Hallitusohjelman, työmarkkinoiden keskusjärjestöjen 17. päivänä marraskuuta 2000 solmiman tulopoliittisen sopimuksen ja hallituksen eduskunnalle antaman lasten ja nuorten hyvinvointia koskevan selonteon mukaan tarkoituksena on kehittää perhevapaiden järjestelmää siten, että työ ja perhe-elämä voidaan yhteensovittaa yhä joustavammin. Mahdollisuus työelämän ja perhe-elämän tyydyttävään yhteensovittamiseen on kieltämättä lapsiperheiden hyvinvoinnin keskeisimpiä tekijöitä.

Perhe-elämä vaihtelee perhekohtaisesti, minkä vuoksi yhteiskunnan on annettava vanhemmille vapaammat kädet perhevapaiden pitämiseen omien toiveidensa mukaisesti. Vuoden 2003 alussa käyttöön otettu järjestelmä, jossa äiti ja isä voivat pitää samanaikaisesti osittaista vanhempainvapaata, on perheille hyvä tapa järjestää vauvan hoito. Toivottavasti uudet säännökset edistävät tasa-arvoa niiden perheiden lisäksi, joissa vanhemmat jakavat vanhemmuuden, myös työelämässä. Osittaisella hoitovapaalla ja osa-aikatyössä ollessaan molemmat vanhemmat voivat itsenäisesti huolehtia lapsista, samalla kun he voivat säilyttää yhteyden työelämään.

Osittainen vanhempainvapaa on askel oikeaan suuntaan. Yhtä tärkeää on kuitenkin se, minkä ikäisiä lasten tulisi olla molempien vanhempien lähtiessä kotoa takaisin työhön. Nykyään lapsi on noin yhdeksän kuukauden ikäinen, kun vanhempainrahakausi päättyy. Monet perheet haluaisivat, että toinen vanhemmista hoitaisi lasta ainakin siihen saakka, kun lapsi on vuoden vanha. Tämä mahdollisuus tulisi tarjota jokaiselle vasta vanhemmaksi tulleelle. Pidentämällä vanhempainrahakauden 236 arkipäivään yhteiskunta turvaisi kunkin perheen toimeentulon siihen saakka, kun lapsi on täyttänyt vuoden, samoin kuin myös jokaisen lapsen oikeuden olla kotona siihen saakka, kun hän on täyttänyt vuoden.