Täysistunnon pöytäkirja 77/2005 vp

PTK 77/2005 vp

77. TORSTAINA 16. KESÄKUUTA 2005 kello 20.15

Tarkistettu versio 2.0

5) Euroopan neuvoston Suomen valtuuskunnan kertomus Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen toiminnasta vuonna 2004

 

Mikko Elo  /sd (esittelypuheenvuoro):

Puhemies! Päivän keskustelut ovat jo väsyttäneet edustajia. Euroopan neuvoston valtuuskunnan kertomus ei saa enää eduskunnalta minun mielestäni sille kuuluvaa huomiota, mutta asia on ymmärrettävä.

Puhemies! Niin kuin voidaan todeta kertomuksen ulkonäöstä, niin jonkin verran sitä on jatkuvasti pyritty tiivistämään ja kuitenkin säilyttämään se sisältö suurin piirtein sellaisena, että siitä saa hyvän kuvan siitä, mitä Suomen valtuuskunta on tehnyt viime vuoden aikana.

Tässä haluan aivan muutamia asioita nostaa esille. Viime vuonnahan Euroopan neuvosto valmistautui kolmanteen huippukokoukseen, joka sitten pidettiin tämän vuoden toukokuussa Varsovassa. Ja puhemies, siellä nostettiin esille jo viime vuoden keskusteluissa tärkeitä asioita, joista ehkä tärkein on Euroopan neuvoston ihmisoikeustuomioistuimen resurssien turvaaminen niin, että siitä asiatulvasta, valitusten tulvasta, joka on tullut ihmisoikeustuomioistuimeen, voidaan selviytyä. Varsovassahan huippukokouksessa maitten johtajat päättivät, että asetetaan niin sanottu viisasten ryhmä selvittämään sitä, miten ihmisoikeustuomioistuin voi toimia niin, että kaikki ne tuhannet valitukset, jotka sinne tulevat, tulisivat kohtuullisessa ajassa käsitellyiksi.

Myös demokratia on Euroopan neuvoston eräs painopiste. Olen itse kutsunut sitä toiseksi pilariksi. Kyllä ihmisoikeuksista tietysti, ihmisoikeustuomioistuimesta, Euroopan neuvosto on parhaiten tunnettu, mutta tässä huippukokouksessa maitten johtajat päättivät siitä, että perustetaan tällainen demokratian tulevaisuuden foorumi. Ei ole vielä tarkalleen määritelty, mitä se tarkoittaa, mutta demokratia on kuitenkin erittäin oleellinen osa eurooppalaista elämänmuotoa. Lähes kaikki Euroopan maat ovat siirtyneet demokraattiseen järjestelmään ja ovat myöskin liittyneet Euroopan neuvostoon, ainoastaan Valko-Venäjä on enää pois Euroopan neuvoston jäsenyydestä.

Mutta on tärkeä huomata, että demokratia ei ole kriisissä pelkästään uusissa jäsenmaissa, entisissä sosialistimaissa, vaan se on kyllä kriisissä myös vanhoissa jäsenmaissa. Kun äänestysprosentit joissakin EU-vaaleissa liikkuvat 30 ja 40 prosentin välissä, kunnallisvaaleissa monissa maissa 50 prosentissa ja eduskuntavaaleissakin 50 ja 60 prosentin välillä, niin onhan aivan selvää, että kun joka toinen äänioikeutettu vain haluaa käyttää äänioikeuttaan, niin kysymys on demokratian kriisistä ja se pitää ottaa vakavasti. Euroopan neuvosto on minun mielestäni paras organisaatio käsittelemään tätä asiaa.

Puhemies! On myös tärkeä huomata, että tässä huippukokouksessa asetettiin selvitysmies, jonka nimi on Jean-Claude Juncker. Hän on nykyinen EU:n puheenjohtajamaan Luxemburgin pääministeri, ja hänen tehtävänsä on selvittää Euroopan unionin ja Euroopan neuvoston välisiä suhteita. Euroopan neuvosto haluaa lähteä siitä, että tehdään mahdollisimman vähän päällekkäistä työtä, että Euroopan unioni tekee niitä tehtäviä, jotka se osaa parhaiten, ja Euroopan neuvosto tekee lähinnä ihmisoikeuteen, demokratiaan ja oikeusvaltion liittyviä tehtäviä ja että tällainen korkean tason henkilö tekee raportin näistä suhteista.

Toinen asia tietysti, joka meillä usein on eduskunnankin kertomusten yhteydessä esillä, on Euroopan neuvoston ja Etyjin väliset suhteet. Myös tässä on aivan selvästi parannettavaa, ja tämä asia on ollut esillä Euroopan neuvostossa, se oli huippukokouksessa esillä. Tärkeätä on, että nämä järjestöt tiivistävät yhteistyötään, mutta toisaalta välttävät päällekkäisyyttä. Esimerkiksi sellaiset kysymykset kuin ihmisoikeudet ja demokratia minun mielestäni sopivat parhaiten Euroopan neuvostolle ja Etyjille taas parhaiten ehkä sitten vaalien valvonta, jossa Euroopan neuvostokin kuitenkin on aktiivinen.

Lopuksi, puhemies, pari asiaa vielä Euroopan neuvoston resursseista. Euroopan neuvosto joutuu jatkuvasti pienenevillä resursseilla kuitenkin hoitamaan 46 jäsenmaan asioita. Kun olin viime viikolla Lissabonissa Euroopan neuvoston pysyvän komitean kokouksessa, Euroopan neuvoston pääsihteeri, englantilainen Terry Davis, joka muuten on erinomaisesti aloittanut uransa ja nyt vuoden ajan ollut pääsihteerinä, totesi, että Euroopan unionin asiakirjojen kuljetukset Strasbourgin ja Brysselin välillä maksavat enemmän vuositasolla kuin koko Euroopan neuvoston kulut. Siis miettikää nyt, 11 kertaa vuodessa kuljetetaan Brysselistä Strasbourgiin asiakirjoja Euroopan parlamenttia varten, ja se maksaa enemmän kuin koko Euroopan neuvoston toiminta vuositasolla.

Ehkä vielä, kun täällä on keskusteltu veroasioista tänään ja oli puhe EY-tuomioistuimesta: EY-tuomioistuimen kulut ovat kolme kertaa suuremmat kuin Euroopan neuvoston kulut. Kuitenkin hallitukset, jotka pääasiassa päättävät Euroopan neuvoston rahoituksesta, suhtautuvat minun mielestäni aivan liian niukasti. Tästä ei voi muuten Suomen hallitusta syyttää, niukasta suhtautumisesta Euroopan neuvoston työskentelyyn.

Ehkä viimeinen asia: Euroopan neuvoston ja Venäjän väliset suhteet. Ensi viikolla, kun Euroopan neuvoston parlamentti ja yleiskokous ovat koolla Strasbourgissa, meillä on Venäjän niin sanottu monitorointi eli se, miten venäläiset ovat noudattaneet niitä jäsenvelvoitteita, joita he antoivat vuonna 1996, kun Venäjä liittyi jäseneksi. Siinä on aika kirpeääkin kritiikkiä Venäjää kohtaa, erityisesti tällainen jatkuva huolenaihe on tietysti Tšetšhenian tilanne.

Mutta Tshetshenian tilanne on paljon monimutkaisempi kuin monta kertaa annetaan ymmärtää. Ihmisoikeusjärjestötkin vähän oikaisevat, kun ne syyttävät pelkästään venäläisiä Tšetšheniassa. Kyllä terroristitekoja tehdään molemmin puolin, kumpaakaan ei voi puolustella, mutta ei myöskään terroristien tekoja. Euroopan neuvosto tietysti haluaa poliittisen ratkaisun ja ratkaisun mahdollisimman nopeasti. Tällä hetkellä Euroopan neuvostossa on niin sanottu ad hoc -komitea, Euroopan neuvosto — Tšetšhenia, jossa itsekin olen jäsenenä ja jonka varapuheenjohtajana on muun muassa Venäjän duuman ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Konstantin Kosatšev. Me jatkamme tätä prosessia ja yritämme omalta osaltamme auttaa Tšetšhenian tilanteen ratkaisussa.

Lauri  Oinonen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Luulen, että voin koko paikalla olevan istuntosalijoukon puolesta kiittää Suomen valtuuskunnan puheenjohtajaa Mikko Eloa, mutta teen sen vain puolen salin joukon puolesta nyt. Kiitoksia tästä esittelystä valtuuskunnan puheenjohtajalle.

Erittäin tärkeitä minusta ovat demokratia ja ihmisoikeudet. Minä näen, että Euroopan neuvosto on mitä suurimmassa määrin avainasemassa, kun halutaan kehittää ihmisoikeuksia, kehittää Eurooppaa. Näen tässä sille erittäin merkittävän roolin ja näkisin, että vaikkapa EU:n rahoituksen asemesta pitäisi panostaa Euroopan neuvostoon, koska tämä tekee sitä kaikkein tärkeintä työtä, kansanvaltaistamista, demokratiaa, ja puolustaa ihmisoikeuksia. Ainoastaan tätä kautta voi olla itäisellä Euroopalla tulevaisuutta ja toivoa.

Sirkka-Liisa  Anttila  /kesk:

Arvoisa puhemies! Suomihan liittyi Euroopan neuvostoon toukokuussa 1989, ja hyvin pian sen jälkeen, kun Suomi sinne liittyi, sitten jo Puola ja Unkari tulivat meidän jälkeemme. Tällä hetkellähän tilanne on se, että Euroopan neuvoston laajentuminen on saatettu lähes loppuun. Monacohan liittyi sinä vuonna, jonka kertomusta, eli viime vuoden, parhaillaan käsittelemme, ja ainoastaan Valko-Venäjä on ulkopuolella. Edelleen yli puolet Euroopan neuvoston jäsenmaista on myöskin Euroopan unionin jäseniä.

Euroopan neuvostohan on eräänlainen eteinen, eräänlainen paikka, jossa valmistaudutaan mahdolliseen EU-jäsenyyteen. Ihmisoikeudet, kansanvalta, kansalaisyhteiskunta, niiden rakentaminen ovat Euroopan neuvoston haasteita tänäkin päivänä. Pidän itse erittäin tärkeänä sitä, että Euroopan neuvosto nimenomaan seuraa sitä, miten sen jäsenmaissa Euroopan neuvoston perusasiat, ihmisoikeudet, kansanvalta, kehittyvät.

Siinä mielessä muistan hyvin sitä keskustelua, jota käytiin silloin siitä, onko oikein, että Venäjä esimerkiksi otetaan jäseneksi tilanteessa, jossa ihmisoikeusasiat eivät välttämättä ole kauttaaltaan ihan kohdallaan. Kuitenkin kun Venäjä on mukana ja jäsenmaa ja moni muu maa, jonka kohdalla on saattanut olla ja ollut ihmisoikeusasioiden kanssa ongelmia, sitä kautta voidaan seurata ja voidaan vaikuttaa, mutta jos ne olisivat ulkopuolella, niin Euroopan neuvoston kautta vaikuttaminen olisi huomattavasti heikompaa. Eli siinä mielessä tämä on ollut ihan oikea lähtökohta.

Kyllä meillä vielä aika paljon on tehtävää, ja nythän meillä on se uusi haaste, terrorismi ja terrorisminvastainen toiminta, joka myöskin Euroopan neuvoston toimintaa ja sen toimintakertomusta hyvin kuvaa. Se on Euroopan vanhin parlamentaarista yhteistyötä tekevä järjestö, joka varmasti on lunastanut paikkansa, ja sitä tarvitaan tulevaisuudessakin.

Kehitys vaan on Euroopassa ollut niin valtavan nopeata, jos miettii sitä, että Suomen liittymisen jälkeen todella keskisen Itä-Euroopan maita liittyi ja nyt sitten, niin kuin äsken totesin, lähes puolet on jo Euroopan unionin jäsenmaita. Siitähän, että Suomi liittyi 89, lähes viimeisellä hetkellä, käynnistyi sitten valtava kehitys. Suomi neuvotteli jo 90-luvun alussa Eta-jäsenyydestä, 95 tulimme Euroopan unionin jäseneksi. Eli kyllä tämä viimeinen kymmenen vuotta on ollut todella mittavaa kehitystä.

Keskustelu päättyy.

​​​​