Perustelut

Lakivaliokunta on aikaisemmassa lausunnossaan (LaVL 7/2012 vp) todennut, että Suomen lainsäädäntö vastaa saadun selvityksen mukaan pitkälti direktiiviehdotuksen velvoitteita, mutta että ehdotetussa muodossaan 5, 6 ja 7 artikloista seuraa lainsäädännön tarkistustarpeita. Näitä säännöksiä on sittemmin neuvotteluissa kyetty selkeyttämään.

Artikla 5 koskee tuomioon perustumatonta menetetyksi tuomitsemista ja velvoittaa mahdollistamaan menetetyksi tuomitsemisen ilman rikostuomiota muun ohella siinä tapauksessa, että henkilö pakenee syytetoimia tai oikeudenkäyntiä. Direktiiviin on nyt lisätty johdanto-osan kappale 12 b, jonka mukaan direktiivistä ei seuraa velvollisuutta mahdollistaa menetetyksi tuomitseminen ilman, että henkilöä olisi oikeudenkäyntiin haastettu tai että hän olisi siitä tietoinen. Lakivaliokunta pitää muutosta riittävänä ja katsoo, että artikla 5 voidaan nyt hyväksyä.

Artikla 6 näyttäisi mahdollistavan kolmansille osapuolille siirretyn omaisuuden menetetyksi tuomitsemisen laajemmin kuin mikä on mahdollista Suomen voimassa olevassa lainsäädännössä. Valtioneuvosto on omassa kannanotossaan katsonut, että artikla voidaan ehdotetussa muodossa hyväksyä, mikä tarkoittaisi sitä, että direktiiviä myöhemmin täytäntöönpantaessa olisi pohdittava, miten 6 artiklan velvoite lainsäädännössä toteutetaan. Valiokunta yhtyy valtioneuvoston kantaan ja katsoo, että lainsäädännön muutostarpeita arvioitaessa mallina voitaisiin käyttää esimerkiksi rikoslain 10 luvun 6 §:n säännöstä, jonka mukaan rikoksentekoväline tai rikoksella tuotettu, valmistettu tai aikaansaatu taikka rikoksen kohteena ollut omaisuus voidaan tuomita menetetyksi myös siltä, jolle se on rikoksen tekemisen jälkeen siirtynyt.

Artikla 7 edellytti aikaisemmin ehdotetussa muodossaan, että jäädyttämisestä päättävän viranomaisen tuli olla oikeusviranomainen tai jäädyttämispäätöksen tuli olla tuomioistuimen tai muun oikeusviranomaisen vahvistama. Artikla on sittemmin muutettu siihen muotoon, että jäädyttämisestä voi päättää muukin kuin oikeusviranomainen. Jos jäädyttämisestä päättävä viranomainen ei ole oikeusviranomainen, päätöksestä tulee kuitenkin aina olla muutoksenhakuoikeus tuomioistuimeen tai muuhun oikeusviranomaiseen. Valiokunta katsoo, että artikla voidaan hyväksyä tässä muodossa.

Lakivaliokunta kiinnitti edellisessä lausunnossaan huomiota asianomistajan vahingonkorvauksen turvaamiseen ja piti tärkeänä, että neuvotteluissa tuodaan esiin vaihtoehto, jossa menettämisseuraamusperusteisesti jäädytettyä omaisuutta voitaisiin käyttää myös asianomistajalle tulevan vahingonkorvauksen suorittamiseen. Direktiivin johdanto-osaan on nyt lisätty kappale 14 b, joka yhdessä kappaleen 14 c kanssa sisältää ajatuksen siitä, että jäädytetty omaisuus voidaan myöhemmin määrätä palautettavaksi asianomistajalle tai tuomita vahingonkorvauksena maksettavaksi. Valiokunta katsoo, että esitetty muotoilu vastaa tarkoitusta. Direktiivin implementointivaiheessa voisi vielä harkita, olisiko kansallisia säännöksiä tarpeen muuttaa myös siten, että asianomistaja voisi erillistä kannetta nostamatta saada hänelle tuomitun vahingonkorvauksen määrän valtiolle tuomituista varoista.