Perustelut
Valtuuston työjärjestys
Lakiehdotuksen 15 §:n mukaan valtuuston työjärjestyksessä voidaan
antaa muun muassa tarpeellisia määräyksiä puheoikeuden
käyttämisestä ja puheenvuorojen pituuden
rajoittamisesta. Tällaiset määräykset
olisivat tarkoitukseltaan sidoksissa valtuuston kokouksen tarkoituksenmukaiseen
järjestämiseen ja kokouksen häiriöttömän
kulun turvaamiseen.
Ehdotus on valtiosääntöoikeudellisesti
merkityksellinen pääosin kahdesta syystä.
Sääntely liittyy ensiksikin perustuslain 2 §:ssä ilmaistuun kansanvaltaisuuden
periaatteeseen, joka kunnallista itsehallintoa koskevan 121 §:n
kannalta tarkoittaa tässä yhteydessä ylimmän
kunnallisen päätöksentekojärjestelmän
demokraattisuutta. Lisäksi sääntely koskettaa
valtuutettujen puhevapautta ja on siten huomionarvoinen perustuslain
12 §:ssä turvatun sananvapauden kannalta.
Valtuutetun puheoikeudesta ei säädetä suoraan
kuntalaissa. Edustuksellisen kansanvallan toimivuuden tärkeäksi
edellytykseksi kuntatasolla saattaa joissakin tapauksissa muodostua, että valtuutettujen
puheoikeuteen voidaan puuttua rajoittavasti. Syynä tällaiseen
tilanteeseen voi keskeisimmin olla se, että jotkut valtuutetut käyttävät
puheoikeuttaan niin laajasti ja sellaisin tavoin, että toiset
eivät pysty käyttämään
puheoikeuttaan, kun otetaan huomioon esimerkiksi valtuuston kokoukseen
käytettävissä oleva aika ja valtuutetun
tehtävän hoitaminen yleensä luottamustehtävänä,
siis muutoin kuin päätoimena. Edustuksellinen
kansanvalta ei tällöin toteudu tasapainoisesti.
Tällaisessa tilanteessa valiokunnan käsityksen
mukaan perustuslain 2 §:ään kirjatusta
demokratiaperiaatteesta syntyy oikeutus rajoittaa valtuutettujen
puheoikeutta. Samaan päätelmään
johtaa kunnallisen itsehallinnon perustuslaillisiin perusteisiin
lukeutuva vaatimus kunnan päätöksentekojärjestelmän
kansanvaltaisuuden turvaamisesta. Näihin seikkoihin pohjautuva
puheoikeuden rajoittaminen muodostaa hyväksyttävän
rajoitusperusteen myös perustuslain sananvapaussäännösten
näkökulmasta.
Niin kansanvaltaisuuden periaatteesta kuin sananvapaus-perusoikeudestakin
käsin päädytään siihen,
että valtuutetun puheoikeuteen vaikuttava sääntely
pitää antaa lailla. Lakiehdotus ei täytä tätä perusvaatimusta,
koska ehdotuksessa aineelliset säännökset
puheoikeudesta jäävät valtuuston itsensä hyväksymään
työjärjestykseen. Tavallisen lain säätämisjärjestyksen
edellytyksenä on, että kuntalakiin otetaan säännökset
puheoikeuden rajoituksista.
Laissa toteutettavan sääntelyn perusosat ovat: pääsääntö valtuutetun
puheoikeudesta valtuuston kokouksessa, puhevapautta rajoittavat
järjestysluonteiset säännökset
puheiden sisällöstä, valtuuston puheenjohtajan
tehtävien määrittely koskemaan asiassa
pysymisen vaatimuksen ja muiden järjestysluonteisten säännösten
noudattamista puheissa sekä valtaa huomauttaa puhujaa niiden
noudattamisesta ja viime kädessä kieltää tällä perusteella
puheen jatkaminen. Puheenvuoron pituuden kohtuullisen ajallisen
rajoittamisen yksityiskohdat voidaan laissa jättää toteutettavaksi
valtuuston työjärjestyksessä, kunhan laissa
samalla turvataan valtuutetun puheoikeus valtuuston käsiteltävissä asioissa
(vrt. eduskunnan työjärjestyksen 50 §:n
4 momentti, joka koskee keskustelun osan varaamista enintään
määräpituisille puheenvuoroille). Myös
valtuuston kokousten rakenteen kehittämistä on
ilmeisesti syytä harkita.
Perussopimuksen muuttaminen
Lakiehdotuksen 79 §:n mukaan vapaaehtoisen kuntayhtymän
perussopimuksen muuttaminen on mahdollista määräenemmistöllä,
kun siihen nykyisin vaaditaan kaikkien jäsenkuntien valtuustojen
yhtäpitävät päätökset.
Perustuslakivaliokunta on aiemmin arvioinut ehdotetun kaltaista
säännöstä pakkokuntayhtymien
osalta ja katsonut, että sääntely oli
sopusoinnussa kuntien itsehallinnosta silloin voimassa olleiden
perustuslain säännösten kanssa (PeVL
31/1996 vp). Uusi perustuslaki ei ole muuttanut
aikaisempaa arviointiperustaa, minkä vuoksi valiokunta
tätä kantaansa vastaavasti katsoo, ettei 79 § vaikuta lakiehdotuksen
käsittelyjärjestykseen.