Perustelut
Oikeusministeriön hallinnonalan määrärahat ovat
vuonna 2013 noin 868 miljoonaa euroa ja kehyskauden 2014—2017
lopussa noin 847 miljoonaa euroa ilman vuosittain vaihtelevia vaalimenoja.
Määrärahojen vähenemisen taustalla ovat
hallitusohjelmasta ja kehyspäätöksistä johtuvat
säästöt sekä eräiden
määräaikaisten määrärahalisäysten
päättyminen.
Lakivaliokunta keskittyy lausunnossaan oikeudenhoidon,
rangaistusten täytäntöönpanon
ja rikosuhripäivystyksen voimavaroihin.
Oikeudenhoito
Valtiontalouden kehyksiin vuosille 2014—2017 sisältyy
oikeusministeriön hallinnonalan kannalta myönteisiä lisäyksiä.
Syyttäjälaitokselle ja yleisille tuomioistuimille
luotavaan yhteiseen asianhallintajärjestelmään
(AIPA) on osoitettu 17,6 miljoonan euron ja kuluvan vuoden talousarviossa
6,4 miljoonan euron lisämääräraha. Tämä rahoitus
on välttämätön, jotta syyttäjien
ja yleisten tuomioistuinten tietojärjestelmät
voidaan saattaa ajan tasalle ja näin tehostaa toimintaa.
Tärkeää on huolehtia myös siitä,
että hanke on yhteensopiva poliisihallinnon tietojärjestelmän
kehittämishankkeen (VITJA) kanssa.
Myönteinen on myös 340 000 euron
vuotuinen lisämääräraha
tuomioistuinharjoittelupaikkojen lisäämiseksi.
Valiokunta on jo aiemmin kiinnittänyt huomiota siihen,
että tuomioistuinharjoittelupaikkoja on viime
vuosina merkittävästi vähennetty. Valiokunta
ei ole pitänyt tätä järkevänä eikä tarkoituksenmukaisena
tuomioistuinten tulevien toimintaedellytysten kannalta, sillä tuomioistuinharjoittelu
on käytännössä merkittävä rekrytointikanava
tuomioistuinuralle, ja merkittävä osa nykyisistä tuomareista jää lähivuosien
aikana eläkkeelle (ks. LaVL 17/2011
vp).
Lisäksi kehyspäätöksessä varaudutaan
Euroopan unionin tulkkausdirektiivin täytäntöönpanoon.
Direktiivi turvaa rikoksesta epäillyn ja syytetyn oikeuden
tulkkaus- ja käännösapuun, jos hän
ei ymmärrä menettelyssä käytettävää kieltä.
Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että tulkkaus-
ja käännösapua tarvitsevat myös asianomistaja
ja todistaja, jos he eivät ymmärrä menettelyssä käytettävää kieltä.
Valiokunnan mielestä myös heidän oikeutensa
tulkkaus- ja käännösapuun tulisi turvata
ja huolehtia sen edellyttämistä voimavaroista.
Jo aiemmissa kehyspäätöksissä on
syyttäjille, tuomioistuimille, ulosoton erikoisperintään
ja konkurssiasiamiehen toimistolle kohdennettu yhteensä keskimäärin
5 miljoonaa euroa vuodessa talousrikollisuuden ja harmaan
talouden torjuntaan. Määräraha on käytettävissä vielä vuonna
2014 ja 2015. Valiokunnan mielestä rahoitusta tulisi jatkaa
myös tämän jälkeen, sillä talousrikollisuus
ja harmaa talous ovat pysyväisluonteista rikollisuutta.
Harmaan talouden torjunta on myös ollut tuloksellista,
ja sen arvioidaan tuottavan valtiolle moninkertaisesti
takaisin siihen kohdistetut voimavarat. Myös lapsiystävällisen
oikeudenkäyntimenettelyn eli ns. Follo-mallin käytön
laajentamiseksi on jo aiemmin osoitettu 0,9 miljoonan euron vuotuinen
lisäys. Follo-mallissa huoltoriidan sovitteluun osallistuu
tuomarin lisäksi psykologi tai lastenpsykiatrian asiantuntija.
Vuotuisen lisärahoituksen avulla malli voidaan ottaa käyttöön
valtakunnallisesti, mikä on kannatettavaa, sillä malli parantaa
lasten asemaa ja sillä on myös valtiontaloudellisia
hyötyjä.
Myönteisistä lisäyksistä huolimatta
oikeushallintoon kohdistuu kehyskaudella merkittävät säästöpaineet
määrärahojen pienentyessä kehyspäätöksen
mukaisesti. Neuvottelukunta on maaliskuussa 2013 saanut valmiiksi
ehdotuksen pitkän aikavälin oikeudenhoidon uudistusohjelmaksi
ja valtiontalouden edellyttämiksi lähivuosien
sopeuttamistoimiksi oikeuslaitoksessa. Ehdotus sisältää useita
kymmeniä toimenpiteitä lyhyelle, keskipitkälle
ja pitkälle aikavälille. Valtioneuvoston selonteosta
ilmenee, että keskeiset uudistushankkeet suunnittelukaudella
liittyvät juuri oikeusturvaohjelman toteuttamiseen. Säästöpaineet
huomioon ottaen valiokunta pitää ohjelman jatkovalmistelua
ja ripeää toimeenpanoa tärkeänä.
Oikeusministeriön hallinnonalan määrärahatilanne
on pitkään ollut kireä ja kehyspäätöksen valossa
tilanne kiristyy entisestään. Oikeushallinnon
kannalta rahoitusvaje ja leikkaustarpeet ovat erityisen huolestuttavia,
koska kyse on valtion ydintoiminnoista, joiden rahoitus
pitäisi turvata myös taloudellisesti huonoina
aikoina. Koska henkilöstömenot muodostavat noin
75—85 % hallinnonalan menoista, säästöpaineet
johtavat väistämättä henkilöstömäärän
vähentämiseen. Esimerkiksi syyttäjälaitoksessa
henkilöstövähennykset vastaavat
vuonna 2015 noin 9:ää prosenttia ja vuonna 2016
noin 20:tä prosenttia syyttäjien kokonaismäärästä.
Valiokunta pitää tällaista kehitystä huolestuttavana.
Jotta tehtävistä voidaan suoriutua yhä pienemmällä henkilöstöllä,
on välttämätöntä paitsi
tehostaa toimintoja myös tehdä uudistuksia, jotka
vähentävät työmäärää oikeusturvaa
kuitenkaan vaarantamatta.
Oikeusministeriön hallinnonalan toimijat, kuten
syyttäjä- ja tuomioistuinlaitos, ovat saaneet
edellä mainituin tavoin harmaan talouden torjuntaan vuosittaisen
lisämäärärahan vuosille 2012—2015.
Koska toimijoihin on samaan aikaan kohdistettu säästöjä,
niiden perusrahoituksen tila ei kuitenkaan ole kohentunut. Saadun selvityksen
mukaan määräaikainen lisäpanostus on
myös henkilöstön kannalta ongelmallinen. Esimerkiksi
syyttäjälaitoksessa yli 30 syyttäjän virkasuhde
on riippuvainen kyseisestä määräaikaisesta
rahoituksesta. Kuluvana vuonna myös Helsingin käräjäoikeuden
ja Helsingin hovioikeuden resurssien turvaaminen on ollut
eduskunnan vuoden 2013 talousarviossa myöntämien
lisämäärärahojen varassa. Niin
ikään Helsingin hallinto-oikeudelle on 2000-luvulla myönnetty
useita kertoja jutturuuhkien purkamiseen määräaikaisia
virkoja, jotka neuvotellaan ja saadaan vuodeksi kerrallaan. Tästä on
seurannut, että hallinto-oikeudessa on jatkuvasti kymmeniä virkamiehiä,
myös tuomareita, lyhytaikaisissa määräaikaisissa
virkasuhteissa, joiden jatkumisesta ei ole varmuutta. Myös
vakuutusoikeudessa useita virkamääräyksiä on
viime vuosina voitu antaa vain määräaikaisina.
Valiokunta kiinnittää tilanteeseen vakavaa huomiota, sillä epävarmuus
rahoituksen jatkumisesta ja lyhyet määräaikaiset
virkasuhteet johtavat henkilökunnan vaihtuvuuteen ja vaikeuttavat
oikeushallinnon toiminnan pitkäjännitteistä suunnittelemista.
Oikeushallinnon tulevaisuuden toimintaedellytysten kannalta on olennaista,
että henkilökunta on osaavaa, motivoitunutta ja
sitoutunutta. Työvoimasta on vaikea kilpailla, jos rahoitus
ja virkasuhteiden jatkuvuus on edellä kuvatuin tavoin epävarmalla
pohjalla.
Rangaistusten täytäntöönpano
Rikosseuraamuslaitoksen taloustilanne on vuonna 2012 ollut kireä,
mitä osoittaa se, että siirtyvien määrärahojen
osuus on ollut vain 4 % toimintamenoista.
Käsillä olevan kehyspäätöksen
valossa määrärahataso edelleen laskee. Rikosseuraamuslaitoksessa
on laadittu vuosille 2012—2016 talouden sopeuttamissuunnitelma henkilöstömäärän
ja toimintojen sopeuttamiseksi kehyspäätöksen
mukaiseen määrärahatasoon. Saadun selvityksen
mukaan sopeuttaminen edellyttää lähes
200 henkilötyövuoden vähentämisestä vuoden
2011 tasosta. Tämä on haasteellista, sillä Rikosseuraamuslaitoksen
henkilötyövuosia on jouduttu vähentämään
merkittävästi jo aiemmin kehyspäätösten
ja tuottavuusohjelmassa asetettujen säästötavoitteiden
vuoksi. Koska työprosessien kehittämiseksi ja
säästöjen saavuttamiseksi on olennaista,
että Rikosseuraamuslaitoksen toiminnan kehittämis-
ja asiakastietojärjestelmä (RISE-ATJ) voidaan
toteuttaa, valiokunta korostaa tietojärjestelmän
edellyttämistä voimavaroista huolehtimista.
Kehyspäätöksen mukaan Mikkelin ja
Helsingin vankiloiden peruskorjaushankkeet sekä osa Hämeenlinnan
vankilan peruskorjauksesta toteutetaan. Tähän
tarkoitukseen myönnetään kehyskaudella
lisärahoitusta yhteensä 5,2 miljoonaa euroa. Mikkelin
ja Helsingin paljusellit saadaan poistettua, mutta lisärahoituksesta
huolimatta paljusellejä jää jonkin verran
Hämeenlinnan vankilaan. Valiokunta ei pidä tilannetta
hyväksyttävänä, vaan katsoo,
että vankiloiden peruskorjauksiin tulee osoittaa voimavaroja
niin, että kaikista epäinhimillisistä paljuselleistä voidaan
luopua siten kuin hallitusohjelmaan on kirjattu. Hämeenlinnan
vankilan peruskorjaamista kokonaisuudessaan yhdellä kertaa
puoltaa myös se, että tämä on
kustannustehokkaampaa kuin vankilan korjaaminen osissa.
Rikosuhripäivystys
Kehyspäätöksen mukaan kehyskaudella
valmistellaan rikosuhripalvelujen ja erityisesti rikosuhripäivystyksen
kestävä rahoitusmalli, jotta palvelut voidaan
turvata hallitusohjelman ja sisäisen turvallisuuden ohjelman
tavoitteiden mukaisesti. Valiokunta pitää kirjausta
myönteisenä, mutta kiinnittää huomiota
siihen, ettei kehyspäätöksessä ole
kohdennetusti turvattu uhrien yleisestä tukijärjestelmästä vastaavan
Rikosuhripäivystyksen rahoitusta.
Rikosuhripäivystyksen rahoitustilanne on ollut jo pitkään
epävarmalla pohjalla. Rikosuhripäivystyksen
pääasiallinen rahoittaja on ollut Raha-automaattiyhdistys,
mutta toiminnan katsotaan kuuluvan vahvemmin valtion varoista rahoitettavaksi.
Valtion tuki toiminnalle on kuluvana vuonna ollut 440 000
euroa. Välitön tarve vuodelle 2014 olisi kuitenkin
600 000 euroa, joten lisärahoituksen tarve olisi
160 000 euroa. Valiokunta pitää tilannetta
Rikosuhripäivystyksen kannalta täysin kestämättömänä ja
sen vuoksi katsoo, että Rikosuhripäivystyksen
riittävistä voimavaroista tulee huolehtia ja rahoitustilanne järjestää kestävälle
pohjalle mahdollisimman pian toiminnan pitkäjänteiseksi
suunnittelemiseksi ja uhrin tukipalvelujen tasapuoliseksi turvaamiseksi
kaikkialla maassa. Tämä on välttämätöntä myös
Euroopan unionin rikosuhridirektiivin täytäntöönpanemiseksi,
sillä direktiivi edellyttää uhrin
tukipalvelujen turvaamista. Rikosuhripäivystyksen voimavaroissa
tulee ottaa huomioon myös se, että erityisen haavoittuvassa
asemassa olevien uhrien tukemiseen tarvitaan merkittävästi
enemmän henkilöstöresursseja kuin tavanomaisissa
tapauksissa keskimäärin.
Valiokunta pitää myös tärkeänä,
että selvitetään mahdollisuudet
perustaa rikosuhrirahasto, johon rikoksesta tuomitut suorittaisivat
tietynsuuruisen korvauksen. Tällainen rahasto on käytössä Ruotsissa.
Rahaston avulla on mahdollista kerryttää tuottoja,
joita voitaisiin käyttää rikosten
uhrien palvelujen turvaamiseen.