Yleisperustelut
Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja
saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena
ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotusten hyväksymistä seuraavin
huomautuksin ja muutosehdotuksin.
Yleisarvio esityksestä
Hallituksen esityksen tarkoituksena on panna Suomessa täytäntöön
vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen soveltamisesta
taloudellisiin seuraamuksiin tehty Euroopan unionin neuvoston
puitepäätös 2005/214/YOS.
Puitepäätöksen keskeiseen soveltamisalaan
kuuluvat paitsi tuomioistuinten rikosasioissa antamat päätökset
myös muun viranomaisen rikosasiassa antamat päätökset
edellyttäen, että päätöksen
kohteella on ollut mahdollisuus saattaa asia rikosasiassa
toimivaltaisen tuomioistuimen käsiteltäväksi.
Lisäksi puitepäätöksen soveltamisalaan kuuluvat
myös eräät muut kuin rikosoikeudelliset
maksuseuraamukset.
Käytännössä puitepäätöksen
täytäntöönpanon merkittävin
vaikutus liittyy mahdollisuuteen lähettää tuomioistuinten
luonnollisille henkilöille rikosasioissa antamat sakkorangaistukset
sekä oikeushenkilöille tuomitut yhteisösakot
täytäntöönpantaviksi toiseen
Euroopan unionin jäsenvaltioon. Samanlainen täytäntöönpanomahdollisuus
ulottuu myös syyttäjän rangaistusmääräysmenettelyssä määräämiin
sakkoihin ja poliisin antamiin rikesakkoihin.
Lakivaliokunta pitää ehdotetun lainsäädännön
mahdollistamaa menettelyä varsin tarpeellisena.
Ennen kaikkea sakkorangaistusten täytäntöönpanomahdollisuus
myös toisissa unionin jäsenvaltioissa on valiokunnan
mielestä omiaan jo yleisestikin vahvistamaan sakon asemaa
uskottavana ja mahdollisesti tuntuvanakin rikosoikeudellisena
seuraamuksena. Lisäksi tietoisuus siitä, että sakko
on mahdollista panna täytäntöön
myös muissa unionin jäsenvaltioissa, saattaa jossain
määrin vaikuttaa myös ennalta estävästi
tiettyjen rikostyyppien osalta, kuten esimerkiksi tieliikennerikkomuksissa.
Vastavuoroisen tunnustamisen periaate ja kieltäytymisperusteet
Kuten neuvoston puitepäätöksen nimikekin osoittaa,
se rakentuu ns. vastavuoroisen tunnustamisen periaatteelle, jota
puitepäätöksen johdanto-osan mukaan pidetään
unionin oikeudellisen yhteistyön peruskivenä sekä riita-
että rikosasioissa. Lakivaliokunta on jo aiemmin
todennut, että vastavuoroisen tunnustamisen periaate muodostaa
jäsenvaltioiden välisen oikeusasioiden
alan yhteistyön yleisen tason lähtökohdan,
josta sinänsä ei kuitenkaan ole tehtävissä pitkälle
meneviä normatiivisia johtopäätöksiä (ks. LaVM 7/2003 vp).
Vastavuoroisen tunnustamisen periaatteesta ei valiokunnan mielestä ole
johdettavissa tiukkoja rajoja lainsäätäjän harkinnalle
pantaessa täytäntöön yksittäisiä Euroopan
unionin lainsäädäntöinstrumentteja.
Vastavuoroisen tunnustamisen periaate on puitepäätöksessä saanut
ilmauksensa 6 artiklassa. Sen mukaan täytäntöönpanovaltion toimivaltaisten
viranomaisten on tunnustettava ja pantava täytäntöön
sinne asianmukaisessa järjestyksessä lähetetty
päätös ilman muita muodollisuuksia ja
toteutettava viipymättä kaikki sen täytäntöönpanon
edellyttämät toimenpiteet, jollei toimivaltainen
viranomainen päätä vedota johonkin puitepäätöksen
7 artiklan mukaisista perusteista tunnustamisesta tai täytäntöönpanosta
kieltäytymiselle. Näin ollen puitepäätöksen käytännön
täytäntöönpanon näkökulmasta
juuri kieltäytymisperusteiden tulkinnalla ja soveltamisella
on olennainen merkitys.
Puitepäätöksen 5 artiklan 1 kohta
sisältää 39 kohtaa käsittävän
listan rangaistavista teoista, joiden osalta jäsenvaltiolla
on velvollisuus panna sinne lähetetty päätös
täytäntöön ns. kaksoisrangaistavuutta
tutkimatta. Tällöin taloudellista seuraamusta
koskevan päätöksen täytäntöönpanovelvollisuus
ei siis riipu siitä, ovatko kyseiset teot rangaistavia
myös täytäntöönpanovaltiossa.
Muiden kuin näiden ns. listarikosten osalta täytäntöönpanovaltio
voi asettaa päätöksen tunnustamisen ja
täytäntöönpanon edellytykseksi,
että päätös liittyy menettelyyn,
joka olisi rangaistava myös täytäntöönpanovaltion lainsäädännön
mukaisesti. Tällaisesta kaksoisrangaistavuuden edellyttämisestä ei
kuitenkaan ehdoteta otettavaksi täytäntöönpanolakiin
erityistä säännöstä.
Viime kädessä oikeusrekisterikeskuksen harkittavaksi
jää, kieltäydytäänkö täytäntöönpanosta
yksittäistapauksessa sen vuoksi, että kaksoisrangaistavuuden
edellytys ei täyty. Hallituksen esityksen perustelujen (s. 16/II)
mukaan täytäntöönpanoon voidaan kaksoisrangaistavuuden
puuttumisesta huolimatta käytännössä ryhtyä,
jollei "kyseisen teon rangaistavuuden voisi katsoa olevan Suomen
oikeusjärjestyksen perusperiaatteiden vastaista". Valiokunta
pitää tätä rajausta itsestään
selvänä. Sen lisäksi täytäntöönpanosta
tulee kaksoisrangaistavuuden puuttuessa valiokunnan mielestä kieltäytyä myös
silloin, kun täytäntöönpantavaksi
tulevan seuraamuksen perusteena olevaa rikosta voidaan muutoin pitää Suomen
oikeusjärjestykselle ja -kulttuurille vieraana.
Hallituksen esityksen perusteluissa (s. 17/I) mainitaan,
että kaikki puitepäätöksen 7
artiklassa mainitut kieltäytymisperusteet ovat
harkinnanvaraisia. Suomen osalta tämä tarkoittaa sitä,
että toimivaltaiseksi viranomaiseksi nimettävä oikeusrekisterikeskus
harkitsee Suomeen täytäntöönpantaviksi
saapuvien päätösten osalta, tuleeko jokin
kieltäytymisperuste yksittäistapauksessa
sovellettavaksi. Valiokunta huomauttaa, että lähtökohtaisesta
harkinnanvaraisuudestaan huolimatta kieltäytymisperusteet ovat
keskenään jossain määrin erilaisia.
Esimerkiksi tarvittavien täytäntöönpanoasiakirjojen puutteellisuus
lienee yleensä helppo todeta. Jos taas oikeusrekisterikeskus
pitää todennäköisenä,
että sovellettavaksi tulee esimerkiksi vanhentumiseen tai
ns. ne bis in idem -periaatteeseen liittyvä kieltäytymisperuste,
sen tulee valiokunnan mielestä ennen asian ratkaisua huolellisesti
pyrkiä selvittämään asian oikea
laita. Tämän vuoksi valiokunta ehdottaa, että kuulemista koskevaa
1. lakiehdotuksen säännöstä täydennetään
jäljempänä yksityiskohtaisista perusteluista
ilmenevin tavoin.
Hallituksen esityksessä ehdotetaan, että rikosoikeudellista
vastuuikärajaa koskevasta kieltäytymisperusteesta
tehdään 1. lakiehdotukseen otettavalla säännöksellä ehdoton.
Lakivaliokunta puoltaa tällaisen säännöksen
hyväksymistä, koska vastuuikäraja on
esityksessä todetuin tavoin Suomen oikeusjärjestyksen
perusperiaatteita koskeva kysymys. Mainittu lakiehdotus ei sisällä muita
ehdottomia kieltäytymisperusteita.
Puitepäätöksen johdanto-osan kuudennessa perustelukappaleessa
mainitaan erikseen muun muassa oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevien
kansallisen valtiosäännön säännösten noudattaminen.
Puitepäätöksen 3 artikla sisältää nimenomaisen
säännöksen siitä, että puitepäätös
ei aiheuta muutoksia velvoitteeseen kunnioittaa Euroopan unionista
tehdyn sopimuksen 6 artiklassa vahvistettuja perusoikeuksia ja oikeudellisia
periaatteita. Lisäksi puitepäätöksen 20
artiklan 3 kohdassa annetaan jäsenvaltiolle mahdollisuus
kieltäytyä täytäntöönpanosta,
mikäli täytäntöönpanoa
varten lähetetyn todistuksen perusteella on aihetta epäillä,
että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 artiklassa
vahvistettuja perusoikeuksia tai oikeudellisia perusperiaatteita
on rikottu.
Lakivaliokunnan mielestä etenkin Euroopan ihmisoikeussopimuksen
6 artiklassa ja perustuslain 21 §:n 2 momentissa
taatulla oikeudella oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin
on niin huomattava periaatteellinen ja käytännöllinen
merkitys, että valiokunta jäljempänä yksityiskohtaisista
perusteluista ilmenevin tavoin ehdottaa 1. lakiehdotukseen lisättäväksi
tämän oikeuden turvaamiseen tähtäävän
ehdottoman kieltäytymisperusteen (ks. myös LaVM
7/2003 vp).
Oikeusturvajärjestelyt
Kuten edeltä on käynyt ilmi, Suomessa puitepäätöksen
mukainen toimivaltainen viranomainen on oikeusrekisterikeskus. Se
huolehtii toisen jäsenvaltion viranomaisen päätöksen
täytäntöönpanosta sakon täytäntöönpanosta
annetun lain (672/2002) mukaisessa järjestyksessä.
Muutosta oikeusrekisterikeskuksen päätökseen
haetaan 1. lakiehdotuksen 8 §:n mukaan Tampereen
käräjäoikeudelta. Ehdotettu säännös on
poikkeuksellinen, koska sillä muutoksenhaku hallintoviranomaisen
päätöksestä ohjataan yleiseen
tuomioistuimeen. Perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaan ratkaisu
on tässä tapauksessa kuitenkin perusteltu, koska
muutoksenhaussa arvioinnin kohteena ovat ennen kaikkea puitepäätöksessä tarkoitetut
kieltäytymisperusteet, jotka ovat luonteeltaan rikosoikeudellisia.
Lakivaliokunnan mielestä muutoksenhaun keskittäminen
yhteen käräjäoikeuteen on myös järjestelmän
toiminnan kannalta tarkoituksenmukaista, koska käsiteltävien
juttujen lukumäärä tullee olemaan melko
vähäinen. Ehdotettu ratkaisu myötävaikuttaa
myös siihen, että näiden asioiden käsittely
ei jää käräjäoikeudessa
aivan satunnaiseksi tapahtumaksi, millä taas on merkitystä asianosaisen
oikeusturvan toteutumisen kannalta. Valiokunta pitää kuitenkin
tarpeellisena, että käsiteltäviksi
tulevien asioiden määrän kehitystä seurataan
ja että Tampereen käräjäoikeudelle
turvataan niiden asianmukaisen käsittelyn edellyttämät
voimavarat. Jos valitusten määrä muodostuu
ennakoitua suuremmaksi, oikeusministeriön on myös
tarvittaessa harkittava muutoksenhaun hajauttamista useampaan käräjäoikeuteen.
Yksityiskohtaiset perustelut
1. Laki vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen soveltamisesta
taloudellisiin seuraamuksiin tehdyn puitepäätöksen
lainsäädännön alaan kuuluvien
määräysten kansallisesta täytäntöönpanosta
ja puitepäätöksen soveltamisesta
1 §. Puitepäätöksen
täytäntöönpano.
Perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaan tässä pykälässä käytetty
ilmaus "sellaisina kuin Suomi on niihin sitoutunut" ei ole EU-säädöksen
täytäntöönpanon yhteydessä asianmukainen.
Lisäksi lakiehdotus sisältää eräitä asiasisältöisiä mukautuksia
puitepäätökseen. Tämän
vuoksi lakivaliokunta ehdottaa pykälän loppuosan
sanamuotoa muutettavaksi.
Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan huomauttanut myös,
että viitattaessa täytäntöönpanolaissa
puitepäätöksen yksittäisiin
normeihin on "määräyksen" asemesta syytä käyttää termiä säännös.
Lakivaliokunta on tarkistanut pykälän sanamuotoa
tämän mukaisesti.
4 §. Toisen jäsenvaltion viranomaisen
päätöksen täytäntöönpano.
Pykälän 2 momentin mukaan päätöksen
täytäntöönpanosta kertyneet
varat menevät Suomen valtiolle. Toisen jäsenvaltion
viranomaisen pyynnöstä oikeusrekisterikeskus voi
kuitenkin päättää, että varat
luovutetaan toiselle jäsenvaltiolle. Viimeksi mainitun
mahdollisuuden osalta perusteluissa (s. 30/II)
viitataan etenkin niihin tapauksiin, joissa täytäntöönpantavina
ovat eräät Yhdistyneen kuningaskunnan oikeusjärjestyksen
mukaiset, erityiset korvaukset. Koska oikeusrekisterikeskuksen päätös varojen
luovuttamisesta toiselle jäsenvaltiolle on tarkoitettu
esitetyn pyynnön lisäksi perustumaan erityisten
syiden käsilläoloon, lakivaliokunta ehdottaa,
että momenttia täydennetään
tämän mukaisesti.
5 §. Ehdoton kieltäytymisperuste.
Pykälä sisältää rikosoikeudellisen
vastuun alaikärajaa koskevan ehdottoman kieltäytymisperusteen.
Lakivaliokunta on edellä yleisperusteluissa esittämistään
syistä katsonut, että oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin
takeiden noudattaminen tulee turvata viime kädessä ehdotonta
kieltäytymisperustetta koskevalla säännöksellä.
Tämän vuoksi lakivaliokunta ehdottaa pykälään
lisättäväksi tätä tarkoittavan
uuden 2 momentin. Säännöksen
mukaan oikeusrekisterikeskuksen tulee kieltäytyä toisen
jäsenvaltion viranomaisen päätöksen
täytäntöönpanosta, jos sillä on
perusteltua syytä epäillä, että päätökseen
johtaneessa menettelyssä on loukattu oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin
takeita. Tällainen perusteltu epäilys voi syntyä esimerkiksi
sen jälkeen, kun oikeusrekisterikeskus on päätökseen ja
sitä koskevaan todistukseen liittyvien epäselvyyksien
perusteella jäljempänä 6 §:n
kohdalla esitettävän mukaisesti mahdollisesti
kuullut päätöksen kohteena olevaa henkilöä.
Säännöksen tarkoituksena ei kuitenkaan
ole, että päätöksen täytäntöönpanosta
kieltäydytään esimerkiksi vähäisten
menettelyvirheiden vuoksi. Tätä korostaa osaltaan
säännöksessä käytetty
sanonta "on loukattu".
6 §. Kuuleminen päätöksen
tunnustamis- ja täytäntöönpanoasiassa.
Pykälän mukaan oikeusrekisterikeskus
voi ratkaista toisen jäsenvaltion viranomaisen päätöksen
tunnustamista ja täytäntöönpanoa
koskevan asian kuulematta päätöksen kohteena
olevaa henkilöä. Pykälän perusteluista
(s. 31/I) ilmenee tarkoituksena olevan, että oikeusrekisterikeskus
ratkaisee tunnustamista ja täytäntöönpanopyyntöä koskevan
asian aina ilman päätöksen kohteena olevan
henkilön kuulemista.
Ehdotetulla säännöksellä ei
lakivaliokunnan käsityksen mukaan voida turvata sitä,
että toisen jäsenvaltion viranomaisen päätöksen
tunnustamista ja täytäntöönpanoa
koskevan asian ratkaisemisen kannalta keskeisessä asemassa
olevien kieltäytymisperusteiden käsilläolo
tulee riittävästi selvitetyksi. Valiokunnan
mielestä sekä täytäntöönpanojärjestelmän
uskottavuus että yleiset asianmukaisen käsittelyn
vaatimukset edellyttävät päätöksen
kohteena olevan henkilön kuulemista, jos on todennäköistä,
että toisen jäsenvaltion viranomaisen päätöksen
tunnustamista ja täytäntöönpanoa
koskevassa asiassa tulee sovellettavaksi jokin kieltäytymisperuste.
Toisaalta kuulemistilaisuuden varaaminen ei aina ole oikeusrekisterikeskuksen
toiminnan kannalta tarkoituksenmukaista eikä myöskään päätöksen
kohteena olevan henkilön oikeusturvaa silmälläpitäen
tarpeen silloinkaan, kun asiassa todennäköisesti
sovelletaan jotain kieltäytymisperustetta. Kuulemiseen
ei luonnollisestikaan tarvitse ryhtyä, jos jo
asiaan liittyvän muun aineiston perusteella on selvää,
että päätöksen täytäntöönpanosta
kieltäydytään. Tällainen tilanne
voi olla käsillä esimerkiksi silloin, kun täytäntöönpantavaksi
tuleva seuraamus alittaa puitepäätöksen
mukaisen rahamäärän tai kun tänne
lähetetyn todistuksen ja päätöksen
perusteella on selvää, että päätöksen
kohteena oleva henkilö on seuraamuksen tuomitsemiseen johtaneen
teon tehdessään ollut alle 15-vuotias.
Valiokunnan mielestä uuden järjestelmän vastaiseen
lopputulokseen johtaa myös se, jos kuulemiseen ryhtyminen
vaarantaa koko täytäntöönpanon.
Näin voi olla esimerkiksi silloin, jos on olemassa seikkoja,
jotka viittaavat siihen, että täytäntöönpanoasian
kohteena oleva henkilö asian vireilläolosta
tiedon saatuaan ryhtyy pakoilemaan taikka siirtämään
tai kätkemään omaisuuttaan. Tämän
vuoksi myös tällaisissa tilanteissa on voitava
jättää päätöksen
kohteena olevalle henkilölle varaamatta tilaisuus tulla kuulluksi.
Edellä olevan perusteella lakivaliokunta ehdottaa pykälää täydennettäväksi
siten, että päätöksen kohteena
olevalle henkilölle on varattava tilaisuus tulla kuulluksi,
jos asiassa todennäköisesti tulee sovellettavaksi
jokin kieltäytymisperuste. Tällaista tilaisuutta
ei kuitenkaan tarvitse varata, jos se asian ratkaisemisen kannalta
on selvästi tarpeetonta tai jos on syytä olettaa,
että se saattaa vaarantaa täytäntöönpanon.
7 §. Kielet.
Pykälässä säädetään
siitä, millä kielillä laaditun, laissa
tarkoitetun todistuksen oikeusrekisterikeskus voi hyväksyä.
Sen 2 momentin mukaan oikeusrekisterikeskus huolehtii tällaisen
todistuksen kääntämisestä suomen
tai ruotsin kielelle. Toisessa jäsenvaltiossa annetun päätöksen
täytäntöönpano perustuu mainittuun täytäntöönpantavaa
päätöstä koskevaan vakiomuotoiseen
todistukseen. Itse päätöksestä ei
todistuksen mukana toimiteta käännöstä eikä sitä pääsääntöisesti
myöskään täällä käännetä.
Toisaalta hallituksen esityksen perusteluissa (s. 32/I)
muistutetaan, että puitepäätöksen
7 artiklan mukaan täytäntöönpanosta
voidaan kieltäytyä, jos todistus ei selvästikään
vastaa päätöstä. Tällöin
voi olla tarpeen kääntää myös
itse päätös. Valiokunnan mielestä on
selvää, että myös tämän
käännöksen hankkiminen kuuluu oikeusrekisterikeskukselle.
Asian merkityksen vuoksi se ehdottaa momenttiin lisättäväksi
tätä koskevan säännöksen.
8 §. Toimivaltainen käräjäoikeus.
Pykälän 3 momentin mukaan
oikeusrekisterikeskuksen 1 momentissa tarkoitettu päätös
voidaan panna täytäntöön lainvoimaa
vailla olevana siten kuin ulosottolaissa säädetään
lainvoimaa vailla olevan tuomion täytäntöönpanosta,
jollei tuomioistuin toisin määrää.
Ehdotettu säännös on perustelujen
(s. 32) mukaan tarpeen, jotta täytäntöönpanoon
voidaan sakon täytäntöönpanosta
annetun lain 2 §:n 1 momentin mukaisesti
ryhtyä jo siinä vaiheessa, kun oikeusrekisterikeskuksen
päätös ei vielä ole saanut lainvoimaa.
Kuten momentin alkuosassa oleva viittaus oikeusrekisterikeskuksen päätökseen
osoittaa, säännös on tarkoitettu koskemaan
vain muutoksenhakua käräjäoikeuteen. Tämän
vuoksi valiokunta on korvannut maininnan "tuomioistuimesta" sanalla
"käräjäoikeus".
9 §. Valituksen tekeminen.
Pykälä sisältää yksityiskohtaiset
säännökset siitä, miten valitus oikeusrekisterikeskuksen
päätöksestä on tehtävä.
Asiayhteydestä ja 11 §:stä ilmenee,
että koko pykälä on tarkoitettu koskemaan
muutoksenhakua käräjäoikeuteen. Valiokunta
on tarkistanut 4 ja 5 momentissa käytettyjä sanontoja
tämän mukaisesti.
Ehdotettu pykälä ei sisällä erillisiä säännöksiä valitusosoituksen
liittämisestä oikeusrekisterikeskuksen
päätökseen. Tämän vuoksi
valiokunta tässä yhteydessä viittaa hallintolain (434/2003)
47 §:ään, jossa säädetään
viranomaisen velvollisuudesta liittää päätöksiinsä valitusosoitus.
10 §. Asian käsittely tuomioistuimessa.
Pykälän 2 momentin mukaan tuomioistuin
ei valitusta käsitellessään saa tutkia,
onko päätöksen kohteena oleva henkilö syyllistynyt
siihen tekoon, josta seuraamus on määrätty
toisessa jäsenvaltiossa. Valiokunta huomauttaa,
että säännöksen lakiteknisestä sijoittamisesta
huolimatta se — samoin kuin pykälän 1
momentti oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun
lain soveltamisesta — koskee asian käsittelyä kaikissa
oikeusasteissa. Tämän korostamiseksi valiokunta
on siirtänyt ehdotetun 2 momentin 1 momentin toiseksi virkkeeksi.
Tällöin ehdotetut 3—5 momentti siirtyvät
2—4 momentiksi.
11 §. Muutoksenhaku käräjäoikeuden
päätökseen.
Pykälään sisältyvät
säännökset muutoksenhausta käräjäoikeuden
päätökseen samoin kuin säännökset
asian käsittelystä hovioikeudessa ja
korkeimmassa oikeudessa. Lain 8 §:ssä säädetään
mahdollisuudesta panna täytäntöön oikeusrekisterikeskuksen
lainvoimaa vailla oleva päätös siitä huolimatta,
että päätöksen kohteena oleva
henkilö on hakenut muutosta Tampereen käräjäoikeudelta.
Lakivaliokunta ehdottaa, että pykälään
lisätään selvyyden vuoksi uusi 3
momentti, jonka mukaan myös käräjäoikeuden ja
hovioikeuden lainvoimaa vailla oleva päätös voidaan
panna täytäntöön siten kuin
ulosottolaissa (37/1895) säädetään
lainvoimaa vailla olevan maksuvelvollisuutta koskevan tuomion täytäntöönpanosta.
15 §. Asetuksenantovaltuus.
Valiokunta on tehnyt pykälään samanlaisen,
perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaisen terminologisen tarkistuksen
kuin edellä 1 §:ään.
Lain nimike.
Lakivaliokunta on muuttanut lakiehdotuksen nimikkeen vastaamaan
1 ja 15 §:ssä käytettyä terminologiaa.
2. Laki sakon täytäntöönpanosta
annetun lain 1 §:n muuttamisesta
1 §. Lain soveltamisala.
Valiokunta on tarkistanut pykälän 9
kohdan vastaamaan 1. lakiehdotuksen nimikkeeseen tehtyä muutosta.