Perustelut
Perustuslakivaliokunta kiinnitti vuoden 1998 valtiopäivillä silloisen
hallitusmuodon 16 §:n vuoksi huomiota siihen, että vankeusrangaistuksen
täytäntöönpanoa koskevat muutoksenhakusäännökset
ovat asetuksen tasoisia ja niiden sisältönä on
pääosin valituskielto. Valiokunta huomautti, että hallitusmuodon
16 §:n 1 momentin mukainen perusoikeus on viime
kädessä riippumaton alemmanasteisten säännösten
asianmukaisuudesta ja toteutettavissa niiden sisällöstä huolimatta.
Valiokunta kiirehti vankeinhoitoasetukseen sisältyvien
muutoksenhakusäännösten arvioimista ja
sääntelyn nostamista lain tasolle (PeVL
12/1998 vp, s. 6—7). — Valiokunnan
tuolloin esittämät näkökohdat
pohjautuvat nykyisin uuden perustuslain 21 §:ään.
Esityksellä pyritään tekemään
mahdolliseksi, että rangaistuksen tosiasialliseen pituuteen
vaikuttaviin harkinnanvaraisiin päätöksiin
voidaan hakea muutosta valittamalla. Uudistuksen tavoitteena on
taata tältä osin vangille perustuslain 21 §:n
mukaiset oikeusturvan edellytykset.
Lakiehdotus on merkityksellinen perustuslain 21 §:n
kannalta yhtäältä siksi, että 7
luvun 1 §:n 2 momentissa muutoksenhaun ulkopuolelle
suljetaan muut vangin "oikeuksia ja velvollisuuksia" koskevat päätökset
kuin 1 momentissa tarkoitetut. Toinen syy on 1 momentin 3 kohtaan
sisältyvä rajaus, joka 2 momentin takia samalla
rajaa valitusoikeuden alaa.
Vangilla on 7 luvun 1 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan
oikeus hakea muutosta päätökseen, jolla
ehdonalaista vapautumista lykätään hänen suoritettuaan
kaksi kolmasosaa tuomitusta vankeusrangaistuksesta. Muutoksenhakuoikeutta
ei sen sijaan ole päätökseen, jolla ehdonalaista
vapautumista lykätään vangin suoritettua
puolet tuomitusta vankeusrangaistuksesta. Tämä seuraa
ehdotetusta 7 luvun 1 §:n 2 momentista ja ehdonalaiseen
vapauteen päästämistä sääntelevän 2
luvun 13 §:n sisällöstä.
Muutoksenhaun rajoittaminen perustuu esityksen mukaan (s. 16)
siihen, että lain 2 luvun 13 §:n 1 momentin
nojalla ehdonalaiseen vapauteen päästämiseen
vaadittava "erityinen syy" määräytyy
oikeusministeriön vankeinhoito-osaston vuonna 1995 antaman
määräyksen perusteella kaavamaisesti.
Koska vapautensa menettäneen oikeudet turvataan perustuslain
7 §:n 3 momentin mukaan lailla, ei tällaisella
hallinnollisella määräyksellä perustuslain
80 §:n 1 momentin säännöksetkin
huomioon ottaen voida pätevästi sitoa toimivaltaiselle
viranomaiselle kyseiseen päätöstilanteeseen
laissa jätettyä harkintavaltaa. Perustuslain 21 §:n
kannalta vankilaviranomaisen päätökset
eivät ole eri asemassa sen mukaan, koskevatko ne ehdonalaiseen
vapauteen päästämistä tapauksessa,
jossa tuomitusta rangaistuksesta on suoritettu puolet vai kaksi
kolmasosaa. Tavallisen lainsäädäntöjärjestyksen
edellytyksenä tältä osin siksi on laajentaa
7 luvun 1 §:n 1 momentin 3 kohdan soveltamisalaa niin,
että se koskee yleisesti 2 luvun 13 §:n nojalla
tehtyjä lykkäyspäätöksiä.
Muihin kuin 7 luvun 1 §:n 1 momentissa tarkoitettuihin
päätöksiin ei 2 momentin sisältämän
kiellon takia saa hakea muutosta, vaikka ne koskisivat vangin oikeuksia
ja velvollisuuksia. Esityksen mukaan (s. 16/II) tämä rajoitus
on tarkoitettu tilapäiseksi, sillä säännökset
muutoksenhaun laajentamisesta ovat parhaillaan komiteavalmistelussa.
Ehdotukselle esitetty perustelu on jossain määrin
ymmärrettävä. Tämä ei
kuitenkaan vaikuta siihen, että näin yleisluonteinen
ja perustelutasolla erittelemätön kieltosäännös
on ristiriidassa perustuslain 21 §:n 1 momentin kanssa. Käsillä olevassa
välivaiheessa tavallisen lainsäädäntöjärjestyksen
edellytyksenä on poistaa 2 momentti lakiehdotuksesta,
jolloin vangin oikeus saada "oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskeva
päätös tuomioistuimen tai muun riippumattoman
lainkäyttöelimen käsiteltäväksi"
perustuu suoraan tähän perustuslainkohtaan. Erityisten
säännösten puuttuessa valitustie olisi
hallintolainkäyttölinjan mukainen. Momentin poistamisesta
aiheutuvaa perustuslain suoran soveltamisen tarvetta voidaan vähentää ja
tilannetta siten selkeyttää laissa ulottamalla
muutoksenhaku nimenomaisesti myös kurinpitorangaistuksen
määrääviin päätöksiin;
kurinpitopäätökset ovat lähtökohtaisesti
perustuslain 21 §:n 1 momentissa tarkoitettuja ratkaisuja.
Esityksessä ehdotetaan valitustien ohjaamista hallintoviranomaisen
päätöksestä käräjäoikeuteen.
Tämä on poikkeuksellinen järjestely, kun
otetaan huomioon perustuslain 98 ja 99 §:n säännökset
tuomioistuinlaitoksen perusrakenteesta ja tuomioistuinten tehtävistä.
Ehdotus on kuitenkin tässä tapauksessa perusteltu,
koska 7 luvun 1 §:n 1 momentissa tarkoitetut päätökset
vaikuttavat rangaistuksen tosiasialliseen pituuteen. Perustuslain
7 §:n 3 momentin mukaan tuomioistuin määrää rangaistuksen,
joka sisältää vapaudenmenetyksen. On
tämän kanssa johdonmukaista, että muutoksenhaku
täytäntöönpanovaiheessa tehtäviin,
rangaistuksen pituuteen vaikuttaviin hallintopäätöksiin
suunnataan siihen tuomioistuinlinjaan, jossa varsinaiset vankeusrangaistuksetkin
määrätään.