Yksityiskohtaiset perustelut

1. Laki esitutkintalain muuttamisesta

24 §.

Pykälän 2 momentin mukaan kuulustelua ei saa pääsääntöisesti toimittaa kello 21:n ja 6:n välisenä aikana. Valiokunta ehdottaa ihmisten muuttuneen vuorokausirytmin vuoksi momentin muuttamista siten, ettei kuulustelua saa pääsääntöisesti toimittaa kello 22:n ja 7:n välisenä aikana.

29 §.

Pykälässä säädetään kuulusteltavalle ennen kuulustelua tehtävistä ilmoituksista ja tiedusteluista. Perustuslakivaliokunta kiinnittää asianosaisten kielellisten oikeuksien johdosta huomiota siihen, että ennen kuulustelua olisi aina syytä käsitellä kysymys käytettävästä kielestä. Tästä olisi perustuslakivaliokunnan mukaan soveliasta säätää 29 §:ssä.

Eduskunta on 4.2.2003 hyväksynyt ensimmäisessä käsittelyssä uuden kielilain ja lain esitutkintalain muuttamisesta. Esitutkintalain 37 §:ään lisätään säännökset esitutkinnassa käytettävästä kielestä. Uusien säännösten vuoksi perustuslakivaliokunnan ehdotus esitutkintalain 29 §:n täydentämisestä on tullut tarpeettomaksi.

30 §.

Pykälässä säädetään kuulustelutodistajasta. Pykälän 1 momentin ensimmäisen virkkeen mukaan kuulusteltavan pyynnöstä on kuulustelussa oltava läsnä luotettava ja oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 43 §:n mukaan esteetön todistaja. Valiokunta ei pidä asianmukaisena, että samassa jutussa tutkijana toimiva virkamies on kuulustelutodistajana siihen liittyvässä kuulustelussa.

33 §.

Pykälässä säädetään huoltajan, edunvalvojan tai muun laillisen edustajan läsnäolosta kuulusteltaessa alaikäistä tai holhottavaksi julistettua. Voimassa olevien säännösten mukaan alle viisitoistavuotiaan kuulusteltavan huoltajalle, edunvalvojalle tai muulle lailliselle edustajalle on poikkeuksetta varattava tilaisuus läsnäoloon kuulustelussa. Viisitoistavuotta täyttäneen vajaavaltaisen kuulustelussa heille on vastaavasti poikkeuksetta varattava tilaisuus läsnäoloon, jos heillä on asiaa koskevassa oikeudenkäynnissä oikeus käyttää puhevaltaa vajaavaltaisen sijasta tai ohella. Säännökset tarkoittavat sitä, että tilaisuus on varattava jokaiselle huoltajalle ja edunvalvojalle.

Pykälän 1 ja 2 momenttia ehdotetaan muutettaviksi siten, että huoltajalla, edunvalvojalla tai muulla laillisella edustajalla on oikeus olla läsnä kuulustelussa. On siis riittävää, että esitutkintaviranomainen sallii jokaisen puhevallan käyttöön oikeutetun henkilön läsnäolon kuulustelussa, ellei sitä 3 momentin nojalla kielletä. Ainakin yhdelle edustajalle on kuitenkin varattava tilaisuus olla läsnä kuulustelussa, paitsi jos kuulustelu on välttämätöntä toimittaa heti.

Valiokunta ei pidä vajaavaltaisen kuulustelemista ilman hänen edustajansa läsnäoloa suotavana. Rikostorjunnan kannalta on tärkeää, että huoltaja on läsnä kuulusteltaessa rikoksesta epäiltyä lasta. Alle viisitoistavuotiaan kuulustelu ilman huoltajan läsnäoloa on syytä pyrkiä rajoittamaan esitutkinnasta ja pakkokeinoista annetun asetuksen 14 §:n tarkoittamiin tilanteisiin (selvitetään, onko viisitoista vuotta täyttänyt ollut osallisena rikoksessa, tai omaisuuden takaisin saamiseksi, esitutkinta suoritetaan erityisistä syistä taikka sosiaalilautakunnan pyynnöstä).

Pykälän 3 momenttiin valiokunta ehdottaa vähäistä kielellistä muutosta.

38 a §.

Valiokunta ehdottaa vähäistä kielellistä muutosta 4 momenttiin.

39 §.

Pykälästä ehdotetaan poistettavaksi velvoite lukea kuulustelupöytäkirja kuulusteltavalle. Lisäksi nykyistä kuulustelun tallentamista ääni- ja kuvatallenteille samoin kuin asetuksenantovaltuutta ehdotetaan täsmennettäväksi.

Edellä mainittuun kielilakiin liittyen eduskunta on ensimmäisessä käsittelyssä hyväksynyt lain, jolla muutetaan esitutkintalain 39 §:ää. Tämän lain on tarkoitus tulla voimaan 1.1.2004. Jos 39 §:ää muutettaisiin myös tässä yhteydessä, muutos ehtisi olla voimassa vain muutaman kuukauden. Epätarkoituksenmukaisen lopputuloksen välttämiseksi valiokunta ehdottaa, että pykälä poistetaan lakiehdotuksesta.

39 a §.

Pykälässä säädetään siitä, milloin esitutkintaviranomaisen on tallennettava asianomistajan tai todistajan kuulustelu videotallenteeseen tai siihen rinnastettavaan muuhun kuvatallenteeseen. Tallentaminen on tehtävä, jos kuulustelukertomusta on tarkoitus käyttää todisteena oikeudenkäynnissä eikä kuultavaa tämän nuoren iän tai kehitystason vuoksi todennäköisesti voida haittaa aiheuttamatta kuulla henkilökohtaisesti.

Lakivaliokunnassa on samanaikaisesti tämän esityksen kanssa käsiteltävänä hallituksen esitys HE 190/2002 vp, jossa ehdotetaan muutettavaksi oikeudenkäymiskaaren todistelua koskevia säännöksiä. Esityksen mukaan alle 15-vuotiaan henkilön tai henkilön, jonka henkinen toiminta on häiriintynyt, esitutkinnassa antamaa kuva- ja äänitallennettua kertomusta voidaan käyttää tuomioistuimessa todisteena.

Säännösehdotusten yhteensovittamiseksi valiokunta ehdottaa pykälän muuttamista siten, että "kuvatallenne" korvataan sanaparilla "kuva- ja äänitallenne" ja " kehitystaso" korvataan ilmaisulla "henkisen toiminnan häiriintyminen". Lisäksi valiokunta ehdottaa, että säännöksen alussa oleva "tai" korvataan sanalla "ja" .

Perustuslakivaliokunta pitää säännösehdotuksia nuoren henkilön kuulustelusta ongelmallisina, koska niihin ei sisälly sitä syytetyn oikeussuojan taetta, että hänen avustajansa saa olla läsnä kuulustelussa ja että tämä saa esittää kysymyksiä kuulusteltavalle. Videoinnin lähtökohtana nimittäin on, ettei nuorta henkilöä enää tulla kuulemaan henkilökohtaisesti oikeudenkäynnissä. Siksi jo esitutkintavaiheen tällaisen menettelyn tulee täyttää oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimukset.

Lakivaliokunta pitää perustuslakivaliokunnan kannanottoa perusteltuna ja ehdottaa, että pykälää täydennetään rikoksesta epäillyn oikeussuojaa parantavalla säännöksellä. Sen mukaan rikoksesta epäillylle on varattava mahdollisuus esittää kysymyksiä kuulusteltavalle. Jos rikoksesta epäilty niin pyytää, hänen kysymyksensä saa esittää myös asiamies tai avustaja. Kuulustelija voi kuitenkin määrätä, että kysymykset on esitettävä kuulustelijan välityksellä kuulusteltavalle.

45 §.

Pykälän 2 momentissa säädettyjä avustajan erityisiä kelpoisuusvaatimuksia ehdotetaan muutettavaksi. Säännösehdotukset rajoittavat avustajan valintaa nykyisestä.

Avustajana ei saa 2 kohdan mukaan toimia se, joka toimii tai on toiminut tutkittavaa tai siihen välittömästi liittyvää rikosta koskevassa asiassa sellaisen henkilön avustajana, jonka edut ovat ristiriidassa asianosaisen kanssa. Lakivaliokunta katsoo, ettei ehdotettua esteellisyysperustetta voida pitää rikostutkinnallisilla syillä perusteltuna. On selvää, ettei sama avustaja voi avustaa kahta rikoskumppania, jotka syyttävät toisiaan tai kertovat toistensa osuudesta rikokseen eri tavalla. Valiokunta ehdottaa, että kohta poistetaan. Kohdan poistamisen vuoksi on 4 kohdaksi siirtyvässä säännöksessä olevaa viittausta tarkistettava.

Avustajana ei saa 3 kohdan mukaan olla se, joka toimii toisen rikoksesta epäillyn avustajana tutkittavaa tai siihen välittömästi liittyvää rikosta koskevassa asiassa, jos hänen toimimisensa asianosaisen avustajana voi vaikeuttaa asian selvittämistä. Perustuslakivaliokunta toteaa ehdotuksen olevan merkittävä Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 3 kappaleen c-kohdan kannalta. Sen mukaan rikoksesta syytetyn vähimmäisoikeuksiin kuuluu oikeus puolustautua henkilökohtaisesti tai itse valitsemansa oikeudenkäyntiavustajan välityksellä.

Vaikka ehdotettu säännös rajoittaa epäillyn oikeutta valita avustajansa pelkästään rikoksen esitutkinnassa ja vaikka esitutkinnassa noudatettava objektiviteettiperiaate on sinänsä ohjaamassa tutkinnanjohtajan ratkaisuja, on säännös perustuslakivaliokunnan mukaan laadittava edellytyksiltään tiukemmaksi. Näin lisätään sen todennäköisyyttä, että ihmisoikeussopimuksen vastaisia yksittäisiä ratkaisuja ei käytännössä synny. Avustajan epäämistä voidaan pitää hyväksyttävänä, kun epääminen perustuu painaviin rikostutkinnallisiin syihin. Perustuslakivaliokunta esittää esteellisyyssäännöksen tiukentamista seuraavasti: "...mikäli hänen toimimisensa asianosaisen avustajana oletettavasti vaikeuttaa merkittävästi asian selvittämistä". Lakivaliokunta ehdottaa, että kohtaa muutetaan perustuslakivaliokunnan esittämällä tavalla.

47 §.

Nykyisen 43 §:n 2 momentin mukaan asianomistajalle ja esitutkinnassa asianosaisina kuulustelluille on ilmoitettava viipymättä, ettei asiaa saateta syyttäjän harkittavaksi taikka ettei esitutkintaa toimiteta tai että se keskeytetään. Nämä säännökset, lukuun ottamatta keskeyttämisestä ilmoittamista, ehdotetaan siirrettäväksi 47 §:ään.

Erityisesti asianomistajan toissijaisen syyteoikeuden kannalta on tärkeää, että esitutkinnan keskeyttämisestä ilmoitetaan asianomistajalle. Sen vuoksi valiokunta ehdottaa, että säännökseen lisätään velvollisuus ilmoittaa esitutkinnan keskeyttämisestä.

Esitutkintalaissa ei ole säännöksiä esitutkinnan keskeyttämisestä. Asianosaisten oikeussuojan ja -turvan kannalta nykyinen sääntely on ilmeisen puutteellista. Lakiin ei kuitenkaan tässä vaiheessa enää voida lisätä asiaa koskevia säännöksiä. Sen johdosta valiokunta huomauttaa, että asianomistajan toissijaisen syyteoikeuden kannalta on olennaista, että tutkinnanjohtaja tekee esitutkinnan keskeyttämispäätöksen niin hyvissä ajoin, että asianomistaja voi käyttää syyteoikeuttaan ennen syyteoikeuden vanhentumista.

2. Laki pakkokeinolain muuttamisesta

1 luku. Kiinniottaminen, pidättäminen ja vangitseminen

6 § . Pidättämiseen oikeutettu virkamies.

Pykälässä luetellaan pidättämiseen oikeutetut virkamiehet. Pykälän 1 kohtaan ehdotetaan lähinnä organisaatiomuutoksista johtuvia tarkistuksia. Lähtökohtana on, että pidättämisvaltuudet ja siihen liittyvät pakkokeinovaltuudet tulee antaa vain niille virkamiehille, jotka niitä tehtävissään todella tarvitsevat. Koska virkanimikkeitä on esityksen antamisen jälkeen muutettu, valiokunta ehdottaa kohdan muuttamista eräiden virkanimikkeiden osalta. Lisäksi valiokunta ehdottaa, että virkanimikkeiden keskinäistä järjestystä muutetaan, koska poliisitarkastaja on vain poliisin ylijohdossa käytössä oleva nimike.

Lisäksi valiokunta ehdottaa, että 4 kohtaan, jossa säädetään rajavartiolaitoksessa pidättämiseen oikeutetuista virkamiehistä, tehdään virkanimikkeiden muutoksista johtuvat tarkistukset.

22 §. Vangitsemisasian uudelleen käsittely.

Pykälää ehdotetaan muutettavaksi siten, että vangitsemisasia tulee uudelleen käsiteltäväksi vain vangitun pyynnöstä, kun nykyisin tuomioistuimen on otettava asia viran puolesta käsiteltäväksi vähintään kahden viikon välein.

Perustuslakivaliokunta katsoo, että uudistuksesta voi aiheutua henkilökohtaista vapautta ja oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä tarkoittaville perusoikeuksille ongelmia silloin, jos vangittu tietämättömyydestä tai muusta syystä ei kykene arvioimaan uudelleen käsittelemisen tarpeellisuutta. Kysymys voi esimerkiksi olla sellaisista olojen muutoksista, jotka vaikuttavat vangitsemispäätöksen perusteisiin. Perustuslakivaliokunta pitää siksi asianmukaisena, että nykyistä käytäntöä jatketaan (sen aikaväliä mahdollisesti tarkistaen) tai että esitutkinnan aikana vangittuina pidettäville määrätään viran puolesta puolustaja tai tutkinnanjohtajalle luodaan velvollisuus informoida tuomioistuinta muutoksista.

Lakivaliokunta ehdottaa, että 2 momenttiin lisätään säännös, joka velvoittaa tutkinnanjohtajan ilmoittamaan tuomioistuimelle ja vangitulle seikasta, jonka vuoksi syytä vangittuna pitämiseen ei enää ole.

2 luku. Matkustuskielto

3 §. Matkustuskiellosta päättävä viranomainen.

On ilmennyt epäselvyyttä siitä, voiko pidättämiseen oikeutettu virkamies päättää matkustuskiellosta sen jälkeen, kun tuomioistuin on hylännyt vangitsemisvaatimuksen. Valiokunta hyväksyy oikeuskirjallisuudessa esitetyn tulkinnan, ettei virkamies voi enää sen jälkeen päättää matkustuskiellosta. Matkustuskielto on vangitsemisen vaihtoehto ja hylätessään vangitsemisvaatimuksen tuomioistuimen on otettava kantaa myös matkustuskieltoon.

3 luku. Hukkaamiskielto ja vakuustakavarikko

1 §. Hukkaamiskiellon ja vakuustakavarikon edellytykset.

Hukkaamiskiellon ja vakuustakavarikon edellytyksenä olevaa todennäköisyysedellytystä ehdotetaan alennettavaksi siten, ettei toimenpide enää edellytä todennäköisiin syihin perustuvaa epäilyä, vaan se voidaan kohdistaa rikoksesta epäiltyyn. Yleisperusteluissa esitetyistä syistä valiokunta ehdottaa, että ilmaisu "rikoksesta epäilty" muutetaan ilmaisuksi "...se, jota on syytä epäillä rikoksesta".

Vahingonkorvausvastuu siviilioikeudellisilla turvaamistoimenpiteillä aiheutetuista vahingoista on ankara. On esitetty, että todennäköisyysedellytyksen alentamisen vastapainoksi tulisi myös hukkaamiskieltoon ja vakuustakavarikkoon liittyvä vahingonkorvausvastuu muuttaa ankaraksi. Lakivaliokunta pitää ehdotusta aiheellisena. Hallintovaliokunta on lausunnossaan tuonut esille perusteltuja näkökohtia, joiden vuoksi vahingonkorvausvastuun muuttaminen ei ole aiheellista. Lakivaliokunta toteaa, ettei vahingonkorvausoikeudellisten kysymysten ratkaiseminen ja säännösten muuttaminen ole mahdollista tämän esityksen yhteydessä. Valiokunta pitää aiheellisena, että uuden säännöksen soveltamiskäytäntöä seurataan ja tarvittaessa ryhdytään toimenpiteisiin vahingonkorvaussäännösten uudistamiseksi. Valiokunta ehdottaa asiaa koskevan lausumaehdotuksen hyväksymistä (Valiokunnan 2. lausumaehdotus).

4 §. Hukkaamiskiellon ja vakuustakavarikon kumoaminen.

Valiokunta ehdottaa 2 momenttiin vähäistä kielellistä tarkistusta.

5 luku. Etsintä

1 §. Kotietsintä esineen löytämiseksi.

Yleisperusteluissa esitetyistä syistä valiokunta ehdottaa, että 1 momentin ilmaisu "rikoksesta epäillyn hallinnassa" muutetaan kuulumaan "joka on sen hallinnassa, jota on syytä epäillä rikoksesta". Lisäksi valiokunta ehdottaa, että 2 momentin alku muutetaan kuulumaan "paikassa, joka ei ole sen hallinnassa, jota on syytä epäillä rikoksesta".

10 §. Henkilöntarkastuksen edellytykset.

Henkilöntarkastuksen edellytyksenä olevaa todennäköisyysvaatimusta ehdotetaan alennettavaksi. Myös henkilöntarkastuksen käyttöalaa ehdotetaan laajennettavaksi lisäämällä lievä vahingonteko pakkokeinon mahdollistavien rikosten luetteloon.

Todennäköisyysedellytys ei ilmene ehdotetusta 1 momentista vaan vasta 2 momentista. Valiokunta ehdottaa, että pykälää selkeytetään aloittamalla 1 momentti todennäköisyysvaatimuksella. Säännös selkeytyy, kun momentissa luetellaan kohdittain rikoslain mukaisessa järjestyksessä rikokset, joiden esitutkinnassa henkilöntarkastus saadaan toimittaa. Luetteloon on lisättävä myös esityksen antamisen jälkeen nykyiseen säännökseen lisätyt lievä moottorikulkuneuvon käyttövarkaus ja murtovälineen hallussapito.

Lisäksi valiokunta ehdottaa, että 2 momentti alkaa seuraavasti: "Se, jota ei ole syytä epäillä rikoksesta..."

11 §. Henkilönkatsastuksen edellytykset.

Henkilönkatsastus DNA-tunnisteen määrittämiseksi tai muun vastaavan tutkinnan suorittamiseksi sallittaan tehtäväksi myös henkilölle, jota ei epäillä rikoksesta. Henkilönkatsastus on tällöin sallittu vain törkeiden rikosten esitutkinnassa, sillä rikoksesta säädetyn enimmäisrangaistuksen on oltava vähintään neljä vuotta vankeutta.

Perustuslakivaliokunta on arvioinut henkilönkatsastuksen käytettävyyden laajennusta perustuslain 7 §:ssä turvatun henkilökohtaisen vapauden ja koskemattomuuden suojan ja myös 10 §:ssä turvatun yksityisyyden suojan kannalta. Perustuslakivaliokunta päätyy siihen, että henkilönkatsastuksen käyttöala muodostuisi ehdotetun säännöksen mukaan sivullisten osalta suhteellisuusperiaatteen kannalta liian laaja-alaiseksi. Perustuslakivaliokunnan mukaan tavallisen lainsäätämisjärjestyksen edellytyksenä on tiukentaa lakiehdotusta tältä osin siihen tapaan, että henkilönkatsastuksen avulla saatavalta selvitykseltä vaaditaan ehdotettua suurempaa merkitystä rikoksen selvittämiselle ja että asianomaista selvitystä ei ilman kohtuutonta vaivaa voida hankkia muulla tavalla.

Perustuslakivaliokunnan lausunnon johdosta lakivaliokunta ehdottaa, että 2 momenttia muutetaan siten, että henkilönkatsastus on sallittu, jos tutkinnalla on erittäin tärkeä merkitys rikoksen selvittämiselle sen vuoksi, että rikoksen selvittäminen olisi mahdotonta tai olennaisesti vaikeampaa käyttämällä tutkinnan kohteiden oikeuksiin vähemmän puuttuvia keinoja.

5 a luku. Telekuuntelu, televalvonta ja tekninen tarkkailu

1 §. Määritelmät.

Pykälän 1 momentin säännösviittaus ehdotetaan muutettavaksi sen johdosta, että teletoimintalaki on kumottu sen korvanneella telemarkkinalailla (396/1997).

Esityksen antamisen jälkeen telemarkkinalain nimi on muutettu lailla 489/2002 viestintämarkkinalaiksi. Sittemmin eduskunta on 4.2.2003 hyväksynyt ensimmäisessä käsittelyssä uuden viestintämarkkinalain sisällön. Lailla kumotaan nykyinen viestintämarkkinalaki.

Valiokunta ehdottaa, että määritelmäsäännöksessä viitataan uuteen viestintämarkkinalakiin, jonka on tarkoitus tulla voimaan ennen pakkokeinolakia, sekä että 1 ja 2 kohdan käsitteistö muutetaan uuden lain käsitteistön mukaiseksi. Säännös vastaa asiallisesti nykyistä määritelmäsäännöstä, eikä siten muuta telekuuntelun käyttöalaa.

Yleisellä viestintäverkolla tarkoitetaan viestintäverkkoa, jonka käyttäjäpiiriä ei ole etukäteen rajattu. Yleiseen viestintäverkkoon liitetyllä viestintäverkolla tarkoitetaan verkkoa, jonka käyttäjäpiiri on rajattu, mutta joka on liitetty yleiseen viestintäverkkoon ja josta voidaan esimerkiksi suoraan soittaa yleiseen viestintäverkkoon.

2 §. Telekuuntelun edellytykset.

Esityksessä ehdotetaan, että pykälä jaetaan kahdeksi momentiksi. Pykälän 1 momentissa luetellaan rikokset, joiden esitutkintaa varten telekuuntelulupa voidaan myöntää. Telekuuntelun käyttöala ehdotetaan laajennettavaksi törkeään lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön ja törkeään vahingontekoon.

Eduskunta on lakivaliokunnan ehdotuksesta hyväksynyt vuonna 1995 lausuman, jossa edellytetään, että telekuuntelusäännösten käyttökelpoisuutta ja telekuuntelun merkitystä rikostutkinnalle seurataan tarkoin ja että seurannan rinnalla käynnistetään välittömästi lainvalmistelu, jolla törkeät talousrikokset asianmukaisesti määriteltyinä saadaan telekuuntelusäännösten piiriin.

Lausuman mukaisesti telekuuntelun käyttöalaa ehdotetaan laajennettavaksi törkeimpiin talousrikoksiin, jotka on tehty liike- tai ammattitoiminnassa ja joilla tavoitellaan erityisen suurta hyötyä tai jotka tehdään erityisen suunnitelmallisesti. Laajennus ehdotetaan toteuttavaksi lisäämällä pykälään laajennusta koskeva uusi 2 momentti.

Esityksen antamisen jälkeen pykälää on muutettu kahdesti. Pykälään on jo lisätty 2 momentti, jonka mukaan lupa telekuunteluun voidaan myöntää, kun on syytä epäillä jotakuta

• joukkotuhonnasta, joukkotuhonnan valmistelusta, kemiallisen aseen kiellon rikkomisesta, biologisen aseen kiellon rikkomisesta,
• rikoslain 34 a luvun 1 §:n 1 momentin 2––7 kohdassa tai 2 momentissa tarkoitetusta terroristisessa tarkoituksessa tehdystä rikoksesta, terroristisessa tarkoituksessa tehtävän rikoksen valmistelusta, terroristiryhmän johtamisesta, terroristiryhmän toiminnan edistämisestä, terrorismin rahoittamisesta taikka
• näiden rikosten rangaistavasta yrityksestä.

Myös pykälän 1 momenttia on muutettu siten, että 6 kohtaan on lisätty törkeä rahanpesu ja 7 kohdassa oleva rikosnimike aluksen kaappaus on muutettu kaappaukseksi.

Esityksen antamisen jälkeen hyväksyttyjen muutosten johdosta valiokunta ehdottaa, että nykyisessä 2 momentissa mainitut rikosnimikkeet siirretään 1 momentin uudeksi 1 ja 10 kohdaksi ja 8 kohdaksi siirtyvään kohtaan lisätään törkeä rahanpesu ja uuden numeroinnin mukaiseen 9 kohtaan tehdään rikosnimikkeen muutoksesta johtuva tarkistus.

Esityksessä ehdotetun 2 momentin johdosta perustuslakivaliokunta toteaa, että telekuuntelu voidaan ulottaa perustuslaissa tarkoitettuihin yksilön tai yhteiskunnan turvallisuutta vaarantaviin rikoksiin. Ehdotettu säännös ei perustuslakivaliokunnan mukaan rajoita telekuuntelua tällaisiin rikoksiin, koska se ulottaa telekuuntelun sellaisiin liike- tai ammattitoiminnassa tehtyihin törkeisiin rikoksiin, joissa rikoksella tavoitellaan erityisen suurta hyötyä tai rikos tehdään erityisen suunnitelmallisesti. Lakiehdotus voidaan perustuslakivaliokunnan mukaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä, jos ehdotusta muutetaan niin, että telekuunteluoikeus edellyttää kummankin lisäedellytyksen esilläoloa. Lakivaliokunta ehdottaa, että 2 momenttia muutetaan perustuslakivaliokunnan edellyttämällä tavalla.

Perustuslakivaliokunta kiinnittää huomiota 2 §:n 2 momenttiin mahdollisesti liittyvään sääntelyn täsmällisyysongelmaan. Näiden rikosten tunnusmerkistöön kuuluu jo eri tavoin ilmaistu suuri hyöty tai suunnitelmallisuus. Siksi esityksessä tarkoitettu pakkokeinon käytön rajautuminen vain näiden törkeiden rikosten törkeimpiin tekomuotoihin voi käytännössä jäädä toteutumatta. Yleensäkin rajanveto jonkin rikoksen ja sen törkeän tekomuodon välillä määräytyy vasta kokonaisarvioinnin perusteella, jolloin on tosiasiassa vaarana, että pakkokeino tulee käyttöön muulloinkin kuin rikoksen törkeän tekomuodon ollessa kysymyksessä.

Lakivaliokunta pitää perustuslakivaliokunnan 2 momentin soveltamiskäytäntöön liittyvää huolta aiheellisena. Esityksen perusteluissa täsmennetään, mitä erityisen suurella taloudellisella hyödyllä ja suunnitelmallisuudella tarkoitetaan. Telekuunteluluvasta päättävän tuomioistuimen on kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, että laissa säädetyt luvan myöntämisedellytykset täyttyvät. Esitutkintaviranomaisten on hakemuksessaan yksilöitävä ja perusteltava telekuunteluhakemuksensa riittävän täsmällisesti. Eduskunnan oikeusasiamiehen telepakkokeinoihin kohdistuvan valvonnan perusteella valiokunta katsoo olevan tarpeellista lisätä esitutkintaviranomaisten ja tuomareiden koulutusta, ohjeistusta ja sisäasiainministeriön valvontaa on syytä tehostaa. Valiokunta on edellä ehdottanut selvityksen tekemistä pakkokeinojen käytöstä, niiden tuloksellisuudesta ja oikeusturvan toteutumisesta.

3 §. Televalvonnan edellytykset.

Televalvonnan edellytyksenä on 1 momentin 1 kohdan mukaan se, että rikoksesta säädetty vähimmäisrangaistus on vähintään neljä kuukautta vankeutta. Edellytystä ehdotetaan muutettavaksi siten, että televalvonta on mahdollinen tutkittaessa rikosta, josta säädetty ankarin rangaistus on vähintään neljä vuotta vankeutta. Tämän jälkeen televalvonnan edellytykset ovat tältä osin samat kuin teknisen tarkkailun edellytykset 5 a luvun 4 §:n 1 momentin 1 kohdassa. Muutos merkitsee pakkokeinon käyttöalan vähäistä laajennusta, sillä eräiden rikosten maksimirangaistus on neljä vuotta vankeutta, mutta vähimmäisrangaistus on vain 14 päivää vankeutta. Tällaisia rikoksia ovat seksuaalinen hyväksikäyttö ja lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö.

Paritus on viime vuosina muuttunut aikaisempaa järjestäytyneemmäksi, ammattimaisemmaksi ja törkeämmäksi. Lakivaliokunta on kiinnittänyt kielteiseen kehitykseen huomiota ja arvioinut, että rikoslain seksuaalirikossäännöksiä on syytä täydentää parituksen törkeää tekomuotoa koskevalla säännöksellä (LaVL 22/2002 vp). Tässä yhteydessä valiokunta ehdottaa, että televalvonnan käyttöala rikosten esitutkinnassa ulotetaan paritukseen.

Esityksen antamisen jälkeen pykälää on muutettu siten, että televalvontaa voidaan käyttää terroristisessa tarkoituksessa tehtävän rikoksen valmistelun esitutkinnassa. Tämän johdosta valiokunta ehdottaa, että 1 momenttiin lisätään tätä rikosta koskeva uusi 4 kohta. Lisäksi valiokunta ehdottaa, että 2 kohdan rikosnimikkeiden järjestys muutetaan vastaamaan niiden järjestystä rikoslaissa ja tarpeeton sana poistetaan.

3 a §. Matkaviestimien sijaintitiedon hankkiminen.

Valiokunta ehdottaa, että pykälän sanamuotoa tarkistetaan ja viittaussäännöstä muutetaan 3 §:n 1 momenttiin lisättävän uuden 4 kohdan vuoksi.

Perustuslakivaliokunta huomauttaa, että sijaintitietojen salassapitoa koskevan sääntelyn riittävyys on selvitettävä esityksen jatkokäsittelyssä. Samoin hallintovaliokunta kehottaa lakivaliokuntaa arvioimaan sijaintitietojen salassapitoa. Huomautusten johdosta lakivaliokunta toteaa, että viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 24 §:n 1 momentin 31 kohtaa on täydennetty vuonna 2002 voimaantulleella lailla. Sen mukaan asiakirjat, jotka sisältävät tiedon matkaviestimen sijaintipaikasta, ovat salassa pidettäviä asiakirjoja.

4 §. Teknisen kuuntelun edellytykset.

Teknisen tarkkailun eli teknisen kuuntelun, teknisen katselun ja teknisen seurannan edellytyksistä säädetään nykyisin 4 §:ssä. Teknisen tarkkailun eri muotojen edellytyksiä koskevan sääntelyn selkeyttämiseksi yhdessä pykälässä olevat säännökset ehdotetaan hajautettavaksi 4, 4 a ja 4 b §:ään.

Teknistä kuuntelua koskevan 4 §:n 1 momenttiin ei ehdoteta asiallisia muutoksia. Esityksen antamisen jälkeen 4 §:ää on muutettu siten, että terroristisessa tarkoituksessa tehtävän rikoksen valmistelua tutkittaessa saadaan käyttää teknistä tarkkailua. Tämän johdosta valiokunta ehdottaa, että 1 momenttiin lisätään tätä rikosta koskeva uusi 4 kohta.

Teknisen kuuntelun käyttöalaa ehdotetaan laajennettavaksi. Ehdotetun 3 momentin mukaan tekninen kuuntelu voitaisiin kohdistaa vakituiseen asumiseen tarkoitettuun tilaan, jossa epäilty todennäköisesti oleskelee. Säännösehdotuksen arvioinnissa perustuslakivaliokunta viittaa siihen, että 5 a luvun 2 §:n 1 momentissa tarkoitetut rikokset ovat sellaisia kuin perustuslain 10 §:n 3 momentin luottamuksellisen viestin salaisuuteen kohdistuvassa rajoituslausekkeessa tarkoitetaan. Kun otetaan huomioon teknisen kuuntelun erityisluonne ja kuunneltaviksi mahdollisesti tulevien henkilöiden määrä ja se, että he kaikki eivät välttämättä ole rikoksesta epäiltyjä, ei perustuslain 10 §:n 3 momentissa ilmaistun välttämättömyysvaatimuksen kannalta kuitenkaan ole mahdollista ulottaa teknistä kuuntelua kaikkiin kyseisiin rikostyyppeihin. Toimivaltuutta ei tee välttämättömäksi pelkästään havainto valtuuden tehokkuudesta. Perustuslakivaliokunta päätyy siihen, että tavallisen lainsäätämisjärjestyksen edellytyksenä on rajata tekninen kuuntelu valtiorikosten, väkivaltarikosten, yleisvaarallisten rikosten ja huumausainerikosten törkeimpiin tekomuotoihin.

Perustuslakivaliokunnan lausunnon johdosta lakivaliokunta ehdottaa, että 3 momentissa luetellaan ne rikokset, jotka täyttävät perustuslakivaliokunnan asettamat edellytykset ja joiden esitutkintaa varten voidaan antaa lupa kohdistaa tekninen kuuntelu myös sellaiseen tilaan, jossa epäilty todennäköisesti oleskelee.

Vakituiseen asumiseen tarkoitettuihin tiloihin kohdistuvalla teknisellä kuuntelulla kajotaan kotirauhan ja yksityiselämän suojan ydinalueeseen. Sen vuoksi tällaisen salaisen pakkokeinon käyttämiselle on asetettava erityisiä edellytyksiä ja rajoituksia. Vakituiseen asumiseen tarkoitettuihin tiloihin kohdistettava tekninen kuuntelu sallitaan sen vuoksi vain kaikkein vakavimpien, laissa tyhjentävästi lueteltujen, rikosten esitutkinnassa. Luvan pakkokeinon käyttämiseen voi myöntää vain tuomioistuin, jonka on asiasta päättäessään määrättävä rikoksesta epäillyn ja muiden toimenpiteen kohteeksi joutuvien etuja valvomaan julkinen asiamies.

Tuomioistuin voi myöntää luvan vain, jos rikoksen selvittäminen muutoin olisi mahdotonta tai olennaisesti vaikeampaa. Esitutkintaviranomaisen on siis kyettävä näyttämään, että rikoksen selvittäminen on muilla, vähemmän oikeuksiin puuttuvilla pakkokeinoilla olennaisesti vaikeampaa tai mahdotonta. Säännöksen sanamuoto asettaa pakkokeinon myöntämiselle tiukat edellytykset. Jotta julkinen asiamies voisi tosiasiallisesti valvoa kuuntelun kohteeksi joutuvien etuja, on viranomaisten annettava riittävästi tietoa epäillystä rikoksesta, esitutkinnasta ja vaihtoehtoisista pakkokeinoista.

Teknisen kuuntelun kohdistaminen vakituiseen asumiseen tarkoitettuun tilaan edellyttää, että epäilty todennäköisesti oleskelee tilassa. Säännöksestä käy siten selkeästi ilmi se, että tekninen kuuntelu on välittömästi keskeytettävä, kun havaitaan, ettei epäilty oleskelekaan tilassa tai on sieltä poistunut.

Perustuslakivaliokunta huomauttaa, että kuuntelulaitteen asentaminen ja poistaminen muodostaa oman ongelman kotirauhan suojan kannalta. Esityksessä ei 4 §:n 4 momentin johdosta selvitetä, miten tämä on tarkoitus järjestää. Seikkaan tulee kiinnittää huomiota jatkokäsittelyssä. On selvää, ettei sanamuodoltaan ehdotetun kaltainen sääntely oikeuta menemään salaa kotirauhan piiriin laitteen asentamiseksi, vaan asiasta tulee säätää nimenomaisesti. Lakivaliokunta ehdottaa, että momenttiin tehdään perustuslakivaliokunnan edellyttämät muutokset.

4 a §. Teknisen katselun edellytykset.

Valiokunta ehdottaa, että vastaavalla tavalla kuin 4 §:n 1 momenttiin myös 4 a §:n 2 momentin rikosluetteloon lisätään terroristisessa tarkoituksessa tehtävän rikoksen valmistelu ja 4 momenttiin tehdään vastaavat muutokset kuin 4 §:n 4 momenttiin.

4 b §. Teknisen seurannan edellytykset.

Valiokunta ehdottaa, että 4 momenttiin tehdään vastaavat muutokset kuin kahden edellisen pykälän 4 momentteihin.

5 §. Toimenpiteestä päättäminen.

Toimivaltaiseksi tuomioistuimeksi määritellään 1 momentissa nykyiseen tapaan 1 luvun 9 §:ssä tarkoitettu tuomioistuin tai muu tuomioistuin, jossa asian käsittely käy sopivasti päinsä. Perustuslakivaliokunta pitää sääntelyn loppuosan väljyyttä ja epämääräisyyttä tällaisessa perusoikeusyhteydessä ongelmallisena. On asianmukaista täsmentää sääntelyä. Lain 1 luvun 9 §:stä ilmenevää periaatetta vastaavasti on luontevinta, että ainoastaan käräjäoikeus voi olla toimivaltainen tällaisissa asioissa. Lakivaliokunta ehdottaa, että momenttia täsmennetään tällä tavoin.

Perustuslakivaliokunnan mielestä on valtiosäännön kannalta huomionarvoista, että telekuuntelusta voisi kiireellisissä tapauksissa 2 momentin perusteella päättää pidättämiseen oikeutettu virkamies. Kun telekuuntelumahdollisuus sisällytettiin pakkokeinolakiin, perustuslakivaliokunta piti oleellisena oikeusturvakysymyksenä, että kuunteluvaltuuden edellytyksenä on aina riippumattoman tuomioistuimen yksittäistapauksessa konkreettisen rikosepäilyn johdosta antama lupa (PeVL 8/1994 vp, s. 2/II). Käsiteltävänä oleva ehdotus voi merkitä sitä, että poliisi voi suorittaa telekuuntelua ja lopettaa sen ennen tuomioistuimen luparatkaisua. Tällaisessa tapauksessa telekuuntelun edellytykset eivät tule lainkaan arvioitaviksi poliisin ulkopuolella. Tämä ei perustuslakivaliokunnan mielestä ole sopusoinnussa perustuslain 10 §:n luottamuksellisen viestin salaisuutta turvaavien säännösten kanssa, vaan telekuuntelun tulee aina olla sidottu tuomioistuimen lupaan. Lakiehdotusta on muutettava tältä osin, jotta se voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Lain jatkokäsittelyssä on varmistuttava tuomioistuinjärjestelmän toimivuudesta ajankohdasta riippumatta.

Perustuslakivaliokunta pitää oikeana sitä, ettei kiiretilanteiden poikkeusmenettely koske 4 §:n 3 momentissa säädettyä kotirauhan piiriin ulottuvaa teknistä kuuntelua. Tämän säännön kannalta jää kuitenkin epäselväksi 1 momentin 6 kohdan merkitys.

Lakivaliokunta ehdottaa perustuslakivaliokunnan lausunnon perusteella, että 2 momentista poistetaan 1 momentin 1 ja 6 kohtaa koskeva maininta. Jälkimmäisen kohdan poistaminen merkitsee sitä, että nykyiseen tapaan käräjäoikeuden on päätettävä teknisestä kuuntelusta ja teknisestä katselusta, kun kuuntelu- tai katselulaite on tarkoitus sijoittaa epäillyn käyttämään kulkuneuvoon tai tilaan, jossa hän oleskelee.

Lakivaliokunnan saaman selvityksen mukaan oikeusministeriö on ryhtynyt toimiin käräjäoikeuksien päivystysjärjestelmän muuttamiseksi siten, että telekuuntelulupa-asiat voidaan käsitellä ajankohdasta riippumatta.

6 a §. Julkinen asiamies.

Tuomioistuimen on vakituiseen asumiseen tarkoitettuihin tiloihin kohdistettavaa teknistä kuuntelua koskevaa lupa-asiaa käsitellessään määrättävä rikoksesta epäillyn ja muiden toimenpiteen kohteeksi joutuvien etuja valvomaan julkinen asiamies, jona voi toimia julkinen oikeusavustaja tai asianajaja.

Ehdotetun 2 momentin sanamuodon mukaan julkinen asiamies on velvollinen huolellisesti hyvää asianajotapaa noudattaen valvomaan kuuntelun kohteena olevan rikoksesta epäillyn etuja. Säännöksen soveltamisalan ulkopuolelle on perusteettomasti rajattu muiden toimenpiteen kohteeksi joutuvien edut, vaikka niiden valvominen on julkisasiamiehen tehtävä. Valiokunta ehdottaa, että momenttia täydennetään tältä osin.

6 c §. Julkiselle asiamiehelle maksettava palkkio ja korvaus.

Pykälän 1 momenttiin on lisättävä puuttuva säädöskokoelman numero.

13 §. Ylimääräisen tiedon säilyttäminen ja 14 §. Korvauksen suorittaminen.

Valiokunta ehdottaa pykäliin vähäisiä kielellisiä tarkistuksia.

Johtolause.

Lakiehdotuksen johtolausetta on tarkistettava ja siihen on tehtävä esityksen antamisen jälkeen säädetyistä laeista johtuvat muutokset.

3. Laki oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 1 luvun muuttamisesta

8 b §. (Uusi).

Lakiehdotuksessa ehdotetaan, että oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 1 lukuun lisätään uusi 8 a §, jossa säädetään syyttäjän ja asianosaisen neuvottelusta ennen syyteratkaisun tekemistä sekä alle 18-vuotiasta epäiltyä koskevan syyteratkaisun kiireellisyydestä.

Lukuun on kuitenkin lisätty jo aiemmin 8 a §, jossa säädetään menettämisvaatimuksen esittämättä jättämisestä. Valiokunta katsoo, että uudet säännökset on asiayhteyden vuoksi parempi sijoittaa luvun 8 a §:ään, ja ehdottaa, että nykyinen 8 a § siirretään uudeksi 8 b §:ksi.

14 §. (Uusi).

Rikoksen asianomistajan syyteoikeus on toissijainen. Hän saa itse nostaa syytteen rikoksesta vain, jos virallinen syyttäjä on päättänyt jättää syytteen nostamatta.

Asianomistajan syyteoikeudessa on perustuslakivaliokunnan mukaan viime kädessä kysymys perustuslain 21 §:ssä turvatusta oikeudesta saada asia käsitellyksi tuomioistuimessa. Tämän vuoksi ei ole asianmukaista, että laissa ei säädetä asianomistajan oikeudesta saada asiansa tuomioistuinkäsittelyyn tapauksissa, joissa poliisi ei joko toimita esitutkintaa tai siirrä asiaa syyttäjälle. Perustuslakivaliokunnan kannanoton johdosta lakivaliokunta ehdottaa, että 14 §:n 1 momenttiin lisätään säännös, jonka mukaan asianomistaja saa itse nostaa syytteen rikoksesta myös silloin, kun esitutkintaviranomainen taikka syyttäjä on päättänyt, ettei esitutkintaa toimiteta tai että se keskeytetään taikka lopetetaan.

Johtolause.

Lakiehdotuksen johtolausetta on muutettava vastaamaan voimassa olevaa lakia ja johtolauseeseen on tehtävä valiokunnan muutosehdotuksista johtuvat tarkistukset.

6. Laki oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 11 §:n muuttamisesta

Tallenteiden käyttöä oikeudenkäynnissä sääntelevään oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 11 §:ään ehdotetaan lisättäväksi lapsen ja henkisesti häiriintyneen kuulustelukertomuksen sisältävän videotallenteen ja kuva- ja äänitallenteen käyttöä koskeva uusi 4 momentti. Säännöksen mukaan tallenne voidaan ottaa oikeudenkäynnissä huomioon eikä asianomistajaa tai todistajaa tämän lisäksi kuulla oikeudenkäynnissä, jos tuomioistuin arvioi siitä todennäköisesti aiheutuvan kuultavalle vakavaa haittaa.

Lakivaliokunnassa on samanaikaisesti käsiteltävänä oikeudenkäymiskaaren eräiden todistelua, kiireelliseksi julistamista ja ylimääräistä muutoksenhakua koskevien säännösten muuttamista koskeva hallituksen esitys HE 190/2002 vp. Esityksessä ehdotetaan, samoin kuin nyt käsiteltävänä olevassa esityksessä, lisättäväksi oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 11 §:ään säännös, joka sallii lapsen ja henkiseltä toiminnaltaan häiriintyneen henkilön esitutkinnassa video- tai kuva- ja äänitallennetun kertomuksen käytön todisteena.

Säännösehdotusten yhteensovittamiseksi valiokunta on päättänyt hyväksyä ehdotetun säännöksen hallituksen esityksen HE 190/2002 vp pohjalta. Tämän vuoksi valiokunta ehdottaa, että 6. lakiehdotus hylätään.

7. Laki rikoslain 10 luvun 9 §:n muuttamisesta (Uusi lakiehdotus)

10 luku. Menettämisseuraamuksista

9 §. Menettämisseuraamuksen vaatiminen.

Valiokunta on 3. lakiehdotuksen yhteydessä ehdottanut, että oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 1 luvun 8 a § siirretään 8 b §:ksi. Sen seurauksena valiokunta ehdottaa rikoslain 10 luvun 9 §:n 2 momentissa olevan 8 a §:ää koskevan viittaussäännöksen muuttamista koskemaan 8 b §:ää.