Perustelut
Hallituksen kokoonpano
Johtosäännöllä määrätään
lakiehdotuksen 12 §:n perusteella hallituksen jäsenten
kokonaismäärästä ja eri henkilöstöryhmien
määrästä hallituksessa. Jäsenistä on
kuitenkin vähintään yhden ja enintään
kolmanneksen oltava henkilöitä, jotka eivät
ole yliopiston henkilöstöä eivätkä opiskelijoita.
Hallituksen ulkopuolisten jäsenten täsmällinen
määrä näissä rajoissa
osoitetaan johtosäännössä. — Johtosäännön
antaa yliopistolain 10 ja 11 §:n nojalla yliopiston kansleri
tai hallitus.
Hallituksen kokoonpanon yksityiskohtien järjestämiselle
yliopiston johtosäännöllä ei aiheudu
estettä perustuslain 80 §:n 2 momentin säännöksistä.
Yliopistoille perustuslain 123 §:n 1 momentissa turvattu
itsehallinto itse asiassa puoltaa yliopiston sisäistä järjestelyä tällaisessa kysymyksessä.
Valiokunta pitää kuitenkin aiheellisena
uudistaa yliopistolain säätämisen yhteydessä esittämänsä kritiikin
siitä mahdollisuudesta, että hallitus voisi johtosäännöllä muuttaa
omaa kokoonpanoaan (PeVL 3/1997 vp, s. 4/I).
Yliopistolakia säädettäessä valiokunta
katsoi, että erityisesti kysymys ulkopuolisten kuulumisesta
Helsingin yliopiston hallitukseen oli merkittävä silloisen
hallitusmuodon 77 §:n säännösten
kannalta Helsingin yliopiston itsehallinnosta ja vaatimuksesta säätää lailla
yliopiston järjestysmuodon perusteista. Valiokunta piti
itsehallinnon näkökulmasta riittävänä,
että laissa mainitaan yliopiston hallinnossa edustettuina olevat
ryhmät ja että ulkopuolisten mukanaolo jää itsehallinnon
periaatteiden mukaisesti riippumaan yliopiston toimielinten omista
ratkaisuista (PeVL 3/1997 vp, s. 2/I).
Itsehallinnolla tarkoitetaan perustuslain 123 §:n
1 momentissa "ennen muuta sitä, että yliopiston
sisäisestä hallinnosta päättävät
laissa säädetyin rajoituksin asianomaisen yliopiston omat
eivätkä valtion yleiset hallintoviranomaiset"
(HE 1/1998 vp, s. 178/I). Lailla
säätämisen vaatimus puolestaan merkitsee
tässä yhteydessä sitä, että lailla
säädetään muun muassa yliopistojen
hallintoelimistä sekä niiden kokoonpanosta. "Yliopistojen
hallinnon, organisaation ja toiminnan kannalta keskeiset säännökset
tulee näin ollen antaa lailla" (HE 1/1998
vp, s. 178/I). Perustuslain esitöissä mainitaan
vielä yliopistolain täyttävän
perustuslain itsehallintosäännösten asettamat
vaatimukset.
Hallituksen esitykseen tältä osin sisältyvä uutuus on,
että yliopiston hallitukseen on valittava ainakin yksi
ulkopuolinen jäsen. Yliopistojen itsehallinnon näkökulmasta
on keskeistä, että tämän hallitukseen
suoraan lain johdosta tulevan ulkopuolisen jäsenen valitseminen
on yliopiston omien toimielinten ja sitä kautta yliopistoon
kuuluvien asia ja että tällöin noudatettava valintamenettely
jää johtosäännöllä määrättäväksi.
Tällainen järjestelmä on valiokunnan
käsityksen mukaan sopusoinnussa yliopistoille perustuslaissa
turvatun itsehallinnon kanssa.
Opiskelijavalinta
Lakiehdotuksen 18 §:n 3 momentti mahdollistaa sen,
että hakijat jaetaan opiskelijavalinnoissa erilaisiin ryhmiin
erilaisen koulutustaustansa vuoksi tai muusta siihen verrattavasta
perustellusta syystä. Samaan ryhmään
kuuluviin hakijoihin sovelletaan tällöin yhdenmukaisia
valintaperusteita. Valintaperusteet eivät näin
ollen olisi välttämättä samat
kaikissa muodostuvissa ryhmissä.
Ehdotus on merkityksellinen perustuslain 6 §:n
yhdenvertaisuussäännösten näkökulmasta. Ehdotuksessa
tarkoitettuja ryhmiä voivat esityksen perustelujen mukaan
muodostaa esimerkiksi ylioppilastutkinnon tai ammattikorkeakoulututkinnon
taikka avoimen yliopiston opintoja suorittaneet sekä myös
ulkomailla kouluopintonsa suorittaneet ja erilaisiin muuntokoulutuksiin
hakeneet. Ryhmät muodostuisivat näin ollen aiemman
koulutuksen perusteella. Ehdotuksessa ei valiokunnan mielestä tältä osin
ole suoranaisesti kysymys perustuslain 6 §:n 2 momentin
syrjintäkiellossa tarkoitetusta eri asemaan asettamisesta
jonkin henkilöön liittyvän syyn perusteella.
Toinen asia on, että koulutustaustan huomioon
ottaminen voi johtaa opiskelijavalinnoissa sellaisien ryhmien muodostamiseen,
joissa osassa (ammattikorkeakoulututkinnon tai avoimen yliopiston
opintoja suorittaneet) ainakin keskimäärin saattaa
olla iäkkäämpiä henkilöitä kuin
toisissa (ylioppilastutkinnon suorittaneet). Tällainen
seuraus olisi valiokunnan mielestä sopusoinnussa perustuslain
16 §:n 2 momentissa ilmaistun elinikäisen koulutuksen
periaatetta merkitsevän oikeuden kanssa (HE 309/1993
vp, s. 64/I) ja tarkoittaisi myös
perustuslain syrjintäkiellossa edellytettyä vaatimusta
hyväksyttävän perusteen olemassaolosta.
Ehdotus ei tältä osin vaikuta lakiehdotuksen käsittelyjärjestykseen.
Yliopistoon opiskelemaan hakevat voidaan esityksen mukaan jakaa
valinnoissa erillisiin ryhmiin myös muusta koulutustaustaan
verrattavasta perustellusta syystä. Lakiehdotus jää tältä osin
niin avoimeksi, ettei sitä ole perustuslain 16 §:n
2 momentinkaan takia mahdollista sovittaa yhteen perustuslain 6 §:stä johtuvien
vaatimusten kanssa. Siksi tarkoitettu osa on poistettava 18 §:n
3 momentista, jotta lakiehdotus voidaan käsitellä tavallisen
lain säätämisjärjestyksessä.
Muita seikkoja
Yliopistojen tehtävät.
Lakiehdotuksen 4 §:n säännöksellä on
yhtymäkohtia perustuslain 16 §:n 3 momentissa
turvattuun tieteen, taiteen ja ylimmän opetuksen vapauteen.
Tämä perustuslain kohta on otettava huomioon tulkittaessa yliopiston
velvoitetta toimia vuorovaikutuksessa muun yhteiskunnan kanssa sekä edistää toiminnan
yhteiskunnallista vaikuttavuutta. Tällainen tulkintavaikutus
korostuukin soveliaasti sen vuoksi, että uusi säännös
sijoittuu välittömästi samaan yhteyteen,
jossa mainitaan yliopistojen vapaan tutkimuksen edistämistehtävä.
Asetuksenantovaltuudet.
Lakiehdotuksen 7 §:n 2 momenttiin sisältyvää asetuksenantovaltuutta on
asianmukaista täydentää säännöksin
siitä, millä edellytyksellä tai missä hyväksyttävässä tarkoituksessa
asetuksella voidaan säätää ehdotetulla
tavalla.
Pykälän 3 momentin asetuksenantovaltuudet ovat
laaja-alaisia. Ne eivät kuitenkaan ulotu seikkoihin, jotka
koskisivat perustuslain 80 §:n 1 momentissa mainituin tavoin
yksilön oikeuksien tai velvollisuuksien perusteita.
Toisaalta on selvää, että tämä perustuslain
kohta samoin kuin perustuslain 16 §:n 3 momentin säännökset
tieteen, taiteen ja ylimmän opetuksen vapaudesta sekä 123 §:n
1 momentin säännökset yliopistojen itsehallinnosta
tulee joka tapauksessa ottaa huomioon valtuuksia tulkittaessa ja
annettaessa sen nojalla säännöksiä.
Tämän vuoksi esimerkiksi koulutusohjelmien sisällöstä ei
ole mahdollista säätää opetusministeriön
asetuksella momentin lopussa olevan valtuuden perusteella. On toivottavaa,
että valtuuden sanamuotoa koulutusohjelmista täsmennetään.
Opiskeluoikeuden menettäminen.
Opiskelija menettää 18 c §:n 2 momentin
perusteella opiskeluoikeutensa, jos hän ei ole ilmoittautunut
yliopistoon pykälän 1 momentissa tarkoitetulla
tavalla.
Sääntely vaikuttaa kohtuuttoman ankaralta etenkin,
kun opiskeluoikeuden voi säännöksen perusteella
menettää ilmoittautumismenettelyssä tapahtuneen
vähäisenkin virheen tai laiminlyönnin
perusteella. Oikeus opiskella ja saada opetusta kiinnittyvät
perustuslain 16 §:n 2 ja 3 momentin säännöksiin
sivistyksellisistä oikeuksista. Sen vuoksi valiokunta
toistaa vastaavasta sääntelystä aiemmin
lausumansa kannan ja korostaa suhteellisuusperiaatteen tärkeää merkitystä sovellettaessa
18 c §:n 2 momentin säännöksiä opiskelijan
mahdollisuudesta hakea yliopistolta oikeutta päästä uudelleen
opiskelijaksi. Asianmukaisinta olisi kuitenkin
tarkistaa sääntelyä oikeasuhtaisuuden
vaatimuksia paremmin vastaavaksi (PeVL 74/2002
vp, s. 6/I).
Helsingin yliopiston kansleri valtioneuvostossa.
Lakialoitteessa ehdotettua Helsingin yliopiston kanslerin läsnäolo-oikeutta
valtioneuvostossa koskevan säännöksen
kumoamista on valtiosääntöoikeudellisesti
arvioitava yliopistojen itsehallinnon kannalta. Uudella perustuslailla
kumottiin erillissäännös Helsingin yliopiston
itsehallinnosta ja säädettiin yleinen säännös
yliopistoitsehallinnosta (HE 1/1998 vp,
s. 177/II). Itsehallinto on siten perustuslaissa turvattu
kaikille yliopistoille. Näin ollen säännös
yhden yliopiston kanslerin erityisestä asemasta valtioneuvoston
yleisistunnossa on perusteiltaan vanhentunut. Lakialoitteessa ehdotetulle
kyseisen säännöksen kumoamiselle ei ole
siten valtiosääntöoikeudellista
estettä. Yliopistojen edustautumisella valtioneuvostossa
on pitkä perinne, ja se ilmentää sivistyksen
arvostamista.