Ehdotus

Komission alkuperäinen ehdotus valmistui alkuvuodesta 2000, minkä jälkeen asiaa on käsitelty Portugalin ja Ranskan puheenjohtajakaudella. Ruotsi on puheenjohtajakaudellaan pyrkinyt voimakkaasti ajamaan asiaa ja käynyt siitä neuvotteluja Euroopan parlamentin kanssa. Asia on ollut useaan kertaan esillä Coreperissa. Vaikeimmat ongelmat koskevat asiakirjan määritelmää, eräitä salassapitoperusteita, kolmansien asiakirjoja ja avoimuussäädöksen merkitystä kansallisen asiakirjajulkisuutta koskevan lainsäädännön kannalta.

Euroopan parlamentin varsinainen lainsäädäntöäänestys on määrä pitää toukokuun alussa. Parlamentin ja neuvoston kannat ovat lähentyneet.

Oikeusministeriön kirjeessä on numeroimaton 4.4.2001 jaettu englanninkielinen asetusluonnos, jota on käsitelty Coreperissa 4.4. ja 6.4.2001.

Asiakirjan määritelmä ehdotuksen 3 artiklassa on laaja käsittäen erilaiset tallenteet. Määritelmä kattaa kaikki 1 artiklassa mainittujen toimielinten (Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio) toimintoihin liittyvät asiakirjat. Kolmannella osapuolella tarkoitetaan 3 artiklan mukaan kaikkia muita kuin asianomaista, 1 artiklassa tarkoitettua toimielintä. Tässä mielessä kolmansia ovat yhteisön muut toimielimet ja laitokset, jäsenvaltiot, muiden yhteisöjen toimielimet ja ei-jäsenvaltiot.

Salassapitoperusteita koskee ehdotuksen 4 artikla. Unionin toimielimen on 1 kohdan perusteella kieltäydyttävä luovuttamasta asiakirjaa, jos luovuttaminen voi vaarantaa tässä kohdassa määriteltävän julkisen edun suojaa taikka yksityisyyden tai yksilön loukkaamattomuuden suojaa, erityisesti henkilötietojen suojaa. Samalla tavalla 2 kohdassa suojataan luonnollisten ja oikeushenkilöiden kaupallisia etuja, oikeudenkäyntimenettelyä ja oikeudellista neuvontaa sekä tarkastusten, tutkimusten ja tilintarkastusten tarkoitusta. Näissä tapauksissa tärkeä yleinen etu voi kuitenkin syrjäyttää salassapitointressin. Artiklan 3 kohta koskee vireillä oleviin asiakirjoihin kuuluvia asiakirjoja ja erinäisiä sisäisiä asiakirjoja.

Ehdotuksen 5 artiklaan kirjatun lojaliteettiperiaatteen mukaan unionin toimielimestä peräisin olevaa asiakirjaa koskevan pyynnön saaneen jäsenvaltion on neuvoteltava toimielimen kanssa katsoessaan, että tämän kanta on tarpeen selvittää sellaiseen ratkaisuun pääsemiseksi, joka ei vaaranna avoimuussäädöksen tavoitteiden saavuttamista.

Valtioneuvoston kanta

Oikeusministeriön kirjeessä olevan perusmuistion (9.4.2001) mukaan Suomen kanta on syytä vahvistaa erityisesti arkaluonteisia asiakirjoja koskevien pyyntöjen käsittelyyn ja säädöksen soveltamiseen jäsenvaltioiden viranomaisiin.

Arkaluonteisista asiakirjoista perusmuistiossa todetaan, ettei mitään asiakirjaryhmää voida perustamissopimuksen 255 artiklan nojalla sellaisenaan sulkea avoimuussäädöksen ulkopuolelle. Erityisesti on kuitenkin varmistettava ulko- ja turvallisuuspolitiikan piiriin kuuluvien, muun muassa NATO:sta saapuvien asiakirjojen erittäin luottamuksellisen tiedon suoja. Siksi avoimuussäädöksessä tai sen nojalla annettavissa säännöksissä on sovittava tällaisiin asiakirjoihin liittyvistä erityismenettelyistä. Erityismenettelyyn kuuluvien arkaluonteisten asiakirjojen piiri on pyrittävä pitämään suppeana. On hyväksyttävää, että erityismenettelyyn kuuluvia asiakirjoja koskevia pyyntöjä käsittelevät vain ne, joilla on muutoinkin oikeus tutustua asiakirjoihin. Käsittelyoikeutta ei voida rajoittaa henkilöihin, jotka toimielimen sisäisten määräysten mukaan saavat luokitella asiakirjoja tai purkaa niitä koskevia luokitteluja. Asiakirjojen viitetiedot tulee merkitä asiakirjarekisteriin, jos ne eivät paljasta avoimuussäädöksen mukaan salassa pidettävää tietoa. On hyväksyttävää, että rekisterimerkinnöistä päättävät ne, joilla on muutoinkin oikeus tutustua kyseisiin asiakirjoihin. Kolmannelta peräisin olevat arkaluonteiset asiakirjat muodostavat hyväksyttävän poikkeuksen näihin pääsääntöihin, ja tällaiset asiakirjat voidaan luovuttaa ja niiden tiedot merkitä rekisteriin vain tämän kolmannen suostumuksella.

Avoimuussäädöksessä ei saa asettaa jäsenvaltioille pakkoa neuvotella EU:n toimielimen kanssa tapauksissa, joissa kansalliselta viranomaiselta pyydetään EU:sta peräisin olevaa asiakirjaa. Ei myöskään ole hyväksyttävää, että vapaaehtoisen neuvottelun perusteella olisi olemassa säädösperusteinen pakko noudattaa toimielimen kantaa. Päätösvallan sekä konsultoinnista että itse asiakirjan luovuttamisesta tai luovuttamatta jättämisestä tulee olla jäsenvaltiolla. Jäsenvaltiota sitoo lojaliteettiperiaate, mikä voidaan mainita säädöksessä.