Perustelut
Perustuslain 124 §
Perustuslain 124 § koskee julkisen hallintotehtävän
antamista muulle kuin viranomaiselle. Lakiehdotuksen 11 §:n
perusteella vientitakuiden myöntäminen ja hallinnointi
kuuluu valtion erityisrahoitusyhtiölle, Finnvera Oyj:lle.
Vientitakuut ovat varallisuusarvoisia etuuksia, joita myöntämällä mainittu
yhtiö tai viime kädessä valtion talousarvion
ulkopuolella oleva, mutta siitä rahoitusta saava valtiontakuurahasto
(PeVL 11/1998 vp) sitoutuu korvaamaan
tietystä toiminnasta aiheutuvat tappiot tai menetykset.
Valtion vientitakuiden myöntäminen on valiokunnan
käsityksen mukaan vahvoista yksityisoikeudellisista piirteistään
huolimatta sellainen julkinen hallintotehtävä kuin
perustuslain 124 §:ssä tarkoitetaan. Tässä perustuslainkohdassa
tarkoitetusta merkittävästä julkisen
vallan käytöstä ei kuitenkaan ole kysymys,
kun otetaan huomioon päätöksentekoon
kytkeytyvä varsin laaja harkinnanvaraisuus ja sekin, että vientitakuut
ovat yksityisoikeudellisia sopimuksia.
Perustuslain mukaan julkinen hallintotehtävä voidaan
antaa muulle kuin viranomaiselle "vain lailla tai lain nojalla,
jos se on tarpeen tehtävän tarkoituksenmukaiseksi
hoitamiseksi eikä vaaranna perusoikeuksia, oikeusturvaa
tai muita hyvän hallinnon vaatimuksia". Vientitakuutoiminnan
hoitaminen yhtiömuodossa on valiokunnan mielestä tarkoituksenmukainen
järjestely ennen muuta toiminnan erityisluonteen vuoksi.
Muiden edellytysten osalta perustuslakivaliokunta korosti perustuslain
säätämisen yhteydessä, että uskottaessa
hallintotehtävä suoraan laissa muulle kuin viranomaiselle
tulee säännösperusteisesti taata oikeusturvan
ja hyvän hallinnon vaatimusten noudattaminen tässä toiminnassa
(PeVM 10/1998 vp, s. 35/II).
Keskeisenä on pidetty hallintomenettelystä, viranomaisten
toiminnan julkisuudesta ja viranomaisessa käytettävästä kielestä annettujen
yleisten säännösten saattamista sovellettavaksi
(PeVL 23/2000 vp, s. 5/II).
Tavallisen lainsäätämisjärjestyksen
edellytyksenä on näin ollen, että lakiehdotukseen
lisätään tarvittavat säännökset
kyseisten yleissäännösten soveltamisesta
valtion vientitakuutoiminnassa.
Perustuslain 80 §
Lakiehdotuksen 12 §:n mukaan tarkemmat säännökset
vientitakuutoiminnassa noudatettavista periaatteista annetaan tarvittaessa
valtioneuvoston asetuksella. Pykälän 1 momentissa
on luonnehdittu näiden periaatteiden alaa. Lisäksi
2 momentin perusteella valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa
tarkemmat säännökset lain täytäntöönpanosta.
Perustuslain 80 §:n 1 momentin perusteella asetuksia
voidaan antaa perustuslaissa tai muussa laissa säädetyn
valtuuden nojalla. Yleisellä tasolla on tarpeen huomata,
että tämä perustuslainkohta jo suoraan
rajoittaa annettavien asetusten sallittua sisältöä ja
vastaavasti myös valtuutussäännösten
tulkintaa. Tällä seikalla on merkitystä erityisesti
lakiehdotuksen 12 §:n 2 momentin sisällöltään
yleisluonteisen valtuutuksen kannalta. Pykälän
1 momentin yksilöidyt asetuksenantovaltuudet liittyvät
kukin lakiehdotuksen eri säännöksiin,
joiden kautta valtuudet täsmentyvät perustuslain
kannalta riittävästi.
Perustuslain 87 §
Perustuslain 87 §:ssä säädetään
valtion talousarvion ulkopuolisesta rahastosta. Käsiteltävänä oleva
lakiehdotus ei suoraan koske nykyistä valtiontakuurahastoa.
Vientitakuiden enimmäismäärän
sääntely lakiehdotuksen 10 §:ssä saattaa periaatteessa
vaikuttaa siihen, kuinka suuriksi valtiontakuurahaston vastuut voivat
kasvaa ja kuinka suureksi tämä rahasto voi siten
laajeta. Ehdotus ei kuitenkaan laajenna merkittävästi
takuiden enimmäismääriä nykyisestä.
Myöskään ne tarkoitukset, joihin vientitakuita
voidaan myöntää, eivät muutu
oleellisesti ehdotetun lain perusteella. Lakiehdotus ei näistä syistä ole ongelmallinen
perustuslain 87 §:n säännösten kannalta.
Perustuslain 81 §
Perustuslain 81 §:n 2 momentin mukaan valtion viranomaisten
virkatoimien, palvelujen ja muun toiminnan maksullisuuden sekä maksujen
suuruuden yleisistä perusteista säädetään
lailla. Lakiehdotuksen 8 §:n 1 momenttia on asianmukaista
tarkastella tämän perustuslainkohdan sisältämien
periaatteiden kannalta, koska vientitakuiden myöntämisessä on
kysymys julkisen hallintotehtävän hoitamisesta
perustuslain 124 §:n mielessä (vrt. PeVL
7/1994 vp).
Perustuslaista johtuu ensiksikin vaatimus, että lailla
tulee säätää yleisesti siitä,
mistä virkatoimista ja palveluista maksuja voidaan periä tai millaiset
suoritteet ovat kokonaan maksuttomia (HE 1/1998
vp, s. 135/I). Lain tasolla ei siten ole välttämätöntä säätää,
mistä toimista ja palveluista maksuja todella peritään
(PeVM 17/1990 vp, s. 4/I).
Lakiehdotus on näiden seikkojen kannalta asianmukainen.
Esitykseen liitetyssä asetusluonnoksessa ei kuitenkaan
kosketella toiminnan maksullisuutta ja maksuttomuutta, mikä on puute.
Ehdotetusta maksujen suuruuden sääntelystä ei
ole huomautettavaa, koska yleisenä maksuperusteena noudatetaan
toiminnasta aiheutuneiden kustannusten kattamista (PeVL
14/1993 vp).