Perustelut
Toimenpidekertomus sisältää yhden
puolustusvaliokunnasta lähtöisin olevan lausuman,
joka koskee aluevalvontalain täytäntöönpanoa
(HE 38/2000 vp). Eduskunta edellytti
21.6.2000, että hallitus seuraa aluevalvontalain ja erityisesti
siinä säädetyn lupamenettelyn toteutumista
ja antaa tarvittaessa esitykset korjaaviksi toimenpiteiksi eduskunnalle
viipymättä. Aluevalvontalain tultua vastikään
voimaan lausuma on ajankohtainen ja syytä pitää voimassa.
Kotimaisen puolustustarviketeollisuuden toimintaedellytykset
Kotimainen puolustustarviketeollisuus on ajautunut kasvaviin
vaikeuksiin. Erityisen vaikea tilanne tällä hetkellä on
ase- ja ampumatarviketeollisuudessa, jossa puolustusvoimien
tilaustarpeet suuntautuvat muun muassa ohjusjärjestelmiin
ja erikoisampumatarvikkeisiin. Näitä ei valmisteta
kotimaassa eikä niiden valmistuskykyä voitane
tänne kehittää ilman huomattavia kustannuksia.
Tilanne on parempi esimerkiksi elektroniikkateollisuuden ja kuljetusmateriaalitoimialan
sektoreilla, joilla tilaukset ovat viime aikoina jopa lisääntyneet.
Tilanteen vakavuutta osoittaa se, että valiokunnan
saaman selvityksen mukaan Puolustusteollisuusyhdistyksen
25 jäsenyrityksestä kolme on äskettäin
ilmoittanut yt-neuvottelujen käynnistämisestä.
Neuvottelut koskevat Nammo Lapua Oy:n, Nexplo Vihtavuori Oy:n ja
Patria Vammas Oy:n osalta yhteensä noin 400:aa henkilöä.
Yt-neuvottelut on käynnistetty, koska kotimaisen ammus-
ja ruutituotannon jatkumiseen ei ole kyetty löytämään
ratkaisuja.
Puolustusvoimilla ei ole mahdollisuutta tällä hetkellä käytössään
olevalla rahoituksella ylläpitää kotimaista
raskasta ampumatarviketeollisuutta. Vuonna 2001 ampumatarviketeollisuuteen
suunnataan 120 miljoonaa markkaa valmiusyhtymien
kehittämiseen tarkoitetuista varoista. Jo tällä kertaluonteisella
toimenpiteellä hidastetaan valmiusyhtymien varustamista.
Laajamittaisen hyökkäyksen ennalta ehkäisyyn
ja torjuntaan tarkoitettujen joukkojen ampumatarvikkeiden täydennys-
ja korvaushankintoihin ei ole määrärahoja
käytännössä lainkaan. Kuitenkin
tarvetta kotimaisen raskaan ampumatarviketuotannon ylläpitämiseen
on varastoitujen ampumatarvikkeiden vanhenemisesta, rauhan ajan koulutuskäytöstä sekä
pitkäkestoisen
kriisin kulutuksen korvaamisesta johtuen. Mikäli ampumatarviketuotanto
ajetaan alas, sen uudelleen käynnistäminen ei
ole mahdollista. Ampumatarviketuotanto on myös osa huoltovarmuutta.
Kriisiaikana tiettyjen perustuotteiden riittävyys perustuu
siihen, että niitä valmistetaan Suomessa.
Puolustusteollisuudelle olisi tärkeää myös
se, että puolustusvoimat voisi käynnistää jatkossa selvästi
enemmän monivuotisia tutkimus- ja kehittämishankkeita.
Erityisesti näitä tarvittaisiin niillä kriittisiksi
katsotuilla osaamisalueilla, joilla kotimainen alan kompetenssi
halutaan säilyttää korkealla tasolla.
Vain tiettyjen alojen vahvalla erityisosaamisella voi puolustusteollisuus
osallistua alan kansainväliseen tutkimus- ja kehittämistyöhön.
Huolestuttavana voidaankin pitää sitä,
että Suomessa käytetään suhteessa vertailukelpoisiin
maihin huomattavan vähän voimavaroja puolustusmateriaaleja
koskevaan tutkimukseen ja tuotekehittelyyn. Ilman omia tutkimus-
ja kehittämispanostuksia Suomi on vaarassa ajautua pelkästään
muualla kehitettyjen järjestelmien ostajaksi ja siten riippuvaiseksi
ulkomaisista materiaalitoimittajista.
Puolustusmateriaaliteollisuuden kehittämistä selvittänyt
toimikunta totesi vuonna 1999 hyväksymässään
yksimielisessä mietinnössä, että alhaisen
tilauskannan teollisuudelle aiheuttamien akuuttien ongelmien
ratkaisemiseksi olisi lisärahoitusta tullut saada jo vuosina
1999 ja 2000 noin 200—300 miljoonaa markkaa vuodessa. Toimikunnan
ehdotuksiin perustuvia esityksiä ei kuitenkaan koskaan
hyväksytty. Teollisuuden mukaan ampumatarviketeollisuuden
tilauskannan kannattavuusraja on noin 300 miljoonaa markkaa/vuosi.
Alle 200 miljoonan markan vuosittainen tilauskanta lopettaa kotimaisen
ampumatarviketuotannon ja hankinnat keskittyvät ulkomaille.
Eduskunta totesi vastauksessaan hallituksen puolustuspoliittiseen
selontekoon vuonna 1997, että kotimaisen puolustustarviketeollisuuden toiminnan
turvaaminen on keskeinen osa Suomen itsenäisen puolustuksen
taloudellista ja sotilaallista perustaa. Useissa yhteyksissä eduskunta
on katsonut, että puolustusvoimien hankinnoista keskeisesti
riippuvan kotimaisen puolustusmateriaaleja valmistavan teollisuuden
toiminta edellyttää varmuutta jatkuvasta tilauskannasta.
Eduskunta on myös edellyttänyt, että hallitus
tulevissa talousarvioissa huolehtii kotimaisen puolustustarviketeollisuuden
toimintaedellytyksistä. Se on asettanut 50 prosentin tavoitetason
kotimaisten hankintojen osuudelle kaikista puolustusvälinehankinnoista
vuoden 2003 loppuun mennessä. Tämä tavoite
edellyttäisi merkittävästi nykyistä korkeampaa
materiaalihankintamäärärahojen tasoa
jo vuonna 2001.
Valiokunnan saaman selvityksen mukaan puolustushallinto on esittänyt
vuoden 2001 ensimmäiseen lisätalousarvioehdotukseen
hankintoihin kotimaiselta puolustustarviketeollisuudelta 220 miljoonaa
markkaa, jolla luotaisiin tilauskanta ampumatarviketeollisuudelle
vuodeksi 2002. Myös käynnissä oleva puolustuspoliittisen
selonteon tarkistus on puolustusteollisuudelle tärkeä,
koska se luo pohjan tulevien vuosien materiaalihankintojen
suunnittelulle ja toteuttamiselle.
Valiokunta toteaa, että kotimainen puolustustarviketeollisuus
on puolustusvoimien materiaalisen valmiuden välttämätön
edellytys. Sitä tarvitaan sekä nykyaikaisten järjestelmien
toimittajana, näiden järjestelmien ylläpitäjänä että sodan
ajan massakulutusmateriaalin valmistajana. Teollisuuden teknisen
ja teknologisen osaamisen laajentaminen ja kehittäminen
vastaamaan kansainvälisiä haasteita ja puolustusvoimien
tarpeita edellyttää riittävän
kapasiteetin luomista ja tuotannon ylläpitoa. Puolustusvoimien
omilla tilauksilla on huomattava referenssimerkitys myös
puolustusteollisuuden vientipyrkimysten tukemisessa.
Puolustusvaliokunta katsoo, että puolustustarviketeollisuuden
riittävän työllisyyden ja Suomen itsenäisen
puolustuksen turvaaminen edellyttävät puolustusvoimien
materiaalihankintamäärärahojen nostamista
siten, että eduskunnan asettama tavoite kotimaisten hankintojen
50 prosentin osuudesta saavutetaan asetetussa aikataulussa. Tarvittavilla
määrärahalisäyksillä jo vuoden
2001 ensimmäisessä lisätalousarviossa on
korvattava määrärahojen leikkauksista
aiheutunutta materiaalihankintojen jälkeenjääneisyyttä siten,
että kaavailluista henkilöstön irtisanomisista
voitaisiin luopua.