Olavi Ala-Nissilä /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Eduskunnan valtiovarainvaliokunta on saanut valmiiksi mietintönsä valtiontalouden kehyksistä vuosille 2006—2009. Tälle vaalikaudelle uudistettu kehysmenettely ja siihen liittyvä menosääntö ovat yleisesti ottaen olleet toimivia ja tarpeellisia. Valtiontalouden hoidossa on ollut pitkäjänteisyyttä ja ennustettavuutta. Viime vuodelta valtion budjettitalouden tilanne on selkeästi ennakoitua parempi. Hallituksen talouspolitiikka on valiokunnan käsityksen mukaan ollut onnistunutta. Viime vuoden toteutunut kasvu oli saatujen tietojen mukaan ainakin 3,7 prosenttia, ehkä 4:kin lopullisesti, mikä eurooppalaisittain on varsin hyvä luku.

Kuluvalle vuodelle valtiovarainministeriö ennustaa 3,3 prosentin kasvua. Valtioneuvoston kehyspäätös pohjautuu arvioon 2,5—3 prosentin talouskasvusta vuonna 2006. Kokonaistaloudellisten laskelmien perusvaihtoehdossa kasvu hidastuisi lähivuosina siten, että se olisi kehyskauden lopulla enää noin 2 prosenttia. Valiokunnassamme kuultavana olleet asiantuntijat uskovat kasvun jatkuvan melko vahvana. Kotimainen kysyntä on vahvaa, ja investointiaste nousee.

Työllisyysasteen oletetaan vuonna 2006 olevan lähes 62 prosenttia ja työttömyysasteen 8 prosenttia. Tämä arvio voi osoittautua optimistiseksi. Työvoiman ikääntymisen vuoksi työllisyysasteen pitäminen paikallaan vaatii erityistoimia. Valtiovarainvaliokunta katsoo, että hallituksen tähän asti harjoittama politiikka on onnistunutta ja että asetetusta työllisyystavoitteesta tulee pitää kiinni. Erityisenä haasteena valiokunnan mielestä on estää yhtäältä nuorten ja toisaalta ikääntyvien työstä syrjäytyminen. Työvoiman kysyntää pyritään vahvistamaan erityisesti matalapalkkaisessa kokoaikatyössä keventämällä työnantajamaksurasitusta vuoden 2006 alusta lukien. Vaikeutena matalapalkkaisen työn kysynnän tukemisessa on löytää malli, jolla tuki pystyttäisiin rajaamaan vain tuen tarpeessa oleville työvoimavaltaisille yrityksille. (Hälinää)

Kiitoksia, puhemies! — Kysyntälähtöisen työllistämisen edistämistoimet palvelualoilla ja matalapalkka-aloilla ovat valiokunnan mielestä tärkeitä ja kiireellisiä.

Viime vuonna budjettitalous oli saatujen selvitysten mukaan yli 2 miljardia euroa ylijäämäinen. Viime vuoden talousarviota laadittaessa budjettitalouden oletettiin olevan 1,2 miljardia euroa alijäämäinen. Tulot ylittivät noin 1,5 miljardilla eurolla budjetoidun. Tästä osakemyyntitulojen osuus oli noin 1,1 miljardia euroa. Verotuloja kertyi noin 400 miljoonaa euroa talousarviossa ennakoitua enemmän. Talousarviossa varatuista määrärahoista vajaa 700 miljoonaa euroa jäi käyttämättä, mistä kehyksen piiriin kuuluvia, siis menosäännön alaisia, menoja oli 450 miljoonaa. Menokehys alittui siis 450 miljoonalla eurolla.

Eduskunta on valtiovarainvaliokunnan käsityksen mukaan sitoutunut vuosittaisten selontekojen yhteydessä kehysten mukaiseen, ei niiden alapuolella olevaan, määrärahatasoon. Vuoden viimeisessä lisätalousarviossa tuleekin nykyistä paremmin ja ajantasaisemmin selvittää kyseisenä vuonna oleva menokehyksen jakamaton vara. Valiokunta katsoo myös, että ellei ole erityisiä perusteita, neljäksi vuodeksi päätettyjen kehysten puitteissa vuosittain kertyvää pysyväissäästöä tulisi kuitenkin kyetä käyttämään kyseessä olevan budjettivuoden lisäksi myös kehyskauden muina vuosina. Tämä edellyttää nykyistä ajantasaisempaa tarkastelua ja koko kehyskauteen kohdistuvaa tarkastelua.

Valtiontalouden odotetaan kääntyvän alijäämäiseksi vuonna 2006, mikä ei ensisijaisesti johdu menojen kasvusta. Alijäämän ennakoidaan syntyvän siksi, että valtion tulot supistuisivat suhteessa bruttokansantuotteeseen. Veronkevennykset ja veropohjan heikohko kehitys johtavat verotulojen kasvun hidastumiseen. Samoin oletetaan, että valtion sekalaiset tulot eivät kasvaisi lainkaan vuosina 2006—2009. Kehitys tänäkin vuonna tosin saattaa olla ennakoitua parempi.

Keskeinen syy myös tämänkertaisten määrärahakehysten ahtauteen on aiemmin päätetty valtion ja kuntien kustannustenjaon tarkistukseen liittyvä valtionosuuksien lisäys kunnille. Tähän ei ollut varauduttu kuluvan vaalikauden alkuperäisissä määrärahakehyksissä.

Puhemies! Kuntatalouden tila on kireämpi kuin viime syksynä arvioitiin. Kuntien ja kuntayhtymien vuosikate on saadun selvityksen mukaan vuonna 2004 noin 100 miljoonaa euroa ja vuonna 2008 lähes 400 miljoonaa euroa alempi viime vuoden syyskuussa tehtyihin arvioihin verrattuna. Kuntatalouden näkymien heikkeneminen johtuu ennen muuta siitä, että kuntien menojen kasvussa ei ole tapahtunut oletettua tasaantumista. Ennakollisten tilinpäätösten mukaan yhteensä 142 kunnan vuosikate oli viime vuonna negatiivinen. Samalla kattamaton alijäämä nousi 384 miljoonaan euroon, mikä on asukasta kohden 272 euroa.

Kehyspäätökseen on jo toisen kerran liitetty peruspalveluohjelma. Kuntien peruspalvelubudjettitarkastelun piiriin kuuluvat valtionavut kasvavat vuosina 2006—2009 yhteensä 601 miljoonalla eurolla vuoteen 2005 verrattuna. Myönteistä peruspalveluohjelmassa on, että siinä on otettu huomioon ikärakenteen muutoksen vaikutus. Väestön ikärakenteen ja väestön määrän muutos lisää sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksia kehyskaudella yhteensä noin 108 miljoonaa euroa. Sen sijaan peruspalveluohjelmassa ei ole selkeästi todettu esimerkiksi sitä, että Kansallisen terveyshankkeen mukaisia valtionosuuksien lisäyksiä leikattaisiin ensi vuonna 25 miljoonaa euroa ja vuonna 2007 yhteensä 50 miljoonaa euroa. Kansallisen terveyshankkeen valtionosuuksien leikkaukset ovat tapahtuneet tilanteessa, jossa tuottavuuden noususta kertyneet mahdolliset säästötkään eivät ole vielä todennettavissa. Kuntien vaikea taloudellinen tilanne huomioon ottaen valiokunta ei pidä näitä leikkauksia perusteltuina, valtionosuuksien leikkauksilla vain vaikeutetaan kuntien mahdollisuuksia suoriutua terveyspalveluista. (Ed. Kuoppa: Mitä valtiovarainvaliokunta edellyttää?)

Valtiovarainvaliokunnan keskeisin kritiikki kehyksissä kohdistuu liikenneinfrastruktuurin rahoitukseen. (Ed. Tulonen: Näin on!) Keskeinen ongelma on ollut se, että liikenne- ja viestintäministeriön menokehys on ollut jo vaalikauden alusta lukien alimitoitettu väyläverkon kehittämistarpeisiin nähden. Niukasta määrärahakehyksestä johtuen väylien kunnossapitoa ja kehittämistä koskeva suunnittelu on ollut lyhytjännitteistä. Lyhytjännitteisyys on vaikeuttanut erityisesti perusradanpidon järkevää ja taloudellisesti tarkoituksenmukaista hoitamista, koska rahoitus on perustunut suurelta osin lisätalousarvioihin. Pitkäjänteistä suunnittelua on vaikeuttanut lisäksi se, että hankkeita koskeva päätöksenteko ja rahoitus on osittain liitetty sattumanvaraisiin tai epävarmoihin tapahtumiin, kuten tulopoliittisen sopimuksen syntymiseen tai valtion osakemyyntitulojen kertymiseen. Eduskunta on useaan otteeseen vaatinut ja edellyttänyt lisäresursseja sekä pitkäjänteisempää liikennepolitiikkaa.

Valiokunta pitää merkittävänä epäkohtana sitä, että liikennehankkeet ovat eriarvoisessa asemassa keskenään riippuen niiden budjetointitavasta. Perinteisessä toteuttamistavassa rahoituskustannukset eivät sisälly liikenne- ja viestintäministeriön menokehykseen ja ylläpito- ja hoitokulut vaikuttavat perustienpidon kustannuksiin vasta hankkeen valmistuttua. Elinkaarihankkeissa rahoituskulut sen sijaan sisällytetään hankkeen kokonaiskustannuksiin ja kustannukset sisältyvät kaikilta osin liikenne- ja viestintäministeriön menokehyksiin. Mikäli esimerkiksi E18:n, Lohja—Muurla-hanke rahoitettaisiin niin sanottuna perinteisenä mallina, liikenne- ja viestintäministeriön nykyisestä menokehyksestä voitaisiin ja voidaan suunnata 365 miljoonaa euroa muihin hankkeisiin. Elinkaarimallin kohtelu menokehyksissä ei siten vastaa kehysmenettelyn perimmäistä ajatusta, jossa kuhunkin kehyskauteen kohdistetaan vain kyseisellä kehyskaudella realisoituvat menot. Valtiovarainvaliokunta ehdottaakin eduskunnan hyväksyttäväksi lausuman, jossa edellytetään hallituksen muuttavan kehysmenettelyä välittömästi siten, että se mahdollistaa elinkaarimallin ja muiden uusien rahoitusmallien käyttämisen yhtäläisesti perinteisen rahoitustavan kanssa. (Ed. Korhonen: Onpa radikaali lausuma!)

Liikenne- ja viestintäministeriö on 12.4. asettanut työryhmän, jonka tehtävänä on laatia ehdotus uusien, pitkäjänteisten rahoitustapojen käyttöönottamisesta tienpidossa. Työryhmän määräaika päättyy 31.3.2006. Valiokunta pitää työryhmän asettamista erittäin tärkeänä ja kiirehtii sen ehdotuksen toteuttamista mahdollisesti jo väliraportin perusteella.

Valiokunnan mielestä Suomen liikenneinfrastruktuurin ylläpito ja kehittäminen edellyttävät pikaisesti selkeää lisärahoitusta. On siksi välttämätöntä, että jo ensi vuoden talousarviossa osoitetaan perusväylänpitoon määrärahat, joilla voidaan varmistaa väyläverkon turvallisuus ja toimivuus. Jotta investointien supistuminen voidaan välttää vuosina 2006—2007, on myös uusista kehittämishankkeista päätettävä mahdollisimman pian eli budjettiriihessä. Perusradanpidossa ilmenneisiin akuutteihin korjaustarpeisiin on löydettävä tarpeellinen lisärahoitus jo kuluvan vuoden lisätalousarviossa.

Arvoisa puhemies! Haluan tässä korostaa, että liikenneväyläverkkomme kunnon rapistuminen ei lisää talouspolitiikkamme uskottavuutta. Asia on juuri ja täsmälleen päinvastoin.

Valtiovarainvaliokunta pitää myös tärkeänä, että kehitysyhteistyön rahoituksessa voidaan noudattaa hallitusohjelmassa ja kehityspoliittisessa ohjelmassa vahvistettua linjaa. Tämä edellyttää 5 miljoonan euron lisäystä kehyspäätöksessä määriteltyyn tasoon vuosina 2006—2007 sekä valmiutta palata vuoden 2008 määrärahatasoon. Kehyspäätöksen linjaus tarkoittaisi, että vuoden 2008 määrärahat jäädytettäisiin vuoden 2007 tasolle. Kehyskauden viimeisenä vuonna 2009 päästäisiin näillä näkymin 0,48 prosentin bruttokansantuoteosuuteen, kun aiemmin vahvistettu tavoite tähtäsi 0,55 prosentin osuuteen. Valtiovarainvaliokunta toteaa, että kehysten edellyttämät lisäsäästöt kohdentuvat eri hallinnonaloilla ennen muuta harkinnanvaraisiin määrärahoihin. Valiokunta pitää tärkeänä, että säästöjen kohdentamista hallinnonalojen sisällä voidaan vielä harkita ja muuttaa talousarvion valmistelun yhteydessä.

Arvoisa puhemies! Hallitus on kiinnittämässä erityistä huomiota kaikkein vähävaraisimpien ihmisten aseman parantamiseen. Eduskunta nimenomaisesti edellytti kuluvan vuoden talousarvion käsittelyn yhteydessä, että hallitus arvioi ohjelmansa ja tekeillä olevien selvitysten perusteella tarpeen kaikkein vähävaraisimpien kansalaisten elämäntilanteen helpottamiseen ja tekee tarvittavat toimenpide-ehdotukset. Valiokunta toteaa, että edellä toteutetut toimenpiteet matalapalkkaisen työn kysynnän tukemiseksi ovat vain osa toimenpidevalikoimaa. Kehyspäätöksessä todetaan, että vuoden 2006 talousarvioesityksen valmistelun yhteydessä hallitus tekee päätökset myös muista tarpeellisista toimista vähävaraisimpien toimeentulon parantamiseksi.

Kehyspäätöksen mukaan hallitus vahvistaa talouskasvun osaamispohjaa lisäämällä tutkimuksen ja tuotekehityksen voimavaroja ja parantamalla tutkimuksen ja sen taloudellisten sovellutusten yhteensovittamista. Valiokunta katsoo, että ehdotetut lisäpanostukset eivät kuitenkaan ole riittäviä asetettujen tavoitteiden saavuttamiseen eivätkä esimerkiksi globalisaatiotyöryhmän tekemien ehdotusten toteuttamiseen.

Mietinnössään valiokunta kiinnittää huomiota myös aivan viime aikoina huonontuneeseen merenkulun tilanteeseen ja toteaa, että alan huoltovarmuus on tällä hetkellä kriittinen. Valiokunta edellyttää hallitukselta ripeitä toimia tilanteen korjaamiseksi.

Valiokunta on useita kertoja kiinnittänyt huomiota myös vesistö- ja ympäristötöiden määrärahatilanteeseen. Tilanne on huolestuttava, sillä ympäristötöiden määrä kasvaa koko ajan, mutta määrärahakehys alenee vuonna 2006 ja edelleen vielä vuonna 2007. Maassamme on runsaasti pikaista kunnostusta vaativia pilaantuneita maa-alueita. Tehtyjen arvioiden mukaan ympäristö- ja terveysriskien vuoksi tulisi kunnostaa kiireellisesti 250 kohdetta.

Arvoisa puhemies! Valiokunnan mietintöön on liitetty neljä vastalausetta. Kristillisdemokraattien vastalauseessa ollaan huolissaan muun muassa kehitysyhteistyömäärärahojen kehityksestä. Kokoomus kiinnittää huomiota muun muassa kuntatalouden ongelmiin, vihreät liikenteeseen ja ympäristön rahoitukseen ja vasemmistoliitto muun muassa kaikkein vähävaraisimpien ihmisten toimeentuloon. Uskon, että ryhmäpuheenvuoroissa vastalauseet tulevat yksityiskohtaisesti esitellyiksi.

Markku  Rossi  /kesk(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Luonnossa on elämää. Kaislikossa käy parhaillaan valtava kuhina. Eläimiä ei tunnu vaivaavan valtiontalouden tila yhtään, ja miksi vaivaisi? Onhan hallituksen talouspolitiikka onnistunut ja purrut hyvin, (Naurua) kasvu on ripeää, ja työttömyys on vähentynyt vuoden aikana 23 000 henkilöllä ja työllisten määrä lisääntynyt 51 000 henkilöllä.

Matti Vanhasen hallituksen talouspolitiikka on vakaata ja uskottavaa. Hallituksen alkutaipaleella tekemät veronkevennykset kasvattivat kotimaista kysyntää, mikä on pitänyt talouskasvun vakaana. Viime vuonna kokonaistuotanto kasvoi 3,7 prosenttia. Alhainen korkotaso pitää kysyntää yllä ja helpottaa muun muassa asuntovelallisten asemaa. On syytä muistaa, että vuosikymmen sitten korot olivat 10 prosenttiyksikköä korkeammalla.

Pitkäaikainen ja maltillinen tulopoliittinen ratkaisu ja sitä tukevat veropäätökset sekä yritysverouudistus antavat talouden kasvulle hyvän pohjan. Vientialojemme kilpailukyky on hyvä, ja varsinkin Euroopan ulkopuoliset tärkeät vientialueet kasvavat ripeästi. Kokonaistuotannon arvioidaan kasvavan tänä vuonna 3,3 prosenttia. Keskustan eduskuntaryhmä odottaa vastuullista toimintaa myös niiltä työmarkkinajärjestöiltä, jotka jäivät pois viime syksynä laajasta tulopoliittisesta ratkaisusta. Lakoilla ja työmarkkinaselkkauksilla ei kasvateta kansantuotetta.

Keskustan eduskuntaryhmä tukee hallituksen kunta- ja peruspalvelu-uudistuksen tavoitetta turvata peruspalveluiden saatavuus kaikille kansalaisille. Uudistuksen tarkoitus on hillitä kuntien menojen kasvuvauhtia, ei leikata kuntien menoja. Palvelujen tuottamiseksi tarvitaan uusia, ennakkoluulottomia ja luovia muotoja, joissa ensisijainen lähtökohta on eri elämäntilanteista johtuva tarve. Tilanteesta riippuen tehokkain palveluntuottaja voi olla kunnan tai kuntien yhteinen oma organisaatio, yksityinen yritys tai kolmas sektori.

Yhteiskunnan palveluiden turvaamisen kannalta tärkeintä on talouden myönteinen kehitys ja vahvistuminen. Hallitus vahvistaakin talouden pohjaa uusilla panostuksilla tutkimukseen, tuotekehitykseen ja alkavien yritysten riskirahoitukseen. Nämä päätökset ovat hyvä ja luonnollinen jatko hallituksen monille aiemmille päätöksille vahvistaa yrittäjyyttä ja taloutta. Keskustan eduskuntaryhmä tukee myös toimia, joilla puututaan rakennetyöttömyyteen ja kannustetaan aktiivisuuteen työnhaussa.

Vanhasen hallitus on sitoutunut kasvattamaan kehitysyhteistyömäärärahoja kohti 0,7 prosentin tavoitetta vuoteen 2010 mennessä yleinen talouskehitys huomioon ottaen. Kehitysyhteistyömäärärahojen tarkempi kohdentaminen on toteutettava hallituksen linjaamalla tavalla. Keskustan eduskuntaryhmä katsoo, että hallituksen tulee muistaa päätöksissään kansainväliset velvoitteensa; köyhyyden vähentäminen luo turvallisemman maailman.

Kuntien menot ovat kasvaneet keskimäärin 5,5 prosenttia vuodessa, kun kansantuote on vastaavasti kasvanut noin 3 prosenttia. On selvää, että hyvinvointipalvelujen rahoitus ei ole kestävällä pohjalla kuntien menojen kasvaessa enemmän kuin tulojen. Väestön ikääntyminen lisää kustannuspaineita tulevina vuosina, eikä merkittävää tulojen lisäämistä ole näkyvissä.

Hallituksen kehyspäätöksessä leikataan Kansallisen terveyshankkeen valtionosuuksia 25 miljoona euroa ensi vuonna ja 50 miljoonaa euroa vuonna 2007. Keskustan eduskuntaryhmän mielestä nämä leikkaukset saattavat vaikeuttaa Kansallisen terveysohjelman toteutumista.

Hallitusohjelman mukaiset ja kehyksiin sovitetut perusturvaetuuksien korotukset on toteutettu sovitulla tavalla — kansaneläkkeen tasokorotuksen osalta jopa vuosi etuajassa. Kaikkein heikoimmassa asemassa olevien ihmisten tilanteen helpottamiseen tarvitaan täsmätoimenpiteitä. Köyhyyden kahleita on katkottava myös tänään.

Arvoisa puhemies! Kehysmenettely ja menosääntö ovat osoittaneet toimivuutensa ja tarpeellisuutensa valtion menojen hillitsemisessä. Ne ovat lisänneet hallituksen talouspolitiikan uskottavuutta ja vakautta. Kehysmenettelyyn liittyy kuitenkin perusteltuja uudistustarpeita, jotka ovat nousseet esiin valiokuntakäsittelyn aikana.

Viime vuonna budjettitalous oli saadun selvityksen mukaan yli 2 miljardia euroa ylijäämäinen, vaikka viime vuoden talousarviota laadittaessa sen oletettiin olevan 1,2 miljardia euroa alijäämäinen. Osakemyyntituloja oli noin 1,1 miljardia euroa arvioitua enemmän. Verotuloja kertyi noin 400 miljoonaa euroa talousarviossa ennakoitua enemmän. Tämä kertoo talouspolitiikan onnistumisesta ja luodusta dynamiikasta.

Vuonna 2004 talousarviossa varatuista määrärahoista vajaa 700 miljoonaa euroa jäi käyttämättä, mistä kehyksen piiriin kuului 450 miljoonaa euroa, kuten valtiovarainvaliokunnan puheenjohtaja aiemmin myös totesi. Tiedot antavat aihetta kehysmenettelyn kriittiseen arviointiin, koska eduskunta on sitoutunut kehysten mukaiseen määrärahatasoon, ei niiden alapuolella olevaan.

Keskustan eduskuntaryhmän mielestä kehysten puitteissa vuosittain kertyvää pysyvää säästöä tulee kyetä käyttämään valtionvelan vähentämisen lisäksi myös kehyskauden muina vuosina. Hallituksen tekemät päätökset valtion menojen sovittamisesta kestävälle kehitysuralle ovat perusteltuja, jotta talousarviokehykseen saadaan liikkumavaraa lisätalousarviota varten. Keskustan eduskuntaryhmä pitää tärkeänä, että säästöjen kohdentamista hallinnonalojen sisällä voidaan vielä muuttaa talousarviovalmistelun yhteydessä.

Puolustusvoimien määrärahoihin tehdään 20 miljoonan euron säästö vuosille 2006 ja 2007. Tämä ei kuitenkaan vaaranna Puolustusvoimien toimintakykyä, toisin kuin on väitetty. Ikäluokkien pienentyessä Puolustusvoimien tulee sopeuttaa toimintansa vastaamaan koulutettavia ikäluokkia ja tulevaisuuden tarpeita. Keskustan eduskuntaryhmä edellyttää, että vuodesta 2008 alkaen palataan viime joulukuussa hyväksytyn turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon mukaiselle määrärahatasolle. Rauhanturvatoiminnan osalta kehyspäätöksessä lähdetään selonteon mukaisesta tasosta. Samalla on myös syytä havaita, että Suomi on osallistunut ja osallistuu jatkossakin merkittävällä panostuksella rauhanturvaamistoimintaan eri kriisialueilla. Suomalaiset rauhanturvaajat tekevät jatkuvasti erinomaista humanitääristä työtä tehtäväalueensa siviiliväestön kaikkinaisten elinolosuhteiden parantamiseksi.

Arvoisa puhemies! Nykyisen kehysmenettelyn ongelmakohdat tulevat esiin erityisesti liikenneinfrastruktuurin kehittämisessä. Kehysmenettely on vaikeuttanut liikenneväylien tarkoituksenmukaista ylläpitoa ja kehittämistä. Liikenteen määrärahat ovat olleet menokehyksessä alusta alkaen liian pienet, ja niitä on jouduttu lisäämään useaan eri otteeseen. Tämä on tehnyt liikennepolitiikasta lyhytjännitteistä, ja samalla kustannustehokkuus on kärsinyt.

Liikennehankkeiden eriarvoinen asema niiden budjetointitavasta riippuen on merkittävä epäkohta kehysmenettelyssä. Perinteisessä toteuttamistavassa rakentamiskustannukset sisältyvät valtion talousarvioon rakennusvuosina. Elinkaarihankkeissa myös rahoitus- ja tulevat ylläpitokulut sisällytetään hankkeen kokonaiskustannusten menokehykseen. Elinkaarimallin kohtelu menokehyksissä ei vastaa kehysmenettelyn perimmäistä ajatusta, jossa kuhunkin kehyskauteen kohdistetaan vain kyseisellä kehyskaudella realisoituvat menot. Näin esimerkiksi Lohja—Muurla-elinkaarihankkeen osalta kehyksessä on mukana 365 miljoonaa euroa tulevaisuuteen kohdistuvia rahoitus- ja ylläpitokuluja. Hanke vie kuitenkin kehyksestä ja kuluvan vaalikauden investoinneista suuren osan, vaikka siitä aiheutuvat kustannusvaikutukset ajoittuvat vasta seuraaviin vaalikausiin. Valtiovarainvaliokunnan esittämillä kehysmenettelyn muutoksilla voidaan aloittaa myös ensi vuonna uusia liikennehankkeita ns. infratyöryhmän esitysten mukaisesti. Hankkeiden liikkeelle saattaminen on sekä hallitusohjelman että eduskunnan hyväksymien linjausten mukainen. Kannattavista investoinneista ei ole mitään syytä tinkiä.

Kehys- ja budjettitekniikka ei saa estää eri hankkeiden toteuttamista elinkaarimallilla tai muilla uusilla rahoitusmuodoilla. Keskustan eduskuntaryhmä yhtyy valtiovarainvaliokunnan kehysmietintöön ja edellyttää, että kehysmenettelyä kehitetään niin, että se mahdollistaa elinkaarimallin ja muiden uusien rahoitusmallien käyttämisen yhtäläisesti perinteisen rahoitustavan kanssa.

Arvoisa puhemies! Tämän kymmenen minuutin aikana on tapahtunut paljon. Töölönlahden joutsenpariskunnan pesä on saanut ympärilleen monta uutta, vahvaa tukikortta. Elämä jatkuu.

Matti  Saarinen  /sd(ryhmäpuheenvuoro):

Herra puhemies! Sosialidemokraattien mielestä selonteon tärkein asia on vähävaraisimpien aseman parantaminen. Toimeentulo-ongelmista kärsii moni. Vähävaraisia ja pienituloisia on kaikissa väestöryhmissä. Niinpä he eivät esiinny ja erotu yhtenäisenä, vahvaan edunvalvontaan kykenevänä joukkona, pikemminkin päinvastoin: he ovat maan hiljaisia, jotka eivät jaksa edes valittaa.

Hallitus lupaa tehdä päätöksiä vähävaraisten toimeentulon parantamiseksi vuoden 2006 talousarvioesityksen valmistelun yhteydessä. Sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän mielestä köyhyyden ja syrjäytymisen vähentämiseksi tarvitaan ensisijaisen sosiaaliturvan kehittämistä hallitusohjelman mukaisesti. Vähävaraisten asemaa tulee parantaa esimerkiksi korottamalla työmarkkinatukea ja poistamalla toimeentulotuen asumismenojen 7 prosentin omavastuuosuus. (Ed. Huotari: Tervetuloa vasemmistoliittoon!)

Pidämme tärkeänä vähävaraisten toimeentulon parantamista kaikin mahdollisin keinoin. Työnteko ja työhönpääsy ovat edelleenkin parasta sosiaalipolitiikkaa ja sosiaaliturvaa, mutta kun työllistyminen ei onnistu, toimeentulo täytyy turvata tukien avulla ja etuuksien ostovoima täytyy pitää kunnossa.

Pitkäaikaistyöttömien työllistymisen tukemiseksi hallitus uudistaa työmarkkinatuen. Uskomme, että uudistus auttaa yhä useampia palaamaan työelämään. Kannatamme myös matalapalkka-aloille tarkoitettua tukea työvoiman kysynnän vahvistamiseksi. Tuen jakamiseen on etsitty soveliasta mallia jo pari vuotta. Toivomme, että hallitus löytää tuon mallin, joka parhaiten tukee työvoimavaltaisia yrityksiä, ja tuo esityksensä eduskunnalle mahdollisimman pian. Lähtökohtana pitää olla kokoaikaisten ja pysyvien työpaikkojen luominen.

Herra puhemies! Sosialidemokraatit haluavat kehittää hyvinvointiyhteiskuntaa. Se edellyttää parempaa työllisyyttä ja tuottavuutta, investointien elpymistä ja talouden pitkän aikavälin kasvua. Talouspolitiikassa avainasemassa on työllisyyskehityksen tukeminen ja talouden vakauden turvaaminen niin että pidetään kiinni koko vaalikaudelle päätetystä talousarviokehyksestä ja julkisten menojen hallinnasta.

Eduskunnan hyväksymät valtiontalouden menokehykset ovat omalta osaltaan vahvistaneet ja vahvistavat nytkin talouspolitiikan uskottavuutta ja vakautta. Vuosille 2006—2009 esitettävien menokehysten yhteydessä on noussut esiin kuitenkin eräitä kysymyksiä ja kehittämistarpeita. Niin yritykset, kunnat, valtio kuin yksittäiset kansalaisetkin tarkastelevat talouttaan sekä tulojen että menojen perusteella. Menokehyksiä käsiteltäessä näin ei täällä eduskunnassa juurikaan tehdä. Mielestämme kehyskäsittelyssä tulisi voida ottaa kantaa myös valtion tulonäkymiin. Nyt eduskunnalle esitellään vain toinen puoli valtiontaloudesta. Kehysten liitteistä löytyy toki verotuottoarvioita, mutta kehysten olemus on vahvasti menopainotteinen.

Asiallisen kriittisessä valtiovarainvaliokunnan mietinnössä todetaan, että kehykseen kuuluvia määrärahoja jäi viime vuonna käyttämättä 450 miljoonaa euroa. Selvää on, että niille rahoille olisi ollut järkeviä ja hyvin perusteltavissa olevia käyttökohteita. Painotamme mietinnön tekstiä, minkä mukaan eduskunta on sitoutunut vuosittaisten selontekojen yhteydessä kehysten mukaiseen, ei niiden alapuolella olevaan, määrärahatasoon. Ellei erityisiä perusteita ole, neljäksi vuodeksi päätettyjen kehysten puitteissa vuosittain kertyvää pysyvää säästöä tulisi kyetä käyttämään kyseessä olevan budjettivuoden lisäksi myös kehyskauden muina vuosina. Jotta näin voisi olla, seurannan täytyisi olla ajantasaisempaa ja suorastaan reaaliaikaista. Toivomme, että hallitus tehostaa talousarvion toteutumisen seurantaa.

Pidämme myös tärkeänä, että eduskunnan pysyviksi tarkoittamat budjettimuutokset otetaan huomioon kehyksiä suunniteltaessa. Kyse on eduskunnalle kuuluvan, perustuslain mukaisen budjettivallan noudattamisesta. (Ed. Ala-Nissilä: Oikein!)

Voimme kiittää hallitusta valtiontalouden hoidosta. Kun eduskunnalle annettu vuoden 2004 talousarvioesitys oli viritetty yli miljardi euroa alijäämäiseksi, niin alustavien tilinpäätöstietojen mukaan ollaan päätymässä yli 2 miljardin euron ylijäämään. Valtiontalouden kannalta "firmaa" on siis hoidettu hyvin. Näiden lukujen rinnalla eduskunnan vuosittain tekemillä 50 miljoonan euron menonlisäyksillä ei ole venettä keinutettu.

Kuluvan vaalikauden keskeisin ongelma on ollut liikenne- ja viestintäministeriön menokehys, joka on ollut alusta asti alimitoitettu väyläverkon välttämättömiin kehittämis- ja korjausinvestointitarpeisiin nähden. Erityisesti perusradanpitoon on ollut liian vähän rahaa. (Ed. Pulliainen: Aivan oikein!) Kysymys on sekä liikenteen sujumisesta että ennen kaikkea myös turvallisuudesta.

Ryhmämme tukee ministeri Leena Luhtasen johtaman ministerityöryhmän väyläinvestointeja koskevaa esitystä. Hallituksen tehtävänä on huolehtia siitä, että hankkeet käynnistyvät tuon ohjelman mukaisesti ja että ohjelman tukena on pitemmän aikavälin uskottava rahoitussuunnitelma. Sitähän eduskunta on aikaisemminkin hallitukselta edellyttänyt. (Ed. Pulliainen: Uskooko puhuja Kalliomäen kuuntelevan?) Investointien valmisteluun tarvitaan aikaa. Siksi päätöksiä pitää tehdä ajoissa. Viime tipan ratkaisut ylläpitävät epävarmuutta, mikä käy kalliiksi koko kansantaloudelle.

Herra puhemies! Liikenneinvestoinnit ovat tärkeä edellytys talouden kasvulle. Liikenteen ja taloudellisen kasvun välillä on voimakas positiivinen riippuvuus — näin todetaan muun muassa Vattin selvityksessä. Viime vuosina talouskasvumme on ollut verohuojennusten ansiosta kulutuskysyntävetoista. Nyt olisi aika vauhdittaa tuota talouskasvua myös julkisilla investoinneilla. Väyläinvestointeja on vastustettu muun muassa maanrakennusalan ylikuumentumisvaaraan vedoten. Alan keskusliiton mielestä — aivan uunituoreesta mielipiteestä lainaus — tällaista vaaraa ei ole, kasvu taittui viime vuoden jälkipuoliskolla, ja Vtt:n viime vuoden kyselyssä rakennuttajat, suunnittelijat, urakoitsijat ja konepalveluyrittäjät arvioivat kaikki suhdanteiden kääntyneen. Näin siis Suomen Maarakentajien Keskusliitto.

Liikenneministeriön pääluokan "hevosen kokoinen" asia liittyy E18-tiehankkeen käsittelytapaan. Tien rakentamisesta, rahoittamisesta ja hoidosta 25 vuoden aikana aiheutuvien 700 miljoonan euron kustannusten sisällyttäminen kehyskaudelle ei vastaa sitä periaatetta, minkä mukaan kuhunkin kehyskauteen kohdistetaan vain kyseessä olevalla kehyskaudella realisoituvat menot. Käsittelemällä hanke normaalina investointina voidaan ministeriön kehystä väljentää 365 miljoonalla eurolla. Pidämme valiokunnan tätä asiaa koskevaa lausumaa hyvin perusteltuna.

Arvoisa puhemies! Sosialidemokraattien mielestä kehitysyhteistyömäärärahoja on lisättävä hallitusohjelman tavoitteiden mukaisesti. Kehitysmäärärahoja täytyy lisätä hallituskauden aikana niin, että 0,44 prosentin osuus bkt:sta saavutetaan vuonna 2007. Nyt Suomi on jäämässä YK:n sovitusta 0,7 prosentin bkt-tavoitteesta vuoteen 2010 mennessä. Tehdyllä päätöksellä Suomi uhkaa pudota muiden Pohjoismaiden ja EU:n tason alapuolelle.

Aivan lopuksi, herra puhemies: Julkista taloutta käsitellään yhtenäisesti monissa tilastoissa. Näkökulma on oikea. Kehysselonteossa valtiontalouden kehitysarviot ovat varsin varovaisia. Sen sijaan kuntien talouden suhteen arvio on optimistisempi. Avoimesti on tunnustettava kuntatalouden heikkenevä suunta ja kovat menopaineet. Tilanne näyttää vaikeutuvan, vaikka valtionosuuksia on lisätty. On tultu tilanteeseen, jossa kuntatalouden menopaineita ei pystytä ratkaisemaan yksin lisärahalla. Tarvitaan nopeita ja tehokkaita toimia niin kuntarakenteeseen kuin palvelujen tuottamistapoihinkin. Muutoin emme selviä hyvinvointipalvelujen turvaamisesta kaikille kansalaisille.

Tuija Nurmi /kok(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Valtiovarainvaliokunnan puheenjohtaja esitti niin kriittistä tekstiä, että puuttui vain, että hän olisi esittänyt epäluottamuslauseen omalle hallitukselleen. (Ed. Ala-Nissilä: Ei ollut mielessäkään!)

Talouskehitys jatkuu ennusteiden mukaan jonkin aikaa kohtuullisena ja heikkenee sitten. Noususuhdanteen huippu tuli ja meni. Suhdannehuippuun nähden työllisyyskehitys jäi viime vuoden aikana vaatimattomaksi. Tämän päivän parantuneista työllisyysluvuista huolimatta hallituksen lupaus 100 000 uudesta työpaikasta ei tule toteutumaan. Työllisyyspolitiikan epäonnistuminen näkyy suoraan valtiontaloudessa. Hallituksen laatima leikkauslista on konkreettinen osoitus siitä, kuinka työllisyydellä on vaikutusta hyvinvointiyhteiskunnan kehittämiseen. Työllisyysasteen nousu on välttämätön edellytys sille, että tulevaisuudessa voidaan turvata hyvinvointipalvelut ja tulonsiirrot.

Vahvan talouskasvun aika pitää käyttää hyödyksi paremmin. Sitä hallitus ei ole tehnyt. Tulevien kasvumahdollisuuksien vahvistaminen ja julkisten menojen kasvun hillintä ovat parhaiten toteutettavissa silloin, kun taloudessa menee hyvin. Hallitus näyttää tyytyneen asioiden ennallaan säilyttämiseen. Uudistuksia ei ole loppuvaalikaudellakaan näkyvissä. Jos todellisia muutoksia olisi kuluvalla hallituskaudella haluttu saada aikaan, olisi niiden pitänyt näkyä jo tässä kehyspäätöksessä. Näin ei ole käynyt. Tuloksena on joukko lisäselvityksiä. Hallituksen panostukset jäävät joko liian pieniksi tai kokonaan toteutumatta.

Kaikki tietävät hyvinvointiyhteiskunnan olevan muutaman vuoden päästä todella tiukoilla. Hallitus on tulevaa kehitystä koskevat selvityksensä teettänyt ja vastaanottanut. Myös kokoomus on kantanut oman kortensa kekoon esittämällä hallituksen arvioitavaksi vaihtoehtonsa työllisyyden ja talouskasvun edistämiseksi sekä palvelutuotannon monipuolistamiseksi. (Ed. Ala-Nissilä: Aika kevyt paperi oli!) Aika pitkälti on tiedossa se, mitä pitäisi tehdä. Talouskasvun edellytysten ja työllisyyskehityksen turvaaminen vaatisi hallitukselta reippaita otteita, jopa hallittujen riskienkin ottamista.

Arvoisa puhemies! Kokoomus jätti valtiovarainvaliokunnan mietintöön vastalauseen, jossa keskitytään kiireellisimpiin kehysselonteon ongelmiin. Näitä ovat heikoksi jääneen työllisyyskehityksen lisäksi kuntien huolestuttava taloustilanne, väyläverkon rapistuminen ja puolustuskykyä rapauttavat säästötoimet. Kehitysyhteistyön määrärahojen osalta toivomme hallituksen ottavan vakavasti valtiovarainvaliokunnan kannan määrärahojen riittämättömyydestä sekä erityisesti huomisen välikysymyskeskustelun.

Kuntatalouden tilanne on tiukka ja luisuu koko ajan kehnommaksi. Ministeriön arvion mukaan 211 kuntaa joutuu tänä vuonna elämään yli varojensa — siis lähes puolet Suomen kunnista. Näin tapahtuu siitä huolimatta, että kunnallisveroa nostaneita kuntia on tänä vuonna enemmän kuin koskaan vuoden 1990 jälkeen. Tilannetta eivät paranna hallituksen ylioptimistiset arviot kuntatalouden kehityksestä tai luvattujen uudistusten siirto ensi hallitukselle. Kokoomus on vaatinut selkeitä lisäpanostuksia kunnille — ilman rahaa ei näistä haasteista selvitä! Olemme tehneet omat esityksemme myös palvelutuotannon rakenteiden uudistamisesta.

Leikkauslistalle päätyi myös Kansallinen terveyshanke, jonka rahoitusta hallitus päätti yksipuolisesti leikata. Valiokunnan mietinnössäkin on suoraan todettu, etteivät nämä leikkaukset ole perusteltuja. Hallitus säästää aivan väärässä paikassa. Leikkauksia perustellaan sillä, etteivät kunnat ole saaneet palvelutuotannossa aikaan riittävästi tehostumista. Ei edes hallitus voi olettaa, että tuottavuuden kasvusta syntyvät säästöt ilmaantuisivat hetkessä. Toimintatapojen uudistamisen hyödyt tulevat näkyviin vasta pidemmällä aikavälillä. Kun kuntatalous entisestään kiristyy, jää uusien toimintatapojen etsimiseen ja uudistamishankkeiden toteuttamiseen kunnissa yhä vähemmän aikaa ja resursseja. Säästöt tehdään tällöin sieltä, mistä ne ovat helpoimmin saatavissa, eli esimerkiksi henkilöstömenoista. Tämäkö on hallituksen tarkoitus?

Jos tilanne on heikko terveydenhuollossa, ei se ole kouluissakaan kehuttava. Laadukkaan perusopetuksen tarjoamisen jokaiselle koululaiselle ei luulisi olevan vaikeaa, erityisesti kun ikäluokat samanaikaisesti pienenevät. Kunnissa perusopetukseen käytettävissä olevia määrärahoja kuitenkin heikentävät vajaat indeksitarkistukset, valtion kunnilta ottama pakkolaina, yksikköhintojen jälkeenjääneisyys ja esimerkiksi ylläpitokustannuksien säilyminen ikäluokkien pienentymisestä huolimatta. Hallitus ei ole pitänyt lupaustaan ohjata ikäluokkien pienentymisestä säästyviä varoja koulutuksen kehittämiseen. Monet kunnat ovat pakotettuja tekemään säästöjä, jotka kohdistuvat suoraan opettajiin ja oppilaisiin. Onko todella niin, että oppilaiden ja vanhempien pitää muodostaa Tikkurilan tapaan ihmisketjuja ennen kuin tilanne korjaantuu? Suomella ei ole varaa perusopetuksen laadun heikentymiseen. Tämä heijastuisi suoraan suomalaiseen osaamisen määrään, työllisyysasteeseen ja muiden peruspalveluiden tarpeeseen.

Arvoisa puhemies! Kokoomus kiinnittää huomiota väyläverkon rappeutumiseen, jolla on selkeitä vaikutuksia kansalliseen turvallisuuteen tasapainoiseen aluekehitykseen, yritysten toimintamahdollisuuksiin investointeineen ja koko kansantalouden kilpailukykyyn. Valiokuntakin toteaa mietinnössään liikenne- ja viestintäministeriön menokehyksen olleen alimitoitettu vaalikauden alusta lähtien. Ministeri Luhtanen tuntuu hoitavan tällä hetkellä sekä hallituksen että opposition työt esittäessään jatkuvasti vaatimuksia itse itselleen. Ministerin johdolla koottu hankelista on jäänyt toiveiden tynnyriksi, joka kaivetaan esiin vain kehysneuvotteluiden tai budjettiriihen alla. (Ed. Saarinen: Onhan lisätty rahojakin!)

Kehyspäätös ei sisällä lisäresursseja liikenteeseen tai väyliin. Niinkin pienet panostukset kuin turvallisen koulumatkan takaavat kevyen liikenteen väylät jäävät toteutumatta. Sama koskee joukkoliikennettä, jossa muutama kymmenen puuttuvaa miljoonaa näkyy vuorojen lakkauttamisena maaseudulla ja taajamissa, teillä ja rautateillä.

Vielä vaikeampi tilanne on suurten hankkeiden tai koko väyläverkon kunnostuksen ja kehittämisen osalta. Vuonna 2006 ei aloiteta yhtäkään uutta tiehanketta. Tiehallinnon tarpeiden ja kehyspäätösten välillä on perustienpidossa 150 miljoonan euron kuoppa. Noin viidennes Suomen rataverkosta on yli-ikäistä ja pikaisen uusimisen tarpeessa. Viimeksi perjantaina matkustajajunan kuljettaja havaitsi murtuman ratakiskoissa Jyväskylän lähellä. Maaliskuun lopulla junavaunu putosi raiteilta Jämsässä kiskon katkeamisen vuoksi. Turvallisuutta teillä ja rautateillä ylläpidetään lähinnä lisäämällä nopeusrajoituksia ja automaattista valvontaa.

Valtiovarainvaliokunta korostaa aivan oikein uusien rahoitusmallien, kuten elinkaarimallin, hyödyntämisen mahdollisuuksia. Yhtenä vaihtoehtona toiminnan tehokkuuden tavoittelussa on kesken jäänyt Tieliikennelaitoksen yhtiöittäminen. Myös valtion omaisuuden myyntejä koskevan 10 prosentin säännön tarkoituksenmukaisuutta tulisi miettiä uudelleen väylähankkeiden osalta.

Arvoisa puhemies! Kokoomuksen vastalauseessa nostetaan esille hallituksen poikkeaminen vain muutama kuukausi sitten eduskunnan hyväksymän turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon päätöksistä. Hallitus on päättänyt leikata Puolustusvoimilta yhteensä 40 miljoonaa euroa yhdessä sovitusta määrärahatasosta. Yhdessä selonteon säästövelvoitteiden kanssa nämä lisäleikkaukset kohdistuvat suoraan Puolustusvoimien ydintoimintoihin, kuten kertausharjoituksiin, sotaharjoituksiin ja alusvuorokausiin. Ministerien lentoihin näyttääkin löytyvän rahaa, muttei lentäjien lentotunteihin. Säästöt johtavat pahimmillaan irtisanomisiin. Tätäkö on hallituksen työllisyyspolitiikka? (Ed. Pulliainen: Tätähän se on, kuten kuvailtiin!)

Kokoomus korostaa, että ainoastaan riittävällä ja vakaalla rahoituksella voidaan turvata puolustuksen uskottava ja suunnitelmallinen ylläpito. Tämä oli selonteon tavoite. Nyt hallitus tekee pikaisia, yksipuolisia ja väliaikaiseksi nimittämiään leikkauksia, jotka vaikuttavat suoraan puolustusvalmiuteemme. Tällaisia poikkeamia selonteossa sovitusta rahoituksesta ei edellisten hallitusten aikana tapahtunut. Nykyhallituksen toiminta kyseenalaistaa sekä hallituksen omat turvallisuus- ja puolustuspoliittiset linjaukset — erityisesti kalliin miinaratkaisun — että koko selontekomenettelyn.

Arvoisa puhemies! Lopuksi ehdotan, että eduskunta hyväksyy valtiovarainvaliokunnan mietinnön vastalauseessa n:o 2 esitetyt lausumat, jotka kuuluvat:

1) Eduskunta edellyttää, että hallitus ryhtyy välittömästi tarvittaviin toimenpiteisiin työllisyyden edistämiseksi ja kuntatalouden heikentyvän tilanteen korjaamiseksi.

2) Eduskunta edellyttää, että hallitus toimittaa eduskunnan käsittelyyn uusitun listan väylähankkeiden tärkeysjärjestyksestä, joka sisältää suunnitelmat hankkeiden toteutusaikataulusta ja rahoituksesta, sekä toteuttaa tarvittavat toimenpiteet joukkoliikenteen palveluiden edistämiseksi.

3) Eduskunta edellyttää hallitukselta pysymistä turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa sovitussa määrärahatasossa puolustusministeriön hallinnonalalla.

Mikko  Kuoppa  /vas(ryhmäpuheenvuoro):

Herra puhemies! Hallituksen kehyslinjaus merkitsee ideologista pyrkimystä julkisen sektorin pienentämiseen ja hyvinvointivaltion heikentämiseen. Tähän linjaan valiokunnan enemmistö on ilman vastaväitteitä yhtynyt.

Niinpä viikonloppuna koolla ollut Suomen Keskustan puoluevaltuuskunta vaati: "Yksityisen palvelualan yritykset ja kolmas sektori onkin otettava nykyistä laajemmin tuottamaan palveluita." Keskusta vahvisti samalla, että se haluaa säilyttää kuntajaon ja siten lukuisat keskustan johtajien virkapaikat ennallaan, mutta oli valmis antamaan palveluiden järjestämisen muille kuin kunnille. Siksi keskusta vaati Riihimäellä myös kuntiin lisää kilpailuttamisen osaamista.

Palvelu- ja kuntarakenneuudistuksessa käy mitä ilmeisimmin niin, että kuntarakenne jää ennalleen, ei suinkaan identiteettisyistä vaan johtajavirkojen ja -paikkojen takia, mutta palvelut pannaan kilpailtaviksi eli suoritusporras saa niskaansa saneerauksen tai entistä kovemman työtahdin.

Ja hallituksessa sosialidemokraatit ovat myös tässä mukana. Viime kunnallisvaalien alla sosialidemokraattien puheenjohtaja varoitti kuntatyöntekijöitä kokoomuksesta yleisesti ja Naantalin kokoomuksesta erityisesti, ei varoittanut Vanhasen ja Kalliomäen hallituksesta. Arvoisa puhemies! Olisi pitänyt kyllä varoittaa.

Kehyksissä tulopuolta on heikennetty ylisuurilla veronkevennyksillä eikä muitakaan tuloja haluta suunnata välttämättömiin menotarpeisiin. Valtion omaisuutta myydään surutta, mutta omaisuuden myyntituloista vain pieni murto-osa suunnataan liikenneverkkoihin ja tutkimukseen eikä Valtion asuntorahastosta otettavia miljooniakaan haluta kohdentaa asumisolojen kehittämiseen ja kohtuuttomien asumiskustannusten alentamiseen.

Hallitus ei ole esittämässä toimia oikeudenmukaisuuden lisäämiseksi ja köyhyyden olennaiseksi vähentämiseksi ja sivuuttaa näin kylmästi pienituloisten ostovoiman lisäyksen myönteiset vaikutukset kansantalouteen ja työllisyyteen. Valiokunnan enemmistö on tähän nurkumatta yhtynyt. Valiokunnan enemmistölle riittää, että hallitus vain kiinnittää erityistä huomiota kaikkein vähävaraisimpien ihmisten aseman parantamiseen.

Valiokunnan enemmistö tuo toki mietinnössään esille suuria ja kipeitä ongelmia ja muutostarpeita, mutta tyytyy hallituksen kehyspäätöksen linjauksiin muutoksia edellyttämättä. Ei sellaisilla sanonnoilla kuten "valiokunta korostaa" tai "valiokunta pitää välttämätöntä" ole mitään merkitystä. Jos valiokunta olisi jotakin muutosta todella halunnut, sen olisi pitänyt sanoa, että "valiokunta edellyttää". (Ed. Ala-Nissilä: Näin tehtiin lausumassa!) — Yhdessä kohtaa, arvoisa valtiovarainvaliokunnan puheenjohtaja.

Meidän vastalauseessamme on kymmenen velvoittavaksi tarkoitettua lausumaa. Ne hyväksymällä eduskunta voi saada aikaan suunnanmuutoksen politiikkaan, (Ed. Ala-Nissilän välihuuto) ei millään tärkeänä pitämisellä tai korostamisella tai vielä vähemmän kauniilla puheilla tässä salissa, ed. Ala-Nissilä.

Suorastaan nöyräksi valiokunnan enemmistö heittäytyy, kun se julistaa mietinnössä hallituksen tähän asti noudattaman politiikan onnistuneeksi — puuttuu vain entisen pankinjohtajan peräkaneetti "Tosi on".

Hallitusohjelman mukaan "hallituksen talouspolitiikan tärkein tavoite on työllisyyden lisääminen vähintään 100 000 hengellä". Hyvät edustajatoverit, tämä tavoitehan epäonnistuu, vaikka työllisyys onkin kohentunut. Me vasemmistoliitossa emme ole voineet yhtyä keskustan ja sosialidemokraattien mietintöön kirjaamaan arvioon. Työpaikkoja on toki syntynyt, mutta aivan liian vähän. Ja vielä karmeammalta tilanne näyttää, kun sitä arvioidaan työttömyyden näkökulmasta. Vanhasen hallituksen aikana vuosina 2002—2004 supistui niin sanottu laaja työttömyys vain noin tuhannella hengellä. Tähän laajaan työttömyyteen luetaan työttömät työnhakijat, lomautetut, työttömyyseläkkeellä olevat sekä palkkaperusteisissa toimenpiteissä, työmarkkinatuella, vuorotteluvapaalla ja työvoimakoulutuksessa olevat henkilöt.

Vasemmistoliitto ei hyväksy jo hallitusohjelmassa ja edellisessä kehyksessä viitoitettua linjaa, joka on perustunut veronkevennyksiin, jotka annetaan suurituloisille vielä ylisuurina, ja tämän rahoittamiseksi menot on asetettu tiukkoihin kehyksiin ja menosääntöön. Menoissa ei ole reaalista kasvua juuri lainkaan eikä polttaviinkaan menotarpeisiin puututa.

Valiokunnan enemmistö asettuu tukemaan kehysmenettelyä ja menosääntöä kiittäen sitä toimivaksi ja tarpeelliseksi järjestelyksi sekä hyväksi tavaksi hallita valtion menoja. Hyväksymällä suuret veronalennukset ja pitämällä kiinni tiukoista kehyksistä ja menosäännöstä valiokunnan enemmistön hallituspuolueet tunnustavat, ettei veronalennusten jälkeen köyhyysongelmiin, kuntien ahdinkoon ja kansalaisten palvelujen puuttumiseen, pidäkään puuttua, vaikka se johtaisi siihen, kuten esimerkiksi Toijalassa nyt on käymässä, että kunnan henkilöstö vanhustenhoitajat mukaan lukien pannaan pakkolomalle. Tämähän merkitsee sitä, että vanhukset jäävät käytännössä laadullisesti vajaalle hoidolle. Lääninhallituksen onkin valvottava tarkasti, että vanhusten ja lasten hoito lomautusten aikanakin kunnissa hoidetaan laadullisesti kunnolla.

Vanhasen ja Kalliomäen hallituksen tiukkuus näkyy muun muassa haluttomuutena parantaa kaikkein vaikeimmassa asemassa olevien asemaa, tie- ja rataverkon rapautumisena, kuntien järjestämien hyvinvointipalveluiden heikkenemisenä sekä tutkimus- ja tuotekehittelymäärärahojen niukkuutena. Katsomme, että ohjaamalla varoja näihin laiminlyötyihin kohteisiin olisi saavutettu myös työllisyyden kannalta tyydyttävä tulos maltillista tuloratkaisua vaarantamatta ja lisäksi linjavalintamme olisi ollut oikeudenmukaisempi ja sosiaalisempi kuin hallituksen valinta tällä kertaa on.

Hallitus ei myöskään kykene täyttämään kehitysyhteistyötavoitetta. Se ei välitä maailman köyhistä, eikä se välitä kyllä kotimaankaan köyhistä.

Vasemmistoliiton mielestä on välittömästi poistettava toimeentulotuen asumismenojen 7 prosentin omavastuu ja muutettava lapsilisiä ensimmäisestä lapsesta toimeentulotuessa etuoikeutetuksi tuloksi, jotta lapsilisän korotukset hyödyttäisivät myös kaikkein heikoimmassa asemassa olevia. Tässä tietenkin oli ilo kuunnella sosialidemokraattien ryhmäpuheenvuoroa, jossa he olivat myöskin näitten toimeentulotukiasiakkaitten asialla. Toivottavasti se on myöskin sitten täällä salissa pitävä kanta, että se saadaan hoidettua.

Kansaneläkkeeseen ja työttömyysturvaan tarvitaan tasokorotus. Kansaneläkkeen tasokorotus 20 euroa kuukaudessa on tehtävä mielestäni välittömästi ja työttömyysturvaan on tehtävä korotus, joka mahdollistaa pääsyn toimeentulotukiluukulta pois. Hallituksen linjan epäoikeudenmukaisuutta puolestaan korostaa, että muutaman kymmenentuhannen rikkaimman maksamaa varallisuusveroa on kevennetty ja se aiotaan ensi vuoden alusta kokonaan poistaa.

Kuntaministeri Manninen ei viime lokakuussa tunnustanut kuntien pahenevaa ahdinkoa. Nyt hän tunnustaa sen, ja siitä puhui myös keskustan puoluevaltuuskunta viime viikonloppuna. Mutta missä ovat teot? Kehyksissä niitä ei ole, ei anneta lisää rahaa. Päinvastoin, kunnilta viedään kahtena vuonna kumpanakin noin 25 miljoonaa euroa hoitotakuurahaa.

Kuntasektorille on kohdistettu myöskin muita säästöjä, kun olisi pitänyt lisätä määrärahoja. Harkinnanvaraisten valtionosuuksien leikkaus on vastuuton niitä kansalaisia kohtaan, jotka asuvat talousahdingossa olevissa kunnissa, koska hehän joutuvat tästä palvelujen vähentämisestä kärsimään. Sen sijaan täällä kokoomus vaati aserahojen, Puolustusvoimien määrärahojen, lisäämistä. Todellisuudessa armeija on saamassa 111 miljoonaa euroa enemmän rahaa ensi vuonna kuin tänä vuonna. Mielestäni tämä tulee kyllä tunnustaa ja huomioida eikä väittää toista. Yhdenlaista oikeudenmukaisuutta ilmeisesti sekin on.

Arvoisa puhemies! Ehdotan hyväksyttäväksi mietinnön neljänteen vastalauseeseen sisältyvät lausumat, jotta tähän menoon, jota tällä hetkellä harjoitetaan, saataisiin muutos. Ensimmäisenähän meillä on juuri eduskunnan menokehyksiin tehdyt, erityisesti kunnille kohdistettavat säästöt, ja seitsemäntenä kohtana siinä on, että me puutumme kaikkein heikoimmassa asemassa olevien toimeentulon parantamiseen reaalisesti.

Kyllä.

Anni Sinnemäki /vihr(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallituspuolueet ovat mietinnössään kiinnittäneet huomiota moniin keskeisiin ongelmakohtiin, joita kehyspäätöksestä löytyy. Hallituspuolueiden huoli liikenneinvestoinneista tai kuntataloudesta olisi vihreän eduskuntaryhmän mielestä jopa liikuttavaa, ellei se tietäisi, ettei hallitus millään voi reagoida eduskunnan sille esittämään kritiikkiin. Hallitus on liian jäykällä ja osin epärealistisiin oletuksiin perustuvalla kehyspolitiikallaan tehnyt reagoimisen mahdottomaksi. Jos se reagoi, se rikkoo oman talouspolitiikkansa uskottavuuden.

Arvoisa puhemies! Kuntatalouden tilanne on huomattavasti huonompi kuin vielä viime syksynä arvioitiin. Hallitus olettaa kehysselonteossaan kuntien toimintamenojen kasvun hidastuvan nykyiseltä 5,5 prosentin tasolta 3,5 prosenttiin sekä investointien supistuvan. Tämä arvio kuntatalouden kehityksestä tuskin on realistinen.

Kehyskaudella menojen hillintää vaikeuttaa muun muassa hoitotakuun toteuttaminen sekä väestön nopeasta ikääntymisestä aiheutuva palvelutarpeen kasvu. Väestön ikääntymiseen varautumista on ennakoitu kehysbudjettiin liitetyssä peruspalveluohjelmassa, mutta ohjelma ei mene tarpeeksi pitkälle. Siinä ei linjata kuntatalouden kehitystä pitkällä aikavälillä. Käsittämätöntä puolestaan on se, että hallitus leikkaa kuntien valtionosuuksia 25 miljoonalla eurolla. Tätä perustellaan sillä, että hallitus haluaa kannustaa kuntia hoitotakuun toteuttamiseen. Hoitotakuusta tehty valtionosuuksien leikkaus on huonosti peitetty silmänkääntötemppu, jolla tämän vuoden talousarvion hyväksymisen yhteydessä eduskunnan lisäämä määräraha otetaan hallituksen toimesta pois.

Arvoisa puhemies! Peruspalveluohjelman hengen mukaista on, että kunnille ei tulisi tällä hetkellä sälyttää uusia palveluvelvoitteita. Erityisesti kunnille ei ole perusteltua säätää sellaisia velvoitteita, joista vastuun kantaminen ei ylipäänsä kuulu kunnan kokoiselle yksikölle. Työmarkkinatuen uudistamisessa ei tule luoda järjestelmää, joka palkitsee kuntia epäsosiaalisesta asuntopolitiikasta ja rankaisee kovalla tavalla niitä kuntia, joissa on suuri määrä pitkäaikaistyöttömiä. Vaikka hallitus onkin luvannut hyvittää kuntakentälle uudistuksesta aiheutuvat kustannukset, se ei edes yritä esittää, että olisi olemassa keino, jolla tämä hyvitys saataisiin kohdistumaan kuntien välillä oikeudenmukaisesti. Edellä todetun perusteella vihreä eduskuntaryhmä katsoo, että työmarkkinatukiuudistus siinä muodossa, kuin se nyt on olemassa, tulisi arvioida kokonaan uudelleen.

Arvoisa puhemies! Joitakin huomioita julkisen talouden kestävyydestä tulevaisuudessa.

Vuodesta 2006 eteenpäin arvioidaan, että valtiontalous kääntyy alijäämäiseksi, ja alijäämän kokoluokan arvioidaan olevan noin prosentti kokonaistuotannosta. Alijäämän syntymiseen vaikuttavat ennen kaikkea tehdyt veronkevennykset ja veropohjien heikko kehitys. Tällä tavalla tämä hallitus on veronalennuspolitiikallaan syönyt mahdollisuuksia ylläpitää julkisen talouden kestävyyttä lähitulevaisuudessa, ja tämä tulee luonnollisesti vaikeuttamaan seuraavan hallituksen mahdollisuuksia turvata ikääntyvän väestön yhteiskunnassa julkisten palveluiden taso.

Julkisen talouden kestävyyttä arvioitaessa vihreä eduskuntaryhmä haluaa kiinnittää huomiota myös siihen, että verotulojen kehitykseen tulee jatkossa vaikuttamaan myös eurooppalainen veropolitiikka. Muodollisesti välittömistä veroista päättäminen kuuluu jäsenvaltioille, mutta todellisuus on nykyään hyvin toisenlainen. On tunnettua, että sisämarkkinat ovat välillisesti vaikuttaneet esimerkiksi päätökseen alkoholiverosta, ja niillä on ollut oma vaikutuksensa autoveroratkaisuun.

Olennaisempaa on tällä hetkellä kuitenkin se, että tuomioistuimen ratkaisuilla on puututtu yksityiskohtien sijasta suuriin kokonaisuuksiin, asioihin, jotka vaikuttavat muun muassa yritysverotuksen rakenteeseen. Tämä on ollut helppo huomata Suomessa, jossa tuomioistuimen linjalla on vaikutettu koko yritysverouudistuksen luonteeseen. Tuomioistuimen verotusta koskevat ratkaisut ovat puhdasoppisia, ratkaisut tehdään perustamissopimuksen neljän vapauden pohjalta. Näissä ratkaisuissa ei oteta huomioon jäsenvaltioiden verojärjestelmien kokonaisuutta ja sitä logiikkaa, mille ne on rakennettu. Huomioon ei oteta myöskään verotuottoja tai niiden menetyksiä. Ratkaisut voidaan tehdä taannehtivina, eli valtiot voivat joutua maksamaan perittyjä veroja takaisin määräämättömän pitkältä ajalta. Koska jäsenvaltioiden veropohjat yritysverotuksessa poikkeavat toisistaan merkittävästi, voidaan joutua tilanteeseen, jossa esimerkiksi yritysverotuksen puolella ollaan klassisessa race to the bottom -tilanteessa, näiden tuomioistuimen ratkaisujen perusteella verotuotot tulevat vähenemään dramaattisesti ja verojärjestelmät muuttuvat luonteeltaan sellaisiksi, että kukaan ei ole niitä järkevästi suunnitellut. Tämä ei viime kädessä ole sen enempää julkisten talouksien kuin yritysmaailmankaan etu.

Samalla kun tuomioistuimen päätökset muuttavat verotusta, poliittisin ratkaisuin ei verotuksen harmonisoinnissa ole edetty. Nämä kaksi tapaa harmonisoida tuottavat hyvin erilaisen lopputuloksen, ja olisi tärkeää, että harmonisaatiosta otettaisiin poliittinen vastuu ja tehtäisiin poliittisia päätöksiä. Suomen tulisi olla aktiivinen ja päättäväinen sen suhteen, että saataisiin synnytettyä ratkaisuja, joilla Euroopassa voitaisiin turvata sellaiset verojärjestelmät, jotka olisivat sekä veronsaajien että -maksajien kannalta toimivia ja tarkoituksenmukaisia. Yritysverotuksen osalta tämä tarkoittaa veropohjien yhtenäistämistä.

Kun ympäristöpolitiikka ei näytä hallitusta kiinnostavan millään lailla, ehkä edellä kuvaillut verotuottoihin kohdistuvat uhat voisivat saada hallituksen heräämään ja aloittamaan oman ohjelmansa toteuttamisen ekologisen verouudistuksen osalta.

Arvoisa puhemies! Hallituksen kehyspäätöstä on kritisoitu eduskunnassa erityisesti liikenneväyläinvestointien osalta. Valiokunnan mietinnössä hallituspuolueet vaativatkin kehyksen rikkomista nimenomaan tienpidon ja tieinvestointien kohdalla. Vihreä eduskuntaryhmä katsoo, että väyläinvestoinneissa on ongelmia ja että huomiota tulisi kiinnittää erityisesti perusradanpitoon. Ratojen heikko kunto vaikeuttaa tällä hetkellä rataverkon kunnollista käyttöä. Hallitus on alibudjetoinut perusradanpidon rahoituksen, minkä takia ratojen perusparannus on sujunut hitaasti ja radoilla on jouduttu ottamaan käyttöön liikennerajoituksia.

Kehyspäätös ei myöskään mahdollista tavaraliikenteelle välttämättömiä ratapihojen perusparannus- ja kehittämistöitä. Nämä olisivat olennaisia sen kannalta, että kuljetukset, kuten järjellistä ja ekologista olisi, pysyisivät raiteilla. Raideliikenteen kilpailukyvyn parantaminen edellyttäisi, että perusradanpidon lisäksi rahaa löytyisi jatkossa myös uusiin raideinvestointeihin.

Liikenteen hiilidioksidipäästöt muodostavat noin neljänneksen koko Suomen päästöistä. Tieliikenteen osuus liikenteen kokonaispäästöistä on 70 prosenttia. Loogista näiden lukujen perusteella olisi, että hallitus pyrkisi hillitsemään tieliikenteen kasvua. Todellisuudessa liikenne jatkaa tasaista kasvuaan: Suomen henkilöautokanta kasvoi viime vuonna 4 prosentilla ja liikenne pääteillä 3,5 prosentilla. Kuitenkaan mitään vastapainoa tälle trendille ei ole esitetty.

Arvoisa puhemies! Kehitysyhteistyömäärärahoista tullaan keskustelemaan tällä viikolla välikysymyksen yhteydessä. Suomen kehitysyhteistyömäärärahat ovat tasolla, joka ei ole linjassa maamme ulkopoliittisten tavoitteiden kanssa. Poikkeamme radikaalisti muista Pohjoismaista — ed. Saarinen sanoi, että jäämme jälkeen, mutta itse asiassa olemme olleet jäljessä jo kauan. Olemme nyt myös jäljessä EU:n keskiarvosta. YK:n vuosituhattavoitteet on sovittu suomalaisen johtaessa puhetta YK:n yleiskokouksessa, mikä tekee sitoutumisemme alhaisen asteen, jos mahdollista, vieläkin kummallisemmaksi.

Hallitus ei ole saanut aikaan toimenpiteitä, joilla pystyttäisiin helpottamaan suomalaista köyhyysongelmaa. Hallituksen linja on samanlainen myös globaalin köyhyysongelman suhteen. Vuosituhattavoitteet ovat sitoumus äärimmäisen köyhyyden poistamisesta, lapsikuolleisuuden vähentämisestä, sukupuolten välisen tasa-arvon edistämisestä. Nämä tavoitteet myös Suomen tulisi ottaa vakavasti.

Arvoisa puhemies! Hallituksen talouspolitiikan epäonnistumisen avain on työllisyyspolitiikassa. Tunnettu ongelma on se, että päätöksiä, joilla lisättäisiin kysyntää matalasti tuottavaan työhön, ei näy saatavan aikaan. Työttömyyden rakenteen vuoksi tämä olisi kuitenkin sekä välttämätöntä että oikeudenmukaista. Hallitus on ensin hassannut veronalennusvaransa, vaarantanut sillä julkisen talouden kestävyyden, ja sitten se toteaa, että työttömyyden rakenteeseen vaikuttaviin toimenpiteisiin ei oikeastaan ole varaa. Asiassa pitää kuitenkin pystyä tekemään jotain, koska on selvää, että työllisyystavoitetta ei saavuteta sillä politiikalla, jota tähän mennessä on harjoitettu.

Toinen ongelma liittyy osaamiseen ja jalostusasteeseen. Vaikka osaamiseen keskittyminen on pitkän aikaa ollut Suomen strategia, vientihintamme ovat itse asiassa jo pitkän aikaa olleet laskussa. Suomalaisten tuotteiden jalostusastetta pitää nostaa, tutkimusta, kehitystä ja liiketoimintaosaamista täytyy parantaa. Nämäkin ovat asioita, joihin ekologisella verouudistuksella luotaisiin uusia kannusteita.

Arvoisa puhemies! Lopuksi ehdotan niitä kaksi pontta, jotka kuuluvat vastalauseeseen n:o 3. Ensimmäinen koskee peruspalveluja ja niitä määrärahaongelmia, joita tähän kehyspäätökseen sisältyy, ja toinen hallituksen työllisyyspolitiikkaa.

Eva Biaudet /r (ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies, ärade talman! Hallituksen budjettikehyksiä voi sekä kiittää että arvostella. Ensinnäkin on hyvä, että hallitus pitää kiinni hallituksen muodostamisen yhteydessä sovituista budjettikehyksistä. Vaikka olemmekin viime vuosina eläneet korkeasuhdanteessa, tiukan valtiontalouden noudattaminen on kansantalouden uskottavuuden kannalta edelleen tärkeätä. Tältä osin hallituksen kehykset ovat vastuulliset.

Budjettikehykset ovat oikeastaan enemmän ohjausväline kuin itse budjettikirja. On hyvä, että hallitus antaa jo nyt selvän signaalin hallinnolle siitä, että suuria menolisäyksiä ei ole odotettavissa. Sen sijaan voidaan kysyä, mihin hintaan ja millä keinoilla kehyksissä on pysytty. Hallituksen esitykseen sisältyy monia uudelleenjakoja ja leikkauksia, jotka lähemmin tarkasteltaessa vaikuttavat miltei kosmeettisilta.

Ärade talman! Redan inför regeringens behandling av budgetramarna meddelade svenska riksdagsgruppen att vi hellre ser att man avstår från nya satsningar än att man skär ned i redan överenskomna program. Tyvärr valde regeringen att gå in på en annan linje. Det har väckt — kanske i viss mån onödig, men i alla fall — en del oro. Oron har också märkts i finansutskottets behandling.

De föreslagna nedskärningarna kan, som sagt, påstås vara kosmetiska, men det finns ändå skäl att understryka några av finansutskottets kritiska ställningstaganden.

Kommunernas ekonomiska situation ser fortfarande svår ut, trots de ökade stöd regeringen redan fattat beslut om. Utmaningarna att förbättra hälsovården för alla invånare kvarstår. Regeringen beräknar att upp till 75 miljoner kan skäras bort från hälsovårdspaketet, eftersom kommunerna inte ansökt om dessa resurser. Vi anser att detta egentligen är att blunda för problemen och att signalera att målsättningarna inte är prioriterade.

Hälsovårdsprojektet utgick ifrån att det kostar 700 miljoner att få social- och hälsovården på rätt nivå. Regeringen bör alltså fortfarande eftersträva att nå det målet. Därför borde man i stället nu söka nya modeller för att uppmuntra kommunerna att utnyttja hälsovårdsprojektets medel och föra reformarbetet målmedvetet vidare. Det tar tid att genomföra ändringar i verksamheter. Det vore ett stort misstag att igen skapa nya program i en ny regering, underförstått att det gamla inte duger, i stället för att stärka det arbete som trots allt kommit väl igång. Finansutskottet har fäst stor uppmärksamhet vid infrastrukturen. Vi har fått många oroväckande rapporter och utredningar som tyder på att denna nationalegendom börjar förfalla i en alltför snabb takt. Riksdagens krav på ökad finansiering har inte synts tillräckligt i regeringens budgetförslag. Utskottet anser därför att regeringen skall ge väg- och bannätet mer budgetmedel så snabbt som möjligt.

Arvoisa puhemies! Työttömyys on yhä maamme vaikein ongelma. Jos onnistumme ratkaisemaan työttömyysongelman, aukeaa samalla moni muukin solmu. Ruotsalaisessa eduskuntaryhmässä olemme koko hallituskauden ajan peräänkuuluttaneet veropakettia työllisyyden kohentamiseksi työvaltaisilla aloilla. Toistaiseksi ei ole löydetty sellaista mallia, joka voisi kelvata. Mielestäni hallitus kuitenkin toimi viisaasti, kun se ei hyväksynyt puolivalmista mallia maaliskuussa vaan päätti jatkaa selvitystyötä, jonka tavoitteena on löytää toimiva malli, jonka yrittäjät todella haluavat.

Vaikuttaa selvältä, että niin sanottu matalapalkkapaketti edellyttäisi 400—500 miljoonan euron panostusta, jotta sillä olisi riittävää vaikutusta. Jollei panostus ole riittävä, pitää arvioida hanke uudelleen. Ruotsalainen eduskuntaryhmä haluaa korostaa, että myös muita malleja on silloin vielä harkittava. Parhaalta vaihtoehdolta vaikuttaisi tällöin työnantajien kansaneläkemaksun alentaminen.

Ruotsalainen eduskuntaryhmä on myös aiemmin esittänyt, että yksinyrittäjiä tulisi kannustaa palkkaamaan ensimmäinen työntekijä. (Ed. Kallis: Kuka vastustaa sitä?) Puolet maamme 230 000 yrittäjästä on yksinyrittäjiä. Kun suuri osa heistä siirtyy eläkkeelle lähivuosina, nämä työpaikat häviävät. Myös tämän vuoksi yksinyrittäjiä tulisi kannustaa etsimään itselleen seuraajia. On kyseessä kymmenientuhansien työpaikkojen potentiaali.

I svenska riksdagsgruppen har vi också tidigare hört till dem som talar varmt för utnyttjandet av hushållsavdraget. Studier bekräftar nu det vi hela tiden vetat; att det ligger en betydande sysselsättningspotential i hemmen. Antalet hushåll som utnyttjat avdraget har fördubblats mellan 2001 och 2003 och vart sjätte hushåll beräknas vara potentiell användare av hushållsavdraget de kommande åren. Systemet beräknas ha skapat 4 000 nya arbetsplatser. Men det har främst varit fråga om renoveringsarbeten medan servicetjänsterna fortfarande står på låg nivå.

Genom att stöda utnyttjandet av service kunde hushållsavdraget skapa ännu fler arbetsplatser. Därför anser vi att man borde få avdragsrätt för service över generationsgränserna åt olika håll. Det borde även vara avdragsgillt för föräldrar eller farföräldrar att köpa service för att avlasta barnfamiljens vardag eller för en nära anhörig som till exempel på grund av handikapp behöver hjälp i hemmet.

Sjöfarten hör kanske inte till våra största sysselsättande branscher i landet, men den hör till nyckelbranscherna för vår exportmarknad. De finländska rederierna har i många år fått kämpa med sämre villkor än våra grannar och värsta konkurrenter. Under tiden som regeringen beslöt om det senaste sjöfartspaketet har våra europeiska konkurrenter igen fått nya fördelar av sina regeringar. Finansutskottet vill nu varna för att utflaggningen av Finlands handelsflotta kan bli en säkerhetsrisk för landet. Ett land med lång kust och som är helt beroende av export kan inte se sina fartyg flaggas ut till grannländerna. Svenska riksdagsgruppen stöder därför starkt utskottets krav på att regeringen omedelbart ser över rederiernas verksamhetsförutsättningar i Finland.

Arvoisa puhemies! Sist men inte minst. Ruotsalainen eduskuntaryhmä ilmaisi jo lähetekeskustelupuheenvuorossa pettymyksemme hallituksen ehdottamaan kehitysapulinjaukseen. Ehdotettu leikkaus on pieni euroissa mitattuna, mutta poliittisesti suuri asia. On vaikea nähdä, miten hallitus pystyisi saavuttamaan tavoitteensa, joka on 0,44 prosenttia bkt:stä vuonna 2007. Korostamme hallitusohjelman uskottavuuden merkitystä myös kansainvälisissä sitoumuksissamme. On hyvä, että valtiovarainvaliokunta edellyttää hallituksen selkeästi sitoutuvan syksyn talousarvioesityksessä ohjaamaan kehitysyhteistyöpolitiikan takaisin luvatulle kurssille.

Bjarne Kallis /kd (ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! En muista, että tässä salissa hallituspuolueet olisivat moittineet hallituksen esitystä niin paljon kuin tänä päivänä ovat moittineet. Keskusta aloitti, sosialidemokraatit moittivat jonkin verran ja ruotsalainen kansanpuolue aika voimakkaasti hallituksen suunnitelmia.

Täytyy todeta, että kyllä kehitys lähivuosina tulee olemaan se, minkälainen se on ollut oikeastaan sodan jälkeen lukuun ottamatta Korean kriisin jälkeistä vuotta 50-luvulla ja 90-luvulla kolmea vuotta, jolloin talouskasvu oli miinuksen puolella. Kaikkina muina vuosina meillä on ollut plussaa, ja se on tarkoittanut sitä, että olemme menneet eteenpäin. En hetkeäkään epäile, ettei näin tulisi tapahtumaan myöskin lähivuosina. Kasvu on hidastunut.

On joitakin riskejä jäänyt hallitukselta huomaamatta. Yksi on juuri EY-tuomioistuimen päätökset. Meillä on tuoreita esimerkkejä siitä, kuten Marks & Spencer -ratkaisu. Jos se tulee olemaan samanlainen kuin julkisasiamiehen ratkaisu, se merkitsee Englannille menoa noin 40 miljardia euroa. Saksa menettää noin 50 miljardia euroa. Suomesta en ole nähnyt mitään lukuja, mutta jos vertaa esimerkiksi siihen, mitä ruotsalaiset olettavat menettävänsä, niin kyllä mekin menetämme aika paljon. Italiaa koskevassa ratkaisussa yhteisötuomioistuin katsoi, että oli verotettu yrityksiä väärin, niin että tulisi palauttaa kaiken kaikkiaan noin 140 miljardia italialaisille pienyrittäjille. No, siinä yhteisötuomioistuin on kuitenkin katsonut, että takautuvasti tätä päätöstä ei kuitenkaan sovelleta. Mutta nämä ovat asioita, joilla on erittäin suuri merkitys ja joilla saattaa olla myöskin huomattava merkitys meille.

Päästökaupasta: En minä usko, että tässäkään salissa kovin moni on ymmärtänyt, kuinka paljon rahaa se tulee viemään ja kuinka paljon se tulee huonontamaan suomalaisten yritysten kilpailukykyä. 200 miljoonaa euroa vuodessa, viidessä vuodessa miljardi. Miljardi euroa on yrityselämälle paljon. Siitä huolimatta uskon, että talouskasvu jatkuu ja että valtion kassaan virtaa rahaa enemmän kuin koskaan aikaisemmin.

Kun katsoo vain näitä myönteisiä puolia, niin voisi todeta, että tuloveroa alennetaan noin 1,3 miljardilla, varallisuusvero poistetaan, noin 70 miljoonaa. Siitä huolimatta kassaan tulee rahaa lisää noin 600 miljoonaa euroa vuodessa eli neljässä vuodessa yli 2 miljardia euroa. Vielä kun lainaa lisätään, niin kyllä pitäisi löytyä pelimerkkejä, millä voitaisiin tämän päivän ongelmia poistaa.

Lisäksi myönteinen asia on tietenkin se, että työttömyys laskee — jos se laskee, mutta lähdetään siitä, että se laskee 6,5 prosenttiin — ja vaikka lisävelkaa otetaan, niin kiitos tämän bruttokansantuotteen kasvun lainan hoitaminen helpottuu, kun lainan osuus bruttokansantuotteesta laskee.

Mutta on kerta kaikkiaan uskomatonta, että kun kaikki tämä myönteinen tapahtuu — rahaa tulee siis enemmän kuin koskaan aikaisemmin — niin siitä huolimatta yhteiskunnassa ongelmat säilyvät ja jotkut jopa pahenevat. Ei missään nimessä voi sanoa, että nämä epäkohdat, mitä minä nyt luettelen, olisivat opposition keksimiä, ne on kuultu hallituspuolueitten suusta, ne löytyvät valtiovarainvaliokunnan mietinnöstä: Palvelutaso laskee, todetaan, että palvelutaso laskee eräillä aloilla ja myöskin sellaisilla aloilla, joilla on elinkeinoelämälle ja kansalaisille tärkeä merkitys. Kuntien talousahdinko pahenee. Tuloerot kasvavat, ja köyhäin asema ei parane. Rakennetyöttömyyteen ei puututa. Suomen maine kärsii, kun yhteistyömäärärahoissa ei pysytä sitoumuksissa. Puolustuksemme uskottavuus kärsii, kun tehdään enemmän leikkauksia kuin mitä selonteossa edellytettiin. Huoltovarmuutemme on Huoltovarmuuskeskuksen mukaan erittäin kriittinen. Nämä eivät ole mitään keksittyjä asioita, vaan nämä löytyvät valiokunnan mietinnöstä.

Ettei jäisi sellaista kuvaa, että tässä vaan nyt moititaan, niin haluan todeta, että esimerkiksi liikenteestä talousarviokäsittelyssä viime joulukuussa eduskunta edellytti — siis edellytti — että hallitus ottaa kehyspäätöksen yhteydessä huomioon liikenneväylätyöryhmän esitykset. Tämä oli eduskunnan yksimielinen päätös. Hallitus ei ole ottanut tätä huomioon. Mitä se tarkoittaa? Se tarkoittaa sitä, että hallitus ei ole noudattanut eduskunnan päätöstä, eduskunnan edellytystä, ja sellaisessa tapauksessa muualla maailmassa olisi epäluottamuslauseen paikka. En esitä sitä; tämä on vain varoittava esimerkki, miten voisi käydä ja miten kävisi muualla Euroopassa.

Mietinnössä todetaan lisäksi, että on välttämätöntä, että ensi vuoden talousarvioon osoitetaan perusväylänpitoon määrärahat, joilla voidaan varmistaa väyläverkon turvallisuus ja toimivuus — siis turvallisuus ja toimivuus. Haluan nähdä, tuleeko ensi vuoden budjettiin määräraha, ja jos ei tule, niin kysyn, mitä eduskunta tekee, jos ei tule, vaikka sitä nyt edellytetään.

Kuntien taloudesta todetaan mietinnössä, että valiokunta ei pidä leikkauksia perusteltuina. Siis valiokunta ei pidä niitä perusteltuina. Luonnollinen seuraus tästä tulisi olla se, että hallitus luopuu näistä leikkauksista, jos eduskunta ei pidä näitä leikkauksia perusteltuina. Valiokunnassa todetaan myöskin, että leikkauksilla vaikeutetaan kuntien mahdollisuuksia suoriutua terveyspalveluista. Ajatelkaa, eduskunnan valtiovarainvaliokunta, joka on kuullut asiantuntijoita, toteaa, että kunnille tulee mahdottomaksi suoriutua terveyspalveluista. Aivan kauheaa, keskeinen tehtävä kunnilla!

Valiokunta myöskin edellyttää, tai oikeastaan pitää tärkeänä, että vuonna 2008 toteutetaan täysimääräiset indeksitarkistukset. Haluan nähdä, toteutuuko se. No, silloin ovat vaalit jo takanapäin ja voidaan sanoa, että se on uuden hallituksen tehtävä. Olisi kyllä ollut parempi, että valiokunta olisi todennut, että vuonna 2007; silloin tämä olisi kaatunut istuvan hallituksen niskaan.

Kaikkein köyhimmistä valiokunta viittaa viime vuoden talousarviokeskusteluun, jossa eduskunta totesi, tai oikeastaan edellytti, että hallitus tekee tarvittavat toimenpide-ehdotukset kaikkein vähävaraisimpien kansalaisten elämäntilanteen helpottamiseksi. En minä löydä menokehyksestä mitään tällaista, vaikka eduskunta muutama kuukausi sitten sitä hallitukselta edellytti.

Rakenteellisesta työttömyydestä eduskunta totesi muutama kuukausi sitten, että tarvitaan voimakkaita toimenpiteitä; muutoin uhkana on, että Suomen talous ajautuu kehitysuralle, jolla työttömyys edelleen kohoaa ja hyvinvointiyhteiskunnan rahoitus vaikeutuu. Siis jos ei voimakkaisiin toimenpiteisiin ryhdytä, niin — eduskunta yksimielisesti totesi — tämä voi johtaa siihen, että Suomi ajautuu urille, joilla työttömyys kohoaa ja hyvinvointiyhteiskunnan rahoitus vaikeutuu. Miksi hallitus ei tänä päivänä ole ottanut huomioon, että tulisi ryhtyä voimakkaisiin toimenpiteisiin, ettei näin vaan pääsisi tapahtumaan?

Kehitysyhteistyömäärärahoista: Valiokunta pitää välttämättömänä, niin kuin kuulimme, että pysytään sitoumuksissa, ja muistan asiantuntijakuulemisista, kun eräs asiantuntija totesi, että Kofi Annan on ilmoittanut, että YK:n turvallisuusneuvoston jäseneksi pääseminen edellyttää, että maa pysyy niissä sitoumuksissa, mitä maa on kehitysyhteistyöpolitiikassa antanut, eli tämmöinen otetaan kriteeriksi turvallisuusneuvostoon pääsemiseksi. Nyt voi tietenkin kysyä, (Puhemies koputtaa) eikö tämä ole niin tärkeä asia, että tuohon pitäisi ryhtyä.

Puolustusmäärärahoista asiantuntijat totesivat, että jos mennään lisäleikkauksiin, niin tämä on melkoinen isku puolustuksemme uskottavuudelle ja sitä on myöhemmin vaikea korvata.

Aivan oikein. — Herra puhemies! Minä lopetankin tähän toteamalla, että oikeastaan olisi pitänyt esittää epäluottamuslause, mutta nyt tulee vakava varoitus, ja esitän, että valiokunnan mietinnön ensimmäisessä vastalauseessa olevat perustelulausumat hyväksyttäisiin yksimielisesti.

Raimo  Vistbacka  /ps(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! (Ed. Ala-Nissilä: Miksei presidenttiehdokas Soini ole puhumassa!) — Ed. Ala-Nissilä, ed. Soinia ei ole vielä nimetty.

Arvoisa puhemies! Jos ei ollut valtioneuvoston selonteon teksti kehyksistä vuosille 2006—2009 miellyttävää luettavaa, niin sitä ei pääosin ollut myöskään valtiovarainvaliokunnan enemmistön mietintöön muokkaama teksti. Joissakin kohdissa teksti oli toki lupaavaa, mutta enemmistö ei näytä edellyttävän hallitukselta mitään lisäyksiä kehyksiin, eli täytyy ihmetellä erityisesti hallituspuolueitten puheitten ja tekojen ristiriitaa.

Nykyisen hallituksen pienempien epäonnistumisten keskeltä erottuu eräänä suuresti huolestuttavana jäävuoren huippuna edelleen työllisyyspolitiikka. Nyt käsiteltävässä selonteossa hallitus myöntääkin epäonnistuneensa työttömyyden vähentämisessä sekä työllisyysasteen kohottamisessa. Todellisiin korjaustoimenpiteisiin aiotaankin ilmeisesti panostaa voimia vasta sitten, kun huomataan laiminlyöntien vaikuttavan hallituspuolueiden gallupkannatukseen.

Valitulla virhelinjalla tunnutaan jatkettavan jääräpäisesti edelleen. Tästä kertoo nyt käsiteltävä valtiontalouden kehyspäätöskin korutonta kieltään. Sehän sisältää muun muassa arvion, että valtion budjettitalouden piiristä jää eläkkeelle tai siirtyy muiden työnantajien palvelukseen vuoteen 2011 mennessä noin 35 000 henkilöä. Hallituksen päätöksen mukaan avautuvista työpaikoista täytetään keskimäärin puolet. Tämä merkitsee 17 500—18 000 työpaikan vähenemistä valtionhallinnosta seuraavan kuuden vuoden aikana. Määrä on yli 14 prosenttia valtion vuoden 2004 henkilöstömäärästä. Päätös lyö korville pääministeri Vanhasen hallituksen työllisyystavoitteen toteuttamista valtiosektorilla. Lisäksi edellytetty henkilöstön vähentäminen aiheuttaa suuria ongelmia ministeriöiden, virastojen ja laitosten tehtävien hoidossa. Jäljelle jäävän henkilöstön työkuormituksen kasvaessa kohtuuttomaksi on seurauksena lisääntyviä ylirasituksesta johtuvia terveysongelmia. Tämä puolestaan johtaa virastojen palvelukyvyn heikkenemiseen.

Arvoisa puhemies! Niin valtiovarainvaliokunnan enemmistö kuin valtioneuvostokin korostavat selonteossaan monin kohdin lisärahan tarvetta, mutta eivät kuitenkaan ole tulevien vuosien kehyksien osalta luvanneet käytännössä juuri mitään lisää. Jo pelkästään sillä, että liikenteeltä perittävät maksut ja verot ohjattaisiin edes osin takaisin tieverkon ylläpitoon, luotaisiin merkittävä määrä uusia työpaikkoja. On muistettava, että verokertymä liikennesektorilta on vuositasolla lähes 4 miljoonaa euroa. (Ed. Ala-Nissilä: Miljardia!) Siitä vain murto-osa palautuu tieverkon kehittämiseen ja ylläpitoon. Olisikin mielestämme perusteltua muuttaa käytäntöä siten, että esimerkiksi määrätty osa polttoaineverosta ohjattaisiin tiestön parantamiseen. Tieverkon osalta tilanne on pahentunut hälyttävästi viimeiset kymmenen vuotta. Sinä aikana liikennemäärät ovat kasvaneet kuitenkin noin 30 prosenttia, mutta tiestön rahoitus on vähentynyt ostovoimalla mitattuna kolmanneksen. (Ed. Ala-Nissilä: Oliko liikenneministeri Vistbackan aikana paremmin?) — Kyllä, ed. Ala-Nissilä, monta kertaa paremmin.

Tiestön ja liikenneyhteyksien toimivuudella on laajaa kansantaloudellista merkitystä. Jo nyt teollisuuden ja kaupan kustannuksista kymmenesosa syntyy kuljetuksista. Heikkenevä tiestö nostaa näitä kustannuksia entisestään. Tiestön kunnossapito on myös osa aluepolitiikkaa, sillä on suuri merkitys haja-asutusalueiden asuinmahdollisuuksiin, yrittämiseen sekä maa- ja metsätalouteen.

Arvoisa puhemies! Nyt käsiteltävässä selonteossa ei näy myöskään helpotusta kuntien heikkenevään tilanteeseen. Kuntien yhteenlasketut vuosikatteet alenivat edelleen vuonna 2004, mikä ilmenee Kuntaliiton keräämistä kuntien tilinpäätöstiedoista. Näiden tietojen mukaan negatiivisen vuosikatteen kuntien määrä kasvoi 137:ään, kun tällaisia kuntia vuonna 2003 oli 63. Vaikka tilanne on hälyttävä, valtioneuvoston selonteossa tyydytään tarjoamaan kunnille lähinnä kosmeettisia uudistuksia ja rahan sijaan perinteistä lämmintä kättä. Luvattu valtionosuuksien kokonaisuudistuskin on kutistunut järjestelmän joidenkin osien tarkistuksiksi. Käytännössä tämä merkitsee sitä, että vain muutamiin kunta—valtio-suhteen ongelmiin etsitään ratkaisua.

Tässäkin yhteydessä on syytä muistaa, että hallitus on ottanut rahapulassa kituvilta kunnilta yhteensä 194 miljoonan euron pakkolainan ajettuaan eduskunnassa läpi päätöksen lykätä lakisääteisestä kustannustenjaon tarkistuksesta aiheutuvat maksatukset pääosin tuleville vuosille. Kuntien tilannetta heikentävät entisestään myös niiden vastuulle kaadetut uudet velvoitteet ja tehtävät. Näitä ovat muun muassa hammashuollon laajentaminen, koululaisten iltapäivätoiminta ja hoitotakuu, jonka käynnistämiseen annettua lisärahaa hallitus nyt leikkaa kunnilta ainakin kahdelta ensimmäiseltä vuodelta, mitä ed. Kuoppa välihuudossaan ilmeisesti tarkoitti. Lisäksi kunnat joutuvat maksamaan, pääosin, toteutetut kotihoidon tuen korotukset sekä osittain työmarkkinatuen uudistuksen, jolla osavastuu työttömistä siirretään kunnille.

Arvoisa puhemies! Kurjistuva kuntatalous merkitsee lisääntyvää ahdinkoa etenkin vähempiosaisille kansalaisille. Hallitushan on nimenomaan ilmoittanut kiinnittävänsä erityistä huomiota kaikkein vähävaraisimpien ihmisten aseman parantamiseen. Valitettavasti kauniit lupaukset näiltäkin osin ovat jääneet lähes yksinomaan paperiversioiksi juhlapukujen taskuun ilman konkreettisia toimenpiteitä. Etenkin veteraanien, työttömien, pieneläkeläisten, pitkäaikaissairaiden, vammaisten sekä lapsiperheiden asema heikkenee nyt esitetyillä linjauksilla ja arvovalinnoilla entisestään. Perussuomalaisten ehdotukset muun muassa perustyöttömyysturvan, pienimpien eläkkeiden, lasten kotihoidon tuen sekä opintotuen korottamisesta ovat kaikuneet kuuroille korville. Lisäksi olemme esittäneet, että edellä mainittujen kansalaisryhmien verosta vapaan tulon ylärajaa olisi tullut edelleen korottaa, jolloin näiden ostovoima paranisi ja se puolestaan lisäisi kulutuskysyntää sekä edistäisi työllisyyttä.

Arvoisa puhemies! Hallituksen linjan epäoikeudenmukaisuutta puolestaan korostaa se, että muutaman kymmenentuhannen rikkaimman maksamaa varallisuusveroa on kevennetty ja se aiotaan kokonaan poistaa ensi vuodesta alkaen. Kyse ei ole todellakaan mistään pikkusummista tässä tulosopimuksen sumuverhoon piilotetussa yllätysehdotuksessa, vaikka toisin on väitettykin. (Ed. Ala-Nissilä: On se pikkusumma. Se on hallitusohjelmassakin!) — Se on hyvä, että se on ed. Ala-Nissilän mielestä pieni summa. — Tämäkin ehdotus osoittaa hallituksen välinpitämättömyyden vähäosaisia ja vaikeuksissa olevia kansalaisia kohtaan.

Arvoisa puhemies! Hallitus lupaa tulevinakin vuosina rikkaille lisää rahaa ja verohelpotuksia, köyhemmille kansalaisille vain keppiä ja kapenevaa leipää. Perussuomalaiset eivät voi hyväksyä tällaista eriarvoisuutta tietoisesti lisäävää linjaa. Hallituksen valitsema edesvastuuton ja lyhytnäköinen tie johtaa väistämättä umpikujaan. Sen tilalle olisikin kiireesti valittava perussuomalainen toimintamalli, jossa kaikille suomalaisille annetaan mahdollisuus kohtuulliseen toimeentuloon ja ihmisarvoiseen elämään ja tulevaisuuteen asuinpaikasta ja elinolosuhteista riippumatta.

Valtiovarainministeri Antti Kalliomäki

Puhemies! Arvoisat kollegat! Kiitoksia kehuista ja kiroistakin. Molemmat lämmittävät, varsinkin kirot, silloin kun oppositio niitä esittää. Silloinhan voi arvioida, että ainakin tässä jotenkin klonkkaa, kohtuullisella tolalla asiat ovat. (Ed. Pulliainen: Niin, mitättömyyksiä ei mainita!)

Valiokunnan puheenjohtaja aloitti ansiokkaasti kehumalla hallituksen talouspolitiikkaa ja sen tuloksia. Hän teki sen sivistyneesti, mutta kyllä tietysti puheenvuoron loppuosa kertoi sen, että ei sellaista julkista hyödykettä kuin ilmaiset kiitokset ole politiikassa olemassakaan. Mutta kuitenkin kiitoksia siitäkin ja valiokunnalle ansiokkaasta työstä. (Ed. Pulliainen: En millään ymmärrä, mistä nyt kiitetään, mutta ehkä se kohta kuullaan!) — Ed. Pulliainen, olen lukenut mietinnön ja tullut siihen tulokseen, että valtiovarainvaliokunta tukee hallituksen kehysehdotusta, ja yhdessä mietintö ja hallituksen kehysehdotus antavat linjaviitat varsin tasapainoiselle etenemiselle talouspolitiikassa, työllisyydessä, koko tässä budjettikokonaisuudessa, sen kaikessa laajuudessa.

Hallituksen puolellahan kehyspäätöksen painopisteet on voimakkaasti kohdistettu. Ne on oikeastaan kohdistettu kolmeen keskeiseen alueeseen tällä kertaa. Ensinnäkin on talouden kasvupotentiaalin vahvistaminen, jossa tietenkin työllisyys on se ykkösasia. Tämän päivän tuoreet luvut kertovat siitä, että työllisyys etenee nyt sillä uralla, jota olemme pitkään tavoitelleet. Tuo ura toteutuessaan kyllä vie siihen maaliviivaan, johon tavoitteet on asetettu. Tähän liittyy tietenkin koulutus, tutkimus, tuotekehitys, koko tämä sektori, jossa panostuksia tehdään koko kehyskaudella ja ensi vuoden budjetissa myöskin muistaen, että jo tulopoliittisen sopimuksen yhteydessä tehtiin tältä osin mittavia päätöksiä.

Toinen painopistealue on se, jota täällä on moneen kertaan tänään julistettu, kaikkein vähävaraisimpien aseman parantaminen. Lopulliset päätökset tehdään tietenkin budjettiriihessä hallituksen puolelta kesällä. Kuitenkin jo nyt työllisyysalueella on työmarkkinatukeen liittyvä uudistuspaketti päätetty tehdä. Se tiedetään, mitä sieltä tulee. Se on merkittävä vähävaraisten asemaan liittyvä toimenpide, enkä väheksyisi myöskään tulopoliittisen sopimuksen mukaista muutosturvakokonaisuutta, joka työttömien ja lomautettujen kannalta on äärimmäisen tärkeä, liittyy tähän kokonaisuuteen. Hallitus valmistelee kesäksi myöskin ennen kaikkea sosiaalipolitiikan alueella toimivaa kaikkein vähävaraisimpien asemaa vahvistavaa pakettia.

Ryhmäpuheenvuoroissa oli minusta oikeastaan hyvää se, missä hallituskin nyt erityisesti on liikkeellä, elikkä painotetaan tiettyjä asioita. Tällainen pyrkimys on välttämätöntä sekä hallituksessa että eduskunnassa, ja eduskuntakin ja valtiovarainvaliokunta mietinnössään minusta tätä ansiokkaalla tavalla harrastaa. Huonoa on sitten se, että kuitenkin kehykset paukkuvat niin, että kauaksi kyllä kuuluu, ja siihen asiaan joudumme jatkossa koko ajan palaamaan.

Ryhmäpuheenvuoroissahan oli monenlaisia virityksiä. Siellä oli vähän tämmöistä runollistakin otetta, ed. Rossi varsinkin siinä kunnostautui. Ehkä voisi tätä runonpoljentaa tässä jatkaa muistuttamalla maailmankirjallisuuden tunnetusta runoilijasta Kiplingistä, joka tällaisella uudistusten, suuren yhteiskunnallisen kehityksen, tiellä kulkevassa etenemisessä kehottaa astumaan varovasti, kuten hän sanoo, "muuten Mambo-Sambo teidät tuhoaa". En kerro, mikä runo on kyseessä — ottakaa selvää. Mutta hyvä on kysyä, kun nyt budjettipolitiikkaa puhutaan ja tehdään, missä piilee tämä Mambo-Sambo, se, jota meidän pitää välttää. Totuus on se, että kyllä se piilee hallitsemattomassa menokehityksessä valtion budjetin osalta ja sitä mukaa valtiontalouden kasvavassa vajeessa. Olemme tekemässä tämän vaalikauden viimeisinä vuosina vajetta, johon emme ole pyrkineet. Se on meille ongelma, ja jos emme sitä hallitse, niin seuraava paikka on sitten kuluttajien luottamus, (Ed. Kallis: Äänestäjien luottamus!) jossa se synkkä näkymä on, sitä emme voi menettää. Jos menetämme sen, niin ostovoimastakin huolimatta tulee noutaja nopeasti, koska ostovoima ei silloin kanavoidu kotimaiseen kysyntään, kuten on tähän saakka tapahtunut, mikä on ollut aivan ratkaiseva tekijä kasvun potentiaalin vahvistumisessa ja talouden kasvuluvuissa, jotka tällä hetkellä ovat suotuisia.

Samoin kyse on tietysti myöskin yritysten luottamuksesta. Sen heikkenemisessä piilee suuret vaarat. Meillä ei ole varaa siihen, koska investoinnit eivät lähde liikkeelle, jos yritykset eivät luota politiikan tekemiseen, valtiontalouteen, eduskunnan ja hallituksen toimintaan. Ja tietenkin sitten tässä kaikessa on julkisen sektorin velkaantumisen kiihtymisen uhka.

Eikä tässä tietenkään kaikki. Myöskin kansainvälinen kehitys on otettava huomioon. Sieltä voi sanoa, että luvuissa näkymä ei ole huono, kohtuullista kasvua on odotettavissa. Sille on olemassa edellytyksiä, mutta erittäin suuria riskejä on näköpiirissä, taikka oikeastaan lähes sylissä jo: öljyn hinta tietenkin hyvin konkreettisena, maailmantalouden epätasapaino Yhdysvaltain vaihtotaseen vajeesta johtuen ennen kaikkea sekä näistä seuraava korkojen nousun mahdollisuus ja vielä nimenomaan hallitsemattoman korkojen nousun mahdollisuus. Kyllä kriisiskenaario maailmantaloudessa on se, että Yhdysvaltain vajeen rahoitus hankaloituu ja se johtaa silloin dollarin voimakkaaseen heikkenemiseen ja korkojen jyrkkään nousuun. Kysymys on siitä, kuinka kauan ja missä muodossa sijoittajat luottavat siihen, että kun he ostavat dollareita, niin se sijoitus on kannattava ja kannattavampi kuin jokin muu sijoitus. Kyse ei ole pelkästään keskuspankeista, vaan ehkä vielä enemmän ja konkreettisemmin ja hankalammalla tavalla normaaleista markkinoilla toimivista suurista sijoittajista, jotka tähän saakka ovat rahoittaneet tuon vajeen Yhdysvalloissa.

Korkojen nousu olisi todella jyrkästi tapahtuessaan erittäin hankala asia talouspolitiikalle meillä ja muualla. Noin yleisesti ottaen tulisi tehdä erinäisiä asioita. Ennen kaikkea finanssipolitiikan tervehdyttäminen kauttaaltaan kaikkialla, myös meillä, on avainasia rahoitusmarkkinoiden toiminnassa. Herkkiä kohtia ennen kaikkea asuntomarkkinoilla, sekä Suomessa että Euroopassa ja laajemmin, tulisi tarkemmin vielä seurata kuin tällä hetkellä tapahtuu, ja tietenkin öljymarkkinoiden toiminnan tehostamisesta on kyse.

Puhemies! Pienessä Suomessa ja sen ylimmässä päätöksentekoelimessä eduskunnassa olisi kyllä pahin virhe näiden näkymien edessä valita tuollainen "antaa palaa" -asenne, että jos kasvua on, näkymä on kohtuullinen, niin siitä vaan. (Ed. Pulliainen: Bensa loppuu!) Tämä on varoitus. En tarkoita, että näin olisi tapahtunut. Mietintö on kirjoitettu ihan järjen kanssa, mutta astukaamme siis tässä Kiplingin hengessä kuitenkin varovasti uudistustemme tiellä.

Valtiovarainvaliokunta mietinnössään pistää painoa ihan niin kuin pituudellakin mitaten pariin asiaan. Liikennepuoli on hyvin näyttävästi esillä. Sehän ei tietenkään ole uusi asia eikä kenellekään varmasti yllätys. Ei tässä maassa ole sodan jälkeen istunut sellaista eduskuntaa, joka olisi ollut sitä mieltä, että liikennerahat ovat riittävät. Näin ei ole ollut eikä tule olemaan, ja sen syyn kaikki tietävät. Me olemme jokainen jostain kotoisin. Hallituksen puolella liikenneinfra on kuitenkin ollut painopistealue ja nimenomaan sillä tavalla, että sinne on jopa kehykset ylittäen pyritty ohjaamaan kipukohtiin lisärahoitusta, viimeksi tupon yhteydessä. Kun tupo antoi rakenteellista liikkumavaraa lisää, oltiin valmiit toimimaan tällä tavalla. Tässä liikenneministeri on tehnyt ansiokasta valmistelutyötä, ja herkällä tunnolla hallitus jatkossakin tätä sektoria tietenkin seuraa. Mutta meidän on myöskin kaikkeen siihen liittyen, minkä tuossa aiemmin sanoin, välttämätöntä arvioida koko ajan kehysten kestävyyttä.

Toinen alue, johon näköjään kiinnostusta on ja aiheellisesti, on kehitysyhteistyö. Siitäkin valiokunta mietinnössään kertoo. Meillä on täällä huomenna keskustelu. Tässä yhteydessä sanon vain sen, että tällaisessa pohjoismaisessa hyvinvointivaltiossa kuin Suomi kehitysyhteistyön kestävä perusta lepää juuri tässä hyvinvointivaltiossa, sen toimivuudessa, sen kestossa, sen rahoituspohjassa, ja se meidän on koko ajan ja tärkeällä tavalla huomioitava. Meillä ei ole varaa sellaiseen tilanteeseen kuin 15 vuotta sitten tapahtui, jolloin meillä oli muutaman kuukauden ajan kyllä YK:n tavoiteura käsissämme, 0,8 lähes käsissä, mutta lama romautti kaiken. (Ed. Tiusanen: Ei se siihen kaatunut, siihen kehitysyhteistyöhön!)

Eli hyvinvointivaltion toimivuus on taattava. Sen moottori on työllisyys. Meidän ongelmamme suhteessa Ruotsiin, Tanskaan ja Norjaan on siinä, että meillä ei ole tämä moottorin osa, työllisyys, sellaisessa kunnossa kuin niissä. (Ed. Kallis: Miksi siellä on niin hyvä työllisyys?) Jos me pistämme Ruotsia vastaavasti aktiivisiin työllistämistoimiin rahaa, me pääsemme kyllä työttömyysasteessa hyvin nopeasti lähelle Ruotsin tasoa, mutta se tarkoittaa valtiontalouden rajua riskeeraamista eikä se ole silloin mikään kestävä pohja esimerkiksi kehitysyhteistyölle ja sen rahoitukselle. Tarkoitan sitä, että meidän on tämän asian hoitamiseksi kyettävä pitämään menomme ja tulomme tasapainossa ja vielä sillä tavalla menot ja tulot rakenteellisesti oikeassa kurssissa, että se samalla vahvistaa tätä hyvinvointivaltion pohjaa ja sopimusyhteiskunnan toimivuutta. Kysymys on sitten arvostuksista, erityisesti sitten, kun hyvinvointivaltiolla kestoa on, mutta kyllä tälläkin hetkellä jo tässä vaiheessa.

Minun mielestäni, kun katsoin tätä mietintöä vastalauseineenkin, tässä istuvassa oppositiossa ei ole vastuuntuntoa tästä arvostuslähtökohdasta. Kun haluamme sijoittaa kehitysyhteistyöhön, niin sitten pitää arvostaa sitä sillä tavalla, että sinne voidaan todella myöskin sijoittaa. Se ei ole mitään helppoa politiikkaa. Silloin puhutaan myöskin näistä budjettikehyksistä. Pitää mennä sen verran itseensä, että sitten on kanttia myöskin kertoa, mistä voidaan ottaa pois.

Itse uskon vakaasti, että meillä on mahdollisuus kehitysyhteistyörahoituksessa edetä sillä tavoiteuralla, jonka olemme asettaneet, mutta totta kai, kun kasvua on enemmän kuin ennakoitiin tuolloin, kun tähän ryhdyttiin, se ei ole helppoa. Mutta jos arvostamme oikealla tavalla kehitysyhteistyötä, niin silloin hallitus ja eduskunta voivat tehdä asianmukaisia päätöksiä. Uskon, että hallitus tulee myöhemmin tähän asiaan palaamaan.

Mutta, niin kuin sanottu, puhemies, huomennahan tästä asiasta keskustellaan ja voidaan varmaan mennä paljon syvemmälle tuohonkin asiaan.

Olavi Ala-Nissilä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Todella, jos ajattelemme näitä viittätoista vanhaa euromaata, kansantalouden kasvussa me olemme kakkonen Irlannin jälkeen ja julkistaloudessa kakkonen Luxemburgin jälkeen. Tilanne ei ole huono. Itse uskon, että tänäkin vuonna valtiontalous tulee olemaan tasapainossa. (Ed. Kallis: Juuri sen takia meillä on varaa!)

Puhemies! Mitä eduskunta nimenomaan haluaa tässä? Me haluamme tämän liikenneinfran budjettikäsittelymenettelyn muuttaa sillä tavalla, että löytyy lisää resursseja liikenneinfraan 365 miljoonaa euroa. Me haluamme myöskin budjettikäsittelymenettelyä muuttaa sillä tavalla, että kun viime vuonna jäi käyttämättä 450 miljoonaa euroa menokehyksen alaisia menoja, tämä liikkumavara käytetään näihin kipukohtiin myöskin. Näin ollen me voimme menokehysten puitteissa edetä ja tehdä sellaisia ratkaisuja, että nämä välttämättömät kipukohdat myöskin hoituvat.

Tuija  Nurmi  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun kuuntelee valtiovarainministerin puhetta, tulee mieleen, että kuntatalous ei elvy leikkaamalla. Kun ajattelee, että sosiaali- ja terveyspuolella kuntien menoissa kuitenkin puolet on näitä menoja, niin pitäisi katsoa se, että näitten terveydenhuollon tapausten eli terveydenhoitopuolen potilaiden läpimenoaikoja on lyhennettävä. Säästöt ovat siinä, että parannusta tapahtuu inhimillisesti niin henkisessä hyvinvoinnissa kuin fyysisessäkin hyvinvoinnissa. Nyt selonteossa, minkä hallitus on antanut, ei anneta mitään eväitä eikä mitään toimenpide-ehdotuksia tuottavuutta tehostavaan toimenpiteeseen tai edes harkita, että siihen ryhdyttäisiin.

Matti  Saarinen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ensinnäkin haluan kiittää hallitusta siitä, että se on taipunut veikkausvoittovarojen jaon eli niin kutsutun jakosuhdelain osalta myönteiseen ratkaisuun ja ei se sattunut kehenkään kipeästi. Onnittelen hallitusta.

Kysyisin ministeriltä kahteen asiaan vielä kommenttia. Kun valtiontalouden näkymät arvioidaan kovin varovaisesti tässä selonteossa ja kuntatalouden tulevaisuutta optimistisesti, mikä on teidän perusteenne tälle näkökulmalle? Esimerkiksi valtion omaisuuden myyntitulot näyttäytyvät siellä läpi koko kehyskauden 400 miljoonan euron tasoisina. Toinen asia koskee vähenevää valtion henkilöstömäärää. Minkälaisia suunnitelmia hallituksella on henkilöstöpolitiikan ja myöskin laitosten ja virastojen selviytymiskyvystä, jos henkilöstön määrä laskee tosiaan noin jyrkällä käyrällä kuin selonteossa mainitaan?

Mikko  Kuoppa  /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Vanhasen—Kalliomäen hallitus palkitsee rikkaat verohelpotuksilla; köyhät lyödään sen sijaan kyykkyyn, siellä ei köyhille ole juuri mitään tullut eikä paljon ollut tulossakaan. Tämä tietenkin sopii tähän Vanhasen hallituksen oikeistolaiseen linjaan. Pyrkiessään kepun puheenjohtajaksi vuonna 2002 Vanhanen esitti, että kepu ryhtyy köyhäin asiasta enemmän yrittäjien asialle, ja se kyllä tosiaan näkyy hänen poliittisessa linjassaan. Veropolitiikka on samaa kuin kokoomuksen veropolitiikka, ja myöskin talouspolitiikassa tämä linja näkyy: kuntia kuristetaan entisestään. Nyt sitten nämä porvaripuolueet syleilevät toisiansa yhteisellä presidenttiehdokkaalla, niin että kuola valuu jo nyt.

Markku Rossi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! En puutu tuohon edelliseen hauskaan puheenvuoroon, olkoon sitten toisissa saleissa. Mutta, muutoin, opposition puheenvuoroissa tämän kehysselonteon yhteydessä jäi kyllä yllättävän vähälle tämä työllisyystilanteen paranemiskysymys: 23 000 työtöntä vähemmän kuin vuosi sitten. Se tekee satoja miljoonia euroja myös valtiontaloudessa säästöä, mikä on hieno asia, puhumattakaan työllistettyjen kannalta tilanteen kehittymisestä. Lähestymme tämän vuoden aikana 68 prosentin työllisyysastetta, mikä on erittäin merkittävä asia. Tässä suhteessa kyllä on todettava, että hallitus on tehnyt hyvää työtä.

Mutta, arvoisa puhemies, miten sitten valtiovarainvaliokunnan kehysmietintöön ja sen lausumaan tulee suhtautua? Siinä ei tietysti ole kahta sanaa sanottavana eikä varjonyrkkeilyä; se on selkeä lausuma, jossa todetaan juuri kehysten elinkaarimallin muuttaminen niin, että meillä on tämän kehyksen puitteissa enemmän budjetoituna rahaa uusien liikennehankkeiden eteenpäinsaattamiseen. Tähän haluan valtiovarainministeriltä myös vahvistusta.

Anni  Sinnemäki  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä on varmasti hieno päivä, koska tässä salissa aikuiset miehet siteeraavat runoja. Olisi mielestäni kuitenkin hyvä, että myös myönnettäisiin, että siihen vajeeseen ja alijäämään, johon tällä kehyskaudella päädytään, on pyritty. Se on ollut tietoista politiikkaa. Se todetaan myös valiokunnan mietinnössä, että siihen vajeeseen päästään nimenomaan sen takia, että verotuotot vähentyvät tehtyjen veronalennusten johdosta.

Bjarne  Kallis  /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On aivan selvä asia, että jos meillä on talouskasvua ja vaihtotaseen ylijäämää, niin Suomen mahdollisuudet hoitaa nämä kipupisteet, vaikeat asiat, paranevat. Se on täysin selvä asia. Minä en ymmärrä sitä, kun valtiovarainvaliokunta sanoo, että jos oppositiopolitiikkaa noudatettaisiin, niin se olisi valtavia lisämenoja ja suurin piirtein olisimme hukassa. Jos katsotte esimerkiksi, mitä kristillisdemokraattien puheessa todettiin, niin todettiin, että hyvin menee, rahaa tulee enemmän, ja kun rahaa tulee enemmän, miksi me emme voisi silloin poistaa nämä ongelmat eivätkä ne ongelmat nyt niin hirmu paljon rahaa vaadi. Tutustukaa niihin meidän perustelulausumiimme, niin huomaatte, että loppujen lopuksi aika pienistä summista on kysymys.

Mitä tulee kehitysyhteistyörahoihin, niin minkä takia Suomi sitoutuu johonkin (Puhemies koputtaa) ja sitten myöhemmin sanoo, että ei ole varaa? (Puhemies: Minuutti!) Jos nyt toteatte, että ei ole varaa, niin ilmoittakaa, että me sanoudumme irti (Puhemies koputtaa) siitä sitoumuksesta.

Raimo Vistbacka /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Kalliomäki totesi puheenvuorossaan, että hallitus on ottanut erääksi painopistealueeksi liikennesektorin.

Arvoisa puhemies! Minä en kyllä nyt oikein ymmärrä ministerin puhetta, taikka sitten jossakin muualla on vikaa, lähinnä sen johdosta, että minkäänlaisia rahoituspäätöksiä väyläohjelman osalta ei tehty kehysriihessä ja lisäksi edellytettiin, että liikenne- ja viestintäministeriö säästää lisää 11 miljoonaa euroa. Miten tämä yhtälö voi olla mahdollinen, että silloin on painopistealueena nimenomaan liikennesektori? Ja eräs asia myöskin siinä: Mitä järkeä on siinä, että pidetään tiestö huonossa kunnossa, jolloin se aiheuttaa ylimääräisiä rasitteita käyttäjille, yrittäjille ja myöskin tienpitäjälle eli Tiehallinnolle? Näin ainakin meille liikenne- ja viestintävaliokunnassa kerrottiin asianomaisten taholta, että tällainen politiikka johtaa todella siihen, että enemmän menee rahaa vaan ylläpitoon, kun ei perusparannuksia pystytä tekemään.

Maija-Liisa  Lindqvist  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Talouden kasvu ja työllisyyden paraneminen ovat tulosta hyvin johdonmukaisesta hallituksen politiikasta, ja nyt ei ole todellakaan syytä levätä laakereillaan, vaan jatkaa tätä tutkimusta, tuotekehitystä, koulutuksen kehittämistä ja sillä tavalla luoda uutta yritystoimintaa ja todellisia työpaikkoja. Sen lisäksi on kuntataloudessa tehtävissä hyvin paljon uusien menetelmien, uuden teknologian käyttöönotolla tehostamista, joka ei vie pois palveluita, vaan antaa entistä paremmat palvelut ja tuo myös säästöjä. Tätä haluaisin kysyä: Onko hallitus viemässä eteenpäin tätä hankekokonaisuutta, jota on tällä hetkellä kehitetty hyvin paljon hallituksen toimesta eri ministeriöissä?

Jyri Häkämies  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Rossi tässä mainosti, että hallituksen politiikalla päästään 68 prosentin työllisyysasteeseen ja että se olisi hyvä saavutus. Nyt on hyvä muistaa, että me emme voi tuohon asteeseen tyytyä, koska se tarkoittaa uusia leikkauksia. Me olemme nyt aloittamassa leikkausten tietä näitten kehysten käsittelyn yhteydessä. Valtiovarainministeri — hieman alistuneesti — totesi, että vaje kasvaa, menotalous ei pysy hallinnassa. Se on juuri seurausta siitä, että jos työllisyydessä ei onnistuta, vaje kasvaa ja lisäksi joudutaan leikkauksiin, eikä valitettavasti tuossa valtiovarainministerin katsauksessa ollut uusia lääkkeitä, uusia päätöksiä. Hallitus on alistunut, päätökset on tehty, ja nyt odotetaan vain, ettei totuus valkene kansalle ennen vaaleja.

Matti Ahde /sd (vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Minusta eduskunnan vastauksessa aivan oikein korostetaan kehyksen tärkeää periaatteellista merkitystä, mutta samalla kerrotaan, että se ei ole vielä valmis täyttämään niitä kehykselle asetettavia tarpeita, joita esimerkiksi eduskunnalla ja Suomen kansantaloudella on. Mutta haluan kuitenkin korostaa sitä, että tämä vastaus on selkeä eduskunnan tahdonilmaisu raivata lisää tilaa kehyksen sisälle, erityisesti täällä infran puolella, ja esittää hallitukselle vakavan vetoomuksen harkita uudelleen tätä elinkaarimallin rahoitusta ja tehdä siitä rahoitusinstrumentista vertailukelpoinen normaaliin budjettirahoitukseen verrattuna. Sitä se ei nyt ole. Tästä mielestäni syntyy sitä lisätilaa, jota välttämättä tarvitaan kehitysyhteistyömäärärahojen ja infran tarpeita tyydyttämään. Ne ovat eduskunnan todella vakavat vastaukset ja toivomukset — vaatimukset, voisi melkein sanoa — hallitukselle.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valtiovarainministeri Kalliomäki kehotti meitä etenemään Kiplingin viitoittamaa tietä. No, hänhän oli oikein kunnon kolonialisti.

Mutta vielä tähän ed. Rossin kymmenen minuutin vertaukseen, kun hän katsoi ilmeisesti kyhmyjoutsenen pesänrakennusta Töölönlahdella: kymmenessä minuutissa on sata ihmistä tällä planeetalla kuollut lähinnä köyhyydestä johtuviin tauteihin, sairauksiin ja huonoon juomaveteen ennen muuta. Kun Suomi on lähinnä ulkomailla halunnut tuoda esiin tätä 0,7 prosentin tavoitetta kehitysyhteistyömäärärahoissa, se ei ole kyllä reilua, että samalla ei oikeasti pidetä siitä kiinni.

Tietysti meillä ei kuolla sillä tavalla, mutta ei se suomalaista eläkeläistä paljon tietenkään lohduta siinä mielessä, jos ainoastaan se 7 euroa on se kädenojennus. Sitten on se, että ei E18:aa saada itäiseltä osaltaan esimerkiksi kuntoon. Silloin, niin kuin ed. Sinnemäki sanoi, veropohjaa (Puhemies: Minuutti!) on kavennettu ja verotuloja on vähennetty.

Erkki Pulliainen  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri totesi äsken, että erityinen ongelma on se, että jokainen kansanedustaja on jostain kotoisin. Arvoisa ministeri, teidän politiikallanne ollaan tilanteessa, että kansa ajattelee, että me emme ole kukaan mistään kotoisin. Te kysyitte sitä, missä on se teidän Mambo-Sambonne. Arvoisa ministeri, te ette huomannut jälleen kerran, niin kuin ette lähetekeskustelussakaan, että se teidän Mambo-Sambonne on harmaassa ja mustassa taloudessa, jotka vievät 2,5 miljardia euroa verotuloja valtiolta pois. Jos ne olisivat tässä käytettävissä, niin tästä kitinät olisivat kaukana.

Timo Soini  /ps (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Mumbo-jumbo on käsittääkseni englantia ja merkitsee höpötystä ja pötypuhetta — tämä tiedoksi. Sellainen höpötys ja pötypuhe on tietysti vakaalle menolle vaarallista, aivan niin kuin totesitte. Mutta suurin voittajahan tässä on cubalibreä kuunarin kannella nauttiva raharikas, joka saa varallisuusveron anteeksi. Se on hallituksen sosiaalinen linja. Kyllä tuli niin turvallinen olo, kun keskustan Markku Rossi sanoi, että kaislikossa suhisee, ja siihen kun yhdistää viime viikon pääkirjoitukset kymmenvuotisen EU-jäsenyyden suitsutuksista, niin luulisi, että on herännyt Yya-Suomessa, jossa kaikki on erinomaisen hyvin ja minkäännäköisiä ongelmia ei ole.

Kehitysapuun palaamme huomenna. Siinä tuemme tiukasti niitä periaatteita, jotka te, valtiovarainministeri, juuri sanoitte.

Ahti  Vielma  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Rossi kehui täällä hallituksen saavutuksena sitä, että on 23 000 työtöntä vähemmän kuin vuosi sitten. Ed. Rossi, tällä vauhdilla 10—15 vuoden jälkeen on vielä niin paljon työttömiä kuin oli silloin, kun presidentti Kekkonen runnoi tähän maahan hätätilahallituksen — näin tämä luku nyt menee oikeaan arvoonsa, 23 000, vauhti on aivan liian hidas.

Ministeri Kalliomäki kertoi, että tämä valtiovarainvaliokunnan mietintö tukee teidän kehystänne. Joko te ette ole huolellisesti lukenut tätä mietintöä tai sitten — anteeksi, ministeri — ymmärtänyt, mitä täällä sanotaan, mutta täällä sanotaan erittäin monessa kohdassa juuri päinvastoin, esimerkiksi liikennerahojen osalta, että jo vaalikauden alussa kehykset ovat olleet liian pienet. Tämä on päinvastoin hyvin kriittinen teidän esitykseenne nähden.

Kari Uotila /vas (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä toistan myös sen kysymyksen, minkä täällä ovat esittäneet sekä valiokunnan puheenjohtaja Ala-Nissilä että monet muut siitä, millä tavalla hallitus nyt aikoo reagoida tähän valiokunnan ainoaan ponteen. Minä olisin toivonut, että näistä muistakin tärkeistä kipupisteistä olisi lausuman muodossa todettu, mutta tämä 365 miljoonaa on oleellinen asia. Vai onko edelleen hallitus sitä mieltä, että Eurooppa 18:lla, Lohja—Muurla-tiellä, on aivan oikein, että hiekoituskustannukset ja aurauskustannukset, jotka tulevat 20—24 vuoden kuluttua, sijoitetaan jo ensi vuoden ja seuraavien vuosien menokehyksiin? Aikooko hallitus nyt sitten toteuttaa tämän kehysmenettelyn korjauksen tältä osin?

Samassa yhteydessä kysyn myöskin: Aikooko hallitus reagoida näihin niin sanotussa leipätekstissä olleisiin muihin vaatimuksiin muun muassa tämän 150 miljoonan ylimääräisen leikkauspotin peruuttamisesta.

Pirkko Peltomo  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Luhtanen on esittänyt vuoden 2007 väylähankkeita jo ensi vuodelle. Liikenneinvestointiohjelmasta yhdeksän hanketta odottaa vielä rahoituspäätöstä, muun muassa Kakkostie välillä Pori—Vihti. Ministeri Luhtanen edellyttää, että hallitus tekee kesän budjettiriihessä näistä liikenneinvestoinneista periaatepäätöksen. Mitä mieltä ovat muut hallituksen jäsenet, jotka loistavat poissaolollaan? Tiedän, kaivataan uutta rahaa.

Yllättäen ja pyytämättä Venäjä on luvannut maksaa vanhoja velkoja Suomelle noin 130 miljoonaa euroa. Tämä summa on verrattavissa valtion omaisuuden satunnaisiin myyntituloihin. Eikö tämä kertaluontoinen summa olisi nyt hyvä käyttää teiden ja rautateiden kunnostamiseen sekä investointeihin? Tällähän olisi myös alueellisesti työllistävä vaikutus.

Sari Sarkomaa  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kyllä on aika uskomatonta, valtiovarainministeri Kalliomäki, jos täällä tulkitaan, että valtiovarainvaliokunta antaisi hallituksen kehyksille tuen. Kyllä selkeästi tuli asiantuntijakuulemisessa ja siinä keskustelussa, mitä koko valtiovarainvaliokunta kävi läpi, esille se tosiasia, että tämä Vanhasen hallitus on nopeasti tuhlannut edellisen hallituksen perinnön. Työttömyystoimet polkevat paikallaan, kuntatalous kiristyy äärimmilleen. Edellisen hallituksen aikana painopiste oli peruspalveluissa, ja tällä hetkellä jokaisessa kunnassa joudutaan leikkaamaan peruspalveluista. Tilanne on erittäin vakava, ja kyllä se Mambo-Sambo on työllisyystoimissa ja työttömyydessä. Se syö syövän lailla yhteiskunnan voimavaroja. Tämä, että hallitus on keskeisessä tavoitteessaan epäonnistunut, näkyy erittäin kovalla tavalla tulevien vuosien kehyksissä tulevina vuosina siinä, että me joudumme tekemään rankkoja leikkauksia. Jo nyt leikataan hoitotakuusta, ja koko hieno Kansallinen terveysprojekti, jota kokoomus ja sosialidemokraatit ja muut hallitusyhteistyökumppanit veivät edellisellä vaalikaudella eteenpäin, on nyt romuttumassa.

Kysynkin ministeri Kalliomäeltä: Mihin toimiin hallitus ryhtyy, jotta kuntatalous tasapainotetaan ja luodaan mahdollisuudet turvata kaikille tasapuolisesti peruspalvelut? Tähän te ette ole vielä vastannut. Toivon, että vastaatte tänään.

Anne  Huotari  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vasemmistoliiton vastalause perustuu vaihtoehtobudjettiin, ja siinä mielessä se on vastuullinen. Sen sijaan sosialidemokraattien ryhmä taas jälleen kerran täällä lupasi köyhille asioita, mutta ei toteuta niitä todellisuudessa kuitenkaan käytännössä. Minusta se on aika vastuutonta. Oliko syynä se, että ministeri Kalliomäki ei suostunut siihen, että köyhiä autettaisiin, vai onko syynä keskustapuolue, että se ei halua köyhiä auttaa?

Tässä näyttää hallituksella olevan se linja, että raha ei riitä, ei maailman köyhille, ei Suomen köyhille eikä edes keskustalaisille Kainuun köyhille kunnille.

Maija  Perho  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valtiovarainvaliokunnan lausunnossa on todella painokkaita näkökohtia ja huolestuttavia lukuja kuntatalouden kehityksestä, muun muassa negatiivisen vuosikatteen kuntien nyt jo suuri määrä ja sen kasvu. Yksi osa tätä kuntataloutta ja kuntien velvoitteita on opetus. Erilaisissa yhteyksissä korostetaan, kuinka tärkeä menestystekijä Suomelle on osaaminen ja koulutus. Mikä on valtiovarainministerin vastaus esimerkiksi vantaalaisille tilanteessa, jossa joudutaan tekemään erittäin valitettavia päätöksiä ryhmäkokojen suurentamiseksi, erityisopetuksen vähentämiseksi? Mikä on vastaus monille muille kunnille, joissa tämä sama ongelma on, tilanteessa, jossa opetuksesta ikäluokkien pienenemisen vuoksi säästyy? Hallitus on luvannut, (Puhemies: Minuutti!) että nämä pienenemisestä johtuvat säästöt käytetään opetuksen laadun kohentamiseen.

Pekka  Nousiainen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuten täällä valiokunnan mietinnössä todetaan, viime vuoden talousarviossa varatuista määrärahoista vajaa 700 miljoonaa euroa jäi käyttämättä ja kehysmenettelynkin piirissä 450 miljoonaa euroa, ja täällä, valiokunnan painopisteajattelua myötäillen, kuntatalous ja liikenneinfra olivat ne keskeiset kaksi painopistettä. Täällä on kuntataloudesta puhuttu hyvin paljon ja todetaan, että kuntatalouden tila on huomattavasti kireämpi kuin viime syksynä. Silloin viime syksynähän tehtiin ratkaisut siitä, että kuntien ja valtion välisen kustannustenjaon tasotarkistuksesta jäi vielä seuraavalle vaalikaudelle 194 miljoonaa euroa. Onko nyt, arvoisa valtiovarainministeri, mahdollista harkita sitä, että kun liikkumavaraa on, niin tämä tasotarkistus, joka on ollut siirtymässä, palautettaisiin vaalikauden lopulla vielä kuntatalouteen, joka nyt kipeästi kaipaa kohennusta, huomioiden, että 137 kuntaa kuitenkin oli tekemässä viime vuodelta alijäämäistä vuosikatetta?

Jukka  Gustafsson  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sanon nyt ystävällisesti ed. Perholle, että kun olin sivistysvaliokunnassa käsiteltäessä perusopetuslakia, niin muut hallituspuolueet sosialidemokraattien johdolla olisivat halunneet kirjata lain tasolle oppilasryhmien maksimikoot. Se kaatui kokoomuksen vastustukseen.

Sosialidemokraattina olen tyytyväinen valtiovarainvaliokunnan mietintöön. Nyt kun on jalkapallokausi alkamassa, niin tässähän ollaan tekemässä kolme maalia, kolme upeata maalia. Ryhmäpuheenvuorossa tuli esille kaikkein vähävaraisimpien aseman parantaminen. Me otamme sen tosissaan, kaikki hallituspuolueet yhdessä. (Ed. Huotari: Missä ovat teot?) Meillä on myöskin siinä hyvinvointipalveluohjelma vahvasti, ja sanomme rehellisesti ulos sen, että me emme ole tyytyväisiä siitä, että sairauspäivärahoja on supistettu. Sitten piste iin päälle on infraohjelma, jolla toivomme saatavan liikkumatilaa välttämättömiin liikennehankkeisiin.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Meidän pitäisi ed. Rossin kanssa olla 45 minuutin päästä Kuopiossa valtuustoryhmien puheenjohtajina sopimassa Kuopion leikkausohjelmasta. Tekee mieli todeta, että meidän oikeastaan pitäisi olla siellä, koska ed. Rossin puheenvuoro, jos hän olisi sen pitänyt siellä, olisi tuonut edes vähän huumoria siihen tilaisuuteen. Muuten on kovin murheellista jopa tämän mietinnönkin lukien.

Ed. Saarinen, kiitän teitä siitä, että näin vapun lähestyessä solidaarisuus on palannut sosialidemokraattienkin puheisiin, näin teoriassa. Toivomme, että se toteutuu myös käytännössä. Kysyn vain, tuliko se sinne siksi, että vasemmistoliitto on näitä kahta asiaa, jotka esittelitte, vaatinut jo kaksi vuotta. Ette ole niihin tähän mennessä suostuneet. Johtuiko se siitä, että nyt, kun varallisuusveron poisto tuli, teidän sietorajanne ylittyi, ja onko keskusta tulossa tähän mukaan?

Suvi  Lindén  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hyvällä logistiikalla on talouden kehityksessä suuri merkitys, niin kuin valtiovarainvaliokunta toteaa. Hallitus puhuu alueiden kehittämisen puolesta, ja alueilla tehdään hartiavoimin töitä sen eteen.

Matkailu on Lapin merkittävin kasvutoimiala ja työllistäjä. Esimerkiksi Pyhä-Luoston alueella on yhteensä investoitu ja kehittämishankkeita laitettu liikkeelle 18,9 miljoonalla eurolla, jotta matkailua pystyttäisiin kehittämään. Nyt olemme saaneet kuitenkin tietää, että VR aikoo lakkauttaa autojunaliikenteen Kemijärvelle, ja tämä on kyllä tyrmistyttänyt Itä-Lapin yrittäjät. Toimiva logistiikka on matkailuelinkeinon elinehto. Olemme ymmärtäneet, että tämä yhteys voidaan säilyttää ainoastaan, jos valtio tulee vastaan budjettivaroin. Näyttää siltä, kun näitä kehyksiä tarkastelee, että tällaisiin vastaantuloihin ei valitettavasti hallituksella ole mahdollisuutta.

Todella toivoisi, että hallitus kuuntelee valtiovarainvaliokuntaa ja koko eduskuntaa (Puhemies koputtaa) liikenneinvestointien osalta ja tällaiset ratkaisut voidaan hoitaa, jotta työllisyyttä myös Lapissa voidaan kehittää.

Pia Viitanen /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! En voi kyllä muuta sanoa, kuin että olen oikeastaan nauttinut kovasti, kun olen kuunnellut tätä keskustelua. Olen ajatellut, että kuka vielä sanoo, että meillä olisi jollakin tavalla harmaan värinen valtiovarainministeri, kun hän on lietsonut koko eduskunnan keskustelemaan mambo-samboista. Minun mielestäni on hyvin jännittävää käydä tätä keskustelua.

Aivan kuten valtiovarainministeri totesi, valtiovarainvaliokunnan mietintö on kirjoitettu järjellä ja siellä on paljon tärkeitä asioita ja tärkeitä painotuksia huomioituina. Pidän hyvin tärkeänä terveysohjelman kirjauksia ja kehitysyhteistyömäärärahan kirjauksia samoin kuin muistutusta syksyn köyhyyspaketista ja liikenneinfrasta. Minun mielestäni oikeastaan koko tämä mietintö on vähän niin kuin ponsi, joka on syytä myös järjellä todella lukea ja ottaa nämä meidän terveisemme todesta.

Minä todellakin uskon, että näin käy, ja odotan syksyllä esimerkiksi toimia kaikista köyhimpien ihmisten auttamiseksi. Nimittäin jos näitä ei tule, niin sitten voi se joku salaperäinen Mambo-Sambo periäkin meidät. (Puhemies koputtaa) Nimittäin minusta on aika hurjaa se, että kaikkien selvittelyjen mukaan alkaa olla niin, että esimerkiksi perheissä köyhyys alkaa näkyä sillä tavalla, että työttömyys periytyy sukupolvilta toisille. Se ei ole kyllä terve kehityssuunta, ja tälle on saatava kerta kaikkiaan katko.

Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Kalliomäki viittasi puheessaan työllisyyteen ja erikoisesti sen parantuneeseen tilanteeseen, mikä on sinänsä erinomainen asia. Liikenneinvestoinneilla on kuitenkin aina paitsi riippuvuussuhde myöskin verkostovaikutus työllisyyteen, ja kun muistamme, että viennin osuus bkt:stä on lähes 40 prosenttia, niin kysyisinkin, kuinka ministeri Kalliomäki näkee nyt kehysmenettelyyn puuttumisen myös työllisyysvaikutuksen näkökulmasta katsottuna.

Petri Salo  /kok (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Minä en taas oikein ymmärrä tätä keskustelua. Aivan samoin kuin ed. Kallis ilmoitti jo omassa puheenvuorossaan, harvoin kuulee, että eduskunnan hallitusryhmät antavat hallitukselle niin paljon kritiikkiä kuin mitä saimme kuulla tänään. Voi sanoa nyt sitten, että kun te valtiovarainministerinä otitte kaiken tämän kritiikin kiitoksena, niin en ymmärrä, mistä tämä johtuu. Tarkoittiko se — kun taiteellisella tuulella ollaan — että ed. Ala-Nissilä on puhunut satuja, ed. Rossi on lausunut runoja, ed. Saarinen on laulanut seireenin lauluja och samma på svenska ja tämä tulkitaan ainoastaan kiitoksiksi niin väylähankkeissa kuin kuntataloudessakin? Nyt kysynkin valtiovarainministeriltä: Kuinka paljon te haluatte näitä kiitoksia, ennen kuin jotakin muutosta alkaa tapahtua?

Saara Karhu /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nostaisin esiin yhden yksittäisen kohdan, joka on kiperä ainakin meille pirkanmaalaisille, jos myös pohjanmaalaisille, niin asukkaille kuin elinkeinoelämälle, eli kyse on Tampereen läntisen ohikulkutien kakkosvaiheen rahoituksesta. Se ei ole tämän jakson hankekorissa, ja hilkulla on seuraavan jakson 2008—2013 suunnitelmissa. Kannattavuusluvuiltaan se on kuitenkin korin toiseksi korkein, hyöty—kustannus-suhde on 4,5—5. Aiemmin annettu luku on 2,9. Sitä ei kyllä voi pitää koko hankkeen lukuna, sillä sitten tämä aiemmin annettu koko hankkeen luku on 3,3. Luvut vaihtuvat, mutta nyt siis todella luku on 4,5—5, ja kun näillä hyöty—kustannus-luvuilla perustellaan, niin olisikin hyvä tietää, miksi näin.

Toinen kriteeri tähän, onko järkevää jättää tämä tie kesken, on se, että on laskettu, että kolmen vuoden aikana kesken jättämisen kustannukset ovat samat kuin siinä tapauksessa, että tie rakennettaisiin valmiiksi.

Markus  Mustajärvi  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kysyn valtiovarainministeri Kalliomäeltä samasta asiasta, jonka ed. Vistbacka nosti esille ja josta ed. Saarinen jatkoi. Eli jos valtionhallinnosta vuoteen 2011 mennessä vapautuu 35 000 työpaikkaa ja niistä täytetään vain puolet, niin mistä tämä luku puolet on saatu, mihin laskelmaan tai selvitykseen se perustuu? Katoavatko ne työpaikat keskushallinnosta vai paikalliselta tasolta, katoavatko ne kasvukeskuksista vai maan reuna-alueilta? Kyse on kuitenkin sitten 1,5 miljardin euron summasta, joka ilmoitetaan säästöksi.

Pekka Vilkuna /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tässä keskustelussa on hallituspuolueiden jäsentenkin taholta tullut arvostelua budjetin suhteen ja ennen kaikkea on tullut kaikkien taholta, ainakin kaikkien, jotka Kehäkolmosen ulkopuolella asuvat, kritiikkiä tie- ja ratamäärärahojen suhteen. Minun mielestäni valtiovarainministeri Kalliomäen vastauksessa oli tietynlaista ylimielisyyttä, kun hän sanoi, että ei ole koskaan ollut semmoista hallitusta, jota ei olisi arvosteltu tiemäärärahojen vähyydestä. Kuitenkaan koskaan ei ole tullut näin suuria tuloja autoliikenteeltä valtiolle kuin mitä tänä päivänä on, ja kuitenkin viimeiset kymmenkunta vuotta autoliikenne on kasvanut hyvin jyrkässä tahdissa ja tiemäärärahat ovat vähentyneet jyrkässä tahdissa. Se ei kerta kaikkiaan toimi. Perustuuko tämä siihen, että periferiasta väki loppuu suunnilleen yhtä aikaa, kun tietkin loppuvat, että se on laskettukin näin, että siellä ei kohta teitä tarvita, kun ei ole ihmisiä? (Ed. Sinnemäki: Siihen keskusta näyttää pyrkivän!)

Tuija  Nurmi  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ymmärrän kyllä, että ministeri Kalliomäki sanoo, että pitää elää säästäväisesti, mutta ajatellaanpa semmoista tilannetta, että nuori kasvuhaluinen yritys haluaisi investoida. Hallituksella ei ole mitään eväitä eikä mitään neuvoja, mitenkä voitaisiin näiden nuorten kasvuhaluisten yritysten poistojärjestelmää uudistaa niin, että ne voisivat paremmin investoida, koska investoinnit Suomeen ovat vähäisiä. Nykyinen järjestelmä suosii vanhoja yrityksiä.

Matti  Kangas  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valtiovarainministeri Kalliomäki kertoi, että valtiovarainministeriö on erityisesti keskittymässä liikenneinvestointeihin. Ihmettelen sitä, niin kuin täällä muutkin ovat ihmetelleet, että liikenneministeriölle on asetettu 11 miljoonan säästötavoite. Miten se tällaiseen sopii?

Hallituspuolueiden edustajat kertovat mietinnössä, että perusväylänpitoon osoitetaan tarvittavat määrärahat ja että turvallisuus ja toimivuus säilyvät. Ratavälillä Pieksämäki—Jyväskylä—Tampere kahdesta kohdasta radat hävisivät kokonaan pois. Onko tähän tulossa nyt lisää rahaa? Ed. Karhu kehui, että on kovin suuria hyötysuhteita tiehankkeissa, mutta täällä nyt häviää koko rata pois, ja siinä kumminkin Pendolinoilla pyyhkitään. (Puhemies koputtaa) Onko tämä nyt sitä nykyhallituksen turvallista liikkumista radalla?

Matti Saarinen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Viitaten edustajien Huotarin ja Virtasen puheenvuoroihin toistan sen, että toimeentulotuen asumismenojen 7 prosentin omavastuuosuuden poistamistavoite on ryhmämme vankka kanta. Kun asia hoidetaan — toistan: kun se asia hoidetaan — niin se ei tule sitten olemaan ainakaan opposition ansiota, vaan kyllä se hoidetaan hallituksen toimin ja voimin. (Hälinää) Tämä kanta on meillä vahvistunut.

Ed. Virtasen puheenvuoron johdosta: Huolenne on täysin aiheeton, että huumori loppuisi Kuopiosta. Meidän huolemme on vain se, että ehditte siihen Kuopion koneeseen.

Anni  Sinnemäki  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Rossi oli poistunut jo hetkeksi, ja pelkäsin, että hän olisi joutunut Kuopion kaupunkiin leikkaamaan niitä menoja, mutta onneksi hän voi istua tyytyväisenä täällä Helsingissä ja nauttia ajatuksesta, että Töölönlahdella on niitä joutsenia.

Arvoisa puhemies! Erityisesti ihmettelen ed. Gustafssonin ihanaa hyväuskoisuutta, kun hän voi kerta toisensa jälkeen olla täällä ja ajatella, että nämä kysymykset liikenneinfrastruktuurista hoidetaan, että kysymykset vähävaraisten asioista hoidetaan. Hän toteaa sen hyvin painokkaasti. Se kuulostaa siltä kuin hän uskoisi siihen, mutta näin ei tule tapahtumaan. (Ed. Viitanen: Tulee tapahtumaan syksyllä!) — Sen kun näkee!

Pettynyt olen sen sijaan siihen, että tähän maalikimaraan ei otettu mukaan kehitysyhteistyötä.

Bjarne  Kallis  /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kyllä minä ihmettelen, miten tämä parlamentarismi oikein toimii, kun eduskunta esittää vetoomuksen hallitukselle, hallituspuolueet sanovat, että me toivomme, että hallitus nyt noudattaisi näitä ja näitä neuvoja. Kyllä se on niin vaan, että eduskunta päättää ja hallitus toimii eduskunnan päätösten mukaisesti. Kyllä kaikista ryhmäpuheenvuoroista käy selvästi ilmi, mitä eduskunta edellyttää. Minä kysyn vain: Mitä te teette, hallituspuolueet, jos ei sitä 7 prosentin omavastuuta ensi vuonna poisteta? Mitä te teette, jos ei liikenteelle tule lisää rahaa? Mitä te teette, jos ei kehitysyhteistyöhön tule lisää rahaa? Mitä te teette, jos ei kuntien asemaa paranneta? Eduskunta toivoo ja puhuu. Eduskunnan pitää edellyttää, ja jos ei hallitus toteuta niitä toivomuksia, niin eduskunta toimii ryhdikkäästi ja antaa epäluottamuslauseen hallitukselle. Tai sitten kannattaisi lopettaa ne toivomuspuheet ja vetoomuspuheet.

Valtiovarainministeri Antti Kalliomäki

Puhemies! Aloitan ed. Soinista, joka suorastaan rohkeasti ilmoittautui kannattamaan minun kehitysyhteistyöbudjettisia ajatuksiani. Varoitan teitä, ed. Soini, tulette katumaan tätä lausuntoanne vielä. (Ed. Soini: Se on hyvä, että minäkin olen joskus väärässä!)

Mutta useat edustajat puuttuivat kuntatalouteen ja julkiseen talouteen laajemminkin ja aivan oikein, siinähän on meillä yhteisesti paljon tekemistä. Hallituksen puolellahan nyt edetään paitsi valtionosuusuudistuksen kautta kahdessa vaiheessa myöskin kunta- ja palvelurakenneuudistusta eteenpäin viemällä, joka tulee olemaan, jos ja kun se onnistuu, historiallinen tässä maassa. Ja sen on oltavakin sitä, koska me emme selviydy nykyisen järjestelmän puitteissa, emme millään. Se ei onnistu sillä tavalla, että pumpataan rahaa nykyiseen järjestelmään sisään. Sitä olemme kokeilleet, ja tilanne alkaa lähestyä umpikujaa, jos vain sillä tavalla etenemme. Valtionosuudet eivät siis yksin tätä asiaa ratkaise.

Tuottavuus on yksi tekijä — ed. Nurmi sitä taisi kysyä heti alussa — aivan keskeinen tekijä koko julkisella sektorilla, niin kuin se on yksityiselläkin puolella. Järjestelmässä tarvitaan uudistuksia kehittämisessä myöskin kuntarakenteeseen sisään mennen, jotta tuottavuus voisi vahvistua. Se on varmasti avainsana ja sillä tavalla historiallisesti hyvin perusteltu, että elintason kasvun voidaan hyvin suoraviivaisesti, lineaarisesti, osoittaa riippuvan tuottavuuskehityksestä. Viimeisen sadan vuoden ajalta siitä on tarkkaa tilastoa olemassa. Julkinen sektori ei ole kuitenkaan tässä suhteessa helppo, koska tuottavuuden mittaaminen ei ole niin vain tehtävissä, vaan niitä metodeita pitää koko ajan kehittää.

Ed. Saarinen viittasi valtiontalouden näkymään ja kuuluisaan varovaisuusperiaatteeseen, johon ed. Saarinen itse on hyvin syvällisesti perehtynyt. Tässähän noudatetaan tätä periaatetta, valtiontaloudessa ylipäänsä, budjetin rakentamisessa myöskin, ja se liittyy myöskin Euroopan unionin ja meidän yhteistyöhömme, niihin raportteihin, joita annamme Euroopan unionille. Myyntitulojen kirjaus, 400 miljoonaa euroa, liittyy tähän. Se ei ole tämän hallituksen tekemä, vaan jo aiempien hallitusten tekemä sopimus tykönänsä siitä, että jokin tämäntyyppinen kirjaus tehdään. Se on erittäin epävarma, ja se on usein ylitetty — veikkaan, että tulee sekin aika, jolloin se myöskin alitetaan — mutta tällaisella kirjauksella on tähän saakka pyritty pärjäämään.

Henkilöstöpolitiikka julkisen sektorin kehittämisessä on avainalue, se on ihan selvä. Jos sitä ei hoideta kunnolla, ei mikään muukaan hyvin hoidu. Nyt nämä kirjaukset siitä, että valtion puolella, valtionhallinnossa, henkilöstöä eläköitymisen myötä pyrittäisiin tuolla tunnetulla tahdilla vähentämään, perustuvat tietenkin siihen, että mieluummin voimavaroja hallinnosta palveluihin kuin päinvastoin. Se on itse asiassa aivan välttämätöntä. Kuntapuoli on ihan eri tilanteessa jatkossa kuin valtio. Kuntiin on nytkin palkattu, viimeisten vuosien aikana, kymmeniätuhansia uusia työntekijöitä. Meille tulee työvoimapula, ja se on rakenteellisesti hyvin lähellä jo, ja senkin tähden tätä linjaa kannattaa kyllä pyrkiä viemään eteenpäin. Se koskee myöskin yksityisen sektorin työvoimatarvetta. Se, kuinka hyvin tässä onnistutaan, on mielestäni myöskin hyvin vahvasti kiinni tuosta kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta ja myöskin valtionosuusuudistuksen kakkosvaiheesta.

Ed. Sinnemäelle nyt vain se, että ei nyt kannattaisi ihan mahdottomasti yksinkertaistaa. Tuosta teidän veropoliittisesta ajattelustanne sain sen käsityksen, että asiat hoituvat, että jos tuloja ei ole riittävästi, niin nostetaan veroja, ja jos sitten tuloja on enemmän kuin menoja, niin joko nostetaan menoja taikka kevennetään veroja. Se on tämmöinen vihreä ajattelu. Eihän siinä mitään tolkkua ole, kyllä me sen molemmat tiedämme. (Ed. Soini: Mumbo-jumboa!) — Se ei ole Mumbo-Jumbo, vaan Mambo-Sambo.

Ed. Kallis liikkui vähän samoilla vesillä, että kun rahaa tulee enemmän ja ongelmia on, niin miksi ei sijoiteta rahaa ongelmiin. Minusta tässä on oleellinen kysymys se, että kun rahaa tulee enemmän, niin onko se budjettia rakenteellisesti vahvistava tekijä vai onko se tilapäinen tuotto esimerkiksi. Meillä on rakenteellinen alijäämä tällä hetkellä pitkässäkin juoksussa nähtävissä, ja se on meidän suuri murheemme. Yksittäisiä tuottoja tulee, ja niistä on omat säännöksensä. Meillä on velkaa huomattavan paljon. Siihen näkymään, kun aikanaan tulee matalasuhdanne — toivottavasti ei lamaa — joudutaan sitten velkapääomaa käyttämään. Jos velkaa on vähemmän, niin se on aina suuri etu.

Mitä valiokunnan mietintöön ja liikennesektoriin tulee, niin kun hallitus täydellä painolla käy läpi eduskunnan mietinnön ja asianmukaisesti sitten valmistelee asiat, tämä on budjettiriihtä lähestyvää valmistelua ja siinä yhteydessä käymme valiokunnan ja eduskunnan kanssa tietenkin keskusteluja. Reaalikustannukset ovat kuitenkin aina, mitä ovat. Kirjausmenettelyt ja laskentakaavat eivät muuta sitä, että reaalikustannukset koituvat joskus aina maksettavaksi riippumatta siitä, mikä on budjettimenettely, onko elinkaarimallista kyse tai normaalista budjettimenettelystä. Tähän joudumme kaikki kyllä sopeutumaan, ja jos me emme sopeudu, niin sitten sopeutamme seuraavia sukupolvia siihen, että ne maksavat. Mutta niin kuin sanottu, totta kai tähän asiaan tullaan perehtymään sillä kaikella vakavuudella, mitä eduskunta nyt tässä näyttää edellyttävän.

Vielä ed. Vilkunalle asiaan, joka silloin tällöin nousee täällä esiin, liikenteen osalta aika usein, että kun valtion budjettiin kertyy huomattavia summia liikenteen kautta, autoliikenteen erilaisina maksuina ja veroina, niin ne ikään kuin pitäisi huomioida sitten liikennepolitiikassa. Siis korvamerkintämenettelyä tässä edustaja ehdottaa, kun kaikkien viimeaikaisten hallitusten aikana on pyritty nimenomaan tästä pois, ettei synny tällaista korvamerkintäbudjettipolitiikkaa. Meillä pitää olla vapaus arvioida tarpeita ja sitä varten olla käytössä normaalibudjetin kautta tuleva rahoitus.

Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuntataloudesta täällä opposition edustajat, erityisesti ed. Perho, toivat esille Vantaan. Ministeri Kalliomäki tässä viittasi siihen tarpeeseen, mikä kuntataloudessa on tehostaa, ed. Perho viittasi Vantaan koulutoimeen. Haluan kertoa sen, että Vantaan koulutoimessa, sivistystoimessa, menot per oppilas ovat 25 prosenttia alle sen, mitä ne ovat Pääkaupunkiseudun muissa kunnissa tai vastaavan suuruisissa suurissa kaupungeissa ympäri maan. Vantaalla ei siis ole mahdollisuuksia tehostaa enää kovinkaan paljon koulutoimessa. Ed. Perho viittasi myöskin siihen, että meillä on tietysti kouluja lakkausuhan alla eri puolilla valtakuntaa. Ne ovat lakkausuhan alla sen vuoksi, että lapsia ei ole. Meillä on olemassa yksi kunta, jossa kouluja pannaan kiinni sen vuoksi, että meillä on liikaa lapsia. Tämä kunta on Vantaa. Vantaalla on erikoinen kulma valtionosuusjärjestelmässä johtuen siitä, että tämä valtionosuusjärjestelmä rakenteellisesti pitkässä juoksussa — tästä ei tätä hallitusta voi syyttää — painottaa (Puhemies koputtaa) ikääntyneitä ihmisiä. (Puhemies: Minuutti!) Kun lapsiluku tässä on rasitteena, niin meillä on tämä Vantaan ongelma käsissä.

Pekka  Kuosmanen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Teollisuuden investoinnista tänä aamuna oli uutinen, että metsäteollisuus ilmoitti, että yhtään paperikonetta ei Suomeen rakenneta tällä hetkellä eikä lähitulevaisuudessa. Kysyn ministeri Kalliomäeltä: Millä tavalla nämä investoinnit nyt saataisiin kääntymään uuteen nousuun Suomessa, kun ulkomaille investoinnit ovat 60 miljardia euroa ja 30 miljardia euroa kotimaahan päin? Suurin sijoituskohde tällä hetkellä, viime vuonna, oli Ruotsi, ja alihankinnassa olivat muut ulkomaat, ulkopuolella Euroopan, lähinnä Aasian maat. Oletteko te nyt valtiovarainministeriössä miettineet, mikä porkkana annetaan esimerkiksi metsäteollisuudelle, että ne paperi-investoinnit lähtevät uuteen nousuun?

Kari Uotila /vas (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tästä niin sanotusta matalapalkkaratkaisusta meidän vastalauseessamme edellytetään luopumista ja siihen varatut varat käytettäväksi työllistämiseen, muun muassa ympäristötöiden kautta. Valiokunnan saamien asiantuntijakuulemisten yhteydessä viitattiin muun muassa Ranskan kokemuksiin. Ranskassa tällaista matalapalkkaratkaisua on kokeiltu, niin että se on vienyt työnantajien maksamia sivukuluja 17,1 miljardia euroa, mutta tutkimukset Ranskasta eivät voi pitävästi kertoa mitään siitä, olisiko tällä mallilla syntynyt yhtään uutta työpaikkaa vai onko raha mennyt vain mahdollisesti olemassa olevien työpaikkojen säilyttämiseen. (Välihuuto) — Niin, byrokratiaa oli syntynyt valtavasti, muistaakseni jopa tuhansista lisäbyrokraateista tämän järjestelmän valvontaan ja seuraamiseen. — Onko hallitus nyt todella edelleen (Puhemies koputtaa) vakuuttunut siitä, että tämäntyyppinen malli on paras työllisyyden hoitoon, vai pitäisikö ne rahat todella käyttää esimerkiksi ympäristötöihin ja muihin suoraan työllisyyteen vaikuttaviin?

Olavi Ala-Nissilä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Perusongelma, ed. Uotila, on se, että meillä vähän koulutettujen ihmisten, erityisesti naisten, työttömyys verrattuna muihin euromaihin on järkyttävän iso. Siihen pitää hakea ratkaisu eikä keksiä verukkeita, niin kuin te teette. Holmin—Vihriälän malli varmasti menee vanhempiin työntekijöihin ja nuorempiin löytyy hyvä malli.

Puhemies! Mitä tulee tähän kaikkein vähävaraisimpien asemaan, toivon, että siinä myöskin kaikkein pienituloisimpia kansaneläkkeen varassa olevia eläkeläisiä ja yksinhuoltajien lapsilisiä voidaan tarkastella.

Mutta sitten, puhemies, vielä se, että eduskunnan mietintöhän ei ole mikään kysymys; se on vastaus hallituksen selontekoon, ja sellaisena se pitää tietenkin ottaa. Nämä kehysten liikkumavarat: niin kuin sanoin siitä, että tehtiin alle 450 miljoonaa viime vuonna, eduskunta on sitoutunut menokehyksiin, me emme ole sitoutuneet sen alle. Ja siitähän myöskin on kysymys, että tämä elinkaarimalli budjetoidaan oikein, vertailukelpoisuudesta.

Erkki Pulliainen  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Äskeisessä puheenvuorossa valtiovarainministeri todisti, että hän ei usko verotuksen ohjaavaan vaikutukseen millään tavalla. Tässä suhteessa toisinajattelijoita siis tässäkin salissa on. Mutta minä ymmärrän nyt tätä valtiovarainministeriön politiikkaa. Siinähän täytyy olla se juju takana, että ei myöskään lainkaan haluta pistää harmaata ja mustaa taloutta kuriin. Jos ei veroja makseta, niin ei ole ohjaavaa vaikutustakaan. Kyllä pikkuhiljaa kaikki paljastuu, kun jaksaa kuunnella.

Petri Salo  /kok (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! En vieläkään ole ollenkaan varma, ottaako valtiovarainministeriö valtiovarainvaliokunnan mietintöä, tätä vastausta, ja hallituspuolueiden ryhmäpuheenjohtajien osoittamaa kritiikkiä tosissaan. Tiedän, että valtiovarainministerin vieressä istuu infraministeri, joka varmasti toivoisi omalta osaltaan, että nämä puheet otettaisiin tosissaan eivätkä ne olisi vain tällaista seireenin laulua.

Vai onko nyt keksitty jonkinlainen ikiliikkuja? Panin merkille, että ed. Karhu esitti täällä esimerkiksi tiehankkeesta sen, että se maksaa noin 300 miljoonaa euroa, jos se toteutetaan, ja noin 300 miljoonaa euroa, jos sitä ei toteuteta. Eihän se näin voi olla, että samaan hintaan ne toteutetaan tai ei. Suhtaudutaanko näihin asioihin samalla vakavuudella myöskin ministeriössä, mitä eduskunta nyt haluaa tosissaan esittää? Onko budjettiin tulossa infrapaketti, merkittävä vai ei? Siihen olisi hyvä saada vastaus edes tässä keskustelussa.

Mikko Kuoppa /vas(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Ed. Ala-Nissilälle haluan todeta, että hän todella haluaa naiset matalapalkkatöihin. Sitähän hänen puheenvuoronsa merkitsi.

Pamin tutkimuksen mukaan suurin osa työttömistä naisista oli terveydenhuoltoalan henkilöstöä. Kun valtio kiristää kuntien taloutta, kunnat eivät pysty palkkaamaan tätä terveydenhuoltoalan henkilöstöä, vaikka olisi tarvetta. Tässä on nyt tämmöinen keskustalaisen politiikan tulos, elikkä pahennetaan työttömyyttä juuri siellä, missä tarvittaisiin ja missä olisi todella järkevää tekemistä. Minkä tähden te ajatte tämmöistä politiikkaa?

Pekka Vilkuna /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kyllä valtiovarainministeri Kalliomäkikin tiesi, että en minä ole missään tapauksessa niin optimistinen, että uskoisin kaikki liikenteestä kertyvät rahat korvamerkityiksi tiemäärärahoiksi. Jos näin tapahtuisi, niin nehän voitaisiin tehdä kullasta tai ainakin hopeasta, jos nyt ei koko tietä, niin joka tapauksessa sillankaiteet voitaisiin tehdä hopeasta siinä vaiheessa — on ne niin valtavat määrät rahaa, mitä valtio liikenteeltä kerää.

Mutta onhan niiden tiemäärärahojen oltava jossain suhteessa liikennesuoritteeseen, ja nämä ovat kulkeneet eri suuntiin koko ajan. Tämä on erittäin valitettavaa, että valtiovarainministeriöllä ja -ministerillä on se käsitys, että tiemäärärahat ovat joku kulunkierä. Ne ovat investointia. Minä talonpoikana tiedän, että jos tiet talosta rapistuvat, niin kyllä rapistuu tuotantokin. Se on ehdottomasti kansantalouden kannalta tärkeimpiä investointeja, mitä on, että pidetään tiet kunnossa.

Arto  Bryggare  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Samalla logiikalla tietysti voisi pohtia, että missä autot ovat, sinne myös se resurssi. Minä en edusta sellaista logiikkaa, koska se tietysti toisi liikennerahat Uudellemaalle.

Mutta kysyn ministeriltä lähinnä toista asiaa, jonka ed. Kallis nosti täällä esiin, joka on minun mielestäni erinomaisen merkittävä tässäkin keskustelussa. Millä tavalla EY-tuomioistuimen eri päätökset, joita on tulossa, joita on tehty, tulevat jatkossa vaikuttamaan siihen arvioon, jolla valtiontaloutta viedään? Ministeri kertoi ulkoisista uhkista, joista tällä hetkellä tietysti öljyn hinnan kriittinen tila ja koko markkinat viestivät huolta, mutta meille kyllä verojaostossa on myös kerrottu niistä todella suurista ja merkittävistä huolista, joita nämä EY-tuomioistuimen päätökset tuovat. Se voi tuoda tietysti lisää uhkia tähän kauniiseen, miellyttävään palvelukeskusteluun, kun se raami sieltä toiselta puolelta uhkaa sitä kautta kiristyä.

Tuija  Nurmi  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Oli mukava kuulla, että ministeri Kalliomäki ymmärtää kuntatalouden tehostamisen tärkeyden ja laaduntarkkailun ja tehokkuuden seuraamisen vaikeuden. Mutta yhtä asiaa en ymmärrä. Kun armeija on kiltisti noudattanut hallituksen käskyjä säästää ja on tehnyt ne säästöt, niin kuin on käsketty, niin mitä on tullut kiitokseksi? Lisää leikkauksia. Miten aiotaan menetellä sitten muitten hallintokuntien kanssa, jotka eivät ole pystyneet pysymään omissa raameissaan ja noudattamaan kehyksiä? Kuinka paljon ollaan valmiita sitten sysäämään lisää niille, jotka eivät pysy raameissa?

Markus Mustajärvi /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kysyn edelleen valtiovarainministeri Kalliomäeltä sitä asiaa, jota on kuitenkin kolme eri edustajaa täällä kysynyt, ja on hyvin keskeisestä asiasta kyse. Tuottavuuden parantaminen valtionhallinnossa -kappaleeseen on käytetty kokonainen sivu. Siellä on esitetty laskelma siitä, että valtionhallinnossa on löysää liki 20 000 työntekijän verran, mikä kustannusvaikutukseltaan siltä osin on 700—800 miljoonaa vuodessa. Mihinkä tämä laskelma perustuu? Minusta olisi ihan kohteliasta vastata.

Markku Rossi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Minusta eduskunnan on täällä turha ryhtyä liikenneinvestoinneista kiistelemään, siitä mikä tärkeysjärjestys missäkin on. Infratyöryhmä on tehnyt hyvän listan, ja siitä mennään eteenpäin. Olen vakuuttunut, että hallitus tulee ilman muuta toteuttamaan eduskunnan hyväksymää mietintöä, jossa joka tapauksessa on edellytetty liikenneinvestointeihin tietty rytmiikka ja kehysmuutos. Tämä on kohdallaan.

Herra puhemies! Haluan tähän todeta, kun on tästä työllistämisestä puhuttu, että itse uskon siihen, että pieniin yrityksiin on mahdollisuus synnyttää työpaikkoja. Suomen Yrittäjien selvitys todisti sen osaltaan. Siellä sivukulujen alentamisen tai poistamisen kautta on mahdollisuus edetä. Kävin eilen kukkakaupassa oman taloni alakerrassa. Ei ollut yrittäjää paikalla, ja ovi oli kiinni. Hänellä ei ole työvoimaa, eli liike oli kiinni. Kukat jäivät ostamatta, ja kansantuotekin jäi siltä osin kasvamatta.

Anni Sinnemäki  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Nurmelle ensin: Eiköhän se tässä suhteessa ole Puolustusvoimien osalta mennyt hieman niin kuin turvallisuus- ja puolustusjaoston puheenjohtaja ed. Lindqvist esitti? Puolustusvoimat saa valtavasti lisää määrärahoja, ja sittenkään se ei riitä, vaan kuljetaan täällä itkemässä, että nyt ei enää pystytä mihinkään puolustuksen osalta.

Arvoisa puhemies! Voin tietenkin olla imarreltu, että valtiovarainministeri laittaa nimenomaan minun kontolleni vastaamisen siitä, mikä on itse asiassa koko valiokunnan enemmistön toimesta kirjattu mietintöön, että tämän vajeen syntymiseen, josta ministeri esitti, että se on vahingossa syntynyt eikä suinkaan ollenkaan tarkoituksella, ovat vaikuttaneet tehdyt veronalennukset ja veropohjan kaventuminen. Näin asia kuitenkin vain on, enkä ole ainoa, joka on sen todennut.

Bjarne  Kallis  /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ihan lyhyesti kolme asiaa. Kyllä meidän kansanedustajien, jotka myöskin toimimme kunnanvaltuutettuina, pitäisi sinne kuntiin ilmoittaa ja antaa niitten ymmärtää, että jos valtion tuloveroa alennetaan, niin kyllä kuntien tuloveroa voitaisiin silloin nostaa, kunhan kokonaistulovero pikkasen laskisi. Kyllä meissä kunnanvaltuutetuissa on myöskin syy, jos palvelut eivät kunnassa toimi.

Sitten toinen asia liittyy näihin puolustusministeriön määrärahoihin. On aivan selvä asia, että jos kustannustason nousu on sillä sektorilla erittäin suuri, niin totta kai sen pitää saada lisää määrärahaa. Nyt se ei saa niin paljon, että tasoa voitaisiin säilyttää.

Mutta sitten kolmanneksi: Kun valtiovarainministeri sanoi, että hän on huolestunut budjetin rakenteellisesta alijäämästä, niin yhdyn siihen. Minäkin olen huolestunut, mutta minä olen täysin vakuuttunut siitä, että (Puhemies koputtaa) ne toimenpiteet, mitä me olemme esittäneet, eivät vaikeuta eivätkä lisää sitä alijäämää. Pitäisi mennä (Puhemies koputtaa) rakenteisiin, ja silloin herää kyllä kysymys, miksi te ette ole menneet tulopuolella rakenteisiin.

Ahti  Vielma  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Rossi sanoi mielipiteenään, että meidän on ihan turha täällä ryhtyä kiistelemään liikenneinvestoinneista. Minä kysyisin, ed. Rossi, mitä varten me täällä olemme, jos me emme saa keskustella, mihin eri puolilla maata investoidaan.

Mutta minusta on hyvin järkyttävällä tavalla tämä keskustelu osoittanut sen, että hallituspolitiikka ei ole kenenkään käsissä eikä minkään ryhmän käsissä hallituksen sisällä. Se on järkyttävää kuultavaa. Täällä on valtiovarainministerin linja, täällä on valtiovarainvaliokunnan linja, täällä on ed. Ala-Nissilän linja valtiovarainvaliokunnan puheenjohtajana. Keskustapuolue esiintyy täällä niin kuin oppositiossa aivan niin kuin tuolla maalla, kuten me kuulemme, ihan kuin hallituksessa he eivät olisikaan. Minä kysyisin teiltä: Mikä on hallituksen linja esimerkiksi infrahankkeessa, jota ministeri Luhtanen on hyvin ansiokkaasti ajanut?

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jos valtionhallinnosta poistuu kaksi työntekijää ja tilalle tulee yksi, niin onko nyt hallintoa liikaa vai ovatko työntekijät laiskoja? Muutenhan tämä matematiikka ei toimi.

Ed. Saarinen, minusta on herttaisen yhdentekevää, kenen ansiosta köyhien asemaa parannetaan, kunhan sitä parannetaan. Jos te ja ed. Ala-Nissilä huolehditte siitä, että toimeentulotuen asumismenojen omavastuu poistuu, niin tulen ennen ensi vaaleja kehumaan teitä sekä Lohjan että Loimaan toreille ja valtiovarainministeri varmaan seuraa kanssani taputtamaan.

Pekka  Nousiainen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Vielmalle: Meillähän on ministeri Luhtasen väylätyöryhmän mietintö, jossa hallitus on linjannut liikennehankkeiden tärkeysjärjestyksen. Nyt tässä haluan korostaa sitä, että mikäli valtiovarainvaliokunnan mietintö liikenneinfran elinkaarimallihankkeiden osalta puretaan ja budjetoidaan kulloisenkin ajan ja tarpeen mukaisesti, niin tämä vapauttaa sen 365 miljoonaa euroa, jolla saadaan Luhtasen paketin ensimmäinen vaihe toteutukseen, ja se on poliittisesti tärkeä kysymys. Alueet sitä odottavat. Se kasvattaa kansantaloutta, ja se on merkittävä edistys tässä liikennepolitiikassa.

Olli Nepponen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Joulukuussa hyväksytyn puolustus- ja turvallisuuspoliittisen selonteon mukaiset raamit merkitsevät Puolustusvoimille 95 miljoonan euron säästövelvoitetta 2006 ja 2007. Sen lisäksi tämä hallitus poikkeuksellisesti luopui heti näistä kehyksistä ja määräsi lisäksi 40 miljoonan euron säästön. Tämä aiheuttaa kohtuuttomia ongelmia. Sitten täällä sanotaan, että saa rahaa, näin sanoo ed. Lindqvist. Mitä se on? Valtion virkaehtosopimuksen ja muiden sopimusten edellyttämät korotukset plus arvonlisäverojärjestelmän saattaminen sille tasolle, mitä puolustusministeriöllä pitää olla, ovat niitä, jotka tulevat muun muassa seuraavaan lisäbudjettiin. Eivät ne ensi vuonna enää näy korotuksina. Pankaapa nyt selvittämään asiat, että puhuttaisiin oikeista asioista. Emme itke täällä vaan kerromme nämä asiat. Ed. Lindqvist, kertokaa te tosiasiat!

Maija-Liisa   Lindqvist  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kehykset ovat tiukkoja aivan kaikilla hallintokunnilla, ja kyllä täytyy sanoa, että totuuden nimessä itse aina olen puolustanut puolustusmäärärahoja ja puolustan tulevaisuudessakin mutta en hyväksy sitä toimintaa, mitä on viime päivinä ollut, koska tosiasiat ovat kuitenkin, että puolustusministeriön pääluokassa on erittäin hyvin tehty näitä lisäyksiä ja otettu huomioon kustannusten tasotarkistuksia muun muassa vuodelle 2006 yms., mitä ei ole täysimääräisesti tehty missään muussa pääluokassa. Pitää olla rehellinen näissä asioissa. Samoin vuonna 2001 ja 2002 on ollut suhteellisesti paljon pienemmät puolustusmäärärahat, jos vaan katsoo siihen edellisen hallituksen tasoon.

Risto Kuisma /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllähän on tärkeätä, mitä hallitus ja valtiovarainministerikin ovat tehneet. Menot ovat olleet kurissa ja valtion talouspolitiikka hallinnassa, joskus tuntuu, että vähän liiankin tiukassa otteessa, mutta parempi niin kuin löysä talouspolitiikka. Siitä huolimatta tietysti on monia kohteita, joihin tarvittaisiin lisää rahaa. Liikenteestä täällä on puhuttu, ja itse olen myös sitä mieltä, että siinä kyllä kehyksiä pitäisi vähän laventaa, erityisesti perustienpidossa. Tiet rappeutuvat, ja sinne ei rahaa riitä muuta kuin ihan kunnossapitoon ja päällystykseen, ei minkäänlaisiin korvausinvestointeihin lukuun ottamatta hyvin pieniä kevyen liikenteen hankkeita. Esimerkiksi täällä Pääkaupunkiseudulla, jolla asutus leviää, mikä on kansan ja valtion kannalta ihan hyödyllistä, ongelmana ovat tiet. Ihmiset eivät pääse kohta töihin esimerkiksi Itä-Uudeltamaalta, (Puhemies koputtaa) kun tiet ovat täysin kestämättömässä kunnossa. Toivoisi todella valtiovarainministeriönkin ymmärtävän näitä perusteltuja tarpeita.

Reijo Paajanen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomessa on 210 000 mikroyritystä, joista 120 000 yritystä on yksinyrittäjiä. Edes jonkin prosentin saaminen tähän yritysjoukkueeseen, että nämä pienet yritykset uskaltaisivat työllistää, toisi merkittävästi työpaikkoja. 210 000 yritystä on sellainen joukkue, että ei ole olemassa toista tahoa, joka tässä valtakunnassa voisi työllistää siinä määrin, jos tätä matalan tuottavuuden tukea osataan oikein kohdentaa nimenomaan näihin yrityksiin. Tältä osin ed. Rossi toi oikeasti esiin Suomen Yrittäjien teettämän tutkimuksen, jossa nähdään, että kymmeniätuhansia työpaikkoja saattaisi syntyä näihin yrityksiin.

Seppo Särkiniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Se, mitä äsken sanottiin, pitää varmaan paikkansa. Minusta oli hyvin rohkaisevaa kuulla, kun valtiovarainministeri sanoi, että emme onnistu niin, että nykyjärjestelmään pumpataan lisää rahaa, siis säilyttämään hyvinvointiyhteiskuntaa. Tämä täydentää sitä lausuntojen ja kirjoitusten sarjaa, jossa ministeri Kalliomäki on minun mielestäni erinomaisen hyvin analysoinut yhteiskuntaa ja edessä olevia haasteita. Haluaisin liittyä ihmettelijöiden joukkoon siinä mielessä, että kun parilla valiokuntamatkalla tutustuttiin vieraisiin maihin, hämmästelen, miten esimerkiksi Yhdysvalloissa, joka on maailman suurin kansantalous, tai Japanissa, joka on toiseksi suurin, työpaikoilla voi olla vähintään kaksinkertainen määrä työntekijöitä verrattuna suomalaisiin. Minä toivoisin, että tämän asian edessä olisimme nöyriä ja katsoisimme, mitä sille voi tehdä.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallituksen näkökentän sokea piste on E18-osuudella Loviisasta Vaalimaalle. Se on todellakin jäänyt pimentoon.

Toinen asia, joka on tärkeä, on kansalaisten tasa-arvoisuus. Kun ihminen joutuu eläkkeelle, niin hänen verotuksensa monesti nousee, ja tämä johtuu siitä, että eläketulovähennys kunnan verotuksessa on kovasti huonompi kuin ansiotulovähennys on, jota on nostettu viime vuosina.

Kolmanneksi, valtiovarainministeri puhui julkisen talouden tuottavuudesta, mutta se keppi ei toimi, kun Kansallista terveysohjelmaa vauhditetaan ottamalla pois 25—50 miljoonaa euroa valtionosuutta tähän ohjelmaan.

Sari Sarkomaa /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä uudet työpaikat, työllisyyden kohentaminen, ovat kaikkein tärkeintä, kun puhutaan tulevaisuudesta, mutta myöskin ympäristökysymykset ovat sellaisia, joille toivon valtiovarainministerin ja Vanhasen hallituksen vähän kallistavan korvaansa.

Erityisen huolen haluan esittää joukkoliikenteen tilasta. Tämä hallitus on vähentänyt joukkoliikenteen määrärahoja, olisi vähentänyt vielä enemmän, jos emme eduskunnassa olisi siihen puuttuneet. Keskeinen väline, jolla joukkoliikennettä voitaisiin edistää, on työsuhdematkalippu, jota eduskunta on yksimielisesti useaan otteeseen vaatinut. Liikenneministeriö on sitä itse vaatinut, sitä kannattanut. Samoin pääministeri Vanhanen on vuonna 2003 lokakuussa Helsingin Sanomissa edellyttänyt, että työsuhdematkalippua viedään eteenpäin. Kysynkin valtiovarainministeri Kalliomäeltä: Suostutteko te, kun liikenneministeri tuo esityksen seuraavaan budjettiriiheen, että työsuhdematkalipun verokohtelua muutetaan niin, että saadaan tämä tärkeä asia eteenpäin ja saadaan työmatkaliikennettä joukkoliikenteeseen ja säästetään ympäristöä? Suostutteko siihen ehdotukseen? Voimmeko luottaa, että (Puhemies koputtaa) eduskunnan vaateeseen vihdoin vastataan hallituksen toimesta? Toivon, että vastaatte tähän.

Olavi Ala-Nissilä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ystävälleni ed. Kuopalle: Kyllä te olette aika syvällä ideologisessa kuopassa tässä työllisyyskysymyksessä. Tulkaa pois sieltä. Todella kysymys on siitä, että voitaisiin saada palvelualoille työpaikkoja, voitaisiin tehdä sellaisia ratkaisuja, että edistettäisiin niiden työpaikkojen kysyntää, että ihmiset voisivat työllistyä. Tästä on kysymys. Vasemmistoliiton mallilla eivät koskaan työllisty (Välihuutoja) nimenomaan sellaiset ihmiset, joita Suomessa on järkyttävän paljon — tutustukaa tilastoihin — joilla on vähän koulutusta. (Ed. Huotari: Millä mallilla te hoidatte?) Heidän työttömyytensä on todella iso. Kysyntälähtöisillä työllisyyden malleilla voidaan heitä työllistää, ja se on hyvä asia, ed. Kuoppa.

Olli  Nepponen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Palaan vielä puolustusmäärärahoihin. Esitän kysymyksen valtiovarainministerille: Aikooko hallitus kerätä rahaa näillä säästöillä, jotta tämä miinapäätös voitaisiin hoitaa? Käytin tästä puheenvuoron jo valiokuntakuulemisessa, kun kuulimme näistä säästöistä. Tässä tulee mieleen, että meitä höynäytettiin. Lähdin solidaarisesti mukaan tähän miinapäätökseen poistamaan jalkaväkimiinoja, ja nyt karsitaan rahaa eikä voi muutakaan tehdä.

Bjarne  Kallis  /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kyllä kai pitää lähteä siitä, että kun valiokunnassa kuullaan asiantuntijoita ja jos asiantuntija on vielä sellainen henkilö, jolle valtio maksaa palkan, tämä asiantuntija puhuu totta valiokunnalle. Eikö niin? Tästä kai voidaan olla yksimielisiä: jos valtion palveluksessa oleva edustaja tulee asiantuntijaksi, niin hänen sanaansa pitää voida luottaa. Kun puolustusmäärärahoja käsiteltiin, niin asiantuntija totesi, että selonteon lisäksi tulevat leikkaukset ovat melkoinen isku puolustuksemme uskottavuudelle. Eikö tämä ole aika vakava sana, isku uskottavalle puolustukselle, joka on kuitenkin puolustusdoktriinimme kulmakivi? Ja me vedämme tämän kulmakiven pois asiantuntijan mukaan. Kyllä minä vähän ihmettelen, jos annetaan mennä vaan, ei välitetä tällaisesta. (Puhemies koputtaa) Kyllä toimenpiteeseen pitää ryhtyä.

Inkeri Kerola  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Vielmalle toteaisin, kun hän heittelee kritiikkiä yli puoluerajojen kehittämiskeskustelusta, joka sinänsä on erittäin aiheellista, kun keskustelemme rahoituksesta ja nimenomaan kehysmenettelystä: Suomihan on tällä hetkellä ainut maa kansainvälisesti verrattuna, jolla on nykyisen kaltainen budjetointijärjestelmä, joka koskee lähinnä tietenkin liikennehankkeita. Siksi on erittäin tärkeää, että otamme esille myöskin muita rahoitusmalleja ja niin, että jokainen hallitus vuorollaan voi käynnistää tärkeänä pitämänsä liikennehankkeet ja hallitusta rokotetaan vain niistä liikennehankkeista eikä monen kymmenen vuoden päähän ulottuvista sellaisista. Tästä on kysymys. Siitä voimme olla ed. Vielmankin kanssa varmasti samaa mieltä.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Oli erinomaisen hyvä asia, että ed. Paajanen toi esille tämän mikroyritysten asian. Mutta, arvoisa ed. Paajanen, olen vaikka kuinka monta kertaa ajatellut tätä samaa mallia, ja jos mennään siihen malliin, että niille yhden henkilön yrityksille, joita on siis toistasataatuhatta kai tällä hetkellä, siitä ensimmäisestä työntekijästä sen oman työpanoksen lisäksi jollakin tavalla hyvitetään, niin voimmeko me olla vakuuttuneita, että tällaisella ratkaisulla eräällä tavalla ei ruveta pilkkomaan yrityksiä, koska yrityksiä on helppo hajottaa ja lopettaa ja aloittaa uudestaan ja pelata niin sanotusti peliä? Mutta kun minä olen niin kauhean viehättynyt tästä asiasta ja kun tiedän, että te olette Suomen Yrittäjät ry:n hallituksen jäsenkin, niin kertokaa meille kaikille, kuinka vakuuttunut te olette oman mallinne kelpoisuudesta.

Kari Uotila /vas (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on tätä mietintöä monelta osin jo arvioitu ja aika paljon myöskin kiitelty. Yksi kohta, joka vasemmistoliiton näkövinkkelistä ei kovin hyvä ole täällä: Täällä todetaan, että valtiovarainvaliokunta korostaa myös kuntien tulorahoituksen vahvistamista, elikkä pallo siirretään sinne kuntiin. Mitä käytännössä merkitsee kuntien oman tulorahoituksen vahvistaminen? Se merkitsee veroprosenttien nostamista, vaikka nyt tehtiin jo vuoden 90 jälkeen kaikkien aikojen ennätys: 137 kuntaa nosti veroprosenttiaan tälle vuodelle. Se merkitsee kiinteistöveron nostamista kunnissa. Kaikista kovimmin pienituloisten kukkarolle käydään, jos nostetaan maksuja ja taksoja kunnissa. Elikkä kun täällä ovat kovasti katseet kääntyneet ja kritiikki kohdistunut valtiovarainministeriin, niin kun tämä on kuitenkin debatti, jossa käsitellään sekä ryhmäpuheita että tätä mietintöä, korostan, että minusta tämä linja ei ole pienituloisen kuntalaisen kannalta kyllä kovin hyvä.

Pekka  Kuosmanen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Valtiovarainvaliokunnan mietintö ei noudattele sitä, mitä asioita asiantuntijakuulemisessa esitettiin valtiontalouden tervehdyttämisen kannalta. Tämä poikkeaa 101-prosenttisesti siitä, mitä asiantuntijakuulemisessa asiantuntijat esittivät, esimerkiksi liikenneinvestointien kohdalla, koulutuksen kohdalla, yrittäjyyden kohdalla. Ihmettelen sitä, että täällä kehutaan kuitenkin tätä valtiovarain mietintöä hallituspuolelta edustajien kannalta.

Mutta ministeri Kalliomäelle kerron semmoisen asian, että minä olen tyytyväinen siihen asiaan, että valtiovarainministeri pitää tiukasti huolen, että valtion talous kestää kunnossa. Eli näin jämäkkä valtiovarainministerin pitää ollakin. Muuten, jos enemmän on menoja kuin tuloja, jokainen meistä tietää, mikä lopputulos on. Se on erittäin huono.

Maija-Liisa  Lindqvist  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Meidän kaikkien tulee tietysti entistä enemmän tarkastella myös näitten valtion toimenpiteiden vaikuttavuutta. Kun olemme tässä kehyskeskustelussa, niin ehkä olisi syytä tarkastella juuri sitä, että me olemme semmoisessa oravanpyörässä, että on hallitus mikä tahansa, niin meillä työministeriön pääluokka on se, joka kasvaa, ja sitten me valitamme toisaalta, että meillä ei ole rahaa liikenneinfraan eikä meillä ole oikeastaan rahaa yhtään mihinkään. Sen tähden haluankin kysyä sitä, olisiko mahdollista juuri katsoa suoraan, että ilman tällaista byrokratiaa, jota syntyy väistämättä työministeriön pääluokan kautta, voisimme osan siitä rahasta käyttää liikenneinfraan, osan esimerkiksi maaperien parantamiseen ja saada todella jatkuvia, pysyviä työpaikkoja sinne, missä on huutava pula.

Anne  Huotari  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä en puhu nyt teistä. Täällä puhutaan työllisyyden parantamisesta, mikä onkin tärkeää verotulojen kertymisen kannalta. Veronalennukset ovat vaikuttaneet päinvastoin, joten verotulot ovat pienentyneet ja kunnat joutuvat nyt sekä lomauttamaan että irtisanomaan ihmisiä, eli käytännössä lisäävät työttömyyttä ja pahoinvointia sillä alueella. Keskusta lupasi ennen vaaleja muutosta. Mikä tämä muutos on ollut? Tilanne on vain pahentunut kunnissa. Nyt kun esimerkiksi Kainuussa on tehty näitä rakennemuutoksia, niin samanaikaisesti kun joudutaan irtisanomaan väkeä ja vähentämään lähestulkoon kaikki määräaikaiset henkilöt pois, jotka ovat saaneet viimeisimpänä koulutuksen, sillä ei voi olla muita kuin huonoja vaikutuksia. Kyllä siellä ollaan erittäin pettyneitä siihen, että keskusta ei ole halunnut auttaa kuntia.

Reijo Paajanen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Pulliaiselle vastauksena, että kaikista työnantajista on rekisteri työvoimaviranomaisilla. Tähän varmasti on helposti kehitettävissä se malli, ettei tätä päästä väärinkäyttämään. Mutta tämä on kuitenkin minusta ainut tie, millä voidaan oikeasti ja järkevästi edetä, niin että se malli pitäisi minusta etsiä ehdottomasti.

Markku Rossi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Mielelläni jatkan tästä eteenpäin. Ensinnäkin ed. Vielma kysyi äsken, mitä varten me olemme täällä. Hyvä kysymys. Siihen kyllä edustaja vastasi täällä erinomaisen hyvin, mutta, joka tapauksessa, ei eduskunnan suuren salin tehtävä ole määritellä, mitä tiehankkeita valtakunnassa toteutetaan. Se on ministeriön ja eri hankkeita toteuttavien organisaatioiden asia.

Mutta sitten: Ed. Nepponen on sikäli aivan oikeassa, että kun eduskunta käsitteli tätä niin sanottua miinakysymystä ja 200 miljoonan euron korvausasiaa, niin jostain syystä tässä yhteydessä oli joka tapauksessa koko summasta arvonlisäveroasia ikään kuin unohtunut tai eduskunta ei osannut siihen kiinnittää huomiota, ja näin ollen jos nyt sitten toteutetaan arvonlisäveron sisältävänä nämä miinakorvaukset, niin se tavoite, mihinkä turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa eduskunta on viitannut ja paneutunut, ei kyllä toteudu samalla lailla. Tämä on silloin vakava kysymys, ja sitten kun tämä miinojen korvaaminen on edessä, on tiedettävä, ja nytkin, jo aiemmin, mikä on se linjaus.

Ahti  Vielma  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä, ed. Rossi, Suomessa on sellaisia tiehankkeita, että niistä on syytä keskustella tässäkin salissa. Esimerkiksi Eurooppa nelonen läpi Suomen on sellainen selkäranka, että ei saa olla pelkästään ministeriöitten päätäntävallassa, tuleeko sitä vai ei. Haluan korostaa tätä.

Ed. Kerola ihmetteli, että minä arvostelen yli puoluerajojen. Toki arvostelen ja sanon vielä kertaalleen, ellei viesti mennyt perille, että olen ihmetellyt suunnattomasti, että keskustapuolueella on hallituksessa eri linja kuin tässä salissa ja maakunnissa — ja valtalehdissä sitten vielä neljäs linja. Ed. Kerola sanoi tätä kehittämiskeskusteluksi. Okei, jos näin hyvän lausunnon annatte tästä keskustelusta — paremmissakin kehittämiskeskusteluissa olen vuosien varrella ollut — mutta minä toivon, että ei käy samalla tavalla kuin vuosi sitten kehittämiskeskustelussa, että valtiovarainministeriö totaalisesti käveli yli kaikkien niiden liikennehankkeiden, jotka oli yksituumaisesti sovittu.

Antti  Rantakangas  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Keskustalla on vakaa linja, joka tähtää isänmaan kehittämiseen ja hyvinvointiin. Meillä on erittäin hyvä valtiovarainvaliokunnan mietintö käsiteltävänä, ja se antaa hyvän pohjan myöskin hallituksen käytännön toimintaan. Haluan antaa myönteistä palautetta ministeri Luhtaselle. Hän on päättäväisesti vienyt eteenpäin tätä ministerityöryhmän liikenneinfrahanketta, ja nyt tämä valtiovarainvaliokunnan mietinnön linjaus antaa mahdollisuuden siihen, että koko infrapaketti voidaan käynnistää tämän hallituksen aikana, ja se puolestaan antaa liikkumavaraa myöskin perustienpidon vahvistamiseen, joka on tärkeä asia. Itse haluan korostaa myös sitä, että tässä ministerin asettamassa työryhmässä selvitetään myöskin nämä muut rahoitusvaihtoehdot, kuten tierahasto jne.

Ensimmäisen työntekijän palkkaus on suurin kynnys mikroyrittäjille, ja sen takia toivon hallitukselta kyllä rohkeutta hakea uusia keinoja. Itse olen esittänyt, että ensimmäisen vieraan työntekijän palkkauksessa koko vuoden sivukulut palautettaisiin yrittäjille. Minusta tätä kannattaisi rohkeasti kokeilla, koska valtio säästäisi työttömyysturvamenoissa ja saisi verotuloja tämän työntekijän verotulon kautta. Rohkeutta, hallitus!

Mikko Kuoppa /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kuntien talous on kiristynyt, ja se vaikuttaa kyllä monella tavalla myöskin työllisyyteen. Monet kunnat ovat ilmoittaneet lomautuksista ja irtisanomisista, ja tämä on todella hankala tilanne. Lisäksi se vaikuttaa myöskin niin, että kunnat eivät investoi, kunnat vähentävät investointeja. Sekin on todettu. Näin ollen kyllä kuntien taloudellisen aseman parantamisen pitäisi olla myöskin hallituksella ensiarvoinen tehtävä, jotta voitaisiin päästä parempaan työllisyyteen sitä kautta ja turvata nimenomaan nämä palvelut.

Ed. Ala-Nissilälle vielä haluan todeta, että en voi kerta kaikkiaan semmoista lähtökohtaa hyväksyä, että matalapalkkaratkaisuja perustellaan sillä, että naisia on työttömänä, elikkä tarkoitetaan, että naiset pitää saada matalapalkkatyöhön. Minun mielestäni palkka pitää maksaa työn mukaan eikä sillä perusteella, ovatko miehiä tai naisia. Suurin ryhmä työttömistä naisista on nimenomaan terveydenhoidon alan ammattilaisia, ja kunnat ovat ratkaisevassa asemassa juuri siinä, miten heidän työllisyytensä paranee.

Valtiovarainministeri Antti Kalliomäki

Puhemies! Kyllähän tässä keskustelu on soljunut sillä tavalla, että vastauksia on tullut edustajalta toiselle, mutta pari kolme kommenttia ja vastausta vielä.

Ed. Kiljunen viittasi tuohon Vantaan tilanteeseen, ongelmaan, joka on käsin kosketeltava ja johtuu nyt ennen kaikkea väestörakenteesta, johonka valtionosuuslainsäädännön sopeuttaminen on äärimmäisen vaikeata, koska verrokkikuntien kohdalla tilanne on toisennäköinen eikä sitä ikään kuin voida räätälöidä edes yhtä pientä kuntaryhmää varten, saati yhtä kuntaa varten. Mutta tämä työ on käynnissä, ja lähiaikoina uskon tulevan tulosta.

Ed. Kuosmanen viittasi paperiteollisuuden investointiin. Ei ole puhe investointilamasta vaan oikeastaan siitä lähtökohdasta, että ei niitä investointeja meille voi jatkossakaan kovin paljon tulla, ei Ruotsiinkaan, että se on enemmän konsernin sisäistä korvausinvestointia, mitä Suomi—Ruotsi-akselilla on tapahtunut. Ne tuppaavat menemään keskelle markkinoita, sinne, mistä kierrätyskuitua on saatavissa. Mutta ei pidä unohtaa, että meillä kuitenkin paperiteollisuus on maailman ykkönen tällä hetkellä. Se on myöskin investoitu sellaiseen iskuun, että tässä vielä pitkään pärjäillään.

Matalapalkkaratkaisusta: Ranskan mallistahan on erilaista palautetta. Minä luin pitkän pumaskan aikanaan, jossa todistettiin kyllä sitten aivan toisella tavalla — muistaakseni 300 000 työpaikkaa — mutta on totta, niin kuin ed. Uotila sanoi, että sitten on palautetta, joka väittää taas toista. Tämä on hankala asia. Ranskan esimerkki on ehkä meille vähän liian massiivinen. Se oli todella iso kuvio siellä, liittyi myöskin työajan lyhentämiskysymyksen aikatauluihin, ja silläkin on voinut olla jotain vaikutusta tuohon. Mutta hallitus tulee tekemään lupaamansa päätökset, budjettiriihessä viimeistään.

Ed. Bryggare kysyi samaa kuin mitä täällä tuli esille pari puheenvuoroa aikaisemminkin: EY-tuomioistuimen päätöksentekoa, sitä skaalaa, missä se tekee päätöksiänsä tänä päivänä tavalla, josta voi sanoa, että tuomioistuimen tontti on laajentunut poliittisen päättäjän tontille oudolla tavalla. Syy ei kuitenkaan ole tuomioistuimen vaan Euroopan unionin tasoisen poliittisen päätöksentekokoneiston, joka ei ole kyennyt esimerkiksi verotuksessa etenemään harmonisaatiossa tavalla, joka estäisi tällaiset hyvin vaikeita näkymiä aiheuttavat tuomioistuinratkaisut. Tuomioistuinhan ei voi tehdä päätöksiänsä samoilla perusteilla ja periaatteilla kuin poliittiset päättäjät.

Ehkä tässä nyt se vaikutus tulee sitten olemaan, että harmonisaatio kuitenkin johonkin mittaan etenee nopeammin kuin muuten etenisi. Se on kitkaista ja vaikeaa kaikissa tapauksissa unionin tasolla, ja aivan viimeiset vuodet kyllä ovat osoittaneet, että ei ole helppoa laajentuvassa unionissa sillä tavalla myöskään kehittyä instituutiorakenteen sisällä, että voitaisiin tällaiset epäkohdat ajoissa välttää. En ole nähnyt minäkään mitään lukuja siitä, mitä täällä mainitun tapaiset caset Suomessa vaikuttaisivat, mutta uhka yritysverotuksen koko kenttään on kyllä meilläkin ilmeinen. Jos nämä tapaukset etenevät laajemmin, voi olla edessä se, että yritysverotusta joudutaan tarkastelemaan ihan taas alusta lähtien. (Ed. Kallis: Kyllä se meihinkin vaikuttaa, kun se naapurimaihinkin vaikuttaa!) — Totta kai, totta kai näin on.

Ed. Mustajärvi puhui tuottavuuskysymyksestä ja laskelmista hallituksen papereissa. Ne ovat syntyneet ennen kaikkea asiaan vihkiytyneen tuottavuusprojektin toimesta, joka on siis valtiovarainministeriön käynnistämä, koko valtionhallinnossa liikkuva tuottavuusprojekti.

Ed. Kallis kysyi, missä ovat tulopuolen rakenneuudistukset. Kyllähän ansiotuloverotuksen uudistaminen oli voimakkaasti rakennepolitiikkaan liittyvä, ja myöskin yritysverotus, tietoista rakennepolitiikkaa tavalla, jolla pyritään vahvistamaan ennen kaikkea työllisyyttä, sen kehitystä myöskin pitkällä aikavälillä. Se ei ollut pelkkää suhdannepolitiikkaa, ja yritysverotus tietysti aivan erikseen on rakennepoliittinen luonteeltaan.

Ja lopuksi, puhemies: Ed. Sarkomaa kysyi työsuhdematkalipusta, sen tilanteesta. Sehän on työryhmävalmistelussa, valtiosihteerityöryhmän valmistelussa, sitä varten, että asiaa arvioidaan sitten budjettiriihen lähestyessä.

Liikenne- ja viestintäministeri Leena Luhtanen

Arvoisa herra puhemies! Joitakin hajahavaintoja tästä valtiovarainvaliokunnan mietinnöstä ja täällä käytetyistä puheenvuoroista, joita en ole kyllä systemaattisesti kaikkia kirjannut siitä syystä, että valtiovarainministeri on vastannut niihin täysin kattavasti ja tyhjentävästi.

Mutta ensinnäkin omasta puolestani haluaisin kiittää valtiovarainvaliokuntaa perusteellisesta, selkeästä ja erittäin asiantuntevasti käsitellystä mietinnöstä. Kun täällä on pohdittu sitä, onko näillä mietinnöillä merkitystä tai arvoa tai ryhdytäänkö näitten johdosta sitten toimenpiteisiin, minulla on sellainen käsitys, että ainakin niissä valtiovarainvaliokunnan mietinnön kohdissa, joissa on otettu kantaa liikenneasioihin, osa selkeydestä johtunee siitä, että meillä on hallituksen puolelta selkeä, uloskirjoitettu ohjelma tärkeysjärjestyksineen, kustannusarvioineen ja pitkälle aikajänteelle tarkoitettuna, sekä hallituskaudelle että pidemmälle aikavälille, ja että siinä on erotettu isot ja pienet investoinnit täysin selkeäksi kokonaisuudeksi. On siis asiakirja, jota vasten peilata, ja tämä on käsitykseni mukaan se hyödyllinen, hedelmällinen ja tuloksia tuottava vuoropuhelu, miksi se on juuri tarkoitettu.

Muutama havainto tästä mietinnöstä, näistä säästöistä. Täällä on eri puheenvuoroissa käyty keskustelua siitä, että samalla säästetään, eli liikenneministeriön hallinnonalalle kohdistuisi noin 11 miljoonan euron säästöt, ja tässä todetaan, että "jotka kohdentuvat pääosin tien- ja radanpitoon". Nythän on näin, että kehysriihessä sovittiin se, että kohteita ei määritellä, toisin kuin siihen asiakirjaan vielä jäi, mutta tämä on kehysriihen pöytäkirja, ja pidän täysin mahdottomana sitä, että voitaisiin menetellä niin, miten siihen alkuperäiseen asiakirjaan ministeriömme kohdalla säästökohteiksi merkittiin, ja nyt ei siis tarvitse menetellä.

Säästöt on tehtävä, ja me tietysti etsimme nyt kuumeisesti sitä parasta säästötapaa. Säästöistä ei kukaan pidä, ei erityisesti siitä, että leikataan, sellaisista säästöistä kylläkin, mitkä syntyvät esimerkiksi organisatoristen rakenneuudistusten, tällaisten toimien, johdosta. Ne ovat toisenlaisia, ne ovat aitoja säästöjä, tehokkuutta. Mutta nämä säästöt tietysti ovat toisenlaisia, ja ne kohteet etsitään. Minusta se oli hyvä parannus, että luovuttiin siitä, että kohteet oli ennalta määrätty, sillä meillä esimerkiksi tämä Luotsausliikelaitokseen kohdistuva säästö on tällä hetkellä mahdoton toteuttaa. Mutta tämä ei siis ole nyt enää ongelma, paitsi se kokonaissäästö tietysti.

Valiokunta kiinnittää erinomaisella tavalla huomiota siihen, että liikenneinvestointeja pitää voida tehdä tasaisesti koko vaalikauden ajan ja myös siihen, että volyymivaihtelu ei saisi olla suuri myöskään vaalikausien välillä johtuen tietysti siitä, että nämä hankkeet ovat kaikki rullaavia. Meillä on isoja hankkeita käynnissä tällä hetkellä, iso läjä valmistuu tällä hetkellä, ja tästä johtuu se, että tämän toiminnan pitää olla tasaista, rullaavaa, päätöksiä pitää olla jollakin tavalla tasaisesti jo ajatellen työllisyyttä ja erityisesti maanrakennusalan tasaista tehokkuutta ja toimivuutta.

Tästä esimerkiksi voin sanoa sen, että kun me seuraamme, totta kai, sitä silmällä pitäen, mihin investoimme, tietysti sitä, missä aikataulussa isot investoinnit valmistuvat, ja nyt meillä esimerkiksi on erittäin suuri tasaisuutta vaativa näkökohta se, että meillä vuonna 2005 valmistuu joukko erittäin suuria liikenneinvestointeja, esimerkiksi E18, Kehäkolmonen välillä lentoasema—Tikkurila, Lohja—Lohjanharju, Nuijamaan raja-aseman tieyhteys — se saattanee viivästyä, kävin siellä, ja siellä ei vielä Venäjän puolella oikein ollut edes puita kaadettu, mutta meillä on kyllä valmius, sitä seurataan — Jyväskylä—Kirri, Lahti—Heinola, Joroinen—Varkaus, Raision kohta. Sitten Tampereen läntinen ohikulkutie tulee ehkä vuoden 2006 loppupuolella. Tähän kun vielä lisää Vuosaaren sataman, niin meillä tämä valmistuvien isojen investointien suma on ilmeinen. Nyt sitten tulen siihen kohtaan, mikä liittyy tasaisesti rullaaviin investointeihin. Tämä tarkoittaa sitä, että meillä täytyy olla vuonna 2006 putkessa ja siinä valmiudessa, että asiat voidaan aloittaa, myös joitakin muita suuria tiehankkeita, niin että säilyy tämä tasainen, työllistävä isojen infrakohteiden rakennustoiminta.

Mikä siis tässä on nyt tilanne? Myös useissa vastalauseissa viitattiin tähän ja muistaakseni erityisesti kokoomuksen vastalauseessa siihen, mikä sitten on nyt tilanne. Tämä kehyspäätös ei ollut budjettipäätös. Minä tietysti olisin toivonut, että olisi jo tässä vaiheessa voitu tehdä periaatepäätöksiä asiasta, mutta kehysriihessä sovimme niin, että nyt 2006 budjettiriihen yhteydessä päätämme niistä hankkeista, mitä budjetissa sitten aloitetaan päätettäväksi. Toivon tietysti, että siinä yhteydessä voitaisiin päättää myös siitä, mitä aloitetaan vuonna 2007.

Eli tämä rullaava päätöksenteko, pitkäjänteinen päätöksenteko, on tietysti se hyvin keskeinen asia tasaisen työllisyyden, toimeliaisuuden kohdalla ja erityisesti tietysti tässä tapauksessa maanrakennuksen kohdalla.

Tässä välillä totean, kun kokoomuksen vastalauseessa todetaan, että tämä infraohjelma on ollut yhtä tyhjän kanssa, että näin ei tietenkään ole. Ensinnäkin meillä on päätökset tehty jo puoleenväliin näistä ohjelmista. Siis meillähän on tehty jo vuonna 2007 alkavia hankkeita, eli kun sanon, että toivon, että vuonna 2006 saataisiin aloitettua muutamia hankkeita, niin on kyse vain jo tehtyjen päätösten, jotka on kohdennettu vuodelle 2007, aikaistamisesta, muun muassa Valtatie kutonen ja sitten Lahti—Luumäki—Vainikkala-rata, erittäin isot hankkeet. Ja loogisuuden vuoksi, kun pidämme tärkeysjärjestyksestä kiinni, aikaistaminen tarkoittaisi sitä, että siihen väliin jääviä hankkeita voisimme myös aikaistaa. Sitten jäisivät jäljelle ne hankkeet, mitkä on mahdollista aloittaa vuonna 2007. Näin se menee.

Onko mitään tehty? Siis toisin sanoen päätökset on tehty puoleenväliin hankkeista, tosin osa — vielä korostan sitä — 2007 kohdentuvina, mutta päätökset on kuitenkin tehty. Voin sanoa vain näin, että ehkä tätä hämärtää se, että nämä päätökset on tehty tipoittain, lisäbudjeteissa, budjeteissa, tuporatkaisuissa, niin että tässä ei ole nyt se kokonaiskuva riittävän selkeä. Mutta ne päätökset ovat olemassa, ja näistä on puhuttu monta kertaa. Korostan vielä, että suurimpana päätöksenä lisätalousarviossa oli jo vuonna 2004 elinkaarimallihanke E18, tämä E18:n tienpätkä.

Mitä tulee teemahankkeisiin, niin myös niistä on tehty ihan mittavia päätöksiä, jotka siis tarkoittavat näitä niin sanottuja kohdennettuja ikään kuin perusparannus- ja tämäntyyppisiä hankkeita. Voin sanoa näin, että näiden teemapakettien osalta on myönnetty, siis on jo nyt päätetty vuosille 2004—2007, ratojen yli-ikäiseen päällysrakenteeseen 100 miljoonaa, satamien ja terminaalien tieyhteyksien parantamiseen 30 miljoonaa, kasvavien alueiden kehitykseen 4 miljoonaa, pääteiden turvallisuuteen 40 miljoonaa, rautateiden tavaraliikenteeseen itäisessä Suomessa 10 miljoonaa, eli yhteensä tämän verran on tehty jo näitä myöntämispäätöksiä. Tässä ovat nyt mukana jo nekin, mitä tupossa tehtiin, siis joita ei ole vielä matkaan pistetty, mutta päätökset on pistetty. Päätökset on siis tehty, 184 miljoonaa suurin piirtein. Eli systemaattisesti, järjestelmällisesti, on edetty teemapaketteja kohdentaen. Mutta sanon samaan hengenvetoon tietysti, että totta kai lähden siitä, että kun nyt olemme hallituksen puolessavälissä, niin voisimme tehdä myös tästä lopusta paketin, aikaistaa nyt jo vuodelle 2007 tehtyjä hankkeita ja sitten tehdä loppuun 2007 omat päätökset.

Olin todella tyytyväinen siitä, että valiokunta on paneutunut ja käyttänyt asiantuntijoita näin laajaan käsittelyyn sen suhteen, millä tavalla esimerkiksi eri liikennehankkeiden rahoitusta käsitellään valtion budjetissa. Tämän elinkaarihankkeen valtuutus, 700 miljoonaa euroa, on laitettu nyt liikenneministeriön koko valtuuteen, kun sen rakennuskustannukset ovat tästä 330 miljoonaa euroa. Toisin sanoen tämä loppuosa on rahoitus-, ylläpito-, hoito- ym. kustannuksia. Totta kai se valtuus pitää tietysti olla, ja lähden siitä, että siinä pitää pysyä. Mutta kun ajatellaan kehyksiä, joitten kanssa nyt tällä hallituskaudella minä olen tekemisissä nämä neljä vuotta, nyt tämä valtuutus koskee noin 30:tä vuotta eteenpäin, 25:tä vuotta suurin piirtein, jos katsotaan tämä hallituskausi, ja siinä on siis korkokulut, hoitokustannukset, huoltokulut; emmehän me laske minkään muunkaan tien hoitokustannuksia ym. tähän kehykseen, jotka siis elävät monta kymmentä vuotta. Kävi miten kävi tämän asian kanssa, tämä on erittäin hyödyllinen näkökulma, tarpeellinen näkökulma.

Sanonpa nyt vaan tässä näin, että jos meillä tämä infra tällä hallituskaudella toteutettaisiin kokonaisuudessaan teemapaketteineen, niin se olisi tällaisen nopean arvion mukaan ihan se viimeinen hanke mukaan lukien, kaikki hyödylliset teemapaketit toteutettuina, noin 270 miljoonaa euroa, jos tämä kehyslaskelma voitaisiin tehdä toisella tavalla. Mutta lähden siitä, että tätä asiaa tietysti vielä pohditaan.

Yhtä kaikki, kaikki maksetaan, siitä minä olen valtiovarainministerin kanssa samaa mieltä. Kaikki maksetaan, kaikki hankkeet pitää hoitaa, mutta nyt on kyse siis siitä, millä tavalla se budjetoidaan. Se ei sitä maksamista tavallaan vähennä tippaakaan.

Lähden siitä, että nämä hankkeet ovat välttämättömiä hankkeita. Mietinnössä on viitattu kilpailukykyyn, aivan oikein, toimivaan logistiikkaan. Ja kun tässä on työllisyydestä puhuttu, niin toistan vielä sen, minkä olen täällä aiemminkin todennut, että kun Valtion taloudellinen tutkimuskeskus arvioi sitä, mikä työllistävä vaikutus tällä meidän infrapaketillamme olisi kokonaisuudessaan — sehän on siis noin 1 miljardin euron paketti — niin siinä todettiin, että sen työllistävä vaikutus on merkittävä. Se on noin 22 000—25 000 miestyövuotta, kun ottaa huomioon kaikki ne välilliset vaikutukset, ja rakentamisaikainen on sitten muutama tuhat, 6 000—7 000. Tärkeintä on siis, mikä tuo sen toimeliaisuuden, että nämä ovat kohdennettuja investointeja. Näistähän meillä on ollut puhetta, ja tässä valtiovarainvaliokunta on ymmärtänyt nämä aivan hyvin.

Se seikka vielä, millä tavalla infraa rahoitetaan, minusta on erittäin tärkeä kysymys. Kun täällä on viitattu siihen, että meillä on autoistuminen lisääntynyt suuresti, ja siihen, millä tavalla sitten vastaavasti autoilta perityt verot ja tienpitoon laitetut määrärahat kohtaavat toisensa, niin eiväthän ne kohtaa ollenkaan, nehän kulkevat eri suuntiin. Tämä on eräs näkökohta, mutta myös olen sitä mieltä, että kun isot infrahankkeet ovat kalliita ja tällä hetkellä ne pohditaan erittäin huolella ja kun ne ovat monelta osin välttämättömiä, niin on aiheellista todella selvittää vakavasti sitä, minkälaisia erilaisia kannattavia, hyödyllisiä, hyviä rahoitusmalleja voitaisiin käyttää infrarahoittamiseen. Tästä syystä asetin pari viikkoa sitten työryhmän selvittämään perusteellisesti erilaisia rahoitusmalleja.

Vaikka tiedän, että valtiovarainministeriö otti kielteistä kantaa tämmöisiin rahastomalleihin, tierahastomalleihin, niin minä pidän niitä kuitenkin nyt selvittämisen arvoisena asiana, koska niitä malleja on eri puolilla maailmaa, ja katsotaan sitten, soveltuvatko ne suomalaiseen yhteiskuntaan vai eivät. Nämä mallit, mitä selvitetään, tulevat varmasti vasta myöhempänä aikana, ne eivät vielä tähän ehdi. Mutta minusta on tärkeää se, että myös tulevilla hallitusneuvottelijoilla on käytössään kättä pitempää selvitystä ja tutkimusta.

Puhemies! Täällä on käytetty erittäin runsaasti ja monia puheenvuoroja. Katson, että ei tarvitsisi kaikkiin erikseen vastata, vastaan nyt.

Puhemies! Tarkoituksenani on todeta se, että elinkaarimallihankkeesta vielä, kun sitä kysytään hyvin useasti, mitä tapahtuu E18-hankkeelle, voin sanoa sen, että tämä valtuutus kaiken kaikkiaan, tämä asiahanke kokonaisuudessaan, on edennyt suunnitelmien mukaisesti. Sopimus tehdään alkusyksystä. Tähän on saatu kolme tarjousta — Tieliikelaitos ja YIT, Cintra ja SRV Teräsbetoni sekä Skanska, Laing Roads ja Lemminkäinen — ja nyt näitä hankkeita paraikaa arvioidaan. Tämä on Suomen kaikkien aikojen suurin tiehanke, ja toivon, että tämä menee nyt eteenpäin ja hyvin, ja tätä seurataan tietysti erittäin kiinteästi.

Ed. Tiusasen esiin ottama E18, Loviisa—itäraja, on hallituskauden jälkimmäisellä kaudella. Se on myös niin sanottu Ten-hanke, ja siihen on sitouduttu, että se toteutetaan, oliko se, 2013, joten pitää olla selvät pasmat siitä, mitenkä asia on viety eteenpäin, ja mielellään jo valmiusaste käynnissä.

Erkki Pulliainen  /vihr:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin kannatan ed. Sinnemäen tekemiä ponsiehdotuksia.

Arvoisa puhemies! Kuten jo vastauspuheenvuoroista on käynyt ilmi, pidän tätä mietintöä hyvänä yrityksenä kantaa poliittista vastuuta. Yhdelläkään yksityisellä yrityksellä, joka aikoo jatkaa toimintaansa pitkälle tulevaisuuteen, ei nimittäin ole varaa hoitaa omaisuuttaan tavalla, joka tulee päivittäin esiin valtiovarainministeriön suhtautumisessa kansallisomaisuuteen. Nyt jo väyläverkoston heikolla kunnolla vaarannetaan päivittäin ihmishenkiä. Sisäministerin ahkeraan käyttämä ilmaisu "sisäinen turvallisuus" on saanut karmealta kalskahtavan lisäsisällön, joskaan tässä tapauksessa sisäministeriä ei voi mistään syyttää, hän on hoitanut rootelinsa ihan hyvin muualla, siellä, missä se kuuluu hoitaa.

Ensin liikenne- ja viestintävaliokunta otti reipasotteisesti kantaa väyläverkoston tilaan, ja heti perään valtiovarainvaliokunta teki samoin. Tällä välillä liikenne- ja viestintäministeriön poliittinen valtiosihteeri ehti käydä häviämässä raskaan tavaraliikenteen tietullimaksuja koskevan laskentaperusteen ministerineuvostossa. Hyvää tässä ratkaisussa on se, että nyt tiedetään, mihin on tulevaisuudessa varauduttava. Suurteollisuus on siirtänyt varastonsa erityisesti maanteille, maksamatta vuokraa tästä varastointialueesta. Maanteillämme liikennöivistä raskaan tavaraliikenteen toimijoista valtaosa on ulkomaalaisomistuksessa. Kun suomalaisia liikennöitsijöitä verotetaan Keski- ja Etelä-Euroopan maanteillä, on kohtuullista, että vastavuoroisesti ulkomaalaista kalustoa verotetaan Suomen maanteillä. Raskaan tavaraliikenteen tietullit onkin syytä ottaa käyttöön Suomen pääteillä. Näin saaduilla tuloilla on käyttöä väylien kunnossapidon rahoituksessa. Tietullien avulla voidaan myös ohjata raskaita kuljetuksia rautateille.

Valtiovarainvaliokunta pohtii mietinnössään aivan oikein valtiontalouden kääntymistä alijäämäiseksi, vaikka meneillään on yhä edelleen korkeasuhdanne. Selitys puetaan kauniiseen muotoon: "Veronkevennykset ja veropohjien heikko kehitys johtavat verotulojen kasvun hidastumiseen." Tähän voidaan painokkaasti todeta, miksi valtiovarainvaliokuntakaan ei uskalla kirjoittaa niistä 2,5 miljardista eurosta, jotka harmaa ja musta talous syövät vuosittain pois valtion tuloista. Valtiovarainministeriö vaikenee, mutta valiokunnalta on perusteltua odottaa tässäkin suhteessa selkokielistä kannanottoa. Jos valiokunnalla olisi nämä rahat käytössään, niin tarjoutunut jälleenjakelujuhla käytettäisiin, käyttääkseni aikaisempaa ilmaisua, Rajamäen rykmentin — ehkä nykyisin pitäisi puhua Saarisen rykmentin — hengessä iloisesti hyväksi.

Harmaan ja mustan talouden massiivisuuden ohella valtiovarainvaliokunnan olisi ollut hyvä tunnistaa kuntatalouden tilaa pohtiessaan se, ettei kunta voi tehdä konkurssia. Valtio joutuu Lex kunnalla Lex Karkkilan tyyliin rahoittamaan maksuvaikeuksiin joutunutta yksikköä. Lasku on siis joka tapauksessa odotettavissa. Julkinen talous on tässä katsannossa yksi kokonaisuus. Kun yksi yksikkö pettää, niin kaikkien lainojen korot ovat vaarassa kohota reittausluokan huonontumisesta johtuen.

Peruspalveluohjelman liittäminen kehyspäätökseen on lisännyt läpinäkyvyyttä, mikä on hyvä asia. Kansallinen terveyshanke ja hoitotakuu ovat hyviä asioita. Mutta kun nämä kaikki pannaan hallituksen toimesta yhteen, niin siitä seuraakin, että Kansallisen terveyshankkeen mukaisia valtionosuuksien lisäyksiä leikataan. Sanon vain tähän, että nyt en ymmärrä lainkaan, mihin hallitus pyrkii, höplästävetoonko? Kiinnijoutumisriski on ainakin suuri. Sama koskee valtion virkojen alueellistamishanketta. Sen sijaan, että esimerkiksi Pohjois-Suomeen siirrettäisiin Pääkaupunkiseudulta työtehtäviä, niin todellisuudessa sieltä ollaankin karsimassa kuudessa vuodessa 2 000 työpaikkaa. Ei voi sanoa, että kuntaministeri vetäisi kotiinpäin. Välikysymysaiheista ei oppositiolla tule olemaan missään nimessä puutetta.

Kari Uotila /vas:

Arvoisa herra puhemies! Ensimmäiseksi kannatan ed. Kuopan tekemiä kymmentä perusteltua ja hyvää lausumaehdotusta, joilla eduskunta ne hyväksyessään voisi kääntää tätä kehystä ja tulevia budjettiratkaisuja vähän oikeudenmukaisempaan ja myöskin työllistävämpään suuntaan.

Mutta menen pari vuotta taaksepäin, aikaan, kun uusi hallitus aloitti ja tämä kehysmenettely menosääntöineen ja alijäämärajoitteineen tuli voimaan, jonka kahleissa nyt sitten olemme. Mikähän siinä mahtoi olla taustalla? Itsekseni mietin, että siinä taisi olla tällainen vahva epäluottamuksen ilmapiiri. Kun keskustapuolue palasi pitkän oppositiokauden jälkeen hallitusvastuuseen, niin varmasti pelättiin, minkälaista pekkarointia ja rahan syytämistä sieltä kuntiin ja maakuntiin on tulossa, ja sitä piti hillitä. Varmasti, kun sosialidemokraatit Lipposen hallituksen jälkeen tulivat hallitukseen, jossa ei ollut enää mukana kokoomus, pelättiin tällaista sosiaalista ulottuvuutta ehkä liikaa ja haluttiin kahlita siihen suuntaan meno. Ja ehkä siellä nämä Rajamäen rykmentin infrapelotkin olivat jollain tavalla vaikuttamassa.

Elikkä epäluuloa oli varmaan päähallituspuolueiden kesken toisiaan kohtaan, mutta kaikista suurin epäluulo oli tietysti valtiovarainministeriön virkamiehillä, niillä virkamiehillä, jotka itse asiassa ovat jo pitkän aikaa päättäneet, millä tavalla meidän budjettiamme ja sen kehyksiä on rakennettu ja millä tavalla tätä valtiolaivaa ohjataan. Silloin luotiin tämä järjestelmä, johon sisältyy erittäin tiukka menokehys, nimenomaan menokehys tuloista piittaamatta, tuloihin ei kiinnitetä huomiota. Tulopohja voidaan murentaa ylisuurilla veronkevennyksillä, ja mikäli tuloja syntyy valtion omaisuuden myyntituloista, Asuntorahastosta, Suomen Pankista, polttoaineveroista, muista ylimääräisistä verotuloista, joita on kertynyt, ne kaikki laitetaan sitten ainoastaan velan maksuun. Ainoastaan menosäännön puitteissa se 10 prosenttia valtion omaisuuden myyntituloista yli 500 miljoonan osalta voidaan sitten käyttää tutkimus- ja tuotekehitykseen — voidaan — tai infrahankkeisiin.

Tähänhän liittyy vielä tällainen lisäpöytäkirjakin, niin kuin muistatte kahden vuoden takaa, jossa todettiin, että se pitkä lista hallitusohjelman hienoista hankkeista ja tavoitteista oli myöskin sidottu sitten tähän menokattoon, mikä teki sen tyhjäksi, ja silloin paljon arvostelua herättikin se, miksi on kirjoitettu niin hirveän paljon kauniita hankkeita hallitusohjelmaan, kun tällä menokatolla ja menosäännöillä kuitenkin tehdään tyhjäksi niiden eteenpäinvieminen vaalikauden aikana. Tätä nyt sitten on toteutettu. Tietysti tällä veronkevennyslinjalla, kun ei tarvitse välittää tuloista, tulopohjaa voidaan todella murentaa, kun vedetään erittäin tiukkaa menolinjaa koko ajan läpi.

Jos tuloista kannettaisiin huolta ja ylimääräisiä tuloja kipupisteisiin laitettaisiin, kunnissa ei olisi sellainen ahdinko kuin nyt on, eikä olisi infra- ja liikennehankkeissa sellainen ahdinko kuin nyt on, eikä olisi köyhyysongelman kanssa niin suuria vaikeuksia kuin nyt on, eikä olisi ympäristön hoidossa sellaisia ongelmia ja vaikeuksia kuin nyt on, emmekä olisi vaarassa joutua kansainväliseen häpeään myöskään kehitysyhteistyömäärärahojen jälkeenjääneisyyden vuoksi, niistä tavoitteista, jotka on kirjattu. Sen takia minusta on täysin oikeutettua se kritiikki, joka valtiovarainvaliokunnan mietinnössä monella sivulla näkyy. Siellä on kritiikkiä, siellä on tällaisia aika suoraan sanottuja vaatimuksiakin hallituksen suuntaan. Mutta pettynyt tietysti olen, että ainoastaan yhden ison ongelman osalta valiokunnan enemmistö halusi lausumalla edellyttää hallitukselta toisenlaista linjaa.

Kun valiokunnassa oli valtiovarainministeriön korkeimmat virkamiehet, niin on se kumma, että siellä ei kerta kaikkiaan jakeluun mene tämä liikennehankkeiden eriarvoinen kohtelu silloin kun puhutaan elinkaarimallista ja muista normaaleista investointikohteista.

Mutta vaikka meillä on terävämpi ja selkeämpi lausuma siitä, että tämä kehysmenettely pitää nyt tunnustaa tältä osin vääräksi ja se vapautuva 365 miljoonaa, joka nyt rasittaa perusteettomasti liikenneministeriön kehystä, siirretään muualle, esimerkiksi rahoitusmenojen osalta valtiovarainministeriön osioon, ja se pitäisi toteuttaa, jolloin 365 miljoonaa todella tulisi käyttöön, (Puhemies koputtaa) niin täytyy nyt uskoa, että myöskin tämänmuotoinen lausuma johtaa samaan lopputulokseen, kun valiokunta kerta edellyttää, että muutetaan välittömästi kehysmenettelyä tältä osin.

Anteeksi, puhemies, muistin, että aikaa oli 7 minuuttia, ennen kuin koputuksesta päättelin, että taisi ollakin 5 minuuttia.

Tatja Karvonen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Valtioneuvoston selonteosta valtiontalouden kehyksistä seuraaville neljälle vuodelle ei valitettavasti täysin selviä, mikä on Ivalon rajan kohtalo. Ministeri Rajamäki on luvannut antaa oman päätöksensä kesään mennessä.

Rajavartiolaitoksen Ivalossa antama varusmieskoulutus on sissikoulutusta, jonka toteuttaminen edellyttää erityisolosuhteita. Nämä olosuhteet Ivalossa ovat erinomaiset, harjoitusmaastot alkavat heti kasarmialueen ulkopuolelta. Lisäksi Ivalossa oleva varusmieskoulutus edesauttaa Rajavartiolaitoksen henkilöstörekrytointia ja alueen nuorten hakeutumista koulutukseen. Nämä perustelut ovat riittäviä siihen, että Rajamäki tekee päätöksen, että Ivalon rajakomppania säilyy pysyvästi Ivalossa.

Arvoisa puhemies! Valtiovarainministeriö on esittänyt, että opetusministeriön hallinnonalan säästöt ovat ensi vuonna 15 miljoonaa euroa. Nämä säästöt on kohdistettu muun muassa lukiolaisten ja ammattikoululaisten koulumatkatukiin. Todellinen tarve koulumatkatukeen olisi 27 900 000 euroa, mutta kehyksissä siihen on varattu vain 25 miljoonaa euroa. Lappilaisena edustajana tästä ei voi kyllä sanoa muuta kuin että esitys on surkuhupaisa. Opetusministeriö tekee koko ajan töitä sen eteen, että ammatillinen koulutus houkuttelisi enemmän. Onhan kehyksen selontekoon kirjattu, että toisen asteen yhteishakujärjestelmää uudistetaan siten, että se tehostaa koulutukseen hakeutumista.

Vuonna 2003 koulumatkatuen käyttäjistä 64 prosenttia oli ammatillisen oppilaitoksen opiskelijoita. Lapissa ikäluokkien pienenemisen johdosta toisen asteen kouluverkko on nyt jo melko harva. Useat peruskoulun päättävät nuoret joutuvat hakeutumaan toiselle paikkakunnalle, koska omassa kunnassa ei ole jatko-opiskelupaikkaa. Koulumatkatuen tarkoituksena on mahdollistaa pitkien koulumatkojen tukeminen yhdenvertaisesti ja kattavasti paikkakunta- ja oppilaskohtaiset olosuhteet ja liikennepoliittiset olosuhteet huomioon ottaen. Mikäli valtiovarainministeriön esitys jää voimaan, ei lain tarkoitus ja lain henki toteudu Lapissa, vaan asettaa peruskoulun päättävät hyvin eriarvoiseen asemaan.

Näillä perusteilla olisi valtiovarainministeriöltä odottanut hiukan luovempia ratkaisuja siihen, millä tavalla tarvittavat säästöt saadaan opetusministeriön hallinnonalalla kasaan. Lisäksi tässä olisi syytä huomauttaa siitä, että sivistysvaliokunta on 4.6.2004 antanut oman mietintönsä hallituksen esityksestä laiksi lukiokoulutuksen ja ammatillisen koulutuksen opiskelijoiden koulumatkatuesta. Esityksellä muutettiin lukiokoulutuksen ja ammatillisen koulutuksen opiskelijoiden koulumatkatukea, koulumatkatuen myöntämisen edellytyksiä ja koulumatkatuen määrää koskevia säännöksiä siten, että koulumatkatuki nousi 1.8.2004.

Arvoisa puhemies! Lapin kannalta erityisen hyvä asia hallituksen kehyspäätöksessä oli, että maa-, poro- ja kasvihuonetalouden tuotantokustannuksia alennetaan huojentamalla näiden energiakustannuksia 21,5 miljoonalla eurolla. Tämä päätöshän astui voimaan jo 10.3.2005.

Näin lopuksi, arvoisa puhemies, haluaisin sanoa muutaman sanan työllisyydestä. Juuri tänään tulleen tiedon mukaan työttömyysaste on vähentynyt vuodessa prosenttiyksiköllä, mikä tarkoittaa, että työttömien määrä on vuodessa vähentynyt 23 000 henkilöllä. Näin ollen hallituksella ei ole mitään syytä luopua vaalikaudelle asettamastaan työllisyystavoitteesta.

Tulopoliittinen kokonaisratkaisu on vähentänyt talouskehitykseen liittyviä riskejä. Lisäksi laaja ja pitkäaikainen tupo luo positiivisia vaikutuksia työllisyyteen. Kehysriihessä päätettiin, että 150—200 miljoonaa käytetään työnantajan sivukulujen pienentämiseen. Tämän tarkoituksena on saada yrittäjät palkkaamaan uutta henkilökuntaa erityisesti matalapalkka-aloille. Maaliskuun jälkeen keskusteluissa on tullut esille erilaisia vaihtoehtoja. On puhuttu työntekijän iän mukaan porrastetuista huojennuksista työnantajamaksuihin. Suomen Yrittäjät ovat tänään kertoneet, että yrittäjät kannattavat sivukulujen pienentämisen suuntaamista yksinyrittäjille, jotka työllistävät ensimmäisen vieraan työntekijän. Suomen Yrittäjäin kyselyn perusteella voi todeta, että tämä esitys on tutkimisen arvoinen. Suomessa yksinyrittäjiä on 120 000. Jos heistä vaikka joka kolmas palkkaisi työntekijän, olisi työllisyysvaikutus melkoinen, 40 000 uutta työpaikkaa. Suomen Yrittäjien mukaan alustavat laskelmat osoittavat, että se on myös halpa tapa työllistää. Sen vuoksi hallituksen onkin ennakkoluulottomasti tutkittava erilaisia vaihtoehtoja siinä, miten nämä 200 miljoonaa euroa tullaan käyttämään.

Inkeri Kerola /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Valtiontalouden kehyksiä käsittelevä puheeni on rakennettu pelkästään väylärahoitusproblematiikan varaan — siis ei monia asioita, vaan perusteellisesti. Nimenomaan liikenteen sujumisen, kansantalouden kasvun ja elinkeinoelämän kannattavuuden ja kilpailukyvyn kannalta merkitystä on sillä, kuinka kehysbudjetointi kohtelee väylähankkeiden rahoitusta. Rehellisyyden nimissä on todettava, että tätä menetelmää käyttäen ei voi hakea syytä edellisestä hallituksesta ja sen liikennehankkeiden käynnistämisestä, sillä kehysmenettely sorsii jatkumona jokaista tiehanketta käynnistävää hallitusta vuorotellen, samanaikaisesti kun tiepääomaa menetetään koko ajan.

Tästä kierteestä ei selvitä muutoin kuin poliittisesti päätetyllä uudella budjetointimenettelyllä. Lohtuna on se, ettei uutta rahaakaan tarvitse irrottaa, vaan nyt jo voimassa olevista veroista korvamerkitään tietty prosenttiosuus väylästön rakentamiseen, kunnossapitoon ja korjaamiseen. En hyväksy yksistään satunnaisten rahoitustulojen, kuten esimerkiksi valtionyhtiöiden myynti- ja osaketulojen, varaan rakennettua tierahoitusta, kuten monet edustajat ovat ehdottaneet. Valtion on pitkäjänteisesti ja vakaasti pystyttävä huolehtimaan sähkön, tietoliikenteen ja väylästön saatavuudesta ja saavutettavuudesta kansalaisten kesken. Se on perustuslain suoma oikeus jokaiselle. Jos päärahoittajiksi otetaan pääsääntöisesti infrapuolelle yrityksiä tai kuntia, voi sen jälkeen jättää hyvästit Suomen tasapainoiselle kehittämiselle. Logistiikkajärjestelmän toimivuudella voidaan aina muuttaa saavutettavuutta. Meidän on kompensoitava maantieteellistä etäisyyttämme sekä vienti- että sisäisten kuljetusten tehokkuudella.

Liikenne on kasvanut 30 prosenttia samanaikaisesti kun määrärahat liikenneväylien parantamiseksi ovat vähentyneet samaiset 30 prosenttia. Tämä merkitsee sitä, että esimerkiksi omassa tiepiirissäni myönnetyllä noin 1,6 miljoonan euron summalla saadaan tievaloja jokaiseen kuntaan 1 kilometri tai sorateitä päällystetään 10 kilometriä. Kunnossapidon rahoilla hoidetaan näin koko tiepiirin tiehankkeisto.

Samaan hengenvetoon on todettava sekin, että toimiva liikennejärjestelmä on tärkeimpien vetovoimatekijöiden joukossa arvioitaessa yritysten kilpailukykyä. Muistettava on, että koko liikennevirta ulottuu parhaimmillaan metsästä maailmalle eli raskaan liikenteen tarvitsemat reitit eivät ole pelkästään valtateitä, vaan myös yksityisteitä aina vesiväyliin saakka. Kukaan ei voi enää tänä päivänä välttyä siltä, että yhä enemmän raskasta kalustoa liikkuu väylillä, jotka on suunniteltu 20—30 vuoden käyttöä varten, mutta kevyemmälle kalustolle.

Väyläinvestointien tuottoa on mitattu monilla mittareilla. Kansantalouden kasvu, sinänsä merkittävä, on aina investointialueilleen elinvoimaa antava. Liikenneyhteyksien ylläpito ja kehittämisinvestoinnit ovat tuottavia, ja siksi on katsottava yli hallitus- ja budjettikausien. Koska maanteiden arvo on suurin erä valtiomme omaisuustaseessa, luulisi, että tällä olisi oma merkityksensä myös valtiovarainministeriön budjetissa. Annan totaalisen tukeni valtiovarainvaliokunnan kannanotolle liikennerahoituksesta, jota puoltaa sekin, että yksinomaan maanrakennusalalla on uhka hiipua tulevien töiden puutteessa. Miljoonan euron panostus tarjoaa työtä 19 miestyövuotta, yhtä paljon kuin talon rakentaminen. Kun maanrakennusala vaatii oman kalustonsa, voi vain arvailla, mitä vaikutuksia tempoilevalla liikenneväylähankeohjelmalla on. Kohta kotimainen maanrakennusalakin liputtaa naapurimaiden lipuilla.

Maija Perho /kok:

Arvoisa puhemies! Ensin muutama sana työllisyydestä ja köyhyyspaketista. Näitä kahta asiaa voidaan ja on syytä tarkastella yhdessä, siitä syystä ensinnäkin, että tässä määrärahavarauksessa, joka kehysbudjetissa on köyhyyden ja syrjäytymisen vähentämiseksi, on se määräraha, joka on tarkoitettu matalan tuottavuuden alojen tukimalliksi. Sen lisäksi on sitten kysymys siitä, millä lailla työmarkkinatukiuudistus tehdään. Monia vuosia on ollut tiedossa se, että tietyissä tilanteissa työttömän on järjetöntä — varsinkin jos elää kädestä suuhun — ottaa vastaan lyhytaikaista tilapäistä työtä, koska ensinnäkin hän voi menettää kuukaudeksi, jopa puoleksitoista, ansioturvansa, eli kysymys on sovitellun peruspäivärahan epäkohdista. Myöskin on kysymys siitä, että esimerkiksi asumistuki leikkautuu varsin nopeasti.

Kun tätä valmistelutyötä tehdään, niin näitä asioita on ehdottomasti katsottava yhdessä siltä kannalta, että työn vastaanottaminen on järkevää, tarkoituksenmukaista, että se hyödyttää sitä ihmistä, joka onnistuu työtä saamaan. Silloin on katsottava toimeentulotukijärjestelmää, on katsottava asumistukijärjestelmää. Esimerkiksi Irlannissa on käytäntö, että kun saa työtä, niin siinä on tietty suoja-aika, ennen kuin sosiaaliturva leikkaantuu. Minusta tämänkaltaiset ratkaisut olisivat yksilön kannalta, inhimilliseltä kannalta, työllisyyden kannalta mitä suotavimpia.

Samassa yhteydessä on syytä pohtia myös paljon täällä keskusteltua toimenpidettä elikkä äitiyslomista, vanhemmuudesta, aiheutuvien kustannusten jakamista tasaisemmin työnantajien kesken, ja tällä puolestaan olisi vaikutusta juuri niillä palvelualoilla, joilla toimii paljon naisia ja joilla on ilman muuta työllisyyspotentiaalia. Tähän tarkasteluun on syytä ottaa myös kotitalousvähennyksen kehittäminen ja laajentaminen, sen ylärajan nostaminen ja esimerkiksi ajatus siitä, että vanhemmat voisivat — esimerkiksi minä voisin — maksaa jälkeläisilleen kotiapua tilanteessa, jossa on suuret opintovelat, suuret asuntovelat, ollaan nuorten ihmisten arjen ja työn oravanpyörässä. Toivon, että todellakin syntyy jotakin muuta, syntyisi takki tai ainakin liivit eikä sitä iänikuista tuluskukkaroa, joka monista hallituksen pyrkimyksistä valitettavasti on jäänyt käteen.

Täällä ed. Karvonen arvosteli valtiovarainministeriön suhtautumista koulutukseen ja koulutuksen tarpeisiin. Hän ei ole enää paikalla, mutta katson aiheelliseksi kuitenkin huomauttaa, että kyllä ne päätökset, jotka koskevat esimerkiksi opetuksen ja koulutuksen rahoitusta, ovat hallituksen päätöksiä eivätkä valtiovarainministeriön päätöksiä eli niistä kantaa vastuun koko hallitus. Toivottavasti hallitus ymmärtää sen, että jos ei panosteta laadukkaaseen perusopetukseen, niin se heijastuu kyllä myöhemmässä vaiheessa, ja osa Suomen menestystarinaa on panostaminen osaamiseen, mistä Pisa-tutkimus antaa hyvät arvosanat, ja se on johtanut siihen, että me olemme sellaisessakin tilanteessa kuin olemme. Tätä vahvuutta ei pidä hukata, ja se vaara pyörii, mikäli niitä määrärahoja, joita vapautuu ikäluokkien pienenemisen kautta, ei käytetä opetuksen laadun parantamiseen. Tämä on ehdottoman välttämätöntä.

Lyhyesti vielä kehitysyhteistyömäärärahoista: Mielestäni se, että valtiovarainvaliokunta on reagoinut asiaan silläkin tavalla kuin on, on osoitus osallisuudesta ja kansalaistoiminnan tehokkuudesta, mutta siitä enemmän huomenna.

Ahti Vielma /kok:

Arvoisa herra puhemies! Valtiovarainvaliokunnan mietinnössä valtiontalouden kehyksistä vuosille 2006—2009 todetaan aivan siinä alussa, että taloudellinen kehitys on ollut viime aikoina aiemmin arvioitua nopeampaa. Toiseksi virkkeeksi olisin kirjoittanut, että miksi tuosta hyvästä kehityksestä huolimatta hallitus jatkaa saamattoman harmaata toimintaansa, vaikka maassa on vieläkin yli 300 000 työtöntä. Hallitus ei ole osannut käyttää positiivista kehitystä hyväksi, vaan on jahkailullaan tuhlannut todellisen etsikkoaikansa. Nyt jälkikäteen valtiovarainvaliokunta ottaa jämäkästi kantaa moniin sellaisiin asioihin, joita me esimerkiksi kokoomuksessa olemme korostaneet koko ajan. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Toivottavasti hallituspuolueet seisovat nyt jatkossa sanojensa takana. Sitähän me olemme täällä tänä päivänä keskustelussa peräänkuuluttaneet.

Arvoisa puhemies! Tämän hallituksen eräs pahimmista puutteista on nimittäin ollut se, että se puhuu yhtä ja toimii toisin. Se puhuu täällä toisella tavalla kuin tuolla maalla, ja kuva hallituksesta ulospäin on erittäin sekava. Hallituksen pääpuolueitten, sosialidemokraattien ja keskustan, jännitteet ovat johtaneet siihen, että moni maallemme tärkeä päätös on jäänyt tekemättä. Työttömyys pysyy edelleen korkeana, uusia työpaikkoja syntyy aivan liian hitaasti, kunnilta viedään mahdollisuudet tarjota peruspalveluja, ne velkaantuvat, ja on suuri joukko kuntia, jotka eivät tule selviytymään keskeisistä velvollisuuksistaan, mikäli tämä linja maassamme jatkuu.

Valtiovarainvaliokunta toteaa mietinnössään, että hallitus on kiinnittämässä erityistä huomiota kaikkein vähävaraisimpien ihmisten aseman parantamiseen. Eduskunta nimenomaisesti edellytti kuluvan vuoden talousarvion käsittelyn yhteydessä, "että hallitus arvioi ohjelmansa ja tekeillä olevien selvitysten perusteella tarpeen kaikkein vähävaraisimpien kansalaisten elämäntilanteen helpottamiseen ja tekee tarvittavat toimenpide-ehdotukset". Näitä ehdotuksia hallitus ei ole kuitenkaan tehnyt, vaan päinvastoin on estänyt monet erinomaiset aloitteet, joita muun muassa kokoomus on täällä viime ja tänä vuonna tehnyt. Eläkeläiset ja veteraanit on punamultahallituksen voimin petetty pahemman kerran ja perusteellisesti, suorastaan häpeällisesti. Pidän ala-arvoisena kaksinaismoraalina sitä, että puheet eroavat teoista yhtä paljon kuin yö päivästä. Olen itse istunut enemmän ja vähemmän paneeleissa, joissa olen kuunnellut keskustapuolueen edustajien puheita siitä, kuinka nämä asiat korjataan, mutta kun tulee totuuden hetki, niin sanojen takana ei seistä.

Arvoisa puhemies! Valtiovarainvaliokunnan mietinnössä on mielestäni käsitelty hyvin tieverkoston tilaa ja sen parantamiseen tarvittavia toimenpiteitä. Siinä todetaan muun muassa, että liikenne- ja viestintäministeriön menokehys on ollut jo vaalikauden alusta lukien selvästi alimitoitettu väyläverkon kehittämistarpeisiin nähden. Oli mielenkiintoista havaita, että ministeri Kalliomäki tulkitsi tämänkin lausuman omille ehdotuksilleen myönteiseksi. Miksi vasta nyt sanotaan totuus, kun vaalikaudesta on puolet kulunut? Meille kokoomuksessa tilanne on ollut selvä koko ajan. Pidän todella vastuuttomana politikointina sitä, että tie- ja rataverkon rakentamiseen ja korjaamiseen annetaan varoja vasta sitten, kun suuria, jopa ihmishenkiä vaatineita, onnettomuuksia on jo tapahtunut. Viittaan tässä yhteydessä Nelostien kuntoon välillä Lusi—Vaajakoski. Tämä oli ainut väylä muuten, johon keskustelussa minun arvostamani ministeri Luhtanen ei antanut vastausta. Rataosa Jämsä—Jyväskylä—Pieksämäki tulee myös olemaan erittäin vaarallinen ja vaatimaan uhrinsa, ellei pian korjaustoimenpiteitä saada aikaan.

Arvoisa puhemies! Kannatan ed. Nurmen tekemiä ehdotuksia. Kokoomuksen vastalauseessa on oleellisia kannanottoja, joihin vastuunsa kantavan hallituksen luulisi myöskin paneutuvan.

Arto Seppälä /sd:

Arvoisa puhemies! Ed. Vielma tuntuu olevan eläkeläisten tukihenkilö selvästi tässä joukossa nyt, joka täällä tänä iltana ... (Ed. Vielma: He ovat suuri joukko äänestäjäkunnassani!) — Selvä, ymmärretään.

Arvoisa puhemies! Kehykset ovat kauttaaltaan turhan niukat, mutta liikennebudjetin osalta ne ovat mahdottomat. Liikenne- ja viestintäministeriön menokehys on ollut jo vaalikauden alusta lähtien selvästi alimitoitettu väyläverkoston kehittämistarpeisiin nähden. Niukasta määrärahakehyksestä johtuen kunnossapito- ja kehittämissuunnittelu on ollut varsin lyhytjänteistä. Pitkäjänteisempään liikenneväyläpolitiikkaan on vaadittu useaan otteeseen lisäresursseja, mutta hallitus ei ole kuitenkaan päättänyt sitoutua näihin vaatimuksiin. Liikenneinfran kehittämistä pohtineen ministerityöryhmän ehdotus oli selkeä edistysaskel tähän suuntaan, mutta hallitus ei sitoutunut investointisuunnitelmaan sisältyneen rahoitussuunnitelman toteuttamiseen.

Käsitellessään vuosien 2005—2008 menokehyksiä eduskunta edellytti, että hallitus laatii väyläinvestointiohjelman toteuttamisen mahdollistavan rahoitussuunnitelman. Hyväksyessään kuluvan vuoden talousarvion eduskunta edellytti myös, että hallitus ottaa kehyspäätöksen yhteydessä huomioon liikenneväylätyöryhmän esitykset. Menokehyksiin ei ole kuitenkaan tehty selviä muutoksia esitysten toteuttamiseksi. Kaikki rahoitusvaihtoehdot tulee myös ottaa esille investoinneissa. Valtiovarainvaliokunta on esittänyt niin sanotun elinkaarimallin, joka on erinomainen avaus.

Tiehallinnon arvioiden mukaan pääteiden kunnostamiseen tulisi osoittaa vuoteen 2025 mennessä noin 320 miljoonaa euroa vuodessa. Erotusta kehyksissä oleviin lukuihin tulisi alkaa kuroa umpeen välittömästi. Myös kilpailukyvyn kannalta tärkeään liikenneinfraan tulee panostaa pitkien välimatkojen maassamme.

Liikenne lisääntyy Suomen pääteillä tasaisesti, niin yksityisautoilu kuin rekkaliikennekin. Nykyisten rahoituskehysten antamissa rahoitustason puitteissa liikenneinfran ja liikenteen palveluiden tason tehostaminen ei tule olemaan mahdollista. Pääosin tie- ja radanpitoon kohdistuvat 11 miljoonan euron säästöt eivät ole perusteltuja kiskojen katkeillessa ja liikenneturvallisuuden heiketessä.

Arvoisa puhemies! Kehyksissä työllisyysasteen oletetaan olevan vuonna 2006 lähes 68 prosenttia ja työttömyysasteen 8 prosenttia. Arvio voi osoittautua turhan hyväksi. Työvoiman ikääntymisen vuoksi jo työllisyysasteen pitäminen paikallaan vaatii erityistoimenpiteitä. Useaan otteeseen eri yhteyksissä on työttömyyden todettu olevan luonteeltaan rakenteellista. Sen vähentäminen edellyttää voimakkaita, erityisesti sen tarpeet täyttäviä toimenpiteitä ja talouselämän kaikkien osapuolten tukea työllisyystavoitteen saavuttamiseksi.

Asetetusta työllisyystavoitteesta ei kuitenkaan tule luopua. Tavoitteen saavuttaminen edellyttää kuitenkin myös erityisesti nuorten syrjäytymisen ennaltaehkäisemistä. Kehyksissä mainittujen vaihtoehtoisten toimintatapojen selvittäminen yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen ulkopuolelle jäävien nuorten riittävän koulutuksen turvaamiseksi on kannatettava toimenpide. Erityisesti tulisi huomioida työpajatoiminta, jota ollaan juuri vakinaistamassa, jotta se voisi täyttää paremmin tehtävänsä nuorten syrjäytymisen ehkäisijänä.

Kehyksissä valtion henkilöstön määrää aiotaan leikata vuoteen 2011 mennessä jopa 25 000 hengellä. Kyseistä leikkausta voidaan perustellusti pitää ylimitoitettuna. Henkilöstösäästöjen kautta töiden uudelleenjärjestelyt lisääntyvät, henkilöstön työkuormitus kasvaa ja eläköityminen kiihtyy. Edellisten lisäksi nuorten työllisyysmahdollisuudet heikkenevät merkittävästi.

Arvoisa puhemies! Useiden kuntatalouksien ollessa vaikeassa taloudellisessa tilanteessa voidaan kehyksissä olevaa arviota kuntataloudesta pitää turhan hyvänä. Kehyskaudella kuntien menojen hillintää vaikeuttaa muun muassa hoitotakuu, joka voi johtaa monissa kunnissa terveysmenojen merkittävään kasvuun alkuvaiheessa.

Kehyspäätöksessä mainitaan toisen kerran peruspalveluohjelma. On rohkaisevaa, että hallitus on päättänyt ryhtyä konkreettisiin tekoihin kuntatalouden ahdingon helpottamiseksi kasvattamalla peruspalvelubudjettiin kuuluvia valtionapuja yli 600 miljoonalla eurolla. Lisäksi positiivista peruspalveluohjelmassa on erityisesti Pääkaupunkiseudun ja suurempien kaupunkien vaikutusalueiden ulkopuolella olevien kuntien taloudelliseen tilanteeseen vaikuttavien tekijöiden — nuorten ikäluokkien osuuden vähenemisen, ikääntyvien ikäluokkien kasvun, kilpailukyvyn osaavasta työvoimasta ja muuttoliikkeen — huomioiminen. Jos valtiontaloudessa tapahtuu myönteistä muutosta, on siitä syytä vapauttaa varoja kipukohtien poistamiseksi.

Klaus  Hellberg  /sd:

Arvoisa puhemies! Eduskunnan hyväksymät valtiontalouden menokehykset ovat vahvistaneet ja vahvistavat nytkin talouspolitiikan uskottavuutta ja vakautta. Kun meille nyt on esitelty vuosien 2006—2009 menokehykset, kuitenkin on pakko esittää eräitä kysymyksiä ja keskustella myös kehitystarpeista.

Nythän näiden menokehyksien käsittelyssä ei voida ottaa kantaa valtion tulonäkymiin. Kehysten liitteissä esitetään toki verotuottoarvioita, mutta kehysten olemus on menopainotteinen. Kuten valtiovarainvaliokunnan mietinnössä todetaan, jäi kehykseen kuuluvia määrärahoja viime vuonna käyttämättä noin 450 miljoonaa euroa. Näille rahoille olisi varmaan ollut järkeviä ja hyvin perusteltavissa olevia käyttökohteita. Siksi valtiovarainvaliokunnan kehysmietinnössä muistutetaan, että eduskunta on sitoutunut vuosittaisten selontekojen yhteydessä kehysten mukaiseen, ei niiden alapuolella olevaan, määrärahatasoon. Ellei erityisiä perusteita ole, neljäksi vuodeksi päätettyä, kehysten puitteissa vuosittain kertyvää pysyvää säästöä tulisi kyetä käyttämään kyseessä olevan budjettivuoden lisäksi myös kehyskauden muina vuosina. Jotta näin voisi olla, seurannan täytyisi olla ajantasaisempaa ja reaaliaikaista, joten toivomme, että hallitus tehostaa talousarvion toteutumisen seurantaa.

Eduskunta on useaan kertaan vaatinut lisäresursseja sekä pitkäjänteisempää liikenneväyläpolitiikkaa. Pitkäjänteisen suunnittelun ja rahoituksen puuttuessa tilanne on tällä hetkellä se, että vuonna 2006 ei voida aloittaa yhtään uutta kehittämishanketta. Ne hankkeet, joiden aloittamisesta on jo päätetty, alkavat vaalikauteen nähden loppupainotteisesti.

Eräs merkittävä epäkohta on myös se, että liikennehankkeet ovat eriarvoisessa asemassa keskenään riippuen niiden budjetointitavasta. Yksi esimerkki on tämä E18 Lohja—Muurla -elinkaarihankkeen valtuus, joka on 700 miljoonaa, mistä rakentamiskustannuksiksi arvioidaan 330 miljoonaa euroa ja rahoitus- ja ylläpitokustannuksiksi 365 miljoonaa euroa. Eli kun tämä valtio alkaa maksaa palvelumaksuja vuonna 2008 ja sitä ennen hankkeen projektien hoitoon liittyviä kustannuksia on vain noin kuusi miljoonaa euroa, niin hanke vie kuitenkin kehyksistä ja kuluvan vaalikauden investoinneista suurimman osan, vaikka siitä aiheutuvat kustannusvaikutukset ajoittuvat vasta seuraaviin vaalikausiin. Mikäli tämä E18-hanke rahoitettaisiin niin sanottuna perinteisenä mallina, liikenne- ja viestintäministeriön nykyisestä menokehyksestä voitaisiin suunnata 360 miljoonaa euroa muihin hankkeisiin. Eli tässä kyllä on korjaamisen varaa siinä, miten näitä hankkeita ja rahoitustapoja, joilla hankkeet viedään eteenpäin, käsitellään kehyksissä, ja sen takia tästä valtiovarainvaliokunta onkin lausumaehdotuksen jättänyt.

Arvoisa puhemies! Olisin vielä puuttunut näkymiin valtion henkilöstön poistuman kohdalla. Tässähän määrätään nyt siitä, että valtion henkilöstön poistuman johdosta vapautuvista työpaikoista täytetään vain puolet. Tämä on kyllä varsin ongelmallinen kysymys, jos lähes 20 000 työpaikkaa nyt sitten häviää. Minä ymmärrän, että tässä on kyse, mikä on tietysti tärkeää, kustannussäästöistä. Tämä on tietysti aivan selvä, että julkisen talouden ja valtionhallinnon tuottavuuden parantaminen on sinänsä tarpeellista, mutta kyllä tässä täytyy nyt hyvin tarkkaan ottaa huomioon, että se perustuu suunnitelmalliseen henkilöstöpolitiikkaan, jossa täytyy myös olla ehdottomasti lähtökohtana virastojen kyky suoriutua myös jatkossa tehtävistään. Vain sillä tavalla valtionhallinto pystyy kilpailemaan työvoimasta ja parantamaan myöskin palvelukykyään.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Valtiontalouden kehykset vuosille 2006—2009 jatkavat hallituksen linjaa, joka pala palalta, valitettavasti näin pitää sanoa, murtaa hyvinvointivaltion perustuksia — siitä huolimatta, että pohjoiseurooppalainen hyvinvointivaltio toimii huomattavasti paremmin kuin uusliberaaliset yhteiskunnat, joissa rikollisuus ja köyhyys ovat isoja ongelmia ja joissa kunnollisia palveluita saavat ainoastaan ne, joilla on varaa niistä maksaa.

Suomalaiset palvelut ovat olleet maailman huippua. Koululaitos on todettu monissa tutkimuksissa maailman parhaaksi. Terveydenhuolto on maailman tehokkaimpien joukossa, ja tästä kaikesta huolimatta kilpailukykymmekin on kansainvälisissä mittauksissa maailman kärkeä. Miksi siis hallitus jatkaa kuntatalouden alasajamista ja siten palveluitten ja hyvinvointivaltion alasajoa? Tällaisilla kehyksillä suunta tulee olemaan vain alaspäin.

Samaan aikaan kun meillä on satojatuhansia työttömiä, hallitus vähentää reilusti julkisen sektorin työpaikkoja, vaikka jo nyt liian moni tekee liian paljon ja seuraukset ovat näkyvillä: loppuunpalamisia ja muita työperäisiä sairauksia. Jos kuntatalous voisi, se kyllä työllistäisi, ja ihmisten elämänlaatu paranisi parantuneitten palveluitten myötä. Kunnat voisivat myös suunnitella tulevaisuutta pitemmälle ja näin käyttää rahaa tärkeään ennalta ehkäisevään työhön sen sijaan, että nyt maksetaan paljon kalliimpia kuluja laitoshoidossa, jotka olisi voitu välttää puuttumalla ongelmiin ajoissa. Näin on tilanne kouluissa, nuorisotyössä ja vanhustenhuollossa.

Täällä edustajat Virtanen ja Rossi olivat lähdössä Kuopioon leikkaamaan siellä kunnallisia etuja, ja varsinkin ed. Rossi kertoi, että kuntatalous voi hyvin. Voin myös sanoa, että myös kotikaupungissani Jyväskylässä leikataan etuja ja säästölistat ovat meneillään: kouluja lopetetaan, luokkakokoja kasvatetaan, ja on puhuttu sivukirjastojen lopettamisista. Eli koulut ja kuntatalous eivät voi hyvin, varsinkaan näissä kasvukeskuksissa, mikä on Jyväskyläkin — viime vuonna yli tuhat henkeä muutti sinne. Siellä on myös oppilaita kouluihin, niin että ei se ole oppilaitten puutetta.

Arvoisa puhemies! Sen lisäksi, että koko hallituksen peruslinjaus on väärä, on kehyksissä myös muutamia yksittäisiä kohtia, joissa hallitus toimii hyvin vastuuttomasti. Yksi ehkä huomattava epäkohta on aravarahojen kuppaus. Hyvinvointiyhteiskunnan rakentamisen vuosina rakennettiin myös kohtuuhintaisia asuntoja ihmisille, ja sitä varten luotiin Ara-järjestelmä. Ara-rahastoon maksetut rahat tulisi käyttää jatkossakin vuokra-asuntotuotantoon ja kohtuuhintaisen asumisen tukemiseen. Nyt hallitus häpeilemättä varastaa Ara-rahaston rahat käytettäväksi budjetin yleiskatteeksi, tämä siitäkin huolimatta, että asuminen kasvukeskuksissa on jo nyt sietämättömän kallista ja pienipalkkaisille ihmisille jää entistä vähemmän käteen.

Myönteisenä pidän sitä, että täällä sosialidemokraattinen ryhmä ilmoitti, että he ovat tehneet ryhmäpäätöksen, että 7 prosentin omavastuu poistetaan asumistuen saajilta. Vasemmistoliitto on jo pari vuotta sitten tehnyt samanlaisen ryhmäpäätöksen. Tässä on yhteistyön paikka, että saadaan poistettua tämä epäkohta.

Hallitus pelaa uhkarohkeaa peliä, kun jättää tarpeelliset tie- ja rautatieinvestoinnit tekemättä. Meillä Keski-Suomessa olleen erittäin pahan Konginkankaan tieliikenneonnettomuuden jälkeen puhuttiin vaarallisten teitten perusparannuksista, mutta ne on nyt jätetty tekemättä. Useat poliitikot lupasivat Nelostiellekin rahaa, ettei tällaisia onnettomuuksia pääsisi syntymään, mutta niitä ei ole näkynyt. Rautateillä on ollut useita läheltä piti -tilanteita, mutta sinnekään ei hallitus anna tarvittavaa määrärahaa. Kuka ottaa vastuun, jos suuronnettomuus tapahtuu Suomen rautateillä? Tähän asti on oltu onnekkaita, sellaisilta on vältytty. Rautateitten rappeutuminen kiihtyy, ja kohta ollaan tilanteessa, jossa jopa kannattavia rataosuuksia joudutaan lakkauttamaan. Se taas johtaa siihen, että teitten kuormitus lisääntyy ja tieverkko on pakko kunnostaa entistä isommalla rahalla.

Arvoisa puhemies! Hallituksen tulee vihdoin muuttaa puheet köyhyyspaketista teoiksi. Siinä työttömyyskorvauksiin, opintorahaan ja eläkkeisiin tulee tehdä kunnolliset korotukset. Siinä ei piisaa se, että luvataan 8 senttiä työttömälle päivässä ja 7 euroa eläkeläiselle kuukaudessa. Toimeentulotuen asumismenojen omavastuu tulee poistaa. Lapsilisistä tulee tehdä toimeentulotuen (Puhemies koputtaa) etuoikeutettu tulo ensimmäisen lapsen osalta. Näitten köyhyyden vastaisten toimien lisäksi hallituksen tulee ripeästi korjata kuntataloutta ja liikenneverkkoja, ennen kuin on liian myöhäistä.

Saara  Karhu  /sd:

Arvoisa puhemies! Pääsääntöisesti olen tyytyväinen valtiovarainvaliokunnan mietintöön. On erinomaisen tärkeää panostaa työllisyyden hoitoon, ja tärkeää on myös se, että vähävaraisten tilannetta ryhdytään pikaisesti kohentamaan, ja tästä päätöksestä ei todellakaan saa tinkiä.

Keskityn kuitenkin perusteellisemmin vain oman valiokuntani sektorin, liikenneministeriön, osuuteen, josta jo esimerkiksi ryhmäpuheenvuorossamme on todettu, että sillä alueella on keskeinen ongelma ja että alue on lähtökohtaisesti alibudjetoitu. Lisää rahaa sektorille tarvitaan — se on kuultu jo monessa puheenvuorossa — ja sitä vaatii jo liikenneturvallisuus, liikenteen sujuminen ja se, että voidaan taata se, että kansallisomaisuutemme arvo ei putoaisi. Jo nyt on ongelmia, joista ei pelkällä nopeusrajoitusten laskemisella selvitä. Viittaan tässä vaikkapa ihan tiestön kunnon heikentymiseen, mutta myös vaikkapa siltojen ja rataverkoston korjauksiin.

Samalla haluan kiittää valiokuntaa ponnesta, jossa vaaditaan perinteisen ja niin sanotun elinkaarimallin tuomista budjettiteknisesti samalle viivalle. Tähän asiaan kiinnitti huomiota myös liikenne- ja viestintävaliokunta. Vertailukelpoisella budjetoinnilla saataisiin myös vaihtoehtoiset rahoitusmallit vertailukelpoisemmiksi. Rahaa löytyisi tällä ajattelulla, jossa kummassakin rahoitustavassa vain rakennuskustannukset olisivat selkeästi rinnakkain, kehykseen 365 miljoonaa euroa, ja se raha todella pitäisi sinne kehykseen saada. Näin linjasimme mekin toisessa valiokunnassa.

Iso yksittäinen kysymys on Tampereen läntisen ohikulkutien kakkosvaiheen puuttuminen isojen investointien listalta. Liikenneministeri Leena Luhtanen totesi hetki sitten vastauspuheenvuorossaan, että Tampereen läntinen ohikulkutie valmistuu vuoden 2006 loppupuolella. Tässä on kysymys ykkösvaiheesta, ja niin kuin eräs kollega täällä salissa on sanonut, kun Tampereen läntisen ohikulkutien ykkösvaihe valmistuu, se on käytännössä sama tilanne kuin Vuosaaren tunneli rakennettaisiin mutta jätettäisiin päät avaamatta. Eli meillä on toki tienpätkä siellä, mutta sen hyöty ei ole todellakaan se, mikä siitä pitäisi olla, jos ei tietä rakenneta valmiiksi.

Isona kysymysmerkkinä olen tehnyt asiasta yhdessä ison joukon kanssa pirkanmaalaisia kansanedustajia kirjallisen kysymyksen. Kun näitä hyödyllisiä rakennushankkeita peilataan niin kutsuttujen hyöty—kustannus-lukujen valossa ja usein sitten katsotaan, onko järkeä rakentaa vai ei, ja niitä huonompien hyöty—kustannus-lukujen hankkeita siirretään jonon hännille, niin Tampereen läntisen kehätien hyöty—kustannus-luku on tähän asti ollut 2,9, joissain tiedoissa 3:n luokkaa. Nyt sitten toista viikkoa takaperin perjantaina tuli uudet tiedot, ja niissä puhutaan 4,55:n hyöty—kustannus-luvusta. Meillä pirkanmaalaisilla on ollut koko ajan tieto Hämeen tiepiiristä, että puhutaan jopa yli 5:n hyöty—kustannus-luvusta. Tässä on oikeastaan turha nyt selittää sitä, että toisessa kohtaa on kyse kakkosvaiheesta ja toisessa kohtaa koko hankkeesta, koska koko hankkeellekin on olemassa eri luku, joka on päälle 3:n. Mutta todellakin näissä uusissa tiedoissa tämän kakkosvaiheen hyöty—kustannus-luku on 4,55, mikä tekee siitä tämän valtakunnan toiseksi merkittävimmän tiehankkeen, jaetulla kakkossijalla kaikkien hankkeiden joukossa, mutta se ei ole ministerityöryhmän hankekorissa lainkaan. Tästä on sitten paitsi meille pirkanmaalaisille myös Pohjanmaan ihmisille ihan selkeitä ongelmia, ja myös elinkeinoelämän näkökulmasta tilanne on aika hankala.

Me liikenne- ja viestintävaliokunnassa otimme tähän ongelmatiikkaan jonkin verran kantaa, mutta täytyy semmoisella tietyllä hämmennyksellä todeta, että ei mikään asia tässä eduskunnassa kuuden vuoden aikana ole herättänyt sellaista älämölöä kuin tämän Tampereen läntisen ohikulkutien maininta ihan nimenä valiokunnan lausunnossa. Jotenkin, jos leikkimielisesti sanotaan, tuntuu, että se ihan varteenotettavissa ihmisissä herättää henkiin sisäisen lapsen, kun tämä asia otetaan esiin. Nyt vain se, että täällä ei tällä hetkellä kuulu erilaisia huutoja, johtuu siitä, että väkeä on hyvin vähän salissa. Muuten, kun tämän maagisen sanakolmikon sanoo, silloin alkaa yleensä jonkinlainen meteli. En ymmärrä, mistä se johtuu, sillä kysymys on erittäin merkittävästä hankkeesta.

Otimme todella liikenne- ja viestintävaliokunnan mietinnössä ihan yleisellä tasolla näiden hyöty—kustannus-lukujen erilaisuuteen kantaa ja totesimme, että siinä on ongelma. Aika näyttää nyt sitten, mikä tulee vastaukseksi tässä asiassa.

Ihan tähän loppuun haluaisin todeta — niin kuin jo aiemmin debatissa tästä kysyin — että tämä tie maksaa myös silloin, jos sitä ei tehdä. Kun tätä hanketta viivästytetään, on laskettu, että kolmen vuoden seisottaminen, tien jättäminen keskeneräiseksi, maksaa täsmälleen saman kuin se, että se rakennettaisiin valmiiksi. Tässä täytyy nyt kysyä sitten, onko tämä järkevää taloudenpitoa.

Sari  Sarkomaa  /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kyllä tässä kehysten palautekeskustelussa on tullut hyvin selväksi se tosiasia, että Vanhasen punamultahallitus on nopeasti tuhlannut edellisen hallituksen perinnön.

Edellisen hallituksen aikana, kun kokoomus oli hallituksessa, valtionvelkaa lyhennettiin, työllisyys koheni ja kuntatalous koheni pikkuhiljaa, painopiste oli peruspalveluissa, mutta nyt on käynyt aivan päinvastoin. Työllisyystoimet polkevat lähestulkoon paikallaan, kuntatalous kiristyy, ja peruspalvelut ovat todella vakavassa vaarassa. Täyskäännös on tapahtunut mutta aivan eri tavalla kuin punamulta on luvannut. Ikävä esimerkki on hallituksen kehysriihessä tekemä päätös leikata Kansalliseen terveyshankkeeseen tarkoitettuja voimavaroja kymmenillä miljoonilla euroilla. Hallituksen päätös vaarantaa hyvin vakavasti hoitotakuun, ja tämä leikkauslista on osoitus siitä, että hallitus on epäonnistunut keskeisessä tavoitteessaan, 100 000 työpaikan tahdissa etenemisessä. Tämä on hyvin ikävä, hyvin vakava asia.

Valtiovarainvaliokunnan asiantuntijakuulemisissa nämä vakavat epäkohdat tulivat hyvin kipeästi esille. Mietinnön leipätekstiin ne on kyllä kirjattu, mutta ikävä kyllä rohkeutta valtiovarainvaliokunnan enemmistöllä ei ollut tehdä oikeita johtopäätöksiä siitä hyvästä analyysistä, joka on tekstissä. Kokoomuksen eduskuntaryhmä on vastalauseessaan nämä asiat tiivistänyt, ja ne saivat tukea täällä yksittäisiltä kansanedustajilta hallituksen puolelta, jotka esittivät toiveita hallitukselle, että nämä tärkeät asiat otettaisiin huomioon.

Erityisen huolestuttavaa ovat suurten kaupunkien heikentyneet mahdollisuudet turvata palvelut. Hallituksen teot ovat täysin ristiriidassa ennen vaaleja Pääkaupunkiseudulle annettujen lupausten kanssa. Yhteisöveron palautuksen sijaan hallitus edelleen hellii ajatusta viedä koko yhteisöveron tuotto kunnilta valtiolle, ainakin jos on valtiovarainministerin puheita uskominen. Näistä kaupunkien kurittamistoimista olisi ehdottomasti luovuttava. Me emme Helsingissä niiden rankkojen yhteistöveropuhallusten jälkeen tehneet rankkoja tasapainottamistoimia sen vuoksi, että taas kerran meidän säästötoimiemme, tasapainottamistoimiemme, tuloksena syntynyt liikkumavara siirrettäisiin muualle; nuo sopeuttamistoimenpiteet tehtiin sen takia, että voisimme entistä paremmin turvata helsinkiläisten palvelut ja elinolosuhteet.

Esitän vakavan toiveen, ettei kuntatalouden tasapainottamista tehdä kaupunkilaisten kukkarosta. Annan arvon, että täällä on liikenneministeri paikalla kuuntelemassa näitä puheita. Hän uusimaalaisena varmasti vie tämän viestin hallitukselle. Mielestäni eduskunnan ja hallituksen olisi aika ymmärtää, että kansakunnan etu ei ole Helsingin ja Pääkaupunkiseudun kurittaminen. Toivoisin, että punamultahallitus loisi vahvempaa visiota kaupunkipolitiikkaan. Muualla Euroopassa panostetaan metropoleihin, ja meillä on ollut vähän päinvastainen suunta, metropolialueita, Pääkaupunkiseutua, on kurjistettu. Jos me oikeasti haluamme, että Suomen talous lähtee nousuun ja työllisyys kohenee, niin kyllä talouden kasvun veturin hyvinvoinnista eli Helsingin ja helsinkiläisten, koko Pääkaupunkiseudun, hyvinvoinnista on huolehdittava.

Mielestäni hallitus on hieman huolestuttavasti vieraantunut kaupunkilaisten arjesta, ja yksi konkreettinen esimerkki on kaavailut nostaa kiinteistöveron ylä- ja alarajoja. Se olisi erittäin tuhoisaa, erityisesti Pääkaupunkiseudulla, missä asumiskustannukset ovat erittäin korkeat. Se automaattisesti nostaisi asumiskustannuksia eläkeläisiltä, työttömiltä, tuloihin katsomatta. Tavalliset keskituloiset perheet muuttavat nyt jo sankoin joukoin pois Helsingistä Nurmijärvelle ja muuallekin. Mielestäni on aika järkyttävä visio Pääkaupunkiseudusta, kotikaupungistani, jos siellä ei tavallisella palkansaajalla ole varaa asua. Tämä uhkakuva konkretisoituu siinä, jos kiinteistöveroa lähdetään nostamaan tai on muita toimenpiteitä, jotka nostavat asumisen kustannuksia suurissa kaupungeissa. Toivon, että nämä toimenpiteet peruttaisiin ja kiinteistöveron alarajan nostoa, joka johtaa yli sadassa kunnassa veron pakkonostoon, ei toteutettaisi eli ei laitettaisi kuntataloutta kuntoon kaupunkilaisten ja tavallisten keskituloisten kukkarosta.

Arvoisa puhemies! Karu totuus on, että kuntatalous on todellakin toistamiseen alijäämäinen ja kuntatalouden arvioidaan pysyvän myös lähivuosina kokonaisuudessaan alijäämäisenä ja kuntien nettovelan melkein kaksinkertaistuvan vuoteen 2009 mennessä. Tilanne on hyvin hälyttävä. Samaan aikaan edelleen hallitus on sysäämässä kunnille uusia tehtäviä ilman riittävää rahoitusta. Esimerkki mielestäni tästä vastuun pakoilusta on työmarkkinatuen ja pitkäaikaistyöttömien toimeentulon siirtäminen kuntien kontolle. Helsingissä on hyvin paljon pitkäaikaistyöttömiä, suurissa kaupungeissa on erittäin paljon pitkäaikaistyöttömiä, ja nämä kompensaatiot ovat tulossa — kiitos siitä, että suuret kaupungit ja täällä esimerkiksi Uudenmaan kansanedustajat nostivat mekkalan siitä ensimmäisestä esityksestä, (Puhemies koputtaa) missä oli tarkoitus siirtää vastuu kunnille ilman riittävää kompensaatiota.

Toivon todellakin, että hallitukseen tulee viesti siitä, arvoisa herra puhemies, että kuntataloutta ei laiteta kuntoon sillä tavalla, että nostetaan veroja ja otetaan ne keskituloisten kukkarosta, vaan yritetään löytää aitoja toimenpiteitä, millä saadaan koko Suomenmaassa turvattua tasapuoliset palvelut. Nämä kuntatalousasiat tulevat hyvin esille kokoomuksen vastalauseessa.

Leena  Harkimo  /kok:

Arvoisa puhemies! Viime aikoina talouskehitys on ollut aiemmin arvioitua nopeampaa, 3,7 prosenttia. Arvioiden mukaan kasvu on kuitenkin hidastumassa ollen käsiteltävänä olevan kehityskauden lopulla enää 2 prosentin tuntumassa. Talouden aallonharja siis tuli, oli ja meni, ilman että se olisi heijastunut hallituksen työllisyys- ja yrittäjyyspolitiikkaan.

Nykyisen kaltainen rakenteellinen työttömyys rapauttaa väistämättä hyvinvointiyhteiskunnan rahoituspohjaa. On selvä, että hyvinvointiyhteiskunnan säilyminen on kiinni siitä, saadaanko kaikki työikäiset ja työkykyiset mukaan työelämään. Hallituksella ei ole ollut uskallusta toteuttaa työllisyyspolitiikassaan sellaisia riuskojakin otteita, joita muun muassa monet työryhmämietinnöt ja -raportit ovat tarjonneet.

Hallituksen veropolitiikka saa sekä ruusuja että risuja. Yksityisen kulutuksen vauhdittamisessa ovat tuloverojen alennukset elintärkeitä, ja tässä hallitus onkin ollut kiitettävän kokoomuslaisella linjalla politiikassaan. Toteutettuun yritysverouudistukseen jäi sen sijaan useita ongelmakohtia, jotka tuottavat toimintakenttään epävarmuuden elementtejä, nostavat listautumiskynnystä ja vähentävät yritysten mahdollisuuksia ja halukkuutta terveeseen riskinottoon ja heikentävät yritysten laajentumisen ja kansainvälistymisen mahdollisuuksia. Valiokunnan mietinnössäkin todetaan talouden tulevan laskukehityksen johtuvan muun muassa viime vuosien vähäisistä investoinneista ja kansainvälisen kilpailun kiristymisestä eli juuri niistä seikoista, joihin tulisi kaikin keinoin etsiä lääkkeitä, ei pahentaa ongelmaa.

Keskeisenä edellytyksenä työllisyyden turvaamiselle ja uusien työpaikkojen luomiselle on juuri yrittäjyyden edistäminen. Hallituksen yrittäjyyspolitiikka on kuitenkin edelleen ollut liian hajautettua ja koordinoimatonta. Tämä on näkynyt muun muassa päätösten lyhytjänteisyytenä ja resurssien vääränä mitoituksena. Hyvän, tai oikeammin sanottuna huonon, esimerkin tästä tarjoaa yrittäjien starttirahan laajennus, sinänsä hyvä ja kannatettava uudistus. Starttirahan saajien kohderyhmää laajennettiin vuoden 2005 alusta siten, että starttirahaa voidaan myöntää työttömien työnhakijoiden lisäksi muun muassa palkkatyöstä, opiskelusta tai kotityöstä kokoaikaiseksi yrittäjäksi siirtyville. Menettely edellyttää neuvontaa ja lausuntoa yrittäjäksi aikovan valmiuksista ja yrityksen kannattavuudesta. Paitsi että rahoitus on kokonaisuudessaan liian niukkaa kysyntään nähden, starttirahat uhkaavat loppua monin paikoin jo alkuvuodesta. Myös neuvontaan käytettävät resurssit ovat puutteellisia. Tämä taas hankaloittaa yrittäjiksi aikovien asemaa ja heikentää palvelua, jonka Suomen yrittäjäaktiivisuustilastojen valossa pitäisi nyt olla ensiluokkaista.

Arvoisa puhemies! Suomen kilpailukyky ja elinkeinoelämän toimintamahdollisuudet ovat monen tekijän palapeli. Näin on myös liikenneturvallisuus. Siksi tuntuukin käsittämättömältä, ettei liikenneinfrastruktuuriin vieläkään ole osoitettu tarpeellisia, riittäviä varoja. Hallituksen talouspoliittinen ministerivaliokunta antoi viime vuonna suurella hälyllä varsin vaikuttavan listan seuraavien vuosien rakennettavista ja kehitettävistä liikenneväylähankkeista. Listauksen yhdeksi perusteluksi mainittiin liikenne- ja väyläpolitiikan pitkäjänteisyys. Niukka määrärahakehys on kuitenkin päinvastoin johtanut väylien kehittämisen ja kunnossapidon suunnittelun lyhytjänteisyyteen. Pitkäjänteinen uusien hankkeiden toteuttaminen tasaisesti läpi vaalikauden on käynyt mahdottomaksi. Huolestuttavinta on Suomen nykyisen tieverkon rapautuminen samalla kun liikennemäärät jatkuvasti kasvavat.

Arvoisa puhemies! Valtion tulot tieliikenteestä, niin ammatti- kuin yksityisliikenteestäkin, ovat noin 6 miljardin euron luokkaa, kun summaan lasketaan kaikki autoilijoilta kerättävät verot ja maksut. Satsaukset tiestöön ovat kuitenkin noin 13 prosentin tasolla (Puhemies koputtaa) eli siis täydellisessä epäsuhdassa autoilijoilta kerättävien maksujen kanssa. Tämä epäsuhtakehitys on saatava kääntymään, kuten myös ministeri Luhtanen tässä salissa aiemmin totesi. Toisin sanoen selkeämpi ja avokätisempi yhteys tieliikenteeltä perittävien erityisverojen ja tienpidon rahoituksen välillä on välttämätöntä.

Seppo  Lahtela  /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Käydessämme palautekeskustelua Valtioneuvoston selonteosta valtiontalouden kehyksistä vuosille 2006—2009 keskustelu on ollut rakentavaa mutta minusta lievää, sanoisin, että ei moniakaan asioita eteenpäin vievää, mutta uskon, että ministerit — ministeri Luhtanen vieläkin täällä paikalla kuuntelee — ovat saaneet hyviä viitteitä tästä keskustelusta asioitten hoitoon.

Herra puhemies! Tässä erityisesti liikenneministeriön pääluokkaa ajatellen keskustelu väylistä on ollut vahvaa ja terävää. Mielestäni siinä on hyvällä pohjalla analysoitu tätä elinkaarimallia ja siihen liittyviä pohjia ja on käsitelty erinomaisen hyvin, montako kiskoa katkeaa milläkin viikolla poikki. Mutta yhtä asiaa olen jäänyt kovasti kaipaamaan, keskustelua vesiliikenneväylistä, Saimaan kanavan toimivuudesta, Mäntyharju—Päijänne-kanavasta ja myöskin, kun näen, että ed. Tiusanenkin tuli saliin, meidän toivottavasti yhteisesti näkemästämme Kymijoen kanava -hankkeesta ja siihen liittyvästä linjauksesta ja näitä avauksia tässä tulevassa liikennemäärien ohjauksessa. Nimittäin jos Saimaan kanavan toiminta on yhtä epävarmaa tulevaisuudessa kuin nyt, kun se liikenne, mikä sieltä vesiteitse nyt kulkee, ohjataan pyörille, rautateille, ollaan taas uuden ongelman edessä, ja tähän tulisi varautua. Toivon, että tämä asia otettaisiin myöskin tulevaisuudessa paremmin huomioon.

Herra puhemies! Yksi pääaihe, mitä itse henkilökohtaisesti olisin toivonut paremmin nähtäväksi ja paremmin esiteltäväksi myöskin näissä selontekoesityksissä, on Puolustusvoimien tarpeet ja erityisesti siinä olevat leikkaustarpeet. Selonteon käsittelyn yhteydessä viime vuoden lopulla sovittiin säästötavoitteista, lähes 100 miljoonasta eurosta, ja sovittiin sen periaatteiden toteuttamisesta ja toteutumisesta. Tähän samaan liittyy myöskin jalkaväkimiinojen hävittämispäätös, niiden korvaamisen rahoitus ja tämä uskottavuus, mitä tämä tulee aiheuttamaan. Ihmettelin tavallaan valiokuntavaiheessa jo sitä, että ei ollenkaan pelätty eikä nähty, että miinojen korvaus aiheuttaa ongelmia rahoituksessa, eikä nähty myöskään sitä, että nämä säästöpäätökset aiheuttavat varuskuntarakenteessa erityisiä ongelmia. Näin nähden, vaikka en ole mikään ennustaja tässäkään ollut olemassa, itse tavallaan vaistosin, että näin siinä ehkä tullee käymään, niin kuin tulikin.

Se, että kehysesityksessä tuli heti 40 miljoonan säästötarpeet ja säästövelvoitteet, johti välittömästi ja nopeasti siihen, että varuskuntien lopettamistarve tuli suuremmaksi, tuli välittömästi suuremmaksi tarve keskeyttää kertausharjoitukset, sotaharjoitukset, ja — ehkä voisi sanoa — viivästyttää myöskin joitakin hankintoja ja muita päätöksiä. Tällä luotiin sellainen pohja, että voidaan keskustella siitä, onko Suomen maanpuolustus enää uskottavaa, onko se realistisesti toteuttamiskelpoista ja näyttääkö se ulkoapäin sellaiselta, että suomalaiset kykenevät tässä yksin ja itse pärjäämään.

Pidänkin tässä yhteydessä käytyä keskustelua ja annettuja lausuntoja niin opposition kuin joittenkin hallitusryhmienkin puolelta edesvastuuttomana, kun todetaan, että näillä säästötarpeilla ei ole mitään ongelmaa eikä niistä aiheudu mitään vaikeuksia, koska rahaa on ja Puolustusvoimat ovat saaneet sitä runsain mitoin. Tähän samaan lähtökohtaan on ikään kuin kytketty se, että varuskuntien lopettamistarve johtuu vain siitä, että huvin vuoksi lopetetaan ja tehdään, ei niitä säästöjen takia tarvitse tehdä. Herra puhemies! Toivon, että jokainen, joka asioita vähänkin ymmärtää ja miettii, käsittää sen, että myöskin varuskuntien lopettamistarpeet on arvioitu ja lopettamispäätökset tehty nimenomaan sillä pohjalla, että rahaa ei ole riittävästi ollut.

Kun on otettu keskustelussa esille, että vuoteita on olemassa paljon, niin jos vuoteet lasketaan niin kuin ne on laskettu tähän saakka ja laskettu aikaisemminkin, mielestäni vuodetarvetta laskettaessa se ylimmäinen kerros, yläpeti, on ikään kuin liikaa. Nykyinen asumisviihtyvyys ja -väljyys edellyttävät sitä, että ollaan sillä tasolla, että pärjätään vain yksikerroksisilla vuoteilla. Näin ollen toivonkin, että nämä keskustelut palaavat oikeille jäljille ja aletaan kantamaan vastuuta tästä kotimaisen puolustuksen uskottavuudesta ja kehittymismahdollisuuksista niin oppositiossa kuin hallitusryhmissäkin.

Täällä ed. Karvonen otti esille Ivalon rajakomppanian tarpeet ja mahdollisuudet. Toivon, että tähän samaan asiaan kytketään myöskin Immola ja sitä kautta oleva tarve Kaakkois-Suomessa.

Herra puhemies! Olen ehdottomasti tiukkojen budjettien, tiukkojen budjettiraamien, kannalla, mutta toivon, että tässä käytetään myöskin järkeä ja arvellaan tulevaisuuden etua ja myöskin erityisesti isänmaan etua.

Pentti  Tiusanen  /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Seppo Lahtelan puheenvuoron siihen osaan, jossa hän sanoi, että järjen käyttö on sallittua, yhdyn. Mitä tulee hänen mainitsemaansa kanavointihankkeeseen, niin myös siinä mielestäni liikenne- ja viestintäministeriö, silloin kun se oli liikenneministeriö, teki erittäin hyvän selvityksen Mäntyharju—Kymijoki-kanavointihankkeesta ja totesi, että se on liikennetaloudellisesti, muun muassa, kannattamaton. Niin kuin me tiedämme ed. Seppo Lahtelan kanssa, Kymijoen pohjasedimentit sisältävät dioksiinia ja furaaneja, joidenka pääsy Suomenlahteen on estettävä, eikä sitä pidä edesauttaa.

Mutta tähän kysymykseen liikenneinfrasta. Kun arvoisa liikenne- ja viestintäministeri on paikalla, toistan sen, että todella hallituksen näkökentän sokea piste on nyt asettunut tähän E18:n osuudelle Loviisasta Vaalimaalle. Siinä on yksi kaikkein hankalimmista osa-alueista E18:aa ja nimenomaan Hamina—Vaalimaa-väli. Ministeri tuntee asian hyvin, hän on vieraillut myös Kotkassa, Haminassa jne., ja asiasta on usein puhuttu.

Nyt kun valtion rahat ovat toistuvasti loppu ja kun nämä niin kutsutut kehykset kalisevat ja kolisevat, niin kuin täällä tänään todettiin, ja ne myöskin puristavat hallitusta ja sen menotaloutta, niin tässä vaiheessa pitäisi tietysti ehkä katsoa uudelleen sen suuntaan, onko järkevää vähentää verotuloja ja heikentää veropohjaa. Tässä asiassa myös valtiovarainvaliokunta on yksimielisesti todennut ongelman. Näin ollen toive paremmasta on, jos järjen käytölle annetaan jatkossa tilaa.

Edelleen eläkeläisten asema on heikko, ja se 7 euron kädenojennus on tuntunut varsin kylmältä. Siitä eläkeläisjärjestöt ja eläkeläiset ovat useita kertoja tuoneet käsityksensä esille. Eläketulovähennys eli eläkevähennys on asia, joka on kunnallisverotuksessa otettu huomioon, mutta se on suuruudeltaan varsin, varsin vaatimaton, ja tämä tekee ongelman nimenomaan sellaiseksi, että henkilön siirtyessä työelämästä eläkkeelle hänen tosiasiallinen veroprosenttinsa saattaa nousta. Kun nimenomaan työtulovähennys poistuu, tilalle tulee tämä eläketulovähennys.

Hallitus on tarjonnut myöskin näissä valtiontalouden kehyksissä vuosille 2006—2009 keppiä kunnille, vaatii kuntia tiukempaan, voimakkaampaan toimintojensa järkeistämiseen ja myöskin tehostamaan toimintaansa. Näillä sanoilla valtiovalta tarkoittaa sitä, että terveyskeskuksia pitäisi keskittää, yhdistää erilaisia kuvantamis- ja röntgentoimintoja, samoin laboratorioita jne. Tässä täytyy todeta se, että varsin monissa sairaanhoitopiireissä ja kaupungeissa näin on jo tapahtunut. Näin ollen tämä pyörä on jo kertaalleen keksitty, ja sillä on myös ajettu jo pitkään, vuosia. Se ei ole mikään uusi keksintö, jolla voitaisiin löytää lisärahoitusta sosiaali- ja terveyspuolelle, nimenomaan Kansalliseen terveyshankkeeseen. Valtiovaltahan ilmoittaa, että se on noin 200 miljoonaa euroa, mikä pitäisi vielä puristaa näistä niin sanotuista järkeistämistoimenpiteistä. Arvoisa puhemies! Tällaista mahdollisuutta ei ole. Nyt on kysymyksessä keppi, joka iskee kovasti ja aiheuttaa vain nimenomaan ongelmia palvelujen tarvitsijoissa ja vaikeuttaa Kansallisen terveyshankkeen eli niin kutsutun hoitotakuun toteutumista.

Olli  Nepponen  /kok:

Arvoisa puhemies! Tämän selonteon käsittely niin valtiovarainvaliokunnassa kuin täällä salissakin on osoittanut, että hallituspuolueet ajavat kahdella hevosella: ne arvostelevat kehyksiä voimakkaasti, mutta sitten todelliset päätökset ovat päinvastaisia. Olisi odotettavaa, että nyt ne kritiikit, mitkä tehtiin, tuottaisivat myöskin tulosta, mutta sellaisesta lopputuloksesta ei ole mitään näkyvissä.

Ed. Tiusanen totesi, että liikenne- ja viestintäministeriö teki aikanaan selvityksen Mäntyharjun—Päijänteen—Kymijoen kanavasta. Se tehtiin, mutta se tehtiin sellaisella perusteella, että kanava saatiin näyttämään todella kalliilta ja toteuttamiskelvottomalta. Kyllä se neuvottelutilanne, mikä tällä hetkellä Saimaan kanavan suhteen on, olisi toisenlainen, jos olisimme päätyneet jo silloin siihen, että aloitetaan uuden kanavan ja uuden yhteyden suunnittelu Suomenlahdelle. Se on välttämätöntä tulevaisuudessa, ja siinä pitää katsoa, että se tehdään oikeilla mitoituksilla.

Sitten muutama sana puolustusbudjetista. Ensiksi ihmettelen sitä, että valtiovarainvaliokunnan puolustus- ja turvallisuusjaoston puheenjohtaja toteaa, että puolustusmenot on oikein mitoitettu, ei mitään hätää, lisää tulee. Minusta se ei ole oikea tapa. Kyllä olisin odottanut, että tässä asiassa hallituspuolueen edustaja jaoston puheenjohtajana olisi puolustanut niitä tarpeita, mitä kiistattomasti Puolustusvoimissa on. Se on tullut niin selkeästi valiokuntakuulemisessa esiin.

Selontekopäätöstä, joka tehtiin joulukuussa, hallitus muutti heti, kolme kuukautta sen jälkeen. Näin ei ole tapahtunut edellisten hallitusten aikana. Selontekopäätöksen mitoitukset merkitsevät jo nyt, että 2006 ja 2007 tapahtuu lähes 100 miljoonan euron vähennys, joka jatkuu yli 50 miljoonan euron vähennyksenä aina vuoteen 2012 saakka. Ja kun tähän lisättiin vielä 40 miljoonan euron lisäsäästöt kahdelle vuodelle, niin lopputulos on katastrofaalinen. Puolustuskyky tulee laskemaan. Varuskuntia lakkautetaan kiihtyvällä vauhdilla, mikä aiheuttaa kohtuuttomia haasteita ja ongelmia niin kunnille kuin yksilöille. Sotaharjoitukset, lentotunnit ja kertausharjoitukset pistetään minimiin, samaan missä oltiin 90-luvun puolivälissä, kun säästötalkoita tehtiin, ja sen tulokset ovat myöskin näkyneet.

Nämä ovat kyllä kovia viestejä, ei vain meille täällä vaan myöskin kaikille suomalaisille ja myöskin ulkopuolisille arvioitsijoille, käytämmehän me huomattavasti vähemmän puolustusmenoihin kuin muut valtiot tässä läheisyydessä. Toivon, että näihin voitaisiin mahdollisimman pian palata, sillä se täällä puhuttanut 100 miljoonan euron lisäys ensi vuoteen merkitsee vain, että jo tehdyt palkkauksentarkistukset, virkaehtosopimukset ja arvonlisäverojen saattaminen oikealle tasolle voidaan maksaa lakisääteisesti. Eivät ne ole mitään lisämenoja normaaliin toimintaan, ne eivät tuota mitään sellaista tehokkuutta; vain maksetaan palkat, niin kuin pitää maksaakin, oikealla rahalla. Näin ollen olisi odottanut, että tästä keskustapuolue olisi kantanut huolta ja murhetta, siksi kovia iskuja tässä tehdään.

Niin kuin sanoin jo valiokunnassakin puolustusministerille ja Puolustusvoimain komentajalle, meitä on höynäytetty miinapäätöksen osalta. Nyt säästetään ja vaarannetaan jo ennakkoon tuo korvaavien järjestelmien hankinta. Se ilmeisesti olikin hallituksen tarkoitus. Olin solidaarinen niin valiokunnan yhteiselle näkemykselle kuin myöskin sille, että Puolustusvoimain komentaja oli antanut tälle miinapäätökselle siunauksensa. Nyt tämä näyttää näiden budjettikehysten valossa täysin väärältä, jos vähitellen ei päästä palaamaan niille oikeille raiteille. Tämä on vakava viesti myöskin ulospäin.

Reijo  Paajanen  /kok:

Kunnioitettu herra puhemies! On pakko puuttua muutamalla sanalla tuohon kanavakeskusteluun. Hölmöintä, mitä voisi olla, olisi, että Saimaan kanava unohdettaisiin. Meillä ei kahden kanavan mahdollisuuteen kyllä ole eväitä olemassa. Tietysti tämä kanavavaihtoehto olisi pitänyt pitää neuvotteluja varten plakkarissa ja tältä osin olisi venäläisten kanssa ollut helpompi edetä.

Täällä keskustelussa on useaan otteeseen nostettu esiin Suomen tieverkosto. Sen ongelmaton toiminta pitkien välimatkojen maassa on välttämättömyys. Maamme tieverkosto, jonka arvoksi on arvioitu reilut 15 miljardia euroa, on kuitenkin valitettavasti rapistumassa tällä hetkellä. Hallituksen kehysselonteossa ei rappioon ole suuria lääkkeitä tarjolla. Tienpidon määrärahojen vuosittainen alimitoitus lienee noin 150—200 miljoonaa euroa. Nykyisellä tasolla tiestön palvelukyky jää yhä enemmän jälkeen kasvavan liikenteen ja kansantaloutemme kilpailukyvyn vaatimuksista.

Kaakkoisessa Suomessa ongelmat ovat hyvin nähtävissä. Valtava raskaan liikenteen kasvu maanteillä ja tiestön rappeutuminen johtavat usein myös liikenneturvallisuuden heikkenemiseen. Kaakkois-Suomessa on tapahtunut voimakas kasvu liikennekuolemissa ja henkilövahingoissa.

Arvoisa puhemies! Pääministeri totesi viikonloppuna, ettei kuntatalouksien osalta ole mitään paniikkia tai tarvetta kriisipäätöksiin. Suomessa kuntataloudet ovat kuitenkin retuperällä. Viime vuonna alijäämäisen vuosikatteen kuntia oli se 137, kun vuotta aiemmin vastaava luku oli 64. Samoin kunnallisverotusta tälle vuodelle nostettiin 136 kunnassa. Hallitus heräilee tilanteeseen pikkuhiljaa. Nyt kaivataan voimakkaita toimenpiteitä kuntatalouden syöksykierteen katkaisemiseksi. Kuntien velvoitteita ja palveluiden järjestämistä on korjattava.

Kehysselonteossa on epätodelliset arviot kuntien menojen ja tulojen kasvusta. Menot tulevat kasvamaan arvioita voimakkaammin, ja samaan aikaan tulot jäävät tavoitteista. Niinpä edessä on väistämätön kuntakentän velkaantuminen edelleen. Pahimmissa arvioissa velan määrän pelätään olevan kaksinumeroinen luku miljardeja uuden vuosikymmenen alkupuolella. Huolestuttavinta tässä kehityksessä on se, että hallitus itsekin arvioi parhaan kasvukauden olevan ohi. Viime vuoden bruttokansantuotteen kasvuksi on arvioitu 3,7 prosenttia. Hallitus arvioi vaalikauden lopulla talouskasvun hidastuvan noin 2 prosentin tasolle. Tämä tarkoittaa, että parhaat mahdollisuudet muutosten tekemiseen taloudellisten resurssien puolesta ovat menossa ohitse.

Arvoisa puhemies! Suomen ja hallituksen suurin ongelma on työllisyysasteen nostaminen tasolle, joka pyörien pyörimisen kannalta on todettu välttämättömäksi. Tuo tasohan on 75 prosenttia, minkä kaikki hyvin tiedämme. Työttömyys on ollut sairaus, johon lääkkeitä ei ole löytynyt. Tänään julkaistut maaliskuun työllisyysluvut ovat kuitenkin oikeansuuntaisia, ja toivoa sopii, että suunta ei ole vain hetkellistä. Vain työllisyyden parantaminen voi turvata hyvinvointiyhteiskunnan säilymisen tulevaisuudessa.

Olen useaan otteeseen tarjonnut täällä salissa lääkkeeksi matalapalkka-alojen ja samalla yrittäjyyden tukemista. Eilen Suomen Yrittäjien puheenjohtaja Eero Lehti kiteytti hallituksen yrittäjyysohjelman epäonnistuneen ja sen jääneen vain poliittisten puheiden tasolle. Todellinen yrittäjyyden tukeminen on jäänyt valitettavan vähälle; kaivataan verotuksellisia uudistuksia, työnantajamaksujen alentamisia ja yrittäjyysriskin alentamista. Toivon suuresti, että suomalainen yrittäjyys saadaan nousuun, sillä työllisyyden nousu tuo verotuloja, joita kunnat ja valtio tarvitsevat yskivän moottorinsa uusimiseksi.

Antti  Rantakangas  /kesk:

Arvoisa puhemies! Talous- ja työllisyyskehitys ratkaisee hyvin pitkälle, minkälainen rahoituspohja meillä on hyvinvointiyhteiskunnassa ja myöskin peruspalveluissa. Tässä mielessä valtiovarainvaliokunta on tehnyt erittäin hyvää työtä antaessaan mietinnön tulevien vuosien valtiontalouden kehyksistä. Haluan tässä omassa puheenvuorossani tarkastella lähemmin neljää kokonaisuutta: työllisyyteen liittyviä tekijöitä, infrakysymyksiä, merenkulun tulevaisuutta ja sitten vesi- ja ympäristötöiden rahoitusta.

Hallituksella on haastava työllisyystavoite, 100 000 uutta työpaikkaa. Monta kertaa on todettu, että hallituksen puolelta on tehty useita toimenpiteitä ja ratkaisuja, joilla on lisätty kotimaista kysyntää ja kulutusta. On toteutettu yritysveroratkaisuja ja yritystoiminnan edellytysten parantamisia, ja nämä toimenpiteet ovat oikeansuuntaisia ja ovat tätä tavoitetta vieneet eteenpäin. Parasta aikaa hallituksen pöydällä on ratkaisun tekeminen niin sanottujen matalapalkka-alojen sivukustannusten alentamisesta. Tätä mallia on valmisteltu varsin pitkään, ja nyt loppusuora häämöttää.

Mielestäni tässä tarvittaisiin nyt rohkeutta myöskin uusiin avauksiin, juuri sellaisiin avauksiin, jotka madaltaisivat työllistämiskynnystä pienyrityksissä ja yhden henkilön yrityksissä. Meillä on Suomessa 124 000 yksinyrittäjää, ja näissä yrityksissä on juuri suurin kynnys ensimmäisen työntekijän palkkaukseen. Jos esimerkiksi ensimmäisenä vuotena työntekijän sivukustannukset palautettaisiin valtion toimesta, se voisi olla yksi merkittävä kannustin ensimmäisen työntekijän palkkaukseen. Joka tapauksessa rohkeita uusia avauksia tältäkin osin tarvitaan.

Infrakysymysten osalta täällä on annettu tunnustusta liikenne- ja viestintäministerille siitä, että ministeriö ja ministeri ovat päättäväisesti vieneet eteenpäin tätä infrakysymystä sekä rahoitusmielessä että priorisointimielessä. Uskon, että eduskunnan täysi tuki on sillä linjalla, että tämän hallituskauden aikana käynnistetään kaikki siinä ykköskorissa olevat kärkihankkeet, 17 kappaletta, sekä teemapakettiohjelma. Tämä tuo maakuntiin tulevaisuudenuskoa, ja se antaa myös kansantalouteen lisää kasvupotentiaalia, aivan kuten Vattin selvityksessä on ilmi käynyt.

Itse pidän myönteisenä, että ministeriö on asettanut arvovaltaisen työryhmän hakemaan myös uusia rahoitusvälineitä infran rahoitukseen. Me tarvitsemme tämän budjettiperusteisen rahoituksen ohella muitakin malleja, ennakkoluulottomia malleja, esimerkiksi tierahaston tyyppistä järjestelmää, jossa isoimmat kehittämishankkeet voidaan pitkäjänteisellä ohjelmalla toteuttaa ja sitten perustienpitoon käyttää budjettirahoitusta. Tieliikenteeltä kerätään tällä hetkellä 6,5 miljardia euroa valtion veroja, ja vain noin 700 miljoonaa palautuu tiestön kunnostamiseen. Tässä on selkeä epäsuhta, ja toivon, että tässä päästään parempiin ratkaisuihin Suomen tieverkon kunnon parantamiseksi, koska sillä on juuri kansantalouden kannalta erittäin myönteisiä vaikutuksia.

Sitten merenkulun tulevaisuuden osalta on tässä mietinnössä kiinnitetty huomiota siihen, että suomalaisessa omistuksessa olevan meriliikenteen osuus on ulkomaankaupassa heikentynyt voimakkaasti. Ulkomaankaupastahan kulkee 80 prosenttia meriteitse, ja se on tärkein kapasiteetti, jos puhutaan Suomen kaupankäynnistä. Tämä suomalaisen aluskannan osuus on alentunut huomattavasti. Nyt ollaan vain kolmanneksessa koko kaupan piirissä olevasta liikenteestä, ja vuonna 2001 on liikenneministeriönkin toimesta tarkasteltu tätä kysymystä ja todettu, että 40 prosentin raja olisi tietynlainen hälyttävä raja. Toivon, että liikenne- ja viestintäministeriö ja KTM voisivat löytää tässä yhteisiä toimia, joilla suomalaisen aluskannan uusiutumista voitaisiin edistää esimerkiksi Finnveran kautta tukemalla näitä hankintoja vieläkin voimallisemmin.

Arvoisa puhemies! Sitten ympäristötöiden osalta. On hyvä, että mietinnössä on tuotu esiin se tosiasia, että vesistö- ja ympäristötyöt ovat erittäin työllistäviä hankkeita, ja maakunnissa on paljon vireillä erilaisia siirtoviemärihankkeita, muita ympäristöinfraan liittyviä kysymyksiä sekä haja-asutusalueiden jätevesijärjestelmän kehittämishankkeita. Näihin tarvitaan enemmän rahaa, ja ne tuovat myöskin työtä ja toimeentuloa maakuntiin ja merkitsevät siis myöskin kansantalouden kannalta myönteisiä vaikutuksia.

Markus  Mustajärvi  /vas:

Arvoisa puhemies! Valtioneuvoston selonteossa valtiontalouden kehyksistä vuosille 2006—2009 samoin kuin valtiovarainvaliokunnan mietinnössä tunnustetaan lopullisesti se seikka, ettei hallituksen työllisyystavoite toteudu. 100 000:ta uutta työpaikkaa ei synny, mutta vieläkin suurempi rakenteellinen ongelma on se, että 75 prosentin työllisyysastetavoite ei toteudu seuraavan vaalikauden aikana, ja se kasaa ongelmia tuleville vuosille.

Koska työllisyystavoite on hallituksen tärkein talouspoliittinen tavoite, seuraa sen karkaamisesta muita hyvin vakavia ongelmia. Koska hallituskauden aikana on myönnetty jo kolminkertaiset verohelpotukset hallitusohjelman minimitavoitteeseen nähden, kapenee talouden liikkumatila entisestään. Myös muiden maiden talouskehityksen epävarmuus lisää riskitekijöitä. Saksan talous ei kehity odotetusti, ja Yhdysvalloissa eletään velalla niin julkisessa kuin yksityisessäkin taloudessa. Ainoastaan Venäjän myönteinen talouskehitys ja Suomen lisääntyvä kauppa itään voivat korvata osaltaan näitä uhkatekijöitä. Epärealistisesti mitoitetut kehykset ja tiukka menosääntö syövät liikkumatilaa järkevältäkin investointielvytykseltä.

Hallituksen talouspolitiikassa unohdetaan, että julkinen sektori voisi tasata pahimpia vaihteluita ja luoda pidemmällä aikavälillä pohjaa myös yksityisen sektorin kasvulle. Näyttääkin siltä, että virkamiehet ovat ottaneet kehyksillä ja tiukalla menosäännöllä niskalenkin hallituspuolueitten poliitikoista. Kuulostaa suorastaan kornilta, kun hallituspuolueiden edustajat heti rikkaimmille kohdistamansa veroalepäätösten jälkeen kertoivat, että nyt panostetaan vähävaraisten aseman parantamiseen. Kun varakkaimpia kannustetaan luopumalla kokonaan varallisuusverosta, on lääke työmarkkinoilla vaikeimmassa asemassa olevien kohdalla työmarkkinatuen määräaikaistaminen ja matalapalkkamalli, josta siitäkään hallitus ei ole päässyt yksimielisyyteen. Toivottavasti hallitus kallistuu sellaisen mallin taakse, jossa ei ole sisäänrakennettuna palkintoa työnantajalle siitä, että maksettava palkka pidetään riittävän alhaisena, vaan jokainen tulisi palkallaan toimeen.

Minä olisin valmis omalta osaltani pohtimaan ed. Rantakankaan markkinoimaa ja uudelleen lämmittämää esitystä siitä, että tuki kohdennettaisiinkin näihin mikroyrityksiin, yksinyrittäjiin. Se, minkä takia sitä mallia voi harkita, on se, että siinä ei ole kytkentää siihen, että maksettava palkka on riittävän alhainen, se ei ole tarveharkinnatonta yleistä tukea, ja nimenomaan, että se kohdistuu mikroyrityksiin, joissa se työllistämiskynnys on kaikista suurin aika usein. Mutta silloin voidaan kysyä, miksi nykyiset tuet ja tukimuodot eivät kelpaa, koska nykyisillä tukimuodoilla se euromäärä kuukautta kohden voi olla jopa suurempi kuin näissä kaavailluissa malleissa.

Vasemmistoliitto esitteli oman köyhyysohjelmansa viime kuussa ja osoitti siihen myöskin rahoituksen. Me haluamme tulevina vuosina puuttua ihan oikeasti kaikkein varattomimpien asemaan. Esitämme muun muassa kansaneläkkeen 20 euron tasokorotusta kuukaudessa, työmarkkinatuen ja peruspäivärahan nostamista sekä opintotuen 15 prosentin korottamista. Nämä toimet kohdistuisivat sosiaalisesti oikeudenmukaisesti, ja kaikki panostus palautuisi saman tien talouskiertoon ja elvyttäisi elinkeinoelämää.

Arvoisa puhemies! Muutama sana myös pohjoisen näkövinkkelistä. Vielä muutama kuukausi sitten oli kiellettyä puhua kuntatalouden syvenevistä ongelmista tai sellaisesta muistutteleva leimattiin pelottelijaksi. Nyt alue- ja kuntaministeri Manninen voivottelee ensimmäisten joukossa tilanteen vakavuutta. Jopa hoitotakuu ja Kansallinen terveysohjelma uhkaavat vaarantua surkean kuntatalouden vuoksi.

Täytyy muistaa myös keskustan lempilapsi kahdeksan vuoden oppositiokauden ajalta. Maaseutu on arvokas asia, mutta sinne täytyy myös päästä. Alempiasteinen tiestö rapautuu tavatonta vauhtia, ja pohjoisen rautatieliikenneyhteyksiä aiotaan karsia kovalla kädellä. Toivonkin myös hallituspuolueitten kansanedustajilta ryhtiliikettä, jotta talousarvion valmistelun yhteydessä löydettäisiin riittävä rahoitus maantie- ja rautatieyhteyksien turvaamiseksi. Myös ympäristötöitä uhkaa alasajo. Varsinkin matkailualueilla ja -keskuksissa on kyetty julkisen ja yksityisen sektorin tukitoimin yhdistämään Lapin voimakkaimmin kasvava elinkeino eli matkailu ja ympäristönsuojeluetu ja vieläpä työllisyyttä edistäen, mutta nyt nämäkin järkevät työkohteet uhkaavat jäädä ilman rahoitusta.

Hyvä, tai huono, esimerkki kehyslinjan kovuudesta on kaavailtu henkilöstöpolitiikka valtionhallinnossa. Selonteossa arvioidaan, että vuoteen 2011 mennessä jää valtion töistä pois 35 000 työntekijää ja tilalle aiotaan palkata vain puolet tästä määrästä. En jaksa uskoa, että valtio-organisaatiossa olisi niin paljon löysää, että siellä voidaan vähentää liki 20 000 työpaikkaa, ilman että se näkyy palveluissa. Eivätkä ministeri Kalliomäen (Puhemies koputtaa) vastaukset olleet kovinkaan vakuuttavia, sillä hän viittasi selvitystyöhön, joka on vielä kesken.

Arvoisa puhemies! Meidän täytyy muistaa myös muiden maiden huono-osaisia. Meillä omanlaisia ongelmia löytyy riittävästi, mutta monet ihmiset muualla maailmassa taistelevat elämästään ja perusoikeuksistaan. Tässä tilanteessa onkin vastuutonta, että kehitysyhteistyömäärärahoja ei halutakaan nostaa asteittain sille tasolle, johon YK:ssa olemme sitoutuneet. Vasemmisto haluaa asettautua aina sen heikomman puolelle, mutta valitettavasti valtiontalouden kehyslinjaukset heikentävät vähäosaisten tilannetta niin kotona kuin ulkomaillakin.

Jari Koskinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Varmuuden vuoksi tässä alussa kannatan ed. Nurmen tekemiä ponsia, jos niitä joku muu ei ole vielä muistanut meidän eduskuntaryhmästämme kannattaa.

Mietinnössä todetaan se, ja kaikki tietävät, että viime vuonna talouden kasvu oli Suomessa hyvä. 3,7 prosenttia bkt:n kasvua on kova luku, ja sillä pärjää kyllä monessakin kilpailussa. Valitettavasti se ei kyllä ihan täysin riitä vielä meidän haastavaan työllisyystavoitteeseemme. Lisäksi pitää muistaa, että Suomen Pankki on varoitellut jo useamman kerran siitä, että me menetämme koko ajan markkinaosuuksia vientimarkkinoilla. Toinen, mikä selkeästi näkyy, on se, että myös vientihinnat ovat laskeneet, jolloin meidän pitäisi löytää uusia vientituotteita ja myös uusia vientimarkkinoita. Kasvu on hidastumassa lähivuosina, ja vaikeudet sitä myöten ovat edessä, ja seuraavalla hallituskaudella varmasti tulee olemaan vielä vaikeampaa tehdä budjetteja tai kehyksiä, jos emme saa työllisyyttä paranemaan tai taloudellista kasvua pysyvästi yli 3 prosenttiin.

Mietinnössä todetaan myös se, mikä on totta, että toteutuneesta kasvusta valtaosa johtuu kotimaisen kysynnän kasvusta. Kotimaisen kysynnän kasvu taas on johtunut onnistuneesta veropolitiikasta, siitä, että on alennettu tuloverotusta. Eli tässä hallitus on toteuttanut kokoomuslaista talouspolitiikkaa, ja se on ihan hyvä, että kokoomuksen lääkkeet ovat kelvanneet hallitukselle.

Mutta nyt tarvitaan kuitenkin päätöksiä tulevaisuudesta, jotta meillä myös tulevina vuosina olisi rahaa käytettävissä palveluihin ja jaettavissa hyvinvointia kaikille kansalaisille. Sen takia tarvitaan niitä päätöksiä tulevan kasvupohjan rakentamiseksi. Siksi esimerkiksi pitää panostaa entistä enemmän tutkimukseen ja tuotekehitykseen. Meidän pitää panostaa kotimaisen omistajuuden kannustamiseen ensi sijassa. Esimerkiksi yritysverouudistuksen mukana tulleita epäkohtia pitäisi pikimmiten korjata. Lisäksi tarvitaan selkeitä toimenpiteitä rakennetyöttömyyden alentamiseksi. Lisää konkreettisia toimenpiteitä hallitus voi poimia vaikka kokoomuksen tekemästä paperista, mikä on otsikoitu: Hyvinvointia työllä ja talouskasvulla. Siellä on kaikkiaan 39 erilaista konkreettista toimenpidettä, millä voitaisiin työllisyyttä Suomessa parantaa ja talouskasvu pitää yli 3 prosentissa keskimäärin.

Herra puhemies! Sitten pari sanaa kuntataloudesta, josta täällä on jo paljon puhuttu. Varmaan valtaosa tästä salista on sitä mieltä, että pakkoliitoksia kukaan ei halua kannattaa. Jos kunnat haluavat yhdistyä, sen pitää tapahtua vapaaehtoisesti. Mutta kuitenkin samaan aikaan ollaan miettimässä, millä tavalla palvelurakenteita sitten muutetaan kunnissa. Sen jälkeen herääkin kysymys, entäpä jos kunnat eivät haluakaan vapaaehtoisesti muuttaa näitä palvelurakenteitaan. Mitäs sitten tehdään, jos kukaan ei kannata pakkoliitoksia eikä myöskään kuntia voida pakottaa palvelurakenteiden muuttamiseen? Ollaanko sitten siinä, ettei tapahdukaan yhtään mitään?

Voin ottaa käytännön esimerkin omalta alueeltani. Meillä on Hämeenlinnan seutukunta, jossa on kahdeksan kuntaa, joista viisi kuntaa on yhteisessä terveyskeskuksessa, kahdella pienellä kunnalla on oma yhteinen terveyskeskuksensa, ja sitten on Janakkalan kunta, jolla on oma terveyskeskuksensa. Nyt tällä hetkellä mietitään tämmöistä niin sanottua sadekatosmallia näitten terveyspalveluiden tuottamiseksi, mutta tuntuu siltä, että näissä muutamissa kunnissa, kuten esimerkiksi Janakkalassa, ei olla kovin innokkaita tämmöiseen sadekatosmalliin. Mutta jos kuitenkin näissä palvelurakenneselvityksissä päädytään siihen tulokseen, että pitäisi olla tietty väestöpohja esimerkiksi terveyskeskuksissa, niin mitä sitten tehdään näille kunnille, jotka eivät halua lähteä mukaan tämäntyyppisiin palvelurakenteisiin? Tuleeko käskykirje sisäasiainministeriöstä, millä ilmoitetaan, että kunnan on sitten lähdettävä näiden palvelurakenteiden muuttamiseen, vai annetaanko vaan asioitten olla samalla tavalla kuin aiemminkin? Tähän varmaan moni miettii vastauksia, ja varmaan ne kuntapäättäjätkin miettivät, mitä tässä oikein tulee tapahtumaan. Parasta varmaan kunnille olisi se, että ne kunnissa toimivat luottamushenkilöt tekisivät itse ne tarvittavat päätökset ja toimenpiteet ilman, että kenenkään pitäisi ylhäältä käsin ohjailla. Ainakin varmaan erilaista aineistoa löytyy vaikka kuinka paljon Suomesta, millä tavalla palveluja voidaan tuottaa. Siinä voisi välillä käyttää vähän uutta luovuuttakin.

Kuten tiedetään, kuntien tilanne tällä hetkellä on huono. Kaikki luvut kertovat siitä, että se ei ole parempaan suuntaan menossa. Kuitenkin mietinnöstä käy ilmi myös se, että viime vuonna rahaa jäi käyttämättä budjetoiduista, jopa kehyksiin kuuluvista rahoista lähes 450 miljoonaa euroa. Samaan aikaan kuitenkin on tehty tämä niin sanottu pakkolainapäätös, jolloin nämä kustannusten noususta aiheutuvat kompensaatiot maksetaan vasta vuosien päästä ja viimeisimmät lähes 200 miljoonaa euroa vasta vuonna 2008. Jos nyt todella haluttaisiin auttaa kuntia tässä tilanteessa, niin tämä pakkolainapäätös pitäisi peruuttaa ja muun muassa se noin 200 miljoonaa euroa, mikä vasta vuonna 2008 on tulossa kunnille, pitäisi maksaa jo välittömästi vaikka vuosien 2006 ja 2007 aikana. Se olisi semmoinen käytännön konkreettinen toimenpide, millä kuntien asiat menisivät vähän parempaan suuntaan. Toinen konkreettinen toimenpide olisi se, että nyt kaavaillut säästöt Kansallisesta terveysprojektista, ne 25 miljoonaa euroa plus 50 miljoonaa euroa vuonna 2007, myös pitäisi peruuttaa.

Katri Komi /kesk:

Arvoisa puhemies! "Aikaansaava ihminen ei tunne sääntöjä", näin kuuluu sanonta. Toivonkin, että kehyksen säännöistä huolimatta hallitus ei jätä huomioon ottamatta valtiovarainvaliokunnan ideoita.

Hallituksen lähtökohta kehysten valmistelussa oli tietysti hallitusohjelman tavoitteiden toteuttamisen tukeminen, mutta samalla vakaan kasvun turvaavan finanssipolitiikan jatkaminen. Tämä on johtanut tulokseen, jossa kaikkien pääluokkien kohdalla on noudatettu säästäväisyyttä. Myös tuottavuuden parantamistavoitteet niin valtionhallinnossa kuin kuntasektorillakin kertovat siitä, että lusikka on otettu omaan käteen eikä odoteta jonkun muun syöttävän. Ja nyt on huomautettava, ettei tehostaminen tarkoita kiristyneen työtahdin yhä kiristämistä, vaan järkeistämistä esimerkiksi työnjakoa uudistamalla, tietotekniikan hyväksikäyttämistä nykyistä paremmin, tuotteistamista, hallinnon palvelukeskuksia jne.

Valtiovarainvaliokunta on pohtinut mietintönsä julkista taloutta ja finanssipolitiikkaa koskevassa osiossa hyvin sitä problematiikkaa, mitä tänään kohtaamme tässäkin talossa, joten viittaan vain siihen. Koska huomenna tulemme puhumaan kehitysyhteistyöstä runsain mitoin, en siihen nyt puutu.

Arvoisa puhemies! On muistettava, että paras tapa poistaa köyhyyttä Suomessa on työllisyyden parantaminen. Toivonkin nopeasti vaikuttavia ratkaisuja niin sanotun matalapalkkatuen osalta. Kehysriihessä tehtiin osaltaan päätös pitkäaikaistyöttömien työllistymisen tukemisesta. Työnvälityspalveluita tehostetaan myös. Vastikään tullut Hallituksen strategia-asiakirja 2005 listaa monia toimenpiteitä, joilla edistetään yrittäjyyttä, niin nuorten kuin vanhempienkin työllistymistä ja syrjäytymisen estämistä, esimerkkinä koulupudokkaiden konkreettinen huomioiminen. On hyvä, että politiikkaohjelmia on tosiasiallisesti päivitetty.

Hallituksen toimeenpanemalla yritysten starttirahan laajentamisella, tutkimus- ja tuotekehityspanosten lisäämisellä ja yrittäjyyskasvatuksen tehostamisella on myös oma tärkeä osansa yrittäjyyden edellytysten parantamisessa. Toisaalta valmistelussa on muun muassa yrittäjien sosiaaliturvan parantaminen ainakin siten, että yritystoimintaan liittyviä kohtuuttomia riskejä vähennetään. Yrittäjyyden politiikkaohjelman yksi alakohta on naisyrittäjyyden tukeminen, josta juuri valmistuikin keskustelua herättänyt raportti. Naisyrittäjyyden erityispiirteiden lisäksi sukupuolierityisenä seikkana on huomioitava esimerkiksi pienyritykset, jotka haluaisivat palkata nuoria naisia. Vanhemmuuden kustannukset rasittavat nimenomaan äitien työnantajia. Tämän takia ei uskalleta — ja aivan realistisista syistä — palkata nuoria, perheenperustamisiässä olevia naisia.

Erityisen kovina vanhemmuuden kustannukset iskevät pienyrittäjiin. Tästä saavat kärsiä niin nuoret naiset, joita ei palkata — aikovat hankkia lapsia tai eivät — kuin kaikki yrittäjät, joiden kohdalle kustannukset osuvat. Onkin edelleen tarpeen niin helpottaa perheen ja työn yhteensovittamista kuin toisaalta parantaa pk-yritysten toimintamahdollisuuksia.

Arvoisa puhemies! Luin tyytyväisenä ministeri Hyssälän kirjoituksen Maaseudun Tulevaisuudesta reilu viikko sitten. Se luo luottamusta siihen, että ministerimme kuuntelevat vastuullisesti niitä viestejä, joita me kansanedustajat heille kentältä välitämme. Eli vaikka kehysriihessä ei maatalousyrittäjien lomitusta huomioitukaan, ministeri on tuntunut kuulevan huutomme.

On tärkeätä, että maatalousyrittäjien lomitusjärjestelmää kehitetään edelleen, niin kuin hallitusohjelman mukaista on. Itse olen kiinnittänyt huomiota hevosyrittäjien lomaoikeuteen ja sijaisapuoikeuden parantamiseen esimerkiksi omaistaan hoitavien kohdalla. Nämä uudistukset ovat sinänsä valtiontaloudessa pieni erä, mutta niille, joita se koskee, hyvinkin merkittäviä. Vuosilomapäivän lisääminen on perustoive.

Sosiaali- ja terveysministeriön asettaman asiantuntijaryhmän tekemien neuvolatyön laatusuositusten mukaan nykyään rahaa neuvolapalveluihin käytetään monin paikoin vain noin puolet siitä 1 500—2 000 eurosta lasta kohden, mitä kattavasti toteutetut palvelut maksaisivat. Terveydenhoitajilla on toisissa kunnissa jopa kaksinkertainen lapsikuormitus suosituksiin nähden. Ennaltaehkäisy on halvempaa kuin jälkien korjailu. Yhdenkin huostaanoton kustannuksilla saataisiin maksettua kymmenien lasten koko neuvolaikänä suoritettava seuranta. Neuvolatoiminta onkin terveydenhuollon muihin kustannuksiin suhteutettuna erittäin halpaa. Toivon, että tätä asiaa näissäkin kehyksissä STM:ssä edistetään edelleen.

Arvoisa puhemies! Muun muassa maatalousyrittäjille yritysverouudistus on tärkeä uudistus, joka tuo helpotusta perintö- ja lahjaverotukseen sukupolvenvaihdoksissa. Verotuksen kehittäminen on yksi yrityksen jatkuvuuden ja työpaikkojen luomisen ja säilymisen välineistä. Verotuksella vaikutetaan myös tuotantokustannusten hallintaan. Hallituksen kehysriihessä sovittu maa-, poro- ja kasvihuonetalouden 21,5 miljoonan euron energiaverohuojennus ensi vuodelle — tai itse asiassa se alkaa jo tänä vuonna — onkin erittäin myönteinen päätös. Tätä maataloustuottajat ovat ajaneet jo vuosia.

Tänä vuonna käyttöön otettava luonnonhaittakorvauksen kansallinen lisäosa tulee osaltaan pysäyttämään maatalouden tukien alenemisen. Suomen maatalouden investointituet taas ovat EU:n korkeimmat käytössä olevat. Erityisesti nuorten maataloustuottajien käynnistysavustukset ovat EU:n huippua. On silti muistettava, että myös MMM:n hallinnonalan määrärahoihin on osana säästötoimenpiteitä kohdennettu noin 10 miljoonan euron säästöt. Ongelmia tulee olemaan budjettiriihessä näiden kohdistamisessa!

Arvoisa puhemies! Ongelmia on, aivan kuten valtiovarainvaliokunta on mietinnössään vahvasti todennut, liikenneinfran rahoituksessa. Mietinnössä todettiin myös, että resurssit tulisi mitoittaa siten, että liikenneinvestointeja voidaan tehdä tasaisesti koko vaalikauden ajan. Luotan siihen, että kaiken tämän tänäänkin käydyn keskustelun jälkeen liikennehankkeitten aloittamispäätöksiä syntyy. Kuten keskustan eduskuntaryhmän ryhmäpuheenvuorossa todettiin, kannattavista investoinneista ei ole syytä tinkiä.

Tuomo Hänninen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Valtioneuvoston selonteko vuosien 2006—2009 kehyksistä on tärkeä linjaus tämän vaalikauden lopun ja seuraavan vaalikauden alun resurssien käytöstä. Talouskehitykseen liittyvät tavoitteet talouden vakaudesta sekä työllisyysasteen nostamisesta 68 prosenttiin ja työttömyysasteen alentamisesta ovat oleellisimmat osat tavoitteista. Valtiovarainvaliokunta on osaltaan ottanut asiantuntevasti kantaa edellä mainittuun selontekoon. Talouspolitiikan lisäksi kuntatalouden peruspalveluohjelma ja liikenneinfrastruktuurin rahoitus ovat perustellusti mukana tässä mietinnössä.

Näillä molemmilla sektoreilla ongelmien kasaantuminen vaatii selkeitä linjauksia ja kehityssuunnan kääntämistä myönteiseen suuntaan. Kuntien lakisääteiset velvoitteet, valtionosuudet peruspalveluihin sekä kuntien saumaton yhteistyö on nivottava kokonaisuudeksi, jolla palvelut voidaan tuottaa. Hyvältä tilanne ei näytä, ja valtionosuusuudistuksen ykkösvaihe ei helpota tilannetta. Synkältä näyttää talous myöskin oman kotikaupunkini Kuusamon osalta tämän ykkösvaiheen toteutuksen kynnyksellä.

Ensi vaalikauden alkuun kaavailtu toisen vaiheen valtionosuusuudistus on suunniteltava kunnolla. Valtionosuuksien perusteet tulee käsitellä uudelleen paremmin eri tilanteisiin soveltuviksi. Esimerkiksi etäisyys maakunnallisesta aluekeskuksesta ja sen etäisyyden vaatima erikoispalvelujen tarve esimerkiksi erikoissairaanhoidon osalta vaatii omaa kirjaustaan.

Talouspolitiikan tulee olla uskottavaa, ja määrärahakehykset luovat tätä uskottavuutta. Mutta säästämmekö itsemme liikuntakyvyttömiksi antamalla väylästön rappeutua vai tuemmeko maakuntien kehitystä pitämällä liikenneverkot kunnossa? Pohjois-Pohjanmaalla ja Koillismaalla on lukuisia väyliä kunnostuksen tarpeessa. Laadukkaat ja toimivat liikenneväylät ovat perusedellytys koko yhteiskunnan tehokkaalle, alueellisesti ja sosiaalisesti tasavertaiselle ja kansainvälisesti kilpailukykyiselle toiminnalle. Vastuu liikenneinfrasta kuuluu julkiselle sektorille.

Tutkimuksen ja tuotekehityksen osalta minun on helppo tukea ja nyökytellä yliopistojen perusrahoituksen 20 miljoonan ja Suomen Akatemian tutkimusmäärärahojen 31,5 miljoonan euron kasvulle. Nämä ovat kansainvälistä kilpailukykyä parantavia toimia.

Koulutuksen kehittämiseen liittyvät toimenpide-esitykset vaikuttavat perustelluilta asioilta. Pudokkaiden osalta tarvitaan peruskoulun ja toisen asteen väliin lisää ohjausta ja järjestelyjä. Toisen asteen oppilaitosten, lukioiden ja ammatillisten oppilaitosten, kesken tarvitaan moniulotteista yhteistyötä. Myös hakumenettelyä eri oppilaitoksiin tulee kehittää.

Kehysriihessä otettiin esille myös Eta-alueen ulkopuolelta tulevien opiskelijoiden lukukausimaksut. Meille suomalaisille lukukausimaksut ovat vieraita ja valtaosalle meistä vastenmielisiä. Jos kansainvälisesti ja EU-jäsenmaissa maksut otetaan käytännöksi, meidänkin on mentävä järjestelmään mukaan.

Arvoisa puhemies! Vähäinen asia ei ole mielestäni kaikista heikoimmassa asemassa olevien tilanteen parantaminen. Pelkällä kansaneläkkeellä tai työttömyyden peruspäivärahalla elävien tilanne ei ole kehuttava. Jo budjettiesitykseen odotamme konkreettisia toimia. Pitkäaikainen köyhyysrajalla eläminen ei ole hyvinvointivaltion toimintatapa. Siitä me olemme jokseenkin yksimielisiä.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa puhemies! Kannatan ed. Kalliksen esitystä, että eduskunta hyväksyisi ne neljä lausumaehdotusta, jotka sisältyvät mietintöön liitettyyn ensimmäiseen vastalauseeseen. Näillä ponsillahan vauhditettaisiin hallituksen omia tavoitteita, jotka sisältyvät hallitusohjelmaan: työllisyystavoitetta samoin kuin liikenteellisen palvelutason kohentamista, myös kehitysyhteistyömäärärahojen korottamista siihen tavoitteeseen, mihin Suomi on sitoutunut, samoin kuin sitten kuntien aseman turvaamista.

Arvoisa puhemies! Hallituksella on todellakin hyviä tavoitteita erilaisissa ohjelmissa ja hallitusohjelmassa, mutta kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä tässä vastalauseessa katsoo, että näissä kehyksissä ei riittävällä tavalla turvata näiden tavoitteiden saavuttamista, ja siksi toivomme runsasta kannatusta näille lausumaehdotuksille.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa herra puhemies! Hallitus lupaa talouskehyksissä vuosille 2006—2009 käynnistää kunta- ja palvelurakenneuudistuksen. Se on erittäin hyvä tavoite, mutta hallituksen tulee pystyä todellisiin uudistuksiin. Keskustan on ehdottomasti hyväksyttävä kuntien yhdistäminen toimiviksi kokonaisuuksiksi. Sosialidemokraattien taas on tunnustettava se, että yritykset vastaavat enenevästi kuntien palveluista.

Kuntien laina kasvoi vuodesta 2003 miljardilla. Lainaa oli vuoden 2004 lopussa lähes 6,6 miljardia euroa. Vaikka verotulot ja valtionosuudet kasvavat, lainan arvioidaan lisääntyvän 9 miljardiin vuoteen 2010 mennessä. Hallitukselta odotetaan tehokkaita toimenpiteitä tilanteen parantamiseksi.

Arvoisa herra puhemies! Kuntien talous on täynnä uhkakuvia: väestö ikääntyy, osaavan henkilöstön rekrytointi vaikeutuu, ja valtio lisää jatkuvasti kuntien velvoitteita. Seitsemän viime vuoden aikana kunnallisveron ansiotulovähennystä on jatkuvasti nostettu. Nämä ratkaisut leikkaavat kuntien tuloja noin 1,5 miljardilla eurolla vuodessa. Valtio on korvannut summasta vajaat puolet. Kun työvoima siirtyy eläkkeelle, työllisyysaste ja työttömyys vähenevät. Pienenevä osa kuntalaisista maksaa yhä vähemmän veroa kunnalle. Siksi on ryhdyttävä seuraaviin toimenpiteisiin: 1) Kuntarakenteita on muutettava. Elinkelvottomien, pienten kuntien on liityttävä suurempiin välttääkseen totaalista velkaantumista ja kuntalaisten kohtuutonta verorasitusta. 2) Kuntien on voimakkaasti uudistettava palvelurakenteitaan. Ne voivat välttää isojakin investointeja ostamalla palveluita yrityksiltä. 3) Kaikkiin lainsäädäntöesityksiin, jotka lisäävät kuntien tehtäviä, on suhtauduttava määrätietoisen kielteisesti. 4) Veronalennukset on tehtävä siten, ettei kuntien talous vaarannu.

Hallitus lupaa, etteivät tulevat veronalennukset alenna kuntien tuloja. Mielestäni hallituksen pitäisi luvata, että kunnat saavat korvaukset viimeiset seitsemän vuotta tapahtuneesta verotulojen menetyksestä. Kuntien velan arvioidaan kasvavan vuoteen 2010 mennessä 9 miljardiin euroon. Se on neljäsosa valtion budjetista.

Arvoisa puhemies! Sitten minäkin vielä seuraavasta aiheesta: Eduskunnan on syytä olla huolissaan rautatieverkoston toimivuudesta. Tiukkoihin kehyksiin sidottu radanpidon rahoitus ei kata ikääntyneen rataverkon vaatimia kunnostuksia. Ratojen korjausinvestoinnit laskevat noin 100 miljoonan euron tasolle eli noin kahteen kolmannekseen viime vuosien tasosta. Korvausinvestointien tarve on tällä hetkellä 150—200 miljoonaa euroa vuodessa, puhumattakaan investoinneista uusiin ratoihin. Valtioneuvoston rahoituskehysten mukaan perustienpidon rahoitus on 550 miljoonaa euroa vuodessa. Se on selvästi viime vuosia alhaisempi. Perustienpidon rahoitukseen tarvittaisiin kuitenkin vähintään 700—750 miljoonan euron vuotuista rahoitusta. On tärkeää, että liikenneministeri ja hallitus ymmärtäisivät, kuinka tärkeä toimiva rata- ja tieverkosto on Suomen kilpailukyvylle ja menestykselle. Nyt tarvitaan lisää rahaa sekä rataverkon että tieverkon kunnostuksiin ja uusimiseen.

Maija-Liisa Lindqvist /kesk:

Arvoisa puhemies! Haluan hiukan selventää, kun täällä on ollut näistä puolustushallinnon määrärahoista aika paljon puhetta. Toki puolustushallinnolla on tiukka kehys ja budjetointi, aivan niin kuin on kaikilla muillakin hallintokunnissa. Ne puheenvuorot, joita aiemmin käytin, tarkoittivat todella sitä, että puolustushallinnon osalta kuitenkin on huomioitu sellaisia kustannusten tasotarkistuksia, joita ei ole tehty muissa pääluokissa. Siihen nähden puolustusministeriö on selvinnyt näistä kehysneuvotteluista erinomaisella tavalla ja ansaitsee kiitoksen siitä, että he ovat kyenneet pitämään puoliaan.

Totta kai on huolestuttavaa se, että puolustuspoliittiseen selontekoon laitetut kehysrahat ovat leikattuina vuosina 2006 ja 2007, molempina vuosina 20 miljoonalla eurolla, mutta puolustusministeriö voi itse tehdä näihin kehyspäätöksiin tämän säästön haluamallaan tavalla joko puolustusmateriaalihankinnoista tai Puolustusvoimien toimintamenoista. Eli välttämättä tämä ei juurikaan karsi toimintaa, ei kertausharjoituksia eikä vastaavia, jos puolustusministeriö linjaa tämän säästön siihen ja tinkii hiukan näinä vuosina materiaalihankinnoista esimerkiksi. Näkisin kuitenkin, että tämmöinen 2,2 miljardia euroa, mikä on se taso, joka Suomessa on katsottu tulevillekin vuosille, tämä lähes 2,3 miljardia, on huomioitu aina sinne vuoteen 2009 varsin kohtuullisella tavalla.