Yksityiskohtaiset perustelut

1. Järjestyslaki

1 luku. Yleiset säännökset

2 §. Määritelmät.

Taajamalla tarkoitetaan lakiehdotuksen mukaan taajaan rakennettua aluetta, joka on osoitettu taajama-liikennemerkillä.

Valiokunta pitää määritelmää käyttökelpoisimpana taajaan rakennettua aluetta osoittavana rajauksena. Valiokunnan käsityksen mukaan taajaman määrittelyssä ei tule olemaan käytännössä erityisiä ongelmia.

2 luku. Järjestyksen ja turvallisuuden vaarantaminen sekä häiriön aiheuttaminen

3 §. Yleisen järjestyksen häiritseminen ja turvallisuuden vaarantaminen.

Pykälässä kielletään yleisen järjestyksen häiritseminen ja turvallisuuden vaarantaminen metelöimällä ja muulla vastaavalla tavalla, uhkaavin ja hyökkäävin elein sekä ampumalla ja esineitä heittämällä.

Pykälän 1 momentin 1 ja 3 kohta ovat pitkälti samansisältöisiä kuin ilkivaltaa sääntelevän rikoslain 17 luvun 13 §:n 1 ja 3 kohdat, jotka ehdotetaan kumottaviksi. Tarkoituksena onkin siirtää rikoslain ilkivaltapykälästä järjestyslakiin säännökset, jotka kieltävät yleisellä paikalla tehdyt yleistä järjestystä häiritsevät ja turvallisuutta vaarantavat teot.

Valiokunta toteaa lähtökohtana olevan, että järjestyslaissa säädetään vähäisemmästä järjestyksen ja turvallisuuden vaarantamisesta ja häiriön aiheuttamisesta yleisellä paikalla. Yleisiä paikkoja ovat järjestyslain 2 §:n 1 kohdassa luetellut yleisön käytettävissä olevat ulko- ja sisätilat. Rikoslaissa säädetään vakavammasta järjestyksen ja turvallisuuden vaarantamisesta ja häiriön aiheuttamisesta yleisellä paikalla sekä järjestyksen ja turvallisuuden vaarantamisesta ja häiriön aiheuttamisesta yksityisellä paikalla.

Rikoslain 17 luvun 13 §:n ilkivaltasäännökseen jäisivät edelleen säännökset metelöinnistä muualla kuin yleisellä paikalla, häirintäsoitoista muualle kuin asuntoihin, sekä ilkivaltaisista hälytyksistä niin joukkoliikenteen kulkuneuvoissa kuin muissakin laitteissa.

Rikoslain 24 luvun 1 ja 2 §:ssä säädetään kotirauhan rikkomisesta ja törkeästä kotirauhan rikkomisesta, jotka kattavat kielletyn asuntoihin tunkeutumisen lisäksi myös niissä metelöimisen ja häirintäsoitot niihin.

Järjestyksen ja turvallisuuden vaarantaminen ja häiriön aiheuttaminen yleisellä paikalla voi tulla arvioitavaksi muun muassa rikoslain 24 luvun 3 ja 4 §:n julkisrauhan rikkomista ja törkeän julkisrauhan rikkomista koskevien säännösten sekä rikoslain 25 luvun 7 ja 8 §:n laitonta uhkausta ja pakottamista koskevien säännösten valossa. Järjestyslain tarkoittama metelöinti ja muu vastaava käyttäytyminen ei sisällä kiellettyä paikkaan tunkeutumista.

Järjestyslain tarkoittama pelkoa herättävä uhkaava käyttäytyminen ei sisällä konkreettista vakavaa vaaraa aiheuttavalla rikoksella uhkaamista tai toisen pakottamista tekemään jotakin. Järjestyslaissa on kysymys keskivertokansalaista muuten pelottavasta toiminnasta yleisellä paikalla. Jos järjestyslain tarkoittamat teot täyttävät myös edellä mainitut rikoslain tunnusmerkistöt, rikoslain ankarammat säännökset syrjäyttävät järjestysrikkomusta koskevan järjestyslain 16 §:n 1 momentin nojalla järjestysrikkomussäännöksen.

4 §. Päihdyttävän aineen nauttiminen.

Vuoden 1994 loppuun asti alkoholijuoman nauttiminen oli kielletty kadulla, torilla, tiellä, puistossa tai muulla yleisellä paikalla. Kiellon kumoamisen jälkeen osa kunnista on kieltänyt järjestyssäännöillään alkoholijuoman nauttimisen yleisellä paikalla.

Lakiehdotuksen 4 §:n 1 momentissa kielletään päihdyttävän aineen nauttiminen yleisellä paikalla taajamassa ja julkisessa liikenteessä olevassa kulkuneuvossa.

Pykälän 1 momentin ehdotonta kieltoa lieventää pykälän 2 momentti. Siinä rajataan päihdyttävien aineiden nauttimiskieltoa niin, että alkoholin nauttiminen on sallittua puistossa ja muussa siihen verrattavassa paikassa edellyttäen, ettei estetä tai kohtuuttomasti vaikeuteta muiden oikeutta käyttää paikkaa varsinaiseen tarkoitukseensa.

Perusteluissa esimerkkinä puistoon verrattavasta paikasta mainitaan tori ja muu aukio. Tältä osin perustelut ovat virheelliset. Puistoon verrattavia yleisiä paikkoja ovat esimerkiksi puistomaiset pienet metsiköt. Torit ja aukiot rinnastuvat katuihin ja jalkakäytäviin.

Perustuslakivaliokunnan lausunnossa todetaan järjestyslain 1 §:ssä ilmaistuna tavoitteena olevan edistää yleistä järjestystä ja turvallisuutta. Tästä tavoitteesta käsin arvioituna sääntelyn lähtökohtana yksittäisissä säännöksissä tulee olla, että lain sisältämät kiellot kohdistuvat tekoihin, jotka aiheuttavat häiriötä yleiselle järjestykselle tai vaarantavat turvallisuutta. Tämä tuo soveltamiseen tarpeellista joustavuutta, koska häiriön aiheuttaminen on jossain määrin tilannekohtaista ja siis sidoksissa muun muassa aikaan ja paikkaan.

Näiden näkökohtien perusteella perustuslakivaliokunta kiinnittää huomiota lakiehdotuksen 4 §:n 1 momenttiin siltä osin kuin sen sisältämä täyskielto kohdistuu myös sinänsä sallittuihin nautintoaineisiin. Tästä syystä niiden nauttimiskielto yleisellä paikalla tulee perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaan sitoa häiriön syntymiseen. Esityksen mukainen täyskielto julkisessa kulkuneuvossa on kuitenkin perustuslakivaliokunnan mielestä perusteltu, koska tällaisessa suljetussa tilassa nauttiminen on jo sinänsä omiaan aiheuttamaan häiriötä muille matkustajille.

Säätämisjärjestystä koskevana kannanottonaan perustuslakivaliokunta esittää, että lakiehdotukset voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä, 1. lakiehdotus kuitenkin vain, jos valiokunnan sen 7 §:n 3 momentista ja 23 §:n 2 momentista tekemät valtiosääntöoikeudelliset huomautukset otetaan asianmukaisesti huomioon.

Lakivaliokunnan lausunnosta ilmenee, että valiokunta on tarkastellut ehdotettuja rangaistussäännöksiä myös siitä näkökulmasta, että alkoholin nauttiminen yleisellä paikalla aiheuttaa pahennusta ja häiritsee yleistä järjestystä siinä määrin, että hallituksen esityksen mukainen täyskielto on perusteltu. Erityisesti silloin, kun alkoholia nautitaan suljetussa tilassa, kuten julkisessa kulkuneuvossa tai kauppakeskuksessa, se on omiaan aiheuttamaan häiriötä. Täyskielto on myös selkeä, jolloin ihmisten on helppo tietää kiellon sisältö ja noudattaa sitä. Selkeän säännöksen perusteella poliisi voi tehokkaasti puuttua kiellon rikkomiseen.

Hallintovaliokunta yhtyy tältä osin lakivaliokunnan lausuntoon ja katsoo, että alkoholin nauttiminen yleisellä paikalla häiritsee sinällään yleistä järjestystä siinä määrin, että hallituksen esityksen mukainen sääntely on asianmukainen ja perusteltu.

Hallintovaliokunta toteaa, että säännösehdotukseen sisältyvällä kiellolla on tarkoitus rajoittaa päihdyttävän aineen nauttimista yleisellä paikalla taajamassa ja julkisen liikenteen kulkuneuvossa. Säännöksellä halutaan kieltää muun muassa kaduilla ja toreilla tapahtuva päihdyttävän aineen (mm. alkoholi ja liuottimet) nauttiminen, joka on nykyisin koettu ongelmalliseksi. Säännös ei sisällä sen 2 momentin johdosta nauttimiseen liittyvää niin kutsuttua täyskieltoa. Pykälän 2 momentin mukaan kielto ei koske muun muassa alkoholin nauttimista puistossa siten, että nauttiminen ei vaikeuta muiden oikeutta käyttää paikkaa varsinaiseen tarkoitukseensa.

Säännös koskee alkoholin lisäksi myös muita päihdyttäviä aineita, kuten liuottimia, ja säännöksen soveltamisala ulottuu kaikkiin taajamassa oleviin yleisiin paikkoihin, esimerkiksi päiväkotien ja koulujen läheisyydessä oleville katualueille.

Alkoholilaki (1143/1994) on ehdotettuun lakiin nähden erityislaki. Siinä on muun muassa kielletty alkoholijuoman nauttiminen alkoholijuomien vähittäismyyntipaikassa sekä muussa avoimessa kauppaliikkeessä, ravitsemisliikkeessä ja muussa paikassa, missä yleisölle maksusta pidetään saatavana ruokaa tai virvokkeita sekä huoneistossa tai muussa paikassa, johon on järjestetty julkinen tilaisuus. Alkoholilaissa on myös säännökset alkoholijuoman ja väkiviinan poisottamisesta sitä julkisella paikalla alkoholilain tai muun lain taikka niiden nojalla annettujen säännösten tai kieltojen tai määräysten vastaisesti nauttineelta sekä kyseisen alkoholijuoman ja väkiviinan haltuunotosta ja hävittämisestä. Edelleen voimassa olevassa vanhan alkoholilain (459/1962) rangaistuksia ja muita seuraamuksia koskevassa luvussa taas on yleiset rangaistussäännökset koskien alkoholijuoman hallussapitämistä myyntitarkoituksessa, laittomasti valmistetun tai maahantuodun alkoholijuoman hallussapitämistä ja alkoholijuoman hallussapitämistä alaikäisenä. Huumausaineiden käyttöä ei lakiehdotuksen 16 §:n 1 momentin perusteella rangaista lakiehdotuksen päihdyttävien aineiden nauttimissäännösten mukaan. Tällöin tulee sovellettavaksi huumausaineen käyttörikkomusta koskeva rikoslain 50 luvun 2 a §, jonka rangaistusasteikko on ankarampi kuin ehdotetun järjestysrikkomuksen.

5 §. Vaaran estäminen.

Pykälän 2 momentti velvoittaa rakennuksen taikka kadun, tien tai muun vastaavan paikan rakennus-, korjaus- ja kunnossapitotyöstä vastaavan henkilön tarvittaviin toimenpiteisiin, mikäli liikkuminen tai oleskelu tällaisella alueella on vaarallista sekä järjestämään opastuksen turvalliselle väylälle tai reitille.

Lakivaliokunnan lausunnosta ilmenee, että ehdotettu säännös on päällekkäinen rikoslain 44 luvun 14 §:n vaaranmerkintärikkomuksen (400/2002) kanssa. Hallintovaliokunta ehdottaa tämän vuoksi järjestyslain 5 §:n 2 momentin poistamista. Samalla valiokunta toteaa, että kokonaisuuden kannalta ja erityisesti järjestyslakiehdotuksen luonne kansalaiskäyttäytymisen ohjaajana huomioon ottaen, olisi ollut luontevaa sijoittaa vaaranmerkintärikkomus järjestyslakiin.

6 §. Mainostaminen ja kuulutukset.

Pykälän 2 momentissa kielletään viranomaisen yleisesti nähtäville asettaman, yleistä järjestystä ja turvallisuutta koskevan julkisen kuulutuksen tai tiedonannon luvaton poistaminen tai turmeleminen.

Valiokunta kiinnittää lakivaliokunnan tavoin huomiota siihen, että lakiehdotuksen 6 §:n 2 momentti koskee vain yleistä järjestystä ja turvallisuutta koskevia julkisia kuulutuksia ja tiedonantoja. Nykyisin rikoslain 17 luvun ilkivaltaa koskevan 13 §:n 4 kohdassa säädetään rangaistavaksi viranomaisten yleisesti nähtäville asettaman julkisen kuulutuksen tai tiedonannon luvaton poistaminen tai turmeleminen. Sanottu kohta esitetään esillä olevassa hallituksen esityksessä kumottavaksi.

Hallintovaliokunta ehdottaa, että järjestyslain 6 §:n 2 momentti säädetään koskemaan kaikkia viranomaisten yleisesti nähtäville asettamia julkisia kuulutuksia ja tiedonantoja. Tämä on perusteltua järjestyslain luonne huomioon ottaen.

Hallintovaliokunnan ehdottamassa muodossa järjestyslain 6 §:n 2 momentti kuuluu seuraavasti: "Viranomaisen yleisesti nähtäville asettaman (poist.) julkisen kuulutuksen tai tiedonannon luvaton poistaminen tai turmeleminen on kielletty."

7 §. Muu häiriötä aiheuttava toiminta.

Pykälän 1 momentissa kielletään seksuaalipalvelujen ostaminen ja maksullinen tarjoaminen yleisellä paikalla siten, että siitä aiheutuu häiriötä ympäristölle. Valiokunta katsoo, että kyseinen toiminta jo sellaisenaan aiheuttaa häiriötä, minkä vuoksi valiokunta ehdottaa sääntelyn perustamista täyskieltoon ja täsmentämistä seuraavasti: "Seksuaalipalvelujen ostaminen ja maksullinen tarjoaminen yleisellä paikalla (poist.) on kielletty. Seksuaalipalvelulla tarkoitetaan tässä laissa rikoslain (39/1889) 20 luvun 10 §:n 1 momentissa määriteltyä sukupuoliyhteyttä sekä siihen rinnastettavaa seksuaalista tekoa. Rangaistus seksuaalipalvelujen ostamisesta alle 18-vuotiaalta säädetään rikoslain 20 luvun 8 §:ssä."

Valiokunnan ehdottamassa muodossa 7 §:n 1 momentti sisältää seksuaalipalvelun määritelmän. Sukupuoliyhteyteen rinnastettavalla seksuaalisella teolla tarkoitetaan ainakin toisen henkilön sukupuolielinten intensiivistä koskettelua. Lisäksi momentissa viitataan sääntelyn selkeyden vuoksi siihen, että rikoslain 20 luvun 8 §:ssä säädetään rangaistus seksuaalipalvelujen ostamisesta alle 18-vuotiaalta.

Lakiehdotuksen 7 §:n 2 momentissa kielletään virtsaaminen ja ulostaminen yleisellä paikalla siten, että siitä aiheutuu häiriötä yleiselle järjestykselle tai vaaraa terveydelle.

Jätelain (1072/1993) 19 §:n mukaan ympäristöön ei saa heittää roskaa, likaa eikä käytöstä poistettua konetta, laitetta, ajoneuvoa, alusta tai muuta esinettä siten, että siitä voi aiheutua vaaraa tai haittaa terveydelle, epäsiisteyttä, maiseman rumentumista, viihtyisyyden vähentymistä tai niihin rinnastettavaa muuta vaaraa tai haittaa. Sanotun lain 20 §:n 1 momentin mukaan roskaaja on velvollinen puhdistamaan roskaantuneen alueen. Lain 60 §:n mukaan roskaamiskiellon rikkomisesta ja roskaantuneen alueen puhdistamisvelvollisuuden rikkomisesta tuomitaan jäterikkomuksena sakkoon. Lain 62 §:n nojalla roskaamiskiellon vähäisestä rikkomisesta voidaan määrätä rikesakko.

Hallintovaliokunta katsoo, että ihmisen tai eläimen virtsan tai ulosteen kaltaista luonnontuotetta ei voida riidattomasti pitää jätelain tarkoittamana roskana tai likana. Esimerkiksi niiden luontoon jättämistä ei ole yleensä pidettävä jätelain tarkoittamana roskaamisena. Virtsaamisen ja ulostamisen ongelmallisuus liittyykin nimenomaan järjestyslakiehdotuksella suojattavaksi tarkoitetuilla yleisillä paikoilla tapahtuvaan toimintaan. Ihmisen virtsaaminen tai ulostaminen yleisellä paikalla (järjestyslakiehdotuksen 7 §:n 2 momentti ja 16 §:n 1 momentin 6 kohta) ei niinkään ole roskaamisongelma, vaan yleistä järjestystä vaarantavaa sopimatonta ja häiritsevää käyttäytymistä. Eläimen virtsaamisessa tai ulostamisessa yleisellä paikalla (järjestyslakiehdotuksen 14 §:n 1 momentin 3 kohta ja 16 §:n 1 momentin 10 kohta) ei taas ongelmana ole niinkään itse virtsaaminen tai ulostaminen taikka virtsan tai ulosteiden jättäminen yleensä, vaan virtsan tai ulosteiden jääminen yleisen järjestyksen näkökulmasta sopimattomaan tai häiritsevään paikkaan.

Pykälän 3 momenttiin sisältyy yleinen esitysten järjestämiskielto, joka on sidottu vaaran tai huomattavan häiriön aiheutumiseen yleiselle järjestykselle tai liikenteelle. Kielto kohdistuu perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaan toimintaan, joka nauttii perustuslain 12 §:n 1 momentin mukaista sananvapauden suojaa. Ehdotus on lausunnon mukaan sanontansa epämääräisyydestä johtuvan väljyyden takia ristiriidassa perusoikeusrajoitukselta edellytettävän sääntelyn täsmällisyys- ja tarkkarajaisuusvaatimuksen sekä suhteellisuusvaatimuksen kanssa. Momentin poistaminen on siksi edellytys lakiehdotuksen käsittelemiselle tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä. Vaihtoehtoisesti säännöstä tulee sananvapaus-perusoikeuden kannalta hyväksyttävällä tavalla täsmentää olennaisesti esimerkiksi kyseisten esitysten laatua luonnehtimalla ja rajata kiellon alaa suhteessa muuhun lainsäädäntöön (vrt. kokoontumislain (530/1999) 15 ja 22 §).

Valiokunta ehdottaa perustuslakivaliokunnan lausunnon huomioon ottamiseksi 7 §:n 3 momentin hyväksymistä näin kuuluvana: "Esityksen järjestäminen yleisellä paikalla on kielletty, jos se on lainvastaista taikka siitä aiheutuu vaaraa terveydelle, vahinkoa omaisuudelle tai huomattavaa häiriötä yleiselle järjestykselle. Yleisten kokousten ja yleisötilaisuuksien järjestämisestä säädetään kokoontumislaissa (530/1999)."

Valiokunnan ehdottamassa muodossa 7 §:n 3 momentin viittauksella kokoontumislakiin osoitetaan, ettei järjestyslain 7 §:n 3 momenttia sovelleta sananvapauden näkökulmasta tärkeisiin yleisiin kokouksiin ja yleisötilaisuuksiin, vaan esimerkiksi kävelykadulla tapahtuviin pienimuotoisiin akrobaatti- ja musiikkiesityksiin. Samalla perusteita on yhdenmukaistettu kokoontumislain 15 §:n kanssa. Lisäksi on poistettu päällekkäisyys liikenteen häirintää koskevan tieliikennelain (267/1981) 3 §:n 2 momentin ja 24 §:n (rangaistaan tieliikennelain 103 §:ssä säädettynä liikennerikkomuksena) sekä liikenteen häirintää koskevan rikoslain 23 luvun 11 a §:n (400/2002) kanssa. Tällä tavoin myös lakivaliokunnan huomautukset tulevat otetuiksi huomioon.

3 luku. Kielletyt esineet ja aineet

9 §. Vaaralliset esineet.

Pykälän 1 momentissa kielletään nyrkkirautojen, stilettien ja heittotähtien sekä muuksi esineeksi naamioitujen teräaseiden samoin kuin sähkölamauttimien ja -patukoiden, jousipatukoiden sekä tarkkuussinkojen ja -linkojen valmistus, maahantuonti, kauppa sekä hallussapito yleisellä paikalla ja yleisellä paikalla olevassa kulkuneuvossa, jollei 2 tai 3 momentissa taikka 12 §:ssä muuta säädetä. Valiokunta pitää momenttia tarpeellisena yleisen järjestyksen ja turvallisuuden kannalta.

Pykälän 2 momentin mukaan teleskooppipatukan kauppa on kielletty, jollei luovutuksen saajana ole yksityisistä turvallisuuspalveluista annetussa laissa (282/2002) tarkoitettu vartioimisliike. Valiokunta ehdottaa, että mainitun 2 momentin ensimmäisen virkkeen loppuun lisätään sallituksi luovutuksen saajaksi myös vartijan erityisen voimankäyttökoulutuksen järjestäjä. Vartioimisliikkeiden ohella myös tietyt muut tahot tulevat järjestämään vartijoille suunnattua teleskooppipatukkakoulutusta, jolloin myös heille tulisi voida luovuttaa teleskooppipatukoita. Tällaisia tahoja olisivat ainakin ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetun lain (631/1988) mukaiset ammattioppilaitokset sekä vartijan voimankäyttökoulutusta järjestävät luonnolliset henkilöt ja oikeushenkilöt. Koulutuksen järjestäjällä tarkoitetaan niitä tahoja, jotka täyttävät vartijan erityisen voimankäyttökoulutuksen järjestämiselle asetetut edellytykset.

Hallintovaliokunta ehdottaa edellä olevan perusteella 9 §:n 2 momentin ensimmäisen virkkeen hyväksymistä näin kuuluvana: "Teleskooppipatukan kauppa on kielletty, jollei luovutuksen saajana ole yksityisistä turvallisuuspalveluista annetussa laissa (282/2002) tarkoitettu vartioimisliike tai vartijan erityisen voimankäyttökoulutuksen järjestäjä."

10 §. Toisen vahingoittamiseen soveltuvien esineiden ja aineiden hallussapito.

Pykälän 1 momentti koskee toisen vakavaan vahingoittamiseen tarkoitettujen tai siihen sopivien esineiden tai aineiden hallussapidon kieltämistä yleisellä paikalla. Momentti sisältää 6-kohtaisen luettelon kielletyistä esineistä tai aineista. Lakiehdotuksen 3 momentissa säädetään, ettei kielto koske esineitä tai aineita, joiden hallussapito on työtehtävän tai muun hyväksyttävän syyn vuoksi tarpeen.

Perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaan lakiehdotuksen 10 ja 13 §:ssä kielletään pesäpallomailojen, spraymaalien ja eräiden muiden täysin laillisten esineiden hallussapito. Pelkän hallussapidon kriminalisointia on pidettävä poikkeuksellisena. Tästä syystä ja suhteellisuusvaatimuksen perusteella ehdotuksia tulee muuttaa sitomalla kiellot asianomaisen käyttäytymiseen pohjautuvaan arvioon hänen muodostamastaan uhasta.

Hallintovaliokunta toteaa lakivaliokunnan tavoin, että kiellettyjen esineiden ja aineiden luettelot ovat kasuistisia. Yksityiskohtaiset luettelot eivät myöskään ole täysin tyhjentäviä, vaan kiellot koskevat myös muita niihin rinnastettavia esineitä. Toisaalta yksityiskohtaiset luettelot jättävät kiistatta vaarallisia esineitä kiellon ulkopuolelle. Hallintovaliokunta korostaakin, että säädettävän lain toimivuutta on tältä osin tarkkaan seurattava.

Hallintovaliokunta toteaa lisäksi, että kieltojen sitominen asianomaisen henkilön käyttäytymiseen pohjautuvaan uhkaan muodostuisi yleisen järjestyksen ja turvallisuuden kannalta erittäin ongelmalliseksi. Poliisin olisi käytännössä erittäin vaikea puuttua esineiden ja aineiden hallussapitoon, vaan puuttuminen edellyttäisi pääsääntöisesti aggressiivista käyttäytymistä tai muuta uhkaavaa konkreettista toimintaa. Perustuslakivaliokunnan ehdottama muutos mahdollistaisikin käytännössä esimerkiksi teräaseiden hallussapidon yleisillä paikoilla huomattavasti nykyistä laajemmin. Sääntelyn merkittävyyttä arvioitaessa on huomattava vielä se, että ehdotetun järjestyslain 3 lukuun sisältyvillä säännöksillä on tarkoitus korvata nykyinen teräaselaki (108/1977), jolloin toimintaan ei voitaisi enää puuttua kyseisen lain säännösten nojalla.

Hallintovaliokunta toteaa ottaen huomioon 10 §:n 1 ja 2 momentista ilmenevät esineet ja aineet, että niiden hallussapito ilman hyväksyttävää syytä on yhteiskunnan perusteltujen intressien näkökulmasta perusteltua säätää rangaistavaksi. Hallussapitäjän on aivan olennaisesti helpompi esittää järjestyslakiehdotuksessa tarkoitettu hyväksyttävä syy kuin viranomaisen näyttää asianomaisen käyttäytymiseen perustuva uhka tai lakivaliokunnan tarkoittama todennäköinen vahingontekotarkoitus.

13 §. Töhrimiseen soveltuvien aineiden hallussapito.

Pykälässä kielletään spraymaalien ja muiden toisen omaisuuden töhrimiseen hyvin soveltuvien maalien tai muiden aineiden hallussapito yleisellä paikalla ilman hyväksyttävää syytä.

Valiokunta viittaa 13 §:n osalta edellä 10 §:n 1 ja 2 momentista lausumaansa. Muussa tapauksessa poliisin olisi erittäin vaikea puuttua esimerkiksi huomattavan spraymaalipurkkimäärän pelkkään hallussapitoon kaupungin keskustassa, vaikka lähtökohtaisesti tarve tällaisten aineiden hallussapitoon ei ole kovin yleinen. Yhteiskunnalla on yleisen järjestyksen ja turvallisuuden näkökulmasta painava tarve puuttua kyseisten maalien tai aineiden hallussapitoon yleisellä paikalla, ellei hallussapitoon ole hyväksyttävää syytä.

4 luku. Eläimet

14 §. Koirakuri.

Valiokunta ehdottaa lakiehdotuksen 14 §:n 1 momentin 2 kohdan muuttamista siten, että koiranomistajan ja haltijan kuljettaessa kytkettyä koiraa kuntoradalla se olisi sallittua. Monet taajamien kuntoiluun tarkoitetut leveät polut ja muut sen kaltaiset juoksuradat olisivat näin myös kuntoilevan koiranomistajan tai haltijan käytettävissä. Sen sijaan hiihtoladulla koira voi kytkettynäkin aiheuttaa vakavia vaaratilanteita tai turmella latua. Luonnollisesti kuntopolullakin voi tulla vaaratilanteita, mutta juoksijoiden vauhti huomioon ottaen kuitenkin harvemmin. Joka tapauksessa on syytä korostaa koiran omistajan ja haltijan vastuuta ja huolellisuusvelvoitetta. Vihaista koiraa koskee puolestaan rikoslain 44 luvun 15 §:n säännös eläimen vartioimatta jättämisestä.

Edellä esitetyn johdosta hallintovaliokunta ehdottaa 14 §:n 1 momentin 2 kohdan hyväksymistä näin kuuluvana: "2) pidettävä huolta, ettei koira pääse yleiselle uimarannalle, lasten leikkipaikaksi varatulle alueelle, toriaikana torille, kuntopolulle tai muulle sen kaltaiselle juoksuradalle kytkemättömänä, yleiseen käyttöön kunnostetulle ladulle tai urheilukentälle, jollei se ole erikseen sallittua;".

Ulosteenpoistovelvoite koskee lähtökohtaisesti myös järjestyslain 14 §:n 2 momentissa tarkoitettuja koiria. Koiran tehtävien luonne tai sen omistajan tai haltijan rajalliset fyysiset mahdollisuudet voivat johtaa siihen, ettei ulosteenpoistoa käytännössä voida edellyttää. Kysymyksessä voi olla ainakin paitsi sokea myös liikuntarajoitteinen henkilö taikka kiireellistä virkatehtävää hoitava virkamies.

15 §. Ratsastaminen.

Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että pykälän rajoitukset liittyvät 1 momentista ilmeneviin paikkoihin. Ulkoilualue on valiokunnan käsityksen mukaan käsitteenä laajempi, eikä kielto ulotu tällaiselle alueelle, ellei ole kysymys 1 momentissa tarkoitetusta paikasta. Kaikissa tilanteissa ratsastajan ja hevos- tai muun ajoneuvon kuljettajan tulee noudattaa esimerkiksi jalankulkijoihin ja pyöräilijöihin nähden erityistä varovaisuutta ja huolellisuutta. Käytännössä ongelmia voi esiintyä lähinnä taajamissa ja niiden läheisyydessä.

Lakiehdotuksen 15 §:n 2 momentin osalta valiokunta tähdentää ymmärtäväistä tulkintaa ammattiaan harjoittavien hevosmetsurien kohdalla.

5 luku. Seuraamukset

16 §. Järjestysrikkomus.

Järjestysrikkomus on rangaistava ainoastaan tahallisena. Hallintovaliokunta viittaa lakivaliokunnan lausuntoon, jonka mukaan perusteluissa todetaan virheellisesti, että tekijän täytyy olla tietoinen tekonsa rangaistavuudesta. Tästä niin sanotusta kieltoerehdyksestä ei ole säännöksiä, mutta vallitsevan oikeustilan mukaan tekijä voi olla rangaistusvastuusta vapaa vain varsin tiukoin edellytyksin.

17 §. Vaarallisia esineitä koskevien säännösten rikkominen.

Valiokunta ehdottaa 17 §:n 3 momentin muuttamista siten, että siihen lisätään pykälän 1 momenttia vastaavasti maininta syyksiluettavuudesta.

18 §. Toisen vahingoittamiseen soveltuvia esineitä tai aineita koskevien säännösten rikkominen.

Valiokunta ehdottaa 18 §:n täsmentämistä syyksiluettavuutta koskevalla maininnalla siltä osin kuin kysymys on 11 §:n vastaisesti toisen vahingoittamiseen soveltuvan esineen luovuttamisesta.

19 §. Rikesakko.

Valiokunta ehdottaa vähäisyyttä koskevan maininnan siirtämistä 18 §:n rikosnimike huomioon ottaen viittaamaan selkeämmin kyseiseen pykälään.

Valiokunnan ehdottamassa muodossa 19 § kuuluu seuraavasti: "Rikesakosta seuraamuksena 16 §:ssä tarkoitetusta järjestysrikkomuksesta ja vähäisestä 18 §:ssä tarkoitetusta toisen vahingoittamiseen soveltuvia esineitä tai aineita koskevien säännösten (poist.) rikkomisesta säädetään rikoslain (poist.) 2 a luvun 9 §:n 4 momentissa ja 5 momentin nojalla annetulla valtioneuvoston asetuksella."

21 §. Menettämisseuraamus, hävittäminen ja poisottaminen.

Pykälän 1 momentti sisältää säännökset menettämisseuraamuksesta. Valiokunta ehdottaa menettämisseuraamuksia koskevan rikoslain 10 luvun (875/2001) huomioon ottamiseksi 21 §:n 1 momentin hyväksymistä näin kuuluvana: "Rikoksentekovälineen sekä rikoksella tuotetun, valmistetun tai aikaansaadun taikka rikoksen kohteena olleen esineen tai omaisuuden valtiolle menetetyksi tuomitsemisesta säädetään rikoslain 10 luvussa."

Valiokunnan 21 §:n 1 momenttiin ehdottaman muutoksen johdosta valiokunta ehdottaa pykälän 2 momentin viittauksen muuttamista seuraavasti: "Poliisi voi ottaa pois 9 tai 10 §:ssä tarkoitetun esineen tai aineen tai 13 §:ssä tarkoitetun aineen siltä, jonka hallussa se on. Pidättämiseen oikeutetulla virkamiehellä on oikeus todistettavasti hävittää 9 tai 10 §:ssä tarkoitettu esine tai aine, joka voidaan takavarikoida, jos se on vähäarvoinen ja jos on ilmeistä, että tuomioistuin tuomitsisi sen valtiolle menetetyksi. Päällystöön kuuluvalla poliisimiehellä on oikeus todistettavasti hävittää myös 13 §:ssä tarkoitettu aine astioineen, jos aine astioineen on vähäarvoinen."

6 luku. Erinäiset säännökset

22 §. Järjestyksenvalvojan asettaminen.

Pykälän mukaan järjestyksenvalvojia voidaan asettaa kauppakeskukseen, liikenneasemalle ja joukkoliikenteen kulkuneuvoon. Luvan tähän myöntää paikan tai kulkuneuvon haltijalle asianomainen poliisilaitos, jos järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitäminen muulla tavalla ei ole tarkoituksenmukaista ja jos järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitäminen sitä perustellusta syystä edellyttää.

Perustuslakivaliokunnan mielestä ei ole kyseisten tehtävien luonne huomioon ottaen asianmukaista, että tarkoitetun luvan myöntää poliisi. Tästä syystä tulee harkita lupatoimivallan antamista esimerkiksi lääninhallitukselle ja asianomaisen poliisilaitoksen kytkemistä lupamenettelyyn lausunnonantajana.

Hallintovaliokunta toteaa, että poliisin hallinnosta annetun lain (110/1992) 7 §:n mukaan yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitäminen on paikallispoliisin tehtävä. Valiokunta katsoo, että nimenomaan paikallispoliisilla on parhaat edellytykset säännöksessä tarkoitetun arvioinnin suorittamiseen. Paikallinen poliisi vastaa yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämisestä toimialueellaan, eikä järjestyksenvalvojien mahdollinen asettaminen muuttaisi tätä tilannetta. Jos lupahakemukset ratkaisisi paikallispoliisin sijasta jokin muu taho, ratkaisu perustuisi tällöin käytännössä paikallispoliisin lausuntoon.

Järjestyksenvalvojia voivat nykyisin asettaa esimerkiksi yleisen kokouksen ja yleisötilaisuuden järjestäjä (kokoontumislain 18 §), leirintäalueen pitäjä (ulkoilulain [606/1973] 22 §) sekä matkustaja-aluksen päällikkö (merilain [674/1994] 74 §:n 3 momentti). Näitä järjestyksenvalvontatehtäviä voi suorittaa myös yksityisistä turvallisuuspalveluista annetun lain (282/2002) 9 §:n 2 momentin mukaisen vartioimisliikkeen vastaanottaman toimeksiannon perusteella järjestyksenvalvojan tehtävään asetettu henkilö.

Järjestyslakiehdotuksen tarkoituksena on, että järjestyksenvalvojia voidaan asettaa laissa mainittuihin paikkoihin ja kulkuneuvoihin ylläpitämään järjestystä ja turvallisuutta. Perustuslakivaliokunta huomauttaa, ettei tämä tehtävä käy välittömästi ilmi itse säännösehdotuksista.

Järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitäminen on selvästi perustuslain 124 §:ssä tarkoitettu julkinen hallintotehtävä. Tällainen tehtävä voidaan antaa muulle kuin viranomaiselle vain lailla tai lain nojalla, jos se on tarpeen tehtävän tarkoituksenmukaiseksi hoitamiseksi eikä vaaranna perusoikeuksia, oikeusturvaa tai muita hyvän hallinnon vaatimuksia.

Hallintovaliokunta korostaa perustuslakivaliokunnan tavoin, että vastuun yleisestä järjestyksestä ja turvallisuudesta tulee kuulua poliisille ja muille viranomaisille, minkä vuoksi vartioimisliikkeiden palveluksessa olevien järjestyksenvalvojien osuuden tässä toiminnassa tulee jäädä vain avustavaksi ja täydentäväksi. Perustuslakivaliokunta pitää lausunnossaan tärkeänä, että järjestyksenvalvojien roolin poikkeuksellisuus näkyy jollakin tavalla myös säädöstekstistä.

Hallintovaliokunta ehdottaa 22 §:n 1 momentin täsmentämistä siten, että siitä ilmenee järjestyksenvalvojan tehtävä ylläpitää laissa mainituissa paikoissa ja kulkuneuvoissa järjestystä ja turvallisuutta. Yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseen liittyvä vastuu kuuluisi myös säännöksessä mainittujen paikkojen osalta poliisille ja muille viranomaisille. Vartioimisliikkeiden palveluksessa olevien järjestyksenvalvojien rooli muodostuisi tätä toimintaa avustavaksi ja täydentäväksi. Selkeyden vuoksi valiokunta korostaa, että järjestyksenvalvojat ovat velvollisia noudattamaan poliisimiehen toimivaltansa puitteissa antamia ohjeita ja määräyksiä. Hallintovaliokunnan ehdottamassa muodossa 22 §:n 1 momentin ensimmäinen virke kuuluu seuraavasti: "Kauppakeskuksen tai liikenneaseman sijaintipaikan taikka kulkuneuvon lähtöpaikan poliisilaitos voi paikan tai kulkuneuvon haltijan hakemuksesta antaa luvan asettaa kauppakeskukseen, liikenneasemalle tai joukkoliikenteen kulkuneuvoon järjestyksenvalvojista annetussa laissa (533/1999) tarkoitettuja järjestyksenvalvojia ylläpitämään poliisin apuna järjestystä ja turvallisuutta, jos järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitäminen ei muulla tavalla ole tarkoituksenmukaista sekä järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitäminen sitä perustellusta syystä edellyttää."

23 §. Järjestyksenvalvontatehtävät.

Valiokunta kiinnittää lisäksi huomiota järjestyksenvalvontatehtäviä hoitavien henkilöiden sekä toimeksiantoja vastaanottavien yhteisöjen valvontaan ja ammattitaitoon. Kyseiset seikat on lakiehdotuksessa huomioitu muun muassa siten, että järjestyksenvalvontatehtäviä suorittavilta henkilöiltä edellytetään sekä järjestyksenvalvojaksi että vartijaksi hyväksymisen voimassaoloa. Henkilöiden valvonta kuuluu nykyisten säännösten nojalla poliisille, joka voi tarvittaessa peruuttaa hyväksymisen, jolloin henkilö ei voi enää toimia kyseisissä tehtävissä. Lisäksi edellytetään muista järjestyksenvalvontatehtävistä poiketen, että tehtäviä saavat vastaanottaa vain vartioimisliikeluvan haltijat, jolloin myös toimeksiantoja vastaanottavat yhteisöt ja niiden vastuuhenkilöt ovat viranomaisvalvonnan alaisia.

Lakiehdotuksen 23 §:n 3 momentin nojalla kyseisiin järjestyksenvalvontatehtäviin sovelletaan lisäksi tiettyjä, äskettäin uudistettuja yksityisistä turvallisuuspalveluista annetun lain säännöksiä. Kyseiset säännökset liittyvät muun muassa toimenpiteen perusteen ilmoittamiseen sekä toimenpiteen oikeellisuuden tarkistamiseen liittyvän informaation antamisvelvollisuuteen. Järjestyksenvalvojat ja vartijat toimivat tehtävissään rikosoikeudellisen virkavastuun alaisina.

Järjestyksenvalvojan toimivaltuudet ulottuvat lakiehdotuksen 23 §:n 2 momentin perusteella henkilön poistamiseen, kiinniottamiseen ja säilössäpitoon järjestyksenvalvojista annetun lain 7 §:n mukaisesti. Sen 1 momentin nojalla paikalta saadaan poistaa henkilö, joka päihtyneenä häiritsee toimialueella järjestystä tai muita henkilöitä (1 kohta) tai joka uhkaavasti esiintyen, meluamalla tai väkivaltaisuudella häiritsee järjestystä tai vaarantaa turvallisuutta siellä (2 kohta) taikka joka huomautuksesta huolimatta jättää noudattamatta järjestyksen tai turvallisuuden ylläpitämiseksi annetun tarpeellisen käskyn (3 kohta). Kiinniottamisen yleisenä edellytyksenä on, että paikalta poistaminen on ilmeisesti riittämätön toimenpide (2 momentti). Kiinnioton yhteydessä järjestyksenvalvojalla on oikeus tarkastaa (8 §:n 2 momentti) kiinniotettu vaarallisten esineiden ja aineiden löytämiseksi sekä ottaa ne pois (8 §:n 3 momentti). Saman lain 9 §:n perusteella järjestyksenvalvojalla on näitä toimivaltuuksia käyttäessään oikeus käyttää sellaisia tarpeellisia voimakeinoja, joita voidaan pitää puolustettavina.

Järjestyksenvalvojan toimivaltuudet eroavat lakiehdotuksessa vartijan toimivaltuuksista ensinnäkin siinä, että järjestyksenvalvojan mahdollisuudet poistaa henkilö toimialueelta ovat ainakin näennäisesti väljemmät kuin vartijalla. Perustuslain 124 §:n ja sitä koskevan tulkintakäytäntönsä perusteella perustuslakivaliokunta ei pidä mahdollisena, että järjestyksenvalvojalla olisi järjestyksenvalvontatehtävissä merkittävästi toisenlaiset toimivaltuudet kuin vartijalla on yksityisistä turvallisuuspalveluista annetun lain mukaan vartioimistehtävissä. Tätä merkittävästi laajemmat järjestyksenvalvojan toimivaltuudet tarkoittaisivat perustuslain vastaista poliisitoiminnan osittaista yksityistämistä, mikä ei perustuslakivaliokunnan mielestä ole myöskään asiallisesti toivottavaa oikeusvaltiossa.

Perustuslakivaliokunnan lausunnosta ilmenee, että järjestyksenvalvojan oikeuksien järjestyksenvalvontatehtävissä tulee edellä esitetyn mukaisesti rajautua henkilön paikalta poistamiseen, kiinniottamiseen ja turvallisuustarkastuksen toimittamiseen kiinnioton yhteydessä. Tämä merkitsee ensiksikin sitä, että lakiehdotuksen 23 §:n 2 momentin viittaussäännöksen tarkoittaman, järjestyksenvalvojista annetun lain 7 §:n 3 ja 4 momenttiin perustuvan säilöönottomahdollisuuden poistaminen on edellytys lakiehdotuksen käsittelemiselle tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Paikalta poistaminen puolestaan voi tulla kysymykseen ainoastaan sen kaltaisilla edellytyksillä kuin kyseisen lain 7 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohdassa säädetään. Tämän momentin 3 kohdan mukainen paikalta poistaminen sen sijaan tarkoittaisi poliisin toimivaltuuksille hyvin ominaisen, yksittäistapauksessa jokaista velvoittavan käskyvallan (vrt. poliisilain [493/1995] 26 §) perustamista järjestyksenvalvojalle, mitä ei perustuslain 124 §:n takia voida säätää tavallisessa laissa. Kiinniottamisvaltuuksien ja kiinniotetun tarkastuksen osalta perustuslakivaliokunta ei pidä mahdollisena, että järjestyksenvalvojan oikeudet olisivat niissä toisenlaiset kuin vartijan vastaavat toimivaltuudet vartioimistehtävissä.

Perustuslakivaliokunnan lausunnon johdosta hallintovaliokunta ehdottaa 23 §:n 2 momentin hyväksymistä näin kuuluvana: "Järjestyksenvalvontatehtäviä suorittavan järjestyksenvalvojan toimivaltuudet määräytyvät järjestyksenvalvojista annetun lain nojalla. Järjestyksenvalvojalla ei kuitenkaan ole järjestyksenvalvojista annetun lain 6 §:ssä, 7 §:n 1 momentin 3 kohdassa, 7 §:n 3 ja 4 momentissa eikä 8 §:ssä (poist.) tarkoitettuja toimivaltuuksia. Järjestyksenvalvojalla on järjestyksenvalvojista annetun lain 7 §:n 2 momentissa tarkoitettua kiinniotto-oikeutta käyttäessään oikeus tarkastaa kiinni otettu ja hänen mukanaan olevat tavarat sen varmistamiseksi, ettei kiinni otetulla ole hallussaan esineitä tai aineita, joilla hän voi aiheuttaa vaaraa itselleen tai muille. Järjestyksenvalvojalla on oikeus ottaa pois tarkastuksessa tavatut vaaralliset esineet tai aineet. Poisotetut esineet ja aineet on luovutettava viipymättä poliisille."

Pykälän 2 momentissa tässä laissa tarkoitetun järjestyksenvalvojan ensimmäisen asteen toimivaltuudet rajautuvat paikalta poistamiseen, kiinni ottamiseen ja turvallisuustarkastuksen tekemiseen sekä siihen liittyen tiettyjen esineiden ja aineiden poisottamiseen. Voimakeinojen käytöstä toisen asteen toimivaltuuksina edellä mainittujen toimivaltuuksien käytön yhteydessä säädetään 23 §:n 2 momentin perusteella järjestyksenvalvojista annetun lain 9 §:ssä.

2. Laki rikoslain muuttamisesta

Johtolause.

Valiokunta ehdottaa johtolauseeseen rikoslain muutoksista johtuvat muutokset.

2 a luku. Sakosta, muuntorangaistuksesta ja rikesakosta

9 §. Rikesakkoseuraamukset.

Valiokunta ehdottaa 9 §:n 3 momenttiin tehtäväksi rikoslain muutoksesta 515/2002 johtuvat muutokset. Lisäksi vähäisyyttä koskeva maininta ehdotetaan siirrettäväksi järjestyslakiehdotuksen 18 §:n rikosnimike huomioon ottaen parempaan paikkaan.

17 luku. Rikoksista yleistä järjestystä vastaan

13 §. Ilkivalta.

Lakivaliokunnan lausuntoon viitaten valiokunta ehdottaa 13 §:n 1 kohdan muuttamista siten, että häiriön aiheuttaminen virantoimituksen yhteydessä muualla kuin yleisellä paikalla tulisi myös rangaistusuhan alaiseksi.

3. Laki rangaistusmääräysmenettelystä annetun lain 1 §:n muuttamisesta

Johtolause.

Hallintovaliokunta ehdottaa 3. lakiehdotuksen johtolauseen täsmentämistä seuraavasti: "...muutetaan rangaistusmääräysmenettelystä 26 päivänä heinäkuuta 1993 annetun lain (692/1993) 1 §:n 1 momentti, sellaisena kuin se on laissa 973/2001, seuraavasti:".

11. Laki järjestyksenvalvojista annetun lain (poist.) muuttamisesta

Yleistä

Perustuslakivaliokunnan kannan mukaisesti järjestyksenvalvojan kiinniottamisvaltuuksien ja turvallisuustarkastuksen toimittamisvaltuuksien tulee järjestyksenvalvontatehtävissä olla samanlaiset kuin vartijan vastaavat valtuudet ovat vartioimistehtävissä. Perustuslakivaliokunnan mielestä tämä kannanotto puoltaa sitä lakisystemaattista ratkaisua, että esityksessä tarkoitetut järjestyksenvalvontatehtävät säännellään kokonaisuudessaan yksityisistä turvallisuuspalveluista annetussa laissa.

Hallintovaliokunta toteaa, että hallituksen esityksessä valitun lakisystemaattisen ratkaisun keskeisimpänä perusteena on ollut se, että on haluttu säilyttää edelleenkin selvä tehtäväperusteinen ero yksityisten turvallisuuspalvelujen ja järjestyksenvalvojatoiminnan välillä, vaikkei vartioimisliikkeen vartijan ja järjestyksenvalvojan (erityisesti järjestyslaissa tarkoitetun järjestyksenvalvojan) toimivaltuuksissa tosiasiallisesti olekaan merkittäviä eroja.

Vartioimisliike ei saa lähtökohtaisesti ottaa vastaan toimeksiantoa, joka sisältää sitoumuksen ylläpitää yleistä järjestystä ja turvallisuutta (laki yksityisistä turvallisuuspalveluista 9 §:n 1 momentti). Vartioimisliikkeen normaalissa toiminnassa on siten kyse lähinnä toimeksiantajan oman turvallisuuden (toimeksiantajan omaisuuden vartioiminen, toimeksiantajan ja/tai sen henkilöstön henkilökohtaisen koskemattomuuden suojaaminen, toimeksiantajaan kohdistuneiden rikosten paljastaminen) ylläpitämisestä.

Järjestyksenvalvojan tehtävänä on ylläpitää järjestystä ja turvallisuutta sekä estää rikoksia ja onnettomuuksia siinä tilaisuudessa tai sillä alueella, jonne hänet on asetettu järjestyksenvalvojaksi (laki järjestyksenvalvojista 2 §:n 2 momentti). Vaikkei kysymys olekaan yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämisestä, järjestyksenvalvojan toiminnalla on tilaisuus- tai aluekohtaista yleisempää merkitystä. Toiminta ei tapahdu pelkästään toimeksiantajan omassa intressissä, vaan sillä ylläpidetään toimeksiantajien asiakkaiden tms. turvallisuutta, josta toimeksiantaja on oikeutettu tai velvollinen huolehtimaan.

Varsinaisen yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitäminen kuuluu viranomaisille.

Edellä olevan perusteella hallintovaliokunta on valinnut hallituksen esitykseen sisältyvän linjan järjestyksenvalvojien toimivaltuuksien perustamiselle järjestyksenvalvojista annettuun lakiin. Järjestyslaissa tarkoitettujen järjestyksenvalvojien toimivaltuudet ovat järjestyslaissa asetetuin rajoituksin järjestyksenvalvojista annetun lain itsenäisten toimivaltuussäännösten mukaiset.

Samalla järjestyksenvalvojista annetun lain järjestyksenvalvojaksi hyväksymisen peruuttamista koskevat säännökset ehdotetaan jäljempänä yhdenmukaistettaviksi yksityisistä turvallisuuspalveluista annetun lain vartijaksi hyväksymisen peruuttamista koskevien säännösten kanssa ja järjestyksenvalvojaksi hyväksymisen väliaikaisesta peruuttamisesta ehdotetaan säädettäväksi yhdenmukaisesti vartijaksi hyväksymisen väliaikaisen peruuttamisen kanssa.

7 §. Henkilön poistaminen, kiinniottaminen ja säilössäpito.

Hallintovaliokunta ehdottaa 7 §:n 3 momentin ilmauksen "sisäisestä turvallisuudesta vastaavan ministeriön" muuttamista muotoon "sisäasiainministeriön".

10 §. Järjestyksenvalvojaksi hyväksyminen.

Hallintovaliokunta ehdottaa 10 §:n 1 ja 2 momentin hyväksymistä näin kuuluvana: "Järjestyksenvalvojaksi saadaan hyväksyä tehtävään sopiva täysivaltainen henkilö, joka on saanut sisäasiainministeriön määrittämän koulutuksen. Järjestyksenvalvojaksi hyväksyy hakijan kotikunnan poliisilaitos enintään viideksi vuodeksi kerrallaan. (Poist.)

Tilaisuuden laajuus ja luonne huomioon ottaen sekä muusta erityisestä syystä tilaisuuden toimeenpanopaikan poliisilaitos voi hyväksyä järjestyksenvalvojaksi yksittäiseen tilaisuuteen myös henkilön, jolla ei ole 1 momentissa tarkoitettua koulutusta. "

Lisäksi valiokunta ehdottaa 10 §:n 3 momentin siirtämistä osin muutettuna lain 10 a §:n 3 momentiksi.

10 a §. Järjestyksenvalvojaksi hyväksymisen peruuttaminen. (Uusi).

Hallintovaliokunta ehdottaa 10 a §:n hyväksymistä näin kuuluvana: "Sen poliisilaitoksen, jonka toimialueeseen järjestyksenvalvojan kotikunta kuuluu, on peruutettava järjestyksenvalvojaksi hyväksyminen, jos järjestyksenvalvoja sitä pyytää.

Järjestyksenvalvojaksi hyväksyminen voidaan peruuttaa kokonaan tai määräajaksi, jos:

1. järjestyksenvalvoja ei enää rehellisyytensä, luotettavuutensa tai henkilökohtaisten ominaisuuksiensa puolesta ole sopiva järjestyksenvalvojaksi;
2. järjestyksenvalvoja on lainvoimaisella tuomiolla tuomittu sellaisesta rikoksesta, joka osoittaa hänen olevan sopimaton tehtäväänsä, tai hän on tahallaan menetellyt järjestyksenvalvojana olennaisesti virheellisesti; tai
3. järjestyksenvalvoja on olennaisesti rikkonut järjestyksenvalvojaksi hyväksymiseen liitettyjä ehtoja ja rajoituksia.

Poliisilaitos voi 2 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa hyväksymisen peruuttamisen sijasta antaa järjestyksenvalvojalle varoituksen, jos hyväksymisen peruuttaminen olisi oloihin nähden kohtuutonta. "

10 b §. Järjestyksenvalvojaksi hyväksymisen väliaikainen peruuttaminen. (Uusi).

Hallintovaliokunta ehdottaa 10 b §:n hyväksymistä näin kuuluvana: "Päällystöön kuuluva poliisimies voi väliaikaisesti peruuttaa järjestyksenvalvojaksi hyväksymisen, jos poliisin tietoon on tullut seikkoja, jotka todennäköisesti johtavat järjestyksenvalvojaksi hyväksymisen peruuttamiseen.

Jos järjestyksenvalvojaksi hyväksyminen on peruutettu tai järjestyksenvalvojaksi hyväksymisen väliaikaiseen peruuttamiseen on edellytykset, poliisimies voi ottaa järjestyksenvalvojakortin haltuunsa sen luovuttamiseksi päällystöön kuuluvalle poliisimiehelle, jonka on 14 päivän kuluessa päätettävä, peruutetaanko järjestyksenvalvojaksi hyväksyminen väliaikaisesti. Poliisimies voi ottaa järjestyksenvalvojakortin haltuunsa myös silloin, kun järjestyksenvalvojaksi hyväksyminen on peruutettu. Järjestyksenvalvojakortin pois ottamiseksi voidaan tehdä henkilötarkastus sen estämättä, mitä pakkokeinolain (450/1987) 5 luvun 10 §:ssä säädetään.

Järjestyksenvalvojaksi hyväksymisen väliaikaisesta peruuttamisesta on ilmoitettava heti järjestyksenvalvojan kotikunnan poliisilaitokselle. Päätös, jolla järjestyksenvalvojaksi hyväksyminen on väliaikaisesti peruutettu, on voimassa enintään kolme kuukautta. Se poliisilaitos, jonka toimialueeseen järjestyksenvalvojan kotikunta kuuluu, voi jatkaa päätöksen voimassaoloa enintään kuudella kuukaudella kerrallaan, jos järjestyksenvalvojaa epäillään rikoksesta, joka todennäköisesti johtaa järjestyksenvalvojaksi hyväksymisen peruuttamiseen."

11 §. Järjestyksenvalvojan tunnus ja kortti.

Hallintovaliokunta ehdottaa 11 §:n ilmauksen "sisäisestä turvallisuudesta vastaavan ministeriön" muuttamista muotoon "sisäasiainministeriön".

13 §. Tarkemmat säännökset ja määräykset.

Hallintovaliokunta ehdottaa 7 §:n 2 momentin hyväksymistä näin kuuluvana: "Sen lisäksi, mitä edellä säädetään, sisäasiainministeriö voi antaa asetuksella tarkempia säännöksiä 7 §:ssä säädetystä säilössäpidosta ja siihen käytettävistä tiloista, 8 §:ssä säädetyn tarkastuksen suorittamisesta, haltuun otettujen esineiden ja aineiden säilyttämisestä, voimakeinojen käyttämisestä, voimankäyttövälineistä sekä järjestyksenvalvojan koulutuksesta ja järjestyksenvalvojaksi hyväksymisessä noudatettavasta menettelystä."