sellaisena kuin ne ovat, 4 §:n 4 momentti
laissa 639/1966, 4 e § laeissa 559/1993,
1482/1995, 1263/1999 ja 630/2002, 4 f §:n
1 momentin 3 kohta laissa 603/1986, 6 b § mainitussa
laissa 559/1993 ja laeissa 1057/1997 sekä 1040/1998,
6 c §, 7 §:n edellä oleva
väliotsikko sekä 8 §:n 7 momentti
mainitussa laissa 559/1993, 7 f §:n
edellä oleva väliotsikko, 7 g §:n
edellä oleva väliotsikko ja 7 h §:n edellä oleva
väliotsikko laissa 1482/1995, 8 §:n
5 momentti laissa 991/1996 ja 8 §:n 8 momentti
laissa 1495/1995 sekä 11 §:n
6 ja 9 momentti laissa 654/2000,
sellaisina kuin niistä ovat 1 §:n 1 momentti
laissa 593/1978 sekä mainituissa laeissa 559/1993
ja 1057/1997, 1 §:n 4 momentti mainitussa laissa
1057/1997, 1 a §:n 1 momentti laissa 454/1974, 1 c §:n
5 momentti, 4 §:n 6 momentti, 4 g §:n 2 momentti,
7, 7 a, 7 b, 7 d, 7 e ja 7 g §, 8 §:n 1 momentti,
8 d §:n 1 momentti, 9 § sekä 19 e §:n
1 momentti mainitussa laissa 1482/1995, 2 § laissa 147/2002,
3 a § laissa 390/1995 ja mainitussa laissa 1482/1995,
4 §:n 1 momentti, 4 f §:n 1 momentin 4 ja 7 kohta
mainitussa laissa 603/1986, 4 §:n 2 momentti,
4 c §:n 3, 10 ja 11 momentti sekä 5 a § mainitussa
laissa 1263/1999, 4 c §:n 1 momentin johdantokappale
ja 2 kohta sekä 4 momentin 2 kohta laissa 50/1985,
4 f §:n 1 momentin johdantokappale, 6 §, 8 §:n
3 ja 10 momentti, 8 c §:n 3 momentti sekä 12 b §:n
2 momentti mainitussa laissa 559/1993, 4 f §:n
3 momentti laissa 221/1998, 4 h §:n 1 momentin
2 kohta laissa 188/2003, 5 § osaksi mainituissa
laeissa 1482/1995, 1057/1997, 221/1998 ja
630/2002, 5 b § mainituissa laeissa 559/1993,
1482/1995 ja 188/2003, 5 c §:n 3 momentti
laissa 605/1989, 6 a § mainituissa laeissa 559/1993
ja 1040/1998 sekä laissa 1544/1993, 7
c § mainitussa laissa 1482/1995 ja laissa 79/2001,
7 f § mainitussa laissa 1482/1995 sekä laeissa
1167/1996 ja 1279/2000, 7 h § mainituissa
laeissa 1482/1995 ja 1263/1999, 8 §:n
2 momentti laissa 1495/1995, 11 §:n 2
ja 3 momentti laissa 459/1986, 11 §:n 8 momentti
mainitussa laissa 654/2000, 12 §:n 1 momentin
1 kohta mainitussa laissa 639/1966, 12 §:n 1 momentin
2 kohta mainitussa laissa 630/2002, 12 b §:n 1
momentti laissa 979/1993, 12 c §:n 1 momentti
laissa 1302/2002 sekä 19 b §:n 5 momentti laissa
1331/1999, ja
1 §
Työnantaja on velvollinen järjestämään
ja kustantamaan tämän lain mukaiset vähimmäisehdot
täyttävän eläketurvan jokaiselle
työntekijälleen, jonka työsuhde on jatkunut
yhdenjaksoisesti vähintään kuukauden.
Työntekijä on velvollinen osallistumaan tämän
lain vähimmäisehdot täyttävän
eläketurvan kustantamiseen siten kuin 12 b §:ssä säädetään.
Laki ei kuitenkaan koske työsuhdetta:
1) ajalta ennen sitä seuraavaa kalenterikuukautta,
jona työntekijä täyttää 18
vuotta;
2) sen kalenterikuukauden jälkeen, jona työntekijä täyttää 68
vuotta;
3) jossa työansio asetuksella tarkemmin säädetyllä tavalla
alittaa 15,14 euroa kuukaudessa;
4) jonka perusteella työntekijällä on
oikeus eläkkeeseen muun lain tai asetuksen nojalla tai jossa
työntekijään sovelletaan merimieseläkelain
(72/1956) 1 §:n 4 momentin 3 kohdan säännöstä;
tai
5) jonka perusteella työntekijällä on
oikeus eläkkeeseen kunnan, kuntayhtymän tai seurakunnan
tai uskonnollisen yhdyskunnan työntekijöitä koskevan
eläkesäännön mukaan, jonka työntekijälle
määräämä täysi
eläke vastaa vähintään tässä laissa
säädettyjen perusteiden mukaista eläketurvaa.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Kun eläkkeen perusteena olevia työansioita tarkistetaan
7 b §:ssä tarkoitetulla tavalla, muuttuu
1 momentin 3 kohdassa säädetty rajamäärä vastaavasti.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - -
1 a §
Jos työntekijä sellaisessa työsuhteessa,
johon perustuva eläketurva määräytyy
eräistä valtion varoista suoritettavista eläkkeistä 13
päivänä kesäkuuta 1969 annetun
lain (382/1969) mukaan, tekee myös työtä,
josta suoritettavaa korvausta ei oteta huomioon mainitun lain mukaista
eläkettä määrättäessä,
työnantajan on sen estämättä, mitä 1 §:n
1 momentin 4 kohdassa säädetään, järjestettävä ja
kustannettava työntekijälle tämän
lain mukainen eläketurva, mikäli työsuhde muutoin
täyttää 1 §:ssä säädetyt
edellytykset.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - -
1 c §
- - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Siltä osin kuin ulkomaantyö on vakuutettu
vapaaehtoisesti, työntekijän katsotaan työskentelevän
uudessa työsuhteessa. Samoin menetellään, jos
eläkkeen perusteena oleva työansio on määrätty
4 momenttia soveltaen.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - -
2 §
Jos työntekijän työansio on työsuhteen
vielä jatkuessa vähintään kuutena
viimeksi kuluneena kalenterikuukautena kunakin ollut 1 §:n
1 momentin 3 kohdassa mainittua rajamäärää pienempi,
työnantaja voi ilmoittaa tämän lain alaisen
työsuhteen työansiot taiteilijoiden ja eräiden erityisryhmiin
kuuluvien työntekijäin eläkelain (662/1985)
piiriin, kuitenkin aikaisintaan seitsemännen kalenterikuukauden
alusta.
3 a §
Tämän lain mukaisen eläketurvan laskennalliset
perusteet ja vakuutuksen ehdot hyväksyy sosiaali- ja terveysministeriö.
Niihin ei ilman erityistä syytä saa hyväksyä eroja,
jotka vaikeuttavat eläkelaitosten tämän
lain mukaisten yhteisten asioiden hoitamista. Sosiaali- ja terveysministeriö voi
erityisestä syystä hyväksyä myös
ehdot, jotka eivät jonkin tai joidenkin etujen osalta täytä tämän
lain mukaisia vähimmäisvaatimuksia, jos ehtojen
mukaisen eläketurvan kokonaisuutena voidaan katsoa raha-arvoltaan
vastaavan ainakin sanottua vähimmäisturvaa. Eläkkeen
määrää ei kuitenkaan voida hyväksyä pienemmäksi
kuin jäljempänä 5 §:ssä säädetään.
Jos työntekijällä on oikeus saada
eläkettä kahden tai useamman työsuhteen
perusteella, hänen oikeutensa eläkkeeseen määräytyy
kunkin työsuhteen osalta viimeiseen työsuhteeseen
liittyvien ehtojen mukaisesti. Mikäli eläketurvan
pääoma-arvo tällöin huomattavasti
muuttuisi, muutetaan sen estämättä, mitä 1
momentissa säädetään, eläkkeen
määrä siten, että alkuperäinen pääoma-arvo
säilyy. Jos kuitenkin työntekijä siirtyy
merimieseläkelain mukaiselle varhennetulle vanhuuseläkkeelle
ennen 62 vuoden ikää, tämän
lain mukainen eläke myönnetään
vanhuuseläkkeenä merimieseläkelain mukaisessa eläkeiässä siten
kuin siitä tarkemmin määrätään työeläkelakien
mukaista vähimmäisturvaa vastaavan vapaakirjan
ehdoissa ja perusteissa.
Mitä 1 momentin toisessa virkkeessä säädetään,
sovelletaan myös 12 ja 12 a §:ssä tarkoitettuihin
perusteisiin.
4 §
Työntekijällä on oikeus jäädä vanhuuseläkkeelle
63 ja 68 vuoden iän täyttämisen välisenä aikana.
Työntekijällä on oikeus myös
työkyvyttömyys-, työttömyys-
ja osa-aikaeläkkeeseen ja hänen omaisillaan perhe-eläkkeeseen
siten kuin tässä laissa säädetään.
Vanhuuseläke myönnetään
aikaisintaan 63 vuoden iän täyttämistä seuraavan
kalenterikuukauden alusta, kuitenkin aikaisintaan eläkkeen hakemista
seuraavan kuukauden alusta. Edellytyksenä on, ettei työntekijä enää ole
siinä työsuhteessa, josta hän jää eläkkeelle.
Jos eläkettä on haettu kolmen kuukauden kuluessa
työsuhteen päättymisestä, eläke
myönnetään kuitenkin työsuhteen
päättymistä lähinnä seuraavan
kalenterikuukauden alusta. Vanhuuseläke myönnetään
hakemuksesta varhennettuna aikaisintaan 62 vuoden iän täyttämistä seuraavan
kalenterikuukauden alusta siten vähennettynä kuin 5 a §:n
2 momentissa säädetään. Vanhuuseläke myönnetään
lykättynä 68 vuoden iän täyttämisen
jälkeen siten korotettuna kuin 5 a §:n 1 momentissa
säädetään. Varhennettuun ja
lykättyyn vanhuuseläkkeeseen sovelletaan muutoin,
mitä tässä momentissa vanhuuseläkkeestä säädetään. Vanhuuseläkkeen
aikaisista työansioista karttuneeseen eläkkeeseen
on oikeus aikaisintaan 68 vuoden iän täyttämistä seuraavan
kalenterikuukauden alusta.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Työkyvyttömyyseläkettä suoritetaan,
jollei 4 d §:n säännöksistä muuta
johdu, sitä kuukautta lähinnä seuraavan
kuukauden alusta, jonka aikana oikeus eläkkeen saamiseen
on syntynyt, 63 vuoden ikään asti. Työkyvyttömyyseläkettä ei kuitenkaan
ilman pätevää syytä myönnetä takautuvasti
pidemmältä ajalta kuin eläkkeen hakemista
seuraavaa kuukautta edeltäneen vuoden ajalta. Työkyvyttömyyseläke
myönnetään toistaiseksi tai 7 momentissa
tarkoitettuna kuntoutustukena määräajaksi.
Työkyvyttömyyseläke muuttuu vanhuuseläkkeeksi
63 vuoden iän täyttämistä seuraavan
kuukauden alusta lukien. Työkyvyttömyyseläkkeen
aikana ansaittuun eläkkeeseen on oikeus viimeksi mainitusta
ajankohdasta edellyttäen, ettei työntekijä ole
enää siinä työsuhteessa, josta
hän on siirtymässä eläkkeelle.
Osatyökyvyttömyyseläkkeen aikana ansaittuun
eläkkeeseen on oikeus siitä ajankohdasta, jona
osatyökyvyttömyyseläke muuttuu täydeksi työkyvyttömyyseläkkeeksi.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - -
4 c §
Ennen vuotta 1950 syntyneellä pitkäaikaisesti
työttömällä työntekijällä on
oikeus saada työttömyyseläkettä 60
vuotta täytettyään siihen saakka, kunnes
hän täyttää 63 vuotta edellyttäen,
että:
- - - - - - - - - - - - - - - - - - -
2) hän esittää työttömyyskassan
tai kansaneläkelaitoksen todistuksen siitä, ettei
hänellä ole enää oikeutta työttömyyspäivärahaan
työttömyysturvalain (1290/2002) 6 luvun
7 tai 9 §:n mukaan; ja että
- - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Työttömyyseläke on yhtä suuri
kuin se tämän lain mukainen työkyvyttömyyseläke,
joka työntekijälle olisi myönnetty, jos
hänellä eläketapahtumahetkellä olisi
ollut oikeus työkyvyttömyyseläkkeeseen.
Tulevan ajan eläkettä laskettaessa sovelletaan
kuitenkin 6 a, 6 b, 7, 7 b ja 7 c §:ää sellaisena
kuin mainitut lainkohdat ovat voimassa 31 päivänä joulukuuta
2004. Työttömyyseläkkeeseen ei kuitenkaan
lisätä tulevan ajan eläkettä.
Eläketapahtuman katsotaan sattuneen sinä päivänä,
jona työntekijä täyttää kaikki
1 momentissa tarkoitetut työttömyyseläkkeen
saamisen edellytykset.
Työttömyyseläke myönnetään
toistaiseksi. Työttömyyseläkettä ei
kuitenkaan makseta:
- - - - - - - - - - - - - - - - - - -
2) kalenterikuukaudelta, jonka aikana eläkkeensaaja
on ansiotyössä ansaiten vähintään
500 euroa kuukaudessa; eikä
- - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Työttömyyseläke muuttuu vanhuuseläkkeeksi
63 vuoden iän täyttämistä seuraavan
kuukauden alusta lukien. Työttömyyseläkkeen
muuttuessa vanhuuseläkkeeksi ei kuitenkaan sovelleta,
mitä 7 h §:ssä säädetään.
Jos työttömyyseläkettä määrättäessä on
sovellettu 3 momentin toista virkettä, vanhuuseläkkeeseen
lisätään tulevan ajan eläke.
Vanhuuseläkkeeseen lisätään tulevan
ajan eläke myös silloin, kun edellisessä virkkeessä tarkoitettu
työttömyyseläke on 9 momentin nojalla
muutettu työkyvyttömyyseläkkeeksi.
Jos työntekijä täyttää edellä tässä pykälässä säädetyt
edellytykset 62 vuotta täytettyään, hänelle
myönnetään vanhuuseläke siten
kuin 5 a §:n 3 momentissa säädetään.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - -
4 f §
Oikeus saada osa-aikaeläkettä on
osa-aikatyöhön siirtyneellä 58—67-vuotiaalla
työntekijällä, edellyttäen että:
- - - - - - - - - - - - - - - - - - -
4) hänelle on osa-aikaeläkkeen alkamista
välittömästi edeltäneiden 15
kalenterivuoden aikana karttunut 8 §:n 4 momentissa
tarkoitettua peruseläkettä tai muuta siihen verrattavaa
työ- tai virkasuhteeseen perustuvaa eläkettä yhteensä viisi
vuotta; ansioiden perusteella karttumisaikaa otetaan tällöin
huomioon siten kuin lyhytaikaisissa työsuhteissa olevien
työntekijäin eläkelain 4 §:n
4 momentissa säädetään;
- - - - - - - - - - - - - - - - - - -
7) hänen ansionsa on vähentynyt siten,
että hänen 5 kohdassa tarkoitetusta osa-aikatyöstä saamansa
työansiot ovat vähintään 35
ja enintään 70 prosenttia 2 kohdassa tarkoitettujen
ansiotöiden yhteenlasketuista vakiintuneista ansioista,
kuitenkin vähintään 1 §:n
1 momentin 3 kohdassa säädetyn rahamäärän
suuruinen; työajan vähentyminen ei kuitenkaan
saa olennaisesti poiketa työansioissa tapahtuneesta vähennyksestä.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Vakiintuneena ansiona pidetään osa-aikaeläkettä määrättäessä sitä jäljempänä 7
c §:ssä tarkoitettua tulevan ajan ansiota,
jonka perusteella työntekijän työkyvyttömyyseläke
laskettaisiin, jos työntekijä osa-aikaeläkkeen
alkamishetkellä olisi tullut työkyvyttömäksi.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - -
4 g §
- - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Osa-aikaeläke lakkautetaan, jos työntekijä ei enää täytä 4 f §:ssä säädettyjä eläkkeen
saamisen edellytyksiä. Jos työkyvyttömyys-
tai työttömyyseläke myönnetään
samalta ajalta, jolta on maksettu osa-aikaeläkettä,
katsotaan osa-aikaeläke työkyvyttömyys-
tai työttömyyseläkkeen osasuoritukseksi.
Jos työntekijä täytettyään
68 vuotta edelleen jatkaa osa-aikatyötä, muutetaan osa-aikaeläke,
sen estämättä mitä muualla tässä laissa
säädetään, saman suuruiseksi
vanhuuseläkkeeksi. Työntekijän lopettaessa
osa-aikatyön maksetaan vanhuuseläkkeen lykkääntynyt osa
siten korotettuna kuin 5 a §:n 1 momentissa säädetään
ja lisättynä 5 §:ssä tarkoitetulla
määrällä.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - -
4 h §
Työntekijällä on oikeus
saada työkyvyttömyyden estämiseksi tai
työ- ja ansiokyvyn parantamiseksi tarkoituksenmukaista
ammatillista kuntoutusta, jos
- - - - - - - - - - - - - - - - - - -
2) työntekijän eläkkeeseen
sisältyvän 7 c §:ssä tarkoitetun
tulevan ajan ansiot ovat vähintään 24 000
euroa, jos hän olisi tullut työkyvyttömäksi
ajankohtana, jona hakemus tehtiin tai jona hakijan kuntoutustarve
on viimeistään selvitettävä kansaneläkelaitoksen
järjestämästä kuntoutuksesta
annetun lain (610/1991) 6 §:n mukaan;
jos työntekijä jo saa työkyvyttömyyseläkettä,
edellytetään, että tulevan ajan ansiot ovat
vähintään edellä mainitun rajamäärän
suuruiset tai että eläkkeessä on otettu
huomioon 31 päivänä joulukuuta 2004 voimassa
olevan lain mukainen tuleva aika.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - -
5 §
Eläkettä karttuu vuodessa tämän
lain alaisista kunkin vuoden eläkkeen perusteena olevista työansioista:
1) 1,5 prosenttia sen kalenterikuukauden loppuun, jona
työntekijä täyttää 53
vuotta, ja niistä eläkkeen perusteena olevista
työansioista, jotka eläkkeensaaja on saanut täyden
työkyvyttömyyseläkkeen tai vanhuuseläkkeen
aikana sekä 6 a §:ssä tarkoitetusta eläkkeen
perusteesta;
2) 1,9 prosenttia sitä seuraavan kalenterikuukauden
alusta, jona työntekijä täyttää 53
vuotta sen kalenterikuukauden loppuun, jona työntekijä täyttää 63
vuotta;
3) 4,5 prosenttia sitä seuraavan kalenterikuukauden
alusta, jona työntekijä täyttää 63
vuotta, ei kuitenkaan, jos työntekijä saa tänä aikana
eläkettä muuna kuin osa-aikaeläkkeenä.
Tulevan ajan eläke on 7 c §:ssä tarkoitetusta tulevan
ajan ansiosta:
1) 1,5 prosenttia vuotta kohden siltä osin
kuin eläkkeeseen luetaan tuleva aika 50 vuoden iän täyttämiskuukauden
loppuun;
2) 1,3 prosenttia vuotta kohden siltä osin
kuin tuleva aika luetaan 50 vuoden iän täyttämistä seuraavan
kalenterikuukauden alun ja 63 vuoden iän täyttämiskuukauden
lopun väliseltä ajalta.
Ajalta, jolta työntekijä on saanut
täyttä työkyvyttömyyseläkettä,
eläkettä karttuu myös 7 c §:ssä tarkoitetusta
tulevan ajan ansiosta:
1) 1,5 prosenttia vuotta kohden siltä osin
kuin eläkkeeseen luetaan aika 50 vuoden iän täyttämiskuukauden
loppuun;
2) 1,3 prosenttia vuotta kohden siltä osin
kuin eläkkeeseen luetaan 50 vuoden iän täyttämistä seuraavan
kalenterikuukauden alun ja 63 vuoden iän täyttämiskuukauden
lopun välinen aika.
Ajalta, jolta työntekijä on saanut osatyökyvyttömyyseläkettä,
eläkettä karttuu 3 momentissa mainittujen karttumisprosenttien
mukaan 7 c §:ssä tarkoitetun
tulevan ajan ansion puolesta määrästä.
Kun eläkekarttuma lasketaan kuukautta kohden, karttumisprosenttina
käytetään 1/12 edellä 1—3
momentissa mainitusta määrästä.
Osa-aikaeläkkeen rinnalla tehdystä osa-aikatyöstä karttuu
eläkettä siten kuin 1 momentissa säädetään.
Osa-aikaeläkettä saaneen työntekijän
työkyvyttömyyseläkkeeseen lisätään
1/8 prosenttia ja vanhuuseläkkeeseen 1/16
prosenttia jäljempänä säädetystä ansion
alenemasta jokaiselta kuukaudelta, jolta työntekijä on
saanut osa-aikaeläkettä. Tällöin
eläkettä määrättäessä ansion
alenema on se 5 c §:n 1 momentin mukainen
työansioiden erotus, jonka perusteella työntekijän
osa-aikaeläke on ensimmäisen kerran laskettu.
Jos osa-aikaeläkkeen rinnalla tehdystä osa-aikatyöstä karttuvaan
eläkkeeseen luetaan mukaan tulevan ajan eläke,
tulevalta ajalta eläke lasketaan 2 momentin 2 kohdan mukaisesti
myös edellä tarkoitetusta ansion alenemasta.
5 a §
Jos vanhuuseläke alkaa myöhemmin kuin 68 vuoden
täyttämistä seuraavan kuukauden alusta, korotetaan
eläkettä 0,4 prosenttia jokaiselta kuukaudelta,
jolla eläkkeen alkaminen lykkääntyy.
Jos vanhuuseläke myönnetään
4 §:n 2 momentin mukaisesti varhennettuna, eläkettä vähennetään
0,6 prosenttia jokaiselta kuukaudelta, jolta eläkettä maksetaan
ennen 63 vuoden iän täyttämiskuukautta
seuraavan kuukauden alkua. Vähennys lasketaan eläkkeestä,
joka työntekijälle on karttunut eläkkeen
alkamisajankohtaan mennessä.
Sen estämättä, mitä 4 §:n
2 momentissa ja edellä 2 momentissa säädetään,
työntekijällä, joka saa työttömyyspäivärahaa
työttömyysturvalain 6 luvun 9 §:n
2 momentin perusteella, on oikeus saada vanhuuseläke 62
vuoden iässä vähentämättömänä.
5 b §
Työkyvyttömyyseläke myönnetään
joko täytenä eläkkeenä tai osatyökyvyttömyyseläkkeenä.
Täysi työkyvyttömyyseläke myönnetään työntekijälle,
jonka työkyvyn on 4 §:n 3 momentin mukaisesti
arvioitu olevan ainakin vuoden ajan alentunut vähintään
3/5. Muussa tapauksessa työkyvyttömyyseläke
myönnetään osatyökyvyttömyyseläkkeenä.
Täyden työkyvyttömyyseläkkeen
suuruus määrätään 5 §:n
1—3 momentin mukaan. Osatyökyvyttömyyseläke
on puolet täydestä eläkkeestä.
Jos työkyvyttömyyseläkkeen saajan
työkyky muuttuu vähintään vuoden
ajaksi siten, että muutoksella on 1 momentin mukaan vaikutusta eläkkeen
suuruuteen, eläke tarkistetaan muutosta lähinnä seuraavan
kuukauden alusta, jollei 4 d §:stä muuta
johdu.
Jos eläkkeensaajan työkyky on siinä määrin palautunut,
ettei hän enää täytä eläkkeen
saamisen edellytyksiä, työkyvyttömyyseläke
lakkautetaan työkyvyn palautumista seuraavan kalenterikuukauden
alusta lukien. Kuntoutustuki voidaan lakkauttaa, jos kuntoutustuen
saaja on ilman pätevää syytä kieltäytynyt
kuntoutuksesta. Työkyvyttömyyseläkkeen
maksaminen voidaan keskeyttää, jos eläkkeensaaja
on tilapäisesti ansiotyössä.
Työkyvyn muuttumista tai palautumista arvioitaessa
taikka työkyvyttömyyseläkkeen keskeyttämistä harkittaessa
otetaan huomioon työntekijän työansioissa
tapahtuneet muutokset. Jos työansioita on vähintään
40 mutta enintään 60 prosenttia siitä keskiansiosta,
jonka perusteella karttunut työkyvyttömyyseläke
on määrätty, eläke tarkistetaan
osatyökyvyttömyyseläkkeeksi. Jos työansioita
on yli 60 prosenttia mainitusta keskiansiosta, työkyvyttömyyseläke
lakkautetaan tai sen maksaminen keskeytetään.
Työkyvyttömyyseläke tarkistetaan,
keskeytetään tai lakkautetaan eläkkeensaajan
hakemuksesta tai eläkelaitoksen aloitteesta edellä 1
ja 3—5 momentissa säädetyin edellytyksin.
Eläkettä ei kuitenkaan tarkisteta pitemmältä ajalta
kuin eläkkeensaajan tarkistushakemusta tai eläkelaitoksen
tarkistustoimenpiteisiin ryhtymistä lähinnä seuraavaa
kalenterikuukautta edeltävän vuoden ajalta. Jos
sellainen työkyvyttömyyseläke lakkautetaan,
jonka maksaminen on keskeytetty, eläke lakkautetaan keskeyttämisajankohdasta
lukien.
Jos työkyvyttömyyseläke lakkautetaan,
se voidaan maksaa kuntoutustukena vuotta lyhyemmältäkin
ajalta. Osatyökyvyttömyyseläke voidaan
maksaa täytenä eläkkeenä 4 j §:ssä tarkoitetun
kuntoutuksen ajalta.
5 c §
- - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Osa-aikaeläkkeen enimmäismäärä on
75 prosenttia siitä eläkkeestä, joka
työntekijälle on karttunut 8 §:n
4 momentissa tarkoitettujen lakien tai eläkesääntöjen
sekä valtion varoista suoritettavasta eläkkeen
korvaamisesta alle kolmivuotiaan lapsen hoidon tai opiskelun ajalta
annetun lain ( /2003) mukaan osa-aikaeläkkeen
alkamisajankohtaan mennessä. Jos työntekijällä on oikeus
saada osa-aikaeläkettä myös muun lain tai
eläkesäännön mukaan ja tässä tarkoitettu
rajaus vähentää osa-aikaeläkettä,
vähennys tehdään näiden lakien
ja sääntöjen kesken niiden mukaan ansaittujen
eläkeoikeuksien suhteessa.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - -
6 §
Eläkkeeseen oikeuttavat 1 §:n mukaan
vakuutetut työansiot, jotka työntekijä on
ansainnut 18 vuoden iän täyttämistä seuraavan
kalenterikuukauden alusta 68 vuoden iän täyttämiskuukauden
loppuun mennessä.
6 a §
Eläkkeeseen oikeuttavat myös seuraavat
etuudet tai niiden perusteena olevat työ- ja ansiotulot:
1) äitiys-, erityisäitiys-, isyys-
tai vanhempainrahan perusteena oleva sairausvakuutuslain (364/1963)
mukainen työtulo siltä ajalta, jolta päiväraha
on maksettu työntekijälle;
2) vuorotteluvapaalain (1305/2002) mukaisen
vuorottelukorvauksen perusteena oleva ansio;
3) työttömyysturvalain mukaisen ansioon suhteutetun
päivärahan perusteena oleva ansio edellyttäen,
että päivärahaa on saatu joko työttömyysturvalaissa
tarkoitettuna palkansaajana tai mainitun lain 1 luvun 6 §:n
2 momentissa tarkoitettuna yrittäjänä,
siltä osin kuin päivärahaa on saatu ennen
63 vuoden iän täyttämistä;
4) julkisesta työvoimapalvelusta annetun lain (1295/2002)
mukaisen ansiotuen perusteena oleva ansio;
5) työttömyysturvalain 10 luvussa
tarkoitetun koulutuspäivärahan perusteena oleva
ansio;
6) aikuiskoulutustuesta annetun lain (1276/2000)
mukaisen aikuiskoulutustuen perusteena oleva ansio;
7) työntekijäin eläkelain
8 §:n 4 momentissa mainittujen lakien, eläkeohjesäännön
tai eläkesääntöjen taikka kuntoutusrahalain
(611/1991) mukaisen kuntoutusrahan tai tapaturmavakuutuksen
tai liikennevakuutuksen kuntoutusta koskevien säännösten
perusteella myönnetyn ansionmenetyskorvauksen perusteena
oleva työansio, ei kuitenkaan, jos kuntoutusraha on maksettu
eläkkeen lisänä;
8) sairauspäivärahan perusteena oleva
sairausvakuutuslaissa tarkoitettu työtulo siltä ajalta,
jolta päiväraha on maksettu työntekijälle;
9) tapaturma-, liikenne- tai sotilastapaturmavakuutusta
koskevien säännösten mukaisen ansionmenetyskorvauksen
perusteena oleva työansio siltä ajalta, jolta
päiväraha on maksettu työntekijälle,
jos työntekijälle ei makseta sairausvakuutuslain
mukaista sairauspäivärahaa tämän ansionmenetyskorvauksen
vuoksi.
Eläkkeen perusteena on 100 prosenttia 1 momentin 1
kohdassa tarkoitetun etuuden perusteena olevasta työtulosta,
75 prosenttia 2 ja 3 kohdassa tarkoitetun etuuden perusteena olevasta ansiosta
ja 65 prosenttia 4—9 kohdassa tarkoitetun etuuden perusteena
olevasta ansiosta tai työtulosta. Jos kuitenkin 1 momentin
1 kohdassa tarkoitettu etuus on ansiotulojen puuttumisen tai niiden
vähäisyyden vuoksi maksettu vähimmäispäivärahan
suuruisena, mainittuna perusteena on 500 euroa kuukaudessa.
Äitiys-, erityisäitiys-, isyys- ja vanhempainrahakaudelta
on oikeus tämän lain mukaiseen eläkkeeseen
siten, että karttuma-aika 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettu
aika mukaan lukien on yhteensä vähintään
12 kuukautta lasta kohden (jatkokarttuma). Jatkokarttuman
perusteena on 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetun etuuden perusteena
oleva työtulo. Jos kuitenkin mainittu etuus on ansiotulojen
puuttumisen tai niiden vähäisyyden vuoksi maksettu
vähimmäispäivärahan suuruisena,
mainittuna perusteena on 500 euroa kuukaudessa. Jatkokarttumaan
on kuitenkin oikeus sillä vanhemmalla, joka on saanut vanhempainrahaa
pitemmän ajan, jos vanhemmat eivät muuta ilmoita.
7 §
Eläkettä laskettaessa työansio määräytyy
samojen perusteiden mukaan kuin veron ennakkoa pidätettäessä,
kuitenkin niin, ettei työsuhteen päättyessä maksettavaa
vuosiloman korvausta oteta huomioon.
Ulkomaantyöstä eläketurvaa järjestettäessä ja eläkettä laskettaessa
työn vastikkeena pidetään sitä palkkaa,
mitä vastaavasta työstä Suomessa olisi
maksettava, tai palkkaa, jonka muutoin voidaan katsoa vastaavan
sanottua työtä (vakuutuspalkka).
Jos työn korvaus on sovittu osaksi tai kokonaan hyvitettäväksi
yleisöltä tulevilla palvelurahoilla tai vapaaehtoisilla
lahjoilla, niistä saatua tuloa pidetään
tässä pykälässä tarkoitettuna työansiona.
7 a §
Eläkettä laskettaessa kunkin vuoden työansiosta
vähennetään määrä,
joka vastaa sanotulle vuodelle vahvistettua 12 b §:ssä tarkoitettua työntekijäin
eläkemaksuprosenttia.
7 b §
Tässä laissa säädetyt ansiorajat
ja rahamäärät sekä eläkettä laskettaessa
kunkin vuoden ansio tarkistetaan kertoimella, jossa palkkatason
muutoksen painokerroin on 0,8 ja hintatason muutoksen painokerroin
0,2 (palkkakerroin). Palkkakertoimen perusteena käytetään
keskimääräisiä palkka- ja kuluttajahintatason
vuotuisia muutoksia edellisen kalenterivuoden kolmannella vuosineljänneksellä.
Palkkakerrointa määrättäessä palkkatason
muutoksesta vähennetään määrä,
joka vastaa 12 b §:n 1 momentin ensimmäisessä virkkeessä tarkoitetun
työntekijäin eläkemaksuprosentin muutosta
edeltävän kalenterivuoden alussa. Sosiaali- ja
terveysministeriö vahvistaa asetuksella palkkakertoimen
kullekin kalenterivuodelle viimeistään kaksi kuukautta ennen
sen kalenterivuoden alkua, josta sitä sovelletaan.
Tulevan ajan eläke
7 c §
Työkyvyttömyyseläkettä määrättäessä luetaan
eläkkeeseen oikeuttavaksi myös aika työkyvyttömyyden
alkamista seuraavan kuukauden alusta sen kalenterikuukauden loppuun,
jona työntekijä täyttää 63
vuotta (tuleva aika). Edellytyksenä on kuitenkin,
että työntekijällä on työkyvyttömyyden
alkamisvuoden ja sitä edeltäneen kymmenen kalenterivuoden
aikana 8 §:n 4 momentissa mainitun lain tai eläkesäännön
mukaisia työansioita vähintään
12 000 euroa.
Tulevan ajan eläkkeen perusteena oleva työansio
(tulevan ajan ansio) määrätään
niiden 8 §:n 4 momentissa mainitun lain tai eläkesäännön
mukaisten työansioiden perusteella, jotka työntekijällä on
ollut työkyvyttömyyden alkamisvuotta edeltäneiden
viiden kalenterivuoden aikana (tarkasteluaika). Jos työkyvyttömyys
alkaa vuoden viimeisenä päivänä,
tämä vuosi luetaan tarkasteluaikaan. Tulevan ajan
ansiota määrättäessä vuosityöansiot
tarkistetaan 7 b §:n mukaisesti. Tulevan
ajan ansio on tarkasteluaikana saatujen, näin tarkistettujen
työansioiden summa jaettuna kuudellakymmenellä.
Tulevan ajan ansiota määrättäessä siihen
luetaan myös tarkasteluaikaan kohdistuva 6 a §:ssä mainitun
etuuden perusteena oleva ansio tai työtulo tarkistettuna
palkkakertoimella.
Jos työntekijä on tarkasteluaikana saanut työttömyysturvalain
mukaista perupäivärahaa tai työmarkkinatukea,
otetaan tulevan ajan ansiota määrättäessä työansiona
huomioon 1 000 euroa jokaiselta täydeltä kuukaudelta,
jolta mainittua etuutta on suoritettu.
Jos tulevan ajan ansiota määrättäessä tarkasteluaikana
työntekijällä ei ole 3 ja 4 momentissa tarkoitettujen
ansioiden lisäksi 2 momentissa tarkoitettuja työansioita,
työntekijällä ei ole oikeutta tulevan
ajan eläkkeeseen.
Jos työntekijän työansiot ovat tarkasteluaikana
hänen vakiintunutta ansiotasoaan pienemmät alle
kolmivuotiaan lapsen hoitamisen vuoksi ja tämän
seikan johdosta hänen eläketurvansa olisi alentunut
vähintään 20 prosenttia, käytetään
sen estämättä, mitä edellä tässä pykälässä säädetään,
työntekijän hakemuksesta 7 c §:n
1 momentin mukaisena ansiona sitä työansiota,
jota lapsenhoitoaika ei ole pienentänyt. Tällöin työansioita
otetaan kuitenkin huomioon enintään viimeiseltä kymmeneltä vuodelta.
7 d §
Sen estämättä, mitä 7 c §:n
2 momentissa säädetään, tulevan
ajan ansiota määrättäessä otetaan
huomioon myös työkyvyttömyyden alkamisvuoden
ansiot työkyvyttömyyden alkamista edeltävän
kalenterikuukauden loppuun asti, jos
1) työntekijällä ei ole
tarkasteluaikana yhtenäkään vuonna sellaisia
työansioita, jotka 7 c §:n 2,
3 ja 6 momentin mukaan otetaan huomioon tulevan ajan ansiota määrättäessä;
tai
2) työntekijällä on 1 kohdassa
tarkoitettuja työansioita vain työkyvyttömyyden
alkamisvuonna tai sitä edeltävänä vuonna.
Jos työntekijä on tullut työkyvyttömäksi
ennen sen kalenterivuoden päättymistä,
jona hän täyttää 23 vuotta,
tarkasteluaika on sen estämättä, mitä 7 c §:n
2 momentissa säädetään,18 vuoden
täyttämistä seuraavan kuukauden alkamisen ja
työkyvyttömyyden alkamista edeltävän
kuukauden päättymisen välinen aika. Tällöin
tulevan ajan ansio on tänä tarkasteluaikana saatujen,
7 b §:n mukaan tarkistettujen työansioiden summa
jaettuna samaan ajanjaksoon sisältyvien kuukausien lukumäärällä.
Tämän lain alainen tulevan ajan ansio on sama
suhteellinen osuus 7 c §:n 2, 3 ja 6
momentissa sekä edellä 1 momentissa määritellystä tulevan
ajan ansioiden yhteismäärästä kuin
mikä tämän lain alaisten työansioiden
osuus on 8 §:n 4 momentin 1, 2 ja 10—13
kohdissa mainittujen lakien mukaisten ansioiden yhteismäärästä 7 c §:n
2 momentin mukaisena tarkasteluaikana.
Eläketurvakeskus antaa eläkelaitoksille tarkemmat
ohjeet 7 c ja 7 d §:n soveltamisesta.
7 e §
Jos työkyvyttömyyseläkettä saaneelle
työntekijälle myöhemmin on suoritettava
vanhuuden tai uuden työkyvyttömyyden perusteella
eläkettä, eläkkeeseen oikeuttavaksi lasketaan
myös aika, jolta hänellä oli oikeus saada
aikaisempaa eläkettä. Määrättäessä eläkettä tältä ajalta
käytetään eläkettä laskettaessa
perusteena aikaisemman eläkkeen tulevan ajan ansiota. Jos
työntekijällä on oikeus tulevaan aikaan
useamman kuin yhden 8 §:n 4 momentin 1, 2 tai
10—13 kohdassa mainitun lain nojalla, eläkkeelläoloaika
luetaan uuteen eläkkeeseen oikeuttavaksi vain yhden kerran.
Jos työkyvyttömyyseläkettä saaneelle
työntekijälle myöhemmin on suoritettava
eläkettä sellaisen uuden työkyvyttömyyden
perusteella, joka on alkanut ennen kuin aikaisemman eläkkeen
päättymisestä on kulunut kaksi vuotta,
tai jos eläke myönnetään saman
sairauden, vian tai vamman perusteella kuin aikaisempi eläke,
uusi eläke määrätään
samojen perusteiden mukaan kuin aikaisempi eläke.
Jos tämän lain mukaista kuntoutusrahaa saaneelle
työntekijälle myönnetään
työkyvyttömyyseläke sellaisen työkyvyttömyyden
perusteella, joka on alkanut ennen kuin kuntoutusrahakauden päättymisestä on
kulunut kaksi vuotta, eläke määrätään
niillä perusteilla, joiden mukaan se olisi määrätty,
jos työkyvyttömyys olisi alkanut kuntoutusrahakauden
alkaessa.
7 f §
Jos työntekijällä on oikeus tulevaan
aikaan 8 §:n 4 momentin 3—5 tai 7—9
kohdassa mainitun lain tai eläkesäännön
perusteella, työntekijällä ei ole oikeutta
tulevaan aikaan 7 c ja 7 d §:n mukaisesti.
Jos työntekijällä olisi ollut oikeus
tulevan ajan eläkkeeseen ennen tämän
lain voimaantuloa voimassa olevien säännösten
mukaan myös 1 momentissa mainitun lain tai eläkesäännön
alaisen työ- tai virkasuhteen kanssa rinnakkain jatkuneesta
tämän lain alaisesta työsuhteesta, sovelletaan
sen estämättä, mitä 1 momentissa
säädetään, 7 c §:n
säännöksiä kuitenkin siten,
että tulevan ajan ansiota laskettaessa ei oteta huomioon
1 momentissa tarkoitetun julkisten alojen eläkelain tai
eläkesäännön alaisia ansioita.
7 g §
Työkyvyttömyyseläkettä tai
kuntoutustukea korotetaan jäljempänä mainitulla
kertoimella sen kalenterivuoden alusta, johon mennessä eläkettä tai
kuntoutustukea on maksettu yhteensä viideltä täydeltä kalenterivuodelta.
Tämä kertakorotus lasketaan työntekijälle
myönnetyn 8 §:n 4 momentin 1, 2 tai 10—13
kohdassa mainittujen lakien mukaisten eläkkeiden yhteismäärän perusteella.
Korotus määrätään sen
mukaan, minkä ikäinen työntekijä on
korotusvuoden alussa siten, että iän ollessa 24—26
vuotta, korotusprosentti on 21. Korotusprosentti pienenee kutakin
ikävuotta kohden 0,7 prosenttiyksiköllä.
Iän ollessa yli 55 vuotta korotusta ei tehdä.
Jos 1 momentissa tarkoitettu kertakorotus ei sisältynyt
edunjättäjän eläkkeeseen tai
jos edunjättäjä ei ollut eläkkeellä kuollessaan,
lisätään perhe-eläkkeeseen perusteeksi
laskettavaan edunjättäjän työkyvyttömyyseläkkeeseen
se kertakorotus, jonka edunjättäjä olisi
saanut, jos työkyvyttömyyseläke olisi
jatkunut 1 momentissa tarkoitetun ajan. Kertakorotus lisätään
perhe-eläkkeeseen sen kalenterivuoden alusta, johon mennessä edunjättäjän
työkyvyttömyyseläke tai kuntoutustuki
olisi jatkunut yhteensä viisi täyttä kalenterivuotta.
7 h §
Eläketurva sopeutetaan eliniän odotteen muutokseen
vuoden 2009 jälkeen siten, että vanhuuseläkkeen
alkaessa eläke muunnetaan työntekijän
62 vuoden iän täyttämisvuodelle vahvistetulla
elinaikakertoimella. Jos vanhuuseläke kuitenkin alkaa ennen
62 vuoden iän täyttämisvuotta, vanhuuseläke
muunnetaan eläkkeen alkamisvuodelle vahvistetulla elinaikakertoimella.
Leskeneläke muunnetaan eläkesovitusta tehtäessä kyseiselle
vuodelle vahvistetulla elinaikakertoimella. Elinaikakerrointa ei
sovelleta 11 §:ssä tarkoitettuun vapaaehtoiseen
lisäeläkkeeseen.
Kun työkyvyttömyyseläke muuttuu vanhuuseläkkeeksi
62 vuoden iässä tai sen jälkeen, eläke tarkistetaan
työntekijän 62 vuoden iän täyttämisvuodeksi
vahvistetulla elinaikakertoimella. Jos työkyvyttömyyseläke
muuttuu vanhuuseläkkeeksi ennen 62 vuoden iän
täyttämisvuotta, eläke tarkistetaan kuitenkin
elinaikakertoimella, joka on vahvistettu sille vuodelle, jona eläke muuttuu
vanhuuseläkkeeksi.
Sosiaali- ja terveysministeriö vahvistaa Eläketurvakeskuksen
esityksestä vuosittain 1 momentissa tarkoitetun elinaikakertoimen.
Elinaikakerroin määrätään
siten, että sillä muunnetun eläkkeen
pääoma-arvo on kulloisenkin viiden viimeisen vuoden
käytettävissä olevien Tilastokeskuksen
kuolevuustilastojen perusteella laskettuna sama kuin muuntamattoman
eläkkeen pääoma-arvo vuonna 2009 laskettuna
vuosien 2003—2007 kuolevuustilastojen perusteella. Pääoma-arvoa
laskettaessa käytetään kahden prosentin
korkokantaa.
Eläketurvakeskus antaa eläkelaitoksille tarkemmat
ohjeet elinaikakertoimen soveltamisesta.
7 i §
Perhe-eläke määrätään
edunjättäjän tämän lain
vähimmäisehtojen mukaisen vanhuuseläkkeen
tai täyden työkyvyttömyyseläkkeen
perusteella, jota hän sai kuollessaan. Jos edunjättäjän saama
eläke oli sellainen työttömyyseläke
tai 4 c §:n 9 momentissa tarkoitettu
työkyvyttömyyseläke, johon ei ollut lisätty
4 c §:n 3 momentissa tarkoitettua tulevan
ajan eläkkeenosaa, tämä eläkkeenosa
lisätään perhe-eläkkeen perusteeksi
laskettavaan edunjättäjän eläkkeeseen. Niinikään
perhe-eläkkeen perusteeksi laskettavaan edunjättäjän
eläkkeeseen lisätään edunjättäjän
eläkkeellä ollessa ansaitsema uusi eläke. Jollei
edunjättäjä saanut ensimmäisessä virkkeessä mainittua
eläkettä, edunjättäjän
eläke lasketaan siten kuin se olisi laskettu, jos hän
olisi kuolinpäivänään tullut
täyteen työkyvyttömyyseläkkeeseen
oikeuttavassa määrin työkyvyttömäksi,
jollei edunsaaja muuta selvitä.
Leskeneläkkeen määrä on,
jollei 5 momentista taikka 8 tai 8 c—8 f §:stä muuta
johdu:
6/12 edunjättäjän eläkkeestä,
jos edunsaajina on leski yksin tai leski ja yksi lapsi;
5/12 edunjättäjän eläkkeestä,
jos edunsaajina on leski ja kaksi lasta;
3/12 edunjättäjän eläkkeestä,
jos edunsaajina on leski ja kolme lasta; sekä
2/12 edunjättäjän eläkkeestä,
jos edunsaajina on leski ja neljä tai useampia lapsia.
Lapseneläkkeiden yhteismäärä on,
jollei 8 §:stä muuta johdu:
4/12 edunjättäjän eläkkeestä,
jos lapsia on yksi;
7/12 edunjättäjän eläkkeestä,
jos lapsia on kaksi;
9/12 edunjättäjän eläkkeestä,
jos lapsia on kolme; sekä
10/12 edunjättäjän eläkkeestä,
jos lapsia on neljä tai useampia.
Lapseneläkkeiden yhteismäärä jaetaan
tasan edunsaajina olevien lasten kesken. Jos edunsaajina on lapsia,
joilla ei ole kumpaakaan vanhempaa, lapseneläkkeiden yhteismäärään
lisätään 2/12 erikseen kummankin
edunjättäjän eläkkeistä edellyttäen,
että lesken- ja lapseneläkkeet eivät
yhteensä ylitä edunjättäjän
eläkkeen määrää. Jos
lapsi saa lapseneläkettä muun edunjättäjän kuin
vanhempansa jälkeen, määrätään
lisä niistä edunjättäjien eläkkeistä,
joiden perusteella täysorpo lapsi saa lapseneläkkeensä.
Lisä jaetaan edellä mainittujen täysorpojen
lasten kesken tasan.
Edunjättäjän entisen puolison perhe-eläkkeen
suuruus määrätään siten,
että sen osuus 2 momentin mukaisesti lasketusta leskeneläkkeen määrästä on
sama kuin mitä 60 prosenttia edunjättäjän
entiselle puolisolleen maksamasta elatusavusta on 1 momentissa tarkoitetusta
edunjättäjän eläkkeestä.
Jos edunsaajana on myös leski, on entisten puolisoiden
perhe-eläkkeiden yhteismäärä enintään
puolet leskeneläkkeestä. Yhteismäärä vähennetään
leskeneläkkeestä ja jaetaan entisten puolisoiden
kesken elatusapujen suhteessa.
Jos edunsaajien lukumäärä muuttuu
tai jos edunsaajana olevasta lapsesta tulee 3 momentissa tarkoitetulla
tavalla täysorpo, perhe-eläkkeen määrä ja
sen jakautuminen edunsaajien kesken tarkistetaan muutosta seuraavan
kuukauden alusta.
8 §
Tämän lain mukainen eläke
yhteensovitetaan vähentämällä eläkkeestä seuraavat
etuudet:
1) tapaturmavakuutuslain (608/1948) säännöksiin
perustuva päiväraha tai tapaturmaeläke;
2) liikennevakuutuslain (279/1959) nojalla myönnetty
omaan vammaan perustuvaa jatkuva korvaus;
3) tapaturmavakuutuslain perusteella korvattavasta
kuntoutuksesta annetun lain (625/1991) nojalla myönnetty
ansionmenetyskorvaus;
4) liikennevakuutuslain perusteella korvattavasta kuntoutuksesta
annetun lain (626/1991) nojalla myönnetty ansionmenetyskorvaus;
5) sotilasvammalain (404/1948) nojalla myönnetty
elinkorko; ja
6) sotilastapaturmalain (1211/1990) nojalla myönnetty
päiväraha tai tapaturmaeläke.
Jos työntekijälle myönnetään
vanhuuseläke 5 a §:n 1 momentin
mukaisesti 68 vuoden iän täyttämisen
jälkeen, yhteensovitus toimitetaan vastaten 68 vuoden ikää.
Jos työntekijällä on oikeus 1 momentin
1—6 kohdassa mainittuun etuuteen, tämän
lain mukaisena eläkkeenä maksetaan kaikkien jäljempänä 4
momentissa tarkoitettujen peruseläkkeiden yhteismäärän
ja 1—6 kohdassa mainitun etuuden erotuksesta yhtä suuri
osa kuin tämän lain mukainen eläke on
kaikista peruseläkkeistä.
Edellä 3 momentissa tarkoitettuja peruseläkkeitä ovat
seuraavat työ- ja virkasuhteisiin sekä yrittäjätoimintaan
perustuvat vanhuus- ja työkyvyttömyyseläkkeet:
- - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Yhteensovituksessa otetaan huomioon myös 1 momentissa
tarkoitettua etuutta vastaava vieraasta valtiosta maksettava etuus.
Jos työntekijän eläkettä määrättäessä otetaan
huomioon tuleva aika kahden tai useamman valtion eläkelainsäädännön
mukaan, tulevan ajan päällekkäisyys estetään
ottamalla huomioon 4 momentissa tarkoitettua etuutta vastaava vieraan
valtion etuus tulevan ajan osalta silloin, kun on kysymys Euroopan
yhteisöjen neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1408/71
tai Suomen solmimien sosiaaliturvasopimusten alaisesta etuudesta.
8 c §
- - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Jos leski ei saa 1 momentissa tarkoitettua eläkettä,
lesken ansiotyöhön perustuvana eläkkeenä pidetään
sitä eläkettä, joka hänelle
olisi myönnetty, jos hän olisi tullut täyteen
työkyvyttömyyseläkkeeseen oikeuttavassa
määrin työkyvyttömäksi
edunjättäjän kuolinpäivänä tai
sinä päivänä, jona 2 momentissa
tarkoitettu lapsi täyttää 18 vuotta.
Näin menetellään myös vieraan
valtion vastaavan etuuden osalta.
8 d §
Eläkesovituksessa vähennetään
7 i ja 8 §:n mukaisesti määrättyä leskeneläkettä,
jos lesken 8 c §:ssä tarkoitetut
ansiotyöhön perustuvat eläkkeet ylittävät
eläkesovitusperusteen. Eläkesovitusperuste on
42,89 euroa kuukaudessa, jos edunjättäjän
7 i §:n 1 momentin mukaisesti laskettu
eläke ja 8 §:n 4 momentissa mainittujen
lakien tai eläkesääntöjen mukaiset
eläkkeet taikka niihin verrattavat työ- tai virkasuhteeseen
perustuvat eläkkeet yhteensä ylittävät
sanotun rahamäärän. Eläkesovitusperuste
on sanottujen eläkkeiden yhteismäärän
suuruinen, jos yhteismäärä ylittää 21,44
euroa ja on enintään 42,89 euroa. Muussa tapauksessa
eläkesovitusperuste on 21,44 euroa.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - -
9 §
Eläkettä tarkistetaan kalenterivuosittain
indeksiluvulla, jossa palkkatason muutoksen painokerroin on 0,2
ja hintatason muutoksen painokerroin 0,8 (työeläkeindeksi).
Työeläkeindeksilukua vahvistettaessa perusteena
käytetään keskimääräisiä palkka-
ja kuluttajahintatason vuotuisia muutoksia edellisen kalenterivuoden
kolmannella vuosineljänneksellä. Indeksilukua määrättäessä palkkatason
muutoksesta vähennetään määrä,
joka vastaa 12 b §:n 1 momentin ensimmäisessä virkkeessä tarkoitetun
työntekijäin eläkemaksuprosentin muutosta
edeltävän kalenterivuoden alussa. Sosiaali- ja
terveysministeriö vahvistaa asetuksella työeläkeindeksiluvun
kullekin kalenterivuodelle viimeistään kaksi kuukautta
ennen sen kalenterivuoden alkua, josta sitä sovelletaan.
11 §
- - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Jos työnantaja on 1 momentin mukaisesti järjestänyt
työntekijöilleen tämän lain
vähimmäisehtoja paremman eläketurvan,
vanhuuseläkkeen määrää muutetaan
eläkkeen alkamisajasta riippuen laskemalla määrä vakuutusmatemaattisia periaatteita
noudattaen siten kuin sosiaali- ja terveysministeriö määrää.
Jos työehto- tai muulla sopimuksella ei ole muunlaisesta
eläkekustannusten jaosta sovittu tai työntekijät
eivät ole asetuksella säädettävin tavoin
toimeenpannulla äänestyksellä hyväksyneet
muunlaista jakoa, saadaan työntekijöiltä periä yhteensä enintään
puolet siitä eläkevakuutuksen maksusta, millä tämän
lain mukaisia vähimmäisehtoja vastaava vakuutusmaksu
1 momentissa tarkoitettujen lisäetujen johdosta nousee. Työntekijällä on
tällöin, jos hänen työsuhteensa päättyy
taikka vakuutus lisäetujen osalta lakkaa ennen eläkeoikeuden
alkamista, oikeus sen lisäksi, mitä tämän
lain mukaisten vähimmäisetujen säilyttämisestä säädetään,
sanottujen lisäetujen osalta syntynyttä rahasto-osuutta
vastaavaan maksuvapaaseen vakuutukseen.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Tämän lain 1 §:n säännöksistä poiketen
työntekijälle järjestetty vähimmäisetujen
saamisen ehtoja koskeva parannus lakkaa 31 päivänä joulukuuta
2004. Mainittuun ajankohtaan mennessä karttuneesta, sanotun
lisäedun sisältäneestä etuudesta
muodostetaan 65 vuoden ikää vastaava maksuvapaa
vakuutus siten kuin sosiaali- ja terveysministeriö tarkemmin
määrää.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Vastuunjako
12 §
Eläkelaitosten keskinäinen vastuu
eläkkeistä ja kuntoutusrahasta määräytyy
sekä eläkkeistä ja kuntoutusrahasta eläkelaitoksille
aiheutuvat kulut jaetaan eläkelaitosten kesken, mikäli
eläkelaitokset eivät ole toisin sopineet, seuraavasti:
1) vanhuuseläkkeestä siltä osin
kuin se perustuu palvelusaikaan ennen sitä kalenterivuotta, jona
työntekijä täyttää 55
vuotta, on kukin eläkelaitos vastuussa määrästä,
joka vastaa puolen prosentin vuotuista eläkkeen karttumaa
käyttäen eläkeikänä 65
vuotta ja laskettuna 12 a §:n 1 momentissa tarkoitettujen
sosiaali- ja terveysministeriön vahvistamien tai antamien
perusteiden mukaisesti; lisäksi eläkelaitos on
vastuussa siitä eläkkeen määrästä,
joka ministeriön vahvistamien tai antamien perusteiden
mukaan on erikseen siirretty eläkelaitoksen vastuulla olevaan eläkkeen
osaan tämän osan arvon säilyvyyden tukemiseksi
tai eläkelaitoksen vastuun ulottamiseksi eläkkeeseen,
myös siltä osin kuin se perustuu palvelusaikaan
sen kalenterivuoden jälkeen, jona työntekijä täyttää 54
vuotta, taikka työkyvyttömyys- tai työttömyyseläkeaikaan
taikka 12 a §:n 5 momentin mukaisesti;
2) sellaisesta työkyvyttömyyseläkkeestä,
joka on myönnetty 7 c ja 7 d §:ää soveltaen,
näihin eläkkeisiin luettuna myös lyhytaikaisissa
työsuhteissa olevien työntekijäin eläkelain
perusteella ehkä saatava eläkkeen osa ja merimieseläkelain
3 a §:n 4 momentissa tarkoitettu, mainitun
lain perusteella ehkä saatava eläkkeen osa, mutta
ei 4 j §:n mukaista korotusta eikä 9 §:n
perusteella eläkkeen alkamisen jälkeen annettuja korotuksia
eikä 7 g §:n mukaista korotusta,
sekä siitä kuntoutusrahasta, joka vastaa 7 c
ja 7 d §:ää soveltaen
myönnetystä työkyvyttömyyseläkkeestä edellä mainitulla
tavalla määräytyvää eläkettä,
vastaa kukin eläkelaitos, jonka toimintapiiriin työntekijä kuului
7 c ja 7 d §:ssä tarkoitetun
tarkasteluajan kahtena viimeisenä kalenterivuotena, samassa
suhteessa kuin mikä on kyseisessä eläkelaitoksessa
vakuutettujen tämän lain alaisten 7 c
ja 7 d §:n mukaisten työansioiden osuus
vastaavien 8 §:n 4 momentin 1, 2, 12 ja 13 kohdissa
mainittujen eläkelakien mukaisten työansioiden
yhteismäärästä mainittuina kalenterivuosina,
mikäli tämä yhteismäärä on
vähintään 12 000 euroa; lisäksi
eläkelaitos on vastuussa siitä eläkkeen
tai kuntoutusrahan määrästä,
joka ministeriön vahvistamien tai antamien perusteiden
mukaan on erikseen siirretty eläkelaitoksen vastuulla olevaan
eläkkeen osaan 12 a §:n 5 momentin
mukaisesti; lisäksi sellaisesta työttömyyseläkkeestä,
joka on myönnetty 7 c ja 7 d §:ää soveltaen,
näihin eläkkeisiin luettuna myös lyhytaikaisissa
työsuhteissa olevien työntekijäin eläkelain
perusteella ehkä saatava eläkkeen osa ja merimieseläkelain
3 a §:n 4 momentissa tarkoitettu, mainitun
lain perusteella ehkä saatava eläkkeen osa, mutta
ei 9 §:n perusteella eläkkeen alkamisen
jälkeen annettuja korotuksia, vastaa yksin se eläkelaitos,
jonka toimintapiiriin työntekijä kuului 31 päivänä joulukuuta
2004 voimassa olleen työntekijäin eläkelain
6 a §:ssä tarkoitetun työsuhteen
perusteella;
- - - - - - - - - - - - - - - - - - -
12 b §
Työntekijäin eläkemaksu on kolme
prosenttia lisättynä puolella siitä prosenttimäärästä,
jolla tämän lain vähimmäisehtojen
mukaisen vakuutuksen keskimääräinen vakuutusmaksu
ilman 53 vuotta täyttäneiden korotettua maksua,
prosentteina palkasta ylittää luvun 18,2. Keskimääräistä vakuutusmaksua
määrättäessä ei oteta
huomioon Eläketurvakeskuksen luottovakuutusta varten
perittävää vakuutusmaksun osaa. Työntekijäin
eläkemaksu 53 vuoden iän täyttämisestä lukien
on edellä tarkoitettu työntekijäin eläkemaksu
kerrottuna luvulla 19/15. Sosiaali- ja terveysministeriö antaa
vuosittain päätökset sovellettavista
työntekijäin eläkemaksuprosenteista.
Työnantaja pidättää palkanmaksun
yhteydessä työntekijäin eläkemaksun
palveluksessaan olevan työntekijän 7 §:ssä tarkoitetusta
ansiosta. Eläkemaksu pidätetään
siltä osin kuin työnantaja on palkanmaksuhetken
mukaisesti arvioituna velvollinen järjestämään
työntekijälle eläketurvaa.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - -
12 c §
Tämän lain ja lyhytaikaisissa työsuhteissa olevien
työntekijäin eläkelain mukaista toimintaa
harjoittaville eläkelaitoksille, merimieseläkelaissa
tarkoitetulle merimieseläkekassalle sekä kunnallisten
viranhaltijain ja työntekijäin eläkelaissa
tarkoitetulle kunnalliselle eläkelaitokselle ja evankelis-luterilaisen
kirkon eläkelain mukaista toimintaa harjoittavalle kirkon keskusrahastolle
työttömyys- ja koulutusajan huomioon ottamisesta
aiheutuvan vastuun ja kulujen peittämiseksi tulee työttömyysetuuksien rahoituksesta
annetussa laissa (555/1998) tarkoitetun työttömyysvakuutusrahaston
suorittaa vuosittain sosiaali- ja terveysministeriön asettamassa
määräajassa Eläketurvakeskukselle
vakuutusmaksu, jonka suuruuden sosiaali- ja terveysministeriö vahvistaa
siten, että se arvion mukaan vastaa 75 prosenttia siitä määrästä,
joka saataisiin, jos 6 a §:n 1 momentin
2 ja 3 kohdassa tarkoitettujen etuuksien perusteena olevista työ-
ja ansiotuloista suoritettaisiin tämän lain mukaista
keskimääräistä vakuutusmaksua
vastaava maksu ja 65 prosenttia siitä määrästä joka saataisiin,
jos 6 a §:n 1 momentin 4—6 kohdassa
tarkoitettujen etuuksien perusteena olevista työ- ja ansiotuloista
suoritettaisiin tämän lain mukaista keskimääräistä vakuutusmaksua
vastaava maksu. Keskimääräisessä vakuutusmaksussa
ei tällöin oteta huomioon Eläketurvakeskuksen
luottovakuutusta varten perittävää vakuutusmaksun
osaa eikä 53 vuotta täyttäneiden työntekijöiden
korotettua maksua. Eläketurvakeskuksen ja työttömyysvakuutusrahaston
yhteisestä esityksestä sosiaali- ja terveysministeriö voi
määrätä suoritettavaksi edellä sanotun
vakuutusmaksun ennakkoa.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - -
19 b §
- - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Jos vanhuuseläke tai sellainen täysi työkyvyttömyyseläke,
johon ei sisälly tulevan ajan eläkettä,
on pienempi kuin 0,84 euroa kuukaudessa, eläkelaitos voi
maksaa eläkkeen kertasuorituksena. Niin ikään
eläkelaitos voi maksaa kertasuorituksena mainittua rahamäärää pienemmän
perhe-eläkkeen tai eläkkeen, joka sosiaaliturvajärjestelmien
soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin
työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin
ja heidän perheenjäseniinsä annetun neuvoston
asetuksen (ETY) N:o 1408/71 perusteella maksetaan Suomesta
lapselle niiden etuuksien, joihin lapsella olisi oikeus Suomesta,
ja lapsen asuinmaan myöntämien etuuksien
erotuksena. Kertasuoritus lasketaan sosiaali- ja terveysministeriön vahvistamien
perusteiden mukaan.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - -
19 e §
Työntekijällä on oikeus saada ennakkopäätös siitä,
täyttääkö hän osatyökyvyttömyyseläkkeen 4 §:n
3 momentissa, 4 §:n 8 momentissa ja 5 b §:n
1 momentissa säädetyt edellytykset.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - -
_______________
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta
2005. Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain toimeenpanon
edellyttämiin toimenpiteisiin.
Tätä lakia sovelletaan eläkkeisiin,
joissa eläketapahtuma sattuu tämän lain
tultua voimaan. Kuitenkin sellaiseen työkyvyttömyys-, työttömyys-
ja perhe-eläkkeeseen, jonka eläketapahtuma on
vuonna 2005, sovelletaan ennen tämän lain voimaantuloa
voimassa olleita säännöksiä.
Tämän lain 1 §:n 1 momentin
1 kohtaa sovelletaan siten, että työnantajan velvollisuus
järjestää tämän lain
mukainen eläketurva alle 18-vuotiaalle työntekijälle
päättyy 1 päivänä tammikuuta
2005. Saman momentin 2 kohtaa sovelletaan työntekijään,
jonka työsuhde jatkuu lain voimaan tullessa tai alkaa sen
jälkeen.
Ennen tämän lain voimaantuloa alkanut ja lain
voimaan tullessa jatkuva työsuhde päätetään
31 päivänä joulukuuta 2004 ja työsuhteesta karttunut
eläkeoikeus lasketaan ennen tämän lain
voimaantuloa voimassa olleiden säännösten mukaan.
Samoin ennen tämän lain voimaantuloa työntekijäin
eläkelain 7 f §:n mukaan työeläkelisään
oikeuttavien etuuksien perusteella karttunut eläkeoikeus
lasketaan soveltuvin osin ennen tämän lain voimaantuloa
voimassa olleiden säännösten mukaan.
Eläketurvakeskus antaa tarkemmat ohjeet työeläkelisän
laskemisesta. Eläkettä myönnettäessä karttunut
eläkeoikeus korotetaan vastaamaan laskentahetkeä tämän
lain 7 b §:n mukaisella palkkakertoimella.
Jos edellä 4 momentissa tarkoitettu työsuhde jatkuu
yhdenjaksoisena eläketapahtumaan saakka, muu kuin osa-aikaeläke
lasketaan myös ennen tämän lain voimaantuloa
voimassa olleiden työntekijäin eläkelain
säännösten mukaan edellyttäen,
että eläketapahtuma sattuu ennen vuotta 2012.
Eläkettä määrättäessä työsuhteen
ei katsota tällöin katkenneen 1 päivänä tammikuuta 2005.
Eläkettä laskettaessa sovelletaan myös työntekijäin
eläkelain 2, 5, 5 a, 6, 7 ja 7 a—7 d §:n
sekä 9 §:n 2 momentin säännöksiä sellaisina
kuin ne ovat ennen tämän lain voimaantuloa. Jos
työsuhteesta näin laskettu eläke on suurempi
kuin tämän lain mukaan laskettu eläke, erotus
lisätään tämän lain
mukaan laskettuun eläkkeeseen.
Ennen vuotta 1945 syntyneellä työntekijällä on
oikeus varhennettuun vanhuuseläkkeeseen ennen tämän
lain voimaantuloa voimassa olleiden säännösten
mukaan 62 vuoden iän täyttämiseen asti.
Vastaavasti tällaiseen työntekijään
sovelletaan tämän lain 3 a §:n
2 momentissa säädetyn varhennetun vanhuuseläkkeen
62 vuoden alaikärajan sijasta 60 vuoden alaikärajaa.
Sen estämättä, mitä tässä laissa
säädetään, ennen vuotta 1944
syntyneellä työntekijällä on
oikeus saada yksilöllistä varhaiseläkettä ennen
tämän lain voimaantuloa voimassa olleen työntekijäin
eläkelain 4 e §:n ja 19 e §:n
mukaan, kuitenkin siten, että hänelle myönnetään
63 vuotta täytettyään vanhuuseläke.
Yksilöllisen varhaiseläkkeen edellytyksenä oleva
tulevan ajan oikeus määritellään
ennen tämän lain voimaantuloa voimassa olevan
työntekijäin eläkelain 6 a ja 6 b §:n
mukaan. Eläkettä laskettaessa noudatetaan kuitenkin
7 c ja 7 d §:n työkyvyttömyyseläkettä koskevia
säännöksiä. Yksilöllinen
varhaiseläke muuttuu vanhuuseläkkeeksi 63 vuoden iässä.
Tällöin vanhuuseläkkeeseen ei kuitenkaan
sovelleta 7 h §:ää.
Sen estämättä, mitä tässä laissa
säädetään, sovelletaan työntekijäin
eläkelain muuttamisesta annetun lain (1482/1995)
voimaantulosäännöksen 3 momentissa tarkoitettuun
henkilöön työntekijäin eläkelain
5 §:n 1 momenttia sellaisena kuin se on voimassa
mainitun lain voimaan tullessa. Mainittuun henkilöön
ja työntekijäin eläkelain muuttamisesta
annetun lain (1263/1999) voimaantulosäännöksen
4 ja 5 momentissa tarkoitettuun henkilöön sovelletaan
työntekijäin eläkelain 4 c §:n
3 momenttia sellaisena kuin se on voimassa viimeksi mainitun lain
voimaan tullessa sekä työntekijäin eläkelain
5, 6, 6 a—6 c, 7, 7 a—7 d
sekä 8 §:ää ja 12 §:n
1 momentin 2 kohtaa sellaisina kuin ne ovat voimassa ennen tämän
lain voimaantuloa.
Ennen vuotta 1947 syntyneen työntekijän osa-aikaeläke
ja sen jälkeen myönnettävä eläke
määräytyvät ennen tämän
lain voimaantuloa voimassa olevien säännösten
mukaan.
Sen estämättä, mitä 2 momentissa
säädetään, työkyvyttömyyseläkkeen
aikana saaduista ansioista karttuu uutta eläkettä tämän
lain 5 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaisesti, jos
kyseessä on täysi työkyvyttömyyseläke
ja mainitun 5 §:n 1 momentin 1 tai 2 kohdan mukaisesti,
jos kysymyksessä on osatyökyvyttömyyseläke,
tämän lain voimaantulosta lukien ja näin
karttunut eläke myönnetään tämän
lain 4 §:n 6 momentin mukaan, vaikka työkyvyttömyyseläkkeen
eläketapahtuma on sattunut ennen tämän
lain voimaantuloa.
Tämän lain 6 §:n 1 momentissa
säädettyä 18 vuoden alaikärajaa
sovelletaan vuoden 1986 jälkeen syntyneen työntekijän
työansioihin, jotka on ansaittu tämän
lain voimaan tullessa tai sen jälkeen. Samassa lainkohdassa
tarkoitettua 68 vuoden ikärajaa sovelletaan työntekijän
työansioihin, jotka on ansaittu tämän
lain voimaan tullessa tai sen jälkeen.
Sen estämättä, mitä tässä laissa
säädetään, ennen vuotta 1939
syntyneellä työntekijällä on
oikeus lapsikorotukseen edelleen tämän lain voimaan
tullessa voimassa olleiden säännösten
mukaan.
Tämän lain 7 c—7 f §:ää sovelletaan
eläketapahtumaan, joka sattuu 1 päivänä tammikuuta 2006
tai sen jälkeen. Jos eläketapahtuma sattuu vuosina
2006—2009, tulevan ajan ansiota määrättäessä otetaan
vuoden 2004 työansiona huomioon vuosiansioksi muutettuna
se eläkepalkka, jonka perusteella tulevan ajan eläkeosuus olisi
laskettu, jos työntekijä olisi tullut työkyvyttömäksi
31 päivänä joulukuuta 2004, ja vuoden 2005
työansiot otetaan huomioon siten kuin tämän
lain 7 c ja 7 d §:ssä säädetään.
Tällöin myös tarkasteluaikana käytetään
vastaavasti tulevan ajan ansion perusteena huomioon otettavien vuosien
määrää. Jos eläketapahtuma
sattuu vuonna 2010, otetaan vuoden 2005 työansiot huomioon
siten kuin tämän lain 7 c, 7 d ja 7 e §:ssä säädetään
ja tarkasteluaika määrätään vastaavasti
vuosien 2005—2010 perusteella.
Tämän lain 7 g §:n mukainen
korotus myönnetään myös työkyvyttömyyseläkkeeseen,
jossa eläketapahtuma on sattunut ennen tämän
lain voimaantuloa. Tällöin korotus myönnetään
sen tämän lain 7 g §:ssä tarkoitetun
korotusprosentin mukaisesti, joka vastaa työntekijän
ikää vuoden 2010 alussa. Korotus myönnetään
tämän lain 8 tai 8 a §:n
mukaan yhteensovitettuun eläkkeeseen.
Jos eläkesovitus tulee tehtäväksi
ensimmäisen kerran ennen vuotta 2004, käytetään
tämän lain 8 d §:n
1 momentissa tarkoitettuna eläkesovitusperusteena vuonna
1990 42,89 euron asemesta 58,53 euroa, josta vähennetään
1,12 euroa kunakin seuraavana vuonna.
Tämän lain 9 §:n 2 momenttia
sovelletaan myös eläkkeeseen, jossa eläketapahtuma
on sattunut ennen tämän lain voimaantuloa.
Edellä 5, 8 ja 9 momentissa tarkoitettuja eläkkeitä vuoteen
2011 saakka laskettaessa sovelletaan indeksiä, jossa palkkatason
muutoksen painokerroin on 0,5 ja hintatason muutoksen painokerroin
0,5. Sosiaali- ja terveysministeriö vahvistaa indeksin
kalenterivuosittain siten kuin työntekijäin eläkeasetuksen
9 §:ssä säädetään.
Jos tätä lakia koskevaa hallituksen esitystä annettaessa
voimassa olevan työsuhteen ehtojen mukaan työntekijän
vähimmäisturvan eläkeikä on
62 vuotta alempi taikka lisäeläketurva on rakennettu
sen varaan, että peruseläkkeen saa varhennettuna
62 vuotta alemmassa iässä, ja alemman iän
täyttäessään työntekijä kuuluu
tähän työsuhteeseen liittyvän
1) tämän lain 11 §:n mukaisesti
rekisteröidyn lisäeläkejärjestelyn
piiriin,
2) tämän lain 11 §:n mukaisesti rekisteröidystä lisäeläkejärjestelystä vapaamuotoiseksi
ryhmäeläkevakuutukseksi muunnetun lisäeläkejärjestelyn
piiriin,
3) tämän lain 8 §:n 4 momentin 3—9
kohdassa mainitun lain mukaisen vähimmäisturvaa
paremman eläketurvan korvanneen vapaamuotoisen ryhmäeläkevakuutuksen
piiriin,
4) eläkesäätiössä tai
eläkekassassa järjestetyn lisäeläketurvan
korvanneen vapaamuotoisen ryhmäeläkevakuutuksen
piiriin, tai
5) eläkesäätiössä tai
eläkekassassa järjestetyn lisäeläketurvan
piiriin,
on työntekijällä 4 §:n 2
momentin estämättä oikeus siirtyä tästä työsuhteesta
tämän lain mukaiselle eläkkeelle 62 vuotta
alemmassa iässä. Eläketurvakeskus antaa
tarkemmat ohjeet tämän momentin soveltamisesta.
Mitä 18 momentissa säädetään,
koskee myös työntekijää, jonka
hallituksen esitystä annettaessa voimassa olleeseen työsuhteeseen
liittyvä 1—3 kohdassa tarkoitettu järjestely
korvataan eläkesäätiössä tai
-kassassa järjestetyllä lisäeläketurvalla
tai 1 ja 5 kohdassa tarkoitettu järjestely korvataan vapaamuotoisella
ryhmäeläkevakuutuksella tätä lakia
koskevan hallituksen esityksen antamisen jälkeen.
Oikeus saada tämän lain mukainen eläke
62 vuotta alemmassa iässä koskee myös
18 momentissa tarkoitetuista eläkejärjestelyistä tämän
lain voimaan tullessa eläkkeellä jo olevia henkilöitä.
Myönnettäessä tämän
lain mukainen peruseläke 62 vuotta alemmassa iässä,
eläke myönnetään siten vähennettynä kuin
sosiaali- ja terveysministeriön vahvistamissa työeläkelakien
mukaista vähimmäisturvaa vastaavan vapaakirjan ehdoissa
ja perusteissa määrätään.
Sellaiseen 18 momentissa tarkoitetun järjestelyn piiriin
kuuluvaan työntekijään, joka on täyttänyt
65 vuotta alemman eläkeiän ennen tämän
lain voimaantuloa, sovelletaan ennen tämän lain
voimaantuloa voimassa olleita säännöksiä.
Jos työnantaja ennen tämän lain voimaantuloa
on järjestänyt työntekijöilleen
eläketurvan, jossa eläkkeen määrä on
suurempi kuin työntekijäin eläkelain
vähimmäisehtojen mukainen eläke, ei lisäeläketurva
korotu sen johdosta, että vähimmäisehtojen
mukainen eläke alenee tämän lain säännösten
perusteella. Lisäeläketurvan ehtoja tai eläkekassan
tai eläkesäätiön sääntöjä muuttamalla
voidaan kuitenkin lisäeläketurvaan tehdä tämän
lain mukaisia eläkkeen korotuksia vastaava vähennys.
Edellytyksenä vähennykselle on, että lisäeläketurva
on määritelty siten, että vähimmäisehtojen
mukainen eläke ja lisäeläketurva yhdessä muodostavat
tietyn suuruisen kokonaiseläketurvan ja että kokonaiseläketurvan
ei voida katsoa raha-arvoltaan alentuneen. Eläkekassan
päättäessä sääntöjensä muuttamisesta
tämän momentin mukaisiksi päätös
tehdään vakuutuskassalain 52 §:n ja eläkekassan
sääntöjen estämättä yksinkertaisella äänten
enemmistöllä. Mitä tämän
momentin toisessa virkkeessä säädetään,
ei kuitenkaan koske työntekijäin eläkelain 11 §:n
mukaista rekisteröityä lisäeläkejärjestelyä.
Tämän lain 7 b §:n ja 9 §:n
2 momentin voimaantulosta johtuva indeksitarkistuksen muutos otetaan
huomioon työntekijäin eläkelain 12 a §:n
2 momentin toisen virkkeen edellyttämän kohtuusperiaatteen
mukaisesti sosiaali- ja terveysministeriön vahvistamissa
työntekijäin eläkelain 11 §:n
mukaisen vakuutuksen perusteissa.
Tämän lain 1 §:n 1 momentin 3 kohdassa, 8 d §:n
1 momentissa, 19 b §:n 5 momentissa sekä voimaantulosäännöksen
15 momentissa säädetyt rahamäärät
vastaavat vuodelle 1966 vahvistettua palkkaindeksilukua.
Tämän lain 4 c §:n 4 momentin 2 kohdassa, 4 h §:n
1 momentin 2 kohdassa, 6 a §:n 3 momentissa, 7 c §:n
1 ja 4 momentissa ja 12 §:n 1 momentin 2 kohdassa säädetyt
rahamäärät vastaavat vuodelle 2002 vahvistettua
palkkaindeksilukua.