Perustelut

Ajoneuvohallintokeskus vastaa 4 §:n perusteella ajopiirturikorttien myöntämisestä ja päättää myönnetyn kortin peruuttamisesta. Se kuitenkin voi 1 momentin nojalla sopia, että kuljettaja- ja yrityskorttien myöntäminen siirretään julkisen tai yksityisen tahon hoidettavaksi.

Ajopiirturikorttien myöntäminen on perustuslain 124 §:ssä tarkoitettu julkinen hallintotehtävä. Tällainen tehtävä voidaan antaa muulle kuin viranomaiselle vain lailla tai lain nojalla, jos se on tarpeen tehtävän tarkoituksenmukaiseksi hoitamiseksi eikä vaaranna perusoikeuksia eikä muita hyvän hallinnon vaatimuksia. Merkittävää julkisen vallan käyttöä sisältäviä tehtäviä voidaan kuitenkin antaa vain viranomaiselle.

Sääntelyn tarkoitus on saada ajopiirturikorttien jakaminen kattavaksi ja joustavaksi koko maassa. Ajoneuvohallintokeskuksella tulee sen vuoksi olla mahdollisuus siirtää osa kortteihin liittyvistä tehtävistä muille toimijoille. Keskus huolehtii ehdotuksen mukaan kuitenkin itse korjaamo- ja valvontakorttien myöntämisestä sekä ajopiirturikorttien peruuttamisesta. Tehtävien tällainen siirtomahdollisuus on valiokunnan mielestä tarpeen tehtävän tarkoituksenmukaiseksi hoitamiseksi.

Lakiehdotuksen 9 §:ssä ovat asianmukaiset säännökset hallinto-oikeuden yleislainsäädännön soveltamisesta ajopiirturikortteja myönnettäessä. Ehdotuksen 13 § koskee muutoksenhakua ja 15 § rikosoikeudellista virkavastuuta. Oikeusturvan ja hyvän hallinnon vaatimusten kannalta merkityksellisiä ovat myös 6 ja 7 §:n säännökset korttien myöntäjänä toimimisen yleisistä edellytyksistä ja myöntäjän luotettavuuden arvioinnista samoin kuin 12 §:n säännös salassapitovelvollisuudesta. Merkitystä on niin ikään 5 §:n säännöksillä tehtävän siirtämissopimuksen sisällöstä ja 10 §:n säännöksillä Ajoneuvohallintokeskuksen valvontavallasta. Kortin myöntämisen edellytyksistä sisältyvät säännökset tieliikenteen valvontalaitteista annetun neuvoston asetuksen 14 artiklaan.

Julkinen hallintotehtävä voidaan perustuslain 124 §:n perusteella antaa muulle kuin viranomaiselle myös lain nojalla tehtävällä sopimuksella. Ehdotus ei ole tältä kannalta ongelmallinen.

Viranomaiselle kuuluvan hallintotehtävän siirtäminen sopimuksella toiselle viranomaiselle ei ole yhtä ongelmatonta. Sääntely on huomionarvoinen perustuslain 21 §:n sen säännöksen kannalta, jonka mukaan jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi lain mukaan toimivaltaisessa viranomaisessa. Merkityksellinen on myös perustuslain 2 §:n 3 momentti. Sen mukaan julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin ja kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia (PeVL 14/2003 vp, s. 3, PeVL 52/2001 vp, s. 5, PeVL 11/2002 vp, s. 5—7, PeVL 72/2002 vp, s. 2—3). Ajopiirturikorttien myöntämisessä on valiokunnan mielestä kuitenkin kysymys lähinnä julkiseen palveluun rinnastettavasta ajopiirturikorttien jakelutehtävästä, jonka siirtäminen sopimuksella viranomaiselta toiselle ei lähtökohtaisesti ole vastoin perustuslakia. Tehtävän siirtäminen ei ehdotuksen mukaan muuta Ajoneuvohallintokeskuksen asemaa korttien myöntämisestä vastaavana ja myöntäjien toimintaa valvovana viranomaisena. Sääntely ei tältäkään osin vaikuta lakiehdotuksen käsittelyjärjestykseen.