LAKIALOITE 34/2003
vp
LA 34/2003
vp - Pentti Tiusanen /vas
Tarkistettu versio 2.0
Laki sairausvakuutuslain 23 e §:n
muuttamisesta
Eduskunnalle
ALOITTEEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ
Aloitteessa esitetään muutettavaksi sairausvakuutuslain
(364/1963) 23 e § siten,
että erityishoitorahaa maksetaan sairaala- ja poliklinikkahoidon
sekä kuntoutuskurssien ajalta yhteensä 120 päivältä nykyisen
60 päivän sijasta. Aloitteessa ehdotetaan,
että kotihoidon ajalta maksetaan enintään
120 päivän ajalta erityishoitorahaa. Erityisestä hoidollisesta
syystä suoritettavan maksun enimmäisaika nousisi
aloitteessa 60 päivään. Nykyään
sitä maksetaan vain 30 päivältä.
PERUSTELUT
Lasten sairaala- ja kotihoitojaksot tietyissä hoidoissa
ovat erittäin pitkiä. Tällaisia pitkäaikaisia
ja vaikeita hoitoja ovat muun muassa psykiatriset hoidot, syöpäsairaudet,
dialyysihoidot ja elinsiirtojen jälkitilat. Nämä vaativat
vanhemmilta runsaasti poissaoloja työpaikalta ja hoidon vaikeimmissa
vaiheissa jäämistä kokonaan pois töistä.
Tätä varten on sairausvakuutuslaissa säädetty
erityishoitorahasta, jolla voidaan korvata ansionmenetyksiä vanhemmille.
Kuitenkaan päivien määrät eivät
ole riittäviä korvaamaan todellisia ansionmenetyksiä.
Esimerkiksi voidaan mainita maksan- ja munuaisensiirtoa odottavat
ja elinsiirron saaneet lapset. Munuaisensiirtoa jonotetaan keskimäärin
noin vuoden verran. Lapsen hengissä säilymisen
edellytyksenä on dialyysihoito, joka aloitetaan yleensä jo
ennen elinsiirron odottamista ja toteutetaan yleensä kotona.
Tästä vaiheesta alkaen vanhemmat tai
toinen heistä on tiiviisti mukana lapsen rinnalla lähes
koko ajan.
Kun lapsi pääsee munuaisensiirtoon, on hän intraoperatiivisessa
hoidossa sairaalan valvontaosastolla yleensä viikon ajan.
Seuraavaksi lapsi pääsee osastolle, jossa hän
viettää hoidossa vielä 3 viikkoa. Maksansiirtopotilaat
viettävät peräti 5 viikkoa osastohoidossa.
Tämän jälkeen lapsi siirtyy jatkohoitoon
ns. kotisairaalaan. Tämä hoito-osuus kestää viikon
verran. Jatkossa hoito vaatii vanhempien erittäin aktiivista
ja intensiivistä hoivaa, huolenpitoa ja kuljetuksia seurantatarkastuksiin
sairaalaan viikoittain.
Suomessa kaikki alaikäiset vaikeata ja pitkäaikaista
munuais- tai maksasairautta sairastavat käyvät
oman sairaanhoitopiirinsä keskussairaalassa tutkimuksissa
ja sieltä heidän jatkohoitonsa keskitetään
Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin alaiseen lasten- ja nuorten
sairaalaan (Lastenklinikka) leikkausta, leikkauksen jälkeistä hoitoa,
vuodeosastohoitoa ja seurantatarkastuksia varten. Tämä tarkoittaa
usealle perheelle äärimmäisen paljon
matkustamista, joka tapahtuu usein päivisin, jolloin muodostuu
ansionmenetyksiä.
Erityisesti elinsiirtoa odottavien lasten vanhempia velvoitetaan
osallistumaan sekä koti- että sairaalahoitoon
tiiviisti. Lapsen dialyysihoitojakson aikana toisella vanhemmalla
ei ole tällöin mahdollisuutta käydä töissä sairaalassa
olemisen, lapsensa kotihoidon, kuljettamisen ja asioiden
järjestelyn takia. Tästä aiheutuu vanhemmille
merkittävä taloudellinen menetys, joka vaikeuttaa
perheen selviytymistä arjesta.
Lapsi tarvitsee kulkijaa rinnalleen sairaalassa ja laitoshoidon
aikana. Tätä tehtävää täyttää hoitoyksikön
henkilökunta, mutta lapsi kaipaa vahvasti myös
perheensä tukea, hoivaa ja hyväksyntää.
Lapsi tarvitsee vanhempiaan hoidon toteuttamiseksi. Lisäksi
lapsi tarvitsee psyykkiseksi, emotionaaliseksi ja sosiaaliseksi
tuekseen vanhempansa tyydyttääkseen yksilölliset
tarpeensa. Inhimillisyyden, turvallisuuden ja vuorovaikutuksen edun
mukaisesti vanhemmat osallistuvat lapsensa hoitoon. Pitkät
hoidot lapsilla vaativat vanhempien irtaantumista työelämästä tilapäisesti.
Vanhempien läsnäolo on kuntoutuksen ja hoidon
kannalta välttämätöntä.
Erityishoitoraha ylimenovaiheisena etuutena ei ole tällä hetkellä tarvetta
vastaavalla tasolla. Tätä varten tulee maksuperusteita
muuttaa siten, että sitä maksetaan sairaala- ja
poliklinikkahoidon tai kuntoutuskurssien ajalta 120 päivältä aiemman
60 päivän sijasta. Samoin erityishoitorahaa tulee
maksaa kotihoidossa olevalta 120 päivältä nykyisen
60 päivän sijasta. Lisäksi erityisestä hoidollisesta
syystä maksettavan erityishoitorahan maksuperusteita tulee
muuttaa siten, että nykyisen 30 päivän
enimmäisraja nostettaisiin 60 päivään.
Kansaneläkelaitoksen tilastotietojen mukaan Kelan myöntämää erityishoitorahaa
saavia vanhempia oli vuonna 2002 Suomessa 8 091, joille maksettiin
kaikkiaan 7 234 lapsesta erityishoitorahaa. Vuoden aikana
erityishoitorahaa maksettiin 77 700 päivältä yhteensä 2 757 000
euroa. Päivää kohden tämä tekee
35,50 euroa. Lakialoitteen ehdotus pidentää erityishoitorahan myöntämistä lisäisi
valtiontalouden kustannuksia 2 757 000 euroa vuosittain.
Kokonaismenoiksi näin ollen tulisi 5 514 000
euroa vuotta kohden. Säästöjä taasen
saadaan merkittäviä summia, kun lasten ei tarvitse
olla yliopisto- tai keskussairaalatasoisessa hoidossa, koska toinen vanhemmista
voi hoitaa lastaan kotona.
Edellä olevan perusteella ehdotan,
että eduskunta hyväksyy seuraavan lakiehdotuksen:
Laki
sairausvakuutuslain 23 e §:n muuttamisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan 4 päivänä heinäkuuta
1963 annetun sairausvakuutuslain (364/1963)
23 e §, sellaisena kuin se on laeissa 1255/1989 ja 1303/2002,
seuraavasti:
23 e §
Erityishoitorahan määrä päivää kohti
on yhtä suuri kuin 16, 17 sekä 18 a §:ssä tarkoitettu
päiväraha, kuitenkin vähintään
11,45 euroa.
Erityishoitorahaa suoritetaan lasta kohden kalenterivuodessa
1) sairaala- ja poliklinikkahoidon sekä kuntoutuskurssien
ajalta yhteensä enintään 120 arkipäivältä,
ellei erityinen hoidollinen syy edellytä sen maksamista
pitemmältä ajalta, sekä
2) kotihoidon ajalta enintään 120 arkipäivältä ja
erityisestä hoidollisesta syystä lisäksi
enintään 60 arkipäivältä sekä tätä pitemmältä ajalta, jos
erityishoitorahan suorittamisen lopettaminen huomioon ottaen lapsen
sairauden kehittyminen olisi kohtuutonta.
_______________
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .
_______________
Helsingissä 20 päivänä toukokuuta
2003