006 vp

PTK 24/2006 vp

24. KESKIVIIKKONA 15. MAALISKUUTA 2006 kello 15 (15.06)

Tarkistettu versio 2.0

4) Valtioneuvoston selonteko keskus-, alue- ja paikallishallinnon toimivuudesta ja kehittämistarpeista — Parempaa palvelua, tehokkaampaa hallintoa

 

Matti  Väistö  /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nyt käsiteltävänä oleva keskus-, alue- ja paikallishallinnon toimivuutta koskeva selonteko on eduskunnalle annettu laajin hallinnon toimivuutta ja kehittämistarpeita kuvaava selonteko 15 vuoteen. Tätä ennenhän kokonaisvaltaista tarkastelua tehtiin vuonna 1990 silloisen ministerin Ilkka Kanervan johdolla valmistellun selonteon pohjalta. Tuo selonteko sai nimekseen "Palvelevampaan hallintoon".

Tämän selonteon perustana on kaksi hallintovaliokunnan lausumaa. Toinen liittyy Aluehallinto 2000 -uudistuksen mietintöön ja toinen kihlakuntajärjestelmän toimivuutta käsittelevään eduskunnan lausuntoon. Suomi on menestynyt varsin hyvin kansainvälisessä kilpailuvertailussa. Kilpailukykymme perustana on osaltaan hyvä ja toimiva hallinto, palvelujen korkea suorituskyky ja laatu, kuten hallintovaliokunta toteaa. Hallinnon uudistaminen vastaamaan yhteiskunnan muuttuvia tarpeita on välttämätöntä, sitä on tehty pitkäjänteisesti ja jatkuvana prosessina. Meille kansalaisille tarjolla olevat julkiset palvelut ovat vielä varsin hyvällä tasolla keskimäärin. Alueellisia eroja saatavuudessa on toki olemassa, ja monilla alueilla palveluverkko on heikentynyt.

Hallinnon kehittämisessä ja uudistamisessa keskeisiä haasteita ovat muun muassa globalisaatio, väestön ikääntyminen ja sen tuoma palvelutarpeen lisäys, kuntien talouden kiristyminen, julkisen sektorin henkilöstökysymykset, sisäisen turvallisuuden merkityksen lisääntyminen sekä valtion paikallishallinnon kehittämistarve.

Valiokunta pitää välttämättömänä, että hallinnon kehittämishankkeet ja toimenpiteet ulotetaan koko hallintoon. Mietinnössään valiokunta tarkasteleekin hallinnon rakenteiden kehittämistä ja korostaa, että alue- ja paikallishallinnon kehittämisen ohella on välttämätöntä kehittää myös keskushallintoa, varmistaa valtion henkilöstöpolitiikka myös tulevaisuudessa ja ylipäätänsä toimia niin, että kansalaisten palvelujen saatavuus ja palvelujen laatu myös tulevaisuudessa kyetään varmistamaan asuinpaikasta riippumatta.

Arvoisa puhemies! Suuri osa hyvinvointipalveluistamme on kuntien vastuulla. Kaikkien kuntien tulee periaatteessa tuottaa asukkailleen samat peruspalvelut. Toimintaympäristö ja olosuhdetekijät vaikuttavat kuitenkin siihen, että tässä on alueellisia eroja. Mietinnössähän tyypitellään kunnat neljään ryhmään. Valiokunta pitää tätä jaottelua varsin osuvana. Uudessa tilanteessa on välttämätöntä etsiä uusia tapoja julkisten peruspalvelujen tuottamiseen ja järjestämiseen. Erityisesti hyvinvointipalvelujen turvaamiseksi on jo pitkään tarvittu myös ylikunnallista yhteistyötä.

Valiokunta kiinnittää huomiota kuntatalouden tilaan ja toteaa, että se on tiukka ja sen arvioidaan vastaisuudessakin pysyvän varsin kireänä. Kustannuspaineita lisää erityisesti väestön ikääntymisestä johtuva lisääntyvä palvelujen tarve. Selonteon mukaan tavoitteena on kunnallisten peruspalvelujen saatavuuden ja laadun turvaaminen koko maassa kohtuullisella vero- ja maksurasituksella. Hallintovaliokunta toteaa, että kunnallisten peruspalvelujen asianmukaiseksi järjestämiseksi on huolehdittava palvelurakenteesta, toimintatapojen uudistamisesta, toimivasta kuntarakenteesta ja myös tietojärjestelmien kehittämisestä ja yhtenäistämisestä sekä palvelujen kestävästä rahoituspohjasta.

Arvoisa puhemies! Nämä asiat ovat vahvasti esillä hallituksen käynnistämässä kunta- ja palvelurakenneuudistuksessa, jonka valmistelusta vastaa kunta- ja palvelurakenneuudistushanke. Valiokunta toteaa, että kuntien palvelurakenteiden uudistamisen tarpeellisuudesta on yleisesti varsin vahva yhteisymmärrys. Julkisen talouden tasapainovaatimukset kansainvälistyvän kilpailun toimintaympäristössä kohtaavat paikallistasolla kiristyvän kuntatalouden ja palvelujen laajan järjestämisvastuun. Maan sisäisen muuttoliikkeen vuoksi yhdyskuntarakenne tiivistyy ja väestön kasvu on keskittymässä entistä harvempiin kasvukeskuksiin, ja kuntien erot sekä taloudessa että huoltosuhteissa kasvavat. Muuttoliike, työssäkäyntiliikenne ja tarve kuntien välisen yhteistyön tehostamiselle vähentävät kuntarajojen merkitystä.

Valiokunta tähdentää, että hankkeen jatkovalmistelun tulee tapahtua ensisijaisesti palvelujen turvaamisen, kehittämisen ja hyvinvoinnin vahvistamisen näkökulmasta, ei niinkään organisaatioista ja hallinnosta käsin. Samalla valiokunta kiinnittää huomiota palvelujen tuotantotapojen monipuolistamiseen ja tietotekniikan yhteensopivuuden ja yhteiskäyttöisyyden lisäämiseen samoin kuin palvelujen kehittämiseen tietotekniikkaa hyödyntämällä. Tämä sama asia koskee paitsi kuntapalveluja, myös valtion paikallis- ja aluehallinnon tuottamia palveluja. Hyvinvointipalvelujen tuottaminen edellyttää kuntien lisääntyvää yhteistoimintaa, samoin kunnan sisäisen organisaation raja-aitojen madaltamista ja laajaa yhteistyötä myös muiden toimijoiden kanssa.

Hallintovaliokunta toteaa, että kunta- ja palvelurakenneuudistus on poikkeuksellisen tärkeä ja vaativa hanke. Jatkovalmistelua on tarkoitus linjata puitelailla. Tämä aikataulun mukaan annetaan eduskunnalle ennen kevätistuntokauden päättymistä. Valiokunnan mielestä puitelain on mahdollistettava ja ohjattava palvelujen järjestämiseen nykyistä laajemmilla järjestämisvastuualueilla kunkin palvelun sisällölliset, laadulliset, alueelliset ja kielelliset erityispiirteet huomioon ottaen. Samoin puitelain on edistettävä muun muassa palvelujen tuotantotapojen monipuolistamista ja tietoteknologian hyödyntämistä sekä saumattomien palveluketjujen edistämistä. Lisäksi on välttämätöntä, että osa keskeisistä hankkeista ja toimenpiteistä aikataulutetaan.

Arvoisa puhemies! Valtion palvelujen saatavuuden osalta keskeisellä sijalla on kihlakuntajärjestelmä. Kihlakuntauudistus on osoittautunut erittäin tärkeäksi valtion paikallishallinnon kehittämisessä, vaikka kaikilta osin se ei olekaan toteutunut alun perin kaavaillussa muodossa. Yhtenäisvirastojen osalta kihlakuntajärjestelmän eri toimialojen tehtävien hoitamista kihlakunnittain on rapauttanut oikeastaan alusta lähtien jo se tosiasia, että syyttäjien ja ulosoton toimialueita on ministeriötason päätöksillä suurennettu. (Ed. Vistbacka: Vastoin eduskunnan tahtoa!) Monissa kihlakunnanvirastoissa jäljellä on käytännössä Poliisilaitos ainoana yksikkönä.

Valiokunta katsoo, että valtion paikallishallinnon palvelujen laadun ja saatavuuden turvaaminen muuttuneissa ja muuttuvissa olosuhteissa edellyttää useita toisiaan tukevia toimenpiteitä. Valiokunta tähdentää tässä, että päätettäessä kihlakuntajärjestelmän jatkosta kokonaisarvion pohjalta aikaisintaan vuonna 2008 lähtökohtana pidetään palvelujen saatavuutta ja laadun turvaamista sekä sitä, että päätöstä tehtäessä otetaan huomioon mainittujen toimenpiteiden vaikutuksesta saadut kokemukset. Myös Suomen alueiden eri olosuhteet on syytä ottaa tässä huomioon, ja erityisesti pohjoisimman Suomen osalta ilmeisesti nimismiesjärjestelmää tarvitaan vastaisuudessakin.

Poliisin paikallishallinnon kehittämisessä peruslähtökohtana on oltava kansalaisten oikeus henkilökohtaiseen turvallisuuteen ja oikeus saada turvallisuuspalvelut asuinpaikasta riippumatta. Riittävän suuret toiminta-alueet ja yksiköt mahdollistavat puolestaan erikoistumisen ja useamman kuin yhden poliisipartion yhtäaikaisen toiminnan. Valiokunta pitää poliisin yhteistoiminnan tehostamista toiminta-alueita laajentamalla mahdollisena edellyttäen, että se toteutetaan myös käytännössä niin, että poliisin palvelut ja tehtävät hoidetaan tällä tavoin nykyistä paremmin. Samalla valiokunta toteaa, että sellaisia nykyisiä yhteistyön muotoja, jotka ovat hyviä ja toimivia, on syytä myös vastaisuudessa hyödyntää.

Arvoisa puhemies! Valtion alue- ja paikallishallinnolle on asetettu ensimmäistä kertaa tämän vuoden alusta voimaan tulleet keskeisten palvelujen palvelutavoitteet, jotka edellyttävät kyseiseltä hallinnolta resurssien kohdentamista näiden palvelujen tuottamiseen. Hallintovaliokunta edellyttää, että palvelujen sisällöllisen tarkastelun mahdollistamiseksi on hallintovaliokunnalle annettava vuosittain ministeritason selvitys alue- ja paikallishallinnon palvelutavoitteiden toteutumisesta sekä lääninhallitusten arvioinnin piiriin kuuluvista peruspalveluista. Valiokunta pitää palvelutavoitteiden asettamista tärkeänä palvelujen saatavuuden turvaamiseksi. Samanaikaisesti on kuitenkin myös arvioitava tavoitteiden realistisuus. Yhteispalvelu on ollut varsin laajasti jo käytössä nyt, ja valiokunta katsoo, että yhteispalvelun kehittämisen tavoitteeksi tulee asettaa, että kansalainen saa samasta paikasta, yhteispalvelupisteestä, keskeiset kunnan, kihlakuntahallinnon, verohallinnon, työhallinnon, Kansaneläkelaitoksen sekä muiden alue- ja paikallisviranomaisten paikallisesti tarvittavat ja yhteispalveluun soveltuvat palvelut. Tässä näemme suuren mahdollisuuden myös tulevaisuudessa.

Arvoisa puhemies! Valtion henkilöstön osalta valiokunta toteaa, että valtion tulee toimia hyvän työnantajan tavoin. Tuottavuutta on välttämätöntä kuitenkin lisätä. Henkilöstömäärää koskevat ratkaisut on kuitenkin kytkettävä valtion tehtävien määrittelyn ohella muihin tuottavuutta tehostaviin hankkeisiin ja prosesseihin, joihin yhteiskunnassa tapahtunut ja tapahtuva kehitys avaa uusia mahdollisuuksia. Tässä viittaamme jo siihen tietoyhteiskuntakehitykseen, jota valiokunta myös osaltaan tarkastelee ja edellyttää, että tietoyhteiskunnan mahdollisuuksia hyödynnetään mahdollisimman tehokkaasti jatkossa myös palvelujen järjestämisessä ja niiden saatavuuden varmistamisessa. Valiokunta toteaa omalta osaltaan, että työelämän muutosten seurauksena työhyvinvoinnin kehittäminen on tullut entistä haastavammaksi. Valiokunta korostaa myös johtamistaitojen ja johtamistapojen kehittämistä valtionhallinnossa ja samalla toteaa, että julkisen sektorin johtamisella on erilaiset vaatimukset kuin kaupalliseen toimintaan perustuvalla yksityisellä puolella.

Arvoisa puhemies! Hallintovaliokunnan mietintöön sisältyy kolme lausumaehdotusta ja kaksi vastalausetta, joita täällä varmaan myöhemmissä puheenvuoroissa tullaan esittelemään.

Alue- ja kuntaministeri Hannes Manninen

Arvoisa puhemies! Haluan aluksi lausua hallintovaliokunnalle ja sen puheenjohtajalle jälleen kerran kiitokseni hyvästä ja varsin perusteellisesta työstä hallintoselonteon käsittelyssä. Selontekohan on, kuten puheenjohtaja mainitsi, laajin kokonaislinjaus paikallis-, alue- ja keskushallinnon kehittämiseksi yli kymmeneen vuoteen.

Perusteellisuuden kääntöpuolena on tietysti se, että aikaa siitä, kun selonteko tänne eduskuntaan annettiin, on ehtinyt vierähtää jo lähes vuosi. Samalla se tarkoittaa, että monissa selonteossa mainituissa kysymyksissä on, kuten pitääkin, jouduttu myös etenemään tänä aikana. Samalla valiokuntaa on pyritty pitämään kuitenkin ajan tasalla tapahtuneesta jatkovalmistelusta.

Ylivoimaisesti tärkein kokonaisuus tässä suhteessa on ollut kunta- ja palvelurakenneuudistus. On hyvä, että hallintovaliokunta pitää kunta- ja palvelurakenneuudistuksen jatkosta säädettävää puitelakia tarpeellisena ja edellyttää sen antamista eduskunnalle kevätistuntokauden aikana. Helppoa on myös yhtyä valiokunnan näkemykseen, jonka mukaan puitelain valmistelun on tapahduttava ensisijaisesti palveluiden ja hyvinvoinnin turvaamisen, ei organisaatioiden ja hallinnon näkökulmasta. Puitelain on siten mahdollistettava ja ohjattava palvelujen järjestämiseen nykyistä laajemmilla järjestämisvastuualueilla kunkin palvelun sisällölliset, laadulliset, alueelliset ja kielelliset erityispiirteet huomioiden. Samalla puitelain on mietinnönkin mukaan edistettävä muun muassa palvelujen tuotantotapojen monipuolistamista ja tietoteknologian hyödyntämistä sekä saumattomien palveluketjujen edistämistä.

Näihin linjauksiin on helppo yhtyä, samoin kuin siihen, että toimenpiteet on ainakin keskeisiltä osiltaan aikataulutettava. Puitelain valmistelu loppukevään kuluessa on haastava tehtävä, mutta uskon, että siinä tullaan onnistumaan niin, että laki on riittävän ohjaava samalla, kun se mahdollistaa aluevaiheessakin edellytetyn liikkumavaran ja alueellisten erityispiirteiden huomioimisen.

Arvoisa puhemies! Kysymys kihlakuntajärjestelmän tulevaisuudesta oli laajasti esillä selontekoa valmisteltaessa. Kun tiedossa on, että parhaillaan on käynnissä useita valtion paikallishallinnon palvelujen turvaamiseen tähtääviä kehittämishankkeita, selontekoon kirjattiin, että kihlakuntajärjestelmän jatkosta päätetään vuoteen 2008 mennessä. Valiokunnan mietinnössä aikataulu näyttää täsmentyneen niin, että kihlakuntajärjestelmän tulevaisuudesta päätetään tehtävän kokonaisarvion pohjalta aikaisintaan vuonna 2008. Molemmat aikataulumääreet täyttyvät, jos kihlakuntajärjestelmän tulevaisuudesta tehdään päätös vuonna 2008. Se vaikuttaa varsin sopivalta aikataululta asiallisesti ja poliittisesti. Lähtökohtana tässä on valiokunnan tavoin mielestäni pidettävä palveluiden saatavuutta ja laadun turvaamista sekä sitä, että päätöstä tehtäessä otetaan huomioon käynnissä olevien toimenpiteiden vaikutukset. Realismia myös lienee, että pohjoisessa Suomessa tarvitaan vastaisuudessakin nimismiesjärjestelmän kaltaista järjestelyä.

Selonteon antamisen jälkeen valtion alue- ja paikallishallinnolle on asetettu sitovat palvelutavoitteet. Yhteispalvelujen laajentamiseksi on käynnistetty mittava hanke ja yhteispalvelulain uudistus tuodaan eduskuntaan vielä kevätistuntokaudella. Lisäksi sisäasiainministeriön ja oikeusministeriön hallinnonaloille on perustettu palvelukeskukset. Näillä kaikilla tulee olemaan edellä viitatun tavoin vaikutuksia myös kihlakuntajärjestelmään. Valiokunnan mietintö ei toisaalta aseta esteitä kihlakuntien eri toimialojen, poliisin, syyttäjän, ulosoton ja maistraattien, kehittämiselle niiden omista tarpeista käsin.

Arvoisa puhemies! Hallinnon uudistaminen on yleensäkin vaikeaa, mutta erityisen vaikeaa tuntuu olevan keskushallinnon uudistaminen. Keskushallintoa koskevat linjaukset sisällytettiinkin selontekoon sen valmistelun viime vaiheessa. Siihen nähden valiokunnan mietintöön kirjattu näkemys on varsin selväpiirteinen ja konkreettinen: "Nykyisen, pitkään samanlaisena säilyneen ministeriörakenteen uudistaminen tulisi valmistella siten, että uusi rakenne olisi käytettävänä muodostettaessa eduskuntavaalien jälkeen hallitusta. Uudistuksen valmistelussa olisi otettava huomioon muuan muassa tarve koota elinkeinojen ja työvoiman kehittämiseen liittyviä tehtäviä, hallinnon kehittämiseen liittyviä tehtäviä ja maahanmuuttopolitiikkaan liittyviä tehtäviä." Lisäksi valiokunta edellyttää keskushallinnon uudistushankkeen pikaista käynnistämistä. Hallitus tulee luonnollisesti keskuudessaan arvioimaan tämänkin kannanoton toteuttamismahdollisuuksia loppuvaalikauden kuluessa.

Aluehallinnon osalta on helppo yhtyä valiokunnan kantaan, että maakunnan liittojen aseman vahvistaminen edelleen aluekehitysviranomaisena ja aluehallinnon kansanvaltaisen ohjauksen tehostaminen niiden kautta merkitsee omaksutun kehittämislinjauksen jatkamista. Läänien suhteen saattaa olla tarvetta arvioida eräiltä osin rajojen tarkoituksenmukaisuutta, kuten valiokuntakin toteaa.

Valtion henkilöstöpolitiikan osalta valiokunnan työ on mielestäni ollut erityisen perusteltua ja kannanotot selväjärkisiä. Kuten mietinnössä todetaan, tuottavuutta parantavat toimenpiteet ja valtion tehtävät ovat oikea pohja henkilöstömäärän supistamiselle, eivät kaavamaiset laskentamallit sinällään. Totta on myös, että mahdollisuudet tuottavuuden lisäämiseen eri aloilla ja alueilla ovat erilaiset. Uskon, että nämä linjaukset ovat myös hallituksen mielessä muun muassa päätettäessä ensi viikon kehysriihessä tuottavuusohjelmasta.

Tietoyhteiskuntakehityksen vauhdittaminen on niin ikään välttämätöntä tulevaisuuden haasteisiin vastaamiseksi. Erityisesti näin on kuntien toiminnan osalta. Siksi olenkin asettanut selonteon valiokuntakäsittelyn kuluessa Kunta-it-hankkeen. Sen tavoitteena on kuntien ja koko julkishallinnon tietohallintoyhteistyön tiivistäminen. Valiokunnan ajatus siitä, että seuraavaan hallitukseen nimitetään koko julkishallinnon tietohallinnon kehittämisestä vastuussa oleva ministeri ja ministeriryhmä, on harkitsemisen arvoinen. Huomioon on tietysti otettava kokemukset näiden asioiden valmistelusta tällä hallituskaudella sekä se, että tietoyhteiskuntakehitystä varten on jo toiminut politiikkaohjelma ja sitä ohjaamassa pääministerin johtama ministerityöryhmä.

Valiokunnan mietintöön sisältyy kolme lausumaehdotusta. Ensimmäinen koskee käytännössä selvitystä tämän hallintoselonteon jälkeen tapahtuneista asioista vuoden 2008 loppuun mennessä. Selvitettävää ainakin riittää, ajatellaanpa sitten kihlakuntajärjestelmän jatkoa, kunta- ja palvelurakenneuudistusta tai keskushallinnon kehittämistä.

Toisessa lausumista kiinnitetään perustellusti huomiota siihen, että henkilöstömääriä valtionhallinnossa on arvioitava kaavamaisen matemaattisen laskentamallin sijasta tehtävien näkökulmasta.

Kolmannessa lausumassa edellytetyt selvitykset alue- ja paikallishallinnon palvelutavoitteista ja lääninhallituksen peruspalvelujen arvioinnista sekä peruspalveluohjelmasta on paikallaan toimittaa hallintovaliokunnalle, jolle näiden asioiden substanssin käsittely kuuluu.

Peruspalveluohjelmahan sinällään toimitetaan eduskuntaan kehyspäätöksen yhteydessä jo tähän asti vakiintuneen tavan mukaisesti. Lisäksi hallintovaliokunnalle annettiin noin vuosi sitten laaja selvitys peruspalveluohjelmasta ja kuntien taloudellisista mahdollisuuksista huolehtia tehtävistään.

Arvoisa puhemies! Mietinnössä todetaan aivan oikein, että selonteon linjausten toimeenpano edellyttää konkreettista toimeenpanosuunnitelmaa. Tällainen on sisäasiainministeriössä yhteistyössä muiden ministeriöiden kesken ollut jo pitkään valmisteilla. Nyt se viimeistellään tämän mietinnön kannanotot huomioiden ja käynnistetään linjausten toimeenpano. Yhteinen tavoitteemme on parempi palvelu ja tehokkaampi hallinto.

Sisäasiainministeri Kari Rajamäki

Arvoisa puhemies! Poliisin paikallishallinnon kehittämisen lähtökohta on kansalaisten oikeus saada turvallisuuspalvelut asuinpaikasta riippumatta, kuten hallintovaliokunta on mietinnössään tähdentänyt. Jo selonteon valmistelun aikana olemme asettaneet kehittämistyölle sellaiset edellytykset, että poliisin peruspalvelut on tuotettava jatkossakin lähellä kansalaisia. Poliisitoimelle asetetut tavoitteet vastaavat kansalaisten näkemyksiä ensisijaisista tehtävistä. Niitä ovat nopeat hälytyspalvelut ja tehokas rikostutkinta. On myös tärkeätä, että palvelutaso säilytetään myös harvaanasutuilla alueilla.

Valtionhallinnon tuottavuustavoitteet vaativat myös poliisin organisaation ja toimintaprosessien tarkistamista. Operatiivisen poliisitoiminnan resurssit kuitenkin on pystyttävä pitämään riittävinä. Tekemäni ja sisäasiainministeriön linjauksen mukaisesti poliisimiesten määrä säilytetään koko poliisihallinnossa vuoden 2002 tasolla lukuun ottamatta hätäkeskuksiin tehtäviä virkasiirtoja. Tätä ovat myös hallituksen käytännölliset budjetti- ym. ratkaisut tukeneet, ja hallintovaliokunta on myös tässä antanut tärkeän tuen. Sisäasiainministeriön tuottavuushankkeen valmistelun pohjana ovat nämä linjaukset, eli operatiivisen poliisitoiminnan voimavaroja ei leikata.

Sisäasiainhallinnon tuottavuutta parannetaan rakenteellisin muutoksin vuoteen 2011 mennessä keskittämällä yhteisiä toimintoja palvelukeskuksiin, kuten Joensuun talous- ja henkilöstöhallinnon palvelukeskukseen, sekä sähköistämällä toimintaprosesseja ja lisäämällä sähköistä asiointia. Nykyisen Poliisin tietohallintokeskuksen pohjalta on tavoitteena luoda sisäasiainhallinnolle yhteinen tietohallintoasioita hoitava palvelukeskus, joka tuottaa nykyistä laajemmin palveluita myös muille viranomaisille. Poliisin tietohallintokeskus aloitti melko vaikean keskustelun jälkeen vuonna 2002 Rovaniemellä. Viime vuonna siellä työskenteli jo lähes sata henkilöä, ja kun Pthk:sta tulee koko hallinnonalan yhteinen tietohallintokeskus, se työllistää entistä enemmän väkeä. Tämä alueellistaminen tukee myöskin toimintaa kuten myöskin Joensuun ratkaisu.

Poliisin tekniikkakeskuksen erikoisosaamista on tarkoitus laajentaa koko hallinnonalalle ja muihin turvallisuusviranomaisiin ja muodostaa siitä näin turvallisuusalan tekniikkakeskus, kuten nyt eduskuntakäsittelyssä oleva esityksemme myös tarkoittaa. Ptk:n päätoimipiste on perustettu Kouvolaan, mutta sillä tulee olemaan sivutoimipisteet Kuopiossa, Mikkelissä, Riihimäellä, Tampereella ja Helsingissä. Pelastusopiston yhteyteen Kuopioon perustetaan jo kuluvana vuonna tehokas sivutoimipiste, joka vastaa laajasti ja kansainvälisesti siviilikriisinhallintaan ja turvallisuuteen liittyvistä koulutus-, tutkimus- ja tuotekehitystoiminnoista.

Arvoisa puhemies! Poliisin tuottavuusohjelmien pääpaino on nimenomaan hallinnon keventämisessä ja toimintaprosessien tehostamisessa sekä tukipalvelujen keskittämisessä. Poliisihallintoa voidaan tehostaa ja johtamisjärjestelmiä selkeyttää myös muodostamalla nykyistä laajempia poliisitoiminnallisia alueita. Laajennettaessa toiminta-aluetta lähdetään jälleen siitä, että peruspalvelut hoidetaan lähellä asukkaita, mutta erikoistumista vaativat tehtävät hoidetaan keskitetysti. Yhdyn täysin hallintovaliokunnan linjauksiin tältä osin tuottavuushankkeiden osalta ja myös niin, että tuottavuutta on saatava rakenteita ja toimintaprosesseja tehostamalla, ei matemaattisen leikkausmallin pohjalta. Tuottavuussäästöjä on myös kohdennettava tarpeen mukaan peruspalvelujen turvaamiseen.

Arvoisa puhemies! Kihlakuntajärjestelmän kehittämisestä tehdään siis päätökset vasta kokonaisarvioiden jälkeen, aikaisintaan vuonna 2008. Sitä ennen on kuitenkin voitava kehittää poliisin toimintaa sen toiminnallisista tarpeista lähtien. Hälytyspalvelujen kannalta on välttämätöntä tehdä sellaisia organisaatiomuutoksia, joilla turvataan kansalaisille ympärivuorokautiset, nopeat hälytyspalvelut. Laajentamalla hälytysalueita voidaan voimavarojen käyttöä tehostaa ja toimintaedellytyksiä parantaa. Rikostorjunnan organisaation ja prosessien kehittämisessä lähtökohta on, että massarikostutkinta tapahtuu hajautettuna lähellä asiakkaita. Se on tärkeää asiakaspalvelua, ja se edellyttää tietysti paikallistuntemusta. Kansalaisnäkökulmasta on tärkeää lupapalvelujen saatavuus ja sen turvaaminen kohtuullisella etäisyydellä joko asuin- tai työpaikkakunnalla. Nykyistä poliisin verkostoa on mahdollista keventää korvaamalla poliisin palvelupisteitä muiden viranomaisten kanssa yhteisillä asiakaspalveluja tarjoavilla yhteispalvelupisteillä.

Poliisin johtamisjärjestelmää on myös selkeytettävä kaikilla tasoilla niin, että johto- ja toimivaltasuhteet ovat eri hallinnontasoilla selkeät. Poliisin organisaation on oltava virtaviivainen ja tehokas. Sen tulee mahdollistaa nykyistä paremmin voimavarojen joustava käyttö. Tämä tarkoittaa myöskin hallinnon päällekkäisyyden poistamista ja keventämistä ja nimenomaan operatiivisen, toimivan, poliisivoimavaran varmistamista.

Muodostamalla paikallispoliisin toiminta-alueista laajempia saadaan joustavuutta peruspoliisin toimintaan eli kenttäpartion ja rikostutkinnan ja lupapalvelujen voimavarojen käyttöön. Tarpeellinen poliisin toiminta-alueiden laajentaminen voidaan ennen kihlakuntajärjestelmän kokonaisarviointia toteuttaa nykyisen kihlakuntajärjestelmän puitteissa siten, että poliisilaitoksen toiminta-alueena voi olla yksi tai useampi kihlakunta. Alueita muodostettaessa tulee ottaa huomioon eri alueiden erityispiirteet, luonnollisesti liikenneyhteydet, kieliolot, asukastiheys jne. Erityisesti on huomioitava yhteistoiminnan edellytykset syyttäjäviranomaisten kanssa. Toiminta-alueista päättäminen tulee valtioneuvoston tehtäväksi, kuten hallintovaliokunta myös mietinnössään toteaa. Toimipisteiden ratkaiseminen tulee kuitenkin olla toiminnasta vastaavan ministerin vastuulla.

Hallintovaliokunta toteaa, että esimerkiksi turvapaikanhakijoiden ja maahantulijoiden kotouttamiseen liittyviä tehtäviä tulisi antaa lääninhallitukselle. Tätä on syytä arvioida. Maahanmuuttohallinnossa on myös muita kiireellisiä kehittämiskohteita. Suomen järjestelmä, joka erottaa hallinnollisesti turvapaikkapäätöksenteon ja turvapaikkahakijoiden vastaanoton, poikkeaa muusta pohjoismaisesta ja kansainvälisestä käytännöstä. Hallinnon hajanaisuudesta aiheutuvat oleellisimmat ongelmat liittyvät kustannusten kasvuun, käsittelyaikojen pidentymiseen, tietojen vaihtoon sekä turvallisuusnäkökohtien huomioon ottamiseen.

Herra puhemies! Maahanmuuttohallinnon kokoamista sisäasiainministeriön yhteyteen ovat sinällään aikaisemmin tuoneet esiin eduskunnan hallintovaliokunta 90-luvun mietinnössä, selvitysmiehet, Valtiontalouden tarkastusvirasto ja Valtiontilintarkastajat. Asia on siis edelleen periaatteessa ratkaisematta, mutta on hyvä, että siitä viime aikoina on paljon keskusteltu.

Herra puhemies! Kuten hallintovaliokunta toteaa, vasta konkreettisilla toimeenpanosuunnitelmilla ja, kuten ministeri Manninen juuri totesi, vain niillä voidaan varmistaa muutosten onnistuminen. Myöskin tältä osin poliisin näkökulmasta ja poliisihallinnon muutostarpeista lähtien eduskunnan lausumat tullaan arvioimaan työryhmämme toimesta ja toimeksiantoni mukaisesti tämän vuoden aikana niin, että meillä olisi ehdotukset konkreettisiksi poliisihallinnon kehittämistoimiksi. Lähtökohtina on tietysti tässä oltava kansalaisten oikeus turvallisuuspalveluihin asuinpaikasta riippumatta, hallinnon tuottavuus ja yhteistyön parantaminen sekä ennen kaikkea voimavarojen kohdistaminen hallinnosta poliisin peruspalvelujen tuottamiseen.

Puhetta on ryhtynyt johtamaan toinen varapuhemies Ilkka Kanerva.

Ahti Vielma /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiitokset ensinnäkin molemmille ministereille, Manniselle ja Rajamäelle, tämän asian valmistelusta — he ovat olleet erittäin positiivisia ja aktiivisia hallintovaliokuntaan päin ja meihin päin muutoinkin — ja myöskin hallintovaliokunnalle.

Tärkein vaihe on nyt tuleva puitelaki. Toivottavasti se tulee jo keväällä.

Minä menen heti kuntapuolelle ja teen suoran kysymyksen: olisiko mahdollista ottaa sellainen tarkistusjärjestelmä käyttöön, että aina kun valtio tekee päätöksiä kuntien toiminnan tai investointien rahoittamisesta varsinkin sellaisilla alueilla, joilla kunnat ovat toiminnallisesti ja maankäytöllisesti hyvin riippuvaisia toisistaan, valtiovalta katsoisi kummankin kunnan, tai useamman kunnan, osalta sen, että ennen kuin asianomaisia rahoituspäätöksiä tehdään, varmistetaan, ettei päällekkäistä rahoitusta tapahdu, jolloin se pistäisi kunnat vähän harkitsemaan välillä olevaa rajaa?

Tarja Cronberg /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On täysin käsittämätöntä, että keskushallinnon remontti tässä maassa ei käynnisty. Jo ministeri Backman esittäessään lääniremonttia vuonna 95 sanoi, että keskushallinnon remontti aloitetaan välittömästi tämän jälkeen. Tuntuisi aika rohkealta odottaa, mutta ei ehkä ihan mahdottomalta, että tämä hallitus saisi tämän remontin nyt aikaan, niin että valiokunnan mietinnön mukaisesti uusi rakenne olisi käytettävissä heti eduskuntavaalien jälkeen.

Erityistä hämmästystä herättää valiokunnan mietinnössä lausunto siitä, että valiokunta pitää nykyistä läänirakennetta toimivana ja katsoo, ettei lääninhallitusten määrää tule lisätä. Onko todellakin ollut ehdotuksessa, että lääninhallitusten määrää lisättäisiin, ja oliko ajatus, että ehkä palataan vanhaan läänijärjestelmään? (Ed. S. Lahtela: Se oli hyvä järjestelmä!) Ehkä saan tähän vastauksen.

Mutta täytyy sanoa, että jo lähetekeskustelussa totesin, että kyseessä on ehkä vesitetyin selvitys aluehallinnosta, mitä koskaan olen lukenut. Hallintovaliokunta ei myöskään voi vetää muuta kuin vesiperän tässä yhteydessä.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen ollut onnellisesti naimisissa 32 vuotta, joista 28 vuotta valtionhallinnon kanssa. Se ei ole ollut aivan yhtä onnellista. Tässä katsannossa kyllä kiitän valiokuntaa siitä, mitä se on kriittisesti lausunut valtion henkilöstöpolitiikasta ja erityisesti valtion tuottavuusohjelmasta. Olen aivan vakuuttunut siitä, että jos ne tavoitteet, jotka on asetettu, toteutetaan kaavamaisesti, valtionhallinnossa erittäin monet tehtävät jäävät kokonaan hoitamatta. Ilmoitan edistäväni itsekin sitä, jos tuollaiset määrälliset tavoitteet toteutuvat. Tekee mieli kysyä ministereiltä, mitä mieltä te olette ja aiotteko vaikuttaa siihen suuntaan, että ne uhkakuvat, joita tässä mietinnössä esitetään, eivät toteutuisi.

Markku Rossi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Päätös tästä kihlakuntajärjestelmän arvioimisesta vuonna 2008 on varmaan ihan tervetullut vallitsevissa olosuhteissa. Monet kihlakunnat nykyisellä mallilla ovat olleet hyvin toimivia, tietysti joissakin mittakaavalaskennoissa pienen oloisia, mutta ne ovat olleet myös tehokkaita, ja siinä mielessä varsinkin tämä yhtenäisvirastojärjestelmä on ollut erittäin onnistunut malli. On aina myös kyseenalaistettava sitten sitäkin, tuleeko hyviä malleja lähteä purkamaan. Onko seuraava vaihe maakuntakohtainen vai miten laaja poliisi? Se on yksi kysymys, jota on arvioitava. Mutta tässä on näitä muitakin palvelutekijöitä, joissa myös tullaan kysymykseen, missä on sitten kuntalaisten ja kansalaisten yhdenvertaisuus, millä lailla palveluita pystytään turvaamaan eri puolilla, koko maassa. Tässä yhteydessä kyllä erityisesti poliisiministerin suuntaan kyllä on kysyttävä niiden avoinna olevien virkojen perään. Itä-Suomen läänin alueellakin meillä on noin sata virkaa edelleenkin auki, joista suuri osa on poliisimiesten tehtäviä. Siltä osin voi kysyä, toteutuuko kansalaisten ja kuntalaisten yhdenvertaisuus näiden palveluiden saamisen suhteen.

Nämä ovat kaikki isoja kysymyksiä, mutta ne ovat myös konkreettisia asioita sitten tuolla eri kunnissa ja eri alueilla. Näihin myös eduskunnan on löydettävä vastauksia. Nämä ovat talouskysymyksiä, totta kai, mutta millä tavoin sitten organisoitumalla pystytään siihen tehokkaampaan palveluun päätymään, kun sanotaan, että "parempaa palvelua ja tehokkaampaa hallintoa"; siinä on meillä haastetta kerrakseen.

Heli Paasio /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Selonteon tullessa valiokuntaan tässä oli melkein jo semmoinen olo, että ollaanko vanhentuneen tilanteen kanssa tekemisissä, kun tämä Paras-hanke on laitettu käyntiin. Huolimatta mistään tai kummastakaan näistä — vanhentunut taikka ei — täytyy muistaa, että hallinto on vain se väline. Täytyy miettiä koko aika juuri sitä, mitä tehdään, miksi tehdään ja mistä lähtökohdista. Sen takia minun mielestäni on täysin toissijaista, miksi kutsutaan eri alueita niin kauan kuin toiminta on olennaista, on saatavilla palvelua, kuten ministeri Rajamäkikin sanoi täällä, esimerkiksi poliisipalvelua. Paljon tärkeämpää kuin jotkut tietyt rajat on se, että se on turvallista, se on saatavilla ja kyetään toimimaan tehokkaalla tavalla. Täytyy muistaa myös se, että valta ja vastuu täytyy kohdata ja aivan olennaista on, että asia saadaan järjestykseen. Kysymys on silloin johtamisesta: joku ottaa sen johdon käsiin, joku ottaa vallan kautta myös vastuun.

Astrid Thors /r(vastauspuheenvuoro):

Värderade talman, värderade ministrar! Utskottet säger, också minister Manninen sade att under 2008 fattar man beslut om häradssystemet. Även om ledamot Heli Paasio har rätt i att det är innehållet som är viktigare väcker det kanske ändå förvåning att detta håller på att ske, det som jag kommer ihåg att riksdagsledamot Lasse Hautala sade i remissdebatten att han inte kan acceptera, dvs. att häradena töms på innehåll medan vi behandlar redogörelsen. Vi ser många förslag och tecken på att häradena idag töms på innehåll och att de de facto har en struktur med 15 åklagarenheter eller någonting liknande. Här framför mig har jag ett utkast, ett förslag till ny lagstiftning, där man skulle stryka meningen i lagen om statens lokalförvaltning att man ordnar den häradsvis. Den meningen föreslås strykas, likaså skall de berörda instanserna yttra sig om det här förslaget per den 17.3, alltså denna veckas fredag.

Arvoisat ministerit, valiokunta, eduskunta ja ministeri Manninen olivat yhtä mieltä siitä, että vuonna 2008 päätetään kihlakuntajärjestelmästä. Muistan myöskin hyvin elävästi, mitä ed. Lasse Hautala tässä lähetekeskustelussa totesi, että me emme hyväksy sitä, että kihlakuntia tyhjennetään takaoven kautta niin kauan kuin me käsittelemme tätä selontekoa. Nyt tiedämme kuitenkin, ja siihen myöskin ed. Rossi viittasi, että tapahtuu paljon uudelleenjärjestelyjä. Lausunnolla on ollut semmoista, että olisi 15 syyttäjäpiiriä maassa. Se koskettaa paljon Itä-Suomea, sen me tiedämme, mutta myöskin muita alueita. Lausunnolla on — ja deadline lausunnoille tämän viikon perjantai — sellainen lakiesitys, jossa poistetaan lause "valtion paikallishallinto järjestetään kihlakunnittain". Mitä tämä lakimuutos todellisuudessa merkitsee, haluaisin kysyä ministereiltä.

Sirpa  Asko-Seljavaara  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Haluaisin kysyä ministeri Manniselta suomalaisten yliopistojen rahoituksesta. Leikataanko myös yliopistojen virkoja samalla tavalla kuin on esitetty, että joka toinen virka, kun henkilö jää eläkkeelle, pitää jättää täyttämättä? Samaa kysymystä kuin ed. Cronberg kysyi esitän näistä lääninhallituksista. Mitähän niille sitten oikeasti tapahtuu tämän palvelurakenneuudistuksen myötä?

Ministeri Rajamäeltä kysyisin edelleenkin tätä pientä asiaa: Mikä on pelastus- ja lääkintähelikoptereiden asia? Miten se tullaan järjestämään tulevaisuudessa? Maksaako Rahis edelleen vai kuka? Voisiko se olla budjettirahoitteinen?

Tapani Tölli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Manninen lainasi puheenvuorossaan valiokunnan mietintöä keskushallinnon uudistamistarpeesta ja uudistamisen tavoitteista. Miltä tämä nyt näyttää, onko tämä uudistaminen lähtenyt tai lähdössä liikkeelle?

Sitten toinen kysymys koskee tätä kihlakuntajakoa tai siihen liittyviä asioita. Kihlakuntajako sinänsä kuuluu kuntaministerin vastuulle ja poliisiasiat sisäasiainministerille mutta ulosotto- ja syyttäjätoimi sitten oikeusministerille. Mietinnössä todetaan, että toimialueista päättäminen olisi siirrettävä valtioneuvoston yleisistunnolle, jotta kokonaisvaltainen arvio ja vastuuttaminen on mahdollista keskeisissä valtion paikallishallinnon tehtävissä. Tästä asiasta on useita kertoja puhuttu hallintovaliokunnassa ja kysytty oikeusministeriön edustajilta. Kuka teidän mielestänne vastaa tästä kokonaisuudesta? Tällä hetkellä ei kukaan. Mitä mieltä olette siitä, että nämä toimialuejaot käsiteltäisiin valtioneuvoston yleisistunnossa?

Raimo Vistbacka /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Molemmat ministerit, sekä Manninen että Rajamäki, puuttuivat tehostamiseen ja siihen, että eivät kaavamaisesti eräät laskentamallit sovi siihen.

Arvoisa puhemies! Minä olen tästä ihan samaa mieltä. Mutta kun puhutaan tehostamisesta ja tehostamisesta, niin jossakin se pää tulee vetävän käteen. Kun puhutaan yhteistoiminnasta, niin muistuttaisin kyllä siitä, että tässä nyt lähestytään sitä nimismiespiirijärjestelmän yhteistoimintaa, joka oli todella hyvä ja toimiva. Samalla muistutan vaan siitä, että ministeri Rajamäen edeltäjä toi kaksi kertaa eduskuntaan näitä hieman epämääräisiä esityksiä kihlakuntien romuttamisesta. Toisen hallitus veti takaisin, ja toisella kertaa valiokunta vahingossa unohti sen käsittelyn sitten ennen vaaleja.

Arvoisa puhemies! Kuten täällä ed. Thors totesi ja osittain ed. Rossi, tuntuu täysin käsittämättömältä, että yksi ministeriö tekee täysin vastoin sitä, mitä eduskunta on edellyttänyt, ja juuri niin kuin ed. Thors täällä totesi, nyt on lausunnolla taas uusi romuttamisjärjestelmä. Kun ministeri Rajamäki totesi nimenomaan yhteistoiminnan syyttäjien kanssa jne., tuntui vaan mielenkiintoiselta se, että (Puhemies koputtaa) nyt lähdetään tekemään yhdessä sitä, ja silloin, kun kihlakuntajärjestelmää tehtiin, se oli perusteena, että ei voi olla yhteistoimintaa.

Arvoisa puhemies! Kysyn vielä ed. Rossilta: missä näitä yhtenäisvirastoja nykyisin muuten on?

Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On hyvä jatkaa siitä, mihin ed. Vistbacka päätti. On tosiaan ollut aivan käsittämätöntä se, että oikeusministeriö on pitkän aikaa yrittänyt ajaa alas näitä kihlakuntien toimintaedellytyksiä.

Toisena asiana haluaisin todeta ministeri Rajamäelle, kun totesitte, että poliisien määrä on sama kuin vuonna 2002: Kyllä tilanne kentällä on kuitenkin hyvin selkeästi sellainen, että eläkkeelle jäävien poliisien paikkoja ei pystytä täyttämään. Tampereelta jäi kymmenen poliisia eläkkeelle, yhtään virkaa ei ollut mahdollista täyttää, ei ole palkkarahoja. Vammalasta jäi kolme, yhtään paikkaa ei ole täytetty. Vartioita on vähemmän kentällä selvästi kuin on ollut aikaisemmin, eli kansalaisten turvallisuus on todella vaarantumassa, jos lisää rahoitusta paikallispoliisille ei pikaisesti saada.

Tuula Väätäinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kunta- ja palvelurakenneuudistus lähtee palveluista käsin, ja aika varovasti on sitten otettu kantaa hallinnon ja organisaation muutoksiin. Kysynkin ministeri Manniselta: uskotteko todella, että tämmöiset laajamittaiset palvelurakennemuutokset voivat tapahtua ilman, että tulee laajoja organisaation ja hallinnon uudistamisia?

Toinen kysymys koskee valtion kehysmenettelyä, johonka valiokunnan mietinnössä otettiin myös kantaa. Mitä, ministerit, arvelette, onko kehysmenettelyssä mahdollisuutta sitä muuttaa niin, että se paremmin ottaisi huomioon ajassa tapahtuvat muutokset ja tarpeet?

Ministeri Rajamäeltä kysyisin poliisien henkilöstötilanteesta. Olette moneen otteeseen sanonut, että poliisimiesten määrää ei tulla vähentämään mutta sitten muusta henkilöstöstä haetaan näitä tarvittavia säästöjä. Kysyisin, minkälaiset realistiset mahdollisuudet oikeastaan on sitten poliisin puolelta muusta henkilöstöstä säästää (Puhemies koputtaa) henkilöstömenoissa, kun valtiolta kaiken kaikkiaan haetaan säästöjä. Miten se poliisin puolella sitten ikään kuin käytännössä toteutuisi?

Matti Väistö /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Keskushallinnon kehittäminen tuli esille hyvin ministeri Mannisen puheenvuorossa. Meillähän alue- ja paikallishallinnon kehittämisessä päävastuu on sisäasiainministeriöllä. Keskushallinto ja valtion henkilöstöpolitiikka ovat kuitenkin valtiovarainministeriön vastuulla. Hallintovaliokunnassa arvioitiin, että tässä talousarviohallinnon puserruksessa nykyisellään sekä keskushallinnon kehittäminen että valtion henkilöstöpolitiikka eivät tunnu saavan riittävää painoarvoa. Miten arvoisat ministerit arvioivat, onko jatkossa mahdollista, jos ja kun asioita uudelleen mietitään, myös tähän kiinnittää huomiota?

Matti Kauppila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Julkisen hallinnon tuottavuuden parantaminen ja henkilöstöpolitiikka on aika uhkaavan näköistä. Päinvastoin kuin ed. Virtanen minä olen huolestunut siitä, että valtion henkilöstö supistuu vähän liian rajua vauhtia. Vuonna 1988 oli 215 000 henkilöä, nykyisin 124 000, elikkä 40 prosenttia on pudonnut, ja nyt sitten tavoite on vielä 17 500. Miten tämä nyt sopii tähän henkilöstöpolitiikkaan kokonaisuudessaan? Sitten me olemme koko ajan säätäneet sellaisia lakeja täällä, että tarvitaan lisää virkoja, muun muassa maahanmuuttajaprojektit ja monet muut. Tämähän merkitsee käytännössä sitä, että siellä melkoinen rotaatio henkilöstössä käy.

Katri Komi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On hyvä, että selonteossa sanotaan, että valtion paikallishallinnon toimipaikkaverkko säilytetään riittävän kattavana. Se, mitä tämä sitten tarkoittaa, miten se tulkitaan, on tietysti eri asia. Silloin kun puhutaan yhteispalvelupisteistä, on pystyttävä ratkaisemaan kustannuskysymysten lisäksi myös se, että osaavaa palvelua on todellakin saatavilla eikä tämä piste ole vaan lomakkeenjakopiste. Kysyisinkin, mikä mättää teidän ministereitten mielestä nyt siinä, että näitä yhteispalvelupisteitä ei ole tämän enempää saatu aikaan.

Arvoisa puhemies! Toteaisin, että hallinnonalojen tukipalveluitten kokoaminen ja alueellistaminen on lähtenyt liikkeelle hitaasti mutta kuitenkin oikeaan suuntaan. Samalla kuitenkin ministeriöitten toiminnan kehittämistä on jatkettava. Yli nykyisten hallinnon rajojen ulottuvaa katsantokantaa tarvitaan yhä enemmän tässä nopeasti liikkuvassa maailmassamme.

Markku Rossi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Vistbacka tiedusteli, missä näitä yhtenäisvirastomalleja on. Ehkä Ylä-Savon kihlakunta Iisalmessa on yksi tuollainen hyvä esimerkki. Näin olen ymmärtänyt tämän ainakin. Mitä kaikkea tällä yhtenäisvirastomallilla halutaankin tarkoittaa, kihlakunnan sisäinen työskentely ja siellä oleva yhteistoimintamalli, mitä myös kihlakunta on halunnut vaalia eteenpäin, on se yksi lähtökohta, jossa nähdään se, että yhteistoiminta näiden valtion eri palveluiden välillä on äärimmäisen tärkeää ja tarpeellista. Tältä pohjalta tämä näkökulma on lähtenyt myös näiden pienten kihlakuntien puolustamisessa. Tämä on se näkökulma, jota on tässä haluttu nostaa esiin.

Alue- ja kuntaministeri Hannes Manninen

Arvoisa puhemies! Ehkä hyvin monelle edustajalle voi yhteisesti vastata tähän valtion henkilöstöpolitiikkaan. Ministeri Rajamäkikin varmasti vastaa. Me olemme, riippuen siitä, kumpi on missäkin tilaisuudessa ollut, yksimielisesti lähteneet siitä kaikissa neuvotteluissa, että poliisin, Rajavartioston ja hätäkeskusten operatiivista henkilöstöä ei vähennetä. Nämä vähennykset, mitkä alaa koskevat, koskevat muuta sisäasiainministeriön henkilöstöä, ja tulemme pitämään loppuun asti tästä kiinni ministeri Rajamäen kanssa, ja voi jo sanoa, että kyllä olemme tiettyä ymmärrystä tälle asialle myöskin saaneet. On selvää, että sielläkin voi tietyissä asioissa vähennystä tapahtua, kun teknologia kehittyy liikennevalvonnassa, rajavalvonnassa, kaikessa muussa.

Mitä tulee sitten keskushallintoon, niin yksi oleellinen ongelma on tietysti siinä, mihin hallintovaliokuntakin mietinnössä viittaa, että nämä hallinnon kehittämiskysymykset ovat eri ministeriöissä. Alue- ja paikallishallinto kuuluu sisäasiainministeriöön ja vastaavasti valtion keskushallinto valtiovarainministeriöön. Tämä on tietysti yksi ongelma. Toinen, joka nyt toistaiseksi tämän hallituksen aikana on, sanotaan, ollut yksi tekijä, on se, että meillä on tämä Paras-hanke ollut vireillä, joka on todella työllistänyt niin paljon, että on katsottu, että siihen samaan leikkiin ei ole mahdollista ottaa tätä keskushallinnon uudistusta. Paras-hankkeessakin pyörivät kokoukset joka viikko valmistelutyöryhmällä, ja siellä todella kiireisesti joudutaan näitä asioita valmistelemaan.

Ed. Cronberg kyseli, onko tarkoitus lisätä läänejä. Minä luulen, että tämä kannanotto perustuu siihen, että julkisuudessahan oli tiettyä keskustelua yhdessä vaiheessa, pitäisikö Länsi-Suomen lääni jakaa kahtia. Muistan hyvin, että eduskuntakäsittelyn aikanakin silloinen ed. Mikkola jopa esitti, että silloinen Vaasan lääni vähän muutettuna Keski-Suomen lääninä olisi jäänyt elämään, mutta eduskunta teki siitä ratkaisun ja Länsi-Suomen läänistä tuli sellainen kuin se on. Varmasti sekin toimii, mutta jos ajatellaan hallinnollisten rajojen lähtökohtia, että pitäisi jonkinlaista yhtenäisyyttä sillä alueella olla, niin eihän Länsi-Suomen läänin jako tosiasiassa perustu kyllä mihinkään muuhun kuin että kartalle on vain piirretty joku jako. (Ed. Vistbacka: Siinä ministeri on aivan oikeassa!) Mihinkään muuhun tosiasialliseen se ei tietenkään perustu.

Ed. Rossi kysyi kihlakunnista ja yhtenäisvirastoista. Yhtenäisvirastoiksihan sanotaan suurten kaupunkien virastoja, joissa on omat linjat, ja nämä kihlakunnat ovat asia erikseen.

Ed. Thors puhui siitä, että syyttäjäpiirejä ja muita on muutettu tällä välillä. Se on ihan totta, mutta tässäkin on muistettava se, niin kuin täällä eräissä puheenvuoroissa tuli ilmi, että ne ovat oikeusministeriön alaisuudessa ja sitä kautta kulkevat eri rataa. Tosin tämä kokonaisuudistushan on jäänyt odottamaan tätä mietintöä, koska oikeuskanslerin kanssa on käyty tietyt keskustelut, minkä verran nykyisen lainsäädännön perusteella voidaan mennä eteenpäin. Sikäli kuin näitä lainsäädäntöjä muutetaan, se antaa tietenkin lisää liikkumavaraa, mihin täällä viitattiin eräässä yhteydessä.

Ed. Asko-Seljavaara kysyi, miten tämä yliopiston rahoitus hoidetaan, leikataanko 50 prosenttia avoimista viroista. Kun meillä on sellainen sopimus, että me emme yleensä toisten ministeriöiden asioihin puutu, niin en halua tähän opetusministeriön puolesta ottaa kantaa, koska en tiedä, mitkä ovat opetusministeriön ja valtiovarainministeriön kehysneuvottelujen tulokset tässä vaiheessa.

Ed. Väätäinen kysyi, uskonko, että voidaan ilman organisaatiomuutoksia todeta merkittäviä rakenteellisia uudistuksia. Eihän siitä ole kysymys, vaan kysymys on siitä, että ensin katsotaan palvelut ja ne tarpeet ja sen pohjalta rakennetaan sitten organisaatio, eikä niin, että tehdään ensin organisaatio ja palvelut tungetaan sitten niihin organisaatioihin. Se palvelu on kuitenkin se tärkein ja lähtökohta.

Mitä tulee kehysmenettelyyn, niin se on hyvin pitkälti tietysti valtiovarainministeriön ja sitten tulevien hallitusneuvottelujen asia, millä tavalla kehysmenettelystä tulevaisuutta varten sovitaan.

Ed. Kauppila oli huolissaan valtion henkilöstöstä. Tietenkin tuo 40 prosentin alennus perustuu paljolti organisaation muutoksiin. Todellistakin henkilökunnan alennusta on tietysti tapahtunut, mutta tosiasia on, että valtion budjetista palkkansa saava henkilöstö on lähes puolittunut viimeisten 15 vuoden aikana. Voi sanoa, että siinä on paljon myönteistä, vaikka varmaan tämmöiseen aina liittyy myöskin kielteistä. Tavallaan julkinen sektori on pienentynyt tässä suhteessa, vaikka eihän julkisen sektorin suuruus tai pienuus sinänsä selitä maan kehittymisiä, ainakaan ei ole pystytty osoittamaan, että sillä olisi kovin suurta merkitystä, päinvastoin, pohjoismaiset hyvinvointiyhteiskunnat, joilla on suuri julkinen sektori, ovat tässä kansainvälisessä kilpailussa menestyneet yleensä aika hyvin verrattuna niihin, joissa tämä julkinen sektori on pienempi.

Ed. Komi kysyi, miksi näitä yhteispalvelupisteitä on syntynyt niin vähän. Kyllä meillä pisteitä on muistaakseni 212 tällä hetkellä, mutta niiden palveluvalikoima on tällä hetkellä aika pieni. Mehän olemme käynnistäneet liittyen kunta- ja palvelurakenneuudistukseen tämmöisen yhteispalveluprojektin, jossa on todella mittavat suunnitelmat sillä tavalla, että sinne yhteispalvelupisteeseen pitää luoda tulevaisuudessa teknologiset valmiudet varsinaisiin palvelupisteisiin ja siellä on palveluneuvojat, jotka saattavat tämän asiakkaan yhteyteen siihen varsinaiseen viranomaiseen, jolloin nämä asiat voidaan panna vireille, saada jopa päätöksiä siinä yhteydessä, jolloin se todellinen palvelu pelaa.

Tällä hetkellähän ongelma on se, että on erittäin vaikeaa ollut viranomaisen toimivallan siirtäminen jollekin toiselle eivätkä viranomaiset ole hyväksyneet sitä. Se tie ei ilmeisesti johda tulevaisuudessakaan lopputulokseen. Mutta silloin, kun teknologian avulla asiakas ja viranomainen saatetaan keskenään yhteyteen, silloin sitä toimivaltaa ei tarvitse siirtää vaan se on normaali asiakaskontakti, vaikka se tapahtuukin teknologisen yhteyden avulla. Tätä on tarkoitus kehittää niin, että meillä olisi aivan edustajan tarkoittamalla tavalla todella sellaisia palvelupisteitä, joissa saa todellista palvelua.

Alueellistamisen osalta päätöksiä on tehty suhteellisen paljon mielestäni tämän hallituskauden aikana. Liikkeellelähtö ei aina ole ollut niin nopeaa, ja se johtuu kahdesta syystä. Ensimmäinen on se, että henkilöstöllä ei ole velvollisuutta siirtyä, mikä vaatii sitten tiettyä aikataulua. Toinen on sitten se, että tähän siirtymiseen ei ole ollut käytettävissä ylimääräistä rahoitusta, ja kun siinä siirtymävaiheessa aina tarvitaan ylimääräistä rahoitusta, niin jos se kehyksen puitteissa joudutaan hoitamaan, se vaatii kyllä pitemmän ajanjakson.

Tässä ehkä pääpiirteittäin vastaukseni. Ed. Vielma kysyi investointien päällekkäisyydestä. Kyllähän valtion viranomaisten velvollisuutena on pyrkiä tietysti aina arvioimaan, ettei tarpeettomia päällekkäisiä investointeja tehdä. Aina tämä järjestelmä valitettavasti ei tietenkään ihan pelaa.

Sisäasiainministeri Kari Rajamäki

Herra puhemies! Ensinnäkin sisäasiainministeriön linjaus on todella ollut tuottavuusohjelman osalta se, että operatiivisten poliisi-, raja- ja hätäkeskuspäivystäjien osalta ei leikkauksiin mennä. Tältä osin voin kyllä vakuuttaa, että ei tämä hallitus kaavamaisesti tuottavuusohjelmaa myöskään sovella ja että järjenkäyttö on sallittu, ja erityisesti myös turvallisuusajattelu on ollut vahvasti ja hyvin esillä valtiovarainministerin kanssa käydyissä keskusteluissa.

Toiseksi poliisivoimavarojen osalta — valitettavasti ed. Rossin usko omaan hyvään hallitukseen oli hivenen nyt kärsinyt — haluan tältä osin vahvistaa, että hallitus on noudattanut vuoden 2002 poliisimäärälinjausta. Tältä osin viittaan Itä-Suomen eli edustajan oman läänin poliisijohdon antamaan selvitykseen muun muassa 17. päivänä tammikuuta tänä vuonna tehdyn lisämäärärahajakopäätöksen vaikutuksista Itä-Suomeen. Itse asiassa 16. päivänä marraskuuta 2004 tekemäni paikallispoliisin määrärahojen jakokriteerilinjaus ottaa harvan asutuksen huomioon ja sillä on Itä-Suomeen myönteinen vaikutus nyt alkaneen viiden vuoden siirtymäajan puitteissa.

Ymmärrän, että vaalien läheisyys virittää omalla tavalla tunnelmia. Ed. Satonen on tältä osin ollut aktiivisesti liikkeellä myöskin aikaisemmin. Haluan tältä osin todeta, että meillä on näiden määrärahojen jakopäätöksen jälkeen vuoden 2002 taso tosiaan kunnossa, mutta alueellisesti on tietysti läänin poliisin jakopäätösten pohjalta erilaista käytäntöä.

Minusta ei pidä antaa sellaista kuvaa, että poliisiksi opiskelemaan lähtevä opiskelee työttömäksi. Näin ei nimittäin ole asia. Kun tein 2003 syksyllä päätöksen nostaa Tampereen poliisikoulun aloitusmäärän 360:sta 408:aan, se liittyi nimenomaan aivan selviin ikääntymis- ja eläköitymistapahtumiin, ja jos olisi pidetty edeltäjäni mukaisena tämä aloitusmäärä, niin meillä ei kotimaisilla poliiseilla olisi vahvuutta entisenä pidetty.

Kun eilen Poliisikoululla vietettiin Poliisiammattikorkeakoulun peruskiven muurausta, niin siellä ilmoitettiin, että viime syksynä valmistuneista 205 poliisista kymmenen ei tällä hetkellä ole poliisitehtävissä, eli ei tämä poliisiksi lähteminen ole todella huono ammatinvalinta. Se onneksi kiinnostaa rekrytointimielessä, ja myöskin työllisyys on heillä tältä osin hyvä.

Kihlakuntarajat ylittävä yhteistyö on todella tärkeätä, ja tältä osin työnjako- ym. mielessä on paljon myös poliisitoiminnassa tehostamisen mahdollisuuksia. Poliisin peruspalvelut tuotetaan jatkossakin lähellä kansalaisia, ja lähtökohtamme on näissä järjestelyissä se, että mieluummin entistä paremmin. Tämä koskee toimintavalmiusaikaa, rikostutkinta-aikaa muun muassa, jolta osin kansalaisten yhdenvertaisuudessa on tällä hetkellä selkeitä ongelmia. Näihin kiinnitämme nyt sitten mahdollisimman paljon huomiota valmistelussa ministeriössä.

Ed. Asko-Seljavaara otti tärkeän asian eli pelastushelikopterit äsken täällä keskustelussa esille. Tältä osin on myönnettävä, että meidän löytämämme ratkaisu ei vastaa täysin hallitusohjelman tavoitetta, jossa oli tarkoitus siirtää pelastushelikopteritoiminta valtion talousarvion kautta rahoitettavaksi. Tälle pelastushelikopteritoiminnalle, joka nyt sattuneesta syystä oli hyvin läheistä myöskin edeltävässä elämässä allekirjoittaneelle, halusin varmistaa nopean ja kuitenkin toiminnan jatkuvuuden varmistavan ratkaisun, joka oli realistinen taloudelliselta rahoitukseltaan, ja siksi oli syytä siirtää valtioneuvoston linjauksen mukaisesti raha-automaattiyhdistyspainotteisemmaksi tätä rahoitusta itse asiassa sen aika lailla epävarman kansalaisrahoituksen ja keräystoiminnan sijasta, jonka varassa keskeisesti pelastushelikopteritoiminta on kyllä myöskin tänään. Tältä osin on selvää, että kun pelastushelikopteritoiminta on tärkeä pitkien etäisyyksien ja vaikean saavutettavuuden osalta, jos ajatellaan Itä-Suomeakin, niin se toiminta on varmistettava yleensäkin Suomessa tietysti, mutta näillä alueilla se on saatava kiinteämmin osaksi pelastustoimen järjestelmää, ja se on lisäarvoa tältä osin tuova.

Esko Kurvinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Käsittelyssä on valtioneuvoston selonteko keskus-, alue- ja paikallishallinnon toimivuudesta ja kehittämistarpeista sekä siihen liittyvä hallintovaliokunnan mietintö. Selonteko käsittelee siis koko julkisen hallinnon ja julkisen sektorin vastuulla olevia palveluja. Lähtökohtaisesti lähestymistapa on oikea, sillä kansalaisen näkökulmasta julkinen hallinto ja julkiset palvelut ovat yksi kokonaisuus eikä kansalaisia tule rasittaa järjestelmän toimivuuteen liittyvillä sektorikohtaisilla tai sektorien välisillä julkisten toimijoitten tai rahavirtojen ongelmilla. Kansalaisilla on oikeus vaatia yhteiskunnalle maksamistaan veroista ja maksuista vastineena joustavaa ja palveluhaluista hallintoa sekä laadukkaita ja tehokkaita peruspalveluja. Mielestäni tämä kansalaisten näkökulma on ainut oikea lähtökohta, kun julkista hallintoa ja palveluja kehitetään. Tämän pitää olla kirkkaana mielessä jokaisella toimijalla kaikissa julkisen hallinnon tehtävissä.

Valitettavasti myös julkisessa hallinnossa ja palvelujen järjestämisessä on tulosvastuu ja sektorikohtaisuus noussut lähes itsetarkoitukseksi ja toiminnasta puuttuu kokonaisnäkemys. Tämä on mielestäni suurin este toiminnan ja rakenteitten kehittämiselle ja, mikä pahinta, se vaikeuttaa ja kangistaa kansalaisen julkiselta sektorilta saamia palveluja. Tähän ongelmaan on kiinnitetty huomiota jossain määrin myös selonteossa, mutta olen iloinen, että hallintovaliokunnan mietinnössä on toistuvasti korostettu yhteistoiminnan ja kokonaisnäkemyksen puutteen vaikutuksia kansalaisille. Valiokunta toteaa tämän esimerkinomaisesti niin kihlakuntien kuin te-keskustenkin osalta.

Valtiontalouden menokehysmenettely on monilta osin betonoinut varainkäytön sektorikohtaiseksi, ja nykyisellä menettelyllä on erittäin vaikea saada uusia välttämättömiäkin hankkeita siirrettyä sektorilta toiselle, koska kokonaisuuksista ei huolehdi kukaan, vaan jokainen ministeri ja jokainen ministeriö pitää tiukasti kiinni saavutetuista eduista. Sinänsä menokehys on perusteltu ja jopa välttämätön taloudenhoidon onnistumiseksi. Mielestäni menokehysmenettelyä tulee kehittää huomattavasti kokonaisvaltaisempaan ja joustavampaan suuntaan ja niin, että kehyksiin pystytään puuttumaan myös hallituskauden sisällä eikä vain kerran neljässä vuodessa. Kehysmekanismin tulisi ottaa huomioon myös tulokehityksen muutoksen vaikutukset.

Arvoisa puhemies! Kaikki viimeaikaiset hallitukset ovat ottaneet ohjelmaansa hallinnon kehittämisen, mutta jostain syystä vain harvoin tavoitteissa on onnistuttu. Eduskunnankin poliittinen ohjaus on enimmäkseen kaikunut kuuroille korville. Kuten koko julkista hallintoa ja palveluja niin myös kehitystyötä vaivaa kokonaisnäkemyksen ja konkretian puute. Tälläkin hetkellä on meneillään useita hankkeita, joista jokainen on oman sektorikohtaisen ohjauksen varassa ilman keskinäistä yhteyttä. Hallintovaliokunta toteaa aivan oikein mietinnössään, että on välttämätöntä, että hallinnon kehittäminen ulotetaan koko hallinnon kaikille tasoille ja sektoreille. Kansalaisten näkökulmasta, jonka on aina oltava ensisijainen näkökulma, on tärkeää, että usein tarvittavat palvelut ovat lähellä, koottuna yhteen palvelupisteeseen, ja ne julkisen sektorin toimet, jotka eivät kosketa kuin harvoin kansalaisia, voivat olla tehokkaasti hoidettuna isommissa yksiköissä. Yhteispalvelupisteitä muodostettaessa tulee jälleen muistaa julkisten palvelujen kokonaisuus. Kansalaisten kannalta ei ole merkitystä sillä, ovatko palvelut kunnan tai valtion järjestämiä palveluja eikä varsinkaan sillä, mikä hallinnonala palvelun on järjestänyt.

Valtion keskushallinnon osalta selonteko on hyvin yleispiirteinen. Vaikka selonteossa annetaan ymmärtää, että hallintoa on kehitetty johdonmukaisesti, tämä ei voi pitää täysin paikkaansa, sillä keskushallinnon virastojen määrä on pysynyt samalla tasolla kuin vuonna 1990 ja lisäksi ministeriöitten henkilöstömäärä on kasvanut neljänneksellä vuodesta 1990.

Arvoisa puhemies! Käsittelyssä olevan selonteon ja mietinnön pohjalta näyttää siltä, että valtionhallinnon uudistukset ovat tällä hetkellä varsin verkkaisessa vaiheessa ja kokonaisuudistusten osalta jopa olemattomia. Sen sijaan kuntapuolella näyttäisi olevan tapahtumassa isojakin uudistuksia. Kuntauudistuksella on ja täytyy olla vaikutuksia myös valtionhallintoon ja valtion järjestämiin palveluihin. Kiristyvä kuntatalous pakotti hallituksen vuosi sitten tunnustamaan tosiasiat ja käynnistämään ohi hallitusohjelman kunta- ja palvelurakenneuudistuksen. Tuolloin hallitus toimi niin kuin vastuullisen hallituksen tuleekin toimia. Nyt kun on vuosi uudistushankkeen käynnistymisestä, on tehty hyvin laajalla rintamalla paljon valmistelutyötä ja alkaa olla hallitukselta tekojen aika.

Jo tähän mennessä kunnissa on omatoimisesti lähdetty liikkeelle kymmenien uusien kuntaliitos- ja palvelurakennehankkeiden tiimoilta. Kunnat ovat jo päättäneet seitsemästä ensi vuoden alussa tapahtuvasta kuntaliitoksesta, joissa on mukana 15 nykyistä kuntaa. Lisäksi meneillään on 30 muuta yhdistämisselvitystä. Mielestäni tämä osoittaa kuntapäättäjien ja kuntajohtajien rohkeutta ja suurta halua tehdä uudistuksia, kunhan valtio tahollaan antaa siihen mahdollisuuksia ja positiivista kannustusta myös taloudellisesti. Vähintä, mitä tässä tilanteessa hallitus voisi tehdä osoittaakseen kannustusta kunnille, olisi korjata valtionosuuslakia niin, etteivät yhdistyneet kunnat ainakaan menetä liitoksen takia valtionosuuksia. Tiedän ainakin yhden hankkeen, jossa merkittävänä asiana hankkeen kariutumisessa oli juuri suuri valtionosuusmenetysten pelko.

Hallitus on valmistelemassa kunta- ja palvelurakenneuudistuksen puitelakia. Siinä hallituksen tulee säilyttää vuosi sitten osoittamansa rohkeus loppuun asti. Hyvin alkaneen kunta- ja palvelurakenneuudistuksen lopputulokset uhkaavat muuten vaarantua hallituspuolueitten keskinäiseen kiistelyyn. Ei ole hyväksyttävää, että hallitus siirtää vaikeat ratkaisut tulevalle vaalikaudelle, vaan hallintoa on kehitettävä pitkäjänteisesti yli eduskunnan vaalikausien. Tässä tilanteessa tarvitaankin väistämättä hallitukselta johtajuutta ja tavoitteellisuutta antaa eduskunnalle kunta- ja palvelurakenteen uudistamiseen tähtäävä puitelaki, jossa on riittävän selkeät ja velvoittavat tavoitteet uusien rakenteiden ja palvelujen järjestämiseksi, jotta kunnat tietävät, mitä niiltä odotetaan ja milloin.

Arvoisa puhemies! Kunnat vastaavat noin kahdesta kolmasosasta kaikista julkisen sektorin tehtävistä. Kuten kaikki tässä salissa tiedämme, tämä kaksi kolmasosaa julkisesta sektorista on nyt rahoituskriisissä. Tästä huolimatta hallitus vitkuttelee valtion pakkolainan maksamista kunnille. Arvioitten mukaan hallituksen jätettyä osan valtionosuustarkistuksen rahoista seuraavan hallituksen maksettavaksi olisi vaikutus peräti 840 miljoonaa euroa vuosille 2005—2008, siis 840 miljoonaa euroa saamattomia rahoja valtiolta, ja tämän vuoksi kunnat joutuvat ottamaan vapailta markkinoilta velkaa kiihtyvällä vauhdilla paikatakseen talouttaan.

Tämän vuoksi ehdotan, että eduskunta hyväksyy mietinnön vastalauseen 1 mukaisen lausuman, joka edellyttää valtiolta lisäpanostuksia kuntasektorille.

Arvoisa puhemies! Jos nyt käynnissä oleva rakenneuudistus onnistuu, niin kuin toivon, olemme luomassa kunnille edellytyksiä ja mahdollisuuksia turvata kansalaisille laadukkaat ja joustavat palvelut vuosikymmeniksi eteenpäin. Meidän on kuitenkin muistettava, että hallinnon organisaatio ja rajat ovat vain välineitä kansalaisten tarvitsemien palvelujen turvaamiseksi. Käynnissä olevan kuntauudistuksen ei tule lisätä hallintoa ja byrokratiaa, vaan päinvastoin huomattavasti keventää nykyistä yli 900:n erillisen kunnallisen hallinto-organisaation viidakkoa. Suomessa on hyvin toimiva kaksiportainen hallintorakenne, jota tämän uudistuksen yhteydessä tulee tiivistää, ja välimaastossa olevia hyvin irrallisesti toimivia yhtymiä, keinotekoisia maakunta- ja seutukuntahallintoja, pitäisi purkaa ja ainakin ohentaa huomattavasti nykyisestä.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa herra puhemies! Eduskunnan hallintovaliokunta on työskennellyt tämän hallintoselonteon kanssa nyt toista vuotta, kuten ministeri Manninen avauspuheessaan mainitsi. Jo viime keväänä kävi selväksi, että kuntarakenteelle on tehtävä jotakin. Kuvaavaa on, että kuntien supistaminen nyt onkin kaikkien kansalaisten, poliitikkojen ja kuntalaisten mielessä.

Erittäin mielenkiintoista on se, että viime keväänä puhuttiin siitä, voisikohan Suomessa olla vaikka 200 kuntaa. Ja sitten jo rohkeimmat kysyivät voisimmeko tehdä kuten Tanskassa, että meillä olisikin sata kuntaa. Kuitenkin, jos otatte, hyvät kansanedustajakollegat, tämän Suomen kartan esiin ja katsotte, kuinka monta kasvukeskusta tai kaupunkia, joiden ympärille voi syntyä elinvoimainen kunta, niin näette, että niitä ei ole edes sataa. Niitä on ehkä 60 tai 65. (Ed. Kauppila: Vaatiiko kokoomus sataa kuntaa?) — Me esitimme silloin sataa, mutta nyt näyttää siltä, että kuntakoko todella kasvaa ja kuntien lukumäärä pienenee.

Nyt, jos otetaan esille esimerkiksi semmoinen teoria, joka vielä viime syksynä oli vallalla, että voisi olla 20 000 asukkaan kunta, että niitä voisi olla kymmenittäin, niin sekin tuntuu täysin mahdottomalta, koska ei ole niin pieniä kaupunkeja, jotka olisivat elinvoimaisia yhdessä ympäröivien kuntien kanssa. Eli suurempiin kokonaisuuksiin ollaan menossa.

Pääkaupunkiseutu on Suomen ainoa metropoli, jonka menestys on koko Suomelle tärkeä. Helsingin kokoomuksen kaupunginvaltuutetut samoin kuin kansanedustajat ovat sitä mieltä, että Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniaisen tulisi muodostaa yksi kunta, mutta toistaiseksi emme ole saaneet kannatusta sisarkaupungeistamme. Sipoo on myös ilmoittanut, että se tulee ihan omillaan toimeen. Se on 20 000 asukkaan kunta, ja se on aivan meidän Vuosaaren sataman kyljessä, ja siellä ovat suuret Sipoon korvet.

Pääkaupunkiseudun neuvottelukunta aloitti toimintansa viime vuonna. Sen tehtävänä on maankäytön, asumisen ja liikenteen kehittäminen yhteistyössä. Pääkaupunkiseudun neuvottelukunnan lisäksi kehitetään Helsingin seudun yhteistyötä myös laajemmin 14 kunnan välillä. Palvelut ja kustannukset pyritään jakamaan täysien kustannusten periaatteen mukaisesti. Tällöin muun muassa lukioverkkoa on määrällisesti ja laadullisesti kehitettävä kuntarajoista huolimatta. Meidän on kehitettävä yhteinen vesi- ja viemärilaitos, hankintayksikkö, tietohallintokeskus jne. Pääkaupunkiseudulle. Kaikki tämä on nyt työn alla.

Kuntien rahoituksesta puolet vie sosiaali- ja terveystoimi, kuten on jo mainittu. Jäljelle jäävästä toisesta puolesta sitten 25 prosenttia menee opetustoimeen. Kun nämä peruspalvelut ensin järjestetään, niin kunnalle oikeastaan jää aika vähän rahaa hoitaa muita asioita. Terveydenhuollon järjestämisvastuu on edelleen kunnilla. Perusterveydenhuolto, erikoissairaanhoito ja sosiaalitoimi tulisi yhdistää yhden hallinnon alaisuuteen. Se on kaikkien terveydenhuollon ammattilaisten mielipide. Erikoissairaanhoidon järjestäisi terveyspiiri, joka nyt vastaa oikeastaan nykyisiä keskussairaalapiirejä, joita ehkä on muutama liikaa. Kuitenkin keskussairaalapiirin asukaslukuhan on 200 000—250 000. Perusterveydenhuolto voidaan sen sisällä tietenkin järjestää siten, että on pienempiä yksiköitä perusterveydenhuoltoa varten, semmoisia, joissa toimii 10—20 lääkäriä. Sosiaalipalvelut, vanhustenhoito, päihdehuolto, kasvatus- ja perheneuvolat, vammaispalvelut ja lastensuojelu liittyvät myös näihin terveyspiirin tehtäviin.

Mikäli peruskunta on pienempi kuin 200 000—250 000 asukasta, tulee kunnan ostaa palvelut alueensa keskussairaalasta. Kysymykseen tulee siis tällöin joko suuri peruskunta, kuten Päijät-Hämeessä on jo perusteilla. Tämän Päijät-Hämeen terveys- ja sosiaalipiirin pohjalta perustetaan yli 200 000 asukkaan terveys- ja sosiaalipiiri. Tai sitten todella ne palvelut täytyy järjestää omasta takaa ja ostaa erikoissairaanhoidon palvelut keskussairaalasta. Lisäksi on huomioitava viiden yliopistosairaalan ohjaava vaikutus alueensa terveyspiireihin.

Uskon, että kuntien heikkenevä rahoitustilanne pakottaa kunnat muodostamaan suurempia, elinvoimaisia kokonaisuuksia. Terveys- ja sosiaalipalveluiden järjestäminen on niitä ensimmäisiä tehtäviä, koska ne lohkaisevat kuntien budjetista puolet. Valtion tulisi tukea kuntien järjestämiä terveyspalveluita myös rahallisesti, ja tämän vuoksi kannatan opposition esittämää vastalausetta numero 1 ja näin ollen ed. Kurvisen ehdotusta.

Mauri Salo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Äsken kuullussa puheenvuorossa perusteltiin sitä, kuinka pitää olla suuria kokonaisuuksia, kuinka Pääkaupunkiseutu muodostaa hienon kokonaisuuden. Nyt kuitenkin, kun katsotaan Helsingin kaupungin kustannustehokkuutta, verrataan pienempiin kokonaisuuksiin, ja jos sitten katsotaan myöskin täällä toimivaa sairaanhoitopiiriä, niin kyllä täällä ymmärtääkseni on hätätila ollut jo pitkän aikaa, kustannukset ovat karanneet kauas käsistä. Eikö nyt olisi kuitenkin syytä miettiä, kuinka voidaan tuottaa oikean kokoisissa, hyvin johdetuissa yksiköissä palvelut? Nyt suuruuden ekonomia ei toimi, vaan nyt tarvitaan hyvää, selkeää johtamista.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Tilannehan on semmoinen, että totta kai kaikki kunnat järjestävät palvelunsa aivan oma-aloitteisesti, mutta Helsingin kustannustasohan ei suinkaan enää ole niin korkea kuin se on ollut 1990-luvun lopussa ja 2000-luvun alussa. Nyt alamme aika tavalla lähentyä viiden suurimman kaupungin keskiarvoa. Helsingissä on metropoli-ilmiö, joka on tunnettu kaikkialla maailmassa. Meillä on enemmän ulkomaalaisia, meillä on enemmän vaikeita sairauksia, ja lisäksi, tervetuloa asumaan Helsinkiin, täällä on erinomaisen korkeatasoiset erikoissairaanhoidon palvelut, ja ne maksavat.

Ahti Vielma /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen aikaisemminkin kertonut tässä salissa sen, että olen 70-luvun alussa ollut sellaisessa selvittelytyöryhmässä, jonka asetti niin sanottu Auran palokuntahallitus, eli pääministerinä oli ylipormestari Teuvo Aura. Silloin annettiin selvittää, mitä alueita voitaisiin liittää Espoosta ja Vantaasta Helsingin kaupunkiin. Me teimme kuukausikaupalla työtä, ja se selvitys pantiin vihreän veran alle, ja siellä se on ollut 35 vuotta.

Kun minä olen täällä kuunnellut puheita Helsingin seudun kuntaongelmista ja pannut silmäni kiinni ja miettinyt, että minä olen nämä samat puheet kuullut 35 vuotta sitten, niin minä suosittelisin ed. M. Salon puheenvuoron kuultuani, että enää ei paljon mietiskeltäisi vaan tehtäisiin jo jotakin. Tällainen sivustakatsojan näkemys olisi se, että Helsingin ja Vantaan väliltä pois raja, niin silloin paljon Helsingin seudun ongelmia jo häipyisi.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa herra puhemies! Kun luki hallintovaliokunnan mietinnön selonteosta, voi todeta taikka oikeastansa kiittää siitä, että sinne on kirjattu kyllä hyvin oleellisia seikkoja ja hieman kaunistellen, jos näin voi sanoa. Kun tuntee ja tietää edes jonkin verran kyseisistä asioista — tällä tarkoitan lähinnä nyt kihlakuntauudistukseen liittyviä asioita — niin rivien välistä kyllä voi lukea aika syyttäviäkin osoituksia määrätyille tahoille.

Valiokunta toteaa yhtenäisvirastojen osalta nimenomaan sitä, että ne ovat rapautuneet siitä tarkoituksesta eli niistä periaatteista, joita uudistuksen yhteydessä tarkoitettiin, ja mietintö minun mielestäni aivan oikein osoittaa oikeusministeriöön syyttäjien ja ulosoton toimialueiden osalta. On valitettavaa, että oikeusministeriö ja jopa valtakunnansyyttäjän taho ovat lähteneet toteuttamaan sellaisia uudistuksia, jotka eivät käsitykseni mukaan vastaa eduskunnan tahtoa. Ihmettelen sitä, että ei hallituksen taholta esimerkiksi valtioneuvoston kanslia tai joku muu taho ole puuttunut siihen eikä se tahto ja kokonaisnäkemys, jota kihlakuntauudistuksen yhteydessä haluttiin korostaa, miltään osin tämän yhden ministeriön osalta ole toteutunut. Minua todella hämmästyttää se, että silloinen ministeri aloitti tämän toiminnan ja myöskin nykyinen ministeri näköjään haluaa jatkaa sitä.

Toivoisin, että valtioneuvostossa kiinnitettäisiin tähän erityistä huomiota ja korostettaisiin sitä, millä tavoin eduskunta halusi osoittaa oman tahtonsa viime kaudella. Kun kihlakuntauudistukseen liittyviä lakiesityksiä tuotiin tänne esimerkiksi kahden esityksen osalta, niin kuin vastauspuheenvuorossani totesin, yhden osalta hallitus veti takaisin ja toisen osalta valiokunta ei ehtinyt käsitellä sitä ennen eduskuntavaaleja. Toivoisin sitä, että valtioneuvosto kokonaisuudessaan ratkaisisi tällaiset asiat silloin, kun näitä muutoksia tehdään. Minun mielestäni, niin kuin ministeri Manninen on omassa puheenvuorossaan aivan oikein ja perustellusti todennut, sen jälkeen tehdään uudistuksia, kun on saatu kokonaisarvio, ja sitten 2008, kun tämä on ajankohtaista.

Arvoisa puhemies! Poliisipalvelujen osalta: Valitettavasti ministeri Rajamäki lähti pois salista, mutta me voimme hänen kanssaan varmasti huomeniltana keskustella poliisiasiain neuvottelukunnan yhteydessä. Poliisien osalta toteaisin sen ja annan tunnustusta ministeri Rajamäelle siitä, että hän on tuonut näitä turvallisuusasioita esiin hyvin voimakkaasti ja luvannut lisäresursseja ja on puhuttu nimenomaan siitä, että poliisien taso säilyisi vuoden 2002 tasolla. Ehkä huomeniltana saamme tarkempaa selvitystä siitä, kuinka pitkälle tämä pitää paikkansa. Ministeri täällä totesi, että jos tilanteita on, että vakansseja on auki, on täyttökieltoa tai muuta vastaavaa, se on sitten lääninhallituksen asia hyvin pitkälle. Mikäli itse muistan oikein, niin Länsi-Suomen läänin poliisijohtaja ja poliisijohto totesi, että tämän vuoden osalta määrärahat ovat sellaisia, että 35 vakanssia pitää panna täyttökieltoon lisää. Itse olen ymmärtänyt ministeri Rajamäen viestin sillä tavoin, että poliisien täytettyjen vakanssien määrä on sama kuin vuonna 2002.

Nämä raamit ja muut vastaavat, jotka nyt ovat sellaisia ... — arvoisa puhemies, en osaa oikein sanoa sitä, jos sanon erään sanan, joka tuli mieleen, voin saada huomautuksen — tällaiset rahoituskehykset ovat turmio keskisuurille kihlakunnille sen johdosta, että kaiken pitää tapahtua kehysten sisällä. Esimerkiksi jos pitää ostaa uusi tutka, se tarkoittaa sitä, että sen rahoituskehyksen sisältä se pitää saada, mikä tarkoittaa sitä, että haittatöitten osalta pitää saada se säästö, taikka sitten jos joku sattuu lähtemään eläkkeelle tai on vuorotteluvapaalla, niin sitä vakanssia ei täytetä. Minun mielestäni tämä on vähän liian jäykkä järjestelmä. Olkoot tällaiset kehykset kuinka hyviä tahansa, silloin, kun se menee liian pitkälle, se toiminta kärsii. Minä vaan, arvoisa puhemies, en ymmärrä sitä, mitä järkeä on pitää kaikkia poliiseja arkipäivisin keskellä päivää töissä. Sehän johtaa siihen, kun määrätyiltä osin pitää säästää, että pysytään niissä kehyksissä, kun kuitenkin pitää saada uusia työvälineitä, esimerkiksi tutka silloin, kun se on mennyt rikki.

Tämän johdosta minun mielestäni valtioneuvostossa kannattaisi pohtia tätä hienoa järjestelmää. Tiedän sen, että tämä on kiinni hyvin pitkälle valtiovarainministeriöstä. Uskon, että niin ministeri Manninen kuin ministeri Rajamäkikin varmasti ymmärtävät tämän tilanteen ja haluaisivat viedä sitä eteenpäin. Mutta perinteisesti tiedän, minkälaisia sektorivirkamiehiä valtiovarainministeriössä on, ja silloin, jos ei ole sellaista valtiovarainministeriä, joka lyö nyrkin pöytään, että nyt järki käteen, arvoisat virkamiehet, ja tämä asia hoidetaan kuntoon, ei asia hoidu. Tässä ei ole minun mielestäni mistään suurista rahamääristä kyse.

Sama tilanne on minun mielestäni myös osittain liikkuvan poliisin osalta ainakin sen perusteella, mitä julkisesti muun muassa eräs esimies Tampereen alueelta totesi, että jos on tehty päätös, että pitää lähteä tutkaamaan liikennevalvontaan esimerkiksi Virroille, niin ei voi puuttua muuta kuin törkeisiin liikennerikkomuksiin matkalla, koska vuoron puitteissa ei muuten ehtisi sinne perille ollenkaan. Tämä on minun mielestäni aika omituinen tilanne silloin, kun puhutaan liikenneturvallisuudesta ja kun kuuntelee liikenneministerin kannanottoja liikenneturvallisuuden parantamisesta. Tältä osin minun mielestäni kannattaisi kyllä pohtia, mikä on järkevää ja mihin kannattaa panostaa. Nämä kehysraamit tuntuvat olevan pikkasen ongelmallisia, pitäisi olla pidemmän tähtäyksen arviot siihen. Silloin, jos tulee ylimääräisiä yllättäviä menoja esimerkiksi työvälineitten osalta, se raha pitäisi saada jostakin muualta, ettei se poliisitoiminta sinällään kärsisi liikaa.

Arvoisa puhemies! Valiokunta on ottanut minun mielestäni ihan ansiokkaasti esille yhteispalvelupisteet. Muistan vaan, että kun postitoimilakia käsiteltiin liikenne- ja viestintävaliokunnassa, niin silloin sisäasiainministeriön virkamies, joka kävi asiantuntijana siellä, totesi, että näitä lähdetään perustamaan ja harkitaan myös yhteisiä pisteitä kuntien kanssa ja niihin voidaan ottaa postipalveluja jne. Nyt tämän vaalikauden aikana, kun oli kuuleminen asian johdosta erään postitoimilakiin liittyvien muutosten yhteydessä, siihen mennessä niitä oli perustettu kaksi.

Tältä osin minun mielestäni kannattaisi myöskin ministeriössä ministeri Mannisen johdolla lähteä perkaamaan tätä siltä osin, että panostettaisiin tällaisiin yhteispalvelupisteisiin, koska on ilman muuta selvää, että erinäisiä palvelupisteitä samalla paikkakunnalla ei voi olla, että niitä täytyy yhtenäistää siltä osin, että edes nämä haja-asutusalueitten ihmiset periferiassa voisivat saada valtionhallinnon palveluja vaikka samasta pisteestä. Se olisi järkevää.

Ahti Vielma /kok:

Arvoisa puhemies! Julkishallinnon organisaation rakentaminen on pääperiaatteiltaan hyvin yksinkertainen asia. Ihminen tarvitsee palvelun, palvelua varten tarvitaan organisaatio ja organisaatiota varten tarvitaan rahaa. Meidän tulisi siten aina muistaa, että organisaatiot luodaan ihmisiä ja heidän palvelujaan varten. Käytännössä päätöksenteossa tuo valitettavasti unohdetaan aivan liian usein sekä kunnissa että täällä eduskunnassa. Organisoidaan organisoimisen vuoksi, piirrellään kaavioita, hyvin raadollisesti vartioidaan omaa virka- tai valtajakkaraa. Vähemmän tärkeää ei eroteta tärkeästä eikä isoa asiaa pienestä asiasta. Lopputulos voi olla kaikkea muuta kuin ihmistä palveleva ja auttava järjestelmä. Liian yleistä organisaatiossa on myös pysyvä muutostila, jolloin työntekijät ovat jatkuvasti epävarmoja tulevaisuudesta. Tuollaisen turhan paineen alla työteho ei luonnollisestikaan voi olla paras mahdollinen. Selonteon nimi on mielestäni onnistunut, kun siinä peräänkuulutetaan nimenomaan parempaa palvelua ja tehokkaampaa hallintoa.

Aivan erityisen kummallista mielestäni maamme päätöksenteossa ovat puheet hallinnollisten rajojen koskemattomuudesta, suoranaisesta pyhyydestä. Niihin ei saisi missään nimessä kajota, ja kansalaisille sana "pakkoliitos" on kirosana, joka pitäisi suomen kielestä kokonaan poistaa. Maassamme on 431 kuntaa ja jälleen kerran on otettu pelottelukeinoksi vaalien alla puhua kilpaa pakkoliitoksista. Tosiasia kuitenkin on, että kuntalaiset eivät vähääkään välitä jostakin hallinnollisesta rajasta. Heitä kiinnostavat palvelut, se, miten niistä saadaan tasokkaita kohtuullisin kustannuksin ja joustavasti sekä riittävän lähellä. Toivon hartaasti, että pakkoliitospuheilla ei vesitetä vireillä olevaa hyvää uudistushanketta. Kuntien päättäjien on itse ymmärrettävä tehdä vaikeitakin kuntajakoratkaisuja ilman, että valtiovallan taholta joudutaan liikaa komentelemaan ja sanelemaan. Mutta jos välttämättömiä kuntajakomuutoksia ei saada aikaan, on valtiovallalla oltava keinot puuttua tilanteeseen. Väistämätön tosiasia on se, että kuntien määrä tulee vähenemään ratkaisevasti.

Arvoisa puhemies! Kunta—valtio-suhde on mielestäni ollut myös aivan liian monen tärkeän sektorin ja rahoituksen osalta jatkuvassa muutostilassa. Valtiovarainministeriön rooli on päässyt aivan liian keskeiseen asemaan maassamme. Se on pystynyt suorastaan sanelemaan, mitä kunnissa tehdään ja miten tehdään. Tältä osin kunnallinen kansanvalta on menettänyt otettaan ja asiantuntijaministeriöt sekä muut erityistoimialat joutuvat tinkimään tuosta hyvän palvelun periaatteesta liian pienten määrärahojen vuoksi. Korostaisinkin tässä sitä, ettei valtiovarainministeriö saa tuntea itseään koskemattomuussuojan omaavaksi superministeriöksi, vaan myös siellä on tarvetta tuuletukseen. Sieltäkin pitää saada parempaa palvelua ja tehokkaampaa hallintoa. Nämä terveiseni lähettäisin valtiovarainministeri Eero Heinäluomalle.

Viikko sitten keskustelimme välikysymyksen yhteydessä siitä, maksaako valtio kunnille niin sanotun pakkolainan jo tällä vaalikaudella vai ei. Ja me saimme vastauksen, että ei maksa. Kehottaisin kuitenkin tässäkin yhteydessä valtiovarainministeri Heinäluomaa tarkistamaan kantaansa asiaan. Ei voi olla oikein, että valtio käyttää kuntia pankkinaan ja maksaa velkojaan muille velkojille ja samaan aikaan vaadimme kuitenkin kunnilta parempaa palvelua ja tehokkaampaa hallintoa.

Käsittelyssä oleva selonteko on erittäin hallintokeskeinen. Se on myös hyvin ymmärrettävää, koska hyviä palveluja ei voi tarjota, mikäli hallinto on huono. Sen vuoksi on hyvä, että organisaatioiden toimivuutta käsitellään myös erikseen ja että hallintovaliokunta on niihin ottanut myös kantaa tässä mietinnössään. Kokonaisuus ei toimi hyvin, elleivät organisaatiot ole kunnossa ja toimivia. Se on käytännössä havaittu. Aivan liian usein ja harkitsematta heitetään kuitenkin ilmaan ajatus, että hallinnollisilla rajoilla ei olisi merkitystä sille, minkälaisia palveluja kansalaiset saavat. Pelkästään kuntien resurssit sanelevat rajat sille, voidaanko niitä yleensä tarjota. Ja väärä kuntajako johtaa virheelliseen organisaatioon, päällekkäisyyksiin, tehottomuuteen ja tuhlaamiseen. On paljon tilanteita, joissa tehty kuntajaon uudistus helpottaa noiden toimintojen organisointia.

Tästä meillä Keski-Suomessa on hyvä esimerkki, kun Äänekoski ja Suolahti ja Sumiainen yhdistyvät ensi vuoden alusta yhdeksi Äänekosken kaupungiksi. Maakuntahallitukselle annetuista vastauksista tuo käy hyvin ilmi, ja kyseessä olevien kuntien päättäjille on annettava suuri kiitos ennakkoluulottomuudesta ja tulevaisuuteen panostamisesta. Mikäli vastaavaa rohkeutta löytyisi myös Jyväskylän ja Jämsän seudulta, olisi Keski-Suomen keskeiset hallinnolliset ongelmat ratkaistu ja maakunnan organisointi olisi paljon helpompaa jatkossa.

Hallintovaliokunta on mietinnössään ottanut kantaa kuntajaon ja yhdyskuntasuunnittelun sekä rakentamisen keskinäiseen suhteeseen. Mietinnössä todetaan, että kuntajaolla on ollut ja tulee olemaan myös jatkossa merkitystä ja vaikutusta kuntien maankäytön suunnitteluun ja rakentamiseen. Erityisesti Pääkaupunkiseudun ja kasvukeskusten yhdyskuntarakenteen muotoutumisessa hallinnollisilla rajoilla on ollut huomattava merkitys. Puitelaissa tulee määritellä selkeät linjat yhdyskuntarakenteen muotoutumista haittaavien ongelmien ratkaisemiseksi. Näin siis hallintovaliokunnan mietinnössä.

Arvoisa puhemies! Olen yhtenä hallintovaliokunnan jäsenenä ollut tuota tekstiä laatimassa. Omissa ajatuksissani tyypillinen esimerkki asian osalta on Jyväskylän kaupungin ja maalaiskunnan välinen kuntaraja. Täällä on puhuttu Helsingin ja Vantaan välisestä rajasta. Omalta osaltani ainakin sen sanon. Tuo raja vaikuttaa erittäin kielteisesti hallintoon ja palveluihin sekä alueen suunnitteluun ja rakentamiseen. Jyväskylä on ainoa kokoisensa niin sanottu reikäleipäkaupunki maassamme, ja ongelma on tavalla tai toisella pystyttävä poistamaan. Vastaavasti Jämsän ja Jämsänkosken kuntaliitos olisi toteutettava välittömästi. Nämä siis esimerkkeinä Keski-Suomesta. Maakuntahallitus siellä otti näiden kahden kaupunkiseudun osalta ryhdikkäästi kantaa. Sen yksimielisessä päätöksessä, joka on ministerin tiedossa, todetaan, että kuntaliitokset on toteutettava lähitulevaisuudessa. Päätös on hyvin linjassa hallintovaliokunnan ajatusten kanssa.

Kunta- ja palvelurakenneuudistusta jatketaan siten, että hallitus antaa vielä tämän kevään aikana niin sanotun puitelain. Tässäkin yhteydessä haluan korostaa sitä, että laki on todella annettava ajallaan, ja ministeri on meille sen luvannut. Siitä kiitos etukäteen. Käsittely ei saa siirtyä nimittäin hallituksen sisäisten jännitteiden vuoksi syksyyn. Mitä lähemmäksi eduskuntavaaleja asia siirtyy, sitä vaikeammaksi sen käsittely täällä eduskunnassa muodostuu.

Arvoisa puhemies! Palaan kysymykseen, jonka vastauspuheenvuorossani jo otin esille. Annettava puitelaki ei saa olla mikään ympäripyöreä poliittinen julkilausuma. Siinä on löydettävä keinot, joilla ihmisten tarvitsemat palvelut turvataan. Mielestäni kyseessä olevaan lakiin tulisi liittää maininnat siitä, että ennen kuin valtio osallistuu esimerkiksi investointeihin tai toiminnan rahoittamiseen sellaisilla paikkakunnilla, jotka ovat selkeästi toiminnallisesti ja maankäytöllisesti riippuvaisia toisistaan, valtion puolelta tarkistettaisiin aina, ettei se rahoita päällekkäisiä rakenteita, toimintoja ja investointeja näiden kuntien alueella. Uskon tämän vaatimuksen aiheuttavan harkintaa hallintojen, jopa kuntien yhdistämiseksi tällaisilla vaikeilla paikkakunnilla.

Tapani  Tölli  /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämä hallintoselonteko, jonka palautekeskustelu on nyt, annettiin noin vuosi sitten. On mielenkiintoista todeta, miten paljon ehtii yhden vuoden aikana tapahtua eri olosuhteissa ja eri tekijöissä. Tämän selonteon otsikko on Parempaa palvelua, tehokkaampaa hallintoa. Se on erittäin hyvä ja kuvaava. Minusta se sopii hyvin pitemmän ja pitkän aikavälin tavoitteeksi, ja aina pitäisikin peilata siihen, palvelevatko erilaiset osatekijät tätä perustavoitetta. Tavoitteena on se, että palvelut sinänsä ja palvelujen laatu ja saatavuus turvataan hyvin eri puolilla maata. Hallinto ei ole tavoite sinänsä, vaan hallinnon tehtävä on palvella. Hallinto on väline. Oleellinen asia on se, luoko hallinto edellytyksiä yhteiskunnan ja talouden toiminnalle ja luoko se edellytyksiä ihmisten hyvinvoinnille. Ympäristössämme on tapahtunut vuoden aikana muutoksia, tuloeroihin on viitattu, keskittyminen on jatkunut edelleen, väestön ikärakenne muuttuu edelleen ja on muuttunut, alueelliset erot ovat kasvaneet.

Yhtä asiaa, jonka haluan ottaa esille ja joka ei nyt varsinaisesti liity tähän hallintoselontekoon mutta vaikuttaa sekä valtion että kuntien toimintaan ja näkyy eri tehtävissä, voi kuvata sanalla pahoinvointi. Olen viime päivinä tämän asian kanssa ollut muissa yhteyksissä tekemisissä. Niinpä meillä on esimerkiksi tällainen tilanne, että noin 60 000 lasta on tällä hetkellä huostaanottoon liittyvien avohuollollisten toimenpiteiden kohteena ja 15 000 lasta on otettu huostaan perheen ulkopuolelle. Tämä kertoo vakavaa kieltään myös siitä, mihin meillä yhteiskunnan palveluja tarvitaan. Se 60 000 tarkoittaa sitä, että se on vähän enemmän kuin vuosittain syntyvä ikäluokka.

Arvoisa puhemies! Tämän kokonaisuuden tavoitteena on koskettaa koko hallintoa. Tietysti tämä nyt keskittyy alue- ja paikallishallintoon, mutta niin kuin ministerin puheenvuorosta kuulimme, tärkeää on myös tämä keskushallinnon uudistaminen. Tässä uudistamisessa on vielä tärkeää se, että kokonaisuus hallitaan eli että ei keskitytä vain pieniin osittaisuudistuksiin ja ettei hallinto pirstaloidu.

Arvoisa puhemies! Keskeinen osa uudistusta on kunta- ja palvelurakenneuudistus, josta tänä iltana on paljon puhuttu. Siinäkin keskeinen asia on palvelut, ja ne keinot, millä tavalla palvelut turvataan ja palveluja parannetaan, ovat sitten välineitä. Siinä yksi väline on rakenneuudistus, jonka voi jakaa kahteen osaan: on kuntarakenneuudistus ja palvelurakenneuudistus. Tietysti siinä tarvitaan paljon toimintojen ja tekniikan muutosta.

Arvoisa puhemies! Puutun muutamaan yksittäiseen kohtaan. Tänä iltana ovat esillä olleet jo kihlakuntauudistus ja siihen liittyvät asiat. On erittäin tärkeää, että siinä säilyy kokonaisuuden hallinta. Tällä hetkellä erinäisistä syistä syyttäjäpiirejä on yhdistetty, samoin ulosottopiirejä ja sitten — mikä ei nyt suoraan liity kihlakuntaan — käräjäoikeuspiirejä. Kun kihlakuntahallinnon valmistelu kuuluu sinänsä kuntaministerille mutta sitten poliisiasioiden valmistelu ja poliisiasiat sisäministeriölle ja näistä muista niin kuin syyttäjä- ja ulosottopiireistä oikeusministeriö päättää yksinään, joutuu kysymään, miten huolehditaan, että kokonaisuudesta tulee hyvä. Siihen valiokunta onkin kiinnittänyt selkeästi huomiota.

Sitten mietinnössä lyhyesti mainitaan alueellistamisesta. On erittäin tärkeää, että se aloitettu toiminta jatkuu ja että alueellistaminen on tuloksekasta. Ei ole tarkoitus vain se, että alueellistetaan sinänsä, vaan alueellistamisella saadaan sille alueellistettavalle toiminnalle lisäarvoa. Te-keskusten osalta haluan todeta sen, että kun niiden toimintaa ohjataan kolmesta ministeriöstä, niin on entistä tärkeämpää se, että te-keskusten toiminnassa näkyvät maakunnallinen tavoite ja maakunnalliset toimet sen maakunnan kehittämiseksi, missä te-keskus toimii. Tämän yhteyden vahvistaminen on mielestäni erittäin tärkeää.

Arvoisa puhemies! Lopuksi vielä muutama sana tästä kehysmenettelystä, jota sitäkin tänä iltana on sivuttu. Meillähän on hyvän aikaa ja tuloksekkaasti ollut tämä kehysmenettely, joka tarkoittaa nimenomaan menokehyksistä päättämistä ja toimimista näiden kehysten puitteissa. On kuitenkin niin, että kun kehyksistä lähtökohtaisesti päätetään hallituskauden ajaksi — pientä tarkistusta niissä on ollut — se kahlitsee toimintaa monissa tilanteissa. Kun samanaikaisesti voimakaskaan tulojen kasvattaminen ei vaikuta menokehysten uudelleenarviointiin, silloin tulee tilanteita vastaan, että merkittäviä ja vaikuttavia investointihankkeita ei voidakaan toteuttaa tehokkaasti, vaan joudutaan pirstaloimaan, kun ei mahdu kehykseen. Entistä enemmän tässä yhteydessä meidän ja erityisesti valtiovarainministeriön tulisi kiinnittää huomiota asioiden vaikuttavuuden arviointiin. On monesti niin, että moniin asioihin ohjattavat lisäresurssit johtavat merkittäviin säästöihin. Voi sanoa sen, että ei kannata aina säästää kustannuksista piittaamatta eli pelkästään menokehyksiin orjallisesti tuijottamalla ei saavuteta hyviä tuloksia. En tarkoita lainkaan sitä, että tästä kehysmenettelystä sinänsä luovuttaisiin, vaan sitä, että siinä pystyttäisiin tarkastelemaan nykyistä joustavammin eri asioita.

Arvoisa puhemies! Lopuksi vielä haluan todeta, että hallintovaliokunta paneutui tähän mietintöön hyvin perusteellisesti. Se näkyy tässä mietinnön lopputuloksessakin. Valiokunta kuuli yli 70:tä asiantuntijaa, jotka olivat huolella valmistautuneet, ja ainakin 24 eri tahoa antoi kirjallisen lausunnon, eli se kertoo siitä, että asiaan on merkittävällä tavalla paneuduttu.

Matti Kauppila /vas:

Arvoisa puhemies! Hallinnon rakenteiden yhteistyön kehittämisestä, tämmöisiä hajamietteitä. Ensinnäkin tässä hajasijoituksessa, mitä nyt harrastetaan, minun mielestäni lopputulos on aika lailla plus miinus nolla. Meillä vähän niin kuin väkisten tyhjennetään Helsinkiä ja siirretään tehtäviä erilaisin poliittisin sopimuksin tuonne maakuntaan, jotka ratkaisut sitten itse asiassa saattavat tulla paljon kalliimmiksi kuin nykyinen tilanne, että se niistä säästöistä.

Tähän aluehallintoon kuuluu lääninhallinto. Minusta kyllä olisi aika jo pikkuhiljaa todeta, että me emme tarvitse lääninhallintoa, vaan siirretään ne toiminnot maakuntaliitoille, te-keskuksille, ympäristökeskuksille ynnä muille ihan noin fiksusti, ja osa toiminnoista voisi tulla sitten ministeriöihin Helsinkiin.

Sitten täällä on tämä seutuhallintokummajainen. En tiedä, onko se kokeilulaki vielä, mutta kun Lahdessakin semmoinen seutuhallinto on, niin jotenkin kun katselee sen toimintaa, se menee aika lailla päällekkäin maakuntaliittojen ja itse asiassa esimerkiksi Lahden kaupungin toimintojen kanssa, elikkä sen voisi siivota tarpeettomana tästä koko kuviosta.

Sitten tähän tietohallintokuvioon. Ihmettelen vaan, että kun meillähän on semmoinen kuin tulevaisuusvaliokunta, joka on pohtinut näitä tietohallinnon ja tietoalan kysymyksiä, niin täällä ei edes ole mainintaa yhteistyöstä. Elikkä minun mielestäni siellä on tehty aika monta isoa tutkimusta ja ainakin kalliita tutkimuksia on ollut, mitä olen kuunnellut. Eikö nyt jonkin näköistä yhteistyötä ja linkkiä löytyisi?

Sitten kunnallisen demokratian vahvistamiseen. Kun täällä nyt pormestarimallia tuputetaan ja kuntia pistettäisiin yhteen, niin mietin vaan sitä, että tällä hallinnon supistamisella ei kyllä suuria säästöjä tule, ellei näitä palveluja saada yhteen, niin kuin nyt on nämä terveyspiirihankkeet, ja näkisin, että maakuntaliiton kokoiset hallinnot olisivat sopivia ja niihin sitten tämä kunnallinen demokratia ympättäisiin, mutta ne ovat tietysti poliittisia kysymyksiä aika pitkälle, joten se ei niin helpolla onnistu.

Sitten oikeastaan tuohon poliisihallintoon sen verran, että ainakin Päijät-Hämeessä haukutaan Lahden kaupunkia siitä, että kyllä poliisien virkoja on sopiva määrä, kunhan löytyisi sosiaalitoimen puolelle virkoja, koska nykyään suuremmissa kaupungeissa poliisit joutuvat hoitelemaan aika pitkälle sosiaalitoimen virkojen tehtäviä. Elikkä olisi aika paljon poliisitoimen ja erilaisten sosiaalitoimien yhteistyötä, jolla saataisiin asiat parempaan kuntoon.

Lopuksi esitän tämän vastalause 2:n mukaisen lausumaehdotuksen, joka on ed. Puhjon nimissä tehty. "Hallintovaliokunnan mietinnön perusteluissa olevasta henkilöstöpolitiikan osiosta johtuen valiokunnan lausumaehdotus 2 olisi tullut kirjoittaa selkeämpään muotoon." Uudistan sen ehdotuksen.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Harmittelen vähän sitä, että ministeri Rajamäki joutui poistumaan täältä paikalta, koska kerrankin olisi ollut edes vähän kehuttavaa. Se kehuttava asia on se, että ministeri Rajamäki on kiistatta vaikuttanut siihen, että Poliisikoulun sisäänottomääriä on kasvatettu, ja se on ihan positiivinen asia. Mitään muuta positiivista asiaa onkin sitten vaikea löytää siitä tilanteesta, mikä paikallispoliisien resursseissa tällä hetkellä on.

Ministeri Rajamäki viittasi täällä siihen, että vaatimuksilla saada lisää poliiseja kentälle on jonkin näköinen yhteys vaaleihin. Minä en kyllä näe, että siinä on mitään muuta yhteyttä vaaleihin kuin ehkä se, että vaaleissa voidaan saada sellainen hallitus, joka enemmän arvostaa näitä asioita kuin nykyinen. Se on ainoa mahdollisuus. Viittaan tässä siihen, että kokoomuksen eduskuntaryhmä on jokaisessa budjetissa tämän eduskunnan aikana esittänyt lisäresursseja poliisien palkkaukseen, muun muassa 5 miljoonaa euroa viime budjettikäsittelyn yhteydessä, mikä ei saanut eduskunnan hyväksyntää.

Ed. Vistbacka käytti erinomaisen puheenvuoron siitä, miten tämä kehysjärjestelmä nykyisin on johtanut tietyissä kihlakunnissa siihen, että poliiseja on kyllä varaa olla paljon valmiudessa — tai jos ei paljon, niin ainakin riittävästi — päiväsaikaan mutta ei sitten enää ilta- ja yöaikaan. Tämä asia on täyttä totta tuolta kentältä.

Omassa kihlakunnassani, jos näin voi sanoa, tai siellä, joka on lähimpänä omaa asuinpaikkaani, eli Vammalan kihlakunnassa, kun kolme poliisia jäi eläkkeelle ja uusia ei pystytty palkkaamaan, se tarkoitti sitä, että nyt on viikonloppupartioita yksi kentällä, kun aikaisemmin oli kaksi, ja partiointialue on yli 100 kilometriä päästä päähän. Voi kuvitella, että kun viikonloppunakin on yksi partio töissä, ei siinä kyllä hurraamista ole, ja kyllä siellä aidosti kansalaiset pelkäävät sitä, miten nämä asiat pystytään hoitamaan. Jos ottaa esimerkin vähän isommasta, niin Tampereella, jossa tosiaan kymmenen eläkkeelle jääneen poliisin virkaa on täyttämättä, 200 000 asukkaan kaupunkia hoidetaan neljän poliisipartion voimin viikonloppuisin. Ei tässä kyllä varmaan paljoa ainakaan enää säästämisen varaa ole. Kyllä suunnan pitäisi olla ihan toinen, että tämä asia saataisiin kuntoon. Tässä suhteessa on tietenkin ollut aika erikoista se, että poliiseja on samanaikaisesti ollut myöskin työttöminä. Tosin tämä tilanne ilmeisesti ainakin ministerin tietoihin viitaten on nyt vähän parempi kuin se on ollut aikaisemmin.

On väärin kuvitella, että paikallispoliisin työt olisivat vähentyneet, päinvastoin ne ovat lisääntyneet, ja sen takia tähän ei voida soveltaa missään muodossa tätä valtionhallinnon tuottavuusohjelmaa, jolla sinänsä varmaan monilla muilla aloilla on olemassa tiettyjä perusteita.

Täällä hallintovaliokunnan mietinnössä on puhuttu poliisialueiden yhteistoiminnasta. Se on ihan hyvä, että sitä kehitetään. Tosin oma käsitykseni on se, että ainakin Tampereen, Nokian ja Vammalan kihlakunnissa tämä toimii nyt jo erittäin hyvin. Siellä partiot menevät tarvittaessa toisen kihlakunnan puolelle ja niitä vähiä resursseja, mitä ylipäätään on käytössä, suunnataan sinne, missä tarve on suurin. Mutta toki periaatteessa tätä varmaan pitää edelleen kehittää.

On kuitenkin selvää, että poliisilla täytyy säilyttää paikallisuustuntemus ja poliisin paikallisuudella on erittäin suuri merkitys. On hyvin tärkeää se, mikä on poliisin töihinmenopaikka, koska on varsin luonnollista, että poliisit asuvat siellä lähellä, mihin he menevät töihin, ja poliisi jo siviilitkin päällä ainakin pienellä paikkakunnalla tosiasiassa toimii rauhoittavana elementtinä pelkällä läsnäolollaan, kun tiedetään, kuka on poliisi. Tätä merkitystä ei mielestäni myöskään voi vähätellä. Sen takia en näe hyvänä sitä kehitystä, että kihlakuntien määrää vähennettäisiin ja piiriä isonnettaisiin.

Kihlakuntien osalta täällä on hyvin paljon jo puhuttu siitä ja on monella suulla ihmetelty, miksi oikeusministeriö on vastoin eduskunnan useasti tekemiä linjauksia, jotka nytkin ovat luettavissa täältä hallintovaliokunnan mietinnöstä, ministeriökohtaisilla päätöksillä suurentanut syyttäjien ja ulosoton toimialueita. Näin toimimalla ei anneta kihlakunnille aitoa mahdollisuutta osoittaa, että ne toimivat ja ansaitsevat paikkansa myöskin sen jälkeen, kun asiaa seuraavan kerran tarkastellaan. Toivoisin, että tämä nyt viimeistään jo tällä puheella menisi perille oikeusministeriöön, että tämä järjestelmä muuttuisi. Toki täytyy sanoa, että — jälleen esimerkki omasta vaalipiiristäni — Vammalan kihlakunnassa on ainoastaan poliisi mutta syyttäjä toimii Nokialta ja ulosotto Kokemäeltä. Fyysisesti kaikki sijaitsevat samassa tilassa. En ymmärrä, mitä hyötyä siitä sitten on, että ne ovat toisen kihlakunnan hallinnon alla, mutta ilmeisesti siinäkin joku järki on. Pääasia, että ne kaikki palvelut siellä kuitenkin vielä onneksi toimivat.

Arvoisa puhemies! Vielä aivan lopuksi muutama sana kuntaliitoksista. On varmaankin niin, että pakko ei ole oikea keino kuntaliitosten suhteen, mutta hyvin vaikea tie on myöskin vapaaehtoisten kuntaliitosten tie. Se rohkeus, joka vaaditaan niiltä kunnallisen tason päättäjiltä, jotka pienemmän kunnan isompaan liittävät, on niin valtaisa, että harvasta kunnasta löytyy niin rohkeita kunnallispoliittisia päättäjiä, vaikka tilanne olisi kuinka vakava. Tästä löytyy esimerkkejä hyvin paljon. Siinä suhteessa tulee jossain vaiheessa vastaan se tilanne, että me joudumme asettamaan vastakkain toisaalta kunnallisen itsehallinnon ja toisaalta sen, että kaikissa kunnissa pystytään turvaamaan peruspalvelut ja sitä kautta kansalaisten perusoikeudet. Silloin jos ollaan siinä tilanteessa, että peruspalveluita ei voida kuntalaisille turvata, siinä vaiheessa mielestäni tämä kunnallinen itsemääräämisoikeus saa kyllä väistyä, koska jokaisella kansalaisella tulee olla asuinpaikasta riippumatta oikeus saada ainakin ne kaikkein tärkeimmät palvelut.

Katri Komi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! "Älä tyydy ainoastaan törmäämään tulevaisuuteen. Luo oma tulevaisuutesi itse." Näin tuumi Roger Smith. Nyt onkin aika ottaa kuntien palvelurakenneuudistus tosissaan ja luoda siitä toimiva kokonaisuus.

Sain tänään Samuli Skurnikin kirjan "Osuustoiminnasta oppia? Kuntapalvelut uudessa talousmallissa". Kun sitä selailin, ajattelin, että tämän lukeminen saattaisi aikaansaada jotakin luovaa prosessia myös Paras-hankkeen valmistelijoiden mielissä. Lainaan hivenen tästä kirjasta. Osuustoimintaperiaatteet on vahvistettu viimeksi kansainvälisen osuustoimintajärjestön Ica:n piirissä vuonna 95. Osuuskuntien perustana ovat yleisemmät yhteiskunnalliset arvot, jotka ovat "omatoimisuuden, demokratian, tasa-arvon, oikeudenmukaisuuden ja solidaarisuuden arvot. Kuten perustajansa, osuustoimintaliikkeen jäsenet uskovat rehellisyyden, avoimuuden, yhteiskunnallisen vastuun ja muista ihmisistä välittämisen eettisiin arvoihin." Näistä lähtökohdista voi sitten syntyä sitä luottamusta, jota tarvitaan, kun kunnissa mietitään, kuinka laadukkaat palvelut järjestetään tehokkaasti ja vielä siten, että työntekijät kokevat sisäisen sankarin, sisäisen yrittäjyyden tunnetta ja tekevät työnsä ilolla palvellen.

Arvoisa puhemies! Hallituksen selonteossa todetaan, että kansalaisten peruspalvelut ovat Suomessa keskimäärin hyvällä tasolla. On kuitenkin myönnettävä, että palvelujen saatavuudessa on alueellisia eroja, vaikka niitä esimerkiksi hoitotakuun kaltaisilla ratkaisuilla pyritäänkin poistamaan.

Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen tärkeimmät tavoitteet ovat taata kuntalaisille laadukkaat peruspalvelut sekä säilyttää demokratia ja kansalaisten kiinnostus alueensa asioihin. On myös tajuttava, ettei kuntien toimintamenojen kasvu, viime vuonna yli 5 prosenttia, voi jatkua missään, ei voi jatkua, vaikka verotulot ja valtionosuudet esimerkiksi viime vuonna kasvoivat. Tietojärjestelmien yhtenäistämisen esteeksi eivät saa tulla tietoturvaan tai ihmisten oikeussuojaan liittyvät kysymykset. Ne ovat esteitä, jotka ovat yhteisen hyvän nimissä ratkaistavissa ja nopeasti. Vaikka kunta- ja palvelurakennehanke aiheutti varsinkin alkuvaiheessa kauheasti kohua, on se tuonut paljon vauhtia niin Etelä-Savossa kuin muuallakin muutoskeskusteluun. On saatu ikään kuin laukaistua jo ennestään olemassa ollutta yhteistyöhalua ja kiinnostusta etsiä myös uusia ja luovempia ratkaisuja.

Yksi esimerkki yhteistyön etenemisestä on JJR-allianssi. Se on Joroisten, Juvan ja Rantasalmen yhteistyömalli, jossa yhteistyötä ja säästöjä haetaan ilman kuntaliitoksia. Kolmen eteläsavolaisen kunnan ideana on yhteistyössä tuottaa palveluja allianssikunnille. Samalla voidaan toimia vuorovaikutuksessa lähikaupunkien Mikkelin, Savonlinnan ja Varkauden kanssa, unohtamatta tietysti Pieksämäkeä, ja hyödyntää niiden osaamista.

Pakkoliitoksia en itse kannata, niihin on täällä jo aikaisemmin viitattu. Uhkana on, että parin vuosikymmenen ajan niistä sitten jurnutetaan ja vastustetaan siellä kunnissa kaikkea kehittämistä. Kuntien on itse mietittävä vaihtoehtonsa esimerkiksi siinä tilanteessa, jossa itsenäisenä kuntana selviytyminen alkaa olla taloudellisesti ylivoimaista. Pakkoyhteistyö voisi sen sijaan olla joskus tarpeen.

Kuten selonteossa todetaan, esimerkiksi erikoissairaanhoito ja muut erityisen suuren väestöpohjan edellyttämät palvelut olisi koottava väestöpohjaltaan riittävän suuriin kokonaisuuksiin, jotta palvelujen laatu voidaan kaikille taata. Lisäksi pyörää ei tarvitse keksiä joka paikassa uudelleen, vaan hyvien käytäntöjen leviäminen pitää saada nopeammaksi niin terveydenhoito- kuin muillakin sektoreilla. On muistettava, että valtaosa kuntien menoista painottuu sosiaali- ja terveydenhuoltoon sekä opetussektoriin. Aikaisempiin opposition puheenvuoroihin viitaten haluan tässä yhteydessä todeta, että eri palveluilla on erilaiset väestöpohja- ja osaamistarpeet, mitä tulee niiden tehokkaaseen ja tarkoituksenmukaiseen hoitamiseen. Ei ole yhtä ainoaa oikeata kuntakokoa.

Arvoisa puhemies! Kuten valiokunta on tähdentänyt, on kihlakuntajärjestelmän jatkosta päätettäessä, aikaisintaan vuonna 2008, lähtökohtana pidettävä palvelujen saatavuutta ja laadun turvaamista. Kokonaisarvion tekemisen valiokunta siirtäisi valtioneuvoston yleisistunnolle.

Poliisien palvelujen parantamiseen on myös edelleen tarvetta eri puolilla maata. Jos hallinnollisia esteitä on tällä hetkellä olemassa esimerkiksi yhteistoiminnan suhteen, on ne esteet rivakasti poistettava. Tämä ei saa kuitenkaan merkitä sitä, ettei harvaanasuttujen alueiden turvallisuuspalveluja taata.

Te-keskusten toiminta esimerkiksi maksatuspäätösten aikaansaamisessa on pystyttävä säilyttämään myös yksittäisten viranomaisten sairaslomatapauksissa. Tulevalla rakennerahastokaudella olisi pyrittävä vähentämään byrokratiaa, missä se vain on mahdollista, jotta hallituksen tuottavuusohjelmaa pystytään toteuttamaan ja samalla takaamaan henkilöstön jaksaminen myös te-keskuksissa. Usean eri te-keskuksen alueella tapahtuva yritys- yms. toiminta ja kehittäminen tuntuu tarvitsevan tarkempaa syyniä, jottei hallinto aiheuta hankaluutta näille toimijoille.

Arvoisa puhemies! On hyvä, että mietinnössä on kiinnitetty huomiota valtiontalouden kehysmenettelyn positiivisiin ja negatiivisiin puoliin. Tästä lähtökohdasta toivon, että tulevaa hallitusohjelmaa neuvoteltaessa voidaan joitain parannuksia tehdä kehysajatteluun. Otettaisiin huomioon esimerkiksi mahdollinen myönteinen tulokehitys sekä EU:n taholta tulevat yllättävät maaseutua ja sen väestöä koskevat menonlisäykset tai tulonlaskut.

Arvoisa puhemies! Huomasin vielä mielihyvällä, että hallintovaliokunta on mietinnössään nostanut esiin myös vastuullisen kansalaisen ajatuksen. Siteeraankin valiokuntaa: kuntalaisissa on "kasvatettava positiivista asennetta myös oman vastuun lisäämiseksi fyysisen ja henkisen hyvinvoinnin ylläpitämisessä".

Astrid Thors /r:

Värderade talman, värderade ministrar, kära kolleger! Det är ju lite förvånansvärt hur få av oss som är på plats när vi diskuterar i grunden århundradets reform av den offentliga förvaltningen, men så är det ibland. Det är kanske vissa interna kriser inom andra partier som är politiskt sexigare än detta. Jag vill för min del också tacka utskottet för ett omfattande betänkande och den goda utgångspunkten när det gäller servicereformen.

Mielestäni esimerkiksi se, mitä valiokunta sanoo tästä puitelaista, on esimerkiksi paljon viisaampaa kuin se, mitä SDP:n valtuusto äskettäin lausui puitelain ehdotuksista. Näen, että siellä esimerkiksi nähdään niin absoluuttisesti se, että työssäkäyntialueiden tulisi aina olla uusien kuntien perustana. On myös muita jakoperusteita, ja näin on valiokunta on tässä todennut.

Perustuslakivaliokunnan jäsenenä totean — ja myöskin tässä valiokunnan mietinnössä on sellaisia lausuntoja, jotka viittaavat siihen, että myös hallintovaliokunta on tietoinen kunnallisen itsehallinnon perustuslaillisesta suojasta — että meidän täytyy valvoa sitä tarkkaan, jos me tarkoitamme todella, että haluamme vaalia kuntien itsehallintoa, ettei sitä myöskään viedä noin takaportista, mikä vähän uhkaa olla joissakin kokeiluissa nyt jo meneillään.

Vi har i samband med debatten här i riksdagen och riksdagens kvinnonäst diskuterat med minister Manninen om att man borde göra en konsekvensbedömning hur också den här reformen påverkar jämställdheten. I diskussionen kom det fram att till exempel resorna kan bli mycket längre för kvinnor som jobbar inom den offentliga sektorn om vi får väldigt stora enheter.

Koska hallitus on jo aiemmin sitoutunut siihen, että tehdään vaikutusten arviointia myös, miten uudistukset liittyvät sukupuolten väliseen tasa-arvoon, mielestäni tässä vuosisadan uudistuksessa näin pitäisi tehdä. Hallituksen pitäisi seurata sitä, mitä aikaisemmin on todettu.

Lähtökohtanahan koko uudistukselle, Paras-hankkeelle, on ollut lisääntyvä palvelujen tarve, väestön ikääntyminen. Se, mikä on mielenkiinnolla pantava merkille, on se, että tietääkseni, kun hallitus on politiikkariihessään katsonut, miten sairaus- ja sosiaalimenot ovat kasvaneet, olemme voineet tehdä raportteja EU:n suuntaan, että nämä menot ovat kuitenkin pysyneet hallinnassa ehkä odotettua paremmin. Tämä on mielestäni tärkeä seikka, koska joskus vaan nyt saa sellaista palautetta kansalaisilta, että meistä tämä ikääntyvä väestö on syypää kaikkiin uudistuksiin. Näin ei ole.

Det som också har varit bra att kunna konstatera är att både utskottet och minister Manninen sade att det är servicen som är viktigare än organisationen, utskottet på sida 8 i den svenska versionen, Manninen här i sitt inledande långa yttrande. Man får inte precis det intrycket när man följer den allmänna debatten.

Det som jag ännu tycker är viktigt är att man faktiskt ser till att kommunerna i ramlagen får en chans och möjlighet att ordna servicen på ett annat sätt, att i kommunerna — vi upprepar det med den drucknes envishet på svenska folkpartiets sida — servicesedlarna måste bli verklighet. Det är också viktigt med tanke på den nya organisationen av verksamheten att det lagförslag om en kommunallagsändring och kommunernas affärsverk som utlovas och som det pratas om i utskottets betänkande, att det avges till riksdagen i höst. Som minister Manninen vet är det till exempel i delar av Nyland oerhört väsentligt att man får denna nya lagstiftning som skulle kunna möjliggöra ett gemensamt affärsverk mellan en samkommun och kommun när man grundar nya affärsverk.

Elikkä todellakin, jos halutaan järjestää palveluja uudella tavalla, myöskin syksyksi luvattu kuntalain uudistus, jonka mukaan kunnallinen liikelaitos voi olla kuntien ja kuntayhtymän yhteinen, on erittäin tärkeä, jotta voidaan järjestää palveluja uudella tavalla.

Viime aikoina on herättänyt suurta hämmennystä ja ihmetystä Helsingin seudulla ja Uudellamaalla, kun on vaikuttanut siltä ja sellaisia puheita on kuullut, että Helsingin seudun uudistukset oikeastaan ovat se tärkein syy, miksi Paras-hankkeeseen on lähdetty. Minun täytyy sanoa, että ne kuvat, mitä on annettu esimerkiksi Helsingin itäisen naapurin Sipoon kaavoitustilanteesta, ovat olleet hyvin tarkoitushakuisia. Sipoossa ollaan myöskin valmiita keskustelemaan, Sipoo ei ole mikään valkoinen alue. Se, mikä Helsingin seudun laajentumista rajoittaa, ovat huomattavassa määrin Natura-alueet, jotka ovat esimerkiksi nimenomaan Vuosaaren sataman läheisyydessä. Siitä ei puhuta paljoakaan. Tämä kummallinen käsitys on siis tullut, että nyt oikeastaan kaikki on kiinni Helsingin seudun kaavoituksesta. Kun Paras-hankkeeseen lähdettiin, olivat syynä aivan toiset seikat. Toivottavasti Sipoon todellinen tilanne tulisi myöskin hyvin esille.

Värderade talman! Det har också varit en hel del diskussion om hur häradsfrågan handläggs för tillfället och det har sagts rätt mycket, jag tog i ett snabbt inlägg upp det här, och också andra kolleger har gjort det. Jag vill bara upprepa att det förefaller alltså väldigt konstigt att vi har en diskussion om en ändring av lagen om grunderna för utvecklande av statens lokalförvaltning, där man bland annat skulle ta bort den mening som pratar om statens lokalförvaltning och att den är organiserad i häraden. Sedan skulle det dessutom bli frivilligt vad man egentligen har i det så kallade häradets ämbetsverk.

Tämä herättää jonkin verran hämmennystä, että samaan aikaan ollaan uudistamassa sitä lakia muodollisesti sillä perusteella, että laki uudistetaan vastaamaan perustuslakia ja siirtämään päätöksentekoa sille tasolle kuin eduskunta on edellyttänyt. Mutta tämä lakiuudistus herättää kyllä paljon kysymysmerkkejä kihlakunnissa ja kentällä. Ja mitä tulee esimerkiksi syyttäjätoimeen ja ulosottotoimen uudistuksiin, niin vastaavalla tavalla voidaan kysyä, onko tässä sitä demokraattista ohjausta.

Edellinen puhuja, ed. Katri Komi, puhui myöskin siitä, miten tärkeää on, että demokratia ja vastuulliset päättäjät nousevat esiin. Toivon mukaan tämä näkökohta ei jää Paras-hankkeessa unholaan.

Mutta voidaan kysyä keskushallinnon osalta, toteutuuko meidän nykyisissä keskushallintovirastoissamme riittävä demokraattinen ohjaus vai onko päätöksenteko tullut liian keskitetyksi. Viittaan siihen, että opetushallitusta koskeva asetus uudistettiin hiljakkoin ja sen mukaan yhdelle henkilölle tulee erittäin suuri määräysvalta sen organisaatioon ja todellisuudessa myöskin ilmeisesti — sanon ilmeisesti, ei ole ihan täyttä varmuutta — opetussuunnitelmien perusteisiin. Opetussuunnitelmien perusteet ovat kansalaisia ja kuntia suoraan koskettava asia; se on todellista norminantoa, josta tässä eduskunnassa ollaan huolissaan. Siinä mielessä, jos ja kun ryhdytään keskushallinnon uudistamiseen, meidän pitää tarkastaa, onko siellä sitä poliittista ohjausta, mitä voidaan edellyttää. Se poliittinen ohjaus minun mielestäni näissä laitoksissa on todellakin vähentynyt ja meillä on vähemmän ja vähemmän sanottavaa poliitikkoina niissä asioissa, joten siihen on myöskin puututtava.

Lasse Hautala /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Nyt käsitteillä oleva palautekeskustelu valtioneuvoston antamasta selonteosta, joka koskee keskus-, alue- ja paikallishallinnon toimivuutta ja sen kehittämistarpeita, käydään erittäin ajankohtaiseen aikaan. Kuntien toteutuneet tilinpäätökset ovat valmistumassa, ja valtioneuvoston liikkeelle laittama palvelurakenneuudistus etenee kohti puitelakia.

Palvelurakenneuudistus ja selonteko ovat olleet samanaikaisesti käsittelyssä, ja selonteon valiokuntakäsittelyssä monet asiantuntijat viittasivatkin palvelurakenneuudistuksen tavoitteisiin, ja tällä on ollut myöskin vaikutusta siihen, että tämän selonteon käsittely on valiokunnassa kestänyt varsin pitkään. Toki täytyy samassa yhteydessä sanoa myöskin se, että kyseessä on hyvin laaja selonteko, koska se koskettaa niin valtion kuin kuntienkin tarjoamia palveluja.

Viime keväänä eduskunta selonteon lähetekeskustelussa kävi vilkkaan keskustelun siitä, miten tulevaisuudessa parempi palvelutaso ja tehokkaampi hallinto maassamme saavutetaan ja miten ne ovat yhdistettävissä. Eduskuntakeskustelun evästyksin hallintovaliokunnalla olikin näin ollen hyvät lähtökohdat mietinnön rakentamiseen, ja siinä onnistuttiin hyvin. Läpi mietinnön on selvästi nähtävissä yleinen huoli suomalaisten hyvinvoinnista ja palveluiden laadukkaasta toteuttamisesta kansalaisille. Hyvinvointipalvelut ja niiden toteutus ovat osaltaan myötävaikuttaneet siihen, että Suomi on tänä päivänä yksi maailman tasa-arvoisimmista ja kehittyneimmistä kansakunnista. Me olemme kilpailukykyinen maa, mikä on monissa tutkimuksissa todettu.

Hallintovaliokunnan mietinnön mukaan hallinnon kehittämisessä on otettava huomioon tulevaisuuden muutoshaasteet yhteiskunnassamme. Näitä ovat globalisaatio, väestön ikääntyminen ja siitä seuraava palvelutarpeen kasvu, eläkeläisten määrän lisääntyminen ja työvoiman riittävyysongelma sekä aluerakenteiden muutos — tässä muutamia esimerkkejä. Valiokunta osuu oikeaan tunnustaessaan selonteossa esitetyn lähtökohdan, jossa päähuomio on julkisten palveluiden saatavuuden ja laadun turvaamisessa myös tulevaisuudessa. Tähän haasteeseen onkin keskityttävä pitkäjänteisesti. Siihen eivät saa vaalikaudet vaikuttaa.

Niin kuin täällä on useissa puheenvuoroissa todettu, kuntien kasvaviin peruspalvelujen tuottamisvaikeuksiin tulee löytää ratkaisu. Osaltaan tähän tulee vastaamaan myös Paras-hanke, jossa hyvin monipuolisesti kuntien ja alueiden erilaisuus huomioiden haetaan vastauksia. On syytä muistaa, että päivittäiset peruspalvelut tulee järjestää lähietäisyydelle jatkossakin. On erittäin hyvä, että valiokunta korostaa ensisijaisena palvelujen turvaamisen, kehittämisen ja hyvinvoinnin näkökulmaa. Mikään organisaatio, kuntaraja tai hallinto ei voi mennä ihmisten hyvinvoinnin edelle. Rajat ylittävää yhteistyötä tulee edistää kaikin mahdollisin keinoin.

Valtion palvelujen rakennetta uudistettiin vuosituhannen vaihteessa kihlakuntauudistuksella. Sen toteuttamisen jälkeen on kuitenkin käynyt niin, että erityisesti oikeusministeriö on omilla päätöksillään elänyt omaa elämäänsä ja muun muassa suurentanut syyttäjien ja ulosottopiirien toimialueita. Tämä kaikki on tapahtunut täysin piittaamatta eduskunnan tekemistä linjauksista. Tämä on johtanut koko alkuperäisen yhtenäisjärjestelmän murenemiseen. Poliisipalveluista on tullut kihlakuntien perustehtävä ja osalle kihlakunnista ainut tehtävä.

Kansalaisten perusturvallisuuteen liittyy poliisien tarjoamien palvelujen saatavuus. Poliisipalvelut ja -tehtävät tulee varmistaa siten, että myös nykyiset yhteistyömuodot, joista on saatu hyviä kokemuksia, huomioidaan ja niitä tulee hyödyntää. Poliisien hälytyspalveluiden turvaaminen kansalaisille nopeasti edellyttää, etteivät välimatkat veny liian pitkiksi. Kihlakuntauudistuksen jatkosta tuleekin päättää mietinnön mukaisesti aikaisintaan vuonna 2008, ja tällöin tulee myös syvällisemmin perehtyä ulosoton ja syyttäjävirastopalveluiden turvaamiseen kansalaisia lähellä.

Yhteispalvelutoiminnon kehittäminen antaa tulevaisuudessa vastauksen moniin nyt esillä oleviin kysymyksiin, joita tässä selonteossa on esiin nostettu. Tällöin kansalainen voi samasta paikasta saada useaa eri palvelua, neuvontaa, ohjausta ja laittaa myös asioita vireille. Hallintovaliokunnan mietintö tuo hyvin esille yhteispalveluperiaatteiden idean. Tällöin asiakasta ei kävellytetä luukulta luukulle, vaan samasta pisteestä oikealla ohjauksella voidaan kulloiseenkin asiaan tarttua ripeästi ja myös laadukkaasti — tehokasta hallintoa ja palvelua parhaimmillaan.

Maakunnallisen päätöksenteon vahvistaminen tulevaisuudessa edistyy selonteon mukaisesti. Tällöin maakunnan oma talousarvioesitys ja aluekehityksen voimavarojen suuntaaminen vahvistuvat oikealla tavalla ja mahdollistavat maakunnan ja valtion välisen aseman tarkentamisen.

Arvoisa puhemies! Mietintöön liitetyt lausumaehdotukset hallintovaliokunnan taholta tukevat omalta osaltaan valiokunnan tekemää hyvää työtä, ja tähän selontekoon mietintöineen on hyvä yhtyä.

Mauri Salo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Täällä on useampi edustaja jo nyt ja viimeksi ed. Hautala pohdiskellut sitä, kuinka oikeusministeriö kulkee omia teitään. Voiko se eduskunnan alaisena ministeriönä tehdä mitä se haluaa, vai onko täältä lähtenyt kuitenkin niin löysää ja väljää lainsäädäntöä, että se mahdollistaa erinäköiset operaatiot? Erityisesti mieleen muistuu keskustelu Loimaan kihlakunnasta, joka siirtyi Forssaan, ja uskon, että Varsinais-Suomen edustajatkin tekivät kaiken voitavansa siinä, mutta ministeri kulki omia menojaan. Erityinen huolenaihe tulee olemaan nyt se, että näitä ulosottopiirejä on laajennettu. Meillä muutama vuosi sitten uudistettiin ulosoton vanhenemista. Ulosotto vanhenee kolmessa vuodessa ja nyt piirejä suurennetaan. Ulosotto menee tehottomammaksi, ja tästä tulee ihan selvä tällainen ristiriita nyt velkojan näkökulmasta suhteessa oikeuksiinsa.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Täällä ed. Thors kertoi kuntapuheenvuorossaan, että kuntapalvelu-uudistus olisi pääasiallisesti pistetty liikkeelle vain Pääkaupunkiseudun ongelmien takia ja muualla maassa oltaisiin vain tekevinään uudistusta. Yllättävä tieto hallituksen sisältä. Näinkö se on? Mielestäni myös muualla Suomen kunnissa on yhtä suuria ongelmia kuin Helsingissä.

Kuntien talous on tällä hetkellä todella huonossa tilassa. Sosiaali-, terveys- ja koulupuolella joudutaan tekemään rankkoja supistuksia sellaisista kohdista, joissa ei olisi varaa säästää ollenkaan. Ihmiset seisovat hoitojonoissa, vanhustenhuollon tila on paikoin huono. Myös lasten kohdalla kunnat joutuvat tekemään kipeitä päätöksiä. Niin kuin täällä ed. Tölli kertoi, 60 000 lasta on huostaanoton kanssa tekemisissä. Olisiko tässä nyt viinan hinnan laskulla merkitystä ja samoin sillä Stakesin viimeisellä tutkimuksella, missä kerrotaan, että köyhyys on Suomessa lisääntynyt, ja nimenomaan se on kohdistunut yksinhuoltajiin ja lapsiperheisiin?

Hallitus on luvannut kunnille, että niille ei anneta uusia tehtäviä ja annetut tehtävät korvataan kunnille 100-prosenttisesti, mutta näin ei ole käynyt. Viimeisten viiden vuoden aikana kuntien toimintamenot ovat lisääntyneet nimellisesti keskimäärin yli 5 prosenttia vuodessa. Ensi vuonna jopa 140 kuntaa joutuu nostamaan kunnallisveroaan. Lisäksi monilla kunnilla on paineita korottaa myös esimerkiksi kiinteistöveroa. Kuten ensimmäisessä vastalauseessa sanotaan, negatiivisen vuosikatteen kuntia oli ennätykselliset 187. Suurella osalla kunnista on vaikeuksia huolehtia jo pelkästään ihmisten tavalliseen arkeen liittyvistä perustehtävistä.

Ei siis voida hyvällä tahdollakaan sanoa, että peruspalvelut olisivat hyvällä tasolla, kuten selonteon alkusivuilla sanotaan. Hallitus on myös lähtenyt väärälle tielle, kun se keskustan johdolla ajaa kovaa vauhtia kuntien palvelujen yksityistämistä. Palvelut pitää tuottaa pääsääntöisesti kuntien omana työnä. Sen pitää olla lähtökohtana. Tässä onkin hallitukselle, alue- ja kuntaministerille, kuntien ja kaupunkien johtajille yhteinen iso haaste, miten saada kuntien omat palvelut kilpailukykyisiksi ja vastaamaan tätä aikaa. Tämä pitää myös ottaa huomioon kunta- ja palvelurakennusuudistusta suunniteltaessa, miten saadaan kuntalaisille kohtuuhintaiset ja laadukkaat ja luotettavat kunnalliset palvelut. Yksityistämällä palveluja hallitus on valinnut sen helpoimman tien. Nyt voidaan vain ilmoittaa kuntalaisille, mistä puhelinnumerosta ja millä hinnalla he voivat palvelunsa ostaa. Tällainen kehitys ei ole kestävää. Ihmiset haluavat palvelunsa kuntien tuottamina. Kuntien palveluja pidetään laadukkaina ja luotettavina. Suurin osa ihmisistä olisi valmis maksamaan lisää kunnallisista palveluista, jos niitä vain olisi tarjolla.

Arvoisa puhemies! Hallitus asettaa selonteossaan lähtökohdakseen julkisen sektorin palvelujen saatavuuden ja laadun turvaamisen tulevaisuudessa. Tähän siis pyritään, ja hyvä niin. Totuus on vain, että hallituksen harjoittamalla politiikalla ei tulla pääsemään tähän haluttuun lopputulokseen. Kuntien kustannusten kasvaminen on saatava loppumaan. Kunnille ohjataan aina vain lisää palveluja, eikä rahaa ole hoitaa entisiäkään. Valtion pitää maksaa lakisääteinen osuutensa palveluista. Hallitukselta toivoisi nyt selkärankaa, että myönnettäisiin tähänastisen kuntapolitiikan epäonnistuminen. Vaadin myös, että hallitus palauttaa ottamansa pakkolainan kunnille välittömästi. Kunnat tarvitsevat rahaa, jotta ne pääsevät tuottamaan kaivattuja palveluja.

Lopuksi kannatan ed. Kauppilan tekemää esitystä.

Astrid Thors /r(vastauspuheenvuoro):

Värderade talman! Arvoisa puhemies! Vain edustajakollega Kankaalle: se, mikä herättää kummastusta on, että kaikissa papereissa, mukaan lukien valiokunnan mietinnössä, lähdetään siitä, että palvelutarpeen vaatimukset ovat taustalla tälle Paras-hankkeelle. Mutta eräiden puheissa tulee niin voimakkaasti esille tarve niin sanotusti tehdä jotain Helsingille ja metropolialueelle, että se kummastuttaa. Se, mikä oli tarkoitus, juuri aloittaa kuntien palvelutarpeesta, asukkaiden tarpeesta, on nyt kääntynyt joidenkin puheissa siihen, että Helsingin alueen ongelmat ovat ne tärkeimmät. Tämä ei ole tasapainoista.

Tero Rönni /sd:

Arvoisa puhemies! Ehkä yhteisvoimin voisi sanoa, että kaikki tähän selontekoon liittyvät asiat liittyvät siihen, että palvelut on se pääasia, mistä pitäisi alkaa, siitä, että ihmiset saavat palvelun sieltä kohtalaisen läheltä ja kohtalaisen hyvinä, kuten meillä on totuttu tekemään. Mutta tämä selonteko ei ota, tämän hallintovaliokunnan kannanotto, pätkääkään kantaa mihinkään uudistuksiin tai muihin. Kyllä tässä näkyy ihan puhtaasti hallinnon säilyttämisvaliokunnan toimenpide.

Tässä olisi ollut mahdollisuuksia katsoa ihan uudelta tavalta tätä koko meidän hallintoamme niin, että olisi aloitettu tuolta ministeriöistä, joihin on kerääntynyt vuosien varrella vaan valitettavasti mielestäni kyllä hyvinkin paljon väkeä. Muun muassa edellisen EU-puheenjohtajakauden aikana sinne lisättiin väkeä ja niitä sieltä ei ole poistunut. Sinne on keskittynyt monenlaista väkeä, ja se olisi pitänyt aloittaa se perkaaminen sieltä, sitten pikkuhiljaa siirtyä tuonne läänien puolelle. Niistä toimenpiteistä, mitä lääneissä tehdään, tässä selonteossa sanotaan: "Keskeiseksi lakisääteiseksi tehtäväksi on muodostunut keskushallinnon ja ministeriöiden ohjauksessa peruspalveluiden arviointi, jonka tuloksia käytetään sekä kuntien palvelutuotannon että keskushallinnon tarpeisiin. Lisäksi lääninhallitukset toimivat kanteluviranomaisina."

Näistä on tullut muutamia oikein hyviä esimerkkejä, miten lääneissä olevat virkamiehet käyvät pilkulleen mittailemassa kilometrimääriä, miten joku EU-projektin ihminen on ajanut, onko se mennyt suoraan kotiin vai onko se mahdollisesti poikennut päiväkodissa hakemassa lapsensa tai kunnanvirastossa toimittamassa jotain asiaa. Jos se poikkeaa kunnanvirastossa, niin siitä ei kuulu tukea maksaa, ja näitä on sitten, muun muassa euron summia, raakattu näistä toiminnoista. Jos lääninhallituksen tehtävät ovat tätä luokkaa, niin ehdotan, että lopetetaan koko lääninhallitukset. Viime kaudella saimme kuulla siitä, miten lääninhallituksessa oli muun muassa poliisiviranomaisia, jotka maanantaina kello 12 saivat koko viikon työrupeamansa täyteen ja lopun viikkoa he pyörittelivät lopettamispalkalla peukaloitaan. Mitä me tämmöisellä väellä teemme?

Mutta hallinnon säilyttämisvaliokunta ei ole halunnut lähteä mihinkään uudistuksiin eikä minkäänlaisiin kannanottoihin. Siinähän täytyy tehdä vähän niin kuin kipeästi ja antaa jotain uutta ideaa ja vähän ravistella hallintoa ja ravistella myöskin niitä virkamiehiä, mutta sitä ei ole valitettavasti haluttu tehdä. On tehty ympäripyöreä mietintö, joka ei ota mihinkään mitään kantaa. Siis tämä on niin ympäripyöreä kuin voi olla. Minä lueskelin, enkä minä löytänyt tästä mitään ideaa. Tässä vaan annetaan vuosittain näitä uusia selostuksia. Se oli niin kuin se idea, mikä tässä on, että hallintovaliokunnalle pitää joka vuosi tuoda samanlainen selonteko eri ministeriöistä ja eri hallinnonaloilta. Ei sen näin pidä olla.

Tämä on vähän samanlainen systeemi kuin nyt tämä kuntahankekin, kuntien Paras-hanke, mistä tässä nyt puhutaan. Ensiksi lähdettiin rytinällä alkuun, mutta sitten tuli toppi kerrasta eikä mitään tehdä. Nyt sitä pyöritellään tuolla kunnissa siellä sun täällä ja kuntapäättäjät odottavat kuin kuuta nousevaa, että me täältä antaisimme lain, jossa pakotettaisiin tekemään jotain. Muuten he eivät tee mitään. Se on vaan valitettava totuus näin.

Ed. Thors sanoi, että ongelmia on Pääkaupunkiseudulla. Niitä varmaan on täällä, mutta kyllä niitä on tuolla maakunnassa varmaan kaksin verroin. Kyse on siitä, että rahat eivät vaan riitä koko tässä kuviossa. Minusta tuntuu, että jos meillä olisikin rahaa jakaa täältä, kuten tässä monessa puheenvuorossa on puhuttu, että täytyy säilyttää sitä ja täytyy sinne ja sinne lisää voimavaroja ja sinne ja tänne. Mutta kun sitä rahaa ei ole, ja vielä viimeisetkin rippeet annettiin taas rikkaille tämänkin vuoden alusta, 70 miljoonaa euroa. Ministeri Manninen, sinne ne menivät hyvään tarkoitukseen. Tästä on nyt UPM:n johtajien kokemukset, miten hienosti he sijoittavat kotimaiseen teollisuuteen niitä rahoja, mitä te sinne lahjoititte hyvää hyvyyttänne.

Niin, palatakseni asiaan. Totta tässä on se, mistä on puhuttu, että oikeusministeriön hallinnonalalla on tehty kyllä semmoisia toimenpiteitä, jotka eivät ole olleet linjassa siihen, mitä täällä on päätetty. Elikkä nämä ulosottoviranomaiset ja syyttäjä ja sitten käräjäoikeudet ovat menneet kaikki eri suuntiin. Se on johtunut siitä, että oikeusministeriössä ei ole rahaa kuulemma asioihin, joita he hoitavat. Mutta sitten kun me olemme palkkaamassa väkeä hedelmöityshoitolakia tarkkailemaan ja noita alkioita ja sukusoluja tarkkailemaan tuonne Terveydenhuollon oikeusturvakeskukseen, parisataatuhatta euroa menee vuodessa, niin se ei olekaan mikään raha, sanoo lainsäädäntöneuvos Tiina Astola. Se on pikkuraha. Mutta jos me pyydämme johonkin muuhun siellä oikeusministeriössä 200 000 euroa, niin se on hirveän iso raha ja sitä ei voi missään tapauksessa sinne laittaa. Kyllä tässä niin kuin arvostuskysymyksistä aika paljon on kyse.

Se, mikä on ollut oma kokemus, kun on semmoisella paikkakunnalla, missä on ollut tämmöinen yhteispalvelupiste, missä on poliisit ja syyttäjä ja ulosottoviranomainen ja kihlakunta, vähän kaikki sitten erilaisilla alueilla kuvioituna, mutta ne toimivat kuitenkin siellä samassa virastossa: kun kävin siellä ja keskustelin väen kanssa, niin kaikki olivat kuitenkin tyytyväisiä, että hallintoa ja sitä normaalia rytmiä, mitä tarvitaan pyörittämään sitä virastoa, ei halvemmalla voi tehdä kuin he siellä sen tekivät. Mutta he kokivat myöskin vähän ongelmana, että kun kaikilla on erilainen alue ja syyttäjiä on vaan yksi, niin siinäkin, jos tulee sairastuminen tai muu, niin sitten ruvetaan haikailemaan, mistäs haetaan seuraava mies tuuraamaan. Kyllä näissä joku jatkuvuus pitäisi olla.

Kuten ministeri Rajamäki täällä sanoi tänään, niin poliisi on tahtonut jäädä monessa paikkaa yksin valitettavasti ja sitten se hoitaa myöskin kulut siitä koko virastosta yksisteen, muut vetäytyy maksamasta niitä asioita. Ei tämä nyt ihan linjassa näinkään ole. Näihin voisi minun mielestäni yhdistää — minä tuossa jo puhuin, että nämä lääninhallitukset voidaan lopettaa — saman tien niitä töitä, mitä sieltä nyt vähiä rippeitä jää. Niitä voitaisiin katsoa maakunnan liittojen ja te-keskusten kanssa, ja siihen samaan porukkaan pitäisi kyllä myöskin nämä terroristijärjestöt liittää, nämä ympäristökeskukset, jotka eivät muuta tee kuin haittaa kuntien toimintaa ja yleensä ihmisten toimintaa siellä valittamalla viime tipassa. Ne voisi liittää siihen samaan kuvioon. Mitä varten me tarvitsemme erilaista hallintoa myöskään näissä, ihan turhanaikaista paperinpyörittäjää? Kun tiedetään, että parikymmentä virkamiestä ei tarvitse enää asiakkaita, vaan he pystyvät keskenään hoitamaan kaikki, sinne ei tarvita ketään asiakasta, niin ehkäpä päästään sitten siihen, että asiakastakin jossain tarvittaisiin eivätkä virkamiehet pyörittelisi omia papereitaan paikasta toiseen.

Tästä minusta rupeaisi järkeä löytymään, ja jos mietittäisiin vähän pidemmälle, niin mihin me tarvitsemme koko tämmöistä lääninjaottelua? Ei yhtään mihinkään, ei meillä tarvita tämmöisiä keinotekoisia alueita. Jos meillä on maakunnat päätetty, joissa nyt tehdään ja toimitaan maakuntien sisällä ja ne ovat minun mielestäni aika lailla onnistuneita, niin kun Länsi-Suomen läänikin on tuolta Kokkolan pohjoispuolelta tuonne Turun suuntaan, niin mitä yhteistä siinä on? Kyllä ne aika pieniä eväitä ovat. Pääsemmehän me nyt kerran vuodessa maaherra Rauno Saaren vastaanotolle ympäri ison läänin, ajetaan 250 kilometriä johonkin suuntaan uudenvuodenpäivänä ja tavataan siellä sitten kollegoita ja kuntien päättäjiä vähän isommalta alueelta, mutta kai nämä kekkerit nyt voisi pitää Turussa ja vähän muuallakin ilman maaherra Rauno Saarta. Kenties hänelle voitaisiin joku hyvä virkakin katsoa vielä siihen liittyen.

Puhemies! Eikös tässä olisi aika hyvä järki myöskin ajatellen näitä isoja alueita, vielä suurempia, jotain Lappia ja muita? Mitä me tämmöisellä läänijärjestyksellä teemme? Jos aletaan palveluita miettiä ja katsoa, mihin rahat riittävät, niin ehkä hallintoa sitten todella kevennetään ja tarjotaan parempia palveluita ja unohdetaan tämä valtava virkamiesten määrä ja keskitytään siihen oleelliseen eikä jauheta näitä samoja asioita ja mietitä, kerkiääkö se poliisi nyt sinne sadan kilometrin päähän tunnissa vai kahdessa vai voitaisiinko katsoa, että niitä poliiseja on 50 kilometrin päässä.

Christina Gestrin /r:

Värderade talman! Förvaltningsutskottet har grundligt satt sig in i statsrådets redogörelse om utvecklingsbehovet på de olika förvaltningsnivåerna. Visserligen kan man fråga sig om det just nu är rätt tidpunkt för riksdagen att behandla den här redogörelsen då vi alla vet att vår tids förmodligen mest betydande förvaltningsreform kommer att behandlas i riksdag och regering i slutet av vårsessionen och under höstens lopp. Då talar jag naturligtvis om kommun- och servicestrukturreformen.

I betänkandet konstaterar förvaltningsutskottet att kommunerna indelas i fyra kategorier, dvs. orter med stark tillväxt och koncentration av kunskap och innovativ verksamhet, kommuner som är belägna nära tillväxtcentra, kommuner som ligger mera avlägset från tillväxtcentra men som är tillräckligt livskraftiga för att kunna erbjuda god basservice samt perifera områden med befolkningsflykt och försämrad service. Man betonar vikten i att huvudstadsregionen utvecklas starkt och talar om metropolområde.

Ihmettelen joskus, yritämmekö me Suomessa tietoisesti unohtaa, mihin suuruusluokkaan kuulumme. Vierastan puheita Pääkaupunkiseudusta metropolialueena. Vaikka houkuttelisimme kaikki Suomen asukkaat Helsingin seudulle, emme pysty kilpailemaan maailman suurten metropolien kanssa. Meidän tulisi tiedostaa, että voimme kilpailla ainoastaan omassa suuruusluokassamme ja että voimme tästäkin lähtökohdasta käsin pärjätä hyvin kansainvälisessä vertailussa. Paikkakuntien kategorinen luokittelu voittajiin ja häviäjiin ei myöskään ole onnistunut ratkaisu. Suomessa on tähän asti ollut tavoitteena sellaisten rakenteiden luominen ja säilyttäminen, jotka mahdollistavat asumisen maan eri osissa. Rakentamalla laajakaistayhteyksiä ja kehittämällä etätyötä voimme myös tulevaisuudessa pitää asuttuina myös perifeeriset alueet, jotka eivät palvelutarjonnallaan pysty kilpailemaan taajamien kanssa, mutta joissa elämänlaatu muutoin on korkea. Suomalaiset ovat aina arvostaneet luonnon läheisyyttä. Mielestäni myös maaseudun peruselinkeinojen tulee olla osa elinkeinorakennettamme tulevaisuudessa. Ilman maaseudun asukkaita ja maataloutta emme pysty ylläpitämään kulttuurimaisemaamme puhumattakaan elintarvikkeiden raaka-aineiden omavaraisuudesta.

Då man talar om huvudstadsregionen och behovet av att skapa gemensamma och enhetliga förutsättningar för markplanering, bostadspolitik, näringslivsfrågor, innovation, kultur och utbildning vill jag påminna om att kommunerna redan i åratal samarbetat. Inom ramen för SAD har man till exempel gemensam avfallshantering, kollektiv trafik och luftvårdsuppföljning. Inom ramen för HNS samarbetar man inom specialsjukvården. Man har en gemensam plan för prioriteringsordningen i viktiga infrastrukturprojekt i huvudstadsregionen. Helsingfors tar hand om grannkommunernas avloppsvatten och Esbo renar också Kyrkslätts avloppsvatten. Sedan det nya samarbetsorganet för huvudstadsregionen grundades för några år sedan har många tiotals samarbetsprojekt startat i syfte att förbättra servicen inom olika områden.

Herr talman! Sfp:s eniga syn i alla huvudstadsregionens kommuner är att de fyra kommunerna, som bildar huvudstadsregionen, skall fortsätta som självständiga kommuner och att också servicen för invånarna bäst kan säkras på det sättet också på sikt. Men vi skall fortsätta med ett fördjupat samarbete.

Beträffande bostadstomter och nya områden för bostäder vill jag påminna om att man i generalplanen i Helsingfors reserverat bostadsmark för 100 000 invånare, i generalplanen för södra Esbo som snart skall behandlas i fullmäktige finns tomtmark reserverat för 70 000 nya invånare, och i generalplanen för norra Esbo för 30 000 till. För Vandas del finns det reservering för ytterligare 70 000 invånare. När man då talar om att vi fram till år 2015 måste hitta tomtplats för 70 000 invånare till i hela huvudstadsregionen så hävdar jag att det här inte är övermäktigt med de planer vi har redan idag.

Palaan takaisin kuntauudistukseen. Olemme Rkp:ssä sitä mieltä, että nyt on kuntien kannalta oikea aika tehdä tulevaisuutta koskevia suunnitelmia ja välttämättömiä toiminnan tarkistuksia kuntalaisten palvelujen korkean laadun säilyttämiseksi pitkällä tähtäimellä. Tähtäin on asetettava 20 vuoden päähän. Jos kunnan väestökehitys on jo nyt epäedullinen, ei pidä odottaa tilanteen pahenemista tekemättä itse aloitetta tilanteen korjaamiseksi. Peruskuntamalli miellyttää ilman muuta meitä Rkp:ssä eniten, kuitenkin siten, että ei kategorisesti sitouduta 20 000—30 000 asukkaan minimiväestöpohjaan. Meidän mielestämme on sallittava pienempiäkin kuntia, jos ennusteet ja selvitykset osoittavat, että kunta voi selviytyä pitkällä tähtäimellä. Kieliolojen huomioon ottaminen kuntaliitosten tai muiden hallinnollisten rajojen muuttamisen yhteydessä on myös erittäin tärkeää meille. Tätä näkökohtaa on joskus arvosteltu tiedotusvälineissä. Korostan, että maan kaksikielisyyden ja toimivan ruotsinkielisen palveluverkoston säilyttämisen kannalta on tärkeää, että meillä on peruskuntia, joissa enemmistön kieli on ruotsi tai kaksikielisiä kuntia, joissa on suhteellisesti suuri ruotsinkielinen väestö.

Ett viktigt argument för mig då jag försvarar primärkommunen är att jag tror att det är det enda sättet man kan bevara en fungerande närdemokrati. Om närdemokratin minskar kommer det att vara ännu svårare att i framtiden locka folk att delta i gemensamma angelägenheter. Primärkommunen är den rätta nivån för största delen av de beslut som berör vår service. På olika orter finns det olika förutsättningar att ordna servicen och kommunerna måste ha rätt att avgöra vilket sätt man väljer, antingen självproducerat eller inköpt, men regeringen bör se till att vissa kvalitetsnormer bör uppfyllas.

Då det gäller service som kräver specialkunskap är det naturligtvis klokt och nödvändigt att använda större befolkningsunderlag. Det kan gälla specialgrupper såsom utvecklingsstörda, handikappade, barnskyddet, dementa. En viktig aspekt är att planera utbildningen så att behoven på arbetsmarknaden beaktas och det här i olika delar av landet. Då vi har en brist på behöriga lärare, barnträdgårdslärare och speciallärare i södra Finland, måste man kunna utlokalisera utbildningen eller skräddarsy utbildningen så att akuta problem får en lösning.

I hela landet har vi ett stort behov av att snabbt få flera studerande till närskötarutbildningen med inriktning på åldringsvård, vård av utvecklingsstörda och handikappade. Om inte saken snabbt åtgärdas har vi om tio år en skriande kompetensbrist inom de här områdena.

Den kommunbarometer som nyss publicerades ger tyvärr en negativ bild av kommunernas framtid, och här har man ju då intervjuat kommuninvånarna. Jag tror att de tillfrågade delvis varit negativa på grund av att man oroar sig för de kommande förändringarna. Man bedömer att den kommunala ekonomin skall försämras. Det är nu viktigt att ingjuta optimism och tro på framtiden också för kommunernas och för regionernas del. Nu är den rätta tiden för att se över strukturer och ändra funktioner så att de negativa föreställningarna om framtiden inte får en chans att förverkligas.

Ed. Valto Koski merkitään läsnä olevaksi.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Hegel taisi aikanaan sanoa, että ainoastaan yksi henkilö oli ymmärtänyt hänen teoriansa ja hänkin väärin. Tämä tuli mieleeni, kun tuossa debatissa ryhmätoverini ed. Kauppila arvioi minun sanoneen, että kannattaisin lämpimästi hallituksen suunnitelmia valtion henkilöstön vähentämiseksi sillä tavalla kuin hallitus on suunnitellut. Kun kuvailin yhteistä taivaltani ikään kuin avioliitonomaisessa suhteessa tässä tapauksessa konkreettisesti Pohjois-Savon te-keskuksen työvoimakoulutuksen kanssa, lienee nyt syytä todeta, että jos sen organisaation kolmen hengen osalta tämä 30 prosentin supistus toteutuu, siinä vaarantuu joko pohjoissavolainen työvoimakoulutus tai ed. Virtasen avioliitto. Siksi olen, kun molemmat ovat kohtuullisen tärkeitä säilytettäviksi, tässä katsannossa sitä mieltä, että valtion henkilöstöä ei voi vähentää sillä tavoin kuin nyt tässä tuottavuusohjelmassa on suunniteltu.

Debatissa jo totesin, että ilokseni olen voinut lukea tästä ed. Rönnin mainostamasta hallinnonvarjelusvaliokunnan — ymmärtääkseni hän tarkoittaa hallintovaliokuntaa — mietinnöstä, että valiokunta ei ole kauhean innostuneesti suhtautunut näihin supistamispyrkimyksiin, ei ainakaan, jos niitä tehdään kaavamaisesti. Itse olen asiasta samaa mieltä. Ed. Rönnille voisi ehkä todeta, että kyllä nyt siellä valtionhallinnossa kuitenkin ihan tähdellisiäkin toimia tehdään tai ainakin siellä tehdään niitä toimia, jotka eduskunta on säätänyt siellä tehtäviksi. Siinä katsannossa pitää tietenkin luoda riittävät edellytykset niitten tehtävien suorittamiseen, jotka me olemme säätäneet suoritettaviksi. Tätä nykyä tilanne ei enää niin ole. Valtionhallinnossa, kuten tietenkin monilla muillakin työpaikoilla, työntekijät joutuvat kohtuuttomien vaatimusten eteen siksi, että tehtäviä edellytetään kyllä tehtäväksi kaksinkertainen määrä, kun henkilöstö on kuitenkin puolitettu. Tähän liittyen on syytä tietenkin todeta, että siltä osin tähän mietintöön jätetty vastalause 2 puhuu kyllä täyttä asiaa.

Mietinnöstä käydyssä keskustelussa on laajalti puututtu Paras-hankkeeseen ja sen toteuttamiseen. Siitä voisi todeta täällä nyt kovin monia jo toistaen, että Suomen kunnilla ei ole varaa siihen, että tämä toivottavasti nyt aloitettu uudistus jämähtäisi kiinni esimerkiksi vaalitaktisiin syihin.

Minulle tuli tammikuun 15. päivänä vähän sellainen huoli, että mahtoikohan tämä hanke nyt tulla äänestetyksi nurin silloin pidetyissä vaaleissa. Mutta toivon nyt, että asiasta vastuussa olevat eivät anna tämän kuuluisan kentän paineen vaikuttaa liiaksi omiin päätöksiinsä. Tietenkin se on meidän kaikkien yhteinen tehtävä täällä. Jokainen, joka heittäytyy rehelliseksi, tietää, että uudistuksia kunnissa on saatava aikaan. Lähtökohdan pitää olla kuitenkin kuntalainen ja kuntalaisen palvelut eikä kuntarakenne sinänsä. Rakenteet eivät lopulta ratkaise mitään, mutta toisaalta on aivan selvää, että palveluitten tuottamiseen tarvitaan voimavaroja. Siksi kuntien taloudet tulee saattaa kuntoon. Mietinnössäkin on viitattu ja erityisesti selonteossa on tietenkin viitattu ja uskottu, että tehostamalla hallintoa ja rakenteita muuttamalla kuntien talouden ongelmat voitaisiin ratkaista. Osa niistä varmasti voidaankin, mutta ei se tehostaminenkaan mihin saakka tahansa riitä. Kyllä se hevonenkin sinne mäkeen kuoli sen jälkeen, kun se oli oppinut olemaan syömättä.

Siitä syystä tähän uudistukseen, kun se nyt toivon mukaan lähtee liikkeelle, pitää liittää se, että siinä samassa yhteydessä valtiovalta huolehtii, että kuntien toimintaedellytykset säilyvät. Sitä ei pidä kuitenkaan tehdä niin, että annetaan sinne säkillinen rahaa ja sanotaan, että ongelmanne ovat poispyyhityt. Jos ja kun rahaa pitää tämän uudistuksen yhteydessä antaa, niin se olisi ehkä parempi antaa niin, että annetaan ylimääräistä tukea niille kunnille, jotka onnistuvat vapaaehtoisesti etenemään tässä uudistuksessa. Tämä saattaisi olla järjellisempi lähtökohta.

Kaiken kaikkiaankin kyllä varmasti, kun halua yhteistoimintaan herätellään ja sitä löytyy, päästään parempiin tuloksiin. Silloin ed. Rönnikin ensi vuonna tämän pakollisen selonteon yhteydessä käyttämänsä pakollisen puheenvuoron sisältönä voi esittää aivan uudenlaisia näkemyksiä siitä, miten hyvin palveluita järjestetään, ja tämä hallinnonsäilyttämisvaliokunta voi antaa entistä parempia mietintöjä.

Puhetta on ryhtynyt johtamaan puhemies Paavo Lipponen.

Jukka Vihriälä /kesk:

Arvoisa herra puhemies! "Parempaa palvelua, tehokkaampaa hallintoa, valtioneuvoston selonteko keskus-, alue- ja paikallishallinnon toimivuudesta ja kehittämistarpeista", tästä hallintovaliokunta on saanut pitkän käsittelyn jälkeen aikaan perusteellisen mietinnön. Mutta kun tätä mietintöä lukee ja katsoo, mitä tämä voi sitten eteenpäin antaa, niin tulee kyllä semmoinen tunne, että täällä on varottu ottamasta ainakaan kovia kannanottoja suuntaan eikä toiseen. Ehkä se kuuluu hallintovaliokunnan rooliin, mutta olisi voinut ajatella näin, että tällä hetkellä, kun eletään keskus-, alue- ja paikallishallinnon kohdalla, sanoisin, merkittävässä muutosvaiheessa, olisi voinut voimakkaamminkin täällä lausua.

Herra puhemies! Ensiksi tähän kunta- ja palvelurakenneuudistukseen, joka on vasta noussut kukkaan nimenomaan sinä aikana, kun tätä selontekoa on valiokunnassa käsitelty. Miten tässä nyt tulee käymään? On helppo yhtyä niihin käsityksiin, mitä täällä on esitetty, että nyt on mentävä eteenpäin ja puitelaki on saatava tämän eduskunnan aikana ja asioiden pitää edetä. Valiokunta toteaa tässä mietinnössä, että puitelailla tulee määritellä selkeät linjat yhdyskuntarakenteen muodostumista haittaavien ongelmien ratkaisemiseksi. En tiedä, mitä valiokunta sitten tällä tarkoittaa. Tätä voi tulkita ainakin oman käsitykseni mukaan niin, että lain pitäisi olla myöskin niin selkeä, että niitä keskeisiä ongelmia sekä kuntarakenteessa että ennen kaikkea palvelurakenteessa pitää voida merkittävästi muuttaa.

Nyt pitää todeta se, että ainakin tämän Paras-hankkeen aikana hyvää on tapahtunut siinä mielessä, että meillä on 40 selvitystä noin 100 kunnassa, joissa käydään ihan tiiviitä keskusteluja ja neuvotteluja sekä kuntarakenteen kohdalta että ennen kaikkea myöskin syvemmän yhteistyön kannalta. Tämä on myönteinen asia. Myöskin vapaaehtoisia liitoksia on tämän vuoden aikana tapahtunut. Uskon, että juuri tällä hetkellä omassa maakunnassani saattaa Lehtimäen kunnanvaltuusto vielä istua ja päättää siitä, tekevätkö he liitoksen ensi vuoden alusta Kuortaneen kunnan kanssa. En ole varma, miten siellä käy, mutta toivottavasti nähdään nyt eteenpäin. Pakkoliitoksia todella ei voi kannattaa, mutta jos tämä Paras-hanke kokonaisuudessaan tuo vapaaehtoista yhteistyötä kuntien kesken, tässä on saatu jo erittäin paljon aikaan.

Herra puhemies! Sitten muihin hallinnon sektoreihin. Täällä puhutaan myöskin aluehallinnon uudistamisesta. Selonteosta ilmenee, että hallinnon rakenteiden kehittämistä jatketaan alueellistamalla keskushallinnon toimintaa ja tehtäviä Pääkaupunkiseudulta. Tässähän on nyt tapahtunut myöskin tämän selonteon ollessa täällä niin, että maan hallitus on tehnyt merkittäviä päätöksiä, ja otan oman maakuntani kannalta myönteisenä asiana sen, että maaseutuvirasto on päätetty sijoittaa Etelä-Pohjanmaalle Seinäjoelle, ja nyt on arvioitu, että sen kokonaisvaikutus saattaa olla jopa 250 työpaikkaa. Se on erittäin merkittävä alueellistaminen ja mielestäni aivan oikein. Tällä linjalla pitää myöskin hallituksen tästä eteenpäin jatkaa.

Tärkeä asia on myöskin sitten maakuntien liittojen aseman vahvistaminen, johon mietinnössä paneudutaan. Se on välttämätöntä ja aivan oikean suuntaista, mihin tässä puututaan.

Herra puhemies! Ed. Rönni jo hyvin voimakkaasti otti kantaa lääninhallintoon. Vuonna 97:hän meillä toteutettiin uudistus, jonka jälkeen maassa Ahvenanmaa mukaan lukien on ollut kuusi lääniä. Mielestäni tämä asia pitäisi viedä päätökseen. Valitettavasti nykyisen kaltaisen lääninhallintorakenteen aika on ohi. Se menee ohi, ja se pitäisi myöskin nyt ymmärtää tässä salissa. Valiokunta kuitenkin toteaa, että se pitää nykyistä lääninrakennetta toimivana ja katsoo, ettei lääninhallitusten määrää tule lisätä. Eri asia on arvioida eräiltä osin läänien rajojen tarkoituksenmukaisuutta. Se nyt vielä puuttuisi, että läänejä ruvettaisiin lisäämään ja niiden rakennetta muuttamaan tällä hetkellä, mutta nykyiset läänit eivät mielestäni ole toimivia. Ne ovat liian suuria. Kun meillä on toimivat työvoima- ja elinkeinokeskukset ja vahvasti vahvistuva maakuntahallinto, niin ne tehtävät voitaisiin kyllä siirtää näiden järjestelmien, organisaatioiden, hoidettaviksi. Mielestäni te-keskuksissakin on erilaisuutta eri puolilla maata, mutta ne ovat toimineet kuitenkin pääsääntöisesti hyvin ja lunastaneet ne lupaukset, joita niihin aikanaan liitettiin.

Herra puhemies! Täällä todetaan ympäristökeskuksista ja muusta ympäristön toimialasta: "Valiokunta katsoo, että koko ympäristöhallinnon toimialaa tulee tarkastella kriittisesti muun ohella organisaatioiden toimivuuden ja vastuusuhteiden näkökulmasta. Samalla on syytä selvittää, mitä tehtäviä on tarkoituksenmukaista hoitaa kussakin organisaatiossa ja missä laajuudessa. Rationalisoinnilla, työnjaolla ja yhteistyöllä saatetaan saavuttaa säästöjä ja lisää tehokkuutta." Minusta olisi tavattoman hyvä kuulla tarkemmin, mitä tämä kannanotto todella merkitsee, siis mitä ympäristökeskuksille pitäisi tehdä. Ed. Rönnihän antoi ymmärtää, että ne ovat monessa suhteessa aivan tarpeettomia. En usko niin. Niillä varmasti tiettyjä tehtäviä on, mutta onko tässä ympäristöhallinnon piirissä nyt jotain sellaista, mitä pitäisi merkittävästi muuttaa, tehtäviä sieltä siirtää, vai mitä pitäisi sille tehdä? Minusta tämä on arvoituksellinen kannanotto tässä. Olisin toivonut parempia perusteluita.

Reijo Kallio /sd:

Arvoisa herra puhemies! Puutun puheenvuorossani vain yhteen asiaan, nimittäin julkisen sektorin tuottavuuden parantamiseen. Tätä on jonkun verran käsitelty hallintovaliokunnan mietinnössäkin. Minun lähtökohtani on se, että niin valtion kuin kuntienkin tuottavuuskehitys on viime vuosina ollut varsin heikohkoa.

Mielestäni hallitus omaa tuottavuusohjelmaa käynnistäessään on aivan oikein kiinnittänyt huomiota siihen, että maassamme on julkisten palveluyksikköjen välillä varsin suuria tehokkuuseroja. Erot ovat sellaisia, että niitä ei voida selittää olosuhdetekijöillä. 10—20 prosentin erot antavatkin viitteitä siitä, että meillä on varsin suuri potentiaali tuottavuuden parantamiseen. Onkin oikein, että tuottavuutta lisäävät muutokset käynnistetään nyt, kun kriisi ei ole vielä päällä.

Täällä on paljon puhuttu tänään rakenteista, niiden muuttamisesta. Tuottavuutta voidaan parantaa kyllä rakenteitakin muuttamalla. Tämähän on nyt pohdinnassa kunta- ja palvelurakennehankkeessa, joka toivoakseni johtaa siihen, että meille syntyy vahvoja, elinvoimaisia ja laajaan yhteistyöhön kykeneviä kuntia, kuntia, jotka selviytyvät tulevista palveluhaasteista. Rakennemuutokset eivät kuitenkaan riitä. Tehokkuutta voidaan parantaa myös toimintatapoja ja tietotekniikan käyttöä uudistamalla. Erityisesti sosiaali- ja terveyspalveluja voidaan tietotekniikan tuottavuutta ja tiedon yhteistä käyttöä lisäämällä tehostaa merkittävästi nykyisestä.

Vaikka tiedänkin, että tuottavuuden mittaaminen palvelualoilla, varsinkin julkisissa palveluissa, ei ole yksinkertainen asia, niin julkisten palvelujen tuottavuuden parantaminen on välttämätön asia. Ei nimittäin voi olla niin, että julkisen sektorin tuottavuus jää jatkuvasti jälkeen muun kansantalouden kehityksestä. Jos niin käy, niin velka- ja verorasitus käy pitkän päälle kohtuuttomaksi tai sitten me joudumme rajusti karsimaan palveluja.

Tuottavuuden parantamisessa pitää julkiset voimavarat kohdistaa mahdollisimman tehokkaasti. Valitettavasti vain hallituksen tuottavuusohjelmasta on päällimmäiseksi vaikutelmaksi jäänyt se, että siinä on asetettu kaavamaisia henkilöstön vähentämistarpeita eri hallinnonaloille. Tärkeämpänä pitäisinkin keskittymistä uusiin tuotantotapoihin, uuden tekniikan täysimääräistä hyödyntämistä, työyhteisöjen kehittämistä ja tehtävärakenteiden uudistamista. Tärkeää on myös kehittää työmotivaatiota ja työilmapiiriä työpaikoilla.

Arvoisa puhemies! Mielestäni on myös tärkeää kantaa huolta työvoiman saannista tulevaisuudessa. Julkisen sektorin palveluksessa olevan henkilöstön määrässä on ennakoitu tapahtuvan lähivuosina suuria muutoksia eläköitymisen seurauksena. Erityisen suuret haasteet tulevat olemaan sosiaali- ja terveydenhuollon palvelutuotannossa. Työvoiman saatavuus julkisella sektorilla edellyttääkin vetovoimatekijöiden voimistamista. Tarvitaan uusia palkitsemisjärjestelmiä ja -tapoja. Tehtäviä pitää kehittää niin kiinnostaviksi, että niihin saadaan rekrytoitua uutta henkilöstöä. Organisaatioiden rakenteita ja toimintatapoja on myös kehitettävä.

Klaus Pentti /kesk:

Herra puhemies! Käsiteltävänä oleva valtioneuvoston selonteko ja hallintovaliokunnan mietintö ovat kansalaisten kannalta erittäin tärkeitä ja keskeisiä asioita, ja monia merkittäviä uudistuksia on luvassa kritiikistä huolimatta. Hallitus painottaa selonteossa palvelujen saatavuuden turvaamista ja tuottavuuden parantamista. Kansalaisten peruspalvelujen turvaamisen kannalta on kuitenkin ratkaisevan tärkeää, miten Paras-hankkeessa onnistutaan, ja tärkeämpää kuin puuttuminen pakolla kuntarakenteeseen on palvelualoittain aikaansaada väestöpohjaltaan riittävän kokoisia yksiköitä.

Oikeusministeriön toiminta kihlakuntien toimialueiden, erityisesti syyttäjä- ja ulosottotoiminnan osalta on saanut täällä kritiikkiä ansaitusti, ja kuntien mielipidettä ei ole paljon näissä asioissa mielestäni kuunneltu. Myös poliisin henkilöresurssien riittämättömyydestä on täällä monessa puheenvuorossa puhuttu, ja näistä asioista olen itsekin saanut monilta kansalaisilta ja poliiseiltakin palautetta muun muassa Länsi-Suomen läänin osalta. Kun täällä ed. Satonen kertoi, että kokoomus on tällä vaalikaudella tehnyt esityksiä poliisin määrärahojen korottamisesta, niin totean, että kokoomus on kuitenkin useamman vaalikauden ollut hallituksessa ja ainakin poliiseilta saamani palautteen osalta mieluummin on todettu, että viime aikoina kuitenkin autoihin ja tekniikkaan on sentään saatu pikkusen enemmän parannuksia, vaikka henkilöstön resurssit ovat jatkuvasti olleet liian pieniä.

Pekka Nousiainen /kesk:

Arvoisa puhemies! "Parempaa palvelua, tehokkaampaa hallintoa" otsikoidussa hallituksen selonteossa ja hallintovaliokunnan siitä antamassa mietinnössä painotetaan hyvin vahvasti palvelujen saatavuuden turvaamista, tuottavuuden parantamista, hallinnon rakenteiden ja yhteistyön kehittämistä ja tietoyhteiskuntakehityksen tukemista. Nämä ovat keinoja, joilla meidän on kyettävä kehittämään hallintoa ja turvaamaan kansalaisten peruspalvelut myöskin 2010-luvulla ja siitä eteenpäin, ja sen takia nyt käytävä keskustelu on hyvin perustavaa laatua olevaa keskustelua juuri näitä kehityslinjoja ajatellen.

Kuntahallinnon puolella hallitus on käynnistänyt kunta- ja palvelurakennehankkeen. Se on siinä vaiheessa, että maakuntien kannanotot on saatu, ne ovat olleet analysoitavina ja parasta aikaa nyt sitten rakenneryhmän projektipäällikkö esikuntineen on käynnistämässä puitelain kirjoittamista. Hallituksen on tarkoitus tuoda puitelakiehdotus eduskunnan käsittelyyn vielä ennen juhannusta, ja näin tämä hanke tulee sitä kautta saamaan oman muotonsa. Keskeistä tietysti on, että kuntapuolella tuon hankkeen kautta me kykenemme turvaamaan kansalaisille laadukkaat ja riittävät palvelut kaikkialla Suomessa kohtuullisella vero- ja maksurasituksella.

Nyt kuitenkin on vielä monta vuotta siihen, ennen kuin tuon kunta- ja palvelurakennehankkeen tulokset ovat toimeenpantavissa, elikkä seuraavan kunnallisvaalikauden alkuun, ja tulokset alkavat näkyä hitaasti. Nyt me kuitenkin helmikuun puolessavälissä saimme kuntien ennakkotilinpäätöstiedot viime vuoden tuloksista, ja ne kertoivat edelleen, että kuntataloudessa on erittäin suuria vaikeuksia. 139 kuntaa oli tekemässä alijäämäisen tilinpäätöksen, mikä on suurin piirtein toistoa edellisestä vuodesta. Elikkä näistä johtopäätöksistä voidaan vetää se käsitys, että pelkillä palvelurakenteen uudistamisilla ja näillä tehostamistoimilla me emme välttämättä vielä selviydy, vaan me tarvitsemme myöskin lisärahoitusta. Valiokunta tässä mietinnössä on ansiokkaasti todennut ja korostaa, että valtion tulee huolehtia omasta rahoitusosuudestaan kunnille ajallaan, niin että kuntien mahdollisuudet peruspalvelujen järjestämiseksi eivät tämän vuoksi vaarannu.

Nyt, arvoisa puhemies, hallintovaliokunnalla olisi ollut erinomainen tilaisuus pohdiskella ja tarkastella myöskin tätä kuntien rahoituksen riittävyyttä sen kokemuksen perusteella, mitä tällä vaalikaudella meillä on saatu peruspalveluohjelmajärjestelmästä ja peruspalvelubudjettimenettelystä, koska sen järjestelmän tarkoitus on nimenomaan ollut turvata kunnille riittävä rahoitus ja saattaa kuntien vastuut ja velvollisuudet tasapainoon rahoituksen kanssa. Näin hallintovaliokunta ei kuitenkaan ole menetellyt, joten tässä tilanteessa tuota analyysia ei voida tehdä, mutta kuitenkin kun nyt seuraavan budjetin liitteeksi tulevaa peruspalveluohjelmaa on oltu valmistelemassa, niin on selvästi ollut nähtävissä se, että tuo rahoituksen riittävyys on ollut ongelmallinen. Muistaakseni perustuslakivaliokunta edellisellä vaalikaudella totesi juuri kuntien rahoituksen riittävyydestä sen, että valtion viimekätinen vastuu on turvata kunnille rahoitus silloin, kun valtio kunnille antaa tehtäviä, ja varmentautua siitä, että jokaisella kunnalla on tosiasialliset edellytykset myöskin näiden palvelujen hoitamiseen. Tämä tehtävä on jäänyt tässä mietinnössä arvioimatta, ja siihen olisin lähinnä odottanut noita ratkaisuja.

Arvoisa puhemies! Täällä ovat useat edustajat puuttuneet tähän kihlakuntauudistukseen ja kihlakuntajakokysymykseen. Hallintovaliokunta toteaa täällä, että kihlakuntauudistus on osoittautunut erittäin tärkeäksi valtion paikallishallinnon kehittämisessä, vaikka se ei ole kaikilta osin toteutunut alun perin kaavaillussa muodossa. Valiokunta toteaa, että yhtenäisvirastojen osalta kihlakuntajärjestelmä — eri toimialojen tehtävien hoitaminen kihlakunnittain — ei ole toteutunut, vaan se on rapautunut. Syyttäjä- ja ulosottotoiminta ovat ministeriötason eri päätöksillä ohjautuneet omille ratkaisuilleen, ja näin tuo ajateltu kihlakuntamalli on jäänyt vajaaksi ja poliisilaitos monessa tapauksessa ainoaksi yksiköksi. Erityislainsäädäntö on mahdollistanut valiokunnan käsityksen mukaan juuri tämän kaltaisen menettelyn, ja se on ollut ratkaisu siihen, että kihlakuntajärjestelmä on ollut ontuva.

Arvoisa puhemies! Minusta tässä on hyvin valitettava ja syvä tilanne, joka antaa huolen siitä, että näin on päässyt tapahtumaan. Toivon, että myöskin tämän selonteon käsittelyn jälkeen, kun täällä pidetään tavoitteellisena sitä, että seuraava tarkasteluajanjakso olisi vuonna 2008, silloin saadaan arvio, mutta vaikea on enää tuota kihlakuntajärjestelmää koota siksi toiminnalliseksi kokonaisuudeksi, mitä se on ollut, ja se on nyt sitten rapautumassa tavalla, joka ei takaa enää kansalaisille näitä laadukkaita ja riittäviä valtionhallinnon peruspalveluja paikallisesti.

Sitten, arvoisa puhemies, täällä on puututtu myöskin hallinnon uudistukseen ja ennen kaikkea keskushallinnon uudistushankkeeseen. Toivotaan, että tuo uudistushanke käynnistetään pikaisesti, koska viime aikoina ennen kaikkea keskushallinnossa ministeriöissä henkilöstömäärä on mittavasti muun muassa EU-jäsenyyden aikana lisääntynyt ja samana aikana sitten on alueilta ja paikallishallinnoilta valtion tehtäviä vähennetty hyvin radikaalisti, ja tässä on ilmeinen epäsuhta. Mieluumminkin tulisi tarkastella asioita tavalla, jossa palvelut ovat kansalaisten lähellä saatavissa ja tehtäviä siirrettävissä tuonne aluehallintoon ja paikalliselle tasolle.

Yhtä lailla täällä on myöskin tämä ympäristökeskusten rooli nostettu esille, ja valiokunta katsoo, että koko ympäristöhallinnon toimialaa tulee tarkastella kriittisesti muun ohella organisaatioiden toimivuuden ja vastuusuhteiden näkökulmasta. Samalla on syytä selvittää, mitä tehtäviä on tarkoituksenmukaista hoitaa kussakin organisaatiossa ja missä laajuudessa. Rationalisoinnilla, työnjaolla ja yhteistyöllä saatetaan saavuttaa säästöjä ja lisätä tehokkuutta.

Arvoisa puhemies! Tässähän on ympäristökeskusten tilanne ollut sen kaltainen, että silloin kun monet muut hallinnonalat joutuivat supistusten ja säästöjen kohteeksi, ympäristökeskukset eivät olleet samassa tilanteessa. Tänä päivänä valiokunta käsittääkseni arvioi sitä, että siellä on mittavaa tehottomuutta ja olisi syytä arvioida noita ympäristökeskuksen tehtäviä uudelleen ja myöskin panostuksia ja resursointia sinne, jolloin omalta osaltaan saataisiin mittavia säästöjä ja palvelujen tehostumista aikaan.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Nousiainen edellä kiinnitti aivan oikein huomiota siihen, että hallintovaliokunnassa olisimme saaneet kiinnittää enemmän huomiota kuntien taloudellisiin voimavaroihin selvitä niistä tehtävistä, jotka kunnille on annettu. Kaikkien kuntienhan tulee järjestää asukkailleen samanlaatuiset peruspalvelut. Kunnille on viime vuosina tullut runsaasti uusia velvoitteita ja tehtäviä kuten hammashuollon laajentaminen, koululaisten iltapäivätoiminta ja hoitotakuu. Sen lisäksi kuntien väestön ikääntyminen on lisännyt myöskin terveydenhuollon ja sosiaalitoimen menoja muutoinkin. Vastaavasti kunnat eivät ole voineet saada niitä säästöjä, joita laskennallisesti näyttäisi tulevan kouluikäisten lukumäärän vähenemisestä, koska kuitenkin on tietty kouluverkko pidettävä eivätkä opetusryhmät vastaavasti ole käytännössä pienentyneet eikä niiden ole mahdollista pienentyä siinä määrin kuin oppilaitten määrät pienenevät.

Elikkä tämä kysymys kuntien jaksamisesta on hyvin vakava. Kysymyshän on ihmisiä lähellä olevista asioista, hoidosta ja hoivasta, koulusta, perusturvasta kaikin tavoin. Toivottavaa olisi, että tähän voitaisiin sitten valtion toimesta tulevien ja jo tulevan vuoden budjetin osalta kiinnittää riittävästi huomiota. Meillähän ovat monet kunnat, esimerkkinä Leivonmäki Keski-Suomessa, joutuneet todella ahtaalle. Mitään virheitä ei ole tehty, mutta rahat eivät vain tahdo riittää. Verotulopohja on kunnissa kaventunut. Osaltaan tätä kaventaa muun muassa metsäveron muutos. Kun pinta-alavero poistui, niin automaattisesti kunnat eivät saa sitä verotuloa, mitä pinta-alaveron kautta tuli. Vastaava koskee myöskin seurakuntia, joten ed. Nousiainen kiinnitti aivan oikeaan asiaan huomiota. Mutta toivon, että tämä asia voidaan sitten, huolimatta tästä puutteesta, mikä kovaa työtä vaatineessa hallintovaliokunnan mietinnössä sinällään on tehty, toivottavasti valtiontalouden budjettijärjestelyissä voidaan ottaa sillä vakavuudella huomioon, jota ihmisten perustarpeitten hoitaminen kunnallisten palvelujen kautta edellyttää.

Menen sitten kihlakuntakysymykseen. Mielestäni on tärkeää säilyttää seutukunnittain myös valtionhallinnon palvelut. Siksi pidän välttämättömänä, että me emme kovin helposti ole lakkauttamassa kihlakuntia, päinvastoin, olisimme kokoamassa seutukunnittain valtionhallinnon palveluyksiköitä, joihin voitaisiin osaltaan saman katon alle keskittää useitakin valtion toimintoja. Pitäisi mahdollisten lakkautusten asemesta pohtia sitä, millä toimin valtion palvelut voisivat säilyä seutukunnilla, samoin työpaikat. Nämä ovat osa seutukuntien perusrakennetta.

Poliisin osalta on tärkeää, aivan kuten mietinnössä tuodaankin esille se, että palvelujen tulee olla lähellä kansalaisia. Henkilökohtaisesti toivoisin, että voitaisiin jatkossa kiinnittää huomiota myös siihen, että poliisit voisivat olla enemmän niin sanotulla kotivaralla. Nykyäänhän ovat tekniset palvelut kännyköistä lähtien niin hyvät, että poliiseille tämä olisi teknisesti mahdollista, toisin kuin silloin, kun kotivarallaolosta varsinaisesti luovuttiin. Näkisin, että jos tällainen olisi vaikkapa vapaaehtoisesti poliiseille mahdollista, tämä auttaisi siihen, että nopeissa hälytystehtävissä voisi olla paikkakunnalla asuva poliisi nopeastikin saatavissa tehtäviin. Tiedän, että tätä järjestöjen toimesta kritisoidaan, mutta näkisin tässä myös poliisien, nimenomaan nuorien poliisien, tulonsaamismahdollisuuden, jos tästä kotivarallaolosta myös erikseen sovittavalla tavalla maksettaisiin. Näen, että tätä tulisi kehittää, jotta palvelut voisivat erityisesti harvaan asutuilla seuduilla säilyä, osaltaan myöskin muualla poliisipalvelut parantua.

Kysymys poliisin toiminnasta on asia, jossa on ihmisten turvallisuus keskeisin kysymys. Sen vuoksi meidän on kannettava huolta siitä, että poliisin hälytystehtävät voidaan niin hoitaa, että kansalaiset tuntevat turvallisuutta. Tällä hetkellä vaarana on, että ihmiset kokevat, että poliisi ei ole riittävän lähellä, vaikka sinällään, kun olen tutkinut poliisien saapumisia hälytyksestä tapahtumapaikoille, tämä vielä nykyisellään on yllättävän hyvin voitu hoitaa myöskin sivukyliä ajatellen.

Arvoisa puhemies! Toivon että tämä hallintovaliokunnan mietintö, jos tästä vajavuuksiakin on osoitettu, voisi silti osaltaan olla auttamassa siihen, että meillä olisi parempaa palvelua ja tehokkaampaa hallintoa.

Keskustelu päättyy.

​​​​