Perustelut
Esityksessä ehdotetaan väliaikaisesti muutettavaksi
lapsilisälain indeksisidonnaisuutta koskevaa säännöstä siten,
että indeksitarkistuksia ei toteuteta vuosina 2013—2015.
Seuraava indeksikorotus on tarkoitus tehdä vuonna 2016.
Vuosien 2013—2015 indeksijäädytystä ei
ole tarkoitus korvata myöhemmillä korotuksilla.
Esitys merkitsee sitä, että lapsilisä säilyy
suuruudeltaan nykyisellään vuosina 2013—2015
ja että näiden kolmen vuoden aikana syntynyt indeksikehitys
leikataan pysyvästi. Esityksen tavoitteena on aikaansaada
valtiontalouden menosäästöjä.
Indeksijäädytyksen käytännön
vaikutukset ovat riippuvaisia yleisestä ansiokehityksestä. Hallituksen
esityksen perusteluissa (s. 5) käytettyjen laskentaoletusten
mukaan lapsilisät olisivat vuonna 2015 indeksijäädytyksen
seurauksena reaalisesti vajaat 8 prosenttia pienemmät kuin tilanteessa,
jossa indeksitarkistukset olisi tehty nykyisen lainsäädännön
mukaisesti. Yhden lapsen lapsilisän kohdalla tämä tarkoittaa,
että indeksijäädytysten vuoksi lapsilisä jää 8
euroa kuukaudessa pienemmäksi vuoteen 2015 mennessä.
Vastaavasti kahden lapsen lapsilisät jäävät
18 euroa, kolmen lapsen lapsilisät 29 euroa ja neljän
lapsen lapsilisät 43 euroa kuukaudessa pienemmäksi
puuttuvien indeksitarkistusten vuoksi. Indeksijäädytyksen
arvioidaan pienentävän lapsilisää saavien
kotitalouksien käytettävissä olevia tuloja
vuonna 2015 noin 0,3 prosentilla. Indeksijäädytyksen
vaikutukset käytettävissä oleviin tuloihin
ovat pienituloisilla ja monilapsisilla lapsiperheillä sekä yksinhuoltajatalouksilla
jonkin verran tätä keskiarvoa suurempia.
Ehdotus on merkityksellinen perustuslain 19 §:n
kannalta. Sen 3 momentin mukaan julkisen vallan on tuettava perheen
ja muiden lapsen huolenpidosta vastaavien mahdollisuuksia turvata
lapsen hyvinvointi ja yksilöllinen kasvu. Perusoikeusuudistuksen
esitöiden mukaan säännöksen
tarkoitusta toteuttavista tukijärjestelmistä voidaan
esimerkkeinä mainita lasten päivähoitojärjestelmä,
lastensuojelulain mukainen toiminta sekä lapsiperheiden
aineellinen tukeminen esimerkiksi lapsilisien ja verotuksellisten toimenpiteiden
kautta (HE 309/1993 vp, s. 71—72).
Lapsilisä on siten yksi säännöksessä tarkoitetuista
tukimuodoista.
Perusoikeusuudistuksen esitöissä on perustuslain
19 §:n 2 momentissa tarkoitettuun perustoimeentulon turvan
käsitteeseen liittyen katsottu, että se on voimassa
olevasta sosiaalilainsäädännöstä sinänsä riippumaton
eikä siten kiinnity suoraan tiettyihin olemassa oleviin
etuusjärjestelyihin (HE 309/1993 vp,
s. 70/II, PeVM 25/1994 vp,
s. 10/II). Perustuslakivaliokunta katsoo, että sama
periaate koskee myös perustuslain 19 §:n 3 momentin
suhdetta voimassa oleviin tukijärjestelmiin (ks. myös PeVL 11/1995
vp). Julkisen vallan velvollisuutta tukea perheen mahdollisuutta
turvata lapsen hyvinvointi ja yksilöllinen kasvu onkin
tarkasteltava kokonaisuutena. Säännöksen
vaatimuksia eivät vastaisi sellaiset lainsäädännölliset
muutokset, jotka merkitsisivät olennaista heikennystä esimerkiksi
perheiden aineelliseen tukemiseen (vrt. perustuslain 19 §:n
2 momentin osalta HE 309/1993 vp, s.
71/I ja PeVL 34/1996 vp, s.
2/II). Siten esimerkiksi lapsilisäjärjestelmän
merkittävä heikentäminen ilman muita
kompensoivia toimenpiteitä olisi valiokunnan mielestä perustuslain
19 §:n 3 momentin kannalta ongelmallista.
Perustuslakivaliokunta on perustoimeentulon turvaa koskevan
säännöksen yhteydessä pitänyt lainsäätäjälle
asetettavan toimintavelvoitteen luonteen mukaisena sitä,
että sosiaaliturvaa suunnataan ja kehitetään
yhteiskunnan taloudellisten voimavarojen mukaisesti (PeVM
25/1994 vp, s. 10/II). Valiokunta on
lisäksi pitänyt johdonmukaisena, että — niiltä osin
kuin kysymys on julkisen vallan välittömästi
rahoittamista perustoimeentuloturvaetuuksista — etuuksien
tasoa mitoitettaessa otetaan huomioon kulloinenkin kansantalouden
ja julkisen talouden tila (PeVL 34/1996 vp,
s. 3/I). Nämä seikat soveltuvat myös
perustuslain 19 §:n 3 momentissa tarkoitettua julkisen
vallan tukemisvelvoitetta koskevien etuuksien arviointiin. Valtiontalouden säästötavoitetta
voidaan siten pitää taloudellisen laskusuhdanteen
aikana hyväksyttävänä perusteena
puuttua jossain määrin esimerkiksi lapsilisien
tasoon. Tässäkin yhteydessä on kuitenkin
otettava huomioon, että sääntely ei saa
kokonaisuutena arvioiden vaarantaa perustuslaissa asetettua tukemisvelvoitetta.
Perustuslakivaliokunta katsoo, että nyt ehdotetun väliaikaisen
indeksijäädytyksen vaikutukset ovat suhteellisen
vähäisiä eivätkä ne
heikennä olennaisesti lapsiperheiden asemaa. Sinänsä huolestuttavaa
kuitenkin on, että sääntelyn vaikutukset
kohdistuvat voimakkaimmin pienituloisiin perheisiin. Osaltaan tätä kompensoi
se, että lapsilisä otetaan toimeentulotuesta annetun lain
11 §:n mukaisesti tulona huomioon toimeentulotukea
myönnettäessä, joten kaikkein heikoimmassa
asemassa olevien, toimeentulotukea saavien kotitalouksien osalta
indeksijäädytys ei vaikuta lopulliseen tulotasoon.
Lapsilisän tasoon vaikuttavista indeksikorotuksista luopuminen
kolmeksi vuodeksi ei kokonaisuutena arvioiden heikennä lapsiperheiden
asemaa sillä tavoin, että se muodostuisi ongelmalliseksi
perustuslain 19 §:n 3 momentin kannalta. Tämä arvio perustuu
siihen oletukseen, että inflaatiokehitys pysyy indeksijäädytyksen
aikana maltillisena.