Täysistunnon pöytäkirja 45/2005 vp

PTK 45/2005 vp

45. TIISTAINA 26. HUHTIKUUTA 2005 kello 14

Tarkistettu versio 2.0

15) Hallituksen esitys työllistymisen ja muutosturvan toimintamalliin liittyväksi lainsäädännöksi

 

Työministeri Tarja Filatov

Arvoisa puhemies! Vaikka ilta onkin jo pitkällä, niin haluan muutaman sanan tästä lakiesityksestä sanoa.

Kysehän on muutosturvan toimintamallista, ja siitä on tässäkin salissa käyty välillä railakasta keskustelua. Yleensä sanotaan, että rakkaalla lapsella on monta nimeä, mutta voisi sanoa, että tässä on ollut niin rakas nimi, että sillä on ollut monta sisältöä. Nyt se on hallituksen esityksenä, jota on valmisteltu yhdessä työmarkkinajärjestöjen kanssa.

Mielestäni tämä lopputulos on erittäin hyvä siinä mielessä, että niissä työelämän muutostilanteissa, joissa joudutaan ikäviin irtisanomisiin ja yt-neuvotteluihin, pyritään, kun muutosta ei aina voida pysäyttää eikä se jokaisessa tilanteessa ole tarkoituksenmukaista, hallitsemaan sitä muutosta siten, että siitä olisi työntekijän ja ihmisen näkökulmasta mahdollisimman vähän haittaa. Ihminen, joka menettää työpaikkansa, voisi saada sillan uuteen työhön mahdollisimman tehokkailla ja toimivilla palveluilla ja tukimuodoilla, ja sitä kautta voisimme helpottaa sitä tuskaa, joka työpaikan menetystilanteeseen liittyy.

Tämä muutosturvamalli on kokonaisuus, jonka tavoitteena on tehostaa yhteistyötä niin työntekijöiden, työnantajien kuin työhallinnonkin välillä. Oikeastaan se on aika lailla sellainen malli, jota yritimme jo edellisessä työryhmässä, joka tätä muutosturvamallia käsitteli kansliapäällikkö Wallinin johdolla, mutta silloin työmarkkinajärjestöjen kesken ei yhteistyöhön tuosta raamista päästy. Nyt viimeksi tulopoliittista sopimusta rakennettaessa raamit saatiin sovittua, ja tällä mallilla päästään eteenpäin.

Kokonaisuus muuttaa julkisesta työvoimapalvelusta annettua lakia, työsopimuslakia, yhteistoimintalakia ja työttömyysturvalakia, elikkä kyse on monen eri toimintamallin parantamisesta. Perusidea on se, että työnantajalle tulee velvollisuus aikaisemmin jo informoida työhallintoa siitä, että yhteistoimintamenettely on käynnissä, ja työvoimaviranomaisille tulee velvollisuus tulla mukaan siihen prosessiin ja tarjota työntekijälle, joka yt-menettelyssä on, omia palvelujansa jo varhemmin, jo silloin irtisanomisajan alkuvaiheessa.

Tässä tarkoitus on, että siinä etsitään yhteistyössä ratkaisuja siten, että ihminen ei joutuisi työttömäksi. Jos kuitenkin käy niin, että ihminen irtisanotaan, niin ihmisellä on irtisanomisaikana mahdollisuus käyttää työhallinnon palveluita ja hänellä on mahdollisuus vapaaseen riippuen siitä, miten pitkä hänen työsuhteensa on ollut, joko 5 tai 20 päivää. Näitä vapaita voi pitää työnhakuun, erilaisten palvelujen hankkimiseen. Ajatus on se, että jo sitä irtisanomisaikaa käytetään uuden työpaikan etsimiseen mahdollisimman tehokkaasti.

Työnantajalle tulee velvollisuus tiedottaa erilaisista palveluista, joista tässä kokonaisuudessa säädetään. Ja ajatus on se, että ihminen voi lähteä vapaaehtoisesti, silloin kun hän haluaa, mukaan työllistymisohjelmaan, jossa yhtenä elementtinä voi olla esimerkiksi kouluttautuminen uuteen ammattiin, jos sillä alalla, josta hän työttömäksi joutuu, työpaikkaa ei ole näköpiirissä. Uskon itse, että kun tähän kokonaisuuteen on kytketty myös korkeampi työttömyysturva näiden aktiivisempien toimenpiteiden ajalta, niin se kannustaa ihmisiä kouluttautumaan.

Jos hyvin lyhyesti kuvaa tämän uuden järjestelmän kannustavuutta, niin esimerkiksi jos ihmisen palkkatulot ovat olleet 1 000 euroa kuukaudessa, silloin hänen ansiosidonnainen työttömyysturvansa olisi noin 700 euroa. Tämä uusi järjestelmä tuo hänelle hänen osallistuessaan työllistymisohjelman aktiivitoimiin noin 90 euron lisän kuukaudessa. Tämä nousee progressiivisesti niin kuin ansiosidonnainen työttömyysturvakin sen mukaan, mitä tulot ovat olleet, ja esimerkiksi 4 000 euron kuukausituloilla tuo kannustinlisä on yli 600 euroa kuukaudessa. Erityisesti ikääntyneemmän työvoiman kohdalla on tärkeää kannustaa ihmisiä kouluttautumaan, koska siellä välttämättä halu siihen, että lähdetään vaihtamaan ammattia ja etsimään uutta ammattia, ei ole niin suuri, ja se on aika ymmärrettävää, jos ihminen on tehnyt pitkän työrupeaman jollakin alalla ja hänellä on hyvä ammattitaito sille puolelle. Mutta toisaalta ovat aika tuskallisia ne tilanteet, joissa tuolta vanhalta ammattialalta ei yksinkertaisesti löydy työtä, ja silloin tällainen koulutukseen kannustaminen on arvokasta.

Perusidea tässä mallissa on se, että ihminen työllistyisi ilman, että hänen täytyy tulla näihin työllistämisohjelman toimenpiteisiin, mutta jos se ei ole mahdollista, niin silloin haetaan sitä palvelukokonaisuutta, jota ihminen työllistyäkseen tarvitsee. Työhallinnon puolelta tämä edellyttää paljon, ja työministeriössä onkin isoimpiin työvoimatoimistoihin perusteilla niin sanotut muutosturvajoukot: on tarkoitus sekä nykyisistä työhallinnon työntekijöistä että myös uusista työntekijöistä kouluttaa erityisosaajia näihin tilanteisiin, koska siinä tarvitaan erityistä osaamista, se ei ihan sieltä perussapluunasta nouse. Ajatus on, että nämä muutosturvajoukot myös liikkuvat sen mukaan, missä tätä menettelyä tarvitaan. Uskon, että sillä voidaan parantaa palvelua, jota ihmiset saavat työvoimatoimistosta. Uskon, että sillä voidaan parantaa myös sitä yhteistyötä, jota työnantajan, työntekijöiden ja työhallinnon välillä tässä tilanteessa tarvitaan, ja ennen muuta tarkoitus on puuttua työttömyyteen ennen kuin se on syntynytkään. Elikkä tämä on tällainen varhaisen puuttumisen malli.

Se, miksi uskon tämän vaikuttavan työllisyyteen positiivisesti verrattuna niihin esityksiin, joita keskustelussa on ollut esillä, on se, että se ei kuitenkaan yksittäiselle työnantajalle tuo kohtuuttomia kustannuksia. Jos yritys aidosti taloudellisissa vaikeuksissa joutuu vähentämään työntekijöitänsä, niin jos nämä kustannukset silloin kohdistuisivat tuohon kyseiseen yritykseen, niin vaarana olisi se, että pienemmän joukon sijasta jouduttaisiinkin irtisanomaan isompi joukko ja silloin työllisyyden näkökulmasta jouduttaisiin ojasta allikkoon. Tässä tuota työnantajavastuuta kannetaan kollektiivisesti ja näistä kustannuksista vastataan kollektiivisesti, jolloin se ei aiheuta kohtuutonta haittaa yksittäiselle yritykselle.

Tämän lisäksi työministeriössä on käynnissä yt-lain uudistusprosessi, jossa työryhmä istuu ja pyrkii siihen, että tuosta laista tulisi tämmöisen irtisanomislain sijaan aito vuorovaikutuslaki, jolla jo ennen kuin ajaudutaan tilanteeseen, jossa yt-menettelyä käytetään henkilöstön vähentämiseen, voitaisiin yhteistyössä löytää muita ratkaisuja, jotta irtisanomisiin ei jouduttaisi. Hallitus on myös kehysneuvottelussaan sitoutunut siihen, että lisätalousarvion yhteydessä rahoitetaan tämä järjestely. Toivon, että eduskunta kiireisestä aikataulustaan huolimatta voisi käsitellä tämän lain siten, että se voisi astua voimaan jo 1.7., koska epäilemättä sitä tässäkin tilanteessa kipeästi monella työpaikalla kaivataan ja tarvitaan.

Tero Rönni /sd:

Arvoisa puhemies! Täytyy tulla tänne eteen, ettei tarvitse hosumalla puhua, kun on tämä puhetyyli sen verran verkkainen.

Puhemies! Olen pari kertaa kuullut etukäteisbriiffin tästä asiasta, ja tätä on markkinoitu, että tämä on parasta tupossa. Kenties se varmaan sitä onkin, kun katselee niitä korotusprosentteja ym., ehkä tämä on sitten kaikkein parasta siinä. Positiivinen kuva on jäänyt minullekin erityisesti tästä tilanteesta, että tässä pystytään keskenään sopimaan.

Ainoa semmoinen epävarma tekijä löytyy siitä, miten toteutuu aidosti tämä mahdollisuus työntekijöillä sen vapaan pitämiseen. Itse kun on elämänsä viettänyt tuommoisilla pienillä työpaikoilla — yksi ainoa vähän isompi joukossa, jossa ei yt-lakia ole tarvinnut noudattaa juurikaan — ja sitten kun tuntee alan sillä tavalla tarkasti, niin kun saattaa käydä niin nykyisissä kilpailuttamistilanteissa ym., että voidaan olettaa, että puolen vuoden päästä päättyvät esimerkiksi työnantajan kaikki työt, päättyvät siihen hetkeen, niin miten siinä tilanteessa, jossa jokainen mies taikka nainen kuitenkin on tarpeen sen puoli vuottakin eteenpäin, järjestetään niitä vapaita? Ja jos tälläkin hetkellä monessa paikassa, jossa työntekijöitä on niin vähän, että ylimääräistä henkilöä ei ole, on niin, että kun joku sairastuu, niin siellä joudutaan jostain raapimaan ulkopuolelta joku tuuraaja, niin onko tässä sitten tilanne myöskin se, että jos työntekijä menee pyytämään vapaata, niin silloin joudutaan ottamaan ulkopuolelta tuuraaja? Sitä minä en usko, että työnantajat ihan helpolla tätä asiaa näin sulattavat. Mutta ne ovat sitten neuvottelukysymyksiä varmasti, ja kuten tänään hallitusneuvos Kangasperkon kanssa tätä asiaa puitiin, niin lopullisen tuomionhan sitten antaa käräjäoikeus tai kenties korkein oikeus, työtuomioistuin, mihinkä asia sitten meneekään ja se soveltamisohje.

Mutta sinänsä täytyy sanoa, että tämä on kyllä erinomainen esitys ministeriltä ja kolmikannassa sovittuna tässä on avattu pää semmoiseen asiaan, mikä on hyvin tärkeä. Kun tänään myöskin katselin lehdestä tulosta siitä, minkälaiset ihmiset työllistyvät parhaiten, niin semmoiset ihmiset, joilla on jo työpaikka olemassa. Valitettavasti työnantajat aina katsovat karsaasti, jos sinulla on päiväkin työttömyyttä alla ja sanot, että olet työttömänä etkä missään töissä, olet jäänyt eilen työttömäksi, ja semmoinen, jolla on työpaikka olemassa, työllistyy huomattavasti helpommin, vaikka eroa ei olisi yhtään missään mitään. Se on tämmöinen joku korvien välissä oleva imagokysymys, mistä tässä asiassa on kyse. Jos tässä tilanteessa tosiaan käy näin, että kesken työrupeaman pääsee työllistymään, niin siitä on aina hyötyä kaikille.

Nyt täytyy sanoa, että toivotaan, että ne ministerin joukot pääsevät sinne barrikadeille, nämä muutosturvajoukot, oikein kunnolla pyörimään, koska minä uskon, että siinä tarvitaan kyllä joukkoja. Jos arvelujen mukaan 30 000 meillä vuosittain sanotaan tuotannollisista ja taloudellisista syistä irti ja osa on hyvin pitkälle tänä päivänä ollut ainakin teollisuudessa semmoisia, jotka ovat putkeen päässeitä, jotka eivät näihin asioihin varmaan käestä mitenkään, niin sieltä arveltiin hallitusneuvoksen suulla, että se voisi olla noin 5 000 ihmistä, kenties. Siitäkin vielä osa sitten pudotetaan pois, niin että kokonaisuudessaan saattaa jäädä jopa alle 2 000:n niiden määrä, jotka ovat todellisuudessa tulossa koulutukseen ja eteenpäinvientiin, eikä sekään ole ihan pieni määrä.

Sitten sen koulutuksen löytymisessä meillä minun mielestäni on ollut tänä päivänä aika paljon puutteita, niin että on koulutettu vähän semmoisille aloille, millä ei oikein ole ollut kysyntää, uudelle alalle työttömäksi. Toivoisin, että nyt sitten löytyy aidosti niitä toimenpiteitä ja että työnantajat myöskin, jotka nyt osaltaan huutavat sitä, että on työvoimapulaa joillain aloilla, olisivat sitten kärkkäästi ottamassa näitä ihmisiä uudelleenkoulutuksen jälkeen töihin ja olisivat mukana hyvin tiukasti siinä koulutuskuviossa, jolloinka voitaisiin tämmöistä räätälöityä koulutusta luoda ihmisille eikä tarvitsisi kenenkään olla turhautumassa tähän asiaan.

Kokonaisuudessaan pidän tätä myönteisenä esityksenä ja toivotan työhallinnolle onnea näitten ihmisten kanssa.

Työministeri Tarja Filatov

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti. Itse asiassa arvioiden mukaan — kukaanhan ei tiedä, kuinka paljon irtisanomisia vuoden aikaan tulee — jos katsotaan sitä kehitystä, mikä meillä on taustallamme, niin noin 30 000 ihmisen on arvioitu joutuvan irtisanotuksi, näistä puolet elikkä noin 15 000 taloudellisista ja tuotannollisista syistä, ja se olisi se joukko, jonka kanssa tätä ohjelmaa rakennettaisiin, mutta heistä sitten 5 000:n vuositasolla on arvioitu tulevan näiden tehostettujen toimenpiteiden piiriin. Tällä hetkellä jo on ollut 2 000 henkeä koulutuksessa suoraan irtisanomisen jälkeen, ja 5 000 on se koulutus- tai näiden muiden tehostettujen toimien volyymi, joka on tällä hetkellä arvioitu. Voisi sanoa, että tietenkin me toivomme, että irtisanomisia olisi mahdollisimman vähän mutta niistä, jotka tarvitsevat koulutusta, mahdollisimman suuri osa lähtisi kouluttautumaan.

Markus  Mustajärvi  /vas:

Arvoisa puhemies! Nyt taitaa olla semmoinen hallituksen esitys, jota joutuu ihan pakostakin kehumaan, kun on tutustunut tähän esitykseen briiffaustilaisuuksissa ja ehtinyt sitä jonkun verran jo lukemaankin sitten. Mutta kun on tutustunut hallitusohjelmaan kaiken kaikkiaan ja sitten valtiontalouden kehyksiin ja poikkihallinnollisiin politiikkaohjelmiin, niin ei ole pelkoa, että nämä kiitokset ainakaan inflaatiosta kärsisivät sitten myöhempinäkään aikoina.

Tässä muutosturvaesityksessä marssijärjestys ja toimenpiteet ovat aivan oikeat. Tämä muutosturva kytketään olemassa olevaan järjestelmään eli otetaan huomioon jo ne yt-lain velvoitteet, mitä on olemassa. Se on erittäin tärkeä asia, että toiminta alkaa jo irtisanomisaikana ja ennakoiden, niin ettei odoteta, että tilanne menee tarpeeksi pahaksi, ja aleta toimia vasta sitten. Jos käy näin, että kaikista ennakkotoimista huolimatta jää työttömäksi, niin tästä työttömyysaikaisesta aktiivisuudesta tulee ihan reilu palkinto, kannustetaan työnhakuun ja koulutukseen. Se, mikä ehkä parasta kuitenkin on tämän taloudellisen tuen lisäksi, on se, että toiminta on suunnitelmallista ja sitouttavaa ja että se pyrkii sitouttamaan samalla lailla työnantajat, työntekijän, tämän työttömyysuhan alaisen, kuin sitten viranomaisetkin.

Mutta yksi kysymysmerkki tässä on, mikä on kaiken kaikkiaan työhallinnon toiminnassa ja mitä on yrittänyt penkoa: siellähän ovat jo nykyään työnhakusuunnitelmat olemassa, ja aivan samalla tapaa siinä tilanteessa, työnhakusuunnitelmaa tehtäessä, kuin tässä uudessa muutosturvamallissa voi kysyä, mitkä sitoumukset sitten velvoittavat viranomaisia. Olisi erittäin tärkeä asia se, että työtön tai työttömäksi jäävä voisi luottaa siihen, että se, mitä papereihin on kirjattu, toteutuu sitten. Tämmöinen tilanne voi tulla esimerkiksi täydennyskoulutuksessa, että on kysyttävä, voiko muutosturvan piiriin kuuluva luottaa siihen, että hän saa sitä koulutusta, mitä on hakenut, jos hänellä suinkin siihen koulutukseen edellytykset on olemassa.

Tämä aktiivisuuspalkinto elikkä tämä työllistymisohjelman lisä on taloudellisestikin aika huomattava, mutta siihen liittyy sitten tämmöinen osin filosofinenkin kysymys — voi olla ihan ongelma — ja ainakin linjaus siitä, kuinka työhallinto toimii. Jos ajatellaan, kuinka eri tilanteissa olevia työttömiä tai työttömyysuhan alaisia kannustetaan, niin tässähän on malli: Jo työttömyysuhan aikana muutosturvan ollessa kyseessä ja työttömäksi jäädessä, silloin kun osallistuu aktiivitoimenpiteisiin, tässä työttömyyden alkuvaiheessa kannustetaan huomattavalla taloudellisella panostuksella, mutta — voi olla sitten kyse samasta henkilöstä — jos henkilö on noin kolme vuotta työttömänä, on menettänyt työttömyysturvaoikeutensa, on ollut 180 päivää työmarkkinatuella, niin tämä kannustus muuttuukin niin, että sitten tätä työtöntä, joka voi olla sama henkilö, kannustetaan sillä, että työmarkkinatuki tietyin edellytyksin uhataan kokonaan evätä. Se kysymys kuuluu, voiko ihminen muuttua kolmen vuoden aikana niin, että häneltä katoaa kaikki aktiivisuus, hänen arvomaailmansa, ajatusmaailmansa muuttuu niin päälaelleen, että työttömyyden alkuvaiheessa kannustetaan palkinnolla ja sitten kun työttömyys pitkittyy ja henkilön asema menee todella tukalaksi, tätä henkilöä kannustetaan sillä, että se viimesijainenkin toimeentulomuoto evätään kokonaan. Tätä minä olen ihmetellyt. Eikös se kannustaminen ja palkintojen antaminen toimisi myöskin työttömyyden pitkittyessä? Tietenkin se pitää suhteuttaa aina siihen, mikä on kullekin työttömälle mahdollista, ja ne tavoitteet asettaa niin, että ne tosissaan ovat realistisia, ja jos työttömyys pitkittyy, silloin pitää tyytyä pienempiinkin askeliin eikä suoraan työllistymiseen.

Asia, mistä ed. Rönni puhui, on ihan huomionarvoinen sillä lailla, että jos ajatellaan työnantajaa, joka kilpailee lyhyehköistä tarjouksista mutta haluaa pitää tietyn vakituisen porukan yrityksessään töissä, ja yhtäkkiä sitten tilauskanta romahtaa tai ainakin heikkenee, niin tämä yrittäjä joutuu kantamaan aika raskaan taakan, vaikka itsekin on koko ajan toisten armoilla, pahimmassa tapauksessa joutuu palkkaamaan ulkopuolelta sitten muita henkilöitä heikkenevän tilauskannan aikana ja sitten nämä muut henkilöt, jotka ovat ennestään olleet siinä yrityksessä töissä, voivat tämän muutosturvan tuella hakea palkallisesti töitä. Tilanne on tämmöisessä yrityksessä aivan eri kuin suuryrityksessä, joka takoo koko ajan voittoja kymmeniä, satoja miljoonia, joka samaan aikaan rationalisoi, siirtää tuotantoa kaukomaille ja antaa sitten samanaikaisesti lopputilin sadoille työntekijöilleen. Semmoiselle yritykselle, jolla on vastuunkantokykyä, jolla on talous kunnossa, joka tekee voittoa, pitääkin asettaa entistä suuremmat velvoitteet.

Sitten näille työvoimatoimistojen nopean toiminnan taistelujoukoille kyllä voi antaa tukensa, ja se onkin oikeastaan ainoa taistelujoukko, jolle minä annan tuen ja vieläpä ilman YK:n mandaattia.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kysymys ministeri Filatoville: En oikein hyvin tunne tätä aluetta, mutta tässä on paljon hyvää ja inhimillistä minunkin mielestäni, mutta tämmöinen kysymys: Mikä on työnantajalle rahallinen osuus tässä, jos esimerkiksi 20 päivän hakuaika on ja kaverilla on tänään palkallista hakuaikaa, tai no, tietysti sitten se osuus on eri asia, mutta mitä jos on pieni työnantaja ja sattuu pahimmassa tapauksessa useampikin tämmöinen vastaava tapaus?

Työministeri Tarja Filatov

Puhemies! Siinähän täytyy muistaa se, että kyse on tilanteesta, jossa ihminen on irtisanottu elikkä työt ovat vähenemässä. Silloin tavallaan hyvää työnantajapolitiikkaa on myös miettiä se, miten se loppupää, joka on kaikille ikävä, varmasti myös yritykselle, joka joutuu irtisanomaan, hoidettaisiin mahdollisimman inhimillisesti. Tässä ei ole kyse mistään subjektiivisesta oikeudesta 20 lomapäivään, vaan se vapaan pitäminen on sidottu siihen, että silloin todellakin haetaan työtä tai ollaan esimerkiksi ammattitaidon testaamisessa ja muussa. Se on kirjoitettu lakiin siten, että siitä ei saa aiheutua työnantajalle kohtuutonta haittaa. Silloin työnantajalla on viime kädessä oikeus määritellä niitä päiviä, jolloin tätä tilannetta voidaan hoitaa. Sitten toisaalta esimerkiksi työviranomaiselta voi saada todistuksen siitä, missä toimenpiteissä on minäkin päivänä ollut.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa puhemies! Vielä siinä, kun ministeri sanoi "kohtuuton haitta", minä ajattelin, kuinka iso haitari siinä on sitten.

Työministeri  Tarja  Filatov

Arvoisa puhemies! Se on tietenkin tämä sanamuoto, jota meillä monessa muussakin tilanteessa käytetään lainsäädännössä. Pitää muistaa, että kyse on tilanteesta, jossa ihminen on irtisanottu eli työt ovat todella loppu kokonaan. Silloin voidaan olettaa, että työnantaja kykenee järjestämään työt ja ajankäytön siten, että työntekijä voi käyttää joitakin päiviä työnhakuun. Kun vuorovaikutussuhteet ovat työpaikalla kunnossa, asiasta voidaan neuvotella, ja jos työnhausta aiheutuu kohtuutonta haittaa, sitä voidaan mahdollisesti siirtää seuraavalle päivälle, jos se edellisenä päivänä työnantajan näkökulmasta olisi mahdoton. Mutta niin kuin ed. Rönni tässä sanoi, viime kädessä se on tuomioistuin, joka määrittelee, mikä on ollut kohtuutonta haittaa ja mikä ei, jos asia oikein tiukille menee.

Keskustelu päättyy.

​​​​