Perustelut
Elinkeinovapaus
Luvanvaraisuus.
Rahastoyhtiön toiminta on lakiehdotuksen 5 a ja 5 b §:n
säännösten perusteella luvanvaraista.
Vastaavat säännökset säilytysyhteisön
toiminnan luvanvaraisuudesta sisältyvät 9 ja
9 a §:ään.
Perustuslakivaliokunta on pitänyt elinkeinovapautta
perustuslain 18 §:n 1 momentin mukaisena pääsääntönä,
mutta katsonut elinkeinotoiminnan luvanvaraisuudesta säätämisen
olevan mahdollista perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttävillä syillä.
Sääntelyn tulee täyttää myös
muut perusoikeutta rajoittavalta lailta vaadittavat yleiset edellytykset.
Elinkeinovapauden rajoitusten tulee olla täsmällisiä ja
tarkkarajaisia, minkä lisäksi rajoittamisen laajuuden
ja edellytysten pitää ilmetä laista.
Sääntelyn sisällön osalta valiokunta
on pitänyt tärkeänä, että säännökset
luvan edellytyksistä ja pysyvyydestä antavat riittävän
ennustettavuuden viranomaistoiminnasta. Tältä kannalta
merkitystä on muun muassa sillä, missä määrin
viranomaisen toimivaltuudet määräytyvät
sidotun harkinnan tai tarkoituksenmukaisuusharkinnan mukaisesti (PeVL
67/2002 vp, s. 2/I). Valiokunta on luottolaitostoiminnan
lupasääntelystä todennut, että jonkinasteinen
viranomaisvalvonta on välttämätöntä tälle
toiminnalle ominaisen yleisövarojen laajamittaisen vastaanottamisen
vuoksi, ja katsonut perusoikeusjärjestelmän kannalta
hyväksyttävien, ennen muuta rahoitusmarkkinoiden vakauden
turvaamista tarkoittavien ja siten myös asiakkaiden suojaan
liittyvien perusteiden puoltavan yleistä luvanvaraisuutta
(PeVL 24/2002 vp, s. 2/I, PeVL
67/2002 vp, s. 2/II).
Ehdotettua lupasääntelyä puoltavat
tässä yhteydessä samantapaiset hyväksyttävät
perusteet. Lakiehdotus sisältää riittävän
tarkat säännökset lupaedellytyksistä.
Luvan myöntäminen perustuu sidottuun harkintaan.
Säännökset eivät ole perustuslain
kannalta ongelmallisia.
Elinkeinovapauden näkökulmasta ei ole huomautettavaa
myöskään 2. lakiehdotuksen säännöksistä ETA-alueen
ulkopuolisessa valtiossa toimiluvan saaneen rahastoyhtiön
sivuliiketoimiluvasta (7 §) eikä muun
ulkomaisen rahastoyhtiön sivuliikeilmoituksesta (4 §).
ETA-alueen ulkopuolella oleva rahastoyhtiö saa
toimia Suomessa tytäryritystä tai sivuliikettä perustamatta
vain luvalla, jonka myöntäminen pohjautuu 11 §:n
nojalla tarkoituksenmukaisuusharkintaan. Kun otetaan huomioon tällaisen yhtiön
toimintaan kohdistuvat valvonnalliset erityistarpeet sekä se,
että yhtiöllä on 7 §:n nojalla
oikeus saada sivuliiketoimilupa, ei sääntely tältäkään
osin muodostu perustuslain kannalta ongelmalliseksi.
Lupaehdot.
Lupaviranomainen voi lakiehdotuksen 5 d §:n 2 momentin
nojalla liittää toimilupaan rahastoyhtiön
valvonnan kannalta välttämättömiä liiketoiminnan
rajoituksia ja ehtoja. Säännös on valiokunnan
aikaisemman kannan mukainen (PeVL 67/2002 vp,
s. 2/II). Säännös ei vaikuta
lakiehdotuksen käsittelyjärjestykseen. Sama koskee
9 c §:n 2 momenttia ja 43 §:n 2 momenttia sekä 2.
lakiehdotuksen 7 §:n 3 momenttia.
Toimiluvan peruuttaminen.
Perustuslakivaliokunta on vakiintuneesti pitänyt luvan
peruuttamista yksilön oikeusasemaan puuttuvana viranomaistoimena
vaikutuksiltaan jyrkempänä kuin haetun luvan epäämistä.
Valiokunta on sen vuoksi katsonut sääntelyn oikeasuhtaisuuden kannalta
välttämättömäksi sitoa
luvan peruuttamismahdollisuus vakaviin tai olennaisiin rikkomuksiin
tai laiminlyönteihin sekä siihen, että luvanhaltijalle
mahdollisesti annetut huomautukset ja varoitukset eivät
ole johtaneet toiminnassa esiintyneiden puutteiden korjaamiseen (PeVL
67/2002 vp, s. 2/I).
Lakiehdotuksen 117 §:n säännökset
rahastoyhtiön toimiluvan ja 125 §:n säännökset
säilytysyhtiön toimiluvan peruuttamisesta
vastaavat perustuslakivaliokunnan käytännössä asetettuja vaatimuksia.
Ne eivät ole valtiosääntöoikeuden kannalta
ongelmallisia. Sama koskee 2. lakiehdotuksen 6 ja 8 §:n
säännöksiä.
Valiokunta kuitenkin huomauttaa, ettei toimiluvan peruuttaminen
voi hallinto-oikeudellisen suhteellisuusperiaatteen takia tulla
kysymykseen esimerkiksi 1. lakiehdotuksen 117 §:n 1 momentin
6 kohdan perusteella, ellei toimilupaa haettaessa ole annettu olennaisesti
harhaanjohtavia tietoja sääntelyn kannalta merkityksellisistä seikoista.
Säännöstä on asianmukaista täydentää tätä tarkoittavilla
maininnoilla. Sama koskee 125 §:n 1 momentin 6 kohtaa sekä 2.
lakiehdotuksen 8 §:n 1 momentin 5 kohtaa.
Toimintakiellot.
Rahoitustarkastus voi 5 e §:n 3 momentissa
mainituilla edellytyksillä kieltää henkilöä toimimasta
rahastoyhtiön hallituksen jäsenenä tai
varajäsenenä taikka toimitusjohtajana tai toimitusjohtajan
sijaisena enintään viiden vuoden määräajaksi.
Säilytysyhteisön osalta vastaava sääntely
sisältyy 9 d §:n 3 momenttiin.
Kieltomahdollisuuden piiriin kuuluu vain hyvin harvoja tehtäviä.
Kielloille on säännöksissä mainitut
hyväksyttävät perusteet ja sääntely
on riittävän täsmällistä.
Säännökset eivät ole ongelmallisia
perustuslain kannalta (PeVL 67/2002 vp,
s. 3/I).
Rahoitustarkastuksen määräystenantovalta
Rahoitustarkastuksen määräystenantovaltuuksia
on arvioitava perustuslain 80 §:n 2 momentin kannalta.
Sen mukaan muu kuin pykälän 1 momentissa
mainittu viranomainen voidaan lailla valtuuttaa antamaan oikeussääntöjä määrätyistä
asioista,
jos siihen on sääntelyn kohteeseen liittyviä erityisiä syitä eikä sääntelyn
asiallinen merkitys edellytä, että asiasta säädetään lailla
tai asetuksella. Tällaisen valtuutuksen tulee lisäksi
olla soveltamisalaltaan täsmällisesti rajattu.
Perustuslakivaliokunta on käytännössään
pitänyt mahdollisena ehdotetun kaltaisten norminantovaltuuksien
antamista Rahoitustarkastukselle (PeVL 24/2002
vp, s. 3—4, PeVL 67/2002 vp,
s. 6). Säänneltävään
toimintaan liittyy runsaasti sellaisia ammatillisia erityispiirteitä,
joita on pidettävä perustuslain 80 §:n
2 momentissa tarkoitettuina sääntelyn kohteeseen liittyvinä erityisinä syinä.
Valtuudet ovat lain säännöksin riittävän
tarkasti sidottuja, kun otetaan huomioon sääntelyn
kohteena olevan toiminnan luonne ja erityispiirteet.
Rahoitustarkastus voi 30 a §:n 3 momentin perusteella
antaa määräyksiä momentissa
tarkoitetuille riskienhallintajärjestelmille ja muulle
sisäiselle valvonnalle sekä luotettavalle hallinnolle
asetettavista vaatimuksista. Aiemman käytäntönsä (PeVL
24/2002 vp, s. 4/I, PeVL 52/2001 vp,
s. 4) mukaisesti valiokunta katsoo, että valtuutus tarkoittaa
lähinnä määräysten
antamista näiden seikkojen järjestämiseen
liittyvistä teknisluonteisista yksityiskohdista.
Näin ymmärrettynä valtuus ei ole ongelmallinen.