Perustelut
Yleistä
Ehdotus sisältää lukuisia asetuksenantovaltuuksia
valtioneuvostolle. Niitä on arvioitava lainsäädäntövallan
siirtämistä koskevan perustuslain 80 §:n
1 momentin kannalta. Sen mukaan valtioneuvosto voi antaa asetuksia
perustuslaissa tai muussa laissa säädetyn valtuuden
nojalla. Lailla on kuitenkin säädettävä yksilön
oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista sekä asioista,
jotka perustuslain mukaan kuuluvat lain alaan. Valtuuden säätäminen
laissa edellyttää täsmällisyyttä ja
tarkkarajaisuutta. Perustuslain 80 §:n 1 momentin säännökset
rajoittavat suoraan valtuussäännösten
tulkintaa samoin kuin valtuuksien nojalla annettavien säännösten
sisältöä. Asetuksella ei siten voida
antaa yleisiä oikeussääntöjä yksilön
oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista eikä lain
alaan muuten kuuluvista asioista (PeVL 56/2002
vp s. 3/I, PeVL 17/2004 vp s.
4/I ja PeVL 29/2004 vp s. 4/I).
Ehdotukseen sisältyy myös kuulemista ja päätöksen
julkipanoa koskevia säännöksiä,
joita on arvioitava perustuslain 21 §:n 2 momentin mukaisten
oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ja hyvän hallinnon
takeiden kannalta. Lopuksi ehdotuksen 24 §:ään
sisältyy vielä yleinen asetuksenantovaltuus lain
täytäntöönpanosta.
Valtuussäännösten runsaudesta johtuen
asetustasoinen sääntely korostuu maa-aineslaissa. Siinä ei
ole kysymys pelkästään teknisluonteisesta
tai vähäisestä norminannosta. Maa-aineslakia
on muutettu sen voimassaolon aikana useampia kertoja, mikä on
johtanut kokonaisuuden pirstaloitumiseen. Valiokunnan mielestä valtioneuvoston
piirissä on syytä ryhtyä toimenpiteisiin
maa-aineslain kokoanaisuudistuksen aikaansaamiseksi.
Luvanvaraisuus
Maa-ainesluvan hakemisesta säädetään
ehdotuksen 4 §:n 1 momentin mukaan tarkemmin valtioneuvoston
asetuksella. Säännös on liian avoin eikä täytä täsmällisyyden
ja tarkkarajaisuuden vaatimusta. Säännöksen
muotoilua tulee täsmentää niin kuin perusteluissa
on esitetty. Valtioneuvoston asetuksenantovaltuutta on rajattava koskemaan
maa-ainesluvan hakemismenettelyä ja hakemuksessa esitettäviä tietoja,
jotta lakiehdotus voidaan käsitellä tavallisen
lain säätämisjärjestyksessä.
Ottamissuunnitelma
Ottamissuunnitelmasta säädetään ehdotuksen 5 §:n
1 momentin nojalla tarkemmin valtioneuvoston asetuksella. Ottamissuunnitelmaan
kuuluvat perustelujen mukaan selostus ja sitä täydentävät
kartat ja piirrokset. Sanamuoto mahdollistaa kuitenkin antamaan
myös ottamissuunnitelman sisällön kannalta
olennaisia säännöksiä. Valtuus
on liian avoin, eikä se täytä lakitasoisen sääntelyn
tarkkarajaisuuden vaatimuksia perustuslain 80 §:n 1 momentissa
edellytetyllä tavalla. Jotta lakiehdotus voidaan käsitellä tavallisen lain
säätämisjärjestyksessä,
valtuutusta tulee täsmentää rajaamalla
se esimerkiksi koskemaan ottamissuunnitelman rakennetta ja teknistä sisältöä.
Lupamääräykset
Lupapäätöksen sisällöstä ehdotetaan
säädettäväksi 11 §:n
5 momentissa tarkemmin valtioneuvoston asetuksella. Lupamääräysten
sisällöstä on melko yksityiskohtaiset
säännökset 11 §:n 1—4
momenteissa. Lupamääräykset ovat osa
lupapäätöstä, joihin ne liitetään.
Muotoilua on syytä täsmentää siten,
että asetuksenantovaltuus kohdistuu ottamislupaan liitettäviin
lupamääräyksiin.
Myös luvan edellyttämien toimenpiteiden määräajasta
ehdotetaan säädettäväksi 11 §:n
5 momentin nojalla tarkemmin valtioneuvoston asetuksella. Lupamääräyksiä voidaan
voimassa olevan 11 §:n 3 momentin 2 kohdan mukaan antaa
lisäksi ajasta, jonka kuluessa tämän
pykälän nojalla määrätyt
toimenpiteet on suoritettava. Valiokunnan mielestä on syytä harkita,
onko enää aiheellista säätää määräaikojen
noudattamisesta tarkemmin valtioneuvoston asetuksella.
Kuuleminen
Ehdotetun 13 §:n 2 momentin mukaan luvan hakija voi
liittää hakemukseensa selvityksen siitä, että naapurit
tai osa naapureista ovat tietoisia hankkeesta ja selvityksen heidän
mahdollisesta kannastaan hankkeeseen. Siltä osin kuin hakija on
esittänyt selvityksen naapurien kuulemisesta, ei kunnan
järjestämä kuuleminen ole tarpeen. Kuulemisesta
säädetään tarkemmin valtioneuvoston
asetuksella.
Oikeus tulla kuulluksi on perustuslain 21 §:n 2 momentin
mukaan turvattava lailla. Viranomaiselle kuuluu hallintolain 31 §:n
mukaan velvollisuus huolehtia siitä, että asia
riittävästi selvitetään. Saman
lain 34 §:n nojalla viranomaisen on toteutettava asianosaisen
kuuleminen. Pelkkää menettelyn nopeuttamista ei
ole pidettävä riittävänä syynä poiketa
näistä säännöksistä.
Valiokunnan mielestä hakijan suorittama kuuleminen ei voi
korvata kunnan järjestämää viralliskuulemista.
Hakijaa eivät sido hallintolain velvoitteet, eikä ole
takeita, että naapurit ovat saaneet tietoonsa kaikki hankkeeseen
liittyvät suunnitelmat ja asiakirjat. Ehdotus ei tältä osin
täytä perustuslain 21 §:n 2 momentin
mukaisia hyvän hallinnon takeita.
Jotta ehdotus voitaisiin käsitellä tavallisen lain
säätämisjärjestyksessä,
tulee 13 §:n 2 momentti muotoilla siten, että kunnan
on hakijan selvityksestä huolimatta aina järjestettävä kuuleminen,
jos naapurien oikeusturvan katsotaan sitä edellyttävän.
Tarkastusvaltuudet
Valvontaviranomaisen tarkastuksista ehdotetaan 14 §:n
1 momentissa säädettäväksi tarkemmin
valtioneuvoston asetuksella. Säännös
on liian väljä, eikä se täytä täsmällisyyden
ja tarkkarajaisuuden vaatimuksia. Koska hallintolain 39 §:ssä on
yksityiskohtaiset säännökset tarkastuksesta,
vaikuttaa asetuksenantovaltuus myös tarpeettomalta. Valiokunta
katsoo, että valtuussäännös
on joko poistettava kokonaan tai että laissa tarkemmin
määritellään tarkastustoiminnan
kohde ja tarkastajien toimivaltuudet ennen asetuksenantovaltuutta.
Tämä on myös edellytys lakiehdotuksen
käsittelemiselle tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.
Lupaviranomaisen suostumus luvasta poikkeamiseen
Lupaviranomainen voi ehdotuksen 16 §:n 2 momentin mukaan
antaa suostumuksen poiketa vähäisessä määrin
lupapäätöksessä hyväksytystä ottamissuunnitelmasta
tai annetuista lupamääräyksistä.
Edellytyksenä on, ettei poikkeaminen merkitse luvan olennaista
muuttamista eikä vaikuta asianosaisen asemaan tai luonnonolosuhteisiin.
Muutos on 3 momentin mukaan merkittävä lupa-asiakirjoihin
ja ilmoitettava alueelliselle ympäristökeskukselle.
Sääntelyä on perustuslain 21 §:n
mukaisen oikeusturvan kannalta pidettävä ongelmallisena.
Ehdotuksesta ei käy ilmi, tuleeko poikkeamisesta kuulla
asianosaisia ja miten suostumukseen voi hakea muutosta.
Perustuslain 21 §:n 1 momentin mukaan jokaisella on
oikeus saada oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskeva päätös
tuomioistuimen tai muun riippumattoman lainkäyttöelimen
käsiteltäväksi. Saman pykälän
2 momentin nojalla oikeus tulla kuulluksi, hakea muutosta ja muut
hyvän hallinnon takeet turvataan lailla. Ehdotus ei täytä näitä vaatimuksia.
Valiokunnan mielestä lainsäätäjä ei
voi vapaasti määritellä ratkaisujensa
oikeudellista luonnetta nimittämällä niitä esimerkiksi
suostumuksiksi ja sulkemalla ne muutoksenhaun ulkopuolelle (PeVL
38/2004 vp s. 3/II).
Ehdotuksen 16 §:n 2 momenttia on tarkennettava siten,
että lupaviranomaisen suostumus annetaan päätöksellä,
jolloin siihen voi normaalissa järjestyksessä hakea
muutosta. Tämä on myös edellytys lakiehdotuksen
käsittelemiselle tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.
Päätöksen julkipano
Lupaviranomaisen päätös annetaan
ehdotuksen 19 §:n 1 momentin mukaan julkipanon jälkeen. Päätöksen
katsotaan tulleen asianomaisen tietoon, kun se on annettu. Päätöksen
antamisesta säädetään tarkemmin
valtioneuvoston asetuksella. Säännökset
julkipanomenettelystä sisältyvät voimassa
olevaan lakiin. Sääntely ei ole aivan asianmukainen
perustuslain 21 §:n mukaisen oikeusturvavaatimuksen eikä lakitasoisen
sääntelyn täsmällisyysvaatimusten
osalta. Sääntely julkipanon jälkeen annettavasta
päätöksestä ei osoita, milloin
päätös, josta muutoksenhakuaika alkaa,
on annettu.
Valiokunnan mielestä julkipanomenettelystä ja
sen tiedoksiannosta olisi asiallista ottaa säännökset
lakiin esimerkiksi hallintolain säännösten
mukaisesti. Asetuksenantovaltuus on tällöin tarpeeton.
Tietojärjestelmä
Ehdotuksen 23 b §:ssä on säännökset
maa-ainesten ottamisen ja sen vaikutusten seurannan järjestämiseksi
ylläpidettävästä tietojärjestelmästä.
Tietojärjestelmää ylläpitävistä viranomaisista
säädetään 4 momentin mukaan
valtioneuvoston asetuksella. Sääntelyä on
pidettävä henkilötietojen suojan kannalta
ongelmallisena, koska siitä tulee perustuslain 10 §:n
1 momentin mukaan säätää lailla.
Valiokunta on korostanut, että henkilötietojen
suojaan liittyvistä keskeisistä seikoista on säädettävä lailla
(PeVL 51/2002 vp s. 2/I ja PeVL
35/2004 vp s. 2/I). Valiokunnan mielestä on
tärkeää, että säännökset
tietojärjestelmää ylläpitävistä viranomaista
annetaan lailla.
Täytäntöönpanovaltuudet
Tarkemmat säännökset tämän
lain täytäntöönpanosta annetaan
24 §:n mukaan asetuksella. Sääntely ei
täsmennä asetuksenantajaa. Myös voimassaolevan
lain 7 §:n 3 momenttiin sisältyy vastaavanlainen
täsmentämätön asetuksenantovaltuus.
Valtuudet on syytä antaa valtioneuvostolle.