Yleisperustelut
Esityksen lähtökohtana ovat esitutkintaviranomaisten
toimintaympäristön muutokset, rikollisuuden
muuttuminen aikaisempaa järjestäytyneemmäksi
ja ammattimaisemmaksi. Tavoitteena on tehostaa törkeiden,
ammattimaiseen ja järjestäytyneeseen rikollisuuteen
liittyvien rikosten selvittämistä ja rikoshyödyn
jäljittämistä sekä estää rikosten
selvitystason laskeminen. Tavoitteiden toteuttamiseksi ehdotetaan
mm. vapauteen kohdistuvien pakkokeinojen käyttöedellytysten
lieventämistä ja henkilöön kohdistuvien
pakkokeinojen ja telepakkokeinojen sekä teknisen tarkkailun
käyttöalan laajentamista. Rikoksen uhrin oikeusasemaa
vahvistetaan mm. muutoksilla, jotka parantavat uhrin tosiasiallisia
mahdollisuuksia saada vahinkonsa korvatuksi.
Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja
saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena
ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotusten hyväksymistä seuraavin
huomautuksin ja muutosehdotuksin.
Lainsäädännön uudistaminen
Esitutkintalaki ja pakkokeinolaki on säädetty vuonna
1987. Niihin on vuosien kuluessa tehty lukuisia muutoksia. Pakkokeinolain
merkittävin muutos toteutettiin vuonna 1995, jolloin mahdollistettiin
telepakkokeinot ja tekninen tarkkailu rikosten esitutkinnassa. Vuonna
1999 pakkokeinolain muutoksella sallittiin vankien tekninen kuuntelu
ja tekninen katselu.
Lakivaliokunnan käsityksen mukaan esitutkintalaki ja
pakkokeinolaki on syytä uudistaa kokonaisuudessaan. Esitutkintaviranomaisten toimivaltuuksien
useammassa vaiheessa tapahtunut laajentaminen on johtanut vaikeaselkoiseen
säännöskokonaisuuteen.
Nykyinen lainsäädäntö ei
ole riittävän kattava. Perustuslakivaliokunta
huomauttaa esimerkiksi siitä, ettei esitutkintalaissa säädetä, minkä asteista
epäilyä vaaditaan siihen, että henkilöä ryhdytään
käsittelemään rikoksesta epäiltynä,
esimerkiksi kuulustelemaan tässä asemassa.
Säännökset eivät ole myöskään
selkeitä, eikä niiden selkeyttäminen
näytä olevan mahdollista laajoissakaan osittaisuudistuksissa.
Esimerkiksi pakkokeinolain kotietsintää koskevaa
5 luvun 1 §:ää ehdotetaan käsiteltävänä olevassa
esityksessä muutettavaksi. Uudessakin pykälässä säilyy
se epäjohdonmukaisuus, että 1 momentissa edellytetty
näyttökynnys käy ilmi pykälän
2 momentista. Käsittelyn tässä vaiheessa
ei ole enää mahdollista tehdä perustavanlaatuisia
korjauksia.
Pakkokeinojen valvonta
Sisäasiainministeriö valvoo telekuuntelun,
televalvonnan ja teknisen tarkkailun käyttöä.
Ministeriön on annettava eduskunnan oikeusasiamiehelle
vuosittain kertomus näiden pakkokeinojen käytöstä.
Eduskunnan oikeusasiamiehen kertomukseen on vuodesta 1995 lähtien
sisällytetty telepakkokeinoja koskeva erillinen jakso.
Lakivaliokunta pitää tärkeänä,
että samalla kun laajennetaan kansalaisten perusoikeuksia
rajoittavia toimivaltuuksia, huolehditaan myös oikeusturvakeinojen
toimivuudesta. Valiokunta on viimeksi vuonna 2000 todennut, ettei
valvontamenettely vastaa sitä, mitä eduskunta
hyväksyessään nykyisen valvontajärjestelmän
tarkoitti. Ministeriön kertomukset olivat alkuvuosina lähinnä tilastollisia,
eivätkä ne mahdollistaneet yksittäistapauksellista
laillisuusvalvontaa.
Eduskunnan oikeusasiamiehen vuotta 2001 koskevasta kertomuksesta
(K 14/2002 vp) käy ilmi, että ministeriö on
ryhtynyt korjaamaan telepakkokeinojen käyttöä ja
niiden valvontaa koskevia epäkohtia ja ministeriön
kertomukset ovat aikaisempaa konkreettisempia.
Lakivaliokunta panee jälkikäteisen valvonnan
paranemisen myönteisenä seikkana merkille. Jälkikäteinen
valvonta on kuitenkin toissijaista pakkokeinojen laillisen
käytön kannalta. Ensisijaista on, että esitutkintaviranomaiset
ja tuomioistuimet tekevät lainmukaisia päätöksiä ja
pakkokeinoja käytetään niiden mukaisesti.
Julkinen asiamies
Esityksessä ehdotetaan otettavaksi käyttöön
uusi julkisen asiamiehen instituutio teknisen kuuntelun kohdistuessa
asumiseen käytettävään tilaan. Julkisen
asiamiehen tehtävänä on kuuntelun kohteena
olevan rikoksesta epäillyn ja muiden kuuntelun kohteeksi
joutuvien etujen valvominen.
Perustuslakivaliokunnan mielestä ulkopuolisen
etujen valvojan määrääminen
saattaa tällaisessa yhteydessä olla paikallaan,
jotta lupapäätöksiä ei tehtäisi
yksinomaan esitutkintaviranomaisen aineiston perusteella. Perustuslakivaliokunta
muistuttaa siitä, että kun telekuuntelumahdollisuus
aikanaan lisättiin pakkokeinolakiin, oli pohdittavana erillisen
uskotun miehen käyttäminen päätettäessä tuomioistuimessa
telekuuntelusta. Silloin kuitenkin arvioitiin, että uskottu
mies olisi kokonaan "riippuvainen siitä aineistosta, jonka
esitutkinnan johtaja esittää tuomioistuimelle
eikä hänellä myöskään
olisi mahdollisuuksia vastanäytön esittämiseen"
(HE 22/1994 vp, s. 16/I). Järjestelyn
ei ymmärretty parantavan käytännössä tuomioistuimen
mahdollisuuksia ottaa epäillyn edut huomioon, minkä lisäksi
uskottuna miehenä toimivan asianajajan katsottiin tulevan
eräänlaiseksi "oikeusturvapanttivangiksi". Esityksessä ei
ole perustuslakivaliokunnan mielestä tuotu esiin seikkoja,
jotka poistaisivat tällaiset epäilyt kyseisen
oikeusturvajärjestelyn näennäisyydestä.
Lakivaliokunta pitää julkisen asiamiehen järjestelmän
käyttöön ottamista tarpeellisena. Teknistä kuuntelua
koskevan pakkokeinoasian käsittely tuomioistuimessa perustuu
julkisen asiamiehen osallistumisen johdosta eräänlaiseen kaksiasianosaissuhteeseen.
Se pakottaa kuuntelulupaa hakevan virkamiehen perustelemaan hakemuksensa
ja tuomioistuimen punnitsemaan luvan myöntämisen
edellytyksiä tarkemmin. Julkinen asiamies saa käyttöönsä teknistä kuuntelua koskevan
vaatimuksen ja tuomioistuimelle esitettävän selvityksen
ja voi esittää kysymyksiä kuunteluluvan
hakijalle. Hän voi myös kannella tuomioistuimen
päätöksestä.
Perustuslakivaliokunnan mukaan, jos järjestelmä otetaan
käyttöön, on sen ulottamista myös telekuuntelua
koskevaan päätöksen tekoon harkittava
painokkaasti.
Lakivaliokunnan saaman selvityksen mukaan järjestelmän
ulottaminen koskemaan myös telekuuntelun kohteena olevien
etujen valvontaa maksaisi vuosittain noin 75 000—100 000
euroa, jos tuomioistuimissa on vuosittain noin 500 telekuunteluasiaa
ja julkisena asiamiehenä toimisi asianajajia, joiden palkkio
olisi suurin piirtein samaa suuruusluokkaa kuin vangitsemisasiassa.
Valiokunnan mielestä julkisen asiamiehen järjestelmän
ulottaminen myös telekuuntelua koskevaan päätöksentekoon
on perusteltua. Itse asiassa se on ainoa johdonmukainen ratkaisu, koska
telekuuntelun käyttöönoton yhteydessä koko
järjestelmä torjuttiin, koska epäiltiin
sen tehokkuutta. Eduskunnan oikeusasiamiehen kertomuksista ja telekuuntelua
koskevista ratkaisuista ilmenee selvästi, että pakkokeinon
kohteena olevien oikeussuojaa on kehitettävä.
Tämän vuoksi valiokunta katsoo, että julkisen
asiamiehen järjestelmän laajentamista tulee arvioida
muutaman vuoden kuluttua, kun on saatu kokemuksia sen toimivuudesta
teknisen kuuntelun osalta.
Selvitys pakkokeinojen käytöstä
Perustuslakivaliokunta ehdottaa lakivaliokunnan vakavasti harkitsevan
selvityksen vaatimista hallitukselta siitä, millä tavoin
uudet toimivaltuudet ovat edistäneet yksilön tai
yhteiskunnan turvallisuutta.
Perustuslakivaliokunnan ehdotus vastaa lakivaliokunnan aikaisempaa
kannanottoa (LaVL 7/2000 vp). Lakivaliokunta
on katsonut, että jälkikäteisvalvonnan
tehokkuus ja toimivuus on syytää selvittää erillisellä tutkimuksella.
Lisäksi valiokunta on pitänyt tarpeellisena selvittää, mikä merkitys
telepakkokeinoilla, teknisellä valvonnalla ja teknisellä tarkkailulla
on rikosten esitutkinnassa. Lakivaliokunta pitää selvityksen tekemistä edelleen
tarpeellisena ja ehdottaa sitä koskevan lausumaehdotuksen
hyväksymistä (Valiokunnan 1. lausumaehdotus).
Rikoksesta epäilty
Pakkokeinolakiehdotuksessa käytetään
useassa pykälässä ilmaisua "rikoksesta
epäilty". Perustuslakivaliokunta ja hallintovaliokunta
ovat kiinnittäneet ilmaisun käyttöön
huomiota. Ilmaisua ei ole aikaisemmin käytetty tarkoittamaan toimenpidekynnystä.
Se viittaa pikemmin prosessuaaliseen asemaan. Sitä ei ole
asianmukaista käyttää yleiskäsitteenä ilmaisemaan
myös näyttökynnyksen astetta. Lakivaliokunta
ehdottaa, että näyttökynnyksen yhteydessä käytetään ilmaisua
"jota on syytä epäillä".
Taloudelliset vaikutukset
Esityksen perusteluissa (s. 28) todetaan, ettei sillä ole
merkittäviä taloudellisia vaikutuksia. Valiokunta
ei ryhdy arvioimaan, lisääkö pidättämisen
ja vangitsemisen erityisten edellytysten todennäköisyysvaatimuksen
alentaminen näiden pakkokeinojen käyttöä ja
siten myös kustannuksia. Valiokunta katsoo olevan aiheellista
joka tapauksessa kiinnittää huomiota siihen, että tutkintavankien
määrä on viime vuosien aikana lisääntynyt
suhteellisesti vielä enemmän kuin muiden vankiryhmien
määrä. Esimerkiksi 1.1.1999 tutkintavankeja
oli 394 ja 1.12.2002 heitä oli 778. Tutkintavankien, vankeusvankien ja
sakonmuuntorangaistusta suorittavien vankien määrän
usean vuoden ajan jatkunut lisääntyminen edellyttää,
että vankeinhoidon voimavarojen riittävyys varmistetaan.
Yksityiskohtaiset perustelut
1. Laki esitutkintalain muuttamisesta
24 §.
Pykälän 2 momentin mukaan kuulustelua ei
saa pääsääntöisesti
toimittaa kello 21:n ja 6:n välisenä aikana. Valiokunta
ehdottaa ihmisten muuttuneen vuorokausirytmin vuoksi momentin muuttamista
siten, ettei kuulustelua saa pääsääntöisesti
toimittaa kello 22:n ja 7:n välisenä aikana.
29 §.
Pykälässä säädetään
kuulusteltavalle ennen kuulustelua tehtävistä ilmoituksista
ja tiedusteluista. Perustuslakivaliokunta kiinnittää asianosaisten
kielellisten oikeuksien johdosta huomiota siihen, että ennen
kuulustelua olisi aina syytä käsitellä kysymys
käytettävästä kielestä.
Tästä olisi perustuslakivaliokunnan mukaan soveliasta
säätää 29 §:ssä.
Eduskunta on 4.2.2003 hyväksynyt ensimmäisessä käsittelyssä uuden
kielilain ja lain esitutkintalain muuttamisesta. Esitutkintalain 37 §:ään
lisätään säännökset
esitutkinnassa käytettävästä kielestä.
Uusien säännösten vuoksi perustuslakivaliokunnan
ehdotus esitutkintalain 29 §:n täydentämisestä on
tullut tarpeettomaksi.
30 §.
Pykälässä säädetään
kuulustelutodistajasta. Pykälän 1 momentin ensimmäisen
virkkeen mukaan kuulusteltavan pyynnöstä on kuulustelussa
oltava läsnä luotettava ja oikeudenkäymiskaaren
17 luvun 43 §:n mukaan esteetön todistaja. Valiokunta
ei pidä asianmukaisena, että samassa jutussa tutkijana
toimiva virkamies on kuulustelutodistajana siihen liittyvässä kuulustelussa.
33 §.
Pykälässä säädetään
huoltajan, edunvalvojan tai muun laillisen edustajan läsnäolosta kuulusteltaessa
alaikäistä tai holhottavaksi julistettua. Voimassa
olevien säännösten mukaan alle viisitoistavuotiaan
kuulusteltavan huoltajalle, edunvalvojalle tai muulle lailliselle
edustajalle on poikkeuksetta varattava tilaisuus läsnäoloon
kuulustelussa. Viisitoistavuotta täyttäneen
vajaavaltaisen kuulustelussa heille on vastaavasti poikkeuksetta
varattava tilaisuus läsnäoloon, jos heillä on
asiaa koskevassa oikeudenkäynnissä oikeus käyttää puhevaltaa
vajaavaltaisen sijasta tai ohella. Säännökset
tarkoittavat sitä, että tilaisuus on
varattava jokaiselle huoltajalle ja edunvalvojalle.
Pykälän 1 ja 2 momenttia ehdotetaan muutettaviksi
siten, että huoltajalla, edunvalvojalla tai muulla laillisella
edustajalla on oikeus olla läsnä kuulustelussa.
On siis riittävää, että esitutkintaviranomainen
sallii jokaisen puhevallan käyttöön oikeutetun
henkilön läsnäolon kuulustelussa, ellei
sitä 3 momentin nojalla kielletä. Ainakin yhdelle
edustajalle on kuitenkin varattava tilaisuus olla läsnä kuulustelussa,
paitsi jos kuulustelu on välttämätöntä toimittaa
heti.
Valiokunta ei pidä vajaavaltaisen kuulustelemista ilman
hänen edustajansa läsnäoloa suotavana.
Rikostorjunnan kannalta on tärkeää, että huoltaja
on läsnä kuulusteltaessa rikoksesta epäiltyä lasta.
Alle viisitoistavuotiaan kuulustelu ilman huoltajan läsnäoloa
on syytä pyrkiä rajoittamaan esitutkinnasta ja
pakkokeinoista annetun asetuksen 14 §:n tarkoittamiin tilanteisiin (selvitetään,
onko viisitoista vuotta täyttänyt ollut osallisena
rikoksessa, tai omaisuuden takaisin saamiseksi, esitutkinta suoritetaan
erityisistä syistä taikka sosiaalilautakunnan
pyynnöstä).
Pykälän 3 momenttiin valiokunta ehdottaa vähäistä kielellistä muutosta.
38 a §.
Valiokunta ehdottaa vähäistä kielellistä muutosta
4 momenttiin.
39 §.
Pykälästä ehdotetaan poistettavaksi
velvoite lukea kuulustelupöytäkirja kuulusteltavalle.
Lisäksi nykyistä kuulustelun tallentamista ääni-
ja kuvatallenteille samoin kuin asetuksenantovaltuutta ehdotetaan
täsmennettäväksi.
Edellä mainittuun kielilakiin liittyen eduskunta on
ensimmäisessä käsittelyssä hyväksynyt
lain, jolla muutetaan esitutkintalain 39 §:ää. Tämän
lain on tarkoitus tulla voimaan 1.1.2004. Jos 39 §:ää muutettaisiin
myös tässä yhteydessä, muutos
ehtisi olla voimassa vain muutaman kuukauden. Epätarkoituksenmukaisen
lopputuloksen välttämiseksi valiokunta ehdottaa,
että pykälä poistetaan lakiehdotuksesta.
39 a §.
Pykälässä säädetään
siitä, milloin esitutkintaviranomaisen on tallennettava
asianomistajan tai todistajan kuulustelu videotallenteeseen tai
siihen rinnastettavaan muuhun kuvatallenteeseen. Tallentaminen on
tehtävä, jos kuulustelukertomusta on tarkoitus
käyttää todisteena oikeudenkäynnissä eikä kuultavaa
tämän nuoren iän tai kehitystason vuoksi
todennäköisesti voida haittaa aiheuttamatta kuulla
henkilökohtaisesti.
Lakivaliokunnassa on samanaikaisesti tämän esityksen
kanssa käsiteltävänä hallituksen
esitys HE 190/2002 vp, jossa ehdotetaan
muutettavaksi oikeudenkäymiskaaren todistelua
koskevia säännöksiä. Esityksen
mukaan alle 15-vuotiaan henkilön tai henkilön,
jonka henkinen toiminta on häiriintynyt, esitutkinnassa
antamaa kuva- ja äänitallennettua kertomusta voidaan käyttää tuomioistuimessa
todisteena.
Säännösehdotusten yhteensovittamiseksi
valiokunta ehdottaa pykälän muuttamista siten, että "kuvatallenne"
korvataan sanaparilla "kuva- ja äänitallenne"
ja " kehitystaso" korvataan ilmaisulla "henkisen toiminnan häiriintyminen".
Lisäksi valiokunta ehdottaa, että säännöksen
alussa oleva "tai" korvataan sanalla "ja" .
Perustuslakivaliokunta pitää säännösehdotuksia
nuoren henkilön kuulustelusta ongelmallisina,
koska niihin ei sisälly sitä syytetyn oikeussuojan
taetta, että hänen avustajansa saa olla läsnä kuulustelussa
ja että tämä saa esittää kysymyksiä kuulusteltavalle.
Videoinnin lähtökohtana nimittäin on,
ettei nuorta henkilöä enää tulla kuulemaan
henkilökohtaisesti oikeudenkäynnissä.
Siksi jo esitutkintavaiheen tällaisen menettelyn
tulee täyttää oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin
vaatimukset.
Lakivaliokunta pitää perustuslakivaliokunnan
kannanottoa perusteltuna ja ehdottaa, että pykälää täydennetään
rikoksesta epäillyn oikeussuojaa parantavalla säännöksellä.
Sen mukaan rikoksesta epäillylle on varattava mahdollisuus
esittää kysymyksiä kuulusteltavalle.
Jos rikoksesta epäilty niin pyytää, hänen
kysymyksensä saa esittää myös
asiamies tai avustaja. Kuulustelija voi kuitenkin määrätä,
että kysymykset on esitettävä kuulustelijan
välityksellä kuulusteltavalle.
45 §.
Pykälän 2 momentissa säädettyjä avustajan
erityisiä kelpoisuusvaatimuksia ehdotetaan muutettavaksi.
Säännösehdotukset rajoittavat avustajan
valintaa nykyisestä.
Avustajana ei saa 2 kohdan mukaan toimia se, joka toimii tai
on toiminut tutkittavaa tai siihen välittömästi
liittyvää rikosta koskevassa asiassa sellaisen
henkilön avustajana, jonka edut ovat ristiriidassa asianosaisen
kanssa. Lakivaliokunta katsoo, ettei ehdotettua esteellisyysperustetta voida
pitää rikostutkinnallisilla syillä perusteltuna.
On selvää, ettei sama avustaja voi avustaa kahta
rikoskumppania, jotka syyttävät toisiaan tai kertovat
toistensa osuudesta rikokseen eri tavalla. Valiokunta ehdottaa,
että kohta poistetaan. Kohdan poistamisen vuoksi on 4 kohdaksi siirtyvässä säännöksessä
olevaa
viittausta tarkistettava.
Avustajana ei saa 3 kohdan mukaan olla se, joka toimii toisen
rikoksesta epäillyn avustajana tutkittavaa tai siihen välittömästi
liittyvää rikosta koskevassa asiassa, jos hänen
toimimisensa asianosaisen avustajana voi vaikeuttaa asian selvittämistä.
Perustuslakivaliokunta toteaa ehdotuksen olevan merkittävä Euroopan
ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 3 kappaleen c-kohdan
kannalta. Sen mukaan rikoksesta syytetyn vähimmäisoikeuksiin
kuuluu oikeus puolustautua henkilökohtaisesti tai itse
valitsemansa oikeudenkäyntiavustajan välityksellä.
Vaikka ehdotettu säännös rajoittaa
epäillyn oikeutta valita avustajansa pelkästään
rikoksen esitutkinnassa ja vaikka esitutkinnassa noudatettava objektiviteettiperiaate
on sinänsä ohjaamassa tutkinnanjohtajan ratkaisuja,
on säännös perustuslakivaliokunnan mukaan
laadittava edellytyksiltään tiukemmaksi.
Näin lisätään sen todennäköisyyttä,
että ihmisoikeussopimuksen vastaisia yksittäisiä ratkaisuja
ei käytännössä synny. Avustajan
epäämistä voidaan pitää hyväksyttävänä,
kun epääminen perustuu painaviin rikostutkinnallisiin
syihin. Perustuslakivaliokunta esittää esteellisyyssäännöksen
tiukentamista seuraavasti: "...mikäli hänen toimimisensa
asianosaisen avustajana oletettavasti vaikeuttaa merkittävästi asian
selvittämistä". Lakivaliokunta ehdottaa, että kohtaa
muutetaan perustuslakivaliokunnan esittämällä tavalla.
47 §.
Nykyisen 43 §:n 2 momentin mukaan asianomistajalle
ja esitutkinnassa asianosaisina kuulustelluille on ilmoitettava
viipymättä, ettei asiaa saateta syyttäjän
harkittavaksi taikka ettei esitutkintaa toimiteta tai että se
keskeytetään. Nämä säännökset,
lukuun ottamatta keskeyttämisestä ilmoittamista,
ehdotetaan siirrettäväksi 47 §:ään.
Erityisesti asianomistajan toissijaisen syyteoikeuden kannalta
on tärkeää, että esitutkinnan keskeyttämisestä ilmoitetaan
asianomistajalle. Sen vuoksi valiokunta ehdottaa, että säännökseen
lisätään velvollisuus ilmoittaa esitutkinnan keskeyttämisestä.
Esitutkintalaissa ei ole säännöksiä esitutkinnan
keskeyttämisestä. Asianosaisten oikeussuojan ja
-turvan kannalta nykyinen sääntely on ilmeisen
puutteellista. Lakiin ei kuitenkaan tässä vaiheessa
enää voida lisätä asiaa koskevia
säännöksiä. Sen johdosta valiokunta
huomauttaa, että asianomistajan toissijaisen syyteoikeuden kannalta
on olennaista, että tutkinnanjohtaja tekee esitutkinnan
keskeyttämispäätöksen niin hyvissä ajoin,
että asianomistaja voi käyttää syyteoikeuttaan
ennen syyteoikeuden vanhentumista.
2. Laki pakkokeinolain muuttamisesta
1 luku. Kiinniottaminen, pidättäminen ja
vangitseminen
6 § . Pidättämiseen oikeutettu virkamies.
Pykälässä luetellaan pidättämiseen
oikeutetut virkamiehet. Pykälän 1 kohtaan ehdotetaan
lähinnä organisaatiomuutoksista johtuvia tarkistuksia. Lähtökohtana
on, että pidättämisvaltuudet ja siihen
liittyvät pakkokeinovaltuudet tulee antaa vain niille virkamiehille,
jotka niitä tehtävissään todella
tarvitsevat. Koska virkanimikkeitä on esityksen antamisen
jälkeen muutettu, valiokunta ehdottaa kohdan muuttamista
eräiden virkanimikkeiden osalta. Lisäksi valiokunta
ehdottaa, että virkanimikkeiden keskinäistä järjestystä muutetaan,
koska poliisitarkastaja on vain poliisin ylijohdossa käytössä oleva
nimike.
Lisäksi valiokunta ehdottaa, että 4 kohtaan, jossa
säädetään rajavartiolaitoksessa
pidättämiseen oikeutetuista virkamiehistä,
tehdään virkanimikkeiden muutoksista johtuvat
tarkistukset.
22 §. Vangitsemisasian uudelleen käsittely.
Pykälää ehdotetaan muutettavaksi
siten, että vangitsemisasia tulee uudelleen käsiteltäväksi
vain vangitun pyynnöstä, kun nykyisin tuomioistuimen
on otettava asia viran puolesta käsiteltäväksi
vähintään kahden viikon välein.
Perustuslakivaliokunta katsoo, että uudistuksesta voi
aiheutua henkilökohtaista vapautta ja oikeudenmukaista
oikeudenkäyntiä tarkoittaville perusoikeuksille
ongelmia silloin, jos vangittu tietämättömyydestä tai
muusta syystä ei kykene arvioimaan uudelleen käsittelemisen
tarpeellisuutta. Kysymys voi esimerkiksi olla sellaisista olojen
muutoksista, jotka vaikuttavat vangitsemispäätöksen
perusteisiin. Perustuslakivaliokunta pitää siksi
asianmukaisena, että nykyistä käytäntöä jatketaan
(sen aikaväliä mahdollisesti tarkistaen) tai että esitutkinnan
aikana vangittuina pidettäville määrätään
viran puolesta puolustaja tai tutkinnanjohtajalle luodaan velvollisuus informoida
tuomioistuinta muutoksista.
Lakivaliokunta ehdottaa, että 2 momenttiin lisätään
säännös, joka velvoittaa tutkinnanjohtajan
ilmoittamaan tuomioistuimelle ja vangitulle seikasta, jonka vuoksi
syytä vangittuna pitämiseen ei enää ole.
2 luku. Matkustuskielto
3 §. Matkustuskiellosta päättävä viranomainen.
On ilmennyt epäselvyyttä siitä,
voiko pidättämiseen oikeutettu virkamies päättää matkustuskiellosta
sen jälkeen, kun tuomioistuin on hylännyt vangitsemisvaatimuksen.
Valiokunta hyväksyy oikeuskirjallisuudessa esitetyn tulkinnan,
ettei virkamies voi enää sen jälkeen
päättää matkustuskiellosta.
Matkustuskielto on vangitsemisen vaihtoehto ja hylätessään
vangitsemisvaatimuksen tuomioistuimen on otettava kantaa myös matkustuskieltoon.
3 luku. Hukkaamiskielto ja vakuustakavarikko
1 §. Hukkaamiskiellon ja vakuustakavarikon edellytykset.
Hukkaamiskiellon ja vakuustakavarikon edellytyksenä olevaa
todennäköisyysedellytystä ehdotetaan
alennettavaksi siten, ettei toimenpide enää edellytä todennäköisiin
syihin perustuvaa epäilyä, vaan se voidaan kohdistaa
rikoksesta epäiltyyn. Yleisperusteluissa esitetyistä syistä valiokunta
ehdottaa, että ilmaisu "rikoksesta epäilty" muutetaan
ilmaisuksi "...se, jota on syytä epäillä rikoksesta".
Vahingonkorvausvastuu siviilioikeudellisilla turvaamistoimenpiteillä aiheutetuista
vahingoista on ankara. On esitetty, että todennäköisyysedellytyksen
alentamisen vastapainoksi tulisi myös hukkaamiskieltoon
ja vakuustakavarikkoon liittyvä vahingonkorvausvastuu muuttaa ankaraksi.
Lakivaliokunta pitää ehdotusta aiheellisena. Hallintovaliokunta
on lausunnossaan tuonut esille perusteltuja näkökohtia,
joiden vuoksi vahingonkorvausvastuun muuttaminen ei ole aiheellista.
Lakivaliokunta toteaa, ettei vahingonkorvausoikeudellisten kysymysten ratkaiseminen
ja säännösten muuttaminen ole mahdollista
tämän esityksen yhteydessä. Valiokunta
pitää aiheellisena, että uuden säännöksen soveltamiskäytäntöä seurataan
ja tarvittaessa ryhdytään toimenpiteisiin vahingonkorvaussäännösten
uudistamiseksi. Valiokunta ehdottaa asiaa koskevan lausumaehdotuksen
hyväksymistä (Valiokunnan 2. lausumaehdotus).
4 §. Hukkaamiskiellon ja vakuustakavarikon kumoaminen.
Valiokunta ehdottaa 2 momenttiin vähäistä kielellistä tarkistusta.
5 luku. Etsintä
1 §. Kotietsintä esineen löytämiseksi.
Yleisperusteluissa esitetyistä syistä valiokunta
ehdottaa, että 1 momentin ilmaisu "rikoksesta epäillyn
hallinnassa" muutetaan kuulumaan "joka on sen hallinnassa, jota
on syytä epäillä rikoksesta". Lisäksi
valiokunta ehdottaa, että 2 momentin alku muutetaan kuulumaan
"paikassa, joka ei ole sen hallinnassa, jota on syytä epäillä rikoksesta".
10 §. Henkilöntarkastuksen edellytykset.
Henkilöntarkastuksen edellytyksenä olevaa
todennäköisyysvaatimusta ehdotetaan
alennettavaksi. Myös henkilöntarkastuksen käyttöalaa
ehdotetaan laajennettavaksi lisäämällä lievä vahingonteko
pakkokeinon mahdollistavien rikosten luetteloon.
Todennäköisyysedellytys ei ilmene ehdotetusta
1 momentista vaan vasta 2 momentista. Valiokunta ehdottaa, että pykälää selkeytetään
aloittamalla
1 momentti todennäköisyysvaatimuksella. Säännös
selkeytyy, kun momentissa luetellaan kohdittain rikoslain mukaisessa
järjestyksessä rikokset, joiden esitutkinnassa
henkilöntarkastus saadaan toimittaa. Luetteloon on lisättävä myös
esityksen antamisen jälkeen nykyiseen säännökseen
lisätyt lievä moottorikulkuneuvon käyttövarkaus
ja murtovälineen hallussapito.
Lisäksi valiokunta ehdottaa, että 2 momentti alkaa
seuraavasti: "Se, jota ei ole syytä epäillä rikoksesta..."
11 §. Henkilönkatsastuksen edellytykset.
Henkilönkatsastus DNA-tunnisteen määrittämiseksi tai
muun vastaavan tutkinnan suorittamiseksi sallittaan tehtäväksi
myös henkilölle, jota ei epäillä rikoksesta.
Henkilönkatsastus on tällöin sallittu
vain törkeiden rikosten esitutkinnassa, sillä rikoksesta
säädetyn enimmäisrangaistuksen on oltava
vähintään neljä vuotta vankeutta.
Perustuslakivaliokunta on arvioinut henkilönkatsastuksen
käytettävyyden laajennusta perustuslain 7 §:ssä turvatun
henkilökohtaisen vapauden ja koskemattomuuden suojan ja
myös 10 §:ssä turvatun yksityisyyden
suojan kannalta. Perustuslakivaliokunta päätyy
siihen, että henkilönkatsastuksen käyttöala
muodostuisi ehdotetun säännöksen mukaan
sivullisten osalta suhteellisuusperiaatteen kannalta liian laaja-alaiseksi.
Perustuslakivaliokunnan mukaan tavallisen lainsäätämisjärjestyksen
edellytyksenä on tiukentaa lakiehdotusta tältä osin
siihen tapaan, että henkilönkatsastuksen avulla
saatavalta selvitykseltä vaaditaan ehdotettua suurempaa merkitystä rikoksen
selvittämiselle ja että asianomaista selvitystä ei
ilman kohtuutonta vaivaa voida hankkia muulla tavalla.
Perustuslakivaliokunnan lausunnon johdosta lakivaliokunta ehdottaa,
että 2 momenttia muutetaan siten, että henkilönkatsastus
on sallittu, jos tutkinnalla on erittäin tärkeä merkitys
rikoksen selvittämiselle sen vuoksi, että rikoksen
selvittäminen olisi mahdotonta tai olennaisesti vaikeampaa
käyttämällä tutkinnan kohteiden
oikeuksiin vähemmän puuttuvia keinoja.
5 a luku. Telekuuntelu, televalvonta ja tekninen tarkkailu
1 §. Määritelmät.
Pykälän 1 momentin säännösviittaus
ehdotetaan muutettavaksi sen johdosta, että teletoimintalaki
on kumottu sen korvanneella telemarkkinalailla (396/1997).
Esityksen antamisen jälkeen telemarkkinalain nimi on
muutettu lailla 489/2002 viestintämarkkinalaiksi.
Sittemmin eduskunta on 4.2.2003 hyväksynyt ensimmäisessä käsittelyssä uuden
viestintämarkkinalain sisällön. Lailla kumotaan
nykyinen viestintämarkkinalaki.
Valiokunta ehdottaa, että määritelmäsäännöksessä viitataan
uuteen viestintämarkkinalakiin, jonka on tarkoitus tulla
voimaan ennen pakkokeinolakia, sekä että 1 ja
2 kohdan käsitteistö muutetaan uuden lain käsitteistön
mukaiseksi. Säännös vastaa asiallisesti
nykyistä määritelmäsäännöstä,
eikä siten muuta telekuuntelun käyttöalaa.
Yleisellä viestintäverkolla tarkoitetaan viestintäverkkoa,
jonka käyttäjäpiiriä ei ole
etukäteen rajattu. Yleiseen viestintäverkkoon
liitetyllä viestintäverkolla tarkoitetaan verkkoa,
jonka käyttäjäpiiri on rajattu, mutta
joka on liitetty yleiseen viestintäverkkoon ja josta voidaan
esimerkiksi suoraan soittaa yleiseen viestintäverkkoon.
2 §. Telekuuntelun edellytykset.
Esityksessä ehdotetaan, että pykälä jaetaan
kahdeksi momentiksi. Pykälän 1 momentissa luetellaan
rikokset, joiden esitutkintaa varten telekuuntelulupa voidaan myöntää.
Telekuuntelun käyttöala ehdotetaan laajennettavaksi
törkeään lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön
ja törkeään vahingontekoon.
Eduskunta on lakivaliokunnan ehdotuksesta hyväksynyt
vuonna 1995 lausuman, jossa edellytetään, että telekuuntelusäännösten
käyttökelpoisuutta ja telekuuntelun merkitystä rikostutkinnalle
seurataan tarkoin ja että seurannan rinnalla käynnistetään
välittömästi lainvalmistelu, jolla törkeät
talousrikokset asianmukaisesti määriteltyinä saadaan
telekuuntelusäännösten piiriin.
Lausuman mukaisesti telekuuntelun käyttöalaa
ehdotetaan laajennettavaksi törkeimpiin talousrikoksiin,
jotka on tehty liike- tai ammattitoiminnassa ja joilla
tavoitellaan erityisen suurta hyötyä tai jotka
tehdään erityisen suunnitelmallisesti.
Laajennus ehdotetaan toteuttavaksi lisäämällä pykälään
laajennusta koskeva uusi 2 momentti.
Esityksen antamisen jälkeen pykälää on
muutettu kahdesti. Pykälään on jo lisätty
2 momentti, jonka mukaan lupa telekuunteluun voidaan myöntää,
kun on syytä epäillä jotakuta
- joukkotuhonnasta, joukkotuhonnan
valmistelusta, kemiallisen aseen kiellon rikkomisesta, biologisen
aseen kiellon rikkomisesta,
- rikoslain 34 a luvun 1 §:n 1 momentin 2––7 kohdassa
tai 2 momentissa tarkoitetusta terroristisessa tarkoituksessa tehdystä rikoksesta,
terroristisessa tarkoituksessa tehtävän rikoksen
valmistelusta, terroristiryhmän johtamisesta, terroristiryhmän
toiminnan edistämisestä, terrorismin rahoittamisesta
taikka
- näiden rikosten rangaistavasta yrityksestä.
Myös pykälän 1 momenttia on muutettu
siten, että 6 kohtaan on lisätty törkeä rahanpesu
ja 7 kohdassa oleva rikosnimike aluksen kaappaus on muutettu
kaappaukseksi.
Esityksen antamisen jälkeen hyväksyttyjen muutosten
johdosta valiokunta ehdottaa, että nykyisessä 2
momentissa mainitut rikosnimikkeet siirretään
1 momentin uudeksi 1 ja 10 kohdaksi ja 8 kohdaksi siirtyvään
kohtaan lisätään törkeä rahanpesu
ja uuden numeroinnin mukaiseen 9 kohtaan tehdään
rikosnimikkeen muutoksesta johtuva tarkistus.
Esityksessä ehdotetun 2 momentin johdosta perustuslakivaliokunta
toteaa, että telekuuntelu voidaan ulottaa perustuslaissa
tarkoitettuihin yksilön tai yhteiskunnan turvallisuutta
vaarantaviin rikoksiin. Ehdotettu säännös
ei perustuslakivaliokunnan mukaan rajoita telekuuntelua tällaisiin
rikoksiin, koska se ulottaa telekuuntelun sellaisiin liike- tai
ammattitoiminnassa tehtyihin törkeisiin rikoksiin, joissa
rikoksella tavoitellaan erityisen suurta hyötyä tai
rikos tehdään erityisen suunnitelmallisesti. Lakiehdotus
voidaan perustuslakivaliokunnan mukaan käsitellä tavallisen
lain säätämisjärjestyksessä,
jos ehdotusta muutetaan niin, että telekuunteluoikeus edellyttää kummankin
lisäedellytyksen esilläoloa. Lakivaliokunta ehdottaa,
että 2 momenttia muutetaan perustuslakivaliokunnan edellyttämällä tavalla.
Perustuslakivaliokunta kiinnittää huomiota 2 §:n
2 momenttiin mahdollisesti liittyvään sääntelyn
täsmällisyysongelmaan. Näiden rikosten
tunnusmerkistöön kuuluu jo eri tavoin ilmaistu
suuri hyöty tai suunnitelmallisuus. Siksi esityksessä tarkoitettu
pakkokeinon käytön rajautuminen vain näiden
törkeiden rikosten törkeimpiin tekomuotoihin voi
käytännössä jäädä toteutumatta.
Yleensäkin rajanveto jonkin rikoksen ja sen törkeän
tekomuodon välillä määräytyy
vasta kokonaisarvioinnin perusteella, jolloin on tosiasiassa vaarana,
että pakkokeino tulee käyttöön
muulloinkin kuin rikoksen törkeän tekomuodon ollessa
kysymyksessä.
Lakivaliokunta pitää perustuslakivaliokunnan
2 momentin soveltamiskäytäntöön
liittyvää huolta aiheellisena. Esityksen perusteluissa
täsmennetään, mitä erityisen
suurella taloudellisella hyödyllä ja suunnitelmallisuudella
tarkoitetaan. Telekuunteluluvasta päättävän
tuomioistuimen on kiinnitettävä erityistä huomiota
siihen, että laissa säädetyt luvan myöntämisedellytykset
täyttyvät. Esitutkintaviranomaisten on hakemuksessaan
yksilöitävä ja perusteltava telekuunteluhakemuksensa
riittävän täsmällisesti. Eduskunnan
oikeusasiamiehen telepakkokeinoihin kohdistuvan valvonnan perusteella
valiokunta katsoo olevan tarpeellista lisätä esitutkintaviranomaisten
ja tuomareiden koulutusta, ohjeistusta ja sisäasiainministeriön
valvontaa on syytä tehostaa. Valiokunta on edellä ehdottanut
selvityksen tekemistä pakkokeinojen käytöstä,
niiden tuloksellisuudesta ja oikeusturvan toteutumisesta.
3 §. Televalvonnan edellytykset.
Televalvonnan edellytyksenä on 1 momentin 1 kohdan
mukaan se, että rikoksesta säädetty vähimmäisrangaistus
on vähintään neljä kuukautta
vankeutta. Edellytystä ehdotetaan muutettavaksi siten,
että televalvonta on mahdollinen tutkittaessa rikosta,
josta säädetty ankarin rangaistus on vähintään
neljä vuotta vankeutta. Tämän jälkeen
televalvonnan edellytykset ovat tältä osin samat kuin
teknisen tarkkailun edellytykset 5 a luvun 4 §:n
1 momentin 1 kohdassa. Muutos merkitsee pakkokeinon käyttöalan
vähäistä laajennusta, sillä eräiden
rikosten maksimirangaistus on neljä vuotta vankeutta, mutta
vähimmäisrangaistus on vain 14 päivää vankeutta.
Tällaisia rikoksia ovat seksuaalinen hyväksikäyttö ja
lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö.
Paritus on viime vuosina muuttunut aikaisempaa järjestäytyneemmäksi,
ammattimaisemmaksi ja törkeämmäksi. Lakivaliokunta
on kiinnittänyt kielteiseen kehitykseen huomiota
ja arvioinut, että rikoslain seksuaalirikossäännöksiä on syytä täydentää parituksen
törkeää tekomuotoa koskevalla säännöksellä (LaVL
22/2002 vp). Tässä yhteydessä valiokunta
ehdottaa, että televalvonnan käyttöala
rikosten esitutkinnassa ulotetaan paritukseen.
Esityksen antamisen jälkeen pykälää on
muutettu siten, että televalvontaa voidaan käyttää terroristisessa
tarkoituksessa tehtävän rikoksen valmistelun esitutkinnassa.
Tämän johdosta valiokunta ehdottaa, että 1
momenttiin lisätään tätä rikosta
koskeva uusi 4 kohta. Lisäksi valiokunta ehdottaa, että 2
kohdan rikosnimikkeiden järjestys muutetaan vastaamaan
niiden järjestystä rikoslaissa ja tarpeeton sana
poistetaan.
3 a §. Matkaviestimien sijaintitiedon hankkiminen.
Valiokunta ehdottaa, että pykälän
sanamuotoa tarkistetaan ja viittaussäännöstä muutetaan
3 §:n 1 momenttiin lisättävän
uuden 4 kohdan vuoksi.
Perustuslakivaliokunta huomauttaa, että sijaintitietojen
salassapitoa koskevan sääntelyn riittävyys
on selvitettävä esityksen jatkokäsittelyssä.
Samoin hallintovaliokunta kehottaa lakivaliokuntaa arvioimaan sijaintitietojen
salassapitoa. Huomautusten johdosta lakivaliokunta toteaa, että viranomaisten
toiminnan julkisuudesta annetun lain 24 §:n 1 momentin
31 kohtaa on täydennetty vuonna 2002 voimaantulleella lailla.
Sen mukaan asiakirjat, jotka sisältävät
tiedon matkaviestimen sijaintipaikasta, ovat salassa pidettäviä asiakirjoja.
4 §. Teknisen kuuntelun edellytykset.
Teknisen tarkkailun eli teknisen kuuntelun, teknisen katselun
ja teknisen seurannan edellytyksistä säädetään
nykyisin 4 §:ssä. Teknisen tarkkailun eri muotojen
edellytyksiä koskevan sääntelyn selkeyttämiseksi
yhdessä pykälässä olevat säännökset
ehdotetaan hajautettavaksi 4, 4 a ja 4 b §:ään.
Teknistä kuuntelua koskevan 4 §:n 1 momenttiin
ei ehdoteta asiallisia muutoksia. Esityksen antamisen jälkeen
4 §:ää on muutettu siten, että terroristisessa
tarkoituksessa tehtävän rikoksen valmistelua tutkittaessa
saadaan käyttää teknistä tarkkailua.
Tämän johdosta valiokunta ehdottaa, että 1
momenttiin lisätään tätä rikosta
koskeva uusi 4 kohta.
Teknisen kuuntelun käyttöalaa ehdotetaan laajennettavaksi.
Ehdotetun 3 momentin mukaan tekninen kuuntelu voitaisiin kohdistaa
vakituiseen asumiseen tarkoitettuun tilaan, jossa epäilty
todennäköisesti oleskelee. Säännösehdotuksen
arvioinnissa perustuslakivaliokunta viittaa siihen, että 5
a luvun 2 §:n 1 momentissa tarkoitetut rikokset ovat sellaisia
kuin perustuslain 10 §:n 3 momentin luottamuksellisen viestin
salaisuuteen kohdistuvassa rajoituslausekkeessa tarkoitetaan. Kun
otetaan huomioon teknisen kuuntelun erityisluonne ja kuunneltaviksi
mahdollisesti tulevien henkilöiden määrä ja
se, että he kaikki eivät välttämättä ole
rikoksesta epäiltyjä, ei perustuslain 10 §:n
3 momentissa ilmaistun välttämättömyysvaatimuksen
kannalta kuitenkaan ole mahdollista ulottaa teknistä kuuntelua
kaikkiin kyseisiin rikostyyppeihin. Toimivaltuutta ei tee välttämättömäksi
pelkästään havainto valtuuden tehokkuudesta.
Perustuslakivaliokunta päätyy siihen, että tavallisen
lainsäätämisjärjestyksen edellytyksenä on
rajata tekninen kuuntelu valtiorikosten, väkivaltarikosten, yleisvaarallisten
rikosten ja huumausainerikosten törkeimpiin tekomuotoihin.
Perustuslakivaliokunnan lausunnon johdosta lakivaliokunta ehdottaa,
että 3 momentissa luetellaan ne rikokset, jotka täyttävät
perustuslakivaliokunnan asettamat edellytykset ja joiden esitutkintaa
varten voidaan antaa lupa kohdistaa tekninen kuuntelu myös
sellaiseen tilaan, jossa epäilty todennäköisesti
oleskelee.
Vakituiseen asumiseen tarkoitettuihin tiloihin kohdistuvalla
teknisellä kuuntelulla kajotaan kotirauhan ja yksityiselämän
suojan ydinalueeseen. Sen vuoksi tällaisen salaisen pakkokeinon
käyttämiselle on asetettava erityisiä edellytyksiä ja
rajoituksia. Vakituiseen asumiseen tarkoitettuihin tiloihin kohdistettava
tekninen kuuntelu sallitaan sen vuoksi vain kaikkein vakavimpien,
laissa tyhjentävästi lueteltujen, rikosten esitutkinnassa.
Luvan pakkokeinon käyttämiseen voi myöntää vain
tuomioistuin, jonka on asiasta päättäessään
määrättävä rikoksesta epäillyn
ja muiden toimenpiteen kohteeksi joutuvien etuja valvomaan julkinen
asiamies.
Tuomioistuin voi myöntää luvan vain,
jos rikoksen selvittäminen muutoin olisi mahdotonta tai
olennaisesti vaikeampaa. Esitutkintaviranomaisen on siis kyettävä näyttämään,
että rikoksen selvittäminen on muilla, vähemmän
oikeuksiin puuttuvilla pakkokeinoilla olennaisesti vaikeampaa tai
mahdotonta. Säännöksen sanamuoto asettaa
pakkokeinon myöntämiselle tiukat edellytykset.
Jotta julkinen asiamies voisi tosiasiallisesti valvoa kuuntelun
kohteeksi joutuvien etuja, on viranomaisten annettava
riittävästi tietoa epäillystä rikoksesta,
esitutkinnasta ja vaihtoehtoisista pakkokeinoista.
Teknisen kuuntelun kohdistaminen vakituiseen asumiseen tarkoitettuun
tilaan edellyttää, että epäilty
todennäköisesti oleskelee tilassa. Säännöksestä käy
siten selkeästi ilmi se, että tekninen kuuntelu
on välittömästi keskeytettävä, kun
havaitaan, ettei epäilty oleskelekaan tilassa tai on sieltä poistunut.
Perustuslakivaliokunta huomauttaa, että kuuntelulaitteen
asentaminen ja poistaminen muodostaa oman ongelman kotirauhan suojan kannalta.
Esityksessä ei 4 §:n 4 momentin johdosta selvitetä,
miten tämä on tarkoitus järjestää.
Seikkaan tulee kiinnittää huomiota jatkokäsittelyssä.
On selvää, ettei sanamuodoltaan ehdotetun kaltainen
sääntely oikeuta menemään salaa
kotirauhan piiriin laitteen asentamiseksi, vaan asiasta tulee säätää nimenomaisesti.
Lakivaliokunta ehdottaa, että momenttiin tehdään
perustuslakivaliokunnan edellyttämät muutokset.
4 a §. Teknisen katselun edellytykset.
Valiokunta ehdottaa, että vastaavalla tavalla kuin
4 §:n 1 momenttiin myös 4 a §:n
2 momentin rikosluetteloon lisätään terroristisessa
tarkoituksessa tehtävän rikoksen valmistelu ja
4 momenttiin tehdään vastaavat muutokset kuin
4 §:n 4 momenttiin.
4 b §. Teknisen seurannan edellytykset.
Valiokunta ehdottaa, että 4 momenttiin tehdään
vastaavat muutokset kuin kahden edellisen pykälän 4
momentteihin.
5 §. Toimenpiteestä päättäminen.
Toimivaltaiseksi tuomioistuimeksi määritellään
1 momentissa nykyiseen tapaan 1 luvun 9 §:ssä tarkoitettu
tuomioistuin tai muu tuomioistuin, jossa asian käsittely
käy sopivasti päinsä. Perustuslakivaliokunta
pitää sääntelyn loppuosan väljyyttä ja
epämääräisyyttä tällaisessa
perusoikeusyhteydessä ongelmallisena. On asianmukaista
täsmentää sääntelyä.
Lain 1 luvun 9 §:stä ilmenevää periaatetta
vastaavasti on luontevinta, että ainoastaan käräjäoikeus
voi olla toimivaltainen tällaisissa asioissa. Lakivaliokunta
ehdottaa, että momenttia täsmennetään
tällä tavoin.
Perustuslakivaliokunnan mielestä on valtiosäännön
kannalta huomionarvoista, että telekuuntelusta voisi kiireellisissä tapauksissa 2
momentin
perusteella päättää pidättämiseen oikeutettu
virkamies. Kun telekuuntelumahdollisuus sisällytettiin
pakkokeinolakiin, perustuslakivaliokunta piti oleellisena oikeusturvakysymyksenä,
että kuunteluvaltuuden edellytyksenä on aina riippumattoman
tuomioistuimen yksittäistapauksessa konkreettisen rikosepäilyn
johdosta antama lupa (PeVL 8/1994 vp,
s. 2/II). Käsiteltävänä oleva
ehdotus voi merkitä sitä, että poliisi
voi suorittaa telekuuntelua ja lopettaa sen ennen tuomioistuimen
luparatkaisua. Tällaisessa tapauksessa telekuuntelun edellytykset
eivät tule lainkaan arvioitaviksi poliisin ulkopuolella. Tämä ei
perustuslakivaliokunnan mielestä ole sopusoinnussa perustuslain
10 §:n luottamuksellisen viestin salaisuutta turvaavien
säännösten kanssa, vaan telekuuntelun
tulee aina olla sidottu tuomioistuimen lupaan. Lakiehdotusta on muutettava
tältä osin, jotta se voidaan käsitellä tavallisen
lain säätämisjärjestyksessä.
Lain jatkokäsittelyssä on varmistuttava tuomioistuinjärjestelmän
toimivuudesta ajankohdasta riippumatta.
Perustuslakivaliokunta pitää oikeana sitä,
ettei kiiretilanteiden poikkeusmenettely koske 4 §:n
3 momentissa säädettyä kotirauhan piiriin ulottuvaa
teknistä kuuntelua. Tämän säännön kannalta
jää kuitenkin epäselväksi 1
momentin 6 kohdan merkitys.
Lakivaliokunta ehdottaa perustuslakivaliokunnan lausunnon perusteella,
että 2 momentista poistetaan 1 momentin 1 ja 6 kohtaa koskeva maininta.
Jälkimmäisen kohdan poistaminen merkitsee sitä,
että nykyiseen tapaan käräjäoikeuden
on päätettävä teknisestä kuuntelusta
ja teknisestä katselusta, kun kuuntelu- tai katselulaite
on tarkoitus sijoittaa epäillyn käyttämään kulkuneuvoon
tai tilaan, jossa hän oleskelee.
Lakivaliokunnan saaman selvityksen mukaan oikeusministeriö on
ryhtynyt toimiin käräjäoikeuksien päivystysjärjestelmän
muuttamiseksi siten, että telekuuntelulupa-asiat voidaan
käsitellä ajankohdasta riippumatta.
6 a §. Julkinen asiamies.
Tuomioistuimen on vakituiseen asumiseen tarkoitettuihin tiloihin kohdistettavaa
teknistä kuuntelua koskevaa lupa-asiaa käsitellessään
määrättävä rikoksesta epäillyn
ja muiden toimenpiteen kohteeksi joutuvien etuja valvomaan julkinen
asiamies, jona voi toimia julkinen oikeusavustaja tai asianajaja.
Ehdotetun 2 momentin sanamuodon mukaan julkinen asiamies on
velvollinen huolellisesti hyvää asianajotapaa
noudattaen valvomaan kuuntelun kohteena olevan rikoksesta epäillyn etuja.
Säännöksen soveltamisalan ulkopuolelle on
perusteettomasti rajattu muiden toimenpiteen kohteeksi joutuvien
edut, vaikka niiden valvominen on julkisasiamiehen tehtävä.
Valiokunta ehdottaa, että momenttia täydennetään
tältä osin.
6 c §. Julkiselle asiamiehelle maksettava palkkio
ja korvaus.
Pykälän 1 momenttiin on lisättävä puuttuva
säädöskokoelman numero.
13 §. Ylimääräisen tiedon
säilyttäminen ja 14 §. Korvauksen suorittaminen.
Valiokunta ehdottaa pykäliin vähäisiä kielellisiä tarkistuksia.
Johtolause.
Lakiehdotuksen johtolausetta on tarkistettava ja siihen on
tehtävä esityksen antamisen jälkeen säädetyistä laeista
johtuvat muutokset.
3. Laki oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun
lain 1 luvun muuttamisesta
8 b §. (Uusi).
Lakiehdotuksessa ehdotetaan, että oikeudenkäynnistä rikosasioissa
annetun lain 1 lukuun lisätään uusi 8
a §, jossa säädetään syyttäjän
ja asianosaisen neuvottelusta ennen syyteratkaisun tekemistä sekä alle
18-vuotiasta epäiltyä koskevan syyteratkaisun
kiireellisyydestä.
Lukuun on kuitenkin lisätty jo aiemmin 8 a §, jossa
säädetään menettämisvaatimuksen
esittämättä jättämisestä.
Valiokunta katsoo, että uudet säännökset
on asiayhteyden vuoksi parempi sijoittaa luvun 8 a §:ään,
ja ehdottaa, että nykyinen 8 a § siirretään
uudeksi 8 b §:ksi.
14 §. (Uusi).
Rikoksen asianomistajan syyteoikeus on toissijainen. Hän
saa itse nostaa syytteen rikoksesta vain, jos virallinen syyttäjä on päättänyt
jättää syytteen nostamatta.
Asianomistajan syyteoikeudessa on perustuslakivaliokunnan mukaan
viime kädessä kysymys perustuslain 21 §:ssä turvatusta
oikeudesta saada asia käsitellyksi tuomioistuimessa. Tämän
vuoksi ei ole asianmukaista, että laissa ei säädetä asianomistajan
oikeudesta saada asiansa tuomioistuinkäsittelyyn tapauksissa,
joissa poliisi ei joko toimita esitutkintaa tai siirrä asiaa syyttäjälle.
Perustuslakivaliokunnan kannanoton johdosta lakivaliokunta ehdottaa,
että 14 §:n 1 momenttiin lisätään
säännös, jonka mukaan asianomistaja saa
itse nostaa syytteen rikoksesta myös silloin, kun esitutkintaviranomainen
taikka syyttäjä on päättänyt,
ettei esitutkintaa toimiteta tai että se keskeytetään
taikka lopetetaan.
Johtolause.
Lakiehdotuksen johtolausetta on muutettava vastaamaan voimassa
olevaa lakia ja johtolauseeseen on tehtävä valiokunnan
muutosehdotuksista johtuvat tarkistukset.
6. Laki oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 11 §:n
muuttamisesta
Tallenteiden käyttöä oikeudenkäynnissä sääntelevään
oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 11 §:ään ehdotetaan
lisättäväksi lapsen ja henkisesti häiriintyneen
kuulustelukertomuksen sisältävän videotallenteen
ja kuva- ja äänitallenteen käyttöä koskeva
uusi 4 momentti. Säännöksen mukaan tallenne
voidaan ottaa oikeudenkäynnissä huomioon eikä asianomistajaa
tai todistajaa tämän lisäksi kuulla oikeudenkäynnissä,
jos tuomioistuin arvioi siitä todennäköisesti
aiheutuvan kuultavalle vakavaa haittaa.
Lakivaliokunnassa on samanaikaisesti käsiteltävänä oikeudenkäymiskaaren
eräiden todistelua, kiireelliseksi julistamista ja ylimääräistä muutoksenhakua
koskevien säännösten muuttamista koskeva
hallituksen esitys HE 190/2002 vp. Esityksessä ehdotetaan,
samoin kuin nyt käsiteltävänä olevassa
esityksessä, lisättäväksi oikeudenkäymiskaaren
17 luvun 11 §:ään säännös,
joka sallii lapsen ja henkiseltä toiminnaltaan häiriintyneen
henkilön esitutkinnassa video- tai kuva- ja äänitallennetun
kertomuksen käytön todisteena.
Säännösehdotusten yhteensovittamiseksi
valiokunta on päättänyt hyväksyä ehdotetun
säännöksen hallituksen esityksen HE
190/2002 vp pohjalta. Tämän
vuoksi valiokunta ehdottaa, että 6. lakiehdotus hylätään.
7. Laki rikoslain 10 luvun 9 §:n muuttamisesta (Uusi
lakiehdotus)
10 luku. Menettämisseuraamuksista
9 §. Menettämisseuraamuksen vaatiminen.
Valiokunta on 3. lakiehdotuksen yhteydessä ehdottanut,
että oikeudenkäynnistä rikosasioissa
annetun lain 1 luvun 8 a § siirretään
8 b §:ksi. Sen seurauksena valiokunta ehdottaa rikoslain
10 luvun 9 §:n 2 momentissa olevan 8 a §:ää koskevan
viittaussäännöksen muuttamista koskemaan 8
b §:ää.