3) Valtioneuvoston selonteko valtiontalouden kehyksistä vuosille
2006—2009
Olavi Ala-Nissilä /kesk(esittelypuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Eduskunnan valtiovarainvaliokunta on
saanut valmiiksi mietintönsä valtiontalouden kehyksistä vuosille
2006—2009. Tälle vaalikaudelle uudistettu kehysmenettely
ja siihen liittyvä menosääntö ovat
yleisesti ottaen olleet toimivia ja tarpeellisia. Valtiontalouden
hoidossa on ollut pitkäjänteisyyttä ja
ennustettavuutta. Viime vuodelta valtion budjettitalouden tilanne
on selkeästi ennakoitua parempi. Hallituksen talouspolitiikka
on valiokunnan käsityksen mukaan ollut onnistunutta. Viime vuoden
toteutunut kasvu oli saatujen tietojen mukaan ainakin 3,7 prosenttia,
ehkä 4:kin lopullisesti, mikä eurooppalaisittain
on varsin hyvä luku.
Kuluvalle vuodelle valtiovarainministeriö ennustaa
3,3 prosentin kasvua. Valtioneuvoston kehyspäätös
pohjautuu arvioon 2,5—3 prosentin talouskasvusta vuonna
2006. Kokonaistaloudellisten laskelmien perusvaihtoehdossa kasvu
hidastuisi lähivuosina siten, että se olisi kehyskauden
lopulla enää noin 2 prosenttia. Valiokunnassamme
kuultavana olleet asiantuntijat uskovat kasvun jatkuvan melko vahvana.
Kotimainen kysyntä on vahvaa, ja investointiaste nousee.
Työllisyysasteen oletetaan vuonna 2006 olevan lähes
62 prosenttia ja työttömyysasteen 8 prosenttia.
Tämä arvio voi osoittautua optimistiseksi. Työvoiman
ikääntymisen vuoksi työllisyysasteen
pitäminen paikallaan vaatii erityistoimia. Valtiovarainvaliokunta
katsoo, että hallituksen tähän asti harjoittama
politiikka on onnistunutta ja että asetetusta työllisyystavoitteesta
tulee pitää kiinni. Erityisenä haasteena
valiokunnan mielestä on estää yhtäältä nuorten
ja toisaalta ikääntyvien työstä syrjäytyminen.
Työvoiman kysyntää pyritään
vahvistamaan erityisesti matalapalkkaisessa kokoaikatyössä keventämällä työnantajamaksurasitusta
vuoden 2006 alusta lukien. Vaikeutena matalapalkkaisen työn
kysynnän tukemisessa on löytää malli,
jolla tuki pystyttäisiin rajaamaan vain tuen tarpeessa
oleville työvoimavaltaisille yrityksille. (Hälinää)
Ensimmäinen varapuhemies:
(koputtaa)
Anteeksi, ed. Ala-Nissilä. — Pyydän
salia hiljentymään. Sieltä käy
sellainen pulina koko ajan, että se häiritsee
puhujaa ja varmasti myöskin niitä, jotka haluavat
kuulla, mitä puhuja sanoo.
Kiitoksia, puhemies! — Kysyntälähtöisen
työllistämisen edistämistoimet palvelualoilla
ja matalapalkka-aloilla ovat valiokunnan mielestä tärkeitä ja
kiireellisiä.
Viime vuonna budjettitalous oli saatujen selvitysten mukaan
yli 2 miljardia euroa ylijäämäinen. Viime
vuoden talousarviota laadittaessa budjettitalouden oletettiin olevan
1,2 miljardia euroa alijäämäinen. Tulot
ylittivät noin 1,5 miljardilla eurolla budjetoidun. Tästä osakemyyntitulojen
osuus oli noin 1,1 miljardia euroa. Verotuloja kertyi noin 400 miljoonaa
euroa talousarviossa ennakoitua enemmän. Talousarviossa
varatuista määrärahoista vajaa 700 miljoonaa
euroa jäi käyttämättä,
mistä kehyksen piiriin kuuluvia, siis menosäännön
alaisia, menoja oli 450 miljoonaa. Menokehys alittui siis 450 miljoonalla
eurolla.
Eduskunta on valtiovarainvaliokunnan käsityksen mukaan
sitoutunut vuosittaisten selontekojen yhteydessä kehysten
mukaiseen, ei niiden alapuolella olevaan, määrärahatasoon.
Vuoden viimeisessä lisätalousarviossa tuleekin
nykyistä paremmin ja ajantasaisemmin selvittää kyseisenä vuonna
oleva menokehyksen jakamaton vara. Valiokunta katsoo myös,
että ellei ole erityisiä perusteita, neljäksi
vuodeksi päätettyjen kehysten puitteissa vuosittain
kertyvää pysyväissäästöä tulisi
kuitenkin kyetä käyttämään
kyseessä olevan budjettivuoden lisäksi myös
kehyskauden muina vuosina. Tämä edellyttää nykyistä ajantasaisempaa
tarkastelua ja koko kehyskauteen kohdistuvaa tarkastelua.
Valtiontalouden odotetaan kääntyvän
alijäämäiseksi vuonna 2006, mikä ei
ensisijaisesti johdu menojen kasvusta. Alijäämän
ennakoidaan syntyvän siksi, että valtion tulot
supistuisivat suhteessa bruttokansantuotteeseen. Veronkevennykset
ja veropohjan heikohko kehitys johtavat verotulojen kasvun hidastumiseen.
Samoin oletetaan, että valtion sekalaiset tulot eivät
kasvaisi lainkaan vuosina 2006—2009. Kehitys tänäkin vuonna
tosin saattaa olla ennakoitua parempi.
Keskeinen syy myös tämänkertaisten
määrärahakehysten ahtauteen on aiemmin
päätetty valtion ja kuntien kustannustenjaon tarkistukseen liittyvä valtionosuuksien
lisäys kunnille. Tähän ei ollut varauduttu
kuluvan vaalikauden alkuperäisissä määrärahakehyksissä.
Puhemies! Kuntatalouden tila on kireämpi kuin viime
syksynä arvioitiin. Kuntien ja kuntayhtymien vuosikate
on saadun selvityksen mukaan vuonna 2004 noin 100 miljoonaa euroa
ja vuonna 2008 lähes 400 miljoonaa euroa alempi viime vuoden
syyskuussa tehtyihin arvioihin verrattuna. Kuntatalouden näkymien
heikkeneminen johtuu ennen muuta siitä, että kuntien
menojen kasvussa ei ole tapahtunut oletettua tasaantumista. Ennakollisten
tilinpäätösten mukaan yhteensä 142
kunnan vuosikate oli viime vuonna negatiivinen. Samalla kattamaton
alijäämä nousi 384 miljoonaan euroon,
mikä on asukasta kohden 272 euroa.
Kehyspäätökseen on jo toisen kerran
liitetty peruspalveluohjelma. Kuntien peruspalvelubudjettitarkastelun
piiriin kuuluvat valtionavut kasvavat vuosina 2006—2009
yhteensä 601 miljoonalla eurolla vuoteen 2005 verrattuna.
Myönteistä peruspalveluohjelmassa on, että siinä on
otettu huomioon ikärakenteen muutoksen vaikutus. Väestön
ikärakenteen ja väestön määrän
muutos lisää sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksia
kehyskaudella yhteensä noin 108 miljoonaa euroa. Sen sijaan
peruspalveluohjelmassa ei ole selkeästi todettu esimerkiksi
sitä, että Kansallisen terveyshankkeen mukaisia
valtionosuuksien lisäyksiä leikattaisiin ensi
vuonna 25 miljoonaa euroa ja vuonna 2007 yhteensä 50 miljoonaa
euroa. Kansallisen terveyshankkeen valtionosuuksien leikkaukset
ovat tapahtuneet tilanteessa, jossa tuottavuuden noususta kertyneet
mahdolliset säästötkään
eivät ole vielä todennettavissa. Kuntien vaikea
taloudellinen tilanne huomioon ottaen valiokunta ei pidä näitä leikkauksia
perusteltuina, valtionosuuksien leikkauksilla vain vaikeutetaan
kuntien mahdollisuuksia suoriutua terveyspalveluista. (Ed. Kuoppa:
Mitä valtiovarainvaliokunta edellyttää?)
Valtiovarainvaliokunnan keskeisin kritiikki kehyksissä kohdistuu
liikenneinfrastruktuurin rahoitukseen. (Ed. Tulonen: Näin
on!) Keskeinen ongelma on ollut se, että liikenne- ja viestintäministeriön
menokehys on ollut jo vaalikauden alusta lukien alimitoitettu väyläverkon
kehittämistarpeisiin nähden. Niukasta määrärahakehyksestä johtuen
väylien kunnossapitoa ja kehittämistä koskeva
suunnittelu on ollut lyhytjännitteistä. Lyhytjännitteisyys
on vaikeuttanut erityisesti perusradanpidon järkevää ja
taloudellisesti tarkoituksenmukaista hoitamista, koska rahoitus on
perustunut suurelta osin lisätalousarvioihin. Pitkäjänteistä suunnittelua
on vaikeuttanut lisäksi se, että hankkeita koskeva
päätöksenteko ja rahoitus on osittain
liitetty sattumanvaraisiin tai epävarmoihin tapahtumiin,
kuten tulopoliittisen sopimuksen syntymiseen tai valtion osakemyyntitulojen
kertymiseen. Eduskunta on useaan otteeseen vaatinut ja edellyttänyt
lisäresursseja sekä pitkäjänteisempää liikennepolitiikkaa.
Valiokunta pitää merkittävänä epäkohtana
sitä, että liikennehankkeet ovat eriarvoisessa
asemassa keskenään riippuen niiden budjetointitavasta.
Perinteisessä toteuttamistavassa rahoituskustannukset eivät
sisälly liikenne- ja viestintäministeriön
menokehykseen ja ylläpito- ja hoitokulut vaikuttavat perustienpidon
kustannuksiin vasta hankkeen valmistuttua. Elinkaarihankkeissa rahoituskulut
sen sijaan sisällytetään hankkeen kokonaiskustannuksiin
ja kustannukset sisältyvät kaikilta osin liikenne-
ja viestintäministeriön menokehyksiin. Mikäli
esimerkiksi E18:n, Lohja—Muurla-hanke rahoitettaisiin niin
sanottuna perinteisenä mallina, liikenne- ja viestintäministeriön
nykyisestä menokehyksestä voitaisiin ja voidaan
suunnata 365 miljoonaa euroa muihin hankkeisiin. Elinkaarimallin
kohtelu menokehyksissä ei siten vastaa kehysmenettelyn
perimmäistä ajatusta, jossa kuhunkin kehyskauteen
kohdistetaan vain kyseisellä kehyskaudella realisoituvat
menot. Valtiovarainvaliokunta ehdottaakin eduskunnan hyväksyttäväksi
lausuman, jossa edellytetään hallituksen muuttavan kehysmenettelyä välittömästi
siten, että se mahdollistaa elinkaarimallin ja muiden uusien
rahoitusmallien käyttämisen yhtäläisesti
perinteisen rahoitustavan kanssa. (Ed. Korhonen: Onpa radikaali
lausuma!)
Liikenne- ja viestintäministeriö on 12.4.
asettanut työryhmän, jonka tehtävänä on
laatia ehdotus uusien, pitkäjänteisten rahoitustapojen
käyttöönottamisesta tienpidossa. Työryhmän
määräaika päättyy 31.3.2006.
Valiokunta pitää työryhmän asettamista
erittäin tärkeänä ja kiirehtii
sen ehdotuksen toteuttamista mahdollisesti jo väliraportin
perusteella.
Valiokunnan mielestä Suomen liikenneinfrastruktuurin
ylläpito ja kehittäminen edellyttävät pikaisesti
selkeää lisärahoitusta. On siksi välttämätöntä,
että jo ensi vuoden talousarviossa osoitetaan perusväylänpitoon
määrärahat, joilla voidaan varmistaa
väyläverkon turvallisuus ja toimivuus. Jotta investointien
supistuminen voidaan välttää vuosina
2006—2007, on myös uusista kehittämishankkeista
päätettävä mahdollisimman pian
eli budjettiriihessä. Perusradanpidossa ilmenneisiin akuutteihin
korjaustarpeisiin on löydettävä tarpeellinen
lisärahoitus jo kuluvan vuoden lisätalousarviossa.
Arvoisa puhemies! Haluan tässä korostaa, että liikenneväyläverkkomme
kunnon rapistuminen ei lisää talouspolitiikkamme
uskottavuutta. Asia on juuri ja täsmälleen päinvastoin.
Valtiovarainvaliokunta pitää myös
tärkeänä, että kehitysyhteistyön
rahoituksessa voidaan noudattaa hallitusohjelmassa ja kehityspoliittisessa
ohjelmassa vahvistettua linjaa. Tämä edellyttää 5
miljoonan euron lisäystä kehyspäätöksessä määriteltyyn
tasoon vuosina 2006—2007 sekä valmiutta palata
vuoden 2008 määrärahatasoon. Kehyspäätöksen
linjaus tarkoittaisi, että vuoden 2008 määrärahat
jäädytettäisiin vuoden 2007 tasolle.
Kehyskauden viimeisenä vuonna 2009 päästäisiin
näillä näkymin 0,48 prosentin bruttokansantuoteosuuteen,
kun aiemmin vahvistettu tavoite tähtäsi 0,55 prosentin
osuuteen. Valtiovarainvaliokunta toteaa, että kehysten edellyttämät
lisäsäästöt kohdentuvat eri
hallinnonaloilla ennen muuta harkinnanvaraisiin määrärahoihin.
Valiokunta pitää tärkeänä,
että säästöjen kohdentamista
hallinnonalojen sisällä voidaan vielä harkita
ja muuttaa talousarvion valmistelun yhteydessä.
Arvoisa puhemies! Hallitus on kiinnittämässä erityistä huomiota
kaikkein vähävaraisimpien ihmisten aseman parantamiseen.
Eduskunta nimenomaisesti edellytti kuluvan vuoden talousarvion käsittelyn
yhteydessä, että hallitus arvioi ohjelmansa ja
tekeillä olevien selvitysten perusteella tarpeen kaikkein
vähävaraisimpien kansalaisten elämäntilanteen
helpottamiseen ja tekee tarvittavat toimenpide-ehdotukset. Valiokunta toteaa,
että edellä toteutetut toimenpiteet matalapalkkaisen
työn kysynnän tukemiseksi ovat vain osa toimenpidevalikoimaa.
Kehyspäätöksessä todetaan,
että vuoden 2006 talousarvioesityksen valmistelun yhteydessä hallitus
tekee päätökset myös muista
tarpeellisista toimista vähävaraisimpien toimeentulon
parantamiseksi.
Kehyspäätöksen mukaan hallitus vahvistaa
talouskasvun osaamispohjaa lisäämällä tutkimuksen
ja tuotekehityksen voimavaroja ja parantamalla tutkimuksen ja sen
taloudellisten sovellutusten yhteensovittamista. Valiokunta katsoo, että ehdotetut
lisäpanostukset eivät kuitenkaan ole riittäviä asetettujen
tavoitteiden saavuttamiseen eivätkä esimerkiksi
globalisaatiotyöryhmän tekemien ehdotusten toteuttamiseen.
Mietinnössään valiokunta kiinnittää huomiota myös
aivan viime aikoina huonontuneeseen merenkulun tilanteeseen ja toteaa,
että alan huoltovarmuus on tällä hetkellä kriittinen.
Valiokunta edellyttää hallitukselta ripeitä toimia
tilanteen korjaamiseksi.
Valiokunta on useita kertoja kiinnittänyt huomiota
myös vesistö- ja ympäristötöiden
määrärahatilanteeseen. Tilanne on huolestuttava,
sillä ympäristötöiden määrä kasvaa
koko ajan, mutta määrärahakehys alenee
vuonna 2006 ja edelleen vielä vuonna 2007. Maassamme on
runsaasti pikaista kunnostusta vaativia pilaantuneita maa-alueita.
Tehtyjen arvioiden mukaan ympäristö- ja terveysriskien
vuoksi tulisi kunnostaa kiireellisesti 250 kohdetta.
Arvoisa puhemies! Valiokunnan mietintöön on
liitetty neljä vastalausetta. Kristillisdemokraattien vastalauseessa
ollaan huolissaan muun muassa kehitysyhteistyömäärärahojen
kehityksestä. Kokoomus kiinnittää huomiota
muun muassa kuntatalouden ongelmiin, vihreät liikenteeseen
ja ympäristön rahoitukseen ja vasemmistoliitto
muun muassa kaikkein vähävaraisimpien ihmisten
toimeentuloon. Uskon, että ryhmäpuheenvuoroissa
vastalauseet tulevat yksityiskohtaisesti esitellyiksi.
Edustajat Ahti Vielma, Heidi Hautala, Tero
Rönni ja Oras Tynkkynen merkitään läsnä oleviksi.
Markku Rossi /kesk(ryhmäpuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Luonnossa on elämää. Kaislikossa
käy parhaillaan valtava kuhina. Eläimiä ei
tunnu vaivaavan valtiontalouden tila yhtään, ja
miksi vaivaisi? Onhan hallituksen talouspolitiikka onnistunut ja
purrut hyvin, (Naurua) kasvu on ripeää, ja työttömyys
on vähentynyt vuoden aikana 23 000 henkilöllä ja
työllisten määrä lisääntynyt
51 000 henkilöllä.
Matti Vanhasen hallituksen talouspolitiikka on vakaata ja uskottavaa.
Hallituksen alkutaipaleella tekemät veronkevennykset kasvattivat
kotimaista kysyntää, mikä on pitänyt
talouskasvun vakaana. Viime vuonna kokonaistuotanto kasvoi 3,7 prosenttia.
Alhainen korkotaso pitää kysyntää yllä ja
helpottaa muun muassa asuntovelallisten asemaa. On syytä muistaa,
että vuosikymmen sitten korot olivat 10 prosenttiyksikköä korkeammalla.
Pitkäaikainen ja maltillinen tulopoliittinen ratkaisu
ja sitä tukevat veropäätökset
sekä yritysverouudistus antavat talouden kasvulle hyvän
pohjan. Vientialojemme kilpailukyky on hyvä, ja varsinkin
Euroopan ulkopuoliset tärkeät vientialueet kasvavat
ripeästi. Kokonaistuotannon arvioidaan kasvavan tänä vuonna
3,3 prosenttia. Keskustan eduskuntaryhmä odottaa vastuullista toimintaa
myös niiltä työmarkkinajärjestöiltä, jotka
jäivät pois viime syksynä laajasta tulopoliittisesta
ratkaisusta. Lakoilla ja työmarkkinaselkkauksilla ei kasvateta
kansantuotetta.
Keskustan eduskuntaryhmä tukee hallituksen kunta- ja
peruspalvelu-uudistuksen tavoitetta turvata peruspalveluiden saatavuus
kaikille kansalaisille. Uudistuksen tarkoitus on hillitä kuntien menojen
kasvuvauhtia, ei leikata kuntien menoja. Palvelujen tuottamiseksi
tarvitaan uusia, ennakkoluulottomia ja luovia muotoja, joissa ensisijainen
lähtökohta on eri elämäntilanteista
johtuva tarve. Tilanteesta riippuen tehokkain palveluntuottaja voi
olla kunnan tai kuntien yhteinen oma organisaatio, yksityinen yritys
tai kolmas sektori.
Yhteiskunnan palveluiden turvaamisen kannalta tärkeintä on
talouden myönteinen kehitys ja vahvistuminen. Hallitus
vahvistaakin talouden pohjaa uusilla panostuksilla tutkimukseen,
tuotekehitykseen ja alkavien yritysten riskirahoitukseen. Nämä päätökset
ovat hyvä ja luonnollinen jatko hallituksen monille aiemmille
päätöksille vahvistaa yrittäjyyttä ja
taloutta. Keskustan eduskuntaryhmä tukee myös
toimia, joilla puututaan rakennetyöttömyyteen
ja kannustetaan aktiivisuuteen työnhaussa.
Vanhasen hallitus on sitoutunut kasvattamaan kehitysyhteistyömäärärahoja
kohti 0,7 prosentin tavoitetta vuoteen 2010 mennessä yleinen
talouskehitys huomioon ottaen. Kehitysyhteistyömäärärahojen
tarkempi kohdentaminen on toteutettava hallituksen linjaamalla tavalla.
Keskustan eduskuntaryhmä katsoo, että hallituksen
tulee muistaa päätöksissään
kansainväliset velvoitteensa; köyhyyden vähentäminen
luo turvallisemman maailman.
Kuntien menot ovat kasvaneet keskimäärin 5,5
prosenttia vuodessa, kun kansantuote on vastaavasti kasvanut noin
3 prosenttia. On selvää, että hyvinvointipalvelujen
rahoitus ei ole kestävällä pohjalla kuntien
menojen kasvaessa enemmän kuin tulojen. Väestön
ikääntyminen lisää kustannuspaineita
tulevina vuosina, eikä merkittävää tulojen
lisäämistä ole näkyvissä.
Hallituksen kehyspäätöksessä leikataan
Kansallisen terveyshankkeen valtionosuuksia 25 miljoona euroa ensi
vuonna ja 50 miljoonaa euroa vuonna 2007. Keskustan eduskuntaryhmän
mielestä nämä leikkaukset saattavat vaikeuttaa
Kansallisen terveysohjelman toteutumista.
Hallitusohjelman mukaiset ja kehyksiin sovitetut perusturvaetuuksien
korotukset on toteutettu sovitulla tavalla — kansaneläkkeen
tasokorotuksen osalta jopa vuosi etuajassa. Kaikkein heikoimmassa
asemassa olevien ihmisten tilanteen helpottamiseen tarvitaan täsmätoimenpiteitä. Köyhyyden
kahleita on katkottava myös tänään.
Arvoisa puhemies! Kehysmenettely ja menosääntö ovat
osoittaneet toimivuutensa ja tarpeellisuutensa valtion menojen hillitsemisessä.
Ne ovat lisänneet hallituksen talouspolitiikan uskottavuutta
ja vakautta. Kehysmenettelyyn liittyy kuitenkin perusteltuja uudistustarpeita,
jotka ovat nousseet esiin valiokuntakäsittelyn aikana.
Viime vuonna budjettitalous oli saadun selvityksen mukaan yli
2 miljardia euroa ylijäämäinen, vaikka
viime vuoden talousarviota laadittaessa sen oletettiin olevan 1,2
miljardia euroa alijäämäinen. Osakemyyntituloja
oli noin 1,1 miljardia euroa arvioitua enemmän. Verotuloja
kertyi noin 400 miljoonaa euroa talousarviossa ennakoitua enemmän.
Tämä kertoo talouspolitiikan onnistumisesta ja
luodusta dynamiikasta.
Vuonna 2004 talousarviossa varatuista määrärahoista
vajaa 700 miljoonaa euroa jäi käyttämättä,
mistä kehyksen piiriin kuului 450 miljoonaa euroa, kuten
valtiovarainvaliokunnan puheenjohtaja aiemmin myös totesi.
Tiedot antavat aihetta kehysmenettelyn kriittiseen arviointiin, koska
eduskunta on sitoutunut kehysten mukaiseen määrärahatasoon,
ei niiden alapuolella olevaan.
Keskustan eduskuntaryhmän mielestä kehysten
puitteissa vuosittain kertyvää pysyvää säästöä tulee
kyetä käyttämään valtionvelan
vähentämisen lisäksi myös kehyskauden
muina vuosina. Hallituksen tekemät päätökset
valtion menojen sovittamisesta kestävälle kehitysuralle
ovat perusteltuja, jotta talousarviokehykseen saadaan liikkumavaraa
lisätalousarviota varten. Keskustan eduskuntaryhmä pitää tärkeänä,
että säästöjen kohdentamista
hallinnonalojen sisällä voidaan vielä muuttaa
talousarviovalmistelun yhteydessä.
Puolustusvoimien määrärahoihin tehdään
20 miljoonan euron säästö vuosille 2006
ja 2007. Tämä ei kuitenkaan vaaranna Puolustusvoimien toimintakykyä,
toisin kuin on väitetty. Ikäluokkien pienentyessä Puolustusvoimien
tulee sopeuttaa toimintansa vastaamaan koulutettavia ikäluokkia
ja tulevaisuuden tarpeita. Keskustan eduskuntaryhmä edellyttää,
että vuodesta 2008 alkaen palataan viime joulukuussa hyväksytyn turvallisuus-
ja puolustuspoliittisen selonteon mukaiselle määrärahatasolle.
Rauhanturvatoiminnan osalta kehyspäätöksessä lähdetään
selonteon mukaisesta tasosta. Samalla on myös syytä havaita,
että Suomi on osallistunut ja osallistuu jatkossakin merkittävällä panostuksella
rauhanturvaamistoimintaan eri kriisialueilla. Suomalaiset rauhanturvaajat
tekevät jatkuvasti erinomaista humanitääristä työtä tehtäväalueensa
siviiliväestön kaikkinaisten elinolosuhteiden
parantamiseksi.
Arvoisa puhemies! Nykyisen kehysmenettelyn ongelmakohdat tulevat
esiin erityisesti liikenneinfrastruktuurin kehittämisessä.
Kehysmenettely on vaikeuttanut liikenneväylien tarkoituksenmukaista
ylläpitoa ja kehittämistä. Liikenteen
määrärahat ovat olleet menokehyksessä alusta
alkaen liian pienet, ja niitä on jouduttu lisäämään
useaan eri otteeseen. Tämä on tehnyt liikennepolitiikasta
lyhytjännitteistä, ja samalla kustannustehokkuus
on kärsinyt.
Liikennehankkeiden eriarvoinen asema niiden budjetointitavasta
riippuen on merkittävä epäkohta kehysmenettelyssä.
Perinteisessä toteuttamistavassa rakentamiskustannukset
sisältyvät valtion talousarvioon rakennusvuosina.
Elinkaarihankkeissa myös rahoitus- ja tulevat ylläpitokulut
sisällytetään hankkeen kokonaiskustannusten
menokehykseen. Elinkaarimallin kohtelu menokehyksissä ei
vastaa kehysmenettelyn perimmäistä ajatusta, jossa
kuhunkin kehyskauteen kohdistetaan vain kyseisellä kehyskaudella realisoituvat
menot. Näin esimerkiksi Lohja—Muurla-elinkaarihankkeen
osalta kehyksessä on mukana 365 miljoonaa euroa tulevaisuuteen
kohdistuvia rahoitus- ja ylläpitokuluja. Hanke vie kuitenkin
kehyksestä ja kuluvan vaalikauden investoinneista suuren
osan, vaikka siitä aiheutuvat kustannusvaikutukset ajoittuvat
vasta seuraaviin vaalikausiin. Valtiovarainvaliokunnan esittämillä kehysmenettelyn
muutoksilla voidaan aloittaa myös ensi vuonna uusia liikennehankkeita
ns. infratyöryhmän esitysten mukaisesti. Hankkeiden
liikkeelle saattaminen on sekä hallitusohjelman että eduskunnan
hyväksymien linjausten mukainen. Kannattavista investoinneista
ei ole mitään syytä tinkiä.
Kehys- ja budjettitekniikka ei saa estää eri hankkeiden
toteuttamista elinkaarimallilla tai muilla uusilla rahoitusmuodoilla.
Keskustan eduskuntaryhmä yhtyy valtiovarainvaliokunnan kehysmietintöön
ja edellyttää, että kehysmenettelyä kehitetään
niin, että se mahdollistaa elinkaarimallin ja muiden uusien
rahoitusmallien käyttämisen yhtäläisesti
perinteisen rahoitustavan kanssa.
Arvoisa puhemies! Tämän kymmenen minuutin
aikana on tapahtunut paljon. Töölönlahden joutsenpariskunnan
pesä on saanut ympärilleen monta uutta, vahvaa
tukikortta. Elämä jatkuu.
Matti Saarinen /sd(ryhmäpuheenvuoro):
Herra puhemies! Sosialidemokraattien mielestä selonteon
tärkein asia on vähävaraisimpien aseman
parantaminen. Toimeentulo-ongelmista kärsii moni. Vähävaraisia
ja pienituloisia on kaikissa väestöryhmissä.
Niinpä he eivät esiinny ja erotu yhtenäisenä,
vahvaan edunvalvontaan kykenevänä joukkona, pikemminkin
päinvastoin: he ovat maan hiljaisia, jotka eivät
jaksa edes valittaa.
Hallitus lupaa tehdä päätöksiä vähävaraisten toimeentulon
parantamiseksi vuoden 2006 talousarvioesityksen valmistelun yhteydessä.
Sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän mielestä köyhyyden
ja syrjäytymisen vähentämiseksi tarvitaan
ensisijaisen sosiaaliturvan kehittämistä hallitusohjelman
mukaisesti. Vähävaraisten asemaa tulee parantaa
esimerkiksi korottamalla työmarkkinatukea ja poistamalla
toimeentulotuen asumismenojen 7 prosentin omavastuuosuus. (Ed. Huotari:
Tervetuloa vasemmistoliittoon!)
Pidämme tärkeänä vähävaraisten
toimeentulon parantamista kaikin mahdollisin keinoin. Työnteko
ja työhönpääsy ovat edelleenkin
parasta sosiaalipolitiikkaa ja sosiaaliturvaa, mutta kun työllistyminen
ei onnistu, toimeentulo täytyy turvata tukien avulla ja
etuuksien ostovoima täytyy pitää kunnossa.
Pitkäaikaistyöttömien työllistymisen
tukemiseksi hallitus uudistaa työmarkkinatuen. Uskomme,
että uudistus auttaa yhä useampia palaamaan työelämään.
Kannatamme myös matalapalkka-aloille tarkoitettua tukea
työvoiman kysynnän vahvistamiseksi. Tuen jakamiseen
on etsitty soveliasta mallia jo pari vuotta. Toivomme, että hallitus
löytää tuon mallin, joka parhaiten tukee
työvoimavaltaisia yrityksiä, ja tuo esityksensä eduskunnalle
mahdollisimman pian. Lähtökohtana pitää olla
kokoaikaisten ja pysyvien työpaikkojen luominen.
Herra puhemies! Sosialidemokraatit haluavat kehittää hyvinvointiyhteiskuntaa.
Se edellyttää parempaa työllisyyttä ja
tuottavuutta, investointien elpymistä ja talouden pitkän
aikavälin kasvua. Talouspolitiikassa avainasemassa on työllisyyskehityksen
tukeminen ja talouden vakauden turvaaminen niin että pidetään
kiinni koko vaalikaudelle päätetystä talousarviokehyksestä ja
julkisten menojen hallinnasta.
Eduskunnan hyväksymät valtiontalouden menokehykset
ovat omalta osaltaan vahvistaneet ja vahvistavat nytkin talouspolitiikan
uskottavuutta ja vakautta. Vuosille 2006—2009 esitettävien menokehysten
yhteydessä on noussut esiin kuitenkin eräitä kysymyksiä ja
kehittämistarpeita. Niin yritykset, kunnat, valtio kuin
yksittäiset kansalaisetkin tarkastelevat talouttaan sekä tulojen
että menojen perusteella. Menokehyksiä käsiteltäessä näin
ei täällä eduskunnassa juurikaan tehdä.
Mielestämme kehyskäsittelyssä tulisi
voida ottaa kantaa myös valtion tulonäkymiin.
Nyt eduskunnalle esitellään vain toinen puoli
valtiontaloudesta. Kehysten liitteistä löytyy
toki verotuottoarvioita, mutta kehysten olemus on vahvasti menopainotteinen.
Asiallisen kriittisessä valtiovarainvaliokunnan mietinnössä todetaan,
että kehykseen kuuluvia määrärahoja
jäi viime vuonna käyttämättä 450
miljoonaa euroa. Selvää on, että niille
rahoille olisi ollut järkeviä ja hyvin perusteltavissa
olevia käyttökohteita. Painotamme mietinnön
tekstiä, minkä mukaan eduskunta on sitoutunut
vuosittaisten selontekojen yhteydessä kehysten mukaiseen,
ei niiden alapuolella olevaan, määrärahatasoon.
Ellei erityisiä perusteita ole, neljäksi vuodeksi
päätettyjen kehysten puitteissa vuosittain kertyvää pysyvää säästöä tulisi
kyetä käyttämään kyseessä olevan
budjettivuoden lisäksi myös kehyskauden muina
vuosina. Jotta näin voisi olla, seurannan täytyisi
olla ajantasaisempaa ja suorastaan reaaliaikaista. Toivomme, että hallitus
tehostaa talousarvion toteutumisen seurantaa.
Pidämme myös tärkeänä,
että eduskunnan pysyviksi tarkoittamat budjettimuutokset
otetaan huomioon kehyksiä suunniteltaessa. Kyse on eduskunnalle
kuuluvan, perustuslain mukaisen budjettivallan noudattamisesta.
(Ed. Ala-Nissilä: Oikein!)
Voimme kiittää hallitusta valtiontalouden
hoidosta. Kun eduskunnalle annettu vuoden 2004 talousarvioesitys
oli viritetty yli miljardi euroa alijäämäiseksi,
niin alustavien tilinpäätöstietojen mukaan
ollaan päätymässä yli 2 miljardin
euron ylijäämään. Valtiontalouden
kannalta "firmaa" on siis hoidettu hyvin. Näiden lukujen
rinnalla eduskunnan vuosittain tekemillä 50 miljoonan euron
menonlisäyksillä ei ole venettä keinutettu.
Kuluvan vaalikauden keskeisin ongelma on ollut liikenne- ja
viestintäministeriön menokehys, joka on ollut
alusta asti alimitoitettu väyläverkon välttämättömiin
kehittämis- ja korjausinvestointitarpeisiin nähden.
Erityisesti perusradanpitoon on ollut liian vähän
rahaa. (Ed. Pulliainen: Aivan oikein!) Kysymys on sekä liikenteen
sujumisesta että ennen kaikkea myös turvallisuudesta.
Ryhmämme tukee ministeri Leena Luhtasen johtaman ministerityöryhmän
väyläinvestointeja koskevaa esitystä.
Hallituksen tehtävänä on huolehtia siitä,
että hankkeet käynnistyvät tuon ohjelman
mukaisesti ja että ohjelman tukena on pitemmän
aikavälin uskottava rahoitussuunnitelma. Sitähän
eduskunta on aikaisemminkin hallitukselta edellyttänyt.
(Ed. Pulliainen: Uskooko puhuja Kalliomäen kuuntelevan?)
Investointien valmisteluun tarvitaan aikaa. Siksi päätöksiä pitää tehdä ajoissa.
Viime tipan ratkaisut ylläpitävät epävarmuutta,
mikä käy kalliiksi koko kansantaloudelle.
Herra puhemies! Liikenneinvestoinnit ovat tärkeä edellytys
talouden kasvulle. Liikenteen ja taloudellisen kasvun välillä on
voimakas positiivinen riippuvuus — näin todetaan
muun muassa Vattin selvityksessä. Viime vuosina talouskasvumme
on ollut verohuojennusten ansiosta kulutuskysyntävetoista.
Nyt olisi aika vauhdittaa tuota talouskasvua myös julkisilla
investoinneilla. Väyläinvestointeja on vastustettu
muun muassa maanrakennusalan ylikuumentumisvaaraan vedoten. Alan
keskusliiton mielestä — aivan uunituoreesta mielipiteestä lainaus — tällaista
vaaraa ei ole, kasvu taittui viime vuoden jälkipuoliskolla,
ja Vtt:n viime vuoden kyselyssä rakennuttajat, suunnittelijat,
urakoitsijat ja konepalveluyrittäjät arvioivat
kaikki suhdanteiden kääntyneen. Näin
siis Suomen Maarakentajien Keskusliitto.
Liikenneministeriön pääluokan "hevosen
kokoinen" asia liittyy E18-tiehankkeen käsittelytapaan.
Tien rakentamisesta, rahoittamisesta ja hoidosta 25 vuoden aikana
aiheutuvien 700 miljoonan euron kustannusten sisällyttäminen
kehyskaudelle ei vastaa sitä periaatetta, minkä mukaan
kuhunkin kehyskauteen kohdistetaan vain kyseessä olevalla
kehyskaudella realisoituvat menot. Käsittelemällä hanke
normaalina investointina voidaan ministeriön kehystä väljentää 365
miljoonalla eurolla. Pidämme valiokunnan tätä asiaa
koskevaa lausumaa hyvin perusteltuna.
Arvoisa puhemies! Sosialidemokraattien mielestä kehitysyhteistyömäärärahoja
on lisättävä hallitusohjelman tavoitteiden
mukaisesti. Kehitysmäärärahoja täytyy
lisätä hallituskauden aikana niin, että 0,44
prosentin osuus bkt:sta saavutetaan vuonna 2007. Nyt Suomi on jäämässä YK:n sovitusta
0,7 prosentin bkt-tavoitteesta vuoteen 2010 mennessä. Tehdyllä päätöksellä Suomi
uhkaa pudota muiden Pohjoismaiden ja EU:n tason alapuolelle.
Aivan lopuksi, herra puhemies: Julkista taloutta käsitellään
yhtenäisesti monissa tilastoissa. Näkökulma
on oikea. Kehysselonteossa valtiontalouden kehitysarviot ovat varsin
varovaisia. Sen sijaan kuntien talouden suhteen arvio on optimistisempi.
Avoimesti on tunnustettava kuntatalouden heikkenevä suunta
ja kovat menopaineet. Tilanne näyttää vaikeutuvan,
vaikka valtionosuuksia on lisätty. On tultu tilanteeseen,
jossa kuntatalouden menopaineita ei pystytä ratkaisemaan
yksin lisärahalla. Tarvitaan nopeita ja tehokkaita toimia
niin kuntarakenteeseen kuin palvelujen tuottamistapoihinkin. Muutoin
emme selviä hyvinvointipalvelujen turvaamisesta kaikille
kansalaisille.
Tuija Nurmi /kok(ryhmäpuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Valtiovarainvaliokunnan puheenjohtaja
esitti niin kriittistä tekstiä, että puuttui
vain, että hän olisi esittänyt epäluottamuslauseen
omalle hallitukselleen. (Ed. Ala-Nissilä: Ei ollut mielessäkään!)
Talouskehitys jatkuu ennusteiden mukaan jonkin aikaa kohtuullisena
ja heikkenee sitten. Noususuhdanteen huippu tuli ja meni. Suhdannehuippuun
nähden työllisyyskehitys jäi viime vuoden
aikana vaatimattomaksi. Tämän päivän parantuneista
työllisyysluvuista huolimatta hallituksen lupaus 100 000
uudesta työpaikasta ei tule toteutumaan. Työllisyyspolitiikan
epäonnistuminen näkyy suoraan valtiontaloudessa.
Hallituksen laatima leikkauslista on konkreettinen osoitus siitä,
kuinka työllisyydellä on vaikutusta hyvinvointiyhteiskunnan
kehittämiseen. Työllisyysasteen nousu on välttämätön
edellytys sille, että tulevaisuudessa voidaan turvata hyvinvointipalvelut
ja tulonsiirrot.
Vahvan talouskasvun aika pitää käyttää hyödyksi
paremmin. Sitä hallitus ei ole tehnyt. Tulevien kasvumahdollisuuksien
vahvistaminen ja julkisten menojen kasvun hillintä ovat
parhaiten toteutettavissa silloin, kun taloudessa menee hyvin. Hallitus
näyttää tyytyneen asioiden ennallaan
säilyttämiseen. Uudistuksia ei ole loppuvaalikaudellakaan
näkyvissä. Jos todellisia muutoksia olisi kuluvalla
hallituskaudella haluttu saada aikaan, olisi niiden pitänyt
näkyä jo tässä kehyspäätöksessä.
Näin ei ole käynyt. Tuloksena on joukko lisäselvityksiä.
Hallituksen panostukset jäävät joko liian
pieniksi tai kokonaan toteutumatta.
Kaikki tietävät hyvinvointiyhteiskunnan olevan
muutaman vuoden päästä todella tiukoilla. Hallitus
on tulevaa kehitystä koskevat selvityksensä teettänyt
ja vastaanottanut. Myös kokoomus on kantanut oman kortensa
kekoon esittämällä hallituksen arvioitavaksi
vaihtoehtonsa työllisyyden ja talouskasvun edistämiseksi
sekä palvelutuotannon monipuolistamiseksi. (Ed. Ala-Nissilä:
Aika kevyt paperi oli!) Aika pitkälti on tiedossa se, mitä pitäisi
tehdä. Talouskasvun edellytysten ja työllisyyskehityksen
turvaaminen vaatisi hallitukselta reippaita otteita, jopa hallittujen
riskienkin ottamista.
Arvoisa puhemies! Kokoomus jätti valtiovarainvaliokunnan
mietintöön vastalauseen, jossa keskitytään
kiireellisimpiin kehysselonteon ongelmiin. Näitä ovat
heikoksi jääneen työllisyyskehityksen
lisäksi kuntien huolestuttava taloustilanne, väyläverkon
rapistuminen ja puolustuskykyä rapauttavat säästötoimet.
Kehitysyhteistyön määrärahojen
osalta toivomme hallituksen ottavan vakavasti valtiovarainvaliokunnan
kannan määrärahojen riittämättömyydestä sekä erityisesti
huomisen välikysymyskeskustelun.
Kuntatalouden tilanne on tiukka ja luisuu koko ajan kehnommaksi.
Ministeriön arvion mukaan 211 kuntaa joutuu tänä vuonna
elämään yli varojensa — siis
lähes puolet Suomen kunnista. Näin tapahtuu siitä huolimatta,
että kunnallisveroa nostaneita kuntia on tänä vuonna
enemmän kuin koskaan vuoden 1990 jälkeen. Tilannetta
eivät paranna hallituksen ylioptimistiset arviot kuntatalouden
kehityksestä tai luvattujen uudistusten siirto ensi hallitukselle.
Kokoomus on vaatinut selkeitä lisäpanostuksia
kunnille — ilman rahaa ei näistä haasteista
selvitä! Olemme tehneet omat esityksemme myös
palvelutuotannon rakenteiden uudistamisesta.
Leikkauslistalle päätyi myös Kansallinen
terveyshanke, jonka rahoitusta hallitus päätti
yksipuolisesti leikata. Valiokunnan mietinnössäkin on
suoraan todettu, etteivät nämä leikkaukset
ole perusteltuja. Hallitus säästää aivan
väärässä paikassa. Leikkauksia
perustellaan sillä, etteivät kunnat ole saaneet
palvelutuotannossa aikaan riittävästi tehostumista.
Ei edes hallitus voi olettaa, että tuottavuuden kasvusta
syntyvät säästöt ilmaantuisivat
hetkessä. Toimintatapojen uudistamisen hyödyt
tulevat näkyviin vasta pidemmällä aikavälillä.
Kun kuntatalous entisestään kiristyy, jää uusien
toimintatapojen etsimiseen ja uudistamishankkeiden toteuttamiseen
kunnissa yhä vähemmän aikaa ja resursseja.
Säästöt tehdään tällöin
sieltä, mistä ne ovat helpoimmin saatavissa, eli
esimerkiksi henkilöstömenoista. Tämäkö on
hallituksen tarkoitus?
Jos tilanne on heikko terveydenhuollossa, ei se ole kouluissakaan
kehuttava. Laadukkaan perusopetuksen tarjoamisen jokaiselle koululaiselle
ei luulisi olevan vaikeaa, erityisesti kun ikäluokat samanaikaisesti
pienenevät. Kunnissa perusopetukseen käytettävissä olevia
määrärahoja kuitenkin heikentävät
vajaat indeksitarkistukset, valtion kunnilta ottama pakkolaina,
yksikköhintojen jälkeenjääneisyys
ja esimerkiksi ylläpitokustannuksien säilyminen
ikäluokkien pienentymisestä huolimatta. Hallitus
ei ole pitänyt lupaustaan ohjata ikäluokkien pienentymisestä säästyviä varoja
koulutuksen kehittämiseen. Monet kunnat ovat pakotettuja
tekemään säästöjä, jotka
kohdistuvat suoraan opettajiin ja oppilaisiin. Onko todella niin,
että oppilaiden ja vanhempien pitää muodostaa
Tikkurilan tapaan ihmisketjuja ennen kuin tilanne korjaantuu? Suomella
ei ole varaa perusopetuksen laadun heikentymiseen. Tämä heijastuisi
suoraan suomalaiseen osaamisen määrään,
työllisyysasteeseen ja muiden peruspalveluiden tarpeeseen.
Arvoisa puhemies! Kokoomus kiinnittää huomiota
väyläverkon rappeutumiseen, jolla on selkeitä vaikutuksia
kansalliseen turvallisuuteen tasapainoiseen aluekehitykseen, yritysten
toimintamahdollisuuksiin investointeineen ja koko kansantalouden
kilpailukykyyn. Valiokuntakin toteaa mietinnössään
liikenne- ja viestintäministeriön menokehyksen
olleen alimitoitettu vaalikauden alusta lähtien. Ministeri
Luhtanen tuntuu hoitavan tällä hetkellä sekä hallituksen että opposition
työt esittäessään jatkuvasti
vaatimuksia itse itselleen. Ministerin johdolla koottu hankelista
on jäänyt toiveiden tynnyriksi, joka kaivetaan
esiin vain kehysneuvotteluiden tai budjettiriihen alla. (Ed. Saarinen:
Onhan lisätty rahojakin!)
Kehyspäätös ei sisällä lisäresursseja
liikenteeseen tai väyliin. Niinkin pienet panostukset kuin turvallisen
koulumatkan takaavat kevyen liikenteen väylät
jäävät toteutumatta. Sama koskee joukkoliikennettä,
jossa muutama kymmenen puuttuvaa miljoonaa näkyy vuorojen
lakkauttamisena maaseudulla ja taajamissa, teillä ja rautateillä.
Vielä vaikeampi tilanne on suurten hankkeiden tai koko
väyläverkon kunnostuksen ja kehittämisen
osalta. Vuonna 2006 ei aloiteta yhtäkään
uutta tiehanketta. Tiehallinnon tarpeiden ja kehyspäätösten
välillä on perustienpidossa 150 miljoonan euron
kuoppa. Noin viidennes Suomen rataverkosta on yli-ikäistä ja
pikaisen uusimisen tarpeessa. Viimeksi perjantaina matkustajajunan
kuljettaja havaitsi murtuman ratakiskoissa Jyväskylän
lähellä. Maaliskuun lopulla junavaunu
putosi raiteilta Jämsässä kiskon katkeamisen
vuoksi. Turvallisuutta teillä ja rautateillä ylläpidetään
lähinnä lisäämällä nopeusrajoituksia
ja automaattista valvontaa.
Valtiovarainvaliokunta korostaa aivan oikein uusien rahoitusmallien,
kuten elinkaarimallin, hyödyntämisen mahdollisuuksia.
Yhtenä vaihtoehtona toiminnan tehokkuuden tavoittelussa
on kesken jäänyt Tieliikennelaitoksen yhtiöittäminen.
Myös valtion omaisuuden myyntejä koskevan 10 prosentin
säännön tarkoituksenmukaisuutta tulisi
miettiä uudelleen väylähankkeiden osalta.
Arvoisa puhemies! Kokoomuksen vastalauseessa nostetaan esille
hallituksen poikkeaminen vain muutama kuukausi sitten eduskunnan
hyväksymän turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon
päätöksistä. Hallitus on päättänyt
leikata Puolustusvoimilta yhteensä 40 miljoonaa euroa yhdessä sovitusta
määrärahatasosta. Yhdessä selonteon
säästövelvoitteiden kanssa nämä lisäleikkaukset
kohdistuvat suoraan Puolustusvoimien ydintoimintoihin, kuten kertausharjoituksiin,
sotaharjoituksiin ja alusvuorokausiin. Ministerien lentoihin näyttääkin
löytyvän rahaa, muttei lentäjien lentotunteihin.
Säästöt johtavat pahimmillaan irtisanomisiin.
Tätäkö on hallituksen työllisyyspolitiikka?
(Ed. Pulliainen: Tätähän se on, kuten
kuvailtiin!)
Kokoomus korostaa, että ainoastaan riittävällä ja
vakaalla rahoituksella voidaan turvata puolustuksen uskottava ja
suunnitelmallinen ylläpito. Tämä oli
selonteon tavoite. Nyt hallitus tekee pikaisia, yksipuolisia ja
väliaikaiseksi nimittämiään
leikkauksia, jotka vaikuttavat suoraan puolustusvalmiuteemme. Tällaisia
poikkeamia selonteossa sovitusta rahoituksesta ei edellisten hallitusten
aikana tapahtunut. Nykyhallituksen toiminta kyseenalaistaa sekä hallituksen
omat turvallisuus- ja puolustuspoliittiset linjaukset — erityisesti
kalliin miinaratkaisun — että koko selontekomenettelyn.
Arvoisa puhemies! Lopuksi ehdotan, että eduskunta hyväksyy
valtiovarainvaliokunnan mietinnön vastalauseessa n:o 2
esitetyt lausumat, jotka kuuluvat:
1) Eduskunta edellyttää, että hallitus
ryhtyy välittömästi tarvittaviin toimenpiteisiin
työllisyyden edistämiseksi ja kuntatalouden heikentyvän
tilanteen korjaamiseksi.
2) Eduskunta edellyttää, että hallitus
toimittaa eduskunnan käsittelyyn uusitun listan väylähankkeiden
tärkeysjärjestyksestä, joka sisältää suunnitelmat
hankkeiden toteutusaikataulusta ja rahoituksesta, sekä toteuttaa
tarvittavat toimenpiteet joukkoliikenteen palveluiden edistämiseksi.
3) Eduskunta edellyttää hallitukselta pysymistä turvallisuus-
ja puolustuspoliittisessa selonteossa sovitussa määrärahatasossa
puolustusministeriön hallinnonalalla.
Mikko Kuoppa /vas(ryhmäpuheenvuoro):
Herra puhemies! Hallituksen kehyslinjaus merkitsee ideologista
pyrkimystä julkisen sektorin pienentämiseen ja
hyvinvointivaltion heikentämiseen. Tähän
linjaan valiokunnan enemmistö on ilman vastaväitteitä yhtynyt.
Niinpä viikonloppuna koolla ollut Suomen Keskustan
puoluevaltuuskunta vaati: "Yksityisen palvelualan yritykset ja kolmas
sektori onkin otettava nykyistä laajemmin tuottamaan palveluita."
Keskusta vahvisti samalla, että se haluaa säilyttää kuntajaon
ja siten lukuisat keskustan johtajien virkapaikat ennallaan, mutta
oli valmis antamaan palveluiden järjestämisen
muille kuin kunnille. Siksi keskusta vaati Riihimäellä myös kuntiin
lisää kilpailuttamisen osaamista.
Palvelu- ja kuntarakenneuudistuksessa käy mitä ilmeisimmin
niin, että kuntarakenne jää ennalleen,
ei suinkaan identiteettisyistä vaan johtajavirkojen ja
-paikkojen takia, mutta palvelut pannaan kilpailtaviksi eli suoritusporras
saa niskaansa saneerauksen tai entistä kovemman työtahdin.
Ja hallituksessa sosialidemokraatit ovat myös tässä mukana.
Viime kunnallisvaalien alla sosialidemokraattien puheenjohtaja varoitti
kuntatyöntekijöitä kokoomuksesta yleisesti
ja Naantalin kokoomuksesta erityisesti, ei varoittanut Vanhasen
ja Kalliomäen hallituksesta. Arvoisa puhemies! Olisi pitänyt
kyllä varoittaa.
Kehyksissä tulopuolta on heikennetty ylisuurilla veronkevennyksillä eikä muitakaan
tuloja haluta suunnata välttämättömiin
menotarpeisiin. Valtion omaisuutta myydään surutta,
mutta omaisuuden myyntituloista vain pieni murto-osa suunnataan
liikenneverkkoihin ja tutkimukseen eikä Valtion asuntorahastosta
otettavia miljooniakaan haluta kohdentaa asumisolojen kehittämiseen
ja kohtuuttomien asumiskustannusten alentamiseen.
Hallitus ei ole esittämässä toimia
oikeudenmukaisuuden lisäämiseksi ja köyhyyden
olennaiseksi vähentämiseksi ja sivuuttaa näin
kylmästi pienituloisten ostovoiman lisäyksen myönteiset vaikutukset
kansantalouteen ja työllisyyteen. Valiokunnan enemmistö on
tähän nurkumatta yhtynyt. Valiokunnan enemmistölle
riittää, että hallitus vain kiinnittää erityistä huomiota
kaikkein vähävaraisimpien ihmisten aseman parantamiseen.
Valiokunnan enemmistö tuo toki mietinnössään
esille suuria ja kipeitä ongelmia ja muutostarpeita, mutta
tyytyy hallituksen kehyspäätöksen linjauksiin
muutoksia edellyttämättä. Ei sellaisilla
sanonnoilla kuten "valiokunta korostaa" tai "valiokunta pitää välttämätöntä"
ole mitään merkitystä. Jos valiokunta
olisi jotakin muutosta todella halunnut, sen olisi pitänyt
sanoa, että "valiokunta edellyttää".
(Ed. Ala-Nissilä: Näin tehtiin lausumassa!) — Yhdessä kohtaa,
arvoisa valtiovarainvaliokunnan puheenjohtaja.
Meidän vastalauseessamme on kymmenen velvoittavaksi
tarkoitettua lausumaa. Ne hyväksymällä eduskunta
voi saada aikaan suunnanmuutoksen politiikkaan, (Ed. Ala-Nissilän
välihuuto) ei millään tärkeänä pitämisellä tai
korostamisella tai vielä vähemmän kauniilla
puheilla tässä salissa, ed. Ala-Nissilä.
Suorastaan nöyräksi valiokunnan enemmistö heittäytyy,
kun se julistaa mietinnössä hallituksen tähän
asti noudattaman politiikan onnistuneeksi — puuttuu vain
entisen pankinjohtajan peräkaneetti "Tosi on".
Hallitusohjelman mukaan "hallituksen talouspolitiikan tärkein
tavoite on työllisyyden lisääminen vähintään
100 000 hengellä". Hyvät edustajatoverit,
tämä tavoitehan epäonnistuu, vaikka työllisyys
onkin kohentunut. Me vasemmistoliitossa emme ole voineet yhtyä keskustan
ja sosialidemokraattien mietintöön kirjaamaan
arvioon. Työpaikkoja on toki syntynyt, mutta aivan liian vähän.
Ja vielä karmeammalta tilanne näyttää, kun
sitä arvioidaan työttömyyden näkökulmasta. Vanhasen
hallituksen aikana vuosina 2002—2004 supistui niin sanottu
laaja työttömyys vain noin tuhannella hengellä.
Tähän laajaan työttömyyteen
luetaan työttömät työnhakijat,
lomautetut, työttömyyseläkkeellä olevat
sekä palkkaperusteisissa toimenpiteissä, työmarkkinatuella, vuorotteluvapaalla
ja työvoimakoulutuksessa olevat henkilöt.
Vasemmistoliitto ei hyväksy jo hallitusohjelmassa ja
edellisessä kehyksessä viitoitettua linjaa, joka
on perustunut veronkevennyksiin, jotka annetaan suurituloisille
vielä ylisuurina, ja tämän rahoittamiseksi
menot on asetettu tiukkoihin kehyksiin ja menosääntöön.
Menoissa ei ole reaalista kasvua juuri lainkaan eikä polttaviinkaan
menotarpeisiin puututa.
Valiokunnan enemmistö asettuu tukemaan kehysmenettelyä ja
menosääntöä kiittäen
sitä toimivaksi ja tarpeelliseksi järjestelyksi
sekä hyväksi tavaksi hallita valtion menoja. Hyväksymällä suuret
veronalennukset ja pitämällä kiinni tiukoista
kehyksistä ja menosäännöstä valiokunnan
enemmistön hallituspuolueet tunnustavat, ettei veronalennusten
jälkeen köyhyysongelmiin, kuntien ahdinkoon ja
kansalaisten palvelujen puuttumiseen, pidäkään
puuttua, vaikka se johtaisi siihen, kuten esimerkiksi Toijalassa
nyt on käymässä, että kunnan
henkilöstö vanhustenhoitajat mukaan lukien pannaan
pakkolomalle. Tämähän merkitsee sitä,
että vanhukset jäävät käytännössä laadullisesti
vajaalle hoidolle. Lääninhallituksen onkin valvottava
tarkasti, että vanhusten ja lasten hoito lomautusten aikanakin kunnissa
hoidetaan laadullisesti kunnolla.
Vanhasen ja Kalliomäen hallituksen tiukkuus näkyy
muun muassa haluttomuutena parantaa kaikkein vaikeimmassa asemassa
olevien asemaa, tie- ja rataverkon rapautumisena, kuntien järjestämien
hyvinvointipalveluiden heikkenemisenä sekä tutkimus-
ja tuotekehittelymäärärahojen niukkuutena.
Katsomme, että ohjaamalla varoja näihin laiminlyötyihin
kohteisiin olisi saavutettu myös työllisyyden
kannalta tyydyttävä tulos maltillista tuloratkaisua
vaarantamatta ja lisäksi linjavalintamme olisi ollut oikeudenmukaisempi
ja sosiaalisempi kuin hallituksen valinta tällä kertaa
on.
Hallitus ei myöskään kykene täyttämään
kehitysyhteistyötavoitetta. Se ei välitä maailman köyhistä,
eikä se välitä kyllä kotimaankaan
köyhistä.
Vasemmistoliiton mielestä on välittömästi poistettava
toimeentulotuen asumismenojen 7 prosentin omavastuu ja muutettava
lapsilisiä ensimmäisestä lapsesta toimeentulotuessa
etuoikeutetuksi tuloksi, jotta lapsilisän korotukset hyödyttäisivät
myös kaikkein heikoimmassa asemassa olevia. Tässä tietenkin
oli ilo kuunnella sosialidemokraattien ryhmäpuheenvuoroa,
jossa he olivat myöskin näitten toimeentulotukiasiakkaitten
asialla. Toivottavasti se on myöskin sitten täällä salissa
pitävä kanta, että se saadaan hoidettua.
Kansaneläkkeeseen ja työttömyysturvaan
tarvitaan tasokorotus. Kansaneläkkeen tasokorotus 20 euroa
kuukaudessa on tehtävä mielestäni välittömästi
ja työttömyysturvaan on tehtävä korotus,
joka mahdollistaa pääsyn toimeentulotukiluukulta
pois. Hallituksen linjan epäoikeudenmukaisuutta puolestaan
korostaa, että muutaman kymmenentuhannen rikkaimman maksamaa
varallisuusveroa on kevennetty ja se aiotaan ensi vuoden alusta
kokonaan poistaa.
Kuntaministeri Manninen ei viime lokakuussa tunnustanut kuntien
pahenevaa ahdinkoa. Nyt hän tunnustaa sen, ja siitä puhui
myös keskustan puoluevaltuuskunta viime viikonloppuna.
Mutta missä ovat teot? Kehyksissä niitä ei
ole, ei anneta lisää rahaa. Päinvastoin,
kunnilta viedään kahtena vuonna kumpanakin noin
25 miljoonaa euroa hoitotakuurahaa.
Kuntasektorille on kohdistettu myöskin muita säästöjä,
kun olisi pitänyt lisätä määrärahoja. Harkinnanvaraisten
valtionosuuksien leikkaus on vastuuton niitä kansalaisia
kohtaan, jotka asuvat talousahdingossa olevissa kunnissa, koska hehän
joutuvat tästä palvelujen vähentämisestä kärsimään.
Sen sijaan täällä kokoomus vaati aserahojen,
Puolustusvoimien määrärahojen, lisäämistä.
Todellisuudessa armeija on saamassa 111 miljoonaa euroa enemmän
rahaa ensi vuonna kuin tänä vuonna. Mielestäni
tämä tulee kyllä tunnustaa ja huomioida
eikä väittää toista. Yhdenlaista
oikeudenmukaisuutta ilmeisesti sekin on.
Arvoisa puhemies! Ehdotan hyväksyttäväksi mietinnön
neljänteen vastalauseeseen sisältyvät lausumat,
jotta tähän menoon, jota tällä hetkellä harjoitetaan,
saataisiin muutos. Ensimmäisenähän meillä on
juuri eduskunnan menokehyksiin tehdyt, erityisesti kunnille kohdistettavat
säästöt, ja seitsemäntenä kohtana
siinä on, että me puutumme kaikkein heikoimmassa
asemassa olevien toimeentulon parantamiseen reaalisesti.
Ensimmäinen varapuhemies:
Kysyn ed. Kuopalta: Teittekö kaikki kymmenen ehdotusta
tässä puheenvuorossa?
Kyllä.
Ensimmäinen varapuhemies:
Selvä, pöytäkirjataan.
Anni Sinnemäki /vihr(ryhmäpuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Hallituspuolueet ovat mietinnössään
kiinnittäneet huomiota moniin keskeisiin ongelmakohtiin,
joita kehyspäätöksestä löytyy.
Hallituspuolueiden huoli liikenneinvestoinneista tai kuntataloudesta
olisi vihreän eduskuntaryhmän mielestä jopa
liikuttavaa, ellei se tietäisi, ettei hallitus millään
voi reagoida eduskunnan sille esittämään
kritiikkiin. Hallitus on liian jäykällä ja
osin epärealistisiin oletuksiin perustuvalla kehyspolitiikallaan
tehnyt reagoimisen mahdottomaksi. Jos se reagoi, se rikkoo oman
talouspolitiikkansa uskottavuuden.
Arvoisa puhemies! Kuntatalouden tilanne on huomattavasti huonompi
kuin vielä viime syksynä arvioitiin. Hallitus
olettaa kehysselonteossaan kuntien toimintamenojen kasvun hidastuvan
nykyiseltä 5,5 prosentin tasolta 3,5 prosenttiin sekä investointien
supistuvan. Tämä arvio kuntatalouden kehityksestä tuskin
on realistinen.
Kehyskaudella menojen hillintää vaikeuttaa muun
muassa hoitotakuun toteuttaminen sekä väestön
nopeasta ikääntymisestä aiheutuva palvelutarpeen
kasvu. Väestön ikääntymiseen
varautumista on ennakoitu kehysbudjettiin liitetyssä peruspalveluohjelmassa,
mutta ohjelma ei mene tarpeeksi pitkälle. Siinä ei
linjata kuntatalouden kehitystä pitkällä aikavälillä.
Käsittämätöntä puolestaan
on se, että hallitus leikkaa kuntien valtionosuuksia 25
miljoonalla eurolla. Tätä perustellaan sillä,
että hallitus haluaa kannustaa kuntia hoitotakuun toteuttamiseen.
Hoitotakuusta tehty valtionosuuksien leikkaus on huonosti peitetty
silmänkääntötemppu, jolla tämän
vuoden talousarvion hyväksymisen yhteydessä eduskunnan
lisäämä määräraha
otetaan hallituksen toimesta pois.
Arvoisa puhemies! Peruspalveluohjelman hengen mukaista on, että kunnille
ei tulisi tällä hetkellä sälyttää uusia
palveluvelvoitteita. Erityisesti kunnille ei ole perusteltua säätää sellaisia velvoitteita,
joista vastuun kantaminen ei ylipäänsä kuulu
kunnan kokoiselle yksikölle. Työmarkkinatuen uudistamisessa
ei tule luoda järjestelmää, joka palkitsee
kuntia epäsosiaalisesta asuntopolitiikasta ja rankaisee
kovalla tavalla niitä kuntia, joissa on suuri määrä pitkäaikaistyöttömiä.
Vaikka hallitus onkin luvannut hyvittää kuntakentälle
uudistuksesta aiheutuvat kustannukset, se ei edes yritä esittää,
että olisi olemassa keino, jolla tämä hyvitys
saataisiin kohdistumaan kuntien välillä oikeudenmukaisesti. Edellä todetun
perusteella vihreä eduskuntaryhmä katsoo, että työmarkkinatukiuudistus
siinä muodossa, kuin se nyt on olemassa, tulisi arvioida
kokonaan uudelleen.
Arvoisa puhemies! Joitakin huomioita julkisen talouden kestävyydestä tulevaisuudessa.
Vuodesta 2006 eteenpäin arvioidaan, että valtiontalous
kääntyy alijäämäiseksi,
ja alijäämän kokoluokan arvioidaan olevan
noin prosentti kokonaistuotannosta. Alijäämän
syntymiseen vaikuttavat ennen kaikkea tehdyt veronkevennykset ja
veropohjien heikko kehitys. Tällä tavalla tämä hallitus
on veronalennuspolitiikallaan syönyt mahdollisuuksia ylläpitää julkisen
talouden kestävyyttä lähitulevaisuudessa,
ja tämä tulee luonnollisesti vaikeuttamaan seuraavan
hallituksen mahdollisuuksia turvata ikääntyvän
väestön yhteiskunnassa julkisten palveluiden taso.
Julkisen talouden kestävyyttä arvioitaessa
vihreä eduskuntaryhmä haluaa kiinnittää huomiota myös
siihen, että verotulojen kehitykseen tulee jatkossa vaikuttamaan
myös eurooppalainen veropolitiikka. Muodollisesti välittömistä veroista päättäminen
kuuluu jäsenvaltioille, mutta todellisuus on nykyään
hyvin toisenlainen. On tunnettua, että sisämarkkinat
ovat välillisesti vaikuttaneet esimerkiksi päätökseen
alkoholiverosta, ja niillä on ollut oma vaikutuksensa autoveroratkaisuun.
Olennaisempaa on tällä hetkellä kuitenkin
se, että tuomioistuimen ratkaisuilla on puututtu yksityiskohtien
sijasta suuriin kokonaisuuksiin, asioihin, jotka vaikuttavat muun
muassa yritysverotuksen rakenteeseen. Tämä on
ollut helppo huomata Suomessa, jossa tuomioistuimen linjalla on vaikutettu
koko yritysverouudistuksen luonteeseen. Tuomioistuimen verotusta
koskevat ratkaisut ovat puhdasoppisia, ratkaisut tehdään
perustamissopimuksen neljän vapauden pohjalta. Näissä ratkaisuissa
ei oteta huomioon jäsenvaltioiden verojärjestelmien
kokonaisuutta ja sitä logiikkaa, mille ne on rakennettu.
Huomioon ei oteta myöskään verotuottoja
tai niiden menetyksiä. Ratkaisut voidaan tehdä taannehtivina,
eli valtiot voivat joutua maksamaan perittyjä veroja takaisin
määräämättömän
pitkältä ajalta. Koska jäsenvaltioiden
veropohjat yritysverotuksessa poikkeavat toisistaan merkittävästi,
voidaan joutua tilanteeseen, jossa esimerkiksi yritysverotuksen
puolella ollaan klassisessa race to the bottom -tilanteessa, näiden
tuomioistuimen ratkaisujen perusteella verotuotot tulevat vähenemään
dramaattisesti ja verojärjestelmät muuttuvat luonteeltaan
sellaisiksi, että kukaan ei ole niitä järkevästi
suunnitellut. Tämä ei viime kädessä ole
sen enempää julkisten talouksien kuin yritysmaailmankaan
etu.
Samalla kun tuomioistuimen päätökset
muuttavat verotusta, poliittisin ratkaisuin ei verotuksen harmonisoinnissa
ole edetty. Nämä kaksi tapaa harmonisoida tuottavat
hyvin erilaisen lopputuloksen, ja olisi tärkeää,
että harmonisaatiosta otettaisiin poliittinen vastuu ja
tehtäisiin poliittisia päätöksiä.
Suomen tulisi olla aktiivinen ja päättäväinen
sen suhteen, että saataisiin synnytettyä ratkaisuja,
joilla Euroopassa voitaisiin turvata sellaiset verojärjestelmät,
jotka olisivat sekä veronsaajien että -maksajien
kannalta toimivia ja tarkoituksenmukaisia. Yritysverotuksen osalta tämä tarkoittaa
veropohjien yhtenäistämistä.
Kun ympäristöpolitiikka ei näytä hallitusta kiinnostavan
millään lailla, ehkä edellä kuvaillut verotuottoihin
kohdistuvat uhat voisivat saada hallituksen heräämään
ja aloittamaan oman ohjelmansa toteuttamisen ekologisen verouudistuksen
osalta.
Arvoisa puhemies! Hallituksen kehyspäätöstä on
kritisoitu eduskunnassa erityisesti liikenneväyläinvestointien
osalta. Valiokunnan mietinnössä hallituspuolueet
vaativatkin kehyksen rikkomista nimenomaan tienpidon ja tieinvestointien
kohdalla. Vihreä eduskuntaryhmä katsoo, että väyläinvestoinneissa
on ongelmia ja että huomiota tulisi kiinnittää erityisesti
perusradanpitoon. Ratojen heikko kunto vaikeuttaa tällä hetkellä rataverkon
kunnollista käyttöä. Hallitus on alibudjetoinut
perusradanpidon rahoituksen, minkä takia ratojen perusparannus
on sujunut hitaasti ja radoilla on jouduttu ottamaan käyttöön liikennerajoituksia.
Kehyspäätös ei myöskään
mahdollista tavaraliikenteelle välttämättömiä ratapihojen
perusparannus- ja kehittämistöitä. Nämä olisivat
olennaisia sen kannalta, että kuljetukset, kuten järjellistä ja
ekologista olisi, pysyisivät raiteilla. Raideliikenteen
kilpailukyvyn parantaminen edellyttäisi, että perusradanpidon
lisäksi rahaa löytyisi jatkossa myös
uusiin raideinvestointeihin.
Liikenteen hiilidioksidipäästöt muodostavat noin
neljänneksen koko Suomen päästöistä.
Tieliikenteen osuus liikenteen kokonaispäästöistä on
70 prosenttia. Loogista näiden lukujen perusteella olisi,
että hallitus pyrkisi hillitsemään tieliikenteen
kasvua. Todellisuudessa liikenne jatkaa tasaista kasvuaan: Suomen
henkilöautokanta kasvoi viime vuonna 4 prosentilla ja liikenne pääteillä 3,5
prosentilla. Kuitenkaan mitään vastapainoa tälle
trendille ei ole esitetty.
Arvoisa puhemies! Kehitysyhteistyömäärärahoista
tullaan keskustelemaan tällä viikolla välikysymyksen
yhteydessä. Suomen kehitysyhteistyömäärärahat
ovat tasolla, joka ei ole linjassa maamme ulkopoliittisten tavoitteiden
kanssa. Poikkeamme radikaalisti muista Pohjoismaista — ed.
Saarinen sanoi, että jäämme jälkeen,
mutta itse asiassa olemme olleet jäljessä jo kauan. Olemme
nyt myös jäljessä EU:n keskiarvosta. YK:n
vuosituhattavoitteet on sovittu suomalaisen johtaessa puhetta YK:n
yleiskokouksessa, mikä tekee sitoutumisemme alhaisen asteen,
jos mahdollista, vieläkin kummallisemmaksi.
Hallitus ei ole saanut aikaan toimenpiteitä, joilla
pystyttäisiin helpottamaan suomalaista köyhyysongelmaa.
Hallituksen linja on samanlainen myös globaalin köyhyysongelman
suhteen. Vuosituhattavoitteet ovat sitoumus äärimmäisen
köyhyyden poistamisesta, lapsikuolleisuuden vähentämisestä,
sukupuolten välisen tasa-arvon edistämisestä.
Nämä tavoitteet myös Suomen tulisi ottaa
vakavasti.
Arvoisa puhemies! Hallituksen talouspolitiikan epäonnistumisen
avain on työllisyyspolitiikassa. Tunnettu ongelma on se,
että päätöksiä, joilla
lisättäisiin kysyntää matalasti
tuottavaan työhön, ei näy saatavan aikaan.
Työttömyyden rakenteen vuoksi tämä olisi
kuitenkin sekä välttämätöntä että oikeudenmukaista.
Hallitus on ensin hassannut veronalennusvaransa, vaarantanut sillä julkisen
talouden kestävyyden, ja sitten se toteaa, että työttömyyden
rakenteeseen vaikuttaviin toimenpiteisiin ei oikeastaan ole varaa.
Asiassa pitää kuitenkin pystyä tekemään
jotain, koska on selvää, että työllisyystavoitetta
ei saavuteta sillä politiikalla, jota tähän
mennessä on harjoitettu.
Toinen ongelma liittyy osaamiseen ja jalostusasteeseen. Vaikka
osaamiseen keskittyminen on pitkän aikaa ollut Suomen strategia,
vientihintamme ovat itse asiassa jo pitkän aikaa olleet
laskussa. Suomalaisten tuotteiden jalostusastetta pitää nostaa,
tutkimusta, kehitystä ja liiketoimintaosaamista täytyy
parantaa. Nämäkin ovat asioita, joihin ekologisella
verouudistuksella luotaisiin uusia kannusteita.
Arvoisa puhemies! Lopuksi ehdotan niitä kaksi pontta,
jotka kuuluvat vastalauseeseen n:o 3. Ensimmäinen koskee
peruspalveluja ja niitä määrärahaongelmia,
joita tähän kehyspäätökseen
sisältyy, ja toinen hallituksen työllisyyspolitiikkaa.
Eva Biaudet /r (ryhmäpuheenvuoro):
Arvoisa puhemies, ärade talman! Hallituksen budjettikehyksiä voi
sekä kiittää että arvostella.
Ensinnäkin on hyvä, että hallitus pitää kiinni
hallituksen muodostamisen yhteydessä sovituista budjettikehyksistä.
Vaikka olemmekin viime vuosina eläneet korkeasuhdanteessa,
tiukan valtiontalouden noudattaminen on kansantalouden uskottavuuden
kannalta edelleen tärkeätä. Tältä osin
hallituksen kehykset ovat vastuulliset.
Budjettikehykset ovat oikeastaan enemmän ohjausväline
kuin itse budjettikirja. On hyvä, että hallitus
antaa jo nyt selvän signaalin hallinnolle siitä,
että suuria menolisäyksiä ei ole odotettavissa.
Sen sijaan voidaan kysyä, mihin hintaan ja millä keinoilla
kehyksissä on pysytty. Hallituksen esitykseen sisältyy
monia uudelleenjakoja ja leikkauksia, jotka lähemmin tarkasteltaessa
vaikuttavat miltei kosmeettisilta.
Ärade talman! Redan inför regeringens behandling
av budgetramarna meddelade svenska riksdagsgruppen att vi hellre
ser att man avstår från nya satsningar än
att man skär ned i redan överenskomna program.
Tyvärr valde regeringen att gå in på en
annan linje. Det har väckt — kanske i viss mån
onödig, men i alla fall — en del oro. Oron har
också märkts i finansutskottets behandling.
De föreslagna nedskärningarna kan, som sagt, påstås
vara kosmetiska, men det finns ändå skäl att
understryka några av finansutskottets kritiska ställningstaganden.
Kommunernas ekonomiska situation ser fortfarande svår
ut, trots de ökade stöd regeringen redan fattat
beslut om. Utmaningarna att förbättra hälsovården
för alla invånare kvarstår. Regeringen
beräknar att upp till 75 miljoner kan skäras bort
från hälsovårdspaketet, eftersom kommunerna
inte ansökt om dessa resurser. Vi anser att detta egentligen är
att blunda för problemen och att signalera att målsättningarna
inte är prioriterade.
Hälsovårdsprojektet utgick ifrån
att det kostar 700 miljoner att få social- och hälsovården
på rätt nivå. Regeringen bör
alltså fortfarande eftersträva att nå det
målet. Därför borde man i stället
nu söka nya modeller för att uppmuntra kommunerna
att utnyttja hälsovårdsprojektets medel och föra
reformarbetet målmedvetet vidare. Det tar tid att genomföra ändringar
i verksamheter. Det vore ett stort misstag att igen skapa nya program
i en ny regering, underförstått att det gamla
inte duger, i stället för att stärka
det arbete som trots allt kommit väl igång. Finansutskottet
har fäst stor uppmärksamhet vid infrastrukturen.
Vi har fått många oroväckande rapporter
och utredningar som tyder på att denna nationalegendom
börjar förfalla i en alltför snabb takt.
Riksdagens krav på ökad finansiering har inte
synts tillräckligt i regeringens budgetförslag.
Utskottet anser därför att regeringen skall ge
väg- och bannätet mer budgetmedel så snabbt
som möjligt.
Arvoisa puhemies! Työttömyys on yhä maamme
vaikein ongelma. Jos onnistumme ratkaisemaan työttömyysongelman,
aukeaa samalla moni muukin solmu. Ruotsalaisessa eduskuntaryhmässä olemme
koko hallituskauden ajan peräänkuuluttaneet veropakettia
työllisyyden kohentamiseksi työvaltaisilla aloilla.
Toistaiseksi ei ole löydetty sellaista mallia, joka voisi
kelvata. Mielestäni hallitus kuitenkin toimi viisaasti,
kun se ei hyväksynyt puolivalmista mallia maaliskuussa
vaan päätti jatkaa selvitystyötä,
jonka tavoitteena on löytää toimiva malli,
jonka yrittäjät todella haluavat.
Vaikuttaa selvältä, että niin sanottu
matalapalkkapaketti edellyttäisi 400—500 miljoonan euron
panostusta, jotta sillä olisi riittävää vaikutusta.
Jollei panostus ole riittävä, pitää arvioida hanke
uudelleen. Ruotsalainen eduskuntaryhmä haluaa korostaa,
että myös muita malleja on silloin vielä harkittava.
Parhaalta vaihtoehdolta vaikuttaisi tällöin työnantajien
kansaneläkemaksun alentaminen.
Ruotsalainen eduskuntaryhmä on myös aiemmin
esittänyt, että yksinyrittäjiä tulisi
kannustaa palkkaamaan ensimmäinen työntekijä.
(Ed. Kallis: Kuka vastustaa sitä?) Puolet maamme 230 000
yrittäjästä on yksinyrittäjiä.
Kun suuri osa heistä siirtyy eläkkeelle lähivuosina,
nämä työpaikat häviävät.
Myös tämän vuoksi yksinyrittäjiä tulisi
kannustaa etsimään itselleen seuraajia. On kyseessä kymmenientuhansien
työpaikkojen potentiaali.
I svenska riksdagsgruppen har vi också tidigare hört
till dem som talar varmt för utnyttjandet av hushållsavdraget.
Studier bekräftar nu det vi hela tiden vetat; att det ligger
en betydande sysselsättningspotential i hemmen. Antalet
hushåll som utnyttjat avdraget har fördubblats
mellan 2001 och 2003 och vart sjätte hushåll beräknas vara
potentiell användare av hushållsavdraget de kommande åren.
Systemet beräknas ha skapat 4 000 nya arbetsplatser.
Men det har främst varit fråga om renoveringsarbeten
medan servicetjänsterna fortfarande står på låg
nivå.
Genom att stöda utnyttjandet av service kunde hushållsavdraget
skapa ännu fler arbetsplatser. Därför
anser vi att man borde få avdragsrätt för
service över generationsgränserna åt
olika håll. Det borde även vara avdragsgillt för
föräldrar eller farföräldrar
att köpa service för att avlasta barnfamiljens
vardag eller för en nära anhörig som
till exempel på grund av handikapp behöver hjälp
i hemmet.
Sjöfarten hör kanske inte till våra
största sysselsättande branscher i landet, men
den hör till nyckelbranscherna för vår
exportmarknad. De finländska rederierna har i många år
fått kämpa med sämre villkor än
våra grannar och värsta konkurrenter. Under tiden
som regeringen beslöt om det senaste sjöfartspaketet
har våra europeiska konkurrenter igen fått nya
fördelar av sina regeringar. Finansutskottet vill nu varna
för att utflaggningen av Finlands handelsflotta kan bli
en säkerhetsrisk för landet. Ett land med lång
kust och som är helt beroende av export kan inte se sina
fartyg flaggas ut till grannländerna. Svenska riksdagsgruppen
stöder därför starkt utskottets krav
på att regeringen omedelbart ser över rederiernas
verksamhetsförutsättningar i Finland.
Arvoisa puhemies! Sist men inte minst. Ruotsalainen eduskuntaryhmä ilmaisi
jo lähetekeskustelupuheenvuorossa pettymyksemme hallituksen
ehdottamaan kehitysapulinjaukseen. Ehdotettu leikkaus on pieni euroissa
mitattuna, mutta poliittisesti suuri asia. On vaikea nähdä,
miten hallitus pystyisi saavuttamaan tavoitteensa, joka on 0,44
prosenttia bkt:stä vuonna 2007. Korostamme hallitusohjelman
uskottavuuden merkitystä myös kansainvälisissä sitoumuksissamme. On
hyvä, että valtiovarainvaliokunta edellyttää hallituksen
selkeästi sitoutuvan syksyn talousarvioesityksessä ohjaamaan
kehitysyhteistyöpolitiikan takaisin luvatulle kurssille.
Bjarne Kallis /kd (ryhmäpuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! En muista, että tässä salissa
hallituspuolueet olisivat moittineet hallituksen esitystä niin
paljon kuin tänä päivänä ovat moittineet.
Keskusta aloitti, sosialidemokraatit moittivat jonkin verran ja
ruotsalainen kansanpuolue aika voimakkaasti hallituksen suunnitelmia.
Täytyy todeta, että kyllä kehitys
lähivuosina tulee olemaan se, minkälainen se on
ollut oikeastaan sodan jälkeen lukuun ottamatta Korean
kriisin jälkeistä vuotta 50-luvulla ja 90-luvulla
kolmea vuotta, jolloin talouskasvu oli miinuksen puolella. Kaikkina
muina vuosina meillä on ollut plussaa, ja se on tarkoittanut
sitä, että olemme menneet eteenpäin.
En hetkeäkään epäile, ettei näin
tulisi tapahtumaan myöskin lähivuosina. Kasvu
on hidastunut.
On joitakin riskejä jäänyt hallitukselta
huomaamatta. Yksi on juuri EY-tuomioistuimen päätökset.
Meillä on tuoreita esimerkkejä siitä, kuten
Marks & Spencer -ratkaisu. Jos se tulee olemaan samanlainen
kuin julkisasiamiehen ratkaisu, se merkitsee Englannille menoa noin
40 miljardia euroa. Saksa menettää noin 50 miljardia
euroa. Suomesta en ole nähnyt mitään
lukuja, mutta jos vertaa esimerkiksi siihen, mitä ruotsalaiset
olettavat menettävänsä, niin kyllä mekin menetämme
aika paljon. Italiaa koskevassa ratkaisussa yhteisötuomioistuin
katsoi, että oli verotettu yrityksiä väärin,
niin että tulisi palauttaa kaiken kaikkiaan noin 140 miljardia
italialaisille pienyrittäjille. No, siinä yhteisötuomioistuin
on kuitenkin katsonut, että takautuvasti tätä päätöstä ei
kuitenkaan sovelleta. Mutta nämä ovat asioita,
joilla on erittäin suuri merkitys ja joilla saattaa olla
myöskin huomattava merkitys meille.
Päästökaupasta: En minä usko,
että tässäkään salissa
kovin moni on ymmärtänyt, kuinka paljon rahaa
se tulee viemään ja kuinka paljon se tulee huonontamaan
suomalaisten yritysten kilpailukykyä. 200 miljoonaa euroa
vuodessa, viidessä vuodessa miljardi. Miljardi euroa on
yrityselämälle paljon. Siitä huolimatta
uskon, että talouskasvu jatkuu ja että valtion
kassaan virtaa rahaa enemmän kuin koskaan aikaisemmin.
Kun katsoo vain näitä myönteisiä puolia,
niin voisi todeta, että tuloveroa alennetaan noin 1,3 miljardilla,
varallisuusvero poistetaan, noin 70 miljoonaa. Siitä huolimatta
kassaan tulee rahaa lisää noin 600 miljoonaa euroa
vuodessa eli neljässä vuodessa yli 2 miljardia
euroa. Vielä kun lainaa lisätään,
niin kyllä pitäisi löytyä pelimerkkejä,
millä voitaisiin tämän päivän
ongelmia poistaa.
Lisäksi myönteinen asia on tietenkin se, että työttömyys
laskee — jos se laskee, mutta lähdetään
siitä, että se laskee 6,5 prosenttiin — ja
vaikka lisävelkaa otetaan, niin kiitos tämän
bruttokansantuotteen kasvun lainan hoitaminen helpottuu, kun lainan
osuus bruttokansantuotteesta laskee.
Mutta on kerta kaikkiaan uskomatonta, että kun kaikki
tämä myönteinen tapahtuu — rahaa tulee
siis enemmän kuin koskaan aikaisemmin — niin siitä huolimatta
yhteiskunnassa ongelmat säilyvät ja jotkut jopa
pahenevat. Ei missään nimessä voi sanoa,
että nämä epäkohdat, mitä minä nyt
luettelen, olisivat opposition keksimiä, ne on kuultu hallituspuolueitten
suusta, ne löytyvät valtiovarainvaliokunnan mietinnöstä:
Palvelutaso laskee, todetaan, että palvelutaso laskee eräillä aloilla
ja myöskin sellaisilla aloilla, joilla on elinkeinoelämälle
ja kansalaisille tärkeä merkitys. Kuntien talousahdinko
pahenee. Tuloerot kasvavat, ja köyhäin asema ei
parane. Rakennetyöttömyyteen ei puututa. Suomen
maine kärsii, kun yhteistyömäärärahoissa
ei pysytä sitoumuksissa. Puolustuksemme uskottavuus kärsii,
kun tehdään enemmän leikkauksia kuin
mitä selonteossa edellytettiin. Huoltovarmuutemme on Huoltovarmuuskeskuksen
mukaan erittäin kriittinen. Nämä eivät
ole mitään keksittyjä asioita, vaan nämä löytyvät
valiokunnan mietinnöstä.
Ettei jäisi sellaista kuvaa, että tässä vaan
nyt moititaan, niin haluan todeta, että esimerkiksi liikenteestä talousarviokäsittelyssä
viime
joulukuussa eduskunta edellytti — siis edellytti — että hallitus
ottaa kehyspäätöksen yhteydessä huomioon
liikenneväylätyöryhmän esitykset.
Tämä oli eduskunnan yksimielinen päätös.
Hallitus ei ole ottanut tätä huomioon. Mitä se
tarkoittaa? Se tarkoittaa sitä, että hallitus
ei ole noudattanut eduskunnan päätöstä,
eduskunnan edellytystä, ja sellaisessa tapauksessa muualla
maailmassa olisi epäluottamuslauseen paikka. En esitä sitä;
tämä on vain varoittava esimerkki, miten voisi
käydä ja miten kävisi muualla Euroopassa.
Mietinnössä todetaan lisäksi, että on
välttämätöntä, että ensi
vuoden talousarvioon osoitetaan perusväylänpitoon
määrärahat, joilla voidaan varmistaa
väyläverkon turvallisuus ja toimivuus — siis
turvallisuus ja toimivuus. Haluan nähdä, tuleeko
ensi vuoden budjettiin määräraha, ja
jos ei tule, niin kysyn, mitä eduskunta tekee, jos ei tule,
vaikka sitä nyt edellytetään.
Kuntien taloudesta todetaan mietinnössä, että valiokunta
ei pidä leikkauksia perusteltuina. Siis valiokunta ei pidä niitä perusteltuina.
Luonnollinen seuraus tästä tulisi olla se, että hallitus
luopuu näistä leikkauksista, jos eduskunta ei
pidä näitä leikkauksia perusteltuina.
Valiokunnassa todetaan myöskin, että leikkauksilla
vaikeutetaan kuntien mahdollisuuksia suoriutua terveyspalveluista.
Ajatelkaa, eduskunnan valtiovarainvaliokunta, joka on kuullut asiantuntijoita,
toteaa, että kunnille tulee mahdottomaksi suoriutua terveyspalveluista.
Aivan kauheaa, keskeinen tehtävä kunnilla!
Valiokunta myöskin edellyttää, tai
oikeastaan pitää tärkeänä,
että vuonna 2008 toteutetaan täysimääräiset
indeksitarkistukset. Haluan nähdä, toteutuuko
se. No, silloin ovat vaalit jo takanapäin ja voidaan sanoa,
että se on uuden hallituksen tehtävä.
Olisi kyllä ollut parempi, että valiokunta olisi
todennut, että vuonna 2007; silloin tämä olisi
kaatunut istuvan hallituksen niskaan.
Kaikkein köyhimmistä valiokunta viittaa viime
vuoden talousarviokeskusteluun, jossa eduskunta totesi, tai oikeastaan
edellytti, että hallitus tekee tarvittavat toimenpide-ehdotukset
kaikkein vähävaraisimpien kansalaisten elämäntilanteen
helpottamiseksi. En minä löydä menokehyksestä mitään
tällaista, vaikka eduskunta muutama kuukausi sitten sitä hallitukselta
edellytti.
Rakenteellisesta työttömyydestä eduskunta totesi
muutama kuukausi sitten, että tarvitaan voimakkaita toimenpiteitä;
muutoin uhkana on, että Suomen talous ajautuu kehitysuralle,
jolla työttömyys edelleen kohoaa ja hyvinvointiyhteiskunnan
rahoitus vaikeutuu. Siis jos ei voimakkaisiin toimenpiteisiin ryhdytä,
niin — eduskunta yksimielisesti totesi — tämä voi
johtaa siihen, että Suomi ajautuu urille, joilla työttömyys kohoaa
ja hyvinvointiyhteiskunnan rahoitus vaikeutuu. Miksi hallitus ei
tänä päivänä ole ottanut huomioon,
että tulisi ryhtyä voimakkaisiin toimenpiteisiin,
ettei näin vaan pääsisi tapahtumaan?
Kehitysyhteistyömäärärahoista:
Valiokunta pitää välttämättömänä,
niin kuin kuulimme, että pysytään sitoumuksissa,
ja muistan asiantuntijakuulemisista, kun eräs asiantuntija
totesi, että Kofi Annan on ilmoittanut, että YK:n
turvallisuusneuvoston jäseneksi pääseminen
edellyttää, että maa pysyy niissä sitoumuksissa,
mitä maa on kehitysyhteistyöpolitiikassa antanut,
eli tämmöinen otetaan kriteeriksi turvallisuusneuvostoon pääsemiseksi.
Nyt voi tietenkin kysyä, (Puhemies koputtaa) eikö tämä ole
niin tärkeä asia, että tuohon pitäisi
ryhtyä.
Puolustusmäärärahoista asiantuntijat
totesivat, että jos mennään lisäleikkauksiin,
niin tämä on melkoinen isku puolustuksemme uskottavuudelle
ja sitä on myöhemmin vaikea korvata.
Ensimmäinen varapuhemies:
(koputtaa)
Ed. Kallis, on sovittu, että ryhmäpuheenvuoron
pituus on 10 minuuttia.
Aivan oikein. — Herra puhemies! Minä lopetankin
tähän toteamalla, että oikeastaan olisi pitänyt
esittää epäluottamuslause, mutta nyt
tulee vakava varoitus, ja esitän, että valiokunnan mietinnön
ensimmäisessä vastalauseessa olevat perustelulausumat
hyväksyttäisiin yksimielisesti.
Raimo Vistbacka /ps(ryhmäpuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! (Ed. Ala-Nissilä: Miksei presidenttiehdokas
Soini ole puhumassa!) — Ed. Ala-Nissilä, ed. Soinia
ei ole vielä nimetty.
Arvoisa puhemies! Jos ei ollut valtioneuvoston selonteon teksti
kehyksistä vuosille 2006—2009 miellyttävää luettavaa,
niin sitä ei pääosin ollut myöskään
valtiovarainvaliokunnan enemmistön mietintöön
muokkaama teksti. Joissakin kohdissa teksti oli toki lupaavaa, mutta
enemmistö ei näytä edellyttävän
hallitukselta mitään lisäyksiä kehyksiin,
eli täytyy ihmetellä erityisesti hallituspuolueitten
puheitten ja tekojen ristiriitaa.
Nykyisen hallituksen pienempien epäonnistumisten keskeltä erottuu
eräänä suuresti huolestuttavana jäävuoren
huippuna edelleen työllisyyspolitiikka. Nyt käsiteltävässä selonteossa
hallitus myöntääkin epäonnistuneensa
työttömyyden vähentämisessä sekä työllisyysasteen
kohottamisessa. Todellisiin korjaustoimenpiteisiin aiotaankin ilmeisesti
panostaa voimia vasta sitten, kun huomataan laiminlyöntien
vaikuttavan hallituspuolueiden gallupkannatukseen.
Valitulla virhelinjalla tunnutaan jatkettavan jääräpäisesti
edelleen. Tästä kertoo nyt käsiteltävä valtiontalouden
kehyspäätöskin korutonta kieltään.
Sehän sisältää muun muassa arvion,
että valtion budjettitalouden piiristä jää eläkkeelle
tai siirtyy muiden työnantajien palvelukseen vuoteen 2011
mennessä noin 35 000 henkilöä.
Hallituksen päätöksen mukaan avautuvista
työpaikoista täytetään keskimäärin
puolet. Tämä merkitsee 17 500—18 000
työpaikan vähenemistä valtionhallinnosta
seuraavan kuuden vuoden aikana. Määrä on
yli 14 prosenttia valtion vuoden 2004 henkilöstömäärästä.
Päätös lyö korville pääministeri
Vanhasen hallituksen työllisyystavoitteen toteuttamista
valtiosektorilla. Lisäksi edellytetty henkilöstön
vähentäminen aiheuttaa suuria ongelmia ministeriöiden,
virastojen ja laitosten tehtävien hoidossa. Jäljelle
jäävän henkilöstön
työkuormituksen kasvaessa kohtuuttomaksi on seurauksena
lisääntyviä ylirasituksesta johtuvia
terveysongelmia. Tämä puolestaan johtaa virastojen
palvelukyvyn heikkenemiseen.
Arvoisa puhemies! Niin valtiovarainvaliokunnan enemmistö kuin
valtioneuvostokin korostavat selonteossaan monin kohdin lisärahan
tarvetta, mutta eivät kuitenkaan ole tulevien vuosien kehyksien
osalta luvanneet käytännössä juuri
mitään lisää. Jo pelkästään
sillä, että liikenteeltä perittävät
maksut ja verot ohjattaisiin edes osin takaisin tieverkon ylläpitoon,
luotaisiin merkittävä määrä uusia
työpaikkoja. On muistettava, että verokertymä liikennesektorilta
on vuositasolla lähes 4 miljoonaa euroa. (Ed. Ala-Nissilä:
Miljardia!) Siitä vain murto-osa palautuu tieverkon kehittämiseen
ja ylläpitoon. Olisikin mielestämme perusteltua
muuttaa käytäntöä siten, että esimerkiksi
määrätty osa polttoaineverosta ohjattaisiin
tiestön parantamiseen. Tieverkon osalta tilanne on pahentunut
hälyttävästi viimeiset kymmenen vuotta.
Sinä aikana liikennemäärät ovat kasvaneet
kuitenkin noin 30 prosenttia, mutta tiestön rahoitus on
vähentynyt ostovoimalla mitattuna kolmanneksen. (Ed. Ala-Nissilä:
Oliko liikenneministeri Vistbackan aikana paremmin?) — Kyllä,
ed. Ala-Nissilä, monta kertaa paremmin.
Tiestön ja liikenneyhteyksien toimivuudella on laajaa
kansantaloudellista merkitystä. Jo nyt teollisuuden ja
kaupan kustannuksista kymmenesosa syntyy kuljetuksista. Heikkenevä tiestö nostaa
näitä kustannuksia entisestään.
Tiestön kunnossapito on myös osa aluepolitiikkaa,
sillä on suuri merkitys haja-asutusalueiden asuinmahdollisuuksiin,
yrittämiseen sekä maa- ja metsätalouteen.
Arvoisa puhemies! Nyt käsiteltävässä selonteossa
ei näy myöskään helpotusta kuntien
heikkenevään tilanteeseen. Kuntien yhteenlasketut
vuosikatteet alenivat edelleen vuonna 2004, mikä ilmenee
Kuntaliiton keräämistä kuntien tilinpäätöstiedoista.
Näiden tietojen mukaan negatiivisen vuosikatteen kuntien
määrä kasvoi 137:ään, kun
tällaisia kuntia vuonna 2003 oli 63. Vaikka tilanne on
hälyttävä, valtioneuvoston selonteossa
tyydytään tarjoamaan kunnille lähinnä kosmeettisia
uudistuksia ja rahan sijaan perinteistä lämmintä kättä.
Luvattu valtionosuuksien kokonaisuudistuskin on kutistunut järjestelmän
joidenkin osien tarkistuksiksi. Käytännössä tämä merkitsee
sitä, että vain muutamiin kunta—valtio-suhteen
ongelmiin etsitään ratkaisua.
Tässäkin yhteydessä on syytä muistaa,
että hallitus on ottanut rahapulassa kituvilta kunnilta yhteensä 194
miljoonan euron pakkolainan ajettuaan eduskunnassa läpi
päätöksen lykätä lakisääteisestä kustannustenjaon
tarkistuksesta aiheutuvat maksatukset pääosin
tuleville vuosille. Kuntien tilannetta heikentävät
entisestään myös niiden vastuulle kaadetut
uudet velvoitteet ja tehtävät. Näitä ovat
muun muassa hammashuollon laajentaminen, koululaisten iltapäivätoiminta
ja hoitotakuu, jonka käynnistämiseen annettua
lisärahaa hallitus nyt leikkaa kunnilta ainakin kahdelta
ensimmäiseltä vuodelta, mitä ed. Kuoppa välihuudossaan
ilmeisesti tarkoitti. Lisäksi kunnat joutuvat maksamaan,
pääosin, toteutetut kotihoidon tuen korotukset
sekä osittain työmarkkinatuen uudistuksen, jolla
osavastuu työttömistä siirretään
kunnille.
Arvoisa puhemies! Kurjistuva kuntatalous merkitsee lisääntyvää ahdinkoa
etenkin vähempiosaisille kansalaisille. Hallitushan on
nimenomaan ilmoittanut kiinnittävänsä erityistä huomiota
kaikkein vähävaraisimpien ihmisten aseman parantamiseen.
Valitettavasti kauniit lupaukset näiltäkin osin
ovat jääneet lähes yksinomaan paperiversioiksi
juhlapukujen taskuun ilman konkreettisia toimenpiteitä.
Etenkin veteraanien, työttömien, pieneläkeläisten,
pitkäaikaissairaiden, vammaisten sekä lapsiperheiden asema
heikkenee nyt esitetyillä linjauksilla ja arvovalinnoilla
entisestään. Perussuomalaisten ehdotukset muun
muassa perustyöttömyysturvan, pienimpien eläkkeiden,
lasten kotihoidon tuen sekä opintotuen korottamisesta ovat
kaikuneet kuuroille korville. Lisäksi olemme esittäneet, että edellä mainittujen
kansalaisryhmien verosta vapaan tulon ylärajaa olisi tullut
edelleen korottaa, jolloin näiden ostovoima paranisi ja
se puolestaan lisäisi kulutuskysyntää sekä edistäisi työllisyyttä.
Arvoisa puhemies! Hallituksen linjan epäoikeudenmukaisuutta
puolestaan korostaa se, että muutaman kymmenentuhannen
rikkaimman maksamaa varallisuusveroa on kevennetty ja se aiotaan
kokonaan poistaa ensi vuodesta alkaen. Kyse ei ole todellakaan mistään
pikkusummista tässä tulosopimuksen sumuverhoon
piilotetussa yllätysehdotuksessa, vaikka toisin on väitettykin.
(Ed. Ala-Nissilä: On se pikkusumma. Se on hallitusohjelmassakin!) — Se
on hyvä, että se on ed. Ala-Nissilän
mielestä pieni summa. — Tämäkin
ehdotus osoittaa hallituksen välinpitämättömyyden
vähäosaisia ja vaikeuksissa olevia kansalaisia
kohtaan.
Arvoisa puhemies! Hallitus lupaa tulevinakin vuosina rikkaille
lisää rahaa ja verohelpotuksia, köyhemmille
kansalaisille vain keppiä ja kapenevaa leipää.
Perussuomalaiset eivät voi hyväksyä tällaista
eriarvoisuutta tietoisesti lisäävää linjaa. Hallituksen
valitsema edesvastuuton ja lyhytnäköinen tie johtaa
väistämättä umpikujaan. Sen
tilalle olisikin kiireesti valittava perussuomalainen toimintamalli,
jossa kaikille suomalaisille annetaan mahdollisuus kohtuulliseen
toimeentuloon ja ihmisarvoiseen elämään
ja tulevaisuuteen asuinpaikasta ja elinolosuhteista riippumatta.
Valtiovarainministeri Antti Kalliomäki
Puhemies! Arvoisat kollegat! Kiitoksia kehuista ja kiroistakin.
Molemmat lämmittävät, varsinkin kirot,
silloin kun oppositio niitä esittää.
Silloinhan voi arvioida, että ainakin tässä jotenkin klonkkaa,
kohtuullisella tolalla asiat ovat. (Ed. Pulliainen: Niin, mitättömyyksiä ei
mainita!)
Valiokunnan puheenjohtaja aloitti ansiokkaasti kehumalla hallituksen
talouspolitiikkaa ja sen tuloksia. Hän teki sen sivistyneesti,
mutta kyllä tietysti puheenvuoron loppuosa kertoi sen, että ei
sellaista julkista hyödykettä kuin ilmaiset kiitokset
ole politiikassa olemassakaan. Mutta kuitenkin kiitoksia siitäkin
ja valiokunnalle ansiokkaasta työstä. (Ed. Pulliainen:
En millään ymmärrä, mistä nyt
kiitetään, mutta ehkä se kohta kuullaan!) — Ed.
Pulliainen, olen lukenut mietinnön ja tullut siihen tulokseen,
että valtiovarainvaliokunta tukee hallituksen kehysehdotusta,
ja yhdessä mietintö ja hallituksen kehysehdotus
antavat linjaviitat varsin tasapainoiselle etenemiselle talouspolitiikassa,
työllisyydessä, koko tässä budjettikokonaisuudessa,
sen kaikessa laajuudessa.
Hallituksen puolellahan kehyspäätöksen
painopisteet on voimakkaasti kohdistettu. Ne on oikeastaan kohdistettu
kolmeen keskeiseen alueeseen tällä kertaa. Ensinnäkin
on talouden kasvupotentiaalin vahvistaminen, jossa tietenkin työllisyys
on se ykkösasia. Tämän päivän
tuoreet luvut kertovat siitä, että työllisyys
etenee nyt sillä uralla, jota olemme pitkään
tavoitelleet. Tuo ura toteutuessaan kyllä vie siihen maaliviivaan,
johon tavoitteet on asetettu. Tähän liittyy tietenkin koulutus,
tutkimus, tuotekehitys, koko tämä sektori, jossa
panostuksia tehdään koko kehyskaudella ja ensi
vuoden budjetissa myöskin muistaen, että jo tulopoliittisen
sopimuksen yhteydessä tehtiin tältä osin
mittavia päätöksiä.
Toinen painopistealue on se, jota täällä on
moneen kertaan tänään julistettu, kaikkein
vähävaraisimpien aseman parantaminen. Lopulliset
päätökset tehdään tietenkin
budjettiriihessä hallituksen puolelta kesällä.
Kuitenkin jo nyt työllisyysalueella on työmarkkinatukeen
liittyvä uudistuspaketti päätetty tehdä.
Se tiedetään, mitä sieltä tulee.
Se on merkittävä vähävaraisten
asemaan liittyvä toimenpide, enkä väheksyisi
myöskään tulopoliittisen sopimuksen mukaista
muutosturvakokonaisuutta, joka työttömien ja lomautettujen
kannalta on äärimmäisen tärkeä,
liittyy tähän kokonaisuuteen. Hallitus valmistelee
kesäksi myöskin ennen kaikkea sosiaalipolitiikan
alueella toimivaa kaikkein vähävaraisimpien asemaa vahvistavaa
pakettia.
Ryhmäpuheenvuoroissa oli minusta oikeastaan hyvää se,
missä hallituskin nyt erityisesti on liikkeellä,
elikkä painotetaan tiettyjä asioita. Tällainen
pyrkimys on välttämätöntä sekä hallituksessa
että eduskunnassa, ja eduskuntakin ja valtiovarainvaliokunta
mietinnössään minusta tätä ansiokkaalla
tavalla harrastaa. Huonoa on sitten se, että kuitenkin
kehykset paukkuvat niin, että kauaksi kyllä kuuluu,
ja siihen asiaan joudumme jatkossa koko ajan palaamaan.
Ryhmäpuheenvuoroissahan oli monenlaisia virityksiä.
Siellä oli vähän tämmöistä runollistakin
otetta, ed. Rossi varsinkin siinä kunnostautui. Ehkä voisi
tätä runonpoljentaa tässä jatkaa muistuttamalla
maailmankirjallisuuden tunnetusta runoilijasta Kiplingistä,
joka tällaisella uudistusten, suuren yhteiskunnallisen
kehityksen, tiellä kulkevassa etenemisessä kehottaa
astumaan varovasti, kuten hän sanoo, "muuten Mambo-Sambo
teidät tuhoaa". En kerro, mikä runo on kyseessä — ottakaa
selvää. Mutta hyvä on kysyä,
kun nyt budjettipolitiikkaa puhutaan ja tehdään,
missä piilee tämä Mambo-Sambo, se, jota meidän
pitää välttää. Totuus
on se, että kyllä se piilee hallitsemattomassa
menokehityksessä valtion budjetin osalta ja sitä mukaa
valtiontalouden kasvavassa vajeessa. Olemme tekemässä tämän
vaalikauden viimeisinä vuosina vajetta, johon emme ole
pyrkineet. Se on meille ongelma, ja jos emme sitä hallitse,
niin seuraava paikka on sitten kuluttajien luottamus, (Ed. Kallis: Äänestäjien
luottamus!) jossa se synkkä näkymä on, sitä emme
voi menettää. Jos menetämme sen, niin
ostovoimastakin huolimatta tulee noutaja nopeasti, koska ostovoima
ei silloin kanavoidu kotimaiseen kysyntään, kuten
on tähän saakka tapahtunut, mikä on ollut
aivan ratkaiseva tekijä kasvun potentiaalin vahvistumisessa
ja talouden kasvuluvuissa, jotka tällä hetkellä ovat
suotuisia.
Samoin kyse on tietysti myöskin yritysten luottamuksesta.
Sen heikkenemisessä piilee suuret vaarat. Meillä ei
ole varaa siihen, koska investoinnit eivät lähde
liikkeelle, jos yritykset eivät luota politiikan tekemiseen,
valtiontalouteen, eduskunnan ja hallituksen toimintaan. Ja tietenkin
sitten tässä kaikessa on julkisen sektorin velkaantumisen
kiihtymisen uhka.
Eikä tässä tietenkään
kaikki. Myöskin kansainvälinen kehitys on otettava
huomioon. Sieltä voi sanoa, että luvuissa näkymä ei
ole huono, kohtuullista kasvua on odotettavissa. Sille on olemassa
edellytyksiä, mutta erittäin suuria riskejä on
näköpiirissä, taikka oikeastaan lähes
sylissä jo: öljyn hinta tietenkin hyvin konkreettisena,
maailmantalouden epätasapaino Yhdysvaltain vaihtotaseen
vajeesta johtuen ennen kaikkea sekä näistä seuraava
korkojen nousun mahdollisuus ja vielä nimenomaan hallitsemattoman
korkojen nousun mahdollisuus. Kyllä kriisiskenaario maailmantaloudessa
on se, että Yhdysvaltain vajeen rahoitus hankaloituu ja
se johtaa silloin dollarin voimakkaaseen heikkenemiseen ja korkojen
jyrkkään nousuun. Kysymys on siitä, kuinka
kauan ja missä muodossa sijoittajat luottavat siihen, että kun
he ostavat dollareita, niin se sijoitus on kannattava ja kannattavampi
kuin jokin muu sijoitus. Kyse ei ole pelkästään
keskuspankeista, vaan ehkä vielä enemmän
ja konkreettisemmin ja hankalammalla tavalla normaaleista markkinoilla
toimivista suurista sijoittajista, jotka tähän
saakka ovat rahoittaneet tuon vajeen Yhdysvalloissa.
Korkojen nousu olisi todella jyrkästi tapahtuessaan
erittäin hankala asia talouspolitiikalle meillä ja
muualla. Noin yleisesti ottaen tulisi tehdä erinäisiä asioita.
Ennen kaikkea finanssipolitiikan tervehdyttäminen kauttaaltaan
kaikkialla, myös meillä, on avainasia rahoitusmarkkinoiden toiminnassa.
Herkkiä kohtia ennen kaikkea asuntomarkkinoilla, sekä Suomessa
että Euroopassa ja laajemmin, tulisi tarkemmin vielä seurata
kuin tällä hetkellä tapahtuu, ja tietenkin öljymarkkinoiden
toiminnan tehostamisesta on kyse.
Puhemies! Pienessä Suomessa ja sen ylimmässä päätöksentekoelimessä eduskunnassa
olisi kyllä pahin virhe näiden näkymien
edessä valita tuollainen "antaa palaa" -asenne, että jos
kasvua on, näkymä on kohtuullinen, niin siitä vaan. (Ed.
Pulliainen: Bensa loppuu!) Tämä on varoitus. En
tarkoita, että näin olisi tapahtunut. Mietintö on
kirjoitettu ihan järjen kanssa, mutta astukaamme siis tässä Kiplingin
hengessä kuitenkin varovasti uudistustemme tiellä.
Valtiovarainvaliokunta mietinnössään
pistää painoa ihan niin kuin pituudellakin mitaten
pariin asiaan. Liikennepuoli on hyvin näyttävästi esillä.
Sehän ei tietenkään ole uusi asia eikä kenellekään
varmasti yllätys. Ei tässä maassa ole sodan
jälkeen istunut sellaista eduskuntaa, joka olisi ollut
sitä mieltä, että liikennerahat ovat
riittävät. Näin ei ole ollut eikä tule
olemaan, ja sen syyn kaikki tietävät. Me olemme
jokainen jostain kotoisin. Hallituksen puolella liikenneinfra on
kuitenkin ollut painopistealue ja nimenomaan sillä tavalla,
että sinne on jopa kehykset ylittäen pyritty ohjaamaan
kipukohtiin lisärahoitusta, viimeksi tupon yhteydessä.
Kun tupo antoi rakenteellista liikkumavaraa lisää,
oltiin valmiit toimimaan tällä tavalla. Tässä liikenneministeri
on tehnyt ansiokasta valmistelutyötä, ja herkällä tunnolla
hallitus jatkossakin tätä sektoria tietenkin seuraa.
Mutta meidän on myöskin kaikkeen siihen liittyen,
minkä tuossa aiemmin sanoin, välttämätöntä arvioida
koko ajan kehysten kestävyyttä.
Toinen alue, johon näköjään
kiinnostusta on ja aiheellisesti, on kehitysyhteistyö.
Siitäkin valiokunta mietinnössään
kertoo. Meillä on täällä huomenna
keskustelu. Tässä yhteydessä sanon vain
sen, että tällaisessa pohjoismaisessa hyvinvointivaltiossa
kuin Suomi kehitysyhteistyön kestävä perusta
lepää juuri tässä hyvinvointivaltiossa,
sen toimivuudessa, sen kestossa, sen rahoituspohjassa, ja se meidän
on koko ajan ja tärkeällä tavalla huomioitava.
Meillä ei ole varaa sellaiseen tilanteeseen kuin 15 vuotta
sitten tapahtui, jolloin meillä oli muutaman kuukauden ajan
kyllä YK:n tavoiteura käsissämme, 0,8
lähes käsissä, mutta lama romautti kaiken.
(Ed. Tiusanen: Ei se siihen kaatunut, siihen kehitysyhteistyöhön!)
Eli hyvinvointivaltion toimivuus on taattava. Sen moottori on
työllisyys. Meidän ongelmamme suhteessa Ruotsiin,
Tanskaan ja Norjaan on siinä, että meillä ei
ole tämä moottorin osa, työllisyys, sellaisessa
kunnossa kuin niissä. (Ed. Kallis: Miksi siellä on
niin hyvä työllisyys?) Jos me pistämme
Ruotsia vastaavasti aktiivisiin työllistämistoimiin
rahaa, me pääsemme kyllä työttömyysasteessa
hyvin nopeasti lähelle Ruotsin tasoa, mutta se tarkoittaa
valtiontalouden rajua riskeeraamista eikä se ole silloin
mikään kestävä pohja esimerkiksi
kehitysyhteistyölle ja sen rahoitukselle. Tarkoitan sitä,
että meidän on tämän asian hoitamiseksi
kyettävä pitämään menomme ja
tulomme tasapainossa ja vielä sillä tavalla menot
ja tulot rakenteellisesti oikeassa kurssissa, että se samalla
vahvistaa tätä hyvinvointivaltion pohjaa ja sopimusyhteiskunnan
toimivuutta. Kysymys on sitten arvostuksista, erityisesti sitten, kun
hyvinvointivaltiolla kestoa on, mutta kyllä tälläkin
hetkellä jo tässä vaiheessa.
Minun mielestäni, kun katsoin tätä mietintöä vastalauseineenkin,
tässä istuvassa oppositiossa ei ole vastuuntuntoa
tästä arvostuslähtökohdasta.
Kun haluamme sijoittaa kehitysyhteistyöhön, niin
sitten pitää arvostaa sitä sillä tavalla,
että sinne voidaan todella myöskin sijoittaa.
Se ei ole mitään helppoa politiikkaa. Silloin
puhutaan myöskin näistä budjettikehyksistä.
Pitää mennä sen verran itseensä,
että sitten on kanttia myöskin kertoa, mistä voidaan
ottaa pois.
Itse uskon vakaasti, että meillä on mahdollisuus
kehitysyhteistyörahoituksessa edetä sillä tavoiteuralla,
jonka olemme asettaneet, mutta totta kai, kun kasvua on enemmän
kuin ennakoitiin tuolloin, kun tähän ryhdyttiin,
se ei ole helppoa. Mutta jos arvostamme oikealla tavalla kehitysyhteistyötä,
niin silloin hallitus ja eduskunta voivat tehdä asianmukaisia
päätöksiä. Uskon, että hallitus
tulee myöhemmin tähän asiaan palaamaan.
Mutta, niin kuin sanottu, puhemies, huomennahan tästä asiasta
keskustellaan ja voidaan varmaan mennä paljon syvemmälle
tuohonkin asiaan.
Ensimmäinen varapuhemies:
Tässä vaiheessa sallin vastauspuheenvuorot,
joita voi pyytää nousemalla seisomaan ja painamalla
V-painiketta.
Olavi Ala-Nissilä /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Todella, jos ajattelemme näitä viittätoista
vanhaa euromaata, kansantalouden kasvussa me olemme kakkonen Irlannin
jälkeen ja julkistaloudessa kakkonen Luxemburgin jälkeen.
Tilanne ei ole huono. Itse uskon, että tänäkin
vuonna valtiontalous tulee olemaan tasapainossa. (Ed. Kallis: Juuri
sen takia meillä on varaa!)
Puhemies! Mitä eduskunta nimenomaan haluaa tässä?
Me haluamme tämän liikenneinfran budjettikäsittelymenettelyn
muuttaa sillä tavalla, että löytyy lisää resursseja
liikenneinfraan 365 miljoonaa euroa. Me haluamme myöskin
budjettikäsittelymenettelyä muuttaa sillä tavalla,
että kun viime vuonna jäi käyttämättä 450
miljoonaa euroa menokehyksen alaisia menoja, tämä liikkumavara
käytetään näihin kipukohtiin
myöskin. Näin ollen me voimme menokehysten puitteissa
edetä ja tehdä sellaisia ratkaisuja, että nämä välttämättömät
kipukohdat myöskin hoituvat.
Tuija Nurmi /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kun kuuntelee valtiovarainministerin puhetta,
tulee mieleen, että kuntatalous ei elvy leikkaamalla. Kun
ajattelee, että sosiaali- ja terveyspuolella kuntien menoissa
kuitenkin puolet on näitä menoja, niin pitäisi
katsoa se, että näitten terveydenhuollon tapausten
eli terveydenhoitopuolen potilaiden läpimenoaikoja on lyhennettävä.
Säästöt ovat siinä, että parannusta tapahtuu
inhimillisesti niin henkisessä hyvinvoinnissa kuin fyysisessäkin
hyvinvoinnissa. Nyt selonteossa, minkä hallitus on antanut,
ei anneta mitään eväitä eikä mitään
toimenpide-ehdotuksia tuottavuutta tehostavaan toimenpiteeseen tai
edes harkita, että siihen ryhdyttäisiin.
Matti Saarinen /sd(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Ensinnäkin haluan kiittää hallitusta
siitä, että se on taipunut veikkausvoittovarojen
jaon eli niin kutsutun jakosuhdelain osalta myönteiseen
ratkaisuun ja ei se sattunut kehenkään kipeästi.
Onnittelen hallitusta.
Kysyisin ministeriltä kahteen asiaan vielä kommenttia.
Kun valtiontalouden näkymät arvioidaan kovin varovaisesti
tässä selonteossa ja kuntatalouden tulevaisuutta
optimistisesti, mikä on teidän perusteenne tälle
näkökulmalle? Esimerkiksi valtion omaisuuden myyntitulot
näyttäytyvät siellä läpi
koko kehyskauden 400 miljoonan euron tasoisina. Toinen asia koskee
vähenevää valtion henkilöstömäärää.
Minkälaisia suunnitelmia hallituksella on henkilöstöpolitiikan
ja myöskin laitosten ja virastojen selviytymiskyvystä,
jos henkilöstön määrä laskee
tosiaan noin jyrkällä käyrällä kuin
selonteossa mainitaan?
Mikko Kuoppa /vas(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Vanhasen—Kalliomäen hallitus
palkitsee rikkaat verohelpotuksilla; köyhät lyödään
sen sijaan kyykkyyn, siellä ei köyhille ole juuri
mitään tullut eikä paljon ollut tulossakaan.
Tämä tietenkin sopii tähän Vanhasen
hallituksen oikeistolaiseen linjaan. Pyrkiessään
kepun puheenjohtajaksi vuonna 2002 Vanhanen esitti, että kepu
ryhtyy köyhäin asiasta enemmän yrittäjien
asialle, ja se kyllä tosiaan näkyy hänen poliittisessa
linjassaan. Veropolitiikka on samaa kuin kokoomuksen veropolitiikka,
ja myöskin talouspolitiikassa tämä linja
näkyy: kuntia kuristetaan entisestään.
Nyt sitten nämä porvaripuolueet syleilevät
toisiansa yhteisellä presidenttiehdokkaalla, niin että kuola
valuu jo nyt.
Markku Rossi /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! En puutu tuohon edelliseen hauskaan
puheenvuoroon, olkoon sitten toisissa saleissa. Mutta, muutoin,
opposition puheenvuoroissa tämän kehysselonteon
yhteydessä jäi kyllä yllättävän
vähälle tämä työllisyystilanteen
paranemiskysymys: 23 000 työtöntä vähemmän
kuin vuosi sitten. Se tekee satoja miljoonia euroja myös
valtiontaloudessa säästöä, mikä on
hieno asia, puhumattakaan työllistettyjen kannalta tilanteen
kehittymisestä. Lähestymme tämän
vuoden aikana 68 prosentin työllisyysastetta, mikä on
erittäin merkittävä asia. Tässä suhteessa
kyllä on todettava, että hallitus on tehnyt hyvää työtä.
Mutta, arvoisa puhemies, miten sitten valtiovarainvaliokunnan
kehysmietintöön ja sen lausumaan tulee suhtautua?
Siinä ei tietysti ole kahta sanaa sanottavana eikä varjonyrkkeilyä;
se on selkeä lausuma, jossa todetaan juuri kehysten elinkaarimallin
muuttaminen niin, että meillä on tämän
kehyksen puitteissa enemmän budjetoituna rahaa uusien liikennehankkeiden
eteenpäinsaattamiseen. Tähän haluan valtiovarainministeriltä myös
vahvistusta.
Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tämä on varmasti hieno päivä,
koska tässä salissa aikuiset miehet siteeraavat
runoja. Olisi mielestäni kuitenkin hyvä, että myös
myönnettäisiin, että siihen vajeeseen
ja alijäämään, johon tällä kehyskaudella
päädytään, on pyritty. Se on
ollut tietoista politiikkaa. Se todetaan myös valiokunnan
mietinnössä, että siihen vajeeseen päästään
nimenomaan sen takia, että verotuotot vähentyvät
tehtyjen veronalennusten johdosta.
Bjarne Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! On aivan selvä asia, että jos
meillä on talouskasvua ja vaihtotaseen ylijäämää,
niin Suomen mahdollisuudet hoitaa nämä kipupisteet,
vaikeat asiat, paranevat. Se on täysin selvä asia.
Minä en ymmärrä sitä, kun valtiovarainvaliokunta
sanoo, että jos oppositiopolitiikkaa noudatettaisiin, niin
se olisi valtavia lisämenoja ja suurin piirtein olisimme
hukassa. Jos katsotte esimerkiksi, mitä kristillisdemokraattien
puheessa todettiin, niin todettiin, että hyvin menee, rahaa
tulee enemmän, ja kun rahaa tulee enemmän, miksi
me emme voisi silloin poistaa nämä ongelmat eivätkä ne
ongelmat nyt niin hirmu paljon rahaa vaadi. Tutustukaa niihin meidän perustelulausumiimme,
niin huomaatte, että loppujen lopuksi aika pienistä summista
on kysymys.
Mitä tulee kehitysyhteistyörahoihin, niin
minkä takia Suomi sitoutuu johonkin (Puhemies koputtaa)
ja sitten myöhemmin sanoo, että ei ole varaa?
(Puhemies: Minuutti!) Jos nyt toteatte, että ei ole varaa,
niin ilmoittakaa, että me sanoudumme irti (Puhemies koputtaa)
siitä sitoumuksesta.
Raimo Vistbacka /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Ministeri Kalliomäki totesi
puheenvuorossaan, että hallitus on ottanut erääksi
painopistealueeksi liikennesektorin.
Arvoisa puhemies! Minä en kyllä nyt oikein ymmärrä ministerin
puhetta, taikka sitten jossakin muualla on vikaa, lähinnä sen
johdosta, että minkäänlaisia rahoituspäätöksiä väyläohjelman osalta
ei tehty kehysriihessä ja lisäksi edellytettiin,
että liikenne- ja viestintäministeriö säästää lisää 11
miljoonaa euroa. Miten tämä yhtälö voi olla
mahdollinen, että silloin on painopistealueena nimenomaan
liikennesektori? Ja eräs asia myöskin siinä:
Mitä järkeä on siinä, että pidetään tiestö huonossa
kunnossa, jolloin se aiheuttaa ylimääräisiä rasitteita
käyttäjille, yrittäjille ja myöskin
tienpitäjälle eli Tiehallinnolle? Näin
ainakin meille liikenne- ja viestintävaliokunnassa kerrottiin
asianomaisten taholta, että tällainen politiikka
johtaa todella siihen, että enemmän menee rahaa
vaan ylläpitoon, kun ei perusparannuksia pystytä tekemään.
Maija-Liisa Lindqvist /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Talouden kasvu ja työllisyyden paraneminen
ovat tulosta hyvin johdonmukaisesta hallituksen politiikasta, ja
nyt ei ole todellakaan syytä levätä laakereillaan,
vaan jatkaa tätä tutkimusta, tuotekehitystä,
koulutuksen kehittämistä ja sillä tavalla
luoda uutta yritystoimintaa ja todellisia työpaikkoja.
Sen lisäksi on kuntataloudessa tehtävissä hyvin
paljon uusien menetelmien, uuden teknologian käyttöönotolla tehostamista,
joka ei vie pois palveluita, vaan antaa entistä paremmat
palvelut ja tuo myös säästöjä.
Tätä haluaisin kysyä: Onko hallitus viemässä eteenpäin
tätä hankekokonaisuutta, jota on tällä hetkellä kehitetty
hyvin paljon hallituksen toimesta eri ministeriöissä?
Puhetta on ryhtynyt johtamaan toinen varapuhemies
Ilkka Kanerva.
Jyri Häkämies /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Rossi tässä mainosti,
että hallituksen politiikalla päästään
68 prosentin työllisyysasteeseen ja että se olisi
hyvä saavutus. Nyt on hyvä muistaa, että me
emme voi tuohon asteeseen tyytyä, koska se tarkoittaa uusia
leikkauksia. Me olemme nyt aloittamassa leikkausten tietä näitten
kehysten käsittelyn yhteydessä. Valtiovarainministeri — hieman
alistuneesti — totesi, että vaje kasvaa, menotalous
ei pysy hallinnassa. Se on juuri seurausta siitä, että jos
työllisyydessä ei onnistuta, vaje kasvaa ja lisäksi
joudutaan leikkauksiin, eikä valitettavasti tuossa valtiovarainministerin
katsauksessa ollut uusia lääkkeitä, uusia
päätöksiä. Hallitus on alistunut, päätökset
on tehty, ja nyt odotetaan vain, ettei totuus valkene kansalle ennen
vaaleja.
Matti Ahde /sd (vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Minusta eduskunnan vastauksessa aivan oikein
korostetaan kehyksen tärkeää periaatteellista
merkitystä, mutta samalla kerrotaan, että se ei
ole vielä valmis täyttämään
niitä kehykselle asetettavia tarpeita, joita esimerkiksi
eduskunnalla ja Suomen kansantaloudella on. Mutta haluan kuitenkin
korostaa sitä, että tämä vastaus on
selkeä eduskunnan tahdonilmaisu raivata lisää tilaa
kehyksen sisälle, erityisesti täällä infran puolella,
ja esittää hallitukselle vakavan vetoomuksen harkita
uudelleen tätä elinkaarimallin rahoitusta ja tehdä siitä rahoitusinstrumentista
vertailukelpoinen normaaliin budjettirahoitukseen verrattuna. Sitä se
ei nyt ole. Tästä mielestäni syntyy sitä lisätilaa,
jota välttämättä tarvitaan kehitysyhteistyömäärärahojen
ja infran tarpeita tyydyttämään. Ne ovat
eduskunnan todella vakavat vastaukset ja toivomukset — vaatimukset, voisi
melkein sanoa — hallitukselle.
Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Valtiovarainministeri Kalliomäki
kehotti meitä etenemään Kiplingin viitoittamaa
tietä. No, hänhän oli oikein kunnon kolonialisti.
Mutta vielä tähän ed. Rossin kymmenen
minuutin vertaukseen, kun hän katsoi ilmeisesti kyhmyjoutsenen
pesänrakennusta Töölönlahdella:
kymmenessä minuutissa on sata ihmistä tällä planeetalla
kuollut lähinnä köyhyydestä johtuviin
tauteihin, sairauksiin ja huonoon juomaveteen ennen muuta. Kun Suomi
on lähinnä ulkomailla halunnut tuoda esiin tätä 0,7
prosentin tavoitetta kehitysyhteistyömäärärahoissa,
se ei ole kyllä reilua, että samalla ei oikeasti
pidetä siitä kiinni.
Tietysti meillä ei kuolla sillä tavalla, mutta
ei se suomalaista eläkeläistä paljon
tietenkään lohduta siinä mielessä,
jos ainoastaan se 7 euroa on se kädenojennus. Sitten on
se, että ei E18:aa saada itäiseltä osaltaan
esimerkiksi kuntoon. Silloin, niin kuin ed. Sinnemäki sanoi,
veropohjaa (Puhemies: Minuutti!) on kavennettu ja verotuloja on
vähennetty.
Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ministeri totesi äsken, että erityinen
ongelma on se, että jokainen kansanedustaja on jostain
kotoisin. Arvoisa ministeri, teidän politiikallanne ollaan
tilanteessa, että kansa ajattelee, että me emme
ole kukaan mistään kotoisin. Te kysyitte sitä,
missä on se teidän Mambo-Sambonne. Arvoisa
ministeri, te ette huomannut jälleen kerran, niin kuin
ette lähetekeskustelussakaan, että se teidän
Mambo-Sambonne on harmaassa ja mustassa taloudessa, jotka
vievät 2,5 miljardia euroa verotuloja valtiolta pois. Jos
ne olisivat tässä käytettävissä,
niin tästä kitinät olisivat kaukana.
Timo Soini /ps (vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Mumbo-jumbo on käsittääkseni
englantia ja merkitsee höpötystä ja pötypuhetta — tämä tiedoksi.
Sellainen höpötys ja pötypuhe on tietysti
vakaalle menolle vaarallista, aivan niin kuin totesitte. Mutta suurin
voittajahan tässä on cubalibreä kuunarin
kannella nauttiva raharikas, joka saa varallisuusveron anteeksi.
Se on hallituksen sosiaalinen linja. Kyllä tuli niin turvallinen
olo, kun keskustan Markku Rossi sanoi, että kaislikossa
suhisee, ja siihen kun yhdistää viime viikon pääkirjoitukset
kymmenvuotisen EU-jäsenyyden suitsutuksista, niin luulisi,
että on herännyt Yya-Suomessa, jossa kaikki on
erinomaisen hyvin ja minkäännäköisiä ongelmia
ei ole.
Kehitysapuun palaamme huomenna. Siinä tuemme tiukasti
niitä periaatteita, jotka te, valtiovarainministeri, juuri
sanoitte.
Ahti Vielma /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Rossi kehui täällä hallituksen
saavutuksena sitä, että on 23 000 työtöntä vähemmän
kuin vuosi sitten. Ed. Rossi, tällä vauhdilla
10—15 vuoden jälkeen on vielä niin paljon
työttömiä kuin oli silloin, kun presidentti Kekkonen
runnoi tähän maahan hätätilahallituksen — näin
tämä luku nyt menee oikeaan arvoonsa, 23 000,
vauhti on aivan liian hidas.
Ministeri Kalliomäki kertoi, että tämä valtiovarainvaliokunnan
mietintö tukee teidän kehystänne. Joko
te ette ole huolellisesti lukenut tätä mietintöä tai
sitten — anteeksi, ministeri — ymmärtänyt,
mitä täällä sanotaan, mutta
täällä sanotaan erittäin monessa
kohdassa juuri päinvastoin, esimerkiksi liikennerahojen
osalta, että jo vaalikauden alussa kehykset ovat olleet
liian pienet. Tämä on päinvastoin hyvin
kriittinen teidän esitykseenne nähden.
Kari Uotila /vas (vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Minä toistan myös sen kysymyksen,
minkä täällä ovat esittäneet
sekä valiokunnan puheenjohtaja Ala-Nissilä että monet muut
siitä, millä tavalla hallitus nyt aikoo reagoida
tähän valiokunnan ainoaan ponteen. Minä olisin
toivonut, että näistä muistakin tärkeistä kipupisteistä olisi
lausuman muodossa todettu, mutta tämä 365 miljoonaa
on oleellinen asia. Vai onko edelleen hallitus sitä mieltä,
että Eurooppa 18:lla, Lohja—Muurla-tiellä,
on aivan oikein, että hiekoituskustannukset ja aurauskustannukset,
jotka tulevat 20—24 vuoden kuluttua, sijoitetaan jo ensi
vuoden ja seuraavien vuosien menokehyksiin? Aikooko hallitus nyt
sitten toteuttaa tämän kehysmenettelyn korjauksen
tältä osin?
Samassa yhteydessä kysyn myöskin: Aikooko
hallitus reagoida näihin niin sanotussa leipätekstissä olleisiin
muihin vaatimuksiin muun muassa tämän 150 miljoonan
ylimääräisen leikkauspotin peruuttamisesta.
Pirkko Peltomo /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ministeri Luhtanen on esittänyt vuoden
2007 väylähankkeita jo ensi vuodelle. Liikenneinvestointiohjelmasta
yhdeksän hanketta odottaa vielä rahoituspäätöstä,
muun muassa Kakkostie välillä Pori—Vihti.
Ministeri Luhtanen edellyttää, että hallitus
tekee kesän budjettiriihessä näistä liikenneinvestoinneista
periaatepäätöksen. Mitä mieltä ovat
muut hallituksen jäsenet, jotka loistavat poissaolollaan?
Tiedän, kaivataan uutta rahaa.
Yllättäen ja pyytämättä Venäjä on
luvannut maksaa vanhoja velkoja Suomelle noin 130 miljoonaa euroa.
Tämä summa on verrattavissa valtion omaisuuden
satunnaisiin myyntituloihin. Eikö tämä kertaluontoinen
summa olisi nyt hyvä käyttää teiden
ja rautateiden kunnostamiseen sekä investointeihin? Tällähän
olisi myös alueellisesti työllistävä vaikutus.
Sari Sarkomaa /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Kyllä on aika uskomatonta,
valtiovarainministeri Kalliomäki, jos täällä tulkitaan,
että valtiovarainvaliokunta antaisi hallituksen kehyksille
tuen. Kyllä selkeästi tuli asiantuntijakuulemisessa
ja siinä keskustelussa, mitä koko valtiovarainvaliokunta
kävi läpi, esille se tosiasia, että tämä Vanhasen
hallitus on nopeasti tuhlannut edellisen hallituksen perinnön. Työttömyystoimet
polkevat paikallaan, kuntatalous kiristyy äärimmilleen.
Edellisen hallituksen aikana painopiste oli peruspalveluissa, ja
tällä hetkellä jokaisessa kunnassa joudutaan
leikkaamaan peruspalveluista. Tilanne on erittäin vakava,
ja kyllä se Mambo-Sambo on työllisyystoimissa
ja työttömyydessä. Se syö syövän
lailla yhteiskunnan voimavaroja. Tämä, että hallitus
on keskeisessä tavoitteessaan epäonnistunut, näkyy erittäin
kovalla tavalla tulevien vuosien kehyksissä tulevina vuosina
siinä, että me joudumme tekemään
rankkoja leikkauksia. Jo nyt leikataan hoitotakuusta, ja koko hieno
Kansallinen terveysprojekti, jota kokoomus ja sosialidemokraatit
ja muut hallitusyhteistyökumppanit veivät edellisellä vaalikaudella
eteenpäin, on nyt romuttumassa.
Kysynkin ministeri Kalliomäeltä: Mihin toimiin
hallitus ryhtyy, jotta kuntatalous tasapainotetaan ja luodaan mahdollisuudet
turvata kaikille tasapuolisesti peruspalvelut? Tähän
te ette ole vielä vastannut. Toivon, että vastaatte
tänään.
Anne Huotari /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Vasemmistoliiton vastalause perustuu vaihtoehtobudjettiin,
ja siinä mielessä se on vastuullinen. Sen sijaan
sosialidemokraattien ryhmä taas jälleen kerran
täällä lupasi köyhille asioita,
mutta ei toteuta niitä todellisuudessa kuitenkaan käytännössä.
Minusta se on aika vastuutonta. Oliko syynä se, että ministeri
Kalliomäki ei suostunut siihen, että köyhiä autettaisiin,
vai onko syynä keskustapuolue, että se ei halua
köyhiä auttaa?
Tässä näyttää hallituksella
olevan se linja, että raha ei riitä, ei maailman
köyhille, ei Suomen köyhille eikä edes
keskustalaisille Kainuun köyhille kunnille.
Maija Perho /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Valtiovarainvaliokunnan lausunnossa on todella
painokkaita näkökohtia ja huolestuttavia lukuja
kuntatalouden kehityksestä, muun muassa negatiivisen vuosikatteen
kuntien nyt jo suuri määrä ja sen kasvu.
Yksi osa tätä kuntataloutta ja kuntien velvoitteita
on opetus. Erilaisissa yhteyksissä korostetaan, kuinka
tärkeä menestystekijä Suomelle on osaaminen
ja koulutus. Mikä on valtiovarainministerin vastaus esimerkiksi
vantaalaisille tilanteessa, jossa joudutaan tekemään
erittäin valitettavia päätöksiä ryhmäkokojen
suurentamiseksi, erityisopetuksen vähentämiseksi?
Mikä on vastaus monille muille kunnille, joissa tämä sama
ongelma on, tilanteessa, jossa opetuksesta ikäluokkien
pienenemisen vuoksi säästyy? Hallitus on luvannut, (Puhemies:
Minuutti!) että nämä pienenemisestä johtuvat
säästöt käytetään
opetuksen laadun kohentamiseen.
Pekka Nousiainen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kuten täällä valiokunnan
mietinnössä todetaan, viime vuoden talousarviossa
varatuista määrärahoista vajaa 700 miljoonaa
euroa jäi käyttämättä ja
kehysmenettelynkin piirissä 450 miljoonaa euroa, ja täällä,
valiokunnan painopisteajattelua myötäillen, kuntatalous
ja liikenneinfra olivat ne keskeiset kaksi painopistettä.
Täällä on kuntataloudesta puhuttu hyvin
paljon ja todetaan, että kuntatalouden tila on huomattavasti
kireämpi kuin viime syksynä. Silloin viime syksynähän
tehtiin ratkaisut siitä, että kuntien ja valtion
välisen kustannustenjaon tasotarkistuksesta jäi
vielä seuraavalle vaalikaudelle 194 miljoonaa euroa. Onko
nyt, arvoisa valtiovarainministeri, mahdollista harkita sitä,
että kun liikkumavaraa on, niin tämä tasotarkistus, joka
on ollut siirtymässä, palautettaisiin vaalikauden
lopulla vielä kuntatalouteen, joka nyt kipeästi
kaipaa kohennusta, huomioiden, että 137 kuntaa kuitenkin
oli tekemässä viime vuodelta alijäämäistä vuosikatetta?
Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Sanon nyt ystävällisesti ed.
Perholle, että kun olin sivistysvaliokunnassa käsiteltäessä perusopetuslakia,
niin muut hallituspuolueet sosialidemokraattien johdolla olisivat
halunneet kirjata lain tasolle oppilasryhmien maksimikoot. Se kaatui
kokoomuksen vastustukseen.
Sosialidemokraattina olen tyytyväinen valtiovarainvaliokunnan
mietintöön. Nyt kun on jalkapallokausi alkamassa,
niin tässähän ollaan tekemässä kolme
maalia, kolme upeata maalia. Ryhmäpuheenvuorossa tuli esille
kaikkein vähävaraisimpien aseman parantaminen.
Me otamme sen tosissaan, kaikki hallituspuolueet yhdessä. (Ed.
Huotari: Missä ovat teot?) Meillä on myöskin
siinä hyvinvointipalveluohjelma vahvasti, ja sanomme rehellisesti
ulos sen, että me emme ole tyytyväisiä siitä,
että sairauspäivärahoja on supistettu.
Sitten piste iin päälle on infraohjelma, jolla
toivomme saatavan liikkumatilaa välttämättömiin
liikennehankkeisiin.
Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Meidän pitäisi ed. Rossin kanssa
olla 45 minuutin päästä Kuopiossa valtuustoryhmien
puheenjohtajina sopimassa Kuopion leikkausohjelmasta. Tekee mieli
todeta, että meidän oikeastaan pitäisi
olla siellä, koska ed. Rossin puheenvuoro, jos hän
olisi sen pitänyt siellä, olisi tuonut edes vähän
huumoria siihen tilaisuuteen. Muuten on kovin murheellista jopa tämän
mietinnönkin lukien.
Ed. Saarinen, kiitän teitä siitä,
että näin vapun lähestyessä solidaarisuus
on palannut sosialidemokraattienkin puheisiin, näin teoriassa.
Toivomme, että se toteutuu myös käytännössä.
Kysyn vain, tuliko se sinne siksi, että vasemmistoliitto
on näitä kahta asiaa, jotka esittelitte, vaatinut
jo kaksi vuotta. Ette ole niihin tähän mennessä suostuneet.
Johtuiko se siitä, että nyt, kun varallisuusveron
poisto tuli, teidän sietorajanne ylittyi, ja onko keskusta
tulossa tähän mukaan?
Suvi Lindén /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Hyvällä logistiikalla on
talouden kehityksessä suuri merkitys, niin kuin valtiovarainvaliokunta
toteaa. Hallitus puhuu alueiden kehittämisen puolesta,
ja alueilla tehdään hartiavoimin töitä sen
eteen.
Matkailu on Lapin merkittävin kasvutoimiala ja työllistäjä.
Esimerkiksi Pyhä-Luoston alueella on yhteensä investoitu
ja kehittämishankkeita laitettu liikkeelle 18,9 miljoonalla
eurolla, jotta matkailua pystyttäisiin kehittämään.
Nyt olemme saaneet kuitenkin tietää, että VR
aikoo lakkauttaa autojunaliikenteen Kemijärvelle, ja tämä on
kyllä tyrmistyttänyt Itä-Lapin yrittäjät.
Toimiva logistiikka on matkailuelinkeinon elinehto. Olemme ymmärtäneet,
että tämä yhteys voidaan säilyttää ainoastaan,
jos valtio tulee vastaan budjettivaroin. Näyttää siltä,
kun näitä kehyksiä tarkastelee, että tällaisiin
vastaantuloihin ei valitettavasti hallituksella ole mahdollisuutta.
Todella toivoisi, että hallitus kuuntelee valtiovarainvaliokuntaa
ja koko eduskuntaa (Puhemies koputtaa) liikenneinvestointien osalta
ja tällaiset ratkaisut voidaan hoitaa, jotta työllisyyttä myös
Lapissa voidaan kehittää.
Pia Viitanen /sd (vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! En voi kyllä muuta sanoa, kuin
että olen oikeastaan nauttinut kovasti, kun olen kuunnellut
tätä keskustelua. Olen ajatellut, että kuka
vielä sanoo, että meillä olisi jollakin
tavalla harmaan värinen valtiovarainministeri, kun hän
on lietsonut koko eduskunnan keskustelemaan mambo-samboista. Minun
mielestäni on hyvin jännittävää käydä tätä keskustelua.
Aivan kuten valtiovarainministeri totesi, valtiovarainvaliokunnan
mietintö on kirjoitettu järjellä ja siellä on
paljon tärkeitä asioita ja tärkeitä painotuksia
huomioituina. Pidän hyvin tärkeänä terveysohjelman
kirjauksia ja kehitysyhteistyömäärärahan
kirjauksia samoin kuin muistutusta syksyn köyhyyspaketista
ja liikenneinfrasta. Minun mielestäni oikeastaan koko tämä mietintö on vähän
niin kuin ponsi, joka on syytä myös järjellä todella
lukea ja ottaa nämä meidän terveisemme
todesta.
Minä todellakin uskon, että näin
käy, ja odotan syksyllä esimerkiksi toimia kaikista
köyhimpien ihmisten auttamiseksi. Nimittäin jos
näitä ei tule, niin sitten voi se joku salaperäinen
Mambo-Sambo periäkin meidät. (Puhemies koputtaa)
Nimittäin minusta on aika hurjaa se, että kaikkien selvittelyjen
mukaan alkaa olla niin, että esimerkiksi perheissä köyhyys
alkaa näkyä sillä tavalla, että työttömyys
periytyy sukupolvilta toisille. Se ei ole kyllä terve kehityssuunta,
ja tälle on saatava kerta kaikkiaan katko.
Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ministeri Kalliomäki viittasi puheessaan
työllisyyteen ja erikoisesti sen parantuneeseen tilanteeseen,
mikä on sinänsä erinomainen asia. Liikenneinvestoinneilla
on kuitenkin aina paitsi riippuvuussuhde myöskin verkostovaikutus
työllisyyteen, ja kun muistamme, että viennin
osuus bkt:stä on lähes 40 prosenttia, niin kysyisinkin,
kuinka ministeri Kalliomäki näkee nyt kehysmenettelyyn
puuttumisen myös työllisyysvaikutuksen näkökulmasta
katsottuna.
Petri Salo /kok (vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Minä en taas oikein ymmärrä tätä keskustelua.
Aivan samoin kuin ed. Kallis ilmoitti jo omassa puheenvuorossaan,
harvoin kuulee, että eduskunnan hallitusryhmät
antavat hallitukselle niin paljon kritiikkiä kuin mitä saimme
kuulla tänään. Voi sanoa nyt sitten,
että kun te valtiovarainministerinä otitte kaiken
tämän kritiikin kiitoksena, niin en ymmärrä,
mistä tämä johtuu. Tarkoittiko se — kun
taiteellisella tuulella ollaan — että ed. Ala-Nissilä on
puhunut satuja, ed. Rossi on lausunut runoja, ed. Saarinen on laulanut
seireenin lauluja och samma på svenska ja tämä tulkitaan
ainoastaan kiitoksiksi niin väylähankkeissa kuin
kuntataloudessakin? Nyt kysynkin valtiovarainministeriltä:
Kuinka paljon te haluatte näitä kiitoksia, ennen
kuin jotakin muutosta alkaa tapahtua?
Saara Karhu /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Nostaisin esiin yhden yksittäisen
kohdan, joka on kiperä ainakin meille pirkanmaalaisille,
jos myös pohjanmaalaisille, niin asukkaille kuin elinkeinoelämälle,
eli kyse on Tampereen läntisen ohikulkutien kakkosvaiheen rahoituksesta.
Se ei ole tämän jakson hankekorissa, ja hilkulla
on seuraavan jakson 2008—2013 suunnitelmissa. Kannattavuusluvuiltaan
se on kuitenkin korin toiseksi korkein, hyöty—kustannus-suhde
on 4,5—5. Aiemmin annettu luku on 2,9. Sitä ei
kyllä voi pitää koko hankkeen lukuna,
sillä sitten tämä aiemmin annettu koko
hankkeen luku on 3,3. Luvut vaihtuvat, mutta nyt siis todella luku
on 4,5—5, ja kun näillä hyöty—kustannus-luvuilla
perustellaan, niin olisikin hyvä tietää,
miksi näin.
Toinen kriteeri tähän, onko järkevää jättää tämä tie
kesken, on se, että on laskettu, että kolmen vuoden
aikana kesken jättämisen kustannukset ovat samat
kuin siinä tapauksessa, että tie rakennettaisiin
valmiiksi.
Markus Mustajärvi /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kysyn valtiovarainministeri Kalliomäeltä samasta
asiasta, jonka ed. Vistbacka nosti esille ja josta ed. Saarinen
jatkoi. Eli jos valtionhallinnosta vuoteen 2011 mennessä vapautuu
35 000 työpaikkaa ja niistä täytetään
vain puolet, niin mistä tämä luku puolet
on saatu, mihin laskelmaan tai selvitykseen se perustuu? Katoavatko
ne työpaikat keskushallinnosta vai paikalliselta tasolta,
katoavatko ne kasvukeskuksista vai maan reuna-alueilta? Kyse on kuitenkin
sitten 1,5 miljardin euron summasta, joka ilmoitetaan säästöksi.
Pekka Vilkuna /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Tässä keskustelussa
on hallituspuolueiden jäsentenkin taholta tullut arvostelua
budjetin suhteen ja ennen kaikkea on tullut kaikkien taholta, ainakin
kaikkien, jotka Kehäkolmosen ulkopuolella asuvat, kritiikkiä tie-
ja ratamäärärahojen suhteen. Minun mielestäni
valtiovarainministeri Kalliomäen vastauksessa oli tietynlaista
ylimielisyyttä, kun hän sanoi, että ei
ole koskaan ollut semmoista hallitusta, jota ei olisi arvosteltu
tiemäärärahojen vähyydestä.
Kuitenkaan koskaan ei ole tullut näin suuria tuloja autoliikenteeltä valtiolle
kuin mitä tänä päivänä on,
ja kuitenkin viimeiset kymmenkunta vuotta autoliikenne on kasvanut
hyvin jyrkässä tahdissa ja tiemäärärahat
ovat vähentyneet jyrkässä tahdissa. Se
ei kerta kaikkiaan toimi. Perustuuko tämä siihen,
että periferiasta väki loppuu suunnilleen yhtä aikaa,
kun tietkin loppuvat, että se on laskettukin näin,
että siellä ei kohta teitä tarvita, kun
ei ole ihmisiä? (Ed. Sinnemäki: Siihen keskusta
näyttää pyrkivän!)
Tuija Nurmi /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ymmärrän kyllä,
että ministeri Kalliomäki sanoo, että pitää elää säästäväisesti,
mutta ajatellaanpa semmoista tilannetta, että nuori kasvuhaluinen
yritys haluaisi investoida. Hallituksella ei ole mitään
eväitä eikä mitään neuvoja,
mitenkä voitaisiin näiden nuorten kasvuhaluisten
yritysten poistojärjestelmää uudistaa
niin, että ne voisivat paremmin investoida, koska investoinnit
Suomeen ovat vähäisiä. Nykyinen järjestelmä suosii
vanhoja yrityksiä.
Matti Kangas /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Valtiovarainministeri Kalliomäki
kertoi, että valtiovarainministeriö on erityisesti
keskittymässä liikenneinvestointeihin. Ihmettelen
sitä, niin kuin täällä muutkin
ovat ihmetelleet, että liikenneministeriölle on
asetettu 11 miljoonan säästötavoite.
Miten se tällaiseen sopii?
Hallituspuolueiden edustajat kertovat mietinnössä,
että perusväylänpitoon osoitetaan tarvittavat
määrärahat ja että turvallisuus
ja toimivuus säilyvät. Ratavälillä Pieksämäki—Jyväskylä—Tampere
kahdesta kohdasta radat hävisivät kokonaan pois.
Onko tähän tulossa nyt lisää rahaa? Ed.
Karhu kehui, että on kovin suuria hyötysuhteita
tiehankkeissa, mutta täällä nyt häviää koko rata
pois, ja siinä kumminkin Pendolinoilla pyyhkitään.
(Puhemies koputtaa) Onko tämä nyt sitä nykyhallituksen
turvallista liikkumista radalla?
Matti Saarinen /sd(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Viitaten edustajien Huotarin ja Virtasen puheenvuoroihin
toistan sen, että toimeentulotuen asumismenojen 7 prosentin
omavastuuosuuden poistamistavoite on ryhmämme vankka kanta.
Kun asia hoidetaan — toistan: kun se asia hoidetaan — niin
se ei tule sitten olemaan ainakaan opposition ansiota, vaan kyllä se
hoidetaan hallituksen toimin ja voimin. (Hälinää) Tämä kanta
on meillä vahvistunut.
Ed. Virtasen puheenvuoron johdosta: Huolenne on täysin
aiheeton, että huumori loppuisi Kuopiosta. Meidän
huolemme on vain se, että ehditte siihen Kuopion koneeseen.
Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Rossi oli poistunut jo hetkeksi, ja pelkäsin,
että hän olisi joutunut Kuopion kaupunkiin leikkaamaan
niitä menoja, mutta onneksi hän voi istua tyytyväisenä täällä Helsingissä ja
nauttia ajatuksesta, että Töölönlahdella
on niitä joutsenia.
Arvoisa puhemies! Erityisesti ihmettelen ed. Gustafssonin ihanaa
hyväuskoisuutta, kun hän voi kerta toisensa jälkeen
olla täällä ja ajatella, että nämä kysymykset
liikenneinfrastruktuurista hoidetaan, että kysymykset vähävaraisten
asioista hoidetaan. Hän toteaa sen hyvin painokkaasti. Se
kuulostaa siltä kuin hän uskoisi siihen, mutta näin
ei tule tapahtumaan. (Ed. Viitanen: Tulee tapahtumaan syksyllä!) — Sen
kun näkee!
Pettynyt olen sen sijaan siihen, että tähän
maalikimaraan ei otettu mukaan kehitysyhteistyötä.
Bjarne Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Kyllä minä ihmettelen, miten
tämä parlamentarismi oikein toimii, kun eduskunta
esittää vetoomuksen hallitukselle, hallituspuolueet
sanovat, että me toivomme, että hallitus nyt noudattaisi
näitä ja näitä neuvoja. Kyllä se
on niin vaan, että eduskunta päättää ja hallitus
toimii eduskunnan päätösten mukaisesti. Kyllä kaikista
ryhmäpuheenvuoroista käy selvästi ilmi,
mitä eduskunta edellyttää. Minä kysyn
vain: Mitä te teette, hallituspuolueet, jos ei sitä 7
prosentin omavastuuta ensi vuonna poisteta? Mitä te teette,
jos ei liikenteelle tule lisää rahaa? Mitä te
teette, jos ei kehitysyhteistyöhön tule lisää rahaa?
Mitä te teette, jos ei kuntien asemaa paranneta? Eduskunta
toivoo ja puhuu. Eduskunnan pitää edellyttää,
ja jos ei hallitus toteuta niitä toivomuksia, niin eduskunta
toimii ryhdikkäästi ja antaa epäluottamuslauseen
hallitukselle. Tai sitten kannattaisi lopettaa ne toivomuspuheet
ja vetoomuspuheet.
Toinen varapuhemies:
Nyt on käytetty ne vastauspuheenvuorot, jotka on varattu
silloin, kun V-painike oli käytössä,
ja tässä vaiheessa annan varsinaisen puheenvuoron
valtiovarainministeri Kalliomäelle.
Valtiovarainministeri Antti Kalliomäki
Puhemies! Aloitan ed. Soinista, joka suorastaan rohkeasti ilmoittautui
kannattamaan minun kehitysyhteistyöbudjettisia ajatuksiani.
Varoitan teitä, ed. Soini, tulette katumaan tätä lausuntoanne vielä.
(Ed. Soini: Se on hyvä, että minäkin
olen joskus väärässä!)
Mutta useat edustajat puuttuivat kuntatalouteen ja julkiseen
talouteen laajemminkin ja aivan oikein, siinähän
on meillä yhteisesti paljon tekemistä. Hallituksen
puolellahan nyt edetään paitsi valtionosuusuudistuksen
kautta kahdessa vaiheessa myöskin kunta- ja palvelurakenneuudistusta
eteenpäin viemällä, joka tulee olemaan,
jos ja kun se onnistuu, historiallinen tässä maassa.
Ja sen on oltavakin sitä, koska me emme selviydy nykyisen
järjestelmän puitteissa, emme millään. Se
ei onnistu sillä tavalla, että pumpataan rahaa nykyiseen
järjestelmään sisään.
Sitä olemme kokeilleet, ja tilanne alkaa lähestyä umpikujaa,
jos vain sillä tavalla etenemme. Valtionosuudet eivät
siis yksin tätä asiaa ratkaise.
Tuottavuus on yksi tekijä — ed. Nurmi sitä taisi
kysyä heti alussa — aivan keskeinen tekijä koko
julkisella sektorilla, niin kuin se on yksityiselläkin
puolella. Järjestelmässä tarvitaan uudistuksia
kehittämisessä myöskin kuntarakenteeseen
sisään mennen, jotta tuottavuus voisi vahvistua.
Se on varmasti avainsana ja sillä tavalla historiallisesti
hyvin perusteltu, että elintason kasvun voidaan hyvin suoraviivaisesti,
lineaarisesti, osoittaa riippuvan tuottavuuskehityksestä. Viimeisen
sadan vuoden ajalta siitä on tarkkaa tilastoa olemassa.
Julkinen sektori ei ole kuitenkaan tässä suhteessa
helppo, koska tuottavuuden mittaaminen ei ole niin vain tehtävissä,
vaan niitä metodeita pitää koko ajan
kehittää.
Ed. Saarinen viittasi valtiontalouden näkymään
ja kuuluisaan varovaisuusperiaatteeseen, johon ed. Saarinen itse
on hyvin syvällisesti perehtynyt. Tässähän
noudatetaan tätä periaatetta, valtiontaloudessa
ylipäänsä, budjetin rakentamisessa myöskin,
ja se liittyy myöskin Euroopan unionin ja meidän
yhteistyöhömme, niihin raportteihin, joita annamme
Euroopan unionille. Myyntitulojen kirjaus, 400 miljoonaa euroa,
liittyy tähän. Se ei ole tämän
hallituksen tekemä, vaan jo aiempien hallitusten tekemä sopimus
tykönänsä siitä, että jokin
tämäntyyppinen kirjaus tehdään.
Se on erittäin epävarma, ja se on usein ylitetty — veikkaan,
että tulee sekin aika, jolloin se myöskin alitetaan — mutta
tällaisella kirjauksella on tähän saakka
pyritty pärjäämään.
Henkilöstöpolitiikka julkisen sektorin kehittämisessä on
avainalue, se on ihan selvä. Jos sitä ei hoideta
kunnolla, ei mikään muukaan hyvin hoidu. Nyt nämä kirjaukset
siitä, että valtion puolella, valtionhallinnossa,
henkilöstöä eläköitymisen
myötä pyrittäisiin tuolla tunnetulla
tahdilla vähentämään, perustuvat
tietenkin siihen, että mieluummin voimavaroja hallinnosta
palveluihin kuin päinvastoin. Se on itse asiassa aivan välttämätöntä.
Kuntapuoli on ihan eri tilanteessa jatkossa kuin valtio. Kuntiin
on nytkin palkattu, viimeisten vuosien aikana, kymmeniätuhansia uusia
työntekijöitä. Meille tulee työvoimapula,
ja se on rakenteellisesti hyvin lähellä jo, ja
senkin tähden tätä linjaa kannattaa kyllä pyrkiä viemään eteenpäin.
Se koskee myöskin yksityisen sektorin työvoimatarvetta.
Se, kuinka hyvin tässä onnistutaan, on mielestäni
myöskin hyvin vahvasti kiinni tuosta kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta
ja myöskin valtionosuusuudistuksen kakkosvaiheesta.
Ed. Sinnemäelle nyt vain se, että ei nyt kannattaisi
ihan mahdottomasti yksinkertaistaa. Tuosta teidän veropoliittisesta
ajattelustanne sain sen käsityksen, että asiat
hoituvat, että jos tuloja ei ole riittävästi,
niin nostetaan veroja, ja jos sitten tuloja on enemmän
kuin menoja, niin joko nostetaan menoja taikka kevennetään
veroja. Se on tämmöinen vihreä ajattelu.
Eihän siinä mitään tolkkua ole,
kyllä me sen molemmat tiedämme. (Ed. Soini: Mumbo-jumboa!) — Se
ei ole Mumbo-Jumbo, vaan Mambo-Sambo.
Ed. Kallis liikkui vähän samoilla vesillä,
että kun rahaa tulee enemmän ja ongelmia on, niin miksi
ei sijoiteta rahaa ongelmiin. Minusta tässä on
oleellinen kysymys se, että kun rahaa tulee enemmän,
niin onko se budjettia rakenteellisesti vahvistava tekijä vai
onko se tilapäinen tuotto esimerkiksi. Meillä on
rakenteellinen alijäämä tällä hetkellä pitkässäkin
juoksussa nähtävissä, ja se on meidän
suuri murheemme. Yksittäisiä tuottoja tulee, ja
niistä on omat säännöksensä.
Meillä on velkaa huomattavan paljon. Siihen näkymään,
kun aikanaan tulee matalasuhdanne — toivottavasti ei lamaa — joudutaan
sitten velkapääomaa käyttämään.
Jos velkaa on vähemmän, niin se on aina suuri
etu.
Mitä valiokunnan mietintöön ja liikennesektoriin
tulee, niin kun hallitus täydellä painolla käy läpi
eduskunnan mietinnön ja asianmukaisesti sitten valmistelee
asiat, tämä on budjettiriihtä lähestyvää valmistelua
ja siinä yhteydessä käymme valiokunnan
ja eduskunnan kanssa tietenkin keskusteluja. Reaalikustannukset
ovat kuitenkin aina, mitä ovat. Kirjausmenettelyt ja laskentakaavat
eivät muuta sitä, että reaalikustannukset koituvat
joskus aina maksettavaksi riippumatta siitä, mikä on
budjettimenettely, onko elinkaarimallista kyse tai normaalista budjettimenettelystä.
Tähän joudumme kaikki kyllä sopeutumaan, ja
jos me emme sopeudu, niin sitten sopeutamme seuraavia sukupolvia
siihen, että ne maksavat. Mutta niin kuin sanottu, totta
kai tähän asiaan tullaan perehtymään
sillä kaikella vakavuudella, mitä eduskunta nyt
tässä näyttää edellyttävän.
Vielä ed. Vilkunalle asiaan, joka silloin tällöin
nousee täällä esiin, liikenteen osalta
aika usein, että kun valtion budjettiin kertyy huomattavia
summia liikenteen kautta, autoliikenteen erilaisina maksuina ja
veroina, niin ne ikään kuin pitäisi huomioida
sitten liikennepolitiikassa. Siis korvamerkintämenettelyä tässä edustaja
ehdottaa, kun kaikkien viimeaikaisten hallitusten aikana on pyritty
nimenomaan tästä pois, ettei synny tällaista
korvamerkintäbudjettipolitiikkaa. Meillä pitää olla
vapaus arvioida tarpeita ja sitä varten olla käytössä normaalibudjetin
kautta tuleva rahoitus.
Toinen varapuhemies:
Aloitamme vastauspuheenvuorokierroksen.
Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kuntataloudesta täällä opposition
edustajat, erityisesti ed. Perho, toivat esille Vantaan. Ministeri
Kalliomäki tässä viittasi siihen tarpeeseen,
mikä kuntataloudessa on tehostaa, ed. Perho viittasi Vantaan
koulutoimeen. Haluan kertoa sen, että Vantaan koulutoimessa,
sivistystoimessa, menot per oppilas ovat 25 prosenttia alle sen,
mitä ne ovat Pääkaupunkiseudun muissa
kunnissa tai vastaavan suuruisissa suurissa kaupungeissa ympäri
maan. Vantaalla ei siis ole mahdollisuuksia tehostaa enää kovinkaan paljon
koulutoimessa. Ed. Perho viittasi myöskin siihen, että meillä on
tietysti kouluja lakkausuhan alla eri puolilla valtakuntaa.
Ne ovat lakkausuhan alla sen vuoksi, että lapsia ei ole. Meillä on
olemassa yksi kunta, jossa kouluja pannaan kiinni sen vuoksi, että meillä on
liikaa lapsia. Tämä kunta on Vantaa. Vantaalla
on erikoinen kulma valtionosuusjärjestelmässä johtuen
siitä, että tämä valtionosuusjärjestelmä rakenteellisesti
pitkässä juoksussa — tästä ei
tätä hallitusta voi syyttää — painottaa
(Puhemies koputtaa) ikääntyneitä ihmisiä.
(Puhemies: Minuutti!) Kun lapsiluku tässä on rasitteena,
niin meillä on tämä Vantaan ongelma käsissä.
Pekka Kuosmanen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Teollisuuden investoinnista tänä aamuna
oli uutinen, että metsäteollisuus ilmoitti, että yhtään
paperikonetta ei Suomeen rakenneta tällä hetkellä eikä lähitulevaisuudessa.
Kysyn ministeri Kalliomäeltä: Millä tavalla
nämä investoinnit nyt saataisiin kääntymään
uuteen nousuun Suomessa, kun ulkomaille investoinnit ovat 60 miljardia
euroa ja 30 miljardia euroa kotimaahan päin? Suurin sijoituskohde tällä hetkellä,
viime vuonna, oli Ruotsi, ja alihankinnassa olivat muut ulkomaat,
ulkopuolella Euroopan, lähinnä Aasian maat. Oletteko
te nyt valtiovarainministeriössä miettineet, mikä porkkana
annetaan esimerkiksi metsäteollisuudelle, että ne
paperi-investoinnit lähtevät uuteen nousuun?
Kari Uotila /vas (vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tästä niin sanotusta matalapalkkaratkaisusta
meidän vastalauseessamme edellytetään
luopumista ja siihen varatut varat käytettäväksi
työllistämiseen, muun muassa ympäristötöiden
kautta. Valiokunnan saamien asiantuntijakuulemisten yhteydessä viitattiin
muun muassa Ranskan kokemuksiin. Ranskassa tällaista matalapalkkaratkaisua
on kokeiltu, niin että se on vienyt työnantajien
maksamia sivukuluja 17,1 miljardia euroa, mutta tutkimukset Ranskasta
eivät voi pitävästi kertoa mitään
siitä, olisiko tällä mallilla syntynyt
yhtään uutta työpaikkaa vai onko raha
mennyt vain mahdollisesti olemassa olevien työpaikkojen
säilyttämiseen. (Välihuuto) — Niin,
byrokratiaa oli syntynyt valtavasti, muistaakseni jopa tuhansista
lisäbyrokraateista tämän järjestelmän
valvontaan ja seuraamiseen. — Onko hallitus nyt todella
edelleen (Puhemies koputtaa) vakuuttunut siitä, että tämäntyyppinen malli
on paras työllisyyden hoitoon, vai pitäisikö ne
rahat todella käyttää esimerkiksi ympäristötöihin
ja muihin suoraan työllisyyteen vaikuttaviin?
Olavi Ala-Nissilä /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Perusongelma, ed. Uotila, on se, että meillä vähän
koulutettujen ihmisten, erityisesti naisten, työttömyys
verrattuna muihin euromaihin on järkyttävän
iso. Siihen pitää hakea ratkaisu eikä keksiä verukkeita,
niin kuin te teette. Holmin—Vihriälän
malli varmasti menee vanhempiin työntekijöihin
ja nuorempiin löytyy hyvä malli.
Puhemies! Mitä tulee tähän kaikkein
vähävaraisimpien asemaan, toivon, että siinä myöskin kaikkein
pienituloisimpia kansaneläkkeen varassa olevia eläkeläisiä ja
yksinhuoltajien lapsilisiä voidaan tarkastella.
Mutta sitten, puhemies, vielä se, että eduskunnan
mietintöhän ei ole mikään kysymys;
se on vastaus hallituksen selontekoon, ja sellaisena se pitää tietenkin
ottaa. Nämä kehysten liikkumavarat: niin kuin
sanoin siitä, että tehtiin alle 450 miljoonaa
viime vuonna, eduskunta on sitoutunut menokehyksiin, me emme ole
sitoutuneet sen alle. Ja siitähän myöskin
on kysymys, että tämä elinkaarimalli
budjetoidaan oikein, vertailukelpoisuudesta.
Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Äskeisessä puheenvuorossa
valtiovarainministeri todisti, että hän ei usko
verotuksen ohjaavaan vaikutukseen millään tavalla.
Tässä suhteessa toisinajattelijoita siis tässäkin
salissa on. Mutta minä ymmärrän nyt tätä valtiovarainministeriön
politiikkaa. Siinähän täytyy olla se
juju takana, että ei myöskään
lainkaan haluta pistää harmaata ja mustaa taloutta
kuriin. Jos ei veroja makseta, niin ei ole ohjaavaa vaikutustakaan.
Kyllä pikkuhiljaa kaikki paljastuu, kun jaksaa kuunnella.
Petri Salo /kok (vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! En vieläkään
ole ollenkaan varma, ottaako valtiovarainministeriö valtiovarainvaliokunnan
mietintöä, tätä vastausta, ja hallituspuolueiden
ryhmäpuheenjohtajien osoittamaa kritiikkiä tosissaan.
Tiedän, että valtiovarainministerin vieressä istuu
infraministeri, joka varmasti toivoisi omalta osaltaan, että nämä puheet
otettaisiin tosissaan eivätkä ne olisi vain tällaista
seireenin laulua.
Vai onko nyt keksitty jonkinlainen ikiliikkuja? Panin merkille,
että ed. Karhu esitti täällä esimerkiksi
tiehankkeesta sen, että se maksaa noin 300 miljoonaa euroa,
jos se toteutetaan, ja noin 300 miljoonaa euroa, jos sitä ei
toteuteta. Eihän se näin voi olla, että samaan
hintaan ne toteutetaan tai ei. Suhtaudutaanko näihin asioihin
samalla vakavuudella myöskin ministeriössä,
mitä eduskunta nyt haluaa tosissaan esittää?
Onko budjettiin tulossa infrapaketti, merkittävä vai
ei? Siihen olisi hyvä saada vastaus edes tässä keskustelussa.
Mikko Kuoppa /vas(vastauspuheenvuoro):
Puhemies! Ed. Ala-Nissilälle haluan todeta, että hän
todella haluaa naiset matalapalkkatöihin. Sitähän
hänen puheenvuoronsa merkitsi.
Pamin tutkimuksen mukaan suurin osa työttömistä naisista
oli terveydenhuoltoalan henkilöstöä.
Kun valtio kiristää kuntien taloutta, kunnat eivät
pysty palkkaamaan tätä terveydenhuoltoalan henkilöstöä,
vaikka olisi tarvetta. Tässä on nyt tämmöinen
keskustalaisen politiikan tulos, elikkä pahennetaan työttömyyttä juuri
siellä, missä tarvittaisiin ja missä olisi
todella järkevää tekemistä.
Minkä tähden te ajatte tämmöistä politiikkaa?
Pekka Vilkuna /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Kyllä valtiovarainministeri
Kalliomäkikin tiesi, että en minä ole
missään tapauksessa niin optimistinen, että uskoisin kaikki
liikenteestä kertyvät rahat korvamerkityiksi tiemäärärahoiksi.
Jos näin tapahtuisi, niin nehän voitaisiin tehdä kullasta
tai ainakin hopeasta, jos nyt ei koko tietä, niin joka
tapauksessa sillankaiteet voitaisiin tehdä hopeasta siinä vaiheessa — on
ne niin valtavat määrät rahaa, mitä valtio
liikenteeltä kerää.
Mutta onhan niiden tiemäärärahojen
oltava jossain suhteessa liikennesuoritteeseen, ja nämä ovat
kulkeneet eri suuntiin koko ajan. Tämä on erittäin
valitettavaa, että valtiovarainministeriöllä ja
-ministerillä on se käsitys, että tiemäärärahat
ovat joku kulunkierä. Ne ovat investointia. Minä talonpoikana
tiedän, että jos tiet talosta rapistuvat, niin
kyllä rapistuu tuotantokin. Se on ehdottomasti kansantalouden
kannalta tärkeimpiä investointeja, mitä on,
että pidetään tiet kunnossa.
Arto Bryggare /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Samalla logiikalla tietysti voisi pohtia,
että missä autot ovat, sinne myös se resurssi.
Minä en edusta sellaista logiikkaa, koska se tietysti toisi
liikennerahat Uudellemaalle.
Mutta kysyn ministeriltä lähinnä toista
asiaa, jonka ed. Kallis nosti täällä esiin,
joka on minun mielestäni erinomaisen merkittävä tässäkin
keskustelussa. Millä tavalla EY-tuomioistuimen eri päätökset,
joita on tulossa, joita on tehty, tulevat jatkossa vaikuttamaan
siihen arvioon, jolla valtiontaloutta viedään?
Ministeri kertoi ulkoisista uhkista, joista tällä hetkellä tietysti öljyn
hinnan kriittinen tila ja koko markkinat viestivät huolta, mutta
meille kyllä verojaostossa on myös kerrottu niistä todella
suurista ja merkittävistä huolista, joita nämä EY-tuomioistuimen
päätökset tuovat. Se voi tuoda tietysti
lisää uhkia tähän kauniiseen,
miellyttävään palvelukeskusteluun, kun
se raami sieltä toiselta puolelta uhkaa sitä kautta
kiristyä.
Tuija Nurmi /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Oli mukava kuulla, että ministeri
Kalliomäki ymmärtää kuntatalouden
tehostamisen tärkeyden ja laaduntarkkailun ja tehokkuuden
seuraamisen vaikeuden. Mutta yhtä asiaa en ymmärrä.
Kun armeija on kiltisti noudattanut hallituksen käskyjä säästää ja
on tehnyt ne säästöt, niin kuin on käsketty,
niin mitä on tullut kiitokseksi? Lisää leikkauksia.
Miten aiotaan menetellä sitten muitten hallintokuntien
kanssa, jotka eivät ole pystyneet pysymään
omissa raameissaan ja noudattamaan kehyksiä? Kuinka paljon
ollaan valmiita sitten sysäämään
lisää niille, jotka eivät pysy raameissa?
Markus Mustajärvi /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kysyn edelleen valtiovarainministeri Kalliomäeltä sitä asiaa,
jota on kuitenkin kolme eri edustajaa täällä kysynyt,
ja on hyvin keskeisestä asiasta kyse. Tuottavuuden parantaminen
valtionhallinnossa -kappaleeseen on käytetty kokonainen
sivu. Siellä on esitetty laskelma siitä, että valtionhallinnossa
on löysää liki 20 000 työntekijän
verran, mikä kustannusvaikutukseltaan siltä osin
on 700—800 miljoonaa vuodessa. Mihinkä tämä laskelma
perustuu? Minusta olisi ihan kohteliasta vastata.
Markku Rossi /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Minusta eduskunnan on täällä turha
ryhtyä liikenneinvestoinneista kiistelemään,
siitä mikä tärkeysjärjestys
missäkin on. Infratyöryhmä on tehnyt
hyvän listan, ja siitä mennään
eteenpäin. Olen vakuuttunut, että hallitus tulee
ilman muuta toteuttamaan eduskunnan hyväksymää mietintöä,
jossa joka tapauksessa on edellytetty liikenneinvestointeihin tietty
rytmiikka ja kehysmuutos. Tämä on kohdallaan.
Herra puhemies! Haluan tähän todeta, kun on tästä työllistämisestä puhuttu,
että itse uskon siihen, että pieniin yrityksiin
on mahdollisuus synnyttää työpaikkoja.
Suomen Yrittäjien selvitys todisti sen osaltaan. Siellä sivukulujen
alentamisen tai poistamisen kautta on mahdollisuus edetä.
Kävin eilen kukkakaupassa oman taloni alakerrassa. Ei ollut
yrittäjää paikalla, ja ovi oli kiinni.
Hänellä ei ole työvoimaa, eli liike oli
kiinni. Kukat jäivät ostamatta, ja kansantuotekin
jäi siltä osin kasvamatta.
Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Nurmelle ensin: Eiköhän
se tässä suhteessa ole Puolustusvoimien osalta
mennyt hieman niin kuin turvallisuus- ja puolustusjaoston puheenjohtaja
ed. Lindqvist esitti? Puolustusvoimat saa valtavasti lisää määrärahoja,
ja sittenkään se ei riitä, vaan kuljetaan täällä itkemässä,
että nyt ei enää pystytä mihinkään
puolustuksen osalta.
Arvoisa puhemies! Voin tietenkin olla imarreltu, että valtiovarainministeri
laittaa nimenomaan minun kontolleni vastaamisen siitä,
mikä on itse asiassa koko valiokunnan enemmistön toimesta
kirjattu mietintöön, että tämän
vajeen syntymiseen, josta ministeri esitti, että se on
vahingossa syntynyt eikä suinkaan ollenkaan tarkoituksella,
ovat vaikuttaneet tehdyt veronalennukset ja veropohjan kaventuminen.
Näin asia kuitenkin vain on, enkä ole ainoa, joka
on sen todennut.
Bjarne Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Ihan lyhyesti kolme asiaa. Kyllä meidän
kansanedustajien, jotka myöskin toimimme kunnanvaltuutettuina,
pitäisi sinne kuntiin ilmoittaa ja antaa niitten ymmärtää, että jos
valtion tuloveroa alennetaan, niin kyllä kuntien tuloveroa
voitaisiin silloin nostaa, kunhan kokonaistulovero pikkasen laskisi.
Kyllä meissä kunnanvaltuutetuissa on myöskin
syy, jos palvelut eivät kunnassa toimi.
Sitten toinen asia liittyy näihin puolustusministeriön
määrärahoihin. On aivan selvä asia,
että jos kustannustason nousu on sillä sektorilla
erittäin suuri, niin totta kai sen pitää saada
lisää määrärahaa. Nyt
se ei saa niin paljon, että tasoa voitaisiin säilyttää.
Mutta sitten kolmanneksi: Kun valtiovarainministeri sanoi, että hän
on huolestunut budjetin rakenteellisesta alijäämästä,
niin yhdyn siihen. Minäkin olen huolestunut, mutta minä olen
täysin vakuuttunut siitä, että (Puhemies
koputtaa) ne toimenpiteet, mitä me olemme esittäneet,
eivät vaikeuta eivätkä lisää sitä alijäämää.
Pitäisi mennä (Puhemies koputtaa) rakenteisiin,
ja silloin herää kyllä kysymys, miksi
te ette ole menneet tulopuolella rakenteisiin.
Ahti Vielma /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Rossi sanoi mielipiteenään,
että meidän on ihan turha täällä ryhtyä kiistelemään
liikenneinvestoinneista. Minä kysyisin, ed. Rossi, mitä varten
me täällä olemme, jos me emme saa keskustella,
mihin eri puolilla maata investoidaan.
Mutta minusta on hyvin järkyttävällä tavalla tämä keskustelu
osoittanut sen, että hallituspolitiikka ei ole kenenkään
käsissä eikä minkään
ryhmän käsissä hallituksen sisällä.
Se on järkyttävää kuultavaa.
Täällä on valtiovarainministerin linja,
täällä on valtiovarainvaliokunnan linja, täällä on
ed. Ala-Nissilän linja valtiovarainvaliokunnan puheenjohtajana.
Keskustapuolue esiintyy täällä niin kuin
oppositiossa aivan niin kuin tuolla maalla, kuten me kuulemme, ihan
kuin hallituksessa he eivät olisikaan. Minä kysyisin teiltä:
Mikä on hallituksen linja esimerkiksi infrahankkeessa,
jota ministeri Luhtanen on hyvin ansiokkaasti ajanut?
Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Jos valtionhallinnosta poistuu kaksi työntekijää ja
tilalle tulee yksi, niin onko nyt hallintoa liikaa vai ovatko työntekijät laiskoja?
Muutenhan tämä matematiikka ei toimi.
Ed. Saarinen, minusta on herttaisen yhdentekevää,
kenen ansiosta köyhien asemaa parannetaan, kunhan sitä parannetaan.
Jos te ja ed. Ala-Nissilä huolehditte siitä, että toimeentulotuen asumismenojen
omavastuu poistuu, niin tulen ennen ensi vaaleja kehumaan teitä sekä Lohjan että Loimaan
toreille ja valtiovarainministeri varmaan seuraa kanssani taputtamaan.
Pekka Nousiainen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Vielmalle: Meillähän
on ministeri Luhtasen väylätyöryhmän mietintö,
jossa hallitus on linjannut liikennehankkeiden tärkeysjärjestyksen.
Nyt tässä haluan korostaa sitä, että mikäli
valtiovarainvaliokunnan mietintö liikenneinfran elinkaarimallihankkeiden
osalta puretaan ja budjetoidaan kulloisenkin ajan ja tarpeen mukaisesti,
niin tämä vapauttaa sen 365 miljoonaa euroa, jolla
saadaan Luhtasen paketin ensimmäinen vaihe toteutukseen,
ja se on poliittisesti tärkeä kysymys. Alueet
sitä odottavat. Se kasvattaa kansantaloutta, ja se on merkittävä edistys
tässä liikennepolitiikassa.
Olli Nepponen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Joulukuussa hyväksytyn puolustus-
ja turvallisuuspoliittisen selonteon mukaiset raamit merkitsevät
Puolustusvoimille 95 miljoonan euron säästövelvoitetta
2006 ja 2007. Sen lisäksi tämä hallitus
poikkeuksellisesti luopui heti näistä kehyksistä ja
määräsi lisäksi 40 miljoonan
euron säästön. Tämä aiheuttaa
kohtuuttomia ongelmia. Sitten täällä sanotaan,
että saa rahaa, näin sanoo ed. Lindqvist. Mitä se
on? Valtion virkaehtosopimuksen ja muiden sopimusten edellyttämät
korotukset plus arvonlisäverojärjestelmän
saattaminen sille tasolle, mitä puolustusministeriöllä pitää olla,
ovat niitä, jotka tulevat muun muassa seuraavaan lisäbudjettiin.
Eivät ne ensi vuonna enää näy
korotuksina. Pankaapa nyt selvittämään
asiat, että puhuttaisiin oikeista asioista. Emme itke täällä vaan
kerromme nämä asiat. Ed. Lindqvist, kertokaa te
tosiasiat!
Maija-Liisa Lindqvist /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Kehykset ovat tiukkoja aivan kaikilla
hallintokunnilla, ja kyllä täytyy sanoa, että totuuden
nimessä itse aina olen puolustanut puolustusmäärärahoja
ja puolustan tulevaisuudessakin mutta en hyväksy sitä toimintaa,
mitä on viime päivinä ollut, koska tosiasiat
ovat kuitenkin, että puolustusministeriön pääluokassa
on erittäin hyvin tehty näitä lisäyksiä ja
otettu huomioon kustannusten tasotarkistuksia muun muassa vuodelle
2006 yms., mitä ei ole täysimääräisesti
tehty missään muussa pääluokassa.
Pitää olla rehellinen näissä asioissa. Samoin
vuonna 2001 ja 2002 on ollut suhteellisesti paljon pienemmät
puolustusmäärärahat, jos vaan katsoo
siihen edellisen hallituksen tasoon.
Risto Kuisma /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kyllähän on tärkeätä,
mitä hallitus ja valtiovarainministerikin ovat tehneet. Menot
ovat olleet kurissa ja valtion talouspolitiikka hallinnassa, joskus
tuntuu, että vähän liiankin tiukassa
otteessa, mutta parempi niin kuin löysä talouspolitiikka.
Siitä huolimatta tietysti on monia kohteita, joihin tarvittaisiin
lisää rahaa. Liikenteestä täällä on
puhuttu, ja itse olen myös sitä mieltä,
että siinä kyllä kehyksiä pitäisi
vähän laventaa, erityisesti perustienpidossa.
Tiet rappeutuvat, ja sinne ei rahaa riitä muuta kuin ihan kunnossapitoon
ja päällystykseen, ei minkäänlaisiin
korvausinvestointeihin lukuun ottamatta hyvin pieniä kevyen
liikenteen hankkeita. Esimerkiksi täällä Pääkaupunkiseudulla,
jolla asutus leviää, mikä on kansan ja
valtion kannalta ihan hyödyllistä, ongelmana ovat
tiet. Ihmiset eivät pääse kohta töihin
esimerkiksi Itä-Uudeltamaalta, (Puhemies koputtaa) kun
tiet ovat täysin kestämättömässä kunnossa.
Toivoisi todella valtiovarainministeriönkin ymmärtävän
näitä perusteltuja tarpeita.
Reijo Paajanen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Suomessa on 210 000 mikroyritystä,
joista 120 000 yritystä on yksinyrittäjiä.
Edes jonkin prosentin saaminen tähän yritysjoukkueeseen,
että nämä pienet yritykset uskaltaisivat
työllistää, toisi merkittävästi
työpaikkoja. 210 000 yritystä on sellainen
joukkue, että ei ole olemassa toista tahoa, joka tässä valtakunnassa
voisi työllistää siinä määrin,
jos tätä matalan tuottavuuden tukea osataan oikein
kohdentaa nimenomaan näihin yrityksiin. Tältä osin
ed. Rossi toi oikeasti esiin Suomen Yrittäjien teettämän tutkimuksen,
jossa nähdään, että kymmeniätuhansia
työpaikkoja saattaisi syntyä näihin yrityksiin.
Seppo Särkiniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Se, mitä äsken sanottiin, pitää varmaan
paikkansa. Minusta oli hyvin rohkaisevaa kuulla, kun valtiovarainministeri
sanoi, että emme onnistu niin, että nykyjärjestelmään pumpataan
lisää rahaa, siis säilyttämään
hyvinvointiyhteiskuntaa. Tämä täydentää sitä lausuntojen
ja kirjoitusten sarjaa, jossa ministeri Kalliomäki on minun
mielestäni erinomaisen hyvin analysoinut yhteiskuntaa ja
edessä olevia haasteita. Haluaisin liittyä ihmettelijöiden
joukkoon siinä mielessä, että kun parilla
valiokuntamatkalla tutustuttiin vieraisiin maihin, hämmästelen, miten
esimerkiksi Yhdysvalloissa, joka on maailman suurin kansantalous,
tai Japanissa, joka on toiseksi suurin, työpaikoilla voi
olla vähintään kaksinkertainen määrä työntekijöitä verrattuna suomalaisiin.
Minä toivoisin, että tämän asian edessä olisimme
nöyriä ja katsoisimme, mitä sille voi
tehdä.
Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Hallituksen näkökentän
sokea piste on E18-osuudella Loviisasta Vaalimaalle. Se on todellakin
jäänyt pimentoon.
Toinen asia, joka on tärkeä, on kansalaisten tasa-arvoisuus.
Kun ihminen joutuu eläkkeelle, niin hänen verotuksensa
monesti nousee, ja tämä johtuu siitä,
että eläketulovähennys kunnan verotuksessa
on kovasti huonompi kuin ansiotulovähennys on, jota on
nostettu viime vuosina.
Kolmanneksi, valtiovarainministeri puhui julkisen talouden tuottavuudesta,
mutta se keppi ei toimi, kun Kansallista terveysohjelmaa vauhditetaan
ottamalla pois 25—50 miljoonaa euroa valtionosuutta tähän
ohjelmaan.
Sari Sarkomaa /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kyllä uudet työpaikat, työllisyyden
kohentaminen, ovat kaikkein tärkeintä, kun puhutaan
tulevaisuudesta, mutta myöskin ympäristökysymykset
ovat sellaisia, joille toivon valtiovarainministerin ja Vanhasen
hallituksen vähän kallistavan korvaansa.
Erityisen huolen haluan esittää joukkoliikenteen
tilasta. Tämä hallitus on vähentänyt
joukkoliikenteen määrärahoja, olisi vähentänyt
vielä enemmän, jos emme eduskunnassa olisi siihen puuttuneet.
Keskeinen väline, jolla joukkoliikennettä voitaisiin
edistää, on työsuhdematkalippu, jota
eduskunta on yksimielisesti useaan otteeseen vaatinut. Liikenneministeriö on
sitä itse vaatinut, sitä kannattanut. Samoin pääministeri Vanhanen
on vuonna 2003 lokakuussa Helsingin Sanomissa edellyttänyt,
että työsuhdematkalippua viedään
eteenpäin. Kysynkin valtiovarainministeri Kalliomäeltä:
Suostutteko te, kun liikenneministeri tuo esityksen seuraavaan budjettiriiheen,
että työsuhdematkalipun verokohtelua muutetaan
niin, että saadaan tämä tärkeä asia eteenpäin
ja saadaan työmatkaliikennettä joukkoliikenteeseen
ja säästetään ympäristöä?
Suostutteko siihen ehdotukseen? Voimmeko luottaa, että (Puhemies
koputtaa) eduskunnan vaateeseen vihdoin vastataan hallituksen toimesta?
Toivon, että vastaatte tähän.
Olavi Ala-Nissilä /kesk(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Ystävälleni ed. Kuopalle: Kyllä te
olette aika syvällä ideologisessa kuopassa tässä työllisyyskysymyksessä.
Tulkaa pois sieltä. Todella kysymys on siitä,
että voitaisiin saada palvelualoille työpaikkoja,
voitaisiin tehdä sellaisia ratkaisuja, että edistettäisiin
niiden työpaikkojen kysyntää, että ihmiset
voisivat työllistyä. Tästä on
kysymys. Vasemmistoliiton mallilla eivät koskaan työllisty
(Välihuutoja) nimenomaan sellaiset ihmiset, joita Suomessa
on järkyttävän paljon — tutustukaa
tilastoihin — joilla on vähän koulutusta.
(Ed. Huotari: Millä mallilla te hoidatte?) Heidän
työttömyytensä on todella iso. Kysyntälähtöisillä työllisyyden
malleilla voidaan heitä työllistää,
ja se on hyvä asia, ed. Kuoppa.
Olli Nepponen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Palaan vielä puolustusmäärärahoihin.
Esitän kysymyksen valtiovarainministerille: Aikooko hallitus
kerätä rahaa näillä säästöillä,
jotta tämä miinapäätös
voitaisiin hoitaa? Käytin tästä puheenvuoron
jo valiokuntakuulemisessa, kun kuulimme näistä säästöistä.
Tässä tulee mieleen, että meitä höynäytettiin.
Lähdin solidaarisesti mukaan tähän miinapäätökseen poistamaan
jalkaväkimiinoja, ja nyt karsitaan rahaa eikä voi
muutakaan tehdä.
Bjarne Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Kyllä kai pitää lähteä siitä,
että kun valiokunnassa kuullaan asiantuntijoita ja jos
asiantuntija on vielä sellainen henkilö, jolle
valtio maksaa palkan, tämä asiantuntija puhuu
totta valiokunnalle. Eikö niin? Tästä kai voidaan
olla yksimielisiä: jos valtion palveluksessa oleva edustaja
tulee asiantuntijaksi, niin hänen sanaansa pitää voida
luottaa. Kun puolustusmäärärahoja käsiteltiin,
niin asiantuntija totesi, että selonteon lisäksi
tulevat leikkaukset ovat melkoinen isku puolustuksemme uskottavuudelle.
Eikö tämä ole aika vakava sana, isku
uskottavalle puolustukselle, joka on kuitenkin puolustusdoktriinimme
kulmakivi? Ja me vedämme tämän kulmakiven
pois asiantuntijan mukaan. Kyllä minä vähän
ihmettelen, jos annetaan mennä vaan, ei välitetä tällaisesta.
(Puhemies koputtaa) Kyllä toimenpiteeseen pitää ryhtyä.
Toinen varapuhemies:
Seuraavan ed. Kerolan vastauspuheenvuoron aikana on pyydettävä tähän
vastauspuheenvuorokierrokseen puheenvuorot. Sen jälkeen
jatkamme.
Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Ed. Vielmalle toteaisin, kun hän
heittelee kritiikkiä yli puoluerajojen kehittämiskeskustelusta,
joka sinänsä on erittäin aiheellista,
kun keskustelemme rahoituksesta ja nimenomaan kehysmenettelystä:
Suomihan on tällä hetkellä ainut maa
kansainvälisesti verrattuna, jolla on nykyisen kaltainen
budjetointijärjestelmä, joka koskee lähinnä tietenkin
liikennehankkeita. Siksi on erittäin tärkeää,
että otamme esille myöskin muita rahoitusmalleja
ja niin, että jokainen hallitus vuorollaan voi käynnistää tärkeänä pitämänsä liikennehankkeet
ja hallitusta rokotetaan vain niistä liikennehankkeista
eikä monen kymmenen vuoden päähän
ulottuvista sellaisista. Tästä on kysymys. Siitä voimme
olla ed. Vielmankin kanssa varmasti samaa mieltä.
Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Oli erinomaisen hyvä asia, että ed.
Paajanen toi esille tämän mikroyritysten asian.
Mutta, arvoisa ed. Paajanen, olen vaikka kuinka monta kertaa ajatellut
tätä samaa mallia, ja jos mennään
siihen malliin, että niille yhden henkilön yrityksille,
joita on siis toistasataatuhatta kai tällä hetkellä,
siitä ensimmäisestä työntekijästä sen
oman työpanoksen lisäksi jollakin tavalla hyvitetään,
niin voimmeko me olla vakuuttuneita, että tällaisella
ratkaisulla eräällä tavalla ei ruveta
pilkkomaan yrityksiä, koska yrityksiä on helppo
hajottaa ja lopettaa ja aloittaa uudestaan ja pelata niin sanotusti
peliä? Mutta kun minä olen niin kauhean viehättynyt
tästä asiasta ja kun tiedän, että te
olette Suomen Yrittäjät ry:n hallituksen jäsenkin,
niin kertokaa meille kaikille, kuinka vakuuttunut te olette oman
mallinne kelpoisuudesta.
Kari Uotila /vas (vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Täällä on tätä mietintöä monelta
osin jo arvioitu ja aika paljon myöskin kiitelty. Yksi
kohta, joka vasemmistoliiton näkövinkkelistä ei
kovin hyvä ole täällä: Täällä todetaan,
että valtiovarainvaliokunta korostaa myös kuntien
tulorahoituksen vahvistamista, elikkä pallo siirretään
sinne kuntiin. Mitä käytännössä merkitsee kuntien
oman tulorahoituksen vahvistaminen? Se merkitsee veroprosenttien
nostamista, vaikka nyt tehtiin jo vuoden 90 jälkeen kaikkien
aikojen ennätys: 137 kuntaa nosti veroprosenttiaan tälle vuodelle.
Se merkitsee kiinteistöveron nostamista kunnissa. Kaikista
kovimmin pienituloisten kukkarolle käydään,
jos nostetaan maksuja ja taksoja kunnissa. Elikkä kun täällä ovat
kovasti katseet kääntyneet ja kritiikki kohdistunut
valtiovarainministeriin, niin kun tämä on kuitenkin
debatti, jossa käsitellään sekä ryhmäpuheita
että tätä mietintöä,
korostan, että minusta tämä linja ei
ole pienituloisen kuntalaisen kannalta kyllä kovin hyvä.
Pekka Kuosmanen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Valtiovarainvaliokunnan mietintö ei
noudattele sitä, mitä asioita asiantuntijakuulemisessa
esitettiin valtiontalouden tervehdyttämisen kannalta. Tämä poikkeaa 101-prosenttisesti
siitä, mitä asiantuntijakuulemisessa asiantuntijat
esittivät, esimerkiksi liikenneinvestointien kohdalla,
koulutuksen kohdalla, yrittäjyyden kohdalla. Ihmettelen
sitä, että täällä kehutaan
kuitenkin tätä valtiovarain mietintöä hallituspuolelta
edustajien kannalta.
Mutta ministeri Kalliomäelle kerron semmoisen asian,
että minä olen tyytyväinen siihen asiaan,
että valtiovarainministeri pitää tiukasti
huolen, että valtion talous kestää kunnossa.
Eli näin jämäkkä valtiovarainministerin
pitää ollakin. Muuten, jos enemmän on
menoja kuin tuloja, jokainen meistä tietää,
mikä lopputulos on. Se on erittäin huono.
Maija-Liisa Lindqvist /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Meidän kaikkien tulee tietysti
entistä enemmän tarkastella myös näitten
valtion toimenpiteiden vaikuttavuutta. Kun olemme tässä kehyskeskustelussa, niin
ehkä olisi syytä tarkastella juuri sitä,
että me olemme semmoisessa oravanpyörässä,
että on hallitus mikä tahansa, niin meillä työministeriön pääluokka
on se, joka kasvaa, ja sitten me valitamme toisaalta, että meillä ei
ole rahaa liikenneinfraan eikä meillä ole oikeastaan
rahaa yhtään mihinkään. Sen
tähden haluankin kysyä sitä, olisiko
mahdollista juuri katsoa suoraan, että ilman tällaista
byrokratiaa, jota syntyy väistämättä työministeriön
pääluokan kautta, voisimme osan siitä rahasta
käyttää liikenneinfraan, osan esimerkiksi
maaperien parantamiseen ja saada todella jatkuvia, pysyviä työpaikkoja
sinne, missä on huutava pula.
Anne Huotari /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Minä en puhu nyt teistä. Täällä puhutaan
työllisyyden parantamisesta, mikä onkin tärkeää verotulojen
kertymisen kannalta. Veronalennukset ovat vaikuttaneet päinvastoin,
joten verotulot ovat pienentyneet ja kunnat joutuvat nyt sekä lomauttamaan
että irtisanomaan ihmisiä, eli käytännössä lisäävät
työttömyyttä ja pahoinvointia sillä alueella.
Keskusta lupasi ennen vaaleja muutosta. Mikä tämä muutos
on ollut? Tilanne on vain pahentunut kunnissa. Nyt kun esimerkiksi
Kainuussa on tehty näitä rakennemuutoksia, niin
samanaikaisesti kun joudutaan irtisanomaan väkeä ja
vähentämään lähestulkoon
kaikki määräaikaiset henkilöt
pois, jotka ovat saaneet viimeisimpänä koulutuksen, sillä ei
voi olla muita kuin huonoja vaikutuksia. Kyllä siellä ollaan
erittäin pettyneitä siihen, että keskusta
ei ole halunnut auttaa kuntia.
Reijo Paajanen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Pulliaiselle vastauksena, että kaikista
työnantajista on rekisteri työvoimaviranomaisilla.
Tähän varmasti on helposti kehitettävissä se
malli, ettei tätä päästä väärinkäyttämään.
Mutta tämä on kuitenkin minusta ainut tie, millä voidaan
oikeasti ja järkevästi edetä, niin että se
malli pitäisi minusta etsiä ehdottomasti.
Markku Rossi /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Mielelläni jatkan tästä eteenpäin.
Ensinnäkin ed. Vielma kysyi äsken, mitä varten
me olemme täällä. Hyvä kysymys. Siihen
kyllä edustaja vastasi täällä erinomaisen hyvin,
mutta, joka tapauksessa, ei eduskunnan suuren salin tehtävä ole
määritellä, mitä tiehankkeita
valtakunnassa toteutetaan. Se on ministeriön ja eri hankkeita
toteuttavien organisaatioiden asia.
Mutta sitten: Ed. Nepponen on sikäli aivan oikeassa,
että kun eduskunta käsitteli tätä niin
sanottua miinakysymystä ja 200 miljoonan euron korvausasiaa,
niin jostain syystä tässä yhteydessä oli
joka tapauksessa koko summasta arvonlisäveroasia ikään
kuin unohtunut tai eduskunta ei osannut siihen kiinnittää huomiota,
ja näin ollen jos nyt sitten toteutetaan arvonlisäveron
sisältävänä nämä miinakorvaukset,
niin se tavoite, mihinkä turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa
eduskunta on viitannut ja paneutunut, ei kyllä toteudu
samalla lailla. Tämä on silloin vakava kysymys,
ja sitten kun tämä miinojen korvaaminen on edessä,
on tiedettävä, ja nytkin, jo aiemmin, mikä on
se linjaus.
Ahti Vielma /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kyllä, ed. Rossi, Suomessa on sellaisia
tiehankkeita, että niistä on syytä keskustella
tässäkin salissa. Esimerkiksi Eurooppa nelonen
läpi Suomen on sellainen selkäranka, että ei
saa olla pelkästään ministeriöitten
päätäntävallassa, tuleeko sitä vai
ei. Haluan korostaa tätä.
Ed. Kerola ihmetteli, että minä arvostelen
yli puoluerajojen. Toki arvostelen ja sanon vielä kertaalleen,
ellei viesti mennyt perille, että olen ihmetellyt suunnattomasti,
että keskustapuolueella on hallituksessa eri linja kuin
tässä salissa ja maakunnissa — ja valtalehdissä sitten
vielä neljäs linja. Ed. Kerola sanoi tätä kehittämiskeskusteluksi.
Okei, jos näin hyvän lausunnon annatte tästä keskustelusta — paremmissakin
kehittämiskeskusteluissa olen vuosien varrella ollut — mutta
minä toivon, että ei käy samalla tavalla kuin
vuosi sitten kehittämiskeskustelussa, että valtiovarainministeriö totaalisesti
käveli yli kaikkien niiden liikennehankkeiden, jotka oli
yksituumaisesti sovittu.
Antti Rantakangas /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Keskustalla on vakaa linja, joka tähtää isänmaan
kehittämiseen ja hyvinvointiin. Meillä on erittäin
hyvä valtiovarainvaliokunnan mietintö käsiteltävänä,
ja se antaa hyvän pohjan myöskin hallituksen käytännön
toimintaan. Haluan antaa myönteistä palautetta
ministeri Luhtaselle. Hän on päättäväisesti vienyt
eteenpäin tätä ministerityöryhmän
liikenneinfrahanketta, ja nyt tämä valtiovarainvaliokunnan
mietinnön linjaus antaa mahdollisuuden siihen, että koko
infrapaketti voidaan käynnistää tämän
hallituksen aikana, ja se puolestaan antaa liikkumavaraa myöskin
perustienpidon vahvistamiseen, joka on tärkeä asia.
Itse haluan korostaa myös sitä, että tässä ministerin
asettamassa työryhmässä selvitetään
myöskin nämä muut rahoitusvaihtoehdot,
kuten tierahasto jne.
Ensimmäisen työntekijän palkkaus
on suurin kynnys mikroyrittäjille, ja sen takia toivon
hallitukselta kyllä rohkeutta hakea uusia keinoja. Itse olen
esittänyt, että ensimmäisen vieraan työntekijän
palkkauksessa koko vuoden sivukulut palautettaisiin yrittäjille.
Minusta tätä kannattaisi rohkeasti kokeilla, koska
valtio säästäisi työttömyysturvamenoissa
ja saisi verotuloja tämän työntekijän
verotulon kautta. Rohkeutta, hallitus!
Mikko Kuoppa /vas(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Kuntien talous on kiristynyt, ja se vaikuttaa
kyllä monella tavalla myöskin työllisyyteen.
Monet kunnat ovat ilmoittaneet lomautuksista ja irtisanomisista,
ja tämä on todella hankala tilanne. Lisäksi
se vaikuttaa myöskin niin, että kunnat eivät
investoi, kunnat vähentävät investointeja.
Sekin on todettu. Näin ollen kyllä kuntien taloudellisen
aseman parantamisen pitäisi olla myöskin hallituksella
ensiarvoinen tehtävä, jotta voitaisiin päästä parempaan
työllisyyteen sitä kautta ja turvata nimenomaan
nämä palvelut.
Ed. Ala-Nissilälle vielä haluan todeta, että en voi
kerta kaikkiaan semmoista lähtökohtaa hyväksyä,
että matalapalkkaratkaisuja perustellaan sillä,
että naisia on työttömänä,
elikkä tarkoitetaan, että naiset pitää saada
matalapalkkatyöhön. Minun mielestäni
palkka pitää maksaa työn mukaan eikä sillä perusteella,
ovatko miehiä tai naisia. Suurin ryhmä työttömistä naisista
on nimenomaan terveydenhoidon alan ammattilaisia, ja kunnat ovat
ratkaisevassa asemassa juuri siinä, miten heidän
työllisyytensä paranee.
Valtiovarainministeri Antti Kalliomäki
Puhemies! Kyllähän tässä keskustelu
on soljunut sillä tavalla, että vastauksia on
tullut edustajalta toiselle, mutta pari kolme kommenttia ja vastausta
vielä.
Ed. Kiljunen viittasi tuohon Vantaan tilanteeseen, ongelmaan,
joka on käsin kosketeltava ja johtuu nyt ennen kaikkea
väestörakenteesta, johonka valtionosuuslainsäädännön
sopeuttaminen on äärimmäisen vaikeata,
koska verrokkikuntien kohdalla tilanne on toisennäköinen
eikä sitä ikään kuin voida räätälöidä edes
yhtä pientä kuntaryhmää varten,
saati yhtä kuntaa varten. Mutta tämä työ on
käynnissä, ja lähiaikoina uskon tulevan
tulosta.
Ed. Kuosmanen viittasi paperiteollisuuden investointiin. Ei
ole puhe investointilamasta vaan oikeastaan siitä lähtökohdasta,
että ei niitä investointeja meille voi jatkossakaan
kovin paljon tulla, ei Ruotsiinkaan, että se on enemmän
konsernin sisäistä korvausinvestointia, mitä Suomi—Ruotsi-akselilla
on tapahtunut. Ne tuppaavat menemään keskelle
markkinoita, sinne, mistä kierrätyskuitua on saatavissa.
Mutta ei pidä unohtaa, että meillä kuitenkin
paperiteollisuus on maailman ykkönen tällä hetkellä.
Se on myöskin investoitu sellaiseen iskuun, että tässä vielä pitkään
pärjäillään.
Matalapalkkaratkaisusta: Ranskan mallistahan on erilaista palautetta.
Minä luin pitkän pumaskan aikanaan, jossa todistettiin
kyllä sitten aivan toisella tavalla — muistaakseni
300 000 työpaikkaa — mutta on totta,
niin kuin ed. Uotila sanoi, että sitten on palautetta,
joka väittää taas toista. Tämä on
hankala asia. Ranskan esimerkki on ehkä meille vähän
liian massiivinen. Se oli todella iso kuvio siellä, liittyi
myöskin työajan lyhentämiskysymyksen
aikatauluihin, ja silläkin on voinut olla jotain vaikutusta
tuohon. Mutta hallitus tulee tekemään lupaamansa
päätökset, budjettiriihessä viimeistään.
Ed. Bryggare kysyi samaa kuin mitä täällä tuli esille
pari puheenvuoroa aikaisemminkin: EY-tuomioistuimen päätöksentekoa,
sitä skaalaa, missä se tekee päätöksiänsä tänä päivänä tavalla, josta
voi sanoa, että tuomioistuimen tontti on laajentunut poliittisen
päättäjän tontille oudolla tavalla.
Syy ei kuitenkaan ole tuomioistuimen vaan Euroopan unionin tasoisen
poliittisen päätöksentekokoneiston, joka
ei ole kyennyt esimerkiksi verotuksessa etenemään
harmonisaatiossa tavalla, joka estäisi tällaiset
hyvin vaikeita näkymiä aiheuttavat tuomioistuinratkaisut.
Tuomioistuinhan ei voi tehdä päätöksiänsä samoilla
perusteilla ja periaatteilla kuin poliittiset päättäjät.
Ehkä tässä nyt se vaikutus tulee
sitten olemaan, että harmonisaatio kuitenkin johonkin mittaan
etenee nopeammin kuin muuten etenisi. Se on kitkaista ja vaikeaa
kaikissa tapauksissa unionin tasolla, ja aivan viimeiset vuodet
kyllä ovat osoittaneet, että ei ole helppoa laajentuvassa
unionissa sillä tavalla myöskään
kehittyä instituutiorakenteen sisällä,
että voitaisiin tällaiset epäkohdat ajoissa
välttää. En ole nähnyt minäkään
mitään lukuja siitä, mitä täällä mainitun
tapaiset caset Suomessa vaikuttaisivat, mutta uhka yritysverotuksen
koko kenttään on kyllä meilläkin
ilmeinen. Jos nämä tapaukset etenevät
laajemmin, voi olla edessä se, että yritysverotusta joudutaan
tarkastelemaan ihan taas alusta lähtien. (Ed. Kallis: Kyllä se
meihinkin vaikuttaa, kun se naapurimaihinkin vaikuttaa!) — Totta
kai, totta kai näin on.
Ed. Mustajärvi puhui tuottavuuskysymyksestä ja
laskelmista hallituksen papereissa. Ne ovat syntyneet ennen kaikkea
asiaan vihkiytyneen tuottavuusprojektin toimesta, joka on siis valtiovarainministeriön
käynnistämä, koko valtionhallinnossa
liikkuva tuottavuusprojekti.
Ed. Kallis kysyi, missä ovat tulopuolen rakenneuudistukset.
Kyllähän ansiotuloverotuksen uudistaminen oli
voimakkaasti rakennepolitiikkaan liittyvä, ja myöskin
yritysverotus, tietoista rakennepolitiikkaa tavalla, jolla pyritään vahvistamaan
ennen kaikkea työllisyyttä, sen kehitystä myöskin
pitkällä aikavälillä. Se ei
ollut pelkkää suhdannepolitiikkaa, ja yritysverotus tietysti
aivan erikseen on rakennepoliittinen luonteeltaan.
Ja lopuksi, puhemies: Ed. Sarkomaa kysyi työsuhdematkalipusta,
sen tilanteesta. Sehän on työryhmävalmistelussa,
valtiosihteerityöryhmän valmistelussa, sitä varten,
että asiaa arvioidaan sitten budjettiriihen lähestyessä.
Liikenne- ja viestintäministeri Leena Luhtanen
Arvoisa herra puhemies! Joitakin hajahavaintoja tästä valtiovarainvaliokunnan
mietinnöstä ja täällä käytetyistä puheenvuoroista,
joita en ole kyllä systemaattisesti kaikkia kirjannut siitä syystä,
että valtiovarainministeri on vastannut niihin täysin
kattavasti ja tyhjentävästi.
Mutta ensinnäkin omasta puolestani haluaisin kiittää valtiovarainvaliokuntaa
perusteellisesta, selkeästä ja erittäin
asiantuntevasti käsitellystä mietinnöstä.
Kun täällä on pohdittu sitä,
onko näillä mietinnöillä merkitystä tai
arvoa tai ryhdytäänkö näitten
johdosta sitten toimenpiteisiin, minulla on sellainen käsitys,
että ainakin niissä valtiovarainvaliokunnan mietinnön
kohdissa, joissa on otettu kantaa liikenneasioihin, osa selkeydestä johtunee
siitä, että meillä on hallituksen puolelta
selkeä, uloskirjoitettu ohjelma tärkeysjärjestyksineen,
kustannusarvioineen ja pitkälle aikajänteelle
tarkoitettuna, sekä hallituskaudelle että pidemmälle
aikavälille, ja että siinä on erotettu
isot ja pienet investoinnit täysin selkeäksi kokonaisuudeksi.
On siis asiakirja, jota vasten peilata, ja tämä on
käsitykseni mukaan se hyödyllinen, hedelmällinen
ja tuloksia tuottava vuoropuhelu, miksi se on juuri tarkoitettu.
Muutama havainto tästä mietinnöstä,
näistä säästöistä.
Täällä on eri puheenvuoroissa käyty keskustelua
siitä, että samalla säästetään,
eli liikenneministeriön hallinnonalalle kohdistuisi noin
11 miljoonan euron säästöt, ja tässä todetaan,
että "jotka kohdentuvat pääosin tien-
ja radanpitoon". Nythän on näin, että kehysriihessä sovittiin
se, että kohteita ei määritellä,
toisin kuin siihen asiakirjaan vielä jäi, mutta
tämä on kehysriihen pöytäkirja,
ja pidän täysin mahdottomana sitä, että voitaisiin
menetellä niin, miten siihen alkuperäiseen asiakirjaan
ministeriömme kohdalla säästökohteiksi
merkittiin, ja nyt ei siis tarvitse menetellä.
Säästöt on tehtävä,
ja me tietysti etsimme nyt kuumeisesti sitä parasta säästötapaa.
Säästöistä ei kukaan pidä,
ei erityisesti siitä, että leikataan, sellaisista
säästöistä kylläkin,
mitkä syntyvät esimerkiksi organisatoristen rakenneuudistusten, tällaisten
toimien, johdosta. Ne ovat toisenlaisia, ne ovat aitoja säästöjä,
tehokkuutta. Mutta nämä säästöt
tietysti ovat toisenlaisia, ja ne kohteet etsitään.
Minusta se oli hyvä parannus, että luovuttiin
siitä, että kohteet oli ennalta määrätty,
sillä meillä esimerkiksi tämä Luotsausliikelaitokseen kohdistuva
säästö on tällä hetkellä mahdoton
toteuttaa. Mutta tämä ei siis ole nyt enää ongelma, paitsi
se kokonaissäästö tietysti.
Valiokunta kiinnittää erinomaisella tavalla huomiota
siihen, että liikenneinvestointeja pitää voida
tehdä tasaisesti koko vaalikauden ajan ja myös
siihen, että volyymivaihtelu ei saisi olla suuri myöskään
vaalikausien välillä johtuen tietysti siitä,
että nämä hankkeet ovat kaikki rullaavia.
Meillä on isoja hankkeita käynnissä tällä hetkellä,
iso läjä valmistuu tällä hetkellä,
ja tästä johtuu se, että tämän
toiminnan pitää olla tasaista, rullaavaa, päätöksiä pitää olla
jollakin tavalla tasaisesti jo ajatellen työllisyyttä ja
erityisesti maanrakennusalan tasaista tehokkuutta ja toimivuutta.
Tästä esimerkiksi voin sanoa sen, että kun
me seuraamme, totta kai, sitä silmällä pitäen,
mihin investoimme, tietysti sitä, missä aikataulussa
isot investoinnit valmistuvat, ja nyt meillä esimerkiksi
on erittäin suuri tasaisuutta vaativa näkökohta se,
että meillä vuonna 2005 valmistuu joukko erittäin
suuria liikenneinvestointeja, esimerkiksi E18, Kehäkolmonen
välillä lentoasema—Tikkurila, Lohja—Lohjanharju,
Nuijamaan raja-aseman tieyhteys — se saattanee viivästyä,
kävin siellä, ja siellä ei vielä Venäjän
puolella oikein ollut edes puita kaadettu, mutta meillä on
kyllä valmius, sitä seurataan — Jyväskylä—Kirri, Lahti—Heinola,
Joroinen—Varkaus, Raision kohta. Sitten Tampereen läntinen
ohikulkutie tulee ehkä vuoden 2006 loppupuolella. Tähän
kun vielä lisää Vuosaaren sataman, niin
meillä tämä valmistuvien isojen investointien
suma on ilmeinen. Nyt sitten tulen siihen kohtaan, mikä liittyy tasaisesti
rullaaviin investointeihin. Tämä tarkoittaa sitä,
että meillä täytyy olla vuonna 2006 putkessa
ja siinä valmiudessa, että asiat voidaan aloittaa,
myös joitakin muita suuria tiehankkeita, niin että säilyy
tämä tasainen, työllistävä isojen infrakohteiden
rakennustoiminta.
Mikä siis tässä on nyt tilanne? Myös
useissa vastalauseissa viitattiin tähän ja muistaakseni
erityisesti kokoomuksen vastalauseessa siihen, mikä sitten
on nyt tilanne. Tämä kehyspäätös
ei ollut budjettipäätös. Minä tietysti
olisin toivonut, että olisi jo tässä vaiheessa
voitu tehdä periaatepäätöksiä asiasta,
mutta kehysriihessä sovimme niin, että nyt 2006
budjettiriihen yhteydessä päätämme
niistä hankkeista, mitä budjetissa sitten aloitetaan
päätettäväksi. Toivon tietysti, että siinä yhteydessä voitaisiin
päättää myös siitä,
mitä aloitetaan vuonna 2007.
Eli tämä rullaava päätöksenteko,
pitkäjänteinen päätöksenteko,
on tietysti se hyvin keskeinen asia tasaisen työllisyyden,
toimeliaisuuden kohdalla ja erityisesti tietysti tässä tapauksessa maanrakennuksen
kohdalla.
Tässä välillä totean, kun
kokoomuksen vastalauseessa todetaan, että tämä infraohjelma
on ollut yhtä tyhjän kanssa, että näin
ei tietenkään ole. Ensinnäkin meillä on
päätökset tehty jo puoleenväliin
näistä ohjelmista. Siis meillähän
on tehty jo vuonna 2007 alkavia hankkeita, eli kun sanon, että toivon,
että vuonna 2006 saataisiin aloitettua muutamia hankkeita,
niin on kyse vain jo tehtyjen päätösten,
jotka on kohdennettu vuodelle 2007, aikaistamisesta, muun muassa
Valtatie kutonen ja sitten Lahti—Luumäki—Vainikkala-rata,
erittäin isot hankkeet. Ja loogisuuden vuoksi, kun pidämme
tärkeysjärjestyksestä kiinni, aikaistaminen
tarkoittaisi sitä, että siihen väliin jääviä hankkeita
voisimme myös aikaistaa. Sitten jäisivät
jäljelle ne hankkeet, mitkä on mahdollista aloittaa
vuonna 2007. Näin se menee.
Onko mitään tehty? Siis toisin sanoen päätökset
on tehty puoleenväliin hankkeista, tosin osa — vielä korostan
sitä — 2007 kohdentuvina, mutta päätökset
on kuitenkin tehty. Voin sanoa vain näin, että ehkä tätä hämärtää se,
että nämä päätökset
on tehty tipoittain, lisäbudjeteissa, budjeteissa, tuporatkaisuissa,
niin että tässä ei ole nyt se kokonaiskuva
riittävän selkeä. Mutta ne päätökset
ovat olemassa, ja näistä on puhuttu monta kertaa.
Korostan vielä, että suurimpana päätöksenä lisätalousarviossa
oli jo vuonna 2004 elinkaarimallihanke E18, tämä E18:n
tienpätkä.
Mitä tulee teemahankkeisiin, niin myös niistä on
tehty ihan mittavia päätöksiä,
jotka siis tarkoittavat näitä niin sanottuja kohdennettuja
ikään kuin perusparannus- ja tämäntyyppisiä hankkeita.
Voin sanoa näin, että näiden teemapakettien osalta
on myönnetty, siis on jo nyt päätetty
vuosille 2004—2007, ratojen yli-ikäiseen päällysrakenteeseen
100 miljoonaa, satamien ja terminaalien tieyhteyksien parantamiseen
30 miljoonaa, kasvavien alueiden kehitykseen 4 miljoonaa, pääteiden
turvallisuuteen 40 miljoonaa, rautateiden tavaraliikenteeseen itäisessä Suomessa
10 miljoonaa, eli yhteensä tämän verran
on tehty jo näitä myöntämispäätöksiä.
Tässä ovat nyt mukana jo nekin, mitä tupossa
tehtiin, siis joita ei ole vielä matkaan pistetty, mutta
päätökset on pistetty. Päätökset
on siis tehty, 184 miljoonaa suurin piirtein. Eli systemaattisesti,
järjestelmällisesti, on edetty teemapaketteja
kohdentaen. Mutta sanon samaan hengenvetoon tietysti, että totta
kai lähden siitä, että kun nyt olemme
hallituksen puolessavälissä, niin voisimme tehdä myös
tästä lopusta paketin, aikaistaa nyt jo vuodelle
2007 tehtyjä hankkeita ja sitten tehdä loppuun
2007 omat päätökset.
Olin todella tyytyväinen siitä, että valiokunta on
paneutunut ja käyttänyt asiantuntijoita näin laajaan
käsittelyyn sen suhteen, millä tavalla esimerkiksi
eri liikennehankkeiden rahoitusta käsitellään
valtion budjetissa. Tämän elinkaarihankkeen valtuutus,
700 miljoonaa euroa, on laitettu nyt liikenneministeriön
koko valtuuteen, kun sen rakennuskustannukset ovat tästä 330
miljoonaa euroa. Toisin sanoen tämä loppuosa on
rahoitus-, ylläpito-, hoito- ym. kustannuksia. Totta kai
se valtuus pitää tietysti olla, ja lähden
siitä, että siinä pitää pysyä.
Mutta kun ajatellaan kehyksiä, joitten kanssa nyt tällä hallituskaudella
minä olen tekemisissä nämä neljä vuotta,
nyt tämä valtuutus koskee noin 30:tä vuotta
eteenpäin, 25:tä vuotta suurin piirtein, jos katsotaan
tämä hallituskausi, ja siinä on siis
korkokulut, hoitokustannukset, huoltokulut; emmehän me
laske minkään muunkaan tien hoitokustannuksia
ym. tähän kehykseen, jotka siis elävät
monta kymmentä vuotta. Kävi miten kävi
tämän asian kanssa, tämä on
erittäin hyödyllinen näkökulma,
tarpeellinen näkökulma.
Sanonpa nyt vaan tässä näin, että jos
meillä tämä infra tällä hallituskaudella
toteutettaisiin kokonaisuudessaan teemapaketteineen, niin se olisi
tällaisen nopean arvion mukaan ihan se viimeinen hanke
mukaan lukien, kaikki hyödylliset teemapaketit toteutettuina,
noin 270 miljoonaa euroa, jos tämä kehyslaskelma
voitaisiin tehdä toisella tavalla. Mutta lähden
siitä, että tätä asiaa tietysti
vielä pohditaan.
Yhtä kaikki, kaikki maksetaan, siitä minä olen valtiovarainministerin
kanssa samaa mieltä. Kaikki maksetaan, kaikki hankkeet
pitää hoitaa, mutta nyt on kyse siis siitä,
millä tavalla se budjetoidaan. Se ei sitä maksamista
tavallaan vähennä tippaakaan.
Lähden siitä, että nämä hankkeet
ovat välttämättömiä hankkeita.
Mietinnössä on viitattu kilpailukykyyn, aivan
oikein, toimivaan logistiikkaan. Ja kun tässä on
työllisyydestä puhuttu, niin toistan vielä sen,
minkä olen täällä aiemminkin todennut,
että kun Valtion taloudellinen tutkimuskeskus arvioi sitä,
mikä työllistävä vaikutus tällä meidän
infrapaketillamme olisi kokonaisuudessaan — sehän
on siis noin 1 miljardin euron paketti — niin siinä todettiin,
että sen työllistävä vaikutus
on merkittävä. Se on noin 22 000—25 000
miestyövuotta, kun ottaa huomioon kaikki ne välilliset
vaikutukset, ja rakentamisaikainen on sitten muutama tuhat, 6 000—7 000.
Tärkeintä on siis, mikä tuo sen toimeliaisuuden,
että nämä ovat kohdennettuja investointeja.
Näistähän meillä on ollut puhetta,
ja tässä valtiovarainvaliokunta on ymmärtänyt
nämä aivan hyvin.
Se seikka vielä, millä tavalla infraa rahoitetaan,
minusta on erittäin tärkeä kysymys. Kun täällä on
viitattu siihen, että meillä on autoistuminen
lisääntynyt suuresti, ja siihen, millä tavalla
sitten vastaavasti autoilta perityt verot ja tienpitoon laitetut
määrärahat kohtaavat toisensa, niin eiväthän
ne kohtaa ollenkaan, nehän kulkevat eri suuntiin. Tämä on
eräs näkökohta, mutta myös olen
sitä mieltä, että kun isot infrahankkeet ovat
kalliita ja tällä hetkellä ne pohditaan
erittäin huolella ja kun ne ovat monelta osin välttämättömiä,
niin on aiheellista todella selvittää vakavasti
sitä, minkälaisia erilaisia kannattavia, hyödyllisiä,
hyviä rahoitusmalleja voitaisiin käyttää infrarahoittamiseen.
Tästä syystä asetin pari viikkoa sitten
työryhmän selvittämään
perusteellisesti erilaisia rahoitusmalleja.
Vaikka tiedän, että valtiovarainministeriö otti kielteistä kantaa
tämmöisiin rahastomalleihin, tierahastomalleihin,
niin minä pidän niitä kuitenkin nyt selvittämisen
arvoisena asiana, koska niitä malleja on eri puolilla maailmaa,
ja katsotaan sitten, soveltuvatko ne suomalaiseen yhteiskuntaan
vai eivät. Nämä mallit, mitä selvitetään,
tulevat varmasti vasta myöhempänä aikana,
ne eivät vielä tähän ehdi. Mutta
minusta on tärkeää se, että myös
tulevilla hallitusneuvottelijoilla on käytössään
kättä pitempää selvitystä ja
tutkimusta.
Toinen varapuhemies:
Anteeksi, ministeri! Onko mitään mahdollisuuksia
saada vastauspuheenvuoro-osioon tiivistävää yhteenvetoa?
Puhemies! Täällä on käytetty
erittäin runsaasti ja monia puheenvuoroja. Katson, että ei tarvitsisi
kaikkiin erikseen vastata, vastaan nyt.
Puhemies! Tarkoituksenani on todeta se, että elinkaarimallihankkeesta
vielä, kun sitä kysytään hyvin
useasti, mitä tapahtuu E18-hankkeelle, voin sanoa sen,
että tämä valtuutus kaiken kaikkiaan,
tämä asiahanke kokonaisuudessaan, on edennyt suunnitelmien
mukaisesti. Sopimus tehdään alkusyksystä.
Tähän on saatu kolme tarjousta — Tieliikelaitos
ja YIT, Cintra ja SRV Teräsbetoni sekä Skanska,
Laing Roads ja Lemminkäinen — ja nyt näitä hankkeita
paraikaa arvioidaan. Tämä on Suomen kaikkien aikojen
suurin tiehanke, ja toivon, että tämä menee
nyt eteenpäin ja hyvin, ja tätä seurataan
tietysti erittäin kiinteästi.
Ed. Tiusasen esiin ottama E18, Loviisa—itäraja,
on hallituskauden jälkimmäisellä kaudella. Se
on myös niin sanottu Ten-hanke, ja siihen on sitouduttu,
että se toteutetaan, oliko se, 2013, joten pitää olla
selvät pasmat siitä, mitenkä asia on viety
eteenpäin, ja mielellään jo valmiusaste käynnissä.
Toinen varapuhemies:
No niin! Nyt siirrymme pyydettyjen puheenvuorojen listaan parituntisen vastauspuheenvuorokierroksemme
jälkeen. Varsinaisten puheenvuorojen pitämisen
aloittaa ed. Pulliainen.
Ed. Tony Halme merkitään
läsnä olevaksi.
Erkki Pulliainen /vihr:
Arvoisa puhemies! Ensinnäkin kannatan ed. Sinnemäen
tekemiä ponsiehdotuksia.
Arvoisa puhemies! Kuten jo vastauspuheenvuoroista on käynyt
ilmi, pidän tätä mietintöä hyvänä yrityksenä kantaa
poliittista vastuuta. Yhdelläkään yksityisellä yrityksellä,
joka aikoo jatkaa toimintaansa pitkälle tulevaisuuteen,
ei nimittäin ole varaa hoitaa omaisuuttaan tavalla, joka
tulee päivittäin esiin valtiovarainministeriön
suhtautumisessa kansallisomaisuuteen. Nyt jo väyläverkoston
heikolla kunnolla vaarannetaan päivittäin ihmishenkiä.
Sisäministerin ahkeraan käyttämä ilmaisu
"sisäinen turvallisuus" on saanut karmealta kalskahtavan
lisäsisällön, joskaan tässä tapauksessa
sisäministeriä ei voi mistään syyttää,
hän on hoitanut rootelinsa ihan hyvin muualla, siellä,
missä se kuuluu hoitaa.
Ensin liikenne- ja viestintävaliokunta otti reipasotteisesti
kantaa väyläverkoston tilaan, ja heti perään
valtiovarainvaliokunta teki samoin. Tällä välillä liikenne-
ja viestintäministeriön poliittinen valtiosihteeri
ehti käydä häviämässä raskaan tavaraliikenteen
tietullimaksuja koskevan laskentaperusteen ministerineuvostossa.
Hyvää tässä ratkaisussa on se,
että nyt tiedetään, mihin on tulevaisuudessa
varauduttava. Suurteollisuus on siirtänyt varastonsa erityisesti
maanteille, maksamatta vuokraa tästä varastointialueesta.
Maanteillämme liikennöivistä raskaan
tavaraliikenteen toimijoista valtaosa on ulkomaalaisomistuksessa.
Kun suomalaisia liikennöitsijöitä verotetaan
Keski- ja Etelä-Euroopan maanteillä, on kohtuullista,
että vastavuoroisesti ulkomaalaista kalustoa verotetaan
Suomen maanteillä. Raskaan tavaraliikenteen tietullit onkin
syytä ottaa käyttöön Suomen
pääteillä. Näin saaduilla tuloilla
on käyttöä väylien kunnossapidon
rahoituksessa. Tietullien avulla voidaan myös ohjata raskaita
kuljetuksia rautateille.
Valtiovarainvaliokunta pohtii mietinnössään aivan
oikein valtiontalouden kääntymistä alijäämäiseksi,
vaikka meneillään on yhä edelleen korkeasuhdanne.
Selitys puetaan kauniiseen muotoon: "Veronkevennykset ja veropohjien
heikko kehitys johtavat verotulojen kasvun hidastumiseen." Tähän
voidaan painokkaasti todeta, miksi valtiovarainvaliokuntakaan ei
uskalla kirjoittaa niistä 2,5 miljardista eurosta, jotka
harmaa ja musta talous syövät vuosittain pois
valtion tuloista. Valtiovarainministeriö vaikenee, mutta valiokunnalta
on perusteltua odottaa tässäkin suhteessa selkokielistä kannanottoa.
Jos valiokunnalla olisi nämä rahat käytössään,
niin tarjoutunut jälleenjakelujuhla käytettäisiin,
käyttääkseni aikaisempaa ilmaisua, Rajamäen
rykmentin — ehkä nykyisin pitäisi puhua
Saarisen rykmentin — hengessä iloisesti hyväksi.
Harmaan ja mustan talouden massiivisuuden ohella valtiovarainvaliokunnan
olisi ollut hyvä tunnistaa kuntatalouden tilaa pohtiessaan
se, ettei kunta voi tehdä konkurssia. Valtio joutuu Lex kunnalla
Lex Karkkilan tyyliin rahoittamaan maksuvaikeuksiin joutunutta yksikköä.
Lasku on siis joka tapauksessa odotettavissa. Julkinen talous on
tässä katsannossa yksi kokonaisuus. Kun yksi yksikkö pettää,
niin kaikkien lainojen korot ovat vaarassa kohota reittausluokan
huonontumisesta johtuen.
Peruspalveluohjelman liittäminen kehyspäätökseen
on lisännyt läpinäkyvyyttä,
mikä on hyvä asia. Kansallinen terveyshanke ja
hoitotakuu ovat hyviä asioita. Mutta kun nämä kaikki pannaan
hallituksen toimesta yhteen, niin siitä seuraakin, että Kansallisen
terveyshankkeen mukaisia valtionosuuksien lisäyksiä leikataan.
Sanon vain tähän, että nyt en ymmärrä lainkaan,
mihin hallitus pyrkii, höplästävetoonko?
Kiinnijoutumisriski on ainakin suuri. Sama koskee valtion virkojen
alueellistamishanketta. Sen sijaan, että esimerkiksi Pohjois-Suomeen
siirrettäisiin Pääkaupunkiseudulta työtehtäviä,
niin todellisuudessa sieltä ollaankin karsimassa kuudessa
vuodessa 2 000 työpaikkaa. Ei voi sanoa, että kuntaministeri
vetäisi kotiinpäin. Välikysymysaiheista
ei oppositiolla tule olemaan missään nimessä puutetta.
Kari Uotila /vas:
Arvoisa herra puhemies! Ensimmäiseksi kannatan ed.
Kuopan tekemiä kymmentä perusteltua ja hyvää lausumaehdotusta,
joilla eduskunta ne hyväksyessään voisi
kääntää tätä kehystä ja
tulevia budjettiratkaisuja vähän oikeudenmukaisempaan
ja myöskin työllistävämpään
suuntaan.
Mutta menen pari vuotta taaksepäin, aikaan, kun uusi
hallitus aloitti ja tämä kehysmenettely menosääntöineen
ja alijäämärajoitteineen tuli voimaan,
jonka kahleissa nyt sitten olemme. Mikähän siinä mahtoi
olla taustalla? Itsekseni mietin, että siinä taisi
olla tällainen vahva epäluottamuksen ilmapiiri.
Kun keskustapuolue palasi pitkän oppositiokauden jälkeen
hallitusvastuuseen, niin varmasti pelättiin, minkälaista
pekkarointia ja rahan syytämistä sieltä kuntiin
ja maakuntiin on tulossa, ja sitä piti hillitä.
Varmasti, kun sosialidemokraatit Lipposen hallituksen jälkeen
tulivat hallitukseen, jossa ei ollut enää mukana
kokoomus, pelättiin tällaista sosiaalista ulottuvuutta
ehkä liikaa ja haluttiin kahlita siihen suuntaan meno.
Ja ehkä siellä nämä Rajamäen
rykmentin infrapelotkin olivat jollain tavalla vaikuttamassa.
Elikkä epäluuloa oli varmaan päähallituspuolueiden
kesken toisiaan kohtaan, mutta kaikista suurin epäluulo
oli tietysti valtiovarainministeriön virkamiehillä,
niillä virkamiehillä, jotka itse asiassa ovat
jo pitkän aikaa päättäneet,
millä tavalla meidän budjettiamme ja sen kehyksiä on
rakennettu ja millä tavalla tätä valtiolaivaa
ohjataan. Silloin luotiin tämä järjestelmä,
johon sisältyy erittäin tiukka menokehys, nimenomaan
menokehys tuloista piittaamatta, tuloihin ei kiinnitetä huomiota.
Tulopohja voidaan murentaa ylisuurilla veronkevennyksillä,
ja mikäli tuloja syntyy valtion omaisuuden myyntituloista, Asuntorahastosta,
Suomen Pankista, polttoaineveroista, muista ylimääräisistä verotuloista,
joita on kertynyt, ne kaikki laitetaan sitten ainoastaan velan maksuun.
Ainoastaan menosäännön puitteissa se
10 prosenttia valtion omaisuuden myyntituloista yli 500 miljoonan
osalta voidaan sitten käyttää tutkimus-
ja tuotekehitykseen — voidaan — tai infrahankkeisiin.
Tähänhän liittyy vielä tällainen
lisäpöytäkirjakin, niin kuin muistatte
kahden vuoden takaa, jossa todettiin, että se pitkä lista
hallitusohjelman hienoista hankkeista ja tavoitteista oli myöskin
sidottu sitten tähän menokattoon, mikä teki sen
tyhjäksi, ja silloin paljon arvostelua herättikin
se, miksi on kirjoitettu niin hirveän paljon kauniita hankkeita
hallitusohjelmaan, kun tällä menokatolla ja menosäännöillä kuitenkin
tehdään tyhjäksi niiden eteenpäinvieminen
vaalikauden aikana. Tätä nyt sitten on toteutettu.
Tietysti tällä veronkevennyslinjalla, kun ei tarvitse välittää tuloista,
tulopohjaa voidaan todella murentaa, kun vedetään
erittäin tiukkaa menolinjaa koko ajan läpi.
Jos tuloista kannettaisiin huolta ja ylimääräisiä tuloja
kipupisteisiin laitettaisiin, kunnissa ei olisi sellainen ahdinko
kuin nyt on, eikä olisi infra- ja liikennehankkeissa sellainen
ahdinko kuin nyt on, eikä olisi köyhyysongelman
kanssa niin suuria vaikeuksia kuin nyt on, eikä olisi ympäristön
hoidossa sellaisia ongelmia ja vaikeuksia kuin nyt on, emmekä olisi
vaarassa joutua kansainväliseen häpeään
myöskään kehitysyhteistyömäärärahojen
jälkeenjääneisyyden vuoksi, niistä tavoitteista,
jotka on kirjattu. Sen takia minusta on täysin oikeutettua
se kritiikki, joka valtiovarainvaliokunnan mietinnössä monella
sivulla näkyy. Siellä on kritiikkiä,
siellä on tällaisia aika suoraan sanottuja vaatimuksiakin
hallituksen suuntaan. Mutta pettynyt tietysti olen, että ainoastaan
yhden ison ongelman osalta valiokunnan enemmistö halusi
lausumalla edellyttää hallitukselta toisenlaista
linjaa.
Kun valiokunnassa oli valtiovarainministeriön korkeimmat
virkamiehet, niin on se kumma, että siellä ei
kerta kaikkiaan jakeluun mene tämä liikennehankkeiden
eriarvoinen kohtelu silloin kun puhutaan elinkaarimallista ja muista
normaaleista investointikohteista.
Mutta vaikka meillä on terävämpi
ja selkeämpi lausuma siitä, että tämä kehysmenettely
pitää nyt tunnustaa tältä osin
vääräksi ja se vapautuva 365 miljoonaa,
joka nyt rasittaa perusteettomasti liikenneministeriön
kehystä, siirretään muualle, esimerkiksi
rahoitusmenojen osalta valtiovarainministeriön osioon,
ja se pitäisi toteuttaa, jolloin 365 miljoonaa todella
tulisi käyttöön, (Puhemies koputtaa)
niin täytyy nyt uskoa, että myöskin tämänmuotoinen
lausuma johtaa samaan lopputulokseen, kun valiokunta kerta edellyttää,
että muutetaan välittömästi
kehysmenettelyä tältä osin.
Anteeksi, puhemies, muistin, että aikaa oli 7 minuuttia,
ennen kuin koputuksesta päättelin, että taisi
ollakin 5 minuuttia.
Tatja Karvonen /kesk:
Arvoisa puhemies! Valtioneuvoston selonteosta valtiontalouden
kehyksistä seuraaville neljälle vuodelle ei valitettavasti
täysin selviä, mikä on Ivalon rajan kohtalo. Ministeri
Rajamäki on luvannut antaa oman päätöksensä kesään
mennessä.
Rajavartiolaitoksen Ivalossa antama varusmieskoulutus on sissikoulutusta,
jonka toteuttaminen edellyttää erityisolosuhteita.
Nämä olosuhteet Ivalossa ovat erinomaiset, harjoitusmaastot
alkavat heti kasarmialueen ulkopuolelta. Lisäksi Ivalossa
oleva varusmieskoulutus edesauttaa Rajavartiolaitoksen henkilöstörekrytointia
ja alueen nuorten hakeutumista koulutukseen. Nämä perustelut
ovat riittäviä siihen, että Rajamäki
tekee päätöksen, että Ivalon
rajakomppania säilyy pysyvästi Ivalossa.
Arvoisa puhemies! Valtiovarainministeriö on esittänyt,
että opetusministeriön hallinnonalan säästöt
ovat ensi vuonna 15 miljoonaa euroa. Nämä säästöt
on kohdistettu muun muassa lukiolaisten ja ammattikoululaisten koulumatkatukiin.
Todellinen tarve koulumatkatukeen olisi 27 900 000
euroa, mutta kehyksissä siihen on varattu vain 25 miljoonaa
euroa. Lappilaisena edustajana tästä ei voi kyllä sanoa
muuta kuin että esitys on surkuhupaisa. Opetusministeriö tekee koko
ajan töitä sen eteen, että ammatillinen
koulutus houkuttelisi enemmän. Onhan kehyksen selontekoon
kirjattu, että toisen asteen yhteishakujärjestelmää uudistetaan
siten, että se tehostaa koulutukseen hakeutumista.
Vuonna 2003 koulumatkatuen käyttäjistä 64 prosenttia
oli ammatillisen oppilaitoksen opiskelijoita. Lapissa ikäluokkien
pienenemisen johdosta toisen asteen kouluverkko on nyt jo melko harva.
Useat peruskoulun päättävät
nuoret joutuvat hakeutumaan toiselle paikkakunnalle, koska omassa
kunnassa ei ole jatko-opiskelupaikkaa. Koulumatkatuen tarkoituksena
on mahdollistaa pitkien koulumatkojen tukeminen yhdenvertaisesti
ja kattavasti paikkakunta- ja oppilaskohtaiset olosuhteet ja liikennepoliittiset
olosuhteet huomioon ottaen. Mikäli valtiovarainministeriön
esitys jää voimaan, ei lain tarkoitus ja lain henki
toteudu Lapissa, vaan asettaa peruskoulun päättävät
hyvin eriarvoiseen asemaan.
Näillä perusteilla olisi valtiovarainministeriöltä odottanut
hiukan luovempia ratkaisuja siihen, millä tavalla tarvittavat
säästöt saadaan opetusministeriön
hallinnonalalla kasaan. Lisäksi tässä olisi
syytä huomauttaa siitä, että sivistysvaliokunta
on 4.6.2004 antanut oman mietintönsä hallituksen
esityksestä laiksi lukiokoulutuksen ja ammatillisen koulutuksen
opiskelijoiden koulumatkatuesta. Esityksellä muutettiin
lukiokoulutuksen ja ammatillisen koulutuksen opiskelijoiden koulumatkatukea,
koulumatkatuen myöntämisen edellytyksiä ja
koulumatkatuen määrää koskevia
säännöksiä siten, että koulumatkatuki nousi
1.8.2004.
Arvoisa puhemies! Lapin kannalta erityisen hyvä asia
hallituksen kehyspäätöksessä oli,
että maa-, poro- ja kasvihuonetalouden tuotantokustannuksia
alennetaan huojentamalla näiden energiakustannuksia 21,5
miljoonalla eurolla. Tämä päätöshän
astui voimaan jo 10.3.2005.
Näin lopuksi, arvoisa puhemies, haluaisin sanoa muutaman
sanan työllisyydestä. Juuri tänään
tulleen tiedon mukaan työttömyysaste on vähentynyt
vuodessa prosenttiyksiköllä, mikä tarkoittaa,
että työttömien määrä on
vuodessa vähentynyt 23 000 henkilöllä.
Näin ollen hallituksella ei ole mitään
syytä luopua vaalikaudelle asettamastaan työllisyystavoitteesta.
Tulopoliittinen kokonaisratkaisu on vähentänyt
talouskehitykseen liittyviä riskejä. Lisäksi laaja
ja pitkäaikainen tupo luo positiivisia vaikutuksia työllisyyteen.
Kehysriihessä päätettiin, että 150—200
miljoonaa käytetään työnantajan sivukulujen
pienentämiseen. Tämän tarkoituksena on
saada yrittäjät palkkaamaan uutta henkilökuntaa
erityisesti matalapalkka-aloille. Maaliskuun jälkeen keskusteluissa
on tullut esille erilaisia vaihtoehtoja. On puhuttu työntekijän
iän mukaan porrastetuista huojennuksista työnantajamaksuihin.
Suomen Yrittäjät ovat tänään
kertoneet, että yrittäjät kannattavat
sivukulujen pienentämisen suuntaamista yksinyrittäjille,
jotka työllistävät ensimmäisen
vieraan työntekijän. Suomen Yrittäjäin
kyselyn perusteella voi todeta, että tämä esitys
on tutkimisen arvoinen. Suomessa yksinyrittäjiä on
120 000. Jos heistä vaikka joka kolmas palkkaisi
työntekijän, olisi työllisyysvaikutus
melkoinen, 40 000 uutta työpaikkaa. Suomen Yrittäjien
mukaan alustavat laskelmat osoittavat, että se on myös
halpa tapa työllistää. Sen
vuoksi hallituksen onkin ennakkoluulottomasti tutkittava erilaisia
vaihtoehtoja siinä, miten nämä 200 miljoonaa
euroa tullaan käyttämään.
Inkeri Kerola /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Valtiontalouden kehyksiä käsittelevä puheeni
on rakennettu pelkästään väylärahoitusproblematiikan
varaan — siis ei monia asioita, vaan perusteellisesti.
Nimenomaan liikenteen sujumisen, kansantalouden kasvun ja elinkeinoelämän
kannattavuuden ja kilpailukyvyn kannalta merkitystä on
sillä, kuinka kehysbudjetointi kohtelee väylähankkeiden
rahoitusta. Rehellisyyden nimissä on todettava, että tätä menetelmää käyttäen
ei voi hakea syytä edellisestä hallituksesta ja sen
liikennehankkeiden käynnistämisestä,
sillä kehysmenettely sorsii jatkumona jokaista tiehanketta
käynnistävää hallitusta vuorotellen,
samanaikaisesti kun tiepääomaa menetetään
koko ajan.
Tästä kierteestä ei selvitä muutoin
kuin poliittisesti päätetyllä uudella
budjetointimenettelyllä. Lohtuna on se, ettei uutta rahaakaan
tarvitse irrottaa, vaan nyt jo voimassa olevista veroista korvamerkitään
tietty prosenttiosuus väylästön rakentamiseen,
kunnossapitoon ja korjaamiseen. En hyväksy yksistään
satunnaisten rahoitustulojen, kuten esimerkiksi valtionyhtiöiden
myynti- ja osaketulojen, varaan rakennettua tierahoitusta, kuten
monet edustajat ovat ehdottaneet. Valtion on pitkäjänteisesti
ja vakaasti pystyttävä huolehtimaan sähkön,
tietoliikenteen ja väylästön saatavuudesta
ja saavutettavuudesta kansalaisten kesken. Se on perustuslain suoma
oikeus jokaiselle. Jos päärahoittajiksi otetaan
pääsääntöisesti infrapuolelle
yrityksiä tai kuntia, voi sen jälkeen jättää hyvästit
Suomen tasapainoiselle kehittämiselle. Logistiikkajärjestelmän
toimivuudella voidaan aina muuttaa saavutettavuutta. Meidän
on kompensoitava maantieteellistä etäisyyttämme
sekä vienti- että sisäisten kuljetusten tehokkuudella.
Liikenne on kasvanut 30 prosenttia samanaikaisesti kun määrärahat
liikenneväylien parantamiseksi ovat vähentyneet
samaiset 30 prosenttia. Tämä merkitsee sitä,
että esimerkiksi omassa tiepiirissäni myönnetyllä noin
1,6 miljoonan euron summalla saadaan tievaloja jokaiseen kuntaan
1 kilometri tai sorateitä päällystetään
10 kilometriä. Kunnossapidon rahoilla hoidetaan näin
koko tiepiirin tiehankkeisto.
Samaan hengenvetoon on todettava sekin, että toimiva
liikennejärjestelmä on tärkeimpien vetovoimatekijöiden
joukossa arvioitaessa yritysten kilpailukykyä. Muistettava
on, että koko liikennevirta ulottuu parhaimmillaan metsästä maailmalle
eli raskaan liikenteen tarvitsemat reitit eivät ole pelkästään
valtateitä, vaan myös yksityisteitä aina
vesiväyliin saakka. Kukaan ei voi enää tänä päivänä välttyä siltä,
että yhä enemmän raskasta kalustoa liikkuu
väylillä, jotka on suunniteltu 20—30
vuoden käyttöä varten, mutta kevyemmälle
kalustolle.
Väyläinvestointien tuottoa on mitattu monilla mittareilla.
Kansantalouden kasvu, sinänsä merkittävä,
on aina investointialueilleen elinvoimaa antava. Liikenneyhteyksien
ylläpito ja kehittämisinvestoinnit ovat
tuottavia, ja siksi on katsottava yli hallitus- ja budjettikausien.
Koska maanteiden arvo on suurin erä valtiomme omaisuustaseessa,
luulisi, että tällä olisi oma merkityksensä myös
valtiovarainministeriön budjetissa. Annan totaalisen tukeni
valtiovarainvaliokunnan kannanotolle liikennerahoituksesta, jota
puoltaa sekin, että yksinomaan maanrakennusalalla on uhka
hiipua tulevien töiden puutteessa. Miljoonan euron panostus
tarjoaa työtä 19 miestyövuotta, yhtä paljon
kuin talon rakentaminen. Kun maanrakennusala vaatii oman kalustonsa,
voi vain arvailla, mitä vaikutuksia tempoilevalla liikenneväylähankeohjelmalla
on. Kohta kotimainen maanrakennusalakin liputtaa naapurimaiden lipuilla.
Maija Perho /kok:
Arvoisa puhemies! Ensin muutama sana työllisyydestä ja
köyhyyspaketista. Näitä kahta asiaa voidaan
ja on syytä tarkastella yhdessä, siitä syystä ensinnäkin,
että tässä määrärahavarauksessa,
joka kehysbudjetissa on köyhyyden ja syrjäytymisen
vähentämiseksi, on se määräraha,
joka on tarkoitettu matalan tuottavuuden alojen tukimalliksi. Sen
lisäksi on sitten kysymys siitä, millä lailla
työmarkkinatukiuudistus tehdään. Monia
vuosia on ollut tiedossa se, että tietyissä tilanteissa
työttömän on järjetöntä — varsinkin
jos elää kädestä suuhun — ottaa vastaan
lyhytaikaista tilapäistä työtä,
koska ensinnäkin hän voi menettää kuukaudeksi,
jopa puoleksitoista, ansioturvansa, eli kysymys on sovitellun peruspäivärahan
epäkohdista. Myöskin on kysymys siitä,
että esimerkiksi asumistuki leikkautuu varsin nopeasti.
Kun tätä valmistelutyötä tehdään,
niin näitä asioita on ehdottomasti katsottava
yhdessä siltä kannalta, että työn
vastaanottaminen on järkevää, tarkoituksenmukaista,
että se hyödyttää sitä ihmistä,
joka onnistuu työtä saamaan. Silloin on katsottava
toimeentulotukijärjestelmää, on katsottava
asumistukijärjestelmää. Esimerkiksi Irlannissa
on käytäntö, että kun saa työtä,
niin siinä on tietty suoja-aika, ennen kuin sosiaaliturva leikkaantuu.
Minusta tämänkaltaiset ratkaisut olisivat yksilön
kannalta, inhimilliseltä kannalta, työllisyyden
kannalta mitä suotavimpia.
Samassa yhteydessä on syytä pohtia myös
paljon täällä keskusteltua toimenpidettä elikkä äitiyslomista,
vanhemmuudesta, aiheutuvien kustannusten jakamista tasaisemmin työnantajien kesken,
ja tällä puolestaan olisi vaikutusta juuri niillä palvelualoilla,
joilla toimii paljon naisia ja joilla on ilman muuta työllisyyspotentiaalia.
Tähän tarkasteluun on syytä ottaa myös
kotitalousvähennyksen kehittäminen ja laajentaminen,
sen ylärajan nostaminen ja esimerkiksi ajatus siitä, että vanhemmat
voisivat — esimerkiksi minä voisin — maksaa
jälkeläisilleen kotiapua tilanteessa, jossa on
suuret opintovelat, suuret asuntovelat, ollaan nuorten ihmisten
arjen ja työn oravanpyörässä.
Toivon, että todellakin syntyy jotakin muuta, syntyisi
takki tai ainakin liivit eikä sitä iänikuista
tuluskukkaroa, joka monista hallituksen pyrkimyksistä valitettavasti
on jäänyt käteen.
Täällä ed. Karvonen arvosteli valtiovarainministeriön
suhtautumista koulutukseen ja koulutuksen tarpeisiin. Hän
ei ole enää paikalla, mutta katson aiheelliseksi
kuitenkin huomauttaa, että kyllä ne päätökset,
jotka koskevat esimerkiksi opetuksen ja koulutuksen rahoitusta,
ovat hallituksen päätöksiä eivätkä valtiovarainministeriön päätöksiä eli
niistä kantaa vastuun koko hallitus. Toivottavasti hallitus
ymmärtää sen, että jos ei panosteta
laadukkaaseen perusopetukseen, niin se heijastuu kyllä myöhemmässä vaiheessa,
ja osa Suomen menestystarinaa on panostaminen osaamiseen, mistä Pisa-tutkimus
antaa hyvät arvosanat, ja se on johtanut siihen, että me
olemme sellaisessakin tilanteessa kuin olemme. Tätä vahvuutta
ei pidä hukata, ja se vaara pyörii, mikäli niitä määrärahoja,
joita vapautuu ikäluokkien pienenemisen kautta, ei käytetä opetuksen
laadun parantamiseen. Tämä on ehdottoman välttämätöntä.
Lyhyesti vielä kehitysyhteistyömäärärahoista:
Mielestäni se, että valtiovarainvaliokunta on reagoinut
asiaan silläkin tavalla kuin on, on osoitus osallisuudesta
ja kansalaistoiminnan tehokkuudesta, mutta siitä enemmän
huomenna.
Ahti Vielma /kok:
Arvoisa herra puhemies! Valtiovarainvaliokunnan mietinnössä valtiontalouden
kehyksistä vuosille 2006—2009 todetaan aivan siinä alussa,
että taloudellinen kehitys on ollut viime aikoina aiemmin
arvioitua nopeampaa. Toiseksi virkkeeksi olisin kirjoittanut, että miksi
tuosta hyvästä kehityksestä huolimatta
hallitus jatkaa saamattoman harmaata toimintaansa, vaikka maassa
on vieläkin yli 300 000 työtöntä. Hallitus
ei ole osannut käyttää positiivista kehitystä hyväksi,
vaan on jahkailullaan tuhlannut todellisen etsikkoaikansa. Nyt jälkikäteen
valtiovarainvaliokunta ottaa jämäkästi
kantaa moniin sellaisiin asioihin, joita me esimerkiksi kokoomuksessa
olemme korostaneet koko ajan. Parempi myöhään
kuin ei milloinkaan. Toivottavasti hallituspuolueet seisovat nyt
jatkossa sanojensa takana. Sitähän me olemme täällä tänä päivänä keskustelussa
peräänkuuluttaneet.
Arvoisa puhemies! Tämän hallituksen eräs
pahimmista puutteista on nimittäin ollut se, että se puhuu
yhtä ja toimii toisin. Se puhuu täällä toisella
tavalla kuin tuolla maalla, ja kuva hallituksesta ulospäin
on erittäin sekava. Hallituksen pääpuolueitten,
sosialidemokraattien ja keskustan, jännitteet ovat johtaneet
siihen, että moni maallemme tärkeä päätös
on jäänyt tekemättä. Työttömyys
pysyy edelleen korkeana, uusia työpaikkoja syntyy aivan
liian hitaasti, kunnilta viedään mahdollisuudet
tarjota peruspalveluja, ne velkaantuvat, ja on suuri joukko kuntia,
jotka eivät tule selviytymään keskeisistä velvollisuuksistaan,
mikäli tämä linja maassamme jatkuu.
Valtiovarainvaliokunta toteaa mietinnössään, että hallitus
on kiinnittämässä erityistä huomiota kaikkein
vähävaraisimpien ihmisten aseman parantamiseen.
Eduskunta nimenomaisesti edellytti kuluvan vuoden talousarvion käsittelyn
yhteydessä, "että hallitus arvioi ohjelmansa ja
tekeillä olevien selvitysten perusteella tarpeen kaikkein vähävaraisimpien
kansalaisten elämäntilanteen helpottamiseen ja
tekee tarvittavat toimenpide-ehdotukset". Näitä ehdotuksia
hallitus ei ole kuitenkaan tehnyt, vaan päinvastoin on
estänyt monet erinomaiset aloitteet, joita muun muassa
kokoomus on täällä viime ja tänä vuonna
tehnyt. Eläkeläiset ja veteraanit on punamultahallituksen
voimin petetty pahemman kerran ja perusteellisesti, suorastaan häpeällisesti.
Pidän ala-arvoisena kaksinaismoraalina sitä, että puheet
eroavat teoista yhtä paljon kuin yö päivästä.
Olen itse istunut enemmän ja vähemmän
paneeleissa, joissa olen kuunnellut keskustapuolueen edustajien
puheita siitä, kuinka nämä asiat korjataan, mutta
kun tulee totuuden hetki, niin sanojen takana ei seistä.
Arvoisa puhemies! Valtiovarainvaliokunnan mietinnössä on
mielestäni käsitelty hyvin tieverkoston tilaa
ja sen parantamiseen tarvittavia toimenpiteitä. Siinä todetaan
muun muassa, että liikenne- ja viestintäministeriön
menokehys on ollut jo vaalikauden alusta lukien selvästi
alimitoitettu väyläverkon kehittämistarpeisiin
nähden. Oli mielenkiintoista havaita, että ministeri
Kalliomäki tulkitsi tämänkin lausuman
omille ehdotuksilleen myönteiseksi. Miksi vasta nyt sanotaan
totuus, kun vaalikaudesta on puolet kulunut? Meille kokoomuksessa
tilanne on ollut selvä koko ajan. Pidän todella
vastuuttomana politikointina sitä, että tie- ja
rataverkon rakentamiseen ja korjaamiseen annetaan varoja vasta sitten,
kun suuria, jopa ihmishenkiä vaatineita, onnettomuuksia
on jo tapahtunut. Viittaan tässä yhteydessä Nelostien
kuntoon välillä Lusi—Vaajakoski. Tämä oli
ainut väylä muuten, johon keskustelussa minun
arvostamani ministeri Luhtanen ei antanut vastausta. Rataosa
Jämsä—Jyväskylä—Pieksämäki
tulee myös olemaan erittäin vaarallinen ja vaatimaan uhrinsa,
ellei pian korjaustoimenpiteitä saada aikaan.
Arvoisa puhemies! Kannatan ed. Nurmen tekemiä ehdotuksia.
Kokoomuksen vastalauseessa on oleellisia kannanottoja, joihin vastuunsa
kantavan hallituksen luulisi myöskin paneutuvan.
Arto Seppälä /sd:
Arvoisa puhemies! Ed. Vielma tuntuu olevan eläkeläisten
tukihenkilö selvästi tässä joukossa
nyt, joka täällä tänä iltana ...
(Ed. Vielma: He ovat suuri joukko äänestäjäkunnassani!) — Selvä,
ymmärretään.
Arvoisa puhemies! Kehykset ovat kauttaaltaan turhan niukat,
mutta liikennebudjetin osalta ne ovat mahdottomat. Liikenne- ja
viestintäministeriön menokehys on ollut jo vaalikauden alusta
lähtien selvästi alimitoitettu väyläverkoston
kehittämistarpeisiin nähden. Niukasta määrärahakehyksestä johtuen
kunnossapito- ja kehittämissuunnittelu on ollut varsin
lyhytjänteistä. Pitkäjänteisempään
liikenneväyläpolitiikkaan on vaadittu useaan otteeseen
lisäresursseja, mutta hallitus ei ole kuitenkaan päättänyt
sitoutua näihin vaatimuksiin. Liikenneinfran kehittämistä pohtineen
ministerityöryhmän ehdotus oli selkeä edistysaskel
tähän suuntaan, mutta hallitus ei sitoutunut investointisuunnitelmaan
sisältyneen rahoitussuunnitelman toteuttamiseen.
Käsitellessään vuosien 2005—2008
menokehyksiä eduskunta edellytti, että hallitus
laatii väyläinvestointiohjelman toteuttamisen
mahdollistavan rahoitussuunnitelman. Hyväksyessään kuluvan
vuoden talousarvion eduskunta edellytti myös, että hallitus
ottaa kehyspäätöksen yhteydessä huomioon
liikenneväylätyöryhmän esitykset.
Menokehyksiin ei ole kuitenkaan tehty selviä muutoksia
esitysten toteuttamiseksi. Kaikki rahoitusvaihtoehdot tulee myös
ottaa esille investoinneissa. Valtiovarainvaliokunta on esittänyt
niin sanotun elinkaarimallin, joka on erinomainen avaus.
Tiehallinnon arvioiden mukaan pääteiden kunnostamiseen
tulisi osoittaa vuoteen 2025 mennessä noin 320 miljoonaa
euroa vuodessa. Erotusta kehyksissä oleviin lukuihin tulisi
alkaa kuroa umpeen välittömästi. Myös
kilpailukyvyn kannalta tärkeään liikenneinfraan
tulee panostaa pitkien välimatkojen maassamme.
Liikenne lisääntyy Suomen pääteillä tasaisesti,
niin yksityisautoilu kuin rekkaliikennekin. Nykyisten rahoituskehysten
antamissa rahoitustason puitteissa liikenneinfran ja liikenteen
palveluiden tason tehostaminen ei tule olemaan mahdollista. Pääosin
tie- ja radanpitoon kohdistuvat 11 miljoonan euron säästöt
eivät ole perusteltuja kiskojen katkeillessa ja liikenneturvallisuuden
heiketessä.
Arvoisa puhemies! Kehyksissä työllisyysasteen
oletetaan olevan vuonna 2006 lähes 68 prosenttia ja työttömyysasteen
8 prosenttia. Arvio voi osoittautua turhan hyväksi. Työvoiman ikääntymisen
vuoksi jo työllisyysasteen pitäminen paikallaan
vaatii erityistoimenpiteitä. Useaan otteeseen eri yhteyksissä on
työttömyyden todettu olevan luonteeltaan rakenteellista.
Sen vähentäminen edellyttää voimakkaita,
erityisesti sen tarpeet täyttäviä toimenpiteitä ja
talouselämän kaikkien osapuolten tukea työllisyystavoitteen
saavuttamiseksi.
Asetetusta työllisyystavoitteesta ei kuitenkaan tule
luopua. Tavoitteen saavuttaminen edellyttää kuitenkin
myös erityisesti nuorten syrjäytymisen ennaltaehkäisemistä.
Kehyksissä mainittujen vaihtoehtoisten toimintatapojen
selvittäminen yleissivistävän ja ammatillisen
koulutuksen ulkopuolelle jäävien nuorten riittävän koulutuksen
turvaamiseksi on kannatettava toimenpide. Erityisesti tulisi huomioida
työpajatoiminta, jota ollaan juuri vakinaistamassa, jotta
se voisi täyttää paremmin tehtävänsä nuorten
syrjäytymisen ehkäisijänä.
Kehyksissä valtion henkilöstön määrää aiotaan
leikata vuoteen 2011 mennessä jopa 25 000 hengellä.
Kyseistä leikkausta voidaan perustellusti pitää ylimitoitettuna.
Henkilöstösäästöjen kautta
töiden uudelleenjärjestelyt lisääntyvät, henkilöstön
työkuormitus kasvaa ja eläköityminen
kiihtyy. Edellisten lisäksi nuorten työllisyysmahdollisuudet
heikkenevät merkittävästi.
Arvoisa puhemies! Useiden kuntatalouksien ollessa vaikeassa
taloudellisessa tilanteessa voidaan kehyksissä olevaa arviota
kuntataloudesta pitää turhan hyvänä.
Kehyskaudella kuntien menojen hillintää vaikeuttaa
muun muassa hoitotakuu, joka voi johtaa monissa kunnissa terveysmenojen
merkittävään kasvuun alkuvaiheessa.
Kehyspäätöksessä mainitaan
toisen kerran peruspalveluohjelma. On rohkaisevaa, että hallitus on
päättänyt ryhtyä konkreettisiin
tekoihin kuntatalouden ahdingon helpottamiseksi kasvattamalla peruspalvelubudjettiin
kuuluvia valtionapuja yli 600 miljoonalla eurolla. Lisäksi
positiivista peruspalveluohjelmassa on erityisesti Pääkaupunkiseudun
ja suurempien kaupunkien vaikutusalueiden ulkopuolella olevien kuntien
taloudelliseen tilanteeseen vaikuttavien tekijöiden — nuorten
ikäluokkien osuuden vähenemisen, ikääntyvien
ikäluokkien kasvun, kilpailukyvyn osaavasta työvoimasta
ja muuttoliikkeen — huomioiminen. Jos valtiontaloudessa
tapahtuu myönteistä muutosta, on siitä syytä vapauttaa
varoja kipukohtien poistamiseksi.
Klaus Hellberg /sd:
Arvoisa puhemies! Eduskunnan hyväksymät valtiontalouden
menokehykset ovat vahvistaneet ja vahvistavat nytkin talouspolitiikan
uskottavuutta ja vakautta. Kun meille nyt on esitelty vuosien 2006—2009
menokehykset, kuitenkin on pakko esittää eräitä kysymyksiä ja
keskustella myös kehitystarpeista.
Nythän näiden menokehyksien käsittelyssä ei voida
ottaa kantaa valtion tulonäkymiin. Kehysten liitteissä esitetään
toki verotuottoarvioita, mutta kehysten olemus on menopainotteinen. Kuten
valtiovarainvaliokunnan mietinnössä todetaan,
jäi kehykseen kuuluvia määrärahoja
viime vuonna käyttämättä noin
450 miljoonaa euroa. Näille rahoille olisi varmaan ollut
järkeviä ja hyvin perusteltavissa olevia käyttökohteita.
Siksi valtiovarainvaliokunnan kehysmietinnössä muistutetaan,
että eduskunta on sitoutunut vuosittaisten selontekojen
yhteydessä kehysten mukaiseen, ei niiden alapuolella olevaan,
määrärahatasoon. Ellei erityisiä perusteita
ole, neljäksi vuodeksi päätettyä,
kehysten puitteissa vuosittain kertyvää pysyvää säästöä tulisi
kyetä käyttämään kyseessä olevan
budjettivuoden lisäksi myös kehyskauden muina
vuosina. Jotta näin voisi olla, seurannan täytyisi
olla ajantasaisempaa ja reaaliaikaista, joten toivomme, että hallitus
tehostaa talousarvion toteutumisen seurantaa.
Eduskunta on useaan kertaan vaatinut lisäresursseja
sekä pitkäjänteisempää liikenneväyläpolitiikkaa.
Pitkäjänteisen suunnittelun ja rahoituksen puuttuessa
tilanne on tällä hetkellä se, että vuonna
2006 ei voida aloittaa yhtään uutta kehittämishanketta.
Ne hankkeet, joiden aloittamisesta on jo päätetty,
alkavat vaalikauteen nähden loppupainotteisesti.
Eräs merkittävä epäkohta
on myös se, että liikennehankkeet ovat eriarvoisessa
asemassa keskenään riippuen niiden budjetointitavasta.
Yksi esimerkki on tämä E18 Lohja—Muurla
-elinkaarihankkeen valtuus, joka on 700 miljoonaa, mistä rakentamiskustannuksiksi
arvioidaan 330 miljoonaa euroa ja rahoitus- ja ylläpitokustannuksiksi
365 miljoonaa euroa. Eli kun tämä valtio alkaa
maksaa palvelumaksuja vuonna 2008 ja sitä ennen hankkeen
projektien hoitoon liittyviä kustannuksia on vain noin
kuusi miljoonaa euroa, niin hanke vie kuitenkin kehyksistä ja
kuluvan vaalikauden investoinneista suurimman osan, vaikka siitä aiheutuvat
kustannusvaikutukset ajoittuvat vasta seuraaviin vaalikausiin. Mikäli tämä E18-hanke
rahoitettaisiin niin sanottuna perinteisenä mallina, liikenne-
ja viestintäministeriön nykyisestä menokehyksestä voitaisiin
suunnata 360 miljoonaa euroa muihin hankkeisiin. Eli tässä kyllä on
korjaamisen varaa siinä, miten näitä hankkeita
ja rahoitustapoja, joilla hankkeet viedään eteenpäin,
käsitellään kehyksissä, ja sen takia
tästä valtiovarainvaliokunta onkin lausumaehdotuksen
jättänyt.
Arvoisa puhemies! Olisin vielä puuttunut näkymiin
valtion henkilöstön poistuman kohdalla. Tässähän
määrätään nyt siitä,
että valtion henkilöstön poistuman johdosta
vapautuvista työpaikoista täytetään
vain puolet. Tämä on kyllä varsin ongelmallinen
kysymys, jos lähes 20 000 työpaikkaa
nyt sitten häviää. Minä ymmärrän,
että tässä on kyse, mikä on
tietysti tärkeää, kustannussäästöistä.
Tämä on tietysti aivan selvä, että julkisen
talouden ja valtionhallinnon tuottavuuden parantaminen on sinänsä tarpeellista,
mutta kyllä tässä täytyy nyt
hyvin tarkkaan ottaa huomioon, että se perustuu suunnitelmalliseen
henkilöstöpolitiikkaan, jossa täytyy
myös olla ehdottomasti lähtökohtana virastojen
kyky suoriutua myös jatkossa tehtävistään.
Vain sillä tavalla valtionhallinto pystyy kilpailemaan
työvoimasta ja parantamaan myöskin palvelukykyään.
Matti Kangas /vas:
Arvoisa puhemies! Valtiontalouden kehykset vuosille 2006—2009
jatkavat hallituksen linjaa, joka pala palalta, valitettavasti näin
pitää sanoa, murtaa hyvinvointivaltion perustuksia — siitä huolimatta,
että pohjoiseurooppalainen hyvinvointivaltio toimii huomattavasti
paremmin kuin uusliberaaliset yhteiskunnat, joissa rikollisuus ja
köyhyys ovat isoja ongelmia ja joissa kunnollisia palveluita
saavat ainoastaan ne, joilla on varaa niistä maksaa.
Suomalaiset palvelut ovat olleet maailman huippua. Koululaitos
on todettu monissa tutkimuksissa maailman parhaaksi. Terveydenhuolto on
maailman tehokkaimpien joukossa, ja tästä kaikesta
huolimatta kilpailukykymmekin on kansainvälisissä mittauksissa
maailman kärkeä. Miksi siis hallitus jatkaa kuntatalouden
alasajamista ja siten palveluitten ja hyvinvointivaltion alasajoa?
Tällaisilla kehyksillä suunta tulee olemaan vain
alaspäin.
Samaan aikaan kun meillä on satojatuhansia työttömiä,
hallitus vähentää reilusti julkisen sektorin
työpaikkoja, vaikka jo nyt liian moni tekee liian paljon
ja seuraukset ovat näkyvillä: loppuunpalamisia
ja muita työperäisiä sairauksia. Jos
kuntatalous voisi, se kyllä työllistäisi,
ja ihmisten elämänlaatu paranisi parantuneitten
palveluitten myötä. Kunnat voisivat myös
suunnitella tulevaisuutta pitemmälle ja näin käyttää rahaa
tärkeään ennalta ehkäisevään
työhön sen sijaan, että nyt maksetaan
paljon kalliimpia kuluja laitoshoidossa, jotka olisi voitu välttää puuttumalla
ongelmiin ajoissa. Näin on tilanne kouluissa, nuorisotyössä ja
vanhustenhuollossa.
Täällä edustajat Virtanen ja Rossi
olivat lähdössä Kuopioon leikkaamaan
siellä kunnallisia etuja, ja varsinkin ed. Rossi kertoi,
että kuntatalous voi hyvin. Voin myös sanoa, että myös
kotikaupungissani Jyväskylässä leikataan
etuja ja säästölistat ovat meneillään:
kouluja lopetetaan, luokkakokoja kasvatetaan, ja on puhuttu sivukirjastojen
lopettamisista. Eli koulut ja kuntatalous eivät voi hyvin,
varsinkaan näissä kasvukeskuksissa, mikä on
Jyväskyläkin — viime vuonna yli tuhat
henkeä muutti sinne. Siellä on myös oppilaita
kouluihin, niin että ei se ole oppilaitten puutetta.
Arvoisa puhemies! Sen lisäksi, että koko hallituksen
peruslinjaus on väärä, on kehyksissä myös
muutamia yksittäisiä kohtia, joissa hallitus toimii
hyvin vastuuttomasti. Yksi ehkä huomattava epäkohta
on aravarahojen kuppaus. Hyvinvointiyhteiskunnan rakentamisen vuosina
rakennettiin myös kohtuuhintaisia asuntoja ihmisille, ja
sitä varten luotiin Ara-järjestelmä.
Ara-rahastoon maksetut rahat tulisi käyttää jatkossakin vuokra-asuntotuotantoon
ja kohtuuhintaisen asumisen tukemiseen. Nyt hallitus häpeilemättä varastaa
Ara-rahaston rahat käytettäväksi budjetin yleiskatteeksi,
tämä siitäkin huolimatta, että asuminen
kasvukeskuksissa on jo nyt sietämättömän
kallista ja pienipalkkaisille ihmisille jää entistä vähemmän
käteen.
Myönteisenä pidän sitä,
että täällä sosialidemokraattinen
ryhmä ilmoitti, että he ovat tehneet ryhmäpäätöksen,
että 7 prosentin omavastuu poistetaan asumistuen saajilta.
Vasemmistoliitto on jo pari vuotta sitten tehnyt samanlaisen ryhmäpäätöksen.
Tässä on yhteistyön paikka, että saadaan
poistettua tämä epäkohta.
Hallitus pelaa uhkarohkeaa peliä, kun jättää tarpeelliset
tie- ja rautatieinvestoinnit tekemättä. Meillä Keski-Suomessa
olleen erittäin pahan Konginkankaan tieliikenneonnettomuuden
jälkeen puhuttiin vaarallisten teitten perusparannuksista,
mutta ne on nyt jätetty tekemättä. Useat
poliitikot lupasivat Nelostiellekin rahaa, ettei tällaisia
onnettomuuksia pääsisi syntymään, mutta
niitä ei ole näkynyt. Rautateillä on
ollut useita läheltä piti -tilanteita, mutta sinnekään
ei hallitus anna tarvittavaa määrärahaa.
Kuka ottaa vastuun, jos suuronnettomuus tapahtuu Suomen rautateillä?
Tähän asti on oltu onnekkaita, sellaisilta on
vältytty. Rautateitten rappeutuminen kiihtyy, ja kohta
ollaan tilanteessa, jossa jopa kannattavia rataosuuksia joudutaan
lakkauttamaan. Se taas johtaa siihen, että teitten kuormitus
lisääntyy ja tieverkko on pakko kunnostaa entistä isommalla
rahalla.
Arvoisa puhemies! Hallituksen tulee vihdoin muuttaa puheet köyhyyspaketista
teoiksi. Siinä työttömyyskorvauksiin,
opintorahaan ja eläkkeisiin tulee tehdä kunnolliset
korotukset. Siinä ei piisaa se, että luvataan
8 senttiä työttömälle päivässä ja
7 euroa eläkeläiselle kuukaudessa. Toimeentulotuen
asumismenojen omavastuu tulee poistaa. Lapsilisistä tulee
tehdä toimeentulotuen (Puhemies koputtaa) etuoikeutettu
tulo ensimmäisen lapsen osalta. Näitten köyhyyden
vastaisten toimien lisäksi hallituksen tulee ripeästi
korjata kuntataloutta ja liikenneverkkoja, ennen kuin on liian myöhäistä.
Saara Karhu /sd:
Arvoisa puhemies! Pääsääntöisesti
olen tyytyväinen valtiovarainvaliokunnan mietintöön.
On erinomaisen tärkeää panostaa työllisyyden
hoitoon, ja tärkeää on myös se,
että vähävaraisten tilannetta ryhdytään
pikaisesti kohentamaan, ja tästä päätöksestä ei
todellakaan saa tinkiä.
Keskityn kuitenkin perusteellisemmin vain oman valiokuntani
sektorin, liikenneministeriön, osuuteen, josta jo esimerkiksi
ryhmäpuheenvuorossamme on todettu, että sillä alueella
on keskeinen ongelma ja että alue on lähtökohtaisesti
alibudjetoitu. Lisää rahaa sektorille tarvitaan — se
on kuultu jo monessa puheenvuorossa — ja sitä vaatii
jo liikenneturvallisuus, liikenteen sujuminen ja se, että voidaan
taata se, että kansallisomaisuutemme arvo ei putoaisi.
Jo nyt on ongelmia, joista ei pelkällä nopeusrajoitusten laskemisella
selvitä. Viittaan tässä vaikkapa ihan tiestön
kunnon heikentymiseen, mutta myös vaikkapa siltojen ja
rataverkoston korjauksiin.
Samalla haluan kiittää valiokuntaa ponnesta, jossa
vaaditaan perinteisen ja niin sanotun elinkaarimallin tuomista budjettiteknisesti
samalle viivalle. Tähän asiaan kiinnitti huomiota
myös liikenne- ja viestintävaliokunta. Vertailukelpoisella
budjetoinnilla saataisiin myös vaihtoehtoiset rahoitusmallit
vertailukelpoisemmiksi. Rahaa löytyisi tällä ajattelulla,
jossa kummassakin rahoitustavassa vain rakennuskustannukset olisivat
selkeästi rinnakkain, kehykseen 365 miljoonaa euroa, ja
se raha todella pitäisi sinne kehykseen saada. Näin
linjasimme mekin toisessa valiokunnassa.
Iso yksittäinen kysymys on Tampereen läntisen
ohikulkutien kakkosvaiheen puuttuminen isojen investointien listalta.
Liikenneministeri Leena Luhtanen totesi hetki sitten vastauspuheenvuorossaan,
että Tampereen läntinen ohikulkutie valmistuu
vuoden 2006 loppupuolella. Tässä on kysymys ykkösvaiheesta,
ja niin kuin eräs kollega täällä salissa
on sanonut, kun Tampereen läntisen ohikulkutien ykkösvaihe
valmistuu, se on käytännössä sama
tilanne kuin Vuosaaren tunneli rakennettaisiin mutta jätettäisiin
päät avaamatta. Eli meillä on toki tienpätkä siellä, mutta
sen hyöty ei ole todellakaan se, mikä siitä pitäisi
olla, jos ei tietä rakenneta valmiiksi.
Isona kysymysmerkkinä olen tehnyt asiasta yhdessä ison
joukon kanssa pirkanmaalaisia kansanedustajia kirjallisen kysymyksen.
Kun näitä hyödyllisiä rakennushankkeita
peilataan niin kutsuttujen hyöty—kustannus-lukujen
valossa ja usein sitten katsotaan, onko järkeä rakentaa
vai ei, ja niitä huonompien hyöty—kustannus-lukujen
hankkeita siirretään jonon hännille,
niin Tampereen läntisen kehätien hyöty—kustannus-luku on
tähän asti ollut 2,9, joissain tiedoissa 3:n luokkaa.
Nyt sitten toista viikkoa takaperin perjantaina tuli uudet tiedot,
ja niissä puhutaan 4,55:n hyöty—kustannus-luvusta.
Meillä pirkanmaalaisilla on ollut koko ajan tieto Hämeen
tiepiiristä, että puhutaan jopa yli 5:n hyöty—kustannus-luvusta.
Tässä on oikeastaan turha nyt selittää sitä, että toisessa
kohtaa on kyse kakkosvaiheesta ja toisessa kohtaa koko hankkeesta,
koska koko hankkeellekin on olemassa eri luku, joka on päälle
3:n. Mutta todellakin näissä uusissa tiedoissa tämän
kakkosvaiheen hyöty—kustannus-luku on 4,55, mikä tekee
siitä tämän valtakunnan toiseksi merkittävimmän
tiehankkeen, jaetulla kakkossijalla kaikkien hankkeiden joukossa,
mutta se ei ole ministerityöryhmän hankekorissa
lainkaan. Tästä on sitten paitsi meille pirkanmaalaisille myös
Pohjanmaan ihmisille ihan selkeitä ongelmia, ja myös
elinkeinoelämän näkökulmasta
tilanne on aika hankala.
Me liikenne- ja viestintävaliokunnassa otimme tähän
ongelmatiikkaan jonkin verran kantaa, mutta täytyy semmoisella
tietyllä hämmennyksellä todeta, että ei
mikään asia tässä eduskunnassa
kuuden vuoden aikana ole herättänyt sellaista älämölöä kuin
tämän Tampereen läntisen ohikulkutien
maininta ihan nimenä valiokunnan lausunnossa. Jotenkin,
jos leikkimielisesti sanotaan, tuntuu, että se ihan varteenotettavissa
ihmisissä herättää henkiin sisäisen
lapsen, kun tämä asia otetaan esiin. Nyt vain
se, että täällä ei tällä hetkellä kuulu
erilaisia huutoja, johtuu siitä, että väkeä on
hyvin vähän salissa. Muuten, kun tämän
maagisen sanakolmikon sanoo, silloin alkaa yleensä jonkinlainen
meteli. En ymmärrä, mistä se johtuu,
sillä kysymys on erittäin merkittävästä hankkeesta.
Otimme todella liikenne- ja viestintävaliokunnan mietinnössä ihan
yleisellä tasolla näiden hyöty—kustannus-lukujen
erilaisuuteen kantaa ja totesimme, että siinä on
ongelma. Aika näyttää nyt sitten, mikä tulee
vastaukseksi tässä asiassa.
Ihan tähän loppuun haluaisin todeta — niin kuin
jo aiemmin debatissa tästä kysyin — että tämä tie
maksaa myös silloin, jos sitä ei tehdä. Kun
tätä hanketta viivästytetään,
on laskettu, että kolmen vuoden seisottaminen, tien jättäminen keskeneräiseksi,
maksaa täsmälleen saman kuin se, että se
rakennettaisiin valmiiksi. Tässä täytyy nyt
kysyä sitten, onko tämä järkevää taloudenpitoa.
Puhetta on ryhtynyt johtamaan ensimmäinen
varapuhemies Markku Koski.
Sari Sarkomaa /kok:
Arvoisa herra puhemies! Kyllä tässä kehysten
palautekeskustelussa on tullut hyvin selväksi se tosiasia,
että Vanhasen punamultahallitus on nopeasti tuhlannut edellisen
hallituksen perinnön.
Edellisen hallituksen aikana, kun kokoomus oli hallituksessa,
valtionvelkaa lyhennettiin, työllisyys koheni ja kuntatalous
koheni pikkuhiljaa, painopiste oli peruspalveluissa, mutta nyt on käynyt
aivan päinvastoin. Työllisyystoimet polkevat lähestulkoon
paikallaan, kuntatalous kiristyy, ja peruspalvelut ovat todella
vakavassa vaarassa. Täyskäännös
on tapahtunut mutta aivan eri tavalla kuin punamulta on luvannut.
Ikävä esimerkki on hallituksen kehysriihessä tekemä päätös
leikata Kansalliseen terveyshankkeeseen tarkoitettuja voimavaroja
kymmenillä miljoonilla euroilla. Hallituksen päätös
vaarantaa hyvin vakavasti hoitotakuun, ja tämä leikkauslista
on osoitus siitä, että hallitus on epäonnistunut
keskeisessä tavoitteessaan, 100 000 työpaikan
tahdissa etenemisessä. Tämä on hyvin
ikävä, hyvin vakava asia.
Valtiovarainvaliokunnan asiantuntijakuulemisissa nämä vakavat
epäkohdat tulivat hyvin kipeästi esille. Mietinnön
leipätekstiin ne on kyllä kirjattu, mutta ikävä kyllä rohkeutta
valtiovarainvaliokunnan enemmistöllä ei ollut
tehdä oikeita johtopäätöksiä siitä hyvästä analyysistä,
joka on tekstissä. Kokoomuksen eduskuntaryhmä on vastalauseessaan
nämä asiat tiivistänyt, ja ne saivat
tukea täällä yksittäisiltä kansanedustajilta hallituksen
puolelta, jotka esittivät toiveita hallitukselle, että nämä tärkeät
asiat otettaisiin huomioon.
Erityisen huolestuttavaa ovat suurten kaupunkien heikentyneet
mahdollisuudet turvata palvelut. Hallituksen teot ovat täysin
ristiriidassa ennen vaaleja Pääkaupunkiseudulle
annettujen lupausten kanssa. Yhteisöveron palautuksen sijaan hallitus
edelleen hellii ajatusta viedä koko yhteisöveron
tuotto kunnilta valtiolle, ainakin jos on valtiovarainministerin
puheita uskominen. Näistä kaupunkien kurittamistoimista
olisi ehdottomasti luovuttava. Me emme Helsingissä niiden rankkojen
yhteistöveropuhallusten jälkeen tehneet rankkoja
tasapainottamistoimia sen vuoksi, että taas kerran meidän
säästötoimiemme, tasapainottamistoimiemme,
tuloksena syntynyt liikkumavara siirrettäisiin muualle;
nuo sopeuttamistoimenpiteet tehtiin sen takia, että voisimme entistä paremmin
turvata helsinkiläisten palvelut ja elinolosuhteet.
Esitän vakavan toiveen, ettei kuntatalouden tasapainottamista
tehdä kaupunkilaisten kukkarosta. Annan arvon, että täällä on
liikenneministeri paikalla kuuntelemassa näitä puheita.
Hän uusimaalaisena varmasti vie tämän
viestin hallitukselle. Mielestäni eduskunnan ja hallituksen olisi
aika ymmärtää, että kansakunnan
etu ei ole Helsingin ja Pääkaupunkiseudun kurittaminen. Toivoisin,
että punamultahallitus loisi vahvempaa visiota kaupunkipolitiikkaan.
Muualla Euroopassa panostetaan metropoleihin, ja meillä on ollut
vähän päinvastainen suunta, metropolialueita,
Pääkaupunkiseutua, on kurjistettu. Jos me oikeasti
haluamme, että Suomen talous lähtee nousuun ja
työllisyys kohenee, niin kyllä talouden kasvun
veturin hyvinvoinnista eli Helsingin ja helsinkiläisten,
koko Pääkaupunkiseudun, hyvinvoinnista on huolehdittava.
Mielestäni hallitus on hieman huolestuttavasti vieraantunut
kaupunkilaisten arjesta, ja yksi konkreettinen esimerkki on kaavailut
nostaa kiinteistöveron ylä- ja alarajoja. Se olisi
erittäin tuhoisaa, erityisesti Pääkaupunkiseudulla,
missä asumiskustannukset ovat erittäin korkeat.
Se automaattisesti nostaisi asumiskustannuksia eläkeläisiltä,
työttömiltä, tuloihin katsomatta. Tavalliset
keskituloiset perheet muuttavat nyt jo sankoin joukoin pois Helsingistä Nurmijärvelle
ja muuallekin. Mielestäni on aika järkyttävä visio Pääkaupunkiseudusta,
kotikaupungistani, jos siellä ei tavallisella palkansaajalla
ole varaa asua. Tämä uhkakuva konkretisoituu siinä,
jos kiinteistöveroa lähdetään
nostamaan tai on muita toimenpiteitä, jotka nostavat asumisen
kustannuksia suurissa kaupungeissa. Toivon, että nämä toimenpiteet
peruttaisiin ja kiinteistöveron alarajan nostoa, joka johtaa
yli sadassa kunnassa veron pakkonostoon, ei toteutettaisi eli ei
laitettaisi kuntataloutta kuntoon kaupunkilaisten ja tavallisten
keskituloisten kukkarosta.
Arvoisa puhemies! Karu totuus on, että kuntatalous
on todellakin toistamiseen alijäämäinen
ja kuntatalouden arvioidaan pysyvän myös lähivuosina
kokonaisuudessaan alijäämäisenä ja kuntien
nettovelan melkein kaksinkertaistuvan vuoteen 2009 mennessä.
Tilanne on hyvin hälyttävä. Samaan aikaan
edelleen hallitus on sysäämässä kunnille
uusia tehtäviä ilman riittävää rahoitusta.
Esimerkki mielestäni tästä vastuun pakoilusta
on työmarkkinatuen ja pitkäaikaistyöttömien
toimeentulon siirtäminen kuntien kontolle. Helsingissä on
hyvin paljon pitkäaikaistyöttömiä,
suurissa kaupungeissa on erittäin paljon pitkäaikaistyöttömiä,
ja nämä kompensaatiot ovat tulossa — kiitos
siitä, että suuret kaupungit ja täällä esimerkiksi
Uudenmaan kansanedustajat nostivat mekkalan siitä ensimmäisestä esityksestä,
(Puhemies koputtaa) missä oli tarkoitus siirtää vastuu
kunnille ilman riittävää kompensaatiota.
Toivon todellakin, että hallitukseen tulee viesti siitä,
arvoisa herra puhemies, että kuntataloutta ei laiteta kuntoon
sillä tavalla, että nostetaan veroja ja otetaan
ne keskituloisten kukkarosta, vaan yritetään löytää aitoja
toimenpiteitä, millä saadaan koko Suomenmaassa
turvattua tasapuoliset palvelut. Nämä kuntatalousasiat
tulevat hyvin esille kokoomuksen vastalauseessa.
Leena Harkimo /kok:
Arvoisa puhemies! Viime aikoina talouskehitys on ollut aiemmin
arvioitua nopeampaa, 3,7 prosenttia. Arvioiden mukaan kasvu on kuitenkin
hidastumassa ollen käsiteltävänä olevan
kehityskauden lopulla enää 2 prosentin tuntumassa.
Talouden aallonharja siis tuli, oli ja meni, ilman että se
olisi heijastunut hallituksen työllisyys- ja yrittäjyyspolitiikkaan.
Nykyisen kaltainen rakenteellinen työttömyys
rapauttaa väistämättä hyvinvointiyhteiskunnan
rahoituspohjaa. On selvä, että hyvinvointiyhteiskunnan
säilyminen on kiinni siitä, saadaanko kaikki työikäiset
ja työkykyiset mukaan työelämään.
Hallituksella ei ole ollut uskallusta toteuttaa työllisyyspolitiikassaan
sellaisia riuskojakin otteita, joita muun muassa monet työryhmämietinnöt
ja -raportit ovat tarjonneet.
Hallituksen veropolitiikka saa sekä ruusuja että risuja.
Yksityisen kulutuksen vauhdittamisessa ovat tuloverojen alennukset
elintärkeitä, ja tässä hallitus
onkin ollut kiitettävän kokoomuslaisella linjalla
politiikassaan. Toteutettuun yritysverouudistukseen jäi
sen sijaan useita ongelmakohtia, jotka tuottavat toimintakenttään
epävarmuuden elementtejä, nostavat listautumiskynnystä ja
vähentävät yritysten mahdollisuuksia
ja halukkuutta terveeseen riskinottoon ja heikentävät
yritysten laajentumisen ja kansainvälistymisen mahdollisuuksia.
Valiokunnan mietinnössäkin todetaan talouden tulevan
laskukehityksen johtuvan muun muassa viime vuosien vähäisistä investoinneista
ja kansainvälisen kilpailun kiristymisestä eli
juuri niistä seikoista, joihin tulisi kaikin keinoin etsiä lääkkeitä,
ei pahentaa ongelmaa.
Keskeisenä edellytyksenä työllisyyden
turvaamiselle ja uusien työpaikkojen luomiselle on juuri
yrittäjyyden edistäminen. Hallituksen yrittäjyyspolitiikka
on kuitenkin edelleen ollut liian hajautettua ja koordinoimatonta.
Tämä on näkynyt muun muassa päätösten
lyhytjänteisyytenä ja resurssien vääränä mitoituksena.
Hyvän, tai oikeammin sanottuna huonon, esimerkin tästä tarjoaa
yrittäjien starttirahan laajennus, sinänsä hyvä ja
kannatettava uudistus. Starttirahan saajien kohderyhmää laajennettiin
vuoden 2005 alusta siten, että starttirahaa voidaan myöntää työttömien
työnhakijoiden lisäksi muun muassa palkkatyöstä,
opiskelusta tai kotityöstä kokoaikaiseksi yrittäjäksi
siirtyville. Menettely edellyttää neuvontaa ja
lausuntoa yrittäjäksi aikovan valmiuksista ja
yrityksen kannattavuudesta. Paitsi että rahoitus on kokonaisuudessaan
liian niukkaa kysyntään nähden, starttirahat
uhkaavat loppua monin paikoin jo alkuvuodesta. Myös neuvontaan käytettävät
resurssit ovat puutteellisia. Tämä taas hankaloittaa
yrittäjiksi aikovien asemaa ja heikentää palvelua,
jonka Suomen yrittäjäaktiivisuustilastojen valossa
pitäisi nyt olla ensiluokkaista.
Arvoisa puhemies! Suomen kilpailukyky ja elinkeinoelämän
toimintamahdollisuudet ovat monen tekijän palapeli. Näin
on myös liikenneturvallisuus. Siksi tuntuukin käsittämättömältä, ettei
liikenneinfrastruktuuriin vieläkään ole
osoitettu tarpeellisia, riittäviä varoja. Hallituksen
talouspoliittinen ministerivaliokunta antoi viime vuonna suurella
hälyllä varsin vaikuttavan listan seuraavien vuosien
rakennettavista ja kehitettävistä liikenneväylähankkeista.
Listauksen yhdeksi perusteluksi mainittiin liikenne- ja väyläpolitiikan
pitkäjänteisyys. Niukka määrärahakehys
on kuitenkin päinvastoin johtanut väylien kehittämisen
ja kunnossapidon suunnittelun lyhytjänteisyyteen. Pitkäjänteinen
uusien hankkeiden toteuttaminen tasaisesti läpi vaalikauden
on käynyt mahdottomaksi. Huolestuttavinta on Suomen nykyisen
tieverkon rapautuminen samalla kun liikennemäärät
jatkuvasti kasvavat.
Arvoisa puhemies! Valtion tulot tieliikenteestä, niin
ammatti- kuin yksityisliikenteestäkin, ovat noin 6 miljardin
euron luokkaa, kun summaan lasketaan kaikki autoilijoilta kerättävät
verot ja maksut. Satsaukset tiestöön ovat kuitenkin noin
13 prosentin tasolla (Puhemies koputtaa) eli siis täydellisessä epäsuhdassa
autoilijoilta kerättävien maksujen kanssa. Tämä epäsuhtakehitys on
saatava kääntymään, kuten myös
ministeri Luhtanen tässä salissa aiemmin totesi.
Toisin sanoen selkeämpi ja avokätisempi yhteys
tieliikenteeltä perittävien erityisverojen ja
tienpidon rahoituksen välillä on välttämätöntä.
Seppo Lahtela /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Käydessämme palautekeskustelua
Valtioneuvoston selonteosta valtiontalouden kehyksistä vuosille
2006—2009 keskustelu on ollut rakentavaa mutta minusta
lievää, sanoisin, että ei moniakaan asioita
eteenpäin vievää, mutta uskon, että ministerit — ministeri
Luhtanen vieläkin täällä paikalla
kuuntelee — ovat saaneet hyviä viitteitä tästä keskustelusta
asioitten hoitoon.
Herra puhemies! Tässä erityisesti liikenneministeriön
pääluokkaa ajatellen keskustelu väylistä on
ollut vahvaa ja terävää. Mielestäni
siinä on hyvällä pohjalla analysoitu
tätä elinkaarimallia ja siihen liittyviä pohjia
ja on käsitelty erinomaisen hyvin, montako kiskoa katkeaa
milläkin viikolla poikki. Mutta yhtä asiaa olen
jäänyt kovasti kaipaamaan, keskustelua vesiliikenneväylistä,
Saimaan kanavan toimivuudesta, Mäntyharju—Päijänne-kanavasta
ja myöskin, kun näen, että ed. Tiusanenkin
tuli saliin, meidän toivottavasti yhteisesti näkemästämme
Kymijoen kanava -hankkeesta ja siihen liittyvästä linjauksesta
ja näitä avauksia tässä tulevassa
liikennemäärien ohjauksessa. Nimittäin
jos Saimaan kanavan toiminta on yhtä epävarmaa
tulevaisuudessa kuin nyt, kun se liikenne, mikä sieltä vesiteitse
nyt kulkee, ohjataan pyörille, rautateille, ollaan taas
uuden ongelman edessä, ja tähän tulisi
varautua. Toivon, että tämä asia otettaisiin
myöskin tulevaisuudessa paremmin huomioon.
Herra puhemies! Yksi pääaihe, mitä itse
henkilökohtaisesti olisin toivonut paremmin nähtäväksi
ja paremmin esiteltäväksi myöskin näissä selontekoesityksissä,
on Puolustusvoimien tarpeet ja erityisesti siinä olevat
leikkaustarpeet. Selonteon käsittelyn yhteydessä viime
vuoden lopulla sovittiin säästötavoitteista,
lähes 100 miljoonasta eurosta, ja sovittiin sen periaatteiden
toteuttamisesta ja toteutumisesta. Tähän samaan liittyy
myöskin jalkaväkimiinojen hävittämispäätös,
niiden korvaamisen rahoitus ja tämä uskottavuus,
mitä tämä tulee aiheuttamaan. Ihmettelin
tavallaan valiokuntavaiheessa jo sitä, että ei ollenkaan
pelätty eikä nähty, että miinojen
korvaus aiheuttaa ongelmia rahoituksessa, eikä nähty
myöskään sitä, että nämä säästöpäätökset
aiheuttavat varuskuntarakenteessa erityisiä ongelmia. Näin
nähden, vaikka en ole mikään ennustaja
tässäkään ollut olemassa, itse
tavallaan vaistosin, että näin siinä ehkä tullee
käymään, niin kuin tulikin.
Se, että kehysesityksessä tuli heti 40 miljoonan
säästötarpeet ja säästövelvoitteet,
johti välittömästi ja nopeasti siihen,
että varuskuntien lopettamistarve tuli suuremmaksi, tuli
välittömästi suuremmaksi tarve keskeyttää kertausharjoitukset,
sotaharjoitukset, ja — ehkä voisi sanoa — viivästyttää myöskin
joitakin hankintoja ja muita päätöksiä.
Tällä luotiin sellainen pohja, että voidaan
keskustella siitä, onko Suomen maanpuolustus enää uskottavaa,
onko se realistisesti toteuttamiskelpoista ja näyttääkö se
ulkoapäin sellaiselta, että suomalaiset kykenevät
tässä yksin ja itse pärjäämään.
Pidänkin tässä yhteydessä käytyä keskustelua ja
annettuja lausuntoja niin opposition kuin joittenkin hallitusryhmienkin
puolelta edesvastuuttomana, kun todetaan, että näillä säästötarpeilla ei
ole mitään ongelmaa eikä niistä aiheudu
mitään vaikeuksia, koska rahaa on ja Puolustusvoimat
ovat saaneet sitä runsain mitoin. Tähän
samaan lähtökohtaan on ikään
kuin kytketty se, että varuskuntien lopettamistarve johtuu
vain siitä, että huvin vuoksi lopetetaan ja tehdään,
ei niitä säästöjen takia tarvitse
tehdä. Herra puhemies! Toivon, että jokainen,
joka asioita vähänkin ymmärtää ja
miettii, käsittää sen, että myöskin
varuskuntien lopettamistarpeet on arvioitu ja lopettamispäätökset
tehty nimenomaan sillä pohjalla, että rahaa ei
ole riittävästi ollut.
Kun on otettu keskustelussa esille, että vuoteita on
olemassa paljon, niin jos vuoteet lasketaan niin kuin ne on laskettu
tähän saakka ja laskettu aikaisemminkin, mielestäni
vuodetarvetta laskettaessa se ylimmäinen kerros, yläpeti,
on ikään kuin liikaa. Nykyinen asumisviihtyvyys
ja -väljyys edellyttävät sitä,
että ollaan sillä tasolla, että pärjätään
vain yksikerroksisilla vuoteilla. Näin ollen toivonkin,
että nämä keskustelut palaavat oikeille
jäljille ja aletaan kantamaan vastuuta tästä kotimaisen
puolustuksen uskottavuudesta ja kehittymismahdollisuuksista niin
oppositiossa kuin hallitusryhmissäkin.
Täällä ed. Karvonen otti esille Ivalon
rajakomppanian tarpeet ja mahdollisuudet. Toivon, että tähän
samaan asiaan kytketään myöskin Immola
ja sitä kautta oleva tarve Kaakkois-Suomessa.
Herra puhemies! Olen ehdottomasti tiukkojen budjettien, tiukkojen
budjettiraamien, kannalla, mutta toivon, että tässä käytetään
myöskin järkeä ja arvellaan tulevaisuuden
etua ja myöskin erityisesti isänmaan etua.
Pentti Tiusanen /vas:
Arvoisa puhemies! Ed. Seppo Lahtelan puheenvuoron siihen osaan, jossa
hän sanoi, että järjen käyttö on
sallittua, yhdyn. Mitä tulee hänen mainitsemaansa
kanavointihankkeeseen, niin myös siinä mielestäni
liikenne- ja viestintäministeriö, silloin kun
se oli liikenneministeriö, teki erittäin hyvän
selvityksen Mäntyharju—Kymijoki-kanavointihankkeesta
ja totesi, että se on liikennetaloudellisesti, muun muassa,
kannattamaton. Niin kuin me tiedämme ed. Seppo Lahtelan
kanssa, Kymijoen pohjasedimentit sisältävät
dioksiinia ja furaaneja, joidenka pääsy Suomenlahteen
on estettävä, eikä sitä pidä edesauttaa.
Mutta tähän kysymykseen liikenneinfrasta. Kun
arvoisa liikenne- ja viestintäministeri on paikalla, toistan
sen, että todella hallituksen näkökentän
sokea piste on nyt asettunut tähän E18:n osuudelle
Loviisasta Vaalimaalle. Siinä on yksi kaikkein hankalimmista
osa-alueista E18:aa ja nimenomaan Hamina—Vaalimaa-väli.
Ministeri tuntee asian hyvin, hän on vieraillut myös Kotkassa,
Haminassa jne., ja asiasta on usein puhuttu.
Nyt kun valtion rahat ovat toistuvasti loppu ja kun nämä niin
kutsutut kehykset kalisevat ja kolisevat, niin kuin täällä tänään
todettiin, ja ne myöskin puristavat hallitusta ja sen menotaloutta,
niin tässä vaiheessa pitäisi tietysti
ehkä katsoa uudelleen sen suuntaan, onko järkevää vähentää verotuloja
ja heikentää veropohjaa. Tässä asiassa
myös valtiovarainvaliokunta on yksimielisesti todennut
ongelman. Näin ollen toive paremmasta on, jos järjen
käytölle annetaan jatkossa tilaa.
Edelleen eläkeläisten asema on heikko, ja
se 7 euron kädenojennus on tuntunut varsin kylmältä. Siitä eläkeläisjärjestöt
ja eläkeläiset ovat useita kertoja tuoneet käsityksensä esille.
Eläketulovähennys eli eläkevähennys
on asia, joka on kunnallisverotuksessa otettu huomioon, mutta se
on suuruudeltaan varsin, varsin vaatimaton, ja tämä tekee
ongelman nimenomaan sellaiseksi, että henkilön
siirtyessä työelämästä eläkkeelle
hänen tosiasiallinen veroprosenttinsa saattaa nousta. Kun
nimenomaan työtulovähennys poistuu, tilalle tulee
tämä eläketulovähennys.
Hallitus on tarjonnut myöskin näissä valtiontalouden
kehyksissä vuosille 2006—2009 keppiä kunnille,
vaatii kuntia tiukempaan, voimakkaampaan toimintojensa järkeistämiseen
ja myöskin tehostamaan toimintaansa. Näillä sanoilla
valtiovalta tarkoittaa sitä, että terveyskeskuksia
pitäisi keskittää, yhdistää erilaisia
kuvantamis- ja röntgentoimintoja, samoin laboratorioita
jne. Tässä täytyy todeta se, että varsin
monissa sairaanhoitopiireissä ja kaupungeissa näin
on jo tapahtunut. Näin ollen tämä pyörä on
jo kertaalleen keksitty, ja sillä on myös ajettu
jo pitkään, vuosia. Se ei ole mikään
uusi keksintö, jolla voitaisiin löytää lisärahoitusta
sosiaali- ja terveyspuolelle, nimenomaan Kansalliseen terveyshankkeeseen.
Valtiovaltahan ilmoittaa, että se on noin 200 miljoonaa
euroa, mikä pitäisi vielä puristaa näistä niin
sanotuista järkeistämistoimenpiteistä.
Arvoisa puhemies! Tällaista mahdollisuutta ei ole. Nyt
on kysymyksessä keppi, joka iskee kovasti ja aiheuttaa
vain nimenomaan ongelmia palvelujen tarvitsijoissa ja vaikeuttaa Kansallisen
terveyshankkeen eli niin kutsutun hoitotakuun toteutumista.
Olli Nepponen /kok:
Arvoisa puhemies! Tämän selonteon käsittely
niin valtiovarainvaliokunnassa kuin täällä salissakin
on osoittanut, että hallituspuolueet ajavat kahdella hevosella:
ne arvostelevat kehyksiä voimakkaasti, mutta sitten todelliset
päätökset ovat päinvastaisia.
Olisi odotettavaa, että nyt ne kritiikit, mitkä tehtiin,
tuottaisivat myöskin tulosta, mutta sellaisesta lopputuloksesta
ei ole mitään näkyvissä.
Ed. Tiusanen totesi, että liikenne- ja viestintäministeriö teki
aikanaan selvityksen Mäntyharjun—Päijänteen—Kymijoen
kanavasta. Se tehtiin, mutta se tehtiin sellaisella perusteella,
että kanava saatiin näyttämään
todella kalliilta ja toteuttamiskelvottomalta. Kyllä se
neuvottelutilanne, mikä tällä hetkellä Saimaan
kanavan suhteen on, olisi toisenlainen, jos olisimme päätyneet
jo silloin siihen, että aloitetaan uuden kanavan ja uuden
yhteyden suunnittelu Suomenlahdelle. Se on välttämätöntä tulevaisuudessa,
ja siinä pitää katsoa, että se
tehdään oikeilla mitoituksilla.
Sitten muutama sana puolustusbudjetista. Ensiksi ihmettelen
sitä, että valtiovarainvaliokunnan puolustus-
ja turvallisuusjaoston puheenjohtaja toteaa, että puolustusmenot
on oikein mitoitettu, ei mitään hätää,
lisää tulee. Minusta se ei ole oikea tapa. Kyllä olisin
odottanut, että tässä asiassa hallituspuolueen
edustaja jaoston puheenjohtajana olisi puolustanut niitä tarpeita, mitä kiistattomasti
Puolustusvoimissa on. Se on tullut niin selkeästi valiokuntakuulemisessa esiin.
Selontekopäätöstä, joka
tehtiin joulukuussa, hallitus muutti heti, kolme kuukautta sen jälkeen.
Näin ei ole tapahtunut edellisten hallitusten aikana. Selontekopäätöksen
mitoitukset merkitsevät jo nyt, että 2006 ja 2007
tapahtuu lähes 100 miljoonan euron vähennys, joka
jatkuu yli 50 miljoonan euron vähennyksenä aina
vuoteen 2012 saakka. Ja kun tähän lisättiin
vielä 40 miljoonan euron lisäsäästöt
kahdelle vuodelle, niin lopputulos on katastrofaalinen. Puolustuskyky tulee
laskemaan. Varuskuntia lakkautetaan kiihtyvällä vauhdilla,
mikä aiheuttaa kohtuuttomia haasteita ja ongelmia niin
kunnille kuin yksilöille. Sotaharjoitukset, lentotunnit
ja kertausharjoitukset pistetään minimiin, samaan
missä oltiin 90-luvun puolivälissä, kun
säästötalkoita tehtiin, ja sen tulokset
ovat myöskin näkyneet.
Nämä ovat kyllä kovia viestejä,
ei vain meille täällä vaan myöskin
kaikille suomalaisille ja myöskin ulkopuolisille arvioitsijoille,
käytämmehän me huomattavasti vähemmän
puolustusmenoihin kuin muut valtiot tässä läheisyydessä. Toivon,
että näihin voitaisiin mahdollisimman pian palata,
sillä se täällä puhuttanut 100
miljoonan euron lisäys ensi vuoteen merkitsee vain, että jo
tehdyt palkkauksentarkistukset, virkaehtosopimukset ja arvonlisäverojen
saattaminen oikealle tasolle voidaan maksaa lakisääteisesti.
Eivät ne ole mitään lisämenoja
normaaliin toimintaan, ne eivät tuota mitään
sellaista tehokkuutta; vain maksetaan palkat, niin kuin pitää maksaakin,
oikealla rahalla. Näin ollen olisi odottanut, että tästä keskustapuolue
olisi kantanut huolta ja murhetta, siksi kovia iskuja tässä tehdään.
Niin kuin sanoin jo valiokunnassakin puolustusministerille ja
Puolustusvoimain komentajalle, meitä on höynäytetty
miinapäätöksen osalta. Nyt säästetään
ja vaarannetaan jo ennakkoon tuo korvaavien järjestelmien
hankinta. Se ilmeisesti olikin hallituksen tarkoitus. Olin solidaarinen niin
valiokunnan yhteiselle näkemykselle kuin myöskin
sille, että Puolustusvoimain komentaja oli antanut tälle
miinapäätökselle siunauksensa. Nyt tämä näyttää näiden
budjettikehysten valossa täysin väärältä,
jos vähitellen ei päästä palaamaan
niille oikeille raiteille. Tämä on vakava viesti
myöskin ulospäin.
Reijo Paajanen /kok:
Kunnioitettu herra puhemies! On pakko puuttua muutamalla sanalla
tuohon kanavakeskusteluun. Hölmöintä,
mitä voisi olla, olisi, että Saimaan kanava unohdettaisiin.
Meillä ei kahden kanavan mahdollisuuteen kyllä ole
eväitä olemassa. Tietysti tämä kanavavaihtoehto
olisi pitänyt pitää neuvotteluja varten plakkarissa
ja tältä osin olisi venäläisten
kanssa ollut helpompi edetä.
Täällä keskustelussa on useaan otteeseen
nostettu esiin Suomen tieverkosto. Sen ongelmaton toiminta pitkien
välimatkojen maassa on välttämättömyys.
Maamme tieverkosto, jonka arvoksi on arvioitu reilut 15 miljardia
euroa, on kuitenkin valitettavasti rapistumassa tällä hetkellä.
Hallituksen kehysselonteossa ei rappioon ole suuria lääkkeitä tarjolla.
Tienpidon määrärahojen vuosittainen alimitoitus
lienee noin 150—200 miljoonaa euroa. Nykyisellä tasolla
tiestön palvelukyky jää yhä enemmän
jälkeen kasvavan liikenteen ja kansantaloutemme kilpailukyvyn
vaatimuksista.
Kaakkoisessa Suomessa ongelmat ovat hyvin nähtävissä.
Valtava raskaan liikenteen kasvu maanteillä ja tiestön
rappeutuminen johtavat usein myös liikenneturvallisuuden
heikkenemiseen. Kaakkois-Suomessa on tapahtunut voimakas kasvu liikennekuolemissa
ja henkilövahingoissa.
Arvoisa puhemies! Pääministeri totesi viikonloppuna,
ettei kuntatalouksien osalta ole mitään paniikkia
tai tarvetta kriisipäätöksiin. Suomessa kuntataloudet
ovat kuitenkin retuperällä. Viime vuonna alijäämäisen
vuosikatteen kuntia oli se 137, kun vuotta aiemmin vastaava luku
oli 64. Samoin kunnallisverotusta tälle vuodelle nostettiin
136 kunnassa. Hallitus heräilee tilanteeseen pikkuhiljaa.
Nyt kaivataan voimakkaita toimenpiteitä kuntatalouden syöksykierteen
katkaisemiseksi. Kuntien velvoitteita ja palveluiden järjestämistä on
korjattava.
Kehysselonteossa on epätodelliset arviot kuntien menojen
ja tulojen kasvusta. Menot tulevat kasvamaan arvioita voimakkaammin,
ja samaan aikaan tulot jäävät tavoitteista.
Niinpä edessä on väistämätön
kuntakentän velkaantuminen edelleen. Pahimmissa arvioissa
velan määrän pelätään
olevan kaksinumeroinen luku miljardeja uuden vuosikymmenen alkupuolella.
Huolestuttavinta tässä kehityksessä on
se, että hallitus itsekin arvioi parhaan kasvukauden olevan
ohi. Viime vuoden bruttokansantuotteen kasvuksi on arvioitu 3,7
prosenttia. Hallitus arvioi vaalikauden lopulla talouskasvun hidastuvan
noin 2 prosentin tasolle. Tämä tarkoittaa, että parhaat
mahdollisuudet muutosten tekemiseen taloudellisten resurssien puolesta
ovat menossa ohitse.
Arvoisa puhemies! Suomen ja hallituksen suurin ongelma on työllisyysasteen
nostaminen tasolle, joka pyörien pyörimisen kannalta
on todettu välttämättömäksi.
Tuo tasohan on 75 prosenttia, minkä kaikki hyvin tiedämme.
Työttömyys on ollut sairaus, johon lääkkeitä ei
ole löytynyt. Tänään julkaistut
maaliskuun työllisyysluvut ovat kuitenkin oikeansuuntaisia,
ja toivoa sopii, että suunta ei ole vain hetkellistä.
Vain työllisyyden parantaminen voi turvata hyvinvointiyhteiskunnan
säilymisen tulevaisuudessa.
Olen useaan otteeseen tarjonnut täällä salissa lääkkeeksi
matalapalkka-alojen ja samalla yrittäjyyden tukemista.
Eilen Suomen Yrittäjien puheenjohtaja Eero Lehti kiteytti
hallituksen yrittäjyysohjelman epäonnistuneen
ja sen jääneen vain poliittisten puheiden tasolle.
Todellinen yrittäjyyden tukeminen on jäänyt
valitettavan vähälle; kaivataan verotuksellisia
uudistuksia, työnantajamaksujen alentamisia ja yrittäjyysriskin
alentamista. Toivon suuresti, että suomalainen yrittäjyys
saadaan nousuun, sillä työllisyyden nousu tuo
verotuloja, joita kunnat ja valtio tarvitsevat yskivän
moottorinsa uusimiseksi.
Keskustelun nopeatahtinen osuus päättyy.
Antti Rantakangas /kesk:
Arvoisa puhemies! Talous- ja työllisyyskehitys ratkaisee
hyvin pitkälle, minkälainen rahoituspohja meillä on hyvinvointiyhteiskunnassa
ja myöskin peruspalveluissa. Tässä mielessä valtiovarainvaliokunta on
tehnyt erittäin hyvää työtä antaessaan
mietinnön tulevien vuosien valtiontalouden kehyksistä.
Haluan tässä omassa puheenvuorossani tarkastella
lähemmin neljää kokonaisuutta: työllisyyteen
liittyviä tekijöitä, infrakysymyksiä,
merenkulun tulevaisuutta ja sitten vesi- ja ympäristötöiden
rahoitusta.
Hallituksella on haastava työllisyystavoite, 100 000
uutta työpaikkaa. Monta kertaa on todettu, että hallituksen
puolelta on tehty useita toimenpiteitä ja ratkaisuja, joilla
on lisätty kotimaista kysyntää ja kulutusta.
On toteutettu yritysveroratkaisuja ja yritystoiminnan edellytysten
parantamisia, ja nämä toimenpiteet ovat oikeansuuntaisia
ja ovat tätä tavoitetta vieneet eteenpäin.
Parasta aikaa hallituksen pöydällä on ratkaisun
tekeminen niin sanottujen matalapalkka-alojen sivukustannusten alentamisesta.
Tätä mallia on valmisteltu varsin pitkään,
ja nyt loppusuora häämöttää.
Mielestäni tässä tarvittaisiin nyt
rohkeutta myöskin uusiin avauksiin, juuri sellaisiin avauksiin,
jotka madaltaisivat työllistämiskynnystä pienyrityksissä ja
yhden henkilön yrityksissä. Meillä on
Suomessa 124 000 yksinyrittäjää,
ja näissä yrityksissä on juuri suurin
kynnys ensimmäisen työntekijän palkkaukseen.
Jos esimerkiksi ensimmäisenä vuotena
työntekijän sivukustannukset palautettaisiin valtion
toimesta, se voisi olla yksi merkittävä kannustin
ensimmäisen työntekijän palkkaukseen.
Joka tapauksessa rohkeita uusia avauksia tältäkin
osin tarvitaan.
Infrakysymysten osalta täällä on
annettu tunnustusta liikenne- ja viestintäministerille
siitä, että ministeriö ja ministeri ovat
päättäväisesti vieneet eteenpäin
tätä infrakysymystä sekä rahoitusmielessä että priorisointimielessä.
Uskon, että eduskunnan täysi tuki on sillä linjalla,
että tämän hallituskauden aikana käynnistetään
kaikki siinä ykköskorissa olevat kärkihankkeet,
17 kappaletta, sekä teemapakettiohjelma. Tämä tuo
maakuntiin tulevaisuudenuskoa, ja se antaa myös kansantalouteen
lisää kasvupotentiaalia, aivan kuten Vattin selvityksessä on
ilmi käynyt.
Itse pidän myönteisenä, että ministeriö on asettanut
arvovaltaisen työryhmän hakemaan myös
uusia rahoitusvälineitä infran rahoitukseen. Me
tarvitsemme tämän budjettiperusteisen rahoituksen
ohella muitakin malleja, ennakkoluulottomia malleja, esimerkiksi
tierahaston tyyppistä järjestelmää,
jossa isoimmat kehittämishankkeet voidaan pitkäjänteisellä ohjelmalla toteuttaa
ja sitten perustienpitoon käyttää budjettirahoitusta.
Tieliikenteeltä kerätään tällä hetkellä 6,5
miljardia euroa valtion veroja, ja vain noin 700 miljoonaa palautuu
tiestön kunnostamiseen. Tässä on selkeä epäsuhta,
ja toivon, että tässä päästään
parempiin ratkaisuihin Suomen tieverkon kunnon parantamiseksi, koska
sillä on juuri kansantalouden kannalta erittäin
myönteisiä vaikutuksia.
Sitten merenkulun tulevaisuuden osalta on tässä mietinnössä kiinnitetty
huomiota siihen, että suomalaisessa omistuksessa olevan
meriliikenteen osuus on ulkomaankaupassa heikentynyt voimakkaasti.
Ulkomaankaupastahan kulkee 80 prosenttia meriteitse, ja se on tärkein
kapasiteetti, jos puhutaan Suomen kaupankäynnistä. Tämä suomalaisen
aluskannan osuus on alentunut huomattavasti. Nyt ollaan vain kolmanneksessa
koko kaupan piirissä olevasta liikenteestä, ja
vuonna 2001 on liikenneministeriönkin toimesta tarkasteltu
tätä kysymystä ja todettu, että 40
prosentin raja olisi tietynlainen hälyttävä raja. Toivon,
että liikenne- ja viestintäministeriö ja KTM
voisivat löytää tässä yhteisiä toimia,
joilla suomalaisen aluskannan uusiutumista voitaisiin edistää esimerkiksi
Finnveran kautta tukemalla näitä hankintoja vieläkin
voimallisemmin.
Arvoisa puhemies! Sitten ympäristötöiden osalta.
On hyvä, että mietinnössä on
tuotu esiin se tosiasia, että vesistö- ja ympäristötyöt
ovat erittäin työllistäviä hankkeita,
ja maakunnissa on paljon vireillä erilaisia siirtoviemärihankkeita, muita
ympäristöinfraan liittyviä kysymyksiä sekä haja-asutusalueiden
jätevesijärjestelmän kehittämishankkeita.
Näihin tarvitaan enemmän rahaa, ja ne tuovat myöskin
työtä ja toimeentuloa maakuntiin ja merkitsevät
siis myöskin kansantalouden kannalta myönteisiä vaikutuksia.
Markus Mustajärvi /vas:
Arvoisa puhemies! Valtioneuvoston selonteossa valtiontalouden
kehyksistä vuosille 2006—2009 samoin kuin valtiovarainvaliokunnan
mietinnössä tunnustetaan lopullisesti se seikka,
ettei hallituksen työllisyystavoite toteudu. 100 000:ta
uutta työpaikkaa ei synny, mutta vieläkin suurempi
rakenteellinen ongelma on se, että 75 prosentin työllisyysastetavoite
ei toteudu seuraavan vaalikauden aikana, ja se kasaa ongelmia tuleville
vuosille.
Koska työllisyystavoite on hallituksen tärkein talouspoliittinen
tavoite, seuraa sen karkaamisesta muita hyvin vakavia ongelmia.
Koska hallituskauden aikana on myönnetty jo kolminkertaiset verohelpotukset
hallitusohjelman minimitavoitteeseen nähden, kapenee talouden
liikkumatila entisestään. Myös muiden
maiden talouskehityksen epävarmuus lisää riskitekijöitä.
Saksan talous ei kehity odotetusti, ja Yhdysvalloissa eletään
velalla niin julkisessa kuin yksityisessäkin taloudessa.
Ainoastaan Venäjän myönteinen talouskehitys
ja Suomen lisääntyvä kauppa itään voivat
korvata osaltaan näitä uhkatekijöitä.
Epärealistisesti mitoitetut kehykset ja tiukka menosääntö syövät
liikkumatilaa järkevältäkin investointielvytykseltä.
Hallituksen talouspolitiikassa unohdetaan, että julkinen
sektori voisi tasata pahimpia vaihteluita ja luoda pidemmällä aikavälillä pohjaa myös
yksityisen sektorin kasvulle. Näyttääkin siltä,
että virkamiehet ovat ottaneet kehyksillä ja tiukalla
menosäännöllä niskalenkin hallituspuolueitten
poliitikoista. Kuulostaa suorastaan kornilta, kun hallituspuolueiden
edustajat heti rikkaimmille kohdistamansa veroalepäätösten
jälkeen kertoivat, että nyt panostetaan vähävaraisten
aseman parantamiseen. Kun varakkaimpia kannustetaan luopumalla kokonaan
varallisuusverosta, on lääke työmarkkinoilla
vaikeimmassa asemassa olevien kohdalla työmarkkinatuen määräaikaistaminen
ja matalapalkkamalli, josta siitäkään
hallitus ei ole päässyt yksimielisyyteen. Toivottavasti
hallitus kallistuu sellaisen mallin taakse, jossa ei ole sisäänrakennettuna palkintoa
työnantajalle siitä, että maksettava palkka
pidetään riittävän alhaisena,
vaan jokainen tulisi palkallaan toimeen.
Minä olisin valmis omalta osaltani pohtimaan ed. Rantakankaan
markkinoimaa ja uudelleen lämmittämää esitystä siitä,
että tuki kohdennettaisiinkin näihin mikroyrityksiin,
yksinyrittäjiin. Se, minkä takia sitä mallia
voi harkita, on se, että siinä ei ole kytkentää siihen,
että maksettava palkka on riittävän alhainen,
se ei ole tarveharkinnatonta yleistä tukea, ja nimenomaan,
että se kohdistuu mikroyrityksiin, joissa se työllistämiskynnys
on kaikista suurin aika usein. Mutta silloin voidaan kysyä,
miksi nykyiset tuet ja tukimuodot eivät kelpaa, koska nykyisillä tukimuodoilla
se euromäärä kuukautta kohden voi olla jopa
suurempi kuin näissä kaavailluissa malleissa.
Vasemmistoliitto esitteli oman köyhyysohjelmansa viime
kuussa ja osoitti siihen myöskin rahoituksen. Me haluamme
tulevina vuosina puuttua ihan oikeasti kaikkein varattomimpien asemaan.
Esitämme muun muassa kansaneläkkeen 20 euron tasokorotusta
kuukaudessa, työmarkkinatuen ja peruspäivärahan
nostamista sekä opintotuen 15 prosentin korottamista. Nämä toimet kohdistuisivat
sosiaalisesti oikeudenmukaisesti, ja kaikki panostus palautuisi
saman tien talouskiertoon ja elvyttäisi elinkeinoelämää.
Arvoisa puhemies! Muutama sana myös pohjoisen näkövinkkelistä.
Vielä muutama kuukausi sitten oli kiellettyä puhua
kuntatalouden syvenevistä ongelmista tai sellaisesta muistutteleva
leimattiin pelottelijaksi. Nyt alue- ja kuntaministeri Manninen
voivottelee ensimmäisten joukossa tilanteen vakavuutta.
Jopa hoitotakuu ja Kansallinen terveysohjelma uhkaavat vaarantua
surkean kuntatalouden vuoksi.
Täytyy muistaa myös keskustan lempilapsi kahdeksan
vuoden oppositiokauden ajalta. Maaseutu on arvokas asia, mutta sinne
täytyy myös päästä.
Alempiasteinen tiestö rapautuu tavatonta vauhtia, ja pohjoisen
rautatieliikenneyhteyksiä aiotaan karsia kovalla kädellä.
Toivonkin myös hallituspuolueitten kansanedustajilta ryhtiliikettä,
jotta talousarvion valmistelun yhteydessä löydettäisiin
riittävä rahoitus maantie- ja rautatieyhteyksien
turvaamiseksi. Myös ympäristötöitä uhkaa
alasajo. Varsinkin matkailualueilla ja -keskuksissa on kyetty julkisen
ja yksityisen sektorin tukitoimin yhdistämään
Lapin voimakkaimmin kasvava elinkeino eli matkailu ja ympäristönsuojeluetu
ja vieläpä työllisyyttä edistäen,
mutta nyt nämäkin järkevät työkohteet
uhkaavat jäädä ilman rahoitusta.
Hyvä, tai huono, esimerkki kehyslinjan kovuudesta on
kaavailtu henkilöstöpolitiikka valtionhallinnossa.
Selonteossa arvioidaan, että vuoteen 2011 mennessä jää valtion
töistä pois 35 000 työntekijää ja
tilalle aiotaan palkata vain puolet tästä määrästä.
En jaksa uskoa, että valtio-organisaatiossa olisi niin
paljon löysää, että siellä voidaan
vähentää liki 20 000 työpaikkaa,
ilman että se näkyy palveluissa. Eivätkä ministeri Kalliomäen
(Puhemies koputtaa) vastaukset olleet kovinkaan vakuuttavia, sillä hän
viittasi selvitystyöhön, joka on vielä kesken.
Arvoisa puhemies! Meidän täytyy muistaa myös
muiden maiden huono-osaisia. Meillä omanlaisia ongelmia
löytyy riittävästi, mutta monet ihmiset
muualla maailmassa taistelevat elämästään
ja perusoikeuksistaan. Tässä tilanteessa onkin
vastuutonta, että kehitysyhteistyömäärärahoja
ei halutakaan nostaa asteittain sille tasolle, johon YK:ssa olemme
sitoutuneet. Vasemmisto haluaa asettautua aina sen heikomman puolelle,
mutta valitettavasti valtiontalouden kehyslinjaukset heikentävät
vähäosaisten tilannetta niin kotona kuin ulkomaillakin.
Jari Koskinen /kok:
Arvoisa herra puhemies! Varmuuden vuoksi tässä alussa
kannatan ed. Nurmen tekemiä ponsia, jos niitä joku
muu ei ole vielä muistanut meidän eduskuntaryhmästämme
kannattaa.
Mietinnössä todetaan se, ja kaikki tietävät,
että viime vuonna talouden kasvu oli Suomessa hyvä.
3,7 prosenttia bkt:n kasvua on kova luku, ja sillä pärjää kyllä monessakin
kilpailussa. Valitettavasti se ei kyllä ihan täysin
riitä vielä meidän haastavaan työllisyystavoitteeseemme.
Lisäksi pitää muistaa, että Suomen
Pankki on varoitellut jo useamman kerran siitä, että me
menetämme koko ajan markkinaosuuksia vientimarkkinoilla. Toinen,
mikä selkeästi näkyy, on se, että myös vientihinnat
ovat laskeneet, jolloin meidän pitäisi löytää uusia
vientituotteita ja myös uusia vientimarkkinoita. Kasvu
on hidastumassa lähivuosina, ja vaikeudet sitä myöten
ovat edessä, ja seuraavalla hallituskaudella varmasti tulee
olemaan vielä vaikeampaa tehdä budjetteja tai
kehyksiä, jos emme saa työllisyyttä paranemaan
tai taloudellista kasvua pysyvästi yli 3 prosenttiin.
Mietinnössä todetaan myös se, mikä on
totta, että toteutuneesta kasvusta valtaosa johtuu kotimaisen
kysynnän kasvusta. Kotimaisen kysynnän kasvu taas
on johtunut onnistuneesta veropolitiikasta, siitä, että on
alennettu tuloverotusta. Eli tässä hallitus on
toteuttanut kokoomuslaista talouspolitiikkaa, ja se on ihan hyvä,
että kokoomuksen lääkkeet ovat kelvanneet
hallitukselle.
Mutta nyt tarvitaan kuitenkin päätöksiä tulevaisuudesta,
jotta meillä myös tulevina vuosina olisi rahaa
käytettävissä palveluihin ja jaettavissa
hyvinvointia kaikille kansalaisille. Sen takia tarvitaan niitä päätöksiä tulevan
kasvupohjan rakentamiseksi. Siksi esimerkiksi pitää panostaa entistä enemmän
tutkimukseen ja tuotekehitykseen. Meidän pitää panostaa
kotimaisen omistajuuden kannustamiseen ensi sijassa. Esimerkiksi yritysverouudistuksen
mukana tulleita epäkohtia pitäisi pikimmiten korjata.
Lisäksi tarvitaan selkeitä toimenpiteitä rakennetyöttömyyden
alentamiseksi. Lisää konkreettisia toimenpiteitä hallitus
voi poimia vaikka kokoomuksen tekemästä paperista,
mikä on otsikoitu: Hyvinvointia työllä ja
talouskasvulla. Siellä on kaikkiaan 39 erilaista konkreettista
toimenpidettä, millä voitaisiin työllisyyttä Suomessa
parantaa ja talouskasvu pitää yli 3 prosentissa
keskimäärin.
Herra puhemies! Sitten pari sanaa kuntataloudesta, josta täällä on
jo paljon puhuttu. Varmaan valtaosa tästä salista
on sitä mieltä, että pakkoliitoksia kukaan
ei halua kannattaa. Jos kunnat haluavat yhdistyä, sen pitää tapahtua
vapaaehtoisesti. Mutta kuitenkin samaan aikaan ollaan miettimässä,
millä tavalla palvelurakenteita sitten muutetaan kunnissa.
Sen jälkeen herääkin kysymys, entäpä jos
kunnat eivät haluakaan vapaaehtoisesti muuttaa näitä palvelurakenteitaan.
Mitäs sitten tehdään, jos kukaan ei kannata
pakkoliitoksia eikä myöskään
kuntia voida pakottaa palvelurakenteiden muuttamiseen? Ollaanko
sitten siinä, ettei tapahdukaan yhtään
mitään?
Voin ottaa käytännön esimerkin omalta
alueeltani. Meillä on Hämeenlinnan seutukunta,
jossa on kahdeksan kuntaa, joista viisi kuntaa on yhteisessä terveyskeskuksessa,
kahdella pienellä kunnalla on oma yhteinen terveyskeskuksensa,
ja sitten on Janakkalan kunta, jolla on oma terveyskeskuksensa.
Nyt tällä hetkellä mietitään
tämmöistä niin sanottua sadekatosmallia
näitten terveyspalveluiden tuottamiseksi, mutta tuntuu
siltä, että näissä muutamissa
kunnissa, kuten esimerkiksi Janakkalassa, ei olla kovin innokkaita tämmöiseen
sadekatosmalliin. Mutta jos kuitenkin näissä palvelurakenneselvityksissä päädytään
siihen tulokseen, että pitäisi olla tietty väestöpohja
esimerkiksi terveyskeskuksissa, niin mitä sitten tehdään
näille kunnille, jotka eivät halua lähteä mukaan
tämäntyyppisiin palvelurakenteisiin? Tuleeko käskykirje
sisäasiainministeriöstä, millä ilmoitetaan,
että kunnan on sitten lähdettävä näiden
palvelurakenteiden muuttamiseen, vai annetaanko vaan asioitten olla
samalla tavalla kuin aiemminkin? Tähän varmaan
moni miettii vastauksia, ja varmaan ne kuntapäättäjätkin
miettivät, mitä tässä oikein
tulee tapahtumaan. Parasta varmaan kunnille olisi se, että ne kunnissa
toimivat luottamushenkilöt tekisivät itse ne tarvittavat
päätökset ja toimenpiteet ilman, että kenenkään
pitäisi ylhäältä käsin
ohjailla. Ainakin varmaan erilaista aineistoa löytyy vaikka
kuinka paljon Suomesta, millä tavalla palveluja voidaan
tuottaa. Siinä voisi välillä käyttää vähän
uutta luovuuttakin.
Kuten tiedetään, kuntien tilanne tällä hetkellä on
huono. Kaikki luvut kertovat siitä, että se ei ole
parempaan suuntaan menossa. Kuitenkin mietinnöstä käy
ilmi myös se, että viime vuonna rahaa jäi
käyttämättä budjetoiduista,
jopa kehyksiin kuuluvista rahoista lähes 450 miljoonaa
euroa. Samaan aikaan kuitenkin on tehty tämä niin sanottu
pakkolainapäätös, jolloin nämä kustannusten
noususta aiheutuvat kompensaatiot maksetaan vasta vuosien päästä ja
viimeisimmät lähes 200 miljoonaa euroa vasta vuonna
2008. Jos nyt todella haluttaisiin auttaa kuntia tässä tilanteessa,
niin tämä pakkolainapäätös
pitäisi peruuttaa ja muun muassa se noin 200 miljoonaa
euroa, mikä vasta vuonna 2008 on tulossa kunnille, pitäisi
maksaa jo välittömästi vaikka vuosien
2006 ja 2007 aikana. Se olisi semmoinen käytännön konkreettinen
toimenpide, millä kuntien asiat menisivät vähän
parempaan suuntaan. Toinen konkreettinen toimenpide olisi se, että nyt
kaavaillut säästöt Kansallisesta terveysprojektista, ne
25 miljoonaa euroa plus 50 miljoonaa euroa vuonna 2007, myös
pitäisi peruuttaa.
Katri Komi /kesk:
Arvoisa puhemies! "Aikaansaava ihminen ei tunne sääntöjä",
näin kuuluu sanonta. Toivonkin, että kehyksen
säännöistä huolimatta hallitus
ei jätä huomioon ottamatta valtiovarainvaliokunnan
ideoita.
Hallituksen lähtökohta kehysten valmistelussa
oli tietysti hallitusohjelman tavoitteiden toteuttamisen tukeminen,
mutta samalla vakaan kasvun turvaavan finanssipolitiikan jatkaminen. Tämä on
johtanut tulokseen, jossa kaikkien pääluokkien
kohdalla on noudatettu säästäväisyyttä. Myös
tuottavuuden parantamistavoitteet niin valtionhallinnossa kuin kuntasektorillakin
kertovat siitä, että lusikka on otettu omaan käteen
eikä odoteta jonkun muun syöttävän.
Ja nyt on huomautettava, ettei tehostaminen tarkoita kiristyneen
työtahdin yhä kiristämistä,
vaan järkeistämistä esimerkiksi työnjakoa
uudistamalla, tietotekniikan hyväksikäyttämistä nykyistä paremmin,
tuotteistamista, hallinnon palvelukeskuksia jne.
Valtiovarainvaliokunta on pohtinut mietintönsä julkista
taloutta ja finanssipolitiikkaa koskevassa osiossa hyvin sitä problematiikkaa,
mitä tänään kohtaamme tässäkin
talossa, joten viittaan vain siihen. Koska huomenna tulemme puhumaan
kehitysyhteistyöstä runsain mitoin, en siihen
nyt puutu.
Arvoisa puhemies! On muistettava, että paras tapa poistaa
köyhyyttä Suomessa on työllisyyden parantaminen.
Toivonkin nopeasti vaikuttavia ratkaisuja niin sanotun matalapalkkatuen osalta.
Kehysriihessä tehtiin osaltaan päätös
pitkäaikaistyöttömien työllistymisen
tukemisesta. Työnvälityspalveluita tehostetaan
myös. Vastikään tullut Hallituksen strategia-asiakirja
2005 listaa monia toimenpiteitä, joilla edistetään
yrittäjyyttä, niin nuorten kuin vanhempienkin
työllistymistä ja syrjäytymisen estämistä,
esimerkkinä koulupudokkaiden konkreettinen huomioiminen.
On hyvä, että politiikkaohjelmia on tosiasiallisesti
päivitetty.
Hallituksen toimeenpanemalla yritysten starttirahan laajentamisella,
tutkimus- ja tuotekehityspanosten lisäämisellä ja
yrittäjyyskasvatuksen tehostamisella on myös oma
tärkeä osansa yrittäjyyden edellytysten
parantamisessa. Toisaalta valmistelussa on muun muassa yrittäjien sosiaaliturvan
parantaminen ainakin siten, että yritystoimintaan liittyviä kohtuuttomia
riskejä vähennetään. Yrittäjyyden
politiikkaohjelman yksi alakohta on naisyrittäjyyden tukeminen,
josta juuri valmistuikin keskustelua herättänyt
raportti. Naisyrittäjyyden erityispiirteiden lisäksi sukupuolierityisenä seikkana
on huomioitava esimerkiksi pienyritykset, jotka haluaisivat palkata
nuoria naisia. Vanhemmuuden kustannukset rasittavat nimenomaan äitien
työnantajia. Tämän takia ei uskalleta — ja
aivan realistisista syistä — palkata nuoria, perheenperustamisiässä olevia
naisia.
Erityisen kovina vanhemmuuden kustannukset iskevät
pienyrittäjiin. Tästä saavat kärsiä niin nuoret
naiset, joita ei palkata — aikovat hankkia lapsia tai eivät — kuin
kaikki yrittäjät, joiden kohdalle kustannukset
osuvat. Onkin edelleen tarpeen niin helpottaa perheen ja työn
yhteensovittamista kuin toisaalta parantaa pk-yritysten toimintamahdollisuuksia.
Arvoisa puhemies! Luin tyytyväisenä ministeri
Hyssälän kirjoituksen Maaseudun Tulevaisuudesta
reilu viikko sitten. Se luo luottamusta siihen, että ministerimme
kuuntelevat vastuullisesti niitä viestejä, joita
me kansanedustajat heille kentältä välitämme.
Eli vaikka kehysriihessä ei maatalousyrittäjien
lomitusta huomioitukaan, ministeri on tuntunut kuulevan huutomme.
On tärkeätä, että maatalousyrittäjien
lomitusjärjestelmää kehitetään
edelleen, niin kuin hallitusohjelman mukaista on. Itse olen kiinnittänyt huomiota
hevosyrittäjien lomaoikeuteen ja sijaisapuoikeuden
parantamiseen esimerkiksi omaistaan hoitavien kohdalla. Nämä uudistukset ovat
sinänsä valtiontaloudessa pieni erä,
mutta niille, joita se koskee, hyvinkin merkittäviä. Vuosilomapäivän
lisääminen on perustoive.
Sosiaali- ja terveysministeriön asettaman asiantuntijaryhmän
tekemien neuvolatyön laatusuositusten mukaan nykyään
rahaa neuvolapalveluihin käytetään monin
paikoin vain noin puolet siitä 1 500—2 000
eurosta lasta kohden, mitä kattavasti toteutetut palvelut
maksaisivat. Terveydenhoitajilla on toisissa kunnissa jopa kaksinkertainen
lapsikuormitus suosituksiin nähden. Ennaltaehkäisy
on halvempaa kuin jälkien korjailu. Yhdenkin huostaanoton
kustannuksilla saataisiin maksettua kymmenien lasten koko neuvolaikänä suoritettava
seuranta. Neuvolatoiminta onkin terveydenhuollon muihin kustannuksiin
suhteutettuna erittäin halpaa. Toivon, että tätä asiaa
näissäkin kehyksissä STM:ssä edistetään
edelleen.
Arvoisa puhemies! Muun muassa maatalousyrittäjille
yritysverouudistus on tärkeä uudistus, joka tuo
helpotusta perintö- ja lahjaverotukseen sukupolvenvaihdoksissa.
Verotuksen kehittäminen on yksi yrityksen jatkuvuuden ja
työpaikkojen luomisen ja säilymisen välineistä.
Verotuksella vaikutetaan myös tuotantokustannusten hallintaan.
Hallituksen kehysriihessä sovittu maa-, poro- ja kasvihuonetalouden
21,5 miljoonan euron energiaverohuojennus ensi vuodelle — tai itse
asiassa se alkaa jo tänä vuonna — onkin
erittäin myönteinen päätös.
Tätä maataloustuottajat ovat ajaneet jo vuosia.
Tänä vuonna käyttöön
otettava luonnonhaittakorvauksen kansallinen lisäosa tulee
osaltaan pysäyttämään maatalouden
tukien alenemisen. Suomen maatalouden investointituet taas ovat EU:n
korkeimmat käytössä olevat. Erityisesti nuorten
maataloustuottajien käynnistysavustukset ovat
EU:n huippua. On silti muistettava, että myös
MMM:n hallinnonalan määrärahoihin on
osana säästötoimenpiteitä kohdennettu
noin 10 miljoonan euron säästöt.
Ongelmia tulee olemaan budjettiriihessä näiden
kohdistamisessa!
Arvoisa puhemies! Ongelmia on, aivan kuten valtiovarainvaliokunta
on mietinnössään vahvasti todennut, liikenneinfran
rahoituksessa. Mietinnössä todettiin myös,
että resurssit tulisi mitoittaa siten, että liikenneinvestointeja
voidaan tehdä tasaisesti koko vaalikauden ajan. Luotan siihen,
että kaiken tämän tänäänkin
käydyn keskustelun jälkeen liikennehankkeitten
aloittamispäätöksiä syntyy.
Kuten keskustan eduskuntaryhmän ryhmäpuheenvuorossa
todettiin, kannattavista investoinneista ei ole syytä tinkiä.
Tuomo Hänninen /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Valtioneuvoston selonteko vuosien 2006—2009
kehyksistä on tärkeä linjaus tämän vaalikauden
lopun ja seuraavan vaalikauden alun resurssien käytöstä.
Talouskehitykseen liittyvät tavoitteet talouden vakaudesta
sekä työllisyysasteen nostamisesta 68 prosenttiin
ja työttömyysasteen alentamisesta ovat oleellisimmat
osat tavoitteista. Valtiovarainvaliokunta on osaltaan ottanut asiantuntevasti
kantaa edellä mainittuun selontekoon. Talouspolitiikan
lisäksi kuntatalouden peruspalveluohjelma ja liikenneinfrastruktuurin
rahoitus ovat perustellusti mukana tässä mietinnössä.
Näillä molemmilla sektoreilla ongelmien kasaantuminen
vaatii selkeitä linjauksia ja kehityssuunnan kääntämistä myönteiseen
suuntaan. Kuntien lakisääteiset velvoitteet, valtionosuudet peruspalveluihin
sekä kuntien saumaton yhteistyö on nivottava kokonaisuudeksi,
jolla palvelut voidaan tuottaa. Hyvältä tilanne
ei näytä, ja valtionosuusuudistuksen ykkösvaihe
ei helpota tilannetta. Synkältä näyttää talous
myöskin oman kotikaupunkini Kuusamon osalta tämän
ykkösvaiheen toteutuksen kynnyksellä.
Ensi vaalikauden alkuun kaavailtu toisen vaiheen valtionosuusuudistus
on suunniteltava kunnolla. Valtionosuuksien perusteet tulee käsitellä uudelleen
paremmin eri tilanteisiin soveltuviksi. Esimerkiksi etäisyys
maakunnallisesta aluekeskuksesta ja sen etäisyyden vaatima
erikoispalvelujen tarve esimerkiksi erikoissairaanhoidon osalta
vaatii omaa kirjaustaan.
Talouspolitiikan tulee olla uskottavaa, ja määrärahakehykset
luovat tätä uskottavuutta. Mutta säästämmekö itsemme
liikuntakyvyttömiksi antamalla väylästön
rappeutua vai tuemmeko maakuntien kehitystä pitämällä liikenneverkot
kunnossa? Pohjois-Pohjanmaalla ja Koillismaalla on lukuisia väyliä kunnostuksen
tarpeessa. Laadukkaat ja toimivat liikenneväylät
ovat perusedellytys koko yhteiskunnan tehokkaalle, alueellisesti ja
sosiaalisesti tasavertaiselle ja kansainvälisesti kilpailukykyiselle
toiminnalle. Vastuu liikenneinfrasta kuuluu julkiselle sektorille.
Tutkimuksen ja tuotekehityksen osalta minun on helppo tukea
ja nyökytellä yliopistojen perusrahoituksen 20
miljoonan ja Suomen Akatemian tutkimusmäärärahojen
31,5 miljoonan euron kasvulle. Nämä ovat kansainvälistä kilpailukykyä parantavia
toimia.
Koulutuksen kehittämiseen liittyvät toimenpide-esitykset
vaikuttavat perustelluilta asioilta. Pudokkaiden osalta tarvitaan
peruskoulun ja toisen asteen väliin lisää ohjausta
ja järjestelyjä. Toisen asteen oppilaitosten,
lukioiden ja ammatillisten oppilaitosten, kesken tarvitaan moniulotteista
yhteistyötä. Myös hakumenettelyä eri
oppilaitoksiin tulee kehittää.
Kehysriihessä otettiin esille myös Eta-alueen ulkopuolelta
tulevien opiskelijoiden lukukausimaksut. Meille suomalaisille lukukausimaksut ovat
vieraita ja valtaosalle meistä vastenmielisiä. Jos
kansainvälisesti ja EU-jäsenmaissa maksut otetaan
käytännöksi, meidänkin on mentävä järjestelmään
mukaan.
Arvoisa puhemies! Vähäinen asia ei ole mielestäni
kaikista heikoimmassa asemassa olevien tilanteen parantaminen. Pelkällä kansaneläkkeellä
tai
työttömyyden peruspäivärahalla
elävien tilanne ei ole kehuttava. Jo budjettiesitykseen
odotamme konkreettisia toimia. Pitkäaikainen köyhyysrajalla
eläminen ei ole hyvinvointivaltion toimintatapa. Siitä me
olemme jokseenkin yksimielisiä.
Päivi Räsänen /kd:
Arvoisa puhemies! Kannatan ed. Kalliksen esitystä,
että eduskunta hyväksyisi ne neljä lausumaehdotusta,
jotka sisältyvät mietintöön
liitettyyn ensimmäiseen vastalauseeseen. Näillä ponsillahan
vauhditettaisiin hallituksen omia tavoitteita, jotka sisältyvät
hallitusohjelmaan: työllisyystavoitetta samoin kuin liikenteellisen
palvelutason kohentamista, myös kehitysyhteistyömäärärahojen
korottamista siihen tavoitteeseen, mihin Suomi on sitoutunut, samoin
kuin sitten kuntien aseman turvaamista.
Arvoisa puhemies! Hallituksella on todellakin hyviä tavoitteita
erilaisissa ohjelmissa ja hallitusohjelmassa, mutta kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä
tässä vastalauseessa
katsoo, että näissä kehyksissä ei
riittävällä tavalla turvata näiden
tavoitteiden saavuttamista, ja siksi toivomme runsasta kannatusta
näille lausumaehdotuksille.
Jouko Laxell /kok:
Arvoisa herra puhemies! Hallitus lupaa talouskehyksissä vuosille 2006—2009
käynnistää kunta- ja palvelurakenneuudistuksen.
Se on erittäin hyvä tavoite, mutta hallituksen
tulee pystyä todellisiin uudistuksiin. Keskustan on ehdottomasti
hyväksyttävä kuntien yhdistäminen
toimiviksi kokonaisuuksiksi. Sosialidemokraattien taas on tunnustettava
se, että yritykset vastaavat enenevästi kuntien
palveluista.
Kuntien laina kasvoi vuodesta 2003 miljardilla. Lainaa oli vuoden
2004 lopussa lähes 6,6 miljardia euroa. Vaikka verotulot
ja valtionosuudet kasvavat, lainan arvioidaan lisääntyvän
9 miljardiin vuoteen 2010 mennessä. Hallitukselta odotetaan
tehokkaita toimenpiteitä tilanteen parantamiseksi.
Arvoisa herra puhemies! Kuntien talous on täynnä uhkakuvia:
väestö ikääntyy, osaavan henkilöstön
rekrytointi vaikeutuu, ja valtio lisää jatkuvasti
kuntien velvoitteita. Seitsemän viime vuoden aikana kunnallisveron
ansiotulovähennystä on jatkuvasti nostettu. Nämä ratkaisut
leikkaavat kuntien tuloja noin 1,5 miljardilla eurolla vuodessa.
Valtio on korvannut summasta vajaat puolet. Kun työvoima
siirtyy eläkkeelle, työllisyysaste ja työttömyys
vähenevät. Pienenevä osa kuntalaisista
maksaa yhä vähemmän veroa kunnalle. Siksi
on ryhdyttävä seuraaviin toimenpiteisiin: 1) Kuntarakenteita
on muutettava. Elinkelvottomien, pienten kuntien on liityttävä suurempiin
välttääkseen totaalista velkaantumista
ja kuntalaisten kohtuutonta verorasitusta. 2) Kuntien on voimakkaasti
uudistettava palvelurakenteitaan. Ne voivat välttää isojakin
investointeja ostamalla palveluita yrityksiltä. 3) Kaikkiin
lainsäädäntöesityksiin, jotka
lisäävät kuntien tehtäviä,
on suhtauduttava määrätietoisen kielteisesti. 4)
Veronalennukset on tehtävä siten, ettei kuntien
talous vaarannu.
Hallitus lupaa, etteivät tulevat veronalennukset alenna
kuntien tuloja. Mielestäni hallituksen pitäisi
luvata, että kunnat saavat korvaukset viimeiset seitsemän
vuotta tapahtuneesta verotulojen menetyksestä. Kuntien
velan arvioidaan kasvavan vuoteen 2010 mennessä 9 miljardiin
euroon. Se on neljäsosa valtion budjetista.
Arvoisa puhemies! Sitten minäkin vielä seuraavasta
aiheesta: Eduskunnan on syytä olla huolissaan rautatieverkoston
toimivuudesta. Tiukkoihin kehyksiin sidottu radanpidon rahoitus
ei kata ikääntyneen rataverkon vaatimia kunnostuksia.
Ratojen korjausinvestoinnit laskevat noin 100 miljoonan euron tasolle
eli noin kahteen kolmannekseen viime vuosien tasosta. Korvausinvestointien
tarve on tällä hetkellä 150—200
miljoonaa euroa vuodessa, puhumattakaan investoinneista uusiin ratoihin.
Valtioneuvoston rahoituskehysten mukaan perustienpidon rahoitus on
550 miljoonaa euroa vuodessa. Se on selvästi viime vuosia
alhaisempi. Perustienpidon rahoitukseen tarvittaisiin kuitenkin
vähintään 700—750 miljoonan
euron vuotuista rahoitusta. On tärkeää,
että liikenneministeri ja hallitus ymmärtäisivät,
kuinka tärkeä toimiva rata- ja tieverkosto on
Suomen kilpailukyvylle ja menestykselle. Nyt tarvitaan lisää rahaa
sekä rataverkon että tieverkon kunnostuksiin ja
uusimiseen.
Maija-Liisa Lindqvist /kesk:
Arvoisa puhemies! Haluan hiukan selventää,
kun täällä on ollut näistä puolustushallinnon
määrärahoista aika paljon puhetta. Toki
puolustushallinnolla on tiukka kehys ja budjetointi, aivan niin
kuin on kaikilla muillakin hallintokunnissa. Ne puheenvuorot, joita
aiemmin käytin, tarkoittivat todella sitä, että puolustushallinnon
osalta kuitenkin on huomioitu sellaisia kustannusten tasotarkistuksia,
joita ei ole tehty muissa pääluokissa. Siihen nähden
puolustusministeriö on selvinnyt näistä kehysneuvotteluista
erinomaisella tavalla ja ansaitsee kiitoksen siitä, että he
ovat kyenneet pitämään puoliaan.
Totta kai on huolestuttavaa se, että puolustuspoliittiseen
selontekoon laitetut kehysrahat ovat leikattuina vuosina 2006 ja
2007, molempina vuosina 20 miljoonalla eurolla, mutta puolustusministeriö voi
itse tehdä näihin kehyspäätöksiin tämän
säästön haluamallaan tavalla joko puolustusmateriaalihankinnoista
tai Puolustusvoimien toimintamenoista. Eli välttämättä tämä ei
juurikaan karsi toimintaa, ei kertausharjoituksia eikä vastaavia,
jos puolustusministeriö linjaa tämän säästön
siihen ja tinkii hiukan näinä vuosina materiaalihankinnoista
esimerkiksi. Näkisin kuitenkin, että tämmöinen
2,2 miljardia euroa, mikä on se taso, joka Suomessa on
katsottu tulevillekin vuosille, tämä lähes
2,3 miljardia, on huomioitu aina sinne vuoteen 2009 varsin kohtuullisella
tavalla.
Keskustelu päättyy.