Perustelut
Ehdotus
Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi
laki suoran lisäeläkejärjestelyn turvaamisesta
työnantajan maksukyvyttömyyden varalta. Suoralla lisäeläkejärjestelyllä tarkoitetaan
työnantajan sitoumusta maksaa työntekijälle
lisäeläkettä toimeentulon turvaamiseksi
tai parantamiseksi työntekijän siirryttyä vanhuuseläkkeelle.
Esityksellä pannaan täytäntöön
työntekijöiden suojaa työnantajan maksukyvyttömyystilanteessa
koskevan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (maksukyvyttömyysdirektiivi)
vaatimukset siltä osin kuin ne koskevat suoria eläkejärjestelyitä.
Ehdotetun lain (1. lakiehdotuksen 2 §:n 1 mom.)
mukaan työnantajan on turvattava vähintään
puolet suoraan lisäeläkejärjestelyyn
perustuvan eläkevastuun määrästä työnantajan konkurssin
ja yrityssaneerausmenettelyn varalta (turvaamisvelvoite). Työnantaja
voi toteuttaa velvoitteen ottamalla vakuutuksen, asettamalla vakuuden
tai muulla näihin rinnastettavalla tavalla.
Lakiehdotuksen siirtymäsäännösten
mukaan turvaamisvelvoite koskee myös ennen lain voimaantuloa
sovittuja lisäeläkkeitä. Ehdotus merkitsee
siten taannehtivaa puuttumista voimassa oleviin sopimussuhteisiin
asettamalla suoran lisäeläkejärjestelyn
sopineelle työnantajalle uusia velvoitteita.
Arviointi
Perustuslakivaliokunta on arvioinut useasti lainsäädännöllä toteutettavaa
taannehtivaa puuttumista sopimussuhteisiin (ks. kokoavasti PeVL 36/2010 vp,
s. 2/II). Vakiintuneen käsityksen mukaan omaisuuden
perustuslainsuoja turvaa myös sopimussuhteiden pysyvyyttä,
joskaan kielto puuttua taannehtivasti sopimussuhteiden koskemattomuuteen
ei ole muodostunut ehdottomaksi. Varallisuusoikeudellisten oikeustoimien pysyvyyden
suojan taustalla on ajatus oikeussubjektien perusteltujen odotusten
suojaamisesta taloudellisissa asioissa. Perusteltujen odotusten
suojaan on valiokunnan käytännössä katsottu
kuuluvan oikeus luottaa sopimussuhteen kannalta olennaisia oikeuksia
ja velvollisuuksia sääntelevän lainsäädännön
pysyvyyteen niin, että tällaisia seikkoja ei voida
säännellä tavalla, joka kohtuuttomasti
heikentäisi sopimusosapuolten oikeusasemaa. Perusteltujen
odotusten ja luottamuksen suojan merkityksen on katsottu korostuvan,
kun kyseessä on lailla alun alkaen luotu erityisjärjestely
(PeVL 41/2013 vp, s. 3/II, PeVL
4/2008 vp, s. 4/I, PeVL 25/2005
vp, s. 3/I ja PeVL 45/2002
vp, s. 3/I).
Suoraa lisäeläkejärjestelyä ei
ole luotu lailla, vaan se on perustunut työnantajan ja
työntekijän väliseen sopimukseen. Sopimussuhteiden
pysyvyyden suojaan puuttuvaa sääntelyä valiokunta on
arvioinut perusoikeuksien yleisten rajoitusedellytysten,
kuten sääntelyn tarkoituksen hyväksyttävyyden
ja sääntelyn oikeasuhtaisuuden, kannalta.
Ehdotetulle sääntelylle on valiokunnan mielestä perusoikeusjärjestelmän
kannalta hyväksyttävät perusteet. Sääntelyllä suojataan
eläkkeensaajan taloudellisia intressejä turvaamalla lisäeläkkeen
maksaminen työnantajan maksukyvyttömyyden varalta.
Lisäksi sääntelyllä pannaan
kansallisesti täytäntöön maksukyvyttömyysdirektiivin
velvoite.
Omaisuuden suojan rajoituksen oikeasuhtaisuuden kannalta on
merkityksellistä, että lakiehdotukseen
sisältyy säännöksiä,
jotka lieventävät sääntelyn
työnantajaan kohdistuvia vaikutuksia. Työnantajan
on turvattava vain vähintään puolet eläkevastuun
määrästä. Työnantaja voi
myös käyttää turvaamiseen taloudellisilta vaikutuksiltaan
erilaisia vaihtoehtoja. Lisäksi velvoitteen täyttämiseen
on käytettävissä lain voimaan tulon jälkeen
noin vuoden siirtymäaika. Työsuojeluviranomainen
voi myös vapauttaa työnantajan turvaamisvelvoitteesta
enintään kahdeksi vuodeksi kerrallaan. Tämän
vuoksi valiokunta katsoo, ettei ehdotettu sääntelykokonaisuus
kohtuuttomasti heikennä sopimusosapuolen asemaa, eikä ehdotus
ole siten perustuslain omaisuudensuojasäännöksen
kannalta ongelmallinen.