Perustelut
Tarkastusmaksun perimisoikeus
Tarkastusmaksu on sanktioluonteinen hallinnollinen seuraamus,
joka ei ole perustuslain 81 §:n mukainen vero tai maksu.
Koska sen määräämiseen sisältyy
merkittävää julkisen vallan käyttöä,
tulee siitä säätää perustuslain
2 §:n 3 momentin nojalla lailla.
Maksuvelvollisuuden ja maksun suuruuden perusteista sekä maksuvelvollisen
oikeusturvasta samoin kuin lain täytäntöönpanon
perusteista tulee säätää lailla
(PeVL 32/2005 vp, s. 2—3).
Tarkastusmaksun suuruudesta ehdotetaan 1. lakiehdotuksen 5 §:n
nojalla säädettäväksi tarkemmin
liikenne- ja viestintäministeriön asetuksella.
Laissa säädetään vain tarkastusmaksun yläraja,
joka on enintään 40 kertaa niin suuri kuin linja-autoliikenteen
alin aikuisten kertamaksu kysymyksessä olevan julkisyhteisön alueella
tai halvimman junatyypin alin aikuisten kertamaksu. Perustelujen
mukaan tarkastusmaksun suuruus voi vaihdella paikallisista erityisoloista
riippuen. Se ei ainakaan pääsääntöisesti saa
ylittää tavanomaista rikesakon määrää.
Ottaen huomioon tarkastusmaksun luonne ja se, että tarkastusmaksun
enimmäismäärä säädetään
tarkasti laissa eikä maksua ole pidettävä kohtuuttomana,
perustuslakivaliokunta katsoo sääntelyn tältä osin
täyttävän perustuslain 2 §:n 3
momentin mukaisen lailla säätämisen ja
oikeasuhtaisuuden vaatimukset.
Tarkastuksessa apuna olevat järjestyksenvalvojat
Matkalipun tarkastuksessa voi 1. lakiehdotuksen 6 a §:n
perusteella olla apuna tarkastusmaksun perimisoikeuden saaneen julkisyhteisön
toimeksiannosta järjestyksenvalvoja, joka on järjestyslain
mukaisesti asetettu liikenneasemalle tai joukkoliikenteen kulkuneuvoon
ylläpitämään järjestystä ja
turvallisuutta. Järjestyksenvalvojalta edellytetään
laissa määrättyä koulutusta.
Tarkastuksessa apuna olevien järjestyksenvalvojien toiminnasta
sovitaan tarkastusmaksun perimisoikeuden saaneen julkisyhteisön
ja järjestyksenvalvojan työnantajan kanssa.
Matkustaja on velvollinen 8 §:n 2 momentin nojalla
myös järjestyksenvalvojan vaatimuksesta esittämään
matkalippunsa. Jos matkustaja ei esitä asianmukaista matkalippua,
voi järjestyksenvalvoja ilmoittaa asiasta tarkastajalle
tarkastusmaksun määräämistä varten
tai ryhtyä 11 §:n 1 momentin mukaisiin toimenpiteisiin.
Tarkastuksessa apuna olevalle järjestyksenvalvojalle
on 11 §:n 1 momentin nojalla oikeus tarkastajan pyynnöstä antaa
matkustajan kiinniottamiseksi, poistamiseksi tai poliisin haltuun luovuttamiseksi
tarvittavaa apua. Samoin edellytyksin kuin tarkastaja voi myös
järjestyksenvalvoja ilman tarkastajan pyyntöäkin
poistaa matkaliputtoman matkustajan kulkuneuvosta tai laiturialueelta,
jos siitä on sovittu tarkastusmaksun perimisoikeuden saaneen
julkisyhteisön kanssa. Järjestyksenvalvojalla
on oikeus 11 §:n 2 momentin perusteella käyttää samoja
tarpeellisia ja puolustettavissa olevia voimakeinoja kuin tarkastaja.
Lisäksi hän on julkista valtaa käyttävänä henkilönä 11 §:n
5 momentin mukaan tarkastustehtävistään
rikosoikeudellisessa virkavastuussa.
Lakiehdotusta on arvioitava perustuslain 124 §:n
kannalta. Sen mukaan julkinen hallintotehtävä voidaan
antaa muulle kuin viranomaiselle vain lailla tai lain nojalla, jos
se on tarpeen tehtävän tarkoituksenmukaiseksi
hoitamiseksi eikä vaaranna perusoikeuksia, oikeusturvaa
tai muita hyvän hallinnon vaatimuksia. Merkittävää julkisen
vallan käyttöä sisältäviä tehtäviä voidaan
kuitenkin antaa vain viranomaiselle.
Matkalippujen tarkastuksessa avustavalle järjestyksenvalvojalle
ehdotetaan annettavaksi valtaa voimakeinojen käyttöön
ilman tarkastajan pyyntöäkin. Perustuslakivaliokunnan
käytännössä perustuslain 124 §:n
mukaisena merkittävänä julkisen vallan
käyttönä on pidetty itsenäiseen
harkintaan perustuvaa oikeutta käyttää voimakeinoja
ja puuttua muuten merkittävällä tavalla
yksilön perusoikeuksiin (PeVL 42/2005 vp,
s. 3/I, PeVL 19/2005 vp, s.
8/II, PeVL 20/2002 vp, s. 3/I).
Valiokunta on kuitenkin pitänyt tätä mahdollisena,
jos voimakeinojen käyttö tapahtuu tarkasti rajatussa
tilassa tai tilanteessa ja silloin, kun on kysymys konkreettisen
virkatehtävän yhteydessä esille tulevasta
ja siten viranomaisen tilapäisluonteisesta tarpeesta saada
ulkopuolista apua (PeVL 48/2005 vp,
s. 4/I, PeVL 19/2005 vp, s.
8/II, PeVL 38/2004 vp, s. 3/I, PeVL
20/2002 vp, s. 3/II).
Matkalippujen tarkastajan apuna toimivalle järjestyksenvalvojalle
1. lakiehdotuksen 11 §:n 2 momentin nojalla annettavat
voimankäyttöoikeudet ja niihin liittyvät
tilanteet on perustuslakivaliokunnan mielestä ajallisesti
ja paikallisesti täsmällisesti rajattu. Koska
järjestyksen- valvojaa lisäksi koskee voimakeinojen
liioittelun kielto, hän toimii rikosoikeudellisen virkavastuun
alaisena ja hänellä on laissa säädetty koulutus,
ei valiokunta pidä sääntelyä perustuslain
124 §:n kannalta ongelmallisena.
Sen sijaan valiokunta pitää valtiosääntöoikeudelliselta
kannalta ongelmallisena sitä, että 11 §:n
1 momentin mukainen järjestyksenvalvojan oikeus itsenäisesti
poistaa kulkuneuvosta tai laiturialueelta matkaliputon matkustaja
voisi perustua sopimukseen julkisyhteisön kanssa. Sääntely
on tältä osin ristiriidassa perustuslain 2 §:n 3 momentin
ja perustuslain 124 §:n kanssa, koska tällainen
toimivalta ei voi perustua sopimukseen, vaan siitä tulee
säätää lailla (ks. PeVL 47/2005
vp, s. 5—6 ja PeVL 19/2005
vp, s. 8/I, PeVL 11/2002 vp,
s. 6/I). Jotta 1. lakiehdotus tältä osin
voitaisiin käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä,
on 11 §:n 1 momentin viimeinen sivulause poistettava laista.
