Täysistunnon pöytäkirja 90/2003 vp

PTK 90/2003 vp

90. PERJANTAINA 7. MARRASKUUTA 2003 kello 13

Tarkistamaton versio 1.3

3) Lepäämässä oleva ehdotus laiksi Ahvenanmaan itsehallintolain muuttamisesta

 

Roger Jansson /r:

Värderade talman, bästa kolleger! Den första självstyrelselagen för Åland antogs av Finlands riksdag vintern 1920 — för 83 och ett halvt år sedan. Den lagen kompletterades efter beslutet 1921 i Nationernas förbunds råd med förbättrade garantier för att bevara Ålands enspråkighet och för att bevara både den urgamla svenska kulturen och sedvänjorna.

Sedan dess har Åland och Finland levt ihop i ett harmoniskt förhållande. Någon gång har fnurror på tråden uppkommit och någon gång har hårda ord växlats. Några gånger har ålänningarna känt att de behandlas mera som ett barn än som en mogen jämlike ... (Sorl)

Puhemies:

Riksdagsledamot Jansson, jag ber om ursäkt! — Pyydän edustajia rauhoittumaan ja siirtymään pitämään palavereita täysistuntosalin ulkopuolelle.

Puhuja:

Tack! Förhandlingssättet för att nå resultat i förhållandet mellan statsmakten och självstyrelsen har fungerat väl och rönt berättigad internationell uppmärksamhet och ställvis beundran. Detta har rikets politiker och tjänstemän haft orsak att känna stolthet inför.

Självstyrelsen och förhållandet mellan riket och Åland har kunnat utvecklas genom civiliserade och sakliga förhandlingar med en stark grund i ett ömsesidigt förtroende och en ömsesidig vilja att förstå varandra och att vilja varandras bästa.

I den andan kunde med starka insatser av president Paasikivi den andra självstyrelselagen antas 1951. I samma positiva anda kunde en nästan tioårig förhandlingsfas 1991 leda fram till ett ömsesidigt godkännande av den tredje och nu gällande självstyrelselagen.

I samma anda av samförstånd kunde Åland tillsammans med Finland slutföra sina förhandlingar med de europeiska gemenskaperna 1994 och därmed tillsammans gå in i den europeiska unionen.

Ålands ställning som jämbördig part i den nationella lagstiftningen, alltså i självstyrelselagstiftningen, och Ålands särställning i den internationella rätten, i folkrätten, är en stor styrka och tillgång för vårt land.

Det är därför av yttersta vikt att också framöver upprätthålla den anda av ömsesidighet och samförstånd som hittills byggts upp genom decennierna och som visat sig framgångsrik. Den andan upprätthålls genom det sätt för förhandlingar mellan parterna som visat sig vara väl fungerande, särskilt betraktad i ett internationellt perspektiv.

Den i dag i detta ärende föreliggande ändringen av självstyrelselagen, som bereddes och antogs av den förra riksdagen, är ett exempel på att det är olyckligt att kasta in grus i det förhandlingsmaskineri som uppbyggts genom decennier och som varit framgångsrikt. Det laginnehåll som vi i dag behandlar är främst ett resultat av ett 5 år långt förhandlande mellan Finlands regering och självstyrelsens myndigheter. Jag var själv länge med i processen som åländsk regeringschef. Den processen innebar ett givande och ett tagande och en slutlig kompromiss. Ingen av parterna var helt nöjd med slutresultatet, men bägge parter fann att resultatet innehöll långt mycket mera goda saker än dåliga sådana!

Processen i riksdagen kom sedan att innehålla nya ingredienser och tolkningar, som här, rätt eller mindre rätt, bedömdes vara av så tung vikt, att förhandlingsresultatet inte kunde godkännas oförändrat. Eftersom dessa nya ingredienser befanns vara av så stor vikt för den ena parten, riket, så borde dessa delar av lagförslaget ha gått tillbaka till regeringen för omförhandling. Processen kom nu på Åland att till denna del uppfattas som ett olyckligt, ensidigt diktat från riksdagen om hur frågan om landskapets självklara ansvar för sin egen lagstiftning gentemot EU:s lagstiftning och organ skulle utformas.

Av detta skäl har självstyrelsens parlament haft svårigheter att förstå den detaljlagstiftning som bereddes ensidigt och i stor brådska i den förra riksdagen och som innebar en betydande ändring av regeringens förslag. Lagtingets kvalificerade minoritet har också haft svårt att acceptera det rätt så stora avsteg från de sekellånga förhandlingsprinciperna som riksdagens beslut till en viss del innebar.

Vi är nu därför i dag i en situation där riksdagen efter nyval har att godkänna eller förkasta den förra riksdagens beslut i frågan, utan att vi vet om självstyrelsens parlament kommer att godkänna lagutformningen i föreliggande form. Vi vet idag att det avgångna lagtinget tyvärr inte kunde göra det med en erfordrad kvalificerad majoritet.

Jag vet att det finns förutsättningar för att det nya lagtinget skall kunna göra det. Men det förutsätter dels att republikens president Tarja Halonen beslutar skicka lagförslaget till Åland för förnyad prövning. Det torde också förutsätta att självstyrelsen och rikets regering kan komma överens om att återupprätta och kanske också delvis nyskapa ett välfungerande system för kommande nödvändiga förhandlingar om en fortlöpande utveckling av förhållandet mellan riket och Åland och om utveckling av Ålands självstyrelse. Ett samhällssystem som står stilla — går de facto bakåt, i den utvecklingsvärld som vi i dag lever.

Jag hoppas att partierna i Finlands riksdag tillsammans med regeringen Vanhanen skall finna en hållbar modell för hur de ömsesidiga förhandlingarna med självstyrelsen skall kunna utvecklas så att riksdagen är tillräckligt delaktig tillsammans med regeringen, dess ministerier och de åländska myndigheterna i den process som också framöver skall kunna tjäna som ett internationellt föredöme för den nationella skötseln av ett självstyrelsesamfund.

Denna riksdags grundlagsutskott har väl förstått situationen och bekymret och gjort vad som stått i dess makt för att bidra till en tolkning av lagstiftningen som kunde få lagtinget att acceptera den i riksdagen tillkomna regleringen i lagen, i dess nya 59 d §. Jag framför min uppskattning för detta till utskottets ledamöter — mina kolleger, till dess ordförande och sekreterare.

Det är min övertygelse att republikens president kommer att översända lagen till Ålands nyvalda lagting för godkännande, förutsatt förstås att vi här i dag antar den. Det är också min övertygelse att regeringen tillsammans med självstyrelsens ledning skall komma överens om den närmaste framtidens öppna frågor. Och det är därmed slutligen min starka förhoppning, gränsande till övertygelse, att sittande nya lagting på Åland med kvalificerad majoritet skall godkänna riksdagens beslut i ärendet.

Med dessa mångskiftande tankar som grund hoppas jag att riksdagen, bästa kolleger, enhälligt kan godkänna grundlagsutskottets förslag till beslut i detta ärende.

Arja Alho /sd:

Arvoisa puhemies! On helppo yhtyä ed. Janssonin toivomukseen siitä, että sekä valtakunnan että Ahvenanmaan itsehallinnon, mukaan lukien valtakunnan puolelta eduskunnan, välillä tulisi olla hyvä yhteistyö itsehallintolain hengen ja kirjaimen kunnioittamiseksi ja yhteisten näkemysten löytämiseksi silloin, kun yhteisistä asioista päätetään. On myöskin aika selvä asia, että erilaisia painotuksia saattaa silloin tällöin tulla ja prosesseista voi tulla niinkin pitkiä kuin tästä kyseisestä neuvotteluprosessista, joka kesti tosiaankin peräti viisi vuotta.

Mutta nyt todellakin voin vain yhtyä siihen näkemykseen, että perustuslakivaliokunnassa on ollut todella halua löytää sellaisia tulkintoja ja sisältöjä tälle kiistanalaiselle pykälälle, jotka mahdollistaisivat sen, että myöskin Ahvenanmaan itsehallinnon puolella voitaisiin tämä kyseinen laki hyväksyä. Haluan korostaa, että on myöskin valtakunnan intresseissä se, että Ahvenanmaan itsehallintoalue ja Ahvenanmaan päättäjät ovat perillä siitä, mitä Euroopan unionissa tapahtuu, mitkä ovat vaikutukset sekä valtakunnan että itsehallinnon kannalta. Minusta on hyvin tärkeätä, että tämä vaikutusmahdollisuus taataan sellaiseksi, että Ahvenanmaallakin ollaan etuajassa ja saadaan etukäteen tietoa siitä, mitä lainsäädäntöä Euroopan unionin puolelta on tulossa ja miten se vaikuttaa Ahvenanmaan itsehallintoalueeseen. Mielestäni on hyvin tärkeätä arvostaa sitä, että meillä on tällainen itsehallintoalue ja hyvin toimiva yhteistyö, ja mielestäni se voisi olla monien eri maankolkkien konfliktien ratkaisuissa esimerkkinä.

Kimmo Sasi /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mielestäni on tärkeätä, että Ahvenanmaan itsehallintolakia nyt modernisoidaan ja täsmennetään vastaamaan tämän päivän olosuhteita. Tietysti tässä muutoksessa kaikkein keskeisintä on juuri se, että Ahvenanmaan maakunnan osallistumista Euroopan unionissa tehtäviin päätöksiin kansallisella tasolla aikaistetaan ja vaikutusmahdollisuuksia tässä suhteessa parannetaan. Jotta valtakunnan kannat tässä suhteessa olisivat yhdenmukaisia ja oikeita, tämä on tärkeätä. Myöskin se, että budjettilait voidaan saattaa voimaan Ahvenanmaalla välittömästi, kun maakuntapäivät ovat hyväksyneet ne, on merkittävä edistysaskel.

Tässä yhteydessä on keskusteltu sitten jossain määrin siitä, että edellinen valiokunta lisäsi lakiehdotuksen uuteen 59 d §:ään säännöksen, joka koskee maakunnan vastuuta tilanteissa, joissa EU-ratkaisuja ei noudateta ja joista aiheutuu kielteisiä seuraamuksia. Ensinnäkin täytyy todeta, että mitä EU:hun tulee, oikeastaan meillä on tällä hetkellä vasta yksi tapaus, joka koskee Kreikkaa, jossa tuomioistuimen päätöksen noudattamatta jättämisestä on langetettu sakkorangaistus, joten tilanne ei ole kovinkaan todennäköinen. Myöskin nyt valiokunnan mietinnössä pyritään pitämään huolta siitä, että kaiken kaikkiaan ratkaisu, jos tällaiseen tilanteeseen jostakin syystä joudutaan, olisi mahdollisimman kohtuullinen. Mietinnössä nimenomaan todetaan se, että mikäli rikkomus, joka koskee maakunnan toimintaa, ei ole tahallinen, niin tuossa tapauksessa sovittelu korvauksen osalta valtakunnan ja maakunnan osalta tulee kyseeseen, ja jos jostakin syystä tuo sakko olisi siinä määrin suuri, että se ei sovellu maakunnan kantokykyyn, niin tuossa tilanteessa sitten otettaisiin myöskin huomioon maakunnan kantokyky ja soviteltaisiin seuraamuksen määrää.

Mielestäni tässä on pyritty sellaiseen kohtuullisuuteen, että missään tilanteessa Ahvenanmaata ei kohdeltaisi epäoikeudenmukaisesti ja kohtuuttomasti. Toivon, että kun nämä vakuudet nyt tässä valiokunnan mietinnössä annetaan, tämän pohjalta maakuntapäivät voisi mahdollisimman pikaisesti myöskin omalta osaltaan hyväksyä tämän lain ja tällä tavalla itsehallintolain muuttaminen voisi tulla voimaan.

Oikeusministeri Johannes Koskinen

Herra puhemies! Tässä ovat käyttäneet hyvin rakentavia puheenvuoroja sekä ed. Jansson että edustajat Alho ja Sasi. Tässä asiavyyhdessähän oli hiukan nokittelua menneissä vaiheissa, mutta uskoisin, että nyt asiassa päästään kyllä ihan asiallisesti eteenpäin.

Kun maakuntapäivien puhemies on lokakuun lopussa päivätyllä kirjelmällä ilmoittanut, että asiaa ei voitu saattaa päätökseen ennen maakuntapäivävaaleja, niin käytännössä maakuntapäivillä asian käsittely on rauennut ja nyt joudutaan tekemään uusi esitys, jotta se saataisiin myös maakuntapäiville ratkaistavaksi. Tällainen tasavallan presidentin päätös tehdään oikeusministerin esittelystä ja käytännössä eduskunnan vastaus ja presidentin kirjelmä toimitetaan maakuntapäiville. Oma kantani on, että tämä kannattaa viedä tässä muodossa uudelleen maakuntapäivien käsittelyyn, mutta asiasta en ole vielä presidentin kanssa keskustellut.

Tässä maakuntapäivien kantaan varmasti vaikuttaa se, minkälainen näkymä on valtakunnan ja Ahvenanmaan välisten itsehallintojärjestelyjen tulevaisuudesta. Itse olen todennut, että on kaksi asiaryhmää, joita on syytä selvittää. Ensimmäinen on tietysti se, miten nyt muovautuvat EU:n perussopimuksen muutokset tulee sitten kirjata itsehallintolakiin. Sitä koskeva valmistelu on syytä käynnistää. Toinen, mitä lähinnä maakunta on pitkään kaivannut, on Ahvenanmaan ja valtakunnan välisten taloussuhteiden uudelleentarkastelu, maakunnan kannalta lähinnä siinä mielessä, pitäisikö joitakin osia elinkeinoverotuksesta siirtää itsehallinnon piiriin. Valtakunnan puolelta on sitten tarpeita ehkä näitä vuotuisten summien määräytymisperusteita tarkastella, ovatko ne nykyisen budjettirakenteen mukaisesti aivan oikein. Joka tapauksessa tätä nykyisen talousjärjestelyn toimivuutta selvittävän työryhmän työ on venynyt kovin pitkään ja sitä on koetettu nyt sivusta käsin vauhdittaa, että saataisiin se perusarvio syntymään, miten nykyinen järjestely on toiminut ja mitkä ovat niitä mahdollisia muutostarpeita siinä. Mutta tällainen jatkovalmistelu on nähdäkseni tarpeen, ja siinä yhteydessä voidaan arvioida myös sitä, onko siellä sellaista siivua esimerkiksi juuri pienten yritysten elinkeinoverotuksen kohdalla, jossa voitaisiin harkita tätä rajalinjan muuttamista valtakunnan lainsäädännön ja maakuntalainsäädännön välillä.

Toivottavasti tässä päästään ratkaisuun, ja kun Ahvenanmaan maakunnan puolella myöskin maakuntahallitus on muotoutumassa, niin tässä asiassa ollaan luonnollisesti myös sinnepäin yhteydessä. Ensi viikolla vähän muissa asioissa Ahvenanmaan maakuntahallitus on informoimassa koko hallitusta iltakoulussa. Tätä asiaa ei siinä yhteydessä ole tarkoitus ratkaista, mutta lähiaikoina tosiaankin uskon tuossa päästävän eteenpäin, että tämä asia saatetaan sitten uudelleen maakuntapäivien käsiteltäväksi.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Asiasta on käyty hyvin rakentavaa keskustelua. Eräänlaisena yleisperiaatteena haluaisin Ahvenanmaan itsehallinnon osalta tuoda tällaisen pitkäjänteisyyden periaatteen siten, että lainsäädäntö kaikilta osilta olisi hyvin kestävää ja pysyväisluontoista, kuten ymmärtääkseni tässä on haluttu tehdäkin. Kun itse oman maakuntani Keski-Suomen maakuntahallituksen edustajana takavuosina useamman päivän olin tutustumassa Ahvenanmaan itsehallintoon, niin minulle muodostui juuri se käsitys, että Ahvenanmaalla arvostetaan pitkäjänteisyyttä tässä lainsäädännössä ja tiettyä pysyvyyttä ja luotettavuutta, jota muun muassa Suomen tasavallan presidentit ovat halunneet osoittaa. Toivon, että tämän lainsäädännön kohdalla, joka on kansainvälisesti hyvä esimerkki hyvistä järjestelyistä ollut vuodesta 21 alkaen, voitaisiin tällainen pysyvyys ja pitkäjänteisyys säilyttää yleisperiaatteena lainsäädäntöä luotaessa.

Roger Jansson /r:

Värderade herr talman! Jag tackar för de positiva inläggen som kommit från ledamöterna Alho, Sasi och Oinonen och alldeles särskilt justitieminister Koskinen när det gäller den fortsatta behandlingen utav de här frågorna. En behandling som antagligen på ett betydligt sätt kommer att kunna påverka det nya lagtingets behandling av detta lagförslag.

De riktlinjer som justitieministern här drog upp omfattar två frågelinjer som skall utredas, dels självstyrelsens förhållande till den nya EU-grundlagen och hithörande problem, dels de ekonomiska frågorna som i dagsläget kanske också bör kompletteras med frågan om sjöfartens framtid på lång sikt. Den är en så viktig näring för Finland, att ett samspel mellan självstyrelsen och Finlands myndigheter kunde vara värdefullt för näringens fortsatta framtida konkurrensförmåga under finsk flagg.

Keskustelu päättyy.

​​​​