Ehdotus
Komission alkuperäinen ehdotus valmistui alkuvuodesta
2000, minkä jälkeen asiaa on käsitelty Portugalin
ja Ranskan puheenjohtajakaudella. Ruotsi on puheenjohtajakaudellaan
pyrkinyt voimakkaasti ajamaan asiaa ja käynyt siitä neuvotteluja
Euroopan parlamentin kanssa. Asia on ollut useaan kertaan esillä Coreperissa.
Vaikeimmat ongelmat koskevat asiakirjan määritelmää,
eräitä salassapitoperusteita, kolmansien asiakirjoja
ja avoimuussäädöksen merkitystä kansallisen
asiakirjajulkisuutta koskevan lainsäädännön
kannalta.
Euroopan parlamentin varsinainen lainsäädäntöäänestys
on määrä pitää toukokuun
alussa. Parlamentin ja neuvoston kannat ovat lähentyneet.
Oikeusministeriön kirjeessä on numeroimaton
4.4.2001 jaettu englanninkielinen asetusluonnos, jota on käsitelty
Coreperissa 4.4. ja 6.4.2001.
Asiakirjan määritelmä ehdotuksen
3 artiklassa on laaja käsittäen erilaiset tallenteet.
Määritelmä kattaa kaikki 1 artiklassa
mainittujen toimielinten (Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio)
toimintoihin liittyvät asiakirjat. Kolmannella osapuolella
tarkoitetaan 3 artiklan mukaan kaikkia muita kuin asianomaista,
1 artiklassa tarkoitettua toimielintä. Tässä mielessä kolmansia
ovat yhteisön muut toimielimet ja laitokset, jäsenvaltiot,
muiden yhteisöjen toimielimet ja ei-jäsenvaltiot.
Salassapitoperusteita koskee ehdotuksen 4 artikla. Unionin toimielimen
on 1 kohdan perusteella kieltäydyttävä luovuttamasta
asiakirjaa, jos luovuttaminen voi vaarantaa tässä kohdassa määriteltävän
julkisen edun suojaa taikka yksityisyyden tai yksilön loukkaamattomuuden
suojaa, erityisesti henkilötietojen suojaa. Samalla tavalla
2 kohdassa suojataan luonnollisten ja oikeushenkilöiden
kaupallisia etuja, oikeudenkäyntimenettelyä ja
oikeudellista neuvontaa sekä tarkastusten, tutkimusten
ja tilintarkastusten tarkoitusta. Näissä tapauksissa
tärkeä yleinen etu voi kuitenkin syrjäyttää salassapitointressin.
Artiklan 3 kohta koskee vireillä oleviin asiakirjoihin
kuuluvia asiakirjoja ja erinäisiä sisäisiä asiakirjoja.
Ehdotuksen 5 artiklaan kirjatun lojaliteettiperiaatteen mukaan
unionin toimielimestä peräisin olevaa asiakirjaa
koskevan pyynnön saaneen jäsenvaltion on neuvoteltava
toimielimen kanssa katsoessaan, että tämän
kanta on tarpeen selvittää sellaiseen ratkaisuun
pääsemiseksi, joka ei vaaranna avoimuussäädöksen
tavoitteiden saavuttamista.
Valtioneuvoston kanta
Oikeusministeriön kirjeessä olevan perusmuistion
(9.4.2001) mukaan Suomen kanta on syytä vahvistaa erityisesti
arkaluonteisia asiakirjoja koskevien pyyntöjen käsittelyyn
ja säädöksen soveltamiseen jäsenvaltioiden
viranomaisiin.
Arkaluonteisista asiakirjoista perusmuistiossa todetaan, ettei
mitään asiakirjaryhmää voida perustamissopimuksen
255 artiklan nojalla sellaisenaan sulkea avoimuussäädöksen
ulkopuolelle. Erityisesti on kuitenkin varmistettava ulko- ja turvallisuuspolitiikan
piiriin kuuluvien, muun muassa NATO:sta saapuvien asiakirjojen erittäin
luottamuksellisen tiedon suoja. Siksi avoimuussäädöksessä tai
sen nojalla annettavissa säännöksissä on
sovittava tällaisiin asiakirjoihin liittyvistä erityismenettelyistä.
Erityismenettelyyn kuuluvien arkaluonteisten asiakirjojen piiri
on pyrittävä pitämään
suppeana. On hyväksyttävää,
että erityismenettelyyn kuuluvia asiakirjoja koskevia pyyntöjä käsittelevät
vain ne, joilla on muutoinkin oikeus tutustua asiakirjoihin. Käsittelyoikeutta
ei voida rajoittaa henkilöihin, jotka toimielimen sisäisten
määräysten mukaan saavat luokitella asiakirjoja
tai purkaa niitä koskevia luokitteluja. Asiakirjojen viitetiedot tulee
merkitä asiakirjarekisteriin, jos ne eivät paljasta
avoimuussäädöksen mukaan salassa pidettävää tietoa.
On hyväksyttävää, että rekisterimerkinnöistä päättävät
ne, joilla on muutoinkin oikeus tutustua kyseisiin asiakirjoihin.
Kolmannelta peräisin olevat arkaluonteiset asiakirjat muodostavat
hyväksyttävän poikkeuksen näihin pääsääntöihin,
ja tällaiset asiakirjat voidaan luovuttaa ja niiden tiedot
merkitä rekisteriin vain tämän kolmannen
suostumuksella.
Avoimuussäädöksessä ei saa
asettaa jäsenvaltioille pakkoa neuvotella EU:n toimielimen kanssa
tapauksissa, joissa kansalliselta viranomaiselta pyydetään
EU:sta peräisin olevaa asiakirjaa. Ei myöskään
ole hyväksyttävää, että vapaaehtoisen
neuvottelun perusteella olisi olemassa säädösperusteinen
pakko noudattaa toimielimen kantaa. Päätösvallan
sekä konsultoinnista että itse asiakirjan luovuttamisesta
tai luovuttamatta jättämisestä tulee
olla jäsenvaltiolla. Jäsenvaltiota sitoo lojaliteettiperiaate,
mikä voidaan mainita säädöksessä.