Perustelut
Omaisuuden suoja
Yleistä.
Laki yksityishenkilöiden velkajärjestelystä on
säädetty tavallisen lain säätämisjärjestyksessä perustuslakivaliokunnan
annettua asiasta lausunnon (PeVL 23/1992
vp). Tuolloin valiokunta katsoi sääntelyn
olevan asialliselta luonteeltaan ja merkitykseltään
rinnastettavissa velallisen maksukyvyttömyyteen kytkeytyvään täytäntöönpanolainsäädäntöön,
ennen kaikkea konkurssi- ja ulosottolainsäädäntöön.
Tällainen tavallisen lain alaan sinänsä kuuluva
täytäntöönpanosääntely
kajoaa väistämättä tavalla tai
toisella velkojan asemaan velkasuhteesta johtuvien varallisuusoikeudellisten
oikeuksien haltijana. Valiokunnan mielestä perustuslaissa
turvatun omaisuudensuojan asianmukainen huomioon ottaminen
merkitsee tällaisen sääntelyn yhteydessä ennen
muuta sitä, että velkojan aseman heikentyminen
ei saa muodostua velkojan kannalta kohtuuttomaksi. Valiokunta katsoi sääntelyn
kuuluvan taannehtivanakin tavallisen lain alaan, jollei velkojan
asemasta muuta johdu. Perustuslain 15 §:n 1 momentissa
nykyisin turvattuun omaisuuden suojaan puuttuvaa sääntelyä on
arvioitava sen oikeasuhtaisuuden lisäksi myös
perusoikeuksien muiden yleisten rajoitusedellytysten kannalta (ks.
esim. PeVL 5/2002 vp, s. 2/I),
kuten hallituksen esityksessä on asianmukaisesti
tehtykin.
Velkajärjestelyn myöntäminen ja
maksuohjelman muuttaminen.
Lakiehdotuksen 10 a §:ssä ehdotetaan säädettäväksi
nykyistä täsmällisemmin edellytyksistä,
joiden vallitessa velkajärjestely voidaan myöntää lain
10 §:n mukaisista velkajärjestelyn yleisistä esteistä huolimatta.
Ehdotus on luonteeltaan lähinnä nykyistä oikeustilaa selventävä,
koska laissa säädetyt velkajärjestelyn
yleiset esteet voidaan voimassa olevan lainkin nojalla sivuuttaa,
jos tähän on erityisiä vastasyitä.
Velkajärjestely voidaan ehdotuksen mukaan myöntää säännöksessä tarkoitetuissa
tilanteissa, jos siihen on painavia syitä. Lisäksi
ehdotus sisältää säännökset
seikoista, jotka on erityisesti otettava painavien syiden perustetta
arvioitaessa huomioon.
Nykyistä sääntelyä täsmentävänä on
pidettävä myös ehdotusta 44 §:n
1 momentin 1 kohdan tarkistamiseksi. Ehdotetusta säännöksestä ilmenevät
nykyistä selvemmin seikat, joiden perusteella velallisen
maksukyvyn heikentymistä on pidettävä maksuohjelmaa
vahvistettaessa vallinneiden olosuhteiden niin olennaisena muutoksena,
että maksuohjelmaa voidaan muuttaa.
Säännökset velkajärjestelyn
myöntämisestä ja maksuohjelman muuttamisesta
eivät vaikuta lakiehdotuksen käsittelyjärjestykseen.
Lisäsuoritusvelvollisuus.
Lain 35 a §:ssä ehdotetaan tarkistettavaksi
säännöksiä velallisen velvollisuudesta
maksaa lisäsuorituksia velkojilleen maksuohjelman aikana
saamistaan tuloista ja varoista. Uusia säännöksiä lisäsuoritusvelvollisuudesta
sovelletaan voimaantulosäännösten mukaan
myös ennen lain voimaantuloa vahvistettuihin maksuohjelmiin.
Velalliselle aiheutuu 2 momentin mukaan lisäsuoritusvelvollisuus,
jos hän maksuohjelman aikana saa perinnön, lahjan
tai muun kertaluonteisen suorituksen, jonka määrä yksin
tai yhdessä muiden vastaavien suoritusten kanssa ylittää 1 000
euroa. Lisäsuoritusvelvollisuus rajoittuu 1 000
euroa ylittävään osuuteen, kun velallinen nykyisin
on velvollinen suorittamaan saamansa varat velkojille kokonaisuudessaan.
Pykälän 3 momentissa on kysymys tilanteesta,
jossa velallisen tulot kasvavat maksuohjelmaan merkittyihin verrattuna
kalenterivuoden aikana vähintään 800
euroa. Velallisen on ehdotuksen mukaan käytettävä velkojensa
suoritukseksi kaksi kolmasosaa 800 euroa ylittävästä osasta,
ei kuitenkaan sitä määrää,
jonka velallinen on välttämättä tarvinnut
tulojen hankkimisesta aiheutuneisiin tai muihin menoihinsa. Nykyisin
lisäsuoritusvelvollisuuden edellytyksenä on velallisen
tulojen kasvaminen kalenterivuoden aikana vähintään
610 eurolla, jolloin hän on velvollinen suorittamaan velkojilleen
kolme neljäsosaa näistä tuloista.
Lisäsuoritusvelvollisuuden muutosten tarkoituksena
on parantaa maksuohjelmaa noudattavan velallisen asemaa silloin,
kun velallisen maksukyky kohentuu. Sääntely edistää myös velkajärjestelyn
yleistä tavoitetta uuden alun toteutumisesta velalliselle
kohtuullisessa ajassa. Velallisten selviytymismahdollisuuksien edistäminen
samoin kuin pyrkimys turvata ihmisarvoisen elämän
edellytyksiä ylivelkaantuneille ja heidän perheenjäsenilleen
ovat perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttäviä perusteita puuttua
velkojan varallisuusarvoisiin oikeuksiin (ks. myös PeVL
5/2002 vp, s. 2/II, PeVL 12/2002
vp, s. 2/II).
Lisäsuoritusjärjestelmän rahamäärien
muutokset eivät heikennä velkojan asemaa kohtuuttomasti,
vaikka muutosten voidaankin arvioida vähentävän
velkojien lisäsuorituksina saamaa kertymää jonkin
verran nykyisestä. On toisaalta huomattava, että lisäsuoritusvelvollisuuden
perusteena oleva velalliselle tuleva kertaluonteinen suoritus
on sinänsä sattumanvarainen. Velallisen tulojen
kasvu taas riippuu osin hänen omista toimistaan, ja ehdotettu
sääntely on omiaan motivoimaan velallista
tällaisiin toimiin.
Uusien lisäsuoritusvelvollisuutta koskevien säännösten
soveltaminen myös jo vahvistettuihin maksuohjelmiin ei
edellä esitetyn perusteella merkitse velkojan oikeuksien
ja voimassa olevaan lakiin perustuvien oikeutettujen odotusten kohtuutonta
heikentämistä. Sääntelyn taannehtiva
soveltaminen on perusteltua myös velkaantuneiden yhdenvertaisen
kohtelun kannalta.
Lisäsuoritusvelvollisuutta ja sen taannehtivaa soveltamista
koskevat säännökset eivät vaikuta
lakiehdotuksen käsittelyjärjestykseen.
Maksuohjelman noudattaminen.
Lakiehdotuksen 41 §:n 2 momentin mukaan velallisella
on hänen maksukykynsä heikentyessä oikeus
lykätä maksuohjelman mukaisen maksun suorittamista
enintään kolmen kuukauden maksuvelvollisuutta
vastaavalla määrällä ilmoittamalla
velkojalle lykkäyksestä ja
sen syystä. Säännöstä on ehdotettu
sovellettavaksi myös ennen lain voimaantuloa vahvistettuun
maksuohjelmaan. Lykätty maksu erääntyy
maksettavaksi maksuohjelman päättyessä.
Ehdotus ei siten merkitse velallisen suoritusvelvollisuuden poistamista. Sääntely
ei muodostu velkojan kannalta kohtuuttomaksi eikä vaikuta
lakiehdotuksen käsittelyjärjestykseen.
Esityksen perustelujen mukaan kolmen kuukauden maksuvelvollisuutta
vastaava määrä on tarkoitettu koskemaan
kullekin velkojalle suoritettavien maksujen lykkäysten
yhteismäärää. Tämä ei
käy selvästi ilmi ehdotetun säännöksen tekstistä.
Säännöksen sanamuotoa on tältä osin syytä täsmentää.
Muita seikkoja
Velallisen maksukyvyn arvioinnin perusteista säädetään
lakiehdotuksen 4 §:n 2 momentin mukaan tarkemmin oikeusministeriön
asetuksella. Perussäännökset velallisen
maksukykyä arvioitaessa huomioon otettavista seikoista
sisältyvät pykälän 1 momenttiin.
Sen vuoksi maksukyvyn arvioinnin perusteista säätämiseen
viittaava valtuussäännöksen sanamuoto
ei ole onnistunut.
Valtuussäännöksen sanamuoto on ongelmallinen
myös perustuslain 80 §:n 1 momenttiin sisältyvän
lain alaa koskevan säännöksen kannalta. Sen
mukaan mm. yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista
on säädettävä lailla. Velkajärjestelyssä velallisen
maksukyvyn arviointi vaikuttaa keskeisesti yksilön oikeuksiin
ja velvollisuuksiin, eikä arvioinnin perusteista siten voida
säätää ministeriön
asetuksella. Tätä ei kuitenkaan esityksessä ole
tarkoitettu.
Valtuussäännöksen sanamuotoa on välttämättä tarkistettava
sen tarkoitusta paremmin vastaavaksi.