Perustelut
Kotirauhan suoja
Hallituksen esityksessä (HE 157/2002
vp) ehdotetaan maaseutuelinkeinojen rahoituslain 44 §:n 3
momenttia muutettavaksi niin, että momentissa tarkoitettu
tarkastus voidaan toimittaa asunnossa vain, jos on perusteltua syytä epäillä Euroopan
yhteisön yhteisestä maatalouspolitiikasta annettuja
säännöksiä, maaseutuelinkeinojen
rahoituslakia tai sen nojalla annettuja säännöksiä rikotun
tai rikottavan. Lisäedellytyksenä on, että tarkastus
on välttämätön valvonnan kohteena
olevien seikkojen selvittämiseksi. Asunnossa tarkastuksen
saa toimittaa vain viranomainen. Vastaava sääntely
ehdotetaan toisessa hallituksen esityksessä (HE
158/2002 vp) sisällytettäväksi
Euroopan yhteisön yhteisen maatalouspolitiikan täytäntöönpanosta
annetun lain 5 §:n 1 momenttiin. Nykyisin tarkastuksen
toimittaminen asunnossa ei ole mahdollista kyseisten lakien perusteella.
Ehdotuksia on arvioitava perustuslain 10 §:ssä turvatun
kotirauhan suojan kannalta. Lailla voidaan perustuslain 10 §:n
3 momentin mukaan säätää perusoikeuksien
turvaamiseksi tai rikosten selvittämiseksi välttämättömistä kotirauhan
piiriin ulottuvista toimenpiteistä. Perustuslakivaliokunta
on käytännössään katsonut kotirauhan
piiriin ulottuvan toimen olevan hyväksyttävä "rikosten
selvittämiseksi", jos toimi sidotaan säännöksessä siihen,
että on olemassa konkreettinen ja yksilöity syy
epäillä lakia rikotun tai rikottavan (PeVL
20/2001 vp, s. 3/II). Perustuslaissa
suojattu kotirauhan piiri kattaa lähtökohtaisesti
kaikenlaiset pysyväisluonteiseen asumiseen käytetyt
tilat (PeVL 46/2001 vp, s. 3/II).
Perustuslakivaliokunta on aikaisemmin arvioinut kotirauhan
suojan kannalta nyt ehdotetun kaltaista, sittemmin peruutettuihin
hallituksen esityksiin sisältynyttä sääntelyä (PeVL 46/2001
vp, s. 3/II ja PeVL 48/2001
vp, s. 2/II). Valiokunta piti tuolloin tavallisen
lainsäätämisjärjestyksen edellytyksenä,
että lain säännöksistä ilmenee,
minkä lainsäädännön
rikkomista koskevan epäilyn perusteella tarkastus voidaan tehdä.
Lisäksi valiokunta edellytti säännöksiin kirjattavaksi,
että tarkastus voidaan toimittaa asunnossa vain, jos se
on välttämätöntä tarkastuksen
kohteena olevien seikkojen selvittämiseksi. Perustuslain
124 §:n takia ehdotuksia oli vielä muutettava
niin, että asuntoon kohdistuvan tarkastuksen voi toimittaa
vain viranomainen (PeVL 46/2001 vp,
s. 4—5 ja PeVL 48/2001 vp,
s. 3/II). Nämä vaatimukset on otettu
käsiteltävinä olevien esitysten säännösehdotuksissa huomioon.
Perustuslakivaliokunta on edellä mainittujen lausuntojen
antamisen jälkeen arvioinut sääntelyä,
jonka nojalla tarkastus kotirauhan piirissä oli mahdollista
toimittaa enimmillään sakolla rangaistavia rikkomuksia
koskevien epäilyjen perusteella, ja katsonut, että kotirauhan
suojaan puuttuminen moitittavuudeltaan hyvin vähäisten
rikkomusten selvittämiseksi ei täytä vaatimusta
perusoikeusrajoituksen oikeasuhtaisuudesta (PeVL 40/2002
vp, s. 2). Mahdollisuus toimittaa tarkastus kotirauhan
piirissä ei nimittäin valiokunnan mielestä tällaisissa
tapauksissa ole painavan tarpeen vaatima. Vähäisten
rikkomusten selvittämisessä tulee käyttää perusoikeuksien
suojaan vähemmän puuttuvia muita keinoja. Valiokunta
tiukensi tässä uudemmassa lausunnossa kantaansa
tarkastuksen sallittavuudesta kotirauhan piirissä. Valiokunta
piti tavallisen lainsäätämisjärjestyksen
edellytyksenä, että sellaiset säännökset
poistetaan lakiehdotuksesta, joiden perusteella tarkastus kotirauhan
piirissä olisi voitu toimittaa enimmillään
sakolla rangaistavien rikkomusten selvittämiseksi.
Maa- ja metsätalousvaliokunnan lausuntopyynnöissä tarkoitettuihin
hallituksen esitysten kohtiin sisältyy kotirauhan suojaamiseksi
tärkeä vaatimus asunnossa toimitettavan tarkastuksen välttämättömyydestä.
Tästä huolimatta ehdotukset ovat ongelmallisia
perusoikeusrajoituksen oikeasuhtaisuudesta johtuvan edellä mainitun vaatimuksen
kannalta. Tarkastukset koskevat kuitenkin pääasiassa
julkisista varoista myönnettyjen tukien ja avustusten käytön
valvontaa. Kysymys on toiminnasta, jossa osa elinkeinonharjoittajan
toimitiloista yleensä sijaitsee hänen asunnossaan.
Tällaisissa tilanteissa on tarkastuksen toimittaminen varojen
asianmukaisen käytön valvomiseksi pysyväisluonteiseen
asumiseen käytetyissä tiloissa valiokunnan mielestä hyväksyttävää sellaisiakin
rangaistaviksi säädettyjä rikkomuksia
koskevien perusteltujen epäilyjen johdosta, joista voi
enimmillään seurata sakkorangaistus.
Lakiehdotusten kohdat ovat kuitenkin sanonnoiltaan väljiä siinä mielessä,
että niiden voidaan ymmärtää kattavan
epäilyt myös sellaisten säännösten
rikkomisesta, joita ei ole laissa säädetty rangaistaviksi.
Tämän vuoksi hallituksen esityksissä ehdotettua
sääntelyä on näiltä osin täsmennettävä (esim.
"...rikotun tai rikottavan laissa rangaistavaksi säädetyllä tavalla..."),
jotta lakiehdotukset voidaan käsitellä tavallisen
lain säätämisjärjestyksessä.
Maa- ja metsätalousvaliokunnan lausuntopyyntöjen
liitteenä olevat maa- ja metsätalousministeriön
muistiot sisältävät lainkohtien muotoiluja,
joiden mukaan tarkastus voidaan kohdistaa asuntoon, jos tuen saaja
sitä pyytää esittääkseen
selvitystä tuen käyttämisestä tai
sen saamisoikeuden täyttymisestä. Näin
muotoiltu säännös ei ole valtiosääntöoikeuden
kannalta merkityksellinen, eikä sellaisen ottaminen lakiin
ole perusoikeussyistä tarpeen.
Kotirauhan suojan kannalta myönteisin ratkaisu olisi
nykyisen kaltainen sääntely, jossa tarkastustoimivaltuudet
eivät ulotu asuntoon. Tämä vastaisi myös
valtionavustuslain 17 §:n yleissäännöstä.