Täysistunnon pöytäkirja 64/2014 vp

PTK 64/2014 vp

64. TIISTAINA 10. KESÄKUUTA 2014 kello 14.03

Tarkistettu versio 2.0

4) Hallituksen esitys eduskunnalle ilmastolaiksi

 

Ympäristöministeri Ville Niinistö

Arvoisa puhemies! Hallitus on tehnyt merkittävän linjavalinnan. Suomi haluaa olla paitsi niitä maita, jotka ratkaisevat ilmastonmuutosta, torjuvat ilmastonmuutosta ja hillitsevät kasvihuonekaasupäästöjä, myös sellainen maa, joka saa siitä ihmisille hyvinvointia ja taloudelle menestystä. Elikkä säätämällä ilmastolain ja tuomalla sen esityksen tänne eduskuntaan eduskunnan harkittavaksi voimme varmistaa sen, että Suomi pitkäjänteisesti vähentää kasvihuonekaasupäästöjä poliittisesti sovittujen tavoitteiden mukaisesti tällä päästökaupan ulkopuolisella sektorilla.

Ilmastolaki on siis tällainen puitelaki, jonka keskeisin tavoite on se, että me suunnittelemme fiksusti päästövähennystavoitteemme, pyrimme varmistamaan, että uutta teknologiaa, uusia ratkaisuja otetaan Suomessa sektorirajat ylittävällä tavalla fiksusti käyttöön ja että suomalainen yhteiskunta kokonaisuudessaan etenee vähähiiliseen talouteen siten, että ilmastopolitiikka on ennakoitavaa, avointa, kustannustehokasta ja kansanvaltaista.

EU on tehnyt sitoumukset vuoteen 2020 saakka, ja samalla Suomi on kansainvälisesti sitoutunut vähentämään vähintään 80 prosenttia kasvihuonekaasupäästöjä viime eduskunnan hyväksymän tulevaisuusselonteon osana. Tämä on myös se minimitavoite, joka teollisuusmaille on arvioitu kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa, jotta ilmaston lämpeneminen voidaan rajoittaa alle kahteen asteeseen. Nykyarviot osoittavat, että tämä tavoite saattaa olla jopa vielä alakanttiin, ja saattaa olla, että tulevina vuosina on tarvetta tarkastella myös sen tasoa uudestaan.

Myös 2030-tavoitteista EU:lla on olemassa oma esitys, joka pyrkii etenemään sitten kohti tätä pitkän aikavälin tavoitetta. Ja ensi vuonna on kansainväliset ilmastoneuvottelut Pariisissa, jossa on tarkoitus solmia kaikkia maita koskeva sopimus, jossa kaikki sitoutuvat omalta osaltaan ja omalle kehitysasteelleen sopivalla tavalla päästövähennyksiin ja päästöjen kasvun taittamiseen, jotta ilmaston lämpeneminen voidaan rajoittaa alle kahteen asteeseen. Tämän sopimuksen osalta hyvin lupaavaa on se, että myös Yhdysvallat alkaa liikkua, ja presidentti Obaman taannoinen ilmoitus siitä, että energiantuotantolaitoksille asetetaan sitova päästövähennystavoite: 30 prosenttia vähennettäisiin energiantuotantolaitosten osalta päästöjä Yhdysvalloissa vuodesta 2005 vuoteen 2030. Tämä on siis presidentin ja ympäristönsuojeluviraston toimivallassa, joten tällä varmistetaan, että Yhdysvallat etenee, vaikka kongressi on jumissa.

Mutta itse ilmastolaki toteuttaa siis sitä, että Suomi etenee vähähiilisen yhteiskunnan edelläkävijänä ja menestyjänä siten, että tuodaan lainsäädännöllinen pohja ilmastopolitiikan pitkäjänteiselle suunnittelujärjestelmälle. Tällä lailla turvataan laaja ja monipuolinen tietopohja ilmastopolitiikan perusteena, luodaan paremmat osallistumismahdollisuudet suunnitelmien käsittelyyn ja varmistetaan, että jokainen hallitus on osaltaan sitoutunut toteuttamaan ne tavoitteet, joihin poliittisesti on asetettu tavoitetaso, ja että ne ovat linjassa tämän pitkän aikavälin tavoitteen kanssa.

Lain keskeinen sisältö on siis se, että vähintään 80 prosentin päästövähennystavoite vuoteen 2050 mennessä tulee laissa pykälään, joka ohjaa silloin suunnittelujärjestelmää ja eri ministeriöitä omassa työssään. Tavoite on siis syventää ministeriöiden tietämystä ja ymmärrystä siitä, että heidän kaiken suunnittelutyönsä pitää fiksusti ja kustannustehokkaasti löytää ratkaisuja siihen, että Suomi menestyy matkalla kohti vähähiilistä taloutta ja voimme löytää menestystekijöitä, joilla voimme myös saada lisää työtä Suomeen.

Välineet tälle ovat pitkän ja keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelmat, jotka annetaan selontekoina eduskunnalle. Laissa määritellään myös viranomaisten tehtävänjako ilmastopolitiikan suunnittelussa, tieteellisen ilmastopaneelin rooli ja sen tehtävät riippumattomana neuvonantajana ja tieteellisen ja tutkimuksellisen vuoropuhelun syventämisessä politiikan kanssa. Vuosittain on myös annettava eduskunnalle kertomus, jolloin eduskunnassa voidaan arvioida valittujen toimien riittävyyttä ja tehokkuutta ja antaa hallitukselle kannustusta tavoitteiden saavuttamisessa eteenpäin.

Myös ilmastonmuutokseen sopeutuminen nousee lain tasolle. Ilmastonmuutokseen sopeutumisen suunnitelma on tehtävä vähintään kymmenen vuoden välein. Siinä syvennetään keinoja alueelliseen ja paikalliseen sopeutumiseen ja niihin toimiin. Kunnallishallinnolla on esimerkiksi merkittävä rooli siinä, että me rakennamme yhdyskuntia kestävästi ilman, että tulee kohtuuttomia kustannuksia esimerkiksi vesistöolosuhteiden muutoksessa. Se sisältää riski- ja haavoittuvuustarkastelun ja parantaa yhteiskunnan sopeutumiskykyä ja vähentää ilmastonmuutoksesta aiheutuvia kustannuksia.

Lopuksi, arvoisa puhemies, mitä ilmastolaki tarkoittaa ja mitä se ei tarkoita. Laki on siis puitelaki. Se ei sisällä eri alojen aineellista lainsäädäntöä vaan luo prosessin, jossa tällaisista politiikkatoimista voidaan päättää kustannustehokkaasti ja ennakoivasti. Laki koskee ja ohjaa valtionhallinnon toimijoita. Se ei aseta uusia velvoitteita yksityisille toimijoille vaan tehostaa valtionhallinnon ohjausta yli sektorirajojen ja syventää raportointia ja tiedonkäyttöä päätöksenteon pohjana. Se siis nostaa vuoden 2050 tavoitteen 80 prosentin päästövähennyksistä lakiin. Se ei siis aseta uusia päästövähennystavoitteita mutta tuo pitkän aikavälin tavoitteen kautta parempaa suunnittelun ohjausta. Kukin hallitus päättää erikseen kulloisistakin välitavoitteista, joita sitten ilmastolain suunnittelujärjestelmä toteuttaa. Se asettaa velvollisuuden ennakoivaan suunnitteluun ja vahvistaa siten tavoitteiden saavuttamista fiksusti.

Lain kohteena on päästökaupan ulkopuolinen sektori. Se tarkoittaa siis liikennettä, maataloutta, asumista, rakentamista, joista muodostuu tällä hetkellä reilut puolet meidän päästöistä. Päästökauppajärjestelmä, elikkä energiatuotanto ja teollisuus, toimii EU:n tasolla, ja sitä koskee siis lähinnä päästökauppamenettely ja sen ohjaus. Tämä laki ei aseta velvoitteita eikä aiheuta kustannuksia tai muutoksia teollisuudelle ja energiantuotannolle.

Ilmastolain mukaiset suunnitelmat ja nykyisen kaltaiset energia- ja ilmastostrategiat sovitetaan yhteen. Jatkossakin energia- ja ilmastostrategiat määrittelevät energiapolitiikkaa laajemmin ja ilmastopolitiikkaa yhdistävät yhteiset valtakunnalliset numeraaliset tavoitteet. Ilmastolaki syventää sitten tätä ohjausta tämän päästökaupan ulkopuolisella sektorilla.

Ilmastolaki ei siis aiheuta taloudellisia kustannuksia. Tavoitteet ovat ne, mitkä on asetettu. Tavoitteet on asetettu sen takia, että Suomi voi vähentää päästöjä siten, että maailmalla ylipäätään talouskasvu on tulevaisuudessa mahdollista, ja toisaalta sen takia, että me toteutamme sitä niin, että samalla edistämme Suomessa vähäpäästöisten ratkaisujen käyttöönottoa. Tämä laki antaa uusia välineitä uuden, puhtaan teknologian käyttöönottoon, purkaa esteitä sen käyttöönotolta eri hallinnonalojen rajojen välissä ja edistää talouden uudistumista. Tämä laki parantaa mahdollisuuksia suunnitella tulevaisuuden asuinympäristöjä ja ihmisten arkea kestävästi ja ennakoivasti.

Tavoitteena on siis ohjausjärjestelmällä syventää lainsäädännöllisen, taloudellisen ja informaatio-ohjauksen keinojen suunnittelua ja niiden toimeenpanoa. Yleisön osallistumismahdollisuudet paranevat. Eduskunta pystyy aktiivisemmin osallistumaan tämän yhä tärkeämmän politiikka-alueen päätöksentekoon ja muotoilemiseen. Se asettaa valtion viranomaisille yleisen hillinnän ja sopeutumisen edistämisvelvollisuuden, ja se syventää tieteen ja politiikan vuoropuhelua.

Ennen kaikkea laki asettaa selkeän päämäärän ilmastopolitiikalle yli hallituskausien ja osoittaa, että Suomi aikoo olla ilmastopolitiikan edelläkävijä ja menestyjä siten, että meillä varmistetaan, että me suunnittelemme jo tänä päivänä sellaista yhteiskuntaa, mitä 2050-luvulla tarvitaan, ja pystymme esimerkiksi saamaan meidän maataloussektorista uudistuvan, kansainvälisen menestystarinan vähähiilisessä ruuantuotannossa — asia, jota esimerkiksi Raisio Yhtymän kaltaiset toimijat jo tänä päivänä kehittävät — ja että meidän asumisessa, rakentamisessa ja liikenteessä voidaan ylittää raja-aitoja, suunnitella fiksuja yhteisöjä, jotta ihmisten arki olisi joustavampaa, olisi käytettävissä uusia tietoyhteiskunnan palveluja, jotka ovat vähäpäästöisiä, ja että uusia ratkaisuja otetaan käyttöön teknologian osalta niin, että ihmisten liikkuminen olisi nykyistä sujuvampaa vähäpäästöisin ratkaisuin.

Tämä on hallituksen tavoite, ja pidän hyvin innostavana kansainvälisenä mahdollisuutena Suomen kannalta, että olemme niiden maiden joukossa, jotka kehittävät kansainvälisen ilmastopolitiikan eteenpäinviemistä fiksusti. Tämä lakiesitys on tuonut merkittävää positiivista kansainvälistä huomiota Suomelle. Tästä on hyvä jatkaa.

Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:

Kiitoksia, ministeri Niinistö, esittelypuheenvuorosta.

Nähdäänkö salissa tarvetta pieneen debattiin ministerin puheenvuoron jälkeen? — Olen aistivinani, että nähdään tarvetta. No, siihen tarjotaan sitten mahdollisuus. Se on aika rapsakka debatti, noin puoli tuntia, ja sen jälkeen mennään puhujalistaan. V-painike ja seisomaan nousten on tapana.

Edustaja Mäkisalo-Ropponen aloittaa, ja 1 minuutti.

Merja Mäkisalo-Ropponen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On hieno asia, että Suomi saa vihdoinkin ilmastolain, ja ilokseni olen huomannut, että lähes kaikki suomalaiset ovat havahtuneet ilmastonmuutoksen todellisuuteen. Kepa ry:n Taloustutkimuksella teettämän tutkimuksen mukaan ilmastolain säätämistä kannattaa jo yli neljä viidestä suomalaisesta. Enää harvoin kuulee niitä puheenvuoroja, joiden mukaan ilmastonmuutos ei olisi ihmisten aikaansaamaa.

Ilmastolakia on kritisoitu siitä, ettei Suomen päätöksillä ole mitään merkitystä, sillä todelliset saastuttajat ovat muualla. Tottahan on, ettei Suomi eikä edes Eurooppa yksin pysty hillitsemään ilmastonmuutosta, jos esimerkiksi Kiinaa ja USA:ta ei saada talkoisiin mukaan. Toisaalta asennemuutos Kiinassakin on jo tapahtumassa, sillä 75 prosenttia kiinalaisista on huolissaan ilmastosta. Kiinassa jopa hallitustasolla myönnetään, että ilmastonmuutos on heille taloudellinen uhka. Nyt Suomen kannattaisikin olla aktiivisesti viemässä ympäristöosaamista Kiinaan, sillä tämä toisi myös uusia työpaikkoja maahamme.

Reijo Tossavainen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ilmastonmuutos on kiistaton tosiasia. Se on ollut sitä jo vuosituhansien, jopa vuosimiljoonien ajan. Esimerkiksi nykyisen ilmastonmuutoksen osalta paljon esillä oleva Grönlanti oli noin tuhat vuotta sitten paljon nykyistä vehreämpi, nimensä mukaisesti vihreä maa. Myös sen jälkeen Euroopassa on koettu nykyistä viileämpiä ja lämpimämpiä ajanjaksoja. Ilmasto on siis vaihdellut rankastikin ihmisen toimenpiteistä riippumatta.

Aikoinaan sanottiin, että ilmastonmuutos voidaan osoittaa todeksi 15 vuoden kuluttua. Nyt tuo aika on kulunut, eivätkä lämpömittarit ole pärähtäneet. Siksi kehiteltiin uusi teoria lämmön sitoutumisesta meriin. Itse arvelen, että auringon vaikutuksen vaihtelulla on ollut suuri merkitys ilmaston kehittymiselle. Nyt jopa Kansainvälinen ilmastopaneeli IPCC ottaa tämän ilmeisen vakavasti huomioon.

Antti Kaikkonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Meiltä on aika ajoin kyselty, kannatatko ilmastolakia vai vastustatko sitä. Itse olen sanonut suhtautuvani myönteisesti, mutta oleellistahan on, mitä se laki sisältää, ja nyt meillä vasta on tiedossa, mitä se suurin piirtein sisältää. Siinä on hyviä periaatteita. Konkretiaa olisin kyllä joiltakin osin toivonut enemmän tai ihan konkreettisia päätöksiä maan hallitukseltakin vaikkapa sen suhteen, miten voitaisiin vähentää kivihiilen käyttöä Suomessa, joka on aivan liian korkealla tasolla, tai miten voitaisiin edistää uusiutuvien energialähteitten käyttöä — näillä päätöksillä olisi ihan heti vaikutusta ilmastopolitiikkaan — tai miten voitaisiin edistää vaikkapa sähköautojen käyttöä. Nyt tässä on pitkän tähtäimen hyviä tavoitteita kaiketi enimmäkseen, ja hyvä niin. Voi olla, että siinä jotakin korjattavaa on. Täytyy katsoa, kun tutustutaan tähän valiokuntatyössä, mutta kovasti kannustaisin hallitusta vielä näihin ihan oikeisiin päätöksiin, joilla nopeasti voitaisiin vähentää ilmastopäästöjä, edistää uusiutuvia, ajaa kivihiiltä alas.

Petteri Orpo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ilmastonmuutos on ihmiskunnan suuri haaste. Se on niin suuri, että vaikkei siihen uskoisikaan, niin olisi täysin vastuutonta olla tekemättä tekoja siltäkin varalta, että niin suuri määrä asiantuntijoita todistaa ja uskoo, että ilmastonmuutos on totta. Ne riskit ovat niin suuret. Sen tähden on erittäin hyvä, että Suomessa on löydetty työväline ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi meidän omalta osaltamme. Ja olen erittäin iloinen siitä, että tämä työväline on puitelaki, joka nimenomaan ohjaa ilmastopolitiikkaa, energiapolitiikkaa, jolla voidaan etsiä yhdessä asiantuntijoiden, poliitikkojen, toimijoiden kanssa niitä keinoja, joilla ilmastonmuutoksen torjuntaa voidaan tehdä, kuitenkin siten, mikä on meille tärkeää, että me voimme samaan aikaan turvata suomalaiset työpaikat, kannustaa suomalaisia cleantech-yrityksiä tekemään uusia innovaatioita ja luoda harmoniaa ilmastonmuutoksen torjumiselle ja hyvälle elintasolle Suomessa.

Oras Tynkkynen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Kaikkonen kaipasi ilmastolakiin konkretiaa ja peräänkuulutti muun muassa uusiutuvan energian ja sähköautojen edistämistä. Ne ovat erinomaisen hyviä tavoitteita mutta eivät kuulu ilmastolain kaltaiseen puitelakiin, joka määrää ilmastopolitiikan puitteista ja menettelytavoista.

Kuitenkin ilmastolakikin voi hyvinkin auttaa näiden edustaja Kaikkosen mainitsemien tärkeiden ratkaisujen edistämisessä useampaakin reittiä. Yksi on se, että tästä eteenpäin, kiitos ilmastolain, meille eduskuntaan tuodaan vuosittain kertomus, jossa käydään läpi, kuinka paljon päästöjä on onnistuttu vähentämään ja ollaanko vielä kaukana siitä urasta, jota tavoitellaan, ja jos on niin, että ei olla sillä halutulla uralla, niin minkälaisia lisätoimia tarvitaan. Silloin päästään juuri näihin muun muassa edustaja Kaikkosen mainitsemiin keinoihin.

Eli näin eduskunnan näkökulmasta ilmastolaki on siinäkin mielessä tärkeä työkalu, että se vahvistaa meidän kansanedustajien mahdollisuuksia seurata harjoitettua ilmastopolitiikkaa, evästää sitä ja vauhdittaa hallitusta yhä parempiin suorituksiin.

Markus Mustajärvi /vr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuulun niihin harvoihin kansanedustajiin, jotka ovat aina äänestäneet päästökauppaa vastaan silloin, kun siitä on tässä salissa äänestetty, eikä se tarkoita sitä, ettenkö välittäisi ympäristöstä, ympäristöasioista, vaan päinvastoin. Minä en ole uskonut enkä usko vieläkään sellaiseen kapitalistiseen muottiin pakotettuun mekanismiin, joka sallii vapaamatkustamisen, joka pahimmillaan voi ohjata tuotantoa semmoisiin maihin, joissa ympäristölainsäädäntö ja ympäristöteknologia ovat aivan lapsenkengissä.

Ilmastolaki on puitelaki, joka toivon mukaan ohjaa suunnittelujärjestelmiä, lainsäädäntöprosesseja siihen, että näitä pitkän aikavälin tavoitteita kohti päästään etenemään. Oleellistahan tässä on se, lähteekö liikkeelle laaja-alainen kauaskantoinen prosessi, joka paremmin kuin päästökauppa sitouttaa eri toimijoita näihin yhteisiin tavoitteisiin. Kyllähän puitelailla tavoitteen nimenomaan pitäisi olla, niin kuin edustaja Kaikkonenkin kaipasi, että se ohjaa konkreettista lainsäädäntöä siihen, että näitä askeleita todella otetaan, eikä käy niin, että halvalla ostetaan ekologinen viikunanlehti.

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä lakiesitys ei sisällä ensimmäistäkään uutta tavoitetta sen suhteen, minkä verran päästöjä pitäisi meidän ja Euroopan vähentää. Tämä lakiesitys ei sisällä yhtään uutta sellaista toimenpidekokonaisuutta, johonka hallitus kertoo sitoutuvansa tässä ja tässä mitassa päästöjen vähentämiseksi, eikä energian — energiasta aiheutuu 80 prosenttia kaikista päästöistä — päästöllisen energiantuotannon muuttamiseksi päästöttömäksi energiaksi, ei ensimmäistäkään.

Arvoisa puhemies! Tämä esitys ei sisällä ensimmäistäkään sellaista rankaisu- tai tukitointa, jolla rangaistaan päästöllistä tuotantoa tai jolla tuettaisiin päästötöntä tuotantoa. Ei mitään tällaista.

Arvoisa puhemies! Ei tämä nyt mitään haittaakaan, mutta tämä vähän vaikuttaa siltä, että on kysymys hallituksesta, joka on istunut kolme vuotta ja jonka ministeri on ollut ympäristöministerinä saman ajan eikä ole saanut ensimmäistäkään sellaista ratkaisua aikaan — siis korostan — ei ensimmäistäkään ratkaisua, jolla päästöjä maassa vähennettäisiin, mutta on saanut aikaan ratkaisuja, joilla päästöjä tässä maassa lisätään nimenomaan energiantuotannossa. Ja nyt tänne kun tuodaan tällainen esitys, niin on vähän niin kuin pantaisiin puhdas takki päälle, kun on tullut kaikennäköistä likaa aiheutettua ja hankittua näissä toimenpiteissä.

Arvoisa puhemies! Tämä ei haittaa mitään. Tulkoon ja hyvä olkoon tällainen, mutta tämä ei ole mikään ratkaisu, jolla putsataan kaikki se synti pois, minkä hallitus on itselleen hankkinut näiden kolmen vuoden aikaan.

Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:

No niin, ja muistutan sitten siitä minuutin aikarajasta. Edustaja Mölsä tavoittelee sitä seuraavaksi.

Martti Mölsä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomi kantaa nyt jo voimakkaasti vastuuta erilaisista päästö- ja ilmastotavoitteista. Tämä edistyksellisyys on kuitenkin merkinnyt sitä, että sitoutumisen mukana on menetetty kotimaista tuotantoa ja työpaikkoja ja ne ovat päätyneet maihin, jotka ovat olleet paljon itsekkäämpiä. Niin tärkeitä kuin ilmasto ja puhdas luonto ovatkin, niiden varjelusta on sovittava yhtenevästi ottaen huomioon Suomen ja Pohjoismaiden olosuhteet ja sitoumukset, eivätkä ne saa vääristää markkinoita. Eikö nyt olisi järkevämpää paneutua komission energia- ja ilmastopakettiin ja sopia kansainvälisesti näistä asioista, koska sillä olisi kattavampi vaikutus Euroopassa ja Euroopan unionissa ja Euroopan ulkopuolella oleviin maihin?

Jukka Kärnä /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En vastusta ilmastolakia, päinvastoin, puhun sen puolesta, sillä ilmastonmuutos on niin totta kuin totta olla voi.

Mutta muutama sana tämän lain mukanaan tuomasta hallinnollisesta taakasta. Varsinkin talousvaliokunta on erityisesti, varmaan lukuisia, kymmeniä kertoja, törmännyt siihen, että hallinnollista taakkaa lisätään, ja joskus tuntuu, että on vähän turhanpäiväistäkin raportointia. Tai oikeastaan sanon näin päin, että näistä asioista on huolehdittava: on todennäköistä, että tämän ilmastolain myötä toiminnanharjoittajan raportointivelvollisuudet lisääntyvät, ja sitä hallinnollista taakkaa päinvastoin pitäisi vähentää. Energia- ja ilmastopolitiikan alueella on jo nyt ennestään merkittävästi hallinnollista työtä vaativia raportointeja, ja niitä ei suinkaan pidä lisätä, vaan käytetään sitten muihin raportointeihin tuotettavaa tietoa ja noudatetaan sitten niiden aikataulua.

Yhden asian vielä haluan nostaa, eli kansallisen ilmastopolitiikan tulisi olla esimerkiksi cleantech-investointien näkökulmasta mahdollisimman johdonmukaista ja hyvää.

Sinuhe Wallinheimo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Pekkarinen hieman moitti tätä puitelakia, (Mauri Pekkarinen: En minä moittinut sitä!) — siellä oli semmoisia pieniä sävyjä kyllä mielestäni — mutta erityisen hyvää tässä laissa on kuitenkin se, että se ei tuo uusia rasitteita elinkeinoelämälle.

Kokonaan toinen keskustelu on kuitenkin se, kuinka paljon yksi puitelaki tuottaa ilmastoa ja ympäristöä säästäviä tekoja. Omasta mielestäni ilmastolain valmistumisen jälkeen tärkein tehtävä olisikin panostaa järkevään energiapolitiikkaan. Eli pidetään huolta päästöttömän vesi- ja ydinvoiman saatavuudesta, panostetaan lisää biomassan, erityisesti puun, parempaan hyödyntämiseen energiataloudessa sekä jalostetaan edelleen meidän jo nyt korkeaa energiatehokkuusosaamistamme.

Osmo Kokko /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Me kaikki olemme varmasti sitä mieltä, että ympäristöä ja ilmastoa on suojeltava, ja siinä on huomioitava sitten asioita myös laajemmin. Tietysti Suomi on ollut näissä asioissa edelläkävijä, ja se on omalla tavallaan ollut vaikuttamassa siihen, että olemme myös kärsineet vähän asioista, menettäneet työpaikkoja sen tautta, kun olemme olleet liian etukenossa näissä asioissa. Mutta nyt olisi tärkeintä, että nimenomaan saataisiin laajemmin, globaalisti nämä asiat eteenpäin ja vastuun ottoa laajemmaltikin. Ei auta, että me olemme mallioppilaita. Sillä tavalla näkisin, että tätä panostusta pitäisi lisätä näissä asioissa.

Mirja Vehkaperä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tarvitsemme todella kovia toimenpiteitä sopeutuaksemme ilmastonmuutokseen, vähähiilisen yhteiskunnan rakentamiseen tai energian säästämiseen. Mutta onko tämä ilmastolaki puitelakina tarpeeksi ketterä muuttumaan ajassa? Me istumme ministerin kanssa molemmat Vapaavuoren ilmasto- ja energiakomiteassa, ja ratkaisut ovat vasta edessä. Miten tämä ilmastolaki muuttuu sitten meidän linjaustemme mukaisesti — vai muuttuuko?

Toisekseen voidaan kysyä, kun EU:n Euroopan parlamentin pöydällä on suurimpana asiana nyt tulevalla kaudella energia- ja ilmastoratkaisut: miten meidän oma ilmastolakimme, puitelakimme, Suomessa sitten muuttuu uusien komitean ja parlamentin esitysten mukaisesti? Entä se globaali ilmastonmuutosratkaisu, jota me haluamme tehdä ja työstää myöskin Suomessa, miten me sitten saamme oman lakimme ketterästi muuttumaan siinä ajassa?

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kyllähän tästä tietenkin on sanottava, että onhan tämä jonkunlainen askel eteenpäin. Mutta kyllähän tämä todella läsähtänyt esitys kaiken kaikkiaan on ottaen huomioon sen tavoitetilan, joka tässä alun perin oli liikkeellä, ja oli toivetilakin, että tällä pystyisi saamaan konkreettisesti tulevaisuuteen ehkä merkittävääkin asiaa auki.

Sinänsä hyvä, että tämä säädetään, mutta kuten vanha oppositioedustaja Pekkarinen sanoi, niin kyllähän tämä tämmöinen tietynlainen pannukakku on, ja ehkä tästä voisi käyttää termiä "Pilatuksen käsienpesu", sitä tämä hallitukselta on vihertämisen osalta. Mutta täysin kunnianhimotonhan tämä lopputulemana on, huomioiden sen, mikä se lähtötilanne oli ja mitä odotusarvoja tähän liittyi. Nyt me olemme sitten tämän esityksen kanssa: katsotaan nyt valiokunnassa, voidaanko tämän kanssa jotakin vielä tehdä, jotta tällä jotakin saataisiin aikaankin. Mutta jos määrittelee, että tyhjää parempi, niin ehkä se on lähellä totuutta.

Outi Mäkelä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ilmaston lämpenemistä ei tietenkään torjuta lakeja säätelemällä vaan teoilla. Mutta tämä pitkään odotettu laki tuo paljon hyvää ja muun muassa vahvistaa eduskunnan roolia ilmastopolitiikan teossa.

Tärkeä asia on myös se, että ilmastolaki ei tuo uusia rasitteita elinkeinoelämälle. Olen iloinen siitä suomalaisesta ympäristöpolitiikasta, että on tehty periaatteella "ympäristöfiksuus voi olla sekä helppoa että taloudellisesti järkevää". Nämä kansalliset toimet, joita on tehty, ovat toki tärkeitä, mutta ilmastonmuutosta voidaan torjua vain kansainvälisellä yhteistyöllä. Tässä yhteistyössä on pystyttävä myös pitämään meidän oman maamme puolia nykyistä paremmin.

Tulee tässä mieleen tämä Durbanin kokous, jossa meidän hiilinieluistamme, Suomen metsistä, tuli yhtäkkiä kansainvälisesti katsottuna päästö. Näin ei pidä päästää tapahtumaan jatkossa. Kysyisin ministeriltä: onko tälle asialle vielä jotain tehtävissä?

Suna Kymäläinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Suomen ilmastopolitiikassa on pystytty toteuttamaan tähän asti asetetut kansainväliset velvoitteet ja EU:n asettamat tavoitteet. Pysähtyminen ei ole mahdollista, ja nytkin tässä esityksessä olevassa laissa esitetään uusia toimia, joilla tähdätään ilmastonmuutoksen hillitsemiseen.

Mitä vaativammiksi tavoitteet muuttuvat, sitä suuremmiksi kasvavat vaatimukset politiikan valmistelulle ja johdonmukaisuudelle. Samalla luonnollisesti oikeutetun kritiikin määrä ja laatu kasvavat. Meidän onkin oltava tarkkoja, ettemme vaikeuta teollisuutemme kilpailukykyä ja näin ulkoista hallinnollisilla päätöksillä työpaikkoja. Kipuilu rikkidirektiivin kanssakin on vielä kesken. Omien toimien onkin tärkeää olla balanssissa ympäristönsuojelun ja kilpailukyvystä huolehtimisen osalta. Tässä on todella tarkkana olon paikka, ja kyllä tämä yhtälö on ratkaistavissa, tarkoitushan on hyvä.

Kuten perustuslakimme edellyttää, luontoa ei saa pilata. Tästä olemme kaikki yhtä mieltä. Silti venytämme näitä tulkintoja jo nyt esimerkiksi vesiensuojelun osalta, ja puuhaa on myös vielä Itämerellä. Lainsäädännön tulee olla yksiselitteistä, ja on oltava tarkka, ettei tule ilmastolakia, joka ei sitten lopulta merkitse mitään. Lain pitää olla ymmärrettävä, ja sen kunnioittaminen kuuluu kaikille.

Lauri Heikkilä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tuossa otti korvaan, kun ministeri sanoi, että ilmastolaki ei aiheuta taloudellista rasitetta. Olen maa- ja metsätalousvaliokunnassa nyt kolmisen vuotta kuunnellut niitä lisämääräyksiä ja rasitteita, mitä maataloudelle on tullut ja viime aikoina yhä lisääntyvässä määrin on tullut tästä Euroopan ilmansuojeluohjelmasta ja muista ilmansuojeluun liittyvistä asioista, siellä on nitraattidirektiiviä, on ammoniakin, on hiilidioksidin, on kasvihuonekaasujen keräykseen liittyviä systeemejä, ja kun maataloudessa ne pitää kerätä hajautetusti pienistä lähteistä, niin kyllähän siitä hyvin kallista tulee. Olen oppinut tässä viimeisen vuoden aikana uuden terminkin, "hiilivuoto", tai sen, mitä se tarkoittaa: raskaan teollisuuden ja energiaa vaativan teollisuuden työpaikat on pitänyt siirtää halpamaihin, että tuotanto on kannattanut, ja Suomi on menettänyt työpaikkoja. Eli sekin on näitten ilmastolakien seurausta. (Puhemies koputtaa) Tietysti turpeenpoltto, puunpoltto ja hiukkaspäästöt ja hiukkasdirektiivit, mitä EU:sta on tullut, nekin liittyvät ilmastoon. Tokihan kannatan sitä, että ilman pitää olla sen verran puhdasta, että hengitysilma (Puhemies koputtaa) säilyy ja voidaan täällä elää kunnolla, mutta jotain kohtuutta. Suomi on pieni maa.

Timo V. Korhonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun tätä lakiesitystä selaa, sinälläänhän tässä näyttää olevan ihan hyviä tavoitteita, mutta minun arvioni mukaan ei mitään sellaista, minkä vuoksi me tarvitsemme erillisen ilmastolain kansallisesti lisäämään vain hallinnollista byrokratiaa. Suurin vaikutushan kaiken kaikkiaan ilmastonmuutoksen hillinnässä tulee kansainvälisten ilmastoneuvottelujen ja kansainvälisten ilmastosopimusten kautta, ja minä ymmärrän, että niihin meidän pitää panostaa voimaa, taitoa ja tätä ympäristövirkamiesvoimaa eikä välttämättä tähän omalla pienellä kansallisella hiekkalaatikolla leikkimiseen.

En myöskään innostu tästä lain keinotekoisesta jaosta päästökauppaan ja päästökaupan ulkopuoliseen sektoriin. Pelkään pahoin, että tässä tulee sellainen iso riski, että päästökaupan ulkopuoliselle sektorille, muun muassa maataloudelle, tullaan asettamaan jossakin vaiheessa aivan kohtuuttomat ja suhteettomat päästövähennystavoitteet, eli sitä kautta tällä tulee olemaan myös kansallista vaikutusta.

Eli tätä lakia ei tarvita, mutta se, mitä tarvitaan, on totta kai ilmastotutkimus.

Markku Eestilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On hyvä, että tämä laki on puitelaki, joka sitten koskee viranomaisia, mutta kyllähän laissa lukee, että tämä on tavoitteellinen, ja täällä on aika paljon näitä tavoitteita, ja kyllähän jokainen varmaan on samaa mieltä, että ilmaston tulee olla puhdas ja päästöjä tulee vähentää. Mutta kysyn ministeri Niinistöltä: minkälainen on tämä taloudellinen puoli? Suomi on kuitenkin aika harvaan asuttu, pitkien etäisyyksien maa, jossa monet panostukset, esimerkiksi hiukkaspäästödirektiivi, jolloin joudutaan tekemään investointeja yli 1 megawatin laitoksiin, väistämättä nostavat energian hintaa ja vähentävät meidän kilpailukykyä. Jotka taloutta seuraavat, tietävät muutenkin, että Suomi on omalla tavallaan valitettavasti hinnoitellut itseänsä pihalle. Jos me ajattelemme vientiä, niin semmoinen pelko tässä tulee, että jos me kovin puhdasoppisesti noudatamme tämän puitelain päämääriä, me kyllä syömme entisestään meidän kilpailukykyä. Voisitteko, Niinistö, hieman arvioida, mitkä ovat ne panokset ja hyödyt, mitä näin pienessä maassa saadaan näillä investoinneilla kontra globaali ilmastoasia?

Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:

Myönnän tähän debattiin vielä kuusi vastauspuheenvuoroa: edustajat Tuppurainen, Autto, Turunen, Mattila, Tynkkynen ja Kärnä. Sen jälkeen ministeri pääsee vastaamaan, ja sitten puheenvuorolistaan.

Tytti Tuppurainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ilmastolaki on mielestäni paikallaan juuri siksi, että se lisää ennustettavuutta ja suunnitelmallisuutta ilmastopolitiikassa ja parantaa eduskunnan osallisuutta ja tietoisuutta siitä, miten kasvihuonekaasujen vähentämisessä onnistutaan. On aivan selvää, että päästövähennystavoitteiden pitää olla kunnianhimoisia, ja niin ne ovat siinä kaikessa muussakin tavoiteasetannassa, mitä Suomen hallitus on tehnyt.

Mutta vähintään yhtä tärkeää kuin päästöjen vähentäminen on ilmastonmuutokseen sopeutuminen, ja Suomi on näissä sopeutumiskysymyksissä ollut erittäin ennakkoluuloton ja jopa tiennäyttäjä muille maille. Meidän kansallinen sopeutumisstrategiamme vuonna 2005 taisi olla maailman ensimmäinen. Kysyisinkin nyt ministeriltä, mikä on kunnianhimon taso tässä ilmastolaissa ilmastonmuutokseen sopeutumisen osalta, koska lämpeneminen jatkuu joka tapauksessa ja ääreviä luonnonilmiöitä tulee lisää ja meillä täytyy olla järjestelmät kunnossa, jotta tulviin ja muihin luonnonolosuhteisiin voitaisiin paremmin varautua.

Kaj Turunen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä kokonaisuus on kuitenkin niin, että Suomen ilmastopäästöt noin globaalilla tasolla ovat jotain 0,2 prosenttia. On ihan hyvä, että tehdään tämmöinen laki, mutta eihän tämä loppupeleissä ole mikään uusi keksintö, vaikka edustaja Pekkarinen taisi näin jotenkin sanoa. Tästä lakiesityksestä teksti: "Strategioiden lisäksi kansallista ilmasto- ja energiapolitiikkaa on visioitu vuoteen 2050 saakka vuoden 2009 lopussa hyväksytyssä valtioneuvoston ilmasto- ja energiapoliittisessa tulevaisuusselonteossa. Siihen sisältyy yleinen pitkän aikavälin päästövähennystavoite eli 80 prosentin vähennys vuoteen 2050 mennessä." (Mauri Pekkarisen välihuuto) Tämä oli siis valtioneuvoston kanta 2009.

Ilmasto- ja energiapolitiikka liittyvät olennaisesti yhteen. Jos me teemme tämmöisen ilmastolain, vaikkakin puitelakina, yhtä lailla meidän täytyisi tehdä myöskin sitten puitelakina energialaki, jossa määritellään sitten esimerkiksi kotimaisen energian käyttöaste, ja nämä pitäisi sitten vain laittaa balanssiin keskenään, ja silloin me saamme sitä hallituskausien (Puhemies koputtaa) politiikkaa, että me käytämme kotimaista energiaa ja samalla toteutamme näitä päästövähennyksiä.

Heikki Autto /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mikä on se ongelma, jota ratkaisemaan tämä laki on valmisteltu? Jos se on ilmastonmuutos, niin eikö silloin tavoitteena pitäisi olla globaali päästöjen vähentäminen? Mielestäni suomalainen työ on aina ekoteko ja siksi ilmastolain pitäisi tarkoittaa sitä, että sillä pyritään varmistamaan investointien ja työpaikkojen tulo Suomeen, jolloin globaalisti pystytään oikeasti vähentämään päästöjä. Jos verrataan — ja sallittakoon nyt tämä esimerkki, vaikka tämä laki käsitteleekin päästökaupan ulkopuolista sektoria — sähköntuotantoa, niin Suomessa sähkö voidaan tuottaa puolella niistä päästöistä, mitä Yhdysvallat tekee, neljäsosalla siitä, mitä Kiina. Sen takia hiilivuoto, joka EU:n epäonnistuneen ilmastopolitiikan seurauksena on ollut aivan ilmeistä, on johtanut globaalisti vain päästöjen lisääntymiseen. Kysyn kyllä ministeri Niinistöltä: eikö meille Suomeen pitäisi nimenomaan säätää sellainen ilmastolaki, jolla tavoitellaan globaaleja päästöjen vähennyksiä? Silloin kärkiajatuksena on se, että suomalainen työ on ekoteko, investoinnit Suomeen pelastavat myös globaalisti ilmaston.

Pirkko Mattila /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Meidän todellakin kannattaa tehdä tekoja ympäristön hyväksi ja ympäristön kannalta, kuten edustaja Orpo sanoi. Mutta puitelakina tämä lakiesitys voi sitten jäädä kyllä strategian tasolle. Jos tässä nyt on vain niitä raportteja tulossa, niin löyhä ja vähäinen on anti.

Meillä on samaan aikaan monenlaista päällekkäistä lainsäädäntöä tulossa Euroopan unionista, joten nekin kyllä häiritsevät mielestäni tämän ilmastolain tuomista Suomeen.

Ympäristövaliokunnan puheenjohtaja ihmetteli tätä lakia, mitä tälle valiokunnassa pitäisi tehdä. No, istukaa tämän päällä riittävän pitkään, niin tässä voi sitten jotakin konkreettisempaa saada aikaan, kun tässä parlamentaarinen ilmasto- ja energiapoliittinen komiteakin istuu. Mutta ilmastotavoitteiden vuoksi tämä hiilivuoto ja hiilivuotoalojen, ylipäätään näitten työpaikkojen karkaaminen Euroopan unionin ulkopuolelle ja Suomesta pois kyllä on sitä suomalaista duunaria kohtaan väärin, joka tuottaa puhtaasti esimerkiksi sitä terästä tuolla Outokummun tehtaalla pohjoisessa. Olen aivan samaa mieltä edustaja Tuppuraisen kanssa, että kyllä me niitä konkreettisia tekoja tarvitsemme ilmastonmuutokseen sopeutumiseen, koska tämä tavoitteitten saavuttaminen ei ole globaali tälläkään lailla.

Oras Tynkkynen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Useat edustajat ovat peränneet kansainvälistä yhteistyötä ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Olen itse osallistunut 14:ään YK:n ilmastokokoukseen viimeksi kuluneen vajaan 20 vuoden aikana, ja täytyy sanoa, että ei niissä ilmastokokouksissa aivan tungokseksi asti suomalaisia kansanedustajia ole ollut tuomassa esiin omia ratkaisujaan siitä, miten kansainvälistä ilmastonsuojelua voidaan vauhdittaa.

Mutta itse asiassa viime aikoina on edetty kansainvälisessä ilmastopolitiikassa yllättävänkin hyvin. Moni varmaan pani merkille, kuinka viime viikolla Yhdysvallat ilmoitti rajoittavansa olemassa olevien voimaloidensa päästöjä merkittävästi. Heti seuraavana päivänä Kiinasta tuli uutisia, joiden mukaan Kiinassa oltaisiin siirtymässä valtakunnalliseen päästökauppaan vuonna 2016. Jo nykyään Kiinan koealueella päästökaupassa päästöoikeuden hinta on korkeampi kuin meillä Euroopassa eli kiinalaiset yritykset maksavat päästöjen tuottamisesta enemmän kuin eurooppalaiset yritykset, mikä vastaa myös joidenkin edustajien huoleen hiilivuodosta.

Jukka Kärnä /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lyhyt kysymys ministerille. Tämä ilmastolaki on tosiaan puitelaki, ja hyvä niin, ja sitten näitä lakia kohtaan tunnettuja pelkoja tai oikeastaan tällaisia miinuksia on ihan jonkun verran, joten ihan tämmöinen peruskysymys arvoisalle ministerille: On esitetty epäilyjä siitä, millä tavalla tämä puitelain kaltainen ilmastolaki sopii suomalaiseen oikeusjärjestelmään. Teillä varmaan on ajatus nyt myöskin siitä.

Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:

Vielä yksi vastauspuheenvuoro, edustaja Pekkarinen, ja sitten ministeri.

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Muun muassa Turunen oli täällä sitä mieltä, että Pekkarinen on sitä mieltä, että tämä 80 prosenttia on joku uusi asia, ja sitten luki vuoden 2009 selontekoa. Se on muuten minun valmistamani selonteko. Kyllä minä nyt suurin piirtein tiedän, mitä siellä on sanottu silloin, menneitten vuosien aikana päätetty. Todellakaan tämä ei ole mikään uusi tavoite, 80. Se on Suomessa keskeisen lainsäädännön, minkä viime eduskunta hyväksyi vuonna 2010, perusteissa. Sen lisäksi Euroopan unioni on sitoutunut siihen, että 80—95 prosenttia me vähennämme päästöjä ja niin poispäin. Tässä mielessäkään ei mitään radikaalia ole se, että nyt lakiin kirjoitettaisiin sitten se. Se on lain perusteluihin jo tähänkin asti kirjoitettu ja niin poispäin. Niin kuin sanottu, ei tämä nyt mitään hirveän paljoa haittaakaan, mutta tässä nyt tällä pestään ne kasvot, jotka niitten hiilenmustien päätösten seurauksena hallitukselle ovat muodostuneet, ja sitä minusta ei sitten kannata yrittääkään peittää tällä ratkaisulla. Se oli se pääsanoma.

Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:

No niin, ja sitten ministeri Niinistön vastauksia, ja sen jälkeen mennään puhujalistaan.

Ympäristöministeri Ville Niinistö

Arvoisa puhemies! Edustaja Pekkarinen mielellään puhuu suurella suulla mutta ei ole aina ihan tarkka sanoistaan. Minä olen itse esittänyt valtioneuvostolle kaatopaikka-asetusta, jossa kielletään orgaanisen jätteen vieminen kaatopaikalle. Metaanipäästöt aiheuttavat merkittäviä päästöjä, ja se vähentää noin prosentin meidän kasvihuonekaasupäästöjä yksinään. Sanoit, että mitään päätöksiä ei ole tehty. Kivihiilen käyttö kahdentoista kuukauden tasoitetulla ajanjaksolla on koko ajan vähentynyt Suomessa viimeisen kymmenen vuoden aikana. (Mauri Pekkarinen: Höpöpöpö!) Eli älä nyt aina rupea liioittelemaan siinä, että mitään ei olisi tehty.

Minä olen samaa mieltä siitä, että pitäisi tehdä enemmän, mutta tämä ei ole se paikka: nyt ei päätetä energiapolitiikasta vaan nyt päätetään fiksummasta yhteiskuntasuunnittelusta ja yhdyskuntasuunnittelusta niin, että Suomi varautuu tänä päivänä siihen, että me voimme saavuttaa vuoden 2050 päästövähennystavoitteen vähintään 80 prosentin päästövähennyksistä. Tämä laki velvoittaa kaikki viranomaiset omassa toiminnassaan arvioimaan, miten me fiksusti otamme käyttöön tietoyhteiskuntaratkaisuja, miten me fiksusti voimme yhdistää liikennepolitiikkaa, jätepolitiikkaa, energiatuotantoa, asumista ja maataloutta niin, että me saamme päästöjä vähennettyä jatkuvasti. Tähän mennessä kaikki konkreettiset päästövähennystavoitteiden toteuttamiset ovat olleet kuitenkin sirpaleisia ja yksittäisiä päätöksiä, jotka eivät pitkällä aikavälillä johda siihen 80 prosentin päästövähennystavoitteeseen. Sen takia ennakoiva suunnittelu on tosi tärkeätä.

Haluan korostaa sitä, että Sitran yliasiamies Kosonen on esimerkiksi korostanut sitä, että meidän pitää Suomessa siirtyä uudenlaiseen johtajuuskulttuuriin, jossa pystytään hyödyntämään uudenlaisia fiksuja ratkaisuja — tässä verkostomaisessa maailmassa tarvitaan erilaisia ratkaisuja, iso kirjo niitä — eikä tehdä vain niin, että rakennetaan joku ydinpömpeli ja unohdetaan sitten se yhteiskunnan uudistaminen, niin kuin puolueet usein tuntuvat ajattelevan. Eli iso osa poliitikoista liikkuu edelleen ihan menneessä maailmassa.

Haluan myös sanoa sen edustaja Mattilalle ja muutamalle muulle, että rusinat pullasta -ajattelu ei toimi. Suomi ei voi kasvattaa päästöjä ja sanoa, että muu maailma sitten tekee sen globaalin ilmastosopimuksen. Sitä ei tule, jos kaikki eivät ole mukana, myös Suomi. Me haluamme vähentää päästöjä Suomessa ja tehdä sen niin, että Suomen talous menestyy ja me saamme siinä lisää työpaikkoja puhtaista, päästöttömistä ratkaisuista. Me haluamme, että päästöt vähentyvät EU:ssa. Me haluamme, että päästöt vähentyvät Kiinassa. Me haluamme, että päästöt vähentyvät Yhdysvalloissa. Me haluamme, että päästöt vähentyvät kaikkialla.

Kansainvälinen ilmastosopimus syntyy vain silloin, kun kaikki maat ovat mukana, ja tämä ilmastolaki on jo nyt saanut positiivista huomiota, että katsokaa, EU-maatkin tekevät jotain, ehkä mekin voimme tehdä enemmän. Viime vuosina EU on ollut menettämässä johtajuuttaan ilmastopolitiikassa, ja on tärkeää, että me myös uuden teknologian käyttöönoton kannalta otamme sen käyttöön.

Niille puhujille tässä salissa, jotka ovat puheenvuoroissaan puhuneet byrokratiasta ja siitä, että tulee vain hallintoa: Tässähän ei tule mitään raportointivelvollisuutta yhdellekään suomalaiselle yritykselle. Tässä velvoitetaan valtiota ja julkista valtaa ja kuntia toimimaan fiksummin — mieluummin sellaista sääntelyä, että uutta teknologiaa on helppo ottaa käyttöön, että sitä voidaan ottaa mieluummin käyttöön kuin pysyä vanhassa, sen sijaan, että meillä on edelleen sellaisia esteitä, että uusia vähäpäästöisiä ratkaisuja ei elinkeinoelämässä voi ottaa käyttöön. Tämä on elinkeinoelämälle hyvä asia, tämä on fiksua suunnittelua. En ymmärrä, kuka täällä nyt puhuu hallinnosta ja raportoinnista. Oikeasti: tarvitaan uudenlaista johtamista tähän maahan niin, että ei vain hyssytellä, valitella, katsota menneeseen, pysytä olemassa olevassa yhdyskuntarakenteessa, olemassa olevassa energiataloudessa, vaan mietitään niitä mahdollisuuksia, mitä meidän on hyödynnettävä, jotta me olemme 2050-luvulla menestyjätalous. Taaksepäin katsomalla tämä maa ei saa yhtään uutta työpaikkaa.

Siitä, mitä EU-komissio vähähiilitiekartassaan on arvioinut, haluan muistuttaa sen, että nykyisillä päästövähennyspäätöksillä, mitkä on siis toteutettu — 2020-paketti, olemassa oleva lainsäädäntö — EU-maat pystyvät vähentämään nykypolitiikalla päästöjään vuoden 1990 tasosta vuoteen 2050 mennessä 60 prosenttiin. Meillä on 40 prosenttia vielä jäljellä. Tämä laki hahmottaa, miten päästökaupan ulkopuolella se voidaan saavuttaa. Sähköntuotannon pitäisi käytännössä olla päästötöntä, asumisen ja palvelujen pitää saavuttaa muutaman prosentin päästöt verrattuna vuoden 1990 päästöihin, teollisuuden 67 prosentin, liikenteen saman verran, maatalouden päästöjen pitäisi puolittua ja muilla aloilla myös supistua pieneen murto-osaan. Näitä ratkaisuja pitää miettiä nyt, niin että nämä alat menestyvät.

Meillä on Suomessa maataloudessa yrityksiä, jotka kehittävät sellaista maataloutta, jossa maahan voi sitoa enemmän hiiltä, pystytään arvioimaan, miten voidaan tehokkaammin käyttää ravinteita hyväksi, ja silloin, kun tällaisia tuotteita myydään maailmalle, kuluttajakysyntä kasvaa. Meidän fiksut edelläkävijäyritykset ottavat näitä ratkaisuja käyttöön. Julkinen valta on ollut liian hidas niiden edistämisessä. Me haluamme, että julkinen valta on nopea niiden edistämisessä. Tämä laki velvoittaa julkista valtaa katsomaan toimintatapojaan uudestaan ja menemään tulevaisuuden maailmaan.

Edustaja Korhonen sanoi, että esitys on lässähtänyt. (Puhemies koputtaa) En tiedä, mistä edustaja Korhonen puhuu. Ehkä tekin tietäisitte enemmän lakiesityksen valmistelusta ja olisitte voinut vaikuttaa siihen enemmän, jos teidän ministerinne, silloin kun olitte vielä hallituksessa, olisi joskus osallistunut ministerityöryhmän kokouksiin. Hän osallistui muutaman kerran, kun tätä käsiteltiin kymmenen kertaa ministerityöryhmässä, ja yhtään esitystä, joka olisi tiukentanut lakiesitystä, teidän ministerinne ei esittänyt. Mutta edustaja Korhonen voi esittää niitä eduskunnassa, niitä mielelläni vastaanotan. (Puhemies koputtaa)

Lopuksi, arvoisa puhemies: Täällä puhuttiin energiatuotannosta ja teollisuudesta. On tärkeää muistaa se, että päästökauppa- ja EU-tason ratkaisut ovat olennaisia juuri siellä, koska siellä on kansainvälinen kilpailu, mutta mikään näyttö ei osoita, että EU:n ilmastotavoitteiden takia yksikään yritys olisi siirtynyt Aasiaan tai muualle. Maailmanmarkkinatilanne ja työvoiman hinnat ovat vaikuttaneet siihen, kasvavat markkinat ovat siellä. Mutta ilmastopolitiikassa Suomi on toistaiseksi pystynyt lisäämään teollisuuden toimintaedellytyksiä muun muassa sillä, että energiaverotusta on kevennetty enemmän yrityksille kuin mitä päästöoikeudet ovat maksaneet, ja uuden teknologian käyttöönottoon on tullut uusia kannustimia, jolloin cleantech-sektori on kasvanut. Meidän cleantech-sektorimme kasvoi 15 prosenttia vuonna 2012, ja kiinalaiset laittavat yksinään ilmansaasteiden torjuntaan vajaat 400 miljardia dollaria seuraavan viiden vuoden aikana. Niin kuin Oras Tynkkynen sanoi, siellä on päästökauppa tulossa mahdollisesti kansalliseksi vuonna 2018.

Otetaan uutta teknologiaa käyttöön Suomessa, tehdään se fiksusti ja viedään sitä maailmalle. Ratkaistaan maailman ongelmia, niin kuin moni edustaja on täällä sanonut, mutta samalla ratkaistaan Suomen ongelmia. Tehdään meistä menestyjätalous eikä taaksepäin katsova konservatismin linnake.

Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:

Kiitoksia, ministeri Niinistö. Nyt mennään puhujalistaan, ja sen aloittaa edustaja Kärnä.

Jukka Kärnä /sd:

Arvoisa puhemies! Muutama sana plussista ja hyödyistä ilmastolaissa. Kyllähän tämä ilmastolaki poistaa ilman muuta sen ongelman, että tämän ilmastopolitiikan valmisteluun liittyvältä strategiatyöltä on puuttunut lainsäädännöllinen pohja tähän asti. Ja se kokoaa tietenkin yhteen erityisesti päästökaupan ulkopuolista sektoria koskevaa hajanaista lainsäädäntöä, ja näyttää siltä, että se edistää Suomen cleantech-liiketoimintaa ja nostaa Suomen sitten maailman ympäristötietoisimmaksi kansakunnaksi. Erinomaisia asioita. Se tuo ilman muuta ilmastopolitiikkaan pitkäjänteisyyttä sekä selkeyttä ja lähettää täälläkin monta kertaa todetun kansainvälisen, selkeän viestin siitä, että Suomi on ilmastonmuutoksen torjunnan edelläkävijä.

Tätä lakia on valmisteltu poikkeuksellisen laajasti, mikä on mahdollistanut näitten erilaisten näkemysten kuulemisen ja huomioon ottamisen tässä valmisteluvaiheessa. Ja kun on tullut paljon niitä erinäköisiä mielipiteitä, niin eiväthän ne ihan tyhjästä varmasti ole syntyneet. Seuraavassa muutama asia, jotka on joka tapauksessa jatkossa otettava huomioon, kun tämä laki lähtee toimimaan, ja niitä pitää seurata.

On nimittäin väitetty, että tämä näyttää synnyttävän vain lisävirkoja hallintoon, byrokratiakuluja, mutta ei lainkaan näitä ratkaisuja. Lain vaikutuksia yrityksille on esitetyn perusteella mahdotonta arvioida, nämä ovat väitteitä. Ilmastolaki lisäisi näitten väitteiden mukaan siten teollisuuden epävarmuutta tämän toimintaympäristön kehittymisestä ja heikentäisi Suomen houkuttelevuutta investointikohteena. En tiedä, onko näin, mutta koska näistä suomalaisista työpaikoista on niin kova uupelo, niin tätä joka tapauksessa pitää ihan ehdottomasti seurata hyvinkin tarkkaan ja myöskin edelleenkäsin näitä väitteitä, että ilmastolain päästöjä vähentävästä vaikutuksesta ei olisi näyttöä muista maista. En tiedä, toivottavasti on. Ja vielä kerran totean sen, että tämä ehkä johtaisi näissä avainresursseja kuormittavaan byrokratiaan ja nykyistä raskaampaan järjestelmään.

Yhtä kaikki näitä mörköjä varmasti on joka asiassa, ja osa niistä on totta, osa niistä ei ole totta. Mutta kun palaa siihen lähtökohtaan, että ilmaston lämpeneminen on niin tosiasia kuin se tosiasia voi olla ja kaikkien tavoitteiden pitää ilman muuta tähdätä siihen, että tämä lämmönnousu rajoittuu siihen 2 asteeseen, niin tämä on minun mielestäni yksi askel siihen suuntaan: puitelaki. En tiedä, miten vahva laki se on, mutta joka tapauksessa kyllähän tätä pitää seurata. Myöskin niitten tulevien hallituksien pitää tämän kehittymistä seurata hyvin tarkkaan, koska tämähän sitoo myöskin näitä tulevia neljävuotiskausia.

Petteri Orpo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kyselytutkimuksissa kerta toisensa jälkeen suomalaisia toiseksi eniten huolettavaksi yhteiskunnalliseksi aiheeksi heti globaalin köyhyyden ja ruoka- ja vesipulan jälkeen on noussut ilmastonmuutos. Hallitus ja kokoomus jakavat tämän suomalaisten huolen. Ei ole kahta kysymystäkään siitä, etteikö joka ikisen vakavasti työtä tekevän poliitikon ja kansanedustajan pidä ottaa ilmastonmuutos vakavasti. Kuten debatissa jo sanoin, pelkästään se riski siitä, että kaikki se, mitä tutkijat ennustavat, toteutuisi tai edes osa siitä, on niin huolestuttavaa tulevien sukupolvien ja lastemme kannalta, että meidän on tehtävä tänään toimia, jotta tuo riski ei toteudu. Itse sinänsä uskon, että ilmastonmuutos on täyttä totta ja meidän pitää tehdä joka päivä toimia sen torjumiseksi.

Minulla oli kunnia olla vetovastuullisena kolme vuotta sitten Säätytalon hallitusneuvotteluissa, joissa tämän tänään nyt täällä käsittelyssä olevan ilmastolain suuntaviivoja kirjoitettiin. Silloin meitä yhdisti huoli ilmastonmuutoksesta, mutta meillä suuri haaste oli se, miten etsitään oikeat keinot, joilla yhdistetään ilmastonsuojelu, käytännön elämä, työpaikat, teollisuus. Mutta me totesimme, että haasteet eivät saa pysäyttää meitä vaan pitää löytyä ne yhteiset keinot, miten nämä asiat pystytään sovittamaan yhteen.

Hallitus on nyt tämän kolmen vuoden taipaleensa valmistellut ilmastolakia ja hallituskirjauksen mukaisesti arvioinut valmistuneen ilmastolakiesityksen ja sen jälkeen tehnyt päätöksen. Ja päätös on tehty yhteisymmärryksessä, koska siinä muodossa, missä se meillä tänään täällä on, koemme, että nämä kaksi asiaa eli ilmastonsuojelu, ympäristönsuojelu sekä työ, teollisuus ja työpaikat voidaan yhdistää.

Me olemme astumassa uuteen, kestävään talouteen. Kestävä talous kannattaa rakentaa täällä eikä ajaa suomalaista työtä ja teollisuutta muualle, enemmän saastuttaviin maihin. Esimerkiksi Intiassa sähköntuotanto on noin neljä kertaa saastuttavampaa kuin Suomessa. Hiilivuoto ei ole suomalaisten eikä ilmaston etu. Päinvastoin meillä on mahdollisuus auttaa kaikkia maailman maita kehittämällä puhdasta teknologiaa.

Tässä on ennen kaikkea kysymys kahdesta asiasta: asenteesta ja teoista. Asenteesta kertoo jotain se, että maailmalla on tapahtunut selkeä asenne- ja ilmapiirimuutos. Täällä viitattiin Yhdysvalloissa tehtyihin uusiin päätöksiin ja linjauksiin ilmastonmuutoksen vastaisessa taistelussa. Tämä on arkipäivää kehittyneissä maissa, ja se tulee ajamaan merkittävällä tavalla myöskin yrityksiä liikkeelle, koska ilmastonmuutoksen vastaisessa työssä ja ympäristönsuojelussa nähdään potentiaalia uusille työpaikoille ja uudelle kasvulle. Tämä on nähtävissä Suomessa: asenne on muuttunut sekä yhteiskunnassa — valtion ja kuntien tasolla, virkamiestasolla — että yrityksissä. Paljon tapahtuu.

Toinen asia on teot. Me tarvitsemme tekoja, joita siis, kuten todettua, yritykset tekevät, koska ne hakevat kasvua, uusia työpaikkoja, menestystä, mutta tarvitsemme tekoja myöskin päätöksentekijöiltä. Ja tämä ilmastolaki luo puitteet sille, että me päättäjät osaamme tehdä jatkossa oikeita päätöksiä, jotta ilmastotavoitteet saavutetaan. Keinovalikoimassamme meillä on runsaasti keinoja, joiden väliltä meidän pitää tehdä ratkaisuja. Voimme esimerkiksi kannattaa ydinvoimaa, koska se on päästötöntä ja edullista. Ydinvoima on hyvä esimerkki siitä, miten ilmastonsuojelu ja teollisuuden kilpailukyky voidaan yhdistää. Ydinvoima ei ole missään nimessä ongelmatonta, mutta kun se Suomessa toteutetaan Säteilyturvakeskuksen tiukan valvonnan alla, se on turvallista ja turvallisesti toteutettavissa. Eli siis ydinvoiman kannattaminen on myöskin ilmastovastuullista.

Meidän kannattaa panostaa energiatehokkuuteen. Meidän kannattaa kehittää edelleen myöskin uusiutuvaa luonnonvaraamme vesivoimaa, kuitenkin niin, että huomioidaan ympäristönäkökulmat, kalastus-, metsästys- ja porotalouskysymykset, mikä tänä päivänä on mahdollista ja mistä pitää pitää huolta.

Arvoisa herra puhemies! Tavoite on vähentää päästöjä 80 prosenttia vuoteen 2050 mennessä. Joku sanoi, että se on sama, mikä on päätetty ennen. No niin on, mutta se on erittäin kunnianhimoinen tavoite, johon on päästävä. Tämä ilmastolaki, tämä puitelaki, antaa työvälineitä näihin tavoitteisiin pääsemiseksi.

Kokoomus on tyytyväinen tähän lopputulemaan, johon pitkän valmistelutyön jälkeen on päästy, ja uskomme, että tästä ilmastolaista on aitoa hyötyä ilmastonmuutoksen torjumiseksi.

Oras Tynkkynen /vihr:

Arvoisa puhemies! Edustaja Orpo edellä päätti uskovansa, että ilmastolaista on aitoa hyötyä ilmastonmuutoksen torjumisessa, ja ajattelin yrittää vielä avata, mitä hyötyä siitä oikeasti on. Arvioin, että siitä on tunnistettavissa ainakin viisi erityyppistä hyötyä.

Ensimmäinen on se, että ilmastolaki demokratisoi ilmastopolitiikkaa ja lisää sen avoimuutta. Tähän astihan eduskunta on saanut käsittelyynsä kerran hallituskaudessa hallituksen laatiman energia- ja ilmastostrategian. Ilmastolain ansiosta tähän saliin, näihin valiokuntiin tuodaan vuosittain kertomus siitä, miten päästöjen vähentämisessä on onnistuttu, ja jos siinä ei ole onnistuttu, mitä pitää tehdä enemmän, jotta siinä tulevaisuudessa onnistutaan. Se tarjoaa meille, siis meille kaikille kansanedustajille, mahdollisuuden seurata ja puuttua ilmastopolitiikkaan tähänastista enemmän. Ilmastopolitiikassa tulevaisuudessa lain tasolla edellytetään, että kansalaiset osallistetaan päätöksentekoon, että valmistelu tehdään avoimesti, jotta siihen päästään vaikuttamaan varhaisessa vaiheessa. Siis enemmän demokratiaa ilmastopolitiikkaan.

Toiseksi, ilmastolaki lisää ilmastopolitiikan ennakoitavuutta. Ilmastopolitiikassa laaditaan sekä keskipitkän että pitkän aikavälin suunnitelmat, ja kun keskustelee yritysten edustajien kanssa, mitä he toivovat ilmastopolitiikkaan kaikkein eniten? Juuri pitkäjänteisyyttä ja ennakoitavuutta, ja niitä tällä ilmastolailla pystytään vahvistamaan. Tämä on sattumoisin se syy, minkä takia Elinkeinoelämän keskusliiton sisarjärjestö Isossa-Britanniassa on kannattanut paikallista ilmastolakia, koska se uskoo, että on itse asiassa elinkeinoelämän etu, että ilmastopolitiikkaan saadaan enemmän ennakoitavuutta, ja ilmastolaki sitä voi tuoda.

Kolmas hyöty ilmastolaista on se, että se voi parantaa ilmastopolitiikan vaikuttavuutta. Me saamme siis vuotuisen seurannan päästöjen kehityksestä, ja kun huomataan, että nyt ei olla tavoitellulla uralla, pitää ottaa käyttöön lisätoimenpiteitä, niitä samoja lisätoimenpiteitä, joita edeltävässä keskustelussa muun muassa edustajat Pekkarinen ja Kaikkonen peräänkuuluttivat.

Neljäs hyöty ilmastolaista on se, että se vahvistaa ilmastopolitiikan tietopohjaa. Ilmastolakiin sisältyy riippumaton neuvoa-antava tutkijapaneeli, ilmastopaneeli, joka tuo parasta, ajantasaisinta tutkimustietoa ilmastopolitiikan käyttöön.

Viidentenä hyötynä näen, että ilmastolaki vahvistaa sitoutumista ilmastonsuojeluun. Kyse on myös symbolisesta asiasta. Nyt lain tasolla ohjataan ilmastopolitiikan puitteita. Lain tasolla vahvistetaan se vuodelle 2050 asetettu päästötavoite, johon edeltävässä keskustelussa on moneen otteeseen viitattu. Ilmastolaki on osaltaan viesti muulle maailmalle: Me olemme Suomessa valmiita etenemään, nyt on teidän vuoronne. Teidän pitää edetä myös.

Muutama huomio aiempiin puheenvuoroihin.

Edustaja Turunen muistutti siitä, että Suomen kaltaisen pienen maan päästöt ovat vain pieni osa maailman päästöistä, niin kuin ovatkin. Mutta viedäänpäs tätä ajatusta vähän pitemmälle: Qatar, Lähi-idän maa, noin 2 miljoonaa asukasta, selvästikin pieni maa. Ei ole mitään merkitystä varmaankaan edustaja Turusen ajattelun mukaan sillä, mitä Qatar päästöilleen tekee. Qatarissa sattumoisin on maailman korkeimmat päästöt asukasta kohti, selvästi korkeammat kuin meillä täällä Suomessa. Olemmeko valmiita sanomaan Qatarille, että teidän ei tarvitse vähentää päästöjä, koska te olette niin pieni maa? Ja jos emme ole valmiita sanomaan Qatarille, että teidän ei tarvitse välittää ilmastokriisistä, miten voisimme uskottavasti sanoa, että meidän suomalaisten ei tarvitse vähentää päästöjä, koska me olemme niin pieni maa?

Edustaja Autto kysyi, eikö kannata säätää laki, joka vähentää globaaleja päästöjä. Erittäin mielelläni säädän sellaisen lain, mutta kun minä istun täällä Suomen eduskunnassa, joka säätää Suomen lakeja, niin meidän mahdollisuudet säätää maailman päästöjä vähentäviä lakeja voivat olla vähän rajalliset.

Moni edustaja kantoi huolta niin sanotusta hiilivuodosta. On hyvä kysyä, mikä se hiilivuoto oikein on. Useinhan puhutaan siitä, että jos Euroopan alueelta siirtyy teollisuutta muihin maihin, niin se on hiilivuotoa. Mutta hyvät ystävät, Euroopasta on siirtynyt muihin maihin teollista tuotantoa kauan ennen ensimmäistäkään ilmastopoliittista toimenpidettä. Sitä on siirtynyt globalisaation takia. Sitä on siirtynyt sen takia, että kasvavat markkinat ovat toisaalla. Sitä on siirtynyt alhaisempien työvoimakustannusten takia, monien syiden takia, joista monet eivät liity mitenkään Euroopassa harjoitettuun ilmastopolitiikkaan. Hiilivuotoa ei ole se, jos täältä siirtyy tuotantoa erinäisistä syistä muihin maihin. Hiilivuotoa on se, jos täältä siirtyy tuotantoa muualle täällä harjoitetun ilmastopolitiikan takia.

No, onko näin tapahtunut? Vähän aikaa sitten kävin läpi kolme kahden viime vuoden aikana tehtyä tutkimusta hiilivuodosta. Kaikkien viesti oli sama: ei ole löydettävissä näyttöä siitä, että Euroopassa harjoitetun ilmastopolitiikan takia olisi siirtynyt tuotantoa merkittävässä määrin muihin maihin. No, tällä en tarkoita sitä, etteikö hiilivuoto voisi olla tulevaisuudessa merkittävä uhka. Se voi olla. Ja sen takia kaikessa ilmastopolitiikassa pitää pitää huolta siitä, että me pystymme samalla turvaamaan eurooppalaisen ja meillä Suomessa suomalaisen teollisuuden kilpailukykyä, ja siihen on monia hyviä keinoja.

Ehkä lopuksi voisin vielä palata tähän edustaja Korhosen puheenvuoroon, jossa hän ehkä tavoitteli ympäristövaliokunnan puheenjohtajana antavansa tukea ilmastolaille askeleena oikeaan suuntaan. Onnistumisen jätän tämän salin arvioitavaksi. Kun totesitte, että ilmastolaki on tyhjää parempi, voisin ehkä todeta, että se voisi olla vieläkin parempi, jos teidän joukkueestanne olisi ollut apua neuvoteltaessa ja väännettäessä tästä hallituksen esityksestä loppumetreille asti.

Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:

Menemme puheenvuoropyyntöjärjestyksessä, edustaja Wallinheimo seuraavana.

Sinuhe Wallinheimo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Puhtaan ja ennakoitavan ilmaston merkityksestä me kaikki olemme varmasti samaa mieltä. Puhdas ilma, yhtä lailla kuin puhdas vesikin, on kaiken elämän perusta, ja niistä tulee pitää huolta. Valtaosa meistä katsoo, että ilmastonmuutos on ihmiskunnan tulevaisuutta vakavammin uhkaava haaste. Tästä syystä on paikallaan, että kaikilla poliittisilla tasoilla ilmastonmuutoksen torjuntaan suhtaudutaan vakavasti.

Tänään hallituksen esityksenä lähetekeskusteluun tuleva ilmastolaki täyttää vihdoin yhden välttämättömän aukon tässä ajassa. Monille Suomen politiikan ulkomaalaisille seuraajille meidän hidas eteneminen on tullut jopa hieman yllätyksenä. Maalta, jonka maine vaikkapa Kiinassa on puhtaan ilman ja resurssitehokkaan tuotannon osalta lähes virheetön, on odotettu jotakin muuta. Syyt tähän ovat olleet totta kai poliittisia, minkä seurauksena lain valmistelu hallituksessa on ollut hieman verkkaista.

Arvoisa puhemies! Näihin kiistoihin tässä hallituksen esityksessä on löydetty nyt mielestäni hyvä tasapaino. Ilmastopolitikoinnin sijasta tätä lakia leimaa onneksi pragmatismi. Tämä näkyy erityisesti siinä, että suomalaisen elinkeinoelämän rooli tehokkaassa ilmastopolitiikassa tunnustetaan. Vastakkainasettelu tässäkään asiassa ei enää toimi, eikä pyrkimys Suomen hiilivuodon lisäämiseksi palvele ketään, vähiten luontoa itseään. Kunnianhimoisen 80 prosentin päästötavoitteen saavuttaminen vuoteen 2050 mennessä on mahdollista vain siten, että meillä on tulevina vuosikymmeninä toimiva, ilmastotietoinen yritys- ja elinkeinokenttä tässä maassa. Tämän lisäksi tulevilta hallituksilta vaaditaan energiapolitiikkaa, jonka tavoitteena on viedä Suomea kohti hiilineutraalimpaa tai jopa hiilivapaata yhteiskuntaa. Se on mahdollista, jos huolehdimme lähivuosina ydinvoiman ja vesivoiman riittävyydestä. Molemmat ovat tällä hetkellä ainoat niin sanotut päästöttömän energian lähteet, ja niistä luopuminen olisi vaikeaa nykyisen ilmastopolitiikan aikakaudella.

Arvoisa puhemies! Niukkahiilinen Suomi edellyttää panostuksia myös kotimaiseen uusiutuvaan energiaan kuten biomassaan eli puun lisäämiseen energiatuotannossa. Olemme maailmanlaajuisesti näissä jo hyvällä tasolla, mutta pystymme vielä parempaan.

Tässä yhteydessä tuleekin ennakkoluulottomasti tutkia myös aivan uuden teknologian tarjoamia mahdollisuuksia esimerkiksi turpeen hyödyntämiseksi energiatuotannossa. Tämä edellyttää ennakkoluulotonta suhtautumista yksityisen ja julkisen sektorin yhteistyöhön energiatehokkuuden parantamiseksi. Tarvitsemme myös erilaisia markkinaehtoisia energiatehokkuusratkaisuja niin asumisessa, rakentamisessa, liikenteessä kuin teollisuudessakin. Tämä toisi, arvoisa puhemies, meille taloudellisia säästöjä ja samalla vahvistaisi myös meidän vankkaa energiatehokkuusosaamistamme.

Tytti Tuppurainen /sd:

Arvoisa puhemies! Suomessa ei vielä ole lainsäädäntöä, joka mahdollistaisi kattavien ilmastopoliittisten tavoitteiden asettamisen ja niiden tehokkaan seuraamisen. Nyt käsittelyssä oleva uusi ilmastolaki luo valtioneuvostolle ja valtionhallinnolle yhteiset pelisäännöt, mahdollisuuden suunnitella, toteuttaa, seurata ja raportoida ilmastonmuutosta hillitseviä toimia ja niiden vaikuttavuutta.

Ilmastolailla on tutkitusti kansalaisten vankka tuki. 67 prosenttia suomalaisista odottaa meiltä päättäjiltä painokkaampia toimia ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi, ja jopa 80 prosenttia kansalaisista pitää ilmastolakia keinona parantaa ilmastopolitiikan ennakoitavuutta. Ja ennakoinnista tässä onkin kysymys. Tarvitsemme pitkän aikavälin suunnitelmia ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja siihen sopeutumiseksi. Ilmastolaki vauhdittaa vähähiilisemmän yhteiskunnan rakentamista yli hallinnollisten rajojen ja luo lainsäädännöllisen pohjan yhteistyölle.

Arvoisa puhemies! Säätämällä ilmastolain eduskunta osoittaa sitoutumisensa meitä kaikkia koskettavan ympäristöuhan varalta. Ilmastonmuutoksesta ei kukaan meistä voi astua sivuun. Se koskettaa meitä kaikkia. Tämä laki on mielestäni tarpeellinen ja tarkoituksenmukainen, ja kannatan ilmastolain säätämistä.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:

Arvoisa puhemies! On hienoa, että nyt tänään pääsemme keskustelemaan tästä laista, jota on pitkään valmisteltu ja johon liittyen myös on ollut erittäin paljon aktiivisia lobbareita liikenteessä viimeisten vuosien aikana. Voin itse todeta, että olen saanut varmaan kymmeniä, jollen jopa satoja, yhteydenottoja yksittäisiltä kansalaisilta, jotka ovat kokeneet ilmastolain hyvin tärkeäksi ja ovat halunneet tietenkin sitä, että myös minä omalta osaltani edistän tämän lain läpimenoa, vaikka oppositiossa olenkin.

Monesti me mietimme näitä ilmastoasioita aika teoreettisella tasolla. Mietimme kansainvälisiä sopimuksia, ja jotenkin tuntuu, että olemme aika kaukana tavallisen ihmisen arjesta. Kuitenkin jokainen meistä voi omassa elämässään vaikuttaa paljon siihen, kuinka tämä meidän yhteinen ilmasto kehittyy, ja keskeisin tapa tietenkin vaikuttaa ilmastoon positiivisesti on se, että pyrimme kuluttamaan niin vähän kuin mahdollista. Ihan konkreettisia tapoja, joilla omaa kulutusta voi vähentää, on se, että alentaa huonelämpötilaa, siirtyy kasvispainotteiseen ravintoon ja välttää liikkumista. Sillä tavalla ihan pienilläkin ympäristöteoilla, pienillä valinnoilla, voi vaikuttaa omalta osaltaan siihen, että ilmasto kehittyisi positiivisempaan suuntaan.

Ottaisin esimerkiksi tämän lihansyönnin. — Taidan siirtyä... (Puhuja siirtyi puhujakorokkeelle)

Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:

Puhe kuuluu paremmin sitten täältä korokkeelta. Matkalla se ei oikein kuulu.

Puhuja:

Anteeksi. Yritin sanoa 2 minuutissa enemmän kuin pystyin. — Hallituksen esityksessä todetaan, että "Suomeen kohdistuvien ilmastonmuutoksen vaikutusten arvioidaan tämän vuosisadan puoleenväliin mennessä aiheuttavan sään ja vesiolojen äärevöitymistä sekä muita epätoivottavia seurauksia. Lisäksi Suomi voi kohdata myös epäsuoria vaikutuksia, jotka heijastuvat muun muassa elintarvikkeiden hintaan." Kannan erityistä huolta Suomen huoltovarmuudesta: siitä, mikä on tulevaisuudessa tilanne oman maan selviytymisen kohdalla, kun me olemme niin riippuvaisia tuontienergiasta ja tuontilannoitteista. Minusta olisi hyvin tärkeää, että tämä huoltovarmuus turvataan kaikissa olosuhteissa, ja kotimaisen energian tuotantoa pitäisi kaikin keinoin edistää, jotta olisimme mahdollisimman omavaraisia energiantuotannossa.

Arvoisa puhemies! Näistä tavallisista kansalaisen tekemistä valinnoista liittyen ilmastonmuutokseen haluan aina ottaa esille sen, että tavalliset ihmiset voivat vaikuttaa omilla valinnoillaan siihen, kuinka ilmasto kehittyy. Suomalainen syö keskimäärin 76 kiloa lihaa vuodessa, mutta kiinalaisetkin syövät jo yli 60 kiloa, ja tämä liha on ongelmallinen ravinto ilmaston kannalta. Lihalaatujen ilmastovaikutukset vaihtelevat: vähiten kuormittaa broilerinliha, eniten naudanliha. Sen sijaan kasvissyönnin terveysvaikutukset ovat suotuisat, ja lisäksi se on hyvä tapa edistää ympäristön hyvinvointia ja hillitä ilmastonmuutosta ja myös hillitä ruokakriisiä.

Arvoisa puhemies! Meillä on valtioneuvoston periaatepäätös kestävien valintojen edistämisestä julkisissa hankinnoissa. Sen mukaan "keittiöissä ja ruokapalveluissa on hankittava ravitsemussuositusten mukaisia sekä luonnonmukaisesti tuotettuja kasvispainotteisia ja sesongin mukaisia elintarvikkeita. Julkisissa keittiöissä tarjotusta ruuasta 10 prosenttia on luomua vuoteen 2015 mennessä ja 20 prosenttia vuoteen 2020 mennessä. Valtioneuvosto suosittelee, että kaikki muut julkiset hankintayksiköt noudattavat edellä mainittuja periaatteita ja tavoitteita." Toivonkin, että nämä tavoitteet siirtyvät käytännön tasolle ja niitä sitten noudatetaan kaikissa Suomen kunnissa mahdollisimman täsmällisesti.

Merja Mäkisalo-Ropponen /sd:

Arvoisa puhemies! Suomi saa vihdoin ilmastolain. Ilokseni olen huomannut, että lähes kaikki suomalaiset ovat havahtuneet tämän asian tärkeyteen. Kepa ry:n Taloustutkimuksella teettämän tutkimuksen mukaan ilmastolain säätämistä kannattaa jo neljä viidestä suomalaisesta. Laki vahvistaa ilmastopolitiikan pitkäjänteisyyttä, ennakoitavuutta, avoimuutta ja kustannustehokkuutta. Lain tavoitteena on vähähiilisen yhteiskunnan rakentaminen ja päästöjen vähentäminen.

Ilmastolain avulla luodaan suunnittelujärjestelmä, jonka ytimessä ovat pitkän ja keskipitkän aikavälin suunnitelmat, jotka muodostavat ennakoitavan polun päästöjen vähentämiselle. Ilmastolaki kattaa sekä ilmastonmuutoksen hillinnän että siihen sopeutumisen. Jatkossa laki velvoittaisi valtioneuvostoa laatimaan kansallisen ilmastopolitiikan suunnitelman vaalikausittain.

Hyvä politiikka perustuu tutkittuun tietoon. Ilmastolailla parannetaan ilmastoa koskevan tiedon tuottamista, jalostamista ja käyttöä. Sen tavoitteena on turvata se, että ilmastopolitiikan suunnitelmat perustuvat laajaan ja monipuoliseen tietopohjaan. Riippumattoman tieteellisen tiedon turvaamiseksi asetetaan tieteellinen asiantuntijaelin.

Laki on viranomaisia koskeva puitelaki, joten sen tehtävänä on enemmän tahdittaa kuin toteuttaa varsinaisia päästövähennyksiä. Suomelle asetettu päästövähennystavoite on vuoteen 2050 mennessä se, että päästöjä tiputetaan 80 prosenttia. Keskipitkällä aikavälillä pyritään vähentämään niitä päästöjä, jotka eivät ole päästökaupan piirissä.

Tavoitteiden toteutumista seurataan eduskunnassa. Tämä tarkoittaa kansanedustajien vallan kasvattamista tässä asiassa. Eduskuntaseuranta on tärkeää, koska ilmastopolitiikan pitää olla kokonaisuus. Ei voi olla niin, että on erikseen päästöjä vähentävät ilmastolait ja toiset lait, jotka lisäävät päästöjä.

Esimerkiksi ilmastonmuutoksen hillintä liittyy suurelta osin energian tuotantoon ja käyttöön, joten ilmastopolitiikka on luotava ja toteutettava kiinteässä yhteydessä energiapolitiikkaan. Päästövähennyksiä, kustannuksia, työllisyysvaikutuksia ja tulonjakoa on punnittava kokonaisuutena. Tavoitteena on oltava kokonaisuudessaan kestävä talous.

Arvoisa puhemies! On totta, ettei Suomi eikä edes Eurooppa pysty yksin hillitsemään ilmastonmuutosta Kiinan tuottaessa eniten päästöjä maailmassa. Jos Kiinaa, Intiaa ja USA:ta ei saada mukaan näihin talkoisiin, muiden teoilla on vain vähän merkitystä. Toisaalta asennemuutos on jo Kiinassakin tapahtumassa, sillä 75 prosenttia kiinalaisista on nyt huolissaan ilmastosta ja vesivaroista. Kiinassa jopa hallitustasolla myönnetään se, että ilmastonmuutos on heille taloudellinen uhka.

Nyt Suomen kannattaisi olla aktiivisesti viemässä ympäristöosaamistaan esimerkiksi juuri Kiinaan, ja näin pystymme rakentamaan aktiivisella ilmastopolitiikalla lisää työpaikkoja. Cleantechin liikevaihto on koko ajan maailmanlaajuisesti kasvamassa. Siitä onkin mahdollista rakentaa Suomelle uusi kilpailuvaltti, sillä Suomi on yksi johtavia cleantech-maita.

Suomen tavoite on säilyttää kärkiasema ja vahvistaa sitä cleantech-maiden joukossa. Tavoitteenamme tulee olla, että Suomesta tulee cleantechin supervalta. Tavoitteena voi olla jopa kymmenientuhansien uusien työpaikkojen syntyminen. Nyt pitäisikin panostaa nopealla aikataululla cleantechin kaupallistamiseen, etteivät muut valtiot ennätä ennen meitä ottamaan tätä kärkiasemaa. Kilpailu näillä markkinoilla on kovaa, mutta osaamisellamme meidän on mahdollista pärjätä tässä kilpailussa.

Arvoisa puhemies! Polttava Kysymys -kansalaisliike on tehnyt hienon ja mittavan työn lain aikaansaamiseksi, ja se ansaitsee suuren kiitoksen aktiivisuudestaan. SDP:n kanta lakiin on ollut koko ajan myönteinen, ja on erittäin positiivista, että hallituksessa löytyy tälle esitykselle yhteinen tuki.

Mauri Pekkarinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Todellakin, meilläkin Suomessa niin kuin maailmanlaajuisestikin 80 prosenttia kaikista kasvihuonekaasupäästöistä — niitähän on erilaisia — aiheuttaa tällä hetkellä energiantuotanto. Sen takia kaikki se, mitä energian kanssa tehdään, viime kädessä ratkaisee sen, miten ilmastokysymyksen kanssa käy.

Arvoisa puhemies! Jos tämän ilmastokysymyksen hyväksi haluaa tehdä hyvän teon, jos tämä hallitus olisi halunnut tehdä hyvän teon näitten vaalikauden vuosien aikaan, niin mikä se hyvä teko olisi ollut? Sellaisen lakiesityksenkö tänne valmistaminen, joka ei millään tavalla muuta sitä päästöpolitiikkaa, jolla tällä hetkellä päästöjä meille syntyy, vaiko sellaisten ratkaisujen tekeminen tämän hallituskauden mittaan, joilla ratkaisuilla ihan oikein vähennetään päästöjä, rakennetaan energiakapasiteetti entistä enemmässä uusiutuvien varaan, parannetaan energiatehokkuutta, saadaan energiansäästöjä aikaiseksi? Mitään näistä esityksistä tämä hallitus ei tämän kolmen vuoden aikaan ole tänne eduskunnan käsiin tuonut. Ei ensimmäistäkään sellaista hyvää tekoa, joka ihan käytännössä, oikein elävän elämän ratkaisuin, parantaa tätä tilannetta energiakysymyksen osalta. Voidaan sanoa, että tällä kaatopaikkajutulla on joku pieni merkitys, mutta se liittyy vain välillisesti energiaan. (Ville Niinistön välihuuto) Varsinaisesti energian osalta — vielä kertaalleen — ei ensimmäistäkään esitystä ole tänne eduskuntaan tullut.

Tässä mielessä se hyvä teko, mikä tämä nyt on, kun ilmastolaki tänne tuodaan, totta kai sekin on hyvä teko tietyllä tavalla. Se on niin kuin julkilausuttu ajatus siitä, että kyllä päästöjä pitää vähentää ja kyllä suunnittelujärjestelmän pitää olla sellainen, että se omalta osaltaan voisi tukea hyviä tavoitteita, ja tällä tavalla. Jos tämä nyt halutaan laiksi sitten kirjata, niin kuin tässä halutaan, niin mikäs siinä.

Jo aiemmin sanotusti: en tietystikään vastusta tällaista esitystä, mutta mitä yritän sanoa, niin en katso kovin positiivisesti sellaiseen pesuveteen, jolla pestään sellainen jälki naamasta, joka on jäänyt sinne aivan väärien ratkaisujen seurauksena taakse jääneen kolmen vuoden aikaan. Tämä hallitus on tehnyt konkreettisia budjetti- ja lakipäätöksiä. Se on heikentänyt kotimaisen päästöttömän energian kilpailukykyä päästölliseen turpeeseen verrattuna. Ja vaikka arvostan monessa ministeriä, niin älkää nyt ihmeessä enää viitsikö kertoa tälle eduskunnalle sitä tarinaa, että kun katsotaan monta vuotta taaksepäin, niin tämä kivihiilen käyttö on niin kuin suurin piirtein samalla tasolla. Voi herranjestas sentään, sanoisin tähän näin.

Totta kai, ennen kun mentiin tähän uudistukseen, mikä 2010 tehtiin, meillä oli hiilen käyttö korkealla tasolla ja niin poispäin. Mutta kun me uudistuksen teimme, hiilen käyttö alkoi tulla romahdusmaisesti alas. Mutta sen käyrän te käänsitte uudelleen ylös! Ja nyt kun te katsotte sitten, miten käyrä näyttää, niin sanotte, että no, onhan se niin kuin pitkällä jaksolla samalla tasolla. No, onhan se, ja jos näin jatkatte, niin se vielä voi noustakin. Ministeri, jos ette satu tietämään, niin käykää Jyväskylässä vielä tänä päivänäkin. Muutama aika sitten, viime vuoden lopulla, lähti sieltä tulemaan 1 300 junanvaunua Jyväskylän seudulle — kuulitte oikein: 1 300 junanvaunua — hiiltä täynnä! Ne tulivat vähän yhtä aikaa, kun siellä oli tulovaikeuksia, ehkä ministeri tietää, minkälaisia vaikeuksia niillä oli, (Ville Niinistön välihuuto) ja ne tulivat Keski-Suomeen. Minkä takia ne tulivat? Muuten vainko hiiltä ajettiin tänne, joku hiilikaivosko tänne rakennetaan? Ei, vaan ne tulivat sinne sitä varten, että ne aiotaan siellä polttaa, ja keskeisesti juuri sen seurauksena, minkä te teitte. Muutitte kotimaisen turpeen ja puun kilpailukykyä suhteessa kivihiileen niin, että sitä kivihiiltä siellä nyt sitten poltetaan. Tätä tarkoitan sillä, että näitä ratkaisuja, jotka ovat saaneet vähän huonon jäljen hallituksen kilpeen, olisin kernaasti toivonut hoidettavan vähän paremmalla tavalla.

Arvoisa puhemies! Vielä itse tästä laista. On hyvä, että tavoitteeksi sanotaan nyt 80 prosenttia. Minä vain muistelen, että me olemme päättäneet siitä, että se on 80—95 prosenttia. Tähän saakka me olemme pitäneet tavoitevälyksenä vähän suurempaakin lukemaa. Tämä on ensimmäinen asia.

Toisekseen tämä paneeli, oma kansallinen paneeli: monessa maassa, missä ei ole ilmastolakia — sitä ei muuten kovin monessa maassa ole, hyvä on, tulkoon meille — on omat ilmastopaneelinsa, ei siihen tarvita erillistä ilmastolakia. Monessa maassa, missä sinänsä, niin kuin meilläkin, on oma suunnittelujärjestelmäkin, kun päätetään strategiasta, minkä verran tehdään mitäkin, kyllä suunnittelujärjestelmä ottaa sen kiinni. Jos tämä vähän sitä parantaa, jämertää, niin kaikki on kotiinpäin ja hyvästi ja niin poispäin tässäkin asiassa ja tällä tavalla. Mutta nämä eivät ratkaise. Ne ratkaisevat jutut tulevat siitä, mitä hallitus käytännössä tekee ja mihinkä se saa eduskunnan mukaan tai mihinkä se ei saa eduskuntaa mukaan.

Arvoisa puhemies! Täällä ministeri esitellessään sanoi, että tämä liittyy ennen kaikkea tänne ei-päästökauppasektorille. Ja totta on, kun me olemme yhteinen eurooppalainen päästökauppajärjestelmä, ettei hirveän paljon voida sinne vaikuttaa, ja tällä tavalla. Kyllä tässä tärkeää tietysti on sitten, että meillä syntyy noin vähän yli 30 miljoonaa CO2-tonnia ei-päästökauppasektorilla tällä hetkellä päästöjä. Siitä 13 miljoonaa CO2-tonnia syntyy liikenteessä, rakennusten lämmityksessä 9 miljoonaa, maataloudessa 5,8 miljoonaa ja sitten teollisissa prosesseissa 1,5 miljoonaa CO2-tonnia, ja luonto itse synnyttää vielä jonkun verran näitä päästöjä ja niin poispäin. Ja näillä aloilla niitä toimia tarvitaan. Tämä laki ei kuitenkaan miltään osin vie eteenpäin näitten päästöjen vähentämistä.

Arvoisa puhemies! Päästöjen vähentämiseen, ilmastokysymykseen vaikuttavat myös ajankohtaiset ydinvoimaratkaisut. Viime vaalikaudella annettiin periaatepäätös, tämä sali antoi sen kahdelle hankkeelle. Toisen, Fennovoiman, kohdalla, niin kuin tiedetään, omistajuuskysymys on vielä vähän auki. Aika näyttää, miten siinä käy. Toisen hakijan elikkä TVO:n kohdalla tilanne on se, että näyttää, että se aikaikkuna, minkä puitteissa pitäisi rakennuslupa hakea — ensi kesä — ei riitä tuolle yhtiölle. Jos on niin, että TVO tähtää tosiasiassa uuden ydinvoimalan rakentamiseen vasta joskus vuonna 2027 tai -30, niiden välisenä aikana, ja on niin, että tuo yritys, yhtiö, TVO tarvitsee rakennusluvalle lisäaikaa, elikkä heidän hakemuksensa pitäisi uutena hakemuksena käsitellä — sanon vain ääneen tässä sen, kun on ministeri paikalla — niin siinä tapauksessa olisi parempi, että tämä eduskunta ei TVO:n hakemusta lainkaan käsittelisi, vaan se TVO:n uusi hakemus siirtyisi ihan suoraan seuraavalle hallitukselle. Tiedossa on, että seuraava hallitus saa käsiteltäväkseen Fortumin hakemuksen, ja siinä tilanteessa seuraava eduskunta arvioisi sen asian, antaako se luvan TVO:lle vaiko Fortumille. Fortumin korvausinvestoinnit Loviisaan tulevat ratkaistaviksi seuraavan eduskunnan aikaan.

Minusta Suomi ei tarvitse useampia ydinvoimalupia kuin mitä on päätetty. Mutta jos ei jompikumpi niistä, jotka luvan saivat, pysty annetussa aikataulussa hankettaan suorittamaan ja jos jompikumpi niistä siirtää hankkeensa sinne, mihin Fortum alun perinkin aikoi oman hankkeensa ajallisesti sijoittaa, niin silloin on reilua Fortumia kohtaan, että sen Fortumin hakemuksen kanssa yhtäaikaisesti ja rinta rinnan käsitellään sen hakemus. Tässä tapauksessa se saattaa olla TVO, joka nyt uudessa ajattelussa tähtää tänne 2020-luvun loppuun, 2030-luvun vaihteeseen.

Reijo Tossavainen /ps:

Arvoisa puhemies! Perussuomalaisena olen ehdottomasti sitä mieltä, että ilmastonmuutos on kiistaton tosiasia. Se on ollut sitä jo vuosituhansien, jopa vuosimiljoonien ajan. Esimerkiksi nykyisin ilmastonmuutoksen osalta paljon esillä oleva Grönlanti oli noin tuhat vuotta sitten paljon nykyistä vehreämpi, nimensä mukaisesti vihreä maa. Myös sen jälkeen Euroopassa on koettu nykyistä viileämpiä ja lämpimämpiä ajanjaksoja. Ilmasto on siis vaihdellut rankastikin ihmisten toimenpiteistä riippumatta.

Arvoisa puhemies! Epäilen vahvasti eräitä ehdottomia totuuksia, mitä erisorttiset ilmastonmuutosuskovaiset esittävät. Epäilen perustellusti. Aikoinaan sanottiin, että ilmastonmuutos voidaan osoittaa todeksi 15 vuoden kuluttua. Nyt tuo aika on kulunut, eivätkä lämpömittarit ole värähtäneet. Siksi kehiteltiin uusi teoria lämmön sitoutumisesta meriin. Itse arvelen, että auringon vaikutuksen vaihteluilla on ollut suuri merkitys ilmaston kehittymiselle. Nyt jopa Kansainvälinen ilmastopaneeli IPCC ottaa tämän ilmeisen vakavasti huomioon.

Ilmastonmuutos ja siitä puhuminen ovat saaneet ehdottomuudessaan ja suvaitsemattomuudessaan muotoja, jotka tuovat mieleen taistolaiskommunistisen ajan. Yhteys ei ole yllättävä, sillä monet entiset taistolaiset ovat nyt kaikkein tiukkapipoisimpia ympäristöfanaatikkoja. Ympäristöministeri Ville Niinistö näyttää kuuluvan mainittuun fanaatikkojen porukkaan. Äskettäin hän leimasi ympäristökriittiset pölhöpopulisteiksi. Tällainen puhe on mielestäni asiatonta leimaamista ja suvaitsemattomuutta. Ministeritasolla pitää arvosteluun suhtautua asiallisesti.

Arvoisa herra puhemies! Ilmastonmuutoksesta keskusteltaessa ei pidä unohtaa asioiden mittasuhteita, esimerkiksi sitä, että Kiinassa päästöt kasvavat kahdessa viikossa saman verran kuin mitä Suomen kaikki päästöt ovat vuoden aikana. Siis kahdessa viikossa kasvu Kiinassa on saman verran kuin päästöt Suomessa koko vuoden aikana. Vaikka viemme maassamme niin sanotun ympäristötietoisuuden ja siitä johtuvat toimenpiteet äärimmäisyyksiin, niin sillä ei ole koko maapallon puitteissa juuri minkäänlaista merkitystä. Merkitystä sillä on kuitenkin suomalaisten hyvinvointiin tässä maassa. Rikkidirektiivi on siitä hyvin ikävä esimerkki. Ei siis kannata olla sinisilmäinen. Kannattaa olla realisti.

Arvoisa puhemies! Ilmastolaki on jälleen yksi askel eteenpäin tiellä, joka kolahtaa omaan nilkkaamme. Kuinka paljon sen vaikutuksesta ennen pitkää häviää tästä maasta työtä ja hyvinvointia, sitä lakia puuhanneet eivät ole halunneet summata. Tiedämme kyllä, miksi eivät.

Pertti Hemmilä /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tämä esitys ilmastolaista on jälleen kerran tyyppiesimerkki siitä, kuinka lain valmistelijat ovat unohtaneet Suomen taloudellisen syöksykierteen lähestulkoon täysin. Kansantaloudessamme ei nimittäin ole vähäisintäkään liikkumavaraa yhteenkään toimeen, joka heikentää kilpailukykyämme ja tuottaa lisää sääntelyä. Kauppataseemme on heikentynyt koko 2000-luvun, ja vuonna 2009 se romahti alijäämäiseksi. Kilpailukykymme on siis surkeassa tilassa, ja ilmaston nimissä luotu lisäsääntely veisi kilpailukykyämme edelleen heikompaan suuntaan.

Tässä ilmastolaissa on kyse siitä, että kaikkien kansainvälisten, todella tiukkojen sitoumustemme lisäksi Suomi veisi ilmaston nimissä sääntelyn nyt kansallisella politiikalla vielä entistä pidemmälle ja tiukempaan suuntaan. Tämä ilmastolaki on siis puitelaki, jolla luotaisiin valtioneuvostolle ja alemmanasteiselle hallinnolle lakiin perustuva järjestelmä suunnitella, käyttöönottaa, seurata ja raportoida ilmastonmuutoksen hillintään ja sopeutumiseen tähtääviä toimia ja niitten vaikuttavuutta. Me olemme täällä eduskunnassa moneen otteeseen nähneet, kuinka puitelain myötä alemman asteen säädöksillä on saatu aikaan joskus karmaiseviakin tuloksia. Varmaa on, että ilmastolain velvoitteet heijastuvat aina myös yrityksiin, kansalaisiin ja koko yhteiskuntaan ja erityisesti talouteen.

Herra puhemies! Suomi on sitoutunut EU:n päästökattodirektiivin myötä leikkaamaan ammoniakkipäästöjään 20 prosenttia vuoteen 2020 mennessä. Lisäksi valmisteilla oleva nitraattiasetusmuutos tulisi vaikuttamaan ruuantuotantoon nykyistä vielä enemmän. Kaiken tämän päälle kansallisesti valmisteltu ilmastolaki kuormittaa Suomea. Se sisältää pitkän aikavälin päästövähennystavoitteen 80 prosentilla vuoteen 2050 mennessä. Tavoite on suorastaan poikkeuksellisen kunnianhimoinen, kun otamme huomioon, että Suomen päästöt olivat vuonna 2011 vain 0,16 prosenttia koko maailman päästöistä. Suomi on pitkään ollut niin kasvihuonekaasujen vähentämisen kuin ylipäätään ympäristönsuojelun ehdoton mallioppilas, ja se on ollut myös osasyy kilpailukykymme rapautumiseen, siis osasyy kilpailukykymme rapautumiseen, sääntelyn lisääntyessä ja kustannusten noustessa. Nyt on kyseessä tilanne, jossa siis hyvin marginaalisilla ajatuksilla halutaan vielä kiristää Suomen asemaa entisestään, vaikka olemme ilmastotavoitteissamme jo nyt maailman kärkimaita.

Kyse ei siis todellakaan ole merkityksettömästä laista, vaan se sitoisi myös tulevia hallituksia. Se tarkoittaa myös sitä, että emme voi reagoida yhtä joustavasti tulevien vuosikymmenten haasteisiin. Ilmastolain riskinä nimittäin olisi mittava sääntelyn lisääminen, mikä lisäisi selvästi yritysten epävarmuutta toimintaympäristöstään. Kaikki voimavarat tulisi nyt kohdistaa taloutemme syöksykierteen taittamiseen, ja siihen ei sovi, että kustannuksia nostetaan ja elinkeinotoimintaa haitataan. Nyt olisi lisäksi pidettävä tarkasti huolta siitä, että ilmastolain tiukat suunnitelmat eivät heikentäisi energiaomavaraisuuttamme ja johtaisi vielä suurempaan ja pahempaan kivihiilen vyöryyn maahamme. Päästövähennystavoitteiden lyhytnäköinen soveltaminen voikin johtaa itse asiassa päästöjen kasvuun. Viime vuosina tuontienergiaa on tuotu vuositasolla noin 13,5 miljardin euron edestä. Tämä on heikentänyt ja heikentää Suomen kauppa- ja vaihtotasetta ja itse asiassa lisää hiilidioksidipäästöjä.

Herra puhemies! Kasvihuonekaasujen vähentämisessä pitää ottaa huomioon kotimaisen elintarviketeollisuuden tuotantoedellytykset. Suomi on Euroopassa oma erityistapauksensa. Noudatamme EU-lainsäädäntöä jo nyt tiukasti, ja kotimaista ruuantuotantoa ei pidä missään nimessä enää enempää kurjistaa tietoisilla tuotantoa vaikeuttavilla toimenpiteillä. Suomessa on panostettava uusiutuviin energialähteisiin, jos tavoitteena pidetään hiilineutraalia ja energiavarannoiltaan omavaraista maata. Metsähakkeen ja turpeen käytön lisääminen energialähteenä on myös olennainen osa pyrkimyksessä päästä irti tuontikivihiilestä. Tuontikivihiilestä irti pääseminen on ensimmäinen ja tärkein askel kohti energiaomavaraisuutta, ja se on todellinen ympäristöteko ilmastoa kohtaan.

Energiaomavaraisuuden kannalta erittäin tärkeää olisi kotimaisen biomassan eli puun ja turpeen käytön voimakas lisääminen. Puuta ja turvetta meillä on omasta takaa, ja sen käyttäminen olisi myös positiivista kaiken kaikkiaan ympäristölle. Tällä hetkellä vuosittain poistuu käytöstä noin 3 000 hehtaaria turpeennostoaluetta, ja samalla vain 500 hehtaaria uutta aluetta saadaan vuosittain tilalle. Kotimaisen energian tulee olla vaihtoehtona maahan tunkevalle kivihiilivyörylle.

Vielä lopuksi, herra puhemies: Ilmastolain kohdalla olisi nyt erittäin tärkeää muistaa, että ilmaston suojelemiseen tähtäävät toimet saattavat lopulta koitua ilmastollemme haitaksi. Tämä tapahtuu, mikäli kokonaisuus unohdetaan. Ilmastonmuutoksen hillintä liittyy suurelta osalta energian tuotantoon ja käyttöön, joten ilmastopolitiikkaa on luotava ja toteutettava selvässä yhteydessä energiapolitiikkaan. Vuonna 2008 Suomen energiankulutuksesta vain noin kolmannes katettiin kotimaisella uusiutuvalla energialla. Omavaraisuuden näivettämisen sijaan meidän tulisi panostaa siihen, että parannamme vaihtotasetta pyrkimällä pois riippuvuudesta ulkomaisen energian tuonnista. Tämä tapahtuu vain lisäämällä kotimaista energiantuotantoa ja samalla työllisyyttä, ja näin edesautamme koko isänmaatamme ylös taloudellisesta ahdingosta.

Mirja Vehkaperä /kesk:

Arvoisa puhemies! Minua on lobattu. Olen tavannut ilmastolain aktivisteja. Olen yrittänyt pyrkiä ymmärtämään, mistä ilmastolaissa on kyse ja mihin tällä pyritään pääsemään. Olen ymmärtänyt, että Suomi, Suomen hallitus ja osa Suomen ministereistä, haluaa tehdä Suomesta ilmastolain ja sopimusten täyttämiseksi ilmasto- ja energiakysymyksissä mallimaan. Täällä on hyvin kyseenalaistettu sitä, että tämäkö ei maksa mitään, kun ministeri tänään on sanonut, että tämä ilmastolaki ei sinänsä maksa mitään. Mutta kyllä todellisuudessa, kun me lähdemme miettimään näitä globaaleja ratkaisuja, EU:n päästövähennystavoitteita ja niihin keinoja, millä niihin sitten päästään, ne joko ovat meidän perusteollisuutta karsivaa ja rankaisevaa tai sitten me käperrymme sen suojiin, että kaiken tämän teon takana on se, että me haluamme ja toivomme ja katsomme, että ilmastokysymykset ovat niin kuin numero yksi.

On tärkeää ponnistella vähähiilisen yhteiskunnan eteen. Täällä on tänäänkin puhuttu kotimaisista uusiutuvista energiamuodoista ja siitä huoltovarmuudesta, jota me tarvitsemme, mutta onko se politiikka ollut sitä? On suuria tavoitteita, missioita ja visioita. Niitä on kuultu tämän koko kolmen vuoden ajan. Meidän täytyy kasvihuonekaasupäästöjä vähentää, totta vieköön, mutta mitkä ne teot sitten ovat?

Minua oikeastaan kylmäsi pikkuisen ministeri Niinistön huuto tuolta aitiosta, kun edustaja Pekkarinen totesi, kuinka paljon Keski-Suomeen on rahdattu viimeisten vuosien aikana näitä hiilijunia. Te huusitte vain, että se on Vapaavuoren asia. Nämä asiat eivät minun mielestäni ole yhden ministerin eivätkä hallituksen asioita — se on koko salin ja eduskunnan asia, minkälaista energiapolitiikkaa Suomessa oikein tehdään. Ja tässä mielessä minä katson myöskin, että ilmastolain taakse ei voida minkään ministeriön eikä ministerin tekoja kätkeä. Vain raportoimalla ilmastoasioista tai seuraamalla niitä julkisella puolella nämä asiat eivät etene.

Useimmilla mailla ei ole ilmastolakia tai puitelakeja. Esimerkiksi suurimmista Euroopan maista Ranska ja Saksa ovat näiden lakisääteisten ilmastolakien, omien puitelakien, ulkopuolella. Heillä on erilaisia ilmastopoliittisia tavoitteita ja ohjelmia, joissa he sitten linjaavat ja koordinoivat kaikkia näitä asioita. Siksi pidänkin tärkeänä, että juuri nyt parhaillaan istumme ministeri Vapaavuoren energia- ja ilmastokomiteassa, jossa pyritään yhteensovittamaan energia- ja ilmastoasioita ja ottamaan huomioon sitten nämä globaalit ratkaisut, mitä tapahtuu Euroopan parlamentissa, komissiossa energia- ja ilmastotavoitteiden osalta ja mitkä ovat meidän vastauksemme niihin, kuten esimerkiksi päästökaupan ulkopuolisten päästöjen osalta, asumisen, liikenteen, maatalouden osalta, niiden rajoitusten puitteissa. Esimerkiksi liikenteestä voin nostaa sen, että Suomi voisi olla edelläkävijä uusien liikennepolttoaineiden tuottajana ja myöskin vientituotteena siellä on uutta teknologiaa avautumassa, ja pidän tärkeänä, että siellä edistytetään. Mutta nämä ovat niitä konkreettisia asioita, joita minä en tässä ilmastolaissa valitettavasti näe.

On tärkeää, että me pyrimme etsimään tutkittua tietoa siitä, mihin ilmastokysymykset ovat tällä hetkellä menossa ja miten näitä asioita voidaan ratkaista. Mutta onko meidän Suomessa pakko mennä ilmastolain taakse, jotta esimerkiksi tämä ilmastopaneeli pystyy toimimaan, jossa asiantuntijat, tutkijat, myöskin poliitikot istuvat saman pöydän ääreen ja pyritään löytämään yhteistä näkemystä siitä, minkälaisia ilmastopoliittisia ja myöskin energiapoliittisia asioita ja linjauksia meidän pitää Suomessa pitää yhteisissä pöydissä?

Mutta erityisesti pidän tärkeänä, että tällä ilmastolailla ei eriytetä energia- ja ilmastopolitiikkaa, koska ne on juuri tällä hallituskaudella saatu yhteen — ja toivottavasti tulevana hallituskautena myöskin saman ministeriön alaiseksi, ettei niitä, voisiko melkein sanoa, lainausmerkeissä, näperrellä ihan jokaisessa ministeriössä, vaan se koordinaatio on selvästi jossakin ja myöskin valmistelu sen mukaista.

Timo V. Korhonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Voin jo tässä vaiheessa todeta sen, että itselleni tämä ilmastolain käsittely tulee olemaan täällä eduskunnassa aika mielenkiintoinen asia, koska noin kohtuullisen nopealla ja pikaisella tämän lakiesityksen läpikäynnillä itselleni tästä on noussut esille lähinnä kysymyksiä, monia kysymyksiä, joihin haluan tämän käsittelyn aikana vastauksia. Tietysti täytyy hyvin suurella ystävyydellä sanoa, ministeri nyt valitettavasti tuossa lähti, se, että jos ministeri kiihtyy jo tämän lakiesityksen lähetekeskustelun aikana, niin ei se nyt ainakaan näitä omia kysymysmerkkejä ollenkaan hälvennä, päinvastoin.

Minä ymmärrän sillä tavalla, että tässä lakiesityksessä sinällään on ihan hyviä tavoitteita, mutta minusta nyt näyttää kuitenkin siltä, että näissä tavoitteissa ei ole mitään sellaista, miksi tätä lakia nyt sitten tarvittaisiin kansallisesti. Eli en missään tapauksessa ole kyseenalaistamassa niitä tavoitteita, joita tässä lakiesityksessä nyt sitten tavoitellaan, mutta kyseenalaistan sen, tarvitaanko niitten tavoitteitten saavuttamiseen sitten erillistä kansallista lakia. Ihan muutama huomio tästä:

Ensinnäkin näitten erilaisten strategioitten toimintaohjelmien läpinäkyvyys tai viranomaistoiminnan kustannustehokkuus, joita tällä lakiesityksellä tavoitellaan. Minä ymmärrän sillä tavalla, että ne kyllä voidaan hoitaa aivan täysin kansallisella hallinnollisella ohjauksella. Turha tässä on lain kautta lähteä hakemaan mitään ylimääräistä byrokratiaa. Ministeri tuossa debatin aikana kyllä hyvin painokkaasti totesi sen, että, sanoiko hän, on jotenkin kohtuutonta kuvitella, että tällä lailla tulisi jotain byrokraattista, hallinnollista byrokratiaa. Mutta täytyy nyt vain siitä sanoa, että nyt eri yhteyksissä on kyllä luvattu, ettei ilmastolain säätäminen aiheuta elinkeinonharjoittajiin kohdistuvaa aineellista lainsäädäntöä. Mutta toteanpa nyt vain sen, että kohtuuttoman usein ympäristölainsäädäntö kaiken kaikkiaan on lisännyt hallintoa, on lisännyt byrokratiaa ja liian usein vaikeuttanut myös sitten aivan tervettä, järkevää ympäristöystävällistä elinkeinotoimintaa. Edustaja Hemmilä erinomaisessa puheenvuorossaan taisi viitata muun muassa nyt tulevaan nitraattiasetukseen, josta voi jo tässä vaiheessa sanoa, että se on suomalaisen maatalouden kannalta aivan kohtuuton säädöstensä perusteella. Eli en kyllä lähde vähättelemään ketään sellaista edustajaa, joka tässä salissa tässä vaiheessa pohdiskelee sitä, onko nyt riskinä, että hallinnollinen byrokratia tämän lain myötä kenties lisääntyy.

Toiseksi näen kyllä sillä tavalla, että suurin vaikutus ilmastonmuutoksen hillinnässä tulee kansainvälisten ilmastoneuvottelujen kautta ja globaalin ilmastosopimuksen kautta. Näihin minusta meidän ympäristövirkamiesten ja tämän poliittisen toiminnan voiman ja taidon pitää myös erityisen vahvasti paneutua eikä välttämättä käyttää aikaa ja leikkiä tällä omalla pienellä hiekkalaatikolla. Nimittäin nämä meidän kansainvälisten neuvottelujen tulokset eivät välttämättä meidän ympäristöhallinnon neuvottelijoita mairittele, eli kyllä siihen pitää meidän pystyä enemmänkin panostamaan. Kaiken kaikkiaan meillä Suomessa pitää tehdä toimia, joilla kotimaista uusiutuvaa energiaa voidaan lisätä, ja pyrkiä tekemään kaikki mahdollinen, että suomalainen yritystoiminta voi mahdollisimman hyvin.

Kolmanneksi en kyllä innostu tämän lakiluonnoksen keinotekoisesta jaosta päästökauppaan ja päästökaupan ulkopuoliseen sektoriin. Minä näen kyllä sillä tavalla, että tästä tulee erittäin iso riski siihen, että päästökaupan ulkopuoliselle sektorille, muun muassa suomalaiselle maataloudelle, asetetaan kansallisesti suhteettomat päästövähennystavoitteet. (Pertti Hemmilä: Iso riski!)

Neljänneksi toki täytyy sanoa sitten jotain myönteistäkin. Kyllä tässä lakiesityksessä on jotain myönteistä. Eli tuo lakiesitys pyrkii ilmastopolitiikan tiedeperustan vahvistamiseen, se on kaiken kaikkiaan myönteistä. Jos nyt otetaan esille vaikka suomalainen maatalous, niin kyllä suomalaiselle maataloudelle on myönteistä, että tätä ilmastopohjaista tutkimusta kaiken kaikkiaan lisätään. Tutkimustietoa kaiken kaikkiaan tarvitaan lisää, jotta pystytään sitten uusia elinkeinoa edesauttavia toimia pohjaamaan oikeaan tutkimustulokseen.

Eli kyllä, arvoisa puhemies, tässä vaiheessa, kunnes parempia vastauksia kenties tulee, itse näen, että lisää tutkimusta tarvitaan, se on ihan selkeä asia, mutta tällä hetkellä en kykene näkemään sitä, minkä vuoksi tätä lakia tarvittaisiin.

Antti Kaikkonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ilmastopolitiikan kannalta tätäkin lakia tärkeämpää on se, että ensi vuonna Pariisissa järjestettävässä ilmastokokouksessa saavutetaan läpimurto ja voidaan sopia globaalista ilmastosopimuksesta, joka sitoo kaikkia maailman maita tai ainakin mielellään lähes kaikkia, jos ei aivan kaikkia, mieluiten tietysti aivan kaikkia maita. Se on oikeastaan aivan välttämätöntä, että tämä sopimus saadaan aikaiseksi, ja kaikki ponnistelut Suomessakin ja EU:ssa pitäisi panostaa siihen, että tämä sopimus syntyy.

Itselläni oli tilaisuus olla seuraamassa Varsovan ilmastokokousta viime vuonna, ja se ei kyllä sinänsä rohkaissut uskomaan vielä siihen, että valmista tulee tai ainakaan hyvää tulee, pikemminkin päinvastoin. Olen kyllä hivenen huolissani siitä, millä mallilla nämä kansainväliset ilmastoneuvottelut tällä hetkellä ovat.

Tämä ilmastolaki nyt ehkä on semmoinen pieni myönteinen signaali Suomesta. Näitä ilmastolakejahan on monenlaisia, eri maissa, ja sinänsä se, että jossakin maassa hyväksytään ilmastolaki, ei vielä sano paljoakaan. Oleellista on se, mikä sen sisältö on, ja tämäkin on luonteeltaan puitelaki. Mutta täytyy nyt huolellisesti eduskuntakäsittelyssä katsoa tämän hyvät puolet ja myös ne kriittiset huomiot, joihin esimerkiksi edustaja Timo V. Korhonen tässä äsken viittasi.

Itse kyllä toivoisin, että panostaisimme siihen, että saataisiin nopeasti ihan oikeita tuloksia esimerkiksi uusiutuvien energialähteitten käytön lisäämiseksi ja ennen muuta kivihiilen käytön vähentämiseksi. Tässä hallitus voisi tehdä poliittisia, ripeitä päätöksiä, jotta tähän suuntaan mentäisiin. Tai vaikkapa sähköautojen määrän lisääntymiseksi tarvittaisiin kenties vähän uudenlaisiakin porkkanoita, jotta liikenteessä voitaisiin päästöjä vähentää tältä osin.

Mutta, arvoisa puhemies, tavoitteet ovat oikeat, 80 prosenttia päästöistä alas, ja kyllä EU:n ja Suomen pitää olla tässä ilmastopolitiikassa mieluummin etunenässä kuin viimeisten joukossa katsomassa, päästäänkö tässä eteenpäin vai eikö.

Martti Mölsä /ps:

Arvoisa puhemies! Tämän ilmastolain keskeisenä tavoitteena on vähentää kasvihuonekaasujen kokonaispäästöjä 80 prosentilla vuoteen 2050 verrattuna 1990 vuoden tasoon. Kuten debatissa totesin, Suomi kantaa nyt jo voimakkaasti vastuuta erilaisista päästö- ja ilmastotavoitteista. Tämä edistyksellisyys on merkinnyt sitä, että sitoutumisen mukana on menetetty kotimaista tuotantoa ja työpaikkoja ja ne ovat päätyneet maihin, jotka ovat olleet itsekkäämpiä. Niin tärkeitä kuin ilmasto ja puhdas luonto ovatkin, niiden varjelusta on sovittava yhtenevästi, eivätkä ne saa vääristää Suomen markkinoita.

Tällä hetkellä valtaosa ilmastosääntelystä tulee EU:sta. Kansallinen liikkumavara on vähäinen. Kansallisesti ei ole järkevää säätää päällekkäistä lainsäädäntöä EU:sta tulevan, yritykselle jo nykyisellään haastavan sääntelyn lisäksi. Ilmastolain vuodelle 2050 asettama 80 prosentin vähentämistavoite koskisi kokonaispäästöjä. Päästökauppasektoria ohjaa kuitenkin EU:n päästökauppa, ja näin ollen ilmastolaki toisi päästökauppasektorille päällekkäistä ohjausta. Komission energia- ja ilmastopaketti vuodelle 2030 on tuomassa lisää velvoitteita. Ilmastolakiesitys ei huomioi sen tuomia vaikutuksia.

Suomen tulee osana EU:ta panostaa siihen, että vuonna 2015 solmitaan riittävän kattava ja sitova kansainvälinen ilmastosopimus. Ilmastonmuutoksen torjunta vaatii globaaleja toimenpiteitä. Paikallisten toimien ongelmana on se, että jollei samalla huolehdita globaalissa toimintaympäristössä toimivien yritysten kilpailukyvystä, uhkaa teollinen toiminta siirtyä sinne, missä se on halvempaa. Nykyisellään siirtyminen tarkoittaisi esim. terästuotannossa 3—4-kertaisia hiilidioksidipäästöjä.

Ilmastolain ohjaus olisi päällekkäinen energia- ja ilmastostrategian kanssa. Tällä hetkellä on myös valmistelussa kansallinen energia- ja ilmastotiekartta vuodelle 2050. Ilmastolain suhde yllä mainittuihin ohjauskeinoihin jää epäselväksi. Uuden hallinnollisen ohjauskeinon sijaan tulisi tarvittaessa kehittää nykyisiä ohjauskeinoja. Myös lakiesityksen perusteluissa todetaan, että nykyiseen strategiakäytäntöön liittyviä menettelyjä voisi kehittää niin, että ilmastolain perusteluissa esitetyt kehittämistarpeet saavutettaisiin.

Arvoisa puhemies! Hallitus on sitoutunut puoliväliriihessä välttämään päätöksissään loppuvaalikauden aikana teollisuudelle aiheutuvien kustannusten tai säätelytaakan lisäämistä. On todennäköistä, että ilmastolain myötä toiminnanharjoittajien raportointivelvollisuudet lisääntyisivät. Hallinnollista taakkaa tulisi sen sijaan vähentää. Ilmastolain perusteluissa todetaan, että ilmastokysymyksiä koskevia velvoitteita, kuten raportointia, on jo nyt liikaa kansallisella ja EU-tasolla.

Ilmastolaki koskisi pääsääntöisesti valtioneuvostoa ja sen ministeriöitä. Se ei suoraan velvoittaisi toiminnanharjoittajia, mutta toteutuessaan sillä tulee olemaan vaikutuksia. Näitä vaikutuksia lakiesityksen perusteella on mahdoton arvioida. Ilmastolaki lisäisi siten teollisuuden epävarmuutta toimintaympäristön kehittymisestä ja heikentäisi Suomen houkuttelevuutta investointikohteena.

Ilmastonmuutos on tosiasia, mutta kuten täällä on todettu, jos ei tästä laista ole haittaakaan, niin ei ole hyötyäkään, ja johtopäätökseni on, että lakia ei tarvita kansallisella tasolla ja se voidaan siirtää ministeri Niinistön mappi ö:hön.

Johanna Karimäki /vihr:

Arvoisa puhemies! Kansainvälinen ilmastopaneeli IPCC maalasi kuvan sellaisesta maailmasta, jota kukaan ei halua nähdä. Kuudes sukupuuttoaalto on jo valitettavasti totta, mutta tulevaisuudessa sään ääri-ilmiöt, kuten tulvat ja kuivuus, lisääntyvät aiheuttaen ilmastopakolaisuutta ja ongelmia ruuantuotannossa, mahdollisesti taistelua vedestä. Nykytutkijoiden mukaan, jos mitään ei tehdä ja nykymeno jatkuu, maailma uhkaa lämmetä liki 6 astetta. Silloin lumitalvet olisivat Etelä-Suomessa historiaa.

Hallituksen esitys eduskunnalle ilmastolaiksi on tärkeä päätös vähähiilisen yhteiskunnan rakentamisessa. Laki sisältää kasvihuonekaasujen pitkän aikavälin päästövähennystavoitteen 80 prosenttia vuoteen 2050 mennessä. Lain vahvuus on ilmastopolitiikan seuranta sekä tieteellisen tiedon saatavuus. Laki ei pääsääntöisesti koskisi päästökaupan piiriin kuuluvia päästöjä pitkän aikavälin päästövähennysvelvoitetta lukuun ottamatta, vaan se koskisi erityisesti päästökaupan ulkopuolista sektoria kuten liikennettä ja rakennusten lämmitystä. On tärkeää, että laki on nyt saatu, ja myöhemmin tähän voidaan lisätä tavoitteellisuutta. Laissa säädetään ilmastopolitiikan keskipitkän aikavälin torjunnan suunnitelmista ja myös ilmastonmuutoksen sopeutumissuunnitelmista.

Vihreiden mielestä on tärkeää määrittää myös keskipitkän aikavälin tavoite. Puoluekokouksemme hyväksyi Jämsässä viikonloppuna uuden poliittisen ohjelman, ja siinä määrittelimme päästövähennystavoitteen 55 prosenttia vuoteen 2030 mennessä. On panostettava erityisesti uusiutuvaan energiaan ja energiapihiin puhtaaseen teknologiaan. Siinä on Suomelle mahdollisuuksia myös kansantaloudelle ja vientiin.

Mutta maapallon tulevaisuuden kannalta keskeisintä on saada kansainvälinen ilmastosopimus aikaan Pariisissa vuonna 2015. Kiinan päästökauppasuunnitelmat ja USA:n tavoite leikata voimalaitospäästöjä kolmanneksella vuoteen 2030 mennessä luovat toivoa tähän.

On tärkeää se, että lain myötä eduskunta saa jatkossa vuosittain selontekomenettelyn päästökehityksestä ja päästövähennystavoitteiden toteutumisesta. Ja kun lakia nyt eduskunnassa käsitellään, on myös erittäin huolellisesti kuultava laajasti kansalaisjärjestöjen ja tutkijoiden näkemyksiä, ja niitä on hyvä kirjata mietintöön, jotta saamme jatkotyölle hyvää raaka-ainetta, hyvää materiaalia lain jatkossa tarvittaviin muutostöihin. Mutta tämäkin laki tässä muodossa on jo historiallisen tärkeä päätös sekä Suomen että koko maailman kannalta. — Kiitos.

Eeva-Maria Maijala /kesk:

Arvoisa puhemies! Ilmasto on meille kaikille tärkeä asia, ja tämä lakiesitys on hieno asia sinänsä, ja erityisesti se, että nuoret eri järjestöissä ovat lähteneet tätä ajamaan elikkä on yhteinen vastuu huomisesta todella laajasti. Se, että ilmastolaista on puhuttu jo viime eduskuntakaudella ja siitä puhutaan nytten, ilmeisesti tarkoittaa, että halutaan hakea sisältöä sille, mitä tämä asia oikeasti tarkoittaapi ja onko tämä laki oikeasti välttämätön, jos meillä ei ole tietoa, mitä me sillä haluamme ja mitä me sillä tarkoitamme, ja että me toivomme todellakin tekoja emmekä pelkkää sanahelinää. Nyt, kun tämä on puitelaki, näyttää siltä, että tästä on tulossa, ikävä kyllä, monin paikoin pelkkää sanahelinää, mutta jos se joillekin tekee hyvän mielen, antaa olla. Me keskustassa kuitenkin toivomme ja pyrimme siihen, että päästäisiin tuloksiin näissä asioissa, oli tämä laki voimassa tai ei.

Keskusta jos joku on oikeasti vihreä puolue. Vihreä tarkoittaa sitä, että meillä on tarkoitus täällä Suomessa tuottaa kaikkea, sekä energiaa että ruokaa, ja siitä huolimatta säilyttää sitä omaa luontoa ja ympäristöä, ja palataan jälleen kerran sanomaan se Santeri Alkion sanonta, mikä on monta kertaa tässä salissa sanottu: jätetään maa lapsillemme paremmassa kunnossa kuin olemme itse sen saaneet. Kyllä tämä ilmastolakiin sopii oikein hyvin.

Se vielä näistä ilmastoasioista, että nyt vain näyttää pahasti siltä, että jos me yritämme tiettyihin tuloksiin päästä, niin vastuuta siirretään muualle eli kehitysmaihin. Me emme missään nimessä saisi siirtää ongelmia kehitysmaihin, vaan meidän on satsattava siihen, että ne pystyisivät myös auttamaan sitä omaa tilannettansa eteenpäin. Me emme saa todellakaan suojella itseämme hengiltä. Energia on tässä suurin asia. Tärkeintä olisi nyt se, että me keskittäisimme voimavarojamme tuotekehitykseen, tutkimukseen ja kaikkeen tämmöiseen. Sen me suomalaiset osaamme, jos me vain haluamme.

Suna Kymäläinen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Suomen ilmastopolitiikassa on pystytty toteuttamaan tähän asti asetetut kansainväliset velvoitteet ja EU:n asettamat tavoitteet. Uusimpien kansainvälisten tarkastelujen valossa ilmastopolitiikan tavoitetason nosto on välttämätöntä, jos nykykehityksen ennakoituja haitallisia vaikutuksia pyritään merkittävästi rajoittamaan. EU:n komission uusin ehdotus asettaa vuoden 2030 tavoitteeksi 40 prosentin vähennyksen verrattuna vuoden 1990 tasoon.

Ilmastolaki voi parhaimmillaan parantaa politiikan kokonaisvaltaisuutta, ennakoitavuutta, avoimuutta ja tietoperustaisuutta ja siten luoda uusia edellytyksiä vastata ilmastopolitiikan kasvaviin haasteisiin. Ilmastolaki voi myös lisätä ilmastopolitiikan yhteiskunnallista painoarvoa. Koska ilmastolaki on puitelaki, se luo puitteet kehittämiselle. Aineellisoikeudellisten säädösten kehittäminen on ilmastopolitiikan päästövähennys- ja sopeuttamistavoitteiden saavuttamisen kannalta merkittävämpää.

Kaipaisin tähän keskusteluun myös aitoa tasa-arvoa, tasa-arvoa nimenomaan teollisuudelle suhteessa kilpailijoihin niin lähellä kuin kaukana. Yksipuolinen normien tiukennus voi lisätä globalisaation jo nyt havaittuja todella suuren luokan ongelmia.

Ehdotettuun ilmastolakiluonnokseen liittyy toki riskejä, jotka johtuvat ilmasto- ja energiapolitiikan yhteensovittamistehtävien osittaisesta jakaantumisesta eri ministeriöille, mikä pahimmillaan voisi johtaa politiikan sirpaloitumiseen sekä selkeyden, kokonaisvaltaisuuden ja ennakoitavuuden vähenemiseen. Lain tarpeen kyseenalaistaminen on ollut lakiehdotusta vastustavien keskeinen argumentti.

Arvoisa herra puhemies! Voidaan ajatella, että suotuisassa poliittisessa tilanteessa ja ideaalisessa suomalaisessa yhteistyökulttuurissa nykyisen politiikan haasteet kyettäisiin ratkaisemaan ilman uutta lakia. Laatimisprosessi on kuitenkin osoittanut, että ilmastopolitiikka on myös Suomessa latautunut ja erilaisten intressijännitteiden täyttämä kenttä. Valmistelu ja sen ympärillä käyty keskustelu ovat omalta osaltaan osoittaneet, että Suomessa ei ole kansallista konsensusta ilmastohaasteen merkityksestä ja sen vaatimista toimenpiteistä. Tällä on luonnollisesti suuri painoarvo tämän talon perinteestä lähtien. Tämä vaatii huolellista käsittelyä ja kotiläksyjen tekemistä meiltä jokaiselta.

Ilmastolaki antaisi selvän viestin tavoitellusta kehityssuunnasta ja voisi parhaimmillaan vähentää hallinnonalojen välisiä jännitteitä. Kansallisen ilmastopolitiikan kokonaisvaltaisuus on ollut yksi lainsäädäntöprosessin keskeisimmistä perusteista, ja ilmastonäkökulman poikkileikkaavuus on myös tärkeä ehto paitsi ilmastopolitiikan vaikuttavuudelle myös sen ennustettavuudelle ja kustannustehokkuudelle.

Ehdotuksen mukainen ratkaisu, jossa ympäristöministeriölle annettaisiin nykyjärjestelmässä kokonaan työ- ja elinkeinoministeriöllä olleita koordinointitehtäviä, tuo uuden ulottuvuuden hallinnonalojen väliseen yhteistyöhön. Ehdotetussa ratkaisussa kaksi eri ministeriötä olisi koordinointivastuussa asioissa, jotka liittyvät sekä ilmasto- että energiapolitiikkaan. Koordinointitehtävien yhteensovittaminen on siten ratkaistava sekavuuden välttämiseksi ja ilmastolain toimivuuden varmistamiseksi.

Arvoisa herra puhemies! Lakiesityksen tavoite on hyvä. Kasvihuoneilmiön hillitseminen edellyttää töitä, ja tämä on meidän jokaisen etu. Mielestäni on erittäin tärkeää, että tämä laki valmistellaan hyvin ja punniten, jotta tästä tulee hyvien tavoitteidensa mukainen ja toimiva ilmastolaki.

Lauri Heikkilä /ps:

Arvoisa puhemies! Vääränlainen ilmastopolitiikka ja nyt esitettävä ilmastolaki vaarantavat Suomen kilpailukyvyn pitkällä aikavälillä. Hallituksella on sinällään oikea tavoite nostaa maamme ympäristöteknologian kärkimaaksi, mutta asiat eivät ole näin yksinkertaisia. Koulutus, tutkimus ja tuotekehitys ottavat aikansa, ja muutkin maat ja tutkijat yrittävät, jopa suuremmalla väkimäärällä ja voimalla.

Arvoisa puhemies! Suomen kokonaispäästöt ovat noin 1 prosentin verran EU:n kokonaispäästöistä ja koko maailman mittakaavassa 0,2 prosenttia. EU:n ja ulkoministeriön lähteisiin viitaten kehitys- ja kehittyviin maihin on ilmastorahaston kautta uponnut miljardeja euroja, joista Suomen osuus on ilmastopolitiikan 30 vuoden osalta satoja miljoonia. Ilmastolaki on vaarallinen esimerkki siitä, että teollisuutemme on ensin houkuteltu pois alhaisemmalla palkkatasolla ja kevyemmillä ympäristönormeilla ja sen jälkeen Suomi on ollut mukana rakentamassa näiden maiden infrastruktuuria ilmaston eteen. Suomi häviää siis molemmilla rintamilla. Ilmastolaki ohjaisi ja vähentäisi päästökaupan ulkopuolella syntyviä päästöjä maassamme mutta saattaa — kuten myös MTK:n arvio on ollut — lisätä vain byrokratiaa. Lisärajoitukset sisämarkkinoillemme antaisivat jälkeen kilpailuetua muille, vähemmän sääntelyä harjoittaville teollisuusmaille. Ilmastonmuutoksen ehkäisy toimii vain, mikäli kaikki teollisuusmaat, vähintäänkin EU:n jäsenmaiden lisäksi G15-maat, ovat mukana talkoissa.

Perussuomalaisten kanta on selkeä, kuten ympäristövaliokunnassa on todettu: "Emme sinänsä vastusta hyviä ympäristöhankkeita, mutta suhtaudumme kriittisesti liialliseen ja tarpeettomaan sääntelyyn — etenkin silloin, kun se ei tuo lisäarvoa vaan lisäkustannuksia vientiteollisuudellemme." Meillä Suomessa on näyttöä hiilivuodon aiheuttamasta raskaan ja energiaa vaativan teollisuuden siirtymisestä Suomesta halpamaihin tai ainakin EU:n ulkopuolelle ilmastotavoitteisiin sitoutumattomaan Kanadaan, jossa Kemijärven sellukattilat tuottavat kovaa voittoa tänäkin päivänä.

Arvoisa puhemies! Suomen maatalous kärsii ilmastolaista ja harjoitetusta ilmastopolitiikasta. Tulla pukkaa rikkidirektiiviä, nitraattiasetusta, hiilidioksidin, ammoniakin ja kasvihuonekaasujen keräys- ja torjuntavelvoitteita, ja täällä ympäristöministeri vain toteaa, ettei aiheuta taloudellisia rasitteita.

Arvoisa puhemies! Cleantech-hokema ei tuo tulosta. Tarvitaan koulutusta, osaamista, tutkimus- ja yritystoimintaa, valtion tukea ja rahoitusta ja onnistunutta maailmankauppaa ennen kuin ympäristöteollisuuden tuotteista saadaan tuottoja. Koska muissakin maissa on kilpailua cleantech-markkinoilla, niin emme kovin helpolla pääse ympäristötekniikan huippumaaksi. Huippumaan paikalta voidaan globaalissa maailmankaupassa nopeasti pudota, vaikka sinne olisi joskus päästy. Nokian pitäisi olla tästä poliitikoille varoittava esimerkki.

Heikki Autto /kok:

Arvoisa puhemies! Ilmastopolitiikan piti olla Suomelle suuri mahdollisuus. Pyrkimys ilmastopäästöjen vähentämiseen olisi ollut, ja olisi toki edelleenkin, erinomainen mahdollisuus Suomelle lisätä omavaraisuuttaan, vahvistaa kauppatasetta ja kehittää elinkeinoja. Näihin tavoitteisiin päästäisiin sillä, että ilmastopolitiikan tavoitteeksi otettaisiin oikeasti globaali päästöjen vähentäminen. Näin ei kuitenkaan valitettavasti ole tehty, eikä näin valitettavasti tehdä vielä tälläkään lailla.

Jos päästöjen vähentäminen olisi oikeasti tärkeää, olisi Suomeen rakennettu pitkin matkaa monipuolisesti uutta kotimaista päästötöntä energiantuotantoa. Koska kuitenkin omaksutussa politiikassa keinot ovat olleet päämääriä tärkeämpiä, on Suomessa jääty esimerkiksi energiapolitiikassa täysin epärealististen tuulivoiman lisäystavoitteiden vangiksi, vaikka jokainen ymmärtää, että tuulivoima on täysin tehoton tapa pyrkiä vähentämään päästöjä. Jos kaikki se tarmo, energia ja raha, jota nyt on käytetty ideologisista syistä tuulivoiman edistämiseen, olisi käytetty esimerkiksi elinkeinopoliittisiin toimenpiteisiin, joilla olisi houkuteltu investointeja ja työpaikkoja Suomeen sen sijaan, että nyt työpaikat ovat karanneet Aasiaan tai Amerikkaan, olisi noilla toimenpiteillä vähennetty globaaleja päästöjä moninkertaisesti verrattuna siihen täysin mitättömään vähennykseen, pahimmassa tapauksessa itse asiassa mahdolliseen päästölisäykseen, jonka suomalainen tuulivoiman lisärakentaminen on aiheuttanut.

Ilmastopolitiikasta on siis tullut ideologinen temmellyskenttä, eikä ilmastopolitiikalla ole tuntunut enää aikoihin olevan tekemistä sen kanssa, että yrittäisimme oikeasti vähentää päästöjä ja sitä kautta torjua ihmisen vaikutusta ilmastonmuutokseen ja turvata kestävää kehitystä. Kestävän kehityksen turvaamisen kai pitäisi olla kaiken päätöksenteon lähtökohta.

Arvoisa puhemies! Ideologisesta ilmastopolitiikasta on osoitus myös tämä nyt käsittelyssä oleva hallituksen esitys. Tuntuu olevan tärkeämpää, että säädetään laki, jonka nimi on ilmastolaki, kuin se, että laki oikeasti auttaisi vähentämään päästöjä ja globaalisti auttaisi ilmastoa.

Omassa puheenvuorossaan edustaja Tynkkynen totesi, että Suomen eduskunnassa säädetään vain Suomea koskevia lakeja, ja pyrki tällä selvästi vähättelemään vaatimustani siitä, että Suomeen tulisi säätää todellinen ilmastolaki, jolla oikeasti pyritään tavoittelemaan globaaleja päästövähennyksiä, ei vain Suomen päästöjen vähentämistä. Harmi, että edustaja Tynkkynen ei halua nähdä suurta kuvaa tässä asiassa. Päästöt eivät tunne rajoja. Ilmastonmuutoksen uhka ei poistu vain sillä, että panemme pään pensaaseen. Lyhytnäköinen omaan napaan tuijottaminen johtaa todennäköisesti vain päästöjen lisääntymiseen globaalisti.

Arvoisa puhemies! Suomeen tulee säätää ilmastolaki, joka tavoittelee todellisia globaaleja päästövähennyksiä sitä kautta, että hallinto velvoitetaan huolehtimaan suomalaisen teollisuuden ja työn kilpailukyvystä, jotta työtä saadaan tänne, missä työtä tehdään päästöttömällä energialla ja korkealla osaamisella ympäristöä ja luonnonvaroja säästäen. Suomalainen työ on aina globaalisti tarkasteltuna ekoteko.

Oras Tynkkynen /vihr:

Arvoisa puhemies! Lähdetään liikkeelle ihan siitä peruskysymyksestä, jota erityisesti edustaja Tossavainen sivusi, eli mitä tiedämme ilmastonmuutoksesta ongelmana. Edustaja Tossavaisen ajatushan oli se, että koska ilmasto on toden totta muuttunut ennen ihmistäkin, niin se ikään kuin todistaisi, että ihminen ei voi muuttaa ilmastoa. Se on vähän samankaltainen ajatus, kuin että jos vaikka meillä on joskus luonnostaan salaman synnyttämiä metsäpaloja, niin me emme voi mennä tulitikuilla sytyttämään metsää tuleen. Jokainen ymmärtää, että voi olla luonnollisia metsäpaloja ja voi olla ihmisen aiheuttamia metsäpaloja. Sama pätee ilmastoon. Ilmasto muuttuu luonnostaan, ja nyt me ihmiskuntana muutamme sitä siihen päälle.

Edustaja Orpo omassa puheenvuorossaan toi mielestäni tärkeän näkökulman ilmastokeskusteluun eli ilmastopolitiikan riskien hallintana. Jos jälleen ottaa vähän arkisemman vertauksen, se ehkä helpottaa hahmottamista. Tilastojen mukaan on 99,93 prosentin todennäköisyys sille, että taloni ei pala tänäkään vuonna. Voin siis nukkua aika luottavaisin mielin, kotipalon todennäköisyys on erittäin pieni. Mutta siitä huolimatta minulla ja luultavasti useimmilla teistäkin tässä salissa on palovakuutus. Minkä takia? Koska se on riskien hallintaa, me varaudumme sinänsä aika epätodennäköiseenkin riskiin. Ilmastonmuutoksen uhka on huomattavasti todennäköisempi kuin kotipalon uhka, joten on aivan johdonmukaista riskien hallintaa ottaa maailman palovakuutus, ilmastopolitiikalla pyrkiä hillitsemään ilmastonmuutosta.

No, edustaja Hemmilä ajatteli, että ilmastolaki kuormittaa Suomea, ja perusteluna hän käytti sitä, että laissa asetetaan tavoitteeksi leikata päästöjä vähintään 80 prosenttia. Tämä oli siinä mielessä eriskummallinen huomio, että edellinen eduskunta hyväksyi yksimielisesti mietinnön ilmasto- ja energiapoliittisesta tulevaisuusselonteosta, joka sisälsi tämän tismalleen saman päästövähennystavoitteen. Edustaja Hemmilä oli siis edellisessä eduskunnassa hyväksymässä itse tätä samaa tavoitetta, jota hän nyt täällä arvosteli. Erityisen kummalliseksi tämän kritiikin tekee se, että hänen edustamansa puolue, kokoomus, lähti viime eduskuntavaaleihin vaatimalla hiilineutraalia Suomea. Hiilineutraali Suomi on vielä kunnianhimoisempi tavoite kuin päästöjen vähentäminen vain 80 prosentilla.

Edustaja Hemmilä myös kritisoi ilmastolakia siitä, että se menee liian pitkälle. Muun muassa edustaja Korhonen aiemmin kritisoi ilmastolakia siitä, että se ei mene riittävän pitkälle. Ei ole ihan tavatonta, että tässä salissa esitetään risteävää kritiikkiä samasta esityksestä.

Edustaja Autto toisti ajatuksensa, että tarvitaan laki, joka vähentää globaaleja päästöjä. Ei minulla mitään sitä vastaan ole, jos sellainen laki pystytään säätämään, mutta edustaja Autolta jäi ehkä vähän ajatus kesken: Mikä olisi sellainen laki, joka vähentää globaaleja päästöjä? Mikä on se laki, jonka me täällä Suomen eduskunnassa voimme säätää ja joka vähentää globaaleja päästöjä? Jos sen voitte avata, niin se ehkä vie tätä keskustelua vähän eteenpäin.

Edustaja Autto kantoi myös huolta siitä, ettei ole investoitu kotimaiseen päästöttömään tuotantoon riittävästi, ja samaan hengenvetoon hän arvosteli sitä, että Suomessa investoidaan tuulivoimaan, joka juurikin on päästötöntä energiantuotantoa. Tämä kritiikki olisi ehkä kannattanut esittää elinkeinoministereille Häkämies ja Vapaavuori, jotka käsittääkseni tulevat samasta puolueesta kuin te, edustaja Autto. Ehkä teillä on keskusteluyhteys näihin henkilöihin.

Edustaja Pekkarinen ja muutamat muut, ehkä erityisesti keskustan edustajat, palauttivat mieleen yhteisen huolemme kivihiilen noususta Suomen energiataloudessa. He jättivät jälleen kerran mainitsematta sen, että alkuvuoden tilastojen mukaan hiililauhteen tuotanto oli vähentynyt 50 prosentilla. Eli kannattaa ehkä seurata näitä tilastoja: Hiilen kulutus Suomessa nousee välillä ja laskee välillä, ja tähän heilahteluun ei kannata niin hätääntyneesti suhtautua. Olennainen on se pitkän aikavälin trendi.

Edustaja Pekkarinen toisti väitteensä, että hallitus ei ole tehnyt ainuttakaan päätöstä päästöjen vähentämiseksi, ja toisessa puheenvuorossa hän tarkensi, että tarkoitti sillä nimenomaan energiantuotantoa. Edustaja Pekkariselta on ilmeisesti mennyt ohi se hallituksen päätös, jossa energian verotusta painotettiin voimakkaammin hiilidioksidipäästöjen suuntaan, ja se juurikin puree kivihiilen suosioon, koska kivihiili on runsaspäästöinen polttoaine. Vihreät julkisti jo viime vuonna oman kymmenen toimenpiteen ohjelmansa, jolla kivihiilen nousu voidaan taittaa. Ja uudistan toiveeni, että me yhdessä tässä salissa teemme töitä, jotta nämä toimenpiteet saadaan toteutettua ja kivihiilen nousu taitettua.

Edustaja Vehkaperä sanoi, jos oikein kuulin, että kaikki päästövähennystoimet rasittavat taloutta, ja tästä joudun nyt olemaan vähän eri mieltä. On monia sellaisia päästöjä vähentäviä toimia, jotka kansantalouden kannalta ovat kokonaisuutena itse asiassa hyvinkin hyödyllisiä. Jos ajatellaan energiatehokkuuden parantamista, se leikkaa energialaskua ja sitä kautta vähentää kustannuksia, ja samalla se vähentää päästöjä. Tai ajatellaan meille yhteistä rakasta aihetta eli kotimaisen uusiutuvan energian edistämistä. Kun investoidaan vaikkapa metsäbiomassan hyödyntämiseen, siitä saadaan merkittäviä työllisyys- ja muita hyötyjä, jotka sitten näkyvät myös kansantaloudessa. Meidän haasteemme ja tehtävämme on hakea juuri niitä toimia, joilla päästöjä voidaan vähentää ja samalla luoda uusia työpaikkoja ja vauhdittaa meidän talouttamme.

Monissa puheenvuoroissa toistuva toive on se, että meidän pitää saada vahva kansainvälinen ilmastosopimus, ja tästä on erittäin helppo olla samaa mieltä. Mutta nämä puheenvuorot tuntuvat ehkä aikataulurajoitteiden takia vähän katkeavan kesken, koska tämän toiveen perään ei tule oikeastaan yhtään ainutta toimenpidettä siitä, miten tämä kansainvälinen ilmastosopimus voidaan saavuttaa. Kaikkien meidän, jotka haluamme kansainvälistä ilmastosopimusta, kannattaa vähän enemmän pinnistellä sen eteen, että esitämme, miten se oikeasti voidaan saavuttaa, mitä me täällä Suomessa voimme tehdä, jotta se kansainvälinen ilmastosopimus olisi todellisuutta ensi vuoden loppupuolella. Kaikki hyvät ideat ovat varmasti tervetulleita.

Arvoisa puhemies! Esitän loppuun kolme omaa ajatustani siitä, miten kansainvälistä ilmastosopua voitaisiin vauhdittaa.

Ensinnäkin erityisesti Euroopalla on merkittävä rooli ilmastodiplomatian edistämisessä. Jos olemme todella sitä mieltä, että kansainvälinen ilmastosopimus on meidän kärkitavoitteitamme, eikö sen pidä näkyä kaikissa tapaamisissa, joita Euroopan päämiehet järjestävät muiden maiden ja alueiden johtajien kanssa? Eikö silloin jokaisen huipputapaamisen asialistan kärjessä pidä olla se, miten saadaan kansainvälinen ilmastosopimus aikaan?

Toiseksi köyhät kehitysmaat ovat syystä näreissään siitä, että ilmastonmuutos tulee runtelemaan juuri niitä maita kaikkein eniten, vaikka ne maat ovat kaikkein vähiten vastuussa ilmastonmuutoksen aiheuttamisesta. Siksi meidän pitää olla valmiita tukemaan köyhiä maita, kun ne rajoittavat omia päästöjään, kun ne sopeutuvat ilmastonmuutoksen aiheuttamiin haittoihin. Tarvitaan siis kansainvälistä ilmastorahoitusta.

Ja kolmantena kansainvälisten ilmastoneuvottelujen historiassa on pystytty etenemään monesti aiemmin silloin, kun Eurooppa on onnistunut rakentamaan liittoja keskeisten etelän toimijoiden kanssa. Näin kävi muun muassa aiemminkin mainitussa Durbanin ilmastokokouksessa Etelä-Afrikassa. Siellä Eurooppa onnistui rakentamaan liittoja Afrikan ryhmän, vähiten kehittyneiden maiden ryhmän, pienten saarivaltioiden ryhmän kanssa. Tämä pohjoisen ja etelän liitto onnistui nytkäyttämään ilmastoneuvotteluita eteenpäin ja viemään meitä useita askelia lähemmäs yhteistä tavoitettamme vahvasta, kansainvälisestä, kattavasta ilmastosopimuksesta.

Pirkko Mattila /ps:

Arvoisa puhemies! Kun ongelma on globaali, tulee ratkaisun olla globaali, ja niinpä tämä lakiesitys ei ole oikeudenmukainen ja vastuullinen ilmastopoliittinen ratkaisu. Tämähän perustuu näihin YK:n alaisen IPCC:n, ilmastopaneelin, linjauksiin, prosenttimääräiseen päästöjen vähentämiseen ja päästökauppajärjestelmään, jota tuleekin voida myös tarkastella kriittisesti. On viitteitä siitä, että ilmastopaneeli olisi manipuloinut tutkimustuloksia tai että päästökauppaan ohjattuja varoja olisi joutunut talousrikollisten tielle. Myöskin on todettu se, että prosenttimääräinen päästöjen vähentäminen voi haitata niitä teollisuusmaita, jotka ovat jo investoineet.

Ministeri kertoi täällä, että tämä laki ei tuo raportointivelvollisuutta tai lisää byrokratiaa. En usko tätä. Esimerkiksi esityksen sivulla 29 sanotaan: "Ilmastolaki loisi suunnittelu- ja seurantajärjestelmän." Siis suunnittelu- ja seurantajärjestelmän. Mitenkähän tällainen onnistuu ilman papereita, kenties tietojärjestelmää ja raportointia, jonka tekee joku inhimillinen henkilö? Lama syvenee Suomessa, ja teolliset työpaikat katoavat, mutta nyt ollaan aivan varmasti luomassa kotikutoista byrokratiaa lisää ja mahdollisesti karkottamassa lisää työpaikkoja, ja näitä tehdään osin myös syyllistämällä.

Ministerin välihuuto siitä, että joku asia kuuluu toisen ministerin alalle, on pöyristyttävä, ja tämä osoittaa tämän hallituksen sektoroitumista ja sitä myöten ilmeisesti keskustelemattomuutta. Ilmeisesti vihreät ovat asettaneet hallitusohjelmaa varten kirjaustavoitteeksi ilmastolain, ja tässä ollaan nyt täällä tänään.

Puitelaki on päällekkäinen monen muun säädöshankkeen kanssa, myös unionin säädöshankkeiden kanssa eritoten. Koko sen ajan, mitä olen eduskunnassa ollut, on säädetty lähinnä byrokratiaa lisääviä lakeja. Varsinkin maa- ja metsätaloudelle ne ovat olleet kannattavuutta heikentäviä ja viljelijöiden taakkaa lisääviä. Myös tämä on kauppatasekysymys maatalouden sektorilla, sillä elintarvikekauppataseemme on jo yli 2 miljardia negatiivinen, ilmeisesti 3:kin.

Päästökaupan ja päästöoikeuden matalan hinnan vuoksi fossiilisten polttoaineiden hinta on matala ja käyttö lisääntyy. No, jos taas päästöoikeuden hinta nousee, nousee fossiilisten polttoaineiden hinta ja samalla voi tulla energiaköyhyyttä. Päästökauppajärjestelmä ei todellakaan ole ongelmaton, vaan se on ennakoimaton. Ihmettelen, ettei Suomessa puhuta ja tehdä politiikkaa energiaomavaraisuuden eteen. Itävalta teki linjauksen siirtyä uusiutuvien energiamuotojen käyttöön, jolloin he jättivät ottamatta käyttöön jo rakennetun ydinvoimalan. Samalla he loivat lukuisia uusia työpaikkoja, kotimaisia, siis Itävaltaan, jotka alue- ja paikallistalouden kautta tukevat kansantaloutta. Suomessa olisi fossiilisten polttoaineiden matalasta hinnasta huolimatta luotava pitkäjänteistä politiikkaa uusiutuvilla kotimaisilla energiamuodoilla tuotetun energian saamiseksi kohtuuhintaiseksi. Energia on myös kauppatasekysymys kuten elintarvikkeet. Energiakauppataseemme on nyt 8 miljardia negatiivinen. On vihreää ylimielipolitiikkaa tuoda tämä laki eduskuntaan.

Suurimmat hiilidioksidipäästöjen tuottajat ovat maailmanlaajuisesti energia- ja teollisuustuotanto sekä liikenne. Liikennepäästöihin ei tunnu tartuttavan millään. Ilmeisesti EU:ssa öljylobbarit ovat asialla vanhan eurooppalaisen öljynjalostusteknologian kanssa. Kuulimme pari viikkoa sitten pääministeriltä, että biopolttoaineiden kehitys ei etene, koska markkinoita ei ole. Öljylle sen sijaan tuntuu olevan markkinoita Euroopan laajuisesti.

Sään äärevyys aiheuttaa ongelmia, ja olen sitä mieltä, että siihen sopeutumiseen on nimenomaan konkreettisesti varauduttava. Pohjois-Pohjanmaalla maanviljelijät ovat tämän joutuneet kokemaan muun muassa tulvien noustessa pelloille, ja tämä kertautuu monivuotisesti maataloudessa ja viljelyssä. Tosin näihin tulviin on osin liittynyt myös tulva-altaiden vajaakäyttö. On toisaalta mielenkiintoista, että vihreät tuntuvat vastustavan vesivoiman rakentamistakin, vaikka sillä voidaan torjua ilmaston äärevyyden aiheuttamia ongelmia. En kyllä itsekään ole vesivoiman lisärakentamisen suurin kannattaja mutta ymmärrän sen, että emme voi vastustaa kaikkia energiatuotannon muotoja Suomessa.

Perussuomalaiset ovat esittäneet esimerkiksi ominaispäästöjärjestelmää, ja silläkin voitaisiin myös tavoittaa YK:n ilmastotavoitteet. En käy sitä tässä ajan puutteen vuoksi läpi, mutta siihen voitaneen palata valiokuntakäsittelyssä. On myös esitetty vaihtoehdoksi, että WTO laatii ilmastopoliittiset kauppasäännökset, jotka olisivat maailmanlaajuiset. Tämäkin perustuu tietyllä tavalla sanktio- tai tullijärjestelmiin. Kaikki tulisi saada kuitenkin samalle viivalle ja globaalille viivalle päästöjen vähentämisessä.

Totean vielä, että Suomen päästöt ovat nyt jo maailman alhaisimpia. Jos päästökauppa nostaa kustannuksia, ajaa teolliset työpaikat pois ja tuotantoa muualle, ei se teollisuus ole puhtaammin toteutettua ainakaan Aasiassa tai Afrikassa, ja siellä jo todella nousevissa talousmaissa kilpaillaan meidän työpaikoistamme.

Kaj Turunen /ps:

Arvoisa puhemies! Niin kuin monta kertaa tässä salissa on tänä iltana todettukin, ongelma on globaali ja ratkaisut siihen ovat globaaleja. Kaikki vaikuttavat ilmastopoliittiset ratkaisut ovat globaaleja, jos niillä halutaan olevan vaikuttavuus-, tehokkuus- ja kilpailuneutraalisuus. Tässä ilmastolaissahan on tavoitteena päästöjen 80 prosentin leikkaaminen vuoden 90 tasosta vuoteen 2050.

Tässä edustaja Tynkkynen omassa puheenvuorossaan kertoi tilanteen siitä, kuinka Suomi pienenä maana voi vaatia Qatarilta, toiselta pieneltä maalta, päästöleikkauksia, jos emme itse niitä toteuta — ei oikeastaan millään perusteella. Mutta siinä ei ollut tämän asian koko kuva, vaan koko kuva on siinä, että pitää olla myös potkua vaatia Kiinaa ja muita isoja maita tulemaan tähän päästökauppajärjestelmään mukaan ja tekemään tällainen globaali ratkaisu. Mikä se pelikenttä on? Onko se nämä kansainväliset neuvottelut tietyissä kaupungeissa tietyin välein vai YK? Mutta joka tapauksessa, jos tämä asia halutaan ratkaista, sitä ei ratkaista Suomen ja Qatarin välisillä neuvotteluilla tai Suomen ja minkään muun pienen maan kanssa.

Käytännössä on tilanne se, että jos Suomi kovin etupainotteisesti näissä asioissa menee, meidän kilpailukykymme heikkenee ja sitä kautta myös kansantaloutemme. Niin kuin tässä edustaja Tynkkynen aikaisemmassakin puheenvuorossa sanoi, mehän käytämme rahaa kehitysmaitten tukemiseen myös tällä ilmastopuolella, ja vuonna 2011 ilmastotuki kehitysmaille oli noin 62 miljoonaa euroa.

Minä olen yrittänyt mallintaa sitä, kuinka Suomi pääsee 2050 näihin ilmastotavoitteisiin, siihen 80 prosenttiin, ja se — puhumattakaan siitä, että toteutuisivat nämä EU:n ajatukset siitä, että se on 80—95 prosenttia — käytännössä tarkoittaa sitä, että Suomi ei voi luopua ydinvoimasta. Päinvastoin Suomen pitää rakentaa jonkun verran lisää ydinvoimaa ja uusia se kapasiteetti, joka tuotannosta poistuu.

Mitä sitten käytännön tasolla tämmöinen laintasoinen ilmastotavoite voi tarkoittaa? Ministeri Niinistö tässä hiukan avasikin joitain tämmöisiä asioita. Yksi niistä oli tämä tiivis yhteiskuntarakentaminen, jota ohjataan sitten kaavoituksella, luvituksella ja asetuksilla ja niinpäin pois, sitten oli henkilöautoliikenteen rajoittamista, kävelyn, pyöräilyn lisäämistä — tietysti kun palvelut on keskitetty, niin sitten tuolta kauempaa maaseudulta jos joutuu terveyskeskuksessa käymään, sen matkan voi tietenkin tehdä hevosella, todennäköisesti. Eli tämä on hyvin merkityksellinen asia, ja tämä konkretisoituu sillä tavalla, kun tämä tavoite on lain tasolla, vaikkakin pitkällä välillä, että tämä muokkaa yhdyskuntarakennetta, ihmisten mahdollisuuksia elää, liikkua ja käydä töissä. Jos tämäntyyppisiin toimenpiteisiin tämä johtaa, niin kuin tiiviiseen yhteiskuntarakentamiseen tai liikkumisen rajoittamiseen tietyillä välineillä, esimerkiksi henkilöautolla, niin nämä täytyy kohdentaa sitten pääasiassa pääkaupunkiseudulle. Lähinnä täällä ne ovat perusteltuja, eivät oikeastaan missään muualla.

On sanottu, ettei tämä maksa mitään. Ei välttämättä suoraan, mutta välillisesti tästä tulee kyllä kustannuksia.

Hiilivuodosta meillä on jo esimerkkejä, siitä että suomalaista teollisuutta on siirtynyt Euroopan ulkopuolelle. Mutta enemmän minä kannan huolta kuitenkin niin sanotusta maariskistä, joka nyt tässä tapauksessa kohdistuu Suomeen mutta ylipäänsäkin kokonaisuutena Eurooppaan, ja se on sellainen riski, mitä yritykset laskevat tehdessään investointeja: ei se, että katsotaan, mikä tilanne tällä hetkellä tässä maassa on, johon on suunniteltu investointeja, tai Euroopassa, vaan se, mitä voi tapahtua, jos tämäntyyppisiä sääntelyjä, päästörajoituksia tulee lisää, kuinka meidän investointimme sitten käy. Tämä riski, joka kohdistuu tuleviin sijoituksiin, tulee johtamaan kyllä siihen, että sitä riskiä sitten investoijat eivät ota. — Kiitoksia.

Heikki Autto /kok:

Arvoisa puhemies! Edustaja Tynkkynen kyseli, millainen olisi sellainen laki, joka globaalisti vähentäisi päästöjä: esittämäni laki, teollisuuden ilmastolaki, jolla hallinto velvoittaa huolehtimaan siitä, että Suomen teollisuus on riittävän kilpailukykyistä, että Suomeen tulee investointeja, uusia työpaikkoja. Silloin myös globaalisti päästöt vähenevät, kun tuotanto on täällä, ei esimerkiksi Intiassa, jossa vaikkapa sähkön tuotannon hiilidioksidipäästö tuotettua kilowattituntia kohti on Kansainvälisen energiajärjestön ilmastopaneelin mukaan 900 grammaa. USA:ssa vastaava luku on 500 grammaa, kun Suomessa se on reilu 100 grammaa, kuitenkin alle 200 grammaa hiilidioksidipäästöjä tuotettua kilowattituntia kohti. Kaikki sellaiset lait, jotka varmistavat Suomen kilpailukykyä ja tuovat tänne työtä ja investointeja, vähentävät globaalisti päästöjä.

Ja vielä, arvoisa puhemies, tähän kansainvälisen ilmastosopimuksen aikaansaamiseen. Kyllä, edustaja Tynkkynen siteerasi kokoomuksen tavoitteita aivan oikein. Hiilineutraalius — olisi kova sana näissä kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa osoittaa, että Suomen sähköntuotanto, esimerkkinä tässä sähköntuotanto, on hiilineutraali.

Mutta eikö totta ole, edustaja Tynkkynen, että nimenomaan vihreiden toivomuksesta esimerkiksi nykyisen hallitusohjelman osalta on kirjattu, että ei myönnetä uusia ydinvoimalupia, jotka ovat kuitenkin se avain päästöttömään energiatuotantoon? Käytännössä vesivoimaa ei voida lisätä, bioenergian käyttöä on monin tavoin hankaloitettu ja raaka tosiasia on se — juuri tuossa tulostin Fingridin nettisivuilta voimajärjestelmän tilan — että tällä hetkellä Suomessa tuulivoiman tuotanto on 30 megawattia, joka kokonaiskulutuksesta, joka on reilu 8 600 megawattia, on siis 0,3 prosenttia. Eli jos tällä vauhdilla Suomi näitä ilmastopäästöjään vähentää investoimalla tuulivoimaan, niin me emme ikinä saa saavutettua sitä tavoitetta, että olisimme hiilineutraali.

Oras Tynkkynen /vihr:

Arvoisa puhemies! Jos aloitetaan tästä lopusta. Ensinnäkin Fingrid on tiedottanut, ja löydätte sen tiedotteen sieltä Fingridin sivuilta, että Fingridin tilastot eivät kata kaikkea tuulivoimatuotantoa. Ja on tavallaan vähän ristiriitaista valittaa sitä, että tuulivoimalla tuotetaan Suomessa niin vähän, ja sitten toisessa puheenvuorossa vastustaa sitä, että tuulivoimaa edistetään Suomessa.

Itse kannatan tuulivoiman lisäämistä. Nyt on asetettu tavoitteeksi, että ensi vuosikymmenen puolivälissä tuulivoimalla tuotettaisiin sähköä määrä, joka on enemmän kuin mitä Loviisan kahdella ydinreaktorilla tuotetaan nykyään eli kohtuullisen paljon.

Jos edustaja Autto pystyy luonnostelemaan lain teollisuuden kilpailukyvystä, niin sitä ilman muuta kannatan. Vähän epäilen, että se ei ole yhdellä lailla ratkaistavissa, mutta olen avoin ehdotuksille.

Edustaja Auton huoli ydinvoiman lisärakentamisesta on siinä mielessä erikoinen, että kun Suomessa nyt kuitenkin on myönnetty kolmelle uudelle ydinvoimalalle periaateluvat ja ne eivät etene — eivät poliittisen vastustuksen takia vaan sen takia, että hankkeet ovat taloudellisesti kyseenalaisia ja rakentaminen on vaikeuksissa — niin ei siitä ehkä nyt ensimmäisenä vihreitä kannata syyttää, vaan valitukset kannattaa osoittaa Teollisuuden Voimalle ja Fennovoimalle, jotka eivät kykene omia hankkeitaan edistämään.

Edustaja Mattila heitti aika rohkean väitteen, että hallitustenvälinen ilmastopaneeli IPCC on manipuloinut tutkimustuloksia. Olisi varmaan kohtuullista, että perustelisitte, missä, millä tavalla IPCC on manipuloinut tutkimustuloksia. Jos sekoitatte IPCC:n taannoiseen keskusteluun siitä, että isobritannialainen Itä-Anglian yliopisto olisi näin toiminut, niin Itä-Anglian yliopiston ilmastoyksikön toimintaa selvitettiin muistaakseni kolmella riippumattomalla selvityksellä, jotka kaikki vapauttivat yliopiston kaikista epäilyksistä, eli mitään manipulointia ei ollut tapahtunut. — Ja nyt, arvoisa puhemies, siirryn sinne pönttöön. (Puhuja siirtyi puhujakorokkeelle)

Arvoisa puhemies! Tulin tänne pönttöön, koska halusin tietysti vastata myös muihin edustaja Mattilan omassa puheenvuorossaan esittämiin ajatuksiin.

Kannoitte huolta siitä, että päästökaupan varoja on ohjautunut rikollisille, niin kuin onkin. Väärinkäytökset ovat aina vääriä, ja niihin pitää puuttua. Mutta kiinnostavaa on se johtopäätös, mikä näistä väärinkäytöksistä vedetään. Me emme lakkauta rahoitusmarkkinoita sen takia, että siellä tapahtuu väärinkäytöksiä, vaan puutumme niihin väärinkäytöksiin. Me emme lakkauta sosiaaliturvaa sen takia, että siellä tapahtuu väärinkäytöksiä, vaan korjaamme siihen liittyvät ongelmat. Ja samoin kannattaa menetellä myös päästökaupan kanssa: koska päästökaupassa on todettu ongelmia, niin ne kannattaa korjata.

Edustaja Mattila pelkäsi byrokratiaa yrityksille ilmastolain takia ja mainitsi esimerkkinä laissa olevan suunnittelu- ja seurantajärjestelmän. Niin kuin hallituksen esityksestä käy ilmi, tämä suunnittelu- ja seurantajärjestelmä on siis valtion työkalu. Se ei edellytä yrityksiltä raportointia tai muutakaan byrokratiaa, vaan valtio pyrkii tekemään ilmastopolitiikkaa tähänastista suunnitelmallisemmin ja seuraamaan sen toteutumista tähänastista paremmin.

Edustaja Mattila toi myös esille ajatuksen ominaispäästöjärjestelmästä vaihtoehtona nykyisen kaltaisille päästövelvoitteille. Tästä voisi puhua pitkäänkin, mutta tyydyn vain toteamaan, että mikä tahansa esitys, kuinka hyvä se onkin, mennäkseen läpi edellyttää hyvin laajaa yhteisymmärrystä kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa. Ominaispäästöjärjestelmästä on puhuttu silloin tällöin kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa. Se ei koskaan ole saanut mitään mainittavaa tukea oikeastaan miltään maaryhmältä, joten sen edellytykset — ilmastoneuvottelujen loppusuoralla, kun ensi vuoden lopulla pitäisi olla valmis kansainvälinen ilmastosopimus — menestyä ja saavuttaa laaja yhteisymmärrys 200:n maan välisten neuvottelujen tuloksena näyttävät hieman hankalilta.

Edustaja Turunen esitti oman arvionsa siitä, että 80 prosentin päästövähennys edellyttää Suomessa lisäydinvoimaa. Tätä kysymystähän on tarkasteltu sekä VTT:n useissa tutkimuksissa että muun muassa edellisen hallituksen tilaamassa tulevaisuusselonteossa. Tulevaisuusselonteon neljästä skenaariosta yhdessä ydinvoimaa lisättiin merkittävästi ja toisessa ydinvoima ajettiin alas. Ja kaikissa näissä ja muissa tulevaisuusselonteon skenaarioissa oli mahdollista vähentää päästöjä ainakin se mainittu 80 prosenttia. Eli on monta eri polkua kohti vähäpäästöistä Suomea. Kyllä, lisäydinvoima voi olla osa vähäpäästöisen Suomen polkuja, mutta yhtä lailla on totta se, että Suomessa on mahdollista vähentää päästöjä kestävälle tasolle myös ilman lisäydinvoimaa, niin kuin valtaosa läntisistä teollisuusmaista on tekemässä. Hyvin harvassa ovat ne maat, jotka nojaavat lisäydinvoiman rakentamiseen päästöjen vähentämisessä.

Mutta ehkä on hyvä palauttaa mieliin, mistä nyt todella on kyse. Nyt on kyse puitelaista, joka ohjaa ilmastopolitiikan tekemistä tässä maassa. Kansainväliset ilmastoneuvottelut ovat tärkeitä, mutta niistä ei päätetä tällä lailla eikä tällä hallituksen esityksellä. Kotimaisen uusiutuvan energian edistäminen on tärkeää, mutta siitäkään ei päätetä tällä lailla. Hiilivuodon torjuminen — tärkeää. Jälleen kerran: ei tämän lain sisältämä asia. Eli hyviä hyödyllisiä keskusteluja, mutta tällä lailla vaikutetaan ilmastopolitiikan tekemisen puitteisiin, ja sellaisena työkaluna se on tarpeellinen ja hyödyllinen.

Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:

Hyvät edustajat! Minäkin haluaisin kiinnittää huomiota siihen, että fokusoitaisiin tätä keskustelua nyt esillä olevaan lainsäädäntöhankkeeseen, rajoituttaisiin siihen ja jätettäisiin se laajempi maalailu kenties hieman vähemmälle.

Pirkko Mattila /ps:

Arvoisa puhemies! Koska tässä nyt kommentoitiin minun puhettani, niin saanen kuitenkin esittää muutaman näkökulman.

Ensinnäkin, edustaja Tynkkynen, kun sanoitte, että väärinkäytöksiä ei järjestelmää kohtaan ole ollut, (Oras Tynkkynen: Enkä sanonut!) niin käytin sanoja "on ollut viitteitä", ja se on myös viite, jos on tutkittu, että siellä ei ole ollut, mutta joka tapauksessa epäily on ollut. Enkä suinkaan vetänyt myöskään johtopäätöksiä siitä, mitä tässä pitäisi tehdä. Esitin kyllä vaihtoehdon, että voisiko olla myöskin WTO:n ilmastopoliittinen kauppasäännös, joka voisi olla osana ratkomassa näitä asioita, koska WTO on jo olemassa oleva järjestelmä, joten miksi sen rinnalle luoda uutta, jos sitä voitaisiin käyttää. Ja sitten: todellakin, edustaja Tynkkynen, ministeri sanoi, että byrokratiaa ei tule, mutta kyllä minun mielestäni valtionkin byrokratia on byrokratiaa siinä, missä myöskin sen yksityisen sektorin.

Mitä sitten tulee siihen, että ominaispäästöjärjestelmä ei ole saavuttanut yhteisymmärrystä: Onko tässä ilmastopolitiikassa sitten yhteisymmärrys, onko se globaalia, ovatko kaikki maat sitoutuneet ylipäätään ratkomaan tätä ongelmaa maailmanlaajuisesti? Eivät kai, Durbanin ilmastosopimukseen eivät ole sitoutuneet kaikki maat. Päinvastoin, sieltä on lähtenyt suuria teollisuusmaita pois.

On todella ikävää, että tällä lailla ei päätetä kotimaisen energian omavaraisuusasteen nostamisesta. Toistan vielä, että minusta on se, että tämä kuitataan huudolla, että tämä kuuluu ministeri Vapaavuorelle, pöyristyttävää. Kyllä minusta nimenomaan hallituksen tulee keskustella keskenään energia- ja ilmastopolitiikasta, jotka liittyvät toisiinsa. Niitä ei kuittailla millään välihuudoilla, että tämä ei kuulu meille. Minusta, jos puhutaan ydinvoiman lisärakentamisesta tai muusta kotimaisuuteen liittyvästä tai päästöjen vähentämisestä, kai se on koko hallituksen ja eduskunnan asia.

Antti Kaikkonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Kun tämä ilmastopolitiikka ilman muuta on globaali kysymys, niin oikeastaan haluaisin kysyä vielä ministeri Ville Niinistön arviota siitä, miltä näyttävät nuo kansainväliset ilmastoneuvottelut tällä hetkellä. Uskotteko, että Pariisissa saadaan ensi vuonna YK:n ilmastokokouksessa aikaan semmoinen sopimus, mitä nyt tavoitellaan, ja semmoinen, mitä nyt tarvittaisiin?

Kaj Turunen /ps:

Arvoisa puhemies! Tästä päästökauppajärjestelmästä sen verran, että kyllähän tähän liittyy jonkun verran ongelmia, siis ihan tähän toimivuuteen. Silloin kun päästökauppahinta on alhaalla, niin sehän suosii kyllä edullisia polttoaineita, fossiilisia polttoaineita, ja se ei ole kyllä vähähiilistä politiikkaa tukevaa. Taas toisaalta sitten, kun päästöhinta nousee, energian hinta nousee, ja sillä on sitten omat vaikutuksensa myös ihan kansantalouteen ja kansalaisiin.

Mutta se, mitä edustaja Tynkkynen tuossa kritisoi minun puheessani liittyen ydinvoimaan: On totta, että kyllä me varmaan pystymme näitä päästöjä tiputtamaan 2050 mennessä 80 prosenttia ilman ydinvoimaakin, mutta se edellyttää sitä hevosella liikkumista ja jalan kulkua ja polkupyörillä asiointia ja tämän tyyppisiä toimia, joita oikeasti on esitettykin. Tämä ei ole missään tapauksessa mikään vitsi, vaan ne on esitetty yhtenä keinona. Mutta minä toivon, että jos tämän tyyppisiä keinoja otetaan, niin ne otetaan käyttöön täällä pääkaupunkiseudulla, koska ne eivät oikein toimi tuolla maaseudulla.

Ja mitä tulee siihen, että moni maa on luopunut ydinvoimaloista, niin on ihan totta, että esimerkiksi Saksa on tehnyt tämmöisen päätöksen, että he ovat luopuneet ydinvoimaloista, mutta eivät ydinvoimasta kuitenkaan. Nyt se vain tuotetaan niissä maissa, jotka eivät ole siitä luopuneet, ja tässä Saksan tapauksessa Venäjällä. Sinne rakennetaan ydinvoimaa Saksan tarpeisiin. Letkut vain Venäjältä Saksaan, ja homma pelaa ihan entiseen malliin.

Jari Leppä /kesk:

Arvoisa puhemies! Huoli ilmastosta on tietenkin aivan aiheellinen, ja toimenpiteet ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ovat tarpeellisia. Voidaan tietysti kysyä, tarvitaanko nyt Suomessa näihin asioihin nimenomaan erillistä ilmastolakia. Täällä tuli jo esille se, että me olemme selonteossa, useammassakin sellaisessa, linjanneet aivan näitä samoja asioita. Mitä lisäarvoa tuo tämä uusi ilmastolaki? Kysyn vain.

Kaksi asiaa, jotka täällä ovat erittäin tärkeitä ja jotka ovat tulleet moneen kertaan esille: Luen suoraan tästä pääasiallisen sisällön kohdasta. Eli tällä "on tarkoitus luoda pohja pitkäjänteisen, johdonmukaisen ja kustannustehokkaan ilmastopolitiikan suunnittelemiseen ja toteuttamiseen avoimesti ja ennakoivasti". Juuri näin. Mitä on nyt tämä nykyinen hallitus tehnyt? Aivan jotain muuta kuin mitä tässä linjataan.

Toinen asia on kansainväliseen yhteisöön ja globaaliin toimintamalliin vaikuttaminen — oleellisen tärkeä asia — jotta me aidosti saamme niitä myönteisiä ilmastovaikutuksia aikaiseksi. Eli meillä on lukuisa joukko ristiriitaisia ohjauskeinoja, erittäin monimutkaisia prosesseja, jotka eivät todellakaan kannusta resurssitehokkuuteen eivätkä vie siihen suuntaan, mitä me haluamme eli vähentää fossiilisten raaka-aineiden käyttöä kohti uusiutuvien kestävää käyttöä. Sehän se meidän kaikkien perusperiaate on. Ei se tällä lailla vie siihen suuntaan sitä, vaan me teemme vain hallintoa ja byrokratiaa.

Nyt on käytännön konkreettisten toimenpiteiden aika, ja niitä toivon, että tämäkin hallitus nyt sitten aikaiseksi saa. Ei uutta hallintoa, vaan niitä kannusteita ja mahdollisuuksia, joilla me saamme resurssitehokkuutta lisää ja uusiutuville lisää mahdollisuuksia. Me emme tällä vauhdilla, mitä nyt tapahtuu, tällä vaalikaudella varsinkin, ikinä saavuta niitä biotaloustavoitteita, joita meillä on. Se vain valitettavasti on fakta. Vanha maailmanjärjestys jatkuu. Jos sitä halutaan muuttaa, niin se tarvitsee konkreettisia uusia toimia eikä tällaisia julistuksenomaisia asioita, joilla vain vaikeutetaan ja hämmennetään entisestään asiaa.

Mauri Pekkarinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ihan muutama sana vielä. Kuuntelin tätä keskustelua tuolta salista käsin. (Kimmo Sasi: Huoneesta!) Minä haluan yhden asian erityisen tarkkaan tehdä selväksi. En missään tapauksessa kuulu niihin, jotka kyseenalaistavat ilmastokysymyksen sellaisena ongelmana, minkälaisena tämä lakiesitys sen omissa perusteluissaan näkee. Minusta on ilman muuta selvää, että tämän meidän sukupolven tehtävä on vastata ja huolehtia sellaisista ratkaisuista, joilla ilmaston lämpeneminen saadaan kuriin ja sen syy, CO2-päästöjen lisääntyminen ilmakehässä kaiken aikaa hurjaa vauhtia, saadaan jonkunlaiseen hallintaan. Aivan ehdottomasti kannatan kaikkia niitä toimia ja totean, että ne tavoitteet ja ne sitoumukset, mitä Suomen hallitus näiltä osin on tehnyt kansainvälisen yhteisön piirissä, eivät ollenkaan ole liian vaativia, vaan pikemminkin pitäisi pystyä ja rohjeta ottaa tässä suhteessa vähän pitemmälle meneviä askeleita.

Kun keskusta on linjannut omia tavoitteitaan tässä mielessä, me lähdemme siitä, että jo 2030-luvulle tultaessa meidän on päästävä siihen, että päästövähenemä on 50 prosenttia eikä mitään 40:tä prosenttia, ja että siihen meillä on hyvät mahdollisuudet myöskin. Siinä ennen kaikkea uusiutuvan energian radikaalilla lisäämisellä, sen nostamisella 30-luvulle tultaessa reippaasti yli 60:n, 65 prosenttiin, on erittäin tärkeä rooli tämän tavoitteen saavuttamisessa.

Ja nyt palaan arvoisan puhemiehen esittämän toiveen mukaiselle saralle tässä, mikä yhteys on tähän lakiin. En käy kertaamaan sitä, mitä kertaalleen täällä jo puhuin, mutta sitten jos hyväksyy, että tällainen laki nyt sitten kuitenkin tarvitaan jostain syystä, olisi se jollakin tavalla hyvä nyt kuitenkin ollut arvioida, ja vieläkin minusta pitäisi eduskunnan käsittelyn aikana vähän arvioida, rohjeta tarkastella sitä, mitkä ovat ne guidelinet, mitkä ovat ne suuntaviivat, millä toimenpiteillä esimerkiksi liikenteessä — sanoin äsken: 13 miljoonaa CO2-tonnia vuodessa — millä rakennusten lämmitykseen liittyvissä asioissa — 9 miljoonaa CO2-tonnia vuodessa — millä toimenpiteillä ylipäänsä voitaisiin näitä päästöjä reaalisesti sitten vähentää ja niin poispäin. Jos tämä on suunnitteluohje ilman, että on mitään sisältöä siitä, mitä jollakin hallinnonalalla, vaikkapa nyt liikenteessä, ihan oikeasti voitaisiin tehdä, niin mikä suunnitteluohje se sellainen on? Se jää silloin vain siihen päästötavoitteeseen: 80 prosenttia miinusta siitä 65 miljoonasta CO2-tonnista tai vähän allekin sen tällä hetkellä — se on se kokonaistonnimäärä — ja päästökauppasektorilla 30 miljoonaa CO2-tonnia tällä hetkellä. Se jää vähän niin kuin siihen. Tässä mielessä, jos tähän jotain terää haluaisi, pitäisi kyetä vähän sanomaan, mitkä ovat ne suuntaviivat, millä eri aloilla päästään sitten näihin käytännön toimiin. Mutta minä en ole ollenkaan varma, onko ministeriö tällaiseen edes valmis. Laki on nyt kirjoitettu sellaiseksi, että siihen oikeastaan tällaiset eivät sovi.

Palaan ihan viime sanoissani siihen vielä kertaalleen, neljännen kerran vielä sen sanon tässä, että sinänsä lakia ei tässä viitsi vastustaa, ei ole mitään erityistä syytä vastustaa. Mutta ei tämä ole apukaan oikeastaan yhtään mihinkään. Ja jos hallituksella oli mahdollisuus tehdä jotain hyvää, niin se valitsi tämän hyvän, tällaisen yleisen hyvän lausuman — siksi luonnehdin tätä lakiesitystä — sen sijaan, että se olisi tehnyt hyviä tekoja. Niitten hyvien tekojen sijasta, joita me olemme odotuttaneet, hallitus on tehnyt huonoja tekoja, kun se on tehnyt toimia, joilla kivihiilen käyttö Suomessa on lisääntynyt.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esityksen tavoite on erittäin hyvä, pyritään vähentämään hiilidioksidipäästöjä. Ja tavoitteena pitäisi olla nollapäästöt, sen pitäisi olla ehdoton tavoite ja mahdollisimman nopeasti. No, ongelma on se, että viime aikoina ydinvoiman rakentaminen on hidastunut, ja se on johtanut siihen, että meillä käytetään niin sanottua vihreätä kivihiiltä varsin paljon tänä päivänä, ja tietysti se lisää meillä olennaisesti päästöjä.

Lain tarkoitus, tavoite, on erittäin hyvä, vähentää kasvihuonepäästöjä, ja myöskin on hyvä, että tehdään näitä suunnitelmia. Mutta ongelma on se, että tässä ei ole tehokkaita sanktioita. Esimerkiksi jos joku puolue hallituksessa tai eduskunnassa vastustaa ydinvoiman lisärakentamista, ei ole mitään sanktioita sille — vaikka halutaan rakentaa päästötöntä sähköntuotantokapasiteettia — vaan sitä voidaan vastustaa ilman mitään seuraamuksia. Tältä osin pitäisi kyllä miettiä, että joitakin tehostimia pitäisi olla, niin että jos joku haluaa ilman tukea rakentaa päästötöntä sähköntuotantoa, niin sitä ei missään tapauksessa pitäisi millään tavalla pyrkiä estämään.

Täällä on puhuttu päästökaupasta. Me puhumme aika paljon näistä veroparatiiseista, mutta kun päästökaupoissa on yli 10 miljardin kupla, tällä tavalla on vältetty sen verran veroja, niin täytyy sanoa, että oikeastaan nämä veroparatiisit ovat aika pieni ongelma Euroopassa verrattuna tähän päästökauppaan. Tässä suhteessa täytyy sanoa, että olisi hyvin tärkeätä, että katsottaisiin, että jos tehdään joitakin mekanismeja, niin ne toimivat ihan rehellisesti, avoimesti ja kunnolla ja niistä ei muodostu tämmöistä veroparatiisiongelmaa, mikä meille kaiken kaikkiaan muuten on tullut.

Sitten lopuksi haluan vain todeta sen, että se, mikä on hyvin tärkeätä, on se, että kun rakennetaan sähköntuotantokapasiteettia, niin tukia ei pitäisi maksaa, koska ne aina vääristävät tilannetta, vaan pitäisi pyrkiä suosimaan sellaista päästötöntä sähköntuotantoa, johon tukia ei tarvita vaan joka mielellään maksaa veroa.

Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:

No niin, tähän väliin ministeri Niinistö. — Olkaa hyvä.

Ympäristöministeri Ville Niinistö

Arvoisa puhemies! Haluan kiittää eduskuntaa värikkäästä keskustelusta. Tästä on hyvä lähteä ilmastolain jatkotyöstämiseen, ja nämä näkemykset toivotan tosiaan tervetulleeksi energia- ja ilmastopolitiikkaan laajemmin, kun sitä eduskunnassa valmistellaan. Mutta muutama huomio:

Siis useampi tässä nyt puhui energiatuotannosta, ja on syytä todeta tosiaan, että hallituksessa on sovittu, että ilmastolaki koskee päästökauppasektorin ulkopuolisia toimia eli se ei koske energiatuotantoa ja teollisuutta. Mutta toki päästökaupan ulkopuolella, ennen kaikkea liikenteessä, käytetään energiaa, ja siinä tämän ilmastolain, tämän ohjausjärjestelmän, osalta mietitään, miten liikenteessä voidaan korvata kotimaisilla biopolttoaineilla, sähköautoilla, vähäpäästöisillä ratkaisuilla ulkomaisen öljyn tuontia Suomeen. Siis jos miettii, mikä tässä laissa on sellaista, millä tässä vaikutetaan energiaratkaisuihin, niin kaikki on sellaista, millä vähennetään öljyn ja paljon päästöjä aiheuttavan ulkomaisen raaka-aineen tuontia Suomeen ja lisätään kotimaisen tuotannon osuutta. Eli kun täällä oli huoli siitä, miten kotimaista energiaosuutta ja vaihtotasetta voitaisiin parantaa, niin tämä laki antaa ennen kaikkea liikennepolitiikassa siihen välineet, myös asumisessa silloin, kun se energia ei ole päästökaupan piirissä, jota siellä käytetään. Ja ennen kaikkea energiatehokkuuspuolella on mahdollista saavuttaa tehokkuutta, jolloin ulkomaisen paljon päästöjä aiheuttavan energian tuonti vähenee.

Energiapolitiikassa hallitus varmasti voisi tehdä paljon enemmän, mutta halusin vain sanoa, että siitä vastaa elinkeinoministeri Vapaavuori ja tämä laki ei koske sitä toimialaa. Se oli informaatiota, jonka toin eduskunnalle tiedoksi, kun minulle haluttiin puhua energiapolitiikasta, enkä mitenkään tarkoittanut, ettenkö hallituksen jäsenenä pyrkisi myös siihen vaikuttamaan yhteistyössä ministeri Vapaavuoren kanssa.

Tämä hallitus kuitenkin yleisesti ilmastopäästöjen vähentämisessä on sillä polulla, mitä velvoitteita me tähän mennessä olemme ottaneet vastaan, mutta olemme myös hyvin tietoisia siitä, että EU:n 2020-paketti ei riitä, ja nyt kun neuvotellaan 2030-paketin päästövähennyksistä, niin siinä on varmistettava, että EU:n yleiset päästövähennystavoitteet ovat sellaisia, että päästökaupasta tulee kannustimet uusien vähäpäästöisten ratkaisujen käyttöönottoon myös energiantuotannossa. Siinä hallitus on ottanut alustavan positiivisen kannan siihen ratkaisuun. Se jonkun verran auttaa jo lyhyellä aikavälillä päästökaupan alhaiseen hintaan, ja siten voidaan ehkäistä kivihiilen halvan maailmanmarkkinahinnan aiheuttamaa vääristymää.

Henkilökohtainen näkemykseni — lähinnä edustaja Sasille — kivihiilen maahantuloon on se, että mielestäni puuhakkeen tukea tavalla tai toisella pitäisi pystyä nostamaan, niin että kivihiilen maahantuontia voidaan sitä kautta vähentää. Me etsimme keinoja siihen, miten se voisi olla mahdollista, yhteistyössä asiasta vastaavan ministerin kanssa.

Osa edustajista on sanonut, että pitää vähentää oikeasti päästöjä eikä valita keinoja niin, että päästöt eivät vähene. No, itse asiassa tämä laki juuri sanoo, että tavoitteena on vähentää 80 prosentilla päästöjä kustannustehokkaasti, ennakoitavasti ja avoimesti valmistellen päästökaupan ulkopuolisilla sektoreilla juuri niin, että päästöt oikeasti vähenevät, että otetaan kaikki ne parhaat käytännöt käyttöön ja mietitään yhdyskuntia tehokkaammin. Täällä ainakin edustaja Turunen epäili, että se tarkoittaa sitä, että ihmisten pitää asua kaupungeissa. Minä olen eri mieltä. Minä olen sitä mieltä, että maaseudulla voi asua vähäpäästöisesti ja hiilineutraalisti, ja minä en halua, että maaseudun asukkaiden mahdollisuuksia ottaa uusia ratkaisuja käyttöön väheksytään. Maataloudessa on paljon mahdollisuuksia kehittää biotaloutta ja bioenergiaa ja saada siitä kannattavuutta lisää maatalousyrittäjille, ja tähän suuntaan tämä laki antaa myös välineitä.

Ennen kaikkea sellaisilla rajapinnoilla, joilla uusien ratkaisujen käyttöönotto on nykyään hankalaa, kuten vaikka jätepolitiikan, maatalouden tukien ja elinkeinotukien välisissä yhtymäkohdissa, tämän lain ohjausjärjestelmällä velvoitetaan näitä viranomaisia yhteistyöhön niin, että parhaat käytännöt etenevät ja vaikka biokaasun käyttöönotto voisi olla helpompaa.

Kaiken kaikkiaan on tosiaan toivottavaa, että eduskunnassa löytyisi semmoinen konsensus, että kun meillä on sovittu, että meillä on poliittisia tavoitteita ja tämä laki ottaa sen vakavasti — tämä nostaa sen pitkän aikavälin tavoitteen lain tasolle, jolloin sen pitää ohjata meidän toimintaamme — niin me yhdessä sitten etsimme mahdollisimman laajasti hyväksyttyjä keinoja niitten saavuttamiseen siten, että ihmisten hyvinvointi paranee, ja siten, että se saa Suomeen lisää työtä ja talouden menestystä.

Hallitus on valinnut sen puolen selvästi keskustelussa, että päästöjen vähentäminen on mahdollista tehdä tavalla, joka lisää Suomeen työtä, parantaa meidän vaihtotasetta ja lisää meille vientimahdollisuuksia uuden teknologian käyttöönotolla. Tästä saa olla eri mieltä, jos haluaa, mutta tämä on meidän näkemyksemme.

Tämä ratkaisu edistää myös sitä kansainvälistä ilmastosopimusta, jota useat teistä ovat kovasti toivoneet. Itse olen neuvotteluissa ollut aktiivinen sen edistämisessä, muun muassa varmistamalla, että metsiä ja puuta kohdellaan oikeudenmukaisesti niin ilmastonsuojelun kuin metsien käytön kannalta kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa, ja myös muissa asioissa EU:n sisällä ja globaalisti olen ollut aktiivinen.

Kaikkien maiden on oltava YK:n ilmastoneuvotteluissa mukana, jotta sopimus saadaan. Se vaatii kaikkien maiden yksimielisyyttä. Se on yksi syy, miksi se on vaikeaa. 192 maan pitää olla mukana, eli Suomen ja Qatarin pitää olla mukana, joista tässä on keskusteltu, mutta myös Kiinan ja Yhdysvaltain, uskottavasti. Kiina ja Yhdysvallat ovat molemmat viime aikoina antaneet signaaleja, että ne voisivat sopimukseen osallistua. Kiina on sanonut epävirallisesti julkisuuteen, että päästöt voitaisiin taittaa 2020-luvulla laskuun ja päästökauppa voitaisiin Kiinassa ottaa kansallisesti käyttöön jo tällä vuosikymmenellä. Nämä ovat mahdollisuuksia myös EU:lle linkittää meidän päästökauppaamme Kiinaan ja saada siitä myös teollisuuteen mielenkiintoinen mahdollisuus.

Kaiken kaikkiaan on selvää, että ilmastopolitiikka tarvitsee toimia kaikilla tasoilla. Ilmastonmuutos ja ilmaston lämpeneminen ovat se suurin uhka, mikä meihin kohdistuu, ja koordinoitu ilmastonmuutoksen hillintä ja ilmastonmuutokseen sopeutuminen kunnissa, ihmisten arjessa, valtion tasolla ja kansainvälisesti maiden välisenä yhteistyönä on välttämätöntä. Toivon, että eduskunta tästä värikkäästä keskustelusta lähtee sitoutumaan siihen työhön, muun muassa tämän lain hyväksymisen avulla. — Kiitos.

Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:

No niin, sitten jatkamme keskustelua, ja toistan sen huomautukseni, että me käsittelemme siis hallituksen esitystä ilmastolaiksi.

Jari Myllykoski /vas:

Arvoisa herra puhemies! Ilmastolain säätäminen sinällään on erityisen perusteltua, ja mielestäni se, että olemme kansallisesti eturintamassa, ei tarkoita pelkästään uhkaa suomalaiselle teollisuudelle vaan luo myös mahdollisuudet.

Olisin edustaja Pekkarisen tavoin toivonut kyllä jotakin konkretiaa myös siihen, mitä jo tässä esityksessä olisi ollut mukana. Meillä olisi välineitä teollisuuden, sanotaanko, omien päästöjen rajoittamiseen olevan teknologian käyttöönottoon luoda erilaisia niin sanottuja porkkanoita. Kyllä meidän pitää nähdä se, että meillä raskaassakin teollisuudessa ottamalla ympäristöystävällisempää teknologiaa käyttöön pystytään ehkäisemään ilmastonmuutosta ja sitä kautta myös luomaan uutta teollisuutta Suomeen. Jos meillä teollisuus, joka ottaa käyttöön, sanotaan, kansainvälisten rajoitusten tai meidän kansallisten rajoitustemme mukaista vielä korkeampaa teknologiaa, joka vielä enemmän hillitsee päästöjä, niin olisi ihan mahdollista, että meillä olisi verokannustimia, koska veropäätöksin me pystymme vaikuttamaan, minkälaisia investointeja otetaan.

Eli niitä menetelmiä, joilla pystytään tehostamaan päästöjen vähentämistä, voitaisiin palkita verokannustimin, ja erityisesti, jos se verokannustin kohdistuu sellaisiin investointeihin, joita kehitetään tässä maassa, se loisi tälle maalle mahdollisuuksia ilmastonmuutoksen hillitsemisen teknologian edelläkävijyyteen. Ja sitä ei pidä unohtaa, että ei pelkästään tämä ole se mörkö, joka voi tappaa tästä maasta teollisuuden, vaan nimenomaan tämä voi synnyttää uutta teollisuutta. Me luomme oman teollisuutemme referensseillä kilpailukykyisiä mahdollisuuksia suomalaiselle ympäristöteknologialle. Tämän olisi pitänyt olla selkeämmin siellä mukana.

Meidän omat mahdollisuutemme olla niissä talkoissa mukana, millä kansallisesti hillitään ilmastonmuutosta, ovat siinä, että vieläkin selkeämmin olisi pitänyt olla johtolankana myös se, että meidän pienenergiatuotantomuotomme ovat keskiössä. Haja-asutusalueilla, maaseudulla, olevat uudet innovaatioteknologiat voivat olla yksi päästöttömien energianlähteiden tuotantomuoto, ja sitä kautta edelleen luodaan sitä uutta suomalaista cleantech-teollisuutta, ja se kannattaa tässä huomioida.

Toivotaan, että eduskunnan käsittelyssä erityisesti tähän lakiin voitaisiin laittaa mukaan myös niitä vähän konkreettisempia lausekkeita, joissa positiivisesti suhtaudutaan siihen, että uudet teknologiat voivat syntyä meidän omasta toimestamme, jos me osaamme kansallisesti oikein tuoda verokannustimia tai joitakin muita tapoja, jotka kiihdyttävät meidän omaa toimintaamme ja luovat uutta teollisuutta.

Puhetta oli ryhtynyt johtamaan toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti.

Merja Kuusisto /sd:

Arvoisa puhemies! Käsittelemme ilmastolakia, ja ensimmäiseksi tulee mieleen kampanja "Ilmastolaki nyt". Olen erittäin tyytyväinen, että tämä ilmastolaki on tässä vaiheessa, että se on täällä eduskunnan käsittelyssä.

Mutta lähinnä mietin tätä ilmastolakia ja näitä päästövähennyksiä. Ne ovat tietysti ihan hyvä asia, mutta sitten, kun miettii pitemmälle, niin kyllä me tarvitsemme ihan selkeät portaat, miten päästään vähentämään päästöjä esimerkiksi liikenteen tai asumisen osalta. Tällä hetkellä tiedetään kuitenkin, että pelkästään tämä meidän rapautuva tieverkko on semmoinen energiasyöppö, että jos me saamme liikenneväylät järkeviksi ja hyväkuntoisiksi, niin pelkästään sillä pystytään säästämään luontoa ja ympäristöä.

Sitten asumisesta puhutaan paljon ja järkevästä energian käytöstä, mutta ei kuitenkaan ole riittävästi tietoa ihmisillä eikä sitä informaatiota, mitä voisi tehdä, jotta vähentäisi asumisen kautta syntyviä päästöjä. Minä toivon todella, että tämä menee pikkuisen syvemmälle ja antaa kansalaisille hyviä käytännön ohjeita, vihjeitä, miten voi noudattaa vähähiilisempiä vaihtoehtoja ja löytää sen jokapäiväisen tavan säästää luontoa ja käyttää energiaa nykyistä vähemmän ja sitä myöten myös vähentää hiilipäästöjä.

Myös energian siirron pitäisi olla ei 80-prosenttista vaan 100-prosenttista. Meidän pitäisi sada lisää semmoisia kulutustavaroita, mitkä käyttäisivät energiaa mahdollisimman vähän. Siinä on paljon uusia innovaatioita, mitä voidaan tällä Suomessakin kehitellä, ja siihen kannattaa laittaa voimavaroja. Mutta jos suunnataan voimavaroja, niin pitää myös seurata, mitä niillä voimavaroilla saadaan, mikä se tulos on, etteivät rahat mene Kankkulan kaivoon.

Mauri Pekkarinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Tästä paikan päältä ministerin sinänsä ihan hyvään loppupuheenvuoroon. Kuitenkin hän sanoi, kun hän kertoi, mitä tämä laki ja mihin kaikkeen se voi vaikuttaa, hän mainitsi sanatarkasti: "liikennepuolella tämä esitys tarjoaa välineen" ja niin poispäin, siis päästöjen vähentämiseen. Arvoisa puhemies, siinähän se juuri onkin, tämähän ei tarjoa sinne mitään välinettä. Niin kuin edustaja Myllykoskikin tässä toi esille, eihän tässä ole mitään sellaisia esityksiä, ei ensimmäistäkään sellaista esitystä ja niin poispäin.

Millä liikennepuolella saadaan päästötöntä energiaa? Sillä, että lailla säädetään, että tiettyyn aikamäärään mennessä uusiutuvan energian tai päästöttömän energian osuus pitää nostaa niin ja niin suureksi. Nyt se on lailla säädetty. Nyt se on 20 prosenttia vuoteen 2020 mennessä. Ei muuta kuin prosenttia siitä nostamaan, sitä kautta syntyy kysyntä ja myös tarjontaa markkinoille. Se, että säädettiin 20 prosenttiin tämä vuonna 2007, sehän on vaikuttanut siihen, että Suomessa alan tuotantoa on syntynyt, ja nyt jo, kun ostatte tuolta polttoainetta, niin keskimäärin 9 prosenttia, pikkuisen vajaa, siinä polttoaineessa on uusiutuvan osuus tällä hetkellä jo, ja ensi vuonna sen pitää olla, no joo, tähän suuntaan.

Keskustelu päättyi.

​​​​