Yksityiskohtaiset perustelut
1. Järjestyslaki
1 luku. Yleiset säännökset
2 §. Määritelmät.
Taajamalla tarkoitetaan lakiehdotuksen mukaan taajaan rakennettua
aluetta, joka on osoitettu taajama-liikennemerkillä.
Valiokunta pitää määritelmää käyttökelpoisimpana
taajaan rakennettua aluetta osoittavana rajauksena. Valiokunnan
käsityksen mukaan taajaman määrittelyssä ei
tule olemaan käytännössä erityisiä ongelmia.
2 luku. Järjestyksen ja turvallisuuden vaarantaminen
sekä häiriön aiheuttaminen
3 §. Yleisen järjestyksen häiritseminen
ja turvallisuuden vaarantaminen.
Pykälässä kielletään yleisen
järjestyksen häiritseminen ja turvallisuuden vaarantaminen
metelöimällä ja muulla vastaavalla tavalla,
uhkaavin ja hyökkäävin elein sekä ampumalla
ja esineitä heittämällä.
Pykälän 1 momentin 1 ja 3 kohta ovat pitkälti samansisältöisiä kuin
ilkivaltaa sääntelevän rikoslain 17 luvun
13 §:n 1 ja 3 kohdat, jotka ehdotetaan kumottaviksi. Tarkoituksena
onkin siirtää rikoslain ilkivaltapykälästä järjestyslakiin säännökset,
jotka kieltävät yleisellä paikalla tehdyt
yleistä järjestystä häiritsevät
ja turvallisuutta vaarantavat teot.
Valiokunta toteaa lähtökohtana olevan, että järjestyslaissa
säädetään vähäisemmästä järjestyksen
ja turvallisuuden vaarantamisesta ja häiriön aiheuttamisesta
yleisellä paikalla. Yleisiä paikkoja ovat järjestyslain
2 §:n 1 kohdassa luetellut yleisön käytettävissä olevat
ulko- ja sisätilat. Rikoslaissa säädetään
vakavammasta järjestyksen ja turvallisuuden vaarantamisesta
ja häiriön aiheuttamisesta yleisellä paikalla
sekä järjestyksen ja turvallisuuden vaarantamisesta
ja häiriön aiheuttamisesta yksityisellä paikalla.
Rikoslain 17 luvun 13 §:n ilkivaltasäännökseen
jäisivät edelleen säännökset
metelöinnistä muualla kuin yleisellä paikalla,
häirintäsoitoista muualle kuin asuntoihin, sekä ilkivaltaisista
hälytyksistä niin joukkoliikenteen kulkuneuvoissa kuin
muissakin laitteissa.
Rikoslain 24 luvun 1 ja 2 §:ssä säädetään
kotirauhan rikkomisesta ja törkeästä kotirauhan rikkomisesta,
jotka kattavat kielletyn asuntoihin tunkeutumisen lisäksi
myös niissä metelöimisen ja häirintäsoitot
niihin.
Järjestyksen ja turvallisuuden vaarantaminen ja häiriön
aiheuttaminen yleisellä paikalla voi tulla arvioitavaksi
muun muassa rikoslain 24 luvun 3 ja 4 §:n julkisrauhan
rikkomista ja törkeän julkisrauhan rikkomista
koskevien säännösten sekä rikoslain
25 luvun 7 ja 8 §:n laitonta uhkausta ja pakottamista
koskevien säännösten valossa. Järjestyslain
tarkoittama metelöinti ja muu vastaava käyttäytyminen
ei sisällä kiellettyä paikkaan tunkeutumista.
Järjestyslain tarkoittama pelkoa herättävä uhkaava
käyttäytyminen ei sisällä konkreettista
vakavaa vaaraa aiheuttavalla rikoksella uhkaamista tai toisen pakottamista
tekemään jotakin. Järjestyslaissa on
kysymys keskivertokansalaista muuten pelottavasta toiminnasta yleisellä paikalla.
Jos järjestyslain tarkoittamat teot täyttävät
myös edellä mainitut rikoslain tunnusmerkistöt,
rikoslain ankarammat säännökset syrjäyttävät
järjestysrikkomusta koskevan järjestyslain 16 §:n
1 momentin nojalla järjestysrikkomussäännöksen.
4 §. Päihdyttävän aineen
nauttiminen.
Vuoden 1994 loppuun asti alkoholijuoman nauttiminen oli kielletty
kadulla, torilla, tiellä, puistossa tai muulla yleisellä paikalla.
Kiellon kumoamisen jälkeen osa kunnista on kieltänyt
järjestyssäännöillään
alkoholijuoman nauttimisen yleisellä paikalla.
Lakiehdotuksen 4 §:n 1 momentissa kielletään
päihdyttävän aineen nauttiminen yleisellä paikalla
taajamassa ja julkisessa liikenteessä olevassa kulkuneuvossa.
Pykälän 1 momentin ehdotonta kieltoa lieventää pykälän
2 momentti. Siinä rajataan päihdyttävien
aineiden nauttimiskieltoa niin, että alkoholin nauttiminen
on sallittua puistossa ja muussa siihen verrattavassa paikassa edellyttäen,
ettei estetä tai kohtuuttomasti vaikeuteta muiden oikeutta
käyttää paikkaa varsinaiseen tarkoitukseensa.
Perusteluissa esimerkkinä puistoon verrattavasta paikasta
mainitaan tori ja muu aukio. Tältä osin perustelut
ovat virheelliset. Puistoon verrattavia yleisiä paikkoja
ovat esimerkiksi puistomaiset pienet metsiköt. Torit ja
aukiot rinnastuvat katuihin ja jalkakäytäviin.
Perustuslakivaliokunnan lausunnossa todetaan järjestyslain
1 §:ssä ilmaistuna tavoitteena olevan edistää yleistä järjestystä ja
turvallisuutta. Tästä tavoitteesta käsin
arvioituna sääntelyn lähtökohtana
yksittäisissä säännöksissä tulee
olla, että lain sisältämät kiellot
kohdistuvat tekoihin, jotka aiheuttavat häiriötä yleiselle
järjestykselle tai vaarantavat turvallisuutta. Tämä tuo
soveltamiseen tarpeellista joustavuutta, koska häiriön
aiheuttaminen on jossain määrin tilannekohtaista
ja siis sidoksissa muun muassa aikaan ja paikkaan.
Näiden näkökohtien perusteella perustuslakivaliokunta
kiinnittää huomiota lakiehdotuksen 4 §:n
1 momenttiin siltä osin kuin sen sisältämä täyskielto
kohdistuu myös sinänsä sallittuihin nautintoaineisiin.
Tästä syystä niiden nauttimiskielto yleisellä paikalla
tulee perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaan sitoa häiriön
syntymiseen. Esityksen mukainen täyskielto julkisessa kulkuneuvossa
on kuitenkin perustuslakivaliokunnan mielestä perusteltu,
koska tällaisessa suljetussa tilassa nauttiminen on jo
sinänsä omiaan aiheuttamaan häiriötä muille
matkustajille.
Säätämisjärjestystä koskevana
kannanottonaan perustuslakivaliokunta esittää,
että lakiehdotukset voidaan käsitellä tavallisen
lain säätämisjärjestyksessä,
1. lakiehdotus kuitenkin vain, jos valiokunnan sen 7 §:n
3 momentista ja 23 §:n 2 momentista tekemät valtiosääntöoikeudelliset huomautukset
otetaan asianmukaisesti huomioon.
Lakivaliokunnan lausunnosta ilmenee, että valiokunta
on tarkastellut ehdotettuja rangaistussäännöksiä myös
siitä näkökulmasta, että alkoholin
nauttiminen yleisellä paikalla aiheuttaa pahennusta ja
häiritsee yleistä järjestystä siinä määrin,
että hallituksen esityksen mukainen täyskielto
on perusteltu. Erityisesti silloin, kun alkoholia nautitaan suljetussa
tilassa, kuten julkisessa kulkuneuvossa tai kauppakeskuksessa, se
on omiaan aiheuttamaan häiriötä. Täyskielto on
myös selkeä, jolloin ihmisten on helppo tietää kiellon
sisältö ja noudattaa sitä. Selkeän säännöksen
perusteella poliisi voi tehokkaasti puuttua kiellon rikkomiseen.
Hallintovaliokunta yhtyy tältä osin lakivaliokunnan
lausuntoon ja katsoo, että alkoholin nauttiminen yleisellä paikalla
häiritsee sinällään yleistä järjestystä siinä määrin,
että hallituksen esityksen mukainen sääntely
on asianmukainen ja perusteltu.
Hallintovaliokunta toteaa, että säännösehdotukseen
sisältyvällä kiellolla on tarkoitus rajoittaa
päihdyttävän aineen nauttimista yleisellä paikalla
taajamassa ja julkisen liikenteen kulkuneuvossa. Säännöksellä halutaan
kieltää muun muassa kaduilla ja toreilla tapahtuva
päihdyttävän aineen (mm. alkoholi ja
liuottimet) nauttiminen, joka on nykyisin koettu ongelmalliseksi. Säännös
ei sisällä sen 2 momentin johdosta nauttimiseen
liittyvää niin kutsuttua täyskieltoa.
Pykälän 2 momentin mukaan kielto ei koske muun muassa
alkoholin nauttimista puistossa siten, että nauttiminen
ei vaikeuta muiden oikeutta käyttää paikkaa
varsinaiseen tarkoitukseensa.
Säännös koskee alkoholin lisäksi
myös muita päihdyttäviä aineita,
kuten liuottimia, ja säännöksen soveltamisala
ulottuu kaikkiin taajamassa oleviin yleisiin paikkoihin, esimerkiksi
päiväkotien ja koulujen läheisyydessä oleville
katualueille.
Alkoholilaki (1143/1994) on ehdotettuun
lakiin nähden erityislaki. Siinä on muun muassa kielletty
alkoholijuoman nauttiminen alkoholijuomien vähittäismyyntipaikassa
sekä muussa avoimessa kauppaliikkeessä, ravitsemisliikkeessä ja
muussa paikassa, missä yleisölle maksusta pidetään
saatavana ruokaa tai virvokkeita sekä huoneistossa tai
muussa paikassa, johon on järjestetty julkinen tilaisuus.
Alkoholilaissa on myös säännökset
alkoholijuoman ja väkiviinan poisottamisesta sitä julkisella
paikalla alkoholilain tai muun lain taikka niiden nojalla annettujen
säännösten tai kieltojen tai määräysten
vastaisesti nauttineelta sekä kyseisen alkoholijuoman ja
väkiviinan haltuunotosta ja hävittämisestä.
Edelleen voimassa olevassa vanhan alkoholilain (459/1962)
rangaistuksia ja muita seuraamuksia koskevassa luvussa taas on yleiset
rangaistussäännökset koskien alkoholijuoman
hallussapitämistä myyntitarkoituksessa, laittomasti valmistetun
tai maahantuodun alkoholijuoman hallussapitämistä ja
alkoholijuoman hallussapitämistä alaikäisenä.
Huumausaineiden käyttöä ei lakiehdotuksen
16 §:n 1 momentin perusteella rangaista lakiehdotuksen
päihdyttävien aineiden nauttimissäännösten
mukaan. Tällöin tulee sovellettavaksi huumausaineen
käyttörikkomusta koskeva rikoslain 50 luvun 2
a §, jonka rangaistusasteikko on ankarampi kuin ehdotetun järjestysrikkomuksen.
5 §. Vaaran estäminen.
Pykälän 2 momentti velvoittaa rakennuksen
taikka kadun, tien tai muun vastaavan paikan rakennus-, korjaus-
ja kunnossapitotyöstä vastaavan henkilön
tarvittaviin toimenpiteisiin, mikäli liikkuminen tai oleskelu
tällaisella alueella on vaarallista sekä järjestämään
opastuksen turvalliselle väylälle tai reitille.
Lakivaliokunnan lausunnosta ilmenee, että ehdotettu
säännös on päällekkäinen
rikoslain 44 luvun 14 §:n vaaranmerkintärikkomuksen (400/2002)
kanssa. Hallintovaliokunta ehdottaa tämän vuoksi
järjestyslain 5 §:n 2 momentin poistamista. Samalla
valiokunta toteaa, että kokonaisuuden kannalta ja erityisesti
järjestyslakiehdotuksen luonne kansalaiskäyttäytymisen ohjaajana
huomioon ottaen, olisi ollut luontevaa sijoittaa vaaranmerkintärikkomus
järjestyslakiin.
6 §. Mainostaminen ja kuulutukset.
Pykälän 2 momentissa kielletään
viranomaisen yleisesti nähtäville asettaman, yleistä järjestystä ja
turvallisuutta koskevan julkisen kuulutuksen tai tiedonannon luvaton
poistaminen tai turmeleminen.
Valiokunta kiinnittää lakivaliokunnan tavoin huomiota
siihen, että lakiehdotuksen 6 §:n 2 momentti koskee
vain yleistä järjestystä ja turvallisuutta
koskevia julkisia kuulutuksia ja tiedonantoja. Nykyisin rikoslain
17 luvun ilkivaltaa koskevan 13 §:n 4 kohdassa säädetään
rangaistavaksi viranomaisten yleisesti nähtäville
asettaman julkisen kuulutuksen tai tiedonannon luvaton poistaminen
tai turmeleminen. Sanottu kohta esitetään esillä olevassa
hallituksen esityksessä kumottavaksi.
Hallintovaliokunta ehdottaa, että järjestyslain
6 §:n 2 momentti säädetään
koskemaan kaikkia viranomaisten yleisesti nähtäville
asettamia julkisia kuulutuksia ja tiedonantoja. Tämä on
perusteltua järjestyslain luonne huomioon ottaen.
Hallintovaliokunnan ehdottamassa muodossa järjestyslain
6 §:n 2 momentti kuuluu seuraavasti: "Viranomaisen yleisesti
nähtäville asettaman (poist.) julkisen
kuulutuksen tai tiedonannon luvaton poistaminen tai turmeleminen
on kielletty."
7 §. Muu häiriötä aiheuttava
toiminta.
Pykälän 1 momentissa kielletään
seksuaalipalvelujen ostaminen ja maksullinen tarjoaminen yleisellä paikalla
siten, että siitä aiheutuu häiriötä ympäristölle.
Valiokunta katsoo, että kyseinen toiminta jo sellaisenaan
aiheuttaa häiriötä, minkä vuoksi
valiokunta ehdottaa sääntelyn perustamista täyskieltoon
ja täsmentämistä seuraavasti: "Seksuaalipalvelujen
ostaminen ja maksullinen tarjoaminen yleisellä paikalla (poist.) on
kielletty. Seksuaalipalvelulla tarkoitetaan tässä laissa rikoslain
(39/1889) 20 luvun 10 §:n 1 momentissa määriteltyä sukupuoliyhteyttä sekä siihen
rinnastettavaa seksuaalista tekoa. Rangaistus seksuaalipalvelujen
ostamisesta alle 18-vuotiaalta säädetään
rikoslain 20 luvun 8 §:ssä."
Valiokunnan ehdottamassa muodossa 7 §:n 1 momentti
sisältää seksuaalipalvelun määritelmän.
Sukupuoliyhteyteen rinnastettavalla seksuaalisella teolla
tarkoitetaan ainakin toisen henkilön sukupuolielinten intensiivistä koskettelua.
Lisäksi momentissa viitataan sääntelyn selkeyden
vuoksi siihen, että rikoslain 20 luvun 8 §:ssä säädetään
rangaistus seksuaalipalvelujen ostamisesta alle 18-vuotiaalta.
Lakiehdotuksen 7 §:n 2 momentissa kielletään
virtsaaminen ja ulostaminen yleisellä paikalla siten, että siitä aiheutuu
häiriötä yleiselle järjestykselle
tai vaaraa terveydelle.
Jätelain (1072/1993) 19 §:n
mukaan ympäristöön ei saa heittää roskaa,
likaa eikä käytöstä poistettua
konetta, laitetta, ajoneuvoa, alusta tai muuta esinettä siten,
että siitä voi aiheutua vaaraa tai haittaa terveydelle,
epäsiisteyttä, maiseman rumentumista, viihtyisyyden
vähentymistä tai niihin rinnastettavaa muuta vaaraa
tai haittaa. Sanotun lain 20 §:n 1 momentin mukaan roskaaja
on velvollinen puhdistamaan roskaantuneen alueen. Lain 60 §:n
mukaan roskaamiskiellon rikkomisesta ja roskaantuneen alueen puhdistamisvelvollisuuden
rikkomisesta tuomitaan jäterikkomuksena sakkoon. Lain 62 §:n
nojalla roskaamiskiellon vähäisestä rikkomisesta
voidaan määrätä rikesakko.
Hallintovaliokunta katsoo, että ihmisen tai eläimen
virtsan tai ulosteen kaltaista luonnontuotetta ei voida riidattomasti
pitää jätelain tarkoittamana roskana
tai likana. Esimerkiksi niiden luontoon jättämistä ei
ole yleensä pidettävä jätelain
tarkoittamana roskaamisena. Virtsaamisen ja ulostamisen ongelmallisuus
liittyykin nimenomaan järjestyslakiehdotuksella suojattavaksi
tarkoitetuilla yleisillä paikoilla tapahtuvaan toimintaan.
Ihmisen virtsaaminen tai ulostaminen yleisellä paikalla
(järjestyslakiehdotuksen 7 §:n 2 momentti ja 16 §:n
1 momentin 6 kohta) ei niinkään ole roskaamisongelma,
vaan yleistä järjestystä vaarantavaa
sopimatonta ja häiritsevää käyttäytymistä.
Eläimen virtsaamisessa tai ulostamisessa yleisellä paikalla
(järjestyslakiehdotuksen 14 §:n 1 momentin 3 kohta
ja 16 §:n 1 momentin 10 kohta) ei taas ongelmana ole niinkään
itse virtsaaminen tai ulostaminen taikka virtsan tai ulosteiden
jättäminen yleensä, vaan virtsan tai
ulosteiden jääminen yleisen järjestyksen
näkökulmasta sopimattomaan tai häiritsevään
paikkaan.
Pykälän 3 momenttiin sisältyy yleinen
esitysten järjestämiskielto, joka on sidottu vaaran
tai huomattavan häiriön aiheutumiseen yleiselle järjestykselle
tai liikenteelle. Kielto kohdistuu perustuslakivaliokunnan lausunnon
mukaan toimintaan, joka nauttii perustuslain 12 §:n 1 momentin
mukaista sananvapauden suojaa. Ehdotus on lausunnon mukaan sanontansa
epämääräisyydestä johtuvan
väljyyden takia ristiriidassa perusoikeusrajoitukselta
edellytettävän sääntelyn täsmällisyys-
ja tarkkarajaisuusvaatimuksen sekä suhteellisuusvaatimuksen
kanssa. Momentin poistaminen on siksi edellytys lakiehdotuksen käsittelemiselle
tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä.
Vaihtoehtoisesti säännöstä tulee
sananvapaus-perusoikeuden kannalta hyväksyttävällä tavalla
täsmentää olennaisesti esimerkiksi kyseisten
esitysten laatua luonnehtimalla ja rajata kiellon alaa suhteessa
muuhun lainsäädäntöön
(vrt. kokoontumislain (530/1999) 15
ja 22 §).
Valiokunta ehdottaa perustuslakivaliokunnan lausunnon huomioon
ottamiseksi 7 §:n 3 momentin hyväksymistä näin
kuuluvana: "Esityksen järjestäminen yleisellä paikalla on
kielletty, jos se on lainvastaista taikka siitä aiheutuu
vaaraa terveydelle, vahinkoa omaisuudelle tai huomattavaa häiriötä yleiselle
järjestykselle. Yleisten kokousten ja yleisötilaisuuksien
järjestämisestä säädetään
kokoontumislaissa (530/1999)."
Valiokunnan ehdottamassa muodossa 7 §:n 3 momentin
viittauksella kokoontumislakiin osoitetaan, ettei järjestyslain
7 §:n 3 momenttia sovelleta sananvapauden näkökulmasta
tärkeisiin yleisiin kokouksiin ja yleisötilaisuuksiin,
vaan esimerkiksi kävelykadulla tapahtuviin pienimuotoisiin
akrobaatti- ja musiikkiesityksiin. Samalla perusteita on yhdenmukaistettu
kokoontumislain 15 §:n kanssa. Lisäksi on poistettu
päällekkäisyys liikenteen häirintää koskevan
tieliikennelain (267/1981) 3 §:n
2 momentin ja 24 §:n (rangaistaan tieliikennelain 103 §:ssä säädettynä liikennerikkomuksena)
sekä liikenteen häirintää koskevan
rikoslain 23 luvun 11 a §:n (400/2002)
kanssa. Tällä tavoin myös lakivaliokunnan
huomautukset tulevat otetuiksi huomioon.
3 luku. Kielletyt esineet ja aineet
9 §. Vaaralliset esineet.
Pykälän 1 momentissa kielletään
nyrkkirautojen, stilettien ja heittotähtien sekä muuksi
esineeksi naamioitujen teräaseiden samoin kuin sähkölamauttimien
ja -patukoiden, jousipatukoiden sekä tarkkuussinkojen ja
-linkojen valmistus, maahantuonti, kauppa sekä hallussapito
yleisellä paikalla ja yleisellä paikalla olevassa
kulkuneuvossa, jollei 2 tai 3 momentissa taikka 12 §:ssä muuta
säädetä. Valiokunta pitää momenttia
tarpeellisena yleisen järjestyksen ja turvallisuuden kannalta.
Pykälän 2 momentin mukaan teleskooppipatukan
kauppa on kielletty, jollei luovutuksen saajana ole yksityisistä turvallisuuspalveluista
annetussa
laissa (282/2002) tarkoitettu vartioimisliike.
Valiokunta ehdottaa, että mainitun 2 momentin ensimmäisen
virkkeen loppuun lisätään sallituksi
luovutuksen saajaksi myös vartijan erityisen voimankäyttökoulutuksen
järjestäjä. Vartioimisliikkeiden ohella
myös tietyt muut tahot tulevat järjestämään
vartijoille suunnattua teleskooppipatukkakoulutusta, jolloin myös heille
tulisi voida luovuttaa teleskooppipatukoita. Tällaisia
tahoja olisivat ainakin ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetun
lain (631/1988) mukaiset ammattioppilaitokset
sekä vartijan voimankäyttökoulutusta
järjestävät luonnolliset henkilöt
ja oikeushenkilöt. Koulutuksen järjestäjällä tarkoitetaan
niitä tahoja, jotka täyttävät vartijan
erityisen voimankäyttökoulutuksen järjestämiselle
asetetut edellytykset.
Hallintovaliokunta ehdottaa edellä olevan perusteella
9 §:n 2 momentin ensimmäisen virkkeen hyväksymistä näin
kuuluvana: "Teleskooppipatukan kauppa on kielletty, jollei luovutuksen
saajana ole yksityisistä turvallisuuspalveluista annetussa
laissa (282/2002) tarkoitettu vartioimisliike tai
vartijan erityisen voimankäyttökoulutuksen järjestäjä."
10 §. Toisen vahingoittamiseen soveltuvien esineiden
ja aineiden hallussapito.
Pykälän 1 momentti koskee toisen vakavaan
vahingoittamiseen tarkoitettujen tai siihen sopivien esineiden tai
aineiden hallussapidon kieltämistä yleisellä paikalla.
Momentti sisältää 6-kohtaisen luettelon
kielletyistä esineistä tai aineista. Lakiehdotuksen
3 momentissa säädetään, ettei
kielto koske esineitä tai aineita, joiden hallussapito
on työtehtävän tai muun hyväksyttävän
syyn vuoksi tarpeen.
Perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaan lakiehdotuksen 10 ja
13 §:ssä kielletään pesäpallomailojen,
spraymaalien ja eräiden muiden täysin laillisten
esineiden hallussapito. Pelkän hallussapidon kriminalisointia
on pidettävä poikkeuksellisena. Tästä syystä ja
suhteellisuusvaatimuksen perusteella ehdotuksia tulee muuttaa sitomalla
kiellot asianomaisen käyttäytymiseen pohjautuvaan
arvioon hänen muodostamastaan uhasta.
Hallintovaliokunta toteaa lakivaliokunnan tavoin, että kiellettyjen
esineiden ja aineiden luettelot ovat kasuistisia. Yksityiskohtaiset
luettelot eivät myöskään ole
täysin tyhjentäviä, vaan kiellot koskevat
myös muita niihin rinnastettavia esineitä. Toisaalta
yksityiskohtaiset luettelot jättävät
kiistatta vaarallisia esineitä kiellon ulkopuolelle. Hallintovaliokunta
korostaakin, että säädettävän
lain toimivuutta on tältä osin tarkkaan seurattava.
Hallintovaliokunta toteaa lisäksi, että kieltojen
sitominen asianomaisen henkilön käyttäytymiseen
pohjautuvaan uhkaan muodostuisi yleisen järjestyksen ja
turvallisuuden kannalta erittäin ongelmalliseksi. Poliisin
olisi käytännössä erittäin
vaikea puuttua esineiden ja aineiden hallussapitoon, vaan puuttuminen
edellyttäisi pääsääntöisesti
aggressiivista käyttäytymistä tai muuta
uhkaavaa konkreettista toimintaa. Perustuslakivaliokunnan ehdottama
muutos mahdollistaisikin käytännössä esimerkiksi
teräaseiden hallussapidon yleisillä paikoilla
huomattavasti nykyistä laajemmin. Sääntelyn
merkittävyyttä arvioitaessa on huomattava vielä se,
että ehdotetun järjestyslain 3 lukuun sisältyvillä säännöksillä on
tarkoitus korvata nykyinen teräaselaki (108/1977),
jolloin toimintaan ei voitaisi enää puuttua kyseisen
lain säännösten nojalla.
Hallintovaliokunta toteaa ottaen huomioon 10 §:n
1 ja 2 momentista ilmenevät esineet ja aineet, että niiden
hallussapito ilman hyväksyttävää syytä on
yhteiskunnan perusteltujen intressien näkökulmasta
perusteltua säätää rangaistavaksi.
Hallussapitäjän on aivan olennaisesti helpompi
esittää järjestyslakiehdotuksessa tarkoitettu
hyväksyttävä syy kuin viranomaisen näyttää asianomaisen
käyttäytymiseen perustuva uhka tai lakivaliokunnan
tarkoittama todennäköinen vahingontekotarkoitus.
13 §. Töhrimiseen soveltuvien aineiden hallussapito.
Pykälässä kielletään
spraymaalien ja muiden toisen omaisuuden töhrimiseen hyvin soveltuvien
maalien tai muiden aineiden hallussapito yleisellä paikalla
ilman hyväksyttävää syytä.
Valiokunta viittaa 13 §:n osalta edellä 10 §:n 1
ja 2 momentista lausumaansa. Muussa tapauksessa poliisin olisi erittäin
vaikea puuttua esimerkiksi huomattavan spraymaalipurkkimäärän pelkkään
hallussapitoon kaupungin keskustassa, vaikka lähtökohtaisesti
tarve tällaisten aineiden hallussapitoon ei ole kovin yleinen.
Yhteiskunnalla on yleisen järjestyksen ja turvallisuuden
näkökulmasta painava tarve puuttua kyseisten maalien
tai aineiden hallussapitoon yleisellä paikalla, ellei hallussapitoon
ole hyväksyttävää syytä.
4 luku. Eläimet
14 §. Koirakuri.
Valiokunta ehdottaa lakiehdotuksen 14 §:n 1 momentin
2 kohdan muuttamista siten, että koiranomistajan ja haltijan
kuljettaessa kytkettyä koiraa kuntoradalla se
olisi sallittua. Monet taajamien kuntoiluun tarkoitetut leveät
polut ja muut sen kaltaiset juoksuradat olisivat näin myös
kuntoilevan koiranomistajan tai haltijan käytettävissä.
Sen sijaan hiihtoladulla koira voi kytkettynäkin aiheuttaa
vakavia vaaratilanteita tai turmella latua. Luonnollisesti kuntopolullakin
voi tulla vaaratilanteita, mutta juoksijoiden vauhti huomioon ottaen
kuitenkin harvemmin. Joka tapauksessa on syytä korostaa koiran
omistajan ja haltijan vastuuta ja huolellisuusvelvoitetta. Vihaista
koiraa koskee puolestaan rikoslain 44 luvun 15 §:n säännös
eläimen vartioimatta jättämisestä.
Edellä esitetyn johdosta hallintovaliokunta ehdottaa
14 §:n 1 momentin 2 kohdan hyväksymistä näin
kuuluvana: "2) pidettävä huolta, ettei koira
pääse yleiselle uimarannalle, lasten leikkipaikaksi
varatulle alueelle, toriaikana torille, kuntopolulle tai muulle
sen kaltaiselle juoksuradalle kytkemättömänä,
yleiseen käyttöön kunnostetulle ladulle
tai urheilukentälle, jollei se ole erikseen sallittua;".
Ulosteenpoistovelvoite koskee lähtökohtaisesti
myös järjestyslain 14 §:n 2 momentissa
tarkoitettuja koiria. Koiran tehtävien luonne tai sen omistajan
tai haltijan rajalliset fyysiset mahdollisuudet voivat johtaa siihen,
ettei ulosteenpoistoa käytännössä voida
edellyttää. Kysymyksessä voi olla ainakin
paitsi sokea myös liikuntarajoitteinen henkilö taikka
kiireellistä virkatehtävää hoitava
virkamies.
15 §. Ratsastaminen.
Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että pykälän
rajoitukset liittyvät 1 momentista ilmeneviin paikkoihin.
Ulkoilualue on valiokunnan käsityksen mukaan käsitteenä laajempi,
eikä kielto ulotu tällaiselle alueelle,
ellei ole kysymys 1 momentissa tarkoitetusta paikasta. Kaikissa
tilanteissa ratsastajan ja hevos- tai muun ajoneuvon kuljettajan
tulee noudattaa esimerkiksi jalankulkijoihin ja pyöräilijöihin
nähden erityistä varovaisuutta ja huolellisuutta.
Käytännössä ongelmia voi esiintyä lähinnä taajamissa
ja niiden läheisyydessä.
Lakiehdotuksen 15 §:n 2 momentin osalta valiokunta
tähdentää ymmärtäväistä tulkintaa
ammattiaan harjoittavien hevosmetsurien kohdalla.
5 luku. Seuraamukset
16 §. Järjestysrikkomus.
Järjestysrikkomus on rangaistava ainoastaan tahallisena.
Hallintovaliokunta viittaa lakivaliokunnan lausuntoon, jonka mukaan
perusteluissa todetaan virheellisesti, että tekijän
täytyy olla tietoinen tekonsa rangaistavuudesta. Tästä niin
sanotusta kieltoerehdyksestä ei ole säännöksiä,
mutta vallitsevan oikeustilan mukaan tekijä voi olla rangaistusvastuusta
vapaa vain varsin tiukoin edellytyksin.
17 §. Vaarallisia esineitä koskevien säännösten rikkominen.
Valiokunta ehdottaa 17 §:n 3 momentin muuttamista
siten, että siihen lisätään pykälän
1 momenttia vastaavasti maininta syyksiluettavuudesta.
18 §. Toisen vahingoittamiseen soveltuvia esineitä tai
aineita koskevien säännösten rikkominen.
Valiokunta ehdottaa 18 §:n täsmentämistä syyksiluettavuutta
koskevalla maininnalla siltä osin kuin kysymys on 11 §:n
vastaisesti toisen vahingoittamiseen soveltuvan esineen luovuttamisesta.
19 §. Rikesakko.
Valiokunta ehdottaa vähäisyyttä koskevan
maininnan siirtämistä 18 §:n rikosnimike
huomioon ottaen viittaamaan selkeämmin kyseiseen pykälään.
Valiokunnan ehdottamassa muodossa 19 § kuuluu seuraavasti:
"Rikesakosta seuraamuksena 16 §:ssä tarkoitetusta
järjestysrikkomuksesta ja vähäisestä 18 §:ssä tarkoitetusta
toisen vahingoittamiseen soveltuvia esineitä tai aineita
koskevien säännösten (poist.) rikkomisesta
säädetään rikoslain (poist.) 2
a luvun 9 §:n 4 momentissa ja 5 momentin nojalla
annetulla valtioneuvoston asetuksella."
21 §. Menettämisseuraamus, hävittäminen
ja poisottaminen.
Pykälän 1 momentti sisältää säännökset
menettämisseuraamuksesta. Valiokunta ehdottaa menettämisseuraamuksia
koskevan rikoslain 10 luvun (875/2001)
huomioon ottamiseksi 21 §:n 1 momentin hyväksymistä näin kuuluvana:
"Rikoksentekovälineen sekä rikoksella tuotetun,
valmistetun tai aikaansaadun taikka rikoksen kohteena olleen esineen
tai omaisuuden valtiolle menetetyksi tuomitsemisesta säädetään
rikoslain 10 luvussa."
Valiokunnan 21 §:n 1 momenttiin ehdottaman muutoksen
johdosta valiokunta ehdottaa pykälän 2 momentin
viittauksen muuttamista seuraavasti: "Poliisi voi ottaa pois 9
tai 10 §:ssä tarkoitetun esineen tai aineen
tai 13 §:ssä tarkoitetun aineen siltä,
jonka hallussa se on. Pidättämiseen oikeutetulla
virkamiehellä on oikeus todistettavasti hävittää 9
tai 10 §:ssä tarkoitettu esine tai aine,
joka voidaan takavarikoida, jos se on vähäarvoinen
ja jos on ilmeistä, että tuomioistuin
tuomitsisi sen valtiolle menetetyksi. Päällystöön
kuuluvalla poliisimiehellä on oikeus todistettavasti
hävittää myös 13 §:ssä tarkoitettu
aine astioineen, jos aine astioineen on vähäarvoinen."
6 luku. Erinäiset säännökset
22 §. Järjestyksenvalvojan asettaminen.
Pykälän mukaan järjestyksenvalvojia
voidaan asettaa kauppakeskukseen, liikenneasemalle ja joukkoliikenteen
kulkuneuvoon. Luvan tähän myöntää paikan
tai kulkuneuvon haltijalle asianomainen poliisilaitos, jos järjestyksen
ja turvallisuuden ylläpitäminen muulla tavalla
ei ole tarkoituksenmukaista ja jos järjestyksen ja turvallisuuden
ylläpitäminen sitä perustellusta syystä edellyttää.
Perustuslakivaliokunnan mielestä ei ole kyseisten tehtävien
luonne huomioon ottaen asianmukaista, että tarkoitetun
luvan myöntää poliisi. Tästä syystä tulee
harkita lupatoimivallan antamista esimerkiksi lääninhallitukselle
ja asianomaisen poliisilaitoksen kytkemistä lupamenettelyyn
lausunnonantajana.
Hallintovaliokunta toteaa, että poliisin hallinnosta
annetun lain (110/1992) 7 §:n
mukaan yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitäminen
on paikallispoliisin tehtävä. Valiokunta katsoo,
että nimenomaan paikallispoliisilla on parhaat edellytykset
säännöksessä tarkoitetun arvioinnin
suorittamiseen. Paikallinen poliisi vastaa yleisen järjestyksen
ja turvallisuuden ylläpitämisestä toimialueellaan,
eikä järjestyksenvalvojien mahdollinen asettaminen
muuttaisi tätä tilannetta. Jos lupahakemukset
ratkaisisi paikallispoliisin sijasta jokin muu taho, ratkaisu perustuisi
tällöin käytännössä paikallispoliisin lausuntoon.
Järjestyksenvalvojia voivat nykyisin asettaa esimerkiksi
yleisen kokouksen ja yleisötilaisuuden järjestäjä (kokoontumislain
18 §), leirintäalueen pitäjä (ulkoilulain [606/1973] 22 §)
sekä matkustaja-aluksen päällikkö (merilain [674/1994] 74 §:n
3 momentti). Näitä järjestyksenvalvontatehtäviä voi
suorittaa myös yksityisistä turvallisuuspalveluista
annetun lain (282/2002) 9 §:n
2 momentin mukaisen vartioimisliikkeen vastaanottaman toimeksiannon
perusteella järjestyksenvalvojan tehtävään
asetettu henkilö.
Järjestyslakiehdotuksen tarkoituksena on, että järjestyksenvalvojia
voidaan asettaa laissa mainittuihin paikkoihin ja kulkuneuvoihin
ylläpitämään järjestystä ja
turvallisuutta. Perustuslakivaliokunta huomauttaa, ettei tämä tehtävä käy välittömästi
ilmi itse säännösehdotuksista.
Järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitäminen on
selvästi perustuslain 124 §:ssä tarkoitettu
julkinen hallintotehtävä. Tällainen tehtävä voidaan antaa
muulle kuin viranomaiselle vain lailla tai lain nojalla, jos se
on tarpeen tehtävän tarkoituksenmukaiseksi hoitamiseksi
eikä vaaranna perusoikeuksia, oikeusturvaa tai muita hyvän
hallinnon vaatimuksia.
Hallintovaliokunta korostaa perustuslakivaliokunnan tavoin,
että vastuun yleisestä järjestyksestä ja
turvallisuudesta tulee kuulua poliisille ja muille viranomaisille,
minkä vuoksi vartioimisliikkeiden palveluksessa
olevien järjestyksenvalvojien osuuden tässä toiminnassa
tulee jäädä vain avustavaksi ja täydentäväksi.
Perustuslakivaliokunta pitää lausunnossaan tärkeänä,
että järjestyksenvalvojien roolin poikkeuksellisuus
näkyy jollakin tavalla myös säädöstekstistä.
Hallintovaliokunta ehdottaa 22 §:n 1 momentin täsmentämistä siten,
että siitä ilmenee järjestyksenvalvojan
tehtävä ylläpitää laissa
mainituissa paikoissa ja kulkuneuvoissa järjestystä ja turvallisuutta.
Yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseen
liittyvä vastuu kuuluisi myös säännöksessä mainittujen
paikkojen osalta poliisille ja muille viranomaisille. Vartioimisliikkeiden
palveluksessa olevien järjestyksenvalvojien rooli muodostuisi
tätä toimintaa avustavaksi ja täydentäväksi.
Selkeyden vuoksi valiokunta korostaa, että järjestyksenvalvojat
ovat velvollisia noudattamaan poliisimiehen toimivaltansa puitteissa
antamia ohjeita ja määräyksiä.
Hallintovaliokunnan ehdottamassa muodossa 22 §:n 1 momentin
ensimmäinen virke kuuluu seuraavasti: "Kauppakeskuksen
tai liikenneaseman sijaintipaikan taikka kulkuneuvon lähtöpaikan
poliisilaitos voi paikan tai kulkuneuvon haltijan hakemuksesta antaa
luvan asettaa kauppakeskukseen, liikenneasemalle tai joukkoliikenteen
kulkuneuvoon järjestyksenvalvojista annetussa laissa (533/1999)
tarkoitettuja järjestyksenvalvojia ylläpitämään
poliisin apuna järjestystä ja turvallisuutta,
jos järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitäminen
ei muulla tavalla ole tarkoituksenmukaista sekä järjestyksen
ja turvallisuuden ylläpitäminen sitä perustellusta syystä edellyttää."
23 §. Järjestyksenvalvontatehtävät.
Valiokunta kiinnittää lisäksi huomiota
järjestyksenvalvontatehtäviä hoitavien
henkilöiden sekä toimeksiantoja vastaanottavien
yhteisöjen valvontaan ja ammattitaitoon. Kyseiset seikat
on lakiehdotuksessa huomioitu muun muassa siten, että järjestyksenvalvontatehtäviä
suorittavilta
henkilöiltä edellytetään sekä järjestyksenvalvojaksi
että vartijaksi hyväksymisen voimassaoloa. Henkilöiden
valvonta kuuluu nykyisten säännösten
nojalla poliisille, joka voi tarvittaessa peruuttaa hyväksymisen,
jolloin henkilö ei voi enää toimia kyseisissä tehtävissä.
Lisäksi edellytetään muista järjestyksenvalvontatehtävistä poiketen, että tehtäviä
saavat
vastaanottaa vain vartioimisliikeluvan haltijat, jolloin myös
toimeksiantoja vastaanottavat yhteisöt ja niiden vastuuhenkilöt ovat
viranomaisvalvonnan alaisia.
Lakiehdotuksen 23 §:n 3 momentin nojalla kyseisiin
järjestyksenvalvontatehtäviin sovelletaan lisäksi
tiettyjä, äskettäin uudistettuja yksityisistä turvallisuuspalveluista
annetun lain säännöksiä. Kyseiset
säännökset liittyvät muun muassa
toimenpiteen perusteen ilmoittamiseen sekä toimenpiteen
oikeellisuuden tarkistamiseen liittyvän informaation antamisvelvollisuuteen.
Järjestyksenvalvojat ja vartijat toimivat tehtävissään
rikosoikeudellisen virkavastuun alaisina.
Järjestyksenvalvojan toimivaltuudet ulottuvat lakiehdotuksen
23 §:n 2 momentin perusteella henkilön poistamiseen,
kiinniottamiseen ja säilössäpitoon järjestyksenvalvojista
annetun lain 7 §:n mukaisesti. Sen 1 momentin nojalla paikalta
saadaan poistaa henkilö, joka päihtyneenä häiritsee
toimialueella järjestystä tai muita henkilöitä (1
kohta) tai joka uhkaavasti esiintyen, meluamalla tai väkivaltaisuudella
häiritsee järjestystä tai vaarantaa turvallisuutta
siellä (2 kohta) taikka joka huomautuksesta huolimatta
jättää noudattamatta järjestyksen
tai turvallisuuden ylläpitämiseksi annetun tarpeellisen
käskyn (3 kohta). Kiinniottamisen yleisenä edellytyksenä on,
että paikalta poistaminen on ilmeisesti riittämätön
toimenpide (2 momentti). Kiinnioton yhteydessä järjestyksenvalvojalla
on oikeus tarkastaa (8 §:n 2 momentti) kiinniotettu vaarallisten
esineiden ja aineiden löytämiseksi sekä ottaa
ne pois (8 §:n 3 momentti). Saman lain 9 §:n perusteella
järjestyksenvalvojalla on näitä toimivaltuuksia
käyttäessään oikeus käyttää sellaisia
tarpeellisia voimakeinoja, joita voidaan pitää puolustettavina.
Järjestyksenvalvojan toimivaltuudet eroavat lakiehdotuksessa
vartijan toimivaltuuksista ensinnäkin siinä, että järjestyksenvalvojan
mahdollisuudet poistaa henkilö toimialueelta ovat ainakin
näennäisesti väljemmät kuin
vartijalla. Perustuslain 124 §:n ja sitä koskevan
tulkintakäytäntönsä perusteella
perustuslakivaliokunta ei pidä mahdollisena, että järjestyksenvalvojalla olisi
järjestyksenvalvontatehtävissä merkittävästi
toisenlaiset toimivaltuudet kuin vartijalla on yksityisistä turvallisuuspalveluista
annetun lain mukaan vartioimistehtävissä. Tätä merkittävästi
laajemmat järjestyksenvalvojan toimivaltuudet tarkoittaisivat
perustuslain vastaista poliisitoiminnan osittaista yksityistämistä,
mikä ei perustuslakivaliokunnan mielestä ole myöskään asiallisesti
toivottavaa oikeusvaltiossa.
Perustuslakivaliokunnan lausunnosta ilmenee, että järjestyksenvalvojan
oikeuksien järjestyksenvalvontatehtävissä tulee
edellä esitetyn mukaisesti rajautua henkilön paikalta
poistamiseen, kiinniottamiseen ja turvallisuustarkastuksen toimittamiseen
kiinnioton yhteydessä. Tämä merkitsee
ensiksikin sitä, että lakiehdotuksen 23 §:n
2 momentin viittaussäännöksen tarkoittaman,
järjestyksenvalvojista annetun lain 7 §:n 3 ja
4 momenttiin perustuvan säilöönottomahdollisuuden
poistaminen on edellytys lakiehdotuksen käsittelemiselle
tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.
Paikalta poistaminen puolestaan voi tulla kysymykseen ainoastaan
sen kaltaisilla edellytyksillä kuin kyseisen lain 7 §:n
1 momentin 1 ja 2 kohdassa säädetään.
Tämän momentin 3 kohdan mukainen paikalta poistaminen
sen sijaan tarkoittaisi poliisin toimivaltuuksille hyvin ominaisen,
yksittäistapauksessa jokaista velvoittavan käskyvallan
(vrt. poliisilain [493/1995] 26 §)
perustamista järjestyksenvalvojalle, mitä ei perustuslain
124 §:n takia voida säätää tavallisessa
laissa. Kiinniottamisvaltuuksien ja kiinniotetun tarkastuksen osalta
perustuslakivaliokunta ei pidä mahdollisena, että järjestyksenvalvojan
oikeudet olisivat niissä toisenlaiset kuin vartijan vastaavat
toimivaltuudet vartioimistehtävissä.
Perustuslakivaliokunnan lausunnon johdosta hallintovaliokunta
ehdottaa 23 §:n 2 momentin hyväksymistä näin
kuuluvana: "Järjestyksenvalvontatehtäviä suorittavan
järjestyksenvalvojan toimivaltuudet määräytyvät
järjestyksenvalvojista annetun lain nojalla. Järjestyksenvalvojalla ei
kuitenkaan ole järjestyksenvalvojista annetun lain 6 §:ssä, 7 §:n
1 momentin 3 kohdassa, 7 §:n 3 ja 4 momentissa eikä 8 §:ssä (poist.) tarkoitettuja
toimivaltuuksia. Järjestyksenvalvojalla on järjestyksenvalvojista
annetun lain 7 §:n 2 momentissa tarkoitettua kiinniotto-oikeutta
käyttäessään oikeus
tarkastaa kiinni otettu ja hänen mukanaan olevat tavarat
sen varmistamiseksi, ettei kiinni otetulla ole hallussaan esineitä tai aineita,
joilla hän voi aiheuttaa vaaraa itselleen tai muille. Järjestyksenvalvojalla
on oikeus ottaa pois tarkastuksessa tavatut vaaralliset esineet
tai aineet. Poisotetut esineet ja aineet on luovutettava viipymättä poliisille."
Pykälän 2 momentissa tässä laissa
tarkoitetun järjestyksenvalvojan ensimmäisen asteen
toimivaltuudet rajautuvat paikalta poistamiseen, kiinni ottamiseen
ja turvallisuustarkastuksen tekemiseen sekä siihen liittyen
tiettyjen esineiden ja aineiden poisottamiseen. Voimakeinojen käytöstä toisen
asteen toimivaltuuksina edellä mainittujen toimivaltuuksien
käytön yhteydessä säädetään
23 §:n 2 momentin perusteella järjestyksenvalvojista
annetun lain 9 §:ssä.
2. Laki rikoslain muuttamisesta
Johtolause.
Valiokunta ehdottaa johtolauseeseen rikoslain muutoksista johtuvat
muutokset.
2 a luku. Sakosta, muuntorangaistuksesta ja rikesakosta
9 §. Rikesakkoseuraamukset.
Valiokunta ehdottaa 9 §:n 3 momenttiin tehtäväksi
rikoslain muutoksesta 515/2002 johtuvat
muutokset. Lisäksi vähäisyyttä koskeva
maininta ehdotetaan siirrettäväksi järjestyslakiehdotuksen
18 §:n rikosnimike huomioon ottaen parempaan paikkaan.
17 luku. Rikoksista yleistä järjestystä vastaan
13 §. Ilkivalta.
Lakivaliokunnan lausuntoon viitaten valiokunta ehdottaa 13 §:n
1 kohdan muuttamista siten, että häiriön
aiheuttaminen virantoimituksen yhteydessä muualla kuin
yleisellä paikalla tulisi myös rangaistusuhan
alaiseksi.
3. Laki rangaistusmääräysmenettelystä annetun
lain 1 §:n muuttamisesta
Johtolause.
Hallintovaliokunta ehdottaa 3. lakiehdotuksen johtolauseen
täsmentämistä seuraavasti: "...muutetaan rangaistusmääräysmenettelystä 26
päivänä heinäkuuta 1993 annetun lain
(692/1993) 1 §:n 1 momentti, sellaisena kuin
se on laissa 973/2001, seuraavasti:".
11. Laki järjestyksenvalvojista annetun lain (poist.) muuttamisesta
Yleistä
Perustuslakivaliokunnan kannan mukaisesti järjestyksenvalvojan
kiinniottamisvaltuuksien ja turvallisuustarkastuksen toimittamisvaltuuksien tulee
järjestyksenvalvontatehtävissä olla samanlaiset
kuin vartijan vastaavat valtuudet ovat vartioimistehtävissä.
Perustuslakivaliokunnan mielestä tämä kannanotto
puoltaa sitä lakisystemaattista ratkaisua, että esityksessä tarkoitetut järjestyksenvalvontatehtävät
säännellään kokonaisuudessaan
yksityisistä turvallisuuspalveluista annetussa laissa.
Hallintovaliokunta toteaa, että hallituksen esityksessä valitun
lakisystemaattisen ratkaisun keskeisimpänä perusteena
on ollut se, että on haluttu säilyttää edelleenkin
selvä tehtäväperusteinen ero yksityisten
turvallisuuspalvelujen ja järjestyksenvalvojatoiminnan
välillä, vaikkei vartioimisliikkeen
vartijan ja järjestyksenvalvojan (erityisesti järjestyslaissa
tarkoitetun järjestyksenvalvojan) toimivaltuuksissa tosiasiallisesti olekaan
merkittäviä eroja.
Vartioimisliike ei saa lähtökohtaisesti ottaa vastaan
toimeksiantoa, joka sisältää sitoumuksen
ylläpitää yleistä järjestystä ja
turvallisuutta (laki yksityisistä turvallisuuspalveluista
9 §:n 1 momentti). Vartioimisliikkeen normaalissa toiminnassa
on siten kyse lähinnä toimeksiantajan oman turvallisuuden
(toimeksiantajan omaisuuden vartioiminen, toimeksiantajan ja/tai
sen henkilöstön henkilökohtaisen koskemattomuuden suojaaminen,
toimeksiantajaan kohdistuneiden rikosten paljastaminen) ylläpitämisestä.
Järjestyksenvalvojan tehtävänä on
ylläpitää järjestystä ja
turvallisuutta sekä estää rikoksia ja onnettomuuksia
siinä tilaisuudessa tai sillä alueella,
jonne hänet on asetettu järjestyksenvalvojaksi
(laki järjestyksenvalvojista 2 §:n 2 momentti).
Vaikkei kysymys olekaan yleisen järjestyksen ja turvallisuuden
ylläpitämisestä, järjestyksenvalvojan
toiminnalla on tilaisuus- tai aluekohtaista yleisempää merkitystä.
Toiminta ei tapahdu pelkästään toimeksiantajan
omassa intressissä, vaan sillä ylläpidetään
toimeksiantajien asiakkaiden tms. turvallisuutta, josta toimeksiantaja
on oikeutettu tai velvollinen huolehtimaan.
Varsinaisen yleisen järjestyksen ja turvallisuuden
ylläpitäminen kuuluu viranomaisille.
Edellä olevan perusteella hallintovaliokunta on valinnut
hallituksen esitykseen sisältyvän linjan järjestyksenvalvojien
toimivaltuuksien perustamiselle järjestyksenvalvojista
annettuun lakiin. Järjestyslaissa tarkoitettujen järjestyksenvalvojien
toimivaltuudet ovat järjestyslaissa asetetuin rajoituksin
järjestyksenvalvojista annetun lain itsenäisten
toimivaltuussäännösten mukaiset.
Samalla järjestyksenvalvojista annetun lain järjestyksenvalvojaksi
hyväksymisen peruuttamista koskevat säännökset
ehdotetaan jäljempänä yhdenmukaistettaviksi
yksityisistä turvallisuuspalveluista annetun lain vartijaksi
hyväksymisen peruuttamista koskevien säännösten
kanssa ja järjestyksenvalvojaksi hyväksymisen
väliaikaisesta peruuttamisesta ehdotetaan säädettäväksi
yhdenmukaisesti vartijaksi hyväksymisen väliaikaisen
peruuttamisen kanssa.
7 §. Henkilön poistaminen, kiinniottaminen
ja säilössäpito.
Hallintovaliokunta ehdottaa 7 §:n 3 momentin ilmauksen
"sisäisestä turvallisuudesta vastaavan ministeriön"
muuttamista muotoon "sisäasiainministeriön".
10 §. Järjestyksenvalvojaksi hyväksyminen.
Hallintovaliokunta ehdottaa 10 §:n 1 ja 2 momentin
hyväksymistä näin kuuluvana: "Järjestyksenvalvojaksi
saadaan hyväksyä tehtävään sopiva
täysivaltainen henkilö, joka on saanut sisäasiainministeriön
määrittämän koulutuksen. Järjestyksenvalvojaksi hyväksyy hakijan
kotikunnan poliisilaitos enintään viideksi
vuodeksi kerrallaan. (Poist.)
Tilaisuuden laajuus ja luonne huomioon ottaen sekä muusta
erityisestä syystä tilaisuuden toimeenpanopaikan poliisilaitos voi
hyväksyä järjestyksenvalvojaksi yksittäiseen
tilaisuuteen myös henkilön, jolla ei ole 1 momentissa
tarkoitettua koulutusta. "
Lisäksi valiokunta ehdottaa 10 §:n 3 momentin
siirtämistä osin muutettuna lain 10 a §:n
3 momentiksi.
10 a §. Järjestyksenvalvojaksi hyväksymisen
peruuttaminen. (Uusi).
Hallintovaliokunta ehdottaa 10 a §:n hyväksymistä näin
kuuluvana: "Sen poliisilaitoksen, jonka toimialueeseen järjestyksenvalvojan
kotikunta kuuluu, on peruutettava järjestyksenvalvojaksi
hyväksyminen, jos järjestyksenvalvoja sitä pyytää.
Järjestyksenvalvojaksi hyväksyminen voidaan
peruuttaa kokonaan tai määräajaksi, jos:
-
järjestyksenvalvoja
ei enää rehellisyytensä, luotettavuutensa
tai henkilökohtaisten ominaisuuksiensa puolesta ole sopiva
järjestyksenvalvojaksi;
-
järjestyksenvalvoja on lainvoimaisella tuomiolla
tuomittu sellaisesta rikoksesta, joka osoittaa hänen olevan
sopimaton tehtäväänsä, tai hän
on tahallaan menetellyt järjestyksenvalvojana olennaisesti
virheellisesti; tai
-
järjestyksenvalvoja on olennaisesti rikkonut
järjestyksenvalvojaksi hyväksymiseen liitettyjä ehtoja
ja rajoituksia.
Poliisilaitos voi 2 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa
hyväksymisen peruuttamisen sijasta antaa järjestyksenvalvojalle
varoituksen, jos hyväksymisen peruuttaminen olisi oloihin
nähden kohtuutonta. "
10 b §. Järjestyksenvalvojaksi hyväksymisen
väliaikainen peruuttaminen. (Uusi).
Hallintovaliokunta ehdottaa 10 b §:n hyväksymistä näin kuuluvana:
"Päällystöön kuuluva poliisimies
voi väliaikaisesti peruuttaa järjestyksenvalvojaksi hyväksymisen,
jos poliisin tietoon on tullut seikkoja, jotka todennäköisesti
johtavat järjestyksenvalvojaksi hyväksymisen peruuttamiseen.
Jos järjestyksenvalvojaksi hyväksyminen
on peruutettu tai järjestyksenvalvojaksi hyväksymisen
väliaikaiseen peruuttamiseen on edellytykset, poliisimies
voi ottaa järjestyksenvalvojakortin haltuunsa sen luovuttamiseksi
päällystöön kuuluvalle poliisimiehelle,
jonka on 14 päivän kuluessa päätettävä,
peruutetaanko järjestyksenvalvojaksi hyväksyminen
väliaikaisesti. Poliisimies voi ottaa järjestyksenvalvojakortin
haltuunsa myös silloin, kun järjestyksenvalvojaksi hyväksyminen
on peruutettu. Järjestyksenvalvojakortin pois ottamiseksi
voidaan tehdä henkilötarkastus sen estämättä,
mitä pakkokeinolain (450/1987) 5 luvun 10 §:ssä säädetään.
Järjestyksenvalvojaksi hyväksymisen väliaikaisesta
peruuttamisesta on ilmoitettava heti järjestyksenvalvojan
kotikunnan poliisilaitokselle. Päätös,
jolla järjestyksenvalvojaksi hyväksyminen on väliaikaisesti
peruutettu, on voimassa enintään kolme kuukautta.
Se poliisilaitos, jonka toimialueeseen järjestyksenvalvojan
kotikunta kuuluu, voi jatkaa päätöksen
voimassaoloa enintään kuudella kuukaudella kerrallaan, jos
järjestyksenvalvojaa epäillään
rikoksesta, joka todennäköisesti johtaa järjestyksenvalvojaksi
hyväksymisen peruuttamiseen."
11 §. Järjestyksenvalvojan tunnus ja kortti.
Hallintovaliokunta ehdottaa 11 §:n ilmauksen "sisäisestä turvallisuudesta
vastaavan ministeriön" muuttamista muotoon "sisäasiainministeriön".
13 §. Tarkemmat säännökset
ja määräykset.
Hallintovaliokunta ehdottaa 7 §:n 2 momentin hyväksymistä näin
kuuluvana: "Sen lisäksi, mitä edellä säädetään, sisäasiainministeriö voi
antaa asetuksella tarkempia säännöksiä 7 §:ssä säädetystä säilössäpidosta
ja siihen käytettävistä tiloista, 8 §:ssä säädetyn
tarkastuksen suorittamisesta, haltuun otettujen esineiden ja aineiden
säilyttämisestä, voimakeinojen käyttämisestä,
voimankäyttövälineistä sekä järjestyksenvalvojan koulutuksesta
ja järjestyksenvalvojaksi hyväksymisessä noudatettavasta
menettelystä."