Perustelut

Yleistä

Esityksen tarkoituksena on järjestää erityiset säilöönottotilat ulkomaalaislain nojalla säilöön otettaville ulkomaalaisille sekä säännellä heidän kohtelunsa ja oikeutensa. Säilössä pitäminen pannaan toimeen erityisesti tähän tarkoitukseen järjestettävässä säilöönottoyksikössä. Ehdotuksella toteutetaan periaatetta, jonka mukaan ulkomaalaisoikeudellisella perusteella säilöön otetut säilytetään erillään rikoksesta tuomituista ja rikosepäilyn johdosta vapautensa menettäneistä. Tämä ns. erillisyysperiaate ilmenee esityksen perusteluissa mainituista useista kansainvälisistä suosituksista samoin kuin ulkomaalaislain 47 §:n 2 momentista, jonka mukaan säilöön otettu ulkomaalainen on mahdollisimman pian toimitettava tähän tarkoitukseen varattuun paikkaan.

Ehdotettu sääntely toteuttaa omalta osaltaan myös perustuslain 7 §:n 3 momentin viimeisessä virkkeessä tarkoitettua toimeksiantoa vapautensa menettäneen oikeuksien turvaamisesta lailla. Perusoikeusjärjestelmän kannalta on tärkeää, että vapauden menetyksen perusteeseen nojautuva erillisyysperiaate otetaan asianmukaisesti huomioon henkilön kohtelusta ja oikeuksista säädettäessä.

Vapautensa menettäneen oikeusaseman sääntely on merkityksellistä useiden perusoikeussäännösten kannalta. Sääntelyn hyväksyttävyyden, tarkkarajaisuuden ja oikeasuhtaisuuden lisäksi on kiinnitettävä huomiota vapautensa menettäneen oikeusturvaan, niin kuin esityksessä on tehtykin.

Esityksen 1. lakiehdotuksen 4 §:ssä säädetään säilöön otetun kohtelun yleisistä periaatteista. Sen mukaan säilöön otettua on kohdeltava oikeudenmukaisesti ja hänen ihmisarvoaan kunnioittaen. Pykälä sisältää säännöksen myös perusoikeusjärjestelmän kannalta keskeisen suhteellisuusperiaatteen noudattamisesta. Säilöön otetun oikeuksia ei saa rajoittaa enempää kuin säilössä pidon tarkoitus ja varmuus sekä turvallisuuden ja järjestyksen säilyminen välttämättä edellyttävät. Vaatimus rajoitustoimen välttämättömyydestä toistetaan useissa nimenomaisissa rajoitussäännöksissä.

Sääntelyn lähtökohtana on, että säilöön otetun oikeuksia voidaan rajoittaa vain lain nimenomaisen säännöksen perusteella. Tämän on valiokunnan mielestä syytä näkyä myös kohtelun yleisiä periaatteita koskevan 4 §:n sanamuodosta esimerkiksi seuraavasti: "Hänen oikeuksiaan ei saa tämän lain säännösten nojalla rajoittaa..." (samoin PeVL 34/2001 vp, s. 3/I).

Valiokunta korostaa, että rajoitustoimen lakisidonnaisuutta ja oikeasuhtaisuutta koskevien vaatimusten asianmukainen huomioon ottaminen on tärkeää sovellettaessa lain yksittäisiä toimivaltasäännöksiä.

Poikkeukset erillisyysperiaatteesta

Säilöön otettu 18 vuotta täyttänyt ulkomaalainen voidaan 1. lakiehdotuksen 9 §:ssä tarkoitetuissa tilanteissa siirtää tilapäisesti säilöönottoyksiköstä poliisin pidätystiloihin. Edellytyksenä on, että 8 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohdassa tarkoitettua vaaraa ei voida torjua, jos henkilöä säilytetään erillään säilöönottoyksikössä.

Erillisyysperiaatteesta poikkeamiselle on hyväksyttävät perusteet. Henkilö voidaan siirtää poliisin pidätystiloihin hänen vaaraa aiheuttavan toimintansa vuoksi tai häneen kohdistuvan vakavan vaaran torjumiseksi. Lain 9 §:n säännöksistä ilmenee, että siirto säilöönottoyksiköstä on tarkoitettu toissijaiseksi ja tilapäiseksi toimenpiteeksi, jota ei saa jatkaa pidempään kuin siirron tarkoituksen saavuttamiseksi on välttämätöntä. Lain 9 §:ään on valiokunnan mielestä kuitenkin syytä lisätä selkeyttävä säännös siitä, että säilöönottoyksikön johtajaan kohdistuva 8 §:n 2 momentin mukainen arviointivelvoite koskee myös 9 §:ssä tarkoitettuja tilanteita.

Säilöön otettu ulkomaalainen voidaan esityksen 2. lakiehdotuksen 47 §:n 3 momentin mukaan sijoittaa poikkeuksellisesti poliisin pidätystiloihin, jos säilöönottoyksikkö on tilapäisesti täynnä tai jos ulkomaalainen otetaan säilöön lyhyeksi ajaksi ja enintään neljäksi vuorokaudeksi kaukana säilöönottoyksiköstä. Valiokunta korostaa, että poliisin pidätystiloihin sijoittamisen tulee myös näissä tapauksissa olla säännöksessä tarkoitetulla tavalla poikkeuksellista. Siten esimerkiksi säilöönottoyksikön muut kuin tilapäiset kapasiteettiongelmat eivät saa merkitä henkilön sijoittamista poliisin pidätystiloihin.

2. lakiehdotuksen 47 §:n 3 momentin sanamuodossa on valiokunnan mielestä otettava huomioon, että säilöönottoyksikköjä voi 1. lakiehdotuksen 2 §:n perusteella olla useampia kuin yksi. Momentin asianomaiset kohdat voisivat kuulua esimerkiksi seuraavasti: "...jos: 1) säilöönottoyksiköt ovat tilapäisesti täynnä; tai 2) ulkomaalainen otetaan säilöön (poist.) kaukana lähimmästä säilöönottoyksiköstä, jolloin säilöönotto saa kestää enintään neljä vuorokautta." Lisäksi 47 §:ää on valiokunnan mielestä välttämätöntä täydentää esityksen perusteluja vastaavalla säännöksellä, jonka mukaan alle 18-vuotias voidaan sijoittaa poliisin pidätystiloihin vain yhdessä perheensä tai huoltajansa kanssa (vrt. 1. lakiehdotuksen 9 §:n 1 mom.).

Poliisin pidätystiloihin sijoitetun ulkomaalaisen kohteluun sovelletaan 1. lakiehdotuksen 9 §:n 3 momentin ja 2. lakiehdotuksen 47 §:n 4 momentin mukaan tutkintavankien kohtelusta annettua lainsäädäntöä. Tämä ei valiokunnan mielestä ole erillisyysperiaatteen kannalta asianmukaista. Lakiehdotuksia on näiltä osin tarkistettava niin, että myös poliisin pidätystiloihin sijoitettuun sovelletaan lähtökohtaisesti käsiteltävänä olevassa esityksessä ehdotettuja säännöksiä säilöön otettujen ulkomaalaisten kohtelusta. Pidätystiloihin sijoitettuun voidaan kuitenkin soveltaa rajoitetuilta ja lähinnä näiden tilojen järjestyksen ja siellä olevien turvallisuuden kannalta mahdollisesti tarvittavilta osilta tutkintavankien kohtelusta annettua lainsäädäntöä. Tämän lainsäädännön sovellettavuudesta tulee ottaa yksityiskohtaiset säännökset lakiehdotuksiin.

Yksityiselämän suoja

Esityksen 1. lakiehdotuksen 6 ja 7 §:ssä säädetään säilöön otetun oikeudesta tavata vieraita ja käyttää puhelinta sekä pitää yhteyttä läheisiinsä samoin kuin erinäisiin viranomaisiin ja muihin hänen kannaltaan tärkeisiin tahoihin. Tapaamisten rajoittamista koskee 15 §. Perustuslain 10 §:n 1 momentissa turvatun yksityiselämän piiriin kuuluu muuan muassa yksilön oikeus vapaasti solmia ja ylläpitää suhteita muihin ihmisiin, minkä vuoksi ehdotettua sääntelyä on arvioitava ensi sijassa yksityiselämän suojan kannalta. Ehdotuksilla on merkitystä myös säilöön otetun oikeusturvalle.

Säilöön otetulla on 7 §:n perusteella oikeus tavata vieraita ja mahdollisuus käyttää puhelinta säilöönottoyksikön järjestyssäännöissä määrättyinä vuorokaudenaikoina. Säännös ei liian väljänä täytä lailla säätämiseen liittyvää tarkkarajaisuuden ja täsmällisyyden vaatimusta (PeVL 34/2001 vp, s. 4). Edellytyksenä lakiehdotuksen käsittelemiselle tavallisen lain säätämisjärjestyksessä on, että laissa säädetään ehdotettua täsmällisemmin yhteydenpito-oikeuden käytön perusteista ja rajataan säilöönottoyksikön toimivalta yksikön järjestyksen kannalta mahdollisesti tarvittavien tarkempien määräysten antamiseen. Laissa tulee säätää myös siitä, kuka päättää järjestyssäännön antamisesta.

Lain 15 §:n 2 momentti koskee valvottua tapaamista ja tapaamisen järjestämistä erityisen valvotuissa olosuhteissa. Yhteydenpito-oikeuden tällaisille rajoituksille on hyväksyttävät perusteet, sillä rajoitustoimiin voidaan ehdotuksen mukaan ryhtyä, jos on perusteltua syytä epäillä tapaamisesta aiheutuvan vaaraa säilöönottoyksikön turvallisuudelle tai järjestykselle. Perusoikeuksien rajoittamisen yleisiin edellytyksiin kuuluvan suhteellisuusperiaatteen vuoksi on pidettävä selvänä, että tapaaminen määrätään järjestettäväksi erityisen valvotuissa olosuhteissa vain, jos vaaraa ei ole mahdollista torjua tätä lievemmän valvonnan keinoin. Sääntelyn täsmällisyyttä tulee kuitenkin lisätä niin, että laista käy selvästi ilmi, mitä siinä tarkoitetaan "valvotulla" ja "erityisen valvotulla" tapaamisella.

Tapaaminen voidaan lakiehdotuksen 15 §:n 3 momentin nojalla evätä muun muassa silloin, jos vierailija kieltäytyy 21 §:ssä tarkoitetusta turvatarkastuksesta. Tapaamisen epääminen on henkilön yhteydenpito-oikeuden ankara rajoitus, jollaista ei pidä panna toimeen, ellei tapaamiseen liittyviä riskejä voida torjua valvotun tai erityisen valvotun tapaamisen keinoin. Tämä periaate on luettavissa 15 §:n 2 ja 3 momentista samoin kuin 4 §:ssä tarkoitetuista kohtelun yleisistä periaatteista. Niiden mukaisesti sovellettuna 3 momentti ei ole perustuslain kannalta ongelmallinen.

Valiokunta kiinnittää kuitenkin huomiota lakiehdotuksen 6 §:n 2 momenttiin, jonka mukaan turvatarkastuksen suorittaminen voidaan asettaa säilöönottoyksikköön "pääsyn edellytykseksi" myös esimerkiksi säilöön otetun asiamiehenä toimivalle asianajajalle. Lakiehdotuksen 6 §:n 2 momenttia on säilöön otetun oikeusturvan takia tarkistettava niin, että turvatarkastuksesta kieltäytyminen voi näissä tapauksissa merkitä vain tapaamisen järjestämistä valvotuissa tai erityisen valvotuissa olosuhteissa, mutta ei tapaamisen epäämistä.

Tapaaminen voidaan lakiehdotuksen 15 §:n 4 momentin nojalla evätä tutkinnallisista syistä muun muassa silloin, jos on perusteltua syytä olettaa säilöön otetun syyllistyvän rikokseen. Momentissa oleva maininta tutkinnallisista syistä ei ole itsenäinen rajoitusperuste. Se on asiallisesti tarpeeton, koska epäämisen perusteista säädetään momentin sivulauseissa. Rikosepäily tapaamisoikeuden rajoitusperusteena on ehdotuksessa liian väljä. Säännös koskee sanamuotonsa mukaan muitakin kuin niitä rikoksia, joihin tapaamisen voidaan perustellusti epäillä liittyvän. Sääntelyn tarkkuutta on näiltä osin välttämätöntä lisätä. Samat huomautukset tutkinnallisia syitä koskevan maininnan epäitsenäisyydestä ja rikosepäilyä koskevan rajoitusperusteen väljyydestä kohdistuvat myös 17 §:ään ja siten välillisesti myös 18 §:ään.

Säilöön otetun oikeutta käyttää teknisiä yhteydenpitovälineitä voidaan lain 18 §:n mukaan rajoittaa 17 §:ssä säädettävillä perusteilla. Pykälässä ei toisaalta mainita muita rajoitustapoja kuin laitteen pois ottaminen kiellon ajaksi. Jos 18 §:n tarkoituksena on mahdollistaa myös muunlaiset 17 §:ssä säädettävillä perusteilla toteutettavat rajoitukset, tulee niiden olennaisen sisällön ilmetä laista.

Lakiehdotuksen 20 §:n säännökset säilöönottoyksikön tilojen valvonnasta koskevat esityksen perustelujen mukaan myös majoitushuoneina käytettyjä tiloja, joita tulisi voida yleisluonteisesti valvoa esimerkiksi huoneissa käynneillä. Vaikka tällaiset tilat eivät kuulu perustuslain 10 §:n 1 momentissa turvatun kotirauhan piiriin (PeVL 12/1998 vp, s. 5/II), on niihin kohdistuva valvonta valtiosääntöoikeudellisesti merkityksellistä yksityiselämän suojan kannalta. Säilöönottoyksikön tilojen valvontaa koskevan yleisluonteisen säännöksen nojalla ei valvontatoimia valiokunnan mielestä voida ulottaa säilöön otetun henkilön majoitustiloihin. Jos majoitustiloja on kuitenkin tarkoitus valvoa, on tästä otettava lakiin riittävän täsmälliset säännökset. Laista on käytävä ilmi majoitustiloihin kohdistuvan valvonnan hyväksyttävät perusteet ja valvonnan tavat.

Luottamuksellisen viestin salaisuus

Esityksen 1. lakiehdotuksen 16 §:ssä säädetään kirjeen ja muun lähetyksen avaamisesta ja tarkastamisesta. Sääntely koskee perustuslain 10 §:n 2 momentissa turvatun luottamuksellisen viestin salaisuutta, johon kohdistuvista välttämättömistä rajoituksista voidaan 10 §:n 3 momentin mukaan säätää lailla muun muassa vapaudenmenetyksen aikana. Ehdotus on tältä kannalta ongelmaton, etenkin kun otetaan huomioon, että lähetystä ei pykälän nimenomaisen säännöksen mukaan saa lukea. Säännöstä on valiokunnan mielestä kuitenkin syytä täsmentää koskemaan vain säilöön otetulle saapuvaa kirjettä tai muuta lähetystä. Vastaava tarkistus on asianmukaista tehdä lakiehdotuksen 25 §:n 1 momenttiin.

Henkilötietojen suoja

Esityksen 1. lakiehdotuksen 34 §:ssä säädetään säilöön otettujen ulkomaalaisten rekisteröinnistä. Sääntely on merkityksellistä perustuslain 10 §:n 1 momentissa turvatun henkilötietojen suojan kannalta. Perustuslain mukaan henkilötietojen suojasta säädetään tarkemmin lailla. Tämän vaatimuksen kannalta tärkeisiin sääntelykohteisiin kuuluvat muun muassa rekisteröitävien henkilötietojen sisältö samoin kuin tämän seikan sääntelyn kattavuus ja yksityiskohtaisuus lain tasolla (ks. esim. PeVL 25/1998 vp, s. 2/II).

Ehdotetun sääntelyn tarkkuutta on syytä lisätä. Pykälän 1 momentin 1 kohta on asianmukaista muotoilla henkilötietoja koskevaksi. Momentin 2 kohdasta tulee ilmetä ehdotettua tarkemmin, mitä tietoja säännöksen perusteella on tarkoitus rekisteröidä.

Voimakeinojen käyttö

Esityksen 1. lakiehdotuksen 36 §:ssä säädetään säilöönottoyksikön johtajan ja yksikön virkasuhteisen tehtävään koulutetun henkilön oikeudesta käyttää voimakeinoja. Oikeuden käyttäminen merkitsee puuttumista perustuslain 7 §:n 1 momentissa jokaiselle turvattuun henkilökohtaiseen koskemattomuuteen. Sen vuoksi on tärkeää, että voimakeinojen käyttöoikeus uskotaan vain niiden käyttämiseen koulutetuille henkilöille ja että koulutuksessa kiinnitetään huomiota perus- ja ihmisoikeuksiin voimankäyttöä rajoittavina tekijöinä (PeVL 28/2001 vp, s. 4/II). Koulutuksen tarve korostuu, jos henkilön valtuudet sisältävät oikeuden käyttää voimankäyttövälineitä.

Esityksen perustelujen mukaan säännöksessä tarkoitetaan voimankäytöllä henkilön fyysisen voiman käyttämistä. Aseiden ja muiden välineiden käyttö ei sen sijaan ole sallittua. Tästä rajauksesta tulee lisätä nimenomainen säännös lakiehdotuksen 36 §:ään.

Pykälän 1 momentin 6 kohtaa on syytä tarkistaa. Laista tulee ilmetä, kenelle tai mille säännöksessä tarkoitettu teko tai tapahtuma voi olla vaarallinen.

Oikeusturva

Valitustien ohjaaminen hallintoviranomaisen päätöksestä käräjäoikeuteen 1. lakiehdotuksen 26 §:ssä tarkoitetulla tavalla on poikkeuksellinen järjestely, kun otetaan huomioon perustuslain 98 ja 99 §:n säännökset tuomioistuinlaitoksen perusrakenteesta ja tuomioistuinten tehtävistä (PeVL 9/2001 vp, s. 2/II). Tässä tapauksessa on kuitenkin perusteita ohjata säilössäpidon aikaisia oikeuksia koskevat valitukset samalle tuomioistuinlinjalle, jossa käsitellään myös kysymys säilöön ottamisesta.

Lain 33 §:n kielto hakea muutosta käräjäoikeuden päätökseen ei vaikuta lakiehdotuksen käsittelyjärjestykseen (ks. PeVL 30/1998 vp, s. 2—3).

Lain 27 §:n sisältämä muita kuin lain 26 §:ssä tarkoitettuja päätöksiä ja ratkaisuja koskeva yleisluonteinen muutoksenhakukielto on perustuslain 21 §:n 1 momentin takia selkeintä poistaa lakiehdotuksesta, jotta se voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä (ks. PeVL 34/2001 vp, s. 5—6, PeVL 9/2001 vp, s. 2/II).

Muita seikkoja

Esityksen säätämisjärjestysperusteluissa käsiteltyjen muiden seikkojen osalta valiokunta yhtyy perusteluissa todettuihin loppupäätelmiin.