2 luku
Kalastusoikeus ja erityiset kalastukseen oikeuttavat luvat
5 §
Vesialueen omistukseen perustuva kalastusoikeus
Oikeus kalastaa ja määrätä kalastuksesta
kuuluu vesialueen omistajalle, jollei jäljempänä tässä laissa
muuta säädetä.
Yhteisen vesialueen osakkaalla on oikeus kalastaa vesialueella
siten kuin yhteisen vesialueen osakaskunta päättää.
Oikeus kalastaa vesilain 1 luvun 5 §:ssä tarkoitetun
vesialueen rajan ulkopuolella olevalla tulva-alueella, kun se on
veden peittämä, kuuluu vesialueen omistajalle.
6 §
Erityisperusteiset kalastusetuudet
Sellaisen kiinteistön, johon kuuluu erityisperusteisia
kalastusetuuksia, omistajalla on oikeus etuuden mukaisella tavalla
kalastaa ja määrätä kalastuksesta.
7 §
Yleiskalastusoikeudet
Jokaisella on oikeus veloituksetta onkia ja pilkkiä sekä kalastaa
silakkaa yhdellä vavalla siimaan kiinnitetyillä pystysuunnassa
liikuteltavilla koukuilla.
Jokaisella kalastonhoitomaksun suorittaneella sekä jokaisella
alle 18-vuotiaalla ja 65 vuotta täyttäneellä on
oikeus harjoittaa viehekalastusta. Kalastonhoitomaksusta ja sen
suorittamisesta säädetään 9
luvussa.
Edellä 1 ja 2 momentissa tarkoitetut oikeudet eivät
koske vaelluskalavesistöjen koski- ja virta-alueita, eivätkä niitä vesialueita,
joilla kalastaminen on muun säännöksen
nojalla kielletty. Onginta-, pilkintä- ja viehekalastuskilpailuja sekä muita
vastaavia järjestettyjä tilaisuuksia varten on
saatava kalastusoikeuden haltijan lupa.
Edellä 1—3 momentissa säädettyä sovelletaan
myös valtion omistamilla vesialueilla.
8 §
Kalastus talousvyöhykkeellä ja yleisillä vesialueilla
Suomen talousvyöhykkeellä ja yleisillä vesialueilla
meressä jokaisella kalastonhoitomaksun suorittaneella sekä jokaisella alle 18-vuotiaalla
ja 65 vuotta täyttäneillä Euroopan talousalueeseen
kuuluvan valtion kansalaisella on oikeus harjoittaa vapaa-ajan kalastusta.
Edellä tarkoitetuilla alueilla Suomeen rekisteröidyillä kaupallisilla
kalastajilla on oikeus harjoittaa kaupallista kalastusta.
Euroopan unionin jäsenvaltioihin rekisteröidyillä kalastusaluksilla
on yhteistä kalastuspolitiikkaa koskevassa Euroopan unionin
lainsäädännössä säädetty
oikeus kaupalliseen kalastukseen Suomen talousvyöhykkeellä ja
aluevesillä.
Jos kaupallisen kalastuksen tarve sitä edellyttää,
voi Metsähallitus vuokrata kaupalliselle kalastajalle Suomen
talousvyöhykkeellä tai yleisellä vesialueella
meressä olevan lohen tai taimenen pyyntipaikan. Edellä 1
ja 2 momentissa tarkoitettu kalastusoikeus ei ole voimassa näillä pyyntipaikoilla.
Oikeudesta kalastaa ja kalastusluvista yleisellä vesialueella
päättää Metsähallitus
ottaen huomioon kalavarojen valtakunnalliset hoitosuunnitelmat.
9 §
Valtion yksityiset kalastukset
Valtion yksityiset kalastukset pysytetään
valtiolla siellä, missä ne vanhastaan ovat olleet
ja edelleen ovat valtion hallinnassa. Valtion yksityisten kalastusten
käyttämisestä päättää Metsähallitus.
Tarkempia säännöksiä valtion
yksityisten kalastusten käytöstä voidaan
antaa maa- ja metsätalousministeriön asetuksella,
jolloin on ensi sijassa otettava huomioon 88 §:n
1 momentissa tarkoitettuun ryhmään I kuuluvien
kaupallisten kalastajien edut.
10 §
Oikeus Ylä-Lapin kalastuslupaan
Henkilöllä, jonka kotikuntalain (201/1994) 2 §:ssä tarkoitettu
kotikunta on Enontekiö, Inari tai Utsjoki, on oikeus saada
Metsähallitukselta korvauksetta lupa kalastukseen edellä mainituissa
kunnissa sijaitsevilla valtiolle kuuluvilla vesialueilla.
Edellä 1 momentissa tarkoitettu lupa on henkilökohtainen
ja se annetaan enintään kolmeksi vuodeksi kerrallaan.
Lupa ei koske Teno- ja Näätämöjoen
vesistön lohen ja taimenen nousualueita, Tuulomajoen ja
Paatsjoen vesistöjen lohen ja taimenen nousualueita eikä Tornion-
ja Ounasjoen vesistöjen lohen ja taimenen nousualueita,
joita koskevat erilliset luvat valtion vesialueille myöntää Metsähallitus.
Tarkempia säännöksiä edellä 1
ja 2 momentissa tarkoitettujen lupien antamisesta ja käytöstä voidaan
antaa maa- ja metsätalousministeriön asetuksella.
11 §
Kalastusoikeuden vuokraus
Kalastusoikeuden haltija voi vuokrata kalastusoikeuden toistaiseksi
tai määräajaksi. Kalastusoikeuden vuokrasopimus
on tehtävä kirjallisesti. Vuokralainen ei saa
vuokrata kalastusoikeutta tai osaa siitä edelleen, eikä luovuttaa vuokra-aluetta
koskevia kalastuslupia kolmannelle, ellei kalastusoikeuden vuokraamista
koskevassa sopimuksessa toisin ole sovittu.
Vuokranantaja voi purkaa kalastusoikeutta koskevan vuokrasopimuksen,
jos vuokralainen vuokranantajan muistutuksesta huolimatta käyttää väärin
kalastusoikeuttaan, laiminlyö vuokramaksun suorittamisen
tai muutoin jatkuvasti tai toistuvasti rikkoo sopimukseen tai tähän
lakiin perustuvat velvollisuutensa.
Valtiolle kuuluvien vesialueiden vuokraamisesta kalastusta varten
voidaan säätää tarkemmin maa-
ja metsätalousministeriön asetuksella.
12 §
Osakaskunnan osakkaan myöntämä kalastuslupa
Yhteisen vesialueen osakas voi ilman muiden osakkaiden suostumusta
antaa toiselle luvan kalastaa osakkaalle itselleen kuuluvan kalastusoikeuden
nojalla. Jos lupa on kestoltaan pidempi kuin yksi vuosi taikka jos
lupa kohdistuu 4 §:n 22 kohdassa tarkoitettujen
rajajokisopimusten kalastussääntöjen
soveltamisalueille tai rajajokien sivuvesistöihin, on se
annettava kirjallisena ja siitä on järjestäytyneen
osakaskunnan alueella tehtävä ilmoitus osakaskunnalle.
Yhteisen vesialueen osakkaan on 1 momentissa tarkoitetun luvan
antaessaan huolehdittava siitä, että luvansaaja
ei kalastaessaan ylitä osakkaalle kuuluvan kalastusoikeuden
enimmäismäärää.
13 §
Alueellinen lupa kaupallisen kalastuksen harjoittamiseen
Kalavarojen kestävän tuoton ja
hyödyntämisen sekä käyttö-
ja hoitosuunnitelman toteutumisen turvaamiseksi elinkeino-, liikenne-
ja ympäristökeskus voi myöntää kaupalliselle
kalastajalle enintään viiden vuoden määräajaksi
luvan kaupallisen kalastuksen harjoittamiseen, jos:
1) vesialue on käyttö- ja hoitosuunnitelmassa määritetty
kaupalliseen kalastukseen hyvin soveltuvaksi;
2) vesialueen kalakantojen tila mahdollistaa niiden
hyödyntämisen kaupalliseen kalastukseen;
3) luvanhakija ei ole itse eikä kalatalousalueen
avustuksella päässyt kalastusoikeuden haltijoiden
kanssa sopimukseen vesialueen käyttämisestä kaupalliseen
kalastukseen; ja
4) kaupallisen kalastuksen harjoittamisesta ei aiheudu
merkittävää haittaa alueen rannanomistajille
tai -haltijoille tai alueen muulle käytölle.
Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen on
luvassa määrättävä kalastukselle
sallitut alueet, sallitut pyydykset, kalastuksen kohteena olevat
kalalajit, sallitut kalastusajankohdat sekä tarvittaessa
sallittu enimmäissaalis. Lisäksi luvassa voidaan
määrätä, miten kaupallisen kalastajan
on raportoitava saaliistaan.
Edellä 1 momentissa tarkoitettua lupaa ei saa myöntää,
jos luvan nojalla tapahtuva kalastus heikentäisi kohtuuttomasti
kalastusoikeuden haltijan mahdollisuutta hyödyntää kalastusoikeuttaan
tai jos siitä aiheutuisi muuta merkittävää haittaa.
Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen lupapäätöstä on
noudatettava muutoksenhausta huolimatta.
14 §
Kaupallisesta kalastuksesta kalastusoikeuden haltijoille maksettava
korvaus
Kaupallisen kalastajan on 13 §:ssä tarkoitetun
luvan saatuaan maksettava kalenterivuosittain kalastusoikeuden haltijoille
luvassa määrättyjen pyydysten mukaiset,
elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen toimialueen
käyttö- ja hoitosuunnitelmissa määritettyihin
alueen käypiin hintoihin perustuvat kohtuulliset maksut korvauksena
vesialueen käyttämisestä kaupalliseen
kalastukseen.
15 §
Etusijalle asettaminen luvan myöntämisessä kaupalliseen
kalastukseen
Jos lupaa tietylle vesialueelle hakee useampi kaupallinen kalastaja
kuin alueen kalakantojen tilan perusteella lupia on mahdollista
myöntää, elinkeino- liikenne- ja ympäristökeskus
voi asettaa luvansaannissa etusijalle luvanhakijat, jotka kuuluvat
88 §:n 1 momentissa tarkoitettuun kaupallisten
kalastajien ryhmään I ja joilla on jo aiemmin
ollut lupa harjoittaa kaupallista kalastusta samalla tai siihen
liittyvillä vesialueilla.
16 §
Lupaehtojen muuttaminen ja luvan peruuttaminen
Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen tulee
seurata ja valvoa 13 §:n nojalla annetun luvan ehtojen
täyttymistä.
Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen on
muutettava luvan ehtoja, jos:
1) lupa-alueen olosuhteet ovat luvan myöntämisen
jälkeen olennaisesti muuttuneet siten, ettei lupaehtojen
mukaista kalastusta voida muuttuneiden olosuhteiden johdosta enää sallia;
tai
2) luvassa tarkoitettu kalastus ei enää täytä käyttö-
ja hoitosuunnitelman mukaisia vaatimuksia.
Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen on
peruutettava lupa, jos luvanhaltija toistuvasti laiminlyö 14 §:ssä tarkoitettujen
maksujen suorittamisen, olennaisesti tai toistuvasti rikkoo asetettuja
lupaehtoja tai tämän lain säännöksiä. Luvan
peruuttamisen edellytyksenä on lisäksi, että luvanhaltija
ei elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen
huomautuksesta ja varoituksesta huolimatta lopeta lupaehtojen tai
tämän lain säännösten
rikkomista taikka suorita laiminlyötyjä maksuja
kohtuullisen ajan kuluessa varoituksen antamisesta.
17 §
Kaupallisen kalastajan oikeus valtion maa-alueen käyttöön
Kaupallisella kalastajalla, joka kuuluu 88 §:ssä tarkoitettuun
kaupallisten kalastajien ryhmään I, on valtiolle
kuuluvilla meren rannoilla, saarilla ja luodoilla, joita ei ole
varattu muuhun käyttöön, oikeus saada
maa-aluetta hallinnoivan viranomaisen osoituksen mukaan ja sen vahvistamin
kohtuullisin ehdoin vuokralle maa-alue kalastuksessa tarvittavia
säilytystiloja ja pyydysten kuivattamista sekä kaupallisen
kalastuksen harjoittamiseksi välttämätöntä tilapäistä majoittumista
varten.
18 §
Alueellinen lupa kalastusopastoimintaan
Kalastusmatkailun toimintaedellytysten turvaamiseksi elinkeino-,
liikenne- ja ympäristökeskus voi myöntää koko
toimialuettaan tai sen osaa koskevan luvan järjestää kalastusmatkailutilaisuuksia,
joihin osallistuu enintään kuusi kalastajaa kerrallaan
ja joissa harjoitetaan onkimista, pilkkimistä tai viehekalastusta.
Lupa on haettava kirjallisesti ja se voidaan myöntää,
jos kalakantojen kestävä hyödyntäminen
tämän sallii. Lupa voi olla voimassa enintään
viisi vuotta kerrallaan.
Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen on
luvassa asetettava alueellisia kalastusrajoituksia tai päiväkohtaisia
saaliskiintiöitä, jos kalataloudelliset näkökohdat
tai alueen kalakantojen tila sitä edellyttävät.
Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen on
pyydettävä toimialueensa kalatalousalueilta vuosittain
lausunto alueellisten kalastusrajoitusten ja päiväkohtaisten
saaliskiintiöiden asettamiseen vaikuttavista seikoista.
Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voi peruuttaa
luvan, jos luvanhaltija olennaisesti rikkoo asetettuja ehtoja eikä elinkeino-,
liikenne- ja ympäristökeskuksen huomautuksesta
ja varoituksesta huolimatta lopeta ehtojen rikkomista.
Kalastusmatkailuyrittäjän on luvan saatuaan suoritettava
kalenterivuosittain valtiolle 100 euron suuruinen kalastonhoitomaksu.
3 luku
Kalatalouden organisaatiot ja niiden tehtävät
19 §
Kalatalousviranomaiset
Valtion kalatalousviranomaisia ovat maa- ja metsätalousministeriö sekä ne
elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset, joille
kalatalousasiat kuuluvat.
Lisäksi tässä laissa erikseen säädettyjä kalataloushallinnon
viranomaistehtäviä hoitavat Metsähallitus
ja Luonnonvarakeskus sekä kalastuksenvalvonnan osalta 99 §:ssä mainitut
viranomaiset ja kalastuksenvalvojat.
Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen tämän
lain nojalla tekemä päätös sekä asian
käsittelyyn liittyvät asiakirjat voidaan allekirjoittaa
koneellisesti.
20 §
Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen
tehtävät
Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen tehtävänä on:
1) huolehtia valtiolle kuuluvasta kalataloushallinnosta;
2) valvoa yleistä kalatalousetua sekä edistää kestävää kalastusta
ja kalavarojen hoitoa;
3) antaa asiantuntija-apua kalatalousalueille;
4) valvoa, että kalatalousalueet toimivat
lain ja sääntöjensä sekä käyttö-
ja hoitosuunnitelman määräysten mukaisesti
ja täyttävät niille kuuluvat tehtävät
sekä ryhtyä toimenpiteisiin puutteiden ja epäkohtien
korjaamiseksi;
5) ohjata ja valvoa valtion varoin tehtävää kalatalouden
neuvontatyötä;
6) käsitellä asiat, jotka koskevat
yhteydenpitoa kalatalousviranomaisten ja kalatalousalueiden välillä;
sekä
7) hoitaa muut sille tässä laissa
säädetyt tehtävät.
Kalastuksenvalvontaa koskevissa asioissa elinkeino-, liikenne-
ja ympäristökeskus voi toimia viranomaisen virka-apupyyntöön
perustuen koko maan alueella.
21 §
Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen
toimivalta talousvyöhykkeellä
Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle
kuuluvista tehtävistä huolehtii Suomen talousvyöhykkeellä se
elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, jonka
toimialueen kohdalla kysymyksessä oleva osa talousvyöhykkeestä sijaitsee.
Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten toimialueiden
välisen rajan katsotaan jatkuvan aluevesien ulkorajalta
suuntaansa muuttamatta talousvyöhykkeen ulkorajaan saakka.
22 §
Kalatalousaluejako
Vesialueet jaetaan niiden omistussuhteista sekä hallinnollisista
rajoista riippumatta kalatalousalueisiin. Kalatalousalue muodostuu
kalataloudellisesti riittävän suuresta yhtenäisestä alueesta.
Kalatalousalueeseen kuuluvaa aluetta määritettäessä on
erityisesti huomioitava vaelluskalojen elinkierto, kalastuksen tarkoituksenmukainen
järjestäminen, valuma-aluejako sekä vesialueiden
jako vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetussa
laissa (1299/2004) tarkoitettuihin vesienhoitoalueisiin
sekä merenhoitoalueeseen.
Kalatalousaluejako ei koske meressä olevaa yleistä vesialuetta
siltä osin kuin kalavarojen kestävä käyttö ja
hoito ei vaadi alueen sisällyttämistä kalatalousaluejakoon.
Kalatalousalueiden maantieteelliset rajat vahvistaa elinkeino-,
liikenne- ja ympäristökeskus 33 §:ssä tarkoitetun
alueellisen kalatalouden yhteistyöryhmän ehdotuksen
perusteella kuultuaan maa- ja metsätalousministeriötä ja
muita keskeisiä tahoja. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus
päättää myös kalatalousalueen
jakamisesta, sen yhdistämisestä toiseen kalatalousalueeseen
tai sen rajojen muuttamisesta, jos olosuhteiden muuttuminen tai
muut erityiset syyt sitä edellyttävät.
Hakemuksen edellä mainittujen toimenpiteiden tekemiseksi
lukuun ottamatta rajojen vahvistamista voi tehdä kalatalousalue
tai kalastusoikeuden haltija.
Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voi asianomaisia
kalatalousalueita sekä kalastusoikeuden haltijoita kuultuaan
myös oma-aloitteisesti päättää kalatalousalueen
rajojen muuttamisesta. Jos syntyy epäselvyyttä siitä,
minkä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen
toimivaltaan kalatalousalueen rajojen muuttaminen kuuluu, maa- ja
metsätalousministeriö ratkaisee toimivaltaa koskevan
kysymyksen.
Kalatalousalueiden toimialueiden rajojen sijainnin perusteista
voidaan säätää tarkemmin maa-
ja metsätalousministeriön asetuksella.
23 §
Kalatalousalueen oikeudellinen muoto, jäsenet ja toimielimet
Kalatalousalueet ovat julkisoikeudellisia yhdistyksiä,
joiden tarkoituksena on kehittää alueensa
kalataloutta sekä edistää jäsentensä yhteistoimintaa
kalavarojen kestävän käytön
ja hoidon järjestämiseksi. Kalatalousalue voi
tehdä sitoumuksia sekä hankkia nimiinsä tai
käytettäväkseen omaisuutta.
Kalatalousalueen jäseniä ovat alueen kalastusoikeuden
haltijat sekä valtakunnalliset kalastusalan järjestöt.
Maa- ja metsätalousministeriö vahvistaa luettelon
valtakunnallisista kalastusalan järjestöistä viideksi
vuodeksi kerrallaan.
Kalatalousalueen toimielimiä ovat yleiskokous, hallitus
ja toiminnanjohtaja.
Kalatalousalueisiin sovelletaan tämän lain
lisäksi yhdistyslain (503/1989) 11, 17, 20, 22, 24 §:ää,
26 §:n 2 momenttia, 27—31 §:ää,
35 §:n 2 momenttia ja 36 §:ää.
24 §
Kalatalousalueiden tehtävät
Kalatalousalueen tehtävät ovat:
1) kalavarojen kestävän käytön
ja hoidon suunnittelu;
2) käyttö- ja hoitosuunnitelmaehdotuksen laadinta,
hyväksytyn suunnitelman toimeenpano ja sen vaikutusten
seuranta;
3) kalavarojen käyttöön
ja hoitoon liittyvä tiedotus;
4) kalastuksenvalvonnan järjestäminen;
5) kalastuksen sekä kalakantojen hoitotoimenpiteiden
seurantatietojen kerääminen;
6) kalastuksen yhtenäislupa-alueiden muodostamisen
edistäminen vapaa-ajan ja kaupallisen kalastuksen tarpeisiin;
7) vesialueen omistajien kalatalousalueelle siirtämät
tehtävät;
8) viehekalastuksesta kertyneiden korvausvarojen jako
vesialueen omistajille;
9) muut elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen
tulosohjaukseen sekä tähän lakiin perustuvat
tehtävät.
25 §
Kalatalousalueen yleiskokous
Kalatalousalueen päätösvaltaa käyttää yleiskokous.
Seuraavilla kalatalousalueen jäsenillä on
oikeus yhteen edustajaan yleiskokouksessa:
1) osakaskunta, jossa on vesialuetta vähintään
50 hehtaaria;
2) osakaskuntiin kuulumattomien, pinta-alaltaan vähintään
50 hehtaarin kokoisten vesialueiden omistajat;
3) sellaiset kalatalousalueeseen kuuluvien osakaskuntien
tai osakaskuntiin kuulumattomien vesialueiden omistajien yhteenliittymät, joiden
hallinnoimien vesialueiden yhteenlaskettu pinta-ala on vähintään
50 hehtaaria; joessa kuitenkin vähintään
30 hehtaaria;
4) 23 §:n 2 momentissa tarkoitettu valtakunnallinen
kalastusalan järjestö, lukuun ottamatta vapaa-ajan
kalastajia edustavaa järjestöä, jolla on
oikeus kahteen edustajaan.
Erityisperusteisten kalastusetuuksien haltijoilla on oikeus
yleiskokouksessa yhteen yhteiseen edustajaan.
Kalatalousalueen yleiskokouksessa on kullakin vähintään
1 000 hehtaarin vesialueomaisuutta edustavalla edustajalla
kolme ääntä, vähintään
500 mutta alle 1 000 hehtaarin vesialueomaisuutta edustavalla
edustajalla kaksi ääntä sekä muita
jäseniä edustavilla edustajilla yksi ääni.
Rekisteröidyillä alueellisilla yhdistyksillä,
joiden tarkoituksena on ympäristön- tai luonnonsuojelun
edistäminen ja jonka sääntöjen mukaisella
toiminta-alueella kalastusalue tai osa siitä sijaitsee
sekä saamelaisten kotiseutualueella Saamelaiskäräjillä on
kalatalousalueen yleiskokouksessa oikeus yhteen edustajaan, jolla
on kokouksessa läsnäolo- ja puheoikeus, mutta
ei äänioikeutta.
Kalatalousalueella on oikeus kutsua yleiskokoukseen asiantuntijoita,
joilla on kokouksessa läsnäolo- ja puheoikeus.
26 §
Kalatalousalueen yleiskokouksen tehtävät
Kalatalousalueen yleiskokous:
1) valitsee hallituksen;
2) päättää tilinpäätöksen
vahvistamisesta ja vastuuvapauden myöntämisestä hallitukselle;
3) vahvistaa vuotuisen toiminta- ja varainkäyttösuunnitelman
sekä vuotta pitempää aikaa koskevan toimintasuunnitelman;
4) vahvistaa ehdotuksen käyttö- ja
hoitosuunnitelmaksi;
5) vahvistaa ehdotuksen kalatalousalueen säännöiksi;
6) vahvistaa korvausvarojen jakamisen vesialueen omistajille;
7) päättää kalatalousalueelle
palautuneiden korvausvarojen käytöstä;
8) päättää yleiskokouksen,
hallituksen ja toiminnanjohtajan päätöksen
oikaisemisesta.
27 §
Kalatalousalueen hallitus ja sen tehtävät
Kalatalousalueen hallitukseen kuuluu vähintään
seitsemän jäsentä. Hallituksen jäsenen
toimikausi on kolme vuotta. Hallituksen jäsenistä valitaan
vuosittain kolmannes.
Kalatalousalueen hallituksen tehtävänä on:
1) yleiskokouksessa käsiteltävien
asioiden valmistelu ja päätösten täytäntöönpano;
2) käyttö- ja hoitosuunnitelmaan
kuuluvien tehtävien toimeenpano ja raportointi suunnitelman
tavoitteiden toteutumisesta;
3) päätösten tiedoksianto;
4) kalastuksenvalvontaan liittyvien tehtävien hoidon
järjestäminen; sekä
5) toiminnanjohtajan nimittäminen ja erottaminen.
Kalatalousalueen säännöissä voidaan
hallitukselle 2 momentin mukaan kuuluvia tehtäviä, lukuun
ottamatta kohdassa 5 tarkoitettuja tehtäviä, siirtää toiminnanjohtajalle.
28 §
Toiminnanjohtajan tehtävät
Toiminnanjohtaja hoitaa kalatalousalueen juoksevaa hallintoa
hallituksen antamien ohjeiden ja määräysten
mukaisesti. Toiminnanjohtajalla on kalatalousalueen nimenkirjoitusoikeus.
Toiminnanjohtaja vastaa siitä, että kalatalousalueen
kirjanpito on lain mukainen ja varainhoito luotettavalla tavalla
järjestetty. Toiminnanjohtajan on annettava hallitukselle
ja sen jäsenelle tiedot, jotka ovat tarpeen hallituksen
tehtävien hoitamiseksi.
Toiminnanjohtajalla on oikeus olla läsnä hallituksen
kokouksessa ja käyttää siellä puhevaltaa,
vaikka hän ei olisikaan hallituksen jäsen, jollei
hallitus päätä toisin.
Toiminnanjohtajalla on oikeus maksutta saada teknisen käyttöyhteyden
kautta tietoja Maanmittauslaitokselta, jos näiden tietojen
saaminen on tarpeen kalastuksenvalvonnan järjestämistä tai
viehekalastuksesta kertyneiden varojen jakamista varten.
29 §
Toimielimen jäsenten ja toimihenkilöiden vastuu
Kalatalousalueen toimielimen jäsenen ja toimihenkilön
on hoitaessaan julkista hallintotehtävää noudatettava
hallintolakia (434/2003), kielilakia (423/2003),
saamen kielilakia (1086/2003) sekä viranomaisten
toiminnan julkisuudesta annettua lakia (621/1999).
Kalatalousalueen toimielimen jäseneen ja toimihenkilöön
sovelletaan rikosoikeudellista virkavastuuta koskevia säännöksiä silloin,
kun he hoitaessaan julkista hallintotehtävää käyttävät julkista
valtaa.
Kalatalousalueen toimielimen jäsenen ja toimihenkilön
julkisen hallintotehtävän hoitamisessa aiheutuneen
vahingon korvaamisesta on voimassa, mitä julkisyhteisön
ja virkamiehen korvausvastuusta sekä virkatoimessa aiheutuneen
vahingon korvaamisesta säädetään
vahingonkorvauslaissa (412/1974).
30 §
Kalatalousalueen säännöt
Kalatalousalueen säännöissä on
mainittava:
1) kalatalousalueen nimi ja sen hallinnon kotipaikka
sekä yleispiirtein ne vesialueet, jotka kalatalousalue
käsittää;
2) miten edustajat kalatalousalueen yleiskokoukseen
valitaan;
3) milloin kalatalousalueen yleiskokoukset on pidettävä;
4) miten kalatalousalueen yleiskokoukset kutsutaan
koolle ja miten asiat käsitellään;
5) miten hallituksen jäsenten toiminta ja asioiden
käsittely on järjestetty;
6) miten asiakirjat kalatalousalueen puolesta allekirjoitetaan;
7) kalatalousalueen toimihenkilöt, näiden tehtävät
ja toimikausi sekä miten heidät otetaan toimeen;
8) varojen käytön ja tilinpidon perusteet;
9) tiedoksiantojen suorittamistapa; sekä
10) muut kalatalousalueen toiminnan kannalta tarpeelliset
seikat.
Säännöt valmistelee kalatalousalue
ja vahvistaa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus.
31 §
Kirjanpito ja tilintarkastus
Kalatalousalueen tilikausi on kalenterivuosi. Kalatalousalueen
on vuosittain luovutettava kertomus toiminnastaan elinkeino-, liikenne-
ja ympäristökeskukselle. Kertomuksen tulee sisältää tiedot
olennaisista tapahtumista tilikaudella ja sen päättymisen
jälkeen, arvio tulevasta kehityksestä sekä selvitys
käyttö- ja hoitosuunnitelman tavoitteiden toteutumisesta.
Kalatalousalueen kirjanpitovelvollisuuteen, kirjanpitoon ja
tilinpäätökseen sovelletaan kirjanpitolakia
(1336/1997).
Kalatalousalue on velvollinen toimittamaan vuosittain tilintarkastuksen.
Tilintarkastukseen sovelletaan tilintarkastuslakia (459/2007).
Edellä 1 momentissa tarkoitetusta kertomuksesta ja
sen sisällöstä voidaan säätää tarkemmin maa-
ja metsätalousministeriön asetuksella.
32 §
Kalatalousalueen toiminnan valvonta
Elinkeino- liikenne- ja ympäristökeskus valvoo
toimialueensa kalatalousalueiden toimintaa. Elinkeino-, liikenne-
ja ympäristökeskuksella on oikeus saada kalatalousalueelta
ja tilintarkastajilta salassapitosäännösten
estämättä valvonnan kannalta tarpeelliseksi
katsomansa tiedot, asiakirjat ja selvitykset. Kalatalousalueelta valvontaa
varten saatuja tietoja ei saa ilmaista sivulliselle eikä käyttää muuhun
tarkoitukseen ilman kalatalousalueen lupaa. Kalatalousalueen on
ilmoitettava elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle
hallituksensa puheenjohtajan, varapuheenjohtajan ja toiminnanjohtajan
nimet ja yhteystiedot.
Jos kalatalousalue sijaitsee useamman elinkeino-, liikenne-
ja ympäristökeskuksen toimialueella, kalatalousaluetta
koskevat asiat käsitellään siinä elinkeino-,
liikenne- ja ympäristökeskuksessa, jonka toimialueella
enin osa kyseisen kalatalousalueen vesipinta-alasta sijaitsee.
33 §
Alueellinen kalatalouden yhteistyöryhmä
Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus asettaa
toimialueelleen alueellisia kalatalouden yhteistyöryhmiä avustamaan
alueen kalatalousasioiden hoitamisessa, näkemysten yhteensovittamisessa
sekä tutkimustiedon hyödyntämisessä.
Yhteistyöryhmä asetetaan viideksi vuodeksi kerrallaan
ja se koostuu kalatalousalueiden, kalatalous- ja ympäristöjärjestöjen,
tutkimuksen, hallinnon, maakuntien liittojen sekä saamelaisten
kotiseutualueella Saamelaiskäräjien edustajista.
Yhteistyöryhmä toimii elinkeino-, liikenne- ja
ympäristökeskuksen ohjauksessa ja sen tehtävänä on
tehdä esityksiä ja aloitteita kalastuksen järjestämisestä ja
kalakantojen hoidosta. Yhteistyöryhmä arvioi käyttö-
ja hoitosuunnitelmia ja niissä esitettyjä käyttö-
ja hoitotoimenpiteitä sekä tekee esityksiä eri
alueiden käyttö- ja hoitosuunnitelmissa sekä valtakunnallisissa
kalavarojen hoitosuunnitelmissa esitettyjen toimenpiteiden yhteensovittamiseksi.
Yhteistyöryhmä tekee elinkeino-, liikenne- ja
ympäristökeskukselle ehdotuksen toimialueensa
kalatalousaluejaoksi.
4 luku
Kalavarojen käytön ja hoidon suunnittelu
34 §
Valtakunnalliset kalavarojen hoitosuunnitelmat
Kalavarojen kestävän käytön
ja hoidon toteutumisen varmistamiseksi laaditaan tarvittaessa valtakunnallisia
kalavarojen hoitosuunnitelmia. Hoitosuunnitelman valmistelusta vastaa
maa- ja metsätalousministeriö yhteistyössä ympäristöministeriön
kanssa. Hoitosuunnitelman vahvistaa maa- ja metsätalousministeriö.
Vahvistetut valtakunnalliset kalavarojen hoitosuunnitelmat on
otettava huomioon alueellisia käyttö- ja hoitosuunnitelmia
laadittaessa ja täytäntöön pantaessa
sekä järjestettäessä kalastusta yleisillä vesialueilla.
Käyttö- ja hoitosuunnitelmilla ei saa vaikeuttaa
valtakunnallisten kalavarojen hoitosuunnitelmien toteuttamista.
35 §
Velvoite käyttö- ja hoitosuunnitelman laatimiseksi
Kalatalousalueen on laadittava ja otettava käyttöön
aluettaan koskeva käyttö- ja hoitosuunnitelma,
jolla turvataan alueen kalavarojen kestävä ja
monipuolinen tuotto ja käyttö sekä biologinen
monimuotoisuus, ja edistetään vapaa-ajan sekä kaupallisen
kalastuksen toimintaedellytyksiä.
36 §
Käyttö- ja hoitosuunnitelman laatiminen
Kalatalousalue laatii ehdotuksen alueensa kalavarojen käyttö-
ja hoitosuunnitelmaksi. Käyttö- ja hoitosuunnitelmaa
laadittaessa on otettava huomioon kalakantojen käytölle
ja hoidolle muun lainsäädännön
perusteella asetetut vaatimukset, kalavarojen valtakunnalliset hoitosuunnitelmat
sekä sellaiset muut kalavarojen käyttö- ja
hoitosuunnitelmat, joiden toteuttamiseen suunnitelmalla voi olla
vaikutuksia.
Käyttö- ja hoitosuunnitelman on
sisällettävä:
1) perustiedot vesialueiden ja kalakantojen tilasta;
2) suunnitelma kalastuksen kehittämis- ja edistämistoimenpiteiksi
ja näitä koskeva tavoitetila sekä ehdotus
vapaa-ajan kalastuksen yhtenäislupajärjestelmän
kehittämiseksi;
3) suunnitelma kalakantojen hoitotoimenpiteiksi;
4) ehdotus vaelluskalojen ja uhanalaisten kalakantojen
elinkierron sekä muun biologisen monimuotoisuuden turvaamiseksi
tarpeellisista toimenpiteistä;
5) ehdotus tarvittaviksi kalastuksen alueellisiksi
säätelytoimenpiteiksi;
6) ehdotus kalastonhoitomaksuina kerättävien
varojen omistajakorvauksiin käytettävän osuuden
jakamiseksi;
7) kalataloudellisesti merkittävien alueiden sekä kaupalliseen
kalastukseen ja kalastusmatkailutarkoitukseen hyvin soveltuvien
alueiden määritys;
8) kullakin kaupalliseen kalastukseen hyvin soveltuvalla
alueella kaupalliseen kalastukseen soveltuvien pyydysten määritys;
9) suunnitelma kalastustietojen seurannan ja kalastuksenvalvonnan
järjestämiseksi.
Käyttö- ja hoitosuunnitelmaan sisällytettävistä seikoista
voidaan säätää tarkemmin maa-
ja metsätalousministeriön asetuksella.
37 §
Käyttö- ja hoitosuunnitelman hyväksyminen
Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus
hyväksyy käyttö- ja hoitosuunnitelman.
Suunnitelma on hyväksyttävä, jos se:
1) on tässä laissa säädettyjen
vaatimusten mukainen;
2) on yhteensopiva valtakunnallisten kalavarojen hoitosuunnitelmien
kanssa eikä vaikeuta niiden toteuttamista;
3) on yhteensopiva muiden käyttö-
ja hoitosuunnitelmien kanssa; ja
4) on käsitelty alueellisessa kalatalouden
yhteistyöryhmässä.
Suunnitelman koskiessa saamelaisten kotiseutualuetta on hyväksymisen
edellytyksenä 1 momentissa säädetyn
lisäksi se, että saamelaiskäräjistä annetun
lain (974/1995) 9 §:ssä säädettyä neuvotteluvelvoitetta
noudatetaan.
Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voi palauttaa
ehdotuksen käyttö- ja hoitosuunnitelmaksi kalatalousalueelle
uudelleen valmisteltavaksi, jos ehdotus ei täytä hyväksymisen
edellytyksiä.
Jos kalatalousalue jättää ehdotuksen
laatimatta määräajassa tai ei ehdotuksen
palauttamisesta huolimatta laadi hyväksymisen edellytykset täyttävää ehdotusta,
elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskus voi pidättäytyä maksamasta
kalatalousalueelle 82 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuja
varoja, kunnes hyväksymisen edellytykset täyttävä ehdotus
on toimitettu elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle.
Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voi toimeenpanna
kalatalousalueen ehdotukset tarvittaviksi kalastuksen alueellisiksi
säätelytoimenpiteiksi rajoittamalla alueen kalastusta suunnitelman
hyväksymistä koskevassa päätöksessään
53, 54 ja 57 §:ssä sekä 67 §:n
4 momentissa ja 71 §:n 3 momentissa säädettyjen
toimivaltuuksiensa mukaisesti.
38 §
Käyttö- ja hoitosuunnitelman voimassaolo ja muuttaminen
Käyttö- ja hoitosuunnitelma on voimassa enintään
kymmenen vuotta sen hyväksymisestä. Jos uutta
suunnitelmaa ei ole hyväksytty ennen vanhan suunnitelman
voimassaolon päättymistä, vanha suunnitelma
on voimassa kunnes uusi suunnitelma on tullut voimaan.
Jos kalatalousalueen kalakantojen tila on suunnitelman voimassaoloaikana
muuttunut niin oleellisesti, ettei suunnitelman toteuttaminen enää täyttäisi
sille asetettuja tavoitteita, on kalatalousalueen ryhdyttävä toimiin
suunnitelman muuttamiseksi. Aloitteen suunnitelman muuttamiseksi
voi tehdä suunnitelman hyväksynyt elinkeino-,
liikenne- ja ympäristökeskus tai kalatalousalue
itse.
Ehdotus suunnitelman muutokseksi on esitettävä hyväksyttäväksi
elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle,
joka hyväksyy muutokset osaksi suunnitelmaa 37 §:ssä säädettyä menettelyä noudattaen.
Ehdotus uudeksi suunnitelmaksi on esitettävä hyväksyttäväksi
elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle
viimeistään kuusi kuukautta ennen voimassaolevan
suunnitelman voimassaolon päättymistä.
39 §
Käyttö- ja hoitosuunnitelman toimeenpanon
valvonta
Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus valvoo,
että kalatalousalueen käyttö- ja hoitosuunnitelma
toimeenpannaan. Jos kalatalousalue laiminlyö suunnitelman
toimeenpanon siten, että alueella olevan kalakannan tai
-lajin elinvoimaisuus vaarantuu, elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskus
voi pidättäytyä maksamasta kalatalousalueelle
82 §:ssä tarkoitettuja varoja, kunnes
toimeenpanoon on ryhdytty.
40 §
Käyttö- ja hoitosuunnitelman toimeenpano ja seuranta
Kalatalousalueen kalavarojen käyttö ja hoito on
järjestettävä hyväksytyn käyttö-
ja hoitosuunnitelman mukaisesti. Kalatalousalue ja kalastusoikeuden
haltijat vastaavat suunnitelman toteuttamisesta siltä osin
kuin suunnitelman toteuttaminen niitä koskee. Viranomaisten
on otettava toiminnassaan huomioon kalatalousalueen käyttö-
ja hoitosuunnitelman kalavarojen käyttöä ja hoitoa
koskevat yleiset suuntaviivat.
Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen on
kuuden kuukauden kuluessa suunnitelman hyväksymisestä ilmoitettava
suunnitelmasta kunnan kaavoituksesta vastaavalle viranomaiselle.
Lisäksi maa- ja metsätalousministeriölle on
ilmoitettava suunnitelmaan sisältyvistä säätelytoimenpide-ehdotuksista,
jotka edellyttävät lainsäädännön
muuttamista tai joilla on vaikutusta valtakunnallisten kalavarojen
hoitosuunnitelmien laadintaan ja kehittämiseen.
Kalatalousalue, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus
sekä alueellinen kalatalouden yhteistyöryhmä seuraavat
suunnitelman toimeenpanon vaikutuksia ja tavoitteiden toteutumista. Elinkeino-,
liikenne- ja ympäristökeskus on pyynnöstä oikeutettu
saamaan kalatalousalueelta tietoja suunnitelman toteutumisesta.
5 luku
Pyynnin järjestäminen
41 §
Kalastuksen järjestäminen
Kalastus on järjestettävä käyttö-
ja hoitosuunnitelman mukaisesti.
Kalastuksen järjestämisestä vastaa
kalastusoikeuden haltija.
Jos yhteisellä vesialueella on erityisperusteisia kalastusetuuksia,
niiden osakaskiinteistöjen omistajien ja vesialueen osakkaiden
on huolehdittava kalastuksen järjestämisestä yhdessä.
42 §
Osakaskunnan kalastusoikeuden jakaminen
Oikeus osakaskunnan vesialueen käyttöön määräytyy
pyydysyksiköiden perusteella. Pyydysyksiköitä jaettaessa
on otettava huomioon yhteisen vesialueen osakkaat sekä muut,
joilla on oikeus harjoittaa kalastusta sanotulla vesialueella.
Jollei kalaveden käytöstä muuta osakaskunnassa
päätetä, pyydysyksiköt jakautuvat
yhteisen kalaveden osakkaiden kesken heidän vesialueosuuksiensa
mukaisesti. Osakaskunta voi antaa tarkempia määräyksiä osakkaille
kuuluvan kalastusoikeuden käyttämisestä.
43 §
Kalastusoikeuksien yhteensovittaminen erityisellä kalastusetuusalueella
Jollei erityisperusteista kalastusetuutta perustettaessa muuta
ole määrätty, yhteiseen vesialueeseen
sisältyvällä erityisellä kalastusetuusalueella
kalastusoikeus jakautuu yhteisen alueen osakaskiinteistöjen
ja erityisperusteisen kalastusetuuden osakaskiinteistöjen
kesken siten, että erityisperusteisen kalastusetuuden osakaskiinteistön
pyydysyksiköiden enimmäismäärä on
samansuuruinen kuin sellaisen yhteisen vesialueen osakaskiinteistön
pyydysyksikkömäärä, joka talojen
verollepanossa määrätyn veroluvun perusteella
vastaa suuruudeltaan kiinteistöä, johon kuuluu
erityisperusteinen kalastusetuus. Mitä edellä säädetään,
sovelletaan myös osakaskuntaan kuulumattomaan vesialueeseen.
Jollei erityisperusteista kalastusetuutta perustettaessa muuta
ole määrätty, valtiolle kuuluvaan vesialueeseen
sisältyvällä erityisellä kalastusetuusalueella
kalastusoikeus jakautuu siten, että puolet kalastusetuusalueen
kestävän kalastuksen enimmäismäärästä kuuluu
valtiolle ja puolet erityisperusteisten kalastusetuuksien osakaskiinteistöille
lukuun ottamatta Inarijärveä, jossa valtiolle
kuuluu kaksi kolmasosaa ja erityisperusteisten kalastusetuuksien
osakaskiinteistöille yksi kolmasosa kestävän
kalastuksen enimmäismäärästä.
Jos valtiolle kuuluvalla vesialueella olevaan erityiseen kalastusetuusalueeseen
kohdistuu useita eri erityisperusteisia kalastusetuuksia, jakautuu
erityisperusteisten kalastusetuuksien osakaskiinteistöille
kuuluva kalastusoikeus näiden kesken talojen verollepanossa
määrättyjen verolukujen mukaisessa suhteessa
ja kuhunkin taloon kuuluvien osakaskiinteistöjen kesken
sen mukaan kuin kukin osakaskiinteistö on saanut osuutta
yhteiseen etuuteen.
44 §
Kalastusoikeuksien yhteensovittaminen erityisellä kalastuspaikalla
Erityisperusteisen kalastusetuuden mukainen kalastusoikeus erityisellä kalastuspaikalla
kuuluu yksinomaan erityisperusteisen kalastusetuuden osakaskiinteistöille,
jollei muuta erityisperusteista kalastusetuutta perustettaessa ole
määrätty. Vesialueen omistaja saa erityisellä kalastuspaikalla
harjoittaa muuta kalastusta, jollei se merkittävästi
häiritse erityisperusteisen kalastusetuuden
käyttämistä. Kalastusetuuden kuuluessa
usealle kiinteistölle kalastusoikeus niiden kesken jakautuu
osuuksien mukaisessa suhteessa.
Erityiseen kalastuspaikkaan kohdistuvan kalastusoikeuden osakaskiinteistöille
määrätään niiden kokonaispyydysyksikkömäärä vertaamalla
kalastuspaikasta saatavaa saalismäärää koko saalismäärään
siltä vesialueelta, johon kalastusetuus
sisältyy.
45 §
Kalastuksen järjestäminen valtion vesialueella
Valtiolle kuuluvalla vesialueella 41 §:ssä tarkoitetuista
tehtävistä huolehtii Metsähallitus. Enontekiön,
Inarin ja Utsjoen kunnissa Metsähallituksen tulee vuosittain
pyytää lausunto kalastuksen järjestämisestä ja
kalastuslupien myöntämisessä noudatettavista
periaatteista Metsähallituksesta annetun lain (1378/2004) 20 §:ssä tarkoitetulta
neuvottelukunnalta.
Kalastuksen järjestämisestä valtiolle
kuuluvalla vesialueella voidaan säätää tarkemmin maa-
ja metsätalousministeriön asetuksella.
6 luku
Kalastuksen ohjaus ja rajoittaminen
46 §
Kielletyt kalastustavat, pyyntimenetelmät ja kalastusvälineet
Seuraavat kalastustavat, pyyntimenetelmät
ja kalastusvälineet ovat kiellettyjä kalastuksessa:
1) räjähdyksellä tai muulla
tavalla aikaansaatu paine;
2) ampuma-aseet;
3) huumaavat, myrkylliset tai muutoin vettä pilaavat
aineet;
4) sähkövirta;
5) koukun tahallinen tartuttaminen kalaan ulkopuolelta;
6) atrain, harppuuna tai niihin verrattava terä, koukku
tai kärjellä varustettu väline sekä kalastus
tulta tai valoa käyttäen haavilla vaelluskalavesistön
joessa, koski- ja virta-alueilla sekä 15 päivästä huhtikuuta
31 päivään toukokuuta muissakin vesissä;
7) vaelluskalavesistön koski- ja virta-alueella
onginta, pilkintä ja kalastus harrilaudalla;
8) verkko, joka ajelehtii virtausten mukana tai alukseen
kiinnitettynä;
9) muut pyydykset ja laitteet sekä kalastustavat,
jotka tarpeettomasti vahingoittavat tai tappavat kaloja taikka vaarantavat
kalakannan säilymistä tai ovat haitallisia luonnon
monimuotoisuudelle.
Kiellettyjä kalastusvälineitä ei
saa säilyttää kalastukseen käytettävässä kulkuneuvossa
tai pitää pyyntiä varten helposti käsillä.
Metsästykseen käytettävän ampuma-aseen
kuljettaminen on kuitenkin sallittu.
Valtioneuvoston asetuksella voidaan säätää tarkemmin
kielletyistä kalastustavoista, pyyntimenetelmistä ja
kalastusvälineistä, kiellettyjen pyydysten rakenteesta
sekä langasta kudottujen pyydysten solmuvälin
ja pyydysten muiden ominaisuuksien mittaamisesta.
47 §
Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen poikkeuslupa
Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus
voi siirtoistutusta, kalanviljelytoimintaa, tutkimustyötä,
kalastusperinteen ylläpitämistä, kalataloudellisten
velvoitteiden toimeenpanemista tai hyödyntämistä taikka
muuta kalavarojen käyttöön ja hoitoon
liittyvää tarkoitusta varten perustellusta syystä myöntää poikkeusluvan:
1) kielletyn kalastustavan, pyyntimenetelmän
tai kalastusvälineen käyttöön
tai säilyttämiseen;
2) kiellettynä ajankohtana kalastamiseen;
3) sallittua määrää suuremman
saaliin ottamiseen;
4) sallittua määrää useampien
pyydysten käyttämiseen;
5) vapautettavaksi määrätyn
kalan pyytämiseen ja ottamiseen;
6) kalastamiseen kalastuskieltoalueella;
7) rauhoitetun kalalajin tai -kannan kalastamiseen;
8) jäljempänä 91 §:n
2 momentissa säädetystä kiellosta poikkeamiseen
kalastuskilpailussa saadun saaliin osalta.
Lupaa ei saa myöntää, jos se vaarantaisi
tämän lain mukaisen tai sen nojalla annetun rajoituksen
tarkoituksen taikka käyttö- ja hoitosuunnitelman
tavoitteiden toteutumisen.
48 §
Pyydysten asettaminen ja merkintä
Kalanpyydystä ei saa asettaa veteen niin, että sen
nielu on avoinna veden pinnan yläpuolella eikä myöskään
säilyttää siten, että se aiheuttaa vaaraa
riista- tai muille eläimille.
Pyyntiin asetetut kiinteät ja seisovat pyydykset on
merkittävä siten, että ne ovat selvästi
muiden vesistössä liikkuvien havaittavissa. Pyydysten
merkintään käytettäviä välineitä ei
saa asettaa tai jättää veteen ilman pyydyksiä lukuun
ottamatta kalastamista jäältä.
Edellä 2 momentissa tarkoitettuihin pyydyksiin tulee
lisäksi merkitä pyydyksen asettajan nimi ja yhteystiedot
sekä kalastusoikeuden osoittava merkki siten, että ne
ovat havaittavissa ilman, että pyydystä tarvitsee
nostaa vedestä. Kalastusoikeuden osoittavaa merkkiä ei
tarvitse kuitenkaan kiinnittää pyydykseen sellaisilla alueilla,
joilla kalastusoikeuden omistaja ei ole ottanut käyttöön
kalastusoikeuden osoittavaa merkkijärjestelmää.
Pyydysten asettamisesta ja merkinnästä säädetään
tarkemmin valtioneuvoston asetuksella.
49 §
Kaupalliseen kalastukseen tarkoitetut pyydykset
Ainoastaan kaupallisilla kalastajilla ja heidän lukuunsa
toimivilla on kaupallista kalastusta harjoittaessaan oikeus käyttää kaupalliseen
kalastukseen tarkoitettuja pyydyksiä. Tällaisia pyydyksiä ovat
trooli sekä muualla kuin leveysasteen 67°00'N
pohjoispuolisissa vesissä verkot, joiden yhteen laskettu
pituus on pyynti- tai venekuntaa kohden enemmän kuin 240
metriä. Yleisellä vesialueella meressä ja
Suomen talousvyöhykkeellä kaupalliseen kalastukseen
tarkoitettuja pyydyksiä ovat lisäksi:
1) isorysä; ja
2) pyynti- tai venekuntaa kohden koukkupyydykset,
joissa on yhteensä enemmän kuin 100 koukkua.
Kaupallisten kalastajien ja heidän lukuunsa toimivien
on 99 §:ssä tarkoitetun viranomaisen tai
kalastuksenvalvojan sitä pyytäessä todistettava
oikeutensa käyttää 1 momentissa tarkoitettuja
pyydyksiä.
Valtioneuvoston asetuksella voidaan säätää tarkemmin
kaupalliseen kalastukseen tarkoitettujen pyydysten rakenteesta ja
teknisistä ominaisuuksista.
50 §
Häiriön välttäminen
Kalastusta harjoitettaessa ei saa aiheuttaa tarpeetonta haittaa
ja häiriötä ympäristölle,
muille vesilläliikkujille, muulle luvalliselle kalastukselle
taikka rannan omistajalle tai haltijalle. Edellä 7 §:ssä tarkoitettua
kalastusta ei saa harjoittaa viittäkymmentä metriä lähempänä 49 §:ssä mainittua
troolia ja isorysää.
Luvallista kalastusta ei saa tahallisesti estää tai
vaikeuttaa.
51 §
Rapujen pyynti ja säilyttäminen
Rapuruton leviämisen ehkäisemiseksi rapujen
pyynnissä käytettävät välineet
on kuivattava, desinfioitava tai pakastettava ennen niiden siirtämistä vesistön
toiseen osaan tai toiseen vesistöön.
Rapuja saadaan säilyttää sumpuissa
tai muissa vastaavissa laitteissa vain siinä vesistön
osassa, josta ne on pyydetty.
52 §
Kalastuksen rajoittamista koskeva asetuksenantovaltuus
Valtioneuvoston ja maa- ja metsätalousministeriön
on osaltaan huolehdittava kalavarojen kestävän
käytön ja hoidon toteuttamisesta luonnon monimuotoisuuden
säilyttämiseksi.
Vesialueella, jossa esiintyy kalalaji tai -kanta,
jonka elinvoimaisuus tai tuotto on heikentynyt tai vaarassa heikentyä taikka
vesialueella, joka on keskeinen kalalajin tai -kannan lisääntymisen
kannalta, voidaan valtioneuvoston asetuksella:
1) kieltää kalastaminen tietyllä pyydyksellä tai
kalastustavalla taikka rajoittaa sitä;
2) kieltää kalastaminen tiettynä ajankohtana tai
rajoittaa sitä;
3) rajoittaa käytettävien pyydysten
määrää;
4) kieltää tiettyä määrää suuremman
saaliin ottaminen;
5) kieltää tiettyä sukupuolta
tai kokoluokkaa olevien kalojen taikka sellaisten kalojen saaliiksi
ottaminen, joita ei ole merkitty 75 §:n nojalla säädetyllä tavalla;
sekä
6) antaa tarkempia määräyksiä pyydysten
rakenteesta.
Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella voidaan
antaa teknisluonteisia säännöksiä pyydysten
rakenteesta ja käyttötavasta sekä yksityiskohtaisia
säännöksiä pyydysten käyttöajasta,
pyydys- ja saalismääristä sekä kalojen
vapauttamisvelvollisuudesta, jos se 2 momentissa tarkoitetusta syystä on
tarpeen.
Edellä 2 ja 3 momentissa tarkoitettuja asetuksia annettaessa
voidaan niiden mukaiset velvoitteet asettaa erilaisina eri kaupallisten
kalastajien ryhmiin kuuluville kalastajille.
53 §
Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen
toimivalta rajoittaa kalastusta
Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus
voi, jos vesialueella esiintyy kalalaji tai -kanta, jonka elinvoimaisuus
tai tuotto on heikentynyt tai vaarassa heikentyä taikka
vesialue on keskeinen kalalajin tai -kannan lisääntymisen
kannalta:
1) kieltää kalastamisen tietyllä pyydyksellä tai
kalastustavalla taikka rajoittaa sitä;
2) kieltää kalastamisen tiettynä ajankohtana tai
rajoittaa sitä;
3) rajoittaa käytettävien pyydysten
määrää;
4) kieltää tiettyä määrää suuremman
saaliin ottamisen; sekä
5) kieltää tiettyä sukupuolta
tai kokoluokkaa olevien kalojen taikka sellaisten kalojen saaliiksi
ottamisen, joita ei ole merkitty jäljempänä 75 §:n
nojalla säädetyllä tavalla.
Lisäksi elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus
voi asettaa 1 momentin 1 ja 2 kohdassa tarkoitetun rajoituksen tai
kiellon, jos se vesiliikenteelle aiheutuvan vaaran estämiseksi
on välttämätöntä.
Edellä 1 ja 2 momentissa tarkoitetut rajoitukset tai
kiellot voidaan määrätä enintään
kymmeneksi vuodeksi kerrallaan. Rajoitukset tai kiellot voidaan
asettaa erilaisina eri kaupallisten kalastajien ryhmiin kuuluville
kalastajille.
Rajoitukset tai kiellot eivät saa rajoittaa kalastusoikeuden
hyödyntämistä enempää kuin
on välttämätöntä rajoituksen
tai kiellon tavoitteen saavuttamiseksi.
54 §
Yleiskalastusoikeuksien rajoittaminen
Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus
voi määrätyllä vesialueella
rajoittaa onkimista, pilkkimistä ja viehekalastusta taikka
kieltää ne, jos se on tarpeen:
1) käyttö- ja hoitosuunnitelman tavoitteiden tai
kalakannan tavanomaista tehokkaamman hoidon tulosten turvaamiseksi;
2) kalataloudellisen tutkimuksen suorittamiseksi;
3) kalakannan turvaamiseksi;
4) kaupallisessa tai muussa erityisessä tarkoituksessa
tehtyjen kala- tai rapuistutusten taloudellisen hyödyntämisen
turvaamiseksi; tai
5) toistuvan tai jatkuvan kalojen kutualueisiin kohdistuvan
häirinnän estämiseksi.
Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voi määrätä 1
momentissa tarkoitetun rajoituksen tai kiellon enintään
kymmeneksi vuodeksi kerrallaan joko omasta aloitteestaan taikka kalastusoikeuden
haltijan, kaupallisen kalastajan, kalatalousalueen taikka sen aloitteesta,
jonka etua asia koskee. Rajoitusta tai kieltoa on haettava kirjallisesti
ja hakemukseen on liitettävä selvitys hakemisen
perusteista ja esitetystä rajoitus- tai kieltoalueesta
karttaliitteineen. Rajoitus- tai kieltoalue voi olla kokonaisuudessaan
enintään 25 prosenttia kalatalousalueen vesipinta-alasta. Rajoitukset
tai kiellot eivät saa heikentää mahdollisuutta
hyödyntää yleiskalastusoikeuksia enempää kuin
on välttämätöntä rajoituksen
tai kiellon tavoitteen toteuttamiseksi.
55 §
Kalojen rauhoitus
Jos jonkin kalalajin tai -kannan lisääntyminen
vaarantuu tai sen heikentyneiden kantojen suojeleminen sitä edellyttää,
voidaan kyseinen kalalaji tai -kanta rauhoittaa koko maassa tai
tietyllä alueella valtioneuvoston asetuksella.
Rauhoitetun kalan pyydystäminen, myynti ja sellaisten
pyydysten käyttö, jotka erityisesti soveltuvat
sen pyydystämiseen, on rauhoitusaikana kielletty. Rauhoitusaikana
kielletyistä pyydyksistä voidaan säätää valtioneuvoston
asetuksella.
56 §
Kalojen pyyntimitat
Kalalajeille tai -kannoille voidaan säätää alin ja
ylin pyyntimitta, jos se on tarpeen kalavarojen kestävän
tuoton, heikentyneiden kantojen tai kalalajin luontaisen elinkierron
turvaamiseksi.
Alinta pyyntimittaa pienemmän ja ylintä pyyntimittaa
suuremman kalan pyytäminen on kielletty.
Alimmista ja ylimmistä pyyntimitoista säädetään
valtioneuvoston asetuksella.
57 §
Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen
oikeus määrätä pyyntimitoista
Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voi alueellisen
erityistilanteen huomioimiseksi kalastusoikeuden haltijan tai kalatalousalueen
hakemuksesta taikka omasta aloitteestaan määrätä alueelle
56 §:n nojalla säädetyistä laji-
tai kantakohtaisista pyyntimitoista poikkeavat pyyntimitat,
jos kalalajin tai -kannan tila alueella poikkeaa olennaisesti siitä,
mikä on ollut perusteena sitä koskevien pyyntimittojen
säätämiselle.
Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen oikeudesta
määrätä pyyntimitoista säädetään tarkemmin
valtioneuvoston asetuksella.
58 §
Kalojen vapauttaminen
Pyyntimittojen vastainen kala on välittömästi laskettava
takaisin veteen, ellei Euroopan unionin lainsäädännöstä muuta
johdu.
Kala on aina laskettava takaisin veteen, jos se on
saatu:
1) rauhoitus- tai kieltoaikana;
2) kielletyllä kalastusvälineellä tai
pyydyksellä; tai
3) kielletyllä kalastustavalla tai pyyntimenetelmällä.
59 §
Uhanalaisten eläinlajien suojelu
Valtioneuvoston asetuksella voidaan enintään
viideksi vuodeksi kerrallaan kieltää tietynlaisen
pyydyksen tai kalastustavan käyttäminen tietyllä vesialueella
ja antaa yksityiskohtaisia säännöksiä pyydysten
käyttöajoista, jos se luonnonsuojelulain (1096/1996)
nojalla uhanalaiseksi määritellyn eläinlajin
elinvoimaisena säilymiseksi ja lajin suotuisan suojelutason
saavuttamiseksi on tarpeen.
Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella voidaan
enintään viideksi vuodeksi kerrallaan antaa tiettyä vesialuetta
koskevia yksityiskohtaisia teknisluonteisia säännöksiä pyydysten
rakenteesta ja käyttötavasta, jos se 1 momentissa
tarkoitetun uhanalaisen eläinlajin elinvoimaisena säilymiseksi
ja lajin suotuisan suojelutason saavuttamiseksi on tarpeen.
Mitä 1 ja 2 momentissa säädetään
lajista, koskee myös alalajia, rotua, kantaa ja muotoa.
60 §
Sopimukset saimaannorpan suojelemiseksi
Etelä-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus
sekä vesialueen omistaja tai erityisen oikeuden haltija
voivat tehdä saimaannorppakannan elinvoimaisena säilymiseksi
ja saimaannorpan suotuisan suojelutason saavuttamiseksi sopimuksen
kalastuksen rajoittamisesta ja kieltämisestä tietyllä vesialueella.
Sopimus voidaan tehdä enintään viideksi
vuodeksi kerrallaan.
61 §
Korvaukset uhanalaisten eläinlajien suojelusta aiheutuneesta
haitasta
Jos 59 §:n 1 momentin nojalla säädetty
kielto aiheuttaa vesialueen omistajalle tai erityisen oikeuden haltijalle
merkityksellistä haittaa, hänellä on
oikeus saada siitä valtiolta täysi korvaus. Valtiota
korvausasiassa edustaa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus.
Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen sekä sen,
joka katsoo olevansa oikeutettu korvaukseen,
on pyrittävä sopimukseen korvauksen määrästä.
Jos korvauksesta ei ole voitu sopia, toimitusta korvauksen määräämiseksi
voidaan hakea Maanmittauslaitokselta vuoden kuluessa hakemuksen
perusteena olevan kiellon voimaantulosta. Korvauksen määräämiseen
sovelletaan, mitä kiinteän omaisuuden ja erityisten
oikeuksien lunastuksesta annetussa laissa (603/1977) säädetään.
Korvaukselle on maksettava mainitun lain 95 §:n 1 momentin
mukaista korkoa siitä päivästä,
jolloin korvaukseen oikeutettu on hakenut Maanmittauslaitokselta
määräystä korvaustoimituksesta.
Oikeutta tämän pykälän mukaiseen
korvaukseen ei kuitenkaan ole sellaisesta haitasta, josta haitankärsijä on
oikeutettu korvaukseen jonkin muun lain tai sopimuksen nojalla.
62 §
Sivusaalisilmoitus
Hylkeen ja pyöriäisen pyydykseen jäämisestä on
pyydyksen haltijan viipymättä ilmoitettava Luonnonvarakeskukselle.
7 luku
Vaelluskalat ja kalan kulun turvaaminen
63 §
Yleinen kalan kulun turvaaminen
Kalastusta ei saa harjoittaa siten, että estetään kalojen
pääsy niiden kutu- tai syönnösalueelle tai
muualle, missä pyyntiä kalakannan turvaamiseksi
on rajoitettu, taikka siten, että vaikeutetaan tarpeettomasti
kalakannan hoitoa.
64 §
Vaelluskalavesistöjen sekä koski- ja virta-alueiden
määrittely
Vaelluskalavesistöllä tarkoitetaan sellaista vesialuetta,
jota vaelluskalat käyttävät keskeisenä vaellustienään
tai lisääntymisalueenaan.
Valtioneuvoston asetuksella voidaan vaelluskalavesistöksi
säätää myös muu kuin
1 momentissa tarkoitettu vesialue, jos se on tarpeen vaelluskalojen
luontaisen elinkierron edellytysten luomiseksi.
Vaelluskalavesistöjen koski- ja virta-alueen rajat
voidaan määrittää elinkeino-,
liikenne- ja ympäristökeskuksen päätöksellä.
65 §
Kalastuksen rajoittaminen vaelluskalojen kulun turvaamiseksi
Valtioneuvoston asetuksella voidaan vaelluskalavesistössä rajoittaa
otettavan saaliin ja käytettävien pyydysten enimmäismäärää sekä kalastamista
sellaisella alueella, pyydyksellä, kalastustavalla tai
sellaisena ajankohtana, että vaelluskalojen kulku tai luontainen
elinkierto olennaisesti häiriintyy.
Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella voidaan
antaa teknisluonteisia säännöksiä pyydysten
rakenteesta ja käyttötavasta sekä yksityiskohtaisia
säännöksiä pyydysten käyttöajasta ja
pyydys- sekä saalismääristä,
jos se vaelluskalan kulun tai luontaisen elinkierron häiriintymisen
estämiseksi vaelluskalavesistössä on
tarpeen.
Edellä 1 ja 2 momentissa tarkoitettuja asetuksia annettaessa
voidaan niiden mukaiset velvoitteet asettaa erilaisina eri kaupallisten
kalastajien ryhmiin kuuluville kalastajille.
66 §
Jokisuukalastuksen kielto
Vaelluskalavesistöön kuuluvassa joessa sekä meressä viittä kilometriä lähempänä tällaisen
joen
suuta on kalastus troolilla ja nuotalla kielletty.
Meressä kilometriä lähempänä 1
momentissa tarkoitetun joen suuta on kalastaminen verkolla kielletty
15 päivästä elokuuta 31 päivään
lokakuuta.
Edellä 1 momentissa tarkoitetulle merialueelle ei ilman
aiemmin saavutettua oikeutta saa asettaa isorysää pyyntiin
kolmea kilometriä lähemmäksi joen suuta.
67 §
Kalaväylä
Vesilain 1 luvun 3 §:n 1 momentin 4 kohdan tarkoittamassa
joessa ja vesilain 1 luvun 6 §:n 1 momentin
tarkoittamassa salmessa tai kapeikossa on kalaväylä,
joka on pidettävä vapaana pyydyksistä kalan
kulun turvaamiseksi.
Kalaväylä on kolmannes keskivedenkorkeuden
mukaisesta joen, salmen tai kapeikon leveydestä sen syvimmällä kohdalla.
Missä joki yhtyy mereen tai järveen kalaväylä on
kolmannes keskivedenkorkeuden mukaisesta vesialueen leveydestä sen
syvimmällä kohdalla ja ulottuu niin kauaksi selkäveteen,
että kalan kulku on turvattu.
Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voi kuitenkin
kalastusoikeuden haltijan tai kalatalousalueen
hakemuksesta taikka omasta aloitteestaan määrätä kalaväylän
leveyden tai sijainnin enintään kymmenen vuoden
määräajaksi toisin, jos se kalan kulun
turvaamiseksi on välttämätöntä.
68 §
Kalaväylän pitäminen vapaana pyydyksistä
Kiinteiden ja seisovien pyydysten pitäminen kalaväylässä lukuun
ottamatta rapumertaa on kielletty.
Kalastettaessa troolilla ja nuotalla kalaväylässä tulee
yli puolet väylän leveydestä pitää vapaana.
69 §
Kalaväylän ja jokisuualueiden rajojen selvittäminen
Kalaväylän ja 66 §:ssä tarkoitettujen
jokisuualueiden rajat voidaan selvittää ja merkitä kartalle
elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen, kalastusoikeuden
haltijan tai kalatalousalueen hakemuksesta suoritettavassa maanmittaustoimituksessa.
Toimituksen suorittaa toimitusinsinööri ilman
uskottuja miehiä, ja siihen on muuten sovellettava mitä kiinteistönmuodostamislaissa
rajankäynnistä säädetään.
Toimituskustannuksista vastaa hakija.
70 §
Kalastaminen purossa
Kiinteiden ja seisovien pyydysten käyttäminen
vesilain 1 luvun 3 §:n 1 momentin 5 kohdassa tarkoitetussa
purossa on kielletty lukuun ottamatta katiskaa sekä rapu-
ja nahkiaismertaa.
71 §
Kalatiessä kalastaminen
Kalan kulun turvaamiseksi rakennetussa kalatiessä sekä kahdensadan
metrin matkalla sen tai muun vastaavan laitteen ylä- ja
alapuolella on kaikenlainen kalastus kielletty.
Kalastusta ei saa harjoittaa voima- ja muuhun laitokseen vettä johtavassa
kanavassa eikä sadan metrin matkalla vesistön
poikki rakennetun patoturvallisuuslain (494/2009) 4 §:n
1 kohdassa tarkoitetun padon alapuolella.
Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voi, milloin
vaelluskalakannan turvaaminen sitä edellyttää,
enintään viiden vuoden määräajaksi kieltää kalastuksen
padon alapuolella enintään viidensadan metrin
matkalla samoin kuin patoaltaassa padon yläpuolella sekä tekojärvessä ja muussa
tekoaltaassa.
72 §
Poikkeus kiellosta kalastaa jokisuualueella, kalaväylässä sekä kalatiessä
Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voi myöntää tilapäisen
luvan 66, 68 tai 71 §:n mukaan kiellettyyn kalastukseen,
jos tällainen toimenpide on välttämätön
yleisen kalatalousedun turvaamiseksi tai muusta erityisestä syystä,
eikä vaaranna kalan kulkua vesistössä tai
käyttö- ja hoitosuunnitelman toteuttamista.
8 luku
Kalojen istuttaminen ja muu kalavesien hoito
73 §
Kielletyt istutukset
Kalojen ja rapujen istutukset, jotka ilmeisesti heikentävät
luonnon monimuotoisuutta vaarantamalla luonnossa esiintyvän
kala- tai rapulajin tai muun lajin tai näiden kannan säilymisen,
ovat kiellettyjä.
Valtioneuvoston asetuksella voidaan säätää tarkemmin
kiellettyjen istutusten perusteista.
74 §
Kalojen ja rapujen istuttaminen
Kalojen istuttaminen on sallittu ainoastaan, jos kyseessä olevan
lajin tai kannan istuttaminen kohdevesistöön sisältyy
kalatalousalueen käyttö- ja hoitosuunnitelmaan.
Uuden lajin tai kannan kotiutusistutukseen sekä kalatalousalueen
käyttö- ja hoitosuunnitelmassa määrittämättömään
istutukseen on saatava elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen lupa.
Lupa voidaan myöntää, jos istutus ei
vaikeuta kalatalousalueen käyttö- ja hoitosuunnitelman
tavoitteiden toteuttamista eikä vaaranna kohdevesistön
kala- tai rapukannan elinvoimaisena säilymistä taikka
luonnon monimuotoisuutta.
Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voi kieltää istutusten
tekemisen sellaisesta vesistöstä tai vesiviljelylaitoksesta,
johon liittyy riski kala- tai raputautien leviämiseen luonnonvesiin.
Istuttajan on ilmoitettava istutuksesta kolmen kuukauden kuluessa
94 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettuun istutusrekisteriin.
Istutuksesta kirjattavista tiedoista säädetään
maa- ja metsätalousministeriön asetuksella.
Edellä 1 momentissa säädetty ei kuitenkaan koske
vesilain 3 luvun 14 §:n nojalla tehtäviä istutuksia.
75 §
Istutettavien kalojen merkintä
Jos kalakantojen kestävän hyödyntämisen
turvaaminen sitä edellyttää, voidaan
valtioneuvoston asetuksella säätää tiettyjen
kalalajien, -kantojen tai niiden tiettyjen ikä- taikka
kokoryhmien istuttamisen edellytykseksi se, että ne tai osa
niistä on merkitty ennen istuttamista sellaisella merkinnällä,
joka voidaan ulkoisesti tai muutoin tunnistaa kalasta.
76 §
Poikkeukset istutuskielloista
Elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskus voi tutkimus-,
koulutus- sekä kalanviljelytarkoituksiin, kaupallisen kalastuksen
edellytysten olennaisen heikentymisen estämiseksi tai muusta erityisestä syystä myöntää
poikkeuksen
73 ja 74 §:ssä tai niiden nojalla säädetyistä kielloista.
77 §
Kalojen ja rapujen maahantuonti
Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus toimii
tulokaslajien ja paikallisesti esiintymättömien
lajien käytöstä vesiviljelyssä annetussa neuvoston
asetuksessa (EY) N:o 708/2007 tarkoitettuna toimivaltaisena
viranomaisena.
Muun kuin Suomessa luonnonvaraisena esiintyvän kala-
tai rapulajin tai niiden kantojen tai sukusolujen maahantuonti luonnonvesiin
päästämistä tai vesiviljelytoimintaa
varten on kielletty ilman elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen
lupaa. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus
käsittelee maahantuontilupaa koskevat hakemukset 1 momentissa
mainitussa neuvoston asetuksessa määrättyä menettelyä noudattaen.
Edellä 2 momentissa tarkoitettujen lupien myöntämisen
edellytyksistä voidaan säätää tarkemmin
valtioneuvoston asetuksella.
78 §
Eräiden Ylä-Lapin vesistöjen kalakantojen
suojelu
Valtioneuvoston asetuksella voidaan Tenojoen, Näätämöjoen,
Paatsjoen, Tuulomajoen ja Uutuanjoen vesistöalueiden kalakantojen
suojelemiseksi asettaa kieltoja, ehtoja, rajoituksia ja toimenpiteitä,
jotka koskevat:
1) elävien kalojen, mädin sekä kalastuksessa käytettävien
kulkuneuvojen, välineiden, pyydysten ja syöttikalojen
siirtämistä mainituille alueille;
2) syöttikalojen käyttämistä alueilla
harjoitettavassa kalastuksessa;
3) alueiden ulkopuolelta tuotujen kalojen perkausta
alueiden luonnonvesissä; sekä
4) perkausjätteiden laskemista alueiden luonnonvesiin.
9 luku
Kalatalouden edistäminen ja rahoitus
79 §
Kalastonhoitomaksu ja sen tarkistaminen
Muunlaista kalastusta kuin onkimista tai pilkkimistä harjoittavan
18—64-vuotiaan henkilön on suoritettava valtiolle
kalastonhoitomaksu. Kalastonhoitomaksu on 39 euroa kalenterivuodelta,
12 euroa seitsemältä vuorokaudelta ja 5 euroa
vuorokaudelta.
Todistus kalastonhoitomaksun suorittamisesta on pidettävä mukana
kalastettaessa sekä vaadittaessa näytettävä 99 §:ssä tarkoitetulle
viranomaiselle tai kalastuksenvalvojalle.
Kalastonhoitomaksun suuruus tarkistetaan viisivuotiskausittain
valtioneuvoston asetuksella rahan arvon muutosta vastaavasti. Maksun suuruus
pyöristetään lähimpään
täyteen euroon.
80 §
Maksujen kerääminen
Kalastonhoitomaksun keräämisestä vastaa Metsähallitus.
Metsähallitus voi sopia kalastonhoitomaksujen vastaanottamisesta
yksityisen palveluntuottajan kanssa. Metsähallituksen on sovittava
palveluntuottajan kanssa tehtävän sisällöstä,
maksuvarojen tilittämisestä ja muista tehtävän
hoitamisen kannalta tarpeellisista seikoista sekä tehtävän
suorittamisesta perittävästä kohtuullisesta
palvelumaksusta, jonka suorittamisesta vastaa kalastonhoitomaksun
maksaja. Metsähallitus tilittää keräämänsä ja
lukuunsa kerätyt kalastonhoitomaksuvarat maa- ja metsätalousministeriön
tilille maa- ja metsätalousministeriön asetuksella
säädettävänä ajankohtana.
Palveluntuottajan on oltava luotettava ja asiantunteva.
Palveluntuottajalla on oltava tehtävän hoitamisen
edellyttämät tekniset, taloudelliset ja toiminnalliset
valmiudet. Palveluntuottajalla on oltava toimipaikkoja riittävästi
ja alueellisesti kattavasti.
Metsähallitus valvoo palveluntuottajan toimintaa. Palveluntuottajan
on viipymättä ilmoitettava Metsähallitukselle
sellaisista toimintaansa koskevista muutoksista, joilla voi olla
olennaista vaikutusta tehtävien asianmukaiseen hoitamiseen.
81 §
Todistus kalastonhoitomaksun suorittamisesta
Kuitti kalastonhoitomaksun suorittamisesta toimii 79 §:n
2 momentissa tarkoitettuna todistuksena.
Metsähallituksella ei ilman erityistä syytä ole velvollisuutta
toimittaa uutta todistusta kalastonhoitomaksun suorittamisesta kadonneen
todistuksen tilalle tai palauttaa virheellisesti suoritettua kalastonhoitomaksua.
Tarkempia säännöksiä maksujen
keräämisestä, kuitista ja sen sisällöstä sekä muista
kalastonhoitomaksusuorituksen osoittamiseksi hyväksytyistä todistuksista
annetaan maa- ja metsätalousministeriön
asetuksella. Maa- ja metsätalousministeriön
asetuksella säädetään niistä maksupaikoista,
joissa maksun voi suorittaa ilman erillistä palvelumaksua.
82 §
Maksuvarojen käyttö
Kalastonhoitomaksuina kertyneet varat käytetään:
1) kalavesien kestävän käytön
ja hoidon suunnittelusta ja toimeenpanosta, ohjaamisesta ja kehittämisestä sekä kalastuksenvalvonnasta
aiheutuviin kustannuksiin;
2) kalatalousalueiden toiminnasta aiheutuviin kustannuksiin;
3) kalatalousalan neuvontapalvelujen järjestämisestä aiheutuviin
kustannuksiin;
4) kalavesien yleiskalastusoikeuksien hyödyntämiseen
sekä kalastusopastoimintaan perustuvasta käytöstä maksettaviin
korvauksiin vesialueen omistajille; sekä
5) valtiolle ja Metsähallitukselle kalastonhoitomaksun
kannosta aiheutuvien menojen maksamiseen.
Maa- ja metsätalousministeriö voi käyttää maksuvaroja
94 §:n 1 momentin 2—8 kohdassa tarkoitetuista
rekistereistä aiheutuvien menojen maksamiseen.
83 §
Maksuvarojen jakaminen
Maa- ja metsätalousministeriö sekä sen
määräämissä rajoissa
elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus myöntävät
varat 82 §:n 1 momentin 1 ja 3 kohdassa tarkoitettuihin
kustannuksiin. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus
myöntää varat 82 §:n 1 momentin
2 ja 4 kohdassa tarkoitettuihin kustannuksiin ja korvauksiin
Edellä 82 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettujen
korvausten jako vesialueen omistajille perustuu vesialueeseen kohdistuvaan
viehekalastuksesta aiheutuvaan rasitukseen, joka vahvistetaan käyttö-
ja hoitosuunnitelmassa. Jos kalatalousalueella ei ole voimassa olevaa
käyttö- ja hoitosuunnitelmaa, voi kalatalousalue
tehdä erillisen esityksen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle
jaon perustana olevasta viehekalastusrasituksesta. Kalatalousalueet
vastaavat jaon teknisestä toteuttamisesta. Jos vesialueen omistajalle
jaossa tuleva määrä olisi enintään 50 euroa,
varoja ei jaeta omistajalle, vaan ne jäävät
asianomaiselle kalatalousalueelle käytettäväksi
kalakantojen hoitoon. Korvauksia ei pidetä valtionavustuslaissa
(688/2001) tarkoitettuna valtionavustuksena.
Maa- ja metsätalousministeriö sekä elinkeino-,
liikenne- ja ympäristökeskus voivat asettaa 82 §:n
1 momentin 1—3 ja 5 kohdassa tarkoitettuihin kustannuksiin
ja menoihin myönnettävien varojen käyttöä koskevia
tulostavoitteita tai ehtoja varojen saajille.
Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella voidaan
säätää tarkemmin 82 §:n
1 momentin 1—4 kohdassa tarkoitettuja kustannuksia ja korvauksia
koskevien varojen myöntämisen perusteista sekä 5
kohdassa tarkoitettuja menoja koskevien varojen käytöstä.
84 §
Vesialueen omistajan tietojenantovelvollisuus
Vesialueen omistajan on 82 §:n
1 momentin 4 kohdassa tarkoitettujen korvausten maksamista
varten ilmoitettava kalatalousalueelle seuraavat tiedot sekä niissä tapahtuneet
muutokset:
1) osakaskunnan virallinen nimi tai jaetun vesialueen
omistajan nimi;
2) osoite;
3) kiinteistötunnus; sekä
4) tilinumero.
85 §
Kalastonhoitomaksuista suoritettavan korvauksen vanhentuminen
Edellä 82 §:n 1 momentin 4 kohdassa
tarkoitettu korvaus ja sille maksettava korko vanhentuvat kolmen
vuoden kuluessa sitä seuranneen vuoden alusta lukien, jona
korvausta koskeva kalatalousalueen päätös
on tehty. Vanhentunut korvaussaatava siirtyy kalatalousalueen haltuun käytettäväksi
82 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuihin
kustannuksiin.
86 §
Määrärahan varaaminen talousarviossa
Valtion talousarvioon otetaan 82 §:ssä tarkoitettuja
kustannuksia, korvauksia ja menoja varten vuosittain määräraha,
joka vastaa sitä määrää,
mikä kalastonhoitomaksuina on kertynyt viimeisimmän
vahvistetun valtion tilinpäätöksen mukaan.
10 luku
Kaupallinen kalastus
87 §
Rekisteröityminen
Kaupalliseksi kalastajaksi voi rekisteröityä luonnollinen
henkilö tai oikeushenkilö, jonka asuinpaikka tai
kotipaikka sijaitsee Euroopan unioniin tai Euroopan talousalueeseen
kuuluvan valtion alueella ja joka kalastaa Suomen alueella tai talousvyöhykkeellä
taikka
niillä vesillä, joissa Euroopan unionin yhteistä kalastuspolitiikkaa
koskevan lainsäädännön perusteella
saa kalastaa.
Kalataloushallinnon rekistereistä säädetään tarkemmin
11 luvussa. Rekisteröitymisessä noudatettavasta
menettelystä voidaan säätää tarkemmin
maa- ja metsätalousministeriön asetuksella.
88 §
Kaupallisten kalastajien ryhmät
Kaupalliset kalastajat jaetaan ryhmiin I ja II.
Ryhmään I kuuluvat:
1) luonnolliset henkilöt tai yhteisöt,
joiden itse pyytämän kalan tai siitä jalostettujen
kalastustuotteiden myynnistä kolmen viimeksi kuluneen tilikauden
aikana kertyneen liikevaihdon keskiarvo ylittää arvonlisäverolain
(1501/1993) 3 §:n 1 momentissa säädetyn
määrän; sekä
2) luonnolliset henkilöt tai yhteisöt,
jotka ovat ryhtyneet tai ryhtyvät rekisteröitymisvuonna
tai tätä edeltävänä vuotena
harjoittamaan kaupallista kalastusta ja esittävät
elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen hyväksymän
suunnitelman siitä, miten kalan tai siitä jalostettujen kalastustuotteiden
myynnistä kertyvä liikevaihto ylittää arvonlisäverolain
3 §:n 1 momentissa säädetyn
määrän viimeistään
kolmantena tilikautena rekisteröitymisestä.
Ryhmään II kuuluvat muut kuin ryhmään I kuuluvat
kaupalliset kalastajat. Lisäksi kalastaja sijoitetaan ryhmään
II, jos 2 momentin 2 kohdassa tarkoitettu suunnitelma liikevaihdon kehittymisestä
ei
toteudu.
Kaupallisten kalastajien jako ryhmiin tehdään
rekisteröitymisen yhteydessä ja tämän
jälkeen kolmen vuoden välein, tai kalastajan omasta
pyynnöstä.
Edellä 2 momentin 2 kohdassa tarkoitetun suunnitelman
sisällöstä säädetään
tarkemmin maa- ja metsätalousministeriön asetuksella.
89 §
Kaupallisia kalastajia koskevan rekisteröinnin voimassaolo
ja päättyminen
Kaupallisen kalastajan rekisteröinti on voimassa enintään
kolme vuotta kerrallaan. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus
antaa kaupalliselle kalastajalle todistuksen rekisteriin kuulumisesta.
Jos kaupallinen kalastaja aikoo jatkaa kaupallisen kalastuksen harjoittamista
rekisteröinnin voimassaolon päättymisen
jälkeen, kaupallisen kalastajan tulee kirjallisesti hakea
rekisteröinnin jatkamista elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta.
Kaupallinen kalastaja voidaan poistaa rekisteristä,
jos hän ei ole tehnyt 1 momentissa tarkoitettua hakemusta
tai ei enää täytä rekisteriin merkitsemisen
edellytyksiä taikka jos hän toistuvasti tai jatkuvasti
olennaisesti toimii vastoin tämän lain tai sen
nojalla annettuja säännöksiä eikä elinkeino-,
liikenne- ja ympäristökeskuksen huomautuksesta
tai varoituksesta huolimatta korjaa toimintaansa.
Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus poistaa
kaupallisen kalastajan rekisteristä tämän lopetettua
kaupallisen kalastustoiminnan. Kaupallinen kalastaja on velvollinen
välittömästi ilmoittamaan elinkeino-,
liikenne- ja ympäristökeskukselle rekisteröintiedellytyksissä tapahtuneista
muutoksista sekä toiminnan lopettamisesta.
90 §
Saaliiden ilmoittamisvelvollisuus
Kaupallinen kalastaja on velvollinen pitämään
muualla kuin merialueella tapahtuvasta kalastuksestaan päiväkirjaa
ja vähintään kerran kalenterivuodessa
ilmoittamaan Luonnonvarakeskukselle pyytämänsä ja
lukuunsa pyydetyt saaliit.
Merialueen kaupallisen kalastuksen saalisilmoituksiin sovelletaan
Euroopan unionin lainsäädännössä ja
sen toimeenpanemiseksi annetussa kansallisessa lainsäädännössä olevia
säännöksiä ilmoitusvelvollisuudesta.
Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella säädetään
tarkemmin päiväkirjasta, saalisilmoituksista ja
niiden sisällöstä sekä ilmoitusten
jättämisen ajankohdista.
91 §
Saaliin ensimyynti
Saaliin ensimyyntinä pidetään kauppaa,
jossa kala myydään ensimmäisen kerran
sen saaliiksi saamisen jälkeen.
Muut kuin kaupalliset kalastajat eivät saa harjoittaa
sisävesiltä kalastamansa tai lukuunsa kalastetun
saaliin ensimyyntiä lukuun ottamatta suoraan lopulliselle
kuluttajalle satunnaisesti myytävää vähäistä kala-
tai rapuerää.
Merialueelta saadun saaliin ensimyynnistä ja sen rajoituksista
säädetään Euroopan unionin lainsäädännössä ja
sen toimeenpanemiseksi annetussa kansallisessa lainsäädännössä.
11 luku
Kalataloushallinnon rekisterit
92 §
Kalataloushallinnon tietojärjestelmä
Kalataloushallinnon tietojärjestelmällä tarkoitetaan
kalataloushallinnon viranomaisten tehtäviin liittyviä 94 §:ssä tarkoitettuja
rekistereitä.
Kalataloushallinnon tietojärjestelmän rekistereitä pitävät
elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset, Metsähallitus
ja Luonnonvarakeskus sekä 94 §:n 1 momentin
6 kohdassa tarkoitettua kalatalousaluerekisteriä kalatalousalueet.
Kukin rekisterinpitäjä vastaa rekistereihin tallettamistaan
tiedoista ja niiden oikeellisuudesta. Maa- ja metsätalousministeriö vastaa
kalataloushallinnon tietojärjestelmään
kuuluvien rekistereiden pidon ohjauksesta sekä niiden hallinnoimiseksi välttämättömien
tietojärjestelmien ylläpidosta ja kehittämisestä.
Jollei tässä laissa toisin säädetä,
tietojärjestelmän tietojen ja niihin liittyvien
asiakirjojen julkisuuteen, luovuttamiseen sekä luovuttamisesta perittäviin
maksuihin sovelletaan viranomaisten toiminnan julkisuudesta annettua
lakia ja henkilötietojen käsittelyyn henkilötietolakia (523/1999).
93 §
Kalataloushallinnon tietojärjestelmän käyttötarkoitus
Kalataloushallinnon tietojärjestelmää käytetään:
1) kalastuksen ja kalastuksenvalvojien valvontaan;
2) kalavarojen käytön ja hoidon suunnitteluun
ja tehostamiseen;
3) kalastonhoitomaksujen seurantaan;
4) kalastonhoitomaksun suorittaneiden henkilöiden
kokonaismäärän selvittämiseen;
5) kalastajien osoitteiden selvittämiseen
kalastonhoitomaksua koskevan tilillepanokortin lähettämiseksi;
6) kalastonhoitomaksuina kertyneiden varojen jakamiseen;
7) viranomaisen tiedottamiseen;
8) kalatalousneuvontaan;
9) kalastuksen sekä kalakantojen hoitoon liittyvien
muiden tehtävien hoitamiseen; sekä
10) viranomaisen suunnittelu-, valvonta- ja selvitystehtäviin,
tutkimukseen ja tilastojen laatimiseen.
Tietojärjestelmän tietoja voidaan luovuttaa opinnäytetyön
tekemiseen, jos tietojen luovuttamista voidaan pitää tutkimussuunnitelman
perusteella tarpeellisena ja jos tutkimustyöllä on vastuullinen
ohjaaja tai siitä vastaava ryhmä. Tietojen luovutuksen
edellytyksenä on lisäksi, etteivät yksittäistä henkilöä koskevat
tiedot paljastu ulkopuolisille ja että henkilötiedot
hävitetään, kun ne eivät enää ole
tarpeen tutkimuksen suorittamiseksi tai sen tulosten asianmukaisuuden
varmistamiseksi.
94 §
Tietojärjestelmän rakenne ja sisältö
Kalataloushallinnon tietojärjestelmä muodostuu:
1) kaupallisista kalastajista pidettävästä rekisteristä,
johon saadaan tallettaa kaupallisen kalastajan nimi ja henkilö-,
yritys- tai yhteisötunnus sekä äidinkieli,
kaupallisen kalastajan koti- tai asuinpaikkatiedot ja yhteystiedot,
tieto siitä, mihin 88 §:ssä tarkoitettuun
kaupallisten kalastajien ryhmään kalastaja kuuluu,
tieto siitä harjoittaako kaupallinen kalastaja kalastusta
sisävesillä vai merialueella, tiedot saalisilmoituksista
sekä tieto rekisteröinnin alku- ja päättymisajankohdasta;
2) kalastonhoitomaksurekisteristä, johon merkitään
niiden Suomessa vakinaisesti asuvien henkilöiden nimet
ja syntymäajat, joiden puolesta kalastonhoitomaksu on maksettu,
suoritetun kalastonhoitomaksun määrä,
maksuaika sekä aika, jolta kalastonhoitomaksu on maksettu;
3) omistajakorvausrekisteristä, johon merkitään
84 §:ssä tarkoitetut tiedot;
4) istutusrekisteristä, johon saadaan tallettaa jokaisesta
kalanistutuksesta istuttajan nimi, istutettu laji ja kanta, istutettavan
erän alkuperä, istukkaiden koko, ikä ja
kappalemäärä sekä istutuspaikka
ja -aika;
5) kalatalousvelvoite- ja -maksurekisteristä, johon
merkitään vesilain 3 luvun 15 §:ssä tarkoitettuja
suunnitelmia koskevat tiedot;
6) kalatalousaluerekisteristä, johon merkitään
kalatalousalueen nimi, alueellinen ulottuvuus, vastuuhenkilöt
ja yhteystiedot;
7) kalastuksenvalvojarekisteristä, johon merkitään
kalastuksenvalvojan nimi ja kuva sekä syntymäaika,
henkilötunnus, hyväksynnän voimassaoloaika,
valtuuttaja, toimialue sekä valtuutuksen voimassaoloaika;
sekä
8) kalastuksensäätelyrekisteristä,
johon merkitään tähän lakiin
perustuvista sekä sen nojalla asetettavista viranomaisen
kalastuksenrajoituksista rajoituksen tyyppi, rajoituksen sisältö,
rajoitusalue sekä rajoituksen kesto.
Rekistereihin saadaan tallettaa myös muita 93 §:ssä tarkoitettujen
tehtävien hoitamiseksi välttämättömiä tietoja
sekä tietojärjestelmän käyttötarkoituksen
kannalta tarpeellisia tietoja, ei kuitenkaan henkilötietoja.
95 §
Kalataloushallinnon rekisterien pitäjien oikeus saada
tietoja viranomaisilta
Rekisterinpitäjällä on salassapitosäännösten estämättä oikeus
saada kalastus- ja alusrekistereitä pitäviltä viranomaisilta
kalastus- ja alusrekisteriin rekisteröityjä kalastusaluksia
ja niiden omistajia sekä haltijoita koskevat tiedot, jotka ovat
välttämättömiä 93 §:ssä säädettyjen
tehtävien hoitamiseksi.
Tiedot voidaan luovuttaa teknisen käyttöyhteyden
avulla tai muutoin sähköisessä muodossa.
96 §
Tietojen luovuttaminen ulkomaiden viranomaisille ja kansainvälisille
toimielimille
Kalataloushallinnon tietojärjestelmässä olevia
tietoja saa salassapitosäännösten estämättä luovuttaa
Euroopan unionin jäsenvaltion tai Euroopan talousalueeseen
kuuluvan valtion viranomaisille, Euroopan komissiolle, Euroopan
kalastuksenvalvontavirastolle ja kansainvälisissä sopimuksissa
tarkoitetuille viranomaisille Euroopan unionin lainsäädännöstä tai
Suomea sitovista kansainvälisistä sopimuksista
johtuvien velvoitteiden hoitamiseksi.
Rekisterinpitäjät päättävät
kukin tietojen luovuttamisesta oman toimialansa osalta.
97 §
Henkilötietojen säilyttäminen kalataloushallinnon
tietojärjestelmässä
Kalataloushallinnon tietojärjestelmän tiedot poistetaan
viimeistään kolmen vuoden kuluttua siitä,
kun rekisteröityä koskevia tietoja on viimeksi
käsitelty.
Tietoa, jonka säilyttäminen on välttämätöntä lakiin
perustuvan tehtävän hoitamiseksi tai vireillä olevan
asian takia, ei kuitenkaan poisteta. Tieto on poistettava tietojärjestelmästä välittömästi
sen jälkeen, kun käsittelylle ei enää ole laissa
säädettyä perustetta.
98 §
Asetuksenantovaltuus
Kalataloushallinnon tietojärjestelmässä käytettävästä kirjaamistavasta
ja sen teknisestä hallinnoinnista voidaan säätää tarkemmin
maa- ja metsätalousministeriön asetuksella.
12 luku
Valvonta ja seuraamukset
99 §
Valvontaviranomaiset ja kalastuksenvalvojat
Tämän lain noudattamista valvovat:
1) poliisi;
2) rajavartiolaitos;
3) 19 §:ssä tarkoitetut
kalatalousviranomaiset;
4) ne Metsähallituksen virkamiehet, joiden tehtävänä on
kalastusasioiden hoitaminen;
5) 103 §:n mukaisesti hyväksytty
ja 107 §:ssä tarkoitetun valtuutuksen
omaava kalastuksenvalvoja; sekä
6) valtakunnan rajalla olevissa vesissä, Suomen
aluevesillä ja talousvyöhykkeellä Tulli.
Kalastuksen valvonnasta Metsähallituksen hallinnassa
olevilla valtion vesialueilla säädetään
lisäksi Metsähallituksen erävalvonnasta
annetussa laissa (1157/2005).
Edellä 1 momentin 5 kohdassa tarkoitetulla kalastuksenvalvojalla
ei ole kuitenkaan toimivaltaa valvoa Euroopan unionin yhteistä kalastuspolitiikkaa
koskevan unionin lainsäädännön eikä sen
toimeenpanemiseksi annetun kansallisen lainsäädännön
noudattamista.
100 §
Valvonnassa noudatettavat periaatteet
Kalastuksenvalvontaan kuuluvasta tehtävästä tai
toimenpiteestä ei saa aiheutua suurempaa haittaa tai vahinkoa
kuin kalastuksenvalvonnan toteuttamiseksi on välttämätöntä.
Tehtävän tai toimenpiteen on oltava perusteltu
suhteessa valvonnalla tavoiteltavaan päämäärään
ja kiireellisyyteen sekä tilanteen kokonaisarvioon vaikuttaviin
seikkoihin.
101 §
Kalastuksenvalvojien toiminnan valvonta
Kalastuksenvalvojien yleisestä valvonnasta ja ohjauksesta
vastaa maa- ja metsätalousministeriö. Elinkeino-,
liikenne- ja ympäristökeskukset vastaavat kalastuksenvalvojien
toiminnan valvonnasta toimialueellaan.
Maa- ja metsätalousministeriöllä sekä elinkeino-,
liikenne- ja ympäristökeskuksilla on oikeus saada
kalastuksenvalvojalta ja kalastuksenvalvojakoulutuksen järjestäjältä näiden
toiminnan valvonnassa tarvittavia tietoja kalastuksenvalvontatehtävien
suorittamisesta ja kalastuksenvalvojakoulutuksen järjestämisestä.
102 §
Kalastuksenvalvojan virkavastuu
Kalastuksenvalvojaan sovelletaan hänen toimiessaan
tässä laissa säädetyssä kalastuksenvalvontatehtävässä rikosoikeudellista
virkavastuuta koskevia säännöksiä.
Kalastuksenvalvontatehtävässä noudatetaan
hallintolakia, viranomaisten toiminnan julkisuudesta annettua lakia,
kielilakia ja saamen kielilakia. Vahingonkorvausvastuusta säädetään
vahingonkorvauslaissa.
103 §
Kalastuksenvalvojan kelpoisuusvaatimukset ja hyväksyminen
Kalastuksenvalvojaksi hyväksytään
se, joka:
1) on oikeustoimikelpoinen;
2) tunnetaan rehelliseksi ja luotettavaksi ja on henkilökohtaisilta
ominaisuuksiltaan tehtävään sopiva; ja
3) on hyväksytysti suorittanut 104 §:ssä säädetyn
kalastuksenvalvojan kokeen.
Kalastuksenvalvojaksi hyväksyy hakemuksesta se elinkeino-,
liikenne- ja ympäristökeskus, jonka toimialueeseen
hakijan kotikunta kuuluu. Hyväksyminen on voimassa kymmenen vuotta.
104 §
Kalastuksenvalvojan koe ja koulutus
Kalastuksenvalvojan kokeen järjestämisestä ja
valvonnasta vastaa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus.
Koetta koskevaan ratkaisuun on oikeus hakea oikaisua elinkeino-,
liikenne- ja ympäristökeskukselta 30 päivän
kuluessa päätöksen tiedoksisaannista.
Kalastuksenvalvojan koetta edeltävässä koulutuksessa
koulutettavalle tulee antaa kalastuksenvalvontatehtävän
kannalta riittävä kalastuslainsäädännön
ja hyvän hallinnon perusteiden tuntemus sekä kalastuksenvalvontatehtävän edellyttämät
muut tiedolliset ja taidolliset valmiudet. Koulutuksen vaihtoehtona
on muu riittävä perehtyneisyys kalastuksenvalvontaan,
joka osoitetaan suorittamalla 1 momentissa tarkoitettu koe.
Valtioneuvoston asetuksella säädetään
tarkemmin kalastuksenvalvojan koulutuksesta ja kokeesta.
105 §
Kalastuksenvalvojakortti ja -tunnus
Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus antaa
kalastuksenvalvojaksi hyväksytylle kalastuksenvalvojakortin
ja -tunnuksen. Kalastuksenvalvojan on pidettävä kortti
sekä 107 §:ssä tarkoitettua
valtuutusta koskeva asiakirja kalastuksenvalvontatehtävissä mukana
ja esitettävä ne pyydettäessä.
Kalastuksenvalvojan on lisäksi käytettävä kalastuksenvalvontatehtävissä kalastuksenvalvojatunnusta.
Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella säädetään
kalastuksenvalvojakortin sisällöstä sekä kalastuksenvalvojatunnuksen
ulkoasusta.
106 §
Kalastuksenvalvojan hyväksymisen peruuttaminen
Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen on
peruutettava kalastuksenvalvojaksi hyväksyminen, jos kalastuksenvalvoja
sitä pyytää.
Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voi, jollei
suullista huomautusta katsota riittäväksi seuraamukseksi,
antaa kirjallisen varoituksen kalastuksenvalvojalle, joka toimii
vastoin tämän lain mukaisia velvollisuuksiaan.
Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voi peruuttaa
kalastuksenvalvojaksi hyväksymisen, jos kalastuksenvalvoja
ei enää täytä 103 §:n 1 momentissa
säädettyjä kelpoisuusehtoja tai jos hän
olennaisesti tai toistuvasti rikkoo kalastuksenvalvontaa tai kalastusta
koskevia säännöksiä ja määräyksiä eikä kirjallista
varoitusta ole pidettävä riittävänä seuraamuksena.
Kalastuksenvalvojan, jonka hyväksyminen on peruutettu,
on palautettava 105 §:ssä tarkoitettu kalastuksenvalvojakortti
ja -tunnus peruuttamispäätöksen tehneelle
elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle
sen määräämän kohtuullisen ajan
kuluessa.
107 §
Kalastuksenvalvojan valtuutus ja toimialue
Edellä 103 §:n mukaan hyväksytyllä kalastuksenvalvojalla
on oikeus valvoa kalastusta koskevien säännösten
ja määräysten noudattamista ainoastaan
elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen, kalatalousalueen,
osakaskunnan tai osakaskuntaan kuulumattoman vesialueen omistajan
valtuuttamana valtuutuksessa määritellyllä alueella.
Kalatalousalueen valtuuttamalla kalastuksenvalvojalla on oikeus
valvoa kalastusta koskevien säännösten
ja määräysten noudattamista koko kalatalousalueen
alueella riippumatta siitä, onko 121 §:ssä tarkoitettua
päätöstä tehtävien
siirrosta kalatalousalueelle tehty.
Kalatalousalue, osakaskunta ja osakaskuntaan kuulumattoman vesialueen
omistaja ovat velvollisia ilmoittamaan valtuutuksen sisällöstä ja
voimassaoloajasta kahden kuukauden kuluessa valtuutuksen voimaantulosta
sille elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle,
jonka toimialueeseen valtuuttajan alue pääasiallisesti
kuuluu. Valtuutuksen päättymisestä alkuperäistä voimassaoloajankohtaa
aikaisemmin tulee ilmoittaa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle
viivytyksettä.
108 §
Valvontaviranomaisen ja kalastuksenvalvojan tarkastusoikeus
Edellä 99 §:ssä tarkoitetulla
viranomaisella on oikeus tarkastaa, että vedessä,
kalastukseen käytettävässä kulkuneuvossa
tai rannalla oleva kalastusväline, pyydys ja saalis ovat
säännösten ja määräysten
mukaisia. Edellä 99 §:ssä tarkoitetulla
viranomaisella on myös oikeus tarkastaa kuljetus- ja varastotiloja,
joissa säilytetään kaloja tai rapuja.
Tarkastusta ei saa kuitenkaan ulottaa pysyväisluonteiseen
asumiseen käytettäviin tiloihin, ellei se ole
välttämätöntä tarkastuksen kohteena
olevien seikkojen selvittämiseksi ja on perusteltua syytä epäillä jonkun
syyllistyneen rikoslain (39/1889) 48 a luvun 2 tai 4 §:ssä tarkoitettuun
rikokseen.
Kalastuksenvalvojalla on oikeus tarkastaa, että vedessä,
kalastukseen käytettävässä kulkuneuvossa
tai rannalla oleva kalastusväline, pyydys ja saalis ovat
säännösten ja määräysten
mukaisia. Tarkastusta ei saa kuitenkaan ulottaa pysyväisluonteiseen
asumiseen käytettäviin tiloihin.
Edellä 99 §:ssä tarkoitetulla viranomaisella
ja kalastuksenvalvojalla on oikeus tarkastaa kalastusta harjoittavan
oikeus kyseiseen kalastukseen.
Tarkastettuun pyydykseen on jätettävä tarkastuksen
tekijän nimi ja yhteystiedot.
109 §
Valvontaviranomaisen ja kalastuksenvalvojan talteenotto-oikeus
Edellä 99 §:ssä tarkoitetulla
viranomaisella ja kalastuksenvalvojalla on oikeus ottaa talteen
kalastuksessa käytetty pyydys ja kalastusväline sekä saalis,
jos:
1) kalastusaikoja, pyydyksiä, pyydysten määrää,
pyyntitapoja, kalojen vapauttamista tai saaliiksi ottamista taikka
rauhoitusta koskevia säännöksiä tai
määräyksiä rikotaan;
2) kalastusta harjoitetaan ilman kalastusoikeutta tai
kalastusoikeuden ilmeisesti ylittäen; tai
3) pyydystä ei ole merkitty 48 §:ssä edellytetyllä tavalla.
110 §
Vesialueen omistajan, osakkaan ja kalastusoikeuden haltijan
tarkastus- ja talteenotto-oikeus
Osakaskunnan osakkaalla ja osakaskuntaan kuulumattoman vesialueen
omistajalla on oikeus tarkastaa, että pyydys on 48 §:n
3 momentissa säädetyllä tavalla merkitty
kalastusoikeuden osoittavalla merkillä.
Osakaskunnan osakkaalla ja osakaskuntaan kuulumattoman vesialueen
omistajalla on oikeus ottaa talteen pyyntiin asetettu pyydys, jota ei
ole merkitty 48 §:n 3 momentissa säädetyllä kalastusoikeuden
osoittavalla merkillä, sekä siinä oleva
saalis edellyttäen, että pyydyksen omistajaa ei
tavoiteta tai tämä ei kehotuksesta huolimatta
poista sitä ja saatavilla ei ole riittävää ja oikea-aikaista
apua 99 §:ssä tarkoitetuilta tahoilta.
111 §
Talteenottomenettely
Edellä 109 §:n tai 110 §:n 2 momentin
nojalla talteenotetun pyydyksen, kalastusvälineen ja saaliin
talteenottopaikalle on jätettävä mahdollisuuksien
mukaan tiedot talteen ottajasta sekä pyydyksen tai kalastusvälineen
säilytyspaikasta, jos niiden haltija ei ole läsnä talteenottotilanteessa.
Talteenotetusta pyydyksestä tai kalastusvälineestä on
ilmoitettava välittömästi poliisille,
ja se on luovutettava niin pian kuin mahdollista poliisin
säilytettäväksi. Jollei luovuttaminen
käy hankaluudetta päinsä, pyydyksestä ja
sen säilytyspaikasta on ilmoitettava poliisille, joka määrää,
miten se on säilytettävä.
Talteenotettu pyydys tai kalastusväline on palautettava
viivytyksettä pyydyksen tai kalastusvälineen haltijalle,
jos esitutkintaa ei aloiteta. Viehekalastuksessa käytetty
kalastusväline on kuitenkin luovutettava välittömästi
takaisin, jos kalastonhoitomaksun suorittamisesta esitetään todistus
seitsemän päivän kuluessa talteenotosta.
Talteenotetusta saaliista on ilmoitettava välittömästi
poliisille, joka määrää saaliin
joko vapautettavaksi, säilytettäväksi
tarkoituksenmukaisella tavalla tai jos säilyttäminen
ei ole ilman kohtuutonta vaivaa mahdollista, hävitettäväksi.
Edellä 2 ja 4 momentissa säädetty
ilmoitus- ja luovutusvelvollisuus ei koske rajavartiolaitosta, Tullia
ja Metsähallituksen erätarkastajaa.
112 §
Talteenotetun pyydyksen myynti tai hävittäminen
Jos talteenotetun pyydyksen tai kalastusvälineen omistajaa
ei kuuden kuukauden kuluessa talteenotosta tavoiteta, poliisin on
myytävä pyydys tai kalastusväline ja
tilitettävä myynnistä kertyneet varat
valtiolle. Toissijaisesti poliisi voi hävittää pyydyksen
tai kalastusvälineen, jos sillä ei ole vähäistä suurempaa
arvoa.
113 §
Pysähtymisvelvollisuus ja henkilöllisyyden
selvittäminen
Kalastukseen käytettävä kulkuneuvo
on 99 §:ssä tarkoitetun viranomaisen
tai kalastuksenvalvojan antamasta, selvästi havaittavasta pysähtymismerkistä pysäytettävä
heti,
kun se voidaan turvallisesti tehdä.
Pyyntiä harjoittavan on annettava 99 §:ssä tarkoitetulle
viranomaiselle tai kalastuksenvalvojalle yksittäisen valvontatehtävän
suorittamiseksi tarpeellinen tieto nimestään,
henkilötunnuksestaan tai sen puuttuessa syntymäajastaan
ja kansalaisuudestaan sekä yhteystietonsa.
114 §
Näyttömääräys
Edellä 99 §:ssä tarkoitettu
viranomainen tai kalastuksenvalvoja voi antaa näyttömääräyksen kalan
pyyntiä harjoittavalle henkilölle, joka ei 79 §:n
2 momentin mukaisesti esitä todistusta suorittamastaan
maksusta.
Näyttömääräyksellä velvoitetaan
1 momentissa tarkoitettu henkilö esittämään
todistus poliisille seitsemän päivän
kuluessa näyttömääräyksen
antamisesta.
Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella säädetään
näyttömääräyksen sisällöstä.
115 §
Huomautus
Jos kalastusta koskevien säännösten
rikkominen on olosuhteet huomioon ottaen vähäinen, 99 §:ssä tarkoitettu
viranomainen tai kalastuksenvalvoja voi muihin toimenpiteisiin ryhtymättä antaa
tekoon syyllistyneelle huomautuksen.
116 §
Toimenpiteestä luopuminen
Edellä 99 §:ssä tarkoitettu viranomainen
ja kalastuksenvalvoja voivat luopua tässä luvussa säädetystä toimenpiteestä,
jos sen loppuun saattaminen voi johtaa kohtuuttomaan seuraukseen asian
merkitys, rikkomuksen laatu ja toimenpiteellä tavoiteltava
tulos huomioon ottaen.
117 §
Tapahtumailmoitus
Kalastuksenvalvojan tulee laatia tapahtumailmoitus 109 §:ssä tarkoitetusta
talteenotosta, 115 §:ssä tarkoitetusta
huomautuksen antamisesta ja 116 §:ssä tarkoitetusta
toimenpiteestä luopumisesta. Tapahtumailmoituksen tietoja
saa käyttää vain asianosaisen oikeusturvan
varmistamiseksi ja kalastuksenvalvojien toiminnan valvontaa varten.
Tapahtumailmoitukseen merkitään
seuraavat tiedot:
1) toimenpiteen kohteena olleen henkilötunnus
ja muut tunnistetiedot sekä yhteystiedot;
2) epäilty rikkomus, jonka selvittämiseksi toimenpiteeseen
on ryhdytty;
3) toimenpiteen laatu;
4) luettelo talteen otetuista tavaroista;
5) toimenpiteen suorittaja ja ajankohta.
Tapahtumailmoitukset on toimitettava kalastuksenvalvojan hyväksyneelle
toimivaltaiselle elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle vuosittain
kutakin kalastuksenvalvojan toimintavuotta seuraavan vuoden tammikuun
loppuun mennessä.
Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen on
säilytettävä tapahtumailmoitukset kahden vuoden
ajan niiden toimituspäivästä, jonka jälkeen
ne on hävitettävä.
118 §
Kalastusrikkomus
Joka tahallaan tai huolimattomuudesta
1) käyttää 46 tai 49 §:ssä tai
niiden nojalla taikka kalastussäännössä kiellettyä kalastustapaa,
pyyntimenetelmää tai kalastusvälinettä,
pitää kiellettyä kalastusvälinettä kalastukseen
käytettävässä kulkuneuvossa
tai muutoin siten, että se on pyyntiä varten helposti
käsillä,
2) kalastaa alueella, jossa kalastaminen on 7, 52—54,
59, 65—68, 70 tai 71 §:ssä tai
niiden nojalla taikka kalastussäännössä kielletty
tai sitä on rajoitettu,
3) kalastaa 52 tai 53 §:n nojalla
kiellettynä aikana tai 55 §:n nojalla tai kalastussäännössä säädettynä rauhoitusaikana
kalaa taikka sanottuna aikana pitää vedessä sen
pyyntiin sopivaa pyydystä,
4) kalastaa 60 §:ssä tarkoitetun
sopimuksen täytäntöönpanemiseksi
asetetun rajoituksen vastaisesti,
5) pyydystää 56 §:n
tai kalastussäännön vastaisesti ali-
tai ylimittaista kalaa, tai ottaa kalan saaliiksi 52 tai 53 §:n
nojalla säädetyn tai määrätyn
taikka kalastussäännössä säädetyn
kiellon vastaisesti,
6) laiminlyö 58 §:ssä tai
kalastussäännössä säädetyn
vapauttamisvelvollisuuden,
7) kalastaa, vaikka hän ei ole suorittanut 79 §:ssä säädettyä kalastonhoitomaksua
taikka hänellä ei ole mukana todistusta suorittamastaan
kalastonhoitomaksusta eikä hän sitä esitä poliisille
seitsemän vuorokauden kuluessa,
8) tuo maahan muun kuin Suomessa luonnonvaraisena esiintyvän
kalalajin tai sen kannan tai sukusoluja ilman 77 §:n
2 momentissa säädettyä lupaa
tai lupaehdon vastaisesti,
9) istuttaa vesialueelle kalalajin tai sen kannan 73
tai 74 §:ssä tai 75 §:n
nojalla säädetyn vastaisesti,
10) laiminlyö 48 §:ssä tai
kalastussäännössä säädetyn
pyydyksen merkitsemisvelvollisuuden tai pitää pyydysmerkkiä vedessä 48 §:ssä säädetyn
vastaisesti,
11) rikkoo 91 §:ssä säädettyä kalan
ensimyyntikieltoa tai 55 §:ssä säädettyä rauhoitetun kalan
myyntikieltoa,
12) säilyttää rapuja tai
käyttää rapujen pyyntiin käytettäviä välineitä 51 §:n
vastaisesti,
13) laiminlyö 62 §:ssä säädetyn
sivusaalista koskevan ilmoitusvelvollisuuden,
14) rikkoo 78 §:n nojalla säädettyjä kieltoja, ehtoja
tai rajoituksia tai
15) rikkoo kalastussäännössä säädettyä veneen-
tai moottorinkäyttökieltoa,
on tuomittava, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa
rangaistusta, kalastusrikkomuksesta sakkoon.
Rikesakosta ainoana rangaistuksena 79 §:ssä tarkoitetun
kalastonhoitomaksun suorittamisen laiminlyönnistä taikka
kyseisen maksun suorittamista osoittavan todistuksen määräajassa
esittämisen laiminlyönnistä säädetään
rikoslain 2 a luvun 9 §:n 3
momentissa ja mainitun 9 §:n 8 momentin nojalla
annetussa asetuksessa.
Rangaistus luvattomasta pyynnistä säädetään rikoslain
28 luvun 10 §:ssä. Rangaistus kalastusrikoksesta
säädetään rikoslain 48 a
luvun 2 §:ssä. Rangaistus ympäristön
turmelemisesta säädetään rikoslain
48 luvun 1 §:ssä.
119 §
Menettämisseuraamus
Menettämisseuraamuksia koskevia säännöksiä ei
sovelleta, jos henkilö on syyllistynyt 118 §:n
1 momentin 7 kohdassa mainittuun tekoon, josta hänelle
määrätään seuraamukseksi rikesakko.
120 §
Syyteoikeus
Jos kalastusrikkomuksella on loukattu ainoastaan yksityisen
oikeutta, syyttäjä saa nostaa syytteen vain, jos
asianomistaja ilmoittaa rikoksen syytteeseen pantavaksi.
14 luku
Muutoksenhaku
124 §
Muutoksenhaku elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen
päätökseen
Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen tässä laissa
tarkoitettuun päätökseen saa hakea muutosta
valittamalla hallinto-oikeuteen siten kuin hallintolainkäyttölaissa
(586/1996) säädetään.
Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voi määrätä,
että päätöstä on muutoksenhausta
huolimatta noudatettava, jollei muualla tässä laissa toisin
säädetä.
Toimivaltainen hallinto-oikeus on se, jonka tuomiopiirissä kysymyksessä oleva
alue tai sen enin osa sijaitsee. Ellei tätä perustetta
voida käyttää, toimivaltainen hallinto-oikeus
määräytyy siten kuin hallintolainkäyttölain
12 §:ssä säädetään.
Hallinto-oikeuden päätökseen 13 ja
16 §:ssä tarkoitettuja lupa-asioita,
87—89 §:ssä tarkoitettuja rekisteröintiä ja
rekisteristä poistamista sekä 106 §:ssä tarkoitettuja
kirjallista varoitusta ja hyväksymisen peruuttamista koskevassa asiassa
saa hakea muutosta valittamalla siten kuin hallintolainkäyttölaissa
säädetään. Hallinto-oikeuden
muuhun päätökseen saa hakea muutosta
valittamalla vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan.
125 §
Muutoksenhaku kalatalousalueen päätökseen
Se, jonka oikeutta kalatalousalueen yleiskokouksen tai hallituksen
taikka toiminnanjohtajan 27 §:n 3 momentin nojalla
tekemä päätös koskee, voi vaatia
kalatalousalueen yleiskokoukselta päätöksen
oikaisemista sillä perusteella, että päätös
ei ole syntynyt laillisessa järjestyksessä taikka
on lain, asetuksen tai kalatalousalueen sääntöjen
vastainen taikka poikkeaa siitä, mitä käyttö-
ja hoitosuunnitelmassa on määrätty.
Oikaisuvaatimusmenettelystä säädetään
hallintolaissa. Tarvittaessa on kutsuttava koolle ylimääräinen
yleiskokous käsittelemään oikaisuvaatimusta.
Kalatalousalueen yleiskokouksen oikaisu-vaatimuksen johdosta
antamaan päätökseen saa hakea muutosta
valittamalla hallinto-oikeuteen siten kuin hallintolainkäyttölaissa
säädetään. Toimivaltainen hallinto-oikeus
on se, jonka tuomiopiirissä pääosa kysymyksessä olevasta
kalatalousalueesta sijaitsee. Hallinto-oikeus voi päättää,
että ennen asian lopullista ratkaisemista päätös
saadaan panna täytäntöön heti,
jos siihen on erityistä syytä eikä täytäntöönpano
tee muutoksenhakua hyödyttömäksi.
Hallinto-oikeuden päätökseen saa
hakea muutosta valittamalla vain, jos korkein hallinto-oikeus
myöntää valitusluvan.
126 §
Erityisperusteista kalastusetuutta koskevan epäselvyyden
ja riidan ratkaiseminen
Kiinteistönmuodostamislain 101 §:ssä tarkoitetussa
kiinteistötoimituksessa ratkaistaan epäselvyys
tai riita, joka koskee:
1) erityisen kalastusetuusalueen tai erityisen kalastuspaikan
sijaintia tai ulottuvuutta;
2) erityisperusteisen kalastusetuuden sisältöä;
3) vesialueen omistajalle kuuluvan kalastusoikeuden
ja erityisperusteisen kalastusetuuden haltijakiinteistön
omistajan kalastusoikeuden keskinäistä suhdetta;
tai
4) erityisperusteisten kalastusetuuksien osakaskiinteistöjen
osuuksien suuruutta yhteiseen erityisperusteiseen kalastusetuuteen.
127 §
Erimielisyyksien ratkaiseminen
Erimielisyys, joka koskee vesialueen käyttämistä kalastukseen
ja siitä toiselle aiheutuvaa vahinkoa tai haittaa sekä muun
tähän lakiin perustuvan oikeuden hyväksikäyttöä tai
velvollisuuden laiminlyöntiä, voidaan, jollei
tässä laissa jonkin asian osalta ole muuta säädetty,
saattaa käräjäoikeuden ratkaistavaksi
riita-asiana.
15 luku
Voimaantulo
128 §
Voimaantulo
Tämä laki tulee voimaan
päivänä
kuuta 20
.
Tällä lailla kumotaan kalastuslaki (286/1982),
jäljempänä kumottu laki, ja
yleisestä kalastusoikeudesta annettu laki (285/1982).
Jos muussa laissa viitataan tämän lain voimaan
tullessa voimassa olleeseen kalastuslakiin, sen asemesta sovelletaan
tätä lakia.
129 §
Ensimmäinen kalatalousaluejako
Kumotun lain 68 §:ssä tarkoitetut
kalastusalueet hoitavat tämän lain 24 §:n
3—5, 8 ja 9 kohdassa tarkoitettuja kalatalousalueille
kuuluvia tehtäviä 31 päivään
joulukuuta 2018. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten
22 §:n nojalla tekemiä päätöksiä kalatalousalueiden
rajojen vahvistamiseksi sovelletaan 1 päivästä tammikuuta
2019.
Ensimmäistä kalatalousaluejakoa koskevan ehdotuksen
tekemistä varten alueelliseen kalatalouden yhteistyöryhmään
osallistuvat edustajat kumotun lain 68 §:ssä tarkoitetuista
tämän lain voimaan tullessa voimassa olevan kalastusaluejaon
mukaisista kalastusalueista.
Ehdotus tässä laissa tarkoitetun kalatalousalueen
rajoiksi on jätettävä elinkeino-, liikenne- ja
ympäristökeskuksen vahvistettavaksi viimeistään
31 päivänä joulukuuta 2016.
Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus kutsuu
koolle kalatalousalueen ensimmäisen yleiskokouksen sen
jälkeen kun kalatalousalueen rajoja koskeva päätös
on tullut sovellettavaksi 1 momentin mukaisesti.
130 §
Ensimmäisten käyttö- ja hoitosuunnitelmien sekä sääntöjen
laatiminen
Kalatalousalueen on esitettävä ensimmäinen 35 §:ssä tarkoitettu
käyttö- ja hoitosuunnitelma elinkeino-, liikenne
ja ympäristökeskuksen hyväksyttäväksi
kahden vuoden kuluessa siitä, kun kalatalousalueiden rajojen
vahvistamista koskevaa päätöstä on
edellä 129 §:n 1 momentin mukaisesti
alettu soveltaa. Kumotun lain 79 §:n mukaisesti
hyväksytty käyttö- ja hoitosuunnitelma
jää voimaan, kunnes elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskus
on hyväksynyt tämän lain 37 §:n
mukaisen käyttö- ja hoitosuunnitelman.
Kalatalousalueen on esitettävä elinkeino-,
liikenne- ja ympäristökeskuksen vahvistettavaksi 30 §:ssä tarkoitetut
säännöt vuoden kuluessa siitä,
kun kalatalousalueiden rajojen vahvistamista koskevaa päätöstä on
edellä 129 §:n 1 momentin mukaisesti alettu soveltaa.
131 §
Kalastusalueen tehtäviä, oikeuksia ja velvoitteita
koskevat siirtymäsäännökset
Kumotun lain 68 §:ssä tarkoitettua
kalastusaluetta koskevat oikeudet, sopimukset, sitoumukset ja velvoitteet siirtyvät
sille kalatalousalueelle,
jonka alueeseen enin osa lakkaavasta kalastusalueesta kuuluu. Jos kalatalousalueet
eivät keskenään pääse
asiasta sopimukseen, päättää elinkeino-,
liikenne- ja ympäristökeskus siitä, mille
kalatalousalueelle kalastusalueiden oikeudet, sopimukset, sitoumukset
ja velvoitteet kulloinkin siirtyvät. Kalatalousalue tulee
kalastusalueen sijaan asianosaiseksi tämän lain
voimaan tullessa hallintoviranomaisessa tai tuomioistuimessa vireillä olevassa
asiassa.
Vesialueen omistajalle kumotun lain 89 a §:n ja
91 §:n nojalla maksettaviin korvauksiin tarkoitetut
varat, jotka on talletettu aluehallintovirastoon rahan, arvo-osuuksien,
arvopaperien tai asiakirjain tallettamisesta velan maksuna tai vapautumiseksi
muusta suoritusvelvollisuudesta annetun lain (281/1931)
1 §:n mukaisesti, on niiden palautuessa mainitun lain 7 §:ssä tarkoitetun
määräajan päätyttyä maksettava
sille kalatalousalueelle, jonka jäsen korvaukseen oikeutettu
vesialueen omistaja on. Jos korvaukseen oikeutettua omistajaa ei
ole tiedossa, sovelletaan varojen palauttamiseen 1 momentissa säädettyä.
132 §
Aiemman lainsäädännön mukaiset
korvaukset vesialueen omistajille
Vesialueen omistajalle kumotun lain 89 a §:n ja
91 §:n nojalla maksettava korvaus, jonka oikeusperuste
on syntynyt ennen tämän lain voimaantuloa, vanhenee
kolmen vuoden kuluttua tämän lain voimaantulosta.
Sellainen korvaus, jonka oikeusperuste on syntynyt viimeistään
viisi vuotta ennen tämän lain voimaantuloa, vanhenee
kuitenkin vuoden kuluttua tämän lain voimaantulosta.
Kumotun lain mukaisten kalastusalueiden on siirrettävä 1 momentissa tarkoitettuihin
korvauksiin
tarkoitetut varat tämän lain voimaantultua alueelliselle
elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle.
Jos alueelliselle elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle
2 momentin mukaisesti siirrettyjä varoja koskevat saatavat
vanhentuvat 1 momentin mukaisesti, alueellinen elinkeino-, liikenne-
ja ympäristökeskus jakaa varat 22 §:ssä tarkoitetuille
kalatalousalueille käytettäväksi 82 §:n
1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuihin kustannuksiin.
133 §
Muut siirtymäsäännökset
Kumotun lain 11 §:n 3 momentin, 26 §:n, 32 §:n
2 ja 3 momentin, 35 §:n, 37 §:n
2 momentin, 43 ja 46 §:n nojalla asetetut kalastusalueen kalastuksen
rajoittamista koskevat päätökset ja määräykset
jäävät voimaan kunnes toisin säädetään,
kuitenkin enintään viideksi vuodeksi tämän
lain voimaantulosta.
Ennen tämän lain voimaantuloa kertyneisiin viehekalastus-
ja kalastuksenhoitomaksuihin sovelletaan tämän
lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä ja
määräyksiä, ellei tämän
lain säännöksistä muuta johdu.
Kahdessa ensimmäisessä tämän
lain voimaantulon jälkeen laadittavassa valtion talousarviossa
82 §:ssä mainittuihin tarkoituksiin on otettava
määräraha, joka perustuu arvioon siitä,
miten paljon varoja kalastonhoitomaksuina kertyy sitä vuotta
edeltävänä vuonna, jota varten talousarviota
laaditaan.
Kumotun lain nojalla myönnetyt luvat jäävät voimaan
lupaehtojen mukaisesti.
Tämän lain estämättä ne
kalastusoikeuden vuokraamista tai muuta luovuttamista koskevat sopimukset
ja muut sopimukset, jotka on tehty kumotun lain nojalla ennen tämän
lain voimaantuloa, pysyvät voimassa.
Kumotun lain 11 §:n nojalla määrätyt
onginta- ja pilkintä- sekä viehekalastuskiellot
jäävät voimaan ja koskevat tässä laissa
tarkoitettua onkimista, pilkkimistä ja viehekalastusta.
Seuraavat asetukset jäävät
voimaan:
1) eräistä kalastusrajoituksista
Saimaalla annettu valtioneuvoston asetus (295/2011);
2) verkkokalastuksen rajoittamisesta saimaannorpan
poikasten suojelemiseksi annettu valtioneuvoston asetus (294/2011);
3) lohenkalastuksen rajoituksista Pohjanlahdella ja
Simojoessa annettu valtioneuvoston asetus (190/2008);
4) Tenojoen, Näätämöjoen,
Paatsjoen, Tuulomajoen ja Uutuanjoen vesistöalueiden suojaamisesta
Gyrodactylus salaris -loisen leviämiseltä annettu
maa- ja metsätalousministeriön asetus (1376/2004);
5) Tenojoen kalastuspiirin sivuvesistöjen
kalastussäännöstä annettu asetus
(405/1990).
134 §
Aiemmin sallitut pyydykset
Aikaisemmin hankittua laillista pyydystä, joka on tämän
lain vastainen, on kuitenkin lupa käyttää kolmen
vuoden ajan tämän lain voimaantulosta.
135 §
Aiemmin saatu oikeus pyydyksen pitämiseen kalaväylässä
Ennen tämän lain voimaantuloa laillisesti
saatu oikeus kiinteän tai seisovan pyydyksen pitämiseen
valta- tai kalaväylässä taikka lähempänä lohi-
ja siikapitoisen joen suuta kuin siitä on säädetty
jää edelleen voimaan.
Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voi yleisen
kalatalousedun vaatiessa hakea lupaa 1 momentissa tarkoitetun
oikeuden lunastamiseen, jos se on välttämätöntä käyttö-
ja hoitosuunnitelman tavoitteiden saavuttamiseksi.
Lunastuslupaa koskevan hakemuksen ratkaisee Maanmittauslaitos.
Korvauksen määräämiseen sovelletaan,
mitä kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien
lunastuksesta annetussa laissa säädetään.
Korvaukselle on maksettava mainitun lain 95 §:n
1 momentin mukaista korkoa siitä päivästä,
jolloin korvaukseen oikeutettu on hakenut Maanmittauslaitokselta
määräystä korvaustoimituksesta.
136 §
Aiemmin saatu kalastusoikeuden hyödyntämisen
edellyttämä kulkuoikeus
Ennen tämän lain voimaantuloa laillisesti
saadut kalastusoikeuden hyödyntämisen edellyttämät
kulkuoikeudet jäävät edelleen voimaan
sopimuksenmukaisina.
137 §
Aiemmin laaditun suunnitelman hyväksyminen valtakunnalliseksi
kalavarojen hoitosuunnitelmaksi
Maa- ja metsätalousministeriö voi päätöksellään
vahvistaa, että ennen tämän lain voimaan-tuloa
laadittua kalavarojen hoitotoimenpiteitä sisältävää valtakunnallista
suunnitelmaa tai strategiaa on pidettävä 34 §:n
1 momentissa tarkoitettuna suunnitelmana.