Täysistunnon pöytäkirja 73/2014 vp

PTK 73/2014 vp

73. TIISTAINA 2. SYYSKUUTA 2014 kello 14.04

Tarkistettu versio 2.0

18) Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi yhteisen kalastuspolitiikan seuraamusjärjestelmästä ja valvonnasta sekä eräiksi siihen liittyviksi laeiksi

 

Simo Rundgren /kesk:

Arvoisa puhemies! Tässä on siis kysymyksessä esitys, jolla muutetaan EU:n yhteisen kalastuspolitiikan valvontaa ja seuraamuksia koskeva lainsäädäntö. Tarkoituksena on parantaa kaupallisen kalastuksen ja kalakaupan valvontaa. Olennaisin muutos tässä on se, että tällä kumottaisiin yhteisen kalastuspolitiikan rikosperusteiset rangaistussäännökset ja siirryttäisiin sellaiseen valvontaan, jossa valvontaviranomaisina olisivat ely, Rajavartiolaitos, Liikenteen turvallisuusvirasto, Eviran kautta elintarvikevalvontaviranomaiset ja rajaeläinlääkärit. Yhteisen kalastuspolitiikan vastaiset teot eivät olisi enää rikoksia. Poliisin rooli olisi hallinnollisessa seuraamusjärjestelmässä virka-avun antoa. Tällä menettelyllä pyritään siis tehostamaan tätä valvontaa.

Tämä on erittäin mielenkiintoinen muutos, nimittäin tästähän seuraa se, että Maaseutuviraston ja muiden näiden mainittujen valvontaviranomaisten tehtävät lisääntyvät. Tässä tulee uusia velvoitteita unionin maille, tietojärjestelmien, erilaisten rekistereiden perustamista ja niin edelleen. Arvioidaan, että tämä maksaa noin 1,2 miljoonaa euroa 2014—2017 ajalla. Jatkokehityksen arvioidaan maksavan vuositasolla 10 prosenttia näistä kehittämiskustannuksista. EU:lta arvioidaan jälkikäteen saatavan tukea noin 50—90 prosenttia kokonaiskustannuksista.

Tässä laajennetaan ilmoitusvelvollisuutta näillä kalastusaluksilla, jotka ovat alle kymmenmetrisiä. Ilmoitusvelvollisuutta laajennetaan koskemaan myöskin muita kiintiölajeja kuin lohta. Velvoite toteutetaan sillä tavalla, että saaliit on punnittava 48 tunnin kuluessa saaliin siirrosta maihin. On selvää, että tämän valvonnan toteuttaminen vaatii aika paljon ponnistuksia, mutta siinä on kyllä erittäin mielenkiintoisia uusia mahdollisuuksia. Nimittäin jos olen oikein ymmärtänyt tämän lain sisällön, niin tässä tulee kysymykseen myöskin sellainen valvonta, jota toiset EU-maat voivat suorittaa toisten jäsenmaitten kohdalla. Siis esimerkiksi suomalaiset voisivat Itämeren ongelmakalastusmaan Puolan aluksia valvoa, seurata, mitä kalaa he tuovat maihin ja mihin satamiin sitä tuodaan.

Kaiken lisäksi tässä vielä EU-maille avataan mahdollisuus valvoa kolmansien maiden kalastusaluksia. Mainitsin tuossa tuon Puolan. Se on ollut ongelmamaa erityisesti lohen kohdalla, koska se on jatkuvasti ilmoittanut pyytämiänsä lohia taimenina ja tällä tavalla päässyt kasvattamaan kalastusponnistusta Itämerellä kiintiön ohi. Eikä ole aivan ongelmatonta ollut valvonta myöskään Pohjanlahdella Perämeren osalla, jossa Suomen ja Ruotsin kalastajat ovat kalastaneet.

Tämä antaa kyllä uusia mahdollisuuksia mielestäni tähän valvontaan niin, että pysyttäisiin niissä kiintiöissä, jotka yhdessä on sovittu. Sitten yhdessä unionin maat valvoisivat näiden kiintiöitten noudattamista.

Mielenkiintoinen käsittely tulossa varmasti valiokunnassa tämän lain osalta.

Pirkko Mattila /ps:

Arvoisa puhemies! Euroopan unionin yleistä kalastuspolitiikkaa koskeva lainsäädäntö todellakin on laaja ja yksityiskohtainen, ja on aivan päivänselvää, että tälläkin kansallisella soveltamisella vain todennäköisesti saadaan lisää byrokratiaa aikaan. Toki, jos se palvelee sitä kautta, kuten edustaja Rundgren otti esiin, että kansainvälistä valvontaa voidaan lisätä ja saadaan sillä sitten helpotusta nimenomaan juuri Puolan jopa ryöstökalastukseen, se on vain hyvä. Mutta kyllä minä toivon myöskin sitä, että Euroopan unioni itsessään sitten kiinnittää huomiota byrokratian purkamiseen. Täällä Suomen Keskusta on nyt tuonut esille omat teesinsä byrokratian purkamiseksi, 101 teesiä. Sitä tarvitaan myös Euroopan unionissa, koska näyttää siltä, että sieltä tulee juuri tätäkin kautta lisää hallinnointia.

Mutta toisaalta kalastus on hyvin tärkeä elinkeino, ja tässä hallituksen esityksessä on myös sinänsä alakuloisia, alavireisiä tilastoja siitä, kuinka ammattikalastajien määrä Suomessa on vähentynyt viime vuosien aikana ja suunta näyttää olevan vain alaspäin. Ja kuitenkin kalaravinto olisi varmasti meille jokaiselle suomalaiselle edelleenkin se terveellinen asia siellä ruokapöydässä. Kotimaista kalaa valitettavasti syödään alle kymmenen prosenttia. Eli niin kuin edustaja Rundgren otti esille, tämä on varmaan hyvin mielenkiintoinen ja keskusteleva käsittely sitten, kun me tämän tuonne maa- ja metsätalousvaliokuntaan saamme. Ehkäpä maa- ja metsätalousvaliokunta myöskin sitten näihin kotimaisen kalastuksen ongelmiin ottaa kantaa.

Simo Rundgren /kesk:

Arvoisa puhemies! Keskeisimmät tai, sanotaan, laajimmat keskustelut yhteisen kalastuspolitiikan osalta on viime vuosina erityisesti tällä vaalikaudella käyty nimenomaan lohen osalta. Siinä mielessä uskon, että jos tämä valvonta saadaan järkeistettyä, niin päästään siihen, että entistä suurempi määrä Itämerellä olevaa lohta pääsee nousemaan kutujoelle, pääsee kulkemaan Suomen rannikkoalueella, mikä merkitsee käytännössä sitä, että sekä kutujoelle nousevan lohen määrä nousee että myöskin rannikkokalastuksen mahdollisuudet parantuvat. Suomen politiikan pääkärjen pitää kohdistua siihen, että Itämeren sekakantakalastus vähenee, ja ennen muuta ensimmäinen askel on se, että päästään laittomasta kalastuksesta noudattamaan edes niitä kiintiöitä, jotka yhdessä on sovittu. Tässä mielessä yhdyn kyllä siihen, mitä edustaja Mattila tässä totesi, että mielenkiintoista on nähdä, minkälainen asiantuntijakuuleminen tästä tulee. Päälinjan täytyy olla se, että Suomi Ruotsin kanssa Itämeren johtavana kutuvaltiona pitää huolen siitä, että myöskin kotimainen kalastaja sekä rannikolla että tuolla joissa eri kalastusmuodoilla kalastettaessa hyötyy tästä meidän kotijoissamme kutevasta kalasta. Ja siinä mielessä, jos valvontaa pystytään parantamaan, samalla tehdään työtä suomalaisen kalastuksen eteen.

Keskustelu päättyi.

​​​​