Perustelut

Lakiehdotuksen yhteys liittymissopimukseen.

Tsekin, Viron, Kyproksen, Latvian, Liettuan, Unkarin, Maltan, Puolan, Slovenian ja Slovakian liittymisestä Euroopan unioniin tehdyn sopimuksen mukaan Euroopan unionin nykyiset jäsenvaltiot voivat soveltaa muiden uusien jäsenvaltioiden kuin Kyproksen ja Maltan kansalaisten työmarkkinoille pääsyyn kansallisia säännöksiä kahden vuoden ajan näiden maiden jäseneksi liittymisestä. Siirtymätoimenpiteiden soveltamista voidaan jatkaa kolmella vuodella sekä vielä kahdella vuodella, jos jäsenvaltion työmarkkinoille aiheutuu tai uhkaa aiheutua vakavia häiriöitä työvoiman liikkuvuuden vapauttamisesta.

Perustuslakivaliokunta on arvioinut liittymissopimusta valtiosääntöoikeudelliselta kannalta ja katsonut, että liittymissopimuksen hyväksymisestä voidaan päättää äänten enemmistöllä ja ehdotus liittymissopimuksen voimaansaattamislaiksi voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä (PeVL 11/2003 vp).

Lain voimaantulo.

Laki tulee 7 §:n 1 momentin mukaan voimaan valtioneuvoston asetuksella säädettävänä ajankohtana. Lain voimaantulo on kiinteästi sidoksissa liittymissopimuksen voimaantuloajankohtaan. Tämä muodostaa sellaisen perustuslain 79 §:n 3 momentissa tarkoitetun erityisen syyn, joka oikeuttaa jättämään lain voimaantuloajankohdan säätämisen asetuksen varaan.

Lain soveltaminen.

Laki on 7 §:n 2 momentin mukaan voimassa kunkin laissa tarkoitetun valtion osalta kaksi vuotta siitä, kun valtio liittyi unionin jäseneksi. Ehdotuksessa näyttävät sekoittuneen lain soveltamisen ja lain voimassaolon käsitteet. Lain, ennen kaikkea sen 5 §:n säännösten, lienee kaikesta päättäen tarkoitus olla voimassa, kunnes sen voimassaolosta säädetään toisin uudella lailla. Näin ollen momentti tulee kaikilta osin kirjoittaa koskemaan lain soveltamista kyseisten valtioiden kansalaisiin esimerkiksi siten, että voimassaolon asemesta käytetään sanaa "soveltaa".

Valtioneuvoston selonteko.

Lain vaikutuksia ja voimassaolon jatkamista arvioidaan saman momentin mukaan valtioneuvoston eduskunnalle antamassa selonteossa. Se annetaan ennen kuin momentissa tarkoitettu kahden vuoden aika kuluu umpeen.

Ehdotettu säännös on varsin erikoinen. Tiedonanto ja selonteko ovat perustuslain 44 §:n mukaan keinoja, joiden avulla valtioneuvosto saa omasta aloitteestaan eduskunnassa käsiteltäväksi valtakunnan hallintoa tai kansainvälisiä suhteita koskevan asian. Nämä keinot eroavat toisistaan siinä, mitataanko niiden käsittelyn päätteeksi valtioneuvoston eduskunnassa nauttima luottamus vai ei. Perustuslain esitöiden mukaan on valtioneuvoston harkinnassa, kumpaan menettelyyn se kulloinkin turvautuu (HE 1/1998 vp, s. 95/II).

Tällaiseen perustuslaissa luotuun järjestelmään soveltuu äärimmäisen huonosti, että valtioneuvosto, sille lähtökohtaisesti kuuluva vapaa aloitevalta sitoen, velvoitetaan lain säännöksin antamaan määrätystä asiasta ja tietyssä ajassa selonteko eduskunnalleTosin rauhanturvaamislain 2 §:n 2 momentissa on säädetty selonteko tavaksi kuulla eduskuntaa rauhanturvajoukolle ajatelluista tavanomaista laajemmista voimankäyttövaltuuksista (PeVL 17/2000 vp, s. 2/II ja PeVL 18/1995 vp). Tässä tapauksessa on kuitenkin kysymys eduskunnan kytkemisestä Suomen osallistumista rauhanturvaamistoimintaan tarkoittavan asian käsittelyyn, jonka päättää lopullisesti tasavallan presidentti.. Valtiosääntöoikeudelliselta kannalta on selvästi luontevampaa, että tällainen velvoite olisi laadultaan poliittinen ja että se siten perustuisi eduskunnan vastauksessaan ilmaisemaan tahtoon. Valiokunta huomauttaa, että ehdotettu säännös ei kuitenkaan voisi estää hallitusta antamasta perustuslain 70 §:n mukaisesti, mutta selonteosta riippumatta lakiesitystä lain soveltamisen jatkamisesta.

Selonteon antamiseen velvoittava säännös on valiokunnan käsityksen mukaan parasta poistaa lakiehdotuksesta.

Vastaavuus ulkomaalaislakiehdotuksen kanssa.

Lakiehdotuksen sanontojen yhdenmukaisuus eduskunnalle annetun ulkomaalaislakiehdotuksen (HE 28/2003 vp, HE 151/2003 vp) kanssa on tarkistettava. Valiokunta on kiinnittänyt huomiota 2 §:n 4 kohtaan. Sen johdosta on todettava, että oleskeluoikeutta ei myönnetä vaan se vahvistetaan rekisteröintimenettelyllä. Oleskeluoikeus perustuu suoraan perustamissopimukseen tai sen täytäntöönpanosäännöksiin. Kohta on näin ollen syytä muuttaa seuraavasti: "jolla on oleskeluoikeus muulla kuin ansiotyön perusteella".