Perustelut
Ehdotuksen valtiosääntöoikeudellinen
merkitys.
Direktiiviehdotuksen tarkoituksena on lähentää jäsenvaltioiden
lainsäädäntöä julkisista
yritysostotarjouksista. Direktiiviä sovelletaan
ns. säännellyillä markkinoilla julkisen
kaupankäynnin kohteena olevan yhtiön (käytännössä pörssiyhtiön)
arvopapereihin kohdistuvaan sellaiseen ostotarjoukseen, jonka tarkoituksena
on määräysvallan hankkiminen
kohdeyhtiössä (vapaaehtoinen ostotarjous) tai
joka tehdään sen jälkeen, kun tarjouksen
tekijä on jo hankkinut määräysvallan
kohdeyhtiössä (pakollinen ostotarjous).
Perustuslain kannalta merkityksellisiä ovat direktiiviehdotuksen
11 artiklaan sisältyvät säännökset
kohdeyhtiön yhtiöjärjestyksen ja yhtiön
piirissä tehtyjen osakassopimusten eräiden määräysten
tehottomuudesta. Tarjouksen tekijää vastaan ei
nimittäin artiklan 2 kohdan mukaan saa tarjousajan kuluessa
vedota yhtiöjärjestyksessä tai sopimuksissa
oleviin rajoituksiin arvopapereiden siirrosta eikä yhtiöjärjestykseen tai
sopimuksiin sisältyvillä äänioikeusrajoituksilla
ole 3 kohdan perusteella oikeusvaikutuksia kohdeyhtiön
yhtiökokouksen päättäessä mahdollisista
suojautumistoimista yritysostoa vastaan. Direktiiviehdotuksen käsittelyn
aikana on puheenjohtajavaltio ehdottanut 3 kohtaan lisättäväksi
säännöksen, jonka mukaan moniääniosakkeella
on suojaustoimista päättävässä yhtiökokouksessa
vain yksi ääni. Ostotarjouksen päättymisen
jälkeen pidettävässä kohdeyhtiön
yhtiökokouksessa ei yhtiöjärjestyksen
tai sopimuksen mukaisilla siirto- ja äänioikeuden rajoituksilla
ole puheenjohtajavaltion muotoileman 4 kohdan mukaan oikeusvaikutuksia,
jos tarjouksentekijä on tarjouksen perusteella saanut haltuunsa
75 prosenttia yhtiön äänioikeutetusta
pääomasta.Komission ehdotuksessa tämän
säännön soveltamisen edellytyksenä on,
että tarjouksentekijä on saanut haltuunsa kohdeyhtiön
arvopapereita määrän, joka kansallisen
lainsäädännön mukaisesti antaisi
hänelle yhtiöjärjestyksen muuttamiseen
tarvittavan enemmistön. Yhtiökokouksessa
ovat samoin edellytyksin vailla oikeusvaikutuksia myös
yhtiön hallinto- ja johtoelinten nimittämistä ja
erottamista koskevat osakkaiden erityisoikeudet. Puheenjohtajavaltio
on lisäksi ehdottanut, että moniääniosakkeella
on tässäkin yhtiökokouksessa vain yksi ääni.
Ehdotettua sääntelyä on arvioitava
perustuslaissa turvatun omaisuudensuojan kannalta etenkin, kun direktiivin
voimaan tullessa voimassa olevia järjestelyjä ei
ole rajattu direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle. Jokaisen omaisuus
on perustuslain 15 §:n 1 momentin mukaan turvattu. Omaisuuden
suoja turvaa myös sopimussuhteiden pysyvyyttä,
joskaan kielto puuttua taannehtivasti sopimussuhteiden koskemattomuuteen
ei ole perustuslakivaliokunnan käytännössä muodostunut
ehdottomaksi (PeVL 28/1994 vp, PeVL
37/1998 vp, s. 2/I, PeVL 63/2002
vp, s. 2/II). Varallisuusoikeudellisten
oikeustoimien pysyvyyden suojan taustalla on ajatus oikeussubjektien
perusteltujen odotusten suojaamisesta taloudellisissa asioissa (PeVL
48/1998 vp, s. 2/II, PeVL 33/2002
vp, s. 3/I). Perusteltujen odotusten suojaan
liittyy valiokunnan mielestä oikeus luottaa sopimussuhteen
kannalta olennaisia oikeuksia ja velvollisuuksia sääntelevän
lainsäädännön pysyvyyteen niin,
että tällaisia seikkoja ei voida säännellä tavalla,
joka kohtuuttomasti heikentäisi sopimusosapuolten oikeusasemaa
(PeVL 45/2002 vp, s. 2—3).
Valiokunta on arvioinut tällaistakin omaisuuden suojaan
puuttuvaa sääntelyä perusoikeuksien yleisten
rajoitusedellytysten, kuten sääntelyn tarkoituksen
hyväksyttävyyden ja sääntelyn oikeasuhtaisuuden
kannalta (PeVL 45/2002 vp, s. 3, PeVL
63/2002 vp, s. 2—3).
Omaisuuden suoja on EY:n oikeudessa jo vakiintuneesti tunnustettu
perusoikeudeksi, jota käsitellään myös
EU:n perusoikeuskirjan 17 artiklassa. Sen 1 kappaleen mukaan jokaisella
on oikeus nauttia laillisesti hankkimastaan omaisuudesta sekä käyttää,
luovuttaa ja testamentata sitä. Omaisuuden käyttöä voidaan
säännellä lailla siinä määrin
kuin se on yleisen edun mukaan välttämätöntä. — Taannehtivan
sääntelyn kielto on EY:n oikeudessa niin ikään
lähtökohta, josta voidaan poiketa syrjäyttämättä kuitenkaan
sääntelyn kohteena olevien oikeutettuja odotuksia.Ks.
asia 331/88 R v. Ministry of Agriculture, Fisheries and
Food and Secretary for Health, ex parete FEDESA, 13.11.1990,
Kok 1990, s. 4023, tuomion kohta 45.
Sääntelyn tarkoituksen hyväksyttävyys.
Direktiiviehdotuksen pääasiallisena tarkoituksena
on edistää eurooppalaisten yritysten uudelleen
organisointia niiden kansainvälisen kilpailukyvyn säilyttämiseksi
ja yhtenäisten pääomamarkkinoiden kehittämiseksi.
Direktiivillä pyritään myös
vahvistamaan rajat ylittävien ostotarjousten oikeusvarmuutta
sekä varmistamaan vähemmistöosakkaiden
suojaa yritysostotilanteissa. Sääntelylle on valiokunnan
mielestä perusoikeusjärjestelmän
kannalta hyväksyttävät perusteet. On
yleisesti perusteltua pyrkiä edistämään
arvopaperimarkkinoiden toimivuutta. Tällä on välillisesti
myönteinen vaikutus kaikkien osakeyhtiöiden osakkaiden
varallisuusasemaan, minkä lisäksi hyvin toimivat
markkinat myös vahvistavat osakeomistusta yhtenä sijoitustoiminnan
muotona. Yritysostojen sääntely on tarpeen eri
osapuolten — kuten ostotarjouksen tekijän, sijoittaja-
ja vähemmistöosakkaiden ja yhtiössä määräysvaltaa
käyttävien osakkaiden — oikeusaseman
määrittelemiseksi ja heidän varallisuusarvoisten
oikeuksiensa suojaamiseksi. Näin ollen sääntelyn
hyväksyttävyys kiinnittyy viime kädessä sekin
perustuslaissa jokaiselle turvattuun omaisuuden suojaan.
Suhteellisuusperiaate.
Sääntelyn oikeasuhtaisuuden
kannalta on ongelmallista, että ehdotettu äänestys-
ja siirtorajoitusten tehottomuus saattaa kohdistua yhtiön
piirissä tehtyjen varallisuusjärjestelyjen olennaisiin
ehtoihin. Puheenjohtajavaltion malli puuttuu erityisellä tavalla moniääniosakkeiden
käyttöön perustuviin järjestelyihin,
joita on tehty suomalaisissa pörssiyhtiöissä.
Sääntelyn varallisuusarvoisia etuja ja haittoja
eri osapuolille on kuitenkin hankala arvioida, kun kysymys on määräysvallan
säilyttämisestä ja sen hankkimisesta
pörssiyhtiöissä. Sääntelyn
oikeasuhtaisuutta arvioitaessa on valiokunnan mielestä otettava
huomioon myös se, että pörssiyhtiön
osakkeiden omistukseen liittyy jo sinänsä monia
riskejä. Tällaisessa — osakkeen kaltaiseen
juridistekniseen instrumenttiin perustuvassa — toiminnassa
on aiheellista varautua myös lainsäädännöllisiin
muutoksiin. Pyrkimys kehittää osakemarkkinoihin
sovellettavaa eurooppalaista lainsäädäntöä pääomien vapaan
liikkuvuuden periaatteen pohjalta on ollut pitkään
vireillä. On lisäksi huomattava, että jäsenvaltio
voi puheenjohtajavaltion ehdottaman 19 artiklan mukaan lykätä 11
artiklan määräysten voimaantuloa enintään
viidellä vuodella direktiivin yleisen täytäntöönpanoajan
päättymisestä. Tällainen siirtymäaika
antaa osakkaille mahdollisuuksia vähentää direktiivin
voimaantulosta mahdollisesti aiheutuvia haittoja tai poistaa ne
kokonaan. Siirtymäaika on siksi tarpeen myös siinä tapauksessa,
että sääntely toteutetaan komission
ehdottamassa muodossa. Taannehtivasti sovellettava sääntely
voi heikentää osakkaiden oikeusasemaa kohtuuttomasti
ja muodostua siten omaisuuden perustuslainsuojan kannalta ongelmalliseksi,
jollei siihen sisälly riittävän pitkää siirtymäaikaa
taikka korvaus- tai muita järjestelyjä osakkaiden
oikeuksien suojaamiseksi.