Perustelut
Puitepäätöksen täytäntöönpanotapa
Sääntelyssä on kysymys EU:n neuvoston
puitepäätöksen täytäntöönpanemisesta.
Puitepäätökset velvoittavat Euroopan
unionista tehdyn sopimuksen VI osaston 34 artiklan mukaan jäsenvaltioita
saavutettavaan tulokseen nähden, mutta jättävät
kansallisten viranomaisten valittavaksi muodon ja keinot. Perustuslakivaliokunta
on todennut puitepäätösten
muistuttavan lainsäädännön harmonisointinormeina
EY:n direktiivejä (PeVL 10/1998 vp,
s. 4/II).
Esityksessä ehdotetaan puitepäätöksen
täytäntöönpanotavaksi valtiosopimusten
voimaansaattamisessa käytetyn niin sanotun sekamuotoisen
voimaansaattamislain kaltaista sekamuotoista täytäntöönpanolakia.
Ehdotuksen mukaan kansallisella täytäntöönpanolailla
säädetään puitepäätöksen
lainsäädännön alaan kuuluvat
määräykset Suomessa lakina noudatettavaksi.
Täytäntöönpanolaki sisältää lisäksi
eräitä puitepäätöksen
velvoitteiden täytäntöönpanon
ja soveltamisen kannalta tarpeellisia asiasisältöisiä säännöksiä.
Ehdotetun kaltaiselle puitepäätöksen
täytäntöönpanotekniikalle ei
sinänsä ole valtiosääntöoikeudellista
estettä. EU:n oikeuden täytäntöönpanosääntelyn
on kuitenkin täytettävä esimerkiksi yleiset
vaatimukset perusoikeuksia koskevan sääntelyn
täsmällisyydestä ja tarkkarajaisuudesta
samoin kuin hyvästä lainkirjoittamistavasta (PeVL
9/2004 vp, s. 2—3). Muun muassa näiden
vaatimusten vuoksi kansallisia täytäntöönpanotoimia
edellyttävät Euroopan unionin säädökset
tulee pääsääntöisesti
sisällyttää kansalliseen lainsäädäntöön
EU-säädösten asiasisältöä vastaavilla
kansallisilla säännöksillä.
Tässä tapauksessa puitepäätöksen
säännökset ovat siinä määrin
yksityiskohtaisia ja tarkkoja, että niiden täytäntöönpanemiseksi
voidaan valiokunnan mielestä käyttää myös
blankettimuotoista tekniikkaa. Yhdessä täytäntöönpanolakiehdotuksen
asiasisältöisten säännösten
kanssa puitepäätöksen lakina voimaan
tulevat säännökset muodostavat tässä rikosprosessuaalista
yhteistyötä sääntelevässä yhteydessä sellaisen
kokonaisuuden, joka täyttää täytäntöönpanosääntelylle
asetettavat yleiset vaatimukset.
Lakiehdotuksen 1 §:ssä käytetty kansainvälisoikeudellisen
velvoitteen määräyksiin viittaava ilmaisu
"sellaisina kuin Suomi on niihin sitoutunut" ei ole EU-säädöksen
täytäntöönpanon yhteydessä asianmukainen.
Lisäksi lakiehdotus sisältää eräitä asiasisältöisiä mukautuksia
puitepäätökseen. Näiden seikkojen
vuoksi pykälän sanamuotoa on tarpeen tarkistaa
esimerkiksi seuraavasti: "puitepäätöksen...
lainsäädännön alaan kuuluvat
säännökset ovat lakina voimassa, jollei
tästä laista muuta johdu". Viitattaessa täytäntöönpanolaissa
puitepäätöksen yksittäisiin
normeihin on "määräyksen" asemesta syytä käyttää termiä "säännös".
Oikeus tulla kuulluksi
Oikeusrekisterikeskus voi 1. lakiehdotuksen 6 §:n
mukaan ratkaista toisen jäsenvaltion viranomaisen päätöksen
tunnustamista ja täytäntöönpanoa
koskevan asian kuulematta päätöksen kohteena
olevaa henkilöä.
Oikeus tulla kuulluksi sisältyy perustuslain 21 §:n
2 momentissa nimenomaisesti mainittuihin hyvän hallinnon
takeisiin. Säännös ei kuitenkaan estä säätämästä näihin
takeisiin vähäisiä poikkeuksia (HE
309/1993 vp, s. 74/II).
Ehdotetun sääntelyn tarkoituksena on turvata toisessa
unionin jäsenvaltiossa määrättyjen taloudellisten
seuraamusten perintä yhtä tehokkaasti kuin kotimaisten
sakkojen perintä. Vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen
eräänä perusajatuksena on tietynasteinen
luottamus toisten jäsenvaltioiden oikeusturvajärjestelmiin. Lisäksi
kuulemismahdollisuuden epäämistä lieventää osaltaan
mahdollisuus hakea muutosta oikeusrekisterikeskuksen päätökseen
valittamalla Tampereen käräjäoikeuteen.
Sääntely ei muodostu perustuslain kannalta ongelmalliseksi.
Muutoksenhaku
Valitustien ohjaaminen hallintoviranomaisen eli oikeusrekisterikeskuksen
päätöksestä Tampereen käräjäoikeuteen
1. lakiehdotuksen 8 §:ssä tarkoitetulla tavalla
on poikkeuksellinen järjestely, kun otetaan huomioon perustuslain
98 ja 99 §:n säännökset
tuomioistuinlaitoksen perusrakenteesta ja tuomioistuinten tehtävistä.
Poikkeaminen on kuitenkin mahdollista perustellusta syystä (PeVL
9/2001 vp, s. 2—3, PeVL 54/2001
vp, s. 5/II, PeVL 32/2005 vp,
s. 4). Ehdotus on tässä tapauksessa perusteltu
sen vuoksi, että muutoksenhakuasteessa arvioinnin kohteena
ovat ennen kaikkea puitepäätöksessä tarkoitetut
kieltäytymisperusteet, jotka ovat luonteeltaan rikosoikeudellisia.