Perustelut
Täytäntöönpanon määräaikaisuus
Ulosottolakiehdotuksen 2 luvun 24 ja 25 §:ään sisältyy
säännöksiä luonnolliselle henkilölle asetetun
maksuvelvoitteen täytäntöönpanon määräaikaisuudesta.
Ehdotuksen mukaan ulosottoperuste on täytäntöönpanokelpoinen
15 vuoden ajan. Määräaika on kuitenkin
20 vuotta, jos velkojanakin on luonnollinen henkilö tai
jos perittävänä on vakavaksi katsottavaan
rikokseen perustuva korvaussaatava. Vastaava sääntely
koskee 12. lakiehdotuksen mukaan myös konkurssia. Sääntely
rajoittaa nykyisestä velkojan oikeutta saada varallisuusarvoisia
oikeuksiaan toteutetuiksi ulosotossa ja konkurssissa. Ehdotuksia
on sen vuoksi arvioitava perustuslain 15 §:n 1 momentissa
jokaiselle turvatun omaisuudensuojan kannalta.
Tällaiset luonteeltaan täytäntöönpano-oikeudelliset
säännökset voidaan vakiintuneen käsityksen
mukaan saattaa omaisuuden suojaan kohdistuvinakin pääsääntöisesti
voimaan tavallisella lailla (ks. esim. PeVL 9/1998
vp). Määräajat ovat sääntelyn
suhteellisuuden näkökulmasta riittävän
pitkiä, eikä sääntely muodostu
velkojan kannalta kohtuuttomaksi.
Lakiehdotuksen voimaantulosäännöksen 3 momentin
mukaan säännöksiä täytäntöönpanon
määräaikaisuudesta sovelletaan myös
lain voimaantuloa aikaisempaan ulosottoperusteeseen ja lain voimaan
tullessa vireillä olevaan ulosottoasiaan kuitenkin niin,
että ehdotetut määräajat voivat
ennen lain voimaantuloa kulua taannehtivasti enintään
10 vuotta. Yhteisövelkojan saatavaa voidaan näin
ollen periä ulosotossa lain voimaantulon jälkeen
vähintään 5 vuotta ja luonnollisen henkilön
saatavaa samoin kuin korvaussaatavaa vähintään
10 vuotta. Tämä sääntely koskee
niin ikään myös konkurssia.
Sääntelyn tarkoituksena on estää elinikäinen tai
kohtuuttoman pitkäkestoinen ulosotto ja siten parantaa
lähinnä 1990-luvun alun laman johdosta ylivelkaantuneiden
sellaisten luonnollisten henkilöiden asemaa, jotka eivät
velkajärjestelyn keinoin tai muulla tavoin saa velkatilannettaan
hallintaansa tai ratkaistuksi. Pysyvän ylivelkaantumisen
estäminen ja ylivelkaantumiseen liittyvien haittojen vähentäminen
ovat perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttäviä perusteita
rajoittaa omaisuuden suojaa (ks. myös PeVL 5/2002
vp, s. 2/II). Ehdotus on perusteltu myös
sen vuoksi, että elinikäinen tai kohtuuttoman
pitkäkestoinen ulosotto voi oleellisesti heikentää sen
kohteena olevan henkilön mahdollisuuksia elää ihmisarvoista
elämää.
Perusoikeuteen puuttuvan sääntelyn oikeasuhtaisuuden
kannalta on merkityksellistä, että siirtymävaiheessa
vähimmillään 5 tai 10 vuotta kestävän
täytäntöönpanon mahdollistavat
määräajat ovat tehokkaan ulosoton kannalta
riittävän pitkät. Määräajat
koskevat vain luonnolliselle henkilölle asetettuja maksuvelvoitteita. Niihin
liittyvät velkojan tosiasialliset tuotto-odotukset pienenevät
ulosoton jatkuessa pitkään. Täytäntöönpanon
määräaikaisuus ei näin ollen
heikennä velkojan tosiasiallista asemaa olennaisesti. Merkitystä on
myös sillä, että esitys sisältää useita
ehdotuksia ulosottomenettelyn tehostamiseksi. Ehdotettu sääntely
on velkojan kannalta kohtuullinen.
Täytäntöönpanon määräaikaisuus
on merkityksellistä myös velkojan oikeusturvan
kannalta. Perustuslain 21 §:n 1 momentin mukaan oikeusturvaan
kuuluu muun muassa oikeus saada asiansa käsitellyksi lain
mukaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa sekä oikeus saada oikeuksiaan
ja velvollisuuksiaan koskeva päätös tuomioistuimen
käsiteltäväksi. Oikeusturvan käytännön
toteutumisen kannalta on tärkeää,
että tuomioistuimen päätös esimerkiksi oikeuden
toteamisesta tai vahvistamisesta voidaan panna julkisen vallan toimin
täytäntöön. Ehdotettu sääntely
ei kuitenkaan samoista syistä kuin edellä on esitetty
merkitse velkojan oikeusturvan kannalta kohtuuttomia täytäntöönpanorajoituksia.
Säännökset täytäntöönpanon
määräaikaisuudesta tai sen
taannehtivuudesta eivät vaikuta lakiehdotusten käsittelyjärjestykseen. — Valiokunta
ehdottaa kuitenkin harkittavaksi, että sääntelyn
ulkopuolelle rajataan sellaiset velalliset, joiden voidaan perustellusti
epäillä salanneen omaisuuttaan tai toimineen muutoin
lainvastaisella tavalla velkojien vahingoksi.
Asuntoon kohdistuvat täytäntöönpanotoimet
Ulosmittaustoimitus voidaan ulosottolakiehdotuksen 3 luvun 22 §:n
1 momentin mukaan pitää vastaajan tai sivullisen
asunnossa tämän suostumuksetta sen mukaan kuin
49 ja 51 §:ssä säädetään,
ja muu toimitus, jos se on välttämätöntä täytäntöönpanon
toimittamiseksi. Ulosmittauksen toimittamiseksi tarvittavat omaisuuden
etsimistoimet voivat 49 §:n 2 momentin mukaan kohdistua
velallisen asuntoon, jos on aihetta olettaa, että siellä on
ulosmittauskelpoista omaisuutta eikä velalliselle riidattomasti
kuuluvaa muuta omaisuutta ole riittävästi ulosottomiehen tiedossa.
Sivullisen asunnossa etsiminen voidaan toimittaa, jos on perusteltu
syy olettaa siellä olevan velalliselle kuuluvaa omaisuutta.
Kotirauhan piirissä voidaan 51 §:n mukaan toimittaa myös
ulosottoasiassa tarpeellisen selvitysaineiston etsimistä.
Ulosottomiehellä on 3 luvun 82 §:n nojalla
oikeus avata ja avauttaa lukkoja ja ovia sekä käyttää muita
vastaavia voimakeinoja siinä määrin kuin
niitä voidaan olosuhteet huomioon ottaen pitää perusteltuina.
Jokaisen kotirauha on turvattu perustuslain 10 §:n
1 momentissa. Saman pykälän 3 momentin mukaan
lailla voidaan säätää perusoikeuksien
turvaamiseksi tai rikosten selvittämiseksi välttämättömistä kotirauhan
piiriin ulottuvista toimenpiteistä. Perustuslakivaliokunta
on lausuntokäytännössään
katsonut kotirauhan piiriin ulottuvan toimen olevan hyväksyttävä "rikosten selvittämiseksi",
jos toimi sidotaan säännöksessä siihen,
että on olemassa konkreettinen ja yksilöity syy
epäillä lakia rikotun tai rikottavan (ks. esim. PeVL
12/2001 vp, s. 3/II).
Ulosotossa on vanhastaan kysymys tuomiossa tai muussa ulosottoperusteessa
todetun lakiin perustuvan velvoitteen täytäntöönpanosta
viime kädessä pakkoa käyttämällä.
Erityisesti ulosmittauksen toimittaminen yksityisoikeudellisen saatavan
täytäntöön panemiseksi turvaa
omalta osaltaan velkojan omaisuudensuojaa. Myös velkojan
oikeusturvan kannalta on välttämätöntä, että esimerkiksi
tuomio ei jää vaille tosiasiallisia vaikutuksia,
vaan on julkisen vallan toimesta tehokkaasti täytäntöön
pantavissa. Kotirauhan piiriin ulottuvat täytäntöönpanotoimet
ovat näin ollen hyväksyttäviä perusoikeuksien
turvaamiseksi.
Julkisoikeudellisten rahasaamisten ulosmittauksessa
on niin ikään kysymys lakiin perustuvien velvoitteiden
täytäntöönpanosta. Niissä on yleensä kysymys
valtiolle tai muulle julkisyhteisölle veronsaajana
tulevasta suorituksesta. Käytännön tilanteissa
ulosottotoimenpiteiden erotteleminen erityisesti samalta velalliselta
perittävinä olevien saatavien oikeudellisten perusteiden
mukaan on hankalaa. Oikeusvaltiossa ei ole perusteltua soveltaa
velallisiin erilaisia toimenpiteitä saatavien sinänsä satunnaisesta
oikeudellisesta luonteesta riippuen. Lisäksi kotirauhan piiriin
ulottuvien täytäntöönpanotoimien
tarve voi liittyä siihen, että on aihetta epäillä velallisen
antavan lakiehdotuksen 3 luvun 52 §:n vastaisesti vääriä tai
harhaanjohtavia tietoja omaisuudestaan taikka siihen, että on
aihetta epäillä velallisen salaavan tai kätkevän
omaisuuttaan rangaistavaksi säädetyllä tavalla
velkojien vahingoksi.
Näistä syistä ja huomioon ottaen
ulosoton erityisluonne lakiin perustuvien velvoitteiden viimekätisenä täytäntöönpanomenettelynä
on
ulosottotoimien ulottaminen kotirauhan piiriin myös julkisoikeudellisten
saatavien perimiseksi valiokunnan mielestä hyväksyttävää perustuslain 10 §:n
3 momentin kannalta. Valiokunta pitää kuitenkin
tärkeänä, että asuntoon ulottuvien täytäntöönpanotoimien
mahdollisuus sidotaan säännöksissä velallisen
jonkinasteiseen moitittavana pidettävään
käyttäytymiseen.
Lakiehdotuksen säännökset asuntoon
kohdistuvasta etsimisestä koskevat 3 luvun 49 §:n 2 momentin
mukaan myös sivullista, jos on perusteltu syy olettaa,
että sivullisen asunnossa on velalliselle kuuluvaa omaisuutta.
Sivulliselle on kuitenkin ensisijaisesti varattava tilaisuus luovuttaa
tällainen omaisuus. Ehdotettu toimivalta on sivullisen
käsitteen laveuden vuoksi epäasianmukaisen
laaja, eikä väljä säännös
etsinnän edellytyksistä rajoita riittävän
täsmällisesti etsintää täytäntöönpanon
kannalta välttämättömiin tilanteisiin.
Jotta lakiehdotus voidaan näiltä osin käsitellä tavallisen
lain säätämisjärjestyksessä,
on säännöstä sivullisen asunnossa
toimitettavan etsinnän edellytyksistä täsmennettävä niin,
että etsintä on poikkeuksellinen keino ja muodostuu
siten oikeasuhtaisuuden vaatimuksia vastaavaksi.
Lakiehdotuksen 3 luvun 51 §:n mukaan 49 §:n säännökset
asuntoon kohdistuvasta etsimisestä koskevat soveltuvin
osin myös ulosottoasiassa tarpeellisen selvitysaineiston
etsimistä. Ehdotus ei näiltä osin vastaa
kotirauhan suojaa rajoittavalle laille asetettuja täsmällisyyden
ja tarkkuuden vaatimuksia. Tämän vuoksi myös
toimenpiteen oikeasuhtaisuutta koskevien vaatimusten täyttyminen
jää puutteelliseksi. Sääntelyn
ongelmat liittyvät ainakin osittain ehdotuksessa käytettyyn
viittaustekniikkaan. Jotta lakiehdotus voidaan näiltä osin
käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä,
tulee 3 luvun 51 §:n säännöksiä asunnossa
toimitettavasta selvitysaineiston etsinnästä täsmentää.
Laissa tulee riittävällä tarkkuudella
säätää etsinnän edellytyksistä samoin
kuin toimenpiteen toissijaisuudesta esimerkiksi niin, että etsintä toimitetaan
asunnossa vain, jos se on velallisen antamien tietojen ja muutoin
saatavilla olevan selvityksen puutteellisuuden vuoksi välttämätöntä selvityksen
hankkimiseksi ulosottokelpoisen varallisuuden olemassaolosta.
Ongelmallisen avoin on myös lakiehdotuksen 3 luvun
22 §:n 1 momentin säännös "muun
toimituksen" pitämisestä asunnossa. Edellytyksenä ehdotuksen
mukaan on ainoastaan, että toimituksen pitäminen
asunnossa on välttämätöntä täytäntöönpanon
toimittamiseksi. Muista toimituksista esityksessä mainitaan
esimerkkeinä häätö ja ulosottoselvitys.
Perustelujen mukaan ulosottoselvityksen toimittaminen asunnossa
on poikkeuksellista ja edellyttää yleensä,
että velallinen on piileskellyt ja että kysymyksessä on suuri
intressi. Tällaiset velallisen moitittavaan käyttäytymiseen
liittyvät edellytykset ja toimenpiteen poikkeuksellisuuteen
viittaavat rajaukset eivät käy ilmi ehdotetuista
säännöksistä. Lakiehdotusta
on välttämätöntä täsmentää,
jotta se voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.
Laista tulee ilmetä, mitkä muut toimitukset voidaan
pitää asunnossa. Laissa tulee olla myös
esityksen tarkoitusta vastaavat riittävän täsmälliset
säännökset asunnossa pidettävän
toimituksen edellytyksistä ja rajoituksista.
Ulosottolakiehdotuksen 3 luvun 82 § sisältää säännökset
ulosottomiehelle vanhastaan kuuluneesta oikeudesta käyttää voimakeinoja
täytäntöönpanon toimittamiseksi.
Ehdotuksessa oikeus rajoitetaan lukkojen ja ovien avaamiseen sekä muiden
vastaavien voimakeinojen käyttämiseen. Säännöksen
sanontaa muista vastaavista voimakeinoista on tulkittava supistavasti
niin, että oikeus kohdistuu esineisiin. Tätä vakavammassa
voimankäytössä ulosottomiehen tulee turvautua
poliisin virka-apuun. Näin ymmärrettynä voimankäyttösäännös
ei vaikuta lakiehdotuksen käsittelyjärjestykseen.
Henkilökohtaisen koskemattomuuden suoja
Ulosottomies saa ulosottolakiehdotuksen 3 luvun 50 §:n
nojalla ottaa velallisen yllä tai tämän vaatteissa
olevan vähäistä arvokkaamman omaisuuden
haltuunsa ja tällöin käyttää vastarinnan murtamiseksi
tarpeellisia voimakeinoja saman luvun 83 §:ssä säänneltävin
rajoituksin. Ehdotus on merkityksellinen perustuslain 7 §:ssä jokaiselle
turvatun henkilökohtaisen koskemattomuuden kannalta. Henkilökohtaiseen
koskemattomuuteen ei perustuslain 7 §:n 3 momentin mukaan
saa puuttua mielivaltaisesti eikä ilman laissa säädettyä perustetta.
Lakiehdotuksen mukaisen henkilöntarkastuksen edellytyksenä on,
että velallinen ei ole noudattanut ulosottomiehen kehotusta
vähäistä arvokkaamman omaisuuden luovuttamisesta
ja että ulosottomies tietää tai hänen
on perusteltua aihetta olettaa velallisella olevan sellaista omaisuutta
yllään tai vaatteissaan eikä ulosottomiehen
tiedossa ole riittävästi velalliselle riidattomasti
kuuluvaa muuta omaisuutta. Omaisuuden haltuun ottamisen tulee voida
tapahtua puuttumatta loukkaavalla tavalla velallisen henkilökohtaiseen
koskemattomuuteen. Perustuslain 7 §:stä ja
ehdotusta kiellosta olla puuttumatta henkilökohtaiseen
koskemattomuuteen loukkaavalla tavalla johtuu,
että ulosottomiehen toimivalta ulottuu vain velallisen
päällysvaatteisiin ja hänen yllään
näkyvästi oleviin esineisiin. Näin sovellettuna
toimivaltasäännös rajoittaa riittävästi
myös ulosottomiehen oikeutta käyttää itsenäisesti
voimakeinoja. Ehdotettu sääntely ei vaikuta lakiehdotuksen
käsittelyjärjestykseen.
Muita seikkoja
Henkilötietojen suoja.
Säännökset ulosottorekisteristä lakiehdotuksen
1 luvun 24—35 §:ssä ovat merkityksellisiä perustuslain
10 §:n 1 momentin kannalta. Sen mukaan henkilötietojen suojasta
säädetään tarkemmin lailla.
Tärkeinä sääntelykohteina on
valiokunnan käytännössä pidetty
rekisteröinnin tavoitetta, rekisteröitävien
henkilötietojen sisältöä, niiden
sallittuja käyttötarkoituksia, tietojen luovutettavuutta
ja tietojen säilytysaikaa sekä rekisteröidyn
oikeusturvaa samoin kuin näiden seikkojen sääntelemisen
kattavuutta ja yksityiskohtaisuutta lain tasolla (ks. PeVL
25/1998 vp, s. 2/II). Lailla säätämisen
vaatimus koskee myös mahdollisuutta luovuttaa henkilötietoja
teknisen käyttöyhteyden avulla.
Ulosottolain 1 luvun 35 §:ssä ehdotetaan säädettäväksi
oikeusministeriön oikeudesta päättää teknisen
käyttöyhteyden perustamisesta ja ulosottorekisteriin
merkittyjen tietojen luovuttamisesta sen avulla, jos tietojen vastaanottajalla
on lain mukaan oikeus saada tietoja ulosottoviranomaiselta sähköisessä muodossa.
Henkilötietolain säännöksistä johtuu,
että oikeusministeriön on näissä tilanteissa
huolehdittava tarvittavista toimista henkilötietojen suojaamiseksi
niiden laittomalta käsittelyltä. Ehdotettuun säännökseen
on kuitenkin valiokunnan mielestä tärkeää lisätä maininta,
jonka mukaan tietoja pyytävän on ennen teknisen
käyttöyhteyden avaamista esitettävä selvitys
siitä, että tietojen suojauksesta huolehditaan
asianmukaisesti.
Ulosottolakiehdotuksen 3 luvun 64 §:n viimeisessä virkkeessä viitataan
mahdollisuuteen antaa ulosottomiehelle tietoja teknisen käyttöyhteyden
avulla. Valiokunta korostaa, että ulosottomies voi tällä tavoin
saada tietoja vain, jos ulosottomiehen oikeudesta saada tai tietoja
luovuttavan oikeudesta antaa tietoja teknisen käyttöyhteyden
avulla on säädetty laissa. Pykälän ensimmäisen
virkkeen sanamuoto ("...jos hän katsoo...") on tarkistettava
objektiivisin perustein tapahtuvaa arviointia tarkoittavaksi.
Elinkeinovapaus.
Ulosottolain 1 luvun 22 §:ssä ehdotetaan
säädettäväksi ulosottomiehen
ja hänen alaisensa virkamiehen elinkeinotoimintaa koskevista
rajoituksista. Ehdotus on merkityksellinen perustuslain 18 §:n
1 momentissa turvattujen oikeuksien kannalta. Rajoitukset koskevat
yksityisten perintätehtävien hoitamista. Rajoitukset
kohdistuvat henkilöihin, jotka virkansa perusteella suorittavat
julkisen vallan käyttämiseen kuuluvia tehtäviä ja
joille tästä syystä saattaa muodostua
rooliristiriitatilanteita esimerkiksi yksityiseen perintätoimeen
nähden (ks. PeVL 28/2001 vp,
s. 7/I). Ehdotetut rajoitukset perustuvat hyväksyttäviin
syihin, eivätkä ne ole epäasianmukaisen
ankaria. Säännökset ovat lisäksi
riittävän täsmällisiä.
Ehdotettu sääntely ei vaikuta lakiehdotuksen käsittelyjärjestykseen.
Oikeusturva.
Ulosottomiehen päätökseen uhkasakon
asettamisesta ei ulosottolakiehdotuksen 3 luvun 77 §:n
mukaan saa hakea muutosta valittamalla. Uhkasakon asettaminen on
kuitenkin perustuslain 21 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla
yksilön oikeuksia ja velvollisuuksia koskeva päätös,
joka hänen tulee voida saattaa tuomioistuimen tai muun
riippumattoman lainkäyttöelimen käsiteltäväksi
(ks. PeVL 5/1997 vp, s. 6/II).
Muutoksenhakukielto on poistettava lakiehdotuksesta, jotta se voidaan
käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.
Väitteen tai vaatimuksen johdosta ennakolta tehtyyn
ulosottomiehen päätökseen ei lakiehdotuksen
3 luvun 30 §:n 1 momentin mukaan saa hakea erikseen muutosta.
Tällaiseen ratkaisuun on siten mahdollista hakea muutosta
ulosottomiehen annettua varsinaisen ulosmittauspäätöksen.
Ennakkopäätös esimerkiksi jonkin omaisuuden
omistussuhteita koskevasta väitteestä voi kuitenkin
joissakin tapauksissa — kuten ulosmittauspäätöksen
valmistelun pitkittyessä — vaikuttaa yksilön
oikeuksiin ja velvollisuuksiin välittömän
oikeussuojan tarpeen aiheuttavalla tavalla. Valtiosääntöoikeudellisesti
selkeintä on poistaa muutoksenhakurajoitus lakiehdotuksesta.
Oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ja hyvän hallinnon
vaatimukset.
Perustuslain 21 §:n 2 momentissa
edellytetään oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin
ja hyvän hallinnon takeiden turvaamista lailla. Säännöksessä luetellaan
näiden takeiden tärkeimmät osa-alueet
eli käsittelyn julkisuus sekä oikeus tulla kuulluksi,
saada perusteltu päätös ja hakea muutosta.
Luetteloa ei ole tarkoitettu tyhjentäväksi. Esimerkiksi oikeus saada
oikeudellista apua sisältyy säännöksessä tarkoitettuihin
takeisiin. Oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ja hyvän
hallinnon takeiden yksityiskohtaiset järjestelyt samoin
kuin niihin mahdollisesti tehtävät rajoitukset
ja vähäiset poikkeukset ovat lailla säänneltävissä. Lainsäädännöllä ei
toisaalta saa vaarantaa kenenkään oikeusturvaa
(ks. HE 309/1993 vp, s. 74).
Samat periaatteet koskevat soveltuvin osin myös ulosottoa.
Ulosottomiehen tulee ulosottolakiehdotuksen 3 luvun 32 §:n
mukaan varata asianosaiselle tai sivulliselle tilaisuus tulla kuulluksi,
jos asialla arvioidaan olevan tälle huomattava merkitys eikä kuulemiselle
ole estettä. Oikeutta tulla kuulluksi tulee sanonnallisesti
vahvistaa poistamalla pykälästä kuulemisvelvoitteen
kynnystä tarpeettomasti nostava sana "huomattava". Uhkasakon
asettamiseen ja tuomitsemiseen liittyviä kuulemissäännöksiä on
niin ikään syytä tarkistaa. Oikeutta
tulla kuulluksi ei valiokunnan mielestä ole asianmukaista
rajoittaa täytäntöönpanon tehokkuuteen
viittaavilla perusteilla siten kuin lakiehdotuksen 3 luvun 75 §:n
1 momentissa ja 78 §:n 2 momentissa on tehty. Säännökset on
syytä muotoilla niin, että kuulemismahdollisuus
käy niistä ilmi selkeänä pääsääntönä.
Avustajan läsnäolo ulosottoselvityksessä voidaan
lakiehdotuksen 3 luvun 60 §:n 1 momentin mukaan kieltää tai
asettaa sille ehtoja, jos on aihetta olettaa hänen
läsnäolonsa tuntuvasti vaikeuttavan täytäntöönpanoa.
Oikeutta avustajan käyttämiseen ei ole asianmukaista
rajoittaa viranomaisen oletuksen perusteella. Säännöksestä tulee
poistaa sanat "...on aihetta olettaa, että...".
Lakiehdotuksen 3 luvun 28 §:n 1 momentissa luetellaan
tilanteet, jolloin ulosottomiehen tulee tehdä kirjallinen
päätös. Myös tämän
säännöksen sanontaa on aiheellista tarkistaa.
On asianmukaista, että oikeus saada perusteltu päätös
ilmenee laista pääsääntönä,
josta voi olla mahdollista poiketa vain tietyissä oikeusturvan
kannalta vähemmän tärkeissä tilanteissa.
Asetuksenantovaltuudet.
Valtioneuvoston asetuksella säädetään
ulosottolakiehdotuksen 3 luvun 100 §:n mukaan rahamäärästä,
jota pienemmän määrän ulosottomies
saa jättää perimättä. Ulosottomies
voi 4 luvun 15 §:n 2 momentin mukaan antaa hakijalle estetodistuksen
arvioituaan, ettei velallisen omaisuudesta kerry valtioneuvoston
asetuksella säädettävää vähimmäismäärää.
Samoin valtioneuvoston asetuksella säädetään
jako-osuuden määrästä, jota
pienempi saatava voidaan 6 luvun 23 §:n nojalla jättää ottamatta
huomioon jaossa.
Asetuksenantovaltuudet ovat ongelmallisen avoimia perustuslain
80 §:n 1 momenttiin sisältyvän säännöksen
kannalta lain alasta. Sen mukaan yksilön oikeuksien ja
velvollisuuksien perusteista sekä perustuslain mukaan muuten
lain alaan kuuluvista asioista on säädettävä lailla. Ehdotetut
valtuudet koskettavat velkojan oikeutta saada ulosotossa kertyneistä varoista
suorituksia, minkä vuoksi valtuussäännöksiä on
välttämättä täydennettävä asetuksenantajan
harkintavaltaa rajoittavin maininnoin esimerkiksi säännöksissä tarkoitettujen
määrien vähäisyydestä.
Lakiehdotuksen 3 luvun 48 §:n 2 momentin mukaan valtioneuvoston
asetuksella säädetään omaisuuden
etsimistä ja vastaajan olinpaikan selvittämistä koskevista
vähimmäistoimista. Valiokunta korostaa, että perustuslain
80 §:n 1 momentin säännös lain
alasta rajoittaa suoraan asetuksella annettavien säännösten
sisältöä samoin kuin valtuussäännösten
tulkintaa (ks. esim. PeVL 47/2001 vp,
s. 3/I). Valtioneuvoston asetuksella ulosottomiehen vähimmäistoimista
ei siten voida antaa säännöksiä yksilön
oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista eikä muista
lain alaan kuuluvista asioista, kuten ulosottomiehen yksilöön
kohdistuvista toimivaltuuksista. Näin ymmärrettynä valtuussäännös
ei ole perustuslain kannalta ongelmallinen.
Ulosottolakia sovelletaan myös julkisoikeudellista
saamista koskevassa ulosotossa, jollei 2. lakiehdotuksessa
tarkoitetussa laissa tai sen nojalla annetussa valtioneuvoston asetuksessa toisin
säädetä. Lakiehdotuksen 2 §:ään
sisältyvä toissijaisuuslauseke on harhaanjohtava,
koska siinä viitataan mahdollisuuteen antaa asetuksella
ulosottolaista poikkeavia säännöksiä.
Viittaus on poistettava pykälästä.