Täysistunnon pöytäkirja 67/2014 vp

PTK 67/2014 vp

67. TIISTAINA 17. KESÄKUUTA 2014 kello 14.01

Tarkistettu versio 2.0

5) Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annetun lain muuttamisesta

 

Pirkko Mattila /ps(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Käsittelyssä on siis hallintovaliokunnan mietintö koskien hallituksen esitystä laiksi kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annetun lain muuttamisesta.

Tämän valtionosuusuudistuksen tavoitteena on yksinkertaistaa tätä järjestelmän rakennetta, ajantasaistaa valtionosuuksien määräytymisperustetta ja siirtää painopistettä kustannuksien tasauksesta tulojen tasaukseen. Tavoitteena on myös, että tämä uudistus on kokonaisuutena valtion ja kuntien välillä kustannusneutraali.

Kuntien peruspalvelujen valtionosuusjärjestelmä koostuu yhtäältä palvelujen tuottamisen kustannuserojen tasauksesta ja toisaalta tulopohjaerojen tasauksesta. Ehdotetulla lailla muutetaan molempien osien määräytymistekijöitä sekä niiden keskinäistä painotusta valtionosuusjärjestelmän kokonaisuudessa.

Mietinnössään valiokunta katsoo, että tälle uudistamiselle on tarve. Käsitellessään edellistä, vuoden 2010 uudistusta hallintovaliokunta tuolloin edellytti, että hallituksen tulee huolehtia siitä, että järjestelmän uudistamista jatketaan saattamalla nimenomaan nämä määräytymisperusteet ajan tasalle ja vastaamaan kuntien erilaisia olosuhteita ja palvelutarpeita. Myös sivistysvaliokunta ja sosiaali- ja terveysvaliokunta lausunnossaan ovat kiinnittäneet huomiota valtionosuusperusteiden tarkistamiseen. Lisäksi tarvetta valtionosuusjärjestelmän rakenteen selkiyttämiseen on tähdennetty useissa eri yhteyksissä.

Järjestelmää yksinkertaistetaan vähentämällä merkittävästi määräytymisperusteita ja poistamalla päällekkäisyyksiä. Uudessa järjestelmässä peruspalveluilla on nykyisten noin 50 laskentakriteerin sijasta 8 laskennallisiin kustannuksiin perustuvaa kriteeriä sekä 3 niin sanottua lisäosaa, ja määräytymisperusteiden porrastuksia vähennetään.

Jatkossa valtionosuudet perustuvat kunnan väestön ikärakenteeseen ja sairastavuuteen olennaisessa määrin. Ikärakenteen osalta siirrytään yhteen ikärakenneluokitukseen, joka perustuu pääosin nykyiseen jaotteluun, mutta kokonaan uutena ikäryhmänä otetaan käyttöön 16—18-vuotiaat. Sairastavuuskertoimen määräytyminen uudistetaan siten, että terveydenhuollon kustannustekijöinä otetaan huomioon keskeiset erityiskorvattavat kansansairaudet ja niihin perustuvat painokertoimet. Ikärakenteen ja sairastavuuden kustannuspainot perustuvat Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ja valtiontalouden tutkimuslaitoksen tuoreisiin tutkimuksiin. Selvityksen mukaan näitä ikäryhmäpainoja on tarkistettu kuntien lausuntokierrospalautteen perusteella. Sairastavuuden osalta hallituksen esityksessä on rajattu sosioekonomiset tekijät kriteerin ulkopuolelle, koska niiden painokertoimien on katsottu olevan pieniä verrattuna sairauksien painokertoimiin.

Muiden määräytymistekijöiden painot perustuvat nykyisiin kustannuspainoihin ja osin tarkoituksenmukaisuusharkintaan. Selvityksen mukaan näitten painoarvojen määrittämisen on tehnyt haasteelliseksi se, että riittävän tarkkoja tutkimuksia tai tilastoja eri kriteereiden kustannusvaikutuksista kuntiin ei ole juurikaan saatavilla esimerkiksi vieraskielisyyden, työttömyyden rakenteen, asukastiheyden tai syrjäisyyden osalta.

Hallintovaliokunta kiinnittää sivistysvaliokunnan tavoin huomiota siihen, että uudessa järjestelmässä kaksikielisyysperuste ottaa huomioon vain virallisesti kaksikieliset kunnat. Mutta kuitenkin yksikielisille suomen- tai ruotsinkielisille kunnille, joissa on asukkaita molemmista kieliryhmistä, aiheutuu ylimääräisiä kustannuksia kahdella kielellä tarjottavista palveluista, kuten oppimateriaaleista.

Uusi peruste on työpaikkaomavaraisuus, jolla korvataan nykyinen taajamarakennekorotus. Työpaikkaomavaraisuuskriteeriä ei käytetä peruspalvelujen kustannuspohjassa olevaan tasaamiseen, vaan se on tarkoitettu muiden tehtävien rahoittamiseen erillisenä lisäosana huomioiden erityisesti keskusseutujen kustannuksia esimerkiksi infrastruktuurihankkeista, jotka koskevat useampaa kuntaa ja ovat suurehkoja.

Esitetyssä laissa toteutetaan siirtyminen kustannuksen tasauksesta kohti tulojen tasausta lisäämällä järjestelmässä kuntien tulopohjan painoarvoa ja tulopohjaan perustuvan tasauksen laskentatapaa täten muutetaan. Verotuloihin perustuvan valtionosuuden tasauksen tasausraja nostetaan 100 prosenttiin ja tasauslisäksi ehdotetaan 80:tä prosenttia tasausrajan ja kunnan asukaskohtaisen laskennallisen verotulon erotuksesta. Käytännössä tämä tarkoittaa, että tasauslisää saava kunta, jonka veropohja kasvaa, saa hyödyksi 20 prosenttia kasvusta. Voimassa olevassa järjestelmässä tasausrajan alapuolella oleva kunta on menettänyt tulopohjan kasvusta saamansa hyödyn, ja näin ollen uusi järjestelmä olisi kannustavampi myös tasausrajan alapuolella oleville kunnille.

Kustannustenjaon tarkistus säilyy osana valtionosuusjärjestelmää. Tarkistusväliä tihennetään ja se tehdään jatkossa vuosittain. Ensimmäinen ehdotetun lain mukainen tarkistus tehdään varainhoitovuodelle 2016 vuoden 2013 kustannustietojen perusteella.

Lisäksi valtionosuusjärjestelmän selkeyden ja hallittavuuden vuoksi valtionosuus ja -avustus oppilaitosten perustamiskustannuksiin ja yleisten kirjastojen perustamiskustannuksiin siirretään kehyspäätöksen mukaisesti kuntien peruspalvelujen valtionosuuteen.

Kokonaisarviona hallintovaliokunta katsoo, että uudistus toteuttaa varsin hyvin sille asetetut tavoitteet. Järjestelmän rakennetta ja perusratkaisuja voidaan pitää oikeansuuntaisina. Järjestelmä yksinkertaistuu, ja läpinäkyvyys paranee. Tärkeää on se, että määräytymisperusteita uudistetaan vastaamaan paremmin kuntien nykyisiä olosuhdetekijöitä ja palvelutarpeita. Valiokunta pitää myös perusteltuna, että järjestelmän peruslähtökohtana oleva valtionosuuksien kustannusten laskennallisuus säilytetään.

Sivistysvaliokunta on pitänyt kuntien valtionosuusuudistuksen keskeisiä muutoksia ja peruslinjauksia kannatettavina nykyisen järjestelmän ollessa valiokunnan mukaan vaikeaselkoinen ja määräytymisperusteiden vanhentuneita, eikä järjestelmä ole kokonaisuutena kannustava. Sivistysvaliokunta on pitänyt valtionosuusjärjestelmän ja verotuloon perustuvan tasausjärjestelmän tarkistamista ja uudistamista välttämättömänä.

Sosiaali- ja terveysvaliokunta on pitänyt tärkeänä, että päällekkäisyyksiä poistetaan ja järjestelmää yksinkertaistetaan. Lausunnossaan valiokunta toteaa, että sairastavuuskertoimen määräytymisperusteiden uudistaminen johtaa valtionosuuden kohdentumiseen periaatteeltaan nykyistä oikeudenmukaisemmin. Valiokunta on pitänyt valtionosuusjärjestelmän uudistusta sosiaali- ja terveydenhuollon osalta parannuksena nykyiseen järjestelmään.

Perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaan lakiehdotus voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Hallintovaliokunta on mietintöä laatiessaan ottanut perustuslakivaliokunnan lausunnon huomioon.

Hallituksen esityksestä ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella hallintovaliokunta pitää uudistuksen toteuttamista välttämättömänä. Esityksen mukaan uusi järjestelmä on tarkoitus ottaa käyttöön vuoden 2015 alusta. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että lakiehdotuksen voimaantulosäännökseen on tavanomaisesta lainvalmistelukäytännöstä poiketen kirjoitettu voimaantulopäivämäärä. Ottaen huomioon, että kuntien kannalta on tässä tilanteessa erityisen tärkeää, että niillä on tieto uudistuksen sisällöstä ja vaikutuksista valmistellessaan vuoden 2015 talousarvioita, hallintovaliokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä myös tältä osin muuttamattomana.

Todettakoon lopuksi, että tämä hallintovaliokunnan mietintö ei ole yksimielinen vaan siihen sisältyy hylkäysehdotuksen sisältävä vastalause.

Merja Mäkisalo-Ropponen /sd:

Arvoisa puhemies! Valtionosuusjärjestelmän tarkoituksena on turvata peruspalvelujen järjestäminen koko maassa sekä tasata olosuhteista johtuvia eroja. Järjestelmän on tuettava kuntia taloudelliseen toimintaan sekä tehokkaaseen palvelujen järjestämiseen ja tuottamiseen. Nykyinen järjestelmä on sekava ja vanhentunut, minkä vuoksi valtionosuusjärjestelmän uudistaminen on tarpeen. Tavoitteena on yksinkertaistaa järjestelmän rakennetta, ajantasaistaa valtionosuuksien määräytymisperusteita ja siirtää painopistettä kustannusten tasauksesta tulojen tasaukseen.

Uudessa valtionosuusjärjestelmässä yksinkertaistetaan laskentamallia, vähennetään kriteerejä ja poistetaan päällekkäisyyksiä. Kriteerien sisältöä on ajantasaistettu. Peruspalvelujen valtionosuuksissa on 8 kriteeriä entisen noin 48:n sijaan sekä 3 lisäosaa. Uuden järjestelmän laskentaperusteet ovat ikärakenne, sairastavuus, työttömyysaste, kaksikielisyys, vieraskielisyys, asukastiheys, saaristolaisuus ja koulutustausta. Lisäosia ovat syrjäisyys, saamelaisten kotiseutualueen lisä ja työpaikkaomavaraisuus.

Valtionosuudet perustuvat jatkossakin valtaosin kunnan väestön ikärakenteeseen ja sairastavuuteen. Ikärakenteen osalta siirrytään yhteen ikärakenneluokitukseen. Kokonaan uutena ikäryhmänä otetaan käyttöön 16—18-vuotiaat.

Sairastavuuskertoimen määräytymisperusteita uudistetaan muun muassa siten, että terveydenhuollon kustannustekijöinä otetaan huomioon keskeiset erityiskorvattavat sairaudet ja niiden yleisyyteen ja hoitokustannuksiin perustuvat painokertoimet. Ikärakenteen ja sairastavuuden kustannuspainot perustuvat pääosin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ja valtiontalouden tutkimuslaitoksen tuoreisiin tutkimuksiin. Sairastavuuskertoimen määräytymisperusteiden uudistaminen johtaa valtionosuuden kohdentumiseen nykyistä oikeudenmukaisemmin. Sairastavuuden merkitys olisi mielestäni voinut olla vieläkin suurempi, sillä ikä ei sinällään aiheuta niin suuria lisäkustannuksia kunnille kuin sairastavuus. Onkin hyvä, että ikärakenteen ja sairastavuuden painot ja sisällöt arvioidaan ja selvitetään jatkossa viiden vuoden välein.

Arvoisa puhemies! Sosiaali- ja terveysvaliokunta oli lausunnossaan yksimielinen siinä, että tämä uudistus on selkeä parannus nykyiseen valtionosuusjärjestelmään etenkin sosiaali- ja terveydenhuollon osalta. Kaiken kaikkiaan voimme olla tyytyväisiä valtionosuusjärjestelmän uusiin perusteisiin ja sen kannustavuuteen, mutta siitä huolimatta valtionosuusjärjestelmän kehittämistä on syytä jatkaa. Nyt ehdotettujen määräytymistekijöiden ja painotusten toimivuutta on tarpeen seurata sekä tarvittaessa niitä tarkistaa. Jatkokehittelyssä on välttämätöntä, että kuntien panostukset terveyden edistämiseen ja sairauksien ennaltaehkäisyyn huomioitaisiin nykyistäkin paremmin. Kunnat tarvitsevat porkkanoita muuttaakseen toimintamalleja korjaavista toiminnoista ennalta ehkäiseviin, terveyttä edistäviin ja kuntouttaviin toimintoihin.

Uudet määräytymisperusteet aiheuttavat yksittäisille kunnille merkittäviä muutoksia valtionosuuksissa molempiin suuntiin. Muutosten tasoittamiseksi lainsäädännön toteuttamista on porrastettava siten, että yksittäisten kuntien valtionosuuksien vähennykset ja lisäykset toteutetaan vähitellen ja valtionosuuksia menettävät kunnat saavat kohtuullisen ajan sopeutua tähän muutokseen.

Elsi Katainen /kesk:

Arvoisa puhemies! Valtionosuusjärjestelmän perimmäinen tarkoitus on turvata kuntien kyky hoitaa lakisääteiset velvoitteensa. Jokaiselle suomalaiselle asuinkunnastaan riippumatta on perustuslaissa turvattu sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet: oikeus koulutukseen, terveydenhoitoon, tasavertaisiin julkisiin palveluihin.

Perustuslaissa on myös määritelty rahoitusvastuun periaate, jonka mukaan valtion on viime kädessä huolehdittava kuntien kyvystä tuottaa palveluja kohtuullisella vero- ja maksurasituksella. Tätä rahoitusvastuun periaatetta valtionosuusjärjestelmän tulee toteuttaa.

On selvää, että järjestelmän yksinkertaistamiselle on tarvetta. Kunnat itsekin sitä kannattavat. Uudistamista ei kuitenkaan voi kannattaa tämän hallituksen esityksen mukaisena. Esitys syventää kuntien eriarvoisuutta. Se on toteutettu osin poliittisin periaattein eikä ota huomioon meneillään olevia muita suuria uudistuksia, kuten sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisen uudistusta. Esitys murentaa yhdenvertaisuusperiaatetta, rahoitusvastuuperiaatetta ja vie pohjaa pois koko järjestelmän tarkoitukselta.

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin esityksen lopputulos on joitakin yksittäisiä poikkeuksia lukuun ottamatta se, että kuntien välinen eriarvoisuus lisääntyy: rikkaat ja suuret rikastuvat, pienet, syrjäiset ja köyhemmät köyhtyvät.

Toiseksi esityksessä valtionosuuksien uudet maksukriteerit on määritelty poliittisin perustein, jotka tukevat hallituksen keskittämisen periaatteita. Emme voi hyväksyä esimerkiksi kunnan syrjäisyyskertoimen painoarvon laskua tai työpaikkaomavaraisuuden korostamista. Työpaikkaomavaraisuudesta palkitseminen rapauttaa kotikuntien palveluita, jos työpaikka sattuu olemaan naapurikunnassa. Mitään tekemistä sillä ei ole ydintarkoituksen eli peruspalvelujen rahoituksen tasaamisen kanssa. Myös syrjäisyyskriteerin painoarvon lasku tekee juuri sen, miltä se kuulostaakin: nostaa keskuskuntien rahoitusta syrjäisempien kuntien kustannuksella. Nollasummapeliähän tämä uudistus on, se ei lisää eikä vähennä kokonaissummaa vaan jakaa sitä uusin kriteerein, uusilla tavoilla. On myös muistettava, että hallitus on jo tällä kaudella vähentänyt itse valtionosuuksien määrää miljardeilla euroilla ja niiden velvoitteita on kuitenkin lisätty. Yhdessä tämän järjestelmän uudistuksen kanssa nämä muutokset koskevat kaikkein kipeimmin syrjäisimpiä kuntia. Tarkoitushakuisuus on ilmeistä. Myöskään vieraskielisten suuri painoarvo, sairastavuuskertoimen yksityiskohtainen määrittely ja painoarvo sekä verotulojen tasauksen korkea omavastuuosuus, 20 prosenttia, eivät perustu mihinkään tutkimuksiin vaan saman poliittisen keskittämistavoitteen saavuttamiseen. Emme voi hyväksyä sitä, että kuntauudistuksen pakkoliitokset on nyt osittain naamioitu tämän järjestelmän uudistuksen asuun.

Kolmanneksi on kiinnitettävä huomiota perustuslakivaliokunnan lausuntoon, jonka mukaan valtionosuusjärjestelmän uudistus tulisi arvioida kokonaisuutena yhdessä sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisen, uudistusten ja kuntarakenneuudistusten kanssa. Sitä tämä hallituksen esitys ei toteuta. Valtionosuusjärjestelmän uudistusta pitäisi käsitellä vasta siinä vaiheessa, kun sote-uudistuksen rahoitus ja järjestäminen on päätetty ja on kaikkien tiedossa. Hallintovaliokunnan mietinnössä tätä perustuslakivaliokunnan lausuntoa ei huomioitu.

Arvoisa puhemies! Jätämme keskustan hallintovaliokuntaryhmänä valiokunnan mietintöön vastalauseemme, johon myös perussuomalaisten ryhmä yhtyi. Tässä nyt ja toisessa käsittelyssä tulemme esittämään hallituksen esityksen hylkäämistä.

Timo V. Korhonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Kuten todettua, niin kuntien valtionosuuksilla ja niihin kuuluvalla verotuloihin perustuvalla valtionosuuksien tasauksella pyritään turvaamaan kuntien mahdollisuudet järjestää riittävän yhtenäiset peruspalvelut, hyvinvointipalvelut, maan eri osissa kohtuullisella vero- ja maksutasolla. Perustuslakimme puhuu myös kansalaisten tasa-arvoisesta kohtelusta. Yhdenvertaisuuden toteutumisen mahdollistaminen onkin eräs tärkeimmistä, ellei itse asiassa kaikkein tärkein, valtionosuusjärjestelmän tehtävistä.

Kun nyt puhumme valtionosuusjärjestelmämme radikaalista uudistamisesta, on hyvä muistaa se, että tällä hallituskaudella mittavat valtionosuuksien leikkaukset sekä verotulojen tasausjärjestelmän murentaminen ovat aika monella tavalla eriarvoistaneet kuntia ja kokonaisia alueita. Meillä on iso määrä kuntia, joilta ollaan leikkaamassa myös tällä vaalikaudella kuntapalvelujen järjestämiseen tarkoitettuja valtionosuuksia kolmella tavalla eli kiinteistöveron poistamisella valtionosuuksien tasauksesta, valtionosuuksien tasasuuruisella leikkauksella sekä tällä valtionosuusuudistuksella. Kokonaisuutena varsinkin alle 10 000 asukkaan kunnat ovat joutumassa kolminkertaisten leikkausten kohteeksi. Tänä vuonna ero matalimman ja korkeimman kunnallisveroprosentin välillä on jo 6 prosenttiyksikköä, ja ero näyttää vain edelleen kasvavan.

Tähän eriarvoistamiseen ja eriarvoistumiskehitykseen myös muun muassa perustuslakivaliokunta on puuttunut käsitellessään kuntien valtionosuusleikkauksia useampaan kertaan. Perustuslakivaliokunta puuttuu tästä lähtökohdasta myös tähän uudistusesitykseen antamassaan lausunnossa. Perustuslakivaliokunta kiinnittää huomiota siihen, että valtionosuusjärjestelmään ehdotetaan tehtäväksi kuntien taloudellisen itsehallinnon kannalta merkittäviä muutoksia neljännen kerran neljän vuoden kuluessa. Lisäksi valtionosuusjärjestelmän uudistuksen ohella vireillä on kuntarakenteen, kuntalain ja kuntien verontasausjärjestelmän uudistus sekä sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenneuudistus.

On selvää, että valtionosuusjärjestelmän pitää jatkossakin toteuttaa perustarkoitustaan eli tasata kuntien välisiä taloudellisia eroja sekä tukea niiden edellytyksiä järjestää lakisääteisiä palveluja yhdenvertaisesti koko maassa kohtuullisella vero- ja maksurasituksella. Tästä lähtökohdasta uudistustakin on arvioitu.

On tietysti todettava, että lähtökohtaisesti valtionosuusuudistuksen tavoite järjestelmän yksinkertaistamisesta, selkeyttämisestä ja päällekkäisyyksien poistamisesta on kannatettava ja tarpeellinen. Uudistuksen rakenteille asetetut tavoitteet on aika hyvin saavutettu, mutta tämä ei mittavassa lausunnonantajienkaan ja asiantuntijoitten joukossa ole suinkaan tarkoittanut sitä, että tähän koko uudistuksen sisältöön oltaisiin tyytyväisiä.

Arvoisa puhemies! Valtionosuusuudistuksen on perustuttava ajantasaiseen ja tehtävälähtöiseen kunta—valtio-suhteen arviointiin. Tällä hetkellä valtionosuusjärjestelmän uudistuksen ohella vireillä on, kuten perustuslakivaliokuntakin huomioi, kuntarakenteen ja kuntalain uudistus sekä sosiaali- ja terveydenhuollon mittava palvelurakenneuudistus.

Sosiaali- ja terveydenhuollon peruslinjaukset tehtiin tämän valtionosuusuudistusesityksen jälkeen. Tässä esityksessä yksi osuuksia painottava tekijä on sairastavuus. Käytännössä tämä johtaa tiedossa olevien sote-linjausten myötä siihen, että terve kunta maksaa sote-järjestäjille saman kuin muutkin mutta saa käytännössä vähemmän valtionosuuksia. Valtionosuusuudistusta ja lakia tähän uudistukseen liittyen olisikin järkevää käsitellä vasta siinä vaiheessa, kun tiedossa ovat lakiesitykset sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisen ja rahoittamisen uudistamiseen sekä muun muassa kuntalain uudistukseen sisältyvistä uusista normeista, muun muassa alijäämien kattamisvelvollisuudesta. Valitettavasti hallitus ei tähän ole taipunut.

Arvoisa puhemies! On tietysti selvää, että hallituspuolueet ajavat tämän valtionosuusuudistuksen lävitse. Mutta olisi tietysti hyvä, että tässä uudistuksessa nyt huomioitaisiin vielä monet merkittävät ongelmakohdat — joita edustaja Katainen tuossa edellä jo kävikin erinomaisesti lävitse. Haluaisin ottaa esille vielä muutaman tässä yhteydessä.

Hallituksen esityksessä valtionosuusjärjestelmän kriteereitä on vähennetty ja niiden painoarvoa on muutettu. Välttämätöntä olisi arvioida, ovatko muutokset kohtuullisia ottaen huomioon kuntien yhdenvertaisen kohtelun ja valtionosuusjärjestelmän tarkoituksen. Esityksestä puuttuu kokonaan kunnan verotusoikeutta koskeva arvio, vaikka kunnan omarahoitusosuutta ollaan ratkaisevasti nostamassa. Hyvää esityksessä toki on rahoitusperiaatetta koskeva aiempaa laajempi tarkastelu ja kuntakohtaisten muutosten esitys, vaikkakin varsinainen analyysi rahoitusperiaatteen toteutumisesta puuttuu. (Puhemies koputtaa)

Järjestelmän perustehtävänä on rahoittaa niitä palveluita, joita toiminnallinen lainsäädäntö yhdistettynä palvelutarpeisiin edellyttää kuntien järjestävän. Valtionosuusjärjestelmän sisälle ei tulisi rakentaa sellaisia tavoitteita ja mekanismeja, jotka palvelevat muita tarpeita kuin palveluitten rahoitustarpeita. Valtionosuusjärjestelmään ei siten tule sisällyttää sellaisia tavoitteita, joita ei jostakin syystä haluta tai uskalleta toiminnallisella lainsäädännöllä toteuttaa. Valtionosuusjärjestelmän tulisi olla mahdollisimman pitkälle kuntaliitosneutraali. Näinhän tässä esityksessä ei ole, vaan kriteereihin on käytetty runsaasti poliittista harkintaa.

Näihin muutamiin kriteereihin liittyen ensinnäkin tämä työpaikkaomavaraisuuskriteeri: sopii kysyä monella tavalla, millä tavalla työpaikkaomavaraisuuskriteeri tähän valtionosuusjärjestelmään kaiken kaikkiaan liittyy, koska valtionosuuslainsäädännön perustarkoitus on kuitenkin peruspalvelujen rahoitus. (Puhemies koputtaa)

Esityksessä myös on valtionosuusjärjestelmän kriteereitä vähennetty ratkaisevasti ja niiden painoarvoa on muutettu erityisesti sairastavuus- ja ikärakennekerrointen osalta. Tässä esityksessä viitataan siihen, että kertoimien painoarvo perustuu THL:n tutkimukseen. Kuitenkaan kertoimiksi ei ole valittu THL:n tutkimuksessa valittua mallia, vaan mallia on muokattu. Syy tähän ei käy esiin, mutta itse asiassa valiokunnan asiantuntijakuulemisen yhteydessä tuli ilmi, että tämänkin syy on poliittinen. (Puhemies koputtaa)

Mutta, arvoisa puhemies, koska kynä tuntuu käyvän, niin sopinee niin, että palaan vielä toisessa puheenvuorossa näihin kriteereihin.

Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:

Se on erinomainen ratkaisu tähän esillä olleeseen ongelmaan.

Tapani Tölli /kesk:

Arvoisa puhemies! Suuri yksimielisyys vallitsee siitä, että valtionosuusjärjestelmä on ollut ja on uudistamisen tarpeessa. Kun tämä valtionosuusuudistus käynnistyi ja siihen nimettiin selvitysmies ja siinä yhteydessä julkistettiin ne periaatteet, niin ne periaatteet olivat monelta osin hyviä ja kannatettavia, niihin voi yhtyä monilta osin. Mutta toteutus kaikilta osin ei ole tyydyttävä. Tähän myöhemmässä vaiheessa tuli selvästi mukaan poliittiset tarkoitusperät, ja se ei ole hyvä asia. Puutun muutamaan asiaan.

Ensinnäkin tästä käsittelystä: Minä vähän ihmettelen hallintovaliokunnan mietinnön keveyttä. Valiokunta ei ole syvällisesti paneutunut tähän asiaan. Jos minä vertaan vaikka perustuslakivaliokunnan lausuntoa ja hallintovaliokunnan mietintöä, niin minä ihmettelen, mitä hallintovaliokunta kaiken kaikkiaan tämän asian suhteen teki. Kaiken lisäksi, kun perustuslakivaliokunnan lausunto valmistui, niin ei ollut kuin pieni hetki, samana päivänä taisi olla, kun hallintovaliokunnan mietintö oli valmis. Ei siinä kovin paljon ole ehditty ottaa perustuslakivaliokunnan perusteltua lausuntoa huomioon.

Muutama yksittäinen näkökulma:

On tärkeää kiinnittää huomiota rahoitusperiaatteeseen, siihen, että antaessaan kunnille tehtäviä valtiovallan on huolehdittava siitä, että kunnilla on tosiasialliset mahdollisuudet suoriutua tehtävistään, ja se tarkoittaa rahoitusperiaatetta sekä valtakunnallisella tasolla että kuntatasolla. On myös syytä tarkastella, mitä valtionosuuksissa on tätä ennen tapahtunut. Niin kuin edellisissä puheenvuoroissa on tullut esille, valtionosuuksia on leikattu lyhyen ajan sisällä merkittävästi. Siksi kuntakohtaiset arviot ovat välttämättömiä. Nyt voi lopputuloksesta sanoa, että on iso joukko kuntia, joiden osalta joutuu toteamaan, että rahoitusperiaate ei toteudu. On myös kokonaisia alueita. Millä tavalla tähän sitten puututaan ja miten tämä asia hoidetaan, siihen tässä esityksessä ei ole esitetty ratkaisua. Siirtymäaika on esitetty, mutta kun jo peruslähtökohta saattaa olla negatiivinen, niin miten tämä asia hoidetaan? On tilanteita, joissa myöskään kuntaliitos ei voi tuoda ratkaisua: mihin joku pinta-alaltaan valtavan suuri kunta voidaan liittää?

Tiedän sen, että viime syksyn aikana tässä suhteessa tehtiin iso joukko koelaskelmia, ja kun katsoo lopputulosta, niin tässä on selkeä siirtymä keskuskaupunkien suuntaan. On yksittäisiä eroja kyllä näkyvissä, ja on sekä voittajia että häviäjiä, mutta tämä näkökulma on selvä. En ymmärrä sitä, miksi verotulon tasauksen omavastuuta on nostettu niin voimakkaasti. Sanotaan, että se kannustaa sitten kuntia elinkeinopolitiikkaan ja toimimaan niin, että työpaikkoja syntyy. En tiedä kuntaa, jonka strategiassa ja toimintasuunnitelmassa elinkeinopolitiikka ei olisi voimakkaalla sijalla. Kunnat tekevät tässä suhteessa kaikkensa, ja se kannustavuus on jo nyt hyvin vahva.

Sitten tämä yksittäinen kriteeri, työpaikkaomavaraisuuskerroin. Mitä tekemistä sillä on peruspalveluiden rahoittamisen kanssa? Tässä on kysymys peruspalveluiden rahoittamisesta. Tätä ei ole arvioitu.

Kokonaisuutena voi todeta myös sen, että tämä valtionosuusjärjestelmä on suunniteltu eri maastoon, eri tilanteeseen kuin siihen, mikä nyt on tulossa. Tämä sote-uudistus on aika merkittävä — eikä vain aika merkittävä vaan todella merkittävä — asia, ja sitä, millä tavalla tämä siihen vaikuttaa, ei tietystikään tämän valmisteluvaiheessa voitu ottaa huomioon, mutta nyt se on merkittävä asia.

Arvoisa puhemies! Aika näyttää loppuvan, mutta palaan vielä tähän rahoitusperiaatteeseen ja kuntien ja kuntalaisten väliseen eriarvoisuuteen. Tämä merkitsee sitä, että veroprosenttien ero kuntien välillä tulee olemaan todella mittava, se voi olla 5 prosenttiyksikköä, se on melkoinen. Enimmillään esimerkiksi 3 000 euroa kuukaudessa ansaitseva kunnasta riippuen maksaa veroa 1 900 euroa enemmän. Se on melkoinen eriarvoisuus. Tällä on aivan selvästi myös muu tarkoitus kuin pelkästään peruspalveluiden rahoittaminen. Tällaista tarkoitusta ei valtionosuusjärjestelmässä saisi olla. Sen tarkoitus on lähtökohtaisesti peruspalveluiden rahoittaminen.

Arvoisa puhemies! Lopuksi: Useasti puhutaan tällaisesta salamiteoriasta eli makkarateoriasta. Rahoitusperiaate on murentunut pikkuhiljaa valtionosuusleikkauksilla, ja nyt tämä sama tilanne (Puhemies koputtaa) kohtaa tämän valtionosuusjärjestelmän uudistuksen myötä samoja kuntia. Monien kuntien on melko mahdoton selviytyä tehtävistään.

Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:

Tähän käsittelyjärjestykseen pieni muutos. Minusta on kohtuullista, että edustaja Juvosen puheenvuoron jälkeen varataan ministerille puheenvuoro. Ehkä se myöskin vähän jäntevöittää keskustelua. Sitten jatketaan normaalissa järjestyksessä.

Jari Myllykoski /vas:

Arvoisa herra puhemies! Ilman maakunnallisia painotuksia ihan arviona poliittisesti, koska poliittista ohjausta tämäkin on edellyttänyt ja olisi se ehkä paremmin pitänyt hoitaa: Satakunta on yksi tappiomaakunnista raskaimman jälkeen. Jos jo aiemmin nettomaksajana ollut maakunta häviää noin totaalisesti ja samalla kertaa tiedetään, että Satakunnassa Rauman seudulla ja Porin seudullakin ollaan erityisen suuressa taloudellisessa murroksessa, niin sitä kautta olisi pitänyt tässä kohtaa osata nähdä, että poliittisella ohjauksella olisi voitu asioita paremmin hoitaa. Jos vesivoimalat saivat uudella kierroksella ja paikkakunnat, joissa vesivoimaa käytetään, omalta osaltaan hieman parannusta, niin täytyy sanoa, että Satakunnassa, missä meillä on ydinvoimalat, ei tätä samalla lailla arvioitu. Mielestäni ydinvoima ihan yhtä lailla olisi pitänyt saada samaan käytäntöön kuin vesivoima. Vesivoimala voidaan lopettaa, voimalaitos voidaan purkaa, ja alue voidaan edelleen maisemoida ja luonto palauttaa ennalleen. Ydinvoimalan lopetettua ei alue palaudu ennalleen, vaan se perintö jää sinne erittäin, erittäin pitkäksi aikaa. Vaikka toiminta lakkaa, niin se vastuu alueella ja varsinkin Eurajoella on edelleen siellä eläville ihmisille oma taakkansa.

Hyvää uusintakierroksella ja tässä esityksessä on tietysti se, että arviointia tehdään viiden vuoden välein, mikä on tietysti vähintä, mitä voidaan tehdäkin, mutta se antaa tälle jonkinnäköisen toiveen siitä, että meillä jatkossa tätä voidaan erityisesti vielä tarkastella. Harmillista, että tässä kohtaa hallitus vie tätä läpi väärällä aikataulutuksella. Nyt olisi pitänyt saada erityisesti sote-uudistus ensin tehtyä, jotta oltaisiin voitu arvioida, tarvitsisiko tätä rakennetta muuttaa: kun erva-alueet ovat yli maakuntarajojen ja yli kuntarajojen, niin onko todella niin — niin kuin tässä esimerkiksi edustaja Korhonen jo toi esille — että ns. terveet kunnat maksavat yhtä paljon kuin niin sanotut sairaat kunnat mutta saavat vähemmän sitten rahaa.

Eli rahoituspohja ei sinällään ole onnistunut eikä ole onnistuneessa hetkessä, koska juuri nyt olisi pitänyt odottaa ja katsoa, että nämä kuntarakenteitten osalta ja sote-ratkaisu on tehty oikein. Sen jälkeen olisi pystytty paremmin arvioimaan sitä, onko todella niin, että Satakunnan osalta nyt tehdyt leikkaukset nettomaksajakunnalle... En millään jaksa uskoa, että Porin seudulla panoksia ja innostavuutta riittää yhtään sen paremmin tehdä, sanotaanko, elinkeinopoliittisia päätöksiä, kun rahat viedään alta pois. Maakunta, joka kärsii teollisuuden rakennemuutoksesta, ei kyllä vähenevillä varoilla pysty itseään ja elinkeinopolitiikkaansa hoitamaan, pyhällä tahdolla kun ei rattaita pyörimään saada. Siihen tarvitaan rahaa, ja tällä ratkaisulla Satakunnalta viedään maakuntana elpymisen ja elinkeinoelämän uudelleen paremmalle tolalle saamisen mahdollisuudet.

Arvoisa herra puhemies! Nyt tätä ratkaisua ei pitäisi tehdä. Siinä mielessä olen aivan varmasti äänestämässä niiden esitysten puolesta, jotka tätä lakialoitetta hylkäävät.

Markus Lohi /kesk:

Arvoisa puhemies! Kuntien peruspalveluiden valtionosuuksien uudistamiselle on kieltämättä tarvetta, uudistuksella on siis lähtökohtaisesti perusteet ja tarve. Niitä kriteereitä, joiden perusteella kuntien valtionosuudet määräytyvät, on syytä uudistaa ja päivittää, ja myös niitä taustatietoja, minkä perusteella ne määräytyvät, on totta kai syytä päivittää.

Hyvää tässä hallituksen esityksessä onkin se, että kriteerien määrää on lähdetty karsimaan aikaisemmasta. Uudistus selkeyttää järjestelmää. Ja sen lisäksi täytyy kiittää erityisesti ministeriä siitä, että tässä matkan varrella, alkuperäisestä esityksestä poiketen, muun muassa voimalaitosten, etenkin vesivoimalaitosten, kiinteistöveron kohtelua muutettiin niin, että se kohtelee nyt tarkoituksenmukaisella ja järkevällä tavalla niitä kuntia, joissa nämä voimalaitokset sijaitsevat. Olen tässä asiassa siis eri mieltä edellä puhuneen edustaja Myllykosken kanssa. Vesivoimalaitoksien haitat jäävät yleensä sinne, missä joet virtaavat, mutta hyödyt menevät ihan toisaalle, toisin kuin esimerkiksi ydinvoimalaitosten suhteen.

Mutta sitten kun tätä uudistusta hieman tarkemmin käy läpi, niin täällä on muutamia keskeisiä ongelmia. Yksi ongelma, jonka näen, on se, että meillä on tänä keväänä sovittu isosta sote-uudistuksesta, jonka rinnalla menee myös sote-rahoituksen uudistaminen. Myös tässä puolueiden puheenjohtajien sopimuksessa sovittiin siitä, että tulevat viisi sote-aluetta saavat rahoituksensa kunnilta ja se rahoitus määräytyy kapitaatioperiaatteen mukaisesti, painotetun kapitaatioperiaatteen mukaisesti. Mutta vastaavasti, jos me ajattelemme peruspalveluiden rahoitusta, niin aivan yksi yhteen ei mene taas se, miten valtionosuudet maksetaan kunnille. Olisin kyllä nähnyt ja myös keskustan ryhmä tässä, kuten edellä on käytetty puheenvuoroja, on nähnyt niin, että olisi ollut tarvetta ottaa tässä valtionosuusuudistuksen voimaanpanossa aikalisä niin, että olisi saatettu yhteen ja synkronoitu tämä sote-uudistus ja valtionosuusuudistus ja niitä olisi viety käsi kädessä eteenpäin. Nyt saattaa olla, että tulee tilanteita, joissa kunta saa hieman eri perusteella rahoitusta, valtionosuuksia, siis niitten palvelujen järjestämiseen, jotka siirretään nyt sote-alueelle, ja sitten joutuu maksamaan näitä palveluita hieman eri kriteerein. Tällöin seuraukset eivät ole ihan täysin tiedossa: miten kuntakohtaisesti tulee tässä käymään.

Sen takia on tarve, johon perustuslakivaliokuntakin kiinnitti huomiota: kun nämä kaikki kuntia koskevat uudistukset — myös kuntalain kokonaisuudistus, joka tulee kiristämään muun muassa alijäämien kattamisvelvollisuutta näillä näkymin, jos se etenee sen mukaisesti kuin nyt on kaavailtu — ovat valmistuneet, on tarve lähteä yhteensaattamaan nämä lait ja katsoa, mikä on kokonaisvaikutus yksittäisten kuntien kannalta.

Arvoisa puhemies! Kiinnitän vielä huomiota kahteen asiaan, joihin myös perustuslakivaliokunta kiinnitti huomiota — ja vaikka hallintovaliokunnan mietinnössä todetaan, että hallintovaliokunta otti huomioon perustuslakivaliokunnan lausunnon, niin täytyy kyllä tunnustaa, että kun se lausunto tuli juuri samaan aikaan kuin tämä mietintö nuijittiin, niin tosiasiassa valiokunnan mietintötekstiin ei mitään muutoksia kyllä tapahtunut tämän perustuslakivaliokunnan lausunnon pohjalta, ja siinä mielessä olen kyllä pettynyt, että näitä näkökulmia ei otettu huomioon:

Perustuslakivaliokunta nimenomaan totesi lausunnossaan, että valiokunnan mielestä hallintovaliokunnan on syytä arvioida nimenomaan tätä työpaikkaomavaraisuuskriteeriä, etenkin siltä osin, kohdentaako työpaikkaomavaraisuuden lisäosa valtionosuuden riittävän tarkasti keskuskunnan alueellisista palveluista aiheutuviin lisäkustannuksiin, ja varmistaa, ettei se syvennä työpaikkoja menettävän kunnan taloudellista ahdinkoa. Jos me ajattelemme vaikkapa kriisikuntaa, joka joutuu taloudelliseen ahdinkoon sen takia, että yksi suuri työpaikka lähtee tältä paikkakunnalta, vaikkapa paperitehdas Kouvolasta, niin eihän kunta voi tehdä juurikaan sen ongelman ratkaisemiseksi kovin nopeasti. Mutta tämä työpaikkaomavaraisuuskriteeri vähentää valtionosuuksia nimenomaan siltä kunnalta, jonka pitäisi pystyä satsaamaan uusiin työpaikkoihin. Ja sen takia tämä kriteeri on ongelmallinen, eikä se kohdistu peruspalveluiden tuottamiseen millään tavalla. Kun on puhuttu kannustavuudesta, niin sekin pitää todeta, että jokainen kunta tästä kriteeristä huolimatta säästääkseen jo työttömyyden aiheuttamia lisäkustannuksia aivan varmasti kaikissa tilanteissa pyrkii satsaamaan siihen, että työllisyys paranee kunnan alueella ja uutta elinkeinotoimintaa syntyisi kuntaan.

Ja viimeisenä asiana haluan nostaa esiin nämä kuntien väliset erot. Perustuslakivaliokunta on todennut, että tässä on kysymys jo perustuslain 6 §:n mukaisesta kansalaisten yhdenvertaisuudesta. Jos tämä uudistus kasvattaa edelleen eroa kuntien välisissä kuntaveroprosenteissa ja sitä kautta kansalainen joutuu tulevaisuudessa maksamaan vaikkapa 8 prosenttiyksikköä enemmän veroa asuinpaikasta riippumatta ja vielä niin, että siellä, missä palvelut ovat kaikista niukimmat, maksetaan korkeampaa veroa ja siellä, missä palvelut ovat kaikista laajimmat ja parhaimmat, veroprosentti on monesti aika edullinen, niin kysymys on jo siitä, (Puhemies koputtaa) joutuvatko kansalaiset eriarvoiseen asemaan asuinpaikkansa perusteella, mikä on ristiriidassa perustuslain 6 §:n kanssa.

Arja Juvonen /ps:

Arvoisa herra puhemies! Peruspalvelujen rahoituksen määräytymiskriteerit ohjaavat vahvasti kuntien toimintaa, joten rahoitusmallin tulisi edesauttaa kuntia vahvistamaan olennaisia palveluja sekä kehittää palvelurakennetta pitkän aikavälin tavoitteet mielessä.

Me puhumme paljon yhdenvertaisuudesta ja tasa-arvosta ja eriarvoisuudesta. Hallitusohjelman tavoitteena on muun muassa köyhyyden, eriarvoisuuden ja syrjäytymisen ehkäiseminen, ne ovat tavoitteet vuosille 2011—2015. Tämä hallituksen kirjaus on tärkeä ja hyvä, ja sitä tukemaan on myös sosiaali- ja terveysministeri koordinoinut toimenpideohjelman, jonka tavoitteena on vakiinnuttaa pysyvä toimintamalli, jonka tavoite on se, että siinä huomioidaan aina vaikutukset ihmisiin, heidän hyvinvointiinsa, terveyteen ja syrjäytymiseen.

Perussuomalaiset ovat yhtyneet keskustan tekemään vastalauseeseen hallintovaliokunnassa, ja kyllä meidän mielestämme tämä nyt käsittelyssä oleva hallituksen esitys heikentää kuntien mahdollisuuksia ja asettaa monet kunnat eriarvoiseen asemaan, kuten täällä on monesti jo puhuttu. Vai mitä mieltä te olette, ministeri? — Kiitos.

Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:

Sen kuulemme aivan hetken kuluttua, koska tähän väliin ministeri käyttää puheenvuoron, joka on 5 minuuttia tavoiteajaltaan, joka on hieman lipsahtanut nyt tässä viime aikoina. — Olkaa hyvä, ministeri Virkkunen.

Liikenne- ja kuntaministeri Henna Virkkunen

Kiitos, arvoisa puhemies! Haluan kiittää hallintovaliokuntaa ja myös kaikkia lausuntonsa mietintövaliokunnalle antaneita valiokuntia perusteellisesta työstä.

Tässä on tullut keskustelun aikana jo esiin se, että valtionosuusuudistus oli hallitusohjelmassakin määritelty, että se on osa kuntauudistusta. Kuntauudistuksen osalta hallitusohjelmassa päätettiin, että uudistetaan kuntarakennelaki, uudistetaan kuntien valtionosuusjärjestelmä ja uudistetaan koko kuntalaki. Itse asiassa, jos ajattelee tätä koko lakipakettia, mikä kuntauudistukseen on liittynyt, näistä kuntarakennelaki on jo tullut voimaan ja nyt VOS-laki on täällä esittelyssä. Kuntalaki on syksyllä tulossa eduskunnan käsittelyyn, on parhaillaan lausuntokierroksella.

Kyllä näistä varmasti valtionosuusuudistus on se, mikä on kaikkein eniten valmistelussa askarruttanut, juuri sen johdosta, että se on niin tavattoman vaikea. Sitä on moni hallitus tätä ennenkin suunnitellut tekevänsä, mutta kun on nähty, kuinka isoja kuntakohtaisia muutoksia järjestelmän uudistaminen tarkoittaisi, niin siitä on aina luovuttu. Siinä mielessä on todella hieno päivä nyt täällä eduskunnassa, kun tällainen vaikea uudistus on tässä vaiheessa, että täällä eduskunnan isossa salissa käsitellään nyt hallintovaliokunnan mietintöä aiheesta.

Täytyy kiittää selvitysmies Arno Miettistä ja koko häntä tukenutta virkamieskuntaa, joka tuolla lehterillä istuukin kiinnostuneena kuuntelemassa tätä keskustelua, erittäin sitkeästä ja pitkästä työstä. Tässä on tehty pitkää päivää ja yötä tämän asian tiimoilta. Ja niin kuin täällä tuli esiin, todella monia koelaskelmia on myös tehty, että on pystytty arvioimaan sitä, kuinka hyvin nämä kriteerit vastaavat sitä kuntien tilannetta. Eli kaikkein tärkein tavoitehan on tässä ollut se, että pystyttäisiin uudistamaan kriteerit, että ne aidosti ottaisivat huomioon kuntien olosuhteissa olevat erot ja tasaisivat kuntien olosuhteissa olevia tekijöitä, niin että pystyttäisiin turvaamaan palveluiden järjestäminen VOS-järjestelmän kautta.

Toki tässä kiihkeässäkin keskustelussa helposti ehkä unohtuu välillä se, että valtionosuuksien merkitys ei ole kuitenkaan läheskään yhtä suuri kuin on verotulojen merkitys kuntien taloudessa. Se on keskimäärin noin viidennes kuntien tuloista, mikä tulee valtionosuuksien kautta. Pääsääntöisestihän ne ovat nimenomaan verotulot, jotka vaikuttavat siihen tulopohjaan. Mutta tietyillä kunnillahan valtionosuuksien osuus on erittäin suuri, ja osalla kunnista nyt arvioituna se on ollut liiankin suuri katsottuna olosuhteisiin, eli ne ovat saaneet vanhentuneiden kriteerien johdosta liian suuria valtionosuuksia verrattuna moniin kuntiin, joilla taas on tarve ollut paljon suurempi, mutta nämä vanhentuneet kriteerit eivät ole huomioineet niitten olosuhteita.

Eli kyllä se kaikkein merkittävin ansio tässä on juuri se, että kriteerejä on pystytty nyt merkittävästi vähentämään, päällekkäisyydet on pyritty mahdollisimman laajasti poistamaan, samoin erilaiset porrastukset, joita nykyisessä järjestelmässä on, ja tietenkin hyödyntämään tuota olemassa olevaa tutkimustietoa mahdollisimman laajasti. Tässä myös tutkijat ovat tehneet erittäin perusteellista työtä, jota selvitysmies ja virkamieskunta ovat pyrkineet hyödyntämään niin hyvin kuin mahdollista on. Kyllä itse katson, että valtionosuusjärjestelmän uudistus kestää kaiken arvioinnin ja läpivalaisun. Täällä tuotiin kritiikkiä esiin siitä, että tässä olisi tehty jollakin tavalla poliittinen valinta ainoastaan eikä oltaisi tosiasiassa huomioitu näitä tutkimuksen tuomia tekijöitä, mutta itse olen tästä eri mieltä. Tässä on hyödynnetty niin paljon olemassa olevaa ajantasaista tutkimus- ja tilastotietoa kuin mahdollista. Erittäin iso muutos on kyseessä nyt verrattuna nykyjärjestelmään, joka on hyvin vanha omilta perusteiltaan.

Se, mikä teki vaikean tästä järjestelmämuutoksesta nimenomaan tässä ajassa, oli juuri se, että olemme joutuneet leikkaamaan kuntien valtionosuuksia nyt samaan aikaan. Tiedämme hyvin, että aina on sanottu, ettei kuntien valtionosuusjärjestelmää voida uudistaa — kaikki ovat tienneet, että tämä nykyjärjestelmä on hyvin vinoutunut — ennen kuin voidaan laittaa merkittävästi lisää rahaa järjestelmään. Nyt uudistuksesta teki paljon vaikeamman ilman muuta se, että rahaa on jouduttu leikkaamaan kaikilta kunnilta ja muutokset tulevat olemaan merkittäviä. Sen johdosta hallitus päätyi siihen, minkä eduskuntakin totesi hyväksi, että on viiden vuoden siirtymäaika, jonka aikana pehmennetään tuota muutosta. Eli järjestelmä on välttämättä uudistettava, se on aivan liian vanhentunut, kaikki sen tietävät, mutta käytetään sitten tuota siirtymäaikaa, jotta voidaan pehmentää muutosta.

Se, mikä tuki järjestelmämuutoksen tekemistä näin haastavina aikoina, on nimenomaan tuo kuntien palaute, eli kunnilta tuli hyvin rohkaiseva ja kannustava palaute kaikilla näillä lausuntokierroksilla, joita tämän prosessin aikana käytiin, johtuen siitä, että kunnat itsekin tiedostavat, että nykyjärjestelmä kaikessa vanhentuneisuudessaan ei ole oikeudenmukainen eikä se ole läpinäkyvä eikä vastaa enää tarkoitustaan. Se toi pontta tehdä näin merkittävä uudistus.

Varmasti on niin, kuten täällä puheenvuoroissakin tuli esiin, että ei tämä valtionosuusjärjestelmä mikään täydellinen ole näiden muutosten jälkeenkään. Eli jatkossa on tärkeää, että edelleen jatketaan kehittämistyötä, tehdään tutkimustyötä, niin että voidaan mahdollisimman luotettavasti arvioida myös tulevaisuudessa, missä ne kuntien väliset olosuhde-erot ikään kuin ovat ja millä tavalla niitä pitää valtionosuusjärjestelmässä tasata.

Vielä yksittäiseen yksityiskohtaan, arvoisa puhemies, haluaisin kiinnittää huomiota. Täällä keskustalaiset erityisesti nyt halusivat kritisoida tuota työpaikkaomavaraisuuskriteeriä ja nostivat esiin sen, että mitä tekemistä sillä on peruspalveluiden kanssa. Tässä järjestelmässähän se on nimenomaan tuolla yleisessä osassa, se ei ole tuolla peruspalveluosassa sinänsä. Sillä halutaan kannustaa kuntia siihen, että ne pyrkisivät myös elinkeinoelämän puolella olemaan aktiivisia, ja toisaalta näin halutaan myös tulla kuntia vastaan siinä, kun tiedetään, että monet kunnat, joissa on laajasti työpaikkoja, ovat joutuneet satsaamaan infrastruktuuriin aika merkittävästi ja sitä ei millään tavalla valtionosuusrahoituksessa huomioida, erilaista tiestöön liittyvää investointitarvetta muun muassa näissä kunnissa.

Työpaikkaomavaraisuus on kyllä mielestäni sillä tavalla reilumpi kuin tuo nykyjärjestelmässä (Puhemies koputtaa) oleva taajamakriteeri, että taajamakriteerin perusteellahan vain muutama kymmen kuntaa saa tuota osuutta mutta tämä työpaikkaomavaraisuus kohdentuu kaikille kunnille: mitä enemmän on työpaikkoja, sitä enemmän kunnat saavat tätä kautta myös rahoitusta. Mutta se on irrallaan sinänsä tästä peruspalveluiden rahoituksesta, se on omana lisäosanaan tässä.

Mutta, arvoisa puhemies, haluan lämpimästi kiittää koko eduskuntaa ja kaikkia tähän valmistelutyöhön ja päätöksentekoon tähän asti osallistuneita. Erittäin vaativa uudistus on kyseessä, ja on hienoa, että olemme nyt tässä pisteessä.

Haluaisin vielä kiinnittää huomiota siihen, kun täällä kritisoitiin vahvasti tietyissä puheenvuoroissa sitä, että tämä tuo isoja muutoksia joillekin alueille, muun muassa Satakunta oli tässä valmistelussakin vahvasti esillä: Katsokaa sitä lopputulosta. Älkää katsoko pelkästään muutosta, vaan sitä, kuinka paljon valtionosuuksia kunnat saavat tämän muutoksen jälkeen. Saatetaan nähdä, että muun muassa Satakunnassa ja sielläkin isoilla kaupungeilla nuo valtionosuudet ovat tämänkin muutoksen jälkeen huomattavasti korkeammat kuin useilla niiden verrokkikunnilla. Eli kaikilla on yhteiset, läpinäkyvät, samat kriteerit tämän muutoksen jälkeen.

Puhetta oli ryhtynyt johtamaan toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti.

Lauri Heikkilä /ps:

Arvoisa puhemies! Valtionosuusjärjestelmän uudistaminen on kohdellut eriarvoisesti eri kuntia ja eri alueita, ja ministeri totesi, että on aika muuttaa vanhat kriteerit. No, nyt on valittu uudet kriteerit sitten. Uusina kriteereinä ovat ikäryhmittäiset kustannukset ja sairastavuus, kun ennen on katsottu sitä ympäristöä, missä eletään, ja on ollut esimerkiksi terveydenhuoltoa ja sosiaalihuoltoa ja niitten aiheuttamia kustannuksia, esi- ja perusopetuksen ja kirjastojen laskennallisia kustannuksia ja taiteellisen perusopetuksen ja yleisen kulttuurin määräytymisperusteita on käytetty.

No, perusteet voivat tietysti olla mitä tahansa. Varsinais-Suomen kohdalla kumminkin tämän väestön ikärakenteen osalta on niin, että vaikka on vanhoja ihmisiä ja he ovat hoitaneet terveyttään keskimääräistä paremmin ja sairastavuus on matalampaa, niin Varsinais-Suomen kunnista muistaakseni yhtä lukuun ottamatta kaikki kärsivät menetyksiä, ja pääosin nämä rahat siirtyvät tietysti tänne Ruuhka-Suomeen pääkaupunkiseudulle.

Mutta Varsinais-Suomessa ei edes tämä keskuskaupunki — mitä hallitus on esittänyt, kun on puhuttu tukevista hartioista ja kuntaliitoksia haluttu ajaa — eli Turku mikään varakas keskuskaupunki ole, ja silti se menetti valtionosuusuudistuksessa, satojatuhansia muistaakseni — en nyt ehtinyt kerrata lukuja tuolta. Varsinais-Suomessa kumminkin on nyt ollut Nokian lopettamisen johdosta rakennemuutoskuntia, Salo ja Turku muun muassa, muista puhumattakaan. Laivateollisuudeltakin on vähän niin kuin ollut pohja pois viime aikoina, ja sitten Turun ja Rauman seutu ovat kärsineet. Vakka-Suomi on oikeastaan ainut positiivinen poikkeus työllisyysnäkymissä, siellä on työllisyysaste parantunut. Mutta se varmaan johtuu siitä, että Vakka-Suomi on ollut 10—15 vuotta sitten ikään kuin vakavissa työllisyysongelmissa ja siellä ovat pienyrittäjät joutuneet miettimään, millä päästään eteenpäin, ja siellä on nyt sitten sen yrittämisen seurauksena ollut positiivista kehitystä.

Kuntarakenneuudistuksessa tietysti tavoiteltiin säästöjä — mutta uudistusta ei tullut, samoin on sitten sosiaali- ja terveydenhuollon uudistusten puuttuminen. Niissäkin tavallaan, jos uudistuksia tulee ja terveyspalvelut rajataan muutamiin yksiköihin, se kuntalaisten ja kaupunkilaisten matkustamisen tarve lisääntyy ja sitä kautta kumminkin aiheutuu kuntalaisille, kuten monissa puheissa on tullut ilmi, eriarvoisuutta ja veroprosentit pienemmissä kunnissa ja kauempana keskuskaupungeista, missä palvelut ovat, nousevat ja asukkaat joutuvat maksamaan siitä, että saavat asua maaseudulla.

No, arvoisa puhemies, tässä valtionosuusjärjestelmän uudistuksessa tavoitteena lienee ollut pääkaupunkiseudun tukeminen. Tehokkaat ja useat suoritetut vaikutuslaskelmat tietokoneajoineen tukevat tätä käsitystä. Tämä lisää kuntalaisten asuinpaikasta riippuvaa eriarvoisuutta. Alueet, missä sosiaali- ja terveyspalvelut ovat jo korkean asumistiheyden vuoksi lähellä kuntalaisia, saavat lisää valtionapuja. Sen sijaan alueet, joilla palvelut pitää hakea kaukaa pitkospuiden takaa, menettävät tukirahoja, mikä voi viedä palvelut vieläkin kauemmaksi näiltä alueilta.

Ruuhka-Suomesta valitut lukuisat ministerit ajavat innolla tätä laajaa Suomenmaata kurjistavaa ja alueita eriarvoistavaa valtionosuusjärjestelmän uudistusta, jota varsinaissuomalaisena kansanedustajana en voi kannattaa.

Timo V. Korhonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Vielä muutama sana noista tässä uudistuksessa käytetyistä kriteereistä.

Mutta ensin pari kommenttia ministerin vastauspuheenvuoroon. Nyt en ole ihan varma, kuulinko oikein ministerin vastausta muun muassa tämän poliittisen ohjauksen osalta tai poliittisen harkinnan käytöstä tämän uudistuksen valmistelun yhteydessä, mutta joka tapauksessa oma arvioni poliittisen ohjauksen käytöstä perustuu muun muassa hallintovaliokunnan aika mittavaan asiantuntijakuulemiseen, jossa itse asiassa aika moni asiantuntija totesi hyvin selkeäsanaisesti, että näitten kriteerien ja valmistelun yhteydessä on käytetty selkeästi poliittista harkintaa ja poliittista ohjausta. Pakkohan tietysti on asiantuntijoita myös sitten uskoa.

Sitten tähän työpaikkaomavaraisuuteen. Tässäkin oma arvioni perustuu aika monen kuulemani asiantuntijan näkemyksiin, joista monet ovat selkeästi sanoneet, että tällä työpaikkaomavaraisuudella ei ole tekemistä valtionosuusjärjestelmän kanssa, jonka tarkoitus on peruspalvelujen rahoitus kaiken kaikkiaan, ja kieltämättä siihen sisältyy tietynlaisia ongelmia. Muun muassa tuolla hallintovaliokunnassa käytiin aika paljonkin keskustelua siitä, millä tavalla työpaikkaomavaraisuus sitten kriteerinä kohtelee kuntaa esimerkiksi tilanteessa, jossa kunnasta menee iso työpaikka nurin, mitä kautta kunnalle aiheutuu selkeästi monenlaisia taloudellisia menetyksiä, ja vielä sen jälkeen menetyksiä tulee sitten valtionosuuksien heikennysten kautta. Eli tällainen monipiippuinen asia tässä tietysti on kyseessä.

Ehkä muutama sana sitten tästä verotuloihin perustuvasta valtionosuuksien tasauksesta. Tämän esityksen mukaanhan tulojen tasauksen painoarvoa lisätään siirtämällä peruspalvelujen valtionosuudesta noin 720 miljoonaa euroa tasaukseen tasausrajan nostamiseksi 100 prosenttiin. Tämä käytännössä nostaa kuntien omarahoitusosuutta sen noin 135 euroa per asukas ja aiheuttaa sitä kautta valtionosuusprosentin tippumisen lähes 3 prosenttiyksiköllä. Kohdentuminen tässä tasausjärjestelmässä perustuu kuntien laskennalliseen verotuloon, jolloin runsaasti verotuloja saavat kunnat hyötyvät ja vastaavasti vähän verotuloja saavat menettävät uudistuksessa. Tasauslisälle myös sitten asetetaan 20 prosentin omavastuu, kun nykyisin omavastuuta ei ole. Eli johtopäätös on selkeästi, että tämä tasaus suosii vahvan verotulon kuntia ja on epäedullinen heikon veropohjan kunnille tuon korkean 20 prosentin omavastuun vuoksi. Eli oma näkemykseni olisi selkeästi se, että tuota tasauksen omavastuuta tulisi kyllä pienentää.

No, valtion ja kuntien välinen kustannustenjakohan on jo lähtökohtaisesti epätasapainossa, kun valtionosuuksia on leikattu, samoin kuin kuntien verotulojen perusteisiin tehtyjen muutosten vuoksi kuntien verotuloja on käytännössä leikattu. Tämä käsillä oleva ratkaisu ei tuo ratkaisua ongelmaan vaan jopa korostaa sitä entisestään. Valtionosuutta koskeva esitetty uudistus on lähtökohdiltaan oikeansuuntainen, kun järjestelmää kaiken kaikkiaan halutaan yksinkertaistaa ja kriteereitä vähentää, mutta nämä laskentaperusteet kaiken kaikkiaan on kuitenkin valittu sellaisiksi, että pääosin keskuskuntien rahoitus lisääntyy ja pienempien kuntien rahoitus vähenee. Eli väistämättähän tässä on käymässä sillä tavalla, että valtionosuusjärjestelmä toimii tietyllä tavalla peukaloruuvina kuntaliitosten edistämisessä eikä tarkoitus olekaan kuntien peruspalvelujen rahoittaminen. Koska ongelma on valtionosuusjärjestelmässä olevan rahoituksen määrä, tulisi tietysti rahoitusta saada järjestelmään lisää, tai vastaavasti kuntien velvoitteita tulisi vähentää.

Arvoisa puhemies! Ihan lopuksi haluan siteerata tohtori Tanja Matikaista ja yhdyn hänen arvioonsa tämän valtionosuusuudistuksen osalta. Hän toteaa: "Valtionosuusuudistus on sinänsä lähtökohdiltaan oikeansuuntainen. Kuitenkin tietyt valitut kriteerit aiheuttavat sen, että uudistus ei kohtele kaikkia kuntia tasapuolisesti ja kuntien väliset talouserot tulevat uudistuksen johdosta edelleen korostumaan. Valtionosuusjärjestelmän keskeisenä tarkoituksena on varmistaa, että kaikilla kunnilla on olosuhteista ja kuntien tulopohjaeroista huolimatta edellytykset selvitä erityisesti lakisääteisistä tehtävistään. Käsillä olevan esityksen perustelut eivät täytä tätä kriteeriä." Ja aivan lopuksi, puhemies: "Hallituksen esityksessä ei ole osoitettu sitä, miten rahoitusperiaate toteutuu valtionosuusuudistuksen jälkeen ottaen huomioon kuntien erilainen taloustilanne, kuntien tehtävien ja velvoitteitten määrä sekä jo päätetyt valtionosuusleikkaukset. Esitys ei myöskään ota huomioon Euroopan neuvoston Suomen hallitukselle antamaa kritiikkiä. Rahoitusperiaatteen toteutuminen on ollut ongelmallista jo nykytilanteessa, ja jo päätettyjen valtionosuusleikkausten myötä rahoitusperiaate ei enää toteudu." Eli erittäin vakava arvio kaiken kaikkiaan. (Puhemies koputtaa) Tulen toisessa...

Toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti:

No niin, kiitoksia.

Puhuja:

...käsittelyssä kannattamaan edustaja Kataisen tekemää hylkäysesitystä.

Elsi Katainen /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämän esityksen isona puutteena voidaan pitää myöskin sitä, että tähän esitykseen ei liity lukion ja ammattikoulutuksen valtionosuusjärjestelmän uudistamista. Onkohan jatkossa aikomus pyrkiä siihen, että ainakin lukion ja ammattikoulutuksen osalta kuntien rahoitusosuuden määräytymisperustetta muutettaisiin asukaslukuperiaatteesta ikäluokkapohjaiseksi? Kuntien kannalta se nimittäin olisi ainakin oikeudenmukaisempi järjestelmä.

Puutun vielä yhteen vakavaan kysymykseen, johon ministeri ei aikaisemmassa vastauksessaan puuttunut lainkaan. Tässä esityksessähän ei ole perusteltu sitä, miksi noitten verotulojen tasauksessa ollaan asettamassa uutena tekijänä tämä erittäin suuri omavastuuosuus, peräti tämä 20 prosenttia. Mitään perusteluja sille ei ole. Tuo omavastuuosuuden lieventäminen 15 prosenttiyksikköön tai jopa sitä matalammaksi tuottaisi verotulojen tasausjärjestelmän perusperiaatteiden kannalta paljon oikeudenmukaisemman lopputuloksen, ja sitähän selvitysmieskin alkuperäisessä ehdotuksessaan esitti.

Nämä kaksi kysymystä haluaisin ministerille vielä tehdä.

Risto Kalliorinne /vas:

Arvoisa puhemies! Edustaja Myllykosken kriittisen kannanoton jälkeen pyysin tämän puheenvuoron kertoakseni, mitä mieltä vasemmistoliiton ryhmässä tästä esityksestä ylipäätänsä ollaan, ja siitä, että me emme yhtyneet valiokunnassa perussuomalaisten ja keskustan vastalauseeseen ja näihin eriäviin esityksiin. Tämä siksi, että jo hallitusohjelmaneuvotteluissa olimme mukana, kun yhdessä sovittiin, että valtionosuusjärjestelmä tullaan uudistamaan, ja on tietysti loogista — kun on ollut mukana sopimassa, että näin tehdään — myös viedä tätä hanketta tässä nykyisessäkin asemassa, missä olemme. Myös hallinnon ja kehittämisen ministeriryhmässä on ollut mukana ministeri Kyllönen, joka on valmistellut tätä hanketta ja pystynyt vaikuttamaan sen sisältöihin niin, että siellä on elementtejä, jotka todellakin ottavat huomioon tärkeimmät muutostarpeet.

Nyt kun on menty eteenpäin, niin vielä loppuvaiheessa se, mitä puoluehallituksemme kannanotossa vaadimme, että harvan asutuksen kuntien asemaa pitää loppuvaiheessa vielä parantaa, toteutuu. Siitä pitää tunnustus antaa, että vielä sen hallituksen ensimmäisen esityksen jälkeen tavallaan sitä esitystä muutettiin tämän lausuntokierroksen jälkeen niin, että lievennettiin niitä ihan kohtuuttomia menetyksiä, mitä harvan asutuksen kunnille oli tulossa, ja myös tätä voimalaitoskuntien asemaa parannettiin siinä vaiheessa.

Eli tässä toteutuu hyvin moni tavoite, mitä meillä on ollut, ja tämä koko järjestelmä nyt modernisoituu, päästään eroon niistä ikivanhoista erittäin monimutkaisista laskentakaavoista, joita ei pystynyt enää ennustamaan eikä tulkitsemaan kukaan. Siinä mielessä näemme, että tämä on askel eteenpäin, ja ryhmämme tulee tulevissa äänestyksissä hyvin valtaosaltaan tukemaan tätä hallituksen esitystä.

Jyrki Yrttiaho /vr:

Arvoisa herra puhemies! Edustajatoveri Kalliorinne tuossa jo perusteli sen, miksi vasemmistoliiton eduskuntaryhmä tässä asiassa pitää edelleenkin toista jalkaa hallituksessa. Ymmärrän myös edustaja Myllykosken selkeän vasemmistoliiton periaateohjelmien ja kuntapoliittisten tavoitteiden mukaisen kannan ja hänen kannanottonsa vastustaa tätä lakiesitystä.

Tämä kuntien peruspalveluiden valtionosuusuudistuksen irrottaminen valtionosuusjärjestelmään oleellisesti vaikuttavista muista uudistuksista ihmetyttää, koska erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollon järjestäminen ja rahoitusvastuun uudistaminen sekä kuntalain kokonaisuudistus ja rakenneohjelmaan sisältyvä kuntien tehtävien karsiminen ovat alkutekijöissään. Eduskunnalta puuttuu tarvittava tieto, jonka varassa valtionosuusjärjestelmää voitaisiin uudistaa rikkomatta valtionosuusjärjestelmän perusperiaatteita ja lisäämättä kuntien ja alueiden välisiä eroja ja kansalaisten eriarvoisuutta. Mutta näin tässä on tapahtumassa.

Puhemies! Tämän hallituksen kuntapoliittiset suuruudistukset ovat yksi toisensa jälkeen levinneet käsiin. Kuntarakenneuudistus on törmännyt kuntien laajaan vastustukseen ja perustuslakiin. Kunnissa laaditaan vastentahtoisesti liitosselvityksiä ja odotetaan puoluekantaan katsomatta seuraavissa eduskuntavaaleissa jos nyt ei muuta, niin ainakin järjen vaalivoittoa.

Kuluvan vaalikauden aikana hallitus on leikannut kuntien valtionosuuksia kovalla kädellä. Kunnilta jää saamatta vuosina 2012—2017 lähes 7 miljardia euroa. Ensi vuonna kunnat saavat 1,5 miljardia vähemmän valtionosuuksia kuin vuonna 2011. Säätytalolla kolme vuotta sitten ei puhuttu leikkauksista vaan uudistuksista. Kuuden hallituspuolueen johtajat vannoivat yhdessä vahvan peruskunnan nimiin. Osa johtajista tiesi, mitä sillä tarkoitti — oikeistolle se tietenkin tarkoitti juuri tätä toteutuvaa julkisen sektorin alasajon politiikkaa. Osa ei tiennyt. Osalle riitti, kun sanapari "vahva peruskunta" maistui mukavalta ja turvalliselta.

Kunnallisten palvelujen turvaaminen ja parantaminen edellyttää kuntien talouden vahvistamista, se on selvä. Siinä on kyse perusoikeuksista ja tasa-arvosta. Samalla kuntien rahoituksen vahvistaminen olisi juuri nyt kipeästi kaivattua vastalääkettä talouden lamaantumiseen ja nopeimmin vaikuttavia keinoja parantaa työllisyyttä. Kuntatasolla tuotetaan kiistatta myös sitä sosiaalista ja sivistyksellistä pääomaa, arjen sujumista ja yhteisöllisyyttä, mihin talouden yleinen kehitys voi nojata.

Kuntien rahoitus ei siis ole vain erillinen kuntatalouden asia. Parantamalla yleistä työllisyystilannetta ja muuttamalla tulonjakoa palkansaajien hyväksi vahvistetaan myös kuntien taloutta. Työtulojen kasvu lisää verotuloja, jotka muodostavat nykyisin lähes puolet kuntien tuloista. Siksi pidän oikeistoideologian julistuksena niitä väistyvän pääministerin puheita, joissa tietoisesti vähätellään julkisten investointien merkitystä talouden ja työllisyyden syöksykierteen katkaisemisessa. Juuri nyt niitä tarvitaan.

Valtionosuusuudistuksessa tavoitteeksi asetettu järjestelmän yksinkertaistaminen, selkeyttäminen ja päällekkäisyyksien poistaminen sekä valtionosuuksien määräytymisperusteissa sairastavuuden painoarvon kasvattaminen ovat kannatettavia. Mutta uudistus ei tuo muutosta hallituksen oikeistolaiseen peruslinjaan: julkisen sektorin supistamiseen ja julkisten palveluiden karsintaan ja yksityistämiseen. Tämä uudistus syventää kuntien ja kuntalaisten eriarvoisuutta. Se suosii hyvien verokertymien keskuskaupunkeja ja heikentää pienten ja keskisuurten maaseutukuntien asemaa. Erityisesti maan syrjäisten seutujen harvaan asutut kunnat ja alueet, joilla asuu tulotasoltaan keskimääräisesti pienituloisempia ihmisiä, menettävät valtionosuuksia.

Emme vasenryhmänä voi tukea tällaista eriarvoisuutta kasvattavaa uudistusta. Vain palauttamalla kunnille takaisin niiltä leikattuja valtionosuuksia lisättäisiin kuntien toimintakykyä ja samalla valtion verotuksen kautta hyvätuloisten ja yritysten osuutta ja vastuuta kuntien rahoituksesta. Nyt hallituksen linjan tarkoitus on ajaa kasvavan niukkuuden pakottamana kuntia yhteen. Se on koko kupletin kolkko juoni. Vasenryhmä tulee kahden edustajansa voimin kannattamaan tämän esityksen hylkäämistä.

Antti Lindtman /sd:

Arvoisa puhemies! On hyvä, että valtionosuusjärjestelmä saadaan vihdoin — vihdoin! — uudistettua. Matti Vanhasen ykköshallitus yritti, ei saatu päätöksiä aikaan. Matti Vanhasen kakkoshallitus yritti, ei saatu päätöksiä aikaan. Ja kun viime päivinä on käyty paljon keskustelua siitä, mikä hallitus saa päätöksiä aikaan ja mikä ei, niin tässä meillä on jälleen yksi hyvä esimerkki siitä, kuinka takavuosina aivan väistämättömiä ja välttämättömiä päätöksiä on jätetty tekemättä. Sinänsä on hyvä, että tässä käsittelyssä, niin kuin kahdella edellisellä kaudella, keskusta pitää linjansa: jälleen, kun valtionosuusjärjestelmää yritetään uudistaa, keskusta sitä vastustaa.

On hyvä käydä, arvoisa puhemies, yksi tärkeä perusperiaate tästä järjestelmästä läpi. Itse asiassa aivan keskeinen kysymys, joka määrittelee sitä, miten tähän uudistukseen pitää suhtautua — asia, joka tässäkin keskustelussa on vilissyt moneen kertaan — on, onko valtionosuusjärjestelmä kuntien rahoitusjärjestelmä vai palveluiden rahoitusjärjestelmä, aivan olennainen kysymys, siis onko valtionosuusjärjestelmä kuntien vai niiden peruspalveluiden rahoitusjärjestelmä. Aloitetaan vaikka täältä keskustan vastalauseesta, jossa todetaan, että "uudistus sinänsä sekä kriteereiden karsiminen eivät kuitenkaan saa olla itsetarkoitus, varsinkin jos lopputulos on valtionosuusjärjestelmän perusperiaatteiden vastainen". Ja nyt vastaus tähän kysymykseen: valtionosuusjärjestelmä on peruspalveluiden rahoitusjärjestelmä, ei kuntien rahoitusjärjestelmä, niin kuin esimerkiksi edustaja Heikkilä täällä äsken totesi.

Nykyinen voimassa oleva valtionosuusjärjestelmä on perusperiaatteiden vastainen. Se ei ole enää pitkään, pitkään aikaan ollut aidosti palvelujen rahoitusjärjestelmä. Sen kriteerit ovat vanhentuneita. Nykyisestä valtionosuusjärjestelmästä yli 90 prosenttia rahoista on jaettu kahdella kriteerillä, joista toinen on perustunut Helsingin kaupungin tilinpäätökseen vuodelta 92 ja sen kustannuksiin ja toinen on suurin piirtein samana aikana toteutettu kotitalouskysely Helsingissä.

Voiko näillä kriteereillä ottaa huomioon niitä peruspalveluja, joita kuntien tänä päivänä on järjestettävä, ja ottavatko ne kustannuksia millään tavalla huomioon? Ei. Ja kun vertaamme nyt näitä kahta esitettyä mallia ja nykyisin voimassa olevaa mallia ja jos kritisoidaan nykyisin voimassa olevaa mallia, niin pitää myös esittää kysymys, onko nykyjärjestelmä oikeudenmukainen. Kun keskustan vastalauseessa todetaan, että hallitus loukkaa kuntalaisten yhdenvertaisuutta nyt tässä esityksessä, niin voin sanoa, että pikemminkin nykyinen järjestelmä kuntalaisen ja peruspalvelujen kannalta loukkaa yhdenvertaisuutta.

Otetaan esimerkki: niissä kunnissa, joissa esimerkiksi kansansairauksien ja geeniperimänä tulevien sairauksien takia kuollaan nuorempina, mahdollisuudet järjestää palveluja — usein Itä-Suomessa — ovat merkittävästi heikommat. Otetaan toinen esimerkki: Nykyisessä järjestelmässä yli 80-vuotiaasta kuntalaisesta oletetaan aiheutuvan kunnalle kustannuksia keskimääräisen muistipotilaan verran, 25 000 euroa joka vuosi. Kun mennään Turkuun tai mennään johonkin muuhun kaupunkiin katsomaan, ovatko siellä keskimäärin 80-vuotiaat kuntalaiset siinä kunnossa, että jokaisesta aiheutuu yhtä paljon kustannuksia kuin yhdestä muistipotilaasta, ja kun tiedetään, että muistisairaudet ovat usein hoidon vaativuudelta kalleimmasta päästä — yksi vuodepotilas maksaa 50 000 vuodessa, muistipotilas keskimäärin 25 000 vuodessa — niin ei voi sanoa, että nykyjärjestelmä olisi millään tavalla yhdenvertainen tai millään tavalla vastaisi — tai ehkä osaltaan vastaa — kustannuksia. Näin ollen, kun täällä edustaja Heikkilä niin ikään totesi, että nykyjärjestelmä perustuu todellisiin kriteereihin, niin kyllä, ne kriteerit ovat todellisia mutta auttamattoman vanhentuneita eivätkä enää vastaa kuntien peruspalvelujen rahoitukseen ja siihen, mitä kunnissa tarvitaan.

Arvoisa puhemies! Perustuslakivaliokunta kiinnitti huomiota muutamaan asiaan, ensinnäkin siihen, että kun nyt on tulossa sote ja nämä muut uudistukset, niin ensiksi pitäisi katsoa ne ja sitten vasta rahoitusjärjestelmä. Koko tämän kolme vuotta hallituskauden aikana valiokunnassa ja muualla on käynyt asiantuntijoita, jotka ovat sanoneet, että ei kuntauudistusta voi viedä eteenpäin, ei sote-uudistusta voi viedä eteenpäin ennen kuin on rahoitusjärjestelmä tiedossa. Ja nyt kun on valtionosuusjärjestelmä tiedossa, niin sanotaan, ettei tätä voi viedä eteenpäin niin kuin sotea. Arvoisat kollegat, onko se nyt muna vai kana?

Ja kun edustaja Lohi täällä totesi, että ei pitäisi viedä eteenpäin, kun sotessa on sovittu, että rahoitus sote-alueelle tulee painotetun kapitaation perusteella, niin katsotaan esimerkiksi Kuntaliiton lausunto, jossa on todettu, että käytetään nyt hyviä VOS-kriteereitä myös tässä sote-mallissa. Eli kun me nyt hyväksymme tämän järjestelmän täällä, todennäköisesti ensi viikolla, niin tästä saamme hyvät kriteerit, joita voimme sitten käyttää perusteena, kun rahoitetaan (Puhemies koputtaa) sote-palveluja.

Toinen, mihin kiinnitettiin huomiota, oli tietenkin nämä kuntien väliset erot. Niihin on kiinnitetty huomiota tässä lausunnossa, toisin kuin edustaja Lohi väitti. Hallintovaliokunta on uhrannut sen osalta oman kappaleen, jossa puhutaan siitä, että tämän toteuttamisen aikana tätä on seurattava.

Ja vielä työpaikkaomavaraisuuskriteeri: Sinänsä herttaista, (Puhemies koputtaa) että koko tästä potista suurin osa energiasta käytetään tähän 2 prosenttiin. Työpaikkaomavaraisuudella, toisin kuin edustaja Lohi sanoi, ei ole tarkoituskaan näitä peruspalveluja rahoittaa vaan nimenomaan niitä alueellisia infrakustannuksia. Tämä on parempi kriteeri kuin taajamakriteeri, koska se kosketti vain pariakymmentä kuntaa. Ja jos katsotaan, mihin kuntiin suurin osa infrainvestoinneista ja niiden aiheuttamasta kunnallisvelasta on kertynyt viime vuosina, (Puhemies koputtaa) niin voi sanoa, että ainakin kymmenen kertaa...

Toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti:

Nyt on jo 7 minuuttia mennyt. Kiitoksia.

Puhuja:

...oikeudenmukaisempi kriteeri on esitetty.

Arvoisa puhemies! Tässä kiireimmät.

Jari Leppä /kesk:

Herra puhemies! Kuntien valtionosuuksien yksi perusperiaate on tietenkin se, että kunnat joka puolella Suomea, kaikkialla Suomessa, pystyvät jotakuinkin samanlaiset palvelut tarjoamaan kuntalaisille. Sehän se perusperiaate kaikella tavalla on, ja siihenhän myöskin rahoituksen periaatteiden pitää ilman muuta nojautua, se on ihan päivänselvä asia. Kunnan pitää selvitä niistä peruspalveluistaan, mitä sille olemme yhteisesti määritelleet.

Nämä uudet kriteerit, joita nyt hallituspuolueet vimmatusti eteenpäin vievät: Kyllä kysymys herää väistämättä, ovatko nämä nyt välttämättä oikeudenmukaiset vaiko eivät, lisäävätkö ne eriarvoisuutta vaiko eivät ja pitävätkö ne yllään keskittämistä vaiko eivät. Kaikkiin näihin kysymyksiin kyllä täytyy vastata, että kyllä ne näin tekevät: eriarvoisuus lisääntyy, keskittäminen ja sen into vain kasvaa. Ja tuota syrjäisyyslisää, jota täällä perustellaan, ja vaikkapa työpaikkaomavaraisuutta, molempia kriteereitä, nyt muutetaan voimakkaasti. Kyllähän, edustaja Lindtman, myöskin infraa rakennetaan muuallakin kuin kasvukeskuksissa. Joka paikassahan sitä rakennetaan, jotta elinkeinoelämälle luodaan mahdollisuuksia sijoittua ja luodaan niitä työpaikkoja ja sitä kautta verotuloja.

Mutta sitten yksi kysymys ministerille: Te sanotte, että nämä uudet valtionosuuden jakokriteerit ovat tarkan tieteellisen työn tulosta, tarkan tutkimuksen tulosta. Toisinpäin, onko siis nyt niin, että kaikki ne kunnat, jotka nyt saavat tämän uuden jakoperusteen mukaan vähemmän valtionosuutta kuin aikaisemmin, ovat saaneet sitä siis toisin sanoen liikaa? Siis tutkimuksetko osoittavat niin, että nämä kunnat ovat saaneet liikaa tähän asti valtionosuuksia? Totean vain, että osa kunnista saa useamman veroäyrisentin verran vähemmän valtionosuuksia kuin tällä nykyisellä, vielä voimassa olevalla jakokriteerillä.

Timo V. Korhonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin täytyy todeta arvostamani edustaja Lindtmanin osalta se, että tässä valtionosuusuudistuksessa on kyllä erittäin paljon asioita, mistä me olemme täysin samaa mieltä, mutta siellä on myös jonkin verran asioita, joista me emme meinaa millään löytää yhteistä näkemystä.

Ehkä nyt loppu, puhemies, menee enemmänkin kiitosten puolelle. Ensinnäkin täytyy kyllä, samoin kuin ministerikin antoi, antaa kiitosta selvitysmies Miettiselle. Hänhän on tehnyt erittäin ison työn vaikean aiheen parissa ja piirissä, ja varmasti on niin, että jos aikaa olisi ollut vielä enemmän ja ehkä sitä poliittista ohjausta hiukan vähemmän, niin tämä lopputulema olisi sitten näitten ongelmien ja kritiikin osalta vielä parempi.

Mutta sitten, arvoisa ministeri, taitaa olla niin, että tämä keskustelu on nyt tällä vaalikaudella viimeisiä tässä salissa, missä keskustelemme ministerin kanssa näistä kunta-asioista, joten lämmin kiitos hallintovaliokunnan keskustaryhmän puolesta kaikesta yhteistyöstä näissä kunta-asioissakin. Täytyy avoimesti todeta, että ministeri on antanut myös keskustalle vähintäänkin kelpo vastuksen näissä erilaisissa kysymyksissä. Kiitos yhteistyöstä ja kaikkea hyvää ja voimia ja menestystä eteenpäin mitä erilaisimmissa tehtävissä!

Antti Lindtman /sd:

Arvoisa puhemies! Muutaman kohdan vielä haluaisin huomioida.

Ensinnäkin toteaisin nyt tästä infrasta, että sitä rakennetaan kaikkialla Suomessa ja juuri sen takia tämä työpaikkaomavaraisuuskriteeri on parempi kuin taajamakorvaus, koska se ottaa huomioon kaikki Suomen kunnat samalla kriteerillä, joka on liukuva, kun taajamakorvaus otti 22 kuntaa.

Ja vielä mitä tulee tähän argumenttiin, että jos sitten työttömyys kohtaa aluetta ja sen takia nyt sitten tämän kriteerin osalta kunta saa vähemmän rahaa, niin juuri tämän takia nyt uudessa valtionosuusjärjestelmässä on muun muassa työttömyyskriteeri, joka sitten korvaa niitä työttömyydestä aiheutuneita kustannuksia, jotka tulevat sinne peruspalveluihin. Niin ikään sitten, jos sairastavuus lisääntyy, se tulee myös tätä kautta. Eli näinhän sen tuleekin toimia.

Sitten kysymys: Pitääkö ylipäätänsä keskustan mielestä, kun ei ole esitetty muuta kriteeriä tilalle, korvata kaupungeille valtionosuusjärjestelmässä kustannuksia, jotka aiheutuvat infrarakentamisesta? Kuuluuko jollakin tavalla huomioida niitä kuntia, kuten Vantaata, jonka edellinen hallitus laittoi maksamaan 70 miljoonaa euroa sovittua enemmän Kehäradasta, jonka laittoi maksamaan enemmän Kehä kolmosta, pakotti lainaamaan rahaa valtiolle? Kuuluuko näistä ylipäätänsä saada korvauksia vai ei — fakta on se, että suurin osa infrakustannusten lainakannan kasvusta on tullut juuri niihin kaupunkeihin, joissa työpaikkaomavaraisuus on ollut korkea? Mielestäni kuuluu. Mutta tähän olisi hyvä saada vastaus.

Vielä yksi asia, joka tulee nimenomaan nyt kysymykseen, se, mitä tulee näihin valtionosuusleikkauksiin: Ensinnäkin, tämä hallitus on tehnyt ne, jos voi sanoa, leikkaukset oikeudenmukaisemmin, kun on vähennetty prosenttia eikä indeksiä. Toiseksi, kysymys: jos ajatellaan, että nyt tätä ei voisi tehdä, koska on tehty leikkauksia, niin ajatellaanko, että valtionosuusjärjestelmä voitaisiin tehdä vain silloin, kun on lisää rahaa laittaa tähän järjestelmään? Jos tämä on kanta, niin voi olla, että tämä uudistus jäisi silloin pitkäksi, pitkäksi aikaa tekemättä. Mutta nyt tämä on tehtävä, koska nykyjärjestelmä ei todellisuudessa ole enää palveluiden rahoitusjärjestelmä.

Mauri Pekkarinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Muutamien viime vuosien aikaan valtio on sitoutunut pääkaupunkiseudulla eteläisimmässä Suomessa valtaviin infrahankkeisiin, todella valtaviin infrahankkeisiin, viimeisenä Pisara-rata. On äärimmäisen vaikea ymmärtää, kuinka näissä oloissa, jolloin samaan aikaan perustienpitoa leikataan, sen rahoitusta leikataan eri puolilta Suomea todella mittavasti ja niin poispäin, samaan aikaan tehdään tällaisia sitoumuksia valtion ja veronmaksajien yhteiseen piikkiin.

Se on toinen tarina, sitä en tullut jatkamaan vaan oikeastaan halusin vain sanoa, että vaikka nyt en itse tätä esitystä tässä kannatakaan, ministerin esitystä — olen keskustan ryhmän tapaan vastaan nyt täällä esiteltyä ja sisällön jo saanutta lakiesitystä — siitä huolimatta kuitenkin toivotan ministerille onnea ja menestystä uusissa tehtävissä ja kiitän siitä yhteistyöstä, myös sen yhteistyön niistä vaiheista, jolloin on rankasti otettu yhteen ja oltu eri mieltä. Ne ovat erityisesti jääneet mieleen semmoisina innostavina asioina, jolloin kunnioitus ministerin, sanoisiko, asiantuntemusta ja reippautta ja rohkeutta kohtaan on ainakin minulle jäänyt, ja uskon, että meille monille muillekin. Kiitoksia siitä!

Antti Lindtman /sd:

Arvoisa puhemies! Totean vielä lyhyesti näistä infrahankkeista, kun ne nyt liittyvät tähän käsissä olevaan mietintöön nimenomaan tämän työpaikkaomavaraisuuden osalta.

Varmasti on määrällisesti niin kuin Pekkarinen sanoi. Mutta jos katsotaan kuntien omarahoitusosuuksia näissä hankkeissa, niin kyllä ne näissä kasvukeskuksissa ovat paljon, paljon suuremmat kuin muualla Suomessa tai haja-asutusalueilla.

Vielä mitä tulee Pisara-rataan, ei kysymys ole siitä, että saadaan Helsinkiin kolme asemaa lisää, vaan kysymys on siitä, että saadaan koko maan ratakapasiteettia lisättyä, täsmällisyyttä parannettua, kun saadaan purettua Helsingin ratapihan ruuhkat ja sinne tulevat vain kaukojunat. Tässä on ennen kaikkea kyse koko maan hankkeesta, aivan samalla tavalla kuin esimerkiksi Finavian investoinnissa, josta hyötyvät myös maakuntakentät, kun liikenne lisääntyy. Tässä mielessä mielestäni tämä Pekkarisen tapa asettaa vastakkain pääkaupunkiseudun hankkeet muun Suomen kanssa on valitettavan, valitettavan vanhanaikainen.

Sen sijaan omalta osaltani haluan myös yhtyä näihin moniin kiitoksiin, jotka tässä on esitetty esittelevälle ministerille. Vaikka omalta osaltani tämä periodi oli lyhyt, niin voin kyllä yhtyä näihin ja erityisesti tämän hankkeen osalta, jota aikaisemmin on yritetty mutta joka vasta teidän aikananne saatiin maaliin. Tästä kyllä ministeri kiitokset ansaitsee.

Risto Kalliorinne /vas:

Arvoisa puhemies! Jotta vasemmistoliitto ei vaikuttaisi tylyltä ja kiittämättömältä, niin myös minä haluan kiittää koko eduskuntaryhmän puolesta ministeriä hyvästä yhteistyöstä. Me olemme tehneet eri asioissa yli kolme vuotta minusta hyvää yhteistyötä, ja ministeri on aina ottanut meidät vakavasti ja kuunnellut huoliamme ja antanut vastauksia, ja olemme saaneet aikaan myös monta hyvää tulosta. Kiitos siitä ja menestystä tulevalle kaudelle europarlamentissa!

Toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti:

Ja vielä edustaja Heinonenkin antaa kiitoksia.

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Ettei nyt kuulostaisi siltä, että omat eivät olisi yhtä kiitollisia kuin oppositiossa ollaan, niin sanon — tähän keskusteluun tietysti sen syvemmälle nyt menemättä — että on hyvä, että tehdään tällaisia uudistuksia, jollainen nyt ministeri Virkkusen johdolla on maaliin saatu. Kiitokset myös siitä, että määrätietoisesti on tartuttu myös vaikeampiin tehtäviin, haasteellisiin rakenteellisiin uudistuksiin, joita väistämättä Suomessa tarvitaan. Ne ovat aina sellaisia, että toiset tykkää, toiset ei. Minä toivotan ministeri Virkkuselle onnea uusiin haasteisiin ja olen vakuuttunut, että vielä joskus teidät näemme täällä ministeriaitiossa.

Toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti:

Vielä sitten perussuomalaisten kiitokset, edustaja Turunen.

Kaj Turunen /ps:

Arvoisa puhemies! Nyt välitän kiitokset, mutta yhdyn myöskin itse niihin. Hallintovaliokunnan puheenjohtaja Pirkko Mattila myös ryhmän puolesta kiittää, ja näihin kiitoksiin yhdyn minäkin ja toivon ministeri Virkkuselle sitten Euroopan parlamentissa yhtä työntäyteisiä päiviä kuin on ollut täällä eduskunnassakin. — Kiitoksia.

Liikenne- ja kuntaministeri Henna Virkkunen

Arvoisa puhemies ja arvoisat edustajat! Kuten tämäkin keskustelu, mitä valtionosuusuudistuksesta käytiin, osoitti, kunta-asiat ovat kansanedustajille tärkeitä ja läheisiä asioita. Se on ihan oikein, koska Suomessa kunnat todella kantavat sen suuren vastuun asukkaiden jokapäiväisistä peruspalveluista ja on tärkeä osa meidän päätöksentekijöiden työtä nimenomaan varmistaa, että nuo palvelut voitaisiin turvata myös tulevaisuudessa mahdollisimman kestävällä tavalla. Sitä silmällä pitäen myös tämä valtionosuusjärjestelmä on haluttu uudistaa.

Varmasti on niin, kuten täälläkin tuli monissa puheenvuoroissa esiin, että järjestelmä ei vielä näidenkään muutosten jälkeen ole täydellinen, mutta mahdollisimman laajasti on pyritty hyödyntämään tuoreinta tutkimus- ja tilastotietoa, nimenomaan uudistettu tuon sairastavuuskriteerin sisällöt täysin ja myös ikäluokkien painotuksiin on nyt haettu tutkimukseen pohjautuva, mahdollisimman luotettava tieto. Mutta on niin, että tuota tutkimus- ja kehittämistyötä on syytä tämänkin jälkeen jatkaa, ettei kävisi niin, että seuraavat 20 vuotta taas mentäisiin ikään kuin samalla järjestelmällä ja aika ajaisi sen ohitse. Eli tärkeää on säännöllisesti jatkossakin päivittää sitä ja arvioida kriteerien tarkoituksenmukaisuutta.

Myös omalta osaltani haluan lämpimästi kiittää eduskuntaa näistä kuluneista kolmesta vuodesta, jotka olen saanut työskennellä hallinto- ja kuntaministerinä. Tämä on ollut erittäin mielenkiintoinen kausi. Kuntapuolella on tehty isoja lainsäädäntöuudistuksia: tuo kuntarakennelaki, jonka seurauksena 200 kuntaa selvittää kuntaliitoksen mahdollisuutta, nyt tämä valtionosuusjärjestelmän uudistus ja vielä syksyllä eduskunnan käsittelyyn tulossa oleva kuntalain kokonaisuudistus eli todella mittava paketti. Sillä tavalla meillä on ollut varsin työntäyteinen hallitus- ja eduskuntakausi kunta-asioiden parissa.

Eli kiitos siitä kaikesta kannustuksesta ja kritiikistä, jota olen täällä salissa saanut. Se on kaikki ollut tervetullutta ja on varmasti auttanut meitä myös tekemään entistä parempaa lainsäädäntöä ja politiikkaa suomalaisten hyväksi.

Toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti:

Tosiaan kaikki loppuu aikanaan. Kiitoksia ministeri Virkkuselle!

Yleiskeskustelu päättyi.

​​​​