Perustelut
1 Lausunnon rajaus
Lakivaliokunta on tässä lausunnossaan keskittynyt
oikeusministeriön hallinnonalaan ja siinä erityisesti
yleisten tuomioistuinten, syyttäjälaitoksen ja
vankeinhoitolaitoksen voimavaroihin sekä oikeusministeriön
hallinnonalan tutkimuksen rahoitukseen. Lisäksi valiokunta
on tarkastellut julkiseen oikeusapuun ja rikosvahinkokorvauksiin
osoitettavia määrärahoja.
2 Yleiset tuomioistuimet
Talousarvioesityksessä todetaan, että tuomioistuinten
harjoittamassa lainkäytössä on kysymys oikeusvaltion
ja hyvinvointiyhteiskunnan perusedellytyksistä. Tuomioistuinlaitoksen
koko yhteiskunnan kannalta perustavaa laatua olevana vaikuttavuustavoitteena
on oikeusrauhan turvaaminen. Tähän nähden
oikeuslaitoksen tulee antaa oikeusturvaa oikeudenmukaisin menettelyin,
edistää yleistä hyvinvointia takaamalla korkeatasoinen
oikeusturva ja turvata luottamuksen säilyminen.
Perustelujen mukaan oikeusturvapolitiikassa kiinnitetään
erityistä huomiota tarjottavan oikeusturvan joutuisuuteen, alueelliseen
tasapuolisuuteen ja kustannusten kohtuullisuuteen.
Lakivaliokunta yhtyy edellä esitettyihin toteamuksiin
ja tukee asetettuja tavoitteita. Valiokunta on jo aiemmin korostanut
toimivan oikeuslaitoksen merkitystä kansanvaltaisen yhteiskunnan
perusrakenteille ja pitänyt tämän vuoksi
periaatteellisistakin syistä välttämättömänä,
että tuomioistuimille ja muille valtiollisille
riidanratkaisuelimille turvataan riittävät toimintaedellytykset
(ks. LaVL 7/2006 vp).
Valiokunnan mielestä talousarvioesitykseen sisältyvät
määrärahat eivät kuitenkaan
tähän riitä.
Talousarvioesityksessä mainitaan siinä asetettujen
tavoitteiden saavuttamiseksi yhtenä keinona käräjäoikeuksien
yhdistämisten nopeuttaminen. Lakivaliokunta on
jo aiemmissa kannanotoissaan tukenut pyrkimystä suurempiin tuomioistuinyksiköihin
(ks. LaVL 7/2006 vp ja LaVL 18/2004 vp).
Samalla se on kuitenkin kiinnittänyt huomiota siihen, että käräjäoikeuksien
tarjoamien oikeuspalvelujen tulee olla kaikkien kohtuudella saavutettavissa
ja että niissä asioivien kielellisten oikeuksien
toteutumisesta tulee huolehtia myös käytännössä.
Valiokunta uudistaa nämä kantansa ja tähdentää suunnitelmallisuuden
merkitystä käräjäoikeuksia yhdistettäessä.
Valiokunnan mielestä on erityisen tärkeää,
että käräjäoikeuksien henkilökunta
voi hyvissä ajoin varautua edessä oleviin muutoksiin.
Yleisten tuomioistuinten henkilöstömäärän arvioidaan
vuonna 2007 vähenevän 28 henkilöllä vuoteen
2006 verrattuna. Vaikka oikeudenkäyntimenettelyjä on
eri tavoin yritetty kehittää ja joustavoittaa,
henkilöstöön kohdistuviin vähennyksiin
liittyy väistämättä vaara, että käsittelyajat
entisestäänkin pitenevät tai että toiminnan
määrällisen tason ylläpitämiseksi
joudutaan tinkimään ratkaisujen laadusta. Viimeksi
mainitun vaihtoehdon toteutuminen puolestaan lisäisi muutoksenhakualttiutta,
mikä heijastuisi erityisesti hovioikeuksien työtilanteessa.
Edellä esitetyistä syistä tuomarinvirkojen
määrää ei käräjäoikeuksissa
voida lakivaliokunnan mielestä enää nykyisestä supistaa,
vaan suunnitellut vähennykset on toteutettava muilla tavoin.
Lakivaliokunta on toistuvasti kiinnittänyt huomiota
siihen, että oikeudenkäynnit eivät saa muodostua
kohtuuttoman pitkiksi ja että käsittelyajoissa
olevat erot eri puolilla maata eivät saa kasvaa kovin suuriksi
(ks. LaVL 7/2006 vp ja LaVL 18/2004 vp).
Valiokunta on myös viitannut siihen, että Euroopan
ihmisoikeustuomioistuin on jo useassa tapauksessa katsonut Suomen
rikkoneen oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevaa
Euroopan ihmisoikeussopimuksen määräystä oikeudenkäyntimenettelyn pitkän
keston vuoksi. Erityisesti tähän nähden valiokunta
pitää huolestuttavana sitä, että talousarvioesityksessä tuomioistuinten
lainkäytön ensisijaiseksi tavoitteeksi ei aseteta
kuin käsittelyaikojen säilyttäminen
saavutetulla tasolla.
Tuomioistuinlaitoksen toimintaedellytysten turvaamiseen esitetään
osoitettavaksi 1,5 miljoonan euron lisämääräraha.
Perusteluista ilmenee, että voimavaralisäys tullaan
kohdistamaan lähinnä pahoin ruuhkautuneille markkinaoikeudelle
ja vakuutusoikeudelle. Tämä on sinänsä perusteltua.
Samalla tuomioistuinlaitokselle osoitetusta määrärahasta
arvioidaan käräjäoikeuksien
osuudeksi tulevan 125 miljoonaa euroa, mikä on vain 300 000
euroa enemmän kuin viime vuoden talousarvioesityksessä.
Käräjäoikeuksien tilannetta
kuvaavien keskimääräisten käsittelyaikojen
puolestaan arvioidaan talousarvioesityksessä pysyvän
laajoissa riita-asioissa vuoden 2006 tavoitteen tasolla, kun taas rikosasioiden
käsittelyajoissa odotetaan lievää kasvua.
Hovioikeuksien kohdalla huolestuttavinta ovat keskimääräisten
käsittelyaikojen alueellisesti suuret erot. Kun
vuonna 2005 asiat Kouvolan hovioikeudessa ratkaistiin keskimäärin 5,1
kuukaudessa, ne viipyivät Helsingin hovioikeudessa keskimäärin
11,2 kuukautta. Tavoitteena on, että henkilöstövoimavaroja
uudelleen kohdentamalla tämä noin kuuden kuukauden
ero saadaan vuonna 2007 supistettua neljään kuukauteen.
Lakivaliokunnan arvion mukaan tällainen tavoite ei kuitenkaan
ole saavutettavissa pelkästään henkilöstön
kohdentamistoimilla. Kuten jo aiempien talousarvioesitystenkin sisältämät
tiedot osoittavat, Helsingin hovioikeuden käsittelyajat
ovat usean vuoden ajan olleet ongelmallisen pitkiä.
Edellä esitetyt seikat huomioon ottaen lakivaliokunta
katsoo, että tämän vuoden talousarviossa
yleisten tuomioistuinten käytettäväksi
on osoitettava käsittelyaikojen lyhentämiseksi
tarvittavat määrärahat ja että hovioikeuksien
osalta lisämääräraha tulee ainakin
ensi vaiheessa kohdistaa nimenomaan Helsingin hovioikeudelle.
3 Syyttäjälaitos
Syyttäjälaitoksen toiminnassa on talousarvioesityksen
mukaan yleisenä tavoitteena syyteharkinnan suorittaminen
joutuisasti, asianosaisten oikeusturvan ja rikosvastuun toteutumisen
edellyttämällä tavalla. Voimavaroja kohdennetaan
erityisesti vaativiin ja yhteiskunnallisesti merkittäviin
rikosasioihin, kuten talous- ja huumausainerikoksiin sekä järjestäytynyttä rikollisuutta
koskeviin
asioihin.
Paikallissyyttäjien käsittelemien asiamäärien arvioidaan
vuosina 2006—2007 pysyvän suunnilleen samalla
tasolla kuin vuonna 2005. Vaikka syyttäjälaitoksen
kohdalla yleisellä tasolla painotetaankin joutuisuutta,
niin tästä huolimatta keskimääräisen
syyteharkinta-ajan tavoitteeksi vuonna 2007 on asetettu 2,0 kuukautta.
Tämä merkitsee keskimääräisen
syyteharkinta-ajan pitenemistä edelleen, sillä vuonna
2005 tämä aika oli 1,8 kuukautta ja vuonna 2006
sen arvioidaan olevan 1,9 kuukautta. Vaikka samaan aikaan yli kuusi
kuukautta syyteharkinnassa olleiden asioiden määrä onkin
saatu vähenemään, kehityssuunta antaa
lakivaliokunnan mielestä aihetta huoleen.
Tämän vuoden lokakuun alusta on tullut voimaan
uusi kirjallinen rikosprosessi, jonka on arvioitu laskennallisesti
vapauttavan käytettäväksi noin 9—15
syyttäjän vuosittaisen työpanoksen (ks. HE
271/2004 vp, s. 32). Parhaillaan valiokunnan
käsiteltävänä on myös
syyttäjälaitoksen paikallisorganisaation uudistamista
koskeva esitys (HE 84/2006 vp),
jossa tarkoituksena on vähentää syyttäjäyksiköiden
määrä 15:een. Näiden uudistusten
vaikutusta syyttäjälaitoksen työmäärään
on vielä liian aikaista arvioida.
Valtakunnansyyttäjänviraston lakivaliokunnalle
esittämän arvion mukaan talousarviossa syyttäjälaitokselle
myönnettäväksi esitetty noin 31,8 miljoonan
euron määräraha ei riitä kattamaan
nykyisiä henkilöstömenoja, minkä vuoksi
syyttäjänvirkoja joudutaan viraston mukaan jättämään
täyttämättä noin 20 (ks. myös HaVL 38/2006 vp).
Vaikka näiden virkojen palkkauksia pystyttäisiinkin
osin kattamaan syyttäjälaitoksen siirtyvistä määrärahoista,
on silti ilmeistä, että syyttäjien määrä tulee
vähenemään.
Syyttäjälaitokselle esitetyt määrärahat
eivät lakivaliokunnan mielestä riitä turvaamaan
rikosvastuun riittävän joutuisaa ja asianmukaista
toteuttamista. Siksi valiokunta katsoo, että syyttäjälaitoksen
toimintakyvyn säilyttämiseksi nykytasolla sille
tulee osoittaa toimintamäärärahoja
vähintään 1 miljoona euroa nyt esitettyä enemmän.
4 Vankeinhoitolaitos
Talousarvioesityksestä ilmenee, että vankien määrä on
vuosina 2005—2006 yli 40 prosenttia suurempi kuin viime
vuosikymmenen lopulla. Vuonna 2005 vankeja oli keskimäärin
3 888. Vuonna 2006 tämän luvun arvioidaan
olevan keskimäärin 3 950. Sakon muuntorangaistuksen täytäntöönpanoa
koskevien muutosten, ehdonalaista vapauttamista koskevien uusien
säännösten ja valvotun koevapauden käyttöönoton
odotetaan kuitenkin vaikuttavan vankimäärää vähentävästi
niin, että vuonna 2007 vankeja oletetaan olevan keskimäärin
3 800. Paikkoja vankiloissa on kuitenkin vain
3 636 vangille. Suljettujen laitosten käyttöaste
vuonna 2005 olikin jo 123 prosenttia ja avovankiloiden vastaavasti 101 prosenttia.
Lakivaliokunta on jo useassa eri yhteydessä kiinnittänyt
huomiota vankeinhoidon jatkuvasti vaikeaan tilanteeseen (ks. LaVL 18/2005 vp, LaVL 18/2004 vp ja LaVL 7/2003 vp).
Tästä osoituksena on se, että vankeinhoitolaitoksen toimintaedellytysten
turvaamiseen on jouduttu sekä vuoden 2005 toisessa lisätalousarviossa että vuoden
2006 ensimmäisessä lisätalousarviossa
osoittamaan kertamenona kummassakin 3,5 miljoonaa euroa. Lakivaliokunta
pitää erittäin myönteisenä,
että tämä summa tässä talousarvioesityksessä osoitetaan
vankeinhoitolaitokselle nyt pysyvänä lisäyksenä.
Samalla valiokunta toteaa, että uuden vankeuslain toimeenpanemista
varten talousarvioesitykseen sisältyy 1,8 miljoonan euron
määräraha, mikä yhdessä aiemmin
myönnetyn rahoituksen kanssa tarkoittaa 2,8 miljoonaa euroa.
Tätä lakivaliokunta piti vankeuslain säätämisen
yhteydessä uuden lain toteuttamisesta aiheutuvana ehdottomana vähimmäismääränä (LaVM 10/2005 vp, s. 5/I). Kuten
talousarvioesityksestä ilmenee, tällä määrärahalla
ei kuitenkaan onnistuta nostamaan vankeusvangeista toimintoihin
osallistuvien määrää siitä,
mikä se oli vuonna 2005. Vuodelle 2007 asetetun tavoitteen
mukaan vankeusvangeista osallistuisi toimintoihin keskimäärin
vain 63 prosenttia. Tämä tarkoittaa sitä,
että lähellekään tavoitetta
sijoittaa kaikki vangit tarpeen mukaiseen toimintaan ei päästä.
Valiokunta on kiinnittänyt huomiota myös siihen,
että vankiluvun kasvulla ja siihen liittyvällä kireällä määrärahatilanteella
on myös merkittäviä henkilöstöpoliittisia
vaikutuksia. Kun vuonna 2000 vankimäärän
suhde vankeinhoitolaitoksen palveluksessa olevien henkilötyövuosiin
oli 1,1, niin vastaava luku vuonna 2005 oli jo 1,42. Valiokunta
pitää huolestuttavana myös sitä,
että vuonna 2005 rangaistusten täytäntöönpanosta
vastaavan henkilökunnan sairauspoissaoloja oli 14,3 työpäivää henkilötyövuotta
kohden, kun vastaava luku esimerkiksi yleisissä tuomioistuimissa
oli 7,5.
Valiokunnan tiedossa on, että hallitus tulee vielä tällä vaalikaudella
antamaan eduskunnalle esityksen, jolla pyritään
sakon muuntorangaistuksen käytön supistamiseen
ja sitä kautta vankiluvun vähentämiseen.
Valiokunta pitää tärkeänä,
että tämä esitys sisältää sellaisia
ehdotuksia, joilla sakon muuntorangaistusta suorittavien henkilöiden
määrää voidaan pysyvästi
ja merkittävästi pienentää,
samalla kuitenkin säilyttäen sakon täytäntöönpanojärjestelmään
liittyvät ennalta estävät vaikutukset.
Samalla valiokunta pitää kuitenkin selvänä,
että tällaisellakaan uudistuksella ei voida ratkaista
tai edes merkittävästi lievittää vankeinhoidon
nykyongelmia. Valiokunnan arvion mukaan tyydyttävään
tilanteeseen pääseminen edellyttäisi
4—5 miljoonan euron pysyvää tasokorotusta.
Tällaisella panostuksella voitaisiin luoda pohja uuden
vankeuslain tavoitteiden toteutumiselle edellyttäen, että oikeusministeriön
tavoitteena oleva vankiluvun lasku samalla toteutuu suunnitellulla
tavalla.
5 Oikeusministeriön hallinnonalan tutkimustoiminta
Vuoden 2005 talousarvioesityksestä antamassaan lausunnossa
(LaVL 18/2004 vp)
lakivaliokunta kiinnitti huomiota siihen, että oikeusministeriön
hallinnonalalla tutkimukseen suunnattava panostus on erittäin
vähäistä. Tämän epäkohdan
korjaamista ei esitetä myöskään
nyt esillä olevassa talousarvioesityksessä.
Valiokunnan saaman tiedon mukaan oikeusministeriön
hallinnonalalla käytetään tutkimustoimintaan
absoluuttisestikin mitaten rahaa vähemmän — vain
2 miljoonaa euroa — kuin minkään muun
ministeriön hallinnonalalla. Valtion sektoritutkimusjärjestelmän
rakenteellista ja toiminnallista kehittämistä koskeneen
selvitysmies Jussi Huttusen vuonna 2004 valmistuneen raportin mukaan
Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen ja oikeusministeriön
sitomattomia tutkimus- ja kehittämismäärärahoja
tulisikin olennaisesti lisätä.
Valtioneuvoston piirissä laaditussa Paremman sääntelyn
toimintaohjelmassa yhtenä keskeisenä lainvalmistelun
ongelmana mainitaan valmistelun tietopohjan puutteet, kuten valmistelua
tukevan lainsäädäntötutkimuksen
vähäisyys.Paremman sääntelyn
toimintaohjelma. Osa 1. Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 8/2006,
s. 158. Oikeusministeriön hallinnonalalla tutkimuksen
määrä ja laatu on keskeisesti kiinni juuri
Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen voimavaroista. Nykyisin
laitoksen palveluksessa on 17 budjettirahoituksella palkattua
henkilöä, minkä lisäksi erilaisen
projektirahoituksen turvin työskentelee vuosittain 2—5
tutkijaa sekä 3—4 tutkimusavustajaa. Laitoksen
budjetti on vain noin 1,3 miljoonaa euroa. Käytännössä näillä voimavaroilla
pystytään huolehtimaan lähinnä rikollisuuteen
kohdistuvasta tutkimustoiminnasta, kuten piilorikollisuuden ja eräiden
yksittäisten rikoslajien tutkimuksesta. Sen sijaan esimerkiksi
seuraamusjärjestelmän ja sen vaikuttavuuden arvioimiseen
tai tuomioistuinlaitoksen toiminnan tutkimukseen voimavarat eivät
riitä, vaikka näillä molemmilla alueilla
suoritettava tutkimus olisi yhteiskunnallisen päätöksenteon
näkökulmasta mitä tärkeintä.
Lakivaliokunta on eduskunnan oikeusasiamiehen erilliskertomuksessaanOikeusasiamiehen
erilliskertomus eduskunnalle 2006. Lapsi, perheväkivalta
ja viranomaisten vastuu (K 1/2006 vp). esittämien
havaintojen perusteella kiinnittänyt myös huomiota
siihen, että lapsiin kohdistuvasta väkivallasta
ja sen määrän kehityksestä ei
Suomessa ole saatavissa tilastoja eikä ajantasaista tutkimustietoa
(LaVL 9/2006 vp). Mainitusta
kertomuksesta antamassaan mietinnössä myös
perustuslakivaliokunta piti aiheellisena tällaista tilastoinnin
ja tutkimuksen kehittämistä (ks. PeVM
7/2006 vp).
Lakivaliokunnan mielestä nykytilanne on rationaalisen
oikeuspolitiikan ja lainvalmistelun kannalta kestämätön.
Sen vuoksi se pitää välttämättömänä,
että Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen rahoitusta tuntuvasti
lisätään. Valiokunnan käsityksen
mukaan jo valtiontaloudellisesti pienelläkin panostuksella
voidaan saavuttaa lainvalmistelun kannalta merkittäviä tuloksia
ja siten samalla myötävaikuttaa yhteiskunnan voimavarojen
entistä suunnitelmallisempaan ja tarkoituksenmukaisempaan
käyttöön. Tämän vuoksi
valiokunta esittää, että Oikeuspoliittiselle
tutkimuslaitokselle jo tässä talousarviossa osoitetaan
1,2 miljoonan euron lisämääräraha.
6 Julkinen oikeusapu ja rikosvahinkokorvaukset
Edellä esitetyn lisäksi lakivaliokunta on
kiinnittänyt huomiota kahteen yksittäiseen oikeusministeriön
hallinnonalan kysymykseen: julkisen oikeusavun voimavaroihin ja
rikosvahinkokorvauksiin varattuun määrärahaan.
Vuonna 2005 oikeusaputoimistoihin saapui yhteensä noin
53 500 asiaa. Yksityisten asiamiesten asiakkaille oikeusapupäätöksiä tehtiin samana
aikana 22 500. Jo nämä luvut osoittavat, että yksityiset
oikeusavustajat ovat olennainen osa julkista oikeusapujärjestelmää.
Tämä järjestelmä itsessään
on puolestaan erittäin merkittävä kansalaisten
yhdenvertaisuuden ja yksilöiden oikeusturvan käytännön
toteutumisen kannalta. Talousarvioesityksen mukaan yksityiselle oikeusavustajalle
maksetut korvaukset asianosaista kohti olivat keskimäärin
976 euroa. Nyt näihin korvauksiin käytettäviä määrärahoja
esitetään vähennettäväksi
kahdella miljoonalla eurolla. Edellä mainittujen keskimääräisten
kustannusten valossa tämä tarkoittaa viime kädessä sitä,
että noin 2 000 vähävaraisen
henkilön oikeusturvatarpeet on hoidettava muulla tavoin, lähinnä oikeusaputoimistojen
itsensä toimesta.
Oikeusaputoimistojen ja kuluttajariitalautakunnan
yhteiselle toimintamenomomentille esitetään myönnettäväksi
nettomäärärahaa 22 705 000
euroa, joka on 854 000 euroa enemmän kuin vuoden
2006 talousarviossa. Tämän määrärahan
mitoituksessa on kuitenkin otettu lisäyksenä huomioon
300 000 euroa kuluttajariitalautakunnan toimivallan laajentamisesta
aiheutuviin kuluihin. Lisäksi summa sisältää uuteen
palkkausjärjestelmään siirtymisestä koituvia
kustannuksia runsaat 300 000 euroa. Näiden lukujen
valossa lakivaliokunta pitää selvänä, että yksityisten
oikeusavustajien palkkioihin varattavan määrän
leikkaaminen heikentää etenkin vähävaraisten
henkilöiden mahdollisuuksia saada oikea-aikaista ja tehokasta
oikeusapua. Siksi valiokunta katsoo, että yksityisille
oikeusavustajille maksettaviin palkkioihin osoitettavaa määrää ei
tule tässä yhteydessä supistaa. Tällaisia säästötoimenpiteitä on
valiokunnan mielestä aiheellista harkita vasta sitten,
kun oikeusapulainsäädäntöä on
talousarvioesityksessä tarkoitetuin tavoin muutettu.
Tämän vuoden alusta tuli voimaan rikosvahinkolain
kokonaisuudistus (ks. LaVM 16/2005 vp — HE 192/2005 vp).
Korvaustasojen osalta uudistuksessa on tavoitteena, että uuden
lain perusteella maksetut korvaukset ovat mahdollisimman lähellä tuomioistuinten
määräämiä, vahingonkorvauslakiin
perustuvia korvauksia. Hallituksen esityksessä arvioitiin
aikanaan, että tästä aiheutuu valtiolle
lisämenoja ainakin 1,4 miljoonaa euroa. Tämän
vuoksi talousarviossa esitetäänkin rikosvahinkokorvauksiin sekä syyttömästi
vangituille ja tuomituille maksettaviin korvauksiin myönnettäväksi
käyttösuunnitelman mukaan yhteensä 9,65
miljoonaa euroa. Tämä summa sisältää edelliseen
vuoteen verrattuna lisäystä 1,4 miljoonaa euroa
juuri uuden rikosvahinkolain voimaantulon vuoksi. Sanotusta yhteismäärärahasta
on kuitenkin syyttömästi vangituille ja tuomituille
maksettavien korvausten osuus ollut vakiintuneesti noin miljoona
euroa, jolloin rikosvahinkokorvauksiin käytettäväksi
jää noin 8,65 miljoonaa euroa.
Lakivaliokunta on kiinnittänyt huomiota siihen, että rikosvahinkokorvauksien
aiheuttamia menoja on toistuvasti jouduttu kattamaan lisätalousarvioilla,
mitä ei voida pitää asianmukaisena.
Vuonna 2006 maksettavien rikosvahinkokorvausten yhteissumma tullee
olemaan suunnilleen 10,25 miljoonaa euroa. On kuitenkin huomattava,
että uusi laki ei käytännön
syistä ole vielä juuri lainkaan vaikuttanut tähän
toteutumaan. Jos syyttömästi vangituille ja tuomituille
maksettavat korvaukset pysyvät vakiintuneella tasollaan
ja rikosvahinkokorvausten kokonaismäärä — uuden
lain vaikutusta huomioon ottamatta — pysyy jokseenkin ennallaan,
vaatii pelkästään nykytasoisten korvausten
rahoittaminen 1,6 miljoonaa euroa enemmän kuin
talousarvioesitykseen nyt sisältyy. Kun lisäksi otetaan
huomioon uudesta rikosvahinkolaista aiheutuva korvaustason nousu
eli arviolta jo mainitut 1,4 miljoonaa, rikosvahinkokorvauksiin
tulee lakivaliokunnan arvion mukaan osoittaa käytettäväksi
talousarvioesitykseen nyt sisältyvään
määrärahaan verrattuna 3 miljoonaa euroa enemmän.