Perustelut
Nuorisorangaistuksen sisältö
Nuorisorangaistusta tuomitaan 2. lakiehdotuksen 2 §:n
1 momentin perusteella vähintään neljä kuukautta
ja enintään yksi vuosi. Rangaistukseen tuomittu
on tämän ajan valvonnassa. Rangaistus sisältää 2
momentin mukaan valvontatapaamisia, valvonnan alaisena suoritettavia
sosiaalista toimintakykyä edistäviä tehtäviä ja ohjelmia
sekä niiden yhteydessä annettavaa tukea ja ohjausta.
Lisäksi rangaistus sisältää valvonnassa
tapahtuvaa työelämään ja työn
tekemiseen perehdyttämistä, jollei sitä ole
pidettävä ilmeisen tarpeettomana tai se ei ole
erityisen vaikeasti järjestettävissä.
Sääntely on merkityksellistä perustuslain 8 §:n
kannalta. Sen mukaan ketään ei saa pitää syyllisenä rikokseen
eikä tuomita rangaistukseen sellaisen teon perusteella,
jota ei tekohetkellä ole laissa säädetty
rangaistavaksi. Rikoksesta ei saa tuomita ankarampaa rangaistusta kuin
tekohetkellä on laissa säädetty. Tähän
säännökseen rikosoikeudellisesta laillisuusperiaatteesta
sisältyy esitöiden mukaan myös vaatimus rikoksesta
seuraavien rangaistusten määrittelemisestä laissa
(HE 309/1993 vp, s. 50/II).
Ehdotettu sääntely nuorisorangaistuksen sisällöstä on
lain tasolla huomattavan väljää. Rangaistuksen
yksityiskohtainen sisältö määräytyy vasta
tuomion jälkeen viranomaisen 5 §:n nojalla vahvistaman
toimeenpanosuunnitelman perusteella. Sääntely
ei perustuslain näkökulmasta riittävällä tarkkuudella
rajoita viranomaisen harkintavaltaa määritellä rangaistuksen
sisältö yksittäistapauksissa. Tämä voi
käytännössä muodostua ongelmalliseksi
myös nuorisorangaistukseen tuomittavien henkilöiden
yhdenvertaisen kohtelun kannalta. Sääntelyä on
näistä syistä välttämätöntä täsmentää esimerkiksi
niin, että laista ilmenevät siinä tarkoitettuihin
tehtäviin, ohjelmiin ja perehdyttämiseen määräämistä rajoittavat,
käytettävissä olevat vähimmäis-
ja enimmäisviikkotuntimäärät.
Sääntelyn tällainen täsmentäminen
on edellytys sille, että lakiehdotus voidaan näiltä osin
käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.
Voimaantulo- ja siirtymäjärjestelyt
Voimaantulon porrastaminen.
Lakivaliokunnan lausuntopyynnön liitteenä olevassa
oikeusministeriön muistiossa ehdotetaan, että laki nuorisorangaistuksesta
ja laki rikoslain 6 ja 7 luvun muuttamisesta tulevat voimaan hallituksen esityksessä
ehdotetusta
voimaantuloajankohdasta poiketen 1.7.2005. Lakeja kuitenkin sovellettaisiin
Espoon, Helsingin, Joensuun, Tampereen, Turun, Vaasan ja Vantaan
käräjäoikeuksissa ratkaistavissa rikosasioissa
jo 1.1.2005 lukien. Tämä merkitsee,
että hallituksen esityksen mukainen nuorisorangaistus on
puolen vuoden ajan käytettävissä vain
nykyisen — vuoden 2004 loppuun voimassa olevan — kokeilulain
soveltamisalueella. Koko maassa sääntelyä sovelletaan
vasta 1.7.2005 lukien. Sääntelyä perustellaan
muistiossa budjettitaloudellisilla näkökohdilla.
Voimassa oleva laki nuorisorangaistuksen kokeilemisesta on säädetty
ja sen voimassaoloaikaa eri yhteyksissä pidennetty perustuslain säätämisjärjestyksessä.
Perustuslakivaliokunta katsoi vuoden 2001 valtiopäivillä,
etteivät seuraamusjärjestelmän testaamiseen
liittyneet syyt muodostaneet perusoikeusjärjestelmän
kannalta hyväksyttäviä perusteita jatkaa
rikosoikeudellisen rangaistusseuraamuksen alueellisesti rajattua
kokeilua, ja piti ehdotusta perustuslain 6 §:n yhdenvertaisuussäännösten
vastaisena (PeVL 59/2001 vp, s. 2).
Valiokunta katsoi sääntelyn olevan lisäksi
altis ihmisoikeussopimusten ja ennen muuta YK:n kansalaisoikeuksia
ja poliittisia oikeuksia koskevan yleissopimuksen 26 artiklan yhdenvertaisuusmääräyksille
pohjautuville valvonta-arvioinneille.
Valiokunnan näiden kannanottojen valossa on selvää,
etteivät oikeusministeriön muistiossa mainitut
rahoitukselliset syyt ole perustuslain kannalta hyväksyttäviä perusteita
nuorisorangaistusjärjestelmän soveltamisen eriyttämiselle ja
porrastamiselle muistiossa ehdotetulla tavalla eikä tätä merkitseviä 1.
ja 2. lakiehdotuksen voimaantulosäännöksiä siten
voida käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.
Poikkeuslain välttämisen periaate.
Perustuslakivaliokunta piti poikkeuslakimenettelyn käyttämistä nuorisorangaistuskokeilun
voimassaolon jatkamisen yhteydessä vuonna 2001 mahdollisena
sillä edellytyksellä, että poikkeuslain
vaihtoehdoksi olisi käytännössä jäänyt
vain kokeilusta luopuminen (PeVL 59/2001 vp,
s. 2/II). Poikkeuslain välttämisen
periaatteen kannalta oli valiokunnan mielestä kuitenkin
ensisijaista muokata lakiehdotusta niin, että se olisi
voitu käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.
Tämä olisi valiokunnan tuolloisen huomautuksen
mukaan edellyttänyt nuorisorangaistuksen sääntelyn
ulottamista koskemaan koko maata.
Pysyvästi koko maahan ulottuvan nuorisorangaistussääntelyn
täytäntöönpanoon liittyvät
sinänsä vähäiset taloudelliset
syyt eivät valiokunnan mielestä muodosta hyväksyttävää perustetta poikkeuslakimenettelyn
käyttämiselle. Poikkeuslain säätäminen
on käsillä olevassa tapauksessa sääntelyn
ihmisoikeuskytkentöjen vuoksi lisäksi erityisen
ongelmallista. Siksi lakiehdotukset voidaan näiltä osin
käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä ainoastaan,
jos nuorisorangaistussääntely tulee voimaan koko maassa
samanaikaisesti.
Muita seikkoja
Perustuslain 124 §.
Erityisestä syystä valvojan avuksi voidaan
2. lakiehdotuksen 10 §:n 2 momentin nojalla määrätä tehtävään
sopiva ja siihen suostunut henkilö, johon tässä tehtävässä sovelletaan
kielilakia ja säännöksiä rikosoikeudellisesta
virkavastuusta. Sääntely on merkityksellistä perustuslain
124 §:n kannalta, koska tehtävään
määrättävä henkilö voi
olla muukin kuin virkamies.
Henkilön määrääminen
virkamiehenä olevan valvojan avuksi voi joissakin tilanteissa
olla tarpeen tehtävän tarkoituksenmukaiseksi hoitamiseksi.
Ehdotuksen mukainen avustajan tehtävä ei valiokunnan
mielestä ole sillä tavoin itsenäinen, että sääntely
sen vuoksi muodostuisi perustuslain kannalta ongelmalliseksi. Oikeusturvan
ja hyvän hallinnon vaatimusten turvaamisen näkökulmasta
on kuitenkin puute, että lakiehdotus ei henkilön
sopivuutta koskevan maininnan lisäksi sisällä säännöksiä valvojan
avuksi määrättävän henkilön
pätevyysvaatimuksista tai kelpoisuusehdoista. Lakiehdotusta
on siksi täydennettävä säännöksillä näistä seikoista.
Perustuslain 71 §.
Ehdotus nuorisorangaistussääntelyn voimaantulo-
ja siirtymäjärjestelyistä sisältyy
oikeusministeriössä laadittuun muistioon. Tällainen
menettely ei perustuslain esitöiden (HE 309/1998
vp, s. 121/II) mukaan sovellu hyvin yhteen valtiosäännön
periaatteiden kanssa silloin, kun on kyse laajojen sisällöllisten muutosehdotusten
tekemisestä. Menettelyssä nimittäin sivuutetaan
hallituksen esityksen antamiseen perustuslakien mukaan osallistuvat
toimielimet ja eduskunnan täysistunto. Valiokunta muistuttaa,
että perustuslain 71 §:ään on
juuri näistä syistä sisällytetty
säännökset hallituksen esityksen täydentämismahdollisuudesta.
Valiokunta katsoo omien tehtäviensä kannalta,
että tätä mahdollisuutta on syytä käyttää myös
silloin, kun muutosehdotukset edellyttävät hallituksen
alkuperäiseen esitykseen verrattuna olennaisesti uusien
säätämisjärjestysarvioiden tekemistä.