Yksityiskohtaiset perustelut

1. Laki ulkomaalaislain muuttamisesta

47 §. Jatkuvan oleskeluluvan myöntäminen ulkomailla olevalle henkilölle. Uusi.

Esityksen käsittelyn yhteydessä on käynyt ilmi, että esityksessä ei ole otettu huomioon tilannetta, jossa on kysymys oleskeluluvan myöntämisestä sellaisen kolmannen maan kansalaisen perheenjäsenelle, jolla on 10 luvun mukainen oleskeluoikeus yksinomaan henkilökohtaisilla perusteilla. Tällaisella kolmannen maan kansalaisella tarkoitetaan henkilöä, joka on tullut maahan unionin kansalaisen perheenjäsenenä ja jolle on myönnetty oleskelukortti, mutta oleskeluoikeus on muuttunut henkilökohtaiseksi niin, että se ei enää ole riippuvainen unionin kansalaisesta, esimerkiksi unionin kansalaisen kuoleman taikka avioeron johdosta. Oleskeluoikeuden säilymisestä tällaisessa tilanteessa säädettäisiin lakiesityksen 161 d ja 161 e §:ssä.

Selvityksen mukaan lakiesityksen 50 a § tai ulkomaalaislain 4 luku muutoinkaan ei antaisi mahdollisuutta oleskelukortilla oleskelevan ulkomaalaisen uuden perheenjäsenen, esimerkiksi aviopuolison, maahantulolle. Tilanne koskee esimerkiksi oleskelukortilla oleskelevaa henkilöä, joka on eronnut unionin kansalaisesta ja avioitunut uudestaan kolmannen maan kansalaisen kanssa. Lakiesityksen 50 a §:n perusteella oleskelukortilla oleskelevan perheenjäsenelle ei voitaisi myöntää oleskelulupaa. Ei myöskään ole muuta lainkohtaa, jonka perusteella oleskelulupa voitaisiin myöntää. Direktiivin perusteella oleskelukorttia ei voida myöntää perheenjäsenen perheenjäsenelle. Valiokunta pitää tarpeellisena, että lakiin lisätään säännös, jonka perusteella oleskelulupa voidaan myöntää oleskelukortilla oleskelevan perheenjäsenelle, ja ehdottaa tätä koskevan säännöksen sisällyttämistä ulkomaalaislain 47 §:n 3 momenttiin.

68 §. Paikallispoliisi oleskelulupaviranomaisena.

Valiokunta ehdottaa, että pykälän 1 momentin 1 kohtaan lisätään siitä epähuomiossa pois jääneet sanat "Suomessa olevalle". Esityksen tarkoitus on ollut, että poliisin toimivalta koskee vain Suomessa olevia henkilöitä. Todettakoon, että oleskelulupaa voi hakea myös ulkomailta, mutta tällöin toimivaltainen viranomainen on Ulkomaalaisvirasto.

Hallituksen esityksessä on pyritty ennakoimaan eduskunnassa samanaikaisesti käsiteltävänä olevan hallituksen esityksen HE 94/2006 vp sisältämää muutosesitystä. Nyt käsiteltävänä olevalla esityksellä muutetaan kuitenkin voimassa olevaa ulkomaalaislain 68 §:ää sellaisena kuin se on osaksi laissa 34/2006. Tämä on tarpeen ottaa huomioon myös lakiehdotuksen johtolauseessa.

10 luku. Euroopan unionin kansalaisen ja häneen rinnastettavan oleskelu

153 §. Luvun soveltamisala.

Saadun selvityksen mukaan direktiiviä tulee tulkita siten, että unionin kansalaisella on direktiivin mukainen liikkumisoikeus riippumatta siitä, siirtyykö hän Suomeen suoraan toisesta jäsenvaltiosta vai kolmannesta valtiosta, jossa hän on asunut välittömästi ennen siirtymistään. Sama koskee myös ulkomaalaislain 10 luvun soveltamista rekisteröitymismenettelyineen. Sen sijaan perheenjäsenen osalta on nimenomaan merkitystä sillä, onko kyse liikkumisesta jäsenvaltioiden sisällä vai saapumisesta unionin alueelle kolmannesta maasta. Hallituksen esityksessä ehdotettu momentin sanamuoto saattaisi unionin kansalaisen kohdalla johtaa sellaiseen erheelliseen tulkintaan, että unionin ulkopuolelta muuttavaan unionin kansalaiseen ei voitaisi soveltaa 10 luvun rekisteröintimenettelyä. Tämän vuoksi valiokunta ehdottaa, että unionin kansalaiseen viittaavasta sivulauseesta poistetaan sanat "toisesta jäsenvaltiosta".

153 a §. Poikkeus luvun soveltamisalaan.

Pykälässä selvennetään 10 luvun soveltamisalan sisältöä. Esitetyn 153 a §:n mukaan unionin kansalaiselle, jonka oleskeluoikeutta ei voida rekisteröidä tai vahvistaa tämän luvun säännösten perusteella, voidaan poikkeuksellisesti myöntää oleskelulupa 4 luvun perusteella. Unionin kansalaisen perheenjäsenelle, joka itse ei ole unionin kansalainen, myönnetään oleskelulupa 4 luvun perusteella, jos häneen ei sovelleta tämän luvun säännöksiä. Selvyyden vuoksi valiokunta toteaa, että kyseisissä tapauksissa oleskeluoikeus voidaan oleskeluluvan myöntämisen jälkeen rekisteröidä milloin tahansa, kun rekisteröinnin edellytykset täyttyvät.

156 §. Yleinen järjestys ja yleinen turvallisuus.

Pykälän säännöksiä unionin kansalaisen ja hänen perheenjäsenensä maahan tulon ja maassa oleskelun edellytyksistä esitetään täsmennettäväksi direktiivin 27 artiklassa säädetyn perusteella. Esityksen mukaan unionin kansalaisen ja hänen perheenjäsenensä maahantulon ja maassa oleskelun edellytyksenä on, että heidän ei katsota vaarantavan yleistä järjestystä tai yleistä turvallisuutta. Kansanterveydestä maahantulon ja oleskelun epäävänä seikkana esitetään säädettäväksi erillisessä uudessa 156 a §:ssä.

Voimassa olevassa 156 §:ssä käytetään käsitettä yleinen järjestys ja turvallisuus. Lakiehdotuksen 156 §:ssä on omaksuttu ilmaisu yleinen järjestys ja yleinen turvallisuus. Selvityksen mukaan näillä sanamuodoilla ei ulkomaalaislaissa ole tarkoitettu olevan sisällöllisiä eroja. Lisäämällä sana "yleinen" sanan "turvallisuuden" eteen on tarkoitus selventää, että pykälän tarkoittamissa tapauksissa riittää jomman kumman vaarantaminen: yleisen järjestyksen tai yleisen turvallisuuden. Myös direktiivissä on eroteltu yleinen järjestys ja yleinen turvallisuus. Pykälän 2 momentissa määritetään se, milloin on kyse pykälässä tarkoitetusta yleisen järjestyksen tai yleisen turvallisuuden vaarantumisesta, joka muodostaa perusteen evätä maahan tulo tai maassa oleskelu.

158 a §. Oikeus oleskella yli kolme kuukautta.

Ulkomaalaislain 3 §:n 9 kohdan mukaan elinkeinonharjoittajalla tarkoitetaan henkilöä, joka harjoittaa elinkeinoa tai ammattia omissa nimissään (ammatinharjoittaja) tai on yritysvastuun kannalta tällaiseen henkilöön rinnastettava. Selvityksen mukaan direktiivissä käytetyn käsitetteen itsenäinen ammatinharjoittaja on nyt käsiteltävänä olevaa hallituksen esitystä laadittaessa tulkittu tarkoittavan ulkomaalaislaissa mainittua ammatinharjoittajaa, mutta ei yritysvastuun kannalta tällaiseen rinnastettavaa. Tätä lähtökohtaa on käytetty esityksessä johdonmukaisesti. Siten esimerkiksi 158 a §:n 1 momentin 1 kohdassa, jonka mukaan unionin kansalainen saa oleskella Suomessa yli kolmen kuukauden ajan muun muassa, jos hän harjoittaa taloudellista toimintaa itsenäisenä ammatinharjoittajana, on kyse nimenomaan ulkomaalaislain tarkoittamasta ammatinharjoittajasta. Lakiehdotuksen 164 §:ssä mainitaan elinkeinon harjoittaminen, jolla viitataan edellä mainittuun laajempaan käsitteeseen kattaen sekä omissa nimissään toimivat että yritysvastuun kannalta tällaiseen rinnastettavat. Mitä tulee mainitun 164 §:n sisältöön, säännöksen tarkoituksena on selventää se seikka, että sikäli kuin unionin kansalainen tai hänen perheenjäsenensä tulee maahan vapaan liikkuvuuden puitteissa, hän voi harjoittaa elinkeinoa ilman elinkeinonharjoittajan oleskelulupaa.

Ulkomaalaislaissa olevassa elinkeinonharjoittajan käsitteessä on havaittu eräitä selkeyttämistarpeita, joihin on kiinnitetty huomiota muun muassa lokakuussa 2006 hyväksytyssä maahanmuuttopoliittisessa ohjelmassa. Käsitellessään ministeriön selvitystä maahanmuuttopoliittisen ohjelman uudistamisesta valiokunta on muiden seikkojen ohella pitänyt tärkeänä, että elinkeinonharjoittajien maahanmuuton edistämiseen kiinnitetään huomiota, ja pitänyt muun muassa elinkeinonharjoittajan lupajärjestelmän selkeyttämistä ja elinkeinonharjoittajan käsitteen täsmentämistä tarpeellisina toimenpiteinä (HaVL 19/2006 vp — MINS 1/2006 vp).

159 a §. Selvitykset oleskeluoikeuden rekisteröinnille.

Pykälässä säädettäisiin oleskeluoikeuden rekisteröinnin yhteydessä esitettävistä selvityksistä. Direktiivin 8 artiklan 3 kohdan mukaan rekisteröintitodistuksen antamista varten jäsenvaltiot voivat vaatia ainoastaan kyseisessä kohdassa mainitut selvitykset. Hakijan ollessa työntekijä hänen voidaan direktiivin suomenkielisen toisinnon mukaan vaatia esittävän työnantajalta saadun vahvistuksen työsuhteesta tai todistuksen työssäolosta. Saadun selvityksen mukaan pykälän tarkoituksena ei kuitenkaan ole ollut rajata pois muita palvelussuhteita, esimerkiksi virkasuhdetta. Säännöstä on tämän vuoksi tarpeen täsmentää. Voimassa olevan ulkomaalaislain 3 §:n 8 kohdan määritelmän mukaan tässä laissa tarkoitetaan ansiotyöllä työskentelyä työ-, virka- tai muussa palvelussuhteessa, jossa työtä tehdään vastikkeellisesti. Näin ollen valiokunta pitää perusteltuna, että 159 a §:n 1 kohta muotoillaan uudelleen viitaten ansiotyöhön ja muuttaen sana "työsuhde" yleisempään ilmaisuun "palvelussuhde".

161 e §. Perheenjäsenen oleskeluoikeuden säilyminen avioeron, avioliiton mitättömäksi julistamisen ja rekisteröidyn parisuhteen päättymisen jälkeen.

Valiokunta ehdottaa, että pykälän otsikko muutetaan vastaamaan paremmin pykälän sanamuotoa.

167 §. Unionin kansalaisen ja hänen perheenjäsenensä käännyttämisen perusteet.

Pykälän käsittelyn yhteydessä on asiantuntijakuulemisessa tullut esiin kysymys siitä, voidaanko unionin kansalainen käännyttää ulkomaalaislain 9 luvun säännösten perusteella, jos henkilö ei täytä vapaan liikkuvuuden edellytystä riittävien varojen osalta eikä häntä 10 luvun perusteella voida käännyttää eikä määrätä hänelle maahantulokieltoa. Selvityksen mukaan lähtökohtaisesti 10 luvun säännöksiä sovelletaan niin kauan, kunnes unionin kansalainen tai hänen perheenjäsenensä siirtyy 4 luvun oleskelulupajärjestelmän piiriin. Ehdotetut 167 ja 168 § eivät näyttäisi ottavan huomioon esimerkiksi tilannetta, jossa henkilöllä on oleskelulupa. Valiokunta pitää aiheellisena, että 9 luvun käyttöä kysymyksen tarkoittamissa tilanteissa selvitetään. Sikäli kuin 9 luvun säännösten soveltaminen osoittautuisi perustelluksi, soveltaminen edellyttäisi kuitenkin nimenomaista, erikseen valmisteltavaa säännöstä.

185 §. Ulkomaalaisrikkomus.

Lakiesityksen 185 §:ssä esitetään sanktioitavaksi muun muassa se, että henkilö laiminlyö velvollisuutensa rekisteröidä oleskelunsa taikka hakea oleskelukorttia tai pysyvää oleskelukorttia. Rekisteröitymisvelvollisuudella ja sen laiminlyönnin sanktioinnilla pyritään vaikuttamaan unionin kansalaisen toimintaan, että he rekisteröisivät oleskelunsa, mikä puolestaan parantaisi viranomaisrekistereiden ajantasaisuutta ja helpottaisi esimerkiksi tilastotietojen tuottamista. Tässä yhteydessä valiokunta korostaa samalla viranomaisten, työmarkkinajärjestöjen ja työnantajien tehokkaan tiedottamisen merkitystä rekisteröitymisen aktivoimiseksi.

191 §. Valituskiellot.

Hallituksen esityksessä esitetään 191 §:n 1 momentin 1 kohdassa poistettavaksi valituskiellon piiristä sellaiset viisumipäätökset, jotka koskevat unionin kansalaisen perheenjäsentä tai sellaisen Suomen kansalaisen perheenjäsentä, joka on käyttänyt direktiivin mukaista liikkumisoikeuttaan. Säännöksessä päätöksellä tarkoitetaan nimenomaan sellaista kielteistä viisumipäätöstä, jolla tällaisen henkilön vapaa liikkuvuus evätään. Valiokunta katsoo, että säännöstä tulee tältä osin täsmentää. Tässä tarkoitetusta kielteisestä viisumipäätöksestä säädetään tarkemmin lakiehdotuksen 155 a §:n 3 momentissa.

2. Laki opintotukilain 1 §:n muuttamisesta

1 §. Soveltamisala.

Direktiivin V luku sisältää oleskeluoikeutta ja pysyvää oleskeluoikeutta koskevia säännöksiä. Yleisten EU-periaatteiden mukaisesti kaikkia unionin kansalaisia on kohdeltava tasavertaisesti jäsenvaltion kansalaisten kanssa. Selvityksen mukaan ennen pysyvän oleskeluoikeuden myöntämistä jäsenvaltion ei kuitenkaan tarvitse myöntää oikeutta sosiaaliavustuksiin muille kuin palkatuille työntekijöille ja heidän perheenjäsenilleen eikä elinkustannuksiin tarkoitettua toimeentulotukea sellaisille oleskeluoikeuden haltijoille, jotka ovat tulleet kyseiseen jäsenvaltioon opiskelemaan.

Hallituksen esityksessä ulkomaalaislakiin esitetyn 161 g §:n 1 momentin mukaan unionin kansalaisella, joka on oleskellut Suomessa laillisesti ja yhtäjaksoisesti viisi vuotta, on oikeus pysyvään oleskeluun. Mitä 1 momentissa säädetään, koskee pykälän 2 momentin perusteella myös unionin kansalaisen perheenjäsentä, joka itse ei ole unionin kansalainen ja joka on oleskellut Suomessa unionin kansalaisen kanssa laillisesti ja yhtäjaksoisesti viisi vuotta. Jotta pysyvän oleskeluoikeuden saaneelle unionin kansalaiselle ja hänen perheenjäsenelleen voitaisiin myöntää opintotukea samoin edellytyksin kuin Suomen kansalaiselle, on tarpeen muuttaa opintotukilain (65/1994) 1 §:n 2 momenttia. Kyseisessä lainkohdassa säädetään siitä, milloin muuhun kuin Suomen kansalaiseen sovelletaan opintotukilain säännöksiä. Säännöksen voimassa olevan sanamuodon (laki 768/2001) mukaan Suomen kansalaista koskevia tämän lain säännöksiä sovelletaan myös henkilöön, joka Euroopan yhteisön lainsäädännön taikka Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden muun sopimuspuolen kanssa tekemän sopimuksen nojalla on oikeutettu tämän lain mukaiseen opintotukeen.

Edellä olevan perusteella valiokunta ehdottaa, että opintotukilain 1 §:n 2 momentti muutettaisiin siten, että nykyinen säännös muodostettaisiin momentin 1 kohdaksi ja momenttiin lisättäisiin 2 kohdaksi uusi säännös, joka koskisi henkilöä, jolla on ulkomaalaislain 10 luvussa säädetty oikeus pysyvään oleskeluun Suomessa. Selvyyden vuoksi valiokunta toteaa, että molempien kohtien osalta unionin kansalaisen perheenjäseneen sovelletaan ulkomaalaislain 154 §:n määritelmää perheenjäsenestä.

Kuten edellä on todettu, ulkomaalaislain 161 g §:n perusteella unionin kansalaiset ja heidän perheenjäsenensä saavat pysyvän oleskeluoikeuden viiden vuoden laillisen ja yhtäjaksoisen oleskelun jälkeen. Pysyvä oleskeluoikeus todetaan antamalla unionin kansalaiselle pysyvän oleskeluoikeuden osoittava todistus (161 h §) ja myöntämällä perheenjäsenelle, joka itse ei ole unionin kansalainen, pysyvä oleskelukortti (162 §). Työskentelyn tai ammatin harjoittamisen päättänyt henkilö voi saada oikeuden pysyvään oleskeluun jo ennen viisi vuotta kestänyttä oleskelua ulkomaalaislain 163 §:ssä säädetyillä perusteilla.