Perustelut
Yleistä.
Asetuksella on tarkoitus muuttaa Euroopan yhteisön
kilpailuoikeuden täytäntöönpanojärjestelmää.
EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun poikkeussäännön
täytäntöönpanossa luovutaan
ennakkoilmoitusjärjestelmästä ja siirrytään
sopimuksen kyseisen kohdan suoraan soveltamiseen (ehdotuksen 1 artikla).
Ehdotuksen mukaan myös kansalliset kilpailuviranomaiset
ja kansalliset tuomioistuimet voivat soveltaa tätä poikkeussääntöä (4—6 artikla),
jonka soveltaminen nykyisin kuuluu yksinomaan komissiolle. Samalla
ehdotetaan siirryttäväksi EY:n kilpailuoikeuden
yksinomaiseen soveltamiseen tapauksissa, joissa perustamissopimuksen
81 artiklassa tarkoitettu toimi tai 82 artiklassa tarkoitettu määräävän
aseman väärinkäyttö on omiaan
vaikuttamaan (ns. kauppavaikutuskriteeri) jäsenvaltioiden
väliseen kauppaan (3 artikla). Uudistuksen yleisenä tavoitteena
on kohdistaa komission toiminta vakavimpiin rikkomuksiin sekä lisätä yhteistyötä komission
ja jäsenvaltioiden kilpailuviranomaisten ja tuomioistuinten
kesken samoin kuin eri jäsenvaltioiden viranomaisten välillä.
Valiokunta pitää asetusehdotuksen tavoitteita kannatettavina.
EY:n kilpailuoikeuden täytäntöönpanossa
on perusteltua siirtyä perustamissopimuksen 81 artiklan
3 kohdan suoraan soveltamiseen sekä lisätä kansallisten
kilpailuviranomaisten ja kansallisten tuomioistuinten toimivaltaa
kilpailusääntöjen soveltamisessa. Täytäntöönpanojärjestelmän
muuttamisen yhteydessä on kuitenkin kiinnitettävä riittävää huomiota sääntelyn
selkeyteen ja kilpailusääntöjen kohteena
olevien oikeusturvaan. Asetuksen jatkovalmistelussa on näistä syistä aiheellista
arvioida, onko ehdotuksen 3 artiklassa tarkoitettu kauppavaikutuskriteeri
riittävän täsmällinen lainvalintasääntö.
Myös toimivaltaista viranomaista koskevaa sääntelyä on
paikallaan pyrkiä täsmentämään.
Kansallinen tuomioistuin.
Asetusehdotuksen 6 artiklan mukaan EY:n perustamissopimuksen 81
artiklan 1 kohdassa tarkoitetun kieltosäännön
rikkomista koskevia asioita käsittelevillä kansallisilla
tuomioistuimilla on toimivalta soveltaa myös saman artiklan
3 kohdan poikkeussääntöä.
Kieltosäännön soveltaminen kuuluu
Suomessa yleisille tuomioistuimille. Poikkeussäännön soveltamista
koskevat lainkäyttöasiat sen sijaan kuuluisivat
Suomen tuomioistuinjärjestelmässä ensi
asteessa kilpailuneuvostolle ja viime kädessä korkeimmalle
hallinto-oikeudelle. Asetuksen jatkovalmistelussa on syytä kiinnittää vakavaa huomiota
Suomen perustuslain säännöksiin tuomioistuinlaitoksen
jakamisesta yleisiin tuomioistuimiin ja yleisiin hallintotuomioistuimiin.
Komission ja kansallisen tuomioistuimen yhteistyö.
Asetusehdotuksen 15 artiklan 3 kohdan mukaan komissio voi yhteisön
yleistä etua koskevista syistä omasta aloitteestaan
esittää tuomioistuimelle huomautuksia
perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklan soveltamista koskevista kysymyksistä.
Komission tällainen lausunto ei sido kansallista tuomioistuinta
eikä lausunnon antaminen rajoita ennakkoratkaisumenettelystä EY:n
perustamissopimuksen 234 artiklassa annettujen määräysten
soveltamista. Vaikka on jossain määrin erikoista
säätää komissiolle oikeus antaa
omasta aloitteestaan lausunto kansalliselle tuomioistuimelle tämän
toimivaltaan kuuluvassa asiassa, ei ehdotettu sääntely
lausunnon sitomattomuus huomioon ottaen valiokunnan mielestä loukkaa
tuomioistuimen riippumattomuutta (vrt. PeVL 14/1994
vp).
Asetusehdotuksen 16 artiklan mukaan jäsenvaltioiden
kilpailuviranomaisten ja tuomioistuinten on tehtävä "kaikkensa"
välttääkseen päätöksiä,
jotka olisivat ristiriidassa komission päätösten
kanssa. Jatkovalmistelussa on valiokunnan mielestä syytä pyrkiä selkeyttämään
sitä, että säännöksellä ei
rajoiteta EU:n jäsenvaltion riippumattomille
tuomioistuimille kuuluvaa perusluonteista toimivaltaa soveltaa Euroopan
yhteisön oikeutta sellaisena kuin se ilmenee yhteisön
tuomioistuimen oikeuskäytännössä.
Komission tarkastusvaltuudet.
Asetusehdotuksen 20 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaan komission
tarkastajilla on oikeus päästä yrityksen
henkilöstön edustajan kotiin, jos siellä voidaan
epäillä säilytettävän
ammattiasiakirjoja. Valtuuden käyttämistä varten
on hankittava ennakolta oikeusviranomaisen määräys
(20 artiklan 7 kohta). Ehdotusta on arvioitava perustuslain 10 §:ssä turvatun
kotirauhan suojan kannalta. Kotirauhan suojaa käsitellään
myös Euroopan unionin perusoikeuskirjassa (7 artikla).
Jokaisen kotirauha on turvattu perustuslain 10 §:n
1 momentissa. Saman pykälän 3 momentin mukaan
lailla voidaan säätää perusoikeuksien
turvaamiseksi tai rikosten selvittämiseksi välttämättömistä kotirauhan
piiriin ulottuvista toimenpiteistä. Perustuslakivaliokunta
on lausuntokäytännössään
katsonut kotirauhan piiriin ulottuvan toimen olevan hyväksyttävä "rikosten selvittämiseksi",
jos toimi sidotaan säännöksessä siihen,
että on olemassa konkreettinen ja yksilöity syy
epäillä lakia rikotun tai rikottavan (PeVL
19/2000 vp). Asetusehdotus ei sisällä tällaista
säännöstä eikä se siten
ole sopusoinnussa kotirauhan turvasta annettujen perustuslain säännösten
kanssa. Valiokunta kiinnittää huomiota myös
siihen, että asetukseen ei ole ehdotettu säännöksiä menettelystä kotirauhan
piiriin ulottuvaa tarkastusta toimitettaessa.
Komission toimenpiteet kilpailusääntöjen
rikkomisen lopettamiseksi.
Asetusehdotuksen 7 artiklan 1 kohdan mukaan komissio voi määrätä yrityksen
lopettamaan EY:n perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklan määräysten
rikkomisen sekä asettaa yritykselle kaikki rikkomisen lopettamiseksi
tarvittavat velvoitteet, mukaan lukien rakenteelliset korjaustoimenpiteet.
Tällaisiin toimenpiteisiin voi kuulua myös esimerkiksi
yritykselle annettava määräys luopua
joistakin omaisuuseristä. Ehdotusta on näiltä osin
arvioitava perustuslain 15 §:ssä turvatun omaisuuden suojan
kannalta. Omaisuuden suoja kuuluu perusoikeutena myös EY:n
oikeuden yleisiin oikeusperiaatteisiin ja se on mainittu
EU:n perusoikeuskirjan 17 artiklassa (ks. PeVL 5/2001 vp).
Kilpailuoikeuden sääntöjen rikkominen
on valiokunnan mielestä sinänsä hyväksyttävä peruste
määrätä yritykselle sen omaisuuteen
kohdistuvia rajoituksia. Rajoitusten asettamisen edellytyksistä tulee
kuitenkin säätää ehdotettua täsmällisemmin.
Käytettäväksi tarkoitettujen rajoitustoimien
olennaisen sisällön tulee niin ikään
käydä ilmi asetuksesta. Sääntelyssä on kiinnitettävä riittävästi
huomiota myös vaatimukseen rajoitustoimen välttämättömyydestä kilpailusääntöjen
noudattamisen varmistamisen kannalta. Rajoitukset eivät
myöskään saa olla suhteellisuusperiaatteen
vastaisesti epäasiallisen ankaria.