PERUSTUSLAKIVALIOKUNNAN LAUSUNTO 60/2001 vp

PeVL 60/2001 vp - HE 194/2001 vp

Tarkistettu versio 2.0

Hallituksen esitys laiksi tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi

Talousvaliokunnalle

JOHDANTO

Vireilletulo

Eduskunta on 6 päivänä marraskuuta 2001 lähettäessään hallituksen esityksen laiksi tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 194/2001 vp) valmistelevasti käsiteltäväksi talousvaliokuntaan samalla määrännyt, että perustuslakivaliokunnan on annettava asiasta lausunto talousvaliokunnalle.

Asiantuntijat

Valiokunnassa ovat olleet kuultavina

lainsäädäntöneuvos Marjo Lahelma, oikeusministeriö

professori Raimo Lahti

professori Olli Mäenpää

oikeustieteen lisensiaatti (väit.) Riitta Ollila

professori Veli-Pekka Viljanen

HALLITUKSEN ESITYS

Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi laki tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoamisesta. Esitys tarkoittaa Euroopan parlamentin ja neuvoston sähköisestä kaupankäynnistä antaman direktiivin kansallista toimeenpanoa.

Lakiehdotuksen tavoitteena on edistää sähköistä kaupankäyntiä Euroopan talousalueella varmistamalla tietoyhteiskunnan palvelujen vapaa tarjonta. Suomen viranomaiset valvovat, että Suomeen sijoittuneet palvelujen tarjoajat noudattavat yhteensovitettuun alaan kuuluvissa kysymyksissä Suomen lakia myös silloin, kun palvelujen tarjonta kohdistuu yksinomaan tai pääasiassa toiseen Euroopan talousalueeseen kuuluvaan valtioon.

Ehdotetut lait ovat tarkoitetut tulemaan voimaan 16.1.2002, jolloin direktiivin täytäntöönpanoaika päättyy.

Esityksen säätämisjärjestysperusteluissa käsitellään sananvapauden kannalta ehdotusta, jonka mukaan tallennuspalvelun tarjoajan on tietyin edellytyksin ryhdyttävä toimiin palvelimelleen tallennettujen tietojen saannin estämiseksi voidakseen vapautua vastuusta tietojen mahdollisesta lainvastaisesta sisällöstä tai tietojen lainvastaisesta levittämisestä. Lisäksi arvioidaan palvelun tarjoajan toimintavelvoitetta tekijänoikeuden loukkaamistilanteessa. Tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoamista koskeva lakiehdotus voidaan esityksen mukaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. On kuitenkin pidetty suotavana, että ehdotuksesta hankitaan perustuslakivaliokunnan lausunto.

VALIOKUNNAN KANNANOTOT

Perustelut

Sananvapaus
1. lakiehdotus.

Lähtökohtana lakiehdotuksessa on sen taustana olevan sähköistä kaupankäyntiä koskevan direktiivin mukaisesti edistää sähköistä kaupankäyntiä varmistamalla tietoyhteiskunnan palvelujen vapaa tarjonta. Välittäjänä toimiva palvelun tarjoaja ei yleensä ole vastuussa siirtämiensä ja tallentamiensa tietojen lainvastaisesta sisällöstä tai oikeudettomasta välittämisestä. Vastuuvapaudesta säädetään lakiehdotuksen 4 luvussa.

Tuomioistuin voi lakiehdotuksen 16 §:n nojalla määrätä sakon uhalla tietoyhteiskunnan palvelun tarjoajan estämään tämän tallentaman tiedon saannin. Estomääräyksen antaminen tulee kysymykseen, jos on ilmeistä, että tieto on sisällöltään lainvastainen tai että sitä välitetään lainvastaisesti. Palvelun tarjoajan vastuuvapauden edellytyksiä tallennettujen tietojen sisällöstä ja välittämisestä koskee lakiehdotuksen 15 §. Palvelun tarjoajan tulee viipymättä toimia tallentamansa tiedon saannin estämiseksi, kun hän on saanut tietoonsa tuomioistuimen määräyksen tiedon saannin estosta tai tekijänoikeuden loukkaamistapauksissa 5 luvun mukaisen ilmoituksen tai kun tallennettu tieto on sisällöltään selvästi rikoslain kiihottamista kansanryhmää vastaan tai sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan kuvan levittämistä koskevien rangaistussäännösten vastainen.

Näitä ehdotuksia on arvioitava perustuslain 12 §:n 1 momentissa turvatun sananvapauden kannalta. Tähän perusoikeuteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Sananvapaus ymmärretään perustuslaissa laajasti ja välineneutraalina (HE 309/1993 vp, s. 56—57). Tietoverkoissa tapahtuvan viestinnän erityisen suuri nopeus ja kattavuus voi kuitenkin tuoda esiin uusia sananvapauden käyttämisen kannalta merkityksellisiä näkökulmia. Sananvapauden rajoitusten sallittavuutta on arvioitava perusoikeuksien yleisten rajoitusedellytysten (PeVM 25/1994 vp, s. 4—5) valossa niiltä osin kuin kysymys ei ole kyseisen perustuslainkohdan loppuosan kvalifioidusta lakivarauksesta. — Palvelun tarjoajan kannalta sääntely on merkityksellinen myös perustuslain 18 §:n 1 momentissa tarkoitetun elinkeinovapauden näkökulmasta.

Rajoituksen täsmällisyys- ja tarkkarajaisuusvaatimuksen osalta 15 §:n 1 momentin 1 kohdan alkuosan sisältämä vastuurajaus on ongelmaton, koska palvelun tarjoajan vastuualue määräytyy tuomioistuimen antaman määräyksen perusteella. Kohdan loppuosa on ongelmallisempi liittyessään vain tekijänoikeuden loukkaamista koskevaan 22 §:n mukaiseen ilmoitukseen. Ilmoituksen perustana on näet ilmoittajan yksipuolinen ja subjektiivinen käsitys asiasta. Valiokunta katsoo sääntelyn kuitenkin tältäkin osin pohjautuvan sillä tavoin objektiivisesti havaittavissa olevaan kriteeriin, että sääntelyä voidaan pitää hyväksyttävänä täsmällisyys- ja tarkkarajaisuusvaatimuksen näkökulmasta.

Lakiehdotuksen 15 §:n 1 momentin 2 kohta on myös hyväksyttävissä tämän saman vaatimuksen näkökulmasta, koska vastuusta vapautuminen on säännöksessä sidottu rikoslain tunnusmerkistöjen täyttymiseen. Säännöksen muotoilu ei kuitenkaan ole täysin onnistunut, sillä vasta rikosoikeudenkäynnin lopputuloksena määräytyy, onko jokin tallennettu tieto sisällöltään selvästi rikoslain asianomaisten säännösten vastainen. Sanamuotoa onkin syytä perustuslain 21 §:n ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 2 kappaleen sisältämä syyttömyysolettama huomioon ottaen muuttaa esimerkiksi ilmeisyyskriteeriin perustuvaksi (vrt. 16,1 §).

Tuomioistuimen estomääräys on sidottu 16 §:n 1 momentissa tiedon sisällön tai välittämisen lainvastaisuuteen. Lainvastaisuus on tällä tavoin käytettynä täsmällisyys- ja tarkkarajaisuusvaatimuksen näkökulmasta tulkinnanvaraisuudessaan hyvin väljä ja laaja-alainen käsite. Valiokunnan mielestä tämän sääntelyn sanonnallinen täsmentäminen esimerkiksi perusteluissa esitettyjen näkökohtien mukaisesti on välttämätöntä.

Rajoituksen hyväksyttävyysvaatimuksen kannalta on olennaista, että 16 §:n mukaisen estomääräyksen avulla pyritään estämään sisällöltään lainvastaisen tiedon levittäminen tai tiedon lainvastainen välittäminen. Rikoksen estämistavoite muodostaa hyväksyttävän rajoitusperusteen. Sama koskee 15 §:n 1 momentista ilmenevää pyrkimystä tekijänoikeuden suojaamiseen ennen muuta siksi, että tekijänoikeus nauttii perustuslain suojaa 15 §:n omaisuudensuojasäännösten kautta.

Suhteellisuusvaatimuksen näkökulmasta huomio on syytä kiinnittää lakiehdotuksen 15 §:n 1 momentin 2 kohtaan, jossa kaksi rikosnimikettä asetetaan erityisasemaan. Näiden rikosten osalta ei vaadita tuomioistuimen antamaa estomääräystä, vaan vastuuvapauteen liittyvä palvelun tarjoajan toimintavelvoite syntyy tiedon tosiasiallisen saamisen perusteella. Näissä rikoksissa on kysymys sellaisesta materiaalista, jonka sisältö on erityisen moitittavaa ja jonka leviämisen ripeä estäminen on tärkeää myös toisten ihmisten perusoikeuksien kannalta. Kyseinen ehdotus on tästä syystä ongelmaton suhteellisuusvaatimuksen valossa.

Suhteellisuusvaatimuksen kannalta on arvioitava myös saman momentin 1 kohdan säännöstä tekijänoikeuden loukkaamistilanteesta. Palvelun tarjoajan toimintavelvoite kytkeytyy tältä osin tekijänoikeuden haltijan tai tämän edustajan ilmoitukseen. Vastuusääntelyn liittyminen pelkkään ilmoitukseen voi olla ongelmallista silloin, kun kysymys tekijänoikeudesta on riitainen. Ongelman merkittävyys kuitenkin pienenee, koska sisällön tuottajan on perusteettomaksi katsomansa eston takia 23 §:n mukaisesti mahdollista antaa vastine ilmoituksen johdosta, jolloin aineisto on 24 §:n nojalla yleensä palautettava yleisön saataville. Tämän mahdollisuuden vuoksi valiokunta katsoo myös tekijänoikeuteen liittyvän sääntelyn olevan sopusoinnussa suhteellisuusvaatimuksen kanssa. On kuitenkin syytä harkita tämän sääntelyn järjestämistä 16 §:n mukaisesti tuomioistuinmenettelyyn, mikä johtaisi etenkin palvelun tarjoajan kannalta selkeämpään järjestelmään ja estäisi tekijänoikeuteen vetoamisesta mahdollisesti aiheutuvan sananvapauden vaarantumisen.

Oikeusturvavaatimuksen kannalta on sinänsä tärkeää, että 16 §:n perusteella estomääräyksen antaa tuomioistuin ja että pykälän 4 momentissa ovat säännökset oikeudesta hakea määräyksen kumoamista. Sisällön tuottajan oikeusturvasta ovat asianmukaiset säännökset 18 §:ssä.

Estomääräys voidaan ehdotuksen mukaan antaa vastapuolta kuulematta, mikä merkittävästi supistaa tuomioistuinmenettelyyn kuuluvia oikeusturvatakeita. Oikeus tulla kuulluksi mainitaan erikseen yhtenä oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin takeena perustuslain 21 §:n 2 momentissa. Tähän nähden on valtiosääntöoikeudellisesti välttämätöntä, että 16 §:n 1 momenttiin sisältyvä sääntely on mahdollisimman pitkälle sanonnallisestikin sopusoinnussa perustuslain mukaisen lähtökohdan kanssa. Siksi on asiallisesti tärkeää, että vastapuolelle varataan tilaisuus tulla kuulluksi, vaikkapa hyvin lyhyessä ajassa estomääräyksen antamista tarkoittavan hakemuksen johdosta. Näiden näkökohtien vuoksi lakiehdotuksessa tulee luopua sääntelystä, joka mahdollistaisi tällaisten hakemusten ratkaisemisen aina vastapuolta kuulematta. Valiokunta pitää 16 §:n 4 momentin säännöksistä huolimatta edellytyksenä lakiehdotuksen käsittelemiselle tavallisen lain säätämisjärjestyksessä, että 1 momentissa säilytetään perustuslain mukainen pääsääntö vastapuolen kuulemisesta. Momentissa voidaan valiokunnan mielestä tässä tarkoituksessa säätää, että asian saa ratkaista vastapuolta kuulematta, jos tätä ei ole mahdollista kuulla niin nopeasti kuin asian kiireellisyys välttämättä vaatii. Kuulematta jättäminen voisi näin ollen tulla kysymykseen paitsi siitä syystä, että kuulemista ei käytännössä ole mahdollista toimittaa pikaisesti eikä kuulemista voida odottaa kauemmin asiaan liittyvän erityisen kiireellisyysintressin takia, myös sen perusteella, että vastapuoli ei ole ensinkään tiedossa tai kuulemista varten saavutettavissa.

Markkinoinnin rajoitukset.

Myös 2.—4. lakiehdotukseen sisältyviä markkinoinnin rajoituksia on arvioitava sananvapauden kannalta. Mainontakin kuuluu lähtökohtaisesti sananvapauden suojan piiriin, mutta mainontaan voidaan kohdistaa pidemmälle meneviä rajoituksia kuin sananvapauden sisällöllisellä ydinalueella olisi mahdollista (HE 309/1993 vp, s. 56/II sekä PeVL 19/1998 vp, s. 5—6 ja PeVL 23/2000 vp, s. 6).

Suoramarkkinointiin käytettävä sähköpostiviesti on esityksen mukaan voitava vastaanotettaessa heti ja yksiselitteisesti tunnistaa markkinoinniksi (2. lakiehdotus). Lisäksi ehdotetaan, että markkinoinnista on käytävä selkeästi ilmi sen kaupallinen tarkoitus ja se, kenen lukuun markkinointi toteutetaan, minkä lisäksi ehdotukset sisältävät vaatimuksia markkinoitavaan toimintaan osallistumisen ehtojen selkeydestä (3. ja 4. lakiehdotus). Tällaiset sääntelyt koskevat lähinnä markkinoinnin selkeyttä yksityiselämän suojan, kuluttajansuojan ja kilpailun vilpittömyyden intressissä eivätkä estä asianmukaista mainontaa. Kyseisiä tarkoituksia voidaan pitää asiayhteydessään sananvapauden hyväksyttävinä rajoitusperusteina. Rajoitukset eivät muodostu kohtuuttomiksi markkinoinnin harjoittajan kannalta. Nämä ehdotukset eivät siten ole ongelmallisia perustuslain 12 §:n 1 momentin kannalta.

Muita seikkoja
1. lakiehdotuksen 5 §.

Tämän pykälän 1 momentin toisen virkkeen avulla on tarkoitus toimeenpanna direktiivin 3 artiklan 4 kohdan a alakohta. Direktiivin kohdan tarkoituksena on asettaa rajat sellaisille kansallisille rajoitustoimille, jotka kohdistuvat toisesta Euroopan talousalueeseen kuuluvasta valtiosta peräisin olevaan palvelun tarjoajaan. Esityksen perustelujen mukaan säännöksillä ei anneta viranomaisille uusia toimivaltuuksia. Tästä huolimatta sääntely vaikuttaa valtuuttavalta. Koska kysymys on elinkeinon harjoittamiseen kohdistuvista rajoituksista, asia on merkityksellinen perustuslain 18 §:n 1 momentin kannalta. Ehdotuksen sanamuotoa on välttämätöntä tarkentaa.

1. lakiehdotuksen 7 §:n 1 momentin 2 kohta.

Säännöksen muotoilu on epäonnistunut; ei nimittäin ole tarkoituksenmukaista säätää palvelun tarjoajalle velvollisuutta pitää saatavilla kaupparekisteriä tai muuta vastaavaa julkista rekisteriä. Ehdotusta on syytä muuttaa esimerkiksi niin, että kysymys on velvollisuudesta pitää saatavilla tieto rekisteristä, johon palvelun tarjoaja on merkitty.

Lausunto

Lausuntonaan perustuslakivaliokunta kunnioittavasti esittää,

että lakiehdotukset voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä, 1. lakiehdotus kuitenkin vain, jos valiokunnan sen 16 §:n 1 momentista tekemä valtiosääntöoikeudellinen huomautus otetaan asianmukaisesti huomioon.

Helsingissä 14 päivänä joulukuuta 2001

Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa

  • pj. Paula Kokkonen /kok
  • jäs. Klaus Hellberg /sd
  • Esko Helle /vas
  • Jouko Jääskeläinen /kd
  • Saara Karhu /sd
  • Johannes Leppänen /kesk
  • Pekka Nousiainen /kesk
  • Heli Paasio /sd
  • Osmo Puhakka /kesk
  • Pekka Ravi /kok
  • Petri Salo /kok
  • vjäs. Veijo Puhjo /vas

Valiokunnan sihteerinä on toiminut

valiokuntaneuvos  Jarmo Vuorinen

​​​​